Maatietopalvelu

Transkriptio

1 MAAKATSAUS Maatietopalvelu JULKINEN AFGANISTAN - MAAKATSAUS Afganistan on kärsinyt jo yli 30 vuoden ajan pitkittyneestä konfliktista, joka on ajanut miljoonat maan kansalaiset pakolaisuuteen ulkomaille ja tehnyt siitä yhden maailman köyhimmistä ja vanhoillisimmista maista. Afganistanin nykytilaa varjostaa kasvava epävarmuus tulevasta: kansainväliset joukot poistuvat maasta vuoden 2014 loppuun mennessä, jolloin Afganistanin hallituksen on pärjättävä omillaan. Tieto joukkojen vetäytymisestä on muuttanut Afganistanin sodan osapuolten strategioita. Taistelut ovat rauhoittuneet edellisvuosista NATO-vetoisten joukkojen nopeasti vähentyessä ja Taliban-liikkeen keskittyessä kontrolloimaan maaseudun väestöä ja odotellessa siirtymävaiheen päättymistä. Afganistanin hallitusta vastustavien kapinallisten iskuista yhä suurempi osa kohdistuu siviileihin, ja yhä useammin kyseessä on yksityishenkilön salamurha. Humanitaarinen tilanne on heikentynyt konfliktialueen laajenemisen ja rahoituksen vähenemisen takia. Ihmisoikeustilanteen pelätään huonontuvan kansainvälisten toimijoiden vetäytyessä maasta vuonna Yleistietoa Afganistanin perustiedot Maantieteelliset olosuhteet Väestöryhmät Uskonto Yhteiskunta Valtiovalta Taliban ja muut kapinalliset Siirtymävaihe Talous Turvallisuustilanne Iskujen määrät Alueelliset erot Siviiliuhrit Sisäinen siirtyminen Valtion kyky tarjota suojelua Turvallisuustilanteen kehittyminen tulevaisuudessa Humanitaarinen tilanne Terveydenhoito Koulutus Ihmisoikeustilanne Naisten asema Lasten asema Pakolaisuus Afgaanipakolaiset Pakistanissa Afgaanipakolaiset Iranissa Afgaanipakolaiset muualla maailmassa Afganistanilaiset Suomessa Paluumuutto... 29

2 2 (36) 1. Yleistietoa 1.1. Afganistanin perustiedot Valtiomuoto islamilainen tasavalta Pinta-ala km² (lähes kaksi kertaa Suomen kokoinen) Asukasluku Arviolta 30 miljoonaa 1 (puutteellinen väestönlaskenta tehty viimeksi 1979) Naapurimaat Pakistan, Iran, Tadzhikistan, Turkmenistan, Uzbekistan ja Kiina Pääkaupunki Kabul (arviolta 4 miljoonaa asukasta) Presidentti Hamid Karzai Etniset ryhmät pashtut eli pataanit (n %), tadzhikit (n %), hazarat ( n %), uzbekit (n. 9 %), muut ryhmät 2 yhteensä noin 5 10 % 3 Viralliset kielet dari (Afganistanin persian murre) (n.50 %) ja pashtu (n.35 %) Uskonnot Islam ( %): sunnimuslimeja n.80 % ja shiioja n.19 %. BKT Arviolta miljardia USD, asukasta kohden noin USD. Eri lähteiden arviot vaihtelevat huomattavasti. Eliniän odote 49 vuotta Inhimillisen kehityksen 172/186 indeksi Äitiys- ja imeväiskuolleisuus Äitiyskuolleisuus 327/1000, imeväiskuolleisuus 74/1000, alle 5-vuotiaiden kuolleisuus 102/1000 Lukutaito 28 % yli 15-vuotiaista (miehistä 43 % ja naisista 13 %) 1 Arviot vaihtelevat 25 miljoonasta (Afganistanin tilastokeskus) 35 miljoonaan (Maailmanpankki). 2 Afganistanin perustuslain mukaan (luku 1, 4) Afganistanin kansa koostuu seuraavista etnisistä ryhmistä: pashtut, tadzhikit, hazarat, uzbekit, turkmeenit, balutshit, pashait, nuristanit, aimaqit, arabit, kirgiisit, qizilbashit, gudzharit, brahwuit ja muut. 3 Arviot Afganistanin etnisestä jakaumasta ovat kiisteltyjä ja poliittisesti arkaluontoisia. Tässä katsauksessa esitetty jakauma perustuu eri lähteissä esiintyvien lukujen keskiarvoihin. Viime kädessä luvut ovat kuitenkin vain valistuneita arvauksia (engl. guesstimates), koska Afganistanissa ei ole koskaan tehty systemaattista väestönlaskentaa.

3 3 (36) Lähteet: Afghanistan Central Statistics Organization 4 ; AMICS-tutkimus 5 ; Afghanistan Mortality Survey 6 ; CIA World Factbook 7 ; UN Data 8 ; UNDP International Human Development Index 9 ; World Bank 10. Etnisen, uskonnollisen ja kielellisen jakauman osalta lähteinä on käytetty myös kirjallisuutta (Barfield 11 ; Sergejeff 12 ). Kaikkien Afganistanista esitettävien tarkkojen lukujen kohdalla on muistettava, että maan olosuhteet eivät mahdollista luotettavaa tiedonkeruuta ja tilastointia. Kaikki luvut perustuvat saatavilla olevien puutteellisten tietojen pohjalta tehtyihin arvioihin. Center for Strategic and International Studies on syyskuussa 2012 ilmestyneessä raportissa käsitellyt kattavasti Afganistanista kertovien tilastojen ongelmallisuutta Maantieteelliset olosuhteet Afganistan on Keski-Aasian sydämessä sijaitseva vuoristoinen sisämaavaltio. Maan kulttuuria ja kansaa on toisaalta muokannut sijainti valloittajien ja kauppiaiden kulkureitillä Silkkitien varrella, mutta toisaalta sen laaksojen eristyneisyys on luonut maan sisälle huomattavia alueellisia eroja. Valtaosa Afganistanista koostuukin pienistä kylistä. Väestöstä noin 80 prosenttia elää maaseudulla, missä elinolot ovat karut ja vaativat. Maanviljelyyn kelpaavaa maata on erittäin vuoristoisessa maassa vain vähän, ja olosuhteet sallivat suurimmassa osassa Afganistania ainoastaan kausiluontoisen viljelyn. Ilmasto on talvisin kylmä ja kesäisin kuuma, mutta maan sisällä on huomattavia korkeusvaihteluista johtuvia eroja. Talvisin lumien tultua yhteydet ulkomaailmaan katkeavat monilla vuoristoseuduilla. 14 Afganistan jakautuu hallinnollisesti 34 maakuntaan (velayat), jotka jakautuvat edelleen piirikuntiin (volusvali). Piirikunnat koostuvat useista pienistä kylistä, jotka voivat olla toisistaan kovinkin eristyksissä. Perinteinen afganistanilainen kylä on savesta rakennettu korkeamuurinen linnoitus (qala), jonka asukkaat kuuluvat samaan sukuun. 15 Ylivoimaisesti suurin kaupunki on pääkaupunki Kabul, jonka asukasmäärä on 2000-luvulla paisunut paristasadasta tuhannesta yli neljään miljoonaan. Suurimmat kaupungit ovat maan keskiosassa sijaitsevan Kabulin lisäksi Herat lännessä, Kandahar etelässä ja Mazari Sharif pohjoisessa. Tärkein kulkuyhteys on kaupungit yhdistävä kehätie (Ring Road, Highway 1), joka jakautuu osuuksiin Kabul-Kandahar, Kandahar-Herat, He- 4 Afghanistan Central Statistics Organization. ( ); 5 Afghanistan Multiple Indicator Cluster Survey (AMICS) ( ) 6 Afghanistan Mortality Survey Marraskuu ( ) 7 CIA. The World Factbook Afghanistan. ( ) 8 United Nations Statistics Division. UN Data Afghanistan. ( ) 9 United Nations Development Programme. Afghanistan Country Profile: Human Development Indicators. ( ) 10 World Bank. Data Afghanistan. ( ); World Bank Afghanistan in Transition: Looking Beyond /Rendered/PDF/708510v10WP0Bo0ansition0Beyond02014.pdf ( ) 11 Thomas Barfield 2010: Afghanistan A Cultural and Political History. 12 Andrei Sergejeff 2011: Afganistanin historia Silkkitietä kulttuurien risteykseen. 13 CSIS The Afghan War: Creating the Economic Conditions and Civil-Military Aid Efforts Needed for Transition. ( ) 14 Barfield 2010 s.32; Emadi 2005 s Emadi 2005 s.120

