============================================================================

Transkriptio

1 Vedätyksestä Lähettäjä malamuutti :43 Meidän Alma osaa lähteä liikkeelle käskystä (potkupyörällä) mutta sen vauhti on aika hidas. Miten sen saisi menemään nopeamm Se kipittää eteenpäin mutta ei "laukkaa". Lähettäjä pantse :12 No mutta kipittäminenhän on hienoa :-) Malamuutin luontainen juoksuaskel pitäisi ollakin nimenomaan ravi, ei laukka. Ilmeisesti tarkoitat kipittämisellä juuri ravia? Kyllähän malamuutti laukatakin osaa, mutta se ei kuitenkaan pysty pitämään sellaista vauhtia kovin pitkiä matkoja eikä sen rakenne tosiaan sovellu niin hyvin laukkaamiseen. Ravia malamuutti taas menee vaikka ikuisuuksia. Vauhti ei päätä huimaa, mutta matka taittuu tappavan tasaisesti vaikka koko päivän. Muuttiyksilöissä on sen verran rakenne-eroja, että joillekin laukkaaminen sopii paremmin ja luontevammin kuin ravi. Juoksevathan jotkut muutit huskyjen rinnallakin valjakossa. Tärkeämpää ja hankalampaa on saada veto pysymään tasaisena ja vetoliina koko ajan tiukalla, ettei muuttisi älykkäänä otuksena peesailemaan ja teettämään varsinaisia töitä sinulla :-) Ensimmäisen ja ainoan koiran opettaminen vetämään on paljon hankalampaa kuin sitten toisen ja kolmannen jne. Ainakin meillä oli aikoinaan tämä ongelma narttumme kanssa, kun se oli vielä ainoana muuttina. Muut ovat oppineet lähes itsestään ja motivaatio on ollut kovempi, kun toinen on rinnalla. Terv. Pantse Lähettäjä mikuli :40 Jos ongelmana on se, että koiralta puuttuu motivaatio vetää, niin sitä voi yrittää innostaa ainakin muutamalla tavalla. Paras keino on yleensä se, kun koiran eteen saa "jänikseksi" jonkun toisen henkilön. Aluksi jänis voi ajaa vaikka pyörällä siellä edessä ja houkutella koiraa pitämään vauhtia yllä. Sitten kun koira vetää tyydyttävästi, niin jäniksen kannattaa pikkuhiljaa jättäytyä koiran vi ja siitä sitten taakse. Jos koira alkaa taas hidastamaan, niin jänis spurttaa pyörällä edelle ja johan koiralta taas vauhtia löytyy. Täs jäniksen käytöstä kannattaa kuitenkin luopua aika pikaisesti, ettei koira odota jäniksen aina siellä edellä menevän. Toinen hyvä keino motivaation nostamiseen on se, että koira palkitaan vetämisestä menemällä johonkin sen pitämään paikkaan. Siis kesken vetolenkin tai sen päätteeksi koiran kanssa käydään vaikka metsikössä tai koirapuistossa leikkimässä. Koira oppii, et vetolenkin aikana tai sen päätteeksi tehdään jotain hauskaa. Lopulta se huomaa, että oikeastaan tämä vetäminenkin on tosi hauskaa ja vauhtia riittää... Ravivauhdista sen verran, että kyllä normaalikokoinen malamuutti voi ravata aika lujaa vauhtia, kunhan rakenne on kunnossa. Tarkoitan malamuutin lujalla vauhdilla km/h. Treenattujen siperianhuskyjen ravivauhti on jotain ihan muuta. Yhdyn Panun sanoihin, että malamuutti menee ravia vaikka ikuisuuden. Kovakuntoinenkaan normaalikokoinen malamuutti ei laukkaa juuri 10 km pidempään ja on sen jälkeen täysin loppu. Lähettäjä malamuutti :53 kiitti vastauksista!

2 Lähettäjä pantse :47 Nyt vasta hokasin tuon Mikon km/h:n. Eikö tuo ole Mikko vähän "ylinopeutta" keskiverto malamuuteille :-) Joistakin malamuutin manuaaleista olen aikanaan lueskellut, että muuttivaljakko (tyypillisimmillään kai 2-4 muuttia) ravaisi sellaista km/h vauhtia. Sitä se tosiaan sitten pysyy pitämään yllä todella pitkiä päivämatkoja. Täytyy kyllä myöntää, että omien vauhtia tullut koskaan mitattua pidemällä matkalla. Terv. Pantse Lähettäjä mikuli :23 Ei se 17 km/h ylinopeutta ole:-) Tarkoitin sillä kuitenkin sitä, että kyllä malamuutin pitäisi suunnilleen tuollaiseen ravivauhtiin hetkellisesti pystyä. Jos katsoo malamuuttivaljakoiden kilpailutuloksia esim. rodun kotimaasta, niin kyllä sprinttimatkoilla parhaiden keskinopeudet ovat jopa km/h. Keskipitkillä ja pitkillä matkoilla keskinopeudet ovat sitten sitä km/h luokkaa. Jos saa malamuutin vetämään ravia useamman päivän peräjälkeen esim. 50 km päivässä keskinopeudella 13 km/h, niin minun mielestäni se on jo malamuutille huippusaavutus. Nämä nopeudet siis hyvillä urilla mentäessä. Kun mennään umpihanges raskas kuorma perässä, niin saa sitä olla koiriinsa tyytyväinen, jos ne vetävät kymmentuntisia päiviä päivästä toiseen, vaikka keskinopeudeksi ei tulisikaan 2 km/h enempää. Tärkeintä ei ole nopeus, vaan sitkeys, voima ja tekemisen riemu. Tämä nopeusasia alkoi kuitenkin sen verran mieltä askarruttamaan, että kun malamuutit ovat juosseet legendaarisissa pitkänmatkankisoissa (esim. Iditarod), niin mitähän niiden nopeudet ovat siellä olleet? Tai mitä nopeudet olivat rodun alkuperäisen rotumääritelmän hyväksymisen aikoihin? Lähettäjä manjoo :25 Tietäisikö kukaan onko rekisteröity malamuutti valjakko koskaan juossut näitä "legendaarisia" pitkänmatkan kisoja loppuun asti? Viime vuosisadan alussahan malamuuteja juoksi näissä paljon, mutta silloinhan malamuutti ei ollut rekisteröity rotu. Leonhard Seppälällä juoksi useita puoli- ja neljäsosa malamuutteja näissä kisoissa ja niinkin myöhään, kuin 50-luvulla Norriseilla juoksi puhdas, mutta rekisteröimätön malamuutti narttu siperialaisvaljakon johdossakin. Nopeuksien on täytynyt olla toista luokkaa, kuin nyky malamuuteilla, koska myös siperialainen on tuohon aikaan pystynyt parempiin nopeuksiin, kuin nyky kanta. Lähettäjä isotassu :55 Muutama kommentti vetoasiasta. Katselin viime talven Iditarod tuloksia joista huippunopeukset joiltakin patkilta oