ASIA HAKIJA. PÄÄTÖS Nro 81/10/1 Dnro PSAVI/105/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 PÄÄTÖS Nro 81/10/1 Dnro PSAVI/105/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen ASIA HAKIJA Marttilansuon turvetuotannon lopettamiseen liittyvien jälkihoito- ja jälkikäyttötoimien vahvistaminen, Oulu Vapo Oy PL Jyväskylä

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 3 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 3 HAKEMUKSEN SISÄLTÖ... 3 Toimintaa koskevat luvat... 3 Yleiskuvaus toiminnasta... 3 Toiminnan ympäristövaikutukset... 4 Toiminnan lopettaminen ja alueen jälkihoito... 8 Suunnitellut jälkikäyttömuodot... 8 Arvio suunnitellun jälkikäyttömuodon vaikutuksista vesistöön ja eliöstöön... 9 Happamuuskuormituksen vähentäminen ja happamuushaittojen torjuminen Tuotannon päättymisen jälkeinen tarkkailu Tuotannon jälkeiset korvaukset ja kompensaatiot HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Muistutus Hakijan vastine MERKINTÄ A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U Ratkaisu OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA RATKAISUN JA MÄÄRÄYSTEN PERUSTELUT VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU... 18

3 3 HAKEMUS Vapo Oy on ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt ympäristölupaa Oulun kaupungissa sijaitsevan Marttilansuon turvetuotannon lopettamiseen liittyvien ympäristönsuojelutoimien ja jälkihoidon toteuttamiseen. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Marttilansuon turvetuotannolla on ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa nro 9/03/2, jonka mukaan luvan saajan on, mikäli turvetuotanto lopetetaan ennen vuotta 2011, ennen toiminnan lopettamista esitettävä ympäristölupavirastolle hakemusasiana suunnitelma alueen jälkihoidosta ja -käytöstä sekä sen vaatimasta tarkkailusta ja vesiensuojelutoimista sekä esitys kunnostustoimista ja jälkikäytöstä mahdollisesti aiheutuvien vesistön pilaantumisesta johtuvien vahinkojen korvaamisesta. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 c) kohdan nojalla toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Toimintaa koskevat luvat Ympäristölupavirasto on päätöksellään nro 9/03/2 myöntänyt Vapo Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Marttilansuon noin 57 ha:n suuruisen alueen turvetuotantoon. Toiminnan lopettamista koskevissa lupamääräyksissä luvan saaja on velvoitettu viimeistään kuusi kuukautta ennen toiminnan lopettamista esittämään ympäristölupaviraston hyväksyttäväksi yksityiskohtainen suunnitelma ympäristönsuojelua koskevista toimista sekä tuotantoalueen mahdollisesta jälkikäyttömuodosta. Jos lupakauden aikana tuotannosta poistuvilla alueilla tehdään tuotantosuunnitelmasta poikkeavia jälkihoitotoimiin liittyviä vesienjohtamisjärjestelyjä tai alue siirtyy jälkikäyttöön, on niistä ennakolta ilmoitettava Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle. Hakija omistaa Marttilansuon turvetuotantoalueen. Yleiskuvaus toiminnasta Marttilansuon turvetuotantoalue sijaitsee noin 2 km Ylikiimingin keskustaajamasta etelään. Marttilansuon valmistelu turvetuotantoa varten on aloitettu vuonna 1975 ja tuotanto vuonna Marttilansuon tuotantopinta-ala on ollut suurimmillaan noin 62 ha. Lohkojen 1 3 vedet on johdettu laskeutusaltaiden 1 2 kautta alapuoliseen vesistöön. Marttilansuon turvetuotanto on lopetettu tuotantokesän 2008 jälkeen tuotantokenttien loppuun kulumisen ja pohjamaassa esiintyvistä happamista sulfidisilteistä johtuvien vedenlaatuongelmien vuoksi. Tuotantokelpoista

4 aluetta olisi ollut lohkolla 1 vielä noin 12 ha, mutta kesän 2009 aikana on päätetty, ettei lohkolla 1 jatketa turvetuotantoa, vaan alueelle tehdään jälkihoitosuunnitelma. Lohkolla 1 olisi ollut vielä turvetta, mutta alueen pienen koon takia tuotantoa ei jatketa. Marttilansuon suonpohjan korkeus vaihtelee N ,40 70,60 m välillä. Tutkimusten mukaan Marttilansuo sijaitsee alueella, jolla voi esiintyä happamia sulfidisilttimaita. Happamien sulfidisilttien esiintymisen riski on etenkin alueilla, joilla pohjamaalaji on silttiä tai savea. Marttilansuon turvetuotantoalueella on jo tehty jälkihoitotoimia ja osa alueesta on jo siirtynyt seuraavan maankäytön piiriin. 4 Toiminnan ympäristövaikutukset Vesistö Marttilansuo sijaitsee Kiiminkijoen vesistöalueen (60) Rekikylän- Kirkkosaaren osavaluma-alueella (60.022). Kirkko-ojan valuma-alueen koko on karttatarkastelun perusteella noin 7,8 km 2. Kiiminkijoen valumaalueen koko Rekikylän-Kirkkosaaren osavaluma-alueen alarajalla on noin km 2 ja järvisyys noin 3 %. Rekikylän-Kirkkosaaren osavaluma-alueella vesistökuormitusta Kiiminkijokeen aiheutuu muun muassa haja-asutuksesta, maa- ja metsätaloudesta, hulevesistä, laskeumasta sekä turvetuotannosta. Marttilansuon lisäksi valuma-alueella sijaitsee Turveruukki Oy:n Isosuo. Vuonna 2001 tehdyn Kiiminkijoen hajakuormitusselvityksen mukaan suurin ravinnekuormittaja koko Kiiminkijoen vesistöaluetta tarkasteltaessa on maatalous, jonka osuus vuotuisesta fosforikuormituksesta on noin 45 % ja typpikuormituksesta noin 36 %. Metsäojitukset aiheuttavat noin 30 % kuormituksesta. Turvetuotannon osuus Kiiminkijoen vuotuisesta ravinnevirtaamasta on noin 1 %. Kiiminkijoen vedenlaatua on tarkkailtu vuosille laaditun Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden käyttö-, kuormitus-, vesistö- ja kalatalousohjelman mukaisesti. Tiedot Kiiminkijoen vedenlaadusta perustuvat vuosien vuosiraportteihin. Kiiminkijoessa Kirkko-ojan yläpuolella sijaitsee tarkkailuohjelman mukainen alin havaintopaikka (Kiiminkijoki 834-tien silta), jolta vedenlaatua on tarkkailtu vuosittain. Happitilanne on Kiiminkijoessa ollut tyydyttävä/hyvä. Vesi on lievästi hapanta ja alimmillaan veden ph on ollut tyypillisesti huhti toukokuussa kevättulva-aikana. Kiiminkijoen vesi on veden väri- ja COD Mn -arvojen (kemiallinen hapenkulutus) perusteella runsashumuksista. Kesäajan kokonaisfosforipitoisuus on rehevälle vesistölle tyypillinen, joskin veden kokonaistyppija a-klorofyllipitoisuus viittaa lievään rehevyyteen. Vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan veden a-klorofyllipitoisuus kuuluu luokkaan hyvä. Kiiminkijoen vedenlaadussa ei vuosijaksolla ole havaittavissa selviä muutossuuntia, joskin kokonaisfosforin ja a-klorofyllin pitoisuudet näyttäisivät laskeneen lievästi.

