CICERO Learning -selvitysraportti TIETO- JA VIESTINTÄTEKNOLOGIAN HYÖDYNTÄMINEN OPETUKSESSA JA OPISKELUSSA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "CICERO Learning -selvitysraportti TIETO- JA VIESTINTÄTEKNOLOGIAN HYÖDYNTÄMINEN OPETUKSESSA JA OPISKELUSSA"

Transkriptio

1 CICERO Learning -selvitysraportti TIETO- JA VIESTINTÄTEKNOLOGIAN HYÖDYNTÄMINEN OPETUKSESSA JA OPISKELUSSA

2 SISÄLLYS ESIPUHE TIIVISTELMÄ JOHDANTO TIETO- JA VIESTINTÄTEKNOLOGIA NYKYPÄIVÄN KOULUISSA Koulujen eriarvoisuus Teknologian vaikuttavuus edellyttää koulukulttuurin muutosta Opettajien pedagoginen osaaminen ja asenteet tulevaisuuden menestyksen tae OLEMASSA OLEVIA TEKNOLOGISIA RATKAISUJA SEKÄ KANSAINVÄLISTÄ VERTAILUA Elinkeinoelämän rooli Katsaus koulujen teknologisiin ratkaisuihin Kansainvälistä vertailua MIKÄ ON KOULUJEN TEKNOLOGIAN TULEVAISUUS Koulun pedagogiset ja rakenteelliset muutokset uudistusprosessin kärkenä Mitä ovat tulevaisuuden teknologiat kotona, kouluissa ja oppilaiden repuissa? POHDINTAA Kannettava jokaiselle? Laajakaista jokaiselle? Hyvien käytäntöjen etsimistä yhdessä TIETO- JA VIESTINTÄTEKNOLOGIA KANSALLISEKSI VAHVUUDEKSI KEHITTÄMISEHDOTUKSET RAPORTIN ASIANTUNTIJAT LÄHTEET AIHEESEEN LIITTYVÄÄ KIRJALLISUUTTA ISBN Helsinki 2008

3 ESIPUHE Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen tietoyhteiskuntapolitiikan tavoitteista vuosille Periaatepäätös sisältää valtioneuvoston keskeiset tavoitteet ja painopisteet tietoyhteiskuntakehityksen vauhdittamiseksi. Yhtenä periaatepäätöksen mukaisena tavoitteena on toteuttaa tietokoneavusteisen opetuksen pilottihanke ja arvioida sen pohjalta mahdollisuudet lisätä tietokoneiden ja tietoverkkojen käyttöä opetuksessa. Vanhasen II hallituksen ohjelmassa on kirjaus: Hallitus toteuttaa laajan kokeiluhankkeen, jonka tavoitteena on, että jokaisella peruskoululaisella on oppimisen keskeisenä välineenä käytössään oppilaskohtainen tietokone. Hanke toteutetaan ja rahoitetaan yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Hankkeen toteuttaminen edellyttää taustaselvitystä käynnissä olevista vastaavanlaisista hankkeista sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Liikenne- ja viestintäministeriö tilasi selvityksen Helsingin yliopiston koordinoimalta valtakunnalliselta ja monitieteiseltä oppimisen tutkimuksen CICERO Learning -verkostolta. CICERO Learning edistää tieteenalojen ja yliopistojen rajat ylittävää kansainvälisesti huipputasolle yltävää oppimisen tutkimusta. Verkosto vahvistaa yhteistyötä tutkijoiden, julkishallinnon, elinkeinoelämän ja muiden oppimistutkimuksen tulosten hyödyntäjien välillä. Verkosto kokoaa suomalaiset ja kansainväliset huippuosaajat yhteistyöhön, josta hyötyy globaali tutkimusyhteisö ja suomalainen yhteiskunta. Tämä CICERO Learning -verkoston tuottama selvitystyö arvioi koulujen tieto- ja viestintäteknologian nykytilannetta teknologisten ympäristöjen, ohjelmistojen ja infrastruktuurin, pedagogisen käytön ja vaikuttavuuden sekä osaamisresurssien näkökulmasta. Raportti kuvaa ja arvioi suomalaisissa kouluissa toteutettuja ja käynnissä olevia tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttöön liittyviä hankkeita ja niiden tuloksia. Selvitysraportti esittää näkemyksiä lähivuosien kehittämistarpeista, haasteista ja mahdollisuuksista liittyen tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön tehostamiseen ja lisäämiseen. Selvitysraportin sisältö ja johtopäätökset perustuvat alan kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimus- ja selvitystietoon sekä alan asiantuntijoiden haastatteluaineistoon. Haluamme kiittää tutkija Heikki Haaparantaa Tampereen teknillisestä yliopistosta, projektikoordinaattori ja -tutkija Varpu Tissaria Helsingin yliopistosta, hallintosihteeri Heidi Kivekästä CICERO Learning -verkoston koordinaatioyksiköstä sekä CICERO Learning -verkoston johtoryhmän jäseniä ja muita verkoston piirissä toimivia asiantuntijoita työstänne ja arvokkaista näkemyksistänne. Selvitysprosessi on tuottanut tietoa ja johtopäätöksiä, jotka palvelevat suomalaisen kouluopetuksen kehittämistyötä tietoyhteiskunnassa. Helsingissä Professori Hannele Niemi 1. vararehtori Helsingin yliopisto Professori Kristiina Kumpulainen CICERO Learning -verkoston johtaja Helsingin yliopisto 3

4 TIIVISTELMÄ Yhä useammalla opettajalla on mahdollisuus käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessaan. Vaikka koulujen ja kuntien varustetasoissa on edelleen suuria eroja, alkavat opettajien tekniset taidot ja edellytykset teknologian päivittäiseen hyödyntämiseen olla kunnossa. Laajojen OPE.fi-koulutusten avulla opettajien osaaminen on saatu tasolle, joka antaa hyvät edellytykset teknologian käytölle. Kouluilla on siitä huolimatta haasteita teknologian käyttö oppimisen välineenä ei ole lisääntynyt. Teknologian käytön ongelmia ei ole teknologiassa tai käyttäjien teknisessä käyttötaidossa. Suurimmat ongelmat löytyvät koulukulttuurin ja pedagogiikan vähäisestä muutoksesta, sekä siitä, että opettajilla ei ole riittäviä pedagogisia malleja teknologian siirtämiseksi omaan opetukseen. Koulujen teknologiaan suuntautuneet kehityshankkeet ovat varsin usein olleet teknologialähtöisiä. Uusia laitteita tai ohjelmistoja on yritetty juurruttaa koulujen arkipäivään. Hyvin usein tällaisista lähtökohdista toteutettujen hankkeiden tuloksena ei ole saatu aikaan pitkäaikaisia muutoksia koulujen ja opettajien toimintatavoissa. Kokeilujen päätyttyä teknologian käyttöinnostus on loppunut ja arkipäivän kiireiden paineessa on siirrytty takaisin vanhoihin toimintatapoihin. Koulujen kehittämisen lähtökohtana tulisi olla koulujen rakenteen ja pedagogian uudistaminen. Teknologian integroimisella koulujen kehittämiseen tulisi olla välineellinen arvo. Uusi teknologia löytää luontevasti oman paikkansa nykyaikaisen oppimiskäsityksen mukaisessa koulussa. Koulun toiminnan kehittäminen nykyaikaisen oppimiskäsityksen mukaiseksi vaikuttaa voimakkaasti myös teknologian käyttötarpeen lisääntymiseen opetuksessa. Tieto- ja viestintäteknologioiden opetuskäytön tehostaminen ja lisääminen edellyttää kuitenkin, että lähtökohtana on koulun rakenteellinen ja pedagoginen kehittäminen sekä riittävä digitaalisen opetusmateriaalin saatavuus ja opettajien teknis-pedagoginen koulutus. On myös tarpeen arvioida, onko aikana, jolloin Internetin tietovarastot ovat arkipäivää, järkevää investoida teknologiaan, jota oppilaat kantavat mukanaan. Toiminnan ja käytännön kannalta tehokkaampaa olisi taata jokaiselle oppilaalle riittävät Internetyhteydet koulussa ja kotona. Tämän selvitysraportin tarkoituksena on käsitellä teknologian opetuskäyttöön liittyvää ongelmakenttää kuvaamalla nykytilannetta ja toteutettuja suomalaisia ja kansainvälisiä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Raportissa selvitetään myös lähitulevaisuuden tärkeimpiä kehittämiskohteita ja annetaan esimerkkejä hankkeista, joissa pyritään yhdistämään käyttökelpoista teknologiaa tulevaisuuden pedagogisiin ratkaisuihin. 4

5 1. JOHDANTO Tieto- ja viestintäteknologian käyttö yhteiskunnassa on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Teknologiaa tarvitaan lähes kaikilla ammattialoilla ja lähes kaikissa tehtävissä. Teknologian käyttötaito ei ole enää vaatimus vain tietyissä työtehtävissä. Erilaista teknologiaa tarvitaan niin traktorinkuljettajan, siistijän, lastentarhanopettajan kuin insinöörinkin ammateissa. Teknologian, tietokoneiden ja Internetin käytön hallinnasta on tullut merkittävä perustaito nyky-yhteiskunnassa. Perusopetuksen tehtävänä on opettaa kansalaisille yhteiskunnassa tarvittavia perustaitoja. Onko kaikilla kouluilla tasa-arvoiset mahdollisuudet hyödyntää tieto- ja viestintäteknologioita? Joutuvatko oppilaat koulujärjestelmässä eriarvoiseen asemaan? Vaikka lapset ja nuoret käyttävät yhä enemmän teknologiaa, painottuu käyttö lähinnä viihdekäyttöön (viihdepelit) ja viestintään (pikaviestimet kuten Messenger). (Eurydice 2004, 17) Tällä ei vielä taata oppilaille riittäviä taitoja tulevaisuuden työtehtävien vaatimuksiin. Perusopetuksen on pystyttävä takaamaan kaikille tasapuolisesti teknologian hyötykäytön perustaidot. Ratkaisuja teknologian tehokkaampaan hyödyntämiseen voidaan hakea niin erilaisista teknologioista ja teknologian käyttäjistä kuin koulun pedagogisesta kehittämisestä. Varsin usein ratkaisuna koulujen teknologiakäytön ongelmiin on esitetty jotain uutta teknologista innovaatiota. Tällaisia teknologian opetuskäytön pelastajia ovat olleet esimerkiksi atk-luokat, Internet, oppimisympäristöt, mobiilioppiminen, dokumenttikamera, oppimispelit, kannettavat tietokoneet ja monet muut oppimisen tekniset apuvälineet. Mikään näistä ei kuitenkaan yksittäin eikä edes yhdessä ratkaise teknologian opetuskäyttöön liittyviä ongelmia. Ei ole olemassa yhtä selkeää ratkaisua, jota voidaan soveltaa kaikkiin kouluihin, kuntiin ja opettajiin. Teknisten näkökohtien ohella tulee aina ottaa huomioon myös koulun pedagoginen kehittäminen ja teknologioiden käyttäjät. Teknologiaa pystytään hyödyntämään tulevaisuuden perusopetuksessa tehokkaammin, mikäli teknologisten ongelmien lisäksi kyetään ratkaisemaan käyttäjien näkökulmasta nousevat ongelmat ja liittämään ratkaisut osaksi koulun pedagogista kehittämistä. Taloudelliset rajoitteet on usein nostettu yhdeksi teknologian opetuskäytön merkittävimmäksi ongelmaksi. Koneita on liian vähän; koneet eivät ole silloin saatavilla, kun niitä tarvitaan; koneet vanhenevat nopeasti, eikä ole rahaa uusiin; koneisiin ei ole varaa ostaa hyviä ohjelmistoja; koneet eivät toimi, ja kukaan ei ehdi päivittää niitä. Nämä ongelmat ovat tuttuja lähes kaikille kouluille, mutta niihin on myös kehitetty uusia ratkaisuja. Käyttäjien kannalta ongelmia on nähty aiheuttavan erityisesti se, että opettajat eivät osaa käyttää koneita ja ohjelmistoja. Tämän vuoksi Suomessa on toteutettu laajoja tietotekniikkakoulutuksia, joiden avulla on nostettu opettajien teknistä taitotasoa. Esiin on kuitenkin noussut uusia käyttöön liittyviä ongelmia. Vaikka teknologiaa osataan teknisesti käyttää, sitä ei hyödynnetä opetuksessa. Opettajilla ei ole riittävästi pedagogisia esimerkkejä siitä, miten teknologiaa voidaan hyödyntää omassa luokassa. Koulujen teknologiaratkaisujen suurimpia haasteita on muutosten juurruttaminen pysyviksi. Kouluissa kokeillaan mielellään uusia teknologioita. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että ne eivät pitkällä aikavälillä muuta koulun toimintaa. Jonkin ajan kuluttua uuden teknologian käyttöönotosta opettajien toiminta palaa teknologian käyttöönottoa edeltäneeseen aikaan ja teknologian käyttö vähenee. Tämän vuoksi kehitystyötä pitäisikin kohdistaa teknisten kysymysten sijasta entistä voimakkaammin koulun rakenteisiin ja pedagogisiin periaatteisiin. Mikäli teknologia voidaan integroida koulun rakenteelliseen ja pedagogiseen kehittämiseen, voi siitä muuttuneessa ympäristössä tulla luonnollinen ja arkipäiväinen osa koulun toimintaa. Tämän selvitysraportin tarkoituksena on käsitellä teknologian opetuskäyttöön liittyvää ongelmakenttää kuvaamalla nykytilannetta ja toteutettuja kehittämisprojekteja. Raportissa selvitetään myös lähitulevaisuuden tärkeimpiä kehittämiskohteita ja annetaan esimerkki hankkeesta, jossa pyritään yhdistämään käyttökelpoista teknologiaa tulevaisuuden pedagogisiin ratkaisuihin. Raportti perustuu suomalaisten asiantuntijoiden haastatteluihin sekä suomalaiseen ja kansainväliseen tutkimustietoon, tutkimusraportteihin ja hankekartoituksiin. Raportti hyödyntää myös tutkija Heikki Haaparannan valmisteilla olevaa väitöskirjatutkimusta, joka käsittelee perusopetuksen opettajia ja teknologian opetuskäyttöä. 5