4 4 (36) rat-mazar ja Mazar-Kabul. Kabulista Jalalabadin kautta itään johtaa tie Pakistanin Peshawariin ja Islamabadiin, Kandaharista taas pääsee Pakistanin Quettaan, Heratista Iranin Mashhadiin ja Mazari Sharifista Uzbekistanin kaupunkeihin. Afganistanissa on myös lentokenttiä, joista merkittävimmät ovat Kabulissa ja Kandaharissa sijaitsevat kansainväliset kentät. Afganistanissa ei ole ollenkaan rautatieverkostoa Väestöryhmät Afganistanin kansa koostuu lukuisista etnisistä, uskonnollisista ja kielellisistä ryhmistä, joiden keskinäisiä välejä varjostavat valitettavan usein epäluottamus ja segregaatio. Afganistanin yhteisöllisessä kulttuurissa yksilön aseman yhteiskunnassa määrittää hänen sukunsa, heimonsa ja etninen taustansa (qaum). Afganistanissa sukunimien käyttö ei ole vakiintunutta, ja ensisijaisesti yksilöt identifioidaan isän, isoisän tai laajemman heimon perusteella. Suvun maineen ylläpito nähdään yksilön itsemääräämisoikeutta tärkeämpänä tavoitteena, ja sukuun kuuluminen on ainoa sosiaaliturva ja avain yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Yksilön ongelmat nähdään koko suvun ongelmina. Hierarkia antaa päätösvallan sukujen vanhimmille, ja perhettä ja heimoa johtavat iäkkäimmät patriarkat. Erisnimien eteen lisättävät tittelit kertovat henkilön korkeasta asemasta yhteisössään. Tyypillisiä esimerkkejä ovat sheikh, khan ja agha. Uskonnollisesta arvovallasta viestivät mulla, maulavi, hadzhi (islamilaisen pyhiinvaelluksen Mekassa suorittanut henkilö), sayed (Profeetta Muhammedista polveutuva henkilö, monikko sadat) ja pir (suufien uskonnollinen auktoriteetti). Etnisistä ryhmistä suurin ja perinteisesti Afganistania hallinnut ryhmä ovat pashtut 17, jotka asuttavat varsinkin Etelä- ja Itä-Afganistania ja heitä on myös Pakistanin puolella. He puhuvat iranilaiseen ryhmään kuuluvaa kieltä, pashtua. Pashtujen ikivanhaa ja etenkin maaseudulla edelleen vallitsevaa moraalikoodia kutsutaan nimellä Pashtunwali. Sen perusperiaatteita ovat kunnia (nang, ghairat), suvun naispuolisten jäsenten suojeleminen (namus) ja vieraanvaraisuus (melmastia). Kunnian korostamisen haitallisia seurauksia voivat olla sukujen väliset verikostot (badal) ja naisten kunniamurhat. Heimojen välisiä kiistoja voidaan kuitenkin sovitella heimonvanhimpien jirga- ja maraka-neuvostoissa. 18 Pashtujen kulttuuri on erittäin heimokeskeinen. Pashtuheimot polveutuvat myyttisen kantaisän Qaisin neljän pojan kautta muodostaen päähaarat Durrani, Ghilzai, Gorghosht ja Karlanri. Durrani-haaran ydinaluetta on Kandahar ja eteläinen Afganistan, kun taas Ghilzai-alaheimoja elää pääosin Afganistanin ja Pakistanin itärajalla. 19 Afganistanin kuninkaat polveutuivat vuosina Durrani-suvusta, ja heidän pahimpia kilpailijoitaan olivat Ghilzai-heimot. Asetelma on säilynyt myös nykypäivänä: presidentti Hamid Karzai kuuluu Durrani-heimon Popalzai -alahaaraan, kun taas merkittävimmät Taliban-johtajat tulevat Ghilzai-heimojen parista. 20 Hallintoa vastustava kapinallistoiminta keskittyy enimmäkseen pashtujen asuttamille alueille. 21 Vaikka pashtut ovat yksittäisistä ryhmistä suurin ja kulttuuriltaan vallitsevin, Afganistanin enemmistö muodostuu muista ryhmistä. Näistä suurimmat ovat Afganistanin persian murretta eli da- 16 Emadi 2005 s Pataani on pashtuista historiallisesti käytetty termi. Tässä katsauksessa käytetään alkuperäiskieltä läheisempää muotoa pashtu. 18 AAN ( ); Landinfo Barfield 2010 s Institute for the Study of War 2011 s.11 ( ) 21 USDOD 2012 s.17 ( )

5 5 (36) ria 22 puhuvat tadzhikit (25 30 prosenttia väestöstä) ja hazarat (9 19 % väestöstä). Tadzhikit erottaa muista Afganistanin etnisistä ryhmistä vähäinen heimosidonnaisuus sekä kaupunkilaisuus. Tadzhikit ovat olleet 2000-luvulla merkittävässä asemassa nykyhallinnossa ja kontrolloineet varsinkin sisäministeriötä ja poliisivoimia. 23 Myös perinteisesti halveksitut hazarat ovat tukeneet vahvasti nykyhallintoa, joka on suojannut heitä Taliban-vallan aikana tapahtuneelta etniseltä vainolta. Keski-Afganistanin eristäytyneellä ja köyhällä vuoristoseudulla asuvat hazarat erottuvat muista shiialaisen uskonsa ja mongoleilta perittyjen 24 kasvonpiirteidensä takia. Hazarat ovat myös kulttuuriltaan muita Afganistanin kansanryhmiä liberaalimpia: hazaranaisten asema on vapaampi, koulutusta arvostetaan paitsi poikien myös tyttöjen kohdalla ja pitkäaikaisen vainon seurauksena hazaroilla on voimakas liikkuvuuden perinne ja monia diasporia Afganistanin ulkopuolella. 25 Pohjois-Afganistanissa merkittävä väestönosa ovat turkkilaisia kieliä puhuvat uzbekit (noin 9 prosenttia väestöstä) ja turkmeenit (n. 3 %), maan lounaisosaa taas asuttavat omaa iranilaista kieltään puhuvat balutshit. Maan eristäytyneillä seuduilla on myös säilynyt harvinaisia, muinaisia iranilaisia kieliä puhuvia ryhmiä, kuten pashait ja nuristanit. Maassa on lisäksi liikkuvaa elämää viettäviä paimentolaiskansoja, joista suurimpia ovat pashtupaimentolaiset kuchit ja Länsi- Afganistanin aimaqit. Pohjois-Afganistanissa on pieni gudzhar-paimentolaisten ryhmä, joiden yleisesti uskotaan olevan lähtöisin Intiasta. Muita Afganistanin lukuisista kansanryhmistä ovat muun muassa kirgiisit, arabit ja brahwuit. 26 Afganistanissa eri ryhmät pysyttelevät pääosin omissa oloissaan, ja etniset tai uskonnolliset väkivaltaisuudet ovat nykytilanteessa olleet suhteellisen harvinaisia. Hazaroiden ja pashtujen välit ovat kuitenkin jännittyneet ja johtavat aika ajoin yhteenottoihin. 27 Pashtuheimoista kannatusta saavat Taliban-kapinalliset ovat välillä teloittaneet Kabul-Kandahar-valtatiellä matkustavia hazaroita 28 ja kostoksi hazarakomentajat ovat tappaneet pashtuja Uruzganin maakunnassa 29. Etnisesti moninaisessa Ghaznin maakunnassa hazarat saivat vuoden 2010 eduskuntavaaleissa kaikki jaossa olleet 11 paikkaa pashtualueiden turvattomuudesta johtuvan äänestyspaikkojen sulkemisen takia, mikä aiheutti kiistaa Ghaznissa ja parlamentissa. 30 Merkittävin etninen konflikti Afganistanissa ovat hazaroiden ja kuchipaimentolaisten väliset jatkuvat väkivaltaiset maakiistat. Wardakin maakunnan Behsudin alueella on esiintynyt vuodesta 2007 lähtien keväällä tai alkukesällä vuosittaisia hazaroiden ja kuchien yhteenottoja, jotka liittyvät riitaan laiduntamiseen kelpaavan maan käyttöoikeudesta. Kiistelyn kohteena oleva maaperä on 22 Dari on 1900-luvulla keksitty nimitys Afganistanissa käytetylle persian murteelle, joka on johdettu persian kielen sanasta darbari eli hovi. Persia juurtui Afganistaniin alun perin nimenomaan kuninkaallisten hovissa käytettynä yleiskielenä. Kielestä voidaan käyttää myös nimeä farsi, joka kuitenkin yleisimmin viittaa Iranissa puhuttuun persian murteeseen. Persiaa puhutaan Iranissa, Afganistanissa ja Tadzhikistanissa. 23 Barfield 2010 s Hazaroiden arvellaan polveutuvan Afganistaniin 1200-luvulla saapuneista mongolivalloittajista etnisten piirteiden ja hazaroiden puhuman persian murteen (hazaragi) turkkilaisperäisen sanaston perusteella. Lähdeaineiston puuttuessa heidän alkuperänsä on kuitenkin tuntematon, ja mongoliperimälle on esitetty myös vaihtoehtoisia teorioita (ks. Mousavi 1998) 25 Monsutti Barfield 2010 s.28-29; Emadi 2005 s.204; Tribal Analysis Center ( ) 27 Katzman/Congressional Research Service s ( ) 28 RFE/RL ( ) 29 UNSC s.6 30 Thomas Ruttig ( )

6 6 (36) vuoristossa kesälaitumeksi kelpaavaa maata, jota on Afganistanissa rajallisesti. Maa on tärkeää aluetta asuttavien hazaroiden toimeentulolle. Etelästä keväisin pohjoiseen siirtyvät kuchipaimentolaiset taas ovat pyrkineet käyttämään aluetta kesälaitumenaan. 31 Pahimmat yhteenotot ovat tapahtuneet Wardakin maakunnan Hisayi Awali Behsudin (Behsud I), Markazi Behsudin (Behsudin keskus, Behsud II) ja Dai Mirdadin piirikunnissa sekä Ghaznin maakuntaan kuuluvassa Nawurin piirikunnassa. Kaikki edellä mainitut paikat ovat hazaroiden asuttamia Uskonto Afganistanin valtaväestö tunnustaa sunnalaisen islamin hanafilaista koulukuntaa. Maan uskonnollisista vähemmistöistä merkittävin ovat pääosin shiialaisen islamin jaafarilaista eli 12- shiialaista koulukuntaa edustavat hazarat. Osa hazaroista tunnustaa shiialaisuuden ismaililaista eli 6-shiialaista haaraa. Hazaroiden lisäksi Afganistanissa on myös Iranista 1800-luvulla tulleista sotilaista polveutuvia qizilbash-shiioja, jotka ovat perinteisesti kuuluneet Kabulin eliittiin ja kauppiasluokkaan. Sunnien ja shiiojen lisäksi Afganistanissa on myös suufimuslimeja. 33 Muslimien lisäksi Afganistanissa on hyvin pieni määrä muiden uskontojen edustajia. Maassa on arviolta sikhiä ja hindua. Sikhien ja hindujen on raportoitu kohtaavan syrjintää esimerkiksi koulutuksessa sekä uskontoonsa kuuluvan polttohautauksen toteuttamisessa, mutta varsinaisesta uskontoon perustuvasta vainosta ei ole raportoitu. 34 Afganistanissa on myös pieni hiljaiseloa viettävä kristitty yhteisö, jonka lukumäärän arvioidaan olevan enimmillään joitakin tuhansia. Yhteisö koostuu 1960-luvun lähetyssaarnaajien käännyttämistä entisistä muslimeista, jotka eivät Afganistanin olosuhteissa voi avoimesti tuoda esiin uutta uskontoaan. 35 Epävirallisia kirkkoja toimii kristittyjen edustajan mukaan salaa ympäri maata etenkin suurimmissa kaupungeissa. 36 Afganistanissa oli vanhastaan myös pieni juutalaisyhteisö, mutta 2000-luvulla maassa eli tiettävästi enää ainoastaan yksi juutalainen Yhteiskunta Puitteet Afganistanin islamilaiselle tasavallalle luotiin Bonnin kokouksessa vuoden 2001 lopulla, josta käynnistyi siirtymävaihe kohti parlamentaarista demokratiaa. Suunnanmuutos oli suuri edeltäneeseen Taliban-vallan aikaan nähden, jonka jäljiltä monet valtiolliset mekanismit jouduttiin rakentamaan tyhjästä. Siirtymävaihe päättyi vuoden 2004 presidentinvaaleihin ja 2005 parlamenttivaaleihin, jolloin maa sai demokraattisesti valitun edustuksen. Perustuslaki säädettiin vuonna 2004, mutta muilta osin lainsäädäntö on peräisin joko neuvosto- tai sitä edeltävältä ajalta. Lainsäädäntöprosessi on kuitenkin jatkuvasti käynnissä, ja uusia lakeja laaditaan Afganistanin allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten pohjalta. Parhaillaan säädetään esimerkiksi vuoden 1976 rikoslain uudistusta, medialakia ja uusia vaalilakeja UNEP 2009 s.9, 13 ( ) 32 UNEP 2009 s.20; DIS 2012 s E83C18AD8/0/FFMrapportenAFGHANISTAN2012Final.pdf ( ) 33 Barfield 2010 s.29, IWPR ( ) 35 Emadi 2005 s.12, 62-63; Kabul Press (alkup.2007) ( ) 36 Kabul Press (alkup.2007) 37 Emadi 2005 s.12; Barfield 2010 s UNSC s.11