5 5 Marttilansuon turvetuotannon päästöt Mittaustuloksia Marttilansuolta lähtevästä vedestä on käytettävissä vuosilta 2004, 2008 ja Marttilansuolta lähtevän veden ph on ollut erittäin alhainen johtuen maaperän sinkkisulfidiesiintymästä. Alhaisesta ph:sta johtuen myös veden COD Mn -arvot ovat olleet alhaisia. Marttilansuolla on tehty päästötarkkailua vuonna Marttilansuon ominaiskuormitus oli vuoden 2004 tuotantokaudella selvästi suurempaa kuin Pohjois-Pohjanmaan tarkkailusoilla keskimäärin. Marttilansuon virtaamamittaus oli kuitenkin epävarmaa, joten suon tuloksissa on huomioitu vain neljän näytteenottokerran tulokset kymmenestä mahdollisesta. Marttilansuolta tulevan veden laatu ei tuotantokaudella 2004 poikennut Pohjois- Pohjanmaan tarkkailusoiden keskimääräisestä vedenlaadusta läheskään niin paljon kuin laskennallinen kuormitus. Vuonna 2009 on otettu samasta pisteestä kuin vuonna 2004 vesinäytteitä lupahakemusta varten. Tuotannon loppumisen takia kiintoainepitoisuus suolta lähtevässä vedessä ja sitä myötä myös fosforipitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus ovat laskeneet. Vesi on kuitenkin edelleen hapanta ja rauta- sekä typpipitoisuudet korkeita. Marttilansuon keskimääräiset ominaiskuormitukset sekä Pohjois- Pohjanmaan laskeutusaltaallisten (la) ja pintavalutuskentällisten (pvk) tarkkailusoiden keskimääräiset ominaiskuormitukset tuotantokaudella 2004: Vesienkäsittely COD Mn Kok.P Kok.N Fe Kiintoaine g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d Marttilansuo la 718 0, Keskiarvo (PPO) la (n=5) 366 0, pvk (n=19) 122 0, Marttilansuon keskimääräinen vedenlaatu tuotantokaudella 2004 ja kesällä 2009 sekä Pohjois-Pohjanmaan laskeutusaltaallisten (la) ja pintavalutuskentällisten (pvk) tarkkailusoiden keskimääräinen vedenlaatu tuotantokaudella 2004: Vesienkäsittely ph COD Mn Kok.P Kok.N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Marttilansuo 2004 la 3, Marttilansuo 2009 la 3,1 1, ,7 Keskiarvot (PPO) la (n=8) 5, pvk (n=20) 6, ,4 Vuonna 2008 suolta lähtevän veden laatu oli huonoa. Varsinkin fosforia, typpeä ja rautaa oli vedessä paljon. Syynä huonoon vedenlaatuun oli se, että tuotanto oli loppumassa ja tuotantoalueella oli paljastunut happamia ja rautapitoisia pohjamaita. Elokuun 2008 alussa veden pumppaaminen tuotantoalueelta on lopetettu ja veden annettu kertyä tuotantoalueelle. Vuosilta 2004, 2008 ja 2009 Marttilansuolta on käytettävissä vedenlaatutuloksia, mutta virtaamamittaukset olivat padotuksesta johtuen epäluotettavia, eikä niitä ole voitu käyttää kuormituslaskennassa. Vuosien 2008 ja 2009 kuormitusarvot perustuvat vedenlaadun osalta mittaustuloksiin. Valumana on vuonna 2008 käytetty muilta Kiiminkijoen tarkkailusoilta mitattua

6 valumaa ottamalla kuitenkin huomioon, että Marttilansuolta oli todellisuudessa virtaamaa alapuoliseen vesistöön vain kesä elokuussa noin 60 vuorokauden ajan. Vuoden 2009 kuormituslukujen laskennassa on käytetty Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten laskeutusaltaallisten tarkkailusoiden keskivalumaa. Muiden vuosien kuormitusarvot on laskettu tarkkailusoilta mitattujen ominaiskuormituslukujen perusteella. Marttilansuon arvioitu brutto- ja nettokuormitus vuosina : 6 tuotan- poist. pinta-ala Bruttokuormitus Nettokuormitus nossa tuot. yht. CODMn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Keskiarvo Marttilansuon turvetuotannon päästöjen vaikutukset vesistöön Vaikutusta vesistöön on arvioitu purkuojan suulla ja Kiiminkijoessa. Kiiminkijoen virtaamana on käytetty Rekikylän-Kirkkosaaren osavaluma-alueen alaosan virtaamaa, josta on vähennetty osavaluma-alueen alaosalle laskevan Vepsänjoen (F= 162,6 km 2 ) virtaama. Arvio on tehty vuositasolla ja kesän keskivirtaamatilanteessa. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia arvioita ja ne on laskettu siirtämällä kuormitus suoraan laskentakohtaan ottamatta huomioon vesistössä tapahtuvia muutoksia, kuten ravinteiden sitoutumista ja sedimentoitumista. Marttilansuon turvetuotannon kuormituksen vaikutus Kirkko-ojan ja Kiiminkijoen vedenlaatuun vuosien kuormitustilanteessa: Brutto Netto MQ CODMn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine m3/s mg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l mg/l Kirkko-ojan suu Kesä-syyskuu 0,073 2, , ,7 Vuosi 0,079 3, , ,9 Kiiminkijoki Kesä-syyskuu 25,5 0,008 0,02 0,8 0,009 0,01 0,6 0,008 Vuosi 34,2 0,007 0,02 0,7 0,005 0,02 0,5 0,005

7 Marttilansuon turvetuotannon kuormituksen vaikutus Kirkko-ojan ja Kiiminkijoen vedenlaatuun tuotannon päättymisen jälkeen vuoden 2009 kuormitustilanteessa: 7 Brutto Netto MQ CODMn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine m 3 /s mg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l mg/l Kirkko-ojan suu Vuosi 0,079 1, , ,4 Kiiminkijoki Vuosi 34,2 0,002 0,01 0,3 0,001 0,01 0,2 0,001 Kirkko-ojan suulla Marttilansuon osuus koko valuma-alueesta on melko suuri (noin 8 %) ja Marttilansuon turvetuotannon nettokuormitus on arvion mukaan nostanut jonkin verran veden fosforipitoisuutta (4 8 µg/l) ja typpipitoisuutta (noin 200 µg/l). Nettokuormituksen aiheuttama kiintoainelisäys on ollut arvion perusteella noin 2 3 mg/l. Tuotannon päättymisen jälkeisenä vuonna vaikutukset ravinnepitoisuuksiin ovat puolittuneet ja kiintoainelisäys on ollut noin viidennes tuotannonaikaisesta. Kuormituksen aiheuttama ravinnelisäys on lisännyt jonkin verran Kirkkoojan rehevyyttä. Virtaavissa vesissä rehevyyden lisääntyminen ilmenee lähinnä pinnoille kiinnittyvän päällyslevästön ja mahdollisesti makrofyyttikasvillisuuden lisääntymisenä. Kiintoainekuormitus on voinut aiheuttaa liettymistä virtausoloiltaan sopivissa kohdissa Kirkko-ojaa. Marttilansuolta tulevan veden ph on ollut alhainen ja on laskenut jonkin verran myös Kirkko-ojan ph:ta. Kirkko-ojasta ei ole otettu vesinäytteitä, joten sen veden happamuutta ei tiedetä. Happamuudesta voidaan tehdä arvio Marttilansuon ja Kirkko-ojan valuma-alueiden suhteella. Marttilansuon osuus Kirkko-ojan valuma-alueesta on noin 8 % ja Kirkko-ojan keskivaluma 79 l/s. Marttilansuolta tuleva keskivaluma on valuma-alueen suhteella noin 6 l/s. Kiiminkijoessa Kirkko-ojan yläpuolella vuosina veden ph on ollut keskimäärin 6,5. Oletuksella että Kirkko-ojan veden ph olisi samaa tasoa kuin Kiiminkijoen ja käyttäen Kirkko-ojan sekä Marttilansuon keskivalumia saadaan Kirkko-ojan veden ph-arvoksi ojan suulla 5,4. Kiiminkijoessa turvetuotantoalueelta tulevat vedet sekoittuvat suureen virtaamaan ja vaikutukset Kiiminkijoen vedenlaatuun jäävät hyvistä laimenemisoloista johtuen häviävän pieniksi. Marttilansuon turvetuotannon nettokuormitus on nostanut purkuojan kohdalla Kiiminkijoen kokonaisfosforipitoisuutta laskennan perusteella selvästi alle 1 µg/l, kokonaistyppipitoisuutta noin 0,5 µg/l ja kiintoainepitoisuutta noin 0,005 0,01 mg/l. Tuotannon päättymisen jälkeen vuonna 2009 vaikutukset ovat olleet vielä pienemmät. Marttilansuon ravinnekuormituksen aiheuttama pitoisuuslisäys Kiiminkijoessa jää niin pieneksi, ettei se ole lisännyt Kiiminkijoen rehevyyttä, eikä sitä voida erottaa luontaisesta ravinnepitoisuuksien vaihtelusta. Myös turvetuotantoalueelta Kirkko-ojaa pitkin tuleva kiintoaine on sekoittunut virtaavaan veteen tehokkaasti. Mahdollista liettymistä on voinut aiheutua paikallisesti Kirkko-ojan suulla. Marttilansuon turvetuotannon päästöjen vaikutukset eliöstöön Marttilansuolta tuleva hapan vesi on alentanut myös Kirkko-ojan veden ph:ta. Marttilansuon purkuojan luona vesi on liian hapanta lähes kaikille