6 2. TIETO- JA VIESTINTÄTEKNOLOGIA NYKYPÄIVÄN KOULUISSA Luvun 2 keskeisimmät huomiot: Tekniset edellytykset teknologian opetuskäytölle ovat monin paikoin olemassa, mutta kuntien välinen eriarvoisuus on yhä ongelma. Teknologiaa ei hyödynnetä kouluissa. Tehokkaampi käyttö vaatisi kouluun pedagogisia ja rakenteellisia muutoksia. Opettajilla on tarvittavat teknisesti taidot, mutta pedagogista koulutusta tarvitaan tietoteknisten ratkaisujen hyödyntämiseen osana opetusta. Tarvitaan lisää tutkimukseen perustuvia kokeiluhankkeita, joissa luodaan suosituksia TVT:n mielekkäistä käyttösovelluksista kouluopetuksessa ja vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Opettajien pedagoginen osaaminen ja asenteet ovat tulevaisuuden menestyksen tae. Teknologiaa ja tietokoneita on kouluissa yhä enemmän. Pohdinnan kohteena on, hyödynnetäänkö kouluissa olevaa teknologiaa riittävällä tavalla. Erityisen huolestuttavia tuloksia tuli ilmi vuoden 2003 PISA -tutkimuksessa. Tutkimuksessa todettiin, että teknologian kotikäyttö oli oppilailla lisääntynyt, mutta muutaman kerran viikossa tapahtuva koulukäyttö oli vähentynyt yli 10 prosentilla. Hyötyohjelmien, kuten taulukkolaskenta- ja opetusohjelmien käyttö oli vähentynyt ja Internetin käyttö viestintään ja tiedonhakuun oli lisääntynyt. Kokonaisuudessaan 36 % oppilaista ilmoitti käyttävänsä teknologiaa muutaman kerran viikossa. 41 % oppilasta ilmoitti käyttävänsä teknologiaa koulussa 1 4 kertaa kuukaudessa. (Kupari, Välijärvi ym. 2004) Tutkittaessa opettajien teknologia-asenteita on todettu, että 75 % opettajista aikoo käyttää teknologiaa tulevaisuudessa opetuksensa tukena. Opettajista 30 % on täysin varmoja ja 45 % jokseenkin varmoja siitä, että he tulevat käyttämään teknologiaa tulevaisuudessa. (Haaparanta 2008, n=2870) Teknologian osuus opetuksessa ei ole kuitenkaan lisääntynyt vuoden 2000 jälkeen. Tämän päivän työelämässä on entistä vähemmän työtehtäviä, joista voi selvitä ilman jokapäiväistä teknologian käyttöä. Siksi on huolestuttavaa, että osa oppilaista ei saa perusopetuksesta valmiuksia työskennellä tietoteknisissä ympäristöissä. Ahkera teknologian käyttö ei kuitenkaan takaa laadukasta perusopetusta. Teknologian käytön yleisyyttä tärkeämpiä kysymyksiä ovat: Mihin teknologiaa käytetään? Tukeeko teknologia oppimista ja antaako se välineitä tulevaisuuden tietoyhteiskunnan jäsenille? Koulujen eriarvoisuus Yksi teknologian opetuskäytön suurimpia ongelmia on koulujen välinen eriarvoisuus. Teknologisen ympäristön luominen ja ylläpito vaatii kunnilta ja kouluilta suuria investointeja. Teknologiseen infrastruktuuriin sijoittaminen on kuntien poliittista päätöksentekoa ja poliittiset päätökset vaihtelevat hyvin paljon paikkakunnittain. Vaikka kuntien sisällä kouluja kohdeltaisiin tasa-arvoisesti, syntyy kuntien välille väistämättä suuria eroja. Tutkimusten pohjalta voidaan todeta, että tekniset edellytykset teknologian täysipainoiselle hyödyntämiselle ovat monin paikoin todellisuutta. 18 % perusopetuksen opettajista on täysin samaa mieltä ja 30 % jonkin verran samaa mieltä väittämästä, että omassa koulussa on riittävästi toimivia tietokoneita. Noin puolet opettajista kokee koulujen teknologisen infrastruktuurin riittäväksi. Pienten kuntien ja suur- 6

7 ten kaupunkien opettajien välillä voidaan nähdä tässä eroja. Suuret kaupungit pystyvät käyttämään enemmän resursseja teknologiseen infrastruktuuriin. Pienissä kunnissa tilanne on haastavampi. (Haaparanta 2008) On myös huomioitava, että monet muut olosuhdetekijät vaikeuttavat teknologian hyödyntämistä. Opettajat eivät aina pysty riittävän joustavasti hyödyntämään atk-tiloja tai -laitteistoja silloin, kun heillä opetuksessa olisi siihen tarve. Toisaalla laitteistojen toiminta on niin hidasta tai epävarmaa, että niiden opetuskäyttöä ei koeta mielekkääksi. (Haaparanta 2008) Teknologian vaikuttavuus edellyttää koulukulttuurin muutosta Suomalainen koulujärjestelmä on saanut kansainvälistä arvostusta mm. PISA-tulosten ansiosta. Koulun on uudistuttava niin, että koulutuksemme on maailman huippua myös vuonna Suomalaisen perusopetuksen suurin muutos tapahtui 1970-luvun lopulla siirryttäessä peruskoulujärjestelmään. Vaikka koulua on tämänkin jälkeen uudistettu, on kouluopetus pysynyt rakenteellisesti hyvin stabiilina. Yksi suurimmista yrityksistä muuttaa koulujen opetusta oli vuoden 1994 opetussuunnitelmauudistus, jonka myötä opetussuunnitelmien valmistelu siirrettiin kokonaan koulujen vastuulle. Uuden oppimiskäsityksen mukaisesti tarkat oppiainekohtaiset suositukset korvattiin laajoilla oppiaineita integroivilla kokonaisuuksilla. Uudistuksen uskottiin vaikuttavan koko koulujärjestelmään niin, että koulut uudistavat koko opetuksensa rakennetta enemmän uutta oppimiskäsitystä vastaavaksi. Vuonna 2004 palattiin kuitenkin tarkemmin määriteltyyn, oppiainejakoiseen ja valtakunnallisesti tiukemmin ohjattuun opetussuunnitelmaan. Teknologiaa voidaan hyödyntää opetuksessa parhaiten yhdistämällä se uuden oppimiskäsityksen mukaisiin työtapoihin. Projektimuotoinen, oppiaineita integroiva, oppilaiden keskinäiseen vuorovaikutukseen ja ongelmaratkaisuun perustuva työtapa antaa teknologian opetuskäytölle täysin uusia ulottuvuuksia. Tällaisissa työskentelymuodoissa teknologiasta tulee luonnollinen työväline niin tiedon etsintään, muokkaamiseen, prosessointiin kuin henkilöiden väliseen vuorovaikutukseen. 7

8 Tämän päivän koulukulttuuriin on otettu vaikutteita uusista työskentelytavoista. Teknologia on tällaisessa koulussa parhaimmillaan tiedonhaun, eriyttävän työskentelyn sekä kodin ja koulun välisen vuorovaikutuksen väline. Mikäli teknologian opetuskäytöllä halutaan aikaansaada pysyviä muutoksia, tulee huomio kiinnittää erityisesti koulukulttuurin muutokseen. Opettajajohtoisessa ja tiukkaan oppiainejakoon perustuvassa koulujärjestelmässä teknologia ei tuota sen parempia tuloksia kuin perinteinen opetuskaan. Koulukulttuuriin liittyvät ongelmat tulevat esiin erityisesti perusopetuksen yläluokilla (luokat 7 9). Yläluokkien opetus perustuu alaluokkia tiukemmin oppiainejakoisuuteen. Opettajina toimivat eri oppiaineiden sisältöjen asiantuntijat. Pahimmillaan tämä johtaa kuitenkin siihen, että oppilaat osallistuvat päivän aikana useaan täysin toisistaan irrallaan olevaan 45 minuutin opetustuokioon. Tämä rajoittaa huomattavasti teknologian mahdollisuuksia tukea pitkäjänteisesti oppimisprosessia. Toisaalta myös oppilaiden vuorovaikutukseen ja yhteiseen tiedonrakentamiseen perustuva oppimisprosessi on tällaisessa työtavassa väistämättä pinnallista. On myös kouluja, joissa on otettu käyttöön toisenlaiset aikarytmitykset ja opetuksessa sovelletaan aktiivisen oppimisen periaatteita. Usein tällaisen opetuksen valmistelussa ja ohjaamisessa opettajalta edellytetään huomattavasti enemmän oppilaskohtaista tukea. Suurissa luokkaryhmissä opettajan aika ja resurssit joutuvat koetukselle. Teknologian tehokas käyttö edellyttää perusopetuksen pedagogiikan kehittämistä. Huomio tulisi kiinnittää erityisesti projektimuotoisten työtapojen lisäämiseen, opettajien työskentelyn muuttamiseen tiimityöksi ja oppilaiden aitojen vuorovaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen. Kehityshankkeissa tulisi myös huomioida koko koulukulttuurin muutos. Opettajien pedagoginen osaaminen ja asenteet tulevaisuuden menestyksen tae Opettajilla on keskeinen rooli teknologian käytössä kouluissa. Vaikka opetussuunnitelmassa annettaisiin ohjeita teknologian käytöstä, opettaja vastaa viime kädessä siitä, kuinka usein ja millä tavoin teknologiaa käytetään opetuksessa. Näin ollen opettajien osaamisella ja asenteilla on keskeinen rooli siinä, miten teknologian hyödyntäminen opetuksessa tapahtuu. Opettajien tietotekniseen koulutukseen on suomalaisessa perusopetuksessa panostettu. OPE.fi-koulutusten avulla on tuettu opettajien kehittymistä uuden teknologian käyttäjinä. Tutkimuksen mukaan suomalaiset opettajat kokevatkin itsensä jo aika taitaviksi tietokoneiden käyttäjiksi. Jopa 80 % opettajista kokee tietokoneiden käytön kokonaisuudessaan varsin helpoksi (Haaparanta 2008.). Tietokoneiden opetuskäyttö ei siis ole ainakaan siitä kiinni, etteivätkö opettajat teknisesti hallitsisi tietokoneiden käyttöä. Tilanne näyttää varsin positiiviselta. Yli puolella opettajista on käytettävissään riittävästi tietokoneita ja lähes kaikki opettajat osaavat myös käyttää niitä. Miksi teknologian opetuskäyttö ei sitten lisäänny? Tutkimuksen mukaan merkittävin syy tähän on, että opettajat eivät tiedä, miten teknologiaa voisi hyödyntää opetuksessa. Opettajilla on selkeät mallit siitä, miten opetuksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi taulua tai piirtoheitintä. Opettajilta puuttuu kuitenkin selkeä malli siitä, missä tilanteissa omassa opetuksessa voidaan hyödyntää teknologiaa. Opettajilla ei ole riittävästi pedagogisia vaihtoehtoja, joiden avulla teknologia voitaisiin ottaa hyötykäyttöön opetuksen eri tilanteissa. Opettajat tarvitsisivat entistä enemmän informaatiota, miten teknologiaa voidaan hyödyntää erilaisten oppijoiden kanssa erilaisissa oppimistilanteissa. (Haaparanta 2007) Tieto siitä, mitä eri ominaisuuksia jollakin yksittäisellä ohjelmalla on, ei palvele opettajaa opetustilanteessa. Opettaja haluaa tietää, miten tietokonetta voi hyödyntää esimerkiksi lukemaan opettamisessa tai mitä mahdollisuuksia teknologia tarjoaa kehitettäessä oppilaiden käsitystä murtoluvuista. Toisin sanoen opettajat tarvitsevat pedagogista osaamista teknologisten ratkaisujen ja oppimisympäristöjen hyödyntämiseen opetuksessa. Sillä, kuinka hyvin opettajat hallitsevat teknologian käytön, ei näytä olevan yhteyttä varsinaisen teknologian käytön kannalta. Merkittävämpää on se, kuinka käyttökelpoisena teknologia oman opetuksen ja oppilaiden oppimisen kannalta nähdään. Tulevaisuuden opettajankoulutuksen ja täydennyskoulutuksen tulee huomioida käyttökelpoisten teknologiaa hyödyntävien pedagogisten ratkaisujen levittäminen. Pelkästään erilaisten teknologioiden käytön hallintaan tähtäävässä koulutuksessa hukataan arvokasta koulutusresurssia. Huomattavasti tehokkaampaa olisi keskittyä nimenomaan teknologiaa hyödyntäviin pedagogisiin innovaatioihin. Tulevaisuuden ammattitaitoisen opetta- 8

9 jan tulee osata käyttää teknologiaa tehokkaasti erilaisten oppilaiden kanssa erilaisissa oppimistilanteissa. Teknisten taitojen lisäksi tarvitaan pedagogista osaamista teknologian mielekkääseen ja opetussuunnitelmaa tukevaan käyttöön. Koska teknisen tuen tarve tulee verkkopohjaisen informaation ja ohjelmistojen myötä vähenemään, korostuu tulevaisuudessa teknologian käytössä pedagoginen käyttö. Tämän vuoksi kouluille ja opettajille täytyy tarjota ennen kaikkea pedagogista tukea. Pedagogisen tuen keskeisin elementti on tieto siitä, miten teknologiaa voidaan käyttää mielekkäästi ja oppimista edistävästi eri tilanteissa. Pedagogista tukea voidaan antaa konsulttityyppisesti toteutetussa atk-koulutuksessa, jonka tavoitteena on esitellä mahdollisimman suuri määrä erilaisia jokaiselle opettajalle räätälöityjä esimerkkejä teknologian opetuskäytöstä. Opettajat voivat myös jakaa esimerkkejä ja kokemuksia erilaisista teknologian avulla toteutetuista opetusprojekteista verkon välityksellä. Pedagogiset tukihenkilöt Kouluissa ja kunnissa on pyritty vastaamaan pedagogisiin osaamispuutteisiin kouluttamalla joistakin opettajista pedagogisia tukihenkilöitä, jotka auttavat muita opettajia integroimaan teknologiaa opetukseen. (Haaparanta 2008) Tukihenkilöiden koulutuksessa tulee huolehtia siitä, ettei koulutus rajoitu ainoastaan teknisten taitojen kehittämiseen. Pedagogisille tukihenkilöille suunnatun koulutuksen pääpaino tulisi olla niissä pedagogisissa innovaatioissa, joita voidaan hyödyntää suoraan opetuksessa. Erot koulujen ja koulutuspaikkojen teknisissä resursseissa aiheuttavat myös haasteita. Se, mitä opettaja voi tehdä koulutuksessa käytetyillä koneilla, ei välttämättä onnistukaan oman koulun koneilla. (Haaparanta 2008) Koulutus tulee räätälöidä opettajan tarpeisiin ja koulun infrastruktuuriin sopivaksi. Omassa luokassa, oman koulun koneilla ja omien oppilaiden kanssa toteutettu koulutus antaisi opettajille huomattavasti mielekkäämpiä ja kestävämpiä pedagogisia ideoita ja valmiuksia teknologian hyödyntämiseen opetuksessa. 9

10 3. OLEMASSA OLEVIA TEKNOLOGISIA RATKAISUJA SEKÄ KANSAINVÄLISTÄ VERTAILUA Luvun 3 keskeisimmät huomiot: Teknisiä ratkaisuja on paljon. Monet vaihtoehdoista ovat myös kustannustehokkaita. Suomen koulujen tekninen infrastruktuuri on monin paikoin Euroopan huippua. Suomessa on toteutettu useita teknologian kokeiluhankkeita kouluissa. Uuden teknologian käyttö ei ole kuitenkaan juurtunut arkipäivän käytäntöihin. Kansainvälisissä kokeiluissa on painotettu teknologian opetuskäytön kehittämistä koulujen pedagogisista ja rakenteellisista lähtökohdista. Tarvitaan lisää sähköisten oppimateriaalien ja -välineiden kehittämistä pedagogisista lähtökohdista. Kokeilujen painopiste tulee siirtää koulun ja pedagogiikan kehittämiseen, jota tuetaan teknologian keinoin. Teknologian opetuskäytön edistämiseksi on tehty paljon työtä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Kansainvälisissä vertailuissa Suomi on yksi teknologian opetuskäytön hyödyntämisen kärkimaita. (Eurydice 2004.) Suomessa on jo vuosia järjestetty opettajille teknistä koulutusta ja infrastruktuurimme on maailman huippuluokkaa. Opettajien käytössä on myös huomattavat määrät ilmaisia ja maksullisia digitaalisia opetusmateriaaleja. Teknologian opetuskäyttöä voidaan tätä taustaa vasten pitää edelleen hämmästyttävän vähäisenä. Eurooppalaisen tilastotiedon valossa suomalaisissa kouluissa on varsin paljon teknologiaa ja tietokoneiden määrä on suomalaisissa kouluissa eurooppalaista keskitasoa. Kuten taulukko 1 osoittaa, suomalaisissa kouluissa oli Eurydicen (2004) mukaan keskimäärin 9,3 oppilasta jokaista tietokonetta kohden. Suomalaisissa kouluissa on tehty hyvin paljon erilaisia teknologian opetuskäyttöön liittyviä kokeiluja jo kahden vuosikymmenen ajan (esim. Ilomäki, 2002; Ilomäki & Lakkala, 2004). Kouluissa on järjestetty laajamittaisia kokeiluja esimerkiksi eri oppiaineiden sähköisistä opetusmateriaaleista, kannettavien tietokoneiden opetuskäytöstä, oppimisalustoista, erilaisista käyttöjärjestelmistä ja mobiilioppimisesta. (Ilomäki, 2002; Ilomäki & Lakkala, 2004) Kokeilujen tulokset kuvaavat, miten teknologiat voivat toimia osana koulun opetusta ja tukea koulun arkipäivää. Maa: Italia Irlanti Ranska Unkari Islanti Itävalta Luxemburg Suomi Ruotsi Englanti P-Irlanti Skotlanti Oppilaita /kone: 15,3 15,3 12,3 12,0 10,7 10,1 9,6 9,3 8,9 8,2 6,9 5,5 Taulukko 1: Joidenkin eurooppalaisten valtioiden koulujen keskimääräinen oppilasmäärä/yksi koulun tietokone. (Eurydice 2004) 10

11 Vuosina Opetushallitus on jakanut avustuksia yli kahdellesadalle virtuaalikouluhankkeelle. Opetushallituksen työryhmä on julkaissut raportin, jossa on esitetty vuosina toteutettujen yleissivistävän perus- ja erityisopetuksen virtuaalikouluhankkeiden taustalla olleita kansallisia tavoitteita sekä kuvattu hankkeiden organisointia ja toteuttamista sekä niiden keskeisiä tuloksia ja johtopäätöksiä. Työryhmä esitti raportissaan myös tieto- ja viestintätekniikan käytön vision ja sitä täsmentävät tavoitteet sekä teki toimenpide-ehdotuksia asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi. (Ks. Perusopetuksen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön sekä oppilai-den tieto- ja viestintätekniikan perustaitojen kehittämissuunnitelma, 2005) Kokeiluilla ei ole kuitenkaan pystytty saamaan laajaa ja pysyvää muutosta opettajien teknologian käyttöön. Euroopan komission tekemän Empirica-tutkimuksen mukaan 69 % suomalaisista opettajista käyttää teknologiaa harvemmin kuin joka kymmenennellä oppitunnilla, ja ainoastaan 7 % opettajista käyttää teknologiaa joka toisella oppitunnilla. (Empirica, 2006a; Empirica, 2006b.) Tämän lisäksi käyttö tukee erittäin huonosti uuden oppimiskulttuurin ja uuden oppimiskäsityksen mukaisia käyttötapoja. Vain harvoille teknologiaa opetuksessaan käyttäville opettajille on tapahtunut opetuskäytäntöjen muuttumista. (Cuban, 2001; Ramboll Managment, 2005; Balanskat, Bla-mire & Kefala, 2006.; Kaisto, Hämäläinen & Järvelä, 2007.) Teknologian opetuskäyttö ei siten lukuisista teknisistä innovaatioista huolimatta ole juurtunut jokapäiväiseksi opettamisen ja oppimisen työvälineeksi. Onnistuneista kokeiluista huolimatta teknologiasta ei ole tullut oppimisen välinettä. Lehtinen, Häkkinen & Järvelä (2006, 8) toteavatkin, että lyhyeen, vain pari vuosikymmentä kestäneeseen teknologian opetuskäytön historiaan mahtuu lukuisia täyttymättömiä toiveita. Keskeisimpänä syynä erilaisten opetuskokeilujen huonoon vaikuttavuuteen pidetään niiden teknistä lähtöasetelmaa (Lehtinen 1997). Opetuskokeiluissa on usein lähdetty siitä, että olemassa on jokin uusi teknologia, jonka mahdollisuuksia opetuksessa halutaan kokeilla. Mobiililaitteiden kehitys loi ajatuksia niiden hyödyntämisestä myös koulumaailmassa (Lehtinen, Häkkinen & Järvelä 2006). Vuosituhannen vaihteessa toteutettiin useita mobiilioppimisen kokeiluja (ks. Cuban 2001; Ramboll Management 2005; Balanskat, Blamire, & Kefala 2006). Kokeilut olivat kuitenkin kertaluontoisia, eikä niillä edes yritetty aikaansaada muutoksia koulun syvemmissä työtavoissa. Kokeilujen jälkeen koulujen työtavat palautuivat entiselleen. Tutkimusta on siis tehty ja hyviä käytäntöjä on luotu, mutta niillä ei ole ollut laajempaa vaikuttavuutta, koska koulun kulttuuri ei ole muuttunut. Uuden teknologian tuominen kouluun ei itsessään saa aikaan muutosta koulun toiminnassa. Alkuinnostuksen jälkeen palataan pääosin vanhoihin työtapoihin ja uuden teknologian potentiaali valuu hukkaan. Tämän vuoksi kaikkien kouluissa tehtävien kokeilujen painopiste tulee siirtää koulun ja pedagogiikan kehittämiseen, jota tuetaan teknologian keinoin. Jo 1990-luvun lopulla Helsingissä järjestettiin kannettavien tietokoneiden opetuskäytön pioneerikokeiluja. Esimerkiksi Vesalan ja Länsimäen kouluissa oppilaiden ja opettajien käyttöön jaettiin kannettavat tietokoneet. Kokeiluilla haluttiin tarkastella sitä, miten intensiivinen tietokoneiden käyttö vaikuttaa oppilaiden ja opettajien työskentelyyn koulussa. Haluttiin saada kokemuksia opetusmenetelmien ja opetussisältöjen muutoksista sekä kannettavien tietokoneiden toimivuudesta kouluympäristössä, opettajien koulutustarpeesta ja ohjelmistojen käyttökelpoisuudesta. Kokeilut eivät kuitenkaan muuttaneet koulujen käytäntöjä pitkällä aikavälillä. Alkuinnostuksen jälkeen koulujen käytännöt eivät juurikaan muuttuneet. Kansainvälisesti on saatu vastaavia kokemuksia. (Ilomäki, 1999.) (Ks. esim. Stradling, Sims & Jamison 1994) Teknologian opetuskäyttö on ollut onnistunutta kokeiluissa, joissa teknologia on valjastettu muutoksen välineeksi ja tukemaan uusien pedagogisten mallien käyttöönottoa tai kriittistä suhtautumista omaan työhön. (Esim. Lin, 2001; Kollias ym. 2005) Kokeiluissa ei ole pyritty tuomaan lisää teknologiaa kouluihin, vaan valjastamaan olemassa oleva teknologia koulujen muutoksen välineeksi. Vuonna 2007 Opetushallitus on alkanut jakaa avustuksia oppimisympäristöjen kehittämiseen. Vuoden 2007 lopulla Opetushallitus jakoi noin 4,9 miljoonaa euroa avustuksia oppimisympäristöjen kehittämiseen. Avustusta saa kahden vuoden ajan 253 hanketta, joista 104 liittyy perusopetukseen, 50 lukioon, 23 ammatilliseen perusopetukseen ja 76 aikuiskoulutukseen. Yksittäisten hankeavustusten suuruus vaihtelee eurosta euroon. Oppimisympäristöajattelun tavoitteena on sitoa oppilaitoksen ulkopuolella tapahtuva oppiminen kiinteästi opetussuunnitelmiin, monipuolistaa opetusta ja hyödyntää erilaisia oppimisympäristöjä siten, että ne tukevat oppimista, joka tapahtuu koulujen ja oppilaitosten fyysisen toimintaympäristön ulkopuolella. Oppimisympäristöjen kehittämistä tarkastellaan viidestä näkökulmasta: paikallisesta, fyysisestä, 11

12 sosiaalisesta ja teknisestä, joita sitoo yhteen didaktis-pedagoginen näkökulma. Käytännössä nämä ovat toisiaan täydentäviä hankkeita on jo valmisteluvaiheessa ideoitu samanaikaisesti useasta näkökulmasta tai painottamalla jotakin yksittäistä näkökulmaa. Hankkeet on esitelty OPH:n sivuilla (http://www.edu.fi/subpage. asp?path=498,49890,81708). Elinkeinoelämän rooli Elinkeinoelämä pyrkii selvästi kasvattamaan rooliaan koulujen teknologiaratkaisuissa, kuten Microsoftin lahjoitus suomalaisille peruskouluille osoittaa. (http://www.imagine-wl.com/ Education/Demo/edu.html) Vaikka kyseisen lahjoituksen todellisista tarkoitusperistä on kiistelty paljon, se on esimerkki yritysten kouluihin osoittamasta kiinnostuksesta. Yritysten tavoitteena on pääsääntöisesti lisätä teknologian käyttöä ja kasvattaa omien teknologiatuotteittensa markkinoita. Yritysten toimintapa on siis teknologia- ja markkinalähtöinen. Opetushallitus on tukenut koulujen teknologisen infrastruktuurin kehittämistä vuodesta 1996 lähtien. Tällä hetkellä tuen painopiste on teknologian menetelmällisessä kehittämisessä. Asiantuntijoiden mukaan tuen siirtyminen pois infrastruktuurin kehittämisestä uhkaa monien erityisesti pienten kuntien teknologiahankkeita. Pienet kunnat eivät tee herkästi investointipäätöksiä ilman ulkopuolista tukea. Vaarana on, että kuilu pienten kuntien ja suurten kaupunkien välillä tulee teknologian hyödyntämismahdollisuuksien näkökulmasta vain kasvamaan. Julkisen sektorin ja yritysten yhteistyönä toteuttava teknologisten ratkaisujen kehittäminen saattaisi tarjota uusia ratkaisuja teknologian opetuskäyttöön ja koulukulttuurin muutokseen. Yritysyhteistyö tulisi valjastaa kokeiluhankkeissa uusien teknisten ja pedagogisten ratkaisujen ja käyttäjälähtöisten innovaatioiden kehitystyöhön. Katsaus koulujen teknologisiin ratkaisuihin Suomalaisissa kouluissa on päädytty erilaisiin ratkaisuihin teknologian opetuskäytön toteutuksessa. Seuraavassa vertaillaan joitakin erilaisia ratkaisuja, joita suomalaisissa kouluissa on käytössä. Terminal Server -teknologia Tällä hetkellä monissa kouluissa otetaan käyttöön avoimeen lähdekoodiin perustuvia palvelinkeskeisiä järjestelmiä. Terminal Server -teknologia perustuu yhteen tehokkaaseen palvelinkoneeseen ja useaan pienempään ns. tyhmään päätteeseen. Kaikki ohjelmistot on asennettu tehokkaaseen palvelinkoneeseen ja tyhmät päätteet käyttävät näitä ohjelmistoja lähiverkkoyhteyden välityksellä. Tyhmässä päätteessä ei itsessään ole edes kovalevyä, vaan se koostuu monitorista, näppäimistöstä, hiirestä sekä verkko- ja näytönohjainkortista. Yksi palvelinkone, joka on hankintahinnaltaan jonkin verran normaalia pöytäkonetta arvokkaampi, pystyy tehokkaasti pyörittämään noin 50 tyhmää päätettä. Koulumaailmassa tämä tarkoittaa sitä, että yksi palvelin voisi keskimäärin toimia kahden luokan keskusyksikkönä. Suomessa on käytössä ainakin Linux-järjestelmään (esim. Noormarkku ja Citrix-järjestelmään (esim. Mikkeli) perustuvaa Terminal Server -teknologiaa. Noormarkussakin käytössä oleva, avoimeen lähdekoodiin perustuva Linux (LTSP) -järjestelmä on viime vuosina kasvattanut huimasti suosiotaan. Seuraavaksi on listattu järjestelmän etuja ja haasteita. Järjestelmän merkittävin etu perinteiseen Windows-pohjaiseen ja päätekeskeiseen järjestelmään on sen huomattavasti edullisempi hankintahinta. Uusi pääte monitoreineen maksaa noin 400 euroa. Lisäksi koulujen vanhat koneet saadaan järjestelmän avulla tehokkaaseen hyötykäyttöön. Koska kaikki ohjelmat pyörivät käytännös- 12

