Jäsenlehti 1/2014. Puijon Latulainen. Tuulta ja tuulispäitä, retkiluistelun riemua

Transkriptio

1 Jäsenlehti 1/2014 Puijon Latulainen Tuulta ja tuulispäitä, retkiluistelun riemua

2 - 2 - Miten Pilppaan? Autolla: Leväsentieltä ST1-huoltoaseman kohdalta kolmen tunnelin kautta Pilpantie nimistä tietä, joka kiertää Kolmisoppilammen pohjoispuolitse lukitulle puomille asti. Huomaa, että - Pilpantiellä saa pysäköidä vain merkityillä P-paikoilla - Kolmisopentieltä on vain kevyenliikenteen liittymä Pilpantielle. Puomilta on 700 metrin mittainen huoltotie Pilppaan. Huoltotiellä moottoriajoneuvoilla saa ajaa vain huoltoajoja. Polkupyörällä: Teitä ja kesällä myös latupohjia pitkin. Hiihtäen: Tervaruukin lenkiltä Vuorilammen kaakkoispäästä lähtee kilometrin mittainen latu Pilppaan. Katso Kuopion latukartta. Lumikengillä: Lukitulla puomilla olevalta P-paikalta opasviittojen takaa lähtee lumikenkäura. Se yhtyy puomilta tulevaan Pilpan pellon laitaan vievään kesäpolkuun. Katso kartta. Kävellen: Kuten autolla. Kesäisin myös polkuja ja latupohjia myöten. Tämä ohje, sisältäen linkit karttoihin, löytyy Puijon Ladun nettisivulta, vasemman marginaalin kohdasta Pilpan maja / Miten Pilppaan.

3 - 3 - PUIJON LATULAINEN 1/2014 Puijon Latu ry:n jäsenjulkaisu Ilmestymispäivä: pe Puijon Latu on Suomen Latu ry:n Kuopiossa toimiva jäsenyhdistys - Vastaava toimittaja: Pii-Annele Santavuori Tiedotustyöryhmä: Ensio Holopainen, Paavo Jaakkola, Riitta Karhunen, Vesa Karhunen, Tarja Lyyra, Martti Rissanen, Pii-Annele Santavuori ja Timo Sylvänne SISÄLTÖ 1/ Retkiluistelua tammikuussa 2 Kuinka Pilppaan? 3 Sisältö 4 5 Pilpan keittiöstä, 5 runoretkelle 6 7 Totta Tarusta 7 Kokouskutsu 8 Ajatuksia palstaviljelyksestä 9 Tunnelmakuvia lähisaarista Lumipallot ja jouluenkeli 13 Jänöjuttu, Perhelaturetki 14 Koskimelontaa Ruunaalla Melontaterveisiä 16 Luontokuvakilpailu Löytötavaroita 19 Kevätretki Linnasaareen Retkistä ja pyöräilystä tapahtumakalenteri 24 Vuokrattavat, liity jäseneksi 25 Kevaman mainos 26 Yhteystiedot 27 Puijon Laturetki 28 Takakansi Jakelu: Puijon Latu ry:n jäsenet (Suomen Latu/ jäsenrekisteri) ja yhteistyökumppanit Osoitteen muutokset: Suomen Latu jäsensihteeri Ulla Kosonen puh , jasensihteeri@suomenlatu.fi Painopaikka: Kevama Oy, Kuopio Painos 1050 kpl Seuraava numero: Viikko 17/2014. Puijon Latu ry Pilpantie 261, KUOPIO Pankkiyhteys: FI , BIC TAPIFI22, (viestiksi maksun aihe) Internet-sivut: Webmaster: Timo Sylvänne, , timo.sylvanne@aanimeri.fi Aineisto mennessä Pii-Annele Santavuorelle psvuori@gmail.com Etukansi: Retkiluistelijat Kallavedellä Kuva: Anita Koponen

4 - 4 - Pilpan keittiöstä Hyvä on muistella kulunutta vuotta, kun vatsa on tyytyväinen pikkujoulussa nautituista herkuista. Retkitoimikunta järjesti suussa sulavan ja mieltä lämmittävän jouluisen hetken ikiaikaisen Pilpan majan kurkihirren alla. Ension puuropuhe sai syvyyttä, kun mielessäni on kahden viikon pituinen hiihtoloma Kiilopäällä. Täyttä lomaa retki ei tosin ollut koskapa olin Lailan kanssa ensimmäisen viikon talkootyössä tunturihotellissa. Nopeasti marraskuinen viikko kului keittiötyössä tiskaten, siivoten ja pitäen huolta ruokasalin tarjoilupöydistä. Henkilökunta otti meidät vastaan ystävällisesti jaksaen opastaa talon tavoille. Emme olleet ensimmäisiä emmekä viimeisiä talkoolaisia, sellainen tuntuma pestistä jäi. Työrupeama oli päivittäin kuuden tunnin mittainen, olipa sitten aamupäivä- tai iltavuoro. Ehdimme käydä hiihtämässä päivävuorojen jälkeen tai ennen iltavuoroa. Valaistulla ladulla enimmäkseen, ja näin tuli harjoitusta seuraavan viikon tarpeisiin, jolloin puijonlatulaiset saapuivat perinteiselle umpihankihiihdolle. Ymmärrän nyt hyvin miksi talkoolainen palaa yhä uudelleen Kiilopäälle pestiin, latuhenki tarttuu. Viimeisenä hiihtopäivänä palasin retkeltä Ahopään yli, nouseva kuu valaisi, lamppua ei tarvinnut sytyttää. Saariselän valot loistivat, tunturissa puut oli kuorrutettu valkoisilla paljeteilla. Ilmoille parahti kuin suden huuto, pelkkä äänetön ihailu ei sielulle riittänyt. Mieleeni jäi talkooviikko kokemuksena jonka haluaisin uusia, mahdollisesti kesällä, jolloin näkisin tutuiksi tulleet tunturikoivut vihreässä asussaan. Keittiötyö on reipastahtista olipa kysymyksessä Kiilopää tai oma latukahviomme Pilppa. Kokemus lisäsi latuhenkeä. Tutustuimme Kiilopään henkilökuntaan, ja tutuiksi tuli joensuulaisia ja turkulaisia yhteisillä retkillä. Mieleen jäi myös eräs lauluilta kodasta, kuuluvaääninen savolainen naistrio lauloi joululauluja sydämensä kyllyydestä. Pian on kulunut vuosi siitä, kun otin emännänpestin hoitaakseni. Kaikki vuodenkiertoon liittyvät tapahtumat ovat tulleet tutuiksi. Joihinkin talkoisiin en pystynyt työni takia osallistumaan mutta auttavaiset kädet löytyivät ja talkooväki sai eteensä maittavaa soppaa ja tuoretta pullaa. Latukahvio veti hiihtäjiä puoleensa ennätystahtiin ja mikäs oli vetää jauhopusseja kelkalla pihan yli kun tiesi niiden pian tuoksuvina pullina houkuttelevan hiihtäjät ladulta tupaan. Kiitos kaikille leipojille, myyjille ja talkoolaisille kuluneesta vuodesta. Vuosi on ollut vilkas ja tapahtumarikas, on tullut uusia latulaisia joukkoomme ja monet vuokraajat ovat valinneet Pilpan tapahtumapaikakseen. Latukahvion myyntivuoroja on jo varattu, tammikuun viikonloput ovat löytäneet myyjät ja lumitilanteen