7 7 (36) 2.1. Valtiovalta Afganistanin nykyhallinto kärsii monista heikkouksista. Se ei tähän mennessä ole kyennyt vakiinnuttamaan asemaansa maan eri osissa, vaan nojautuu paljolti Kabuliin ja alueellisiin mahtimiehiin sekä kansainväliseen tukeen. Afganistanin hallinto on syvästi korruptoitunut: Transparency International luokitteli Afganistanin vuonna 2012 maailman korruptoituneimmaksi maaksi Pohjois- Korean ja Somalian ohella. 39 Afganistanin ministerit, kansanedustajat ja kuvernöörit koostuvat suurelta osin Neuvostoliittoa vastaan ja sisällissodassa taistelleista sotapäälliköistä, joista useat ovat syyllistyneet sotarikoksiin. 40 Parlamentti jakautuu kahteen kamariin: alahuoneeseen (wolesi jirga) ja ylähuoneeseen (meshrano jirga). Afganistanin hallinnon johtavat puolueet taistelivat 1980-luvulla neuvostomiehitystä vastaan (mujahid-puolueet) ja osallistuivat myös 1990-luvun alun sisällissotaan. Puolueet jakautuvat etnisyyden perusteella: hallituksen ja eduskunnan johtavia pashtupuolueita ovat Harakati Enqelabi Islami (Islamilainen vallankumousliike), Jabheye Nejat (Vapautusrintama) ja suufien Mahazi Islami (Gilani-klaanin johtama islamilainen eturintama). Tadzhikkien pääpuolue on Jamiati Islami, hazaroiden Hizbi Wahdat ja uzbekkien Jonbesh. Qizilbash-shiiojen suosima puolue on Harakati Islami. 41 Valtion viranomaisten lailla myös oikeuslaitoksen toimintaa heikentää tuomarien laaja korruptio, ammattitaidottomuus, lahjusten otto ja poliittinen manipulointi. 42 Kidutus on yleinen ilmiö vankiloissa. 43 Tuomiot riippuvat pitkälti yksittäisistä tuomareista, joilla on rikoslain mukaan laaja harkinnanvapaus. Vakavimpien rikosten kohdalla kuolemantuomio on Afganistanissa lain mukaan mahdollinen mutta poikkeuksellinen rangaistus. Valtion langettamien kuolemantuomioiden täytäntöönpano on Afganistanissa harvinaista ja edellyttää aina presidentin henkilökohtaista hyväksyntää. 44 Kuolemantuomioita onkin tähän asti toimeenpantu vain poikkeuksellisen vakavista rikoksista, kuten murhista, raiskauksista, kidnappauksista ja terroriteoista. 45 Afganistanissa on nykyhallinnon aikana teloitettu parisenkymmentä vankia, mutta kuolemantuomioiden langettaminen on huomattavasti täytäntöönpanoa yleisempää: EU:n lehdistötiedotteen mukaan presidentti Karzain hyväksyntää odottamassa oli marraskuussa kuolemantuomiota. YK ja Euroopan unioni ovat ihmisoikeusjärjestöjen ohella vastustaneet kuolemantuomioita Afganistanissa etenkin oikeusjärjestelmässä olevien heikkouksien takia, koska ne saattavat aiheuttaa syyttömän henkilön joutumisen tuomituksi kuolemaan. 46 Suurin osa teloituksista tapahtuu kuitenkin muodollisen oikeusjärjestelmän ulkopuolella epävirallisten auktoriteettien tai oman käden oikeuden kautta. 47 Suuri osa Afganistanin väestöstä ratkaisee kiistansa virallista oikeuslaitosta mieluummin perinteisten mekanismien, kuten heimoneuvostojen kautta. Darinkielisillä alueilla paikallista kyläneu- 39 Transparency International. Corruption Perceptions Index ( ) 40 ks. tarkemmin HRW ( ) ) 41 Emadi 2005 s RFE/RL ( ) 43 UNAMA ( ) 44 Afganistanin perustuslaki AAN/Ruttig ( ) 46 UN News Centre ; EU Delegation Afghanistan IPS

8 8 (36) vostoa kutsutaan shuraksi, pashtunkielisillä alueilla taas jirgaksi. Perinteiset muodollisen valtiovallan rinnalla toimivat neuvostot ovat yleisiä etenkin maaseudulla, jossa keskushallinnon valta muutenkin ulottuu lähinnä piirikuntien keskuksiin. Valtion viranomaiset myös itse ohjaavat kiistoja ratkaistavaksi epävirallisiin neuvostoihin, joiden valta on vakiintunutta varsinkin Etelä- ja Itä- Afganistanissa. Tyypillisiä riidan aiheuttajia ovat maakiistat. Arkaluontoisia asioita, kuten esimerkiksi avioliittokiistoja tai muita naisiin liittyviä asioita, viedään hyvin harvoin suvun ulkopuolisen tahon ratkaistavaksi, koska ne koetaan häpeällisinä. Hazaroiden asuttamalla Keski-Afganistanin ylängöllä pääsääntöisesti kaikki kiistat aiheesta riippumatta ratkaistaan välittömän kyläyhteisön keskuudessa. 48 Vuoden 2012 lopussa tasaisesti vähenevät kansainväliset ISAF-joukot koostuivat 50 maasta (28 NATO-maata ja 22 ei-jäsenmaata) ja kattoivat sotilasta. 49 Afganistanin kansalliset turvallisuusjoukot (Afghanistan National Security Forces, ANSF) taas laajenevat nopeassa tahdissa. Afganistanin kansallinen armeija (Afghanistan National Army, ANA) kattoi joulukuussa henkeä ja poliisivoimat (Afghanistan National Police, ANP) taas Lisäksi vuonna 2010 varsinaisten poliisien tueksi perustettuihin paikallispoliisijoukkoihin (Afghanistan Local Police, ALP), kuului marraskuun 2012 puolivälissä henkilöä, jotka toimivat 86 eri paikkakunnalla. 51 Paikallispoliisijoukkojen tehtävä on suojella omaa piirikuntaansa tai kyläänsä kapinallisilta alueilla, joilla varsinaisten poliisivoimien läsnäolo on vähäistä. 52 Afganistanin toimintakykyisten joukkojen todellisen määrän arvioidaan olevan vain reilut korruption ja kyvyttömyyden takia, joka vaivaa etenkin maan poliisivoimia. Poliisien kuolleisuus kapinallisten iskuissa on huomattavasti muita turvallisuusjoukkoja korkeampi, mikä on suoraa seurausta poliisien muita huonommasta varustustasosta ja koulutuksesta. 53 Virallisten turvallisuusjoukkojen lisäksi Afganistanissa toimii useita epävirallisia aseryhmiä, jotka toimivat keskushallintoon kuuluvien mahtihenkilöiden yksityisarmeijoina. Tällaisista joukoista käytetään nimitystä arbaki (monikko arbakai) ja niiden on usein raportoitu syyllistyneen ihmisoikeusrikkomuksiin Taliban 55 ja muut kapinalliset Taliban-liike on hajanainen ja moninainen joukko aseistettuja ryhmiä, joita yhdistää yhteinen visio Afganistanin islamilaisen emiraatin oikeutuksesta valtiomuotona. Taliban-taistelijoiden lukumäärän arvioidaan olevan alle Talibanin keskeisimpiä ryhmittymiä johdetaan Pakistanista käsin: Quettan kaupungissa toimii liikkeen poliittinen osasto ja Peshawarissa sotilaallinen ja taloudellinen osasto. 57 Talibanin johtoryhmää kutsutaan Quettan shuuraksi (Quetta shura), ja Taliban-liikkeen henkisen johtajan Mulla Omarin uskotaan edelleen vaikuttavan sieltä käsin. Quettan 48 UNAMA 2012 s.24-25; Asia Foundation 2012 s.10, USDOD 2012 s UNSC s.5 51 UNSC s.6 52 USDOD/DODIG 2012 s USDOD 2012 s.45-46; CSIS s.6-7, AIHRC e%20(final%20draft%2c%20english).pdf ( ) 55 Taliban on monikkomuoto opiskelijaa tarkoittavasta sanasta talib. Tässä katsauksessa käytetään muotoa Taliban toisen vakiintuneen version Taleban sijaan. Taliban vastaa paremmin alkukielistä ääntämystä sekä Suomeen vakiintuneita muotoja muissa erisnimissä (vertaa esim. Afganistan, ei Afganestan, Pakistan eikä Pakestan, Tadzhikistan eikä Tadzhikestan jne.) 56 Dorronsoro 2012 s Humanitarian Policy Group: Jackson & Giustozzi 2012 s.9 ( )

