Maistraattien toimialuejaot

Transkriptio

1 Maistraattien toimialuejaot ja erikoistuminen 39/2010 Hallinnon kehittäminen

2

3 Maistraattien toimialuejaot ja erikoistuminen Valtiovarainministeriön julkaisuja 39/2010 Hallinnon kehittätminen

4 VALTIOVARAINMINISTERIÖ PL 28 (Snellmaninkatu 1 A) VALTIONEUVOSTO Puhelin (vaihde) Internet: Taitto: Pirkko Ala-Marttila/VM-julkaisutiimi Helsinki 2010

5 Kuvailulehti Julkaisija ja julkaisuaika Valtiovarainministeriö, syyskuu 2010 Tekijät Maistraattien toimialuejakojen tarkoituksenmukaisuutta ja erikoistumismahdollisuuksien lisäämistä maistraateissa selvittänyt työryhmä Julkaisun nimi Maistraattien toimialuejaot ja erikoistuminen Julkaisun osat/ muut tuotetut versiot Julkaisu on saatavissa osoitteesta Asiasanat Maistraatit, aluejako, erikoistuminen Julkaisusarjan nimi ja numero Valtiovarainministeriön julkaisuja 39/2010 Julkaisun myynti/jakaja Valtiovarainministeriö, julkaisutiimi, s-posti: Painopaikka ja -aika Julkaistu ainoastaan sähköisessä muodossa ISBN (PDF) ISSN (PDF) Sivuja 66 Hinta Kieli Suomi Tiivistelmä Työryhmä ehdottaa maistraattien määrän vähentämistä nykyisestä 24 maistraatista 11 maistraattiin. Ehdotus maistraattien uusiksi toimialueiksi on: maistraatti 1: Espoo ja Raasepori maistraatti 2: Vantaa, Hyvinkää ja Porvoo maistraatti 3: Helsinki maistraatti 4: Hämeenlinna ja Lahti maistraatti 5: Kymenlaakso ja Lappeenranta maistraatti 6: Turun seutu, Turunmaa ja Satakunta maistraatti 7: Vaasa, Kokkola ja Seinäjoki maistraatti 8: Tampere ja Keski-Suomi maistraatti 9: Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala maistraatti 10: Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu maistraatti 11: Lappi. Maistraattien toimialueiden laajentuminen antaisi entistä paremmat mahdollisuudet maistraattien sisäiseen erikoistumiseen, mistä seuraa mahdollisuus tiivistää organisaatiota ja tehostaa resurssien käyttöä. Muuttoilmoitusten käsittelyn siirtäminen pääkaupunkiseudun maistraateista on jo käynnistynyt. Työryhmän ehdotuksiin sisältyy myös kansainvälisluonteisten väestötietohallinnon tehtävien keskittämistä yhteen maistraattiin sekä ehdotuksia eräiden holhoustoimen tehtävien keskittämisestä.

6 Presentationsblad Utgivare och datum Finansministeriet, september 2010 Författare Arbetsgruppen som utrett ändamålsenligheten hos magistraternas verksamhetsområdesindelning och utökandet av specialiseringsmöjligheterna inom magistraterna Publikationens titel Magistraternas verksamhetsområdesindelningar och specialisering Publikationens andra versioner Publikationen finns på finska på Nyckelord Publikationsserie och nummer Finansministeriet publikationer 39/2010 Beställningar/distribution Finansministeriets publikationsteam, e-post: Tryckeri/tryckningsort och -år Finns endast i elektronisk form ISBN (PDF) ISSN (PDF) Sidor 66 Pris Språk Finska Sammandrag Arbetsgruppen föreslår att antalet magistrater minskas från de nuvarande 24 till 11 stycken. Förslaget till nya verksamhetsområden för magistraterna: magistrat 1: Esbo och Raseborg magistrat 2: Vanda, Hyvinge och Borgå magistrat 3: Helsingfors magistrat 4: Tavastehus och Lahtis magistrat 5: Kymmenedalen och Villmanstrand magistrat 6: Åboregionen, Åboland och Satakunta magistrat 7: Vasa, Karleby och Seinäjoki magistrat 8: Tammerfors och Mellersta Finland magistrat 9: Södra Savolax, Norra Savolax och Norra Karelen magistrat 10: Norra Österbotten och Kajanaland magistrat 11: Lappland Utvidgade verksamhetsområden skulle ge bättre möjligheter till intern specialisering inom magistraterna, vilket skulle göra det möjligt att komprimera organisationen och effektivisera användningen av resurser. Flyttandet av behandlingen av flyttanmälningar från magistraterna inom huvudstadsregionen har ledan inletts. Arbetsgruppen föreslår också att befolkningsdatauppgifter med internationell anknytning skulle koncentreras till en enda magistrat samt att vissa förmyndaruppgifter skulle koncentreras.

7 Description page Publisher and date Ministry of Finance, September 2010 Author(s) Working group examining the expediency of areas of operation and specialisation options of local register offices Title of publication Division into areas of operation of local register offices and their specialisation Parts of publication/ other versions released The publication is available in Finnish at Keywords Publication series and number Ministry of Finance publications 39/2010 Distribution and sale Ministry of Finance, publications team, Printed by Available in electronic form only ISBN (PDF) ISSN (PDF) No. of pages 66 Price Language Finnish Abstract The working group proposes that the number of local register offices be reduced from the existing 24 to 11 units. The proposed operating district breakdown is as follows: Local register office no. 1: Espoo and Raasepori Local register office no. 2: Vantaa, Hyvinkää and Porvoo Local register office no. 3: Helsinki Local register office no. 4: Hämeenlinna and Lahti Local register office no. 5: Kymenlaakso and Lappeenranta Local register office no. 6: Turku region, Turunmaa and Satakunta Local register office no. 7: Vaasa, Kokkola and Seinäjoki Local register office no. 8: Tampere and Central Finland Local register office no. 9: South Savo, North Savo and North Karelia Local register office no. 10: Northern Ostrobothnia and Kainuu Local register office no. 11: Lapland By expanding the areas of operation of the local register offices, it would be easier for the units to specialise in selected activities. This, in turn, would make it possible to consolidate organisational activities and make more effective use of resources. The process of relocating the system of change of address notifications away from the Helsinki metropolitan area has already been set in motion. One of the proposals made by the working group is to gather together into one local register office administrative population registration tasks of an international nature. The working group also put forward a suggestion that certain guardianship functions could be brought together.

8

9 Valtiovarainministeriölle Valtiovarainministeriö asetti työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia selvitys maistraattien toimialuejakojen tarkoituksenmukaisuudesta sekä tehdä ehdotus mahdollisesti tarvittaviksi uudistuksiksi. Työryhmän tuli selvittää myös ne tehtävät, jotka soveltuisivat uusiksi erikoistumistehtäviksi. Työryhmän toimikausi oli Työryhmän tehtävänä oli selvittää nykyisten maistraattien toimialueiden tarkoituksenmukaisuus ja tehdä ehdotus maistraattien uusista toimialueista. Lisäksi työryhmän tuli selvittää erikoistumiseen soveltuvat tehtävät ja tehdä ehdotus, mitkä tehtävät soveltuvat mihinkin maistraatteihin siirrettäväksi erikoistumistehtävinä. Työryhmän puheenjohtajana toimi hallitusneuvos Leena Lehtonen valtiovarainministeriöstä. Työryhmän jäseninä toimivat neuvotteleva virkamies Anu Nousiainen valtiovarainministeriöstä asti, ylitarkastaja Miira Lehto valtiovarainministeriöstä, kehityspäällikkö Jukka Mäkelä Väestörekisterikeskuksesta, kehittämispäällikkö Merja Koponen Itä-Suomen aluehallintovirastosta, ylitarkastaja Marja-Leena Martikainen Itä-Suomen aluehallintovirastosta, kehittämispäällikkö Aila Heusala Itä-Suomen aluehallintovirastosta, maistraatin päällikkö Auli Peltoniemi Keski-Suomen maistraatista, maistraatin päällikkö Ari Heikkinen Kainuun maistraatista, maistraatin päällikkö Kari Ranta Vantaan maistraatista lähtien, henkikirjoittaja Maria Lunabba Vaasan maistraatista, maistraatin päällikkö Tom Marsti Juko ry:n edustajana, tarkastaja Kari Laaksonen ProUnioni ry:n edustajana ja tarkastaja Leena Kälkäjä JHL ry:n edustajana. Työryhmän sihteereinä toimivat ylitarkastaja Miira Lehto valtiovarainministeriöstä ja ylitarkastaja Marja-Leena Martikainen Itä-Suomen aluehallintovirastosta.

10 Saatuaan työnsä päätökseen työryhmä luovuttaa raporttinsa valtionvarainministeriölle. Raporttiin sisältyy Leena Kälkäjän eriävä mielipide. Helsingissä Leena Lehtonen Miira Lehto Jukka Mäkelä Merja Koponen Marja-Leena Martikainen Aila Heusala Auli Peltoniemi Ari Heikkinen Kari Ranta Maria Lunabba Tom Marsti Kari Laaksonen Leena Kälkäjä

11 11 Sisältö 1 Valtion aluehallinnon uudistus ja sen vaikutus maistraatteihin Valtion paikallishallinnon rakenteen muutos Maistraattien toimialuejakoja koskevat muutokset vuosina Maistraattien uusien toimialuejakojen suunnittelussa huomioon otettavia tekijöitä Yhdenmukaiset aluejaot Kielelliset oikeudet Palvelujen kysyntä ja saatavuus Maistraattien ohjaukseen ja johtamiseen kohdistuvat muutostarpeet Yleislinjauksia vaihtoehtojen tarkastelussa Ehdotukset toimialuejaoiksi ja perustelut Erikoistuminen Selvitys maistraattien uusiksi erikoistumistehtäviksi soveltuvista tehtävistä Väestötietojärjestelmätehtävät Kansainvälisluonteisia väestökirjahallinnon tehtäviä Muuttoilmoitukset Holhoustoimen tehtävät Muita erikoistumistehtäviä Ehdotukset erikoistumistehtäviksi Erikoistuminen laajempien maistraattikokonaisuuksien sisällä Valtakunnalliset erikoistumistehtävät Kansainvälisluonteisia väestökirjahallinnon tehtäviä Muuttoilmoitukset: merkintöjen tekeminen VTJ:ään Holhoustoimen tehtäviä Muita tehtäviä...55

12 12 8 Palvelujen saatavuuden turvaaminen toimialuejakojen muutoksissa Henkilöstöpoliittiset vaikutukset Liite 1. Väkiluku alueittain sekä väestömäärän muutos Liite 2. Maistraattien toimialueiden väestömäärät ja henkilötyövuodet...62 Liite 3. Kartta ehdotetuista maistraattien uusista toimialueista...63 Eriävä mielipide...65

13 13 1 Valtion aluehallinnon uudistus ja sen vaikutus maistraatteihin Suomen aluehallinnossa toteutettiin lukien laaja uudistus. Aikaisempien lääninhallitusten, työvoima- ja elinkeinokeskusten, ympäristökeskusten, ympäristölupavirastojen, työsuojelupiirien ja tiepiirien tehtävät on koottu kahteen uuteen monialaiseen viranomaiseen, aluehallintovirastoihin (AVI) ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin (ELY). Aluehallintovirastoja on kuusi, minkä lisäksi niille kuuluvia tehtäviä hoitaa Ahvenanmaalla Ahvenanmaan valtionvirasto. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia on 15. Aluehallintovirastojen yleishallinnollinen ohjaus kuuluu valtionvarainministeriölle. Aluehallintovirastojen alaisuudessa toimivat valtion paikallisviranomaisina maistraatit. Maistraattien ohjaus, kehittäminen ja valvonta on lukien keskitetty Itä-Suomen aluehallintovirastolle, jossa tätä tehtävää hoitaa vastuualueista erillinen maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö. Ennen aluehallintouudistuksen voimaan tuloa maistraattien ohjaus- ja valvontatehtävät kuuluivat Etelä-, Länsi- ja Itä-Suomen lääninhallituksille. Maistraattien palkkaus- ja työnantajapolitiikkaan liittyvistä valtakunnallisista tehtävistä huolehtii niin ikään Itä-Suomen aluehallintovirastoon sijoitettu, vastuualueista erillisenä yksikkönä toimiva työnantaja- ja henkilöstöpolitiikkayksikkö. Tämä yksikkö huolehtii sekä aluehallintovirastoja että maistraatteja koskevien tarkentavien virkaehtosopimusten valmistelusta, neuvottelemisesta ja hyväksymisestä sekä työnantaja- ja palkkapolitiikan valmistelusta, mitkä tehtävät aiemmin kuuluivat valtiovarainministeriölle. Maistraatit ovat kuuluneet valtiovarainministeriön hallinnonalalle vuodesta 2008 alkaen. Maistraattien eri toimialojen ohjaamisesta ja niiden kehittämisestä vastaavat valtiovarainministeriön lisäksi oikeusministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä Väestörekisterikeskus, Patentti- ja rekisterihallitus ja lukien Kuluttajavirasto. Rekisterihallinnon laajaalaisten kehittämishankkeiden ohjausta ja seurantaa sekä eri hallinnonaloille kuuluvien toimintojen yhteensovittamista varten valtiovarainministeriö on asettanut kolmeksi vuodeksi rekisterihallinnon yhteistyöryhmän, johon on nimetty edellä mainittujen maistraatteja ohjaavien viranomaisten, maistraattien ja henkilöstöjärjestöjen edustajat.

14 14 Aluehallinnon uudistaminen vuoden 2010 alusta lukien on edellä kuvatuin tavoin merkinnyt suuria muutoksia erityisesti maistraattien ohjaukseen ja kehittämiseen. Rakenteellisia muutoksia ei uudistuksen seurauksena ole vielä tehty.

15 15 2 Valtion paikallishallinnon rakenteen muutos Valtion paikallishallinnon rakenne on 2000-luvulla, erityisesti sen ensimmäisen vuosikymmenen loppupuoliskolla, kokenut merkittäviä muutoksia. Vuoden 2008 alusta lakkautettiin kihlakuntajärjestelmä. Tämä tarkoitti 77 kihlakunnanviraston purkautumista sektorikohtaisiksi (poliisi, maistraatti, ulosotto, syyttäjätoimi) virastoiksi. Kihlakunnat jäivät kuitenkin olemaan valtion paikallishallinnon toimialuejakona ja valtion paikallishallinto järjestetään edelleen kihlakunnittain, kuten valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista annetussa laissa (126/1992) säädetään. Paikallisviranomaisten toimialueet ovat lisäksi viime vuosina laajentuneet. Poliisilaitosten määrä on vähentynyt 90 poliisilaitoksesta 24 poliisilaitokseen vuonna Syyttäjätoimessa muodostettiin 64 syyttäjäyksiköstä 15 uutta syyttäjänvirastoa alkaen. Ulosottotoimessa on muodostettu 51 ulosottopiiristä 22 ulosottovirastoa vuoden 2008 alusta. Maistraateissa on tapahtunut myös yhdistymisiä siten, että maistraattien määrä on vähentynyt 37 maistraatista 24 maistraattiin. Valtion paikallishallinnon toimialueet vastaavat laajuudeltaan pääosin maakuntia tai ovat niitä laajempia. Kehitys paikallishallinnossa on johtanut siihen, että valtion paikallishallintoa ei perinteisessä merkityksessä enää ole. Valtion paikallishallintoa uudistetaan hallinto- ja palvelurakenteiden uudistamisen seurauksena. Paikallishallinnon asemaa ja kehittämismalleja koskevia selvityksiä valmistellaan. Valtion paikallishallinnon viranomaisten toimialueiden laajentaminen antaa paremmat mahdollisuudet tehtävien uudelleen järjestelyille, erikoistumisen toteuttamiselle laajemman alueen sisällä ja siten toimintojen tuloksellisuuden parantamiselle. Toimialuejakotarkastelujen yhteydessä tulee samanaikaisesti kehittää palvelurakenteita. Väestömuutosten heijastumat Valtion paikallishallinnon päätehtävät liittyvät niiden toimialueiden asukkaiden ja yritysten palvelemiseen. Tämän vuoksi niiden kannalta merkittävimpiä ympäristömuutoksia ovat väestömuutokset ja yritystoiminnan muutokset.

16 16 Näistä väestön määrän muutokset vaikuttavat suorimmin valtion paikallishallinnon viranomaisten työmääriin ja sitä kautta toiminnan edellytyksiin. Suomessa on jo jonkin aikaa edennyt kehitys, jossa suuri osa maakunnista menettää väestöä ja väestöä lisääviä maakuntia on lähinnä suurimpien kaupunkikeskusten ympärillä. Väestöä menettävillä alueilla myös valtion paikallishallinnon yksiköiden palvelujen kysyntä vähenee. Viimeaikainen toimialueiden laajentuminen kuitenkin lieventää tämän ilmiön vaikutusta verrattuna muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen, jossa toimialueet olivat pienempiä. Erityisesti alueiden sisäinen väestön keskittyminen ei vaikuta kovin paljoa viranomaistasolla, koska toimialueeseen saattaa kuulua vähenevän ja kasvavan väestön kuntia tai seutuja. Valtakunnallisen väestönkasvun alueilla sijaitsevat valtion paikallishallinnon yksiköt kohtaavat palvelujen kysynnän kasvua väistämättä. Kysyntätilanteiden erilaistuminen nykyisillä suurillakin valtion paikallishallinnon toimialueilla vaikuttaa itse viranomaisten lisäksi hallintoon ainakin ohjauksen osalta. Myös väestöä lisäävissä maakunnissa viranomaisten toimialueilla voi olla väestöä menettäviä seutuja. Väestön sijoittumiseen ympäristötekijänä liittyy läheisesti liikenneyhteyksien kehittyminen toimialueilla. Väestön vähenemiseen ja ikääntymiseen usein liittyy julkisen liikenteen väheneminen alueilla. Paitsi väestön määrän muutokset myös väestön rakenteen muutokset vaikuttavat valtion paikallishallinnon viranomaisiin. Väestön ikääntyminen vaikuttaa siihen, millaisia palveluja väestö tarvitsee ja kysyy. Ikääntyvän väestön osuuden kasvaessa esimerkiksi holhoustoimen palvelujen kysyntä kasvanee ja rikoksien määrä vähentynee. Ikääntyminen vaikuttaa paitsi palvelujen kysyntään myös viranomaisten työvoiman saantiin ainakin väestötappioalueilla. Väestön rakenteen muutoksiin kuuluu myös maahanmuuttajien osuuden kasvaminen väestöstä. Tämäkin muutostekijä vaikuttaa maan eri osissa eri intensiteetillä. Maahanmuuttajat tarvitsevat ja käyttävät hieman eri palveluja kuin syntyperäiset asukkaat ja heidän kielitaitonsa asettaa omat vaatimuksensa valtion paikallishallinnon palveluille. Julkisen sektorin tuottavuus Väestömuutoksista seuraa hallinnon rakenteiden muutostarpeita sekä vaade toiminnan tehostamiseen Valtionhallinnon tuottavuusohjelman tarkoituksena on vähentää valtion työvoiman tarvetta, mistä aiheutuu myös tarve vähentää henkilöstöä valtion hallinnossa. Näiden tarpeiden yhteensovittaminen muihin muutoslinjoihin on yhtäältä tuotantomenetelmien haaste (miten palvelut järjestetään), hallinnonalojen johtamisen haaste (mitä palveluja järjestetään) ja ohjauksen haaste (miten sopeuttaminen ohjelmoidaan erilaisissa tilanteissa oleviin paikallisiin yksiköihin).

17 17 3 Maistraattien toimialuejakoja koskevat muutokset vuosina Sisäasiainministeriön asettaman työryhmän ehdotuksiin perustuen maistraattien toimialuejakoja on vuodesta 2005 lukien tarkistettu yhdistämällä maistraatteja, jolloin maistraattien määrä on vähentynyt 37 maistraatista nykyiseen 24 maistraattiin. Yhdistämällä muodostettiin: Pohjois-Karjalan maistraatti (Joensuun ja Pielisen-Karjalan maistraatit) Kymenlaakson maistraatti (Kotkan ja Kouvolan maistraatit) Pohjois-Savon maistraatti (Ylä-Savon ja Kuopion maistraatit) Etelä-Savon maistraatti (Mikkelin ja Savonlinnan maistraatit) Espoon maistraatti (Espoon ja Lohjan maistraatit) Turun seudun maistraatti (Turun, Vakka-Suomen ja Salon maistraatit) Satakunnan maistraatti (Porin ja Rauman maistraatit) Keski-Suomen maistraatti (Jyväskylän, Jämsän ja Saarijärven maistraatit) Pohjois-Pohjanmaan maistraatti (Oulun ja Raahen maistraatit) ja Lapin maistraatti (Rovaniemen, Kemin ja Lapin maistraatti) Maistraattien nykyiset toimialueet ovat asukasluvultaan vielä paljonkin toisistaan poikkeavia. Pienimmän maistraatin toimialueen asukasluku on ja suurimman Pienimmän maistraatin henkilötyövuosien määrä on vajaa 5 ja suurimman 89. Maistraattien laajan tehtäväkentän hoitaminen pienimmissä maistraateissa on vaikeampaa kuin suuremmissa, joissa on mahdollisuuksia erikoistuneempaan työnjakoon ja sijaisuuksien järjestelyihin. Maistraattien toimialuejakoja tulisi edelleen tarkistaa niin, että resurssien käyttö voidaan organisoida mahdollisimman tehokkaasti maistraatin toimialueella ja ajatellen maistraattikokonaisuutta.

18 18

19 19 4 Maistraattien uusien toimialuejakojen suunnittelussa huomioon otettavia tekijöitä 4.1 Yhdenmukaiset aluejaot Valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista annetun lain mukaan valtion paikallishallinto järjestetään kihlakunnittain. Lakia sovelletaan poliisitoimen, syyttäjäntoimen, ulosottotoimen ja maistraattien sekä, sen mukaan kuin erikseen säädetään, muun valtion paikallishallinnon aluejakoihin. Palveluja ja kansalaisten oikeusturvaa parannettaessa on otettava huomioon, mitä perustuslain 17 :ssä säädetään kielellisistä perusoikeuksista. Kunkin maistraatin toimialueena on yksi tai useampi kihlakunta. Maakuntapohjaisia maistraatteja (16) tällä hetkellä ovat: Kymenlaakson, Lahden, Hämeenlinnan, Lappeenrannan, Tampereen, Satakunnan, Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan, Vaasan, Seinäjoen, Kokkolan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maistraatit. Poliisilaitoksia (24) on nykyisen Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueella 8, joista Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen poliisilaitokset ovat maakuntapohjaisia, nykyisen Lounais-Suomen aluehallintoviraston alueella on 2 poliisilaitosta ja molemmat ovat maakuntapohjaisia (Varsinais-Suomi, Satakunta), Länsi-ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella on 5 poliisilaitosta, joista 3 on maakuntapohjaisia (Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Etelä-Pohjanmaa), Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella on 3 poliisilaitosta, jotka ovat maakuntapohjaisia (Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala), Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella on 4 poliisilaitosta, joista Kainuun poliisilaitos on maakuntapohjainen ja Lapin aluehallintoviraston alueella on 2 poliisilaitosta. Maakuntapohjaisia poliisilaitoksia on siis 12. Ulosoton paikallisviranomaisia ulosottovirastoja on 22, joista maakuntapohjaisia (13) ovat Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Päijät-Hämeen, Kanta-Hämeen, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan ja Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, ja Kainuun ulosottovirastot (ulosottopiirit).

20 20 Tavoite valtionhallinnon aluejakojen yhtenäisyydestä ei ole toteutunut, mikä osaltaan on vaikeuttanut hallinnon kehittämistä. Läänien lakkaaminen aluejakoina ja maistraattien ohjauksen kokoaminen yhteen aluehallintovirastoon lukien antaa uusia mahdollisuuksia maistraattien toiminnan tehostamiseen ja tuottavuuden parantamiseen keinona maistraattien yhdistäminen ja toimialueiden laajentaminen. 4.2 Kielelliset oikeudet Maistraattien toimialueita järjestettäessä on otettava huomioon myös perustuslain ja kielilain säännökset. Espoon, Vantaan, Helsingin, Porvoon, Kymenlaakson, Turun seudun sekä Kokkolan maistraatit ovat kaksikielisiä. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Raaseporin, Turunmaan ja Vaasan maistraatit ovat kaksikielisiä maistraatteja ja asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Muut maistraatit ovat suomenkielisiä. Maistraatteja yhdistettäessä tulee myös ottaa huomioon se, miten kielelliset oikeudet toteutuvat, jos kaksikielinen, ruotsinkielienemmistöinen maistraatti ja/tai kaksikielinen, suomenkielienemmistöinen maistraatti ja/tai yksikielinen suomenkielinen maistraatti yhdistyvät. Paikallispoliisissa toteutetussa uudistuksessa ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseksi muodostettiin kaksikielisistä enemmistöltään ruotsinkielisistä Raaseporin, Pietarsaaren, Mustasaaren, Närpiön ja Turunmaan kihlakunnan alueista alueellisia yksiköitä, joiden kielellinen asema (kaksikielinen ruotsin kielen enemmistöinen) ja työkieli (ruotsi) säilyivät entisenä. Ulosottotoimen uudistuksessa ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseksi säädettiin ulosottotoimen hallinnosta annetussa asetuksessa Helsingin, Itäja Keski-Uudenmaan, Länsi-Uudenmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan sekä Varsinais-Suomen ulosottovirastoissa kielitaitoa koskevana kelpoisuusvaatimuksena yhteen kihlakunnanvoudin virkaan ruotsin kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito sekä suomen kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. Perustuslaki ja kielilaki Perustuslain 6 sisältää yhdenvertaisuusperiaatetta koskevat säännökset. Pykälän 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Pykälän 2 momentissa todetaan, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mm. kielen perusteella. Perustuslain 22 :ssä säädetään perusoikeuksien turvaamisesta. Pykälän mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Säännös edellyttää julkiselta vallalta perusoikeusmyönteistä toimintaa ja lainsäädännön tulkintaa.

21 21 Perustuslain 17 :n 1 momentin mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Pykälän 2 momentin mukaan jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on säännöksen mukaan huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Perustuslain momentin mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan. Kansalliskieliä koskeva yleislainsäädäntö Viranomaisen velvollisuus on antaa palvelua kahdella kielellä. Kielellisten perusoikeuksien toteuttamisen kannalta keskeinen laki on kielilaki (423/2003), jonka tavoitteena on muun muassa, että kielelliset oikeudet toteutetaan ilman, että niihin täytyy erikseen vedota (kielilain 2 2 mom.). Valtion viranomaisessa jokaisella on oikeus käyttää suomea tai ruotsia (10 ). Viranomaiset ovat joko yksi- tai kaksikielisiä. Viranomainen on kaksikielinen, jos sen virka-alueeseen kuuluu yksikin kaksikielinen kunta (6 1 mom. 2 kohta). Kielilain 23 sisältää säännökset viranomaisten velvollisuudesta toteuttaa kielellisiä oikeuksia käytännössä. Viranomaisen tulee toiminnassaan omaaloitteisesti huolehtia siitä, että yksityishenkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä (23 1 mom.). Kaksikielisen viranomaisen tulee palvella yleisöä suomeksi ja ruotsiksi sekä palvelussaan että muussa toiminnassaan osoittaa yleisölle käyttävänsä molempia kieliä (23 2 mom.). Viranomaisen on toiminnassaan edistettävä molempien kansalliskielten käyttöä (35 3 mom.) Kaksikielisen viranomaisen tulee tarjota alueensa asukkaille kaikki palvelut suomen ja ruotsin kielellä yhtäläisin ehdoin, riippumatta enemmistön kielestä. Palvelulla tarkoitetaan niin suullista palvelua esimerkiksi puhelimessa ja henkilökohtaisessa asiakaspalvelussa että kirjallista palvelua esimerkiksi viranomaisen vastauksissa. Keskeistä on, että viranomaisen on tarjottava palvelut suomen ja ruotsin kielellä oma-aloitteisesti, ja ilman että asiakkaan tarvitsee vedota oikeuksiinsa (2 2 mom.). Edelleen kielellisten oikeuksien on toteuduttava myös käytännössä. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että lomakkeiden, verkkosivujen ja muun materiaalin on oltava yhtä helposti saatavilla molemmilla kansalliskielillä ja ettei asiakasta saa pyytää vaihtamaan kieltä. Kaksikielisen viranomaisen tulee myös osoittaa yleisölle käyttävänsä molempia kieliä. Tämä merkitsee, että viranomaisella tulee olla sekä suomen- että

22 22 ruotsinkielinen nimi ja, jos sellaisia käytetään, lyhenne. Edelleen viranomaisen kirjepohjissa, logossa, opasteissa, lomakkeissa ja muissa julkaisuissa on käytettävä molempia kieliä ja puhelinvaihteen on vastattava molemmilla kielillä. Valtion viranomaisten henkilöstön kielitaito Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003) määrittelee muun muassa perusteet henkilöstön kielitaitoa koskeville kelpoisuusvaatimuksille. Valtion viranomaisten henkilöstölle voidaan asettaa kielitaitoa koskevia kelpoisuusvaatimuksia vain lailla taikka lain nojalla valtioneuvoston tai asianomaisen ministeriön asetuksella (5 ). Kaksikielisessä valtion viranomaisessa, jossa enemmistön kielenä on suomen kieli, niissä viroissa, joissa laissa tai asetuksessa on säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkinto, on kielitaitoa koskevana kelpoisuusvaatimuksena erinomainen suomen kielen kirjallinen ja suullinen taito sekä tyydyttävä ruotsin kielen kirjallinen ja suullinen taito. Vastaavasti kaksikielisessä valtion viranomaisessa, jossa enemmistön kielenä on ruotsin kieli, kelpoisuusvaatimuksena on erinomainen ruotsin kielen kirjallinen ja suullinen taito sekä tyydyttävä suomen kielen kirjallinen ja suullinen taito. Yksikielisessä suomenkielisessä valtion viranomaisessa on kielitaitoa koskevana kelpoisuusvaatimuksena erinomainen suomen kielen kirjallinen ja suullinen taito sekä tyydyttävä ruotsin kielen ymmärtämisen taito (6 1 mom.). Edellä mainituista suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista voidaan kuitenkin valtioneuvoston asetuksella säätää poikkeuksia seuraavin edellytyksin: jos työtehtävät sitä edellyttävät tai, jos eri kielten käyttämistä edellyttävien työtehtävien jako viranomaisessa sen sallii, taikka vaatimuksista poikkeamiselle on muita erityisen painavia syitä (6 3 mom.). Suomen ja ruotsin kielten taitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista on lisäksi aina säädettävä, jos henkilöstön tehtäviin kuuluu yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta merkittävää julkisen vallan käyttöä (5 ). Muulle henkilöstölle kuin sille, jolla on säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkinto, asetettavista suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksella (6 4 mom.). Valtioneuvoston asetuksella voidaan myös antaa valtuutus suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevien kelpoisuusvaatimusten säätämiseen asianomaisen ministeriön asetuksella niissä tapauksissa, joissa henkilöstölle ei kielitaitovaatimusten lisäksi aseteta muita kelpoisuusvaatimuksia. Lain perusteella on annettu valtioneuvoston asetus suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa (481/2003). Laissa tai asetuksessa säädetty kielitaito osoitetaan, jos kyseessä ei ole henkilön äidinkieli, aina muodollisella kielikokeella (lain 10 1 mom.), toisin sanoen joko valtionhallinnon kielitutkinnolla, joka voi sisältyä myös korkeakoulututkintoon, tai yleisellä kie-

23 23 likokeella. Tällaista kielitaitoa ei näin ollen voi osoittaa esimerkiksi viranhaun yhteydessä tehtävällä haastattelulla tai kokemusperäisesti. Kielitutkinnossa voidaan osoittaa: 1) suomen tai ruotsin kielen suullinen taito, 2) suomen tai ruotsin kielen kirjallinen taito sekä 3) suomen tai ruotsin kielen ymmärtämisen taito (asetuksen 1 1 mom.). Kielitaidon taitotasoja on kolme: erinomainen (ennen: täydellinen), hyvä tai tyydyttävä (asetuksen 1 2 mom.). Myös muulta henkilöstöltä kuin siltä, jolla on säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkinto, tulee aina olla tehtävien hoitamiseksi riittävä kielitaito (2 ). Henkilöstön kielitaidon ylläpitäminen on työantajan vastuulla (2 ). Viranomaisten on koulutusta järjestämällä ja muilla henkilöstöpoliittisilla toimilla huolehdittava, että sen henkilöstöllä on riittävä kielitaito viranomaisen tehtävien hoitamiseksi laissa asetettujen vaatimusten mukaisesti. Virkaa täytettäessä ja muuhun palvelussuhteeseen henkilöstöä otettaessa on varmistauduttava siitä, että palvelukseen otettavalla on työtehtävien edellyttämä kielitaito (3 ). 4.3 Palvelujen kysyntä ja saatavuus Palvelujen saatavuutta arvioitaessa on otettava huomioon sekä palvelujen tarjonta että kysyntä. Kysynnän arvioinnissa voidaan tarkastella toisaalta maistraatin toimialueen asukaslukua ja sen kehitystä ja toisaalta maistraatin eri tehtäväryhmien asiakasmääriä. Palvelujen tarjonnan arvioinnissa voidaan käyttää kriteereinä maistraattien toimipaikkojen sijaintia fyysistä asiointia edellyttävissä palveluissa, henkilöstömääriä maistraateittain ja tulosalueittain sekä käsittelyaikoja. Muuttotaseen suhteen Suomen maakunnat jakautuvat kutakuinkin tasan positiivisiin ja negatiivisiin. Positiivisin muuttotase oli vuonna 2009 Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Negatiivisin muuttotase taas oli Kainuussa ja Etelä-Savossa. Muutto suuntautuu pääasiallisesti maan etelä-, länsi- ja keskiosiin. Liite 1. Liitteestä 2 ilmenevät maistraattien toimialueiden väestömäärät ja henkilötyövuodet vuosilta ja henkilötyövuodet myös vuodelta Vaihteluväli on sangen suuri. Asiakaskeskeinen palvelutuotanto Yhteiskunnan kannalta arvokkaita tuloksia ja vaikuttavuutta aikaansaadaan jatkossa yhä enemmän yhdessä asiakkaiden kanssa. Asiakaskeskeisen palvelutuotannon lähtökohta tulisi olla suunnittelu monenlaisten ihmisten tarpeisiin ja olosuhteisiin. Tämä tarkoittaa rakenteiden ja toimintatapojen muokkautumista ihmisten mukaan. Lähtökohtana on tällöin monikanavainen palvelu-