5 salliessa pyrimme pitämään kahviota avoinna myös arkipäivinä. Otan ilmoittautumisia vastaan sähköpostiini ja puhelimeeni Kotisivulta löytyy lista vapaista vuoroista ja Pilpan kalenterissa näkyy merkintä: Latukahvio auki sen päivän kohdalla, jonka myyjät ovat jo varanneet. Keväällä pidettyyn hygieniapassikoulutukseen osallistui 15 latulaista, ja kurssi järjestetään tarvittaessa uudelleen. Vaikka koulutus ei ole myyjillemme välttämätön, suosittelen sen suorittamista. Myyjän kansiossa on kysymyslomake, jollainen rastitetaan testissä. Uusi vuosi toi latukahvion tiskille kassakoneen. Verottaja vaatii vuoden alusta alkaen antamaan kuitin asiakkaille. Joulunaikaan harjoittelin sen naputtelua kotona. Käyttöohje muokattiin tarpeisiimme sopivaksi. Koneeseen on tallennettu valmiiksi <><><><><><><><><><><><><><> tuotteiden hinnat, ja se laskee ostokset yhteen ja näin helpottaa ja nopeuttaa myyntiyötä. Laitteeseen voi käydä tutustumassa ennen myyntivuoroa. Pian kone tulee tutuksi, ja meitä on useita jotka tulemme auttamaan tarvittaessa. Arkisin neuvoa antaa puhelimitse myös koneen myynyt liike. Myyjien kansio on päivitetty ja lisäksi on vihko, johon myyntivuorolainen voi kirjoittaa asiakaspalautteen. Myös myyjien kommentit ovat siihen tervetulleita. Keittiöön olen hankkinut joitakin uusia välineitä, suurimpana uutuutena ehkä ovat ruokailuastiat, jotka saimme Lailan avustuksella edullisesti. Astiasto on käytetty, mutta ensiluokkaisessa kunnossa. Syystalkoissa astiasto oli ensikertaa suuremman yleisön käytössä. Pullantuoksuista ja lumista hiihtokautta odottaen. Pilpan emäntä, emäntä, Riitta K Riitta K Keväinen runoretki Neulamäen maisemiin Su klo lähtö Pilpasta Tule rennolle runoretkelle! Tavoita elämän koreus ja Neulamäen kauneus samalla kertaa. Ota mukaan runosi tai mieleisesi runokirja. Aihe vapaa. Tapsa ja Martti suunnittelevat kivan reitin ja runojen esityspaikat. Voit tulkita runosi itse tai antaa toisten esitettäväksi. Teemme myös luontohavaintoja ja saat tietoa Neulamäen alueen harvinaisista kasveista ja geomuodostelmista. Alustava reitti, jota tarkennetaan yhdessä: Pilppa Neulamäen näköalakalliot Tervaruukki Vuorilampi Pilppa. Kesto n. 4 t, joten hieman evästäkin mukaan. Ilmoittaudu tai tule suoraan Pilppaan. Lisätietoja Tapsa Rautio tai Martti Rissanen

6 - 6 - Taru naulaa, pyssy laulaa Totta Tarusta Kuva; Martti R Yhdistyksemme syyskokouksessa valittiin hallitukseen kaksi uutta kasvoa. Taru Anttila ja Pii-Annele Santavuori, joka esittäytyi edellisessä lehdessämme. Taru ilmestyi joukkomme menneen vuoden kevättalkoissa ja kesän kuluessa jo veti uuden ulkorakennuksemme pystytystä Pilpassa. Otteissasi on tekemisen meininkiä, sellaistako se on Pohjanmaalla? Täällä sitä tekemisen meininkiä vasta onkin! Liityin Puijon Latuun viime keväänä melontakurssin merkeissä ja ensimmäisistä pihatalkoista lähtien onkin tekemistä riittänyt talkoo- ja järjestötoiminnassa! Muutin keväällä 2013 Kuopioon, koska olin haaveillut jo vuosia järviseudulla asumisesta. Pohjanmaan lakeuksilla kasvaneelle täkäläiset vesistöt ja mäet (=vuoret) ovat ihmetyksen paikka ja upea luonnonvara. Myös savolaisuuden eksotiikka hauskoine murteineen kiinnosti. Puijon Ladun toiminnan parissa olenkin päässyt hyvin tutustumaan niin savolaiseen luontoon kuin ihmisiiinkin. Miten rakennushanke sujui rakennusammattilaisen ja projektipäällikön näkökulmasta katsoen? Olen koulutukseltani rakennusinsinööri ja olen toiminut lähinnä talojen rakennesuunnittelun parissa, joten vajan rakennuspuuhissa pääsi mukavasti käytännön rakennustyöhön. Projekti sujui todella hyvin. Nimellisestä projektipäällikön tittelistäni huolimatta Vesa Karhunen kantoi päävastuun projektista ja huolehti materiaalit ja tekijät paikalle. Minä taas vastasin rakenteellisista asioista ja työjärjestyksestä. Talkoissa ahersi myös senverran raavasta miesvoimaa, että hirret lähes hyppelivät paikoilleen. Kaiken kaikkiaan projekti eteni sujuvasti ja nopeasti, vaikka välillä jouduttiin kaivamaan mietintämyssyä päähän ja tilailemaan lisätarvikkeita. Mukavalla porukalla työ sujui rattoisasti ja työpäivän päälle saunominen ja uinti virkistivät kummasti. Mainitsematta ei voi jättää myöskään herkullisia ruokia, joilla meitä talkoolaisia hemmoteltiin Riitta Karhusen toimesta. Kuulut myös majatoimikuntaan, miten arvioisit Pilpan alueen kunnostus- tai rakennustarpeita? Kesäistä toimintaa tarkastellen Pilpassa on aivan erinomaiset puitteet harrastaa vaikka minkälaista ulkoilmatoimintaa. Talvella sen sijaan en ole vielä Pilpassa käynyt, joten pääsen tutustumaan latukahvilan toimintaan ja latureitteihin vasta tulevana talvena. Ensi keväänä on tulossa latumajan katon kunnostustalkoot, joissa kattorakenteet uusitaan ja yläpohjaa lisäeristetään. Tällä hetkellä ei ole tiedossa lisärakentamisen tarvetta.