9 9 (36) shuuran vaikutusvalta on suurinta liikkeen syntyseudulla Kandaharissa sekä laajemmin Etelä- Afganistanissa. 58 Johtoryhmän lisäksi Taliban-liikkeeseen kuuluu löyhästi hyvinkin itsenäisesti toimivia ryhmittymiä, joista merkittävin on Haqqani-verkosto. Itä-Afganistanissa ja Kabulissa vaikuttavaa Haqqaniverkostoa johdetaan Pakistanin ja Afganistanin rajaseudulta käsin. Haqqani-verkosto lisättiin terroristijärjestöjen luetteloon marraskuussa Verkosto on vastuussa lukuisista korkean profiilin iskuista Kabulissa esimerkiksi Serena- ja Intercontinental-hotelleja, USA:n suurlähetystöä sekä ISAF-päämajaa vastaan. 59 Kapinallistoiminta keskittyy suurimmilta osin pashtujen asuttamille alueille. Useimmat komentajat ja taistelijat vaikuttavat kotiseudullaan, ja matalan profiilin taistelijat ovat yleensä paikallisväestön tuntemia. Vain pieni osa kapinallisista koostuu ulkomailta tulleista taistelijoista. Hallintoa vastustavista kapinallisryhmistä lähes kaikki toimivat Afganistanin ja Pakistanin vaikeakulkuisella rajaseudulla, ainoana poikkeuksena Pohjois-Afganistanissa toimiva Uzbekistanin islamilainen liike (Islamic Movement of Uzbekistan, IMU). 60 Taliban-kapinallisten tyypillisiin toimintatapoihin kuuluu yhteisöjen ja toisinajattelevien yksilöiden uhkailu. Vallankäyttö perustuu väestön pelotteluun sekä varjohallinnon rakentamiseen vahvimmilla tukialueilla. Keinoihin kuuluu esimerkiksi verojen keräämistä, sieppauksia, salamurhia, varjohallinnon ja oikeusjärjestelmän ylläpitoa ja öisten uhkauskirjeiden jakelua. Talibanoikeudenkäynnit tunnetaan nopeina ja yleisimmin teloitustuomioon johtavina. Taliban-liike ottaa iskujensa kohteiksi erityisesti nykyhallinnolle myötämielisiä henkilöitä tai korkean profiilin julkisia rakennuksia kaupunkien ja piirikuntien keskuksissa. Useimmiten kapinallisiskujen uhreiksi ovat joutuneet valtion viranomaiset, poliisit, sotilaat, Talibania vastustavat heimonvanhimmat tai uskonnolliset johtajat, ulkomaalaisten kanssa yhteistyössä toimivat afgaanit, toimittajat, naisasia- tai ihmisoikeusaktivistit sekä Talibanin moraalikäsityksiä rikkovat henkilöt. 61 Taliban-liikkeen tekemät salamurhat ovat selvästi yleistyneet vuonna 2012, ja niiden ensisijaisia kohteita ovat olleet poliisit, paikallispoliisit ja valtion viranomaiset. 62 Paikallisväestön kapinat alueensa Taliban-vallanpitäjiä vastaan ovat yleistyneet vuoden 2012 aikana. Mainitun kaltaisia yhteenottoja on uutisoitu Ghaznin Andarissa, Ghorissa, Laghmanissa, Nangarharissa ja Nuristanissa. Taliban-liikkeen sisäisistä taisteluista on raportoitu Laghmanissa, Logarissa ja Wardakissa. 63 Talibanin jälkeen johtava nykyhallintoa vastaan taisteleva kapinallisryhmä on neuvostomiehityksen aikana perustettu Hizbi Islami eli Islamilainen puolue. Puolue on haarautunut 2000-luvulla, mutta sen vaikutusvaltaisinta haaraa johtaa pahamaineinen, Afganistanin sisällissodan luvulla käynnistänyt Gulbuddin Hikmatyar. Puolueen vaikutusvalta on vähentynyt 2000-luvulla, mutta sillä on edelleen lojaaleja verkostoja Kabulin seudulla ja Pohjois-Afganistanissa. 64 Puolueen kanssa on käyty rauhanneuvotteluja, ja loppuvuodesta 2012 liikkui huhuja jopa Gulbuddin Hikmatyarin mahdollisesta presidenttiehdokkuudesta vuoden 2014 vaaleissa. 58 Tribal Analysis Center ( ) 59 UNSC s.4 60 USDOD 2012 s.17 ( ) 61 EASO Dorronsoro 2012 s UNSC s.4; UNSC s.5 64 AREU/Giustozzi 2012 s.14

10 10 (36) 2.3. Siirtymävaihe Kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäytyminen Afganistanista alkoi vuonna 2011 ja päättyy vuoden 2014 loppuun mennessä. Niin kutsuttu siirtymävaihe (transition, intiqal) siirtää turvallisuusvastuuta Afganistanin kansallisille joukoille, joiden on määrä huolehtia järjestyksestä kansainvälisten mentoreiden avulla. Siirtymän periaatteista on sovittu muun muassa Chicagon, Tokion ja Istanbulin kansainvälisissä kokouksissa. 65 Siirtymävaihe on edennyt suunnitelmien mukaan, ja tammikuussa 2013 Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti USA:n joukkojen vetäytyvän jo aiottua nopeammassa tahdissa heti 2013 keväästä lähtien. 66 Loppuvuodesta 2012 meneillään oli Tranche 3 vaihe, jonka mukaisesti vastuu Kapisan, Kunduzin, Uruzganin ja Kandaharin maakunnista siirtyy afganistanilaisille turvallisuusjoukoille. Joulukuussa 2012 turvallisuusvastuu oli siirretty afganistanilaisille joukoille alueilla, jotka kattavat 75 prosenttia väkiluvusta. 67 Toistaiseksi siirtymästä ei ole seurannut huomattavia turvallisuusongelmia. 68 Useat tahot ovat kuitenkin kritisoineet siirtymän nopeutta. Yhdysvaltalaisen valvontaviranomaisen selvityksen mukaan Afganistanin kansallinen armeija ei ole vielä vuonna 2014 valmis vetovastuuseen. 69 Myös USA:n Institute for the Study of War on ilmaissut huolensa viimeisinä vetäytyvien kansainvälisten mentorijoukkojen liian pienestä määrästä. 70 Center for International and Strategic Studiesin mukaan siirtymävaiheen suurin ongelma ei ole niinkään ulkomaisten joukkojen vähyys vaan vuoden 2014 jälkeisen ajan siviilinäkökulman huono suunnittelu. 71 Huolestuttavana merkkinä on pidetty afganistanilaisten sotilaiden hyökkäysten lisääntymistä kansainvälisiä sotilaita vastaan. 72 Niin kutsutut green-on-blue tai insider -iskut lisääntyivät huomattavasti vuonna 2012: Long War Journalin mukaan niissä kuoli vuonna sotilasta, vuonna ja sitä edellisinä vuosina enintään viisi. 73 Nykyhallintoa vastaan taistelevan Taliban-liikkeen kanssa on pyritty käymään rauhanneuvotteluja Afganistanin vakauttamiseksi, mutta tähän mennessä niissä ei ole saavutettu toivottuja tuloksia. 74 Rauhanneuvotteluista sovittiin Lontoon konferenssissa ja konkreettinen ohjelma käynnistettiin saman vuoden heinäkuussa. Neuvotteluista ja hankkeen valvonnasta vastaa Korkea rauhanneuvosto (High Peace Council, HPC), jota johtaa syyskuussa 2011 itsemurhaiskussa kuolleen sisällissodan aikaisen presidentin, Burhanuddin Rabbanin, poika Salahuddin Rabbani. Neuvoston tavoitteena on luoda poliittiset olosuhteet kestävää rauhanprosessia varten, ja Taliban-liikkeelle on tarkoitus perustaa keskus Qatariin neuvottelujen käymistä varten. Neuvoston yhteydessä luotiin myös ohjelma matalan profiilin taistelijoiden integroimiseksi takaisin yhteiskuntaan (Afghanistan Peace and Reintegration Programme, APRP), jossa kapinallistoiminnasta luopuville tarjotaan vastineeksi taloudellisia houkuttimia, kuten ammatillista koulutusta tai yhteisöä 65 UNSC s IPS ( ) 67 UNSC s.4 68 UNSC s.4 Io%3d&tabid=12254&language=en-US ( ) 69 SIGAR ( ) 70 ISW ( ) 71 CSIS ( ) 72 ISW ( ) 73 LWJ ( ) 74 IWPR ( ); IWPR ( )