8 eliöille. Kirkko-ojan suulla laskennalliset happamuusvaikutukset ovat sen verran lieviä, että happamiin vesiin tottuneet eliöt ovat voineet tulla toimeen ojassa. Kiiminkijoen veden happamuuteen Marttilansuon happamat kuivatusvedet eivät ole vaikuttaneet. Kiiminkijoessa on lohikaloja ja vuoden 2008 sähkökoekalastuksissa lohitiheydet olivat kohtalaisen suuria. Aittokoski sijaitsee noin 4,6 km Kirkkoojasta alavirtaan ja Inninkoski noin 18 km yläjuoksulle päin. Turvetuotannon kuivatusvesillä ei ole ollut suoranaista vaikutusta lohien tiheyksiin, sillä lohia on ollut kohtalaisen hyvin sekä Aittokoskessa että Inninkoskessa. Turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä tulee Kiiminkijokeen Aittokosken yläpuolelle Marttilansuon lisäksi kymmeneltä eri tuotantoalueelta, joista suurin osa sijaitsee Kiiminkijokeen yhtyvän Nuorittajoen varrella. Marttilansuon kuivatusvesien vaikutukset Kiiminkijoen vedenlaatuun ovat hakijan arvion mukaan erittäin vähäiset ja kalakantoihin sekä muuhun eliöstöön hyvin vähäiset. 8 Toiminnan lopettaminen ja alueen jälkihoito Jälkihoitovaiheessa turvetuotannosta poistetut alueet siistitään, tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat puretaan. Jälkihoitovaiheessa alueelle ei tehdä uusia vesiensuojelurakenteita. Alueella tehdään toimenpiteitä alueen uusia maankäyttömuotoja varten. Alueet saatetaan mahdollisimman nopeasti uuden maankäyttömuodon piiriin tuotannon päätyttyä. Turvetuotannossa jälkihoitovaihe kestää yleensä noin kaksi vuotta. Turvetuotannon päättymisen jälkeen tuotantokentän pinnassa voi olla vielä irtonaista tai eroosioherkkää ainesta, jonka sitomiseksi sarkaojarakenteet ja laskeutusaltaat pidetään toiminnassa. Noin kahden vuoden kuluttua tuotannon päättymisestä tuotantokentät ovat normaalisti kasvittuneet riittävästi sitoakseen irtonaisen pinta-aineksen. Sarkaojien lietteenpidättimet ja tarvittaessa myös päisteputket voidaan tällöin poistaa, mikäli se alueen tuleva käyttömuoto tai esimerkiksi tuotantoalueen poisluovutus huomioon ottaen on tarpeen. Lietesyvennyksiä ja altaita ei tämän jälkeen enää aktiivisesti seurata tai ylläpidetä turvetuottajan toimesta. Jälkihoitovaiheen aikana huolehditaan tuotantotoiminnasta vielä mahdollisesti aiheutuvan ympäristökuormituksen estämisestä pitämällä vesiensuojelurakenteet (laskeutusallas ja sarkaojarakenteet) kunnossa. Tuotannosta poistettujen alueiden vedet johdetaan laskeutusaltaiden kautta niin kauan kuin vesiensuojelun kannalta on tarpeen, eli kun tuotannosta poistetut alueet on kokonaisuudessaan otettu uuteen maankäyttöön tai kasvittuneet tai kaksi vuotta turvetuotantotoiminnan lopettamisen jälkeen. Marttilansuon vedet johdetaan laskuojilla Kirkko-ojaan ja edelleen Kiiminkijoen pääuomaan. Suunnitellut jälkikäyttömuodot Marttilansuon jälkikäyttömuotona on noin 34 ha:n alueella luontainen metsittyminen ja noin 19 ha:n alueella kosteikko. Lohko 1 ei sovellu kokonaan peltoviljelyyn huonon kantavuuden takia, joten sen annetaan kasvittua tai metsittyä luontaisesti. Lohkolta 1 on poistet-

9 tu kuivatuksen tehostamiseksi asennettu pumppaamo. Lohkon 1 vedet ohjautuvat nyt vapaasti laskeutusaltaan 1 kautta alapuoliseen vesistöön. Sarkaojarakenteet pidetään kunnossa suopohjan kantavuuden mukaan. Sarkaojien lietesyvennysten kaivussa vältetään kivennäismaakaivua mahdollisten sulfidisiltti-esiintymien takia. Lohkon 2 seuraavat maankäyttömuodot ovat kosteikko ja metsätalous. Laskeutusaltaan 2 yhteydessä ollut pumppaamo on poistettu käytöstä vuonna Kosteikko muodostuu luontaisesti, kun pumppaus on lopetettu lohkoilta 2 ja 3. Muodostuvan kosteikon kokoa ja vedenpinnan tasoa voidaan säädellä laskeutusaltaaseen jätetyn v-padon avulla. Allasalueen maanpinnan korkeus vaihtelee N ,80 69,79 metrin välillä ja lohkon 2 reunaojien ja eristysojien välisen penkka-alueen maanpinnan korkeus vaihtelee N ,00 73,30 metrin välillä. Nämä maanpinnan korkeudet vaikuttavat Marttilansuolla pidettävään vedenkorkeuteen. Vedenkorkeus voidaan maksimissaan nostaa tasolle N ,60 m. Laskeutusaltaalta lähtevän rummun pohjan taso on N ,10 m. Tällä vedenkorkeudella veden alle jää noin 14 ha. Näillä alueilla veden syvyys vaihtelee noin 0 0,7 m. Vedenkorkeudella N ,60 m veden alle jäävä alue on noin 20 ha, jolloin veden syvyys on 0 1,0 m. Lohkon reuna-alueet jäävät hieman ylemmäksi ja näiden alueiden annetaan kasvittua tai metsittyä luontaisesti. Lohkolle 2 muodostuvan kosteikon avulla pyritään pysäyttämään vedenlaadun heikkeneminen happamuuden osalta. Kun sulfidisilttiä oleva maakerros jää veden alle, se kyllästyy vedellä eikä pääse hapen kanssa kosketuksiin, sulfidien hapettuminen sulfaateiksi estyy ja veden ph alkaa tasoittua pikku hiljaa. Lohkon 3 seuraava maankäyttömuoto on luontainen metsittyminen tai kasvittuminen. Lohkojen 2 ja 3 reuna-alueille on kevättalvella 2009 levitetty kalkkia, jolla on pyritty nopeuttamaan kasvillisuuden kehittymistä. Lohkon 2 pohjoisosalla sijainneelle auma-alueelle on rakennettu lintutorni. 9 Arvio suunnitellun jälkikäyttömuodon vaikutuksista vesistöön ja eliöstöön Turvetuotantoalueiden metsitys edellyttää yleensä maanmuokkausta, jotta turvekerroksen alla oleva kivennäismaa saadaan esiin. Marttilansuolla maan muokkausta tulee kuitenkin välttää, jotteivät happamat kivennäismaat paljastu. Alueen metsittymisen tai kasvittumisen on suunniteltu tapahtuvan luontaisesti. Kasvittumisen edesauttamiseksi alueelle on levitetty kalkkia. Kasvittuminen vähentää eroosiota ja ravinteiden liukenemista sekä tasaa valumia, joskaan selviä tutkimustuloksia asiasta ei ole. Ilman maanmuokkausta metsitettäviltä alueilta lähtevän veden laadun todetaan olevan typen ja kiintoaineen osalta parempi kuin tuotannonaikaisen vedenlaadun. Kevyellä maanmuokkauksella lähtevän veden laatu on lähellä tuotannonaikaista. Kosteikoksi vesitettäessä suopohjalle jäävä turve maatuu vähitellen ja turpeeseen sitoutuneet ravinteet vapautuvat veteen tai sitoutuvat kasvillisuuteen. Vesittämisen jälkeen ensimmäisen parin vuoden ajan altaan sisäinen kuormitus on suuri. Suonpohjalle muodostetun altaan vedenlaatu riippuu suuresti sen vaihtuvuudesta, altaaseen tulevan veden laadusta ja määrästä sekä altaan ekosysteemin kehittymisestä, etenkin maapohjan ja veden