13 sä palvelimella, ei niiden käyttö edellytä päätelaitteelta suurtakaan toimintakapasiteettia. Kustannusten edullisuuteen vaikuttaa myös se, että Linux-pohjaiselle käyttöjärjestelmälle on tarjolla huomattava määrä täysin ilmaisia ohjelmistoja. Järjestelmää käyttävät koulut ovat jopa hakeneet varastoista jo käytöstä poistettuja koneita ja saaneet ne järjestelmän avulla hyötykäyttöön. Tarvittavan teknisen tuen määrä on huomattavasti aiempaa pienempi. Kaikkia käyttäjiä ja päätelaitteita koskevat päivitykset voidaan tehdä nopeasti yhdeltä koneelta. Järjestelmä on huomattavasti vakaampi ja luotettavampi kuin Windows-pohjainen järjestelmä. Opettajat käyttävät koneita enemmän, koska voivat luottaa niiden toimintaan. Koneiden ongelmat eivät vaadi teknistä tukea yhtä paljon kuin Windows-järjestelmä. Graafisten käyttöliittymien myötä myös Unix-Linux-pohjaiset käyttöjärjestelmät ovat tulleet entistä helppokäyttöisemmiksi. Oppilaat ja opettajat ovat oppineet varsin nopeasti käyttämään samantyylisiä ohjelmia, mitä he osaavat myös Windows-ympäristössä käyttää. Jotkut oppilaat pitävät Linux-pohjaista järjestelmää jopa helpompana käyttää. Tietokoneiden turvalliseen käyttöön on järjestelmän avulla helppo puuttua. Opettaja ja järjestelmän valvoja näkevät koko ajan, mitä eri koneilla tapahtuu. Mahdolliset väärinkäytökset on helppo jäljittää. Toisaalta oppilaiden on mahdoton ladata koneille omia ohjelmia ja saada näin koneita sekaisin verkosta ladattavien ohjelmien avulla. Tietoturva on perinteisesti ollut Linux-järjestelmässä Windows-järjestelmää korkeammalla tasolla. Virustorjuntaohjelmistoja ei Linux-järjestelmässä tarvita, mikä saa aikaan myös säästöjä. Järjestelmän pystyttäminen ja hallinnoiminen vaatii osaamista, jota ei löydy kaikista kunnista. Alalle on kuitenkin koko ajan tulossa enemmän kaupallisia yrityksiä, jotka voivat huolehtia järjestelmien pystyttämisestä. Palvelimen uusiminen voi olla tällaisessa järjestelmässä suuri investointi. Vain tarpeeksi tehokkaat palvelimet takaavat toimivan järjestelmän kaikkien käyttöön. Koulun lähiverkolle asetetut vaatimukset tulevat konekannan edelleen lisääntyessä kasvamaan. Järjestelmän kehittämiskustannukset ovat kuitenkin vastaavaa Windows-järjestelmää edullisemmat, kun otetaan huomioon, kuinka useita koneita järjestelmällä pystytään ylläpitämään. Kaikki verkosta ladattava sisältö ei kuitenkaan tue avoimen lähdekoodin ohjelmia. Ongelmia on syntynyt esimerkiksi kaupallisten oppimisympäristöjen toimivuudessa. Julkista keskustelua aiheutti mm. alkuvuonna 2008 Microsoftin Suomen kouluille lahjoittaman toimivuus Linux-koneissa. Selainpohjaisena ohjelmistona toimii ilmaisella Firefox-selaimella, ja siten ainakin teoriassa myös Linuxkoneilla. Kannettavat tietokoneet Kannettavat tietokoneet ovat kiistatta osoittaneet käyttökelpoisuutensa koulumaailmassa mm. siksi, että niitä on helppo siirrellä luokasta toiseen. Erilaisia kokeiluja kannettavilla tietokoneilla on Suomessakin tehty jo 1990-luvun puolesta välistä lähtien. Ns. läppärikärryn idea on, että kannettavat koneet säilytetään liikuteltavassa ja lukittavassa kaapissa, jossa niitä myös pystytään koko ajan lataamaan. Opettaja pystyy helposti tuomaan omaan luokkaan kaikille oppilaille koneen, jota voidaan käyttää eri oppiaineiden opiskelussa. Uutena innovaationa ovat ns. robottikärryt, jotka tuovat kannettavat tietokoneet automaattisesti opettajan luokkaan. Läppärikärry edellyttää kouluilta toimivia langattomia verkkoja. Ongelmia aiheuttaa myös koneiden huolto, ylläpito ja korkea hankintahinta. Kannettavien koneiden yleistyminen koulumaailmassa ei ole mullistanut koulujen teknologian käyttöä. Digi- ja mobiiliteknologiat Muita mielenkiintoisia mahdollisuuksia koulujen teknologiaratkaisuiksi tarjoavat esimerkiksi digitaalisen television luomat mahdollisuudet jakaa ja esittää opetusmateriaalia luokkatiloissa olemassa olevien laitteiden välityksellä (ks. Monissa kouluissa otetaan käyttöön myös älykästä esitysteknologiaa. Ns. Smart Board ja muu älykäs esitysteknologia antaa erityisesti opettajan työskentelyyn uusia mahdollisuuksia. Mobiililaitteiden käyttöä koulussa ja opetuksen tukena tutkittiin ahkerasti 2000-luvun alussa. (Esim. Lehtonen ym. 2005; Tella & Ruokamo 2005; Haaparanta & Ketamo 2003; Ketamo & Haaparanta 2002) Mobiililaitteilla on edelleen huikea tekninen potentiaali, jota kuitenkin käytetään opetuksessa vielä varsin vähän, vaikka oppilaiden taskuissa on usein enemmän teknologiaa kuin monessa opetusluokassa yhteensä. Kämmentietokoneet ovat oppilaiden keskuudessa yhä yleisempiä ja tarjoavat myös opetustyöskentelyyn lähes samat mahdollisuudet kuin kannettavat tietokoneet. 13

14 Internet Internet on yksi koulujen tärkeimmistä teknologioista. Sen rooli on viime vuosina vain korostunut. Internet ei ole vain verkko, jonka avulla hankitaan tietoa eri lähteistä. Myös erilaiset tekniset sovellukset toimivat Internetin kautta. Esimerkiksi tekstinkäsittely- tai taulukkolaskentaohjelmia pystyy käyttämään varsin jouhevasti Internet-selaimen välityksellä. Myös digitaalisten oppimisympäristöjen toimintaideologiaan kuuluu, että ne toimivat Internetin välityksellä. Niiden käytön ainoa tekninen edellytys on Internet-selain. Tämä on osaltaan laskenut teknologian opetuskäytön teknisiä vaatimuksia. Koulun koneelta ei vaadita enää niin suurta kapasiteettia, vaan käytännössä toimivaa Internet-yhteyttä ja Internet-selainta. Internetin välityksellä on saatavilla myös varsin paljon opetusmateriaalia, erityisesti kustantajien ylläpitämien ja kehittämien kaupallisten oppimisalustojen kautta. Toisaalta Internet tarjoaa maailman suurimman avoimen tietovaraston, jota voi käyttää opetuksessa. Haasteena onkin Internetin informaatiotulvan hallinta ja opetuksen kannalta keskeisten materiaalien hyödyntäminen. Web 2.0 -teknologiat Web 2.0 -teknologiat tarjoavat myös mielenkiintoisia mahdollisuuksia opetukseen. Web 2.0 on yleinen termi uusille sosiaalisille Internet-teknologioille. Näitä teknologioita pidetään Internetin toisena kehitysvaiheena. Web 2.0 -teknologioihin kuuluvat 1) teknologiat, joiden tarkoituksena on levittää käyttökelpoisempia ja toimivia avoimia verkkopalveluita ja 2) palvelut, jotka perustuvat informaation sosiaaliseen tuottamiseen ja jakamiseen. Tällöin lähtökohtana on vapaa kommunikaatio ja informaation vapaa jakaminen ja käyttö. Yksi koulumaailman käytetyimmistä Web 2.0 -palveluista on Wikipedia. Uusia mahdollisuuksia koulutyöhön tuovat myös blogit ja podcastit. Maailmanlaajuisesti käytetyimmät Web 2.0 -palvelut ovat lähinnä viihdepalveluita, kuten videojakopalvelu YouTube, kuvanjakopalvelu Flickr ja sosiaalisen verkottumisen Facebook-palvelu. Tarvitaan lisätutkimusta näiden palveluiden tehokkaasta soveltamisesta kouluopetukseen, koska niillä on keskeinen rooli suomalaisten lasten ja nuorten arkielämässä. Kansainvälistä vertailua Kansainvälisten vertailujen mukaan suomalaisissa kouluissa käytetään varsin paljon teknologiaa. Seuraavaksi esitämme tuloksia kansainvälisistä vertailututkimuksista. Niiden jälkeen kuvaamme tutkimus- ja kehittämisohjelmista esimerkkeinä Iso-Britanniassa käynnissä olevan Building Schools for the Future -kehittämisohjelman (BSF) sekä Teaching and Learning -tutkimusohjelman (TLRP) ja sen Technology Enhanced Learning -hankkeen. Second Information Technology in Education Study (SITES) 2006 IEA (International Association for the Evaluation of Educational Achievement) toteutti vuonna 2006 kansainvälisen SITES-tutkimusohjelman, joka koostuu useista projekteista ja moduuleista. SITESvertailututkimus toteutettiin 19 maassa ja siihen osallistui yli 9000 koulua ja opettajaa vuonna Tutkimuksen keskeisenä teemana oli selvittää, miten tieto- ja viestintäteknologia vaikuttaa oppilaiden oppimiseen kouluissa. Tutkimuksessa arvioitiin tietotekniikan käyttöä yläkouluissa ja erityisesti peruskoulun 8.-luokkalaisten opetuksessa. Suomesta tutkimuksessa oli mukana 311 peruskoulua (ylä-koulua) sekä 1078 matematiikan ja luonnontieteiden opettajaa. SITES-tutkimuksen tuloksia on raportoinut tutkimuksen kansallisesta koordinoinnista vastannut Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos (http://ktl.jyu.fi/ktl/sites) sekä IEA (http://www.sites2006. net/). SITES-tutkimuksen (2006) mukaan tietoteknisten resurssien käyttömahdollisuudet ovat Suomen lisäksi lisääntyneet radikaalisti seitsemässä maassa vuosien 1998 ja 2006 välisenä aikana. Norjassa, Kanadassa, Hongkongissa, Singaporessa ja Tanskassa on eniten tietokoneita oppilaiden määrään suhteutettuna. Vertailtaessa oppilaiden määrää suhteessa tietokoneiden määrään Suomi lukeutuu niiden kahdeksan maan joukkoon, joissa on eniten laitteita. Suomalaisten koulujen välillä on kuitenkin huomattavia eroja tietotekniikan käyttömahdollisuuksissa. Hieman yli 20 %:lla kouluista oli vuonna 2006 alle viisi oppilasta tietokonetta kohden. Edelleen oli kuitenkin kouluja, joissa oli yli 10 oppilasta tai jopa yli 40 oppilasta yhtä tietokonetta kohden. Kuviossa 1 on esitetty tietokoneiden määrän kehitys 15 maassa vuosina 1998 ja (SITES Ref. Kumpulainen, Tissari & Niemi, käsikirjoitus.) 14

15 Norja Tanska Hongkong Singapore Suomi Japani Ranska SITES-tutkimuksen mukaan tietotekniikan käytön määrä vaihtelee eri maiden välillä erittäin paljon. Tietotekniikkaa lukuvuonna hyödyntäneiden matematiikan ja luonnontieteiden opettajien osuus oli tutkituissa maissa % välillä. Suomalaisista matematiikan opettajista alle 50 % ja luonnontieteiden opettajista noin 60 % oli käyttänyt tietotekniikkaa 8. luokalla olleiden oppilaiden opetuksessa. Tutkimuksen mukaan tietotekniikan säännöllinen käyttö on suomalaiskouluissa vähäistä. Tietotekniikan vastuuhenkilöiden arvion mukaan 8. luokkien oppilaista noin 35 % käytti tietotekniikkaa säännöllisesti yhteiskunnallisissa aineissa, vieraissa kielissä ja äidinkieles-sä. Matematiikan opettajista vain 9 % ja luonnontieteiden opettajista 15 % kertoi käyttävänsä tietotekniikkaa opetuksessaan kerran viikossa tai useammin. (SITES Ref. Kumpulainen, Tissari & Niemi, käsikirjoitus.) Taiwan Slovenia Israel Italia Liettua Etelä-Afrikka Thaimaa Venäjä vuosi 1998 vuosi 2006 Kuvio 1. Tietokoneiden määrän kehitys 15 maassa, koulujen määrä (%), joissa on alle 10 oppilasta/tietokone (SITES 2006) SITES-tutkimuksen tulosten mukaan monissa maissa on investoitu voimakkaasti tietokoneisiin ja verkkoyhteyksiin, mutta tietotekniikkaa ei kuitenkaan ole otettu laaja-alaisesti käyttöön ja opetusmenetelmiä ei ole kehitetty riittävästi. Tutkimuksen mukaan erityisesti kouluun liittyvillä tekijöillä on keskeinen merkitys tietotekniikan opetuskäytön yleistymiselle. Näitä tekijöitä ovat rehtorien näkemykset tietotekniikan käytön merkityksestä elinikäisen oppimisen edistämisessä, koulun johtajuuden kehittämiseen liittyvät asiat sekä opettajien saama tietotekninen ja pedagoginen tuki. Niiden edistäminen on ensisijaisen tärkeää ja vasta sen jälkeen voidaan hyötyä tietoteknisten resurssien (kuten tietokoneiden määrän) lisäämisestä. (SITES Ref. Kumpulainen, Tissari & Niemi, käsikirjoitus.) Niin ikään opettajan akateemisella ja ammatillisella pätevyydellä, tietotekniikan teknisen ja pedagogisen käytön osaamisella ja tietotekniikkaan liittyvään täydennyskoulutukseen osallistumisella on kansainvälisesti tarkastellen merkittävä myönteinen vaikutus tietotekniikan opetuskäyttöön ottamiselle. Opettajan iällä ja sukupuolella ei sen sijaan ole suurta vaikutusta siihen, miten laajasti opettajat hyödyntävät tietotekniikkaa opetuksessaan. (SITES Ref. Kumpulainen, Tissari & Niemi, käsikirjoitus.) Pisa-tutkimukset 2000, 2003 ja 2006 Huolimatta siitä, että Suomi ei ole tietokoneiden määrän suhteen aivan kärjessä, Suomi on menestynyt erinomaisesti kansainvälisissä vertailuissa, kuten PISA-tutkimuksissa. Suomalaiset koululaiset ovat olleet erinomaisia kaikissa PISA-tutkimuksen pääalueiden arvioin- 15