11 11 (36) hyödyttäviä projekteja. Marraskuuhun 2012 mennessä ohjelmaan oli liittynyt 5814 entistä kapinallista, jotka sitoutuivat luopumaan aseista. 75 Tähän mennessä ohjelmaan on kuitenkin liittynyt lähinnä Länsi- ja Pohjois-Afganistanissa toimivia epävirallisia asejoukkoja, kun taas kapinallisliikkeen ydinalueella etelässä ja idässä ohjelman suosio on ollut vähäistä. 76 Neuvottelujen yhteydessä myös korkeamman profiilin Taliban-jäseniä on vapautettu vankilasta, mitä jotkut tahot ovat kritisoineet vakavana turvallisuusriskinä. 77 Heratin kuvernööri Ismail Khan aiheutti kohua syksyllä 2012 pitämässään puheessa, jossa hän ehdotti entisten mujahid-sotapäälliköiden kokoamien asejoukkojen täyttävän Afganistanissa kansainvälisten joukkojen vetäytymisen vuonna 2014 aiheuttaman valtatyhjiön. 78 Myös Taliban-liike valotti tulevia suunnitelmiaan vuosikatsauksessaan, jossa vuotta 2014 verrattiin vuoteen 1989, jolloin Neuvostoliitto joutui vetäytymään Afganistanista tappiollisen sodan jälkeen. 79 Afganistania jo yli vuosikymmenen ajan hallinneelle presidentti Hamid Karzaille on määrä valita seuraaja huhtikuussa 2014 järjestettävissä presidentinvaaleissa. Karzai ei kaksi kautta istuneena enää voi Afganistanin perustuslain mukaan asettua itse ehdolle 80, ja hän onkin useaan otteeseen ilmoittanut aikovansa vetäytyä tehtävästä 81. Presidentti Karzain lähipiirin odotetaan kuitenkin pysyvän vallassa. 82 YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on kutsunut tulevia presidentinvaaleja Afganistanin poliittisen siirtymävaiheen kulmakiveksi, sillä vaalien onnistumisella ja demokraattisuudella on suuri vaikutus Afganistanin hallinnon uskottavuuteen ja toimintakykyyn. 83 Ennen vaaleja erimielisten parlamentin ylä- ja alahuoneiden tulisi kuitenkin säätää kaksi uutta vaalilakia, joiden on tarkoitus turvata vaalien sujuminen demokraattisesti. Vaalilaeista ensimmäinen määrää itsenäisen vaalilautakunnan (Independent Election Commission, IEC) rakenteesta ja velvollisuuksista, ja toinen taas on yleinen vaalien organisoinnista säätävä laki. 84 Kiistelyn kohteena on vaalilautakunnan jäsenten nimitysoikeus, jonka kohdentamisella esimerkiksi presidentille on vaikutusta vaalilautakunnan perustuslaissa edellytettyyn itsenäisyyteen. 85 Vaalien lähestyessä toimivien lakien säätämisellä alkaa olla jo kiire. Aiemmin järjestettyjen presidentin- ja parlamenttivaalien ongelmia ovat olleet vaalivilppi, matala äänestysprosentti, äänestäjien uhkailu ja painostaminen sekä aktiivinen kapinallistoiminta. 86 Presidentin- ja maakuntaneuvostovaalit pidetään samanaikaisesti ja vuonna 2015 on tarkoitus järjestää parlamenttivaalit Talous Afganistan on YK:n kehitysohjelman inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna maailman toiseksi köyhin maa. Väestöstä 36 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella ja yli puolet rajan tuntumassa. Köyhyys jakautuu epätasaisesti maan eri osissa: esimerkiksi Helmandissa vain 9 pro- 75 UNSC s.4 76 USDOD 2012 s.40 ( ) 77 RFE/RL ( ) 78 IWPR ( ) Afganistanin perustuslaki (2004) RFE/RL ( ) 82 ICG s.20 afghanistan-the-long-hard-road-to-the-2014-transition.pdf ( ) 83 UNAMA / UNSC (lehdistötiedote) 84 UNSC s.2 85 ICG s UNHCR 2010 s.5

12 12 (36) senttia väestöstä elää absoluuttisessa köyhyydessä, kun taas Paktikassa jopa 76 %. 87 Myös kehitysavun jakautumisessa on huomattavia maakuntakohtaisia eroja. 88 Afganistanin talouskasvu on 2000-luvulla ollut hyvin nopeaa, mutta maan lähes koko bruttokansantuote koostuu kehitysavusta. 89 Arviot bkt:stä vaihtelevat Afganistanista yleisen tiedonsaannin ongelmien takia sekä harmaan talouden vaikutuksesta; oopiuminviljelyn arvellaan muodostavan Afganistanin bkt:stä noin 15 prosenttia. 90 Työttömyys on Afganistanissa mittava ongelma. Aiheesta ei ole saatavilla tilastoja, mutta sen arvioidaan olevan noin 8 prosenttia. Työttömyyttä vakavampana ongelmana Afganistanin kohdalla pidetään alityöllistymistä eli työn liian vähäistä määrää elinkustannusten kattamiseen (vrt. engl. unemployment ja underemployment). Työvoimasta arviolta jopa puolet on alityöllistettyjä. 91 Afganistan on World Bankin luokittelun mukaan matalan palkkatason maa, ja Afganistanista tyypillisesti lähdetään siirtotyövoimaksi Iraniin tai muihin korkeamman elintason maihin. Afganistanin talous on hyvin maatalouspainotteinen, ja alan kausiluontoisuus työllistää ihmisiä ainoastaan osan vuotta, jonka ulkopuolella siirtotyö naapurimaissa tuo lisätuloja. Kansainvälisten tahojen vetäytymisen pelätään vaikuttavan negatiivisesti Afganistanin talouteen. 92 Afganistan on maailman talouksista kaikkein riippuvaisin ulkomaisesta avusta, ja kansainvälinen yhteisö on ollut merkittävä työllistäjä. 93 Etenkin valtion työpaikat rahoitetaan ulkomaisella tuella, joten kehitysavun väheneminen vaikuttaa työttömyyden lisääntymiseen. 94 Afganistanin valuutta, afgaani (afghani), kärsii korkeasta inflaatiosta (9 %) Turvallisuustilanne Afganistanin turvallisuustilanteessa esiintyy huomattavaa ajallista ja paikallista vaihtelua. Taistelut tyypillisesti kiihtyvät keväällä lumien sulettua ja hiipuvat loppusyksystä talven tulon myötä, ja taistelukaudella väkivaltaisuuksien määrä on aina moninkertainen talvikuukausiin verrattuna. Alueellisesti suurin osa väkivaltaisuuksista keskittyy Pakistanin rajaseuduille eteläisiin ja itäisiin maakuntiin. 96 Turvallisuus on vakaimmillaan kaupungeissa, jotka ovat pääosin keskusvallan hallinnassa, kun taas Taliban-liikkeen toiminta ja valta painottuu maaseudulle. 97 Pääkaupunki Kabul 87 Maakuntakohtaiset tilastot: Afghanistan Ministry of Economy; World Bank Afghanistan Provincial Briefs 88 UNHCR. Solutions Strategy for Afghan Refugees to Support Voluntary Repatriation, Sustainable Reintegration and Assistance to Host Countries. Toukokuu ( ) s World Bank /Rendered/PDF/708510v10WP0Bo0ansition0Beyond02014.pdf ( ); IRIN CSIS s.120 The Afghan War: Creating the Economic Conditions and Civil-Military Aid Efforts Needed for Transition. ( ) s World Bank 2012; CSIS UNSC s World Bank 2012; Afghanistan Humanitarian Action Plan 2013 s.11 ( ) 94 CSIS s World Bank 2012; IRIN UNAMA:n luokittelun mukaan eteläisiin maakuntiin kuuluvat Helmand, Kandahar, Nimruz, Uruzgan ja Zabul ja kaakkoisiin puolestaan Ghazni, Paktia, Paktika ja Khost. (UNHCR Eligibility Guidelines 2010 s.5); ANSO:n luokittelun mukaan eteläisiä maakuntia ovat Nimruz, Helmand, Kandahar, Uruzgan, Zabul, Ghazni ja Paktika. Itäisiä maakuntia ovat Paktia, Khost, Nangarhar, Laghman, Kunar ja Nuristan. 97 USDOD 2012 s.3: tarkastelujaksolla iskujen määrä väheni edellisvuoteen verrattuna Mazari Sharifissa 88 %, Kandaharissa 62 %, Kabulissa 22 % ja Heratissa 13 %. Kunduzissa iskujen määrä kasvoi 2 %.

13 13 (36) on maan vakain alue, mutta se on myös tyypillinen kohde kapinallisten korkean profiilin hyökkäyksille ja salamurhille. 98 Eri lähteistä saatavan tiedon perusteella Afganistanin konfliktin kiihtyminen kääntyi vuonna 2012 laskuun ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. 99 Iskujen määrän perusteella turvallisuustilanne on tänä vuonna kehittynyt parempaan suuntaan, mutta väkivaltaisuuksien vähenemiseen johtaneista syistä on olemassa kaksi erilaista näkemystä: Yhdysvaltain puolustusministeriön mukaan Afganistan on rauhoittumassa ja väkivaltaisuuksien väheneminen on suoraa seurausta Talibanliikkeen iskukyvyn heikkenemisestä. YK ja kansalaisjärjestöt uskovat kuitenkin kapinallisten toimintakyvyn olevan ennallaan ja tulkitsevat iskujen vähenemisen olevan lähinnä seurausta strategianmuutoksesta: kapinalliset odottelevat vuoden 2014 loppuun mennessä tapahtuvaa kansainvälisten joukkojen vetäytymistä ja keskittyvät niiden haastamisen sijasta vakiinnuttamaan valtaa tukialueillaan. 100 Kansainvälisen punaisen ristin aiempi johtaja on todennut aseellisen konfliktin kehittyneen vuonna 2012 huonompaan suuntaan tavallisten afgaanien näkökulmasta. 101 Vuonna 2012 konflikti levisi aiempaa laajemmalle alueelle, ja väkivallanteoista yhä suurempi osa kohdistui siviileihin, vaikka iskujen määrät laskivatkin. 102 Afganistanin turvallisuustilannetta kansalaisjärjestöjen näkökulmasta seuraavan ANSO:n mukaan iskujen määrän väheneminen selittyy suhteellisuudentajulla: kansainvälisten joukkojen vähentyessä kapinallisilla on vähemmän kohteita ja syitä iskeä. ANSO:n analyysin mukaan konfliktin lieventyminen johtuu etenkin valtiollisten turvallisuusjoukkojen operaatioiden vähenemisestä jopa 57 % edellisvuodesta, minkä seurauksena myös kapinallisten iskut vähenivät 25 prosenttia. Järjestön mukaan kapinallisten iskukyky on kuitenkin ennallaan, mistä eräänä osoituksena voi pitää kapinallistoiminnan keskittymistä yhä enemmän sijainniltaan strategisesti merkittävään Itä- Afganistaniin ja etenkin Nangarharin maakuntaan. 103 Iskujen vähentymistä lukuun ottamatta konflikti on muilta osin noudattanut edellisvuosilta tuttuja kaavoja, mikä ANSO:n mukaan osoittaa levottomuuksien vähenemisen olevan kapinallisten puolelta mahdollisesti harkittu ja väliaikainen ratkaisu sodan toisen osapuolen lähestyvään vetäytymiseen. Afganistanin kansallisen armeijan operaatiot lisääntyivät viime vuonna vain 2 prosenttia, joten se ei nykyisellään pysty korvaamaan kansainvälisten joukkojen vetäytymisen jättämää turvallisuustyhjiötä. 104 Turvallisuustilannetta käsittelevä luku on jäsennetty vastaamaan YK:n pakolaisjärjestön ohjeistusta, jonka mukaan mielivaltaisen väkivallan kriteerien arvioinnin tulee perustua sekä määrälliseen että laadulliseen analyysiin. Huomioitavia asioita ovat turvallisuustilanne, iskujen ja uhrien määrät, väestön siirtymään joutuminen konfliktialueelta, ennustettavissa olevat sosioekonomiset, poliittiset ja turvallisuuteen vaikuttavat kehityssuunnat (kuten osapuolten kapasiteettiin vaikuttavat tekijät), valtion toimivuus ja viranomaisten kyky tarjota suojelua sekä humanitaarinen tilanne, jota käsitellään luvussa Iskujen määrät 98 USDOD 2012 s.7, UNAMA heinäkuu 2012; USDOD 2012; UNSC ; ANSO Q4 2012; USAID UNAMA/OHCHR. Afghanistan Humanitarian Action Plan 2013 s ICRC htm ( ) 102 IRIN ANSO Q s.1 ( ) 104 ANSO Q s UNHCR 2011 s.42 ( )

14 14 (36) Afganistanin turvallisuusvälikohtauksista ja siviiliuhreista saatava tieto perustuu arvioihin, jotka vaihtelevat lähteestä riippuen. Niinpä tulkintoja turvallisuustilanteen kehityksestä tulee tehdä saatavilla olevia tietoja huolellisesti ja kriittisesti vertaillen. Turvallisuustilannetta seuraavat tahot eivät julkaise avoimesti tietolähteitään, joten kaikissa tapauksissa lähteiden keskinäisiä eroja on mahdotonta selittää muuten kuin toteamalla, että Afganistanista ei ole saatavilla täysin luotettavia tilastoja turvallisuustilanteesta samoin kuin useimmista muistakaan aiheista. 106 Turvallisuusvälikohtausten kokonaismäärä laski lähteiden mukaan selvästi vuonna 2012 palaten 2011 huippulukemista vuoden 2010 tasolle. 107 Syynä tähän on ollut erityisesti kapinallisten suorien hyökkäyksien turvallisuusjoukkoja vastaan vähentyminen. 108 YK:n mukaan vuoden 2012 ensimmäiset kuusi kuukautta olivat tavallista rauhallisemmat, mutta syksy sen sijaan oli poikkeuksellisen väkivaltainen. Turvallisuusselkkausten kokonaismäärä jäi vuonna 2012 alle ennätysvuoden 2011, mutta YK arvioi iskujen vähenemisen olevan osittain seurausta turvallisuusjoukkojen onnistumisesta tehokkaasti katkaisemaan kapinallisten verkostot, rahoituksen ja asekuljetukset. Lisäksi ennätyskylmä talvi hillitsi taistelujen käynnistymistä keväällä ja osaltaan laski väkivaltaisuuksien määrää alkuvuodesta. 109 USA:n puolustusministeriön arvion mukaan iskujen vähenemiseen alkuvuonna 2012 vaikutti ennätyskylmän talven lisäksi poikkeuksellisen runsas unikkosato, mikä vähensi kapinallisten taisteluintoa. 110 Vuoden 2012 levottomin vaihe oli loppukesästä, jolloin iskujen määrä oli puolestaan poikkeuksellisen korkea. Useimmissa maakunnissa iskujen määrä oli edellisvuotta alhaisempi, mutta seuraavissa kuudessa maakunnassa turvallisuusselkkaukset kuitenkin lisääntyivät selvästi: Kandahar, Kunar, Nangarhar, Logar, Wardak ja Faryab. 111 UNAMA on raportoinut kapinallisiskujen kohdistuneen vuonna 2012 yhä enenevässä määrin siviiliväestöä ja yksityishenkilöitä vastaan. 112 Iskujen kokonaismäärän vähenemisestä huolimatta siviiliuhrien määrä pysyi lähes edellisvuoden korkealla tasolla. 113 Järjestön mukaan elokuussa 2012 siviiliuhrien määrä oli toiseksi suurin sitten tilastoinnin alkamisen vuonna 2007: kuukauden aikana kuoli 374 siviiliä ja loukkaantui Vuoden 2012 verisin päivä oli 14.8., jolloin yli 200 siviiliä sai surmansa tai loukkaantui. 115 Erityisen huomattavaa kasvua on tapahtunut yksityishenkilöitä vastaan kohdistetuissa iskuissa, jotka touko-heinäkuussa 2012 lisääntyivät edellisvuodesta jopa 88 prosenttia. Sivullisten joutuminen uhreiksi tällaisissa iskuissa on myös lisääntynyt räjähteiden käytön yleistyttyä iskujen toteutustapana. Iskuja on kohdistettu etenkin poliitikkoja, hallinnon viranomaisia ja työntekijöitä, naisasia-aktivisteja, kylänvanhimpia ja uskonnollisia johtajia vastaan. 116 Siviilit kärsivät kapinallistoiminnan lisäksi muista epävirallisista aseryhmistä, heimojen välisistä yhteenotoista sekä luonnonresursseihin liittyvistä kiistoista Ks. aiheesta lisätietoa CSIS 2012 s.2: The moment one states comparing official NCTC, DoD, ISAF, and UN estimates, however, is becomes obvious that no clearly reliable data exist. 107 UNSC s.5; UNAMA heinäkuu 2012; ANSO Q4 2012; USDOD UNAMA heinäkuu 2012 s UNAMA heinäkuu 2012 s USDOD joulukuu 2012 s.3, UNSC s UNAMA heinäkuu 2012 s.8; UNSC UNAMA/ UNSC (lehdistötiedote) 114 UNAMA =en-us ( ) 115 UNSC s UNSC s UNSC s.5 Tilastotiedot saatavilla lokakuun loppuun asti, mutta YK:n Afganistan-ohjelman UNAMA:n vuosittaisraportti siviiliuhreista ilmestynee helmikuussa 2013.

15 15 (36) Suurin osa turvallisuusselkkauksista on aseellisia yhteenottoja ja räjähdeiskuja. Itsemurhaiskujen määrä väheni loppuvuonna 2012, mikä johtui osittain Afganistanin turvallisuusjoukkojen parantuneesta kyvystä torjua niitä. 118 Sen sijaan useaa eri tekniikkaa hyödyntävät yhdistelmäiskut 119 ovat YK:n mukaan lisääntyneet ja kehittyneet entistä tehokkaammiksi. 120 Siviileille tuhoisimpia ovat omatekoiset räjähteet (improvised explosive device, IED) kattaen muun muassa tienvarsipommit ja itsemurhaiskut Alueelliset erot Afganistanin turvallisuustilanteessa esiintyy huomattavaa alueellista vaihtelua sekä maakuntien välillä että maakuntien sisällä. Konfliktin painopiste on keskittynyt Pakistanin rajalla sijaitseviin eteläisiin ja itäisiin maakuntiin. 122 UNHCR katsoi vuoden 2010 ohjeistuksessaan, että EU:n määritelmädirektiivin artiklan 15 c-kohdan edellyttämä mielivaltaisen väkivallan kriteeri täyttyi Helmandissa, Kandaharissa, Kunarissa sekä osissa Ghaznia ja Khostia. Lisäksi ainakin Uruzgan, Zabul, Paktika, Nangarhar, Badghis, Paktia, Wardak ja Kunduz kärsivät korkeasta väkivallan määrästä. 123 Selvä enemmistö (70 %) kaikista väkivaltaisuuksista tapahtuu Etelä- ja Itä-Afganistanissa: noin 40 prosenttia etelässä ja 30 % idässä. 124 Vuonna 2012 väkivalta levisi kuitenkin aiempaa laajemmalle alueelle. 125 Kapinallisten huomio kiinnittyi vuonna 2012 yhä enemmän pääkaupunki Kabuliin johtavien strategisten reittien varrelle. Eniten iskuja tapahtui Kandaharissa, Kunarissa, Nangarharissa, Logarissa, Wardakissa ja Faryabissa, joissa kaikissa iskujen määrä kasvoi edellisvuodesta yleisen trendin vastaisesti. Muissa maakunnissa iskujen kokonaismäärät vähenivät edellisvuodesta. 126 Turvallisuustilannetta kansalaisjärjestöjen näkökulmasta seuraavan ANSO:n mukaan konflikti oli vuonna 2012 kiivaimmillaan seuraavissa kuudessa maakunnassa, joissa kussakin tapahtui päivittäin keskimäärin neljä väkivaltaista yhteenottoa: Kandahar, Nangarhar, Helmand, Khost, Kunar ja Ghazni. Taistelujen määrä Nangarharissa oli vuonna 2012 selvästi tavanomaista korkeampi. Näiden lisäksi maakuntia, joissa tapahtui keskimääräistä enemmän väkivaltaisuuksia (2 päivässä), olivat Paktika, Herat, Kabul, Uruzgan ja Farah. 127 Kapinallisten tekemät iskut keskittyivät erityisesti Kunariin ja Kandahariin, joissa tapahtui yli kolme kapinallisten iskua päivittäin. Kapinallisiskuja tapahtui päivittäin lisäksi seuraavissa maakunnissa: Ghazni, Helmand, Nangarhar, Khost, Paktika, Uruzgan, Farah, Badghis, Laghman, Wardak ja Faryab UNSC s UNAMA:n määritelmän mukaan yhdistelmäisku (complex attack) sisältää itsemurhaiskun, useamman kuin yhden hyökkääjän ja useita erilaisia aseita. 120 UNSC s UNSC s Eteläisiä maakuntia ovat ANSO:n luokittelun mukaan Nimruz, Helmand, Kandahar, Uruzgan, Zabul, Ghazni ja Paktika. Itäisiä maakuntia ovat Paktia, Khost, Nangarhar, Laghman, Kunar ja Nuristan. UNAMA:n luokittelu kattaa samat maakunnat, mutta jakaa ne eteläisiin, itäisiin ja kaakkoisiin maakuntiin. 123 United Nations High Commissioner for Refugees. UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan s ( ) 124 ANSO Q s IRIN UNSC s ANSO Q s ANSO Q s.15

