NUORTEN YRITTÄJYYSINTOA UUDELLAMAALLA

Transkriptio

1 Teemu Rantanen, Anneli Rantanen, Pertti Vuorinen, Eeva Järveläinen & Mari-Anne Lehtola NUORTEN YRITTÄJYYSINTOA UUDELLAMAALLA Tutkimus nuorten yrittäjyyshalukkuudesta, yrittäjyyskasvatuksesta sekä EER yrittäjyysvuoden vaikuttavuudesta

2

3 iaroea JriKAISrT iaroea mrbiicatilks N4 Teemu Rantanen, Anneli Rantanen, Pertti Vuorinen, Eeva Järveläinen & Mari-Anne Lehtola NuorteneyrittäjyysintoaeUudellamaallae Tutkimus nuorten yrittäjyyshalukkuudesta, yrittäjyyskasvatuksesta sekä EER yrittäjyysvuoden vaikuttavuudestae iaureajammattikorkeakoului TIKKroIiAn yksikkö O0NP santaa

4 Copyright Tekijä ja Laurea-ammattikorkeakoulu Kannen kuva:futureimagebank.com Tekninen toimittaja: Tarja Laakkonen ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) ISBN (painettu) ISBN (verkkojulkaisu) Edita Prima Oy, Helsinki 2013

5 e Sisällyse 1 Johdanto Yrittäjyyden edistäminen ja yrittäjyyskasvatus tutkimus-kohteena Yrittäjyys ja luova yritystoiminta Uudenmaan aluekehityksen lähtökohtina Yrittäjyyskasvatus koulutuksen tehtävänä Yrittäjyyskasvatuksen määrittelyssä epäselvyyttä Yrittäjyyskasvatus osana koulun kasvatusta ja opetusta Nuorta yrittäjyyttä edistävä yrittäjyystoiminta EER teemavuotena Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat Tutkimuskohteena nuorten yrittäjyysintentio ja yrittäjyysasenteet Yrittäjyysasenteet ja -käsitykset Suomessa Asenne yritystoimintaa kohtaan: suunnitellun toiminnan teoria Tutkimusasetelma Tutkimuskysymykset Haastattelututkimuksen ja opetussuunnitelma-aineiston kerääminen ja analyysi Lomakekyselyjen mittarit, menetelmät ja aineiston keruu Yrittäjyyskasvatus lukioissa Yrittäjyyskasvatus lukion valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteissa Yrittäjyyskasvatus lukioiden opetuksessa Yrittäjyyskasvatuksen tavoite Yrittäjyyskasvatus ammatillisissa oppilaitoksissa Yrittäjyyskasvatus valtakunnallisissa perustutkintojen perusteissa Yrittäjyyskasvatus selvityksen ammatillisissa oppilaitoksissa Yrittäjyyskasvatuksen tavoite... 44

6 7 Nuorten yrittäjyysasenteet ja -aikomukset Nuorten yrittäjyysasenteet ja -käsitykset Koulun, kodin ja kavereiden merkitys Koetut yrittäjyysvalmiudet ja usko yrittäjänä menestymiseen Nuorten yrittäjyysintentio ja siihen vaikuttavat tekijät Lukiolaisten ja ammatillisten opiskelijoiden erot Löytyykö luovalta alalta yrittäjyyspotentiaalia? EER -teemavuoden vaikuttavuus Nuorten omat arviot EER teemavuodesta EER teemavuoden aikana tapahtuneet muutokset Koulukampanjan vaikutuksen tarkastelua Johtopäätöksiä EER teemavuoden vaikuttavuudesta Nuorten yrittäjyysintentiosta Yrittäjyyskasvatuksesta Lopuksi Lähteet Liitteet... 75

7 Kuvioluettelo Kuvio 1 Suunnitellun toiminnan teoria (Ajzen 1991) Kuvio 2 Yritysintentioon vaikuttavat tekijät Kuvio 3 Nuorten yrittäjyysintention selitysmalli Taulukkoluettelo Taulukko 1 Kyselyn summamuuttujat ja niiden reliabiliteetit (Cronbachin alpha) Taulukko 2 Myönteiseen yrittäjyysasenteeseen liittyvät kysymykset Taulukko 3 Kriittiseen yrittäjyysasenteeseen liittyvät kysymykset Taulukko 4 Sinnikkääseen puurtamiseen liittyvät kysymykset Taulukko 5 Taulukko 6 Yrittäjän työn verkostomaiseen luonteeseen liittyvät kysymykset Lähipiirin merkitys yrittäjyystietojen, yrittäjyydessä tarvittavien valmiuksien ja yrittäjyyden kiinnostavuuden kannalta Taulukko 7 Lähiympäristön koettu kannustus yrittäjyyteen Taulukko 8 Havaittuun kontrolliin liittyvät kysymykset...51 Taulukko 9 Yrittäjyysintentio-kysymysten kanssa samaa olevien osuudet ja keskiarvot Taulukko 10 Yrittäjyysintentioita selittävä regressiomalli Taulukko 11 Lukiolaisten ja ammatillisen oppilaitosten opiskelijoiden erot Taulukko 12 Yleislukioiden ja luovalle alalle painottuneiden lukioiden ero sekä kulttuurialan ja muiden ammatillisten oppilaitosten linjojen ero Taulukko 13 Lukiolaisten vastauksissa tapahtuneet muutokset Taulukko 14 Taulukko 15 Ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoiden vastauksissa tapahtuneet muutokset Opiskelijoiden vastauksissa EER-vuoden aikana tapahtuneet muutokset. Koulut, joissa on toteutettu yrittäjyyskampanja... 61

8 Kirjoittajate Teemu Rantanen yliopettaja Laurea-ammattikorkeakoulu Anneli Rantanen yliopettaja Laurea-ammattikorkeakoulu Pertti Vuorinen lehtori Laurea-ammattikorkeakoulu Eeva Järveläinen lehtori Laurea-ammattikorkeakoulu Mari-Anne Lehtola sosionomi (AMK) e e 6

9 ö ejohdantoe Monissa viimeaikaisissa kannanotoissa on korostettu yrittäjyyden merkitystä (esim. Small Business Act , Hallituksen Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman linjaukset ). Samalla myös yrittäjyyden edistäminen ja yrittäjyyskasvatus ovat nousseet tärkeäksi yhteiskunnalliseksi toiminnaksi. Tässä tutkimuksessa 3 tarkastellaan uusimaalaisten nuorten yrittäjyyshalukkuutta ja asenteita yrittäjyyttä kohtaan sekä yrittäjyyskasvatusta Uudenmaan toisen asteen kouluissa. Tutkimuksessa myös arvioidaan vuonna 2012 toteutetun yrittäjyyttä edistävän toiminnan vaikuttavuutta. Yrittäjyyttä on pidetty keskeisenä suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvyn, kansantalouden ja alueiden kehittymisen kannalta. Kuitenkin kansainvälisen Global entrepreneurship monitor tutkimuksen (Stenholm, Heinonen, Kovalainen & Pukkinen 2011) mukaan suomalainen yrittäjyysilmasto on kaksijakoinen: yrittäjyyden ulkoiset puitetekijät ovat Suomessa keskeisten kilpailijamaiden tasolla ja vakiintuneiden yrittäjien osuus on pohjoismaista kärkeä. Sitä vastoin tutkimuksen mukaan aikuisväestön tosiasiallinen yrittäjyysaikomus, toisin sanoen aikomus ryhtyä yrittäjäksi seuraavan kolmen vuoden aikana, on pohjoismaiden alhaisin. Myös yrittäjien kasvuhakuisuus sekä uusi voimakas ja innovatiivinen yritystoiminta on Suomessa vähäistä. Myös Flash Eurobarometer 283 (2009) -tutkimus antaa suomalaisten yrittäjyyshalukkuudesta samansuuntaisen kuvan: kiinnostus yrittämistä kohtaan on koko 2000-luvun ajan lisääntynyt. Kuitenkin edelleen enemmistö suomalaisista 1 Euroopan unionin komission Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa EU:n jäsenvaltioita kehotetaan edistämään innovatiivista ja yrittäjyyttä suosivaa ajattelutapaa nuorison keskuudessa sisällyttämällä yrittäjyys avaintaidoksi opetussuunnitelmiin sekä lisäämään yhteistyötä yritysmaailman kanssa, jotta voidaan kehittää järjestelmällisiä strategioita yrittäjyyskoulutusta varten kaikilla tasoilla. 2 Hallituksen Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmassa (2007) todetaan talouskasvun turvaaminen edellyttää, että kansalaisten keskuudessa on jatkuvasti riittävässä määrin halukkuutta uusien yritysten perustamiseen ja yritysten kasvattamiseen. Lisäksi painotetaan yrittäjyyskasvatuksen lisäämistä kaikilla kouluasteilla sekä luovien alojen pk-yrittäjyyden edistämistä ja kehittämistä. 3 Tutkimuksen teossa ovat avustaneet Viivi Grönlund, Sanna Heinonen, Ronja Rantanen ja Sanna Suonsyrjä. Kiitämme heitä. 7

10 olisi mieluummin työntekijä kuin yrittäjä, mikäli pystyisi valitsemaan. Tässä suhteessa myös suomalainen yrittäjyyshalukkuus on alle EU-maiden keskiarvon. Tämä tutkimus on osa Nuorten yrittäjyyden edistämisen Uudellamaalla EER hanketta (European Entrepreneurial Region 2012). Hankkeen lähtökohtana on se, että Euroopan unionin alueiden komitea 4 nimesi Uudenmaan Euroopan yrittäjyysalueeksi 2012 yhdessä Slovakian Trnavan ja Espanjan Katalonian kanssa. Uudellamaalla vuoden teemana oli Nuori yrittäjyys. Hankkeen kuluessa on järjestetty erilaisia yrittäjyyttä edistäviä tapahtuvia opiskelijoille ja nuorille yrittäjille. Tämä tutkimus kohdistuu lukiolaisiin ja ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoihin Uudellamaalla. Lähestymme yrittäjyyden edistämistä ja yrittäjyyskasvatusta soveltavan tutkimuksen ja yrittäjyyden edistämisen näkökulmasta. Tästä peruslähtökohdasta huolimatta pohdimme myös yrittäjyyskasvatuksen lähtökohtia sekä sitä miten hyvin yrittäjyyskasvatus tavoitteen asettelultaan sopii koulujen merkitysmaailmaan (vrt. Korhonen, Komulainen & Räty 2010, 69). Tässä tutkimuksessa kysymme: Miten yrittäjyyskasvatus ilmenee uusimaalaisten lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opetussuunnitelmissa ja opetustyössä? Millainen on uusimaalaisten lukiolaisten ja ammattikoululaisten yrittäjyyshalukkuus ja mitkä ovat siihen vaikuttavat tekijät? Millainen on ollut EER teemavuoden vaikuttavuus yrittäjyyden edistämisen näkökulmasta? 4 Tunnustuksen myöntänyt alueiden komitea on 344 Euroopan alueellisen ja paikallisen yhteisön poliittisista edustajista koostuva toimielin. Alueiden komiteaa on kuultava ennen kuin Euroopan unioni tekee päätöksiä asioissa, jotka koskevat paikallis- ja aluehallintoa, kuten aluepolitiikkaa, ympäristöä, koulutusta ja liikennettä. (EER 2012.) 8

11 2 Yrittäjyydeneedistäminenejae yrittäjyyskasvatusetutkimusu kohteenae Yrittäjyyden ja yrittäjyyden edistämisen merkitys on moniulotteinen. Yksilötasolla yrittäjyyttä on tarjottu ratkaisuksi itsensä työllistämiseen. Paikallisella tasolla yksityinen yritystoiminta mahdollistaa monien lähipalvelujen turvaamisen ja sitä kautta myös paikallisyhteisöjen elinvoimaisuuden. Suomalaisessa aluekehitystä koskevassa keskustelussa puolestaan on erityisesti painotettu uutta luovaa, innovatiivista ja kasvuhakuista yritystoimintaa. Yrittäjyyden merkityksestä puhutaan siis samanaikaisesti varsin erilaisin merkityksin, puhutaan sekä yksittäisistä ammatinharjoittajista että kasvuorientoituneista kansainvälistä yrityksistä. Tässä tutkimuksessa yrittäjyyden edistämistä lähestytään erityisesti koulujen yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta. Tämän ohella yrittäjyyden edistämistä lähestytään Uudenmaan aluekehityksen näkökulmasta ja erityisesti luovaa alaa ja sen merkitystä korostaen. Kolmanneksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan EER teemavuoden aikana toteutettua yrittäjyyttä edistävää toimintaa. 2vö ee YrittäjyysejaeluovaeyritystoimintaeUudenmaane aluekehityksenelähtökohtinae Uusimaa on maantieteellisesti pieni alue Etelä-Suomessa (3 % Suomen pintaalasta), mutta alueelle keskittyy varsin suuri osa Suomen väestöstä ja taloudellisesti toiminnasta. Yksin Helsingin seudulla asuu hieman yli miljoona ihmistä ja koko Uudenmaan väkiluku on yli 1,5 miljoonaa, mikä on lähes 30 % Suomen väestöstä. Uudenmaalla ruotsinkielisen väestön osuus on noin 9 %. (Helsingin kaupungin tilastokeskus 2009; Tilastokeskus 2013.) Uudenmaan elinkeinorakenne on palveluvaltainen. Kuitenkin myös monien suurten teollisuusyhtiöiden kotipaikka ja pääkonttori sijaitsevat Uudellamaalla. Vuoden 2012 Yrittäjyyskatsauksen (Työ- ja elinkeinoministeriö 2012, 152) mukaan Uudenmaan osuus koko maan liikevaihdosta on 48,4 %. Joskus puhutaan 9

12 Uudestamaasta koko suomalaisen yhteiskunnan kasvun moottorina. Tässä mielessä Uudellamaalla tapahtuva yrittäjyyden edistäminen on merkittävää toimintaa myös koko suomalaisen kansantalouden näkökulmasta. Uudenmaan alueen kilpailukykyä on etsitty erityisesti kansainvälisestä innovaatiotoiminnasta sekä toisaalta koulutuksen, hyvinvointipalvelujen ja kasvuhakuisen yritystoiminnan hedelmällisestä yhdistelmästä. Helsingin metropolialueen kilpailukykystrategiassa (2009) korostetaan osaamisen, kansainvälisyyden ja käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan ohella myös julkisiin hankintoihin liittyvää uudistumista sekä elämänlaadun merkitystä. Uudenmaan maakuntaohjelmaan (2011) sisältyvässä maakuntasuunnitelmassa linjataan, että tulevaisuuden yritystoiminta perustuu osaamiseen, korkeaan koulutukseen ja pitkälle menevään erikoistumiseen. Uudenmaan maakuntaohjelmassa on vuosille toiseksi toimintalinjaksi valittu Metropolimaakunnan kilpailuetu, jossa tavoitetoimenpiteiksi lukeutui yrittäjyysmyönteisyyden vahvistaminen nuorten keskuudessa sekä EER - hankekokonaisuuden luominen. Maakuntaohjelmassa todettiin EER -tunnustuksen edellyttävän uusien tapojen kehittämistä yrittäjyyden edistämiseksi ja kannustavan uusiin toimintatapoihin julkisella sektorilla. Myös luovuuden merkitystä on korostettu suomalaisessa innovaatiopoliittisessa keskustelussa. Muun muassa Filosofi Pekka Himanen (2004) on korostanut luovaa taloutta, jossa yhdistyy suomalainen hyvinvointivaltiollinen perinne sekä taloudellisen kilpailukyvyn näkökulma. Luova talous lähtee perinteisten rakenteiden uudelleen arvioinnista ja ennakkoluulottomasta uusien ratkaisujen etsinnästä. Helsingin metropolialueen ominaisluonnetta ja elinvoimaisuutta on etsitty myös taiteen ja luovan kulttuurin näkökulmasta. Erityisesti muotoilun merkitystä on painotettu, mistä esimerkkinä on Word Design Capital Helsinki teemavuosi. Luovan alan käsite on aluekehityskeskustelun näkökulmasta haasteellinen. Esimerkiksi Richard Floridan (2003) luovan luokan käsite viittaa kulttuurialan ja taiteen toimijoiden ohella muun muassa tekniikan alan ammattilaisiin. Vastaavasti Mathias Calonius (2004, 23 24) on korostanut erityisesti teknologiapolitiikan ja muotoilualan merkitystä luovan yhteiskunnan rakentamisessa. Toisaalta suomalaisessa keskustelussa raja insinööritieteiden ja kulttuurin välillä on perinteisesti varsin jyrkkä. Markku Sotaraudan, Reija Linnamaan ja Nina Suvisen (2003) mukaan Suomessa onkin ollut tapana puhua luovan luokan sijasta osaajista. Kauppa- ja teollisuusministeriön (2007) vuoteen 2015 tähtäävän luovien alojen yrittäjyyden kehittämisstrategian tavoitteena on luoda suotuisa, uskaltamiseen kannustava toimintaympäristö luovien alojen yrityksille ja saada luovien alojen yritysten liiketoimintaa kehittymään yhä useamman yrityksen kasvua ja 10

13 kansainvälistymistä mahdollistavaksi. Teknologisiin keksintöihin soveltuvien luovien alojen tuotteilla pyrittäisiin parantamaan Suomen kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla, edistämään tuotekehitysprosesseja muotoilun saralla kustannusetuja hyödyntäen sekä lisäämään luovien alojen ja teknologiayritysten välistä vuorovaikutusta teknologiatuotteiden kehittämisessä asiakaslähtöisemmiksi sekä asiakkaiden tarpeita tyydyttävimmäksi. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme koko Uuttamaata: sekä pääkaupunkiseutua että sitä ympäröiviä pikkukaupunkeja ja maaseutualuetta. Luovan alan ymmärrämme suppeasti niin, että se tarkoittaa koulutusalana pelkästään kulttuurialaa. Lukioiden osalta kiinnitämme erityistä huomiota taidealan erityislukioihin ja -linjoihin. 2v2 Yrittäjyyskasvatusekoulutuksenetehtävänäe Yrittäjyyskasvatus on ollut osana koulukeskustelua 1980-luvulta, mutta koulutuksen tehtävänä sitä on alettu korostaa erityisesti 2000-luvulla. Yrittäjyyden ja siihen liittyvän koulutuksen merkitys on nostettu esiin niin EU:ssa kuin kansallisissa poliittisissa asiakirjoissa. EU:n strategia ja työllisyyden suuntaviivat sekä tavoitteet priorisoivat yrittäjyyttä ja painottavat sitä sekä uuden työn luojana, urana, kompetenssina että laajempana kulttuurisena muutosprosessina, johon koulutus integroituu. (Kyrö & Ripatti 2006, 12.) EU:n komission yrittäjyyden vihreä kirja julkaistiin 2003 ja siinä todetaan, että koulutuksen olisi osaltaan edistettävä yrittäjyyttä luomalla oikeanlainen ajattelutapa, vahvistamalla yrittäjätaitoja sekä luomalla tietoisuus yrittäjän uravaihtoehdoista (Opetusministeriö 2004, 6). Yrittäjyyden tuomisen kouluihin nähdään liittyvän laajempaan yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen muutokseen, niin sanottuun uuteen talouteen, joka jäsentää ihmisten arkea ja edellyttää uudenlaista, yksilön vastuullisuutta korostavaa kansalaisuutta (Korhonen ym. 2010, 38). Kansalaisuudelle todetaan asetetun yrittäjäminuuden vaatimus: yksilöiden ja koko yhteiskunnan menestyksen nähdään edellyttävän yrittäjämäistä toimintaa. Koulutus tavoittaa kaikki kansalaiset, joten se on keskeisellä sijalla yrittäjäminuuden rakentamisessa. Yrittäjyyskasvatuksen ja - koulutuksen poliittista oikeutusta on perusteltu Suomessa etenkin aktiivisen kansalaisuuden käsitteen avulla, joka toisaalta korostaa ihmisen täysivaltaisuutta ja toimijuutta omien yhteisöjensä jäsenyydessä ja toisaalta henkilökohtaista vastuuta ja aloitteellisuutta yksilöllisen elämänkulun riskien hallinnassa. (Keskitalo-Foley, Komulainen & Naskali 2010, 15, ) Vanhasen hallitusohjelmassa (2003, 53) todetaan muun muassa, että yrittäjyyttä tulisi edistää koulutuksen eri asteilla ja, että yrittäjyyden houkuttelevuutta uravaihtoehtona tulisi lisätä. Yrittäjyyden politiikkaohjelma on yksi neljästä 11