16 neissa: vuonna 2000 lukemisessa, vuonna 2003 matemaattisessa osaamisessa ja vuonna 2006 luonnontieteellisessä osaamisessa. Jokaisella mittauskerralla suomalaiset koululaiset ovat olleet huippujen joukossa myös kahden sivualueen osaamisen mittaamisessa. (Arinen & Karjalainen Ref. Kumpulainen, Tissari & Niemi, käsikirjoitus.) Vuonna 2006 toteutetun PISA-tutkimuksen mukaan suomalaisten oppilaiden erot ovat pieniä ja taso on erittäin korkea. Analyysin mukaan ikäluokkansa parhaat suomalaiset oppilaat ovat parempia tai yhtä hyviä kuin muiden osaavien maiden parhaat oppilaat. Myös ikäluokkansa heikoimmat suomalaiset oppilaat ovat muihin maihin verrattuna maailman parhaita. Hyvää tulosta ei ole saatu erityisoppilaita ja hitaammin oppivia erikseen opettamalla, vaan ottamalla heidät mukaan tavallisiin luokkiin, peruskouluopetukseen. Hyvien tulosten taustalla nähdään olevan kaikkia oppilaita hyödyttävä yhdenvertainen perusopetus, joka näyttää hyödyttävän kaikkia oppilaita. PISA-tutkimuksen tulosten mukaan myös koulujen väliset erot ovat kansainvälisesti verrattuna pieniä. (Arinen & Karjalainen Ref. Kumpulainen, Tissari & Niemi, käsi-kirjoitus.) ja monipuolisesti eri opetus- ja oppimismenetelmien tukena ja kun opettajat tuntevat hallitsevansa tekniikan ja uusien välineiden käytön riittävästi. (E-learning Nordic Ref. Kumpulainen, Tissari & Niemi, käsikirjoitus.) E-learning Nordic tutkimuksen mukaan oppilaat käyttävät tietotekniikkaa useammin yksin kuin yhdessä. Oppilaat ovat myös useammin kuluttajia kuin tuottajia tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäessään. Suurin osa oppilaista olisi halunnut käyttää tietokonetta nykyistä enemmän koulussa. (E-learning Nordic Ref. Kumpulainen, Tissari & Niemi, käsikirjoitus.) Suuri osa E-learning Nordic tutkimukseen osallistuneista opettajista oli kokenut tietotekniikan vaikuttavan myönteisesti sekä hyvä- että heikkotasoisiin oppilaisiin. Opettajien mielestä tietotekniikka voi toimia hyödyllisenä työkaluna, kun halutaan tukea eriytettyä opetusta. Vastaajien mielestä tietotekniikan käytöllä on myönteinen vaikutus opetuksen eriyttämisessä. Myös uudet tekniikat (kuten digitaalikamerat, matkapuhelimet ja keskustelupalstat) näyttävät tukevan opettajia opetuksen eriyttämisessä. (E-learning Nordic Ref. Kumpulainen, Tissari & Niemi, käsikirjoitus.) E-learning Nordic kyselytutkimus Pohjoismainen E-learning Nordic -tutkimus toteutettiin Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa kyselytutkimuksena syksyllä Tämän Ramboll Managementin toteuttaman kyselytutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ja osoittaa tietotekniikan vaikutukset koulutyöhön kolmella keskeisellä alueella: 1) oppilaiden suoritukset, 2) opetusja oppimismenetelmät, sekä 3) tietojen jakaminen, tiedonvälitys ja kodin ja koulun välinen yhteistyö. (E-learning Nordic Ref. Kumpulainen, Tissari & Niemi, käsikirjoitus.) Tutkimukseen osallistui yhteensä 224 koulua, 183 rehtoria, 1312 opettajaa, 5023 oppilasta ja 1876 vanhempaa. Vastaajien mielestä tietotekniikalla on myönteinen vaikutus oppimiseen. Opettajien arvioiden mukaan tietotekniikan vaikutus on suurin ainekohtaisissa suorituksissa. Tietotekniikan myönteinen vaikutus on havaittavissa myös perustaitojen, kuten luku- ja kirjoitustaidon, oppimisessa. E-Learning Nordic -tutkimuksen mukaan tieto- ja viestintätekniikan käytöllä on vaikutusta opetuksessa ja oppimisessa, mutta varsinaiset hyödyt näkyvät kuitenkin vasta silloin, kun tietotekniikkaa käytetään laajasti Erityisopetus Suomessa ja muissa pohjoismaissa Arvioiden mukaan jopa neljännes oppilaista kärsii oppimisvaikeuksista, jotka aiheuttavat oppilaalle merkittäviä vaikeuksia selviytyä normaalissa luokkaympäristössä. Oikeanlaiset apuvälineet ovat välttämättömiä erilaisille oppijoille. Esimerkiksi tietokoneen oikeinkirjoitusohjelma ja puhesyntetisaattori kirjoittamisen tukena ovat tarpeellisia oppimisvälineitä lukihäiriöstä kärsivälle lapselle. Asiantuntijoiden mukaan suomalainen koulu on jäänyt jälkeen erityisesti erityisopetuksen teknologisesta kehityksestä. Ruotsissa ja muissa pohjoismaissa ollaan erityisopetusteknologian käytön suhteen huomattavasti Suomea pidemmällä. Muissa pohjoismaissa on kehitetty esimerkiksi teknologisia apuvälinepankkeja, joista opettaja saa helposti lainattua oppimisvaikeuksista kärsivälle oppilaalle teknisiä apuvälineitä. Vastaavia mahdollisuuksia ei Suomessa ole. Opettajan on itse selvitettävä jokaisen lapsen kohdalla erikseen sekä erityisen tuen tarve että erilaisten teknologioiden mahdollisuudet auttaa oppimisessa. 16

17 Ohjelmistojen ja apuvälineiden saatavuus sekä opettajien pedagogiset taidot ja kyky tukea oppilaita apuvälineiden käytössä ovat suuria haasteita erityisopetukselle. Tämän raportin kohdassa 4. esitetään mm. tiimityöskentelyä yhtenä ratkaisuna erityisopetuksen haasteisiin. Teaching and Learning -tutkimusohjelma ja Technology Enhanced Learning -tutkimushanke Iso-Britanniassa on toteutettu lukuisia tutkimusperustaisia hankkeita tieto- ja viestintäteknologian käytöstä opetuksen ja oppimisen tukena. Yksi merkittävimmistä rahoittajista näille hankkeille on ollut Teaching and Learning -tutkimusohjelma (TLRP), joka sisältää useita hankkeita. Hankkeet on esitelty TLRP:n sivuilla (http://www.tlrp. org/proj/index.html). Yksi TLRP-tutkimusohjelman hankkeista on vuosina toteutettava Technology Enhanced Learning -hanke, joka sisältää 10 erilaista projektia. Tutkimusohjelman hankkeissa korostuu kauttaaltaan vahva monitieteisyys ja monialainen tutkimusyhteistyö. Nämä tutkimukset ovat myös vahvasti nostaneet esiin keskustelun oppimisen laadusta tieto- ja viestintäteknologian käytön yhteydessä. Opiskelun tulee tukea aktiivista oppimista, johon perinteinen opetus ei usein perustu. Huomio onkin kiinnitetty oppimiskäsitykseen ja sen merkitykseen tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön suunnittelussa. TLRP-tutkimusohjelman hankkeet ovat myös keskittyneet tarkastelemaan tieto- ja viestintäteknologian roolia oppilaiden käsitteellisen oppimisen tukemisessa. Tässä huomio on keskittynyt eri tieteenalojen kompleksisten asioiden oppimisen syventämiseen, esim. matemaattiseen mallinnukseen. Lisäksi huomiota on kiinnitetty erilaisten oppijoiden erityistarpeisiin, kuten esim. viittomakieltä käyttävien osalta saavutettavuuteen tieto- ja viestintätekniikan avulla. Myös Ranskassa on korostettu sitä, että teknologian avulla voidaan tavoittaa ja tukea sellaisia oppijoita, jotka muuten jäisivät ilman oppimismahdollisuuksia. Building Schools for the Future -kehittämisohjelma (BSF) on laajuudeltaan ja budjetiltaan suurin koskaan Iso-Britanniassa toteutettu yksittäinen koulujen rakentamiseen tähtäävä ohjelma. Ohjelman tavoitteena on uudistaa lähes kaikki Iso-Britanian yläaste- ja lukiotasoiset koulut vuoden aikana. Ohjelman ensimmäisen toimintavuoden ( ) budjetti oli 2,2 miljardia puntaa ja ohjelma toteutetaan koko Englannissa viitenätoista aaltona. Ohjelman keskiössä on kaikkien Iso-Britannian yläaste- ja lukiotasoisten koulujen (secondary schools) uudelleenrakentaminen. Koulujen uudistamisen keskiössä on uusi pedagogiikka. Kouluja ei rakenneta enää pieniksi luokkahuoneiksi, vaan pikemminkin suuriksi luokkatiloiksi, joissa opiskelee kerrallaan jopa 100 oppilasta. Oppilasryhmästä vastaa opettajatiimi, joka tuo monipuolisen osaamisensa oppilaiden käyttöön projektimuotoisen työskentelyn kautta. Opiskelijat työskentelevät pienryhmissä erilaisten oppiaineita voimakkaasti integroivien projektien muodossa. Projektimuotoisessa ja tutkivassa työskentelytavassa teknologian käyttö on välttämätöntä. Tavoitteena on kasvattaa opiskelijat toimimaan jo opiskeluaikana työtavoilla, joita he tulevat väistämättä työelämässä tarvitsemaan. (Building Schools for the Future 2008) Building Schools for the Future -kehittämisohjelma (BSF) 17

18 4. MIKÄ ON KOULUJEN TEKNOLOGIAN TULEVAISUUS Luvun 4 keskeisimmät huomiot: Teknologian opetuskäytön kehittämiseen tulee aina liittää myös opettajien pedagogisen osaamisen kehittäminen ja koulun pedagoginen ja rakenteellinen muutos. Tulevaisuudessa kaikki tieto on verkossa. Tietoon pääsemme käsiksi monien erilaisten laitteiden avulla. Parantamalla opettajien tieto- ja viestintäteknologioihin liittyvää pedagogista osaamista panostamme tulevaisuuden kouluun. Verkkoyhteyksien toimivuus nousee tulevaisuudessa laitekapasiteettia merkittävämmäksi tekijäksi tieto- ja viestintäteknologisissa ratkaisuissa. Tässä luvussa kootaan yhteen edellisissä luvuissa tehtyjä havaintoja ja suunnataan katse tulevaisuuteen. Luvussa tarkastellaan koulujen teknologiankäytön tulevaisuutta, koulujen rakenteellisen ja pedagogisen kehittämisen, teknologisten innovaatioiden ja opettajien osaamisen näkökulmista. TULEVAISUUDEN KOULUN TEKIJÄT Teknologiset innovaatiot ja infrastruktuuri Opettajien pedagoginen osaaminen ja tiimityö Perusopetuksen rakenteellinen ja pedagoginen kehittäminen Kaikki nämä kolme näkökulmaa ovat sidoksissa toisiinsa. Teknologiset infrastruktuurit ja innovaatioiden hyödyntäminen jäävät erittäin vähäiseksi, mikäli samalla ei kehitetä perusopetuksen rakenteita ja pedagogiaa sekä paranneta opettajien pedagogista osaamista ja valmiuksia tiimityöhön. Perusopetuksen rakenteellinen kehittäminen on myös sidoksissa soveltuvan teknologian kehitykseen ja ennen kaikkea riittävään teknologiseen infrastruktuuriin. Opettajilla on oltava pedagogiset valmiudet osallistua perusopetuksen muutokseen. Opettajien pedagogisen osaamisen on näin ollen vastattava sekä uuden teknologian että kehittyvän perusopetuksen pedagogisia vaatimuksia. Koulun pedagogiset ja rakenteelliset muutokset uudistusprosessin kärkenä Tämän raportin keskeinen johtopäätös on, että tieto- ja viestintäteknologian käyttö ja integroiminen koulumaailmaan edellyttää teknologian käytön ja pedagogisten käytänteiden yhdistämistä. Jos koulun rakenteita ei muuteta, ei teknologiasta tule opettajien ja oppilaiden jokapäiväistä oppimisen työkalua. Uudet oppimiskäsitykset, joissa korostuu tiedon sosiaalinen rakentuminen ja yhteistyö, vaativat suomalaisen perusopetuksen muutosta. 18

19 Teknologialla on tässä uudistumisprosessissa tärkeä rooli. Uusia haasteita kouluille asettavat myös yhteiskunnalliset muutokset, kuten monikulttuuristuminen sekä erilaisten oppijoiden tarpeet. Koulun tulisi ohjata tiedonhankintaan ja tiedon rakentamiseen. Tulevaisuudessa tärkeäksi taidoksi nousee taito yhdistellä ja soveltaa opittua tietoa erilaisissa konteksteissa. Tämän vuoksi koulujen opetussuunnitelmien tulee uudistua niin, että ne perustuvat laajoille oppiaineita yhdisteleville kokonaisuuksille. Tulevaisuuden koulussa opiskelevien tulee tottua jo pienestä lähtien projektimuotoiseen työtapaan ja tiimityöskentelyyn. Esimerkkiä tiimityöstä näyttävät parhaimmillaan opettajat. Usean opettajan yhteistyönä suunnittelema ja toteuttama opetus antaa mahdollisuuden hyödyntää koko tiimin osaamista ja resursseja, eikä kukaan joudu olemaan opetustyössä kohdattujen vaikeuksien kanssa yksin. Kyky toimia ryhmässä on tämän päivän työelämässä keskeinen vaatimus. Tulevaisuudessa tämä tulee korostumaan entisestään. Tulevaisuuden koulun tulee ottaa tämä vaatimus huomioon myös käytännön toiminnassa. Koulujen perinteiset raja-aidat tulevat murtumaan ja tulevaisuudessa työskennelläänkin moniammatillisissa ja koulujen rajat ylittävissä opetus- ja oppimistiimeissä. Teknologia on osa koulun uudistamisprosessia, ja se on luonteva ja välttämätön väline päivittäisessä työnteossa ja toimintakulttuurissa, eikä niiden ylimääräinen lisä. Mitä ovat tulevaisuuden teknologiat kotona, kouluissa ja oppilaiden repuissa? Kun aiemmin huomio on suunnattu opetusteknologian osalta erilaisiin päätelaitteisiin, suuntautuu tulevaisuudessa huomio yhä enemmän verkkopalveluihin. Verkko ei ole tulevaisuudessa enää pelkkä yhteydenpitoväline, vaan sieltä löytyy myös opetuksessa tarvittavaa informaatiota ja välineitä. Laitteiston kannalta tämä tarkoittaa sitä, että päätelaitteiden ei tarvitse olla yhtä tehokkaita kuin nykyään. Tehokkaat tietoliikenneyhteydet takaavat informaation jouhevan käytön kaikissa tilanteissa. Koska kaikki ohjelmistot suoritetaan palvelimilla, ei päätelaitteiden ohjelmistojen päivittäminen ole enää entisenkaltainen ongelma. Ohjelmistot päivitetään palvelimille ja ne tulevat automaattisesti kaikkien käyttöön, mikä vähentää koulujen tietokoneiden päivitystyötä. Tällä periaatteella toimivia järjestelmiä ovat esimerkiksi Terminal Server -järjestelmä ja Googlen tuottamat ilmaiset henkilökohtaisten tietojen säilytys- ja hallintajärjestelmät sekä toimisto-ohjelmistot, joita pystytään käyttämään normaalin verkkoyhteyden ja Internet-selaimen avulla. Tulevaisuudessa suuren haasteen aiheuttaa turvallisuus verkkoympäristössä. Haasteena on sekä tietoturva että oppilaiden verkkokäyttäytymisen turvallisuus. Tähän tarvitaan merkittävää lisäkoulutusta ja tukea. Turvallisuus on myös tekninen haaste. Teknistä toteutusta helpottaa kuitenkin se, että ohjelmia käytetään verkon välityksellä. Esimerkiksi tietoturvapäivitykset voidaan hoitaa varsinaisella palvelimella, eikä käyttäjä välttämättä edes huomaa päivitystä. Käyttäjän osalta korostuukin turvallinen verkkokäyttäytyminen. Henkilökohtainen tietokone on lähitulevaisuudessa periaatteessa mikä tahansa laite, jonka avulla saadaan yhteys verkkoon. Laite voi olla kotitietokone, koulun tietokone tai vaikka mobiililaite. Omat tiedostot, kuvat, videoleikkeet ja oppimisprojektit tulevat sijaitsemaan palvelimilla, joista niitä voidaan omien laitteiden välityksellä tarkastella ja muokata. Tärkein henkilökohtaisen tietokoneen ohjelma on Internet-selain, jonka avulla voidaan paikasta riippumatta olla yhteydessä oppimisympäristöihin, luoda palvelimelle dokumentteja ja esityksiä, joissa voidaan hyödyntää palvelimella sijaitsevia omia kuvia ja videoleikkeitä. Perinteinen käsitys henkilökohtaisesta tietokoneesta tulee siis muuttumaan. Teknologia antaa jo nyt mahdollisuuden siihen, että liitämme esimerkiksi matkapuhelimeemme erillisen näytön ja näppäimistön. Myös langattomien wlan-verkkojen kehitys on ollut viime vuosina nopeaa ja yhä useammat matkapuhelimet pystyvät hyödyntämään niitä. Ei ole siis estettä sille, etteikö matkapuhelin toimisi jo aivan lähitulevaisuudessa laitteena, joka monilta osin korvaa kannettavat tietokoneet. Kouluissa ei tarvitse kuitenkaan siirtyä matkapuhelinten käyttöön. Vanhatkin koneet, jotka on varustettu Internet-selaimella toimivat yhtä hyvin kuin mobiililaitteet. Riippumattomuus tietystä laitteesta tarjoaa kuitenkin kouluille yhä suurempia mahdollisuuksia teknologian opetuskäyttöön. 19

