[Tutkimuskatselmus] [Sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta] [Katja Mahal, MAAhal-viestintä 2012]

Transkriptio

1 [Tutkimuskatselmus] [Sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta] [Katja Mahal, MAAhal-viestintä 2012] TIIVISTELMÄ [Miten karkearehuruokinta vaikuttaa sikojen kasvuun ja tuottoon? Miten laiduntaminen onnistuu? Miten alemmat lämpötilat vaikuttavat lihasikojen hyvinvointiin? Nämä ovat kysymyksiä, jotka askarruttavat luomutuotannon sidosryhmiä. Esillä olevaan tutkimuskatselmukseen on koottu aihetta käsittelevät keskeiset ulkomaiset tutkimukset. Katselmus keskittyy ensisijaisesti lihasikatuotantoon.]

2 Sisällys Sisällys Johdanto Laidun ja ulkonapito... 6 Huom: kaikissa tutkimuksissa päiväkasvutulokset eivät ole suoraan verrattavissa, koska eri maissa ja eri vuosina on erilaiset standardit sekä tavoiteltu teuraspaino vaihtelee. Sama pätee myös muihin lukuihin Laiduntamiseen ja ulkonapitoon liittyviä yliopistojen laatimia ja tutkimuksiin perustuvia oppaita Ruokintaohjelmien luominen luonnonmukaisille ja luonnollisesti pidetyille sioille. University of Minnesota, USA... 6 Porsastuotanto:... 7 Lihasikatuotanto... 7 Vihantarehu/Laidunrehu Lihasikojen ympärivuotuinen ulkonapito osaksi luonnonmukaisen tuotannon viljelykiertoa. Universität Kassel, Saksa... 8 Laidun- ja tarha-alue... 9 Suojakatos... 9 Juomapaikka Ruokakaukalo Rypemispaikka Varjokatos Eläinten alkuperä Väkirehun tarve Eläinten käsittely b Oppaaseen liittyvä tutkimus b Lihasikojen ympärivuotuinen ulkonapito osaksi luonnonmukaisen tuotannon viljelykiertoa. Universitä Kassel ja luonnonmukaisen maatalouden tutkimusasema Trenthorst Kasvuoletukset Tutkimuspaikan ilmasto Eläinaines Eläinten hyvinvointiseuranta Kasvutulokset Kasvuhajonta ja poistot Talven ja kesän vaikutukset Porsaiden merkitys Ympäristön typpikuorma Sikojen laiduntaminen. KTBL Saksa Luomusikojen ruokinnan käsikirja. University of Newcastle, Iso-Britannia Sikatuotannon käsikirja. USA Vihantarehu sioille. Missourin Yliopiston internetsivusto LFL Ruokinta-aapinen. Baijerin osavaltion suosituksia Jatko- ja taustatutkimuksia Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 2/25

3 2.2.1 Karkearehun käyttö kasvukauden mukaan lihasikojen ympärivuotisessa ulkonapidossa (säilörehu, englannin raiheinä, maa-artisokka ja rehunauris). Kasselin yliopiston jatkotutkimus b Karkearehuun liittyviä taustatutkimuksia c Muita aiheeseen liittyviä tutkimuksia Karkea/ vihantarehuruokinta Käytännön tutkimusta toimivilla luomusikatiloilla apilasäilörehun ja sinimailasviherjauheen vaikutuksista ja käyttöönottamisesta. FiBL Itävalta, Bioschwein Austria tuottajayhdistys Karkearehuruokinnan seuraukset Emakkojen karkearehunsyönti keinona ehkäistä emakko- ja porsassairauksia. Kasselin Yliopisto, Saksa Apilasäilörehun ja sinimailasviherjauheen sulavuuden määrittäminen lihasioilla. Maataloustutkimuslaitos LFZ Raumberg- Gumpenstein, Itävalta Tutkimuskatselmuksen rahoitti Luomuliitto ja Ruralia-insituutti (LuomuTIETOverkko). LuomTIETOverkko- hanke toteuttaa Manner-Suomen Maaseudun kehittämisohjelmaa ja sitä rahoittaa Hämeen ELY-keskus valtakunnallisena hankkeena. Tutkimuskatselmus julkaistaan LuomuTIETOverkossa eri muodoissa. Kts. MAAhal-viestintä on kehittyvän maaseudun asiantuntijapalvelu. Päätoimialamme ovat luomutuotannon kehittäminen, erityisesti kotieläintuotanto sekä biokaasulaitokset. MAAhalviestinnän kautta suomalaiset yritykset ja virastot saavat kansainvälistä kokemusta käyttöönsä ilman, että tarvitsee liikkua kauas. Yritys on perustettu helpottamaan maaseutuyrittäjien, kuntien ja yritysten elämää EU-aikana. Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 3/25

4 1 Johdanto Luomusikatuotannon lähtökohta on eläinten lajinmukainen käyttäytyminen ja tilalla tuotetut rehut. Eläimille halutaan antaa tilaa liikkua, tonkia, ja rypeä. Sika käyttää luonnossa suurimman osan ajastaan ruoan etsimiseen. Sika on sekasyöjä. Toisin kuin nauta, sika syö monipuolisesti ja mieluiten vaihtelevasti. Pääravintona ovat kasvit, lehdet, juuret ja siemenet. Luonnossa ne täydentyvät lieriöillä ja muilla pieneliöllä. Tavanomainen sikatuotanto on etenkin 80-luvulta lähtien kehittynyt pääasiallisesti tuotannon kannattavuuden perusteella. Vielä 70-luvulla sikojen ulkoiluttaminen ja laiduntaminen kuului Suomessa yleisesti sikatuotantoon. Vasta silloin pohdittiin, saako sikala olla ilman ikkunoita (Makkonen s. 86). Samalla kun ikkunoita poistettiin tuotantostandardista, poistui myös karkearehu, liikkumatila, pehmeä ja kuivitettu makuualusta ym. sikojen hyvinvoinnin kannalta olennaiset asiat. Siat ovat sopeutuneet tähän. On kuitenkin selvää, että näin luonnottomassa ympäristössä pidettyjä eläimiä tarvitsee hoitaa ja käsitellä hyvin eri tavalla, kuin eläimiä, jotka toimivat luonnollisessa ympäristössä ja joilla on luontainen vastustuskyky tallella. Ruokintanormia on kehitetty tavoitteena saada siat mahdollisimman nopeasti teuraskokoon. Normit on ohjattu myös nykyihmisen haluun syödä mahdollisimman vähän rasvaa ja teurastamon tavoitteeseen saada mahdollisimman paljon lihaa ruhosta. Pyrkimykset ovat olleet hyvin menestyksekkäitä. Eläin, joka luontaisesti kasvaa isoksi 16 kuukaudessa, pystytään lihottamaan alle puolessa vuodessa teuraskuntoon. 25 kiloisen porsaan lihotus kestää lihasikalassa noin neljä kuukautta ja 25 kiloon porsas kasvaa kahdessa kuukaudessa. Sian syntymäpaino on noin puolitoista kiloa. Eri maiden kuluttajajärjestöissä kasvaa huoli, että nopeasti kasvatetun sian liha aiheuttaa terveyshaittoja ihmisille, koska se sisältää luontaisesti huomattavasti enemmän kasvuhormoneja kuin hitaammin kasvaneen sian liha ( Steffen et al. ). Vahvemman maun vuoksi useat huippukokit valitsevat lihatoimittajakseen tiloja, joissa sika saa kasvaa hitaammin ja mieluiten laitumella. Useimmissa maissa laidun- tai tarhasika on luomusikatuotannon ihannekuva. Toisissa maissa, kuten Isossa-Britanniassa, on hyväksytty laiduntamiseen liittyvät tuotantorajoitteet ja lähes koko luomusikatuotanto perustuu laiduntamiseen. Toisissa maissa, kuten Itävallassa, Hollannissa ja Saksassa se on vahva osa alan imagoa. Vaikka suurin osa maiden luomusioista tuotetaan sikaloissa, näkyy tarha- ja laidunsikoja paljon alan viestinnässä. Käytännössä näissä maissa laiduntuotanto on erityistuotantosuunta, jota harjoitetaan suoramyyntitiloilla tai muuten ympäristössä, jossa lihaa pystytään markkinoimaan paremmalla hinnalla, joka kompensoi hitaamman kasvun. USA:ssa puolestaan sikojen tarhaaminen ja laiduntaminen koetaan kustannustehokkaana tapana tuottaa sianlihaa sikojen luontaisia tarpeita kunnioittaen, mikä mahdollistaa vähempiosaisten tuottajien elintason nostamisen. Sikoja siis laidunnetaan monessa maassa ja talvella ulkonapitoa pidetään terveydelle hyvänä. Suomessa tämä puoli sikatuotannosta on lähes unohtunut. Tiloille, jotka sitä haluaisivat kokeilla, on saatavana hyvin vähän tietoa aiheesta. Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 4/25