14 mainituista hallituksen keskeisistä toimenpidekokonaisuuksista. Yrittäjyyden politiikkaohjelman viidestä osa-alueesta ensimmäisenä mainitaan yrittäjyyskasvatus ja yritysneuvonta. Opetusministeriö käynnisti vuonna 2004 yrittäjyyskasvatuksen toimenpideohjelman koulumuodoittain. Siinä yrittäjyyskasvatus ja -koulutus sekä liiketoimintaosaamisen vahvistaminen nähtiin keinoina kansalaisvalmiuksien kehittämisessä ja yrittäjyyshalun lisäämisessä. Yrittäjyyden ja yritystoiminnan osaamispohjan vahvistamisen tulee kattaa koko koulutusjärjestelmä. (Opetusministeriö 2004.) Opetusministeriön (2009) linjaamissa yrittäjyyden suuntaviivoissa tavoitteeksi asetetaan yksilöiden yrittäjämäisen asenteen vahvistaminen ja yrittäjyyden houkuttelevuuden lisääminen yhtenä uravaihtoehtona. Opetusministeriön toimialalla yrittäjyyskasvatuksen tavoitteet liittyvät osallistuvan ja aktiivisen kansalaisuuden kehittämiseen, luovuuden ja innovaatiotoiminnan vahvistamiseen koulutuksessa, vapaa-ajalla sekä työelämässä, myönteisen yrityskulttuurin ja asenneilmapiirin kehittämiseen, uuden yritystoiminnan käynnistämiseen, yrittäjien ja heidän yritystensä kehittämiseen sekä omistajavaihdosten tukemiseen. Yrittäjyyskasvatuksella tarkoitetaan pääasiassa opetushallinnon alalla tehtävää laaja-alaista työtä yrittäjyyden vahvistamiseksi osana elinikäistä oppimista. Linjauksessa painotetaan eri koulutusasteiden, työ- ja elinkeinoelämän, järjestöjen, hallinnollisten ja poliittisten päätöksentekijöiden sekä kotien kanssa tehtävää verkostoyhteistyötä opiskelijan yrittäjämäisten valmiuksien ja elämänhallinnan vahvistamiseksi. Yrittäjyyskasvatusta tukevan oppimisympäristön kehittäminen sisältyy opetuksen yleisiin tavoitteisiin ja sisältöihin sekä myös oppiaineisiin. Koulutusjärjestelmässä yrittäjyyden muodot saavat erilaisia painoarvoja riippuen yksilön iästä, elinvaiheesta ja toimintaympäristöstä. Yleissivistävässä koulutuksessa korostetaan myönteisiä asenteita, yrittäjyyteen liittyviä perustietoja ja -taitoja sekä yrittäjämäistä toimintatapaa. Toisella asteella ja korkea-asteella osaamista syvennetään ja mukaan tulevat myös yritystoimintaan liittyvät valmiudet. (Opetusministeriö 2009.) EU:n ja Suomen asettamien tavoitteiden kannalta tulevaisuuden odotukset kohdentuvat yrittäjämäisen toiminnan aikaansaamiseen. Paula Kyrön ja Anna Ripatin (2006, 19 20) mukaan tämä on erityisen selkeästi määritelty suomalaisessa koulujärjestelmässä, jossa kullakin asteella on omat tavoitteensa ja painopisteensä. Suomalaisen koulujärjestelmän tavoitteille on todettu ominaiseksi sekä laaja näkemys yrittäjyydestä että työelämäyhteyksien ja yrittäjien käytännön toiminnan tuntemuksen korostaminen kaikilla kouluasteilla. Tavoitteissa tunnistetaan pienyritysten merkitys taloudessa ja laajemmin yhteiskunnan hyvinvoinnin luomisessa. Paula Kyrö, Heleena Lehtonen ja Kari Ristimäki (2007, 19) viittaavat vuonna 2002 EU:n yrittäjyyskasvatuksen tilanteesta tekemäänsä selvitykseen, jonka mukaan eri 12

15 jäsenmaiden koulutusjärjestelmissä on huomattavia eroja yrittäjyyskasvatuksen asemassa. Raportissa Suomi on ainoa maa, joka kaikilla indikaattoreilla oli ottanut yrittäjyyskasvatuksen koulutusjärjestelmäänsä. Yrittäjyyskasvatus on ollut aihekokonaisuutena peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman perusteissa jo vuodesta 1994 alkaen. Myös ammatillisen ja korkea-asteen opetussuunnitelmissa yrittäjyys ja yrittäjyyskasvatus ovat olleet esillä 1990-luvun puolivälistä lähtien. Yrittäjyyden ja kansalaisuuden kytkennän toisiinsa opetussuunnitelmateksteissä 2003 ja 2004 voi esimerkiksi Risto Ikosen (2006, 25) mukaan nähdä teeman käsittelyssä taitekohtana. Kytkös velvoitti alan toimijat selvittämään, millä tavoin osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyyskasvatus liittyvät toisiinsa. Voidaan puhua yrittäjyyskasvatuksen ensimmäisestä aallosta. Peruskoulun opetussuunnitelmaan yrittäjyyskasvatus kirjattiin vuonna 2004 aihekokonaisuuden Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys yhteyteen. Tavoitteeksi asetettiin kasvattaa oppilaiden sisäistä yrittäjyyttä eli vahvistaa yrittäjämäistä asennetta, jossa yhdistyvät joustavuus, aloitekyky, luovuus, riskinottokyky, omatoimisuus ja toisaalta myös yhteistyökyky sekä vahva suoritusmotivaatio. Vuonna 2003 lukion opetussuunnitelman perusteisiin lisättiin aihekokonaisuus Aktiivinen kansalaisuus ja yrittäjyys. Lukion yrittäjyyskasvatuksen tavoitteeksi asetettiin vahvistaa opiskelijoiden valmiuksia osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan eri alueilla poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen toimintaan sekä kulttuurielämään. Yleissivistävässä koulutuksessa korostetaan myönteisiä asenteita, yrittäjyyteen liittyviä perustietoja ja -taitoja sekä yrittäjämäistä toimintatapaa. Pääpainon tulee olla käytännön harjoittelussa ja omakohtaisten osallistumis- ja vaikuttamiskokemusten luomisessa. Lukiokoulutuksen aikana opiskelijoiden tulee muun muassa omaksua aloitteellisuus ja yritteliäisyys toimintatavakseen, oppia laajat tiedolliset valmiudet yrittäjyyden eri muodoista, mahdollisuuksista ja toimintaperiaatteista sekä ymmärtää työn merkitys. (Opetusministeriö 2009, ) Ammatillisen koulutuksen nähdään tarjoavan käytännönläheisen väylän yrittäjyyteen. Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttötutkintojen perusteet uudistuivat vuosina ja nyt tutkinnot sisältävät yrittäjyys- ja yritystoimintaopintoja vähintään viisi opintoviikkoa. Kaikki opiskelijat saavat perustiedot yritystoiminnasta ja valmiuksia toimia yrittäjämäisesti toisen palveluksessa. Opiskelijat perehtyvät yritystoimintaan ja saavat yrittäjävalmiuksia myös käytännössä työssä oppimisen jaksoilla työpaikoilla. (Opetusministeriö 2009, 21.) Opetusministeriön (2009, 9, 16 17) linjauksessa korostetaan yrittäjämäisen toimintakulttuurin luomista oppilaitoksiin. Yrittäjämäisen toimintakulttuurin tehtävänä on kasvattaa oppija vastuuseen itsestään ja tekemisistään, rohkaista ottamaan uusia askeleita, vaikka niissä voisi epäonnistuakin sekä kehittää 13

16 valmiuksia ja keinoja vaikuttaa ja osallistua myös yhteiskunnalliseen toimintaan. Yrittäjyyskasvatusta tukevien oppimisympäristöjen kehittämisen haasteena on yrittäjyyteen ja yrittäjämäiseen tekemiseen suuntaavien pedagogisten ratkaisujen ja opetusmenetelmien hyödyntäminen sekä niissä olevien mahdollisuuksien näkeminen. Kyrön, Lehtisen ja Ristimäen (2007, 15, 22 23) mukaan yrittäjyyskasvatuksen tieteellisen keskustelun alkuvaihetta 1980-luvun lopusta 1990-luvun puoliväliin luonnehti luopuminen yrittäjyyden biologisesta selitysperustasta ja suuntautuminen yrittäjyyteen kasvamisen laajempaan, käyttäytymistieteelliseen tarkastelukulmaan. Vielä 1990-luvun alkupuolella tutkimus tapahtui pääasiallisesti yrittäjyystutkimuksen kentällä, mutta 2000-lukua lähestyttäessä alkoi viritä monitieteisempää tutkimusta. Siinä integroituu Suomessa myös kasvatustieteellinen näkökulma yrittäjyystutkimukseen, alettiin pohtia yrittäjyyteen kasvamisen ja yrittäjämäisen oppimisen problematiikkaa ja mukaan tuli yrittäjyyden opettamisen tutkimus. Heidän mukaansa kehitys on edennyt monitieteiseen suuntaan lähentäen eri tieteenalojen parissa työskenteleviä tutkijoita ja opettajia. On tullut myös avauksia yrittäjämäisen opettajan tutkimukseen ja laajempaan oppimisympäristön kytkemiseen. 2v3 Yrittäjyyskasvatuksenemäärittelyssäeepäselvyyttäe Vaikka yrittäjyyskasvatuksen edistäminen ja yrittäjyyden edistämisen tavoite on kuulunut sekä EU:n että Suomen hallituksenkin ohjelmaan vuosituhannen vaihteesta lähtien, sen toimeenpanon ei ole todettu edenneen aivan toivotulla tavalla. Yhtenä osasyynä tähän on todettu yrittäjyyskasvatuksen käsitteen moniselitteisyys ja epäselvyys. Alueen terminologia todetaan sekavaksi ja yrittäjyyskasvatuksesta puhuttaessa voidaan tarkoittaa sisällöllisesti erilaisia asioita. Sanat yrittäjyys, yrittäjä ja yritteliäisyys saavat eri merkityksiä eri yhteyksissä, eikä yrittäjyyskasvatusta voida tarkastella irrallaan yrittäjyydestä ja sen määritelmistä. Yrittäjyys -käsite kytketään usein oman yrityksen perustamiseen, yrittäjän ammatissa toimimiseen, liiketoiminnan harjoittamiseen, yrityksen omistamiseen ja johtamiseen (esim. Ikonen 2007a, 9; Lassila 2008,197). Kyrön ja Ripatin (2006, 16 17) mukaan yrittäjyyskasvatuksen käsite on haastava kahdesta näkökulmasta. Toisaalta se liittyy yrittäjyyden määrittelyyn, toisaalta kasvatuksen käsitteen erilaisiin tulkintoihin. Englanninkieliset käsitteet entrepreneurship education ja enterprise education erotetaan usein toisistaan. Ensimmäisellä viitataan pohjoisamerikkalaiseen kirjallisuuteen ja se käännetään joskus Suomessa yrittäjyyskoulutuksena. Jälkimmäisellä viitataan brittiläiseen kirjallisuuteen ja se saatetaan kääntää yrittäjyyskasvatuksena tai yrittäjäkasvatuksena. Heidän mukaansa otettaessa lähtökohdaksi kontinentaalinen 14

17 kasvatus, johon Suomikin kuuluu, käännökset voivat muuttua. Entrepreneurship education edustaa laajasti yrittäjyyden ja kasvatuksen liitosta. Enterprise education kävisi vuoropuhelua käsitteiden enterprising education ja entrepreneurial education kanssa. Tässä kontekstissa ensimmäinen käsite viittaisi laajemmin yrittäjyysvalmiuksiin ja kompetensseihin ja jälkimmäinen tiukemmin liiketoimintakontekstiin. Yrittäjyyskasvatus entrepreneurship education käsittäisi näin molemmat käsitteet. Koulutuspoliittisissa teksteissä yrittäjyys on jaettu sisäiseen ja ulkoiseen yrittäjyyteen, millä Maija Korhosen, Katri Komulaisen ja Hannu Rädyn (2010, 38) mukaan halutaan korostaa sitä, että yrittäjyyskasvatus nähdään ammatinharjoittamista huomattavasti laajempana käsitteenä. Ongelmana yrittäjyyskasvatuksen toteuttamiselle on kuitenkin todettu, että ulkoisen ja sisäisen yrittäjyyden käsitteet ovat jäsentyneet liikkeen johdon tarpeita ajatellen ja kun termit on irrotettu tästä yhteydestä ja siirretty muille alueille, niiden merkityssisällöt voivat muuttua. Liiketalouden ja yrittäjyyden alueella rakentunut yrittäjyyskasvatuksen diskurssi on pitänyt kääntää kasvatuksen ja koulutuksen kielelle (mm. Keskitalo-Foley 2008, ). Ikosen (2006, 102) mukaan sisäisen yrittäjyyden termi on peräisin yhtäältä liikkeenjohdon opista, toisaalta taas koulutustraditiosta, jossa esitellään yrittäjänä toimimista ja yrittäjyyttä. Lähtökohtana on ajatus, että yrittäjyys jakautuu kahteen ilmenemismuotoon, ulkoiseen ja sisäiseen yrittäjyyteen. Ulkoinen yrittäjyys on omistajayrittäjyyttä, joka ilmenee yrityksen perustamisena ja johtamisena. Sisäinen yrittäjyys ilmenee tietynlaisena asenteena ja toimintatapana luovalla ja ahkeralla sekä tuottavalla ja määrätietoisella työnteolla. Sisäinen yrittäjä on yrityksen sisällä yrittäjämäisesti toimiva työntekijä. Opetusministeriö (2004; 2009) jakaa linjauksissaan yrittäjyyden ulkoiseen ja sisäiseen yrittäjyyteen. Sisäisen yrittäjyyden käsitteellä viitataan yksilön yrittäjämäiseen toimintaan ja asenteeseen, jota luonnehtivat joustavuus, aloitekyky, luovuus, riskinottokyky, omatoimisuus ja toisaalta yhteistyökyky, vahva suoritusmotivaatio. Sisäinen yrittäjyys ilmenee tapana toimia tai työskennellä jossakin toimintaympäristössä ja sen ilmentyminä pidetään yrityksen, yhteisön tai organisaation menestymistä edistävien mahdollisuuksien havaitsemista ja niihin tarttumista. Ulkoinen yrittäjyys on yrittäjän ammatissa toimimista ja oman liiketoiminnan harjoittamista tai siihen valmistautumista. Yrittäjyyskasvatuksessa on kyse elämänhallinnan, vuorovaikutuksen ja itsensä johtamisen taidoista, kyvystä innovaatioihin ja muutoksen kohtaamiseen. Koulutuksen ja kasvatuksen tehtävä on tukea yrittäjyyden kehittymistä toimintatavaksi, jossa asenne, tahto ja halu toimia yhdistyvät tietoihin ja korkeaan osaamiseen. Ikonen (2007b, ) kritisoi sisäisen yrittäjyyden käsitettä ja näkee siinä vakavimpana puutteena sen irrallisuuden yhteiskunnallisesta kontekstista. Hänen mukaansa myönteisenä esitettyä yrittäjämäistä elämänasennetta voi toteuttaa mitä 15

18 moninaisimmissa tehtävissä, myös eettisesti tuomittavissa. Ikonen nostaakin keskiöön yrittäjyyden sijasta aktiivisen kansalaisuuden. Yrittäjyyskasvatuskäsite sisältää hänen mukaansa kansalaisen oma-aloitteisuuden eli yritteliäisyyden ja yhteiskunnallisen yritteliäisyyden eri muodot mukaan lukien taloudellisen yritteliäisyyden ja näitä edistävät kasvatuksen osa-alueet. Kukin osa-alue on osallistavan ja aktivoivan kansalaiskasvatuksen eri ilmentymiä. Yrittäjyyskasvatus nivoutuu osaksi suurempaa kasvatuksen kokonaisuutta. Silloin hänen mukaansa myös sellaiset aikaisemmin huomiotta jääneet taloudellisen yritteliäisyyden muodot kuten työntekijöiden halu parantaa omaa asemaansa, eettinen kuluttaminen ja säästäväisyys sisältyvät yrittäjyyskasvatukseen. Kyrö, Lehtonen ja Ristimäki (2007, 18) kiteyttävät keskustelun yrittäjyyden erilaisista muodoista ja kiinnittävät sen neljään toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevaan toimintatapaan: 1) yksilön yrittäjämäiseen toimintatapaan, 2) ulkoiseen yrittäjyyteen eli pienyritykseen omistamiseen ja johtamiseen, 3) organisaatioyrittäjyyteen eli organisaation kollektiiviseen toimintatapaan ja 4) sisäiseen yrittäjyyteen, joka liittyy näistä yksilön ja organisaation yrittäjämäisen toimintatavan dynamiikkaan. Yrittäjyyskasvatus voi sisältää kaikki yrittäjyyden muodot ja niiden vuorovaikutuksen. 2v4 eee Yrittäjyyskasvatuseosanaekoulunekasvatustaejae opetustae Yrittäjyyskasvatuksen tietämyksen on kouluissa todettu kasvaneen, toteuttamisen lisääntyneen ja siihen liittyvien asenteiden muuttuneen myönteisemmiksi vuosien aikana (esim. Seikkula-Leino 2007a), vaikkakaan sen rantautuminen osaksi koulujen kasvatus- ja opetustyötä ole onnistunut aivan toivotulla tavalla. Jaana Seikkula-Leinon vuonna 2005 tekemän, yrittäjyyskasvatuksen integroitumisesta paikallisiin opetussuunnitelmiin selvittävän tutkimuksen mukaan ongelmaksi koetaan se, että opetussuunnitelmien valtakunnalliset perusteet eivät ole riittävästi ohjanneet yrittäjyyskasvatuksen integrointia oppiaineisiin. Opetussuunnitelmaperusteiden teksti on koettu vaikeaselkoiseksi ja paikalliseen opetussuunnitelmaan on vaikea keksiä lisättävää valtakunnallisten perusteiden pohjalta. Tutkimuksen mukaan ne eivät ole riittävästi ohjanneet opetussuunnitelmatyötä yhteistyössä kuntien ja kouluasteiden välillä, eivätkä kotien ja elinkeinoelämän kanssa. Opettajien on vaikea hahmottaa yrittäjyyskasvatuksen tavoitteita, sisältöjen ja työtapojen nimeäminen on osoittautunut vaikeaksi eikä ole käsitystä siitä, missä ja miten yrittäjyyskasvatusta voisi toteuttaa. Yrittäjyyskasvatuksessa ei hyödynnetä sille ominaisia työtapoja. (Seikkula-Leino 2007a, Tiivistelmä, 81, 84; Seikkula-Leino 2007b, 74.) 16