20 5. POHDINTAA Kannettava jokaiselle? Moni asiantuntija on mieltänyt hallitusohjelmassa mainitun oppilaskohtaisen tietokoneen kannettavaksi tietokoneeksi. Tähän selvitysraporttiin haastatellut asiantuntijat näkivät kannettavien tietokoneiden tarjoamisen oppilaille ongelmallisena. Tällainen projekti-idea nähtiin vanhanaikaisena sekä koulun ja teknologian todellisen käytön kannalta merkityksettömänä. Kannettavien tietokoneiden opetuskäyttöön liittyy monia avoimia kysymyksiä. Suurin huoli kohdistuu kannettavien tietokoneiden käytännön hallintaan. Kuka vastaa oppilaiden käytössä olevalle kannettavalle tietokoneelle mahdollisesti sattuvasta vahingosta? Koneet on mahdollista vakuuttaa, mutta tämä lisää huomattavasti niiden kustannuksia. Kuka vastaa koneiden teknisestä tuesta? Tällä hetkellä kouluilla ei ole resursseja huolehtia oppilaiden henkilökohtaisten koneiden toimivuudesta. Asiantuntijat nostivat esiin myös kysymyksen, onko oppilaskohtaisten kannettavien hankkiminen kustannustehokasta verrattuna muihin mahdollisiin järjestelmiin? Asiantuntijat kantoivat huolta myös kannettavien tietokoneiden tehokkaaseen käyttöön oleellisesti liittyvien langattomien verkkojen aiheuttamista fyysisistä terveysriskeistä. Laajakaista jokaiselle? Kansallisessa tietoyhteiskuntastrategiassa on esitetty tilastotietoa Suomen tietoyhteiskuntakehityksestä 2000-luvulla. Laajakaistaliittymien määrä on lisääntynyt 2000-luvun vaihteesta vuoteen 2006 mennessä nelinkertaiseksi ( kappaleesta kappaleeseen). 56,5 prosentilla kotitalouksista oli laajakaistaliittymä vuonna Tilastojen mukaan Internetin käyttö vuotiaiden keskuudessa oli 50 % 2000-luvun vaihteessa ja 79 % vuonna Teknologian käyttöä varmasti edistää, jos Suomessa pystyttäisiin tarjoamaan jokaiselle suomalaiselle perusopetuksen oppilaalle henkilökohtainen tietokone. Kustannustehokkaampaa olisi kuitenkin varmistaa, että jokaisella oppilaalla olisi kodissaan laajakaistaliittymä ja kouluissa riittävä tekninen varustetaso. Tällaisessa tilanteessa oppilas saisi verkon välityksellä pääsyn tietoon kotoa ja koulusta. Miksi tällaisessa tilanteessa oppilaan tulisi kantaa kannettavaa tietokonetta kodin ja koulun välissä? Tasa-arvoisen perusopetuksen kannalta viranomaisten olisikin syytä miettiä, tulisiko jokaiselle perusopetuksen oppilaalle taata ennemmin laajakaistaliittymä kotiin. Näin voitaisiin myös vahvistaa kotien ja koulujen välistä vuorovaikutusta, kun vanhemmat saisivat tasa-arvoisen mahdollisuuden käyttää tietoteknisiä viestintäkanavia. Toisaalta kotien erilainen varustetaso nostaa esiin kysymyksiä oppilaiden välisestä tasa-arvoisuudesta sekä siitä, tulisiko ottaa huomioon myös muut oppimisympäristöt kouluopiskelun tukena. Esimerkiksi kirjastot voisivat olla keskeisessä asemassa tieto- ja viestintäteknologisten ratkaisujen tarjoajina. Kustannuksiltaan Terminal server -järjestelmän käyttöönotto yhdistettynä koteihin hankittaviin laajakaistayhteyksiin tulisi edullisemmaksi (50 oppilaan kustannus vuodessa) kuin kannettavan tietokoneen hankinta jokaiselle oppilaalle (n ). Kannettavien tietokoneiden ongelmia ovat lisäksi laitteisiin liittyvät vastuukysymykset, ylläpitokustannukset ja teknisen tuen järjestäminen. Ja tarvitaanhan silloinkin laajakaista kotiin. 20

21 Hyvien käytäntöjen etsimistä yhdessä Seuraavassa esitellään ideoita, joita hyödyntävä kokeiluhanke voisi kehittää suomalaista perusopetusta uuden oppimiskäsityksen ja nykyyhteiskunnan vaatimusten mukaiseksi. Integroimalla teknologia osaksi tällaista projektia, teknologian opetuskäytölle saadaan todellisia uusia mahdollisuuksia. Lähtökohtana opetussuunnitelman kehittäminen yhteistyönä Järjestelmä, jossa tuettaisiin kotien laajakaistaratkaisuja ja koulujen teknologiaratkaisut hoidettaisiin Terminal server -järjestelmällä, tulisi siis lähes puolet edullisemmaksi kuin kannettaviin oppilaskohtaisiin tietokoneisiin perustuva järjestelmä. Tässä raportissa esitämme yhtenä teknologisena ratkaisuna koulujen infrastruktuurin ongelmiin Terminal server -tyyppisiä ratkaisuja. Emme aseta tässä selvitysraportissa vastakkain avointa ja ei-avointa teknologiaa. Kysymys on pikemminkin kustannustehokkaasta ja tietoverkko-pohjaisesta teknologiasta. Koska kaikki tieto on verkossa ja kasvavassa määrin myös kaikkia sovelluksia voidaan käyttää verkon yli, lopputuloksen kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, mikä laite tai mikä käyttöjärjestelmä on käytössä. Ratkaisevaa on se, että laitteita on riittävästi (edulliset hankintakustannukset ja helppo huolto) ja toisaalta se, miten laitteita käytetään (pedagogisesti älykäs toiminta). Projektin lähtökohtana voi olla koulun opetussuunnitelman kehittäminen. Perusopetuksen opettajista kootaan opettajatiimejä, joissa voi olla eri aineiden opettajia. Jotkut tiimeistä voivat olla myös tiettyyn tieteenalaan liittyviä. Oleellista on, että tiimin keskeisenä tehtävänä on kehittää menetelmiä, jotka ohjaavat oppilaita aktiiviseen oppimiseen ja tiedon rakentamiseen teknologiaa hyväksi käyttäen. Opettajatiimit laativat projektimuotoisen, eri oppiaineiden tavoitteita yhdistelevän suunnitelman. Siinä kuvataan oppiaineita integroivat projektit, joissa teknologia erityisesti tuo lisäarvoa ja auttaa muodostamaan aiheista mielekkäitä kokonaisuuksia. Opettajat saisivat alkuvaiheesta lähtien tehokasta täydennyskoulutusta projektimuotoisesta työskentelystä ja teknologian hyödyntämisestä. Nämä koulutuksessa saadut tiedot ja taidot integroitaisiin osaksi suunnitelmaa. Luokkatilat, oppilaat ja opetusryhmät Suunnitelma toteutettaisiin pienryhmistä koostuvissa opetusryhmissä. Luokkatiloiksi valittaisiin tiloja, joiden eri osiin olisi järjestetty mahdollisuuksia pienryhmätyöskentelyyn. Yhtenä osana tilaa olisi myös mahdollisuus hiljaiseen työskentelyyn. Opetusryhmän käyttöön varmistettaisiin riittävä määrä teknisiä apuvälineitä riippuen siitä, millaista työskentelyä projektin alussa laadittu suunnitelma edellyttää. Teknologiaa tulisi olla saatavilla helposti kaikissa työskentelytiloissa. Kaikki luokan projektit olisi dokumentoitu verkkoon ja niiden materiaaleihin olisi pääsy verkon välityksellä. Myös oppilaiden henkilökohtaiset tiedoston säilytettäisiin verkkopalvelimilla, joihin oppilailla olisi pääsy sekä koulussa että kotona. Teknisenä ratkaisuna projektissa hyödynnettäisiin esim. Terminal server -ratkaisua ja kannettavia tietokoneita koulussa. Oppilailla olisi myös mahdollisuus hyödyntää omia laitteitaan opiskelussa, mukaan lukien kannettavat tietokoneet ja matkapuhelimet. Sillä, mitä laitteita opis- 21

22 keluun käytetään, ei olisi niin suurta merkitystä kuin sillä, mitä niillä saadaan aikaiseksi. Opettajat ohjaisivat projekteja, joissa oppilaat laatisivat kullekin projektille aikataulun, toteuttamissuunnitelman ja jakaisivat projektiin liittyvät tehtävät. Projektien edistymistä pystyttäisiin tarkkailemaan koulussa ja verkossa. Koulupäivä ei oppilailla enää koostuisi lyhyistä oppitunneista, vaan projekteja toteutettaisiin usean tunnin mittaisissa työskentelyjaksoissa. Välillä kokoonnuttaisiin yhteen kuulemaan ohjeita ja esimerkiksi jonkun opettajatiimin jäsenen tai oppilaiden itsensä valmistelemaa opetusta eri teemoista. Opetusryhmillä olisi käytettävissään usean asiantuntijan osaaminen. Oppilaiden taitoja voitaisiin kehittää useamman opettajan voimin. Teknologiaa hyödynnettäisiin silloin, kun se nähdään tarpeelliseksi. Koulussa pyrittäisiin mahdollisimman paljon tukemaan kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta. Oppilailla olisi kuitenkin mahdollisuus teknologiavälitteiseen vuorovaikutukseen iltaisin, kun tehtäviä valmistellaan kotona. Teknologian rooli Teknologia nousee edellä kuvatussa hanke-ehdotuksessa uudenlaiseen rooliin. Se ei enää olisi huomion keskipiste. Teknologiaa ei opeteltaisi vaan sitä hyödynnettäisiin ja oppilaiden tavoitteet kohdistuisivat projektien toteuttamiseen. Kun teknologiaa on koko ajan tarjolla ja sen hyödyntämisen mahdollisuuksista kerrottaisiin oppilaille, on oletettavaa, että oppilaat integroisivat teknologian jokapäiväiseen työskentelyynsä. Kuvattua kehitys- ja kokeiluhanketta tulisi ylläpitää usean vuoden ajan, jotta myös pedagogisen muutoksen pysyvyyttä ja projektin todellista onnistumista pystyttäisiin arvioimaan. On tärkeää, että koulun teknologiaratkaisuihin liittyvissä projekteissa otetaan huomioon koko koulujärjestelmän kehittäminen. Tämä raportti tarjoaa lukijoille ajatuksia siitä, miten kestävien teknologiaratkaisujen tulee kohdistua koko koulun kehittämiseen. Tuottamalla uutta teknologiaa ja uusia digitaalisia sisältöjä voidaan vaikuttaa ainoastaan lyhytaikaisesti koulujen teknologian käyttöön. Pitkäaikaisia vaikutuksia ei tällä kuitenkaan tunnu olevan. Vaikka oppilaskohtaisen kannettavan tietokoneen mallia voidaan kritisoida teknisistä ja taloudellisista näkökulmista, nousee suurin kritiikki pedagogisista perusteista. Koulun teknologiseen infrastruktuuriin kohdistuvia investointeja ei nähdä järkeviksi, jos samalla ei kehitetä myös pedagogisia käytänteitä. Jotta työtapoja voitaisiin syvällisesti muuttaa, tulee muutoksen olla syvempi. Kuten eräs raporttiin haastatelluista asiantuntijoista totesi, tarvitaan perusopetuksen kehittämiseen nyt todella uutta näkemystä. Kuvatun hankkeen toteuttaminen tapahtuu pedagogisesti perustelluista näkökulmista, jossa teknologia palvelee opetusta ja oppimista. Hankkeen toteuttaminen on kuitenkin haastava tehtävä. Opetussuunnitelman päivittäminen projektimuotoiseksi vaatii vahvaa asiantuntijuutta ja sitoutumista muutokseen. Mukana oleville opettajille tulee järjestää tarpeita vastaavaa koulutusta opetussuunnitelman ja teknologiankäytön pedagogisista periaatteista. Heillä tulisi myös koko ajan olla mahdollisuus käyttää ja kehittää koulussa käytössä olevia teknologioita. Oppilaiden kannalta toimiminen oppilaskeskeisesti yhteistyössä vertaisoppijoiden kanssa asettaa myös uusia haasteita erikokoisissa ryhmissä toimimiseen. Jokaiselle oppilaalle tulee taata sosiaalisesti turvallinen oppimisympäristö. 22