5 Tämä kooste ei toimi käyttöohjeena vaan ohjaa alan syvempään tutkimiseen. Koosteessa on koottu aiheeseen liittyviä ulkomaisia tutkimuksia. Osa tutkimuksista käsittelee suoraan sikojen laiduntamista tai tarhausta, osa karkearehun ruokinnan vaikutuksia. Lähteet: Sianhoito. Makkonen.M. (Kirjayhtymä, Helsinki 1975) Schweineglück. Die Bibel der Schweine. Steffen. P; Schardax, K.; Kürzel, G. (Agentur am Kunsthaus, Graz, Itävalta 2008) Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 5/25

6 2 Laidun ja ulkonapito Laiduntamien, freerange tai ulkotarhaus tarjoaa sioille mahdollisuuden tonkia, liikkua ja olla raikkaassa ilmassa. Tuottajille laiduntaminen tuo monia hyötyjä: mahdollisuus toimia huomattavasti pienemmillä alkuinvestoinnilla, karkearehun tarjoaminen on luontevaa, eivätkä makuupaikan kuivikkeet sotke tuotantotilan automatiikkaa. Haittapuolina on työskentely ulkona säässä kuin säässä, eläinten kontrollointi on hankalampaa ja tuotantotapaan liittyy jonkun asteinen loisriski, jonka voi kylläkin saada hallintaan johdonmukaisella laidunpaikkojen vuorotuksella. Ulosteiden ja niistä johtuvan ravinnekuormituksen tasoitus pitempiaikaisessa toiminnassa on yksi tuotantotavan päähaasteista. Se onnistuu parhaiten kun eläinten toimintapaikat eli makuupaikka, ruokinta ja juottopaikka siirretään säännöllisin välein. Eläimet ovat yleisesti ottaen terveempiä kuin sisätiloissa pidetyt siat, mutta linnut voivat aiheuttaa salmonellapainetta. Tähän liittyen löytyy ulkomailta ristiriitaista tutkimustietoa. Suomessa asia on tutkimatta ja muutenkin tuotantotapaa miettivä tuottaja on tuotantotavan kanssa Suomessa yksin. Pohjois-Karjalassa toimi 90-luvulla yksi laiduntava tila, joka saavutti erinomaiset tulokset niin porsas- kuin lihatuotannossa. Laidun ja ulkonapito voidaan jakaa laiduntamiseen ja tarhaamiseen. Laiduntavat siat käyttävät isoa aluetta laitumena. Tavoitteena on saada merkittävä osa rehusta laitumelta. Tuotannon ongelmana on, että tarvittavan alueen tulee olla iso, koska siat etsivät rehunsa tonkimalla ja rikkovat herkästi laitumen pintaa. Tarhassa olevat siat ovat isossa tarhassa ulkona, mutta syövät enimmäkseen sinne tuotua vihantarehua ja väkirehua. Tarhassa olevat siat saavat vapaasti rikkoa tarhan pintaa. Jotta ravinnekuormitus vältetään, pitää tarha-alue välillä siirtää. Huom: Kaikissa tutkimuksissa päiväkasvutulokset eivät ole suoraan verrattavissa, koska eri maissa ja eri vuosina on erilaiset standardit sekä tavoiteltu teuraspaino vaihtelee. Sama pätee myös muihin lukuihin. 2.1 Laiduntamiseen ja ulkonapitoon liittyviä yliopistojen laatimia ja tutkimuksiin perustuvia oppaita Sikojen laiduntaminen ja ulkonapito on unohtunut sotien jälkeen monessa maassa ja tuotantotavan uudelleenarviointi luomutuotannon laajentuessa on ollut tarpeen. Alla kolme opasta, jotka on laatinut yliopisto tai muu arvostettu maatalouden tutkimuslaitos Ruokintaohjelmien luominen luonnonmukaisille ja luonnollisesti pidetyille sioille. University of Minnesota, USA Yliopiston internetissä julkaisema opetusmateriaali. Ilmasto ja ympäristö Minnesotassa muistuttaa Suomen olosuhteita. Talvi on melkein yhtä pitkä ja miinusasteet marraskuusta maaliskuuhun tavanomaisia. Alin lämpötila on harvoin alle -20 C, mutta -10 C on yleistä. Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 6/25

7 Lähde: University of Minnesota- Extension - Designing Feeding Programs for Natural and Organic Pork Production. Shurson, J., Whitney, M., Johnston, L., Koehler, B., Hadad R., Koehler, D ) Yhteenveto tekstistä Minnesotan luomutuotannon perusta on freerange eli laiduntuotanto. Sekä emakot että lihasiat pidetään pääasiassa ulkona laitumilla. Minnesotassa suositellaan, että laidun on osa viljelykiertoa, mutta se ei ole pakollista. Porsastuotanto: Talviporsaita vältetään ja porsitukset pyritään ajoittamaan varhaiseen kevääseen ja syksyyn. Toisena vaihtoehtona nähdään, että emakko porsitaan vain kerran vuodessa. Sikojen laiduntamista suositellaan sekä ravitsemuksellisesta että taloudellisesta syystä. Tekstissä todetaan, että syksyllä porsiva emakko saa tyydytettyä 50 % energiatarpeesta laidunruohosta, kun se saa viettää joutilasaikaa keväästä syksyyn laitumella. Mikäli siemennys tapahtuu eri aikaan, laitumen merkitys ruokavaliossa pienenee. Laitumen rehuarvo vaihtelee kasvukauden, kasvuvaiheen ja laidunkoostumuksen mukaan ja eläimiä on tarkkaan seurattava, jotta niiden kunto säilyy hyvänä. Lihasikatuotanto Lihasikojen pitämiseen laitumella vaikuttavat maalaji, kasvusto, sademäärä ym. Mikäli halutaan, että siat laiduntavat itse eivätkä saa niittorehua, suositellaan alle 45 kg (100 pounds) painoisia sikoja sikaa/ 40 aarille ja sikaa/ 40 aarille, jos paino on yli 45 kg. Sikojen määrää voidaan nostaa, mikäli ei käytetä yhtä pysyvää laidunlohkoa vaan vuorotellaan kasvukauden aikana useammilla laidunlohkoilla. Laiduntaville lihasioille suositellaan yleisesti väkirehua vapaasti tarjottavaksi, joskin mainitaan myös havaintoja joiden perustella voisi olla järkevää rajoittaa väkirehutarjontaa. Tämä sen vuoksi, koska vaikuttaa siltä, että laitumelta voi saada riittävästi ravintoaineita. Lisätukimusta aiheesta odotetaan ja todetaan, että toistaiseksi tutkimus lihasikojen ravintosaannista vihantarehusta on vähäistä. Vihantarehu/Laidunrehu Sikatuotannossa voidaan menestyksekkäästi käyttää nurmea laidunnettuna tai säilörehuna. Ennen 1950-lukua pidettiin laidunta olennaisena osana sikojen ravintoa. Sen kautta siat saivat vitamiinit, mineraalit ja ei niin tarkkaan eriteltyjä kasvutekijöitä. Sivulla todetaan, että valitettavasti saatavilla on vain vähän dataa, jonka perusteella voisi arvioida, paljonko sika syö laidunta ja mikä laitumen ravitsemusarvo oikeasti on. Tämän vuoksi useimmat ruokintasuositukset eivät huomioi laitumen rehuarvoa, kun muodostetaan ruokintaohjeita laidunsioille. Lihasiat joita laidunnetaan, voivat kasvaa sikalassa kasvatettuihin sikoihin verrattuna hitaammin ja vaatia enemmän rehua lihakiloa kohti. Tämä johtuu rehun suuremmasta kuitupitoisuudesta ja myös suuremmasta liikuntamäärästä. Sikojen tarvitsee totuttautua vihantarehuun ja ravintoaineiden hyödyntäminen paranee vähintään kahden kuukauden totuttautumisen jälkeen. Mikäli vihantaa on enemmän kuin 25 % koko rehuarvosta, raakavalkuaispitoisuuden koko Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 7/25