16 16 (36) USA:n puolustusministeriön mukaan koko Etelä-Afganistan etenkin maan väkivaltaisimpiin kuuluvat Helmand ja Kandahar ovat Taliban-kapinallisten ydinaluetta prosenttia kapinallisten iskuista ISAF-joukkoja vastaan tehdään piirikunnissa, joiden asukasmäärä kattaa vain 20 prosenttia väkiluvusta. USA:n puolustusministeriön mukaan huhti-syyskuussa 2012 vaarallisimmat piirikunnat olivat Kandaharin Maiwand, Zhari ja Panjwai (12 % iskuista) sekä Helmandin Nahri Saraj (10 % iskuista). Lähes kolmasosa kapinallisiskuista tapahtuu idässä Pakistanin rajalla. Lännessä ja pohjoisessa tapahtuu yhteensä vain 8 prosenttia kaikista kapinallisiskuista. 130 Myös Yhdysvaltojen valtiollinen kehitysapujärjestö USAID laatii kuukausittaisia tilastoja maakunta- ja piirikuntakohtaisesta iskujen määrästä. Tilastot kootaan järjestön tietoon tulleista tapauksista, joita kerätään YK:n turvallisuustoimistolta, Ison-Britannian edustustolta sekä julkisista lähteistä. USAID:in mukaan maakunnat, joissa tapahtuu eniten turvallisuusselkkauksia vuodessa ( ) ovat Helmand, Kandahar ja Nangarhar. Paljon iskuja ( ) tehdään myös seuraavissa maakunnissa: Farah, Faryab, Ghazni, Herat, Kabul, Khost, Kunar, Kunduz, Logar, Paktika ja Uruzgan. Iskujen intensiteetti on suurin Itä-Afganistanissa Pakistanin rajalla sekä kehätien ja muiden pääasiallisten tienpätkien varsilla. Iskujen uhreiksi joutuu eniten paikallisväestöä, ja turvallisuusviranomaisista ylivoimaisesti suurin riski on Afganistanin kansallisilla poliiseilla. 131 USAID:in mukaan suurimmassa osassa Afganistanin piirikuntia tapahtui vuoden sisällä turvallisuusvälikohtausta. Maassa oli kolme piirikuntaa, joissa tilastoitiin vuoden sisällä selkkausta. Nämä olivat Helmandin Nahri Saraj ja Kabulin sekä Kandaharin kaupungit. Korkea määrä iskuja ( ) oli lisäksi seuraavissa piirikunnissa: Badghisin Bala Morghab, Baghlanin Baghlani Jadid, Farahin Bakwa ja Bala Boluk, Faryabin Maimana, Ghaznin Andar, Ghazni, Moqur ja Qarabagh, Helmandin Kajaki, Nad Ali ja Lashkargah, Heratin Shindand, Kandaharin Daman, Maiwand, Panjwai, Shah Wali Kot, Spin Boldak ja Zhari, Kapisan Tagab, Khostin Khost (Matun), Kunduzin Kunduz, Laghmanin Mehtarlam, Logarin Baraki Barak, Muhammad Agha ja Puli Alam, Nangarharin Behsud, Dur Baba ja Khogiani, Nimruzin Zaranj, Paktian Gardez, Parwanin Bagram, Uruzganin Chora, Dehrawud ja Tirin Kot, Wardakin Saydabad, Zabulin Tarnak Wa Jaldak 132 YK:n huumejärjestö UNODC:n havaintojen mukaan unikonviljely keskittyy Afganistanin turvattomimmille alueille. 95 prosenttia Afganistanin oopiumintuotannosta tapahtuu Etelä- ja Länsi- Afganistanissa. 72 % viljellään seuraavissa etelän maakunnissa: Helmand, Kandahar, Uruzgan, Daikundi ja Zabul. 23 % taas viljellään seuraavissa läntisissä maakunnissa: Badghis, Farah, Herat ja Nimruz. 133 Puolet (49 %) oopiumista viljellään Helmandin maakunnassa Siviiliuhrit Tiedot Afganistanin konfliktin aiheuttamista siviiliuhreista perustuvat arvioihin, joissa esiintyy vaihtelua lähteestä riippuen. Usein myös arviointijaksot ja erot metodologiassa vaikeuttavat tietojen vertailua. Pelkän siviilikuolleisuuden katsotaan yleisesti vastaavan huonosti taisteluiden mitta- 129 USDOD 2012 s USDOD 2012 s USAID/iMMAP Security Incidents 1 September September pdf ( ) 132 USAID/iMMAP Security Incidents 1 September September UNODC marraskuu 2012 s.27 Afghan Opium Survey ( ) 134 UNODC marraskuu 2012 s.13

17 17 (36) kaavaa, sillä Afganistanin konfliktille on tunnusomaista, että iskuissa loukkaantuneiden määrä on erityisen suuri kuolonuhreihin verrattuna. 135 Useimmat lähteet tilastoivatkin siviiliuhreina sekä kuolleet että loukkaantuneet; keskeisistä lähteistä lähinnä ANSO tilastoi ainoastaan kuolonuhrit. YK:n Afganistan-ohjelma UNAMA tilastoi järjestön tietoon tulleita siviilien kuolemia ja vahingoittumisia puolen vuoden välein ilmestyvissä raporteissa. UNAMA:n tilastojen mukaan siviiliuhrien määrä on ollut jatkuvassa kasvussa vuodesta 2007 lähtien. Ainoastaan alkuvuosi 2012 oli edellisvuotta rauhallisempi poikkeuksellisen ankaran talven takia 136, mutta vuoden 2012 syksy ja loppukesä oli puolestaan erittäin väkivaltainen: siviiliuhrien määrä lisääntyi edellisvuoden vastaavasta ajanjaksosta 28 prosentilla. Erityisen huomattavaa on ollut yksittäisiä henkilöitä vastaan kohdistettujen salamurhien (targeted killings) voimakas lisääntyminen. 137 Lokakuun lopulla siviiliuhrien määrä (2557) oli 4 prosenttia laskussa edellisvuodesta, mutta lopullinen tieto tulee UNAMA:n raportin ilmestyessä tammi-helmikuussa YK:n pääsihteeri Ban Kimoon piti joulukuun 2012 kannanotossaan Afganistanin siviilikuolleisuuden kasvua erittäin huolestuttavana. 139 Yhä suurempi osa (84 %) siviiliuhreista oli hallintoa vastustavien kapinallisten aiheuttamia, ja 56 prosenttia siviiliuhreista aiheutui IED- ja itsemurhaiskuista. 140 Turvallisuustilannetta kansalaisjärjestöjen näkökulmasta seuraava ANSO tilastoi vuonna siviilikuolemaa, mikä merkitsee 14 prosentin laskua edellisvuodesta (2361 siviilikuolemaa). Siviilien kuolleisuus laski siis suhteessa vähemmän kuin iskujen määrät, jotka vähenivät 25 prosenttia. Kuolonuhreista 90 prosenttia oli kapinallisten aiheuttamia ja yleisin kuolinsyy olivat tienvarsipommit. 46 prosenttia siviilikuolemista tapahtui Etelä-Afganistanissa (Kandahar, Helmand, Uruzgan), 19 prosenttia Itä-Afganistanissa, 13 % Pohjois-Afganistanissa, 12 % Keski- Afganistanissa ja 10 % Länsi-Afganistanissa. 141 Siviilikuolleisuus on ANSO:n mukaan suurinta seuraavissa maakunnissa (maan keskiarvo 49): Kandahar (249), Helmand (247), Uruzgan (118), Kunar (94), Nangarhar (87), Ghazni (81), Paktika (64), Faryab (62) ja Logar (55). Kandaharin, Helmandin ja Uruzganin siviilikuolleisuus kattaa jopa 35 prosenttia koko maan siviiliuhreista. 142 Uruzganin siviilikuolleisuus on erittäin korkea, kun ottaa huomioon maakunnan vähäisen asukasmäärän. 143 Yhdysvaltain puolustusministeriön tilastoissa huhtikuusta lokakuuhun näkyi siviiliuhrien määrän kasvu (18 %, 2700), vaikka kapinallisiskujen kokonaismäärä laski. 144 USA:n tilastot siviiliuhreista perustuvat ISAF-joukkojen todistamiin tapauksiin, eivätkä siis kattavasti raportoi kaikkia Afganistanin konfliktin siviiliuhreja CSIS s UNAMA heinäkuu 2012 s.8; Afganistanin talvi 2012 oli ankarin 15 vuoteen: IRIN ( ) 137 UNSC s UNSC s UNAMA/ UNSC (lehdistötiedote) 140 UNSC s.8; UNAMA / UNSC (lehdistötiedote) 141 ANSO Q s ANSO Q s Uruzganissa on noin asukasta. Uruzganin lisäksi Kunarissa ( ), Paktikassa ( ) ja Logarissa ( ) on asukaslukuun nähden korkea siviilikuolleisuus. Arviot maakuntien asukasluvuista: ( ) 144 USDOD ( ) 145 USDOD 2012 s.19; CSIS

18 18 (36) USAID on tilastoinut siviiliuhreja aiheuttaneita iskuja sekä maakunta- että piirikuntakohtaisesti aikavälillä Järjestön mukaan siviiliuhreja aiheutui eniten Kabulin kaupungissa ( ). Seuraavaksi eniten siviiliuhreja ( ) aiheutui Ghaznin, Kandaharin ja Khostin kaupungeissa. Maakunnat, joissa oli eniten siviiliuhreja ( ), ovat Kandahar (yli 450), Kabul (yli 450), Nangarhar (yli 400), Helmand (lähes 350) ja Ghazni (yli 300). Siviiliuhrien määrä oli suuri ( ) myös seuraavissa maakunnissa: Khost (lähes 300), Faryab (yli 250), Kunar (yli 200), Kunduz (200) ja Uruzgan (200). 146 Lähteiden mukaan prosenttia siviiliuhreista on hallitusta vastustavien aseellisten ryhmien aiheuttamia. 147 Taliban-liike valitsee johtajiensa julkisista lausunnoista huolimatta tahallisesti siviilejä kohteikseen ja käyttää siviilien suosimia tiloja iskujensa toteutuspaikkoina. Siviileille tuhoisimpia ovat omatekoiset räjähteet (improvised explosive device, IED) kattaen muun muassa tienvarsipommit ja itsemurhaiskut. 148 Omatekoiset räjähteet sekä niitä hyödyntävät itsemurhaiskut ja yhdistelmäiskut ovat merkittävin uhka siviileille ja aiheuttavat yli puolet siviiliuhreista. 149 UNAMA:n mukaan näiden lisäksi kapinallisten kohdistetut iskut (targeted killings) paikallisia johtajia, hallinnon viranomaisia ja vakoojaksi epäiltyjä siviilejä vastaan ovat lisääntyneet huomattavasti vuoden 2012 aikana. 150 Hallituksen joukot aiheuttivat 10 prosenttia siviiliuhreista, joista suurin osa tuli ilmaiskujen seurauksena. Hallituksen joukkojen toimista aiheutuvien siviiliuhrien määrä on kuitenkin laskenut. 151 USA:n puolustusministeriön mukaan IED-iskujen määrä väheni vuoden 2012 syyskuun loppuun mennessä 12 prosenttia edellisvuodesta Sisäinen siirtyminen Afganistanin sisäistä pakolaistilannetta on pidetty maailman vakavimpana: maassa on yhteensä arviolta ainakin maan sisäisesti siirtymään joutunutta. 153 UNHCR:n avustamia sisäisesti siirtyneitä oli lokakuun lopussa , ja heistä monet olivat joutuneet lähtemään kotiseudultaan konfliktin takia. 154 Sisäisten pakolaisten määrä on ollut jatkuvassa kasvussa jo useamman vuoden ajan. 155 Heistä 35 prosenttia (58.600) oli vuonna 2012 siirtymään joutuneita, ja 146 USAID/iMMAP Overview of local (civilian) population targeted in security incidents for the period 1 September September ( ) 147 UNAMA:n mukaan 80 % iskuista on kapinallisten, 10 % hallituksen ja liittouman joukkojen ja 10 % tuntemattomien tekijöiden aiheuttamia (UNAMA heinäkuu 2012 s.12). ANSO:n ja USA:n puolustusministeriön mukaan 90 % iskuista on kapinallisten ja loput 10 % hallitusta puoltavien joukkojen aiheuttamia. (ANSO Q3 2012; USDOD joulukuu 2012) 148 UNSC s UNAMA:n mukaan IED, itsemurha- ja yhdistelmäiskut aiheuttivat alkuvuonna % siviiliuhreista. (UNAMA heinäkuu 2012 s.13) 150 UNAMA heinäkuu 2012 s UNAMA heinäkuu 2012 s USDOD 2012 s IDMC ( ); Amnesty International 2012 s.10 ( ) 154 UNSC s UNHCR 2012; IDMC 2012; Amnesty International 2012