7 - 7 - Mitä odotat hallitushommilta? Hallitus- tai järjestötyöskentelystä minulla ei ole ennestään kokemusta, mutta Puijon Ladun lupsakkaa porukkaa tuntien siitä tulee varmasti mukava lisä harrastuksiin. Puijon Latu on aktiivinen ja hyvin toimiva yhdistys ja on ilo olla mukana pitämässä yllä hyvää työtä ja aktiivista harrastustoimintaa. Miten muuten olet päässyt sinuiksi savolaisten ja savolaisuuden kanssa? Joka lauantaiyö kello otetaan maakuntamatsia nakkikioskin nurkalla. Be there! Ei vain, savolaiset ovat ehkä hippasen puheliaampia ja avoimempia kuin pohjalaiset, mutta varsinaisiin heimoeroihin en ole törmännyt. Kielimuuria sensijaan on päästy ylittämään puolin ja toisin. Esimerkiksi pohjalaisille tuttua kuvailua "tykky fletares" en ole vielä onnistunut kunnolla savontamaan, mutta yritetään taas. Se tarkoittaa siis tukevaa hökötystä. Mitä liikuntaa harrastat ja mitkä lajit Puijon Ladussa kiinostavat eniten? Liikuntaharrastuksista on tullut kokeiltua jos vaikka mitä ja harrastukset vaihtelevat paljolti vuodenajan ja kulloistenkin kiinnostuksenkohteiden mukaan. Tällä hetkellä harrastan hytkymistä Kuopion Reippaan Voimistelijoiden jumpissa. Lumen tullessa aion kokeilla myös Puijon latuja, vaikka korkeuserot pistävät pohjalaista hirvittämään. Puijon Ladun toiminnassa kiinnostaa melonnan ja talkoourheilun lisäksi vaellusreissut ja retkiluisteluakin voisin uskaltautua kokeilemaan. Mottosi? Kaikemmoosta voi kerran kokeella ja toisteki jos oikeen intaantuu. Martti Rissanen Kutsu kevätkokoukseen Puijon Ladun kevätkokous pidetään keskiviikkona klo alkaen Lounas-Salongin kabinetissa, Kasarminkatu 12 (Torikadun puolelta sisään). Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu TERVETULOA! Syyskokouksen antia Marraskuun syyskokouksessa oli jälleen runsaasti osanottajia eli 25 latulaista. Risto Tomminen johti puhetta ja paukutteli päätökset pöytään tutun jämäkästi. Vuoden 2014 toimintasuunnitelma ja talousarvio hyväksyttiin vilkkaan keskustelun päätteeksi. Kahviotoimintaan panostetaan edelleen ja ovet pidetään auki kaikkina hiihtoon soveltuvina päivinä. Vaativin kunnostustyö on latumajan katon uusiminen kesällä. Laajassa keskustelussa toivottiin, että jäsenten tekemät aloitteet huomioitaisiin paremmin toiminnassa. Hallitus pyrkii parantamaan käytäntöjä tässä suhteessa. Vesa Karhunen valittiin jatkamaan puheenjohtajana seuraavat kaksi vuotta. Hallitukseen erovuoroisten tilalle valittiin Taru Anttila (uusi), Paula Määttänen, Pii-Annele Santavuori (uusi) ja Veikko Saikkonen. Lisäksi hallituksessa jatkavat Leena Haatainen, Ensio Holopainen, Markku Hynninen ja Kirsi Tuppurainen. Hallituksen varajäseniksi valittiin Martti Rissanen ja Heikki Väisänen.

8 Ajatuksia palstaviljelystä Liityin Puijon Ladun jäseneksi 2000-luvun alussa. Silloin haaveeni omasta kasvimaasta toteutui. Silloin viljelijälistaa hoiti Raili Linkola. Saimme ystäväni Teijan kanssa peräkkäiset palstat ajatuksella, että Teija maalla kasvaneena opettaa minulle, ummikolle, viljelyn saloja. Raililta sai myös hyviä vinkkejä maan- ja kasvien hoidosta. Railin palsta oli hyvä esimerkki, sillä se oli hyvin hoidettu ja rehevä. Pian huomasimme, että kasvimaan hoito on totista työtä, vaikka saimme valmiiksi muokatun maa. Aluksi laitoimme perunaa, sipulia ja kokeeksi kesäkurpitsaa. Tietysti raparperi täytyi heti istuttaa. Perintönä palstallani oli maa-artisokkaa, josta en tiennyt mitään. Maa-artisokka on monivuotinen kasvi, kuten raparperi. Molemmista saa satoa jo alkukesästä. Teijan luovuttua omasta palstastaan, jatkoin omaa viljelystäni, kokeilemalla joka kesä jotain minulle uutta kasvia. Aina ei tarvitse viljellä hyötykasveja. Palstalla voi viljellä vaikka erilaisia kukkia ja yrttejä. Kukkapelto olisikin komea näky. Viime vuosina olen kokeillut erilaisia yrttejä. Ne voi kylvää siemeninä tai ostaa valmiita taimia. Yrttejä on helppo säilöä kuivaamalla, joten niistä on iloa koko vuodeksi. Vuosien varrella viljelijät ovat vaihtuneet. Joku haluaa kokeilla kesän tai kaksi viljelytaitojaan. Meitä on vielä muutama, joilla on ollut palsta useita vuosia. Joka vuosi joku lopettaa, joten vapaita palstoja on aina halukkaille löytynyt. Tietysti aina voi perustaa palstan muokkaamattomaan maahan. Joku on sitäkin kokeillut joita säilytetään vanhassa puu/aittavarastossa ihan kasvimaan lähellä. Palstalaisilla on ollut myös käytössä taukotupa, joka aikaisemmin oli vanhassa asuinrakennuksessa. Joitakin vuosia sitten talo poltettiin ja taukopaikka siirtyi uuden varastorakennuksen päätyyn. Ensi kesästä lähtien saamme uuden, ihanteellisen, taukopaikan ihan kasvimaan vierestä. Sinne tulee ainakin keittolevy ja jääkaappi. Jossain vaiheessa Raili halusi luopua palstalistan hoidosta ja tarjosi sitä minulle. Olen nyt hoitanut listaa vajaat 10 vuotta. Päivitän listan joka kevät toukokuun loppuun mennessä, niillä tiedoilla, joita siihen mennessä on tullut. Lista on ollut nähtävänä työkaluvaraston seinällä. Toivon, että ne jotka haluavat luopua palstastaan, ilmoittava toukokuun loppuun mennessä. Silloin vielä halukkaat ehtivät aloittaa viljelyn. Kohta on taas aika tehdä kesän viljelysuunnitelma kevät tulee aina liian nopeasti. Kasvimaan hoito hivelee kaikkia aisteja ja saa luovuutemme kukkimaan. Helena kajanus.helena@gmail.com Palstoja on tällä hetkellä kahdessa paikassa. Toinen pelto on metsänreunassa ja toinen pihan läheisyydessä. Palstalaisilla on käytössä peltotyökaluja, Palstalaisen kuurankukka ensilumilla. Kuva: Martti R

9 - 9 - Tunnelmakuvia parista lähisaaresta Talvenodotusta Lipasko Se hakeutuu silmäkulmaan sanoen, tervetuloa! Lipasko, pieni saari Pilpan rannassa, käden ulottuvilla ja monesti ohitettu. Tuskin ajatuksissamme ja silti osa mielenmaisemaamme. Kartalla tahra, joka suurenee ruudulla soluksi. Elämää! Sitä Lipaskokin sykkii. Kolme mäntyä, pari koivua, kuusi, leppä ja pajukkoa. Kesäisin kasvattaa pari lokin poikasta, härkälinnuille useamman, elokuussa höyhensaari sorsille. Selältä lähestyttäessä se huurteisena kutsuu hiihtäjää mehulle, pilkahtaa majakkana melojalle ja on rantavahti, joka osoittaa uijille turvarajan. Pieni-Jänis Pikkujänöön on suotavaa loikata isomman vatsan alta. Kaunis sola vie viidakkokirjojen tunnelmaan. Sen suulla pesivät lokit esittävät vasta-lauseensa, mutta rohkaistut pieneen seikkailuun. Soma sola käy myös taikaportista hyvään reissuonneen. Ulostulon suulla korppi tervehtii ja isokoskelo spurttaa edestäsi. Kohta pikkujänön kuviteltu loikka tulee näkyviin. Loikat tosin huomaat vasta kartalta, niinkuin saarien nimiä kuvaavat muodot yleensäkin. Etelärannan tulipaikka houkuttaa, mutta jatkat saaren pohjoiselle hevosenkenkälaguunille. Silokalliolle rantautuminen vie ajatukset Suur-Saimaan vastaaviin. Ennen kahvittelua pakollinen saarikierros. Soistuneella kalliohyllyllä tuoksuu suopursujen kukkalumi, mustikka nupullaan ja tuttu leskenlehtipuska vedenrajassa. Kalliopainauman miniakvaario elää toukkamaailmaansa. Pylväsmännyt kurkistavat tummapaahtoiseen kuksassasi. Suu vehnäsellä kohotat maljan västäräkin kohteliaalle nyökkäykselle, terveisille etelästä. Nimi, haiku menneisyydestä, kertoo pienuuden suuruudesta silmänmittaisessa asetelmassa. Aurinkokellona varjo viistää vettä, lunta ja jäätä. Aina ajassaan. Kesää kohti Teksti ja kuvat: Martti R

10 Lumipallot ja jouluenkeli terveisiä Kiilopään ensilumilta Sunnuntaiaamu valkeni mökin parvelta sinisenä hämäränä. Kello näytti vaille yhdeksää, hyvin oli näköjään uni maittanut edellisyön lyhyen levon jälkeen. Tuloiltana pimeään jäänyt maisema avautui ulos mennessä; pihapuissa oli kimmeltävä lumikuura ja päärakennuksen takana siinsi Ahopään valkea huippu. Niin oli matka tehnyt tehtävänsä - tuonut päivässä syksyn pimeästä keskelle parasta talvea. Pakkasta oli tyyni -25, vaikkei poskipäillä kylmältä tuntunutkaan. Lumi narskui mukavasti vaelluskenkien alla, untuvatakki lämmin ja toppahousut kahisivat, hyvä mieli syntyy pienestä. Talven lapsille pudotus lumimaisemiin lähentelee aina täyttymystä, siltä tuntuu joka vuosi. Nälkä kurnahti aamiaiselle mennessä, kaura- ja ruispuuro jogurtilla ja hillosilmällä sopi makuuni, karttaa katsottiin ja kokeneemmilta kyseltiin reittisuunnitelmia. Hieman podin untuvikko-oloa, muut tuntuivat olevan paikan vakiokävijöitä, reitit ja paikat tuttuja kuin hiihtoanorakin taskut. Flunssanpoika oli saanut vetoa pois eikä urheilu lähennellyt kuningasajatusta tänä aamuna. Suunnitelmani oli päästä ulkoiluttamaan vain hieman suksia ja hiihdellä hiljakseen lähilatuja. Sukset saivat Roden sinistä kaksi ja yhden vihreän ohuet kerrokset pohjiinsa voitelijan hyristessä tyytyväisenä, tahmaisten voidepurkkien käpäilyyn liittyi kohdallani varmaan kaikkien elettyjen hiihtotalvien hyvä mieli, ja olimmehan savolaiset pohjoisen avaria maisemia vailla. Hiihtelemään lähdettiin eväät repussa Sivakkaojan laavun suuntaan. Päivän pastellisävyjä ihmeteltiin joka mutkassa, pysähdeltiin ja tervehdittiin horisontissa roikkuvaa aurinkoa. Sivakkaojalla oli pieni sula koskikaraa vailla, sitä olivat muutkin kaivanneet, yksittäisiä riekonjälkiä ja jätöksiä sekä ne seitsemän poroa syömässä ladunvieressä Tievatuvalle laskiessa. Lämmin tee maistui ja tuttuja kasvoja tavattiin, kun punaposkisia naisia oli Niilanpään kautta kiertänyt samaan taukopaikkaan. Kotiin palattiin kukin omia teitä. Itse hyppäsin alkujaan inarilaisen taksikuskin vauhdikkaaseen kyytiin, kun päivän hiihtokiintiö tuntui tulleen täyteen. Kuulemma ulkosan -27 ei ollut mitään verrattuna talven 1999 paukkupakkasiin, jolloin mittari näytti -51, eikä autoja voinut sammuttaa edes yöksi. Uskoin. Lämmin sauna helli mökkiin palattua, päivällinen maittoi ja minä kiittelin mielessäni Lapin leutoa keliä. Kati kävi askartelemassa illalla pahvisen Jouluenkelin sekä Ilopallon päärakennuksella pidetyssä Lapinillassa; ensimmäinen piparipoikaa muistuttava luomus sai hervottoman naurun aikaiseksi myös mökissämme ja se liimattiin ikkunaan joulunajasta muistuttamaan. Toki joulukalenterin luukkuja avattiin myös päivittäin. Joulupukkia ei lomalla nähty, oli varmaan jouluvalmisteluissaan kiireinen, mutta joulutontun virkaa toimitti onnistuneesti mökkipihallamme elelevä puuhakas kotiorava. Harmaaturkki, puuhkahäntä varustautui talveen tekemällä hankeen lukuisia kätköjä, kävi määrävälein tömäyttämässä keittiön ikkunalaudalla vauhdikkaan voltin, minkä jälkeen