8 annoksessa pitäisi olla vähän normaalia soija-maissi annosta korkeampi, vihantarehun proteiinien heikomman sulavuuden vuoksi. Talvikuukausina siat tulevat syömään enemmän väkirehua, koska ylläpitotarve on suurempi. Tällöin kasvulle välttämättömien aminohappojen pitoisuus rehussa voi olla suhteessa pienempi. Laidun voidaan perustaa yksivuotisista, monivuotisista tai vuoroviljelyyn sopivista kasveista. Monivuotinen laidun voi koostua nurmesta, valkoapilasta, koiranheinästä (Dactylis glomerata L.) ja sinimailasesta. Viljelykiertoon sopiva 1-2 vuotinen seos voi koostua sinimailasesta, puna-apilasta, mesikkäistä, alsikeapilasta, koiranheinästä (Dactylis glomerata L.), rehukattarasta (Bromus inermis Leyss.) ja timoteista. Yksivuotinen tai muuten väliaikainen seos voi koostua brassica-heimon kasvista, rapsista, soijapavuista, härkäpavuista, mungpapusukuisesta cowpeasta((vigna unguiculata) sudangrassista((sorghum bicolor subsp. drummondii), rukiista, kaurasta, vehnästä, ohrasta, peltoherneestä ja kaikenlaisista heinä- ja palkokasvien seoksista. Jokaisella seoksella on oma rehuarvonsa. Sivustolla annetaan myös monipuoliset rehuseosesimerkit, mutta annetuissa esimerkkiannoksissa laitumen rehuarvoa ei ole huomioitu Lihasikojen ympärivuotuinen ulkonapito osaksi luonnonmukaisen tuotannon viljelykiertoa. Universität Kassel, Saksa Opas on osaksi saksalaisen maatalousministeriön rahoittama ja osaksi osa luonnonmukaisen maatalouden kehittämisohjelmaa. Opas perustuu monivuotiseen tutkimukseen, joka suoritettiin vuosina Kasselin yliopiston luonnonmukaisen tuotannon koeasemalla. Oppaan paperiversio on nykyään vaikeasti saatavana, mutta pdf-tiedosto löytyy luomutuotannon tietopankista Organic e-printistä. Ilmasto koeasemalla on talvisin vähän lauhkeampi kuin Suomessa ja vastaavasti kuumempi kesällä. Sademäärä on noin 800 mm. Kausilämpötila marras- helmikuussa on säännöllisesti alle 0 C, joinakin viikkoina myös alle -10 C. Lähde: Ganzjährige Freilandhaltung von Mastschweinen als Fruchtfolgeglied in der Ökologischen Landwirtschaft. [Free ranging of pigs within the crop rotation in organic agriculture.] Sundrum, A. et al. Universität Kassel, Fachbereich 11 Ökologische Agrarwissenschaften unikassel-sundrum-2004-schweine-freiland-leitfaden.pdf Yhteenveto tekstistä Sikojen pitäminen ulkona tarjoaa mahdollisuuden hoitaa sikoja lajinmukaisella tavalla pienin investointikustannuksin. Lähtökohtana eläinten ulkonapidolle ei kuitenkaan pitäisi olla taloudelliset näkökohdat, vaan tuottajan valmius ja tahto hoitaa eläimiä 365 päivää vuodessa ulko-olosuhteissa. Toki hieman mukavammat työolosuhteet voi saada, mikäli kaikki porsaat ostetaan maaliskuussa ja lähetetään marraskuussa teurastamoon. EU-asetusten mukaan alueella, jossa on sopiva ilmasto ja eläimet voivat elää ulkona, ei tarvita rakennuksia. Muussa tapauksessa tarvitaan riittävä suoja sadetta, tuulta ja äärimmäistä kylmyyttä ja kuumuutta vastaan. Makuualueen pitää olla kiinteä, riittävän iso ja kuivitettu. Siat tulee pitää ryhmissä ja ne tarvitset alueen, jossa voi tonkia ja ulostaa. Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 8/25

9 Laidun- ja tarha-alue Paras maaperä sikojen ulkonapidolle on läpäisevä kevyt maa, jolle sataa suhteellisen vähän. Vuotuinen sademäärää 800 mm asti ei aiheuta ongelmia, kunhan maan läpäisevyys on suhteellisen kunnossa mm vuotuinen sade edellyttää kevyen ja hyvin läpäisevän maaperän. Sikoja voi pitää pellolla tai pysyvillä laitumilla. Opas suosittelee sikojen pitoa peltomaalla, koska tällöin sikojen tonkimishalusta ei ole haittaa vaan hyötyä. Typpi- ja fosforikeskittymien välttämiseksi opas suosittelee rehupaikkojen vaihtelua. Tutkimuksessa on myös pyritty löytämään optimaalinen vuorottelusysteemi. Myös märkänä vuodenaikana ruokintapaikkojen vaihtaminen usein on suositeltavaa, koska muuten ruokapaikkojen ympärillä oleva syvä mutakerros tiivistyy, mikä haittaa maan läpäisevyyttä tulevina vuosina. Ulkosiat voi pitää hyvin erilaisilla alustoilla. Mikäli tavoitteena on nopea kasvu, sikojen pitää syödä niin paljon väkirehua kuin mahaan mahtuu. Tällöin sänkipelto on sopivin alusta, joskaan se ei tarjoa minkäänlaista lisärehuhyötyä. Apilanurmesta on odotettavissa rehulisäarvoa, mutta tähän tarvitaan lisätutkimusta (kääntäjän kommentti: Väitettä ei ole vahvistettu myöhemmissä tutkimuksissa. Apilapellolla voidaan korvata väkirehu 30 % asti, mutta kasvu hidastuu). Maa-artisokasta on oletettavasti suurin hyöty. Tutkimuksessa maaartisokkapellolla sikojen päiväkasvu oli yli tavoitellun 750 g, vaikka väkirehun määrä oli pienentynyt 30 %. Mikäli alue annetaan kokonaan jo kasvatuksen alkuaikana sikojen käyttöön, ei loppukasvatusvaiheessa saada enää rehuhyötyä, koska siat kääntävät alueen nopeasti ylösalasin. Talven pakkasjaksoille olisi hyvä tarjota omaa käyttämätöntä aluetta, koska siat eivät tykkää liikkua jäätyneellä kuoppaisella alueella ja jäävät tällöin mieluummin makaamaan makuupaikalle. Lumi ei ole ongelma, eikä se haittaa eläinten liikkumista. Suojakatoksen, ruokakaukalon, juomapaikan, rypemispaikan ja varjokatoksen olisi hyvä sijaita mahdollisimman kaukana toisistaan. Tällöin eläimet saadaan liikkumaan koko alueella ja ulosteet jakautuvat tasaisemmin kokonaispinta-alalle. Suojakatos Suojakatoksen materiaaliksi käy puu, muovi tai metalli. Koska siat pureskelevat kaikkea, voi kulmat majan keston pidentämiseksi vahvistaa teräksellä. Myös olkimajat suurpaaleista käyvät. Siat yleensä hajottavat suurpaalit pikkuhiljaa, mutta yleensä olkimaja kestää lihotusjakson. Suojakatokselle/majalle ei ole erityisiä vaatimuksia. Oviaukon pitäisi olla niin leveä, että siitä mahtuu kaksi sikaa samanaikaisesti. Jotta hyvä ilmanvaihto voidaan taataa, pitää kulkuaukon olla auki myös talvella. Kesällä ikkuna takasivulla on tärkeä. Monesti tuottajien kesken vallitsee mielipide, että siat tarvitsevat talvella eristetyn majan välttyäkseen liian suurelta energiakulutukselta lämmön säästämistä varten. Todellisuudessa siat sopeutuvat alentuvaan lämpötilaan kasvattamalla lisää harjaksia. Tärkeää on, että talvella on riittävästi kuiviketta, jota lisätään säännöllisesti. Siat suojautuvat hyvin kylmiltä öiltä kaivautumalla olkeen ja lämmittämällä toisiaan. Yleensä siat eivät ulosta makuupaikalleen. Jos ne ulostavat tai virtsaavat suojamajaan talvella, on se merkki liian vähäisestä kuivikkeesta tai liian runsaasta tilasta. Työteknisestä syystä suojakatoksella ei pitäisi olla pohjaa. Tällöin se on Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 9/25