19 Ikonen (2007b, 98 99) toteaa muun muassa, että kirjallisuuden perusteella yrittäjyyskasvatuksen idea näyttäisi aukeavan varsin ongelmattomasti. Se mitä asioita ja ilmiöitä yrittäjyyskasvatus pitää sisältää, näyttäisi kuitenkin olevan vaikea hahmottaa. Joissain tutkinnoissa sen voi todeta kattavan koko kasvatuksen kentän. Yrittäjyyteen liitetyt persoonallisuuden piirteet, esimerkiksi luovuus, ahkeruus, aikaansaavuus, määrätietoisuus, aloitekyky ja sosiaalisuus ovat vanhojen koululakien tavoiteluetteloissa. Ikosen mukaan näin ajatellen kaiken kasvatuksen pitäisi olla yrittäjyyskasvatusta. Käytännön koulutyössä toteutetut hankkeet ja kokeilut antavat kuitenkin syyn olettaa, että viime kädessä kyse on lähinnä yrittäjätietouden lisäämisestä. Yrittäjyyskasvatuksen ongelmana onkin nähty ulkoisen yrittäjyyden painottuminen sisäistä yrittäjyyttä vahvemmin. Esimerkiksi Kari Ristimäki (2007, 34) toteaa yrittäjyyskasvatuksen tavoitteiden liittyvän usein makrotason tavoitteisiin. Niissä viestitetään yrittäjyydestä talouden selkärankana ja yrittäjyyskasvatus mielletään helposti toiminnaksi, jonka päämäärä on lisätä yrittäjien lukumäärää. Yrittäjien määrällä nähdään olevan ainakin epäsuora yhteys maan talouden ja alueen elinvoimaisuuteen ja alempaan työllisyysasteeseen. Yrittäjyyskasvatuksen ymmärtämisestä ahtaasti uusien yrittäjien tuottamiseksi saattaa seurata, että teema on vaarassa jäädä osalle opettajakuntaa vieraaksi. Yrittäjyyskasvatus tulkitaan helposti ammattiopetukseksi, mikä vaikeuttaa sen niveltämistä osaksi yleissivistävän koulun antamaa opetusta. Ongelmia on todettu myös ammatillisen koulutuksen puolella. Osa opettajista kokee, ettei kyseinen aihealue koske heidän opettamaansa ainetta. Aihepiiriä käsittelevässä kirjallisuudessa toistuvasti tähdennetään, ettei yrittäjyyskasvatuksen tarkoitus ole vain tuottaa yrittäjiä, mutta silti sekaannusta ei ole kyetty poistamaan ja yrittäjyyskasvatuksen diskurssi on pysynyt yrittäjäkeskeisenä. Painopisteen siirto sisäiseen yrittäjyyteen ei ole poistanut mielikuvaa, jonka mukaan yrittäjyyskasvatuksella haluaan tehdä oppijoista yrittäjiä. (Ikonen 2007a, 9-11.) Korhonen, Komulainen ja Räty (2012, 6-22) näkevät yrittäjyyskasvatuksen olevan sekä käsitteellisesti että ideologisesti monimerkityksinen ilmiö, johon on tarjolla useita, keskenään kilpailevia ja ristiriitaisia, erilaisiin arvoihin, ideologioihin ja uskomuksiin kiinnittyviä puhetapoja, selityksiä ja perusteluja. He tarkastelivat tutkimuksessaan yrittäjyyskasvatusta sen mikrotason vastaanoton näkökulmasta analysoimalla yläkoulun opettajien tulkintoja yrittäjyyskasvatuksen sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden tavoitteista. Tutkimuksensa tulosten pohjalta he toteavat, että toisaalta opettajat ankkuroivat yrittäjyyskasvatuksen tavoitteet koulun tuttuihin merkityksiin eli historiallisesti ja kulttuurisesti muotoutuneihin ja ylläpidettyihin käsityksiin koulun päämääristä, tehtävistä, arvoista ja pedagogisista käytännöistä. Toisaalta opettajien tulkinnat muuntavat ja haastavat tuttuja merkityksiä. Monet, erilaiset ja keskenään ristiriitaiset näkemykset ja tulkinnat eivät heidän mielestään 17

20 kerro tiedon tai reflektoinnin puutteesta, vaan pikemminkin yrittäjyyskasvatuksen ideologisesta monimerkityksellisyydestä. Korhosen, Komulaisen ja Rädyn (2012, 6-22) tutkimuksen tulokset osoittavat, että opettajat antoivat yrityskasvatukselle merkityksiä koulun päämäärien ja arvojen, työ- ja talous-elämän arvojen ja vaatimusten sekä koulun pedagogisten käytäntöjen tulkintakehyksissä. Yrittäjyyskasvatuksen katsottiin tarkoittavan oppilaiden kannustamista ponnisteluun, periksi antamattomuuteen ja vastuunottoon koulutyöstä sekä ahkerien, rehellisten, tuottavien ja yhteiskuntakelpoisten kansalaisten kasvattamista. Opettajat hyväksyvät nämä sisäiseen yrittäjyyteen liitetyt määreet koulun arvoihin ja päämääriin sopivana. Tulosten mukaan he kuitenkin tulkitsevat sisäisen yrittäjyyden Opetusministeriön linjaamista näkemyksistä poikkeavalla tavalla yhdistämällä sen pääasiassa ahkeraan opiskeluun ja työntekoon. Tavoitteen kasvattaa ahkeria, parhaansa tekeviä kunnon kansalaisia opettajat muotoilivat suhteessa toisenlaiseen yrittäjyyskasvatuksen tavoitteeseen, opettaa oppilaille liike-elämän taitoja ja kannustaa heitä yrittäjiksi. Tämän ulkoiseen yrittäjyyteen liitetyn tavoitteen he näkivät peruskoulun yrittäjyyskasvatuksessa toissijaisena. Ulkoinen yrittäjyys koulun kasvatustavoitteena saatettiin myös kokonaan torjua, koska nähtiin, ettei koulu voi siihen vaikuttaa. Kun opettajat antoivat yrittäjyyskasvatukselle merkityksiä työ- ja talouselämän arvojen ja vaatimusten tulkintakehyksessä, he niin ikään kritisoivat ulkoista yrittäjyyttä koulun kasvatustavoitteena. Siihen miellettyjen bisnesarvojen ja kilpailun nähtiin olevan ristiriidassa koulun arvojen ja toimintaperiaatteiden kanssa oppilaiden hyvinvoinnin ja tasavertaisuuden näkökulmista. Ikonen (2007a, 20 21; 2007b, ) on pohtinut yrittäjyyskasvatuksen perimmäistä tehtävää ja tarjoaa kahta vaihtoehtoista näkökulmaa. Painopisteen 1990-luvulta lähtien hän näkee olleen sellaisten valmiuksien kehittämisessä, jotka vahvistavat yksilön mahdollisuuksia menestyä taloudellisessa kilpailussa. Tästä näkökulmasta yrittäjyyskasvatus pyrkii tuottamaan niin liikevaihtonsa kasvattamiseen valmiita yrittäjiä kun yrityksen toimintaedellytysten parantamiseen sitoutuneita työntekijöitä. Kilpailukeskeisessä diskurssissa avainterminä on sisäinen yrittäjyys. Se ilmenee asenteena, jolla ihminen suhtautuu elämään ylipäätänsä, kykynä mukautua muuttuviin tilanteisiin ja hyödyntää ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia. Ikosen (2007a, 20 21) mukaansa yrittäjyyskasvatuksen tehtävän voi nähdä toisinkin. Se voisi kilpailutilanteeseen sopeutumisen ohella lisätä kykyä hakea vaihtoehtoisia selviytymismalleja. Vallitsevan talousjärjestelmän pelisääntöihin sopeutumisen vastakohtana on kansalaisten aktivoimiseen tähtäävä suuntaus. Yhtä hyvin voidaan yrittää vaikuttaa sääntöjen tulkintaan tai ryhtyä toimimaan kokonaan uudenlaisten sääntöjen pohjalta. Ihmisten itsenäisyyttä ja oma-aloitteisuutta 18

21 korostetaan tässäkin lähestymistavassa, mutta nyt ne voivat suuntautua myös niitä voimia vastaan, jotka taloudellista toimintaympäristöä koskevan muutoksen ovat laittaneet liikkeelle. Ristimäki (2007, 34 35) tarjoaa yhdeksi yrittäjyyskasvatuksen määrittelyksi Cassonin (1982) jakoa funktionaaliseen eli siihen mitä yrittäjä tekee ja indikatiiviseen eli yrittäjän konkreettiset tunnusmerkit sisältävään yrittäjyyteen. Kumpaakaan puolta ei ole tarkoituksenmukaista sulkea pois, vaan jaottelun kautta tarkastellaan yrittäjyyskasvatuksen eri puolia sen kahden tavoitteen kautta. Ensimmäisen tavoitteen ajatuksena on nähdä yrittäjämäinen toiminta vaatimuksena mille tahansa työnteolle tai työntekijän roolille. Yrittäjäkasvatuksen yrittäjyyteen liittyy käsitteet innovatiivisuus, hallittu riskinotto ja katalyyttisyys. Tällaisessa yrittäjyyden määrittelyssä ei ole ristiriitaa koulun yleisten kasvatustavoitteiden kanssa eikä siihen sisälly usein muuten esiin nousevia eettisiä ongelmia. Kaikki näyttävät olevan sitä, että kasvatuksen keinoin näitä yrittäjyyden funktioita voidaan ja tulee edistää. Toisaalta Ristimäen (2007, 35, 41) mukaan ei ole tarkoituksenmukaista jättää yrittäjyyskasvatuksessa huomiotta yrittäjyyden indikatiivista määrittelyä, joka korostaa yrittäjyyden ulkoisia tunnusmerkkejä eli yrittäjyyttä urana ja vaihtoehtona. Tämän osa-alueen sisällyttämistä yrittäjyyskasvatukseen puoltaa ajatus kasvatustoiminnan tehtävästä auttaa kasvatettavaa selviämään tulevassa elämässään. Yrittäjyys on eräs varteenotettava vaihtoehto tämän päivän nuorille. Oikealla tavalla opettajien kanssa harjoitetun yrittäjyyskasvatuksen kautta oppilaalle on mahdollista syntyä oikeanlainen kuva paitsi yrittäjyydestä niin myös käsitys omasta sopivuudesta kyseiseen työn teon rooliin. Yrittäjämäisen toiminnan määritteleminen innovatiivisuudeksi, riskinhallinnaksi ja katalyyttiseksi toiminnaksi auttaa opettajaa ymmärtämään yrittäjyyskasvatuksen mihin tahansa oppiaineeseen liittyvänä menetelmällisenä kysymyksenä. Mikä tahansa opetus voidaan järjestää niin, että se tukee edellä mainittujen ominaisuuksien kehittymistä. Haasteeksi muodostuukin, miten koulutyön paineissa ja opetussuunnitelmaan sisällytettyjen oppiaineisten puristuksessa kykenee tai uskaltaa käyttää oppilaan yrittäjyyttä tukevia menetelmiä. Opettajaltakin vaaditaan yrittäjämäistä riskiä sisältävää otetta, sillä näissä menetelmissä hän ei aina ole varmalla pohjalla. 2v5 ee Nuortaeyrittäjyyttäeedistäväeyrittäjyystoimintaee EERe2äö2euteemavuotenae Euroopan yrittäjyysalueeksi (EER) 2012 nimeämisen tunnustuksen perusteluina oli, että Uusimaa on yrittäjyyden edistämisessä parhaiten tulevaisuutta ennakoivien eurooppalaisten alueiden joukossa ja sen vahvuutena on yritysten, oppilaitosten ja julkisen sektorin hyvä keskinäinen kumppanuus. Uudellemaalle ja sen 19

22 elinkeinoelämälle myönnetty tunnustus oli merkittävä näkyvyyttä ja tunnettavuutta lisäävä tekijä Eurooppa -tasolla. Tunnustuksen toivottiin myös tuovan taloudellista hyötyä Suomen elinkeinoelämän vilkastamisen myötä, houkutellen kansainvälistä yritystoimintaa alueelle. Euroopan yrittäjyysalueen 2012 tunnustus vahvisti lukuisilla teemavuoden aikana järjestetyillä yrittäjyystapahtumillaan Helsingin vuoden 2012 World Design Capital (WDC) -teemavuoden tavoitteita. (EER 2012.) EER teemavuoden toteutuksen tueksi perustettiin ESR -projekti Nuoren yrittäjyyden edistäminen Uudellamaalla - EER Uudellamaalla EER 2012 teemaksi valittiin nuoren yrittäjyyden edistäminen, koska nykyisten yrittäjien eläköityminen on lähivuosina kasvussa, tulevaisuudessa tarvitaan osaamiseen perustuvaa yrittäjyyttä ja tavoitteena on saada yrittäjyys laajemmin osaksi opetussuunnitelmia eri kouluasteilla varhaisemmassa vaiheessa. EER teemavuosi rakentui aktivoivien yrittäjyystapahtumien, toiminnan sekä verkostoyhteistyön ympärille, kannustaen keskeiset toimijat yhteistyöhön yrittäjyyden edistämiseksi Uudellamaalla, painopisteenä luovat alat. EER teemavuoden aikana tavoitteena oli lisätä kiinnostusta yrittäjyyttä kohtaan, edistää yritystoimintaa, kasvattaa yritysosaamista sekä osaltaan lisätä Uudenmaan yritysja innovaatiotoiminnan tunnettavuutta kansainvälisesti. ESR -projektin tavoitteet kiteytyivät luovien alojen opiskelijoiden kiinnostuksen herättämiseen yritystoimintaa kohtaan, koulutussektorin ja työelämän välisen yhteistyön tiivistämiseen, toimijoiden välisen vuorovaikutuksen aktivointiin sekä luovien alojen opiskelijoiden ja yrittäjien kansainvälistymisen lisäämiseen. Tämän lisäksi EER teemavuotta tuettiin MAKERA -hankkeilla 5, Creative -ohjelmalla 6 sekä teemavuoden toteutuksessa mukana olleiden EER -yhteistyökumppaneiden järjestämillä kärkitapahtumilla. (EER 2012.) ESR -projektin ensisijaisena kohderyhmänä olivat päättövaiheessa olevat opiskelijat, jotka miettivät yrittäjyystoiminnan aloittamista. Projektin toimenpiteet 5 EER teemavuoden toteuttamisen edistämiseksi järjestettiin myös teemapohjainen maakunnan kehittämisrahahaku, jonka painopisteinä olivat yritysten omistajavaihdosten tehostaminen, sosiaalisen median hyödyntäminen yritystoiminnan luomisessa sekä yrittäjyyskasvatus. Hakemusten pohjalta Maakuntahallitus päätti myöntää rahoituksen seitsemälle kehittämishankkeelle, joiden koordinoijina toimivat Uudenmaan eri oppilaitokset sekä Helsingin yrittäjät. (EER 2012.) 6 Creative-ohjelma oli EER vuoden tarjoama mahdollisuus nuorille luovien alojen yrittäjille. Ohjelmaan valitut yrittäjät kehittävät omaa liiketoimintaansa sekä omaa yritysosaamistaan. Yrittäjät luovat ja kehittävät verkostomaista yhteistyömallia sekä hiovat yhdessä valmiuksiaan vastata yrittäjyyden haasteisiin. Liiketoimintamalleja ja verkostomaista toimintatapaa testataan useissa yrittäjyystapahtumissa kevään 2012 aikana. Creative-ohjelma huipentuu Luovien yrittäjien toriin yleisurheilun EM-kilpailujen Tapahtumapuistossa Yrittäjät saivat torille esiin omat palvelunsa ja tuotemerkkinsä. Creative-ohjelma toteutetaan Rastor Oy:n ja Uudenmaan liiton yhteistyönä. (EER 2012.) 20

23 kohdistuivat toisen asteen oppilaitoksissa (lukiot ja ammatilliset oppilaitokset), ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa opiskeleviin nuoriin. Kasvavana toimialana huomioitiin erityisesti luovat alat ja alan verkottuminen muiden toimialojen kanssa. Toisena tärkeänä kohderyhmänä olivat nuoret yrittäjät, joilla tarkoitetaan iältään nuoria yrittäjiä, toimintaiältään nuoria yrittäjiä ja alkavia yrittäjiä. Projektin välillisenä kohderyhmänä olivat koulutusorganisaatiot, yritystoimintaa edistävät toimijat, julkinen sektori, uusimaalaiset ihmiset ja EER -yhteistyöalueet sekä media. (Nuoren yrittäjyyden edistäminen Uudellamaalla EER projektisuunnitelma , 5.) Kokonaisuudessaan projektin kesti tammikuun 2011 alusta heinäkuun 2013 loppuun. "Nuoren yrittäjyyden edistäminen Uudellamaalla - EER 2012" ESR -projektin hallinnoivana organisaationa toimi Uudenmaan liitto. Osatoteuttajina toimivat Aalto-yliopisto, Culminatum Innovation Ltd, Laurea-ammattikorkeakoulu ja Uudenmaan Yrittäjät ry. Projekti koostui kuudesta työpaketista, jotka muodostivat yhtenäisen kokonaisuuden. Uudenmaan liiton Koordinointi, tiedotus ja EERyhteistyö -työpakettiin kuuluivat EER -toiminnan organisointi ja tapahtumien toteutus sekä toimijoiden verkottaminen ja hankehallinnointi. Hanketiedotuksella lisättiin yrittäjyystietoisuutta sekä tehtiin tunnetuksi EER teemavuotta, lisäten myös ihmiset tietoisuutta design-yrittäjyyden merkityksestä ja mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Word Design Capital Helsinki 2012 toimi merkittävänä yhteistyöpartnerina projektin toimenpiteissä. Lisäksi EER - yhteistyössä rakennettiin kansainvälinen yrittäjäverkosto muiden palkittujen EER - alueiden kanssa keskinäistä osaamista ja tiedonvaihtoa tehostaen. Kärkitapahtumia EER teemavuotena olivat Paikoillanne - Valmiit - Menesty! - Designseminaari, Uudenmaan liitto Luovien yrittäjien tori yleisurheilun EM-kisoissa ja Innovation Experss. (Nuoren yrittäjyyden edistäminen Uudellamaalla EER projektisuunnitelma , 6-10; EER 2012.) Uudenmaan Yrittäjien Nuori yrittäjä Uudellamaalla -työpaketissa luotiin nuorten yrittäjien metropolialueen verkosto sekä kummiverkosto nuorten yrittäjien verkoston ja toisen asteen oppilaitosten välille. Kärkitapahtumina olivat muun muassa valtakunnallinen nuorten yrittäjien tapahtuma osana HOTSPOTtapahtumaa sekä Nuori yrittäjä - Oma valinta -tapahtuma. Aalto-yliopiston Yrittäjyyskoulutus Uudellamaalla ja kansainvälinen benchmark -työpaketissa järjestettiin REE 2012 (Roundtables on Entrepreneurship Education) -konferenssi Otaniemessä, jonka vaikutusta yrittäjyyskoulutukseen seurattiin kyselyllä. Lisäksi konferenssia seurasi sen antia ja kontakteja syventävä workshop-tilaisuus. Culminatum Innovation Ltd Oy Innovaatiojärjestelmän yhteistoiminta Uudellamaalla yrittäjyyden edistämiseksi -työpaketissa järjestettiin OSKE opiskelijapäivät 2011 ja 2012 sekä tehtiin selvitys yrittäjyyttä ja luovien osaamispohjaisten yritysten kasvun tukemisesta eri klustereissa. Lisäksi tehtiin myös selvitys opiskelijoiden roolista ja merkityksestä uusien osaamispohjaisten yritysten syntymisessä. Laurea- 21