11 pinkoi pihakeloon jouluvalmisteluita jatkamaan. Maanantai-iltana Joensuun Ladun E.Ouran retkikertomus huimasta hiihtomatkasta Etelämantereella veti tuvan täyteen. Matkantekoa loppumattoman valkeuden läpi ihmeteltiin ja ihasteltiin. Samalla tuntui villapaidan sisässä hyvältä, että meitä sai olla moneksi, antarktiksen valloittajista lähiluonnon kulkijoihin. Ehkä määränpäätä ja allatallattavaa mannerta tärkeämpää oli se, mitä sisimmässä tapahtui, millaisin silmin ja mielin tänään maisemaa katseli, että oli askelissaan tähän päivään tyytyväinen tai hetkittäin peräti onnellinen kulkija. Suksen suhinaa hangella. Auringonkajoa taivaanrannassa. Kuukkelin lento iltapäivän hämärässä. Revontulien leimu linnunradalla. Ystävän hymy takkatulen leimussa. Höyryävä teekuppi. Lihasten raukea väsymys saunan jälkeen. Siinä tiivistettynä ensikertalaisen kokemuksia Puijon ladun ensilumen hiihtomatkalta Kiilopäälle. Luonto tarjosi komeita kirkkaita kaamoksen päiviä taivaan täydellä väriloistolla ja hieman harmaampaa vesisadetta. Lunta oli riittävästi niin latuhiihtoon kun umpihankeenkin. Merkattujen reittien ja kartan avulla pystyi helposti tutustumaan ympäröivään tunturiin. Opastettu laturetki johti kauemmas umpihangen taa. Hiihtelin tiistaina puoliltapäivin hiljakseen päärakennukselta kohti mökkiä muiden suunnattua suksenkärkensä Ruijanpolkua pitkin Kopsusjärven laavulle, kun heiluvat lumipallot tunturikoivuissa kävelytien takana ihmetyttivät. Oliko pyryttänyt noin vai aura-autoko kimpaleita kävelytien varteen oli lingonnut? Hivuttauduin liki, lähempi tarkastelu osoitti ne riekoiksi. Linnut eivät antaneet minun silmujensyöntiään häiritä. Mustat kirkkaat silmät tapittivat vain hetken oranssiin sonnustautunutta jättiläistä, jonka arvioivat vaarattomaksi. Jäin kaikessa rauhassa nojailemaan sauvoihini ja katselemaan riekkojen syömäpuuhia, kun vasemmalla kahahti. Punakulmainen komea kukko kahden pienen naaraan kanssa oli tällä puolen tietä lähimmässä koivussa keikkumassa, siinä olkani vieressä. Tottuneet varmasti turisteihin, mutta se ei elämystäni himmentänyt. Riekko lähietäisyydellä on ollut tuttu näky, mutta vain lyhyen hetken varvikosta karkuunjuostessa tai kiepistä lentoonlähtiessä. Ja rehellisyyden nimissä: parhaat lähihavikseni olin tähän mennessä kokenut eläinmuseon lasivitriinin asukkeja tiiraamalla. Palasin ajatuksistani tarkastelemaan pakkaseen sopeutuneita hauskoja valkoisia karvajalkoja, jotka pitivät tiukasti otettaan jäisestä koivunoksasta, kun nokka tavoitteli uutta silmua. Uusi askel ja HUTI! Pieni riekkonaaras astui tyhjää ja putosi kylki edellä kohti hankea. Ehti juuri avata siipensä ennen lumipeitettä ja korjata asennon rehelliseksi mahalaskuksi. Minua nauratti. Lumipallo hangen uumenissa pulputti jotain vastaukseksi, harmissaan kai, ja jatkoi helminauhansa kyntämistä tuoreeseen lumeen. Katselin vielä tovin, kunnes kylmä pyrki anorakin helmoista sisälle. Jätin riekot ruokailemaan ja siirryin mökin lämpöön.

12 Illalla katseltiin tähtiä. Taivas oli kirkas ja pohjoisessa leikki vihreää. Iso-Pekka karvahatussaan korvasi kotikirjahyllyyn jättämäni Koiramäen Suuren Avaruuskirjan ja löysin ainakin Jupiterin, Ison ja pienen Otavan sekä muutaman muun tähtikuvion, joiden nimet eivät lomalaisen päähän enää mahtuneet. Onnistuttiin tyttöjen kanssa heittämään mökin ovikin kiinni revontulten perään kiiruhtaessa, kaikki avaimet tietenkin sisällä, mutta respa oli onneksi vielä hetken auki, olisi mennyt muuten iltapuhde lumiluolan kaivuuksi. Hiihtointoisesta joukosta löytyi kanssahiihtäjää kaikenpituisille retkille. Välillä ajettu latu oli suorastaan ruuhkainen. Myös maastolatuja polki useampi hiihtäjä päivässä. Vain kerran merkatulla reitillä piti avata latua ensimmäisenä. Niilanpään poroerotus erottui vain vaivoin harmaan pilven seasta ja tuiskusta, mutta alhaalla laaksossa aukeni luminen taikamaa, jossa hiiskui hiljaisuus. Ilo oli hiihtäjän suihkia valkoisen kauneuden keskellä myötämäkeen. Perillä Tievatuvan maukas pannari palautti voimat kotimatkaa varten. Ahopäiltä pystyi näkemään Kaunispään rinteen valot ja toisaalla aavistamaan auringon viimesäteet. Lauhana päivänä sumupilvi kietoi tunturin syleilyynsä. Tuiskukurun lämmin kämppä odotti matkaajaa valoisan ajan viimeisinä tunteina. Eväsleipä vaan maistuu niin paljon paremmalta ulkona! Viikko on riittävän pitkä aika monelle säälle ja kuitenkin liian lyhyt kun haluaisi jäädä iäksi, tai ainakin vähäksi aikaa vielä. Matka Kiilopäälle on pitkä, mutta vaivan arvoinen. Ja ehtiihän bussissa neuloa monta sukkaa tai täyttää monta ristikkoa tai suunnitella ensivuoden retkeä tai muistella juuri päättynyttä tai Ensikertalaisen ensilumiretki oli elämysmatka, päällimmäisenä siitä haluan muistaa, että vuoden kohokohtia voi kokea useaan kertaan, alkavan talven ilon Kiilopään bussiin astumalla tuplana (tänä talvena se tuntuu erityisen merkitykselliseltä, kun lumetonta sulakeliä on vielä tammikuussa tätä juttua kootessa. Hiihto saa odottaa. Onneksi mielissämme talvi on kuitenkin jo alkanut, kiitos ensilumen reissun). Voi suositella. Luulen, että monille kestokävijöille se on lähellä jokavuotista riittiä, joka kiireettömässä viikossa ja päivän pehmeissä sävyissä vie syksyn pitkästä pimeästä joulunajan lämpöön. Viikon mittainen tervehdys talvelle, jota halaa kuin keväästä lähtien kadoksissa ollutta ystävää. Helena, Kati ja Minna ********** Hannun Lentävä kalakukko palkittiin Lentävä kalakukko on legendaarinen juna, joka puuskuttaa kohti Kuopiota, missä saa oikoa väsynyttä jalakoonsa. Nyt Lentävä kalakukko tiedetään myös Hannu Räsäsen tekemästä geokätköstä, jonka kätköilijät äänestivät lajissaan Suomen parhaimmaksi. Aihepiiri on edelleen rautatiessä. Paljon onnea Hannulle! Monitaiturille. Katso myös takasivu ja lue Viikkosavon juttu Hannusta ja geokätköilystä: 3P0.pdf

