91900 LIMINKA toistakymmentä sivua, joten armahdan Sinua ja teen

Transkriptio

1 1/10 Limingassa Joulun alla 2016 Hyvä ystävä! Vuosi lähestyy loppuaan, joten on taas perinteisen joulukirjeeni aika. Kuluneen vuoden muistelun avuksi otin käsittelyyn Facebook-päivitykseni ja yritin koko illan väsätä niistä näppärästi tarinaa. Näppärä oli hommasta kaukana, mutta aineistoa kyllä muisteloon on. Minulla nimittäin oli kova yritys varsinkin alkuvuodesta päivittäin pistää nettiin Hannu Luukinen oy kuva ja lyhyt teksti siitä mitä mehiläishoitaja Kuormatie 20 vuoden aikana touhuaa. Tekstiä olisi ilman kuviakin LIMINKA toistakymmentä sivua, joten armahdan Sinua ja teen koosteen (vaan eipä taida ihan lyhyt tästä kirjeestä siltikään tulla...) Tammikuussa on muistiinpanoja Pohjolan Mehiläishoitajien, eli johtamani paikallisyhdistyksen kokouksista ja jäsenkirjeen kirjoitteluista jne. Kevättalvi tahtoo mehiläishoidossa mennä yhdistysasioiden pyörittelyssä, vaikka oman firman tilinpäätös olisi paljon tärkeämpi. Jossain välissä pitäisi naputella kasaan uusia mehiläispesiä kesäksi jne. Tammikuun lopulla alkoi kesäkiireet, eli oli jo aamuisin pakko lähteä autolla liikenteeseen, kun ei enää töistä tullessa olisi ehtinyt sitä ehtinyt kotoa hakemaan. Tuo kesäkiire alkaa vuosi vuodelta aiemmin ja saapa nähdä montako päivää talvitaukoa tulee enää tälle talvelle. Tammikuun loppupäivät menivät reissatessa. Ensin olin pari päivää Helsingissä Baltian ja pohjoismaiden mehiläisseminaarissa ja jatkoin siitä suoraan Tampereelle mehiläishoitajien talvipäiville. Muuttokuormaa pakatessa käärin kravatteja rulliksi ja pakkasin niillä silinterihattujani. Loppujen lopuksi taisi käydä niin, että hatut loppuivat ensin kesken. Iso rintuus oli kyllä hattujakin. Itse muutosta lisää myöhemmin.

2 2/10 Helmikuussa sama meno jatkui. Tilinpäätökset mehiläishoitajain liitossa, yhdistyksissä, omassa yhtiössä ja osuuskunnassamme valmistuivat. Hiljalleen alettiin suunnittelemaan syksyn isoja tapahtumia... Vuoden ensimmäiset tarhakäynnit tehtiin myös helmikuulla. Muutama kuollut pesä tuli kierroksella vastaan. Pienillä ponnisteluilla edellisenä syksynä olisi ehkä nekin tappiot vältetty. Eihän se pesä oihunajavarastokin alkoi pienentyä merkittävästi. kein hyvin pärvuotta aiempi jättisato oli myyty. Hunajaa lähti jää, jos myrsky Ylläkselle, Rotuaarin ja Zeppelinin Life-kauppoivie katon pois... hin, Rokuan Health&Span ravintolaan ja myymälään sekä Oulun Ompelupaikkaan. Loput myin itse. Helmikuun lopulla oli taas pari junareissua. Ensin liiton johtokunnan kokous ja sitten mehiläisten terveysjuttuja Tällä tarhalla kosketteleva seminaari. sen sijaan on Mehiläiskokouksiin ja se- kaikki kunnossa minaareihin kuluu vähintään yksi kokonainen vuorokausi kuukaudessa ja lisäksi jokusia Pesävaaka ei häävejä lu- iltoja. Olen mukana luonnonvarakeskuksen kemia näyttänyt koko ke- kannattavuustutkimuksessa, jossa mm. lasketaan työtunteja. Varsinaisia työtunteja sänä. Hunajalla olisi pitänyt olla tuplahinta, olen muistanut merkata vuoden aikana ylös että työstä olisi saanut reilut viisisataa. Niiden lisäksi on parikymmentä vuorokautta erilaisia kokousmatkoasiallisen palkan. ja yms. joiden kustannuksia ei tarvi saada oman hunajan myynnillä katettua. Maaliskuu aloitettiin paikallisyhdistyksen kevätkokouksella ja seuraavalle viikolle piti ottaa taas palkkatyöstä vapaata mehiläishommien vuoksi. Istuimme eläinlääkärien kanssa videokokousta mehiläisten terveysasioiden tiimoilta. Maaliskuun puolivälissä alkoi kuulua viestejä ensimmäisistä lentoilmoista. Pesillä kävi pörinä.