24 ammattikorkeakoulun Yrittäjyysintoa Uudellamaalla -työpaketti sisälsi muun muassa Pikkuparlamentti -tapahtuman osana maakuntaparlamenttia. Lisäksi pkyrittäjille ja korkeakoulujen sekä toisen asteen opiskelijoille suunnattiin kymmenen Yrittäjyystiistai -tapahtumaa eri puolella Uuttamaata Laurea Entrepreneurship Society ry toteuttamana. Yrittäjyystiistait sisälsivät yrittäjien omiin uratarinoihin painottuvia asiantuntija-alustuksia ja verkostoitumista. Lisäksi osana Uudenmaan liiton Yrittäjyyskampanjointi työpakettia kuului myös kaksi eri koulukampanjaa (Nuoren yrittäjyyden edistäminen Uudellamaalla EER projektisuunnitelma , 12 28; EER 2012.) Näiden koulukampanjoiden toteuttajina olivat ZestMark Future -kampanjallaan sekä Laurea Entrepreneurship Society ry Onnistujat yrittäjyyskampanjallaan, jotka järjestettiin seitsemässä toisen asteen oppilaitoksessa. Molempien kampanjoiden tarkoituksina oli innostaa nuoria yrittäjyyteen, yrittäjämäiseen toimintaan ja oman tulevaisuuden aktiiviseen suunnitteluun. Future - ja Onnistujat kampanjoihin osallistui helmilokakuun 2012 aikana seitsemässä Uudenmaalla olevassa oppilaitoksessa yhteensä yli 700 opiskelijaa ja opettajaa. Kampanjapäiviä oli yhteensä kahdeksantoista ja niihin liittyi rinnakkaisia interaktiivisia verkkotoimintoja ja verkkooppimisympäristöjä (Twitter, Facebook,Youtube, blogit, Flickr, koulun verkkosivujen yrittäjyysvideotarinat sekä verkko-opetusmateriaalipankki yms). (EER 2012.) Kampanjoita tarjottiin myös laajemmalti muihin Uudellamaalla sijaitseviin lukioihin sekä ammattikouluihin, kieltäytyneitä kouluja tuli viisi. Temaattisesti Future - ja Onnistujat kampanjoiden ydinviestinä oli, että yrittäjyys voi olla mahdollisuus yhtenä uravaihtoehtona ja toimia myös väylänä työelämässä menestymiseen. Yhteiskunnallisista lähtökohdista yrittäjyyttä lähestyttiin myös tärkeänä osana kansantalouttamme ja tulevaisuuttamme, jolloin luomalla uusia tukirakenteita on mahdollisuus vastata osaltaan tulevaisuuden taloudellisiin ja rakenteellisiin haasteisiin. Kampanjoiden viestinä nuorille oli myös, että yrittäjyys uravalintana mahdollistaa oman osaamisen hyödyntämisen, itsensä kehittämisen ja omien unelmien toteuttamisen, tulevaisuuden osaamisvaatimukset huomioiden. Kampanjoilla haluttiin innostavalla ja positiivisella nosteella edistää myönteisiä asenteita yrittäjyyttä kohtaan, jossa kannustettiin oman unelman tavoitteluun ja sen rohkeaan toteuttamiseen tulevaisuudessa. Kampanjoiden sisällöissä keskityttiin yrittäjyyden taustalla vaikuttaviin asenteisiin ja toimintatapoihin, tuomalla myös yrittäjyystietoutta sekä nuorille että opetushenkilöstölle. (EER 2012; Onnistujat 2012.) Koulukampanjoiden toimintamallina toimi kampanjoiden vetäjien synnyttämä osallistava dialogi, jolloin kampanjan käytössä olevat työmenetelmät, puitteet ja lähestymistavat mahdollistivat vuorovaikutteisen kohtaamisen nuorten sekä opettajiston kanssa. Kampanjapäivinä nuoret ja opettajat osallistuivat Future - 22

25 kampanjassa Tulevaisuus-kohtaaminen seminaariin sekä Onnistujat yrittäjyyskampanjapäivään, jossa kuultiin Suomen yritysmaailman eturivin yrittäjien inspiroivia yrittäjyystarinoita. (EER 2012; ZestFuture 2013; Onnistujat 2012.) Future -kampanjapäivänä järjestettiin yrittäjyyteen ja tulevaisuuden työelämään pureutuvia vuorovaikutteisia opettajille suunnattua Mikä ihmeen yrittäjä - workshopeja sekä nuorille PopUp -työelämäkahviloita. Opettajiston workshopeissa keskusteltiin yrittäjyyden yhteiskunnallisesta merkitystä sekä pohdittiin tapoja, joilla yrittäjyys olisi mielekäs opiskelijoille esittää. PopUp -työelämäkahviloissa nuorilla oli mahdollisuus päästä keskustelemaan yrittäjyyteen perehtyneiden asiantuntijoiden kanssa omista uraunelmista sekä saada näkökulmia yritysunelmien jatkojalostamiseen. (EER 2012; ZestFuture 2013.) Onnistuja kampanja tarjosi verkko-opetusmateriaaleja nuorille ja opettajistolle, joista oli mahdollisuus saada konkreettisia työkaluja esimerkiksi oman yrityksen innovointiin, toimintasuunnitelman tekoon ja perustamiseen tarvittavan tiedon koottuna sekä tarvittavia yhteystietoja yrityksen aloittamiseen liittyen Uusyrityskeskuksien, Patentti- ja rekisterihallituksen ja verohallinnon palveluiden piiriin. (EER 2012; Onnistujat 2012.) 23

26 3 Tutkimukseneteoreettisete lähtökohdate Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat kytkeytyvät asennetutkimukseen ja erityisesti suunnitellun toiminnan teoriaan. Keskeisellä sijalla on myös erilaisia yhteiskunnallisia yrittäjyyskäsityksiä koskeva analyysi. 3vö eee Tutkimuskohteenaenuorteneyrittäjyysintentioejae yrittäjyysasenteete Tässä tutkimuksessa avainkäsitteemme on yrittäjyysintentio, toisin sanoen nuoren aikomus toimia tulevaisuudessa yrittäjänä. Tarkastelemme sitä asenneteoreettisesta lähtökohdasta. Intentioita on asenneteoreettisen tutkimuksen piirissä mitattu eri tavoin ja erilaisin kysymyksin. Intentio on liitetty paitsi aikomukseen, niin myös asian haluttavuuteen sekä siihen kuinka todennäköisenä henkilö itse asiaa pitää (Armitage & Conner 2001). Erilaiset kysymyksenasettelut antavat myös olennaisesti erilaisen kuvan yrittäjyysintention voimakkuudesta. Esimerkiksi Kari Paakkunaisen (2007, 71) analysoimassa nuorisobarometri - aineistossa 69 % nuorista pohti yrityksen perustamista jatkossa, mutta vain 2,6 % suunnitteli vakavissaan tätä lähiaikoina. Yksi kansainvälisissä vertailuissa (Flash Eurobarometer 283, 2009) käytetty yrittäjyysintentiota mittava kysymys liittyy siihen, olisiko henkilö mieluummin yrittäjä vai työntekijä, mikäli saisi vapaasti valita. Myös asenne on käsitteenä moniulotteinen ja vaikeasti määriteltävä. Tyypillisesti asenne ymmärretään arvottavaksi tulkinnaksi jostain kohteesta (Eagly & Chaiken 1993). Yrittäjyysasenteesta kuten muistakin asenteista voidaan erottaa kolme ulottuvuutta: yrittäjyyttä koskevat tiedot ja käsitykset (ns. kognitiivinen ulottuvuus), yrittäjyyttä koskeva arvottaminen (ns. affektiivinen ulottuvuus) sekä yrittäjyysaikomus (ns. konatiivinen ulottuvuus) (Kyrö, Mylläri & Seikkula-Leino 2008). Asenne ymmärretään usein varsin pysyväksi yksilölliseksi ominaisuudeksi tai käyttäytymistendenssiksi. Toisaalta asenne voidaan ymmärtää myös vahvemmin sosiaalisena ja kontekstuaalisena käsitteenä. (Vesala & Rantanen 2007.) Käytännössä ihmisten yrittäjyysasenteet rakentuvat tiiviissä vuorovaikutuksessa lähiympäristön ja yhteiskunnallisten olosuhteiden ja asenteiden kanssa. 24

27 Yrittäjämäisyysintentiota selittäviä asenteita on tutkittu eri näkökulmista. Usein on puhuttu yrittäjyysorientaatiosta, jolla tarkoitetaan sellaista yleistä suhtautumistapaa, joka edesauttaa menestymistä yrittäjänä. Yrittäjyysorientaatiokeskustelun taustalla on yksilöpsykologinen tutkimusperinne, jossa yrittäjyyttä on pyritty selittämään persoonallisuuspiirteiden kautta. Eri tutkimuksissa siihen on liitetty hieman erilaisia ominaisuuksia (Rauch, Wiklund, Lumpkin & Frese 2009). Perinteisesti yrittäjyysorientaatioon on liitetty riskinottohalukkuus, innovatiivisuus ja proaktiivisuus (Covin & Slevin 1991). G.T.Lumpkin ja Gregory G. Dess (1996) ovat lisänneet tähän ominaisuuksien listaan vielä aggressiivisen kilpailullisuuden ja itsenäisyyden. Tässä tutkimuksessa mielenkiintomme kohteena ovat kuitenkin nimenomaan asenteet yrittäjyyttä kohtaan, ei asenteiden yrittäjämäisyys. Olemme kiinnostuneita siitä, miten myönteisesti uusimaalaiset nuoret suhteutuvat yrittäjyyteen. 3v2 YrittäjyysasenteetejaeukäsitykseteSuomessae Asenteen käsitteeseen liittyy määritelmällisesti se, että asenteella on aina jokin kohde (vrt. esim. Eagly & Chaiken 1993). Esimerkiksi yrittäjyyttä koskevan asenteen kohteena voi olla oma (mahdollinen) yritystoiminta tai vaikkapa suuryritysten toiminta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltavien yrittäjyysasenteiden kohteena on yrittäjyys ja yrittäjän työ yhteiskunnallisena toimintana. Suomalaista yrittäjyyskeskustelua on perinteisesti hallinnut tietyt, toisilleen osin vastakkaiset yrittäjyyskäsitykset. Yrittäjyyden arvottamisen näkökulmasta kysymys on liittynyt muun muassa siihen, ymmärretäänkö yrittäjä ihannekansalaiseksi vai riistäjäksi (esim. Pitkänen & Vesala 1988, 79 80). Tällä vuosituhannella yrittäjyyteen liittyvät ideologiset painotukset ovat olennaisesti muuttuneet ja samalla lieventyneet. Kuitenkin myös uudet tutkimukset antavat viitteitä siitä, että myönteisen ja kriittisen yrittäjyysasenteen erottaminen toisistaan on yrittäjyyskasvatusta analysoitaessa tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi Räty, Komulainen ja Korhonen (2010, 113) puhuvat yrittäjämyönteisestä ja yrittäjäkriittisesti asenteesta ja tarkastelevat niitä suhteessa kilpailukriittiseen asenteeseen sekä sukupuolierojen asenteeseen. Erkki Nevanperä (2003, ) puolestaan erottaa toisistaan kaksi yrittäjyyskriittistä asennetta: yrityskriittisyys - faktorin ja itsekkyys -faktorin. Suomalaisten yrittäjyysmielikuvia koskevissa tutkimuksissa puolestaan on noussut esiin käsitys yrittäjästä sinnikkäänä puurtajana (esim. Kivelä 2002; Nevanperän 2003; Hyytinen & Pajarinen 2005; Home 2007). Tällainen yrittäjyyskäsitys korostaa paitsi yrittäjän ahkeruutta, niin myös runsasta työnteon määrää. Esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuksen mukaan yhdeksän 25

28 kymmenestä vastaajasta arvioi, että yrittäjä joutuu tekemään ylipitkiä työpäiviä ja työskentelemään ilman lomia (Hyytinen & Pajarinen 2005, ). Edelleen kauppiasyrittäjien yrittäjyysorientaatiota koskevassa tutkimuksessa ahkeruusfaktorille latautui voimakkaimmin väittämä Itse asiassa pidän kovasta työnteosta (Home 2007, 428). Toki tutkimukset antavat yrittäjyydestä myös monipuolisemman kuvan ja korostavat ahkeruuden ja sinnikkyyden ohella myös muita yrittäjän yksilöllisiä ominaisuuksia, kuten innovatiivisuutta, luovuutta sekä itseluottamusta. Yrittäjyyttä koskevissa käsityksissä on nähtävissä myös tietty muutos. Perinteisesti yrittäjyyttä on tarkasteltu individuaalisesta kehyksestä innovatiivisuuden, riskinottohalukkuuden tai sinnikkyyden kaltaisten yksilöllisten ominaisuuksien kautta. Viime aikoina on kuitenkin korostettu sosiaalisten taitojen ja verkostoitumisen merkitystä (vrt. esim. Äyväri 2006). On alettu puhua relationistisesta yrittäjyyskuvasta (Vesala 1996; Vesala & Peura 2007; Tonttila 2010), millä tarkoitetaan sitä, että yrittäjänä menestymisen oletetaan riippuvan paitsi itsestä, niin myös toisista ihmisiä. Relationistinen yrittäjyyskuva korostaa verkostoitumista, läheisiä asiakassuhteita sekä sidosryhmäyhteistyötä. Relationistinen yrittäjyyskuva on sisäisen ja ulkoisen kontrollinen yhdistelmä: yrittäjä olettaa menestymisensä riippuvan sekä itsestä että toisista ihmisistä. Tämä yrittäjyyskuvan kahtalaisuus tulee näkyviin myös Paula Kivelän (2002, 81) opiskelijoista ja vanhemmista koostuvassa aineistossa. Tämän tutkimuksen mukaan tyypillistä yrittäjää parhaiten kuvaavina adjektiivina pidettiin ahkeruutta ja sisukkuutta. Toisaalta molemmissa vastaajaryhmissä 91 % prosenttia oli sitä ihmisten kanssa toimeentuleva kuvaa hyvin tai melko hyvin tyypillistä yrittäjää. 3v3 eee Asenneeyritystoimintaaekohtaan:esuunnitellune toiminnaneteoriae Tämän tutkimuksen asenne lähtökohtaan liittyy kuitenkin tietty haaste: myönteinen asenne yrittäjyyttä kohtaan ei ole mikään tae yrittäjäksi ryhtymiselle. Itse asiassa lukuisat sosiaalipsykologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että asenteiden ja käyttäytymisen välillä on varsin huono vastaavuus. Yleiset asenteet eivät selitä käyttäytymistä spesifeissä tilanteissa. Asenneteorian piirissä on kehitetty erilaisia tarkempia malleja asenteiden ja ulkoisen käyttäytymisen väliselle suhteelle. Erityisen hedelmälliseksi on osoittautunut Icek Ajzenin (1991; 2001) suunnitellun toiminnan teoria. Sen mukaan käyttäytymisintentioon vaikuttaa kolme komponenttia: asenne käyttäytymistä kohtaan, subjektiivinen normi sekä havaittu käyttäytymisen kontrollista. (Katso kuvio 1). Teorian mukaan nuoren yrittäjyysintentioon vaikuttavat siis 26

29 henkilökohtainen yrittäjyyden arvostus, lähipiirin arvostukset ja odotukset sekä edelleen nuoren käsitys omasta pystyvyydestä yrittäjänä. Kuvio 1 Suunnitellun toiminnan teoria (Ajzen 1991) Ajzenin (1991, 2001) mukaan kaikki positiivinen-negatiivinen -ulottuvuudelle sijoitettavissa olevat reaktiot voidaan tulkita asenteen ilmauksiksi. Lähtökohtana kuitenkin on, että tietyssä kontekstissa tapahtuvaa toimintaa tulee tarkastella nimenomaan spesifeistä tähän toimintaan kohdistuvista asenteista käsin (Ajzen & Fishbein 2000, 16 17). Tällaiset asenteet selittävät ja ennustavat käyttäytymistä huomattavasti paremmin kuin yleiset asenteet. Ajzenin (1991) teoriassa tarkasteltavana asenteen kohteena on oma käyttäytyminen. Tällaiseen asennekäsitykseen sisältyy kuitenkin perustavanlaatuinen ongelma: kun jokaiseen toimintaan liittyy oma asenteensa, asenteen käsite kapeutuu ja samalla sen selitysvoima olennaisesti vähenee. Tällainen asennetulkinta poikkeaakin ratkaisevasti perinteisen asenneteoria asennekäsitteestä. Jotkut sosiaalipsykologit ovatkin jopa esittäneet koko asennekäsitteen hylkäämistä (esim. Potter & Wetherell 1987). Tässä tutkimuksessa korvaammekin ajzenlaisen asennekäsitteen hieman yleisemmällä asennekäsitteellä. Asenteen ohella intentioon vaikuttaa olennaisesti sosiaalinen ympäristö. Subjektiivinen normi tarkoittaa uskomusta siitä, miten lähipiiriin kuuluvat ihmiset arvioivat tietyn käyttäytymisen suotavuutta. Sosiaalisen normin näkökulmasta olennainen merkitys on sillä, mihin sosiaaliseen kontekstiin nuori liittää mahdollisen tulevan yritystoimintansa ja keiden arviointia nuori pitää tässä suhteessa tärkeänä. 27