10 helposti siirrettävä. Lisäksi sioilla on mukavampi olla, koska ne voivat rakentaa pesän maata vasten. Ne tekevät pesäkseen mielellään olkisaviseoksen. Niin kauan kuin olkisaviseos on kuiva, siat eivät tarvitse mitään muuta lämmikettä. Lihasiat tarvitsevat vähemmän kuin kilon kuiviketta päivässä. Olki voidaan levittää kolmeksi viikoksi kerralla. Kesällä ei tarvita kuiviketta ollenkaan. Kesäisin sikojen näkee nukkuvan myös suojamajan ulkopuolella. Majan koossa pitää huomioida loppuun kasvaneiden sikojen tilatarve ja sikojen makuutyyli erilaisissa lämpötiloissa. 120 kg painava lihasika tarvitsee 0,6-0,65 m 2 makuutilaa. 30 kg painavia porsaita voi pitää kokemuksen mukaan noin kaksinkertaisen määrän samassa tilassa. Maja/suojakatos ei saa olla liian pieni, koska muuten heikommat yksilöt joutuvat nukkumaan ulkona, mikä heikentää niiden kehitystä. Maja ei saa olla myöskään liian iso, koska tällöin eläimet saattavat ulostaa tai virtsata yhteen nurkkaukseen. Juomapaikka Juoma-altaan olisi hyvä olla iso. Jos siihen mahtuu yli 10 l/ eläintä kohti, vesi riittää koko päiväksi. Tästä on etua, jos vesi jäätyy talvella. Pienillä pakkasilla riittää, että vesiallas täytetään kerran päivässä. Pienen jääkerroksen voi rikkoa käsin. Talvella suurin haaste on tarjota riittävästi vettä. Yksi vaihtoehto päivittäiselle lämpimän veden kuljetukselle on vesiastian asentaminen suojamajaan. Tutkimuksessa käytettiin 1000 l muoviastioita teräskehikoissa. Koska eläimet tarvitsevat talvella vähemmän tilaa, syntyy kuin itsestään tilaa vesiastialle. Astiaan asennettiin kaksi vesinippaa. Nipat pitää osoittaa majan sisäpuolelle tai muuten vesi jäätyy. Majassa lämpötila putoaa harvoin alle 0 C, kun siat ovat sisällä. Veden tippuminen maahan ei haittaa, koska vesi häviää suoraan maaperään. Ruokakaukalo Ruokakaukalon muoto riippuu ruokintastrategiasta. Jos siat saavat annosteltuna ruokaa, voi kaukalo olla hyvin yksinkertainen, koska siat syövät annoksensa päivän aikana pois. Rypemispaikka Rypeminen ja hankaaminen kuuluvat sikojen luontaiseen kehonhoitoon. Nykyään siat voivat toteuttaa harvoin näitä käytösmuotoja. Ulkonapitosysteemissä ne ovat helposti toteutettavissa. Siat eivät pysty hikoilemaan. Ne rypevät mudassa alentaakseen lämpötilaansa. Rypeminen toimii myös aurinkosuojana ja suojaa eläimiä hyönteispistoilta. Rypemispaikka on tärkeä, kun siat pidetään ulkona. Mikäli rypemispaikka puuttuu tai siinä on kesällä liian vähän vettä, päiväkasvu voi hidastua huomattavasti. Rypemispaikka perustetaan helposti. Sitä varten kaivetaan noin 15 cm syvä sian pituinen kuoppa. Alussa se pitää täyttää säännöllisesti vedellä, mutta myöhemmin vesi pysyy kuopassa itsestään. Mikäli rypemispaikkaa ei tehdä, siat luovat sen itse juomapaikan lähelle tai menevät makaamaan juomakaukaloon. Hyvin luodusta rypemispaikasta ei aiheudu hygieniaongelmia. Siat pitävät rypemispaikan siistinä. Tutkimuksessa osoitettiin, että rypemispaikan ympäristö ei kuormitu ravinteilla. Ongelma, joka havaittiin on rypemispaikan vähittäinen syventyminen. Ainakin puolet lihomisajasta rypemispaikka voidaan pitää samassa paikassa. Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 10/25

11 Varjokatos Maja toimii toki varjosuojanakin, mutta monesti siat lepäävät kuumalla säällä mieluummin avoimen katoksen alla, jossa tuuli puhaltaa. Koska siat voivat käyttää sivupalkkeja myös hankaamiseen, on tärkeää, että ne ovat lujasti maassa. Katoksen koon pitäisi olla riittävä, jotta kaikki eläimet mahtuvat sinne samaan aikaan. Katosmateriaali voi olla esimerkiksi kaislamatto. Mikäli eläimet ylettyvät matoon, ne rikkovat sen. Helppo ja kevyt ratkaisu ovat rautakaupan ohuet puiset paaluaidat (tai aidantolpat vierekkäin). Eläinten alkuperä Kaikkia rotuja voidaan pitää ulkona. Tärkeää rodun valinnalle ovat karkearehun syöntimääräkyky ja haluttu lihalaatu. Tummapigmenttiset eläimet eivät pala auringossa niin helposti. On eduksi, jos porsaat hankitaan ulkonapitopaikasta. Näille porsaille sähköaidat ja ilmasto ovat pienestä lähtien tuttuja ja ne hyödyntävät koko laidun- tai tarha-alueen. Väkirehun tarve Ulkona pidetyille eläimille voidaan antaa samanlaista rehua ja samoja määriä kuin sisäkasvatuksessa oleville sioille. Päiväkasvuun vaikuttaa lisäksi, minkälaista perusrehua/karkearehua tarjotaan. Usein sanotaan, että ulkosioille tarvitaan vähintään 10 % rehulisäys rehuhävikkiä varten ja lisäksi 10 % lisärehuntarve kylmällä säällä. Tämä ei kokemustemme mukaan ole järkevää, jos halutaan, että eläimet hyödyntävät kasvualustalla olevaa kasvustoa tehokkaasti. Vaikka kasvualusta ei olisi optimaalinen, on siinä yleensä riittävän hyvä rehuarvo korvatakseen ulkonapidosta johtuvan lisäenergiatarpeen. Kun eläimet hyödyntävät alueella olevaa kasvustoa, on mahdollista saavuttaa samanlainen päiväkasvu, vaikka väkirehua annetaan vain 80 % ruokintasuositusten ohjeesta. Kaikenlaista muuta vihantaa saa antaa, kuten esimerkiksi vihanneslajittelujätettä tai perunoita (myös raakana). Mikäli karkearehua on riittävästi saatavana, riittää väkirehuannoksen jakaminen kerran päivässä. 100 % väkirehusuositus taulukossa 1. Taulukko 1. Ruokintasuositus, päivittäinen rehuntarve. Tavoite 750 g päiväkasvu. Karkearehuvaikutusta ei huomioitu. Määrät ovat ohjeellisia ja perustuvat DLG ruokintataulukkoon. Lihotusviikko Sikojen paino (kg) Rehutarve 100% ,5 1,10 kg 2 26,5-30,5 1,30 kg 3 30,5-35 1,45 kg 4 35,0-39,5 1,60 kg 5 39,5 44,5 1,75 kg 6 44,5-49,5 1,90 kg 7 49,5 54,5 2,00 kg Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 11/25