10 vuorovaikutuksesta. Vesitetyn alueen vesistökuormituksen arvioidaan kuitenkin alittavan yleensä jo muutaman vuoden jälkeen turvetuotantoalueen kuormituksen. Turvetuotantoaluetta vesitettäessä vedenlaatu huononee aluksi, mutta paranee vähitellen lähelle tuotannonaikaista. Uudelleen soistamisen tai kosteikoiden vaikutusten vedenlaatuun oletetaan olevan samankaltaisia, mutta ei yhtä huomattavia, koska maata muokataan vähemmän ja vedenpinta on alhainen. Kosteikoista lähtevän veden virtaus on kasvillisuudesta ja matalasta vedenpinnasta johtuen vähäistä, jolloin myös kuormitus jää pieneksi. Limingan Hirvinevalla on tutkittu vesittämisen vaikutusta alueella muodostuvaan kuormitukseen. Alueelle on vesitetty Hirvilammen allas vuonna 1995 ja sitä ennen kokeilumielessä pienempi, noin 9 ha:n suuruinen Tekolampi. Tekolammin kaivutöissä paljastui happamia sedimenttejä, minkä seurauksena Tekolammin veden ph oli alhainen ja alhaisimmillaan (ph 4,3) kolmen vuoden kuluttua vesittämisestä. Tämän jälkeen veden ph nousi vähitellen. Edellä esitetyn perusteella Marttilansuon metsittyviltä alueilta lähtevän veden laatu tulee paranemaan tuotannonaikaisesta. Koska Marttilansuolta ei enää aktiivisesti kuivateta pumppaamalla kuivatusvesiä alapuoliseen vesistöön, tulevat myös lähtevät vesimäärät olemaan aiempaa pienempiä, mikä pienentää alueelta lähtevää kuormitusta. Kokonaisuutena Marttilansuon kuormituksen ja vaikutusten alapuolisessa vesistössä voidaan arvioida pienentyvän tuotannonaikaisesta johtuen etenkin metsittyviltä alueilta lähtevän veden laadun parantumisesta ja koko alueelta lähtevien virtaamien pienentymisestä. Myös kosteikkoalueelta lähtevän happaman veden vaikutus Kirkko-ojan veden happamuuteen lievenee alueelta lähtevien virtaamien pienentymisen johdosta. Marttilansuon kuivatusvesien vaikutukset tuotannon aikana olivat vähäiset Kiiminkijokeen ja jälkikäytön aikana vesistövaikutukset vähenevät entisestään. Marttilansuon jälkikäytöllä ei ole havaittavia vaikutuksia Kiiminkijoen eliöstölle tai sen tilaan. Jälkikäyttöalueiden kasvittuessa myös Kirkko-ojaan kohdistuvat vesistövaikutukset vähenevät ja sen eliöstö voi kehittyä ilman kuormitusvaikutuksia. Marttilansuolta ei ole tehty kivennäismaihin ulottuvista ojista tai lietekuopista kartoituksia ennen alueen vesittämistä, joten niiden sijoittumista lohkolla 2 ei voi kartalla tarkasti esittää. Pääosin kivennäismaahan ulottuvat ojastot, lietekuopat ja massansiirrot ovat veden alle jääneen alueen kohdalla. Myöskään lohkon 1 osalta ei ole kartoitettu kivennäismaihin ulottuvia ojia. Laskeutusaltaiden 1 2 sekä pumppausaltaiden pohjat ulottuvat kivennäismaahan. 10 Happamuuskuormituksen vähentäminen ja happamuushaittojen torjuminen Alueella, jossa on riski happamien maiden esiintymiseen (lohko 2), seuraavana maankäyttömuotona on kosteikko. Kivennäismaan kyllästyminen vedellä estää sulfidien hapettumisen ja näin pikkuhiljaa myös happamoituminen hidastuu. Alueella on jo kosteikko, sillä sen muodostuminen on alkanut heti, kun pumppaus lohkolta 2 on lopetettu. Kosteikkoa ympäröiville alueille on levitetty kalkkia, jolla pyritään edistämään kasvillisuuden muodostumista ympäröiville alueille. Kalkilla voi olla myös vähäinen vaikutus kosteikon veden happamuuden vähenemiseen.

11 Lohkolla 1 happamuuskuormitusta pienentää turvetuotannon loppuminen, sillä enää ei ole tarvetta tehostaa alueen kuivatusta pumppaamalla tai syventämällä ojastoa kivennäismaahan. Happamuushaittojen torjumiseksi alue siirtyy sellaiseen maankäyttöön, joka ei edellytä ojien syventämistä (luontainen kasvittuminen tai metsittyminen). 11 Tuotannon päättymisen jälkeinen tarkkailu Marttilansuolla on jatkettu turvetuotannon aikaista käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuoden 2009 loppuun saakka, vaikka suurin osa alueesta onkin siirtynyt uuteen maankäyttöön. Jälkihoitovaiheen päästötarkkailu tehdään ilman virtaamanmittausta vuonna 2010 kerran kuukaudessa Näytteistä määritetään kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, COD Mn ja ph. Uudet maankäyttömuodot eivät yleensä ole luvanvaraista toimintaa, joten käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailun järjestäminen uuden käyttömuodon aikana ei ole tarpeen. Tuotannon jälkeiset korvaukset ja kompensaatiot Voimassa olevassa ympäristöluvassa on määrätty, että Marttilansuolta johdetuista vesistä kalastolle ja kalastukselle aiheutunut vahinko on hyvitettävä maksamalla Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskukselle 515 euron suuruinen kalatalousmaksu käytettäväksi kalastolle, kalastukselle sekä rapukannalle aiheutuvien vahinkojen estämiseksi tai vähentämiseksi Marttilansuolta johdettavien vesien vaikutusalueella. Tuotanto Marttilansuolla on loppunut vuoden 2008 syksyllä. Tuotannossa olleesta alueesta 45 ha on siirtynyt jälkikäyttöön ja 17 ha:n alue on annettu kasvittua luontaisesti. Hakija on esittänyt, että kalatalousmaksua suoritetaan 17 ha:n alueen osalta viimeisen kerran vuonna Marttilansuon lohkolla 1 ei ole aloitettu jälkihoitotoimia ja siitä johtuen hakija on esittänyt, että kalataloudelle aiheutuvaa haittaa kompensoitaisiin sen osalta vielä vuonna Maksun suuruudeksi on esitetty 150 euroa. Suurin osa aikaisemmin kalatalousmaksun suuruuden perustana olleesta alueesta on siirtynyt jälkikäyttöön eikä siitä johtuva kuormitus alapuoliseen vesistöön ole turvetuotannosta aiheutuvaa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle on valitettu Marttilansuolta tulevasta kiintoaineesta. Heinäkuun alussa ympäristökeskukselle on valitettu uudestaan Marttilansuon vedenlaadusta ja liettymästä Kirkkoojan suulla. Kirkko-ojan suulle on tehty kaksi maastotarkastusta (Vapo Oy/Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus ja ), joissa on sovittu, että liettymä kartoitetaan syksyllä 2008 ja poistetaan seuraavan aliveden aikana. Liettymä on poistettu Vapo Oy:n toimesta viikolla 11 vuonna 2009 ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Hakija on vapaaehtoisin ruoppaustoimin poistanut Marttilansuon tuotannosta alapuoliseen vesistöön mahdollisesti aiheutuneen haitan ja sitä voidaan yhdessä kalatalousmaksun kanssa pitää riittävänä kompensaatiotoimena Marttilansuon osalta. Hakijan arvion mukaan toimenpiteistä turvetuotannon alueella päättämisen jälkeen ei aiheudu muuta korvattavaa tilakohtaista haittaa tai kompensoitavaa haittaa tai vahinkoa alapuolisessa vesistössä.