30 Tästä riippuen voi korostua joko vanhempien, vertaisryhmän tai ammattialan yleisten odotusten merkitys. Havaittu käyttäytymisen kontrolli liittyy siihen, miten nuori arvioi selviytyvänsä erilaisista yrittäjyystoimintaan ja sen aloittamiseen liittyvistä tehtävistä ja vastuista. Käsitteen taustalla on Albert Banduran (1982) sosiaalisen oppimisen teoria ja siihen liittyvä pystyvyyden tunteen käsite 7. Tulosodotukseen vaikuttaa siis henkilökohtaisen pystyvyyden ohella monet ulkoiset tekijät, muun muassa käsitys yrittäjyyden edellytyksistä tietyllä alalla. Suunnitellun toiminnan teoria on yleinen ihmisen suunnitelmallista toimintaa selittävä malli. Useiden tutkimusten mukaan se on osoittautunut toimivaksi myös yrittäjyysintention ja käyttäytymisen selittämisessä (esim. Liñán 2008; Liñán & Chen 2009; Goethner, Obschonka, Silbereisen & Cantner 2012). Samaten sitä on käytetty muun muassa yrittäjyys-kasvatusohjelmien arvioinnissa (esim. Fayolle, Gailly & Lassas-Clerc 2006). Suunnitellun toiminnan teorian pohjalta on pyritty myös jatkokehittelemään uusia yrittäjyysintentiota selittäviä malleja (esim. Krueger, Reilly & Carsrud 2000). Tässä tutkimuksessa pitäydytään kuitenkin Ajzenin alkuperäisessä mallissa. Suunnitellun toiminnan teorian kautta voidaan paikantaa myös suomalaisen yrittäjyyden edistämisen haasteita. Esimerkiksi Kivelän (2002) tutkimuksen perusteella suomalaisten opiskelijoiden usko omaan menestymiseensä yrittäjänä oli vahvaa, mutta perheen kannustus vähäisempää: kaksi kolmannesta uskoi, että pystyisi kantamaan yrittämiseen liittyvät riskit ja vastuut (mts. 82). Samaten kaksi kolmannesta uskoi menestyvänsä yrittäjänä, mikäli päättäisi perustaa yrityksen. Sitä vastoin vain 20 % vanhemmista arvioi, että perheessä oli kannustettu lapsia yrittäjyyteen (mts. 72). 7 Bandura itse erottaa toisistaan pystyvyyden tunteen sekä tulosodotuksen. Pystyvyyden tunne liittyy siihen, miten nuori uskoo selviytyvänsä yrittäjyyteen liittyvistä tehtävistä. Tulosodotus puolestaan liittyy siihen, miten hyvin nuori uskoo menestyvänsä yrittäjänä. Uusimaalaisten nuorten keskuudessa pystyvyyden tunne ja tulosodotus liittyvät niin tiiviisti toisiinsa, ettei niitä ole tarpeen erottaa toisistaan (Rantanen 2013). 28

31 4 Tutkimusasetelmae Tässä tutkimuksessa yrittäjyyden edistämistä ja yrittäjyyskasvatusta on lähestytty kahden laajan kyselyaineiston sekä rehtoreille ja yrittäjyyden opettajille tehtyjen teemahaastatteluaineistojen kautta. Kuvaamme seuraavaksi tutkimuskysymyksiämme, käyttämiämme tutkimusmenetelmiä sekä tutkimusprosessiamme. 4vö Tutkimuskysymyksete Suomalaisten tutkimusten mukaan yrittäjyyshalukkuuteen vaikuttaminen on koulutuksen näkökulmasta haasteellinen tehtävä. Kaarina Laisin ja Inkeri Liimataisen (2004) mukaan ammatillinen koulutus kasvattaa nuorissa yrittäjyysintentiota vain vähän. Jussi Pihkalan (2008) tutkimus puolestaan osoittaa, että yrittäjyysintentiot ovat suhteellisen pysyviä koulutuksen ajan. Yrittäjyyskoulutus lisää yrittäjyyttä koskevia yleisiä tietoja, mutta samalla luo epävarmuutta omia yrittäjyysvalmiuksia kohtaan. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on kysymys siitä, miten nuorten yrittäjyyshalukkuuteen on mahdollista vaikuttaa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan uusimaalaisten toisen asteen opiskelijoiden yrittäjyyden edistämistä kolmesta näkökulmasta. Ensinnäkin tutkimuskohteena on uusimaalaisten toisen asteen koulujen yrittäjyyskasvatus. Tätä lähestytään kirjoitettujen opetussuunnitelmien ja koulujen yrityskasvatuksesta vastaavien henkilöiden tulkintojen näkökulmasta. Toisena tarkastelukohteena ovat uusimaalaisten nuorten yrittäjyyshalukkuus, yrittäjyysasenteet ja koetut yrittäjyysvalmiudet. Kolmanneksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan EER teemavuoden vaikuttavuutta. Tutkimuksen pääongelmat ovat: 1. Miten yrittäjyyskasvatus ilmenee uusimaalaisten lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opetussuunnitelmissa ja opetustyössä? 2. Millaisia ovat uusimaalaisten lukiolaisten ja ammattikoululaisten yrittäjyyshalukkuus ja siihen vaikuttavat tekijät? 3. Millainen on ollut EER teemavuoden vaikuttavuus yrittäjyyden edistämisen näkökulmasta? Toista pääongelmaa lähestytään seitsemän alakysymyksen kautta: - Millaisia ovat uusimaalaisten nuorten yrittäjyysasenteet? 29

32 - Tukeeko nuoren lähipiiri nuorta yrittäjyyteen? - Millaisiksi uusimaalaiset nuoret arvioivat omat yrittäjyysvalmiutensa? - Miten houkuttelevana vaihtoehtona nuoret pitävät yrittäjyyttä? Kuinka suuri osa nuorista aikoo yrittäjäksi? - Mitkä tekijät vaikuttavat nuorten yrittäjyyshalukkuuteen? - Miten ammatillisen oppilaitoksen opiskelijat ja lukiolaiset eroavat toisistaan yrittäjyysintention, -asenteiden, -käsitysten tai -valmiuksien suhteen? - Löytyykö luovan alan nuorista erityistä yrittäjyyspotentiaalia? Kolmas tutkimusongelma jakautuu kolmeen alakysymykseen: - Miten nuoret itse arvioivat EER teemavuotta ja sen tapahtumia sekä niiden vaikuttavuutta omaan yrittäjyyskäsitykseensä sekä yrittäjyyshalukkuuteensa? - Miten ammattikoululaisten ja lukiolaisten yrittäjyysintentio, -asenteet ja - käsitykset sekä koetut yrittäjyysvalmiudet ja lähipiirin kannustus ovat muuttuneet EER teemavuoden aikana? - Miten koulukampanjoihin (Future, Onnistujat 2012) osallistuneiden yrittäjyysintentio, -asenteet ja -käsitykset sekä koetut yrittäjyysvalmiudet ja lähipiirin kannustus ovat muuttuneet EER teemavuoden aikana? Kolmannen alakysymyksen osalta koulukampanjoihin osallistuneiden (7 koulua) yrittäjyysintention muutosta 8 verrataan myös mahdolliseen muutokseen niiden keskuudessa, jotka eivät ole osallistuneet koulukampanjaan (5 koulua) 9. 4v2 eee Haastattelututkimuksenejaeopetussuunnitelmaue aineistonekerääminenejaeanalyysie Tutkimukseen liittyvien oppilaitosten rehtorien tai yrittäjyyskasvatuksesta vastaavien opettajien haastattelut toteutettiin kuudessa lukiossa ja kuudessa ammatillisen opetuksen yksikössä. Selvityksen kuudesta lukiosta kolmessa haastattelun antoi rehtori, yhdessä rehtori ja yhteiskunnallisten aineiden opettaja yhdessä, yhdessä yhteiskunnallisten aineiden opettaja ja yhdessä opinto-ohjaaja. 8 Tutkimuksessa tarkastellaan tilastollista muutosta, ei yksilötason muutosta. Aineistot kerättiin toisen vuosikurssin opiskelijoilta vuoden välein. Siten kyselyjen vastaajat olivat käytännössä eri henkilöitä. 9 Kokeellisessa vaikuttavuustutkimuksessa verrokkiryhmän tulisi olla satunnaisesti valittu. Tässä tutkimuksessa tämä satunnaistamisehto ei kuitenkaan toteudu. Kampanjaan osallistuminen oli kouluille vapaaehtoista ja siten osa kouluista myös kieltäytyi siitä. Kieltäytyneiden koulujen joukossa oli myös kouluja, jotka luottivat omaan yrittäjyyskasvatukseensa. 30

33 Ammatillisissa oppilaitoksissa yhdessä haastattelun antoi apulaisrehtori, kahdessa selvityksessä mukana olevan yksikön johtaja tai koulutusalajohtaja, yhdessä koulutuspäällikkö ja yksikön vastaava ja kahdessa yksikön yhteiskunnallisista aineista vastaava opettaja. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluna (liite 1). Teemoina olivat yrittäjyyskasvatus tai -opetus opetussuunnitelmassa, yrittäjyyskasvatuksen tai -opetuksen sisällöt ja aihepiirit, käytännön toteutukset (muun muassa erilliset oppitunnit, läpäisyperiaate, tapahtumat, teemapäivät) sekä yrittäjyyskasvatuksen tavoite oppilaitoksessa. Haastattelut toteutettiin syksyllä 2011 lukuun ottamatta yhtä haastattelua, joka tehtiin tammikuussa Haastattelut toteutettiin hyvin avoimina ja joustavina teemoja käsittelevinä keskusteluina. Haastateltavat toivat esille yrittäjyyskasvatukseen liittyviä näkemyksiään ja tulkintojaan jonkin verran haastattelun teemoja laajemmin. Nauhoitetut haastattelut litteroitiin sanatarkasti ja puhekieltä noudattaen. Litteroidusta aineistosta poimittiin koulun yrittäjyyskasvatusta kuvaavat ilmaisut ja jäsennettiin ne haastatteluteemojen alle. Haastateltavien yleisemmät pohdinnat yrittäjyyskasvatuksesta koulun tehtävänä tai esitetyt näkemykset yrittäjyydestä suomalaisessa yhteiskunnassa liittyivät yleensä yrittäjyyskasvatuksen tavoitteen pohdintaan ja sijoitettiin kyseisen teeman alle. Haastattelujen lisäksi yrittäjyyskasvatuksen ilmenemistä analysoitiin sekä lukion että ammatillisten perustutkintojen valtakunnallisissa opetussuunnitelmien perusteissa että oppilaitoskohtaisissa opetussuunnitelmissa. Valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteista poimittiin kaikki suoraan yrittäjyyteen liittyvät maininnat. Lisäksi poimittiin opetusministeriön sisäiseen yrittäjyyteen liittämät maininnat. Valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteiden pohjalta laadituista lukioiden koulukohtaisista ja ammatillisten oppilaitosten osalta tutkintokohtaisista opetussuunnitelmista poimittiin sellaiset opinnot, joiden tavoitteissa tai sisällöissä viitattiin yrittäjyyteen. Opetussuunnitelmien tekstejä avattiin ja tarkennettiin myös haastattelujen yhteydessä. 4v3 ee Lomakekyselyjenemittarittemenetelmätejae aineistonekeruue Tutkimusprosessin kuluessa kerättiin kaksi kyselyaineistoa. Ensimmäisen kyselyn (N=873) kohdeorganisaatioina oli kuusi lukiota ja seitsemän ammatillista oppilaitosta tai oppilaitoksen toimipistettä Uudeltamaalta (liite 2). Toiseen kyselyyn (N=725) osallistui kuusi lukiota ja kuusi ammatillista oppilaitosta tai oppilaitoksen toimipistettä (liite 3). Aineistot kerättiin tammi-maaliskuussa 2012 sekä tammi- 31

34 helmikuussa Molemmat kerättiin sähköisenä kyselynä 10 Uudenmaan koululaisilta oppituntien aikana. Vastaajat olivat toisen vuosikurssin opiskelijoita eli pääosin vuotiaita. Otos muodostettiin siten, että se on alueellisesti kattava. Lukioista mukana oli sekä yleislukioita että luovan alan erityislinjoja (medialinja, esittävä taide, musiikki). Ammatillisista oppilaitoksista mukana oli kulttuurialan, liiketalouden, sosiaali- ja terveysalan sekä tekniikan ja liikenteen koulutusalat. Toiseen tutkimusongelmaamme vastaamme lähinnä käyttäen jälkimäisen kyselyn aineistoa, joskin luovan alan yrittäjyysintention tarkastelun yhteydessä hyödynnämme myös ensimmäistä kyselyaineistoa. Kolmas tutkimusongelmamme liittyy vaikuttavuuteen ja sen ratkaisussa vertaamme aineistoja keskenämme. Kyselylomaketta laadittaessa hyödynnettiin aiempia, lähinnä suomalaisia tutkimuksia (esim. Vesala 1996; Nevanperä 2003; Hyytinen & Pajarinen 2005; Flash Eurobarometer 283, 2009), mutta aiempien tutkimusten mittareita ei käytetty sellaisenaan. Ensimmäinen kyselylomake koostuu 72 kysymyksestä, jotka koostuivat pääosin Likert-asteikollisista väittämistä (1=täysin eri,, 5 = täysin sama ). Ennen lomakkeen käyttöönottoa se testattiin 19:sta ammattikorkeakouluopiskelijalla. Toisessa lomakkeessa kysymyksiä oli 89. Lomakkeiden kysymykset 11 liittyvät muun muassa seuraaviin teemoihin: vastaajan taustatiedot, yrittäjyysintentio, yrittäjyyttä koskevat asenteet ja käsitykset, subjektiivinen normi sekä havaittu kontrolli 12. Tutkimuksessa tarkastellaan kuutta summamuuttujaa: Yrittäjyysintentio sisältää yrittäjyysaikomukseen liittyviä kysymyksiä, mutta myös kysymyksiä, jotka kuvaavat nuoren arvioita siitä, kuinka todennäköisenä hän pitää yrittäjäksi ryhtymistä tulevaisuudessa. Subjektiivinen normi liittyy nuoren lähipiirin, vanhempien, kavereiden sekä ammattialan odotuksiin ja tukeen. Havaittu kontrolli sisältää toisaalta yrittäjänä selviytymiseen liittyviä kysymyksiä (havaittu käyttäytymisen kontrolli) ja toisaalta kysymyksiä, jotka liittyvät yrittäjänä menestymiseen (tulosodotus). Asenteita koskevat kysymykset liittyivät yrittäjyyden yhteiskunnalliseen merkitykseen ja arvostukseen. Myönteisistä kysymyksistä muodostettiin summamuuttuja myönteinen yrittäjyysasenne ja kielteisten 10 Vuonna 2012 yhdessä ja vuonna 2013 kahdessa koulussa kysely toteutettiin paperilomaketta käyttäen. 11 Sähköisessä kyselylomakkeessa kaikki vastauskentät yhtä avointa kysymyskenttää lukuun ottamatta olivat pakollisia vastata. Niissä kouluissa, joissa tutkimus toteutettiin paperikyselynä, vastaajat luonnollisestikin saattoivat jättää vastaamatta joihinkin kysymyksiin. 12 Lomake sisälsi myös yhteiskunnallisiin arvoihin ja asenteisiin liittyviä kysymyksiä, jotka on raportoitu erikseen (Rantanen & Toikko 2012; Rantanen & Toikko 2013). 32

35 väittämien pohjalta summa-muuttuja kriittinen yrittäjyysasenne. Relationistinen yrittäjyyskuva puolestaan sisältää kahdenlaisia kysymyksiä: osa korostaa yrittäjyyttä sinnikkäänä puurtamisena, osa taas korostaa, että yrittäjän pitää tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ajzenin teorian (1991) mukaisesti oletetaan, että asenne, subjektiivinen normi ja havaittu kontrolli vaikuttavat yrittäjyysintentioon. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan myös kriittistä yrittäjyysasennetta ja realiosionistista yrittäjyyskuvaa yrittäjyysintentiota selittävinä tekijöinä. (Katso kuvio 2). Kuvio 2 Yritysintentioon vaikuttavat tekijät Kutakin tarkasteltavaa ominaisuutta tutkittiin 4-5 kysymyksen kautta. Summamuuttujat on muodostettu ensimmäisen kyselyn pohjalta faktorianalyysin avulla (katso Rantanen 2013). Muuttujat osoittautuivat toimiviksi ja niiden reliabiliteetit olivat kohtuullisen hyviä (katso taulukko 1) (N=873) 2013 (N=725) Hajonta Alpha Kysymyksiä Keskiarvo Keskiarvo Hajonta Alpha Yrittäjyysintentio 4 2,59 1,03 0,899 2,73 1,00 0,899 Subjektiivinen normi 4 2,77 0,86 0,781 2,88 0,83 0,775 Havaittu kontrolli 7 3,28 0,91 0,924 3,30 0,94 0,933 Myönteinen yrittäjyysasenne Kriittinen yrittäjyysasenne 4 3,60 0,65 0,740 3,61 0,63 0, ,76 0,71 0,652 2,77 0,70 0,649 Relationistinen 4 4,35 0,62 0,788 4,26 0,67 0,821 yrittäjyysasenne Taulukko 1 Kyselyn summamuuttujat ja niiden reliabiliteetit (Cronbachin alpha) 33

36 Mittareihin liittyy kuitenkin myös joitakin ongelmia: yhden summamuuttujan realiabiliteetti on alle 0, Jakaumien normaaliutta tarkasteltiin Kolmogorov- Smirnovin testillä. Tilastollista analyysiä rajoittaa myös se, että summamuuttujien jakaumat eivät täysin noudata normaalijakaumaa. Aineiston analyysi on tehty lähinnä yksinkertaisten tilastomenetelmien avulla. Erojen merkitsevyyttä on tarkastelu t-testin ja khin neliö (χ²) -testin avulla. Yrittäjyysintentioon vaikuttavia tekijöitä on analysoitu lineaarisen regressiomallin mallin avulla. Ensimmäiseen kyselyyn vastasi 464 lukion ja 409 ammatillisen oppilaitoksen opiskelijaa ja vastausprosentti oli 71,0 % (lukiot 79,1 %; ammatilliset oppilaitokset 63,7 %). Toisen kyselyn kohdalla vastaajien määrä oli 431 lukion ja 289 ammatillisen oppilaitoksen opiskelijaa. Toisen kyselyn vastausprosentti oli 46,0 % (lukiot 54,6 %; ammatilliset oppilaitokset 37,3 %). Ammatillisten oppilaitosten heikompaan vastausprosenttiin vaikutti koulupoissaolojen lisäksi työharjoittelujaksot. Toisen kyselyn pienehköön vastausprosenttiin lukioiden osalta vaikutti se, että varsinkin suurten lukioiden kohdalla kaikkia opiskelijaryhmiä ei käytännön syiden takia tavoitettu. Ensimmäisen kyselyn vastaajista 71,1 % ja toisen kyselyn vastaajista 68,4 % on pääkaupunkiseudulta (perusjoukossa: 68,4 %) ja loput muualta Uudeltamaalta. Ruotsinkielisten 14 osuus vastaajista on 6,8 % ensimmäisessä kyselyssä ja toisessa kyselyssä 9,1 % (perusjoukossa 8,6 %). Ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden osuus on ensimmäisessä aineistossa 47,2 % ja toisessa aineistossa 40,1 % 15. Kaiken kaikkiaan toisen kyselyn edustavuus oli erittäin hyvä, eikä katoon liity sellaista systemaattisuutta, joka heikentäisi tulosten yleistettävyyttä. Kyselyn aikana ei tullut esiin mitään lomakkeeseen, sen sisältämiin kysymyksiin tai vastaamiseen liittyviä yllättäviä ongelmia. Saatujen kokemusten perusteella sähköinen aineistonkeruu soveltui hyvin kohderyhmälle Kriittisen yrittäjyysasenteen reliabiteetin pienuus johtunee siitä, että muuttujaan sisältyy sekä yrittäjyyden yhteiskunnalliseen merkitykseen liittyviä väittämiä että yrittäjän persoonaa luonnehtivia väittämiä. Esimerkiksi Nevanperän (2003, ) tutkimuksessa nämä kysymykset latautuvat kahdelle erilliselle faktorille: yrityskriittisyys ja itsekkyys. 14 Ruotsinkielisessä koulussa kysely toteutettiin käyttäen ruotsinkielistä lomaketta. 15 Valtakunnallisesti 45,2 % toisen asteen opiskelijoista on ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoita (Tilastokeskus 2013). 16 Kaiken kaikkiaan kysymysten ymmärrettävyys osoittautui varsin hyväksi. Vastaustilanteessa vastaajat kyselivät suhteellisen vähän kysymyksistä. Osa kysymyksistä (lomakekysely 2013, kysymykset 16, 21, 25, 32, 40, 45, 58) herätti keskustelua vastaustilanteessa. 34