12 8 54,5-60,0 2,20 kg ,35 kg 10 65,5 71 2,50 kg ,5 2,60 kg 12 76,5 82 2,70 kg 13 82,0 87,5 2,80 kg Loppulihotus 87,5 - teuraspaino 2,90 kg Eläinten käsittely Eläimiä, jotka tuodaan ensimmäistä kertaa ulkoalueelle, pitää tarkkailla noin tunnin verran. Sinä aikana jokaisen sian tulisi koskea sähkölankaan ainakin kerran. Siat hyväksyvät kahden langan sähköaidan yleensä vaikeuksitta. Sen jälkeen, kun ne ovat kerran saaneet sähköiskun ne yleensä kunnioittavat aitaa. Joskus joukossa on hyppijä, joka tarvitsee korotetun aidan (yleisesti riittää 40 cm). Jotkut eläimet ovat kuin koiria ja hakeutuvat heti ihmisten luokse. Toiset ovat pidättyväisempiä. Jos eläimiä ruokitaan päivittäin, ne ovat sen verran tottuneita ihmiseen, että tarvittaessa eläimet on helppo saada rehuämpärin avulla kiinni. Jopa isolla laitumella pystytään ottamaan eläimet yksitellen kiinni. Pienemmät ryhmät voidaan kuljettaa eläinkuljetusperävaunussa. Ketterän sian on helppo nousta rampille. Eläinten uteliaisuus ohjaa ne tuntematonta vaunutilaa kohti. Vaunun alustan pitää olla kantava. Mikäli eläimet halutaan ajaa kuljetukseen, on järkevää rakentaa pieni odotusalue aitaelementeistä b Oppaaseen liittyvä tutkimus Oppaan perustana on samanniminen tutkimus: b Lihasikojen ympärivuotuinen ulkonapito osaksi luonnonmukaisen tuotannon viljelykiertoa. Universitä Kassel ja luonnonmukaisen maatalouden tutkimusasema Trenthorst Lähde: Schlussbericht Projekt 02OE449. Ganzjährige Freilandhaltung von Mastschweinen als Fruchtfolgeglied in der Ökologischen Landwirtschaft. [Free ranging of pigs within the crop rotation in organic agriculture.] Sundrum, A., Farke, A.; Brandt, M.; Weißmann, F. Tiivistelmä: Koko versio: t.pdf Tutkimuksessa tarkkailtiin erityisesti eläinten hyvinvointia, rotujen soveltuvuutta ympärivuotiseen ulkonapitoon ja sitä, miten rehukustannukset voidaan pitää pienenä ja miten alueella voidaan välttää ravinnekuormitusta. Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 12/25

13 Tutkimuksessa päästään edullisiin kasvulukuihin. Alkukasvatusvaiheen väkirehun proteiinipitoisuus oli korkeampi kuin loppukasvatusvaiheessa. Annos oli laskettu DLG ruokintasuosituksen mukaan 750 g päiväkasvua varten. Kasvuoletukset Muutamassa tutkimuksessa on vertailtu laidunsikojen ja sisäsikojen välisiä eroja kasvussa. Sundrum referoi ruotsalaisen Ohlin tutkimusta (1952), jossa huomattiin laidunsioilla g korkeampi päiväkasvu kuin sisällä kasvavilla sioilla. Vastaavia tuloksia on löytynyt muutamasta muustakin tutkimuksesta. Stoll (1994) saavutti laidunsikatutkimuksessaan g päiväkasvun. Bremermann (2001) saavutti jopa 844 g päiväkasvun, mutta lihakkuus oli Bremermannin tutkimuksessa laidunsioilla huonompi kuin sisätiloissa kasvaneilla sioilla. Tutkimuspaikan ilmasto Frankenhausen sijaitsee keskivuoristoilla Saksassa Kasselin lähellä. Vuotuinen sademäärä on 699 mm ja vuotuinen keskilämpötila 8,5 C. Touko-syyskuussa lämpötila oli tutkimuksen ajankohtana keskimäärin yli 15 astetta ja marras-maaliskuussa alle 5 astetta. Tutkimusajankohtana talvella 2002 ja 2003 oli molempina vuosina yli kuukauden kestävä pakkasjakso, jossa pakkanen laski ajoittain alle -15 asteeseen. Ongelmana olivat 2002 talven runsaat sateet. Eläinaines Tutkimuksessa käytettiin eläinainesta erilaisista moniroturisteytyksistä: Koodi Isäpuoli emopuoli a Hampshire X Pietrain Duroc x Deutsches Landschwein b Pietrain deutsches Edelschwein deutsches Landschwein x c Pietrain Duroc x Deutsches Landschwein Eläinten hyvinvointiseuranta Tutkimuksessa tutkittiin eläinten terveyttä ja hyvinvointia tarkkailemalla sekä mittaamalla. Mittarina toimivat tarkat ruhotutkimukset, jotka paljastavat myös asioita joita silmä ei näe. Sisäelimet ja muutokset ruhossa tutkittiin. Elävistä eläimistä otettiin verinäytteet ja lannassa mitattiin sisäloisten määrää. Kasvutulokset Kaikissa ryhmissä ja karkearehuvaihtoehdoissa kasvu oli hyvä g ja 780 g välissä. Eri Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 13/25