13 Jänöjuttu Ensio Kaikki tuntevat laulun Jänöjussin mäenlaskusta, mutta jänöjussit voivat harrastaa muutakin urheilua. Retkiluisteluryhmämme oli juuri selvinnyt ihmettelemästä Kallavedellä Laivonsaaren pohjoispäästä alkavaa uima-allasta eli railon reunajäiden painumista veden pinnan alle, kun huomasimme saaren rannassa outoja jälkiä. Kierälle jäälle oli aamuyöstä satanut parin millimetrin paksuisen tasaisen, irtonaisen lumikerroksen. Aivan rannasta pieneltä alueelta lumi oli lakaistu pois. Mutta kuka oli lakaisija? Tuulen pyörre vai jokin eläin? Paikalla tuli myös järveltä päin jonkin linnun laskeutumis- ja liukumisjälki. Kun tutkimme runsaan viiden metrin pituisen jäljen alkua, oletettua laskeutumispaikkaa, niin siitä löytyi nyrkin kokoinen jääkokkare. Jälki olikin syntynyt, kun rannalta oli heitetty möykky liukumaan jäätä pitkin. olikin syntynyt, kun rannalta oli Sitten heitetty vain möykky tutkimaan, liukumaan minkä jäätä kokoiset kengät pitkin. heittäjällä on ollut. Mutta kengän jälkiä ei löytynyt. Saaren lähimmät Sitten vain asutut tutkimaan, talot ovat minkä kilometrien kokoiset päässä, kengät heittäjällä eikä niissäkään on ollut. liene Mutta pojankoltiaisia, kengän jälkiä ei jotka löytynyt. heittelisivät Saaren roskaa lähimmät jäälle. asutut Ainoat talot jäljet ovat kilometrien olivat jäniksen päässä, eikä epäsymmetrisen niissäkään liene tassun jäljet lakaistun pojankoltiaisia, alueen jotka reunalla. heittelisivät Rantakanervikossa roskaa jäälle. Ainoat ja jäljet pensaikossa olivat ei näkynyt jäniksen mitään. epäsymmetrisen Kysymyksessä tassun on jäljet siis jänöjussin lakaistun alueen uusi leikki! reunalla. Rantakanervikossa ja pensaikossa ei Mutta näkynyt miten mitään. jänis Kysymyksessä pystyy tuollaiseen on siis heittosuoritukseen? jänöjussin uusi leikki! Tarkka tutkimus antoi selityksen. Aallot olivat kasvattaneet Mutta miten jänis rannan pystyy ruohikkoon tuollaiseen rivin ylöspäin heittosuoritukseen? törröttäviä Tarkka jääpuikkoja tutkimus ja torneja. antoi selityksen. Yhden yläpää Aallot oli olivat katkennut. Mielikuvitteleppa kasvattaneet rannan tapahtuma! ruohikkoon rivin ylöspäin törröttäviä jääpuikkoja ja torneja. Yhden yläpää oli katkennut. Mielikuvitteleppa tapahtuma! Nyt kaikki Perhelaturetkelle! Sunnuntaina Keväthanget kutsuvat ja latua piisaa: Simpan maja, Vuorela- Tomperi-Ilvessaari-Kaijansaari-Pilpan maja. Reitin pituuden voi valita 7-38 km:n väliltä. Ei osallistumismaksua. Reitin varrella myytävänä kahvia, pullaa, makkaraa yms. klo10-15 Perhelaturetken toteuttavat yhteistyössä: Siilinjärven seurakunta, Puijon Latu ja Vuorelan Kunto. Tervetuloa aurinkoisille keväthangille!

14 Koskimelontaviikonloppu Ruunaalla Menemme taas Ruunaalle elokuun lopulla. Vettä koskissa on riittänyt aina loppukesän reissuillamme ja se on vielä lämmintä! Aikaisemmilla retkillämme olemme laskeneet kaikki lähiseudun kosket. Melonnan päätteeksi on ollut mukava saunoa ja kerrata päivän tapahtumia. Viikonloppu on joka kerta tuntunut loppuvan kesken. Vastahan me tulimme Retkelle pääsevät ilmoittautumisjärjestyksessä Puijon Ladun ja/tai Kallan Melojien jäsenet. Tasovaatimuksena on hyvä olla hiukan koskimelontakokemusta (esim. KalMe koskikurssi), mutta kohtuullinen järvimelontakokemuskin edellytyksineen riittää. Vaikealta tuntuvat kosket voi ohittaa helpohkosti maitse. Koskimelonta ei sinänsä ole vaarallista, mutta matkallakin voi aina sattua jotain. Vapaa-ajan vakuutusten tarkistaminen on suositeltavaa (HUOM! jotkut yhtiöt vaativat koskenlaskuun eri maksun), koska ryhmävakuutuksen korvaussummat ovat pieniä. Puijon Latu ry:n nettisivujen melontaosiossa on tarkempi ohjelma ja lisätietoja. Ohjelmaa sovelletaan osallistujien halujen mukaan siten, että voi lähteä pidempiin koskenlaskuihin, pyöriä välillä Neitikosken montussa tai vaikka tutustua hienoihin maisemiin merkityillä vaelluspoluilla (katso Ruunaan retkeilykeskuksen nettisivut). Kaksi sähkösaunallista mökkiä á 6 henkilöä, yht. 12 henkilöä on varattu. Viimeinen ilmoittautumispäivä on Ilmoittautumiset ja lisätietoja: Pentti Hillukkala tai pentti.hillukkala(mauku)wmail (piste)fi Kuva Antti Luoranen