3 3/10 Oulun yliopiston kemistit eli Valenssi, vanha ainejärjestöni, on oikeasti vanha. Viisikymppisjuhlia alettiin suunnittelemaan ja sain jälleen mieluisan kutsun vuosijuhlatoimikuntaan. Juhlat järjestetään joka viides vuosi ja tämä oli jo neljäs toimikunta, jossa olen mukana. Kertyy sitä siis ikää itsellekin! Maalis- ja huhtikuun vaihde oli taas mehiläisreissujen aikaa. Samassa hötäkässä piti kirjoittaa pääkirjoitusta Mehiläislehteen ja oman kiireensä toi asunnon vaihto. Muutin Huhtikuun alussa pois rivitaloasunnostani ja asustan nyt vuokralla sukulaistalossa edesmenneen Heikki Luukisen rakentamassa talossa Kuormatiellä. (Osoitteeni on Kuormatie 20 as. 1, LIMINKA). Muuton jälkeisenä kuukautena ehdin yhtenä viikonloppuna olla kotisalla, muuten meni aika reissatessa. Osa muuttokuormasta on nyt joulukuussa vieläkin purkamatta! Huhtikuussa minut valittiin Lions klubimme presidentiksi. Toisaalta tuntui, että hommaa on riittävästi ilman tuotakin pestiä, mutta Lions-periaate on, ettei luottamustehtävästä kieltäydytä. Mukavaa touhuahan se joka tapauksessa on. Huhtikuun 28. olin merkannut, että melkein sain viettää kuukauden ensimmäinen vapaan illan, mutta suunnitelmat muuttuivat viime hetkillä... Ei ihme että sitä purkamatonta muuttokuormaa on tosiaan vieläkin jäljellä. Vuoden alussa ostin itselleni modernin kännykän ja haaveilin, että käytän sitä muistilaitteena mehiläisasioissa. Toukokuulla totesin, että kyllä pitää olla paperinen vihko, ei sitä muuten pärjää. Toukokuun lopussa Pohjolan mehiläishoitajat toteutti monivuotisen haaveen ja kävimme mehiläisretkellä Sievissä ja Pihtiputaalla. Kesäkuun alussa tuli ensimmäinen vuosi omassa yhtiössä täyteen. Merkkipäivää juhlistettiin työn merkeissä. Kesäkuulla alkaa muistiinpanot harventua, kun ei enää ehdi kirjoittamaan. Samalla siirrytään palkkatyössä tuntia aiempaan työaikaan, että illalla ehtii olla tunnin verran enemmän mehiläishommissa. Ja kyllä sitä hommaa olikin: osuus kunnan hallituksen kokousta, mehiläishoitajain liiton nuorisotoimikuntaa, mehiläisten siirto mansikan pölytykseen jne.

4 4/10 Videokin tehtiin: Mehiläishoitajain Liiton nuorisopäivä pidettiin tänä vuonna Korkeasaaressa. Alamme innokkaimpien nuorten kanssa kertasimme mehiläistarhauksen perusteita, opiskelimme mehiläisalan tuotteita, tongimme mehiläispesää, harjoittelimme mehiläiskilpailuun ja lopuksi vierailimme eläintarhassa, jossa saimme valmistaa apinoille eväspaketit. Yhtenä iltana minulla oli mehiläishommissa apuna Irakista tullut turvapaikanhakija. Mielenkiintoista oli kuulla kuinka herhiläiset syö mehiläispesät kuoliaaksi ja kuivuudesta johtuva sadoton kausi on pidempi kuin talvi meillä. Siinä se mettisellä ura urkenee... Lähes puolet pesistä kävi tienaamassa pölytyshommissa. Osa pesistä teki mansikan harmaahomeentorjuntaa siten, että mehiläiset kantoivat kukkiin homesientä syövän sienen itiöitä, mutta suurin osa oli ihan tavallisessa pölytyksessä. Pelkkä pölytys saattaa tuplata mansikkasadon, mutta mehiläisten tekemällä harmaahomeen torjunnalla myytävän mansikanmäärä saattaa jopa kolminkertaistua! Juhannuksen aikaan mehiläisperien paino alkoi nousta, mutta jo viikkoa myöhemmin alkoi vaaka näyttää kevenemisen merkkejä. Heinäkuulla hunajaa ei pesiin tullut kuin yhdellä tarhalla. Nälkä heikensi pesiä ja pisti kaikki laajennussuunnitelmat pilalle. Päiväkirjamerkintä 10. heinäkuuta:...eilen oli Pohjolan Mehiläishoitajien Kesäpäivä. Seminaarissa opiskeltiin mm. hunajan laatu-

5 5/10 asioita ja tutustuttiin mehiläisalan keksintöihin. Päivän päätteeksi jouduttiin ihan käytännössä harjoittelemaan eläinlääkärillekin tärkeitä elvytystaitoja. Puolenkymmentä tarhuria (joukossa jokunen ammattitutkinnon suorittanutkin) sai yhteistyöllä ja reippaalla toiminnalla elvytettyä kuoleman kielissä olevan mehiläisemon. Valitettavasti loput kyseisellä tarhalla kasvamassa olleet emot olivat jo kuolleita. Läheiset pesät olivat ryöstäneet emopesien ruuat... Uusia mehiläisemoja tuli ulkomailta. Tarkoitus on jalostaa niistä säyseyttä omiin elikoihini. Kun kesä emonkasvatukset pääosin epäonnistuivat, tilasin vielä syksymmällä vielä kotimaisiakin emoja. Heinäkuulla piti sitten alkaa antaa haastatteluja huonosta hunajasadosta. YLE taisi haastatella kesän lopulla kaikkiaan kolme kertaa. Viimeisestä haastattelusta jäi mieleen kysymys eikö jo kannattaisi lopettaa koko homma?. Mutta eipä sitä kannattavuutta pelkästä hunajantuotannosta lasketa. Hunajaa paljon suurempi hyöty on mehiläisten tekemässä pölytystyössä, joka tänä vuonna onnistui kaikesta huolimatta erinomaisesti. Kesän ensimmäiset hunajat saa haukkaamalla suoraan kennosta palasen. Siinä on hunaja parhaimmillaan. Kennojen vahaa voi pureskella purkkana ja nielaistakin vaaratta.