37 5 Yrittäjyyskasvatuselukioissae Yrittäjyyskasvatusta lukiossa lähestytään sekä opetussuunnitelman että koulussa toteutetun kasvatus- ja opetustyön kautta. Tarkastelun kohteena on ensin opetussuunnitelman valtakunnalliset perusteet. Yrittäjyyskasvatusta oppilaitoskohtaisissa opetussuunnitelmissa sekä koulun kasvatus- ja opetustyössä tarkastellaan sekä kirjallisen opetussuunnitelman että haastattelujen pohjalta. Haastatteluaineiston pohjalta yrittäjyyskasvatusta lähestytään myös koulun sille asettamien tavoitteiden kautta. 5vö ee Yrittäjyyskasvatuselukionevaltakunnallisenee opetussuunnitelmaneperusteissae Lukion valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2003, 24) opetuksen yleisissä tavoitteissa todetaan, että lukio-opetuksen tulee antaa opiskelijalle valmiuksia suunnitella omaa tulevaisuuttaan, jatkokoulutustaan ja tulevaa ammattiaan ja opiskelijat perehdytetään elinkeinoelämään ja yrittäjyyteen. Yrittäjyyteen suoraan liittyviä mainintoja on jonkin verran kaikille yhteisissä valtakunnallisissa aihekokonaisuuksissa. Aihekokonaisuuden Aktiivinen kansalaisuus ja yrittäjyys tavoitteessa sanotaan muun muassa, että opiskelija omaksuu aloitteellisuuden ja yritteliäisyyden toimintatavakseen ja tuntee yrittäjyyden eri muotoja, mahdollisuuksia ja toimintaperiaatteita. Myös aihekokonaisuuden Teknologia ja yrittäjyys yhtenä tavoitteena on, että opiskelija oppii yrittäjyyttä ja tutustuu paikalliseen työelämään. Valtakunnallisia aihekokonaisuuksia luonnehditaan siten, että ne ovat ajankohtaisia arvokannanottoja ja käytännössä lukion toimintakulttuuria jäsentäviä toimintaperiaatteita, joita täydennetään, ajankohtaistetaan ja konkretisoidaan paikallisissa opetussuunnitelmissa. Ne otetaan huomioon lukion toimintakulttuurissa sekä kaikkien oppiaineiden opetuksessa oppiaineeseen luontuvalla tavalla. Matematiikan opetuksessa yrittäjyys on erikseen mainittu syventävällä talousmatematiikka -kurssilla. Sen yhtenä tavoitteena on, että opiskelija saa laskennallisen pohjan yrittäjyyden ja taloustiedon opiskeluun. Opetussuunnitelman valtakunnallisista perusteissa eniten yrittäjyyteen viitataan yhteiskuntaopin opetuksen kohdalla. Opetuksen perustana olevista keskeisistä 35

38 yhteiskunnallisista arvoista yhtenä mainitaan työn ja yrittäjyyden arvostaminen. Yhteiskuntaopin pakollinen taloustiedon kurssi johdattaa ymmärtämään talouselämän toimintaperiaatteita ja käsittelee mikro- ja makrotalouden kysymyksiä kuluttajan, yritysten ja valtioiden näkökulmasta. Sisällöistä taloudellinen toiminta ja yritykset käsittää talouden peruskäsitteet, kysynnän, tarjonnan ja tasapainon markkinatalouden perusteina, kilpailun ja sen muodot sekä yritystoiminnan ja kuluttajan. Opetuksen sisältöinä on myös rahapolitiikkaan ja rahoitusmarkkinoihin liittyvät kysymykset. Myös opinto-ohjauksen tavoitteena mainitaan välittää tietoa työ- ja elinkeinoelämästä sekä yrittäjyydestä. Opetusministeriön sisäiseen yrittäjyyteen liittämien ominaisuuksien (esimerkiksi joustavuus, aloitekyky, riskinotto, luovuus, riskinottokyky, omatoimisuus, yhteistyökyky ja vahva suoritusmotivaatio) tukeminen ilmenee tavoitteina oppimiskäsityksessä sekä opiskeluympäristössä ja -menetelmissä, joissa korostetaan aktiivisuutta ja tavoitteellista toimintaa ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn ja yhteistyöhön. Aihekokonaisuuden Hyvinvointi ja turvallisuus yhtenä tavoitteena on, että opiskelija osaa kohdata muutosta ja epävarmuutta sekä rakentaa pohjaa uusille mahdollisuuksille. Aihekokonaisuuden Aktiivinen kansalainen ja yrittäjyys yleistavoitteena on kasvattaa opiskelijoita osallistuviksi, vastuuta kantaviksi ja kriittisiksi kansalaisiksi. Itsetuntemuksen ja itsensä kehittäminen sekä kriittisen ajattelun kehittäminen tuodaan esille psykologian opetuksen tavoitteena. Psykologian opetuksen sisältöjä ovat myös esimerkiksi vuorovaikutukseen ja luovuuden edellytyksiin liittyvät tiedot. Luovan ajattelun ja mielikuvituksen tukeminen liitetään musiikkiin ja kuvataiteeseen. Kuvataiteen opintojen tavoitteena on myös mm., että opiskelija harjaantuu tavoitteelliseen prosessinomaisen työskentelyyn ja itsearviointiin sekä yhteistyöhön. Myös liikunnan opetuksen tehtävänä on kannustaa itseilmaisuun, sekä ohjata rakentavaan, turvalliseen ja vastuulliseen työskentelyyn sekä itsenäisesti että ryhmässä. Opinto-ohjauksen tavoitteena on ohjata opiskelijaa itsenäisyyteen ja vastuullisuuteen, omien toimintamallien ja vahvuuksien tunnistamiseen ja ohjata ja tukea elämänsuunnittelun ja -hallinnan taidoissa. 5v2 Yrittäjyyskasvatuselukioideneopetuksessae Valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteiden pohjalta laaditaan lukion koulukohtainen opetussuunnitelma Opetushallituksen (2003, 8) ohjeistuksen mukaisesti sidosryhmäyhteistyössä. Kerätyn aineiston perusteella yrittäjyyskasvatuksen ilmeneminen lukioiden opetussuunnitelmissa ja opetuksessa vaihtelee kouluittain. Koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa ulkoiseen yrittäjyyteen liitettävät tavoitteet ja sisällöt näkyvät yleensä yhteiskuntaopin opinnoissa yhteiskuntatiedon, taloustiedon ja lakitiedon kursseilla. Sisältöinä 36

39 opetuksessa on käsitelty esimerkiksi yritysten merkitystä kansantaloudelle, yritysmuotoja, yritysten haasteita, lainsäädäntöä ja verotusta. Taloustiedon kurssilla on käsitelty sitä, mitä ominaisuuksia yrittäjällä tulisi olla pärjätäkseen yrittäjänä sekä yritysten merkitystä kansantaloudelle. Parissa lukiossa kerrottiin yrittäjyyskasvatusta sivutun myös matematiikan kursseilla ja yhdessä lukiossa ATKohjelmointikurssilla. Opinto-ohjauksessa syventävällä kurssilla on yleensä tutustumista ammattialoihin ja niihin sisältyy usein myös vierailuja erilaissa yrityksissä. Yrittäjyyteen käytettyjen tuntimäärien todettiin yleisesti olevan kaiken kaikkiaan vain muutamia tunteja. Valtakunnallisen aihekokonaisuuden Aktiivinen kansalaisuus ja yrittäjyys näkökulmaa on tuotu jollain tavalla esille jokaisessa selvitykseen osallistuneessa lukiossa ja sitä on kytketty esimerkiksi äidinkielen ja kirjallisuuden, vieraiden kielten ja kuvataiteen opetukseen. Opiskelijoiden osallistumisen oppilaskuntatoimintaan, erilaisiin foorumeihin ja yhteistyöhön yritysten kanssa nähtiin myös osaltaan antavan valmiuksia yrittäjyyteen. Kaikissa selvityksen lukioissa kerrottiin yrittäjyyskasvatuksen toteutuvan lähinnä läpäisyperiaatteella ja riippuvan viime kädessä opettajasta, huomioiko tämä ja miten yrittäjyysnäkökulman opetuksessaan. Siis musta se on tyypillist meille, et meill on tämänkaltast, toimintaa on, mut et se ei oo ehkä sitten otsikoitu tai se ei oo sitten nimetty nyt tämmöseksi juhlalliseksi että tämä on nyt yrittäjyyskasvatusta, vaan se on osana sitä muuta opetusta, et näkökulma. Varsinaisen yrittäjyyskurssin järjestämisestä kerrottiin yhdessä lukiossa. Tähän kurssiin on sisällytetty tietoisemmin yrittäjyyssisältöjä, esimerkiksi yrityksen perustaminen, johtaminen, markkinointi, taloushallinto ja tutustumista yrityksiin. Lukioissa on toteutettu runsaasti erilaisia projekteja ja tapahtumia, joihin on liittynyt yrittäjyyteen liittyviä elementtejä. Opiskelijat ovat esimerkiksi laatineet kotisivuja urheiluseuralle. Yhdessä lukiossa kerrottiin taloustietoon liittyvästä projektista, jossa tavoitteena on lisätä säästämistä ja taloustiedon tietämystä. Projekteissa on yleensä tehty yhteistyötä yritysten kanssa. Lukioissa on myös järjestetty yrittäjäpaneeleja ja teemapäiviä, joissa luennoitsijoina on ollut yritysmaailman edustajia. Yrittäjiä on myös vieraillut kertomassa, mitä yrittäjyys tarkoittaa ja mitä edellytyksiä yrittäjäksi ryhtyminen asettaa. Tutkimuksen kohteena olleissa lukioissa neljässä on yleislukion lisäksi jokin painotettu linja. Niistä yhdellä on järjestetty soveltava kurssi, jolla on perehdytty yrittäjyyteen oman aihealueen näkökulmasta. Painotetuilla linjoilla opiskelijat toteuttavat muun muassa erilaisia kokonaisvaltaisia produktioita, joissa he joutuvat markkinoimaan, mainostamaan, hankkimaan yleisöä. Produktioissa voi toimia opettajina yrittäjinä toimivia. Vaikka erilaisten projektien toteuttamiseen todettiin liittyvän paljon ulkoiseen yrittäjyyteen liittyviä elementtejä, toisaalta niiden todettiin tukevan enemmänkin sisäistä yrittäjyyttä. 37

40 Mut tosiaan mä mietin että tää on sitte, kuitenkin enemmän semmosta, mikä on tämmöstä sisäistä yrittäjyyttä, että ei näissäkään sillai, miten ryhdytään tekemään, tai mitä pitää tehdä kun yritys perustetaan ja kaikkee tämmöstä, jos ois semmonen varsinainen yrittäjäkurssi. Haastateltavat korostivat yleisesti, että heillä on opetussuunnitelmassa sekä koulun käytänteissä runsaasti asioita, jotka voidaan liittää sisäiseen yrittäjyyteen. Opetuksessa pyritään aktiivisen ja itsestään vastuun ottavan yksilön kasvattamiseen sekä opetellaan tavoitteenasettelua, pitkäjänteisyyttä, vastuunottoa ja oma-aloitteisuutta. Tärkeää on myös opintojen loppuun vieminen. Et täähän on itse asias tätä sisäisen yrittäjyyden opiskelua, et ku uokattomas lukiossa kuitenkin korostuu se et he itse valitsee ja itse tekee ja niin edelleen, niin sehän kannustaa siihen ja sit ku me ollaan mietitty sitä et miten sais sitä vastuuta ja päättäväisyyttä lisättyä... Erityisesti aihekokonaisuuden Aktiivinen kansalaisuus ja yrittäjyys näkökulmana painotettiin yleisesti aloitteellisuuden ja yritteliäisyyden korostamista, vastuullisuutta omassa työskentelyssä sekä kiinnostusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja yrittäjänä toimimiseen. Yhdessä lukiossa kerrottiin yhtenä koulun keskeisenä arvona korostettavan rohkeutta ja uskallusta, josta ehkä joskus seuraa rohkeutta ottaa myös yrittäjyyteen liittyviä riskejä. Psykologian opetuksessa painotetaan nuoren oman minän ja itsetuntemuksen tukemista ja pyritään kehittämään kriittistä ajattelua. 5v3 Yrittäjyyskasvatuksenetavoitee Haasteltavat korostivat yleisesti, että lukion tehtävänä on ensisijaisesti antaa valmiuksia ja ohjata jatko-opintoihin. Painotus yrittäjyyskasvatuksen osalta nähdään sisäisen yrittäjyyden tukemisessa. Yrittäjänä toimimiseen liittyvien asioiden opettamisen nähtiin paremmin soveltuvan ammatillisiin oppilaitoksiin. Haastateltavia ei pyydetty tarkemmin määrittelemään suhdettaan yrittäjyyskasvatuksen käsitteeseen, mutta tuotuaan ensin esille konkreettiset yrittäjyyteen liittyvät sisällöt ja toteutukset, useimmat lähtivät pohtimaan käsitteen monimerkityksisyyttä. Moni totesi, että vaikka oppilaitoksessa painotetaan runsaasti sellaisia asioita, jotka voidaan nähdä sisäisen yrittäjyyden tukemisena, niitä ei tietoisesti ajatella yrittäjyyskasvatuksena. Valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa yrittäjyyden huomioimista korostetaan ja monessa lukiossa kerrottiin olleen keskustelua siitä, pitäisikö yrittäjyyden näkyä enemmän koulun opetuksessa ja miten. Monet haastatelluista 38

41 itse näkivät tarpeelliseksi kehittää yrittäjyyskasvatusta oppilaitoksessaan, mutta yrittäjyyskasvatus -käsitteen todettiin kaipaavan selvennystä. Et se on jäänyt vähän sen yleisten aihekokonaisuuksien takii sellaks sanahelinäks valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan, et sehän kai on yleisesti tunnustettu tuolla ministeriössä ja opetushallituksessakin, et siin on ollut ongelmia sen se asian käyttöön viemisessä, näitten aihealueiden osalta... Kouluissa oli myös tehty jonkin verran alustavia suunnitelmia yrittäjyyskasvatuksen tavoitteelliseksi kehittämiseksi, esimerkiksi oli suunnitelmia eri oppiaineille yhteisestä yrittäjäkurssista. Oli myös ideoitu nuoren yrittäjyyden urapolkua yritysten ja lukioiden välisenä yhteistyönä. Toisaalta monessa koulussa kerrottiin, että opettajien suhtautuminen yrittäjyysteemaan on monesti hyvin ristiriitainen. Yrittäjyyteen saatetaan liittää negatiivisia merkityksiä, sen nähdään edustavan kovia arvoja ja yrittäjyyskasvatuksen tuovan kouluun bisneshenkistä kilpailumentaliteettia. Opettajat kokevat myös, ettei heillä ei ole tarvittavia valmiuksia aiheen jatkokehittelyyn ja että heillä tulisi olla jotain kosketuspintaa ja kiinnostusta yritysmaailmaa kohtaan. Kouluissa oli välillä työskennellyt joitakin omien yrityskontaktiensa ja yrittäjyyskokemuksiensa pohjalta innokkaita opettajia, jotka olivat paneutuneet yrittäjyysteemaan. Haastattelussa todettiin myös, että yrittäjyysopetuksen kehittäminen edellyttäisi yritysyhteistyötä, mutta yrityksillä koettiin olevan enemmän kiinnostusta ammatillisen puolen opiskelijoihin, jotka ovat yritysten mahdollisia tulevia työntekijöitä. Haastatteluissa ei varsinaisena teema-alueena ollut pohdintaa yrittäjyydestä suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta monet haastatellut toivat spontaanisti esille omia näkemyksiään. Haastateltavat toivat esille esimerkiksi, että he kokevat Suomessa vallitsevan kulttuurin, jossa ei saa epäonnistua. Haastateltavien mukaan yhteiskunnassa pärjätäkseen tarvitsee rohkeutta ja uskallusta, jotta ei saa epäonnistujan leimaa. Pohdittiin myös, kuinka media muokkaa nuorten mielikuvaa yrittäjyydestä, mikä usein tuntuu näyttäytyvän nuorten mielikuvissa ympärivuorokautisena yrityksen pyörittämisenä. Toisaalta nuoret tuntuvat kuitenkin haluavan työltä itsenäisyyttä. Eräs haastateltava kertoi kysyneensä oppilailtaan, kuinka potentiaalinen vaihtoehto yrittäjyys heille olisi. Ainoastaan niille, joiden vanhemmat olivat yrittäjiä, ajatus tuntui läheiseltä, muilla tavoitteena oli ensisijaisesti löytää jatko-opintojen ala. Monet nuoret, joilla on perheessä yrittäjyyttä, suuntautuvatkin jatko-opintoihin esimerkiksi Aalto-yliopistoon. 39

42 6 Yrittäjyyskasvatuse ammatillisissaeoppilaitoksissae Yrittäjyyskasvatusta ammatillisissa oppilaitoksissa tarkastellaan ammatillisten perustutkintojen valtakunnallisten perusteiden, tutkintojen oppilaitoskohtaisten kirjallisten opetussuunnitelmien sekä haastatteluaineiston pohjalta. Haastatteluaineiston pohjalta yrittäjyyskasvatusta lähestytään myös koulun sille asettamien tavoitteiden kautta. 6vö ee Yrittäjyyskasvatusevaltakunnallisissae perustutkintojeneperusteissae Ammatillisten perustutkintojen perusteet on uudistettu vuosina Opetussuunnitelman perusteet on laadittu yhteiseksi tutkinnon perusteet - asiakirjaksi. Tutkinto muodostuu ammatillisessa peruskoulutuksessa tutkinnon osista. Peruskoulutuksessa 120 opintoviikon (ov) tutkintoon kuuluu ammatillisia tutkinnon osia (ammatillisia opintoja) 90 ov, ammattitaitoa täydentäviä tutkinnonosia (yleissivistäviä opintoja) 20 ov ja oman kiinnostuksen perusteella vapaasti valittavia tutkinnon osia 10 ov. Ammatillisista tutkinnon osista voidaan osoittaa muihin valinnaisiin opintoihin 10 ov, joista yhtenä voi olla yrittäjyyttä tukevia opintoja Yrittäjyys kurssin muodossa 10 ov. Opetushallitus on laajassa sidosryhmäyhteistyössä laatinut kullekin perustutkinnolle koko tutkinnon sekä kaikkien koulutusohjelmien ja osaamisalojen tavoitteet. Tavoitteet on kuvattu ammattitaitovaatimuksina. (Opetushallitus 2012, 24.) Uudistetuissa ammatillisen perustutkinnon perusteissa on laajennettu yrittäjyysosaamista. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (1998/630) mukaan koulutuksen järjestäjän tulee hyväksyä koulutusta varten opetussuunnitelma, joka sisältää kaikille perustutkinnoille yhteisen osan ja tutkintokohtaiset osat. Tämän opetussuunnitelman tulee noudattaa Opetushallituksen määräyksiä ammatillisten tutkintojen perusteista. (Opetushallitus 2012, 81.) Ammatillisten perustutkintojen uudistamisen periaatteissa määritellään elinikäisen oppimisen avaintaidot, jotka painottuvat eri tavoin tutkinnon luonteen ja työelämän tarpeen mukaan. Läpäisevänä teemana tutkinnon perusteissa on yrittäjyys sekä 40