14 rotukombinaatioiden tulokset olivat keskenään poikkeavia ulkolaidun- ja sisätuotantoolosuhteissa eläneillä sioilla. Ulkolaiduntamista harjoittava tila saa optimoitua tulonsa kokeilemalla ja hakemalla itselleen parhaiten sopivaa rotukombinaatiota ja jalostuslinjaa. Kasvuhajonta ja poistot Hajonta eläinten kasvussa oli iso ja poistot merkittäviä: 7,5 % kaikista eläimistä suljettiin pois tutkimuksista, koska ne olivat joko liian raskaita tai kevyitä. 2% poistettiin sairauden vuoksi ja 4 % kuoli. Talven ja kesän vaikutukset Talvi ja kylmyys osoittautui eläinten eduksi: Talvikasvatuskauden kasvatuserissä löytyy maksasta huomattavasi vähemmän sisäloisia ( 15,4 % vs. 20,8 % ). Pienimuotoisia keuhkomuutoksia löytyi yli 57,1 % kesäkasvatuserässä, mutta vain 11,5 % talvikasvatuserässä. Suolistotulehduksia löytyi ainoastaan kesäsioilta. Talvella löytyi hieman enemmän keskivahvoja keuhkomuutoksia (3,8 % vs. 1,3 % ) ja sydäntulehduksia ( 11,5 % vs. 7,8 %). Luvut kokonaisuudessa tuntuvat ankealta, koska miltei kaikilla sioilla oli jotain terveysongelmia. Kokonaissairastavuus oli kuitenkin huomattavasti pienempi kuin tavallisessa saksalaisessa sisäkasvatuksessa. Eniten poikkeamia oli kesällä 2003 kasvatetulla erällä. Tutkijat epäilevät, että se johtui poikkeuksellista kuivuudesta. Porsaiden merkitys Porsasolosuhteet ovat ratkaisevia lihasian kehitykselle. Tämä korostuu laidunsioilla. Maksahylkäykset vähenivät dramaattisesti, kun toimittajaa vaihdettiin. Tästä tutkijat päättelivät, että porsaiden ollessa hyviä, voidaan ulkona olevilla sioilla saavuttaa erinomainen terveys. Ympäristön typpikuorma Ympäristön typpikuorma vaatii erityistä huomiota. Kun suoja, ruokintapaikka ym. ovat koko kasvatuskauden kiinteitä, voi syntyä paikoittain suurempi typpikuormitus kuin on sallittu. Kuormitus saadaan pienentymään viljelemällä seuraavana vuonna vahvaa lannoitusta tarvitsevia viljelykasveja Sikojen laiduntaminen. KTBL Saksa Saksalainen maatalouden tutkimuskeskus KTBL on julkaisut laajat infosivut sikojen laidunpitoa varten. KTBL on arvostettu tutkimuslaitos, joka täydentää ja ohjaa osavaltioiden tutkimuskeskuksia. Lähde: Freilandschweinehaltung, Fachinfo Ökologische Landbau Sivu keskittyy laidunporsastuotantoon, joka on ollut melko yleistä Pohjois-Saksassa. Viime vuosina on ollut ongelmia sikarutosta johtuen, jonka pelossa monet tuottajat ovat lopettaneet laitumella porsittamisen. Sivu käyttää hyödykseen enimmäkseen edellä mainittua tutkimusta, sekä Mecklenburg-Vorpommerin neuvojien kokemusta porsastuotannosta. Porsastuotantoa miettiville sivu tarjoaa paljon. Lihatuotannon kannalta ei edellisiin tutkimuksiin verrattuna ole paljon uutta paitsi, että sivustolla suositellaan loppulihotuksen siirtämistä sikalaan, mikäli sellainen on käytettävissä. Laidunalaa tulee vaihtaa Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 14/25

15 lihasikatuotannossa useammin kuin porsastuotannossa, mistä johtuen juotto juottoastioista on järkeväpää kuin putkistojen vetäminen. Viljelykierron kannattaa olla niin väljä, että siat tulevat samalle alalle vasta kolmen vuoden päästä Luomusikojen ruokinnan käsikirja. University of Newcastle, Iso- Britannia University of Newcastle on tutkinut 2000-luvun alussa luomusikatuotannossa luomusikojen ruokintaa ja julkaissut sen perustella opaskirjan: Lähde: Feeding organic Pigs. A Handbook of rawmaterial and recommendation of feeding practice. Edwards. S University of Newcastle (katsottu ) Britanniassa suuri osa luomutuotantoa on ympärivuotista ulkotuotantoa. Britanniassa käytetään enimmäkseen vanhoja rotuja. Ilmasto on talvella miedompi kuin Suomessa, mutta yleensä huomattavasti kosteampi, mikä on eläimille haastavaa. Marras-helmikuu ei ole varsinaista kasvukautta ja pakkasjaksot ovat yleisiä. Yhteenveto tekstistä Opas tuo esiin, miten monipuolisesti sikoja voidaan ruokkia. Samalla tutkitaan, mikä on eri rehuaineiden sulavuus ja energiapitoisuus. Opas sisältää rehuainekohtaiset ruokintasuositukset ja ravintosisällön. Opas sisältää tietoa siitä, miten paljon siat syövät kyseistä ainetta ja minkälaisia rajoituksia on sikojen rehuannoksissa. Rehuaineiden joukossa on viisi eri ryhmää: viljat, valkuaislähteet, sivujakeet, juurekset sekä nurmi- ja säilörehu. Jokaisessa osiossa on 5-10 eri rehuainetta, kuten ruis ja ruisvehnä, rypsipuriste, lupiinit ja kalajauhe, lese, sokerijuurikasleike, oluen mäski ja maltaat, maito, hiiva, perunat, rehujuurikkaat, porkkana, lanttu ja sokerijuurikas, apilaheinä, sinimailanen, viherjauhe, vihannesten naattijätteet. Rehut voidaan antaa joko erikseen tai appeessa. Brittiläisten luomujärjestöjen tulkinnan mukaan, sioille on ensisijaisesti tarjottava laidunalue, ulkotarha on toissijainen vaihtoehto. Päivittäin sioille pitää tarjota karkearehua tuoreessa tai kuivatussa muodossa. Luomurehut voivat sisältää korkeampia mineraalipitoisuuksia. Asian huomioiminen suosituksissa on vaikeaa, koska pitoisuudet vaihtelevat, samoin kuin vaihtelee sikojen syömä multamäärä, joka sekin sisältää huomattavia määriä mineraalia. Ruokintapaikkasuositus vapaalla väkirehuruokinnalla on 1:4. Mikäli väkirehuannos on rajoitettu ja pienempi, kuin mitä siat söisivät, pitäisi ruokintakaukalossa olla tilaa niin paljon, että kaikki siat pystyvät syömään samanaikaisesti. Ruokintakaukalon kooksi suositellaan rajoitetussa ruokinnassa 30 kg painoisilla sioilla 20 cm/ sika ja vapaassa ruokinnassa 5 cm/ sika. 70 kg painavat siat tarvitsevat 26,5 cm rajoitetussa ruokinnassa ja 6,6 cm vapaassa ruokinnassa. Nuorille sioille vihanta toimii lähinnä lisukkeena, joka parantaa aineenvaihduntaa. Kun siat kasvavat isommaksi, niiden kyky irrottaa ravintoaineita vihantarehusta parantuu ja sen osuutta ruokavaliossa voidaan lisätä. Kun vihantarehu korvaa väkirehun, sikojen päivittäinen energiansaanti pienenee ja kasvu hidastuu. Vaikka tämä voi olla haitaksi alkukasvatuksessa, Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 15/25

16 voi se olla eduksi loppulihotuksessa, koska se parantaa ruhon laatua ja pienentää lihavuuden riskiä. Kun lihasioille annetaan väkirehua ja karkearehua vapaasti, on vihantarehunsyönti suhteellisen vähäistä, yleensä vain noin 2-5 % kuiva-aineesta. Mikäli väkirehun määrää vähennetään %, voi vihantamäärän osuus rehussa nousta 5-10 % kuiva-aineesta. Tällöin kasvu hidastuu % ja ruhossa on vähemmän rasvaa. Oppaan kommentit eri rehuaineille ovat varsin mielenkiintoisia ja niiden tutkiminen voi edesauttaa tasapainoisien luomusikarehuannosten kokoamista kotoisista rehuaineista. Vaikka opas on liian pitkä tullakseen tässä laajemmin referoiduksi, se on varsin helposti luettava runsaine taulukoineen. Mikäli myöhemmät tutkimukset ovat oppaan kanssa ristiriitaisia, sen ei kannata antaa hämmentää. Tämä opas on tehty nykykarkearehututkimuksen alkuaikoina ja sen jälkeen monet asiat ovat tarkentuneet. Karkearehututkimuksissa tulee lisäksi aina olemaan jonkun verran ristiriitoja, koska karkearehun maittavuus ja sulavuus riippuvat koostumuksen iästä, valmistustavasta, sikojen erilaisista perinnöllisistä tekijöistä ja myös siitä, missä vaiheessa kokeessa olevat siat ovat saaneet totuttautua karkearehun syöntiin Sikatuotannon käsikirja. USA Swine Production handbook 2004, Chiba, L. Lähde on hieman epävarma, koska otteet ovat internetistä, eivätkä julkaistusta kirjasta. Kirjoittaja on kuitenkin todennäköisesti luotettava, koska amerikkalainen sikaeläinlääkärien liitto viittaa hänen tutkimuksiinsa. Kts: Improving validity of on-farm research Swine production handbook:ssa (s ) vertaillaan sikatuotannon tavanomaisia tuotantotapoja. Vertailussa tullaan tulokseen, että ulkonapito on eläinten hyvinvoinnin kannalta suositeltava tuotantotapa ja ratkaisu moniin ongelmiin. USA:ssa laidun- ja tarhatuotanto on kirjan mukaan tavallista ja sitä löydetään etenkin miedolla ilmastovyöhykkeellä, jota edustavat mm. seuraavat osavaltiot: Southern Illinois, Missouri, Kentucky, North Carolina ja Georgia. Pääkriteerinä alueen soveltuvuudesta sikatuotantoon käsikirja pitää sitä, että maaperä on mieluummin hiekka- tai hietamaata kuin savea, ilmasto leuto (ei kuuma eikä kylmä) ja sademäärä maltillinen. Maa-alueen on hyvä olla tasainen tai vähän nouseva. Ulkotuotannon etuna pidetään: 1) pieni investoinnin tarve 2) ei lietelantaongelmia 3) tuotetaan vahvoja ja terveitä sikoja 4) työkustannukset ovat alempia 5) kannattavuus vastaa sisätuotannon kannattavuutta Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 16/25