15 Terveisiä eskimokäännöskurssilta! Loppuvuonna uimahallissa järjestettiin ensimmäistä kertaa eskimokäännöskurssi. Kurssilla oli yhteensä 10 osallistujaa ja neljä ohjaajaa. Kurssi sujui hyvin ja kaikki kurssin loppuun saakka mukana olleet osallistujat onnistuivat tekemään eskimon! Oheisessa kuvassa Mikan vedenalainen tyylinäyte. Uimahalliharjoitukset lauantai-iltaisin Puijon Ladun uimahalliharjoitukset jatkuvat Niiralan uimahallissa lauantaiiltaisin tammikuusta huhtikuulle Uimahallissa harjoitellaan melontatekniikkaa ja -turvallisuutta sekä pelaillaan palloa. Kokeneemmat melojat ja ohjaajat opastavat aloittelijoita. Nähdään uimahallilla lauantaisin klo 18. Avainhenkilö on avaamassa hallin ovea klo 18:10 saakka, joten tule paikalle ajoissa. Uimahalliharjoituksiin tarvitaan uima-asu ja 50 sentin kolikko vaatekaapin oveen. Harjoituksiin ei tarvitse ilmoittautua, mutta kannattaa tarkistaa netistä, että vuoro pidetään. Vuorojen peruutuksista ilmoitetaan nettisivuilla ja melojien sähköpostilistalla. Lisätietoja: luoranen (miuku) luukku (piste) com, tai puh Melonnan peruskurssit, huhti-kesäkuu 2014 Opi melonnan perustiedot ja -taidot turvallisesti! Peruskurssi on hyvä tapa aloittaa melontaharrastus. Puijon Latu järjestää kaksi melonnan peruskurssia keväällä/alkukesästä Molemmat kurssit alkavat teorialla ja harjoituksella Niiralan uimahallissa lauantaina klo 16. Ensimmäisen ryhmän avovesiosuudet ovat Pilpassa maanantai-iltoina ja 2.6. klo 17:30 alkaen.

16 Toisen ryhmän avovesiosuudet ovat Pilpassa ke ja to 5.6. klo 17:30 alkaen. Kursseilla on sama sisältö, joten voit valita, kumpaan ryhmään haluat osallistua. Melontakurssien osallistujilta vaaditaan uimataito. Kurssimaksu Puijon Ladun jäsenille 55 euroa, muille 80 euroa/henkilö. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: luoranen (miuku) luukku (piste) com, tai puh Ilmoita nimesi ja puhelinnumerosi, oletko Puijon Ladun jäsen, sekä haluatko osallistua ryhmään 1 vai 2. Luontokuvakilpailu 2014 Nyt kutsutaan kaikki Puijon Ladun jäsenet ulkoilemaan ja kuvaamaan luontoa. Puijon Latu ry. järjestää luontokuvakilpailun. Katsele luontoa sillä silmällä ja ikuista hetkiä. Kilpailussa on vain yksi sarja ja se on tarkoitettu Puijon Ladun jäsenille. Paperikuvat on otettava vuoden 2014 aikana ja kuvan lyhimmän sivun tulee olla 20 cm. - kuva ei saa olla aikaisemmin julkaistu - kuvan tulee olla osallistujan itsensä ottama - kuvaajalla on oltava kuvaan täydet oikeudet - kotirauhan tms. suojan piirissä kuvatuilta henkilöiltä on oltava lupa kuvan julkaisuun Kuvat postitetaan mennessä osoitteella: Tapani Rautio, Leväsentie 38 E 2, KUOPIO Kuvien mukaan on liitettävä seuraavat tiedot: kuvan nimi, oma nimesi, osoitteesi sekä puhelinnumerosi. Palautuskuori postimerkkeineen, mikäli haluat kuvan takaisin kilpailun jälkeen. Kilpailun järjestäjä sitoutuu käsittelemään kuvia huolellisesti, mutta ei vastaa esimerkiksi postissa tai kuljetuksissa aiheutuneista vahingoista. Järjestäjällä on oikeus julkaista kuvat kilpailun tulosten esittelyn yhteydessä ilman erillistä korvausta. Kuvien luovuttaminen kolmannelle osapuolelle on kielletty. Kilpailuun osallistuvien kuvien tekijänoikeudet säilyvät kuvaajalla. Järjestäjä voi julkaista kilpailuun osallistuneita kuvia kuvaajan luvalla. Kuvat palautetaan, jos niiden yhteydessä on palautuskuori ja postimaksu. Kukin kilpailija saa osallistua kilpailuun enintään viidellä valokuvalla.

17 Löytötavaroita Erämaissa kulkija ottaa mukaansa tarpeellisia varusteita ja pyrkii pitämään niistä huolen. Silti jokainen meistä on retkillään jotakin kadottanut, jotkut jopa rinkkansa. Suosituille poluille tippuneet tai kämpille unohtuneet tavarat katoavat nopeasti parempaan talteen tai palautuvat reittien lähtöpaikkoihin. Syrjemmällä toinen kulkija saattaa osua samalle jäljelle vasta vuosien päästä. Polkujen ulkopuolella kuvittelee helposti, että alue on lähes neitseellinen jota moni ei ole aikaisemmin tallannut. Kun jalkojen edestä sitten löytyy posliinilautanen, perholaatikko, kahvimassi tai kivääri, alkaa mielikuvitus rakennella teorioita siitä, mitä on tapahtunut, kenelle ja milloin. Käsinmaalattua posliinia Norjalaisten autiotuvissa on tiettyä tyylikkyyttä. Vuosia sitten Ruijan ylängön syrjäisimmässä kolkassa etsimme sateensuojaa ennestään tutulta tuvalta. Kämpän paikalla oli kuitenkin hiiltynyt, horsmaa kasvava raunio, joten märkä telttayö oli edessä. Aamulla vettä hakiessa joen rannalta löytyi posliinilautanen, johon oli käsin maalattu kaunis teksti: Akkanas Ödestue. Ehkä joku tiskatessaan oli unohtanut kämpän astioihin kuuluvan lautasen ja siten säästänyt sen tulen tuholta. Jo aikaisemmilla käynneillä olimme ihastelleet tuvan nimikoituja astioita. Nyt uniikki lautanen on saanut uuden kodin huomattavasti etelämpänä. Perholaatikko Samalla suunnalla jollekin kalamiehelle oli sattunut ihmeellinen vahinko; löytö joka sai mielikuvituksen liikkeelle. Pieni joki laski koskena järveen ja virran pyörteet työntyivät pitkälle tyyneen veteen. Paikka oli kuin tehty perhon heittoon. Ranta oli aivan tallaamaton, tuskin kukaan oli siinä vuosiin käynyt. Mättään päälle asetettuna, osittain jo sammaleen sisään painuneena, oli iso perholaatikko. Sen kymmenissä lokeroissa oli toista sataa monenkirjavaa perhoa, siivet vielä väriä sälyttäneinä, mutta koukut läpi ruosteessa. Laatikon päällä oli laatta, jossa nimikirjaimet H.L. Miten on mahdollista että kalastajan tärkeä ja arvokas varuste voi unohtua? Jos kuitenkin niin oli käynyt, luulisi että perhot käy hakemassa kaukaakin, vaikka seuraavana vuonna. Oliko sairauskohtaus yllättänyt, vai oliko salakalastajalle tullut äkkilähtö tai kenties reissu oli tehty helikopterilla tai... Kenen sitten ovat nimikirjaimet HL? Heikki Laitinen, Hans Lidman tai moni muu. Siellä laatikko lienee vielä tänäkin päivänä, ehkä jo kokonaan sammaleen peitossa. Pitäisi ihan käydä katsomassa. Vanha kahvimassi Poromiehillä on tapana pitää päiväleiriä tunturiselänteelle pystytetyssä kodassa. Kahvia keitellessä on näköalapaikalta hyvä seurata porojen liikkeitä ja sään kehittymistä. Matkan jatkuessa paikalle jää vain