43 ekologisesti, sosiaalisesti taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen edistäminen. Avaintaidot on sisällytetty ammatillisen tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksiin ja ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien (yhteiset opinnot) tavoitteisiin ja ne arvioidaan yhdessä niiden kanssa. Kuhunkin tutkintoon sisältyy yrittäjyysosaamiseen ja yrittäjävalmiuksiin liittyviä ammattitaitovaatimuksia joko sisällytettynä tutkinnon osien tavoitteisiin tai erillisenä tutkinnon osana nimellislaajuudeltaan vähintään 5 opintoviikkoa tutkinnolle luonteenomaisella tavalla. Yrittäjyysosaamista sisältyy pakollisena tutkintoon enemmän silloin, kun se on työelämän tarpeisiin vastaamisen näkökulmasta perusteltua. Valinnaisina tutkinnon osina yrittäjyysosaamista sisältyy kaikkiin perustutkintoihin. (Opetushallitus 2012, ) Perustutkinnon perusteissa tarkastellaan yrittäjyyttä omaehtoisen yrittäjyyden, sisäisen yrittäjyyden ja ulkoisen yrittäjyyden näkökulmasta. Omaehtoisella yrittäjyydellä tarkoitetaan henkilökohtaisia ominaisuuksia ja asennetta. Se ilmenee toimintana, jossa oma-aloitteisuus, tunnollisuus, rohkeus, kekseliäisyys ja luovuus ovat keskeisiä tunnusmerkkejä. Sisäinen yrittäjyys ilmenee tapana toimia tai työskennellä jossakin toimintaympäristössä. Sen ilmentymänä pidetään yrityksen, yhteisön tai organisaation menestymistä edistävien mahdollisuuksien havaitsemista ja niihin tarttumista. Ulkoinen yrittäjyys on yrittäjän ammatissa toimimista ja oman liiketoiminnan harjoittamista tai siihen valmistautumista. (Opetushallitus 2012, 33.) Omaehtoinen yrittäjyys sisältyy perustutkintojen elinikäisen oppimisen avaintaitoon. Sisäinen yrittäjyys sisältyy kaikkien perustutkintojen ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksiin ja arviointikriteereihin vähintään 5 ov:n laajuisena yrittäjyysosaamisena, joko kaikille pakollisissa ammatillisissa tutkinnon osissa tai pakollisessa erillisessä ammatillisen tutkinnon osassa. Sisäinen yrittäjyys sisältyy lisäksi Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätietoon, jonka tavoitteen mukaisesti opiskelija arvioi yrittäjyyden ja yritystoiminnan merkitystä Suomen kansantaloudelle. Ulkoinen yrittäjyys eli yrittäjänä toimiminen sisältyy ammattitaitoa täydentävään tutkinnon osaan Yritystoiminta (0-4 ov) ja ammatilliseen tutkinnon osaan Yrittäjyys (10 ov). (Opetushallitus 2012, ) Ammatillisten tutkintojen valtakunnallisissa perusteluissa on esitelty myös yrittäjyyttä edistäviä opetusmenetelmiä. Nuori yrittäjyys -toiminnassa valittavana on esimerkiksi vuoro-kauden mittainen NY24h-leiri ja Vuosi yrittäjänä -ohjelma. Harjoitusyritystoiminta on opetus- ja kulttuuriminiteriön tukema virtuaalinen oppimisympäristö opiskelijoille ja oppilaitoksille. Oppimisympäristö koostuu reaalimaailman pohjalta simuloiduista palveluista ja opiskelijoiden pyörittämistä harjoitusesityksistä ja mahdollistaa yritystoiminnan harjoittelun aitoja toimintaprosesseja noudattaen. Eri puolelle Suomea on perustettu myös yrityshautomoita, joissa opiskelija voi kehittää omaa yritystä. 41

44 6v2 ee Yrittäjyyskasvatuseselvitykseneammatillisissae oppilaitoksissae Monessa ammatillisessa oppilaitoksessa todettiin haastattelun ajankohtana, että uudistettujen tutkinnon perusteiden mukaisten koulukohtaisten opetussuunnitelmien koko kierrosta ei vielä ollut käyty läpi, eikä sen mukaisia yrittäjyysopintoja toteutettu. Valtakunnallisissa tutkinnon perusteissa edellytetyn viiden opintoviikon yrittäjyysopintojen toteutus vaihtelee oppilaitoksesta ja tutkinnosta riippuen. Jossakin ne ovat aivan omana osionaan, jossakin upotettuna ammattitutkinnon osien sisään. Useimmiten yrittäjyyteen liittyvät opinnot on sisäänrakennettu tutkinnon eri osiin, esimerkiksi teemapohjaisesti. Paikoin yrittäjyyden kerrottiin sisäänrakennetun lähes kaikkeen opetukseen. Sitä on sisällytetty esimerkiksi teemapohjaisesti kolmeen isoon perusopintokokonaisuuteen. Kaikissa haastatelluissa yksiköissä yrittäjyysopintoja on kaikille pakollisen Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätiedon osuudessa. Yrittäjyyskasvatusta on sisällytetty myös laajuudeltaan 15 opintoviikkoa olevaan opintojaksoon Ammattikäytännöt ja yrittäjyys ja sitä tarjotaan sekä ensimmäisenä, toisena että kolmantena vuonna viisi opintoviikkoa kunakin, mutta varsinaisia yrittäjyysopintoja siitä on vain muutama opintoviikko. Yrittäjyyden näkyminen ammatillisen oppilaitoksen opetuksen toteutuksissa ja koulujen toiminnassa vaihtelee niin ikään eri kouluissa samojenkin tutkintojen osalta. Yleisesti niillä aloilla, joilla itsensä työllistäminen on keskeistä ja vaaditaan erityisesti yrittäjämäisen asenteen ja yrittäjyyteen liittyvän ymmärryksen omaksumista, yrittäjyyskasvatuksen osuutta koulutuksessa korostetaan. Parissa haastattelun kohteessa yrittäjyyden kerrottiin olevan erityisen vahvana painopistealueena opetuksessa. Yrittäjyyttä on pakollisena opintoviikkoa. Yrittäjyyskursseja tarjotaan myös eripituisina valinnaisina opintoina ja esimerkiksi suoraan yrittäjiksi valmistuville opiskelijoille on tarjolla yrittäjyyteen valmentava valinnainen 10 ov:n Yrittäjyysopinnot -tutkinnon osa. Ja tietysti meiän toimintaa ohjaa hyvin vahvasti tutkinnon perusteet,käytännössä tarkottaa sitä, että kun se on määräys, niin sitähän noudatetaan pilkulleen, ja meillä on sellaisia tutkintoja, joissa se yrittäjyys on pakollisen tutkinnonosana jopa 10 opintoviikkoo...mut sitte on, hurja määrä tutkintoja joissa se yrittäjyys on upotettu sinne ammattitutkinnon osien sisään, niin sitä on upotettu sinne vähintään viisi opintoviikkoa kaikkien tutkintojen sisään, ja se vaihtelee hirveen paljon, et miten se käytännössä ilmenee, et onko se omana osanaan, vai onko se upotettu sinne sisään. Yrittäjyysopintoja toteutetaan hyvin monella tavalla ja sisällöt opettajat joutuvat yleensä räätälöimään itse. Opetus on esimerkiksi luentoja, joilla avataan 42

45 yrittäjyyden käsitettä keskusteluin, käytännön esimerkein ja erilaisten yrittäjähaastattelujen ja yrittäjyystarinoiden kautta. Opiskelijan lopputyö voi olla esimerkiksi näyttely, johon sisältyy runsaasti yrittäjyyden elementtejä. Kaikissa oppilaitoksissa kerrottiin yrittäjyysopintojen toteutuvan paljolti erilaissa opintoihin liittyvissä projekteissa. Projektien toteutuksiin sisältyy yrittäjämäistä toimintaa, kuten kustannuslaskentaa, aikataulutusta, mainontaa, lehdistötiedotteita ja yhteydenottoja sidosryhmiin. Kulttuurialalla on toteutettu hyvinkin vaativia projekteja esimerkiksi televisioon ja saatu niistä hyvää palautetta. Myös työharjoittelupaikoista tulee erilaisia pyyntöjä esimerkiksi pihasuunnitelmien laatimiseen tai juhlapukujen valmistamiseen liittyen. Media-assistentiksi opiskelevat ovat tehneet tilaustöitä ja harjoitelleet mainostoimistotoimintaa. Yrittäjyyskasvatuksen nähdään projektien kautta menevän paljon syvemmälle kuin pelkän opetuksen avulla. Opiskelijat hoitavat käytännössä koko prosessin asiakkaan kanssa ja joutuvat huolehtimaan huolehtimaan siitä, että tulos täyttää laadun kriteerit. Opettaja toimii tukena prosessissa. Projekteissa suoritetut opinnot liitetään tapauskohtaisesti parhaiten soveltuviin tutkinnonosiin. Tietysti sitä, että paljonhan opetusta toteutetaan erilaisilla projekteilla,ja väistämättä kun projekteja toteutetaan niin siinä sitten tulee se yrittäjämäinen toiminta, kun siinä on kustannuslaskentaa, siinä on aikataulutusta ynnä muuta, et opiskelijalle tulee näkyväks et okei, et täs onkin aika monta ulottuvuutta, jotka pitää hallita, ja sitä kautta tulee sitten sitä oppia. Lähes jokaisessa yksikössä kerrottiin Nuori yrittäjyys -toimintaan osallistumisesta ainakin jossakin laajuudessa. Siihen liittyen on toteutettu muun muassa Vuosi yrittäjänä -ohjelma, jossa esimerkiksi perustetaan yritys, hoidetaan pankkitilit ja veroilmoitukset. Nuori yrittäjä 24 -leiri voi toimia alkuinnostajana Vuosi yrittäjänä - toimintaan. Leireille ja Vuosi yrittäjänä -toimintaan osallistumalla voi opiskelija voi oppia kantamaan myös erehdyksiä sekä kokeilla, harjoitella ja testata, tuntuuko yrittäjyys omalta alueelta. Että kun näitä vuosi yrittäjänä oppilaita on täällä esimerkiks, vaikka ne ei sais yhtään kauppaa tehtyä, kun ne on kokeilleet, harjotelleet, testanneet sitä hommaa, niin ne tietää että onko tämä hyvä juttu vai ei, keljuttaaks mua tehä niitä paperitöitä hirveesti täällä, ja sitten homma ei onnistukaan. Jos ei kiinnosta niin parempi mennä muille töihin sitten. Et se on parempi että ne ite tunnistaa sen, kestä on yrittäjäks, kestä ei. Leireillä on kehitelty liikeideaa, rakennettu liiketoimintasuunnitelma ja kehitelty yrityslogoja. Yhdessä oppilaitoksessa kerrottiin, että leiritoimintaa oli kehitetty pidemmällekin. Oppilaiden vastuuta kokonaisuudesta on kasvatettu erilaisen ohjaaja- ja apuohjaajatoiminnan kautta. Opiskelijat kehittävät ryhmissä liikeideoita, 43

46 jotka esitellään muille ryhmille ja niitä valmistaudutaan perustelemaan ja puolustamaan. Leirin johtajat valitsevat liikeideoista voittajan. Leirin yhteydessä ei niinkään puhuta yrittäjyydestä, vaan sosiaalisista taidoista, vastuun kantamisesta, ryhmätyötaidoista, yleensä elämässä tarvittavista taidoista, kyvystä perustella mielipiteitään ja reflektoida. Vuosi yrittäjänä -toiminnassa opiskelijat tekevät esimerkiksi pieniä sähkötöitä, jotka opettaja tarkastaa. Opiskelijat (datanomit, liiketalouden opiskelijat, konepajapuolen opiskelijat) tekevät myös omaehtoisesti pieniä töitä ja saavat niistä viisi opintoviikkoa valinnaisiin. Yrittäjyyttä on toteutettu myös osuuskuntatoiminnan kautta, esimerkiksi puu- ja viheralalla opiskelijat pyörittävät normaalia yritystoimintaa. Useissa oppilaitoksissa on myös järjestetty Yrittäjäpäiviä. Jonkin verran yrittäjyyskursseja on toteutettu myös muiden oppilaitosten kanssa sekä yhteistyössä yritysten kanssa. Yrittäjiä ja entisiä oppilaista on myös ollut kertomassa, mitä yrittäjänä toimiminen edellyttää. Oppilaitoksissa on myös opiskelijoita, jotka jo opintojensa aikana toimivat vanhempiensa yrityksessä ja muutama opiskelija on perustanut oman yrityksen. 6v3 Yrittäjyyskasvatuksenetavoitee Uudistetuissa opetussuunnitelmien perusteissa ammatillisten oppilaitosten edellytetään sisällyttävän yrittäjyyskasvatusta opetukseen entistä laajemmin. Jokaisessa haastattelun kohteena olevassa yksikössä oli lähdetty pohtimaan, miten yrittäjyys näkyy omassa opetussuunnitelmassa ja toiminnassa. Useimmista kerrottiin, että tavoitteena on jatkossa lisätä yrittäjyyteen ja yrittäjämäiseen toimintatapaan liittyviä kursseja erityisesti valinnaisiin opintoihin. On myös tehty konkreettisia suunnitelmia, esimerkiksi yhteisistä kursseista kaupallisten koulutusalojen kanssa. Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteen ja merkityksen todettiin riippuvan tutkinnosta ja alasta. Yrittäjyyskasvatuksen käsitteen epäselvyys ja monimerkityksisyys tuotiin esille myös ammatillisella puolella yrittäjyyskasvatuksen tavoitteiden pohdinnassa. Ammatillisella puolella eivät kaikki opettajat tunne kiinnostusta tähän pohdintaan, vaan kokevat aihealueen itselleen vieraaksi. Aloilla, joilla itsensä työllistäminen on keskeisessä asemassa, yrittäjyyskasvatuksen tavoitteita oli pohdittu enemmän ja sen merkitystä korostettiin myös ulkoisen yrittäjyyden näkökulmasta. Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteina mainittiin esimerkiksi, että sen avulla pyritään luomaan ymmärrys yrittäjyydestä, sen haasteista ja problematiikasta. Opetuksella pyritään siihen, ettei opiskelijoille syntyisi epärealistisia mielikuvia yrittäjyydestä, sen kaikista vaikutuksista ja riskeistä. Kerrottiin esimerkiksi, ettei oppilaita yleensä kannusteta ryhtymään yrittäjäksi aivan heti valmistumisen jälkeen, vaan heitä kehotetaan menemään ensin toisen 44

47 palvelukseen. Koulutuksessa saatu ymmärrys yrittäjyydestä on hyödyksi myös toisen palveluksessa ja myöhemmin opiskelija osaa hyödyntää työsuhteessa saamaansa oppia myös mahdollisen oman yrityksen näkökulmasta. Valmiudet itsensä työllistämiseen tulivat yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena esille erityisesti taidealojen kohdalla. Mikäli aikoo työllistää itsensä taiteen avulla, tarvitaan niin ulkoiseen kuin sisäiseenkin yrittäjyyteen liittyviä taitoja. Toisaalta todettiin, että yrittäjyyskasvatuksen kytkeminen taidealalla on haastavaa. Toisella asteella koulutetaan ennen kaikkea työ-markkinoille, työelämään ja ammattiin. Tavoitteena on, että opiskelija valmistuttuaan pystyy hyödyntämään esimerkiksi kuvataiteen menetelmiä itsensä työllistämiseen ja toimeentulon hankkimiseen ja näkemään, mitä omilla taidoillaan voi yhteiskunnassa tehdä. Yrittäjänä toimiminen on yksi mahdollisuus. Jos kuvataiteen menetelmät on hallussa, voidaan mennä eri paikkoihin, polkuja moneen suuntaan, ei niin keskitytä kuvataiteen menetelmiin ikkunat ja ovat kiinni, ihmetellään, ettei tule toimeen sillä, vaan nähdään, että jos minä osaan maalata, niin mitä sillä taidolla yhteiskunnassa voin tehdä. Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena tuotiin yleensä esille myös sisäisen yrittäjyyden tukeminen. Korostettiin sitä, ettei niinkään puhuta yrittäjyydestä, vaan sosiaalisista taidoista ja vastuun kantamisesta. Nuoria tuetaan niin, että heistä tulisi itsenäisiä toimijoita, joilla on halu oppia enemmän. Painotetaan vastuuta ja omaaloitteisuutta, oman aktiivisuuden ja motivaation löytämistä. Sisäisen yrittäjyyden käsitteestä esitettiin myös kriittinen näkemys. Siinä korostettiin yrittäjyyden ja sisäisen yrittäjyyden käsitteiden erillään pitämisen tärkeyttä: yrittäjyys on yrittäjyyttä omine käsitteineen, sisäinen yrittäjyys voi merkitä esimerkiksi sitä, että tekee työnsä hyvin. Yrittäjyydellä todettiin olevan vahva yhteiskunnallinen kytkös. Yrittäjyydessä on myös aina kysymys taloudelliseen toimeentuloon ja taloudelliseen tuottoon tähtäävästä toiminnasta, vaikka pienempimuotoisestikin. Koulutus tuottaa ammatillista osaamista, jota voidaan hyödyntää toimeentuloon tähtäävässä työssä, esimerkiksi yrittäjänä. Myös ammatillisissa oppilaitoksissa nostettiin esille median vaikutus siihen, mikä on trendikästä tai vähemmän trendikästä opiskelijoiden mielestä. Todellisuudessa alan työvoima-kysyntä voi suurestikin poiketa opiskelijoiden tulevaisuuden toiveista. Et nythän taas se trendi on, et hirveesti semmosta käsillä tekemistä arvostetaan, että nyt, ja esimerkiks korjausompelua olis pilvin pimein tarjolla, et jos opiskelijat vaan innostus siitä, mutta ku se ei taas tunnu niin hienolta, et nyt on nää kaikki muotisuunnittelijaohjelmat sun muut, niin kaikki haluais olla niitä suunnittelijoita. 45