12 12 HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksesta tiedottaminen Aluehallintovirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Oulun kaupungissa sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselta, Kainuun ELYkeskukselta, Oulun kaupungilta sekä Oulun kaupungin ympäristönsuojelu-, terveydensuojelu- ja kaavoitusviranomaisilta. Lausunnot 1. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä ELYkeskus) ELY-keskus on todennut, että hakija on osittain jo toteuttanut jälkikäyttömuodoiksi lohkoille 1 ja 3 luontaista kasvittumista ja lohkolle 2 kosteikkoa. Lohkolta 2 poistettiin pumppu vuonna 2008, minkä jälkeen vesi nousi lohkolle niin, että alue muistuttaa tällä hetkellä tekojärveä. Lohkon 1 laskeutusallas on myös veden alla niin, ettei sitä voida luokitella enää vesienkäsittelyrakenteeksi. Altaan alapuolinen mittapato on kuitenkin paikoillaan, ja sillä voidaan säännöstellä tekoaltaan vedenkorkeutta. Lohkojen 2 ja 3 reunoille on levitetty kalkkia vuonna Kasvillisuutta ei vielä ole tullut tuotannosta poistuneille lohkoille. Lohkon 1 vieressä on pieni alue, jolla ei ole tuotettu turvetta arviolta 15 vuoteen, mutta kasvillisuutta on sillekin luontaisesti tullut vain vähän. Syynä voivat olla liian paksu turvekerros tai hapan pohjamaa. Lohkojen 1 ja 3 luontainen kasvittuminen tai metsittyminen voi myöskin olla vaikeaa ja hidasta. Hakemuksessa ei ollut tietoja alueen pohjamaasta, mutta hakija on toimittanut ELY-keskukselle otteen Marttilansuon pohjamaaselvityksestä. Happamien sulfaattimaiden turvetuotannolle aiheuttamaa riskiä ja ongelmia ei ole osattu ottaa tarpeeksi hyvin etukäteen huomioon. Marttilansuon tapauksessa jouduttiin tekemään pikaisia ratkaisuja eli vesittämään alue, kun asian tila käsitettiin. Vesittämisen perusteet ovat asialliset (vesi estää happamien sulfaattimaiden hapettumisen), mutta toimenpiteen onnistumisesta ja aikataulusta ei ole silti takeita. Tämän vuoksi hakijan on jatkettava Marttilansuolta lähtevän veden laadun tarkkailua niin kauan, kunnes ph on palautunut normaalille tasolle. Tarkkailua on tehtävä myös Kirkko-ojassa, jotta voidaan selvittää, mihin asti happamien vesien vaikutuksia ulottuu. Kertaluonteisilla näytteillä ei välttämättä saada tietoa mahdollisista happamuuspiikeistä. Jatkuvatoiminen ja tulokset lähettävä ph-mittaus olisi tässä tapauksessa hyvä ratkaisu. Hakijan on myös seurattava kasvittumaan jätettyjen alueiden kasvittumista ja edistettävä sitä tarvittaessa esimerkiksi kalkituksella. Marttilansuon jälkihoito ja -käyttö tulee toteuttaa huolellisesti sekä kasvittumisen etenemistä ja vesistövaikutuksia seuraten. Tässä tapauksessa se onnistuu kyllä, koska kyseessä on tuottajan omaa maata. 2. Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä ELY-keskus) ELY-keskus on katsonut, että Marttilansuon nykyiset kalataloudelliset maksu- ja tarkkailuvelvoitteet tulee pitää voimassa vuoden 2010 loppuun

13 saakka. Hakija on jo maksanut nykyisen ympäristöluvan mukaisen kalatalousmaksun vuodelta Oulun seudun ympäristötoimi Ympäristötoimi on Oulun kaupungin terveyden- ja ympäristönsuojeluviranomaisena katsonut, että hakemusta tulisi täydentää kivennäismaahan ulottuvien ojien ja muiden kaivantojen kartoituksella niiltä alueilta, mitkä eivät jatkuvasti ole veden alla. Mikäli kivennäismaahan ulottuvia merkittäviä kaivantoja löytyy, niistä tulee selvittää pohjamaan ominaisuudet, jotta mahdollinen happamoitumisriski voidaan estää oikein toteutetuilla toimenpiteillä. Happamuuskuormitusta tulee seurata aktiivisesti sekä tarvittaessa etsiä ja toteuttaa riittävän tehokkaita happamuushaittojen torjuntatoimia. Metsitettävältä alueelta tulee selvittää kasvualustan ominaisuudet, joiden perusteella tulee tarvittaessa toteuttaa riittävät kasvittumista edistävät toimenpiteet. Kirkko-ojan suun liettymätilannetta tulee velvoittaa seuraamaan niin kauan kuin suolta tulevalla vedellä voi olla kuormittavia ja liettäviä vaikutuksia. Mikäli liettymistä todetaan ja mikäli sen syynä on Marttilansuolta tulevat vedet, tulee luvan haltijan poistaa liettymä. Alueelta lähtevän veden laatua tulee seurata siihen asti, kunnes tarkkailu todetaan tarpeettomaksi. Hakijan esitys tarkkailusta vain vuonna 2010 kerran kuukaudessa vaikuttaa riittämättömältä. Tarkkailu tulee kohdentaa laskeutusaltaalta 2 lähtevän veden seurantaan. ph:ta tulee tarkkailla myös Kirkko-ojan suulta. Alueelta tulee poistaa kaikki tarpeettomat sekä näkyvät jätteet, rakenteet ja rakennelmat. 13 Muistutus 4. Kiiminkijoen kalastusalue Muistuttaja on todennut, että Marttilansuolta tulevat vedet ovat olleet poikkeuksellisen happamia. Vaikka turvetuotantoalue on poistettu käytöstä, hakija on edelleen vastuussa alueelta tulevista valumavesistä. Hakija tulee velvoittaa järjestämään valumavesien seuranta ja hakijan on huolehdittava, etteivät alueen valumavedet kuormita alapuolista vesistöä. Kalatalousmaksu tulee määrätä, mikäli tuotantoalue aiheuttaa edelleen haittaa alueen kalastolle ja vesistölle. Hakijan vastine Hakija on toimittanut aluehallintovirastoon lausunnoista ja muistutuksesta vastineensa ja esittänyt siinä seuraavaa: 1. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen lausunnon johdosta hakija on todennut, että hakemuksessa esitettyyn tarkkailuun voidaan lisätä Kirkkoojan suu. Jatkuvatoiminen ph-mittari ei hakijan käsityksen mukaan ole tarpeen. ph:n tarkkailua voidaan jatkaa, kunnes alue on riittävästi kasvittunut. 3. Oulun seudun ympäristötoimen lausunnon johdosta hakija on todennut, että ongelmallisimmat alueet on kartoitettu ja vesitetty, joten tarvetta lausunnossa esitettyihin lisäkartoituksiin ei ole. Metsitettävällä alueella on jo suoritettu kasvittumista edistävät toimenpiteet, kuten kalkitus.

14 Vaatimus Kirkko-ojan suun liettymätilanteen seuraamisesta on hylättävä perusteettomana. Kirkko-ojan suun liettymät on hakijan vapaaehtoisesta toimesta poistettu vuonna 2009 ja koska Marttilansuon turvetuotanto on loppunut, ei liettymishaittaa voi aiheutua eikä seuraamisvelvoitettakaan voida asettaa. Tarkkailun osalta hakija on viitannut kohdassa 1 lausumaansa. 4. Kiiminkijoen kalastusalueen muistutuksen johdosta hakija on viitannut soveltuvin osin edellä lausumaansa. 14 MERKINTÄ Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on lakkautettu alkaen ja sen tilalle on perustettu Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on lakkautettu alkaen ja sen tilalle on perustettu Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U Ratkaisu Aluehallintovirasto vahvistaa Marttilansuon turvetuotannon lopettamiseen liittyvät, jäljempää ilmenevät jälkihoito- ja jälkikäyttötoimet. Vapo Oy:n on noudatettava jäljempää ilmeneviä määräyksiä. Ennalta arvioiden hankkeesta ei aiheudu vesistöön tai sen käyttöön kohdistuvaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan jäljempää ilmenevä ohjaus. Määräykset 1. Kosteikon vedenkorkeus ei saa ylittää tasoa N ,60 m. Vedenkorkeutta on tarkkailtava. 2. Tuotantoalue on siistittävä. Tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat sekä jätteet on poistettava alueelta. Polttoaineiden ja jäteöljyjen varastointi- ja käsittelypaikoilla tulee varmistaa, että maa on öljystä puhdas. 3. Tuotantoalueen vedet on johdettava laskeutusaltaiden kautta kahden vuoden ajan turvetuotantotoiminnan päättymisen jälkeen tai siihen asti, kunnes alue on otettu uuteen maankäyttöön tai Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskus on todennut alueen kasvittuneen. Alueelle saadaan jättää maanomistajan luvalla jälkikäyttöä tukevia rakenteita, kuten esimerkiksi päisteputkia. 4. Vesienkäsittelyrakenteet ja laskuojat on pidettävä kunnossa. Rakenteiden toimivuus on tarkastettava ja laskeutusaltaat on tyhjennettävä lietteestä tarvittaessa kahtena vuotena turvetuotantotoiminnan päättymisen jälkeen tai kunnes koko turvetuotantoalue on siirtynyt uuden maankäyttö-