17 6) eläinten hyvinvointi Toiminnan haitaksi luetellaan: 1) tuottavuudella on taipumus olla vähäistä (hidas kasvu, vähän porsaita) 2) vaikeaa seuranta (sikojen valvominen hankalaa, samoin huonosti tuottavien emakkojen ja karjujen tunnistaminen) 3) eläinten rajaaminen - paljon vaatimuksia aitauksille 4) eläinten tarkastaminen syrjäisillä maapaloilla voi olla hankalaa 5) petoeläimet & nuoret siat, linnut/tuhoeläimet & rehu 6) tuotanto on sääolojen armoilla & varaston siirtäminen. Tuottavuuden todetaan olevan ulkotuotannossa porsastuotannon osalta melkein yhtä hyvä kuin sisätuotannossa, mutta lihatuotannossa tuottavuus on huomattavasti heikompi Vihantarehu sioille. Missourin Yliopiston internetsivusto Sivustolla on paljon tietoa laiduntamisen eduista porsastuotannossa ja ohjeita sen toteuttamiseen. Missourin ilmasto on jonkun verran miedompi kuin Suomen ja teksti suhteellisen vanhaa, joten sen tarkempi tarkastelu on rajattu pois tästä yhteenvedosta. Sivu on kuitenkin tutustumisen arvoinen ja huokuu laiduntamisen arvostusta ja kokemusta tuotantotavan parissa. Lähde: Forages for Swine, Rea, J, Wheaton, N. University of Missouri Extension Departement of animal science, Sivulla todetaan, että raportointi rehusäästöistä laiduntamisessa vaihtelevat suuresti, riippuen minkälaisesta laitumesta ja sioista on kyse sekä millainen tuotantojärjestelmä on kokonaisuudessa. Tulokset viittaavat siihen, että 3-10 % viljan osuudesta ja jopa 30 % proteiinitarpeesta sekä alku- että loppukasvatusvaiheessa voidaan säästää. Laiduntaminen on erityisen suositeltavaa jalostussioille, koska laiduntamien tarjoaa sekä emakkojen tarvitsemaa liikuntaa että ravintoaineita. Palkokasvit sopivat hyvin sikojen laiduntamiseen. Artikkelissa mainitaan sinimailasen, valkoapilan (erityisesti isolehtinen ladino-apila, jolla on isolehtisyyden vuoksi parempi sato), rohtomesikkä (melilotus officinalis) ja lespedeza-luokkaan kuuluvat apilat mainitaan. Erityisen sopivana ravinnon kannalta pidetään valkoapilaa, koska siinä on vähemmän kuitua kuin muissa. Hyvä yhdistelmä sadonkin kannalta on valkopila-sinimailasseos LFL Ruokinta-aapinen. Baijerin osavaltion suosituksia Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 17/25

18 Saksan luomutuotannosta merkittävä osuus on Baijerin osavaltiossa, minkä vuoksi alueella on panostettu tutkimukseen jo pitkään. Alla on mainittu muutama teos, jotka saattavat auttaa Suomessakin. Ilmasto vastaa Baijerissa melko lailla Suomen olosuhteita. Lunta on enemmän vuoristoalueella, mutta talvikausi on lyhyempi. Kesällä ilma on lämpimämpi (tämä on sioille haaste). a) LFL Fütterungsfibel. Ökologische Schweinehaltung. Lindermeyer, H.; Niemi-Reichel, P.; Propstmeier, G.; Jais, C. Kühlberger, M..LFL Tierernährung, Freising. Saksa Baijerin osavaltion kootut ruokintasuositukset luomusikatuotannolle. b) Sikojen ruokinta luomutiloilla II, Ruokintakokeet ja suositukset: LFL, Schweinefütterung im Ökobetrieb II, Fütterungsversuche, Fütterungsempfehlungen Lindermayer, H., Reichel, P. Lähteessä on erittäin mielenkiintoinen tutkimus pikkuporsaiden ruokinnasta, mitä voi tehdä että luomuporsaat kasvavat hyvin ja emakko ei laihdu?. Siinä on tutkittu eri lisärehujen vaikutusta 100 % luomurehulähtökohdista. c) Sikojen ruokinta luomutiloilla I. Rehuaineet ja annokset LFL, Schweinefütterung im Ökobetrieb I, Futtermittel, Rationen Lindermayer, H., Reichel, P Jatko- ja taustatutkimuksia Karkearehun käyttö kasvukauden mukaan lihasikojen ympärivuotisessa ulkonapidossa (säilörehu, englannin raiheinä, maaartisokka ja rehunauris). Kasselin yliopiston jatkotutkimus Kasselin yliopiston jatkotutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, miten erilaiset vihantakasvit vaikuttavat lihasikojen kasvuun. Samalla katsottiin eri geeniyhdistelmien vaikutus rehun hyödyntämiseen. Ruhorakenteen ja laadun analysointi oli tärkeä osa tutkimusta. Lähde: Einsatz von Raufuttermitteln (Silage, Weidelgras, Topinambur und Stoppelrüben) im Vegetationsverlauf in der ganzjährigen Freilandhaltung von Mastschweinen. [Use of roughage (silages, ryegrass, Jerusalem artichoke, and turnip) during vegetation course in year round free range production of fattening pigs.] Sappok, M; Pellikaan, W; Schenkel, H. and Sundrum, A. (2008) Universität Kassel, D- Witzenhausen, FB 11 Ökologische Agrarwissenschaften. uni_kassel-sundrum-2008-mastschweinefuetterung.pdf Siat saivat vapaasti syödä erilaisia peltokasveja ja väkirehuannosta pienennettiin alkulihotusvaiheessa 15 % ja yli 70 kg painavilla sioilla 30 %. Vertailukohteena ja kontrolliryhmänä toimi DLG-rehutaulukon mukaisen 750 g päiväkasvuun tähtäävän annoksen saava ryhmä, ilman varsinaista karkearehuannosta (vain olki). Tutkimuksessa mukana olleet peltokasvit olivat maa-artisokka, säilörehu, englannin raiheinä ja rehunauris. Tärkeä havainto oli, että päiväkasvu vaihteli suuresti sekä ryhmien välillä että ryhmien sisällä. Maa-artisokka nosti päiväkasvun vertailuryhmän tasoon, mutta muilla Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 18/25