48 7 Nuorteneyrittäjyysasenteete jaeuaikomuksete Seuraavaksi tarkastellaan yrittäjyyskyselyn tuloksia. Analyysi kohdistuu nuorten yrittäjyysasenteisiin, -käsityksiin, lähipiirin vaikutuksiin ja koettuihin yrittäjyysvalmiuksiin sekä yrittäjyysintentioon. Lisäksi tarkastellaan lukion ja ammatillisten, luovan alan ja muiden opiskelijoiden eroa yrittäjyyshalukkuudessa ja siihen vaikuttavissa tekijöissä. 7vö Nuorteneyrittäjyysasenteetejaeukäsityksete Tässä tutkimuksessa nuorten yrittäjyysasenteita tarkastellaan yhteiskunnallisten asenteiden näkökulmasta. Osa lomakkeen väittämistä oli myönteisiä ja korosti yrittäjien tärkeää yhteiskunnallista arvoa ja merkitystä. Toisaalta mukana oli myös yrittäjyyttä ja sen merkitystä kyseenalaistavia väittämiä. Myönteiseen yrittäjyysasenteeseen liittyvät kysymykset ja niiden vastausten jakautuminen näkyvät taulukossa Yrittäjät ovat esimerkillisiä kansalaisia 33. Yrittäjät ovat tyypillisesti ahkeria ja vastuuntuntoisia 37. Yrittäjien työ on arvokasta koko yhteiskunnan kannalta N Samaa Eri Keskiarvo Hajonta ,7 % 12,2 % 3,31 0, ,6 % 5,4 % 3,75 0, ,6 % 5,1 % 3,90 0, Yrittäjät ovat yhteiskunnan ,7 % 8,3 % 3,47 0,87 menestyksen kannalta avainasemassa Taulukko 2 Myönteiseen yrittäjyysasenteeseen liittyvät kysymykset Samaa -sarakkeeseen on tässä tutkimuksessa laskettu täysin samaa ja osittain samaa -vastaukset ja eri -sarakkeeseen täysin eri ja osittain eri -vastaukset. 46

49 Tulokset osoittavat, että nuorten yrittäjyysasenteet ovat kohtuullisen positiivisia. Valtaosa vastaajista arvioi yrittäjän työn yhteiskunnan kannalta arvokkaaksi ja yrittäjät tyypillisesti ahkeriksi ja vastuuntuntoisiksi, ja vain viisi prosenttia oli eri asiasta. Noin kaksi viidestä piti yrittäjiä esimerkillisinä kansalaisina ja arvioi, että yrittäjät ovat yhteiskunnan menestymisen kannalta avainasemassa. Toisaalta näiden väittämien kohdalla jopa puolet vastaajista otti neutraalin (ei samaa eikä eri ) kannan, mikä onkin ymmärrettävää kysymysten yleisen ja abstraktin luonteen takia. Vastaavasti kriittistä yrittäjyysasennetta tarkasteltiin neljän kysymyksen kautta. Osa kysymyksistä oli kohtuullisen kärkkäitäkin, jotta vastaajien keskuudessa esiintyvät mahdolliset kriittiset asenteet saatiin näkyviin. (Katso taulukko 3). 32. Monet yrittäjät ovat rahanhimoisia keinottelijoita 36. Yrittäjänä menestyminen edellyttää itsekkyyttä 40. Yrittäjät käyttävät muita häikäilemättömästi hyväkseen N Samaa Eri Keskiarvo Hajonta ,1 % 31,3 % 2,99 1, ,8 % 17,3 % 3,34 1, ,7 % 45,8 % 2,55 1, Pienyritykset ovat rasite 721 4,9 % 56,0 % 2,21 0,95 yhteiskunnalle Taulukko 3 Kriittiseen yrittäjyysasenteeseen liittyvät kysymykset Taulukko 3 osoittaa, että nuorten keskuudessa esiintyy myös kriittistä asennetta yrittäjyyttä kohtaan. Vastaajista 44 % arvioi, että yrittäjänä menestyminen edellyttää itsekkyyttä ja vain 17 % oli eri asiasta. Väittämä monet yrittäjät ovat rahanhimoisia keinottelijoita jakoi nuorten mielipiteitä ja sekä samaa että eri olevien osuus oli noin 30 %. Selkeästi pienempi osa vastaajista (15 %) katsoi, että yrittäjät käyttävät muita häikäilemättömästi hyväksi. Vain harvat nuoret arvioivat, että pienyritykset ovat rasite yhteiskunnalle. Nuorten yrittäjyyskäsityksiä puolestaan lähestyttiin kahdenlaisten kysymysten kautta. Osa kysymyksistä (taulukko 4) korosti yrittäjän työn luonnetta ahkerana ja sinnikkäänä puurtamisena. Useiden aiempien tutkimusten mukaan juuri tällainen yrittäjyyskäsitys on suomalaisten keskuudessa ollut vallitseva. Toisaalta osa kysymyksistä liittyi yrittäjän työn verkostomaiseen luonteeseen. 47

50 30. Yrittäjänä onnistuminen edellyttää sinnikkyyttä 34. Yrittäjänä onnistuminen edellyttää stressinsietoa 38. Yrittäjän työ on kovaa puurtamista N Samaa Eri Keskiarvo Hajonta ,4 % 3,5 % 4,24 0, ,8 % 3,1 % 4,22 0, ,4 % 4,2 % 3,97 0, Yrittäjä joutuu usein ,4 % 7,1 % 3,79 0,92 tekemään ylipitkiä työpäiviä ja työskentelemään ilman lomia Taulukko 4 Sinnikkääseen puurtamiseen liittyvät kysymykset Vastaajat asettuivat varsin yksimielisesti kannattamaan sinnikästä puurtamista korostavaa yrittäjyyskuvaa. Vastaajista 83 % oli (täysin tai osittain) samaa väittämän yrittäjänä onnistuminen edellyttää sinnikkyyttä kanssa, ja eri oli vain 3,5 %. Myös muiden kysymysten kohdalla vastaukset olivat samansuuntaisia. Väittämä yrittäjä joutuu usein tekemään ylipitkiä työpäiviä ja työskentelemään ilman lomia jakoi hieman enemmän vastaajien mielipiteitä. Toisaalta myös sen kohdalla vain 7 % oli eri. Vaikka vastauksissa korostui sinnikkään työnteon näkökulma, myös jonkinlaista muutosta yrittäjyyskuvassa on kuitenkin nähtävissä. Evan kansallisen arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 90 % sekä yrittäjistä että muista vastaajista on samaa väittämän yrittäjä joutuu usein tekemään ylipitkiä työpäiviä ja työskentelemään ilman lomia kanssa (Hyytinen & Pajarinen 2005, 156). Tässä kohden osa samaa olevista kannoista on vaihtunut neutraaliksi kannaksi. Yrittäjän työn verkostomaiseen luonteeseen liittyvät kysymykset näkyvät taulukossa 5. Kaikkien näiden kysymysten kohdalla valtaosa vastaajista oli samaa väittämän kanssa ja vain 3 % oli eri. Erityisesti lähes 90 % nuorista korosti, että yrittäjän pitää tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. 48

51 31. Yrittäjän pitää tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa 35. Yrittäjän pitää osata vakuuttaa muut N Samaa Eri Keskiarvo Hajonta ,9 % 2,8 % 4,42 0, ,6 % 2,6 % 4,17 0, Yrittäjänä menestyminen ,8 % 3,3 % 4,03 0,82 riippuu paitsi itsestä, niin myös toisista ihmisistä Taulukko 5 Yrittäjän työn verkostomaiseen luonteeseen liittyvät kysymykset Kaiken kaikkiaan siis nuorten yrittäjyysasenteet olivat voittopuolisen positiivisia, joskin myös kriittistä yrittäjyysasennetta esiintyy. Tulosten mukaan nuorten keskuudessa vallitsee varsin vahva yksimielisyys yrittäjän työn luonteesta: yrittäjän työ edellyttää sekä sinnikästä puurtamista että toisten ihmisten kanssa toimeentuloa. 7v2 Kouluntekodinejaekavereidenemerkityse Tarkastellaan seuraavaksi nuoren lähipiirin, erityisesti koulun, kodin ja kavereiden merkitystä yrittäjyyden edistämisen näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että yli puolet vastaajista oli vähintään osittain samaa väittämän olen saanut yrittäjyyteen liittyvää tietoa koulusta kanssa. Koulun merkitys yrittäjyyttä koskevan tiedon lähteenä onkin selkeästi suurempi kuin vanhempien tai kavereiden. Toisaalta 37 % vastasi saaneensa vanhemmilta yrittäjyyteen liittyvää tietoa ja viidennes kertoi saaneensa kavereilta yrittäjyyteen liittyvää tietoa. (Katso taulukko 6). 7. Olen saanut yrittäjyyteen liittyvää tietoa vanhemmilta 8. Olen saanut yrittäjyyteen liittyvää tietoa kavereiltani 9. Olen saanut yrittäjyyteen liittyvää tietoa koulusta 10. Kouluopetus on parantanut yritystoiminnassa tarvittavia valmiuksiani N Samaa Eri Keskiarvo Hajonta ,2 % 46,1 % 2,74 1, ,8 % 54,6 % 2,35 1, ,4 % 21,7 % 3,45 1, ,5 % 28,1 % 2,98 1, Kouluopetus on lisännyt ,7 % 41,6 % 2,61 1,15 kiinnostustani ryhtyä yrittäjäksi Taulukko 6 Lähipiirin merkitys yrittäjyystietojen, yrittäjyydessä tarvittavien valmiuksien ja yrittäjyyden kiinnostavuuden kannalta 49

52 Koulun keskeinen yrittäjyyttä edistävä merkitys näyttäisi näiden tulosten mukaan liittyvän nimenomaan tiedolliseen puoleen. Kuitenkin yli viidennes arvioi, ettei ole saanut koulusta yrittäjyyteen liittyvää tietoa. Lisäksi tulokset tuovat esiin, että koulun merkitys ei rajaudu pelkästään yrittäjyyttä koskevan tiedon jakamiseen, vaan runsas kolmannes arvioi, että kouluopetus on parantanut yritystoiminnassa tarvittavia valmiuksia. Edelleen viidennes arvioi kouluopetuksen lisänneen kiinnostusta ryhtyä yrittäjäksi. Tarkastellaan seuraavaksi, miten nuoren lähiympäristö kannustaa nuorta yrittäjyyteen. Lomakkeessa asiaa kysyttiin erikseen myös vanhempien ja kavereiden kannustuksen sekä ammattialan arvostusten näkökulmasta (katso taulukko 7). 69. Lähiympäristöni kannustaa minua yrittäjyyteen 73. Minun alallani (tai sillä alalla, jonne toivon suuntautuvani) yrittäjyys on arvostettu vaihtoehto 77. Vanhempani kannustavat minua yrittäjyyteen N Samaa Eri Keskiarvo Hajonta ,8 % 36,8 % 2,79 1, ,3 % 20,5 % 3,18 1, ,3 % 38,6 % 2,63 1, Kavereideni mielestä olisi ,4 % 21,2% 2,93 0,99 hienoa, jos ryhtyisin yrittäjäksi Taulukko 7 Lähiympäristön koettu kannustus yrittäjyyteen Kaksi viidestä nuoresta arvioi, että yrittäjyys on arvostettu vaihtoehto sillä alalla, jonne nuori toivoo suuntautuvansa. Sitä vastoin vain noin neljännes arvioi, että lähipiiri kannustaa häntä yrittäjyyteen. Noin viidennes on samaa väittämien vanhempani kannustavat minua yrittäjyyteen ja kavereideni mielestä olisi hienoa, jos ryhtyisin yrittäjäksi kanssa. Kaiken kaikkiaan siis lähiympäristö ei erityisen voimakkaasti kannusta nuorta yrittäjyyteen. Yrittäjyyden edistämisen näkökulmasta puutteita näyttäisi olevan nimenomaan vanhempien tuessa, kuten myös aikaisemmat tutkimukset (esim. Kivelä 2002) ovat osoittaneet. 7v3 ee Koetuteyrittäjyysvalmiudetejaeuskoeyrittäjänäe menestymiseene Tarkastellaan seuraavaksi, miten nuoret arvioivat yrittäjyystoiminnassa tarvittavia valmiuksiaan sekä mahdollisuuttaan yrittäjänä menestymiseen. Koettuja yrittäjyysvalmiuksia koskevat kysymykset liittyivät pienyrittäjänä toimimiseen, 50

53 yrittämisessä vaadittavien taitojen oppimiseen, yrityksen perustamiseen sekä yrityksen johtamiseen. (Katso taulukko 8). Hajonta Yrittäjyysvalmiudet Usko yrittäjänä menestymiseen Taulukko Luotan siihen, että kykyni riittävät pienyrittäjänä toimimiseen 74. Uskon, että pystyisin oppimaan yrittämisessä vaadittavat taidot 78. Luotan siihen, että selviäisin yrityksen perustamiseen liittyvistä asioista 82. Uskon, että minulla olisi edellytyksiä toimia pienyrityksen johtajana 71. Uskon, että pystyisin menestymään yrittäjänä 75. Uskon, että pystyisin ansaitsemaan elantoni yrittäjänä N Samaa Eri Keskiarvo ,0 % 23,5 % 3,28 1, ,3 % 10,0 % 3,71 1, ,9 % 23,3 % 3,23 1, ,0 % 24,7 % 3,15 1, ,7 % 21,3 % 3,32 1, ,4 % 18,5 % 3,43 1, Yrittäjänä menestyminen ei ole minulle liian haastavaa ,6 % 27,7 % 2,99 1,07 Havaittuun kontrolliin liittyvät kysymykset Tulosten mukaan noin puolet vastaajista luottaa kykyihinsä toimia pienyrittäjänä. Lähes kaksi kolmannesta vastaajista uskoo, että pystyisi oppimaan yrittäjänä vaadittavat taidot. Runsaat 40 % vastaajista arvioi omaavansa edellytyksiä selvitä yrityksen perustamiseen liittyvistä asioita ja toimia pienyrityksen johtajana. Vastaavasti noin puolet arvioi pystyvänsä menestymään yrittäjänä ja pystyvänsä ansaitsemaan elantonsa yrittäjänä. Vain kysymys yrittäjänä menestyminen ei ole minulle liian haasteellista saa vastaajat epävarmoiksi (42,7 % vastasi ei eri eikä samaa ). Kaiken kaikkiaan koettuihin yrittäjyysvalmiuksiin ja yrittäjänä menestymiseen liittyvien kysymysten kohdalla samaa olevien osuudet ovat kautta linjan huomattavan suuria verrattuna lähipiiriltä saatua tukea ja kannustusta koskeviin kysymyksiin. 7v4 ee Nuorteneyrittäjyysintentioejaesiihenevaikuttavate tekijäte Vastaajista 43,8 % ilmoittaa olevansa kiinnostunut yrittäjyyteen liittyvistä asioista. Kolmannes (29,3 %) on yrittäjäperheestä (jompikumpi vanhemmista tai muu 51

54 perheenjäsen on yrittäjä), mutta vain 2,3 % pitää todennäköisenä sitä, että jatkaa perheen yritystoimintaa. Näin ollen perheyrityksen jatkaminen näyttäisi olevan varteenotettava vaihtoehto vain erittäin harvoille nuorille. Yrittäjyyden edistämisen näkökulmasta päämielenkiinto onkin syytä suunnata muualle. Tämän lisäksi yrittäjyysintentiota selvitettiin neljän kysymyksen kautta. Kysymykset käsittelevät paitsi varsinaista aikomusta ryhtyä yrittäjäksi, niin myös yrittäjäksi ryhtymisen arvioitua todennäköisyyttä sekä sitä miten mieluisa vaihtoehto yrittäjyys on verrattuna työntekijänä toimimiseen. Taulukosta 9 näkyvät kysymyksittäin täysin tai jokseenkin samaa olevien osuudet. 68. Jos voisin vapaasti valita, olisin mieluummin yrittäjä kuin työntekijä 72. Pyrin siihen, että olisin tulevaisuudessa yrittäjä N Samaa Eri Keskiarvo Hajonta ,7 % 31,7 % 3,08 1, ,3 % 40,0 % 2,70 1, Aion ansaita leipäni yrittäjänä ,7 % 44,0 % 2,52 1, Yrittäminen on minulle ,9 % 41,9 2,62 1,11 todennäköinen uravalintavaihtoehto Taulukko 9 Yrittäjyysintentio-kysymysten kanssa samaa olevien osuudet ja keskiarvot Tulokset osoittavat, että yrittäjyyshalukkuus näyttäytyy varsin erilaiselta riippuen kysymyksen muotoilusta. Erityisesti huomioitavaa on, että opiskelijoiden keskuudessa olisi sinänsä halukkuutta toimia yrittäjänä, mikäli he saisivat vapaasti valita. Sitä vastoin varsinaista aikomusta koskevien kysymysten kohdalla yrittäjyysaikomus näyttäytyi heikompana. Erityisen mielenkiintoista on tarkastella kysymystä jos voisin vapaasti valita, olisin mieluummin yrittäjä kuin työntekijä. Tämän kysymyksen kohdalla on nähtävissä merkittävä muutos. Aikaisempien tutkimusten (Flash Eurobarometer 283, 2009) mukaan useampi suomalainen valitsisi mieluummin palkkatyön kuin yrittäjyyden, mikäli saisi itse valita. Myös tämän tutkimuksen vuoden 2012 aineistossa palkkatyö oli vielä yrittäjyyttä suositumpaa (Rantanen 2013). Näitä neljää kysymystä vastaavista muuttujasta muodostettiin summamuuttuja. Seuraavaksi analysoidaan yrittäjyysintentioon vaikuttavia tekijöitä regressiomallin avulla (taulukko 10). Mallissa selittävinä muuttujina ovat myönteinen yrittäjyysasenne (4 kysymystä) ja kriittinen yrittäjyysasenne (4 kysymystä), lähipiirin odotuksia kuvaava subjektiivinen normi (4 kysymystä), yrittäjyysvalmiuksia kuvaava 52

55 havaittu kontrolli (7 kysymystä) sekä relationistinen yrittäjyyskuva (4 kysymystä). Havaittu kontrolli sisältää sekä yrittäjyysvalmiuksiin liittyvät kysymykset että kysymykset, jotka liittyvät yrittäjänä menestymiseen. Relationistinen yrittäjyyskuva puolestaan on yhdistelmä sinnikkyyteen liittyviä kysymyksiä (kysymykset 30, 34) ja yrittäjän työn verkostomaiseen luonteeseen liittyviä kysymyksiä (kysymykset 31 ja 35). Standardoimaton kerroin Standardoitu kerroin B Hajonta Beta (vakio) -,370,200-1,85,064 Subjektiivinen normi,674,035,559 19,17,000 Havaittu kontrolli,373,031,351 12,09,000 Myönteinen yrittäjyysasenne -,037,047 -,023 0,78,436 Kriittinen yrittäjyysasenne,098,033,068 2,97,003 Relationistinen yrittäjyyskuva -,050,042 -,033-1,20,231 Taulukko 10 Yrittäjyysintentioita selittävä regressiomalli Tulosten perusteella subjektiivinen normi ja havaittu kontrolli selittävät erityisen voimakkaasti yrittäjyysintentiota. Tämä tarkoitta sitä, että nuorten yrittäjyyshalukkuus riippuu suurelta osin läheisten kannustuksesta sekä toisaalta omista koetuista yrittäjyysvalmiuksista ja uskosta yrittäjänä menestymiseen. (Katso kuvio 3). t p Kuvio 3 Nuorten yrittäjyysintention selitysmalli Yrittäjyyskuva ja myönteinen yrittäjyysasenne sitä vastoin eivät tulosten mukaan ole (suoraan) yhteydessä yrittäjyysintentioon. Sitä vastoin yllättävämpää on se, että kriittinen yrittäjyysasenne on positiivisessa yhteydessä yrittäjyysintentioon. Eli vaikuttaa siltä, että kriittinen asenne yrittäjyyttä kohtaan ei olisi este yrittäjyyshalukkuudelle, vaan päinvastoin. Yksioikoisen positiivisen 53