15 muodon piiriin. Kuitenkin happamien pohjamaiden muokkaamista on vältettävä. 5. Vapo Oy:n on seurattava kasvittumaan jätettyjen alueiden kasvittumista ja edistettävä sitä tarvittaessa esimerkiksi kalkituksella. 6. Vapo Oy:n on oltava selvillä toimintansa aiheuttamasta kuormituksesta ja sen vaikutuksista ympäristöön. Vapo Oy:n on tarkkailtava Marttilansuolta lähtevän veden ph:ta jatkuvatoimisella tai muulla ELY-keskuksen hyväksymällä mittauslaitteella laskeutusaltaasta 2 virtaavasta vedestä sekä Kirkko-ojassa laskuojasta 1 alavirtaan, kunnes ph on palautunut vesistölle ominaiselle tasolle. 7. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus voi tarvittaessa antaa jälkihoitoon liittyviä tarkentavia määräyksiä. Jälkihoitotoimenpiteiden valmistumisesta ja tuotantoalueen ottamisesta jälkikäyttöön on ilmoitettava viipymättä ELYkeskukselle. Vapo Oy:n vastuu turvetuotantoalueesta ja sen päästöistä päättyy, kun ELY-keskus on todennut jälkihoitotoimet tehdyiksi ja alueen kasvittuneen tai otetun uuteen maankäyttöön. 15 OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA Vahingonkärsijä voi vaatia Vapo Oy:ltä korvausta ennakoimattomasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvasta vahingosta, joka johtuu tässä päätöksessä tarkoitetuista toimista. Hakemus tulee tehdä aluehallintovirastolle. RATKAISUN JA MÄÄRÄYSTEN PERUSTELUT Marttilansuon turvetuotannon ympäristöluvan haltija on hakenut toiminnan lopettamisen jälkeisten ympäristönsuojelu- ja jälkihoitotoimien vahvistamista. Kun Marttilansuon turvetuotantoalueen toiminta lopetetaan ja jälkihoitotoimet tehdään tässä päätöksessä määrätyllä tavalla ja noudatetaan annettuja määräyksiä, toiminta täyttää ympäristönsuojelulain 90 :n mukaiset toiminnan lopettamisen jälkeiset velvoitteet. Luvan haltija on vastuussa toiminnan loppumisen jälkeen mahdollisista ympäristövaikutuksista, kunnes ELY-keskus on todennut, että jälkihoitotoimet on tehty ja turvetuotannosta aiheutuva kuormitus on loppunut joko alueen kasvittumisen tai jälkikäyttöön ottamisen seurauksena. Marttilansuon turvetuotantotoiminnan loppumisen jälkeen muodostuvan kosteikon vedenkorkeutta on seurattava ja pidettävä tietyllä tasolla, jotta veden tulvimisesta ei aiheudu vahinkoa muiden maanomistajien kiinteistöille (määräys 1). Toiminnan loputtua alueelle ei saa jättää tarpeettomia rakennelmia eikä jätteitä (määräys 2). Määräyksessä 3 on määrätty alueen vesienjohtamisjärjestelyistä. Toimivuuden kannalta vesienkäsittelyrakenteiden kunnossapito on oleellista (määräys 4). Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman vuosille mukaan turvetuotantoalueiden jälkihoidon suunnittelussa on otettava huomioon happamuuskuormituksen estäminen. Marttilansuon vedet laskevat Kiiminkijoen alaosaan, jonka nykytila on tyydyttävä. Tilatavoitteeseen

16 hyvä/natura pääsemiseksi vuoteen 2015 mennessä tarvitaan vesistöalueella lisätoimenpiteitä. Sulfaattimailla sijaitsevilla turvetuotantoalueilla loppuvaiheen tuotantotoimenpiteet ja jälkihoitotyöt on tehtävä erityisen huolellisesti, ja tarvittaessa happamia kaivumaita tulee kalkita. Marttilansuon käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailua on jatkettu vuoden 2009 loppuun saakka sekä päästötarkkailua ilman virtaamamittausta vuonna Näin päästötarkkailua on tehty kahden vuoden ajan tuotantotoiminnan loppumisen jälkeen. Koska tuotantoalueella on happamia ja rautapitoisia pohjamaita, on happamuuskuormitusta vesistöön ehkäistävä sopivin toimenpitein sekä seurattava tilanteen kehittymistä (määräykset 5 ja 6). ELY-keskukselle on annettu oikeus antaa tarkentavia määräyksiä jälkihoidon osalta. Vapo Oy:n vastuun päättymisestä on tarpeen määrätä päätöksessä (määräys 7). 16 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN 1. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja 2. Kainuun ELY-keskuksen vaatimukset on otettu huomioon määräyksistä ilmenevästi. 3. Oulun seudun ympäristötoimen happamia pohjamaita koskevan vaatimuksen johdosta aluehallintovirasto toteaa, että Vapo Oy on kartoittanut ongelmallisimmat alueet ja on vesittänyt ne. Kirkko-ojan suun liettymät on hakijan toimesta poistettu vuonna 2009, minkä jälkeen Marttilansuolla ei ole ollut turvetuotantotoimintaa. Ennakoimattoman vahingon varalta on annettu ohjaus. Muutoin Oulun seudun ympäristötoimen vaatimukset on otettu huomioon määräyksistä ilmenevästi. 4. Kiiminkijoen kalastusalueen kalatalousmaksua koskevan vaatimuksen johdosta aluehallintovirasto toteaa, että Marttilansuolta lähtevän veden ph:n arvioidaan nousevan jälkihoidon ja -käytön aikana sekä kuormituksen vähenevän oleellisesti. Kalatalousmaksun määrääminen vuoden 2010 jälkeen ei siten ole tarpeen. Ennakoimattoman vahingon varalta on annettu ohjaus. PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus Päätös on täytäntöönpanokelpoinen sen saatua lainvoiman. SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki 90 1 ja 3 momentti Jätelaki 4 ja 6

17 17 KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Käsittelymaksu on euroa. Perustelut Maksun määräämiseen sovelletaan asian vireilletuloajankohtana voimassa olleita säännöksiä. Alla mainitussa ympäristöministeriön asetuksessa ei ole erikseen säädetty maksua toiminnan lopettamisen jälkeisten velvoitteiden vahvistamista koskevassa asiassa. Tämän vuoksi asian käsittelystä peritään maksu, jonka suuruus on 43 euroa/h. Asian käsittelyn vaatiman 50 tunnin työajan mukainen käsittelymaksu on siten euroa. Oikeusohje Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista (1388/2006) Valtioneuvoston asetus aluehallintoviraston maksuista (1145/2009) 7 1 ja 2 momentti

18 18 MUUTOKSENHAKU Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Jukka Sihvomaa Paavo Liimatta Heidi Nyman Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet ympäristöneuvokset Jukka Sihvomaa ja Paavo Liimatta (tarkastava jäsen). Asian on esitellyt esittelijä Heidi Nyman Tiedustelut: asian esittelijä, puh tai HN/es Liite Valitusosoitus

19 Liite VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusoikeus Valitusaika Valituksen sisältö Valituksen liitteet Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Valituskirjelmä on toimitettava liitteineen Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon. Valituksia päätöksen johdosta voivat esittää ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, ELY-keskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut yleistä etua valvovat viranomaiset. Valitusaika päättyy , jolloin valituksen on viimeistään oltava perillä Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - aluehallintoviraston päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite, puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, Vaasa, sähköposti: vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin aluehallintoviraston päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia aluehallintoviraston päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta - jäljennös valituskirjelmästä (jos valituskirjelmä toimitetaan postitse) Valituksen toimittaminen Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon Pohjois-Suomen aluehallintoviraston yhteystiedot Valituskirjelmä on toimitettava Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virkaajan päättymistä. käyntiosoite: Linnankatu 1 3 postiosoite: PL 293, Oulu puhelin: vaihde telekopio: sähköposti: kirjaamo.pohjois@avi.fi aukioloaika: klo Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 89 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.