23 6. TIETO- JA VIESTINTÄTEKNOLOGIA KANSALLISEKSI VAHVUUDEKSI KEHITTÄMISEHDOTUKSET Tämä selvitysraportti nostaa esiin seuraavat teemat, jotka ovat keskeisiä tulevaisuuden tutkimus- ja kehittämiskohteita tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön kehittämiseksi. Monitieteinen tutkimusyhteistyö Kansallisella tasolla tarvitsemme monitieteistä tutkimusta, johon kytketään tieto- ja viestintäteknologian parhaat käytännöt koulutuksen eri asteilla. Tärkeää on, että tutkimus mallintaa näiden käytäntöjen ja kokeilujen prosessit. Keskeisiä kysymyksiä tähän liittyen ovat seuraavat: Miten saavutetaan korkea oppimisen taso? Miten monitieteisyys tukee hankkeita? Miten osaamista jaetaan? Miten opettajat ja muut kehittäjät verkostoituvat? Strateginen suunnitelma Tutkimus- ja kehitysprojektien tulokset tulisi koota yhteen tieto- ja viestintäteknologia-skenaarioksi hyvien käytäntöjen levittämiseksi kansallisesti ja kansainvälisesti. Tämän synteesin perusteella voidaan laatia tutkimustuloksiin perustuva strateginen suunnitelma seuraavalle vuosikymmenelle. Elinikäinen oppiminen ja uudet tietoympäristöt Tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön tutkimus- ja kehityshankkeet tulisi suunnitella siten, että niissä on jatkumoa perusasteesta ammatilliseen koulutukseen ja aikuiskoulutukseen. Keskeinen tavoite on edistää aktiivista oppimista ja tiedon yhteisöllistä rakentamista. Pohja tähän luodaan perusopetuksessa. Tutkimus- ja kokeiluhankkeisiin on myös otettava mukaan laajasti ne tietoympäristöt, jotka avautuvat tietoverkkojen, digitaalisten arkistojen ja elektronisen kirjaston kautta. Opettajankoulutus Opettajankoulutus ja sen jatkuva kehittäminen ja vuoropuhelu koulumaailman kanssa on tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön kannalta hyvin keskeistä. Nykyistä opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen sisältyvää tieto- ja viestintäteknologian opetusta on arvioitava ja tehtävä sen pohjalta suunnitelma koulutuksesta, jossa otetaan huomioon muuttuneet tieto- ja oppimisympäristöt. 23

24 7. RAPORTIN ASIANTUNTIJAT Raportissa hyödynnettiin suoraan seuraavien asiantuntijoiden syvällistä osaamista perusopetuksesta ja teknologian hyödyntämisestä. Lisäksi raportin sisältöön ovat vaikuttaneet epäsuorasti lukuisat kotimaiset ja ulkomaiset opetuksen ja teknologian asiantuntijat kirjoituksien, esitelmien ja aiheesta tehtyjen tutkimuksien kautta. Kiitämme lämpimästi kaikkia raportin syntyyn myötävaikuttaneita. Professori Kimmo Alho, Helsingin yliopisto Verkko-opetuksen koordinaattori Minna Haasio, Tampereen kaupunki Johtaja Liisa Huovinen, Mediakeskus Helsingin kaupunki Johtaja Reijo Jouttimäki,Opetusalan koulutuskeskus OPEKO Dosentti Harri Ketamo, Tampereen teknillinen yliopisto Tutkija Kristian Kiili, Tampereen teknillinen yliopisto Erityisasiantuntija Juha Karvonen, Kuntaliitto Sivistystoimen johtaja Esa Kohtamäki, Noormarkun kunta Opetusneuvos Jari Koivisto, Opetushallitus Professori Kristiina Kumpulainen, CICERO Learning, Helsingin yliopisto Professori Erno Lehtinen, Turun yliopisto Professori Jari Multisilta, Tampereen teknillinen yliopisto Professori Hannele Niemi, Helsingin yliopisto Akatemiaprofessori Risto Näätänen, Helsingin yliopisto Rehtori Minna Prunnila, Toimelan opisto Rehtori Pasi Rantala, Nakkilan kunta Johtaja Turkka Sinervo, TOP-keskus Turun kaupunki Projektikoordinaattori ja -tutkija Varpu Tissari, CICERO Learning, Helsingin yliopisto Puheenjohtaja Airi Valkama, Erilaisten oppijoiden liitto ry. 24

25 LÄHTEET Arinen, P. & Karjalainen, T. (2007) PISA06. PISA 2006 ensituloksia 15-vuotiaiden koululaisten luonnontieteiden, matematiikan ja lukemisen osaamisesta. Opetusministeriön julkaisuja, 38. Opetusministeriö, koulutus- ja tiedepolitiikan osasto & Helsingin yliopisto, Koulutuksen arviointikeskus. default/opm/julkaisut/2007/liitteet/opm38.pdf?lang=fi Balanskat, A., Blamire, R., & Kefala, S. (2006) The ICT Impact Report: A review of studies of ICT impact on schools in Europe. Education and Culture, European Schoolnet. en/pub/insight/misc/specialreports/impact_study.htm Building Schools for the Future (2008) uk/management/resourcesfinanceandbuilding/bsf/ Cuban, L. (2001) Oversold and Underused: Computers in classroom. Cambridge, MA: Harvard University Press. Empirica (2006a) Benchmarking Access and Use of ICT in European Schools Final Report form Head Teacher and Classroom Teacher Surveys in 27 European Countries. European Commission. Information Society and Media Directorate Gen-eral. ec.europa.eu/information_society/eeurope/i2010/docs/studies/final_report_3.pdf E-Learning Nordic (2006) Tietotekniikan vaikutukset koulutyöhön. Kööpenhamina: Ramboll Management. Empirica (2006b) Use of Computers and the Internet in Schools in Europe country briefs. Eurydice (2004) Key Data on Information and Communication Technology in Schools in Europe edition. The information network on education in Europe. Saatavilla: Haaparanta, H. & Ketamo, H. (2003) Collaborative learning in mobile learning environment. Proceedings of 2nd International Conference on Multimedia and ICTs in Education (m-icte2003, Spain) December Haaparanta, H. (2007) Tietokoneistako virtaa perusopetuksen opettajille? Raportti opettajista ja teknologian käytöstä nyt ja tulevaisuudessa. Tampereen teknillinen yliopisto, Porin yksikkö Raportti 4. Haaparanta, H. (2008) Perusopetuksen opettajat ja teknologia. Julkaisematon väitöskirjatyö. Tampereen teknillinen yliopisto, Pori. Ilomäki, L. (1999) Etäpulpetista maailmalle. Loppuraportti Helsingin kahden yläasteen kannettavien tietokoneiden kokeilusta. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja, A11:1999. Ilomäki, L. (2002) (toim.) Tietotekniikka koulun arjessa. Loppuraportti Helsingin kaupungin tietotekniikkaprojektista Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A2:2002. Ilomäki, L. & Lakkala, M. (2004) Pedagogisen tutkimuksen yhteenveto: koulu kehittämiskohteena. Espoon koulutoimen tieto- ja viestintätekniikan kehittämishanke Työpapereita 1/ Kaisto, J., Hämäläinen, T., & Järvelä, S. (2007) tieto- ja viestintätekniikan pedagoginen vaikuttavuus pohjoisessa Suomessa. Acta Univ. Oul. E 98. Oulu: Oulun yliopisto. acta_e98_kaistoetal.2007.pdf Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia Uudistuva, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen Suomi. Tietoyhteiskuntaohjelma. Valtioneuvoston kanslia. fi_fi/ /_files/ /default/strategia_taitettu_final.pdf 25

26 Ketamo, H. & Haaparanta, H. (2002) Out of the classroom. Supporting museum pedagogy with mobile technologies. On-Line proceedings of ECER 2003 conference (Hamburg, Germany) Kollias, V., Mamalougos, N., Vamvakoussi, X., Lakkala, M. &Vosniadou, S. (2005) Teachers conceptions of virtual environments in the context of an international implemantation. Computers & Education 45, Kumpulainen, K., Tissari, V. & Niemi, H. (Käsikirjoitus) Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö Suomessa ja muissa maissa kansainvälisten vertailututkimuksien näkökulmasta. Artikkelikäsikirjoitus. Kupari, P.,Välijärvi, J., Linnakylä, P., Reinikainen, P., Brunell, V., Leino, K., Sulkunen, S., Törnroos, J., Malin, A. & Puhakka, E. (2004) Nuoret osaajat: PISA 2003 tutkimuksen ensituloksia. jyu.fi/ktl/pisa/pisa_2003_-kirja_press.pdf Lehtinen, E. (1997) Teknologian intensiivikäyttöön perustuvat koulun kehittämisprojektit. Kansainvälinen kirjallisuuskatsaus. Helsingin kaupungin opetusviraston tieto-tekniikkaprojektin tutkimusryhmän raportteja N:o 1. Perusopetuksen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön sekä oppilaiden tieto- ja viestintätekniikan perustaitojen kehittämissuunnitelma. Työryhmän raportti Moniste 7/2005. Opetushallitus. Helsinki: Edita Prima. Ramboll Management (2005) Evaluation of ITMF: Overall results. Stradling, B. Sims, D. & Jamison, J. (1994) Portable computers pilot evaluation report. Coventry: National Council for Educational Technology. SITES (2006) The Second Information Technology in Education Studies Tella, S. & Ruokamo, H. (2005) Monitieteinen mobiiliverkko-opetus, -opiskelu ja oppiminen: MOMENTS-projektin integroitu metamalli. Teoksessa Tella, Seppo, Ruokamo, Heli, Multisilta, Jari, Smeds, Riitta (toim.) (2005). Opetus, opiskelu, oppiminen. Tieto- ja viestintätekniikka tiederajat ylittävissä konteksteissa. Lapin yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja 12. Lapin yliopisto, Rovaniemi. Lehtinen, E., Häkkinen, P. & Järvelä, S. (2006) Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. Teoksessa: E. Lehtinen, P. Häkkinen & S. Järvelä. (toim.) Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. WSOY Oppimateriaalit. Lehtonen, M., Karppinen, P., Matikainen, T., Säkkinen, R., & Ruokamo, H. (2005) Teknologiavälitteinen multimediaviestintä opetus-opiskeluoppimisprosessin ja tutkimuksen osakomponenttina: Erilaisten käyttöindikaatioiden tarkastelua MOMENTS -metamallin näkökulmasta. In M. Lehtonen & H. Ruokamo (Eds.), Lapin tietoyhteiskuntaseminaarin tutkijatapaamisen artikkelijulkaisu 2004 [Proceedings of the Lapland Information Society Seminar: Papers from the 2004 Researcher Workshop] (pp ). Rovaniemi: University of Lapland, Faculty of Education, Centre for Media Pedagogy (CMP), Lapin Yliopistopaino. Lin, X. (2001) Reflective adaptation of a technology artifact: A Case study of classroom change. Cognition and instruction. 19,

27 AIHEESEEN LIITTYVÄÄ KIRJALLISUUTTA Haaparanta, H. & Ketamo, H. (2005) Mobile technologies and education. Proceedings of etrain 2003 IFIP Working Conference, July 2003, Pori, Finland Ilomäki, L. (toim.) (2002) Computers in school's daily life. A final report of the Educational Technology Project of City of Helsinki Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A:2002. Ilomäki, L. & Lakkala, M. (2006) Tietokone opetuksessa opettajan apu vai ongelma. Teoksessa: E. Lehtinen, P. Häkkinen & S. Järvelä. (toim.) Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. WSOY Oppimateriaalit. Ilomäki, L., Laine, P., Syri, J., Lallimo, J., Rahikainen, M., Lakkala, M., Hakkarainen, K., Lipponen, L., Muukkonen, H. & Lehtinen, E. (1999) Tekniset ratkaisut ja pedagogiset mahdollisuudet. 2. seurantaraportti Helsingin koulujen tietoteknisistä edellytyksistä. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A12:1999. aineistojen vertailu. Helsingin kaupunki, opetusvirasto, mediakeskus, työpapereita 1:2001. Sitra (1998) Sitran teknologia-arviointihanke "Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa ja oppimisessa" osaraportti: 5: Tietoverkot ja digitaaliset oppimateriaalit. Sitra (1998) Sitran teknologia-arviointihanke "Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa ja oppimisessa" osaraportti: 4: Tieto- ja viestintätekniikka elinikäisen oppimisen apuna. Tieto- ja viestintätekniikka osaksi oppimisen arkea ESR-verkot kalastavat hyviä käytäntöjä. ITK konferenssin workshopin tuloksia Ilomäki, L., Tapola, A., Hakkarainen, K., Koivisto, J., Lakkala, M. ja Lehtinen, E. (2001) Opettajien tieto- ja viestintätekniikan osaaminen ja käyttö sekä pedagoginen soveltaminen. Vertailututkimus helsinkiläisten opettajien käsityksistä vuosina 1997 ja Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A3:2001. Koivisto, J., Ilomäki, L., Syri, J., Lakkala, M., Hakkarainen, K., Lipponen, L. & Lehtinen, E. (2000) Ammatillisten oppilaitosten opettajat tieto- ja viestintätekniikan käyttäjinä. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A16:2000. Lehtinen, E., Hakkarainen, K., Lipponen, L., Rahikainen, M., Muukkonen, H., Lakkala, M. & Laine, P. (2000) Katsaus tietokoneavusteisen yhteisöllisen oppimisen mahdollisuuksiin. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A13:2000. Rahikainen, M., Ilomäki, L., Hakkarainen, K., Lehtinen, E., Lipponen, L. & Muukkonen, H. (2001) Peruskoulun ja lukion oppilaiden käsityksiä tietotekniikasta ja oppimisesta. Vuosien 1998 ja

28 CICERO Learning PL 9 (Siltavuorenpenger 20 R) Helsingin yliopisto Puh/Tel (0) Faksi/Fax +358 (0) CICERO Papers 3

TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKA OPETUSKÄYTÖSSÄ

TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKA OPETUSKÄYTÖSSÄ TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKA OPETUSKÄYTÖSSÄ - Välineet, vaikuttavuus ja hyödyt TILANNEKATSAUS TOUKOKUU 2011 Muistiot 2011:2 Työryhmä: Tina Heino Riku Honkasalo Ella Kiesi Jari Koivisto Kimmo Koskinen Kari

Lisätiedot

TUTKITTUA TIETOA OPPIMISYMPÄRISTÖISTÄ

TUTKITTUA TIETOA OPPIMISYMPÄRISTÖISTÄ Etunimi Sukunimi Marja Kankaanranta Inka Mikkonen Kaisa Vähähyyppä toim. TUTKITTUA TIETOA OPPIMISYMPÄRISTÖISTÄ Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa Oppaat ja käsikirjat 2012:13 Opetushallitus

Lisätiedot

PERUSOPETUKSEN TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN OPETUS- KÄYTÖN SEKÄ OPPILAIDEN TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN PERUSTAITOJEN KEHITTÄMIS- SUUNNITELMA