6 6/10 YLEn lisäksi minun touhuja kuvattiin kahteen opetusfilmiin. Agrologiopiskelija Sirkku Kianto teki kesän aikana kaksi filmiä: kaikille hunajasta kiinnostuneille tehty "Kukasta pöytään" ja enemmän tarhaajille suunnattu "Laatuhunajan kriittiset kohdat". Videot valmistuivat marraskuussa ja ne voi katsoa Youtubessa. Tässä parhaan pesän painokäyrä. Koko talven paino laski kun pesää pidettiin lämpimänä sokeria syöden. Juhannusviikolla alettiin tienaamaan enemmän kuin syötiin, mutta sittenpä ei taas tullutkaan hunajaa. Hunajakukka alkoi kukkia ja siitä saatiin loppukiri. Suuri osa kerätystä hunajasta jäi kuitenkin pesän talvivarastoiksi. Tässä modernit linkit videoihin v=5wbrxqpiiyk v=uwoogmp_-bm Mehiläisten parveilusta ei tänä vuonna ollut paljon harmia. Yhdestäkään omasta pesästä ei parvia lähtenyt ja muidenkaan parvien perässä ei paljon tarvinnut seikkailla. Yksi parvi oli erityisen näppärä. Päiväkirjamerkintä 24. heinäkuuta: "Tulukaapa kattomaan ku meilä on uus koti" huuteli mettiset kun tulin kirkosta kotio. Parvi oli löytänyt raon, josta pääsi sisään torniin, johon oli kerätty likaisia ja muita epäkelpoja pesän osia. Illan päälle tornin ylin laatikko vaihdettiin puhtaaseen ja aamusella koko pesä lähtee johonkin näppärämpään paikkaan.

7 7/10 Heinäkuun lopulla alkoi sitten varsinainen sesonki, mutta siihen kohti otettu kesäloma ei tietenkään ihan osunut kohdalleen, joten viimeinen lomaa edeltävä viikko tehtiin kahta vuoroa putkeen. Kova työ oli huolehtia osuuskuntamme sokerikuorman toimittaminen mehiläistarhaajille ja sen jälkeen alkoi hunajan linkoukset. Määrällisestihän hunajaa ei ollut paljon, mutta se Sokerilientä tehtiin taei sinänsä keventänyt työmäärää. Osuuskunvallisesta taloussokenalla ei ollut vara palkata työntekijöitä, rista. Myyty liuos jaetjoten aika paljon piti tehdä taas talkoitiin tarhureille minun ta. Nelisen tonnia sokeria liuotettiin mesisulla maakuntaa kierhiläisten talviruuaksi ja lingottiinpa täen. sitä joku sata kiloa hunajaakin. Syyskuussa reissutyö lisääntyi entisestään, kun aloitin toimikauteni kirkkohallituksen työryhmässä, jossa edustan Jyväskylän pohjoispuo lista Suomea ja kehitämme kirkonkirjojen digitalisaatiota ja kirkkoherranvirastojen toimintaa eteenpäin. Kokousreissut Helsinkiin on kivoja, varsinkin kun Mehiläishoitajain liiton toimisto on ihan kirkkohallituksen konttorin vieressä ja voin kipaista aina sen kautta kun riennän junalta kokouspäivää viettämään. Tänään tuli sitten kirkkohallituksen täysistunnon pöytäkirja, jolla ilmoitettiin, että olen jäsenenä kirkkohallituksen arkistotoimen neuvottelukunnassa seuraavat kaksi vuotta. Että riittää sitä tointa palkkatyönkin saralla! Niukasta hunajasadosta ei paljon myytäväksi ole, mutta kävin silti syyskuussa eräillä pienillä markkinoilla hunajaa myymässä. Pari-kolme kertaa olen ollut samoilla markkinoilla edellisvuosina ja mukava oli kun ostajat tuli nyt kyselemään, että "onhan tämä sitä LUUKISEN HUNAJAA, kun me aina täältä markkinoilta käydään vaan sitä ostamassa." Hunajani on kuulemma kaikkein parasta.