19 peltokasveilla päiväkasvu pieneni huomattavasti. Lihan laatu oli kaikissa rehuvaihtoehdoissa parempi kuin vertailuryhmässä ja ruhon lihakkuus korkea. Ruokinnassa pyrittiin huomiomaan luonnollinen kasvukierto. Eläimet söivät siis laitumen alustaa vapaasti kasvukaudella ja saivat talvella säilörehua, sitäkin vapaasti. Siat söivät kaikkea tarjottua rehua innolla, paitsi nauriita, joiden juurikkaat eivät maittaneet, mutta naatit kelpasivat. Karkearehuryhmissä painoerot ryhmien sisällä olivat huomattavasti suurempia kuin vertailuryhmällä. Useimmissa laidunryhmissä kasvu oli hitaampaa kuin vertailuryhmässä. Lisäaikaa kasvuun tarvittiin rehusta riippuen 2-5 viikkoa. Keksimääräinen päiväkasvu vaihteli ryhmissä g. Merkittävää oli, että sama kasvi sai erilaiset kasvutulokset eri vuosina. Nämä erot selittyvät osittain vuosien sääeroilla. Esimerkiksi raiheinän kasvu oli ensimmäisen vuoden aikana pitkän kuivuuden takia niukkaa ja raiheinäryhmän kasvu jäi muista jälkeen. Toisena vuonna taas raiheinäryhmän kasvu oli lähellä kontrolliryhmää, joten raiheinällä saatiin korvattua 15 % ja 30 % alennukset väkirehuannoksessa. Kaikista huonoimmat tulokset saatiin, kun siat päästettiin lohkolle, jossa raiheinä oli päässyt kasvamaan suunniteltua vanhemmaksi. Yleisesti päiväkasvu oli talvella alhaisempaa. Tämän arvioitiin johtuvan siitä, että väkirehuannosta ei nostettu kylmästä säästä huolimatta ja eläinten piti käyttää osa rehun energiasta kehonlämmön ylläpitämiseen. Alku- ja loppukasvatuksessa eri kasvit olivat edullisimpia. Alkukasvatuksessa pärjäsivät nuori apilakasvusto ja nauriinnaatit parhaiten. Maa-artisokka oli sekä alku- että loppukasvatuksessa edullisin. Ruhonlaatu oli hyvä paitsi maksojen suhteen. Maksan hylkäyksiä tuli 25 %, vaikka ryhmät madotettiin sekä alussa että alkukasvatusvaiheen lopussa. Tähän vaikutti ilmeisesti porsaiden alkuperä. Ryhmä korostaakin porsastuotannon tärkeyttä loishallinnassa. Teurassaanti oli kaikilla ryhmillä pienempi (76,3 %) kuin tavanomaisessa (80 %). Tähän vaikuttivat erityisesti suuret multamäärät, jotka löytyivät ulkosikojen mahalaukusta. Mullan suuri määrä mahassa yllätti tutkimusryhmän. Tutkimuksessa käytettiin titaanioksidi-väriainetta syödyn rehumäärän määrittämiseksi. Koska maaperässä on samaa ainetta, määrän analysoimiseksi ei voitu tehdä suoria päätelmiä pellolta syötyihin määriin. Sen sijaan päätettiin, että ulkolaidunharjoittajilta kannattaa vaatia maaperäanalyysi, jotta voidaan varmistua, että maaperässä ei ole liian suuria raskasmetallijäämiä. Lisäksi todettiin, että mullansyönti ja runsas tonkiminen näyttää olevan sioille olennainen käytösmalli. Ne harjoittavat sitä mikäli mahdollista riippumatta siitä, tarvitseeko rehu kaivaa maasta b Karkearehuun liittyviä taustatutkimuksia Alla olevia tutkimuksia on siteerattu yllä mainitussa tutkimuksessa (2.2.1). Gustafson & Stern (2003) nostivat omissa laidunsikatutkimuksissaan väkirehuannoksen 15 %. Siat söivät väkirehun lisäksi laidunkasvua noin 4-6 % energiantarpeesta (ME). Päiväkasvuksi todettiin g. Laitumen koostumuksesta ei ole tarkempaa tietoa. Gustafson, G.M., Stern, S. (2003): Two strategies for meeting energy demands of growing pigs at pasture. Liv. Prod. Sci. 80, Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 19/25

20 Bellof et al. (1998) tutki säilörehun käyttöä sisäkasvatusolosuhteissa. Väkirehusta 0,1-0,3 kg (5-11%) saatiin korvattua 0,4-1,6 kg säilörehua. Yhteensä säästettiin lihotuksen aikana 19 kg väkirehua. Sen sijasta annettiin 70 kg säilörehua. Säilörehun orgaanisen massan sulavuudeksi määritettiin 59 %. Päiväkasvu säilörehuryhmässä oli 639 g ja kontrolliryhmässä ilman säilörehua 677 g. Bellof, G., Gaul, C., Fischer, K., Lindermayer, H. (1998): Der Einsatz von Grassilage in der Schweinemast. Züchtungsk. 70, Carlson et al. (1999) tutki tuoreen apilaheinän sulavuutta lihasioille sekä sen mahdollisia syöntimääriä. Tuoreesti niitettyä vihantaa annettiin vapaasti (ad libitum) 30 kg lihasioille. Totuttamisvaihe kesti 30 päivää, jonka jälkeen apilarehun osuus rehuannoksen kuivaaineessa mitattuna oli 19 %. Tutkimuksessa ei mitattu päiväkasvua. Carlson, D., Lǽrke, H.N., Poulsen, H.D., Jørgensen, H. (1999): Roughages for growing pigs, with emphasis on chemical composition, ingestion and faecal digestibility. Acta Agric. Scand., Sect. A, Anim. Sci. 49, Stern & Andresen (2003) laidunsivat sikoja apilanurmella. Kontrolliryhmä sai 100 % rehusuosituksen mukaista ruokaa ja koeryhmä 80 %. Väkirehuannoksen pienentyminen johti 15 % päiväkasvun vähenemiseen. Kun vihermassan energia otetaan huomioon, siat söivät kokonaisenergiamäärässä mitattuna 5 % enemmän. Stern, S., Andresen, N. (2003): Performance, site preferences, foraging and excretory behaviour in relation to feed allowance of growing pigs on pasture. Liv. Prod. Sci. 79, Danielsen et al (1999) lihotti siat 25 kilosta 100 kiloon. Kokeissa oli kaksi ryhmää. Toinen sai apilasäilörehua ja nurmisäilörehua vapaasti sekä väkirehua vapaasti. Toinen ryhmä sai vain 70 % väkirehumäärästä ja säilörehua vapaasti. Ensimmäinen ryhmä sai 4 % kokonaisenergiamäärästä säilörehusta, toinen ryhmä 5-6 %. Ryhmässä, jossa väkirehua oli vähennetty, kasvu pieneni 10 % mutta rehuhyötysuhde parani 9-10 %. Danielsen, V., Hansen, L.L., Møller, F., Bejrholm, C., Nielsen, S. (1999): Production results and sensory meat quality of pigs fed different amounts of concentrate and ad lib. clover grass or clover. 55. Hermansen, J.E., Lund, V., Thuen, E. (eds.): Ecological animal husbandry in the Nordic countries. Proceedings of NJF-seminar no.303, Horsens, Denmark September 1999, Andresen& Redbo (1999) huomasivat, että vihannan kasvuvaihe vaikuttaa paljon siihen, miten siat syövät sitä. Väkirehussa oleva proteiinikoostumus ei kuitenkaan vaikuta karkearehun syöntimäärään. Andresen, N., Redbo, I. (1999): Foraging behaviour of growing pigs on grassland in relation to stocking rate and feed crude protein level. Appl. Anim. Behav. Sci. 62, Katja Mahal Tutkimukset sikojen ulkotarhaus ja karkearehuruokinta 20/25