PERUSOPETUKSEN TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN OPETUS- KÄYTÖN SEKÄ OPPILAIDEN TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN PERUSTAITOJEN KEHITTÄMIS- SUUNNITELMA PERUSOPETUKSEN TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN OPETUS- KÄYTÖN SEKÄ OPPILAIDEN TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN PERUSTAITOJEN KEHITTÄMIS- SUUNNITELMA Työryhmän raportti 21.4.2005 Moniste 7/2005 Opetushallitus

Lisätiedot

Teknologian käyttö matematiikan oppitunnilla yläkoulussa ja lukiossa. Senja Roivas

Teknologian käyttö matematiikan oppitunnilla yläkoulussa ja lukiossa. Senja Roivas Teknologian käyttö matematiikan oppitunnilla yläkoulussa ja lukiossa Senja Roivas Pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta Fysiikan ja matematiikan laitos

Lisätiedot

Marja Kankaanranta (toim.) Opetusteknologia KOULUN ARJESSA

Marja Kankaanranta (toim.) Opetusteknologia KOULUN ARJESSA Marja Kankaanranta (toim.) Opetusteknologia KOULUN ARJESSA Opetusteknologia koulun arjessa Opetusteknologia koulun arjessa Toimittanut Marja Kankaanranta JULKAISUN MYYNTI: Koulutuksen tutkimuslaitos Asiakaspalvelu

Lisätiedot

Vantaan tieto- ja viestintätekniikan. suunnitelma 2013 2016. Sivistystoimi

Vantaan tieto- ja viestintätekniikan. suunnitelma 2013 2016. Sivistystoimi Vantaan tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma 2013 2016 Sivistystoimi Sisältö 1 Johdanto... 3 2 Vantaan tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön visio... 4 3 Teknisen oppimisympäristön

Lisätiedot

Saarijärven kaupungin sivistystoimen tieto- ja viestintäteknologian visio ja strategia 2014

Saarijärven kaupungin sivistystoimen tieto- ja viestintäteknologian visio ja strategia 2014 Sivistysltk 5.6.2014 Liite 7 Saarijärven kaupungin sivistystoimen Saarijärven kaupungin sivistystoimen tieto- ja viestintäteknologian visio ja strategia 2014 Kuva: Jari Penttinen (2014) Työryhmä: Arja

Lisätiedot

YLIOPISTOJEN JA AMMATTI- KORKEAKOULUJEN TILANNE JA TULEVAISUUDENNÄKYMÄT

YLIOPISTOJEN JA AMMATTI- KORKEAKOULUJEN TILANNE JA TULEVAISUUDENNÄKYMÄT Sitran teknologia-arviointihanke Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa ja oppimisessa YLIOPISTOJEN JA AMMATTI- KORKEAKOULUJEN TILANNE JA TULEVAISUUDENNÄKYMÄT Osaraport t i 1 Jarmo Viteli (toim.), Seppo

Lisätiedot

Naantali - kohti tieto- ja viestintäteknisen osaamisen kultarantaa NAANTALIN KAUPUNGIN KOULUJEN TIETO- JA VIESTINTÄSTRATEGIA

Naantali - kohti tieto- ja viestintäteknisen osaamisen kultarantaa NAANTALIN KAUPUNGIN KOULUJEN TIETO- JA VIESTINTÄSTRATEGIA Naantali - kohti tieto- ja viestintäteknisen osaamisen kultarantaa NAANTALIN KAUPUNGIN KOULUJEN TIETO- JA VIESTINTÄSTRATEGIA Sisällysluettelo 1 Taustaa...1 1.1 Visio...1 1.2 Opetussuunnitelmista tietostrategioihin...2

Lisätiedot

TIETO JA VIESTINTÄTEKNIIKAN OPETUSKÄYTÖN SUUNNITELMA 2012 2016. 2012 Kasvatus ja opetustoimi

TIETO JA VIESTINTÄTEKNIIKAN OPETUSKÄYTÖN SUUNNITELMA 2012 2016. 2012 Kasvatus ja opetustoimi TIETO JA VIESTINTÄTEKNIIKAN OPETUSKÄYTÖN SUUNNITELMA 2012 2016 2012 Kasvatus ja opetustoimi Sisällys 1. Johdanto... 1 2. Turun kasvatus- ja opetustoimen TVT-opetuskäytön visio... 2 3. TVT-suunnitelman

Lisätiedot

#uusikoulutus, sitra.fi/uusi-koulutus

#uusikoulutus, sitra.fi/uusi-koulutus #uusikoulutus, sitra.fi/uusi-koulutus Sitra 2015 Maa, jossa kaikki rakastavat oppimista ISBN 978-951-563-929-5 (nid.) ISBN 978-951-563-928-8 (PDF) www.sitra.fi Julkaisua koskevat tiedustelut: julkaisut@sitra.fi

Lisätiedot

TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKA TUTKIVAN OPPIMISEN VÄLINEENÄ

TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKA TUTKIVAN OPPIMISEN VÄLINEENÄ TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKA TUTKIVAN OPPIMISEN VÄLINEENÄ Kai Hakkarainen, Lasse Lipponen, Liisa Ilomäki, Sanna Järvelä, Minna Lakkala, Hanni Muukkonen, Marjaana Rahikainen & Erno Lehtinen Helsingin kaupungin

Lisätiedot

Palveluyritys ja yliopisto yhteistyössä. Pontta liiketoimintaan, lisäarvoa tutkimukseen

Palveluyritys ja yliopisto yhteistyössä. Pontta liiketoimintaan, lisäarvoa tutkimukseen Palveluyritys ja yliopisto yhteistyössä Pontta liiketoimintaan, lisäarvoa tutkimukseen Palveluyritys ja yliopisto yhteistyössä Pontta liiketoimintaan, lisäarvoa tutkimukseen Elinkeinoelämän keskusliitto

Lisätiedot

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:20

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:20 2 Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:20 ISBN 978-952-263-241-8 (PDF) ISSN-L 1799-0343, ISSN 1799-0351 (PDF) lukutaidon taustatekijät 3 alkusanat Suomi osallistui PISA tutkimukseen ensimmäisen

Lisätiedot

raportteja 76 HYVINVOINTIA TYÖSTÄxxx Kuinka työelämää voi kehittääxxx kestävällä tavalla?xxx Tuomo Alasoini

raportteja 76 HYVINVOINTIA TYÖSTÄxxx Kuinka työelämää voi kehittääxxx kestävällä tavalla?xxx Tuomo Alasoini raportteja 76 H E L S I N K I 2 0 1 1 HYVINVOINTIA TYÖSTÄxxx Kuinka työelämää voi kehittääxxx kestävällä tavalla?xxx Tuomo Alasoini Tuomo Alasoini Hyvinvointia työstä Kuinka työelämää voi kehittää kestävällä

Lisätiedot

4/2002. Sonja Valjus. Virtual Mobility in Reality Selvitys tieto- ja viestintätekniikan käytöstä Leonardo da Vinciliikkuvuushankkeissa

4/2002. Sonja Valjus. Virtual Mobility in Reality Selvitys tieto- ja viestintätekniikan käytöstä Leonardo da Vinciliikkuvuushankkeissa 4/2002 Sonja Valjus Virtual Mobility in Reality Selvitys tieto- ja viestintätekniikan käytöstä Leonardo da Vinciliikkuvuushankkeissa /1 /2 Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO CIMO Publications 4/2002

Lisätiedot

Opettajien tietotekniset työskentelyvälineet on saatava kuntoon kaikissa kouluissa, vaatii opetusministeri Henna Virkkunen (kok.).

Opettajien tietotekniset työskentelyvälineet on saatava kuntoon kaikissa kouluissa, vaatii opetusministeri Henna Virkkunen (kok.). Koulutuksen tietoyhteiskunta- kehittäminen 2020 Parempaa laatua, tehokkaampaa yhteistyötä ja avoimempaa vuorovaikutusta Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:12 Poimintoja:

Lisätiedot

SOSIAALISEN MEDIAN KÄYTTÖ SUOMEN TEATTERIT RY:N JÄSENTEATTEREISSA

SOSIAALISEN MEDIAN KÄYTTÖ SUOMEN TEATTERIT RY:N JÄSENTEATTEREISSA Sara Häkkinen SOSIAALISEN MEDIAN KÄYTTÖ SUOMEN TEATTERIT RY:N JÄSENTEATTEREISSA Opinnäytetyö Kulttuurituotannon koulutusohjelma Huhtikuu 2015 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 31.3.2015 Tekijä(t) Sara

Lisätiedot

THE FINNISH LANGUAGE IN THE DIGITAL AGE SUOMEN KIELI DIGITAALISELLA AIKAKAUDELLA

THE FINNISH LANGUAGE IN THE DIGITAL AGE SUOMEN KIELI DIGITAALISELLA AIKAKAUDELLA White Paper Series Valkoiset kirjat THE FINNISH LANGUAGE IN THE DIGITAL AGE SUOMEN KIELI DIGITAALISELLA AIKAKAUDELLA Kimmo Koskenniemi Krister Lindén Lauri Carlson Martti Vainio Antti Arppe Mietta Lennes

Lisätiedot

Aktiivinen kansalaisuus ja avoimet oppimisympäristöt tulevaisuudessa

Aktiivinen kansalaisuus ja avoimet oppimisympäristöt tulevaisuudessa Kirsi Saloniemi Aktiivinen kansalaisuus ja avoimet oppimisympäristöt tulevaisuudessa Aktiivi-hankkeen ennakointiraportti Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja B. Raportit ja selvitykset 3/2011

Lisätiedot

Me ei tulla ennää tänne luokkaan yksi tunti mielessä vaan meillä on monta tuntia mielessä. Alkuopettajat opetusta eriyttämässä

Me ei tulla ennää tänne luokkaan yksi tunti mielessä vaan meillä on monta tuntia mielessä. Alkuopettajat opetusta eriyttämässä Me ei tulla ennää tänne luokkaan yksi tunti mielessä vaan meillä on monta tuntia mielessä. Alkuopettajat opetusta eriyttämässä Pro gradu -tutkielma Emmi Jurvelin Kasvatustieteiden tiedekunta Luokanopettajakoulutus

Lisätiedot

oppimisympäristön rakentajana Selvitys ammatillisen koulutuksen tutortoiminnasta ja tutortoiminnan suositukset

oppimisympäristön rakentajana Selvitys ammatillisen koulutuksen tutortoiminnasta ja tutortoiminnan suositukset Tutortoiminta hyvinvoivan oppimisympäristön rakentajana Selvitys ammatillisen koulutuksen tutortoiminnasta ja tutortoiminnan suositukset Kirjoittaja Susanna Ågren menetelmäkehittäjä Suomen ammatillisen

Lisätiedot

Tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käyttö musiikkioppilaitoksissa työvälinekäytöstä verkostumiseen

Tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käyttö musiikkioppilaitoksissa työvälinekäytöstä verkostumiseen Tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käyttö musiikkioppilaitoksissa työvälinekäytöstä verkostumiseen Georgij Putilin Mediakasvatus15ov/ Mediakasvatuksen perusteet Essee Syyslukukausi 2000 Ohjaaja: Ilta-Kanerva

Lisätiedot

PANEELIEN RAPORTIT. Tieteen. teknologian ja. yhteiskunnan näkymät

PANEELIEN RAPORTIT. Tieteen. teknologian ja. yhteiskunnan näkymät PANEELIEN RAPORTIT Tieteen teknologian ja yhteiskunnan näkymät PANEELIEN RAPORTIT Tieteen teknologian ja yhteiskunnan näkymät www.finnsight2015.fi ISBN 951-715-610-3 Tekes PL 69 (Kyllikinportti 2) 00101

Lisätiedot

Suomi Teollisen Internetin Piilaakso

Suomi Teollisen Internetin Piilaakso Heikki Ailisto (toim.) Martti Mäntylä (toim.) Timo Seppälä (toim.) Jari Collin Marco Halén Jari Juhanko Marko Jurvansuu Raija Koivisto Helena Kortelainen Magnus Simons Anu Tuominen Teuvo Uusitalo Suomi

Lisätiedot

Tule tule hyvä tieto! Jyväskylän kirjastojen ja kaupungin opetuspalvelujen suunnitelma informaatiolukutaidon edistämisestä

Tule tule hyvä tieto! Jyväskylän kirjastojen ja kaupungin opetuspalvelujen suunnitelma informaatiolukutaidon edistämisestä Tule tule hyvä tieto! Jyväskylän kirjastojen ja kaupungin opetuspalvelujen suunnitelma informaatiolukutaidon edistämisestä Katja Virolainen Jyväskylän kaupunginkirjasto - Keski-Suomen maakuntakirjasto

Lisätiedot

007 2 Espoo Otamedia, / Oy Multiprint Juhani Ukko Jussi Karhu Paino Sanna Pekkola Hannu Rantanen Voutilainen Jarkko Tenhunen Lauri rokset Piir Oy

007 2 Espoo Otamedia, / Oy Multiprint Juhani Ukko Jussi Karhu Paino Sanna Pekkola Hannu Rantanen Voutilainen Jarkko Tenhunen Lauri rokset Piir Oy HELSINKI 2007 raportteja 57 Suorituskyky nousuun! Hyödynnä henkilöstösi osaaminen Juhani Ukko Jussi Karhu Sanna Pekkola Hannu Rantanen Jarkko Tenhunen Juhani Ukko, Jussi Karhu, Sanna Pekkola, Hannu Rantanen,

Lisätiedot

VAASAN YLIOPISTO FILOSOFINEN TIEDEKUNTA

VAASAN YLIOPISTO FILOSOFINEN TIEDEKUNTA VAASAN YLIOPISTO FILOSOFINEN TIEDEKUNTA Antti Mäenpää ÄLYKKÄÄN ERIKOISTUMISEN MITTAAMINEN Esimerkkinä Pohjanmaan triple helix -tutkimus Aluetieteen pro gradu -tutkielma VAASA 2014 1 SISÄLLYSLUETTELO TAULUKKO-

Lisätiedot

Oppimisen muuttuva maasto

Oppimisen muuttuva maasto 0 Kansallinen ennakointiverkosto Oppimisen muuttuva maasto Taloudellisesta taantumasta nousuun oppimista kehittämällä Toim. Antti Hautamäki ISBN 978-951-563-670-6 Helsinki 2008 Oppiminen ja koulutus tulevaisuustyöryhmän

Lisätiedot

Hyvä medialukutaito. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Undervisnings- och kulturministeriet. Suuntaviivat 2013 2016

Hyvä medialukutaito. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Undervisnings- och kulturministeriet. Suuntaviivat 2013 2016 Opetus- ja kulttuuriministeriö Undervisnings- och kulturministeriet Hyvä medialukutaito Suuntaviivat 2013 2016 Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:11 Hyvä medialukutaito Suuntaviivat 2013

Lisätiedot