8 8/10 Lokakuulla oli sitten ne Valenssin vuosijuhlat. Juhlaviikon aluksi kävin pitämässä yliopistolla luennon akateemisista juhlaperinteistä ja vuosijuhliin liittyvistä käytännön asioista. Juhlan alussa olin ojentamassa Pohjois-Suomen Kemistiseuran puheenjohtajistossa lahjaa Valenssille. Ilta oli niin hauska, että päinvastaisista suunnitelmista Se legendaarinen Hannu Luukinen, huolimatta innostuin sittenkin kaikkihan sen tuntee. pitämään pienen puheen vapaassa sanassa. Kaipa sitä oli odotettu, kun niin kovasti kehuivat jälkeenpäin. Juhlat jatkuivat pitkälle aamuun ja monenlaista suunnitelmaa jatkoonkin on luvassa. Valenssin puheenjohtajia vuosien varrelta Marraskuun lopulla oli kaksi tiukkaa rutistusta. Ensin oli Oulussa Suomen Mehiläishoitajain Liiton sadonkorjuuseminaari, jonka iltajuhlana oli oman yhdistyksemme 50-vuotisjuhlat. Juhlassa palkittiin aktiivisia tarhureita ja sainpa minäkin liiton pienoislipun. Viikonloppu huipentui liittokokoukseen, jossa olin puheenjohtajana. Kokouksen päättämänä jatkan sitten taas kaksi vuotta liiton johtokunnassa.

9 9/10 Tuuli oli taittanut koivusta ison oksan, joka oli kaatunut suoraan pesien päälle. Onneksi latva otti ensin maahan ja oksa jäi parin Työläiset houkuttelemassa toisiaan uuteen pesään, joka on tällä kertaa pieni emonkasvatukseen suunnittelemani malli. Mehiläisen tuuman päähän pesistä. sitruunamainen houkutustuoksu tuntuu hoitajankin nenään. Adventin alla oli Limingassa perinteiseen tapaan Wanhan Ajan Joulu. Lions klubimme järjesti tapahtuman itsenäisesti nyt toista kertaa. Minun vastuulla oli pyörittää tapahtuman toimistoa ja hoitaa ennakkojärjestelyjä elokuulta alkaen. Talkootunteja tehtiin neljättäsataa ja tuli niitä minullekin satakunta... Itse tapahtuman aikaan olin tietysti omassa myyntikojussani hunajaa myymässä. Markkinoilla kävi n vierasta ja myyjiä oli n. 90. Sää suosi ja kauppa kävi. Klubimme tienasi tapahtumalla hyvän potin, joka käytetään hyväntekeväisyyteen erityisesti Limingan ja Lumijoen nuorison ja vanhusten hyväksi. Päiväkirjamerkintä 4. joulukuuta: Tämä viikonloppu on mennyt hapotuksen merkeissä. Brutaalilta kuulostavan "katto pois ja happoa niskaan" -menetelmän tarkoitus on häätää mehiläisistä niitä vaivaavia loisia. Meillä hommaa kutsutaan joskus myös rokottamiseksi. Ruisku ja neula ovat vaan samaa kaliiberia kuin hevosilla ja käytännössä homma muutenkin on kuin mullikarjan rokottamista. Suurin ero lienee se, että touhusta kimpaantuneet sonninmullikat eivät rauhoituttuaan kömmi hoitajansa korvaan lämmittelemään...

10 10/10 Partiohommista ei ole paljon kirjoittamista vaikka silläkin saralla touhua silti riittää lippukunnan jäsenrekisterin hoitamisessa, partioperinneyhdistyksen rahastonhoitajana sekä Partiorumpuutus-lehden taittajana. Nyt joulun jälkeen oli vähän tarkoitus lähteä pitkästä aikaa Lappiin hiihtelemään, mutta saapa nähdä miten käy... Koko vuoden ajan suunnitelmissa oli käyttää UAZ-vanhus katsastuksessa ja vähän ajellakin. Mutta haaveeksi jäi. Lohdutuksena pääsimme kuitenkin syksyllä yhdessä paikallislehden palstoille. Jospa sitä ei ensi vuonna olisi näin kiirettä, että ehtisi vähän autoilla UAZilla ja vaeltaa partiokaverien kanssa. Toisaalta jo nyt on tilattu nippu juna- ja laivalippuja ja aamulla kävin passikuvassa... Että saapa nähä! Mutta tulisipa nyt edes reilusti hunajaa! Hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta 2017!