18 nuotiokivet ja alustana olleita koivunrisuja, joskus ruoteet. Eräällä vaelluksella pysähdyimme ihailemaan maisemia vanhalle kotapaikalle. Sattumalta katse osui kiven juuressa olevaan myttyyn, joka paljastui vanhaksi, kovettuneeksi kahvimassiksi. Nahka ja ompeleiden tiivisteenä oleva punainen verka olivat vielä ehjiä, mutta sulkijanyörit jo hapertuneet. Työnsin löydön rinkkaan myöhempää arviointia varten. Kotona liotin ja pesin pussukan nahkasaippualla ja niin se puhdistui ja pehmeni. Vielä piti paikata pieni reikä, laittaa uudet nyörit, ja sitten paketillinen kahvia sisään. Nyt muutaman vuoden ahkerassa käytössä nahka on imenyt kahvista aromia, ja aina repusta kaivettaessa sen tuoksusta tulee mieleen se mainio reissu. Ruostunut kivääri Lemmenjoen takamailla 70-luvulla kulkiessa satuin oikein pirulliseen maastoon. Taloudellisen kartan 1: lehti ilman korkeuskäyriä ei reitinvalinnassa paljoa painanut. Oli kivikkoa ja pajukkoa, väleissä vettä ja huojuvia ryssänpäämättäitä. Ajattelin, ettei tästä kukaan ainakaan vapaaehtoisesti menisi. Yllätys oli melkoinen, kun kivien välissä törrötti kiväärin ruostunut piippu. Jalopuinen tukki oli vielä hahmollaan, mutta metalliosat umpiruosteessa. Reissu oli loppupuolella ja rinkka keventynyt, joten kivääri olalle ja mars matkaan. Tuskin kukaan olisi salametsästyksestä syyttänyt nähtyään aseen kunnon. Kalmakaltion rajavartioasemalle retki päättyi ja aseman päällikölle luovutin aseen. Miten kivääri oli louhikkoon joutunut? Oliko se jopa sota-ajan peruja? Tutkimisen ja pohtimisen jälkeen päätelimme, että ase oli pudonnut jonkun poromiehen kelkasta ja lumituisku oli sen nopeasti peittänyt. Löytötavarat, vanhat tuvat ja rauniot, peurakuopat, sodan jäljet jne. ovat merkkejä aikaisemmista kulkijoista, elinkeinoista ja tapahtumista. Niistä retkeen tulee syvyyttä ja perspektiiviä, joille ympäröivä luonto ja maisemat luovat hienot puitteet. KooJii

19 Puijon Ladun Puijon perinteinen Ladun perinteinen kevätretki Linnansaaren kevätretki kansallispuistoon Linnansaaren kansallispuistoon la-su la-su Jatkamme tutustumista kansallispuistoihin. Kevään 2014 käyntikohteenamme on Linnansaaren kansallispuisto. Kansallispuisto koostuu suojelee Saimaan uhanalaista sadoista saarista ja suurista selistä. Se saariston ainutlaatuista luontoa ja saimaannorppaa. Linnansaaren merkityt reitit ovat helppokulkuisia, vaikka välillä nousut ovat jyrkkiä. Reittien varrella on Perpulanhuhdan telttailualue ja Sammakkoniemen leirintäalue, jossa on myös mökkimajoitusta. Kokoonnumme Oravin matkailukeskuksessa, jonne menemme henkilöautoilla ja jatkamme veneellä Linnansaareen. Huom! Retki sopii myös melojille! Tarkemmat tiedot retkestä tulee seuraavaan jäsenlehteen ja Puijon Ladun nettisivuille. Lisätietoja voi kysyä Laila Mujuselta tai Risto Häyriseltä. laila.mujunen@dnainternet.net, puh risto.hayrinen@dnainternet.net, puh

20 Syysretki Inarin ja Lemmenjoen maisemiin viikolla 34 Tehtäisiin 1 3 yöpymisen vaelluksia ja päiväretkiä. Lemmenjoella ensin veneellä Ramadasjärvelle, josta Kultalan kautta kiertäen takaisin Ramadasjärvelle. Seuraavana aamuna paluu veneellä Njurgalahteen. Päiväretkistä nautittaisiin jäljellä olevina päivinä. Ajoitusta muuteltaisiin tarpeen ja sään mukaan. Yhteyshenkilö Lauri Lehtinen p , sp. lauri.lehtinen at pp.inet.fi Viikonloppuretki Ilomantsin Koitereen Lammassaareen pe 27. su Karjalan Helmen Koitere-järven Lammassaari on noin 8 km pitkä (480 ha) luonnonkaunis, rantojensuojeluohjelmaan kuuluva saari. Saaressa on noin 10 sisälampea, mutta ei pysyvää asutusta eikä kesämökkejä. Ilomantsin kunta on Huhuksen kylän kyläyhdistyksen kanssa varustanut Lammassaaren virkistyskäyttöön rakentamalla rantautumista varten laiturin ja sen läheisyyteen kotalaavun sekä useita nuotiopaikkoja eri puolille saarta. Saaressa on upeita hiekkarantoja sekä mäntyharjuja. Päivän patikkaretkille löytyy sopivia reittejä. Venekuljetus noin 8 km. Sopii erittäin hyvin myös melojille retkikohteeksi. Kansalaisen karttapaikasta pääset Koitereen eteläranalle hakemalla paikannimellä Partala ja kunta Ilomantsi. Siitä pohjoiseen löytyy Lammassaari. Yhteyshenkilö Lauri Lehtinen p , sp. lauri.lehtinen at pp.inet.fi