19 19 (36) konflikti oli ensisijainen paon aiheuttaja. 156 Amnesty Internationalin mukaan vuonna ihmistä joutui lähtemään kotiseudultaan konfliktiin liittyvän väkivallan takia. 157 Konfliktista johtuva sisäinen pakolaisuus on suurinta etelässä (Kandahar, Helmand ja Uruzgan), idässä (Kunar, Nangarhar ja Laghman) ja lännessä (Badghis), mutta ilmiö on kasvanut myös rauhallisemmilla pohjoisilla ja Keski-Afganistanin alueilla. 158 UNHCR:n toukokuun 2012 arvion mukaan maan sisällä siirtymään joutuneista 32 prosenttia on lähtöisin Etelä-Afganistanista, 23 % lännestä ja 24 % idästä. Enemmistö heistä on etniseltä taustaltaan pashtuja. 159 UNHCR arvioi sisäisten pakolaisten lukumäärän olevan järjestön rekisteröimää lukumäärää korkeampi, sillä turvattomimmilta alueilta, kuten Khostista, Paktikasta, Farahista, Ghorista sekä eristäytyneimmistä piirikunnista Kandaharissa, Helmandissa, Zabulissa ja Uruzganissa, ei saada tarpeeksi tietoa. 160 Sisäisiä pakolaisia lähtee eniten seuraavista maakunnista: Badghis (13%), Kandahar (12%), Helmand (12%), (Kunar 7%), Ghor (7%), Nangarhar (6%), Kapisa (6%), Faryab (5%), Laghman (4%) ja Uruzgan (4%) Valtion kyky tarjota suojelua Afganistanin keskusvallan läsnäolo keskittyy lähinnä kaupunkeihin ja teiden varsille, kun taas kapinalliset kontrolloivat maaseutua etenkin pashtujen asuttamilla alueilla. UNAMA:n mukaan Etelä-, Kaakkois- ja Itä-Afganistan 162 ovat suurelta osin Taliban-liikkeen vallassa. Khostin ja Paktikan maakunnat ovat suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta kokonaan kapinallisten hallitsemia. Myös Länsi-, Pohjois- ja Keski-Afganistanissa 163 tietyt alueet ovat kapinallisten hallussa, ja etenkin Logarissa ja Wardakissa kapinalliset kontrolloivat laajaa aluetta. Lisäksi Taliban-liike hallitsee tiettyjä osia Heratia, Badghisia, Ghoria, Farahia, Kapisaa, Parwania, Balkhia, Sari Pulia, Faryabia ja Jauzjania. Kapinallisia on myös Baghlanissa, Badakhshanissa, Kunduzissa ja Takharissa. Kabulin maakunnassa ainoastaan Sorubin piirikunta on kapinallisten hallussa, ja hazaroiden asuttamalla Keski-Afganistanin vuoristoalueella 164 esiintyy hallituksenvastaista kapinallistoimintaa ainoastaan naapurimaakuntien rajaseudulla. 165 Epävakaa turvallisuustilanne sekä hallinto- ja oikeusviranomaisten poissaolo on lisännyt perinteisen tapaoikeuden noudattamista joillakin alueilla. Tapaoikeus on tyypillisesti hyvin konservatiivista, ankaraa ja etenkin naisille vahingollista. UNAMA on havainnut epävirallisten oikeusjärjestelmien toimintaa seuraavilla kapinallisten tukiseuduilla, joista osassa Taliban-liike tai heimoneuvostot olivat alueen ainoita vallanpitäjiä: Nuristan, Paktika, Paktia, Ghazni, Khost, Zabul, Uruzgan, Kunar, Parwan (Siagerdin, Shinwarin ja Kuhi Safin piirikunnat), Logar, Wardak ja Farah UNAMA / UNSC (lehdistötiedote) 157 Amnesty International 2012 s UNHCR s.3, 11 ( ) 159 UNHCR s.4, UNHCR s UNHCR s UNAMA:n luokittelun mukaan eteläisiin maakuntiin kuuluvat Helmand, Kandahar, Nimruz, Uruzgan ja Zabul ja kaakkoisiin puolestaan Ghazni, Paktia, Paktika ja Khost. (UNHCR Eligibility Guidelines 2010 s.5) 163 UNAMA:n luokittelun mukaan 164 UNAMA:n luokittelun mukaan 165 UNAMA 2012 s UNAMA joulukuu 2012 s.25-26

20 20 (36) Perinteisesti rauhallisessa ja keskushallintoa tukevassa Pohjois-Afganistanissa kansainvälisten joukkojen vetäytymisen on raportoitu aiheuttaneen turvallisuustilanteen huonontumista etenkin Kunduzin piirikunnassa. 167 Pohjois-Afganistanin ongelmana ovat lisäksi useat keskenään tasavahvat sotaherrat, joiden yksityisarmeijat syyllistyvät usein ihmisoikeusrikkomuksiin. Arvostettu Afganistan-asiantuntija Antonio Giustozzi on perehtynyt Pohjois-Afganistanin (Faryab, Jauzjan, Sari Pul, Balkh ja Samangan) poliittiseen ilmapiiriin ja hän kuvaa valtajärjestelmää oligopoliksi eli usean kilpailevan tahon yhteisesti ylläpitämäksi monopoliksi. Vaikutusvaltaisin vallanpitäjä Pohjois-Afganistanissa on tadzhikkipuolue Jamiati Islamiin sidoksissa oleva Balkhin maakunnan kuvernööri Muhammad Atta Turvallisuustilanteen kehittyminen tulevaisuudessa Asiantuntijat ovat ilmaisseet huolensa Afganistanin tulevasta kehityssuunnasta vuonna 2014 tapahtuvan kansainvälisten joukkojen vetäytymisen jälkeen. 169 Afganistanilla on vuonna 2014 samanaikaisesti edessään kolme valtavaa haastetta: 1) talouden heikkeneminen länsimaisten tahojen poistuessa maasta, 2) valtatyhjiö presidentti Karzain toisen presidenttikauden päättyessä huhtikuussa 2014 sekä 3) Taliban-liikkeen muodostama turvallisuusuhka kansainvälisten sotilaiden vetäytyessä maasta. Maineikkaan Afganistan-tutkija Gilles Dorronsoron mukaan vetäytyminen antaa Talibanille sotilaallisen yliotteen, ja liikkeen voi odottaa valmistautuvan laajamittaiseen hyökkäykseen NATO-vetoisten joukkojen vähetessä huomattavasti. 170 Yhdysvaltain puolustusministeriön joulukuun 2012 raportin mukaan suurimmat riskit Afganistanin vakaudelle ovat Pakistanin tuki kapinallisille, Afganistanin hallinnon rajallinen toimintakyky ja syvälle juurtunut korruptio. 171 Dorronsoron näkemyksen mukaan keskushallinto voi kestää vuoden 2014 jälkeisessä tilassa ainoastaan, jos Taliban-liikkeen keskeisin tukija Pakistan tekee täyskäännöksen politiikassaan. 172 International Crisis Group arvioi Afganistanin olevan menossa kohti poliittista kriisiä, kun kansainväliset joukot vetäytyvät vuonna 2014 ja vastuu turvallisuudesta siirtyy Afganistanin hallitukselle. Ryhmä pelkää NATO-vetoisten joukkojen lähdöstä seuraavan valtatyhjiön, mikä käynnistää poliittista valtataistelua, joka saattaa pahimmillaan johtaa valtiojärjestelmän romahtamiseen ja sisällissotaan. ICG katsoo huhtikuussa 2014 järjestettävien presidentinvaalien onnistumisen olevan tärkeä virstanpylväs Afganistanin tulevan kehityssuunnan kannalta. 173 Avustusjärjestöt pelkäävät väkivallan lisääntyvän jo vuonna 2013 ja humanitaarisen tilanteen heikkenevän. 174 Humanitaariset toimijat odottavat turvallisuustilanteen huonontuvan ennen vuoden 2014 vaaleja ja yhä suuremman osan maasta joutuvan kapinallisten hallintaan IRIN ( ) 168 AREU/Giustozzi ( ) 169 Carnegie Endowment/Dorronsoro 2012; ICG Carnegie Endowment/Dorronsoro USDOD 2012 s.2 ( ) 172 Carnegie Endowment/Dorronsoro 2012 s ICG ( ) 174 IRIN UN OCHA. Afghanistan Humanitarian Action Plan 2013 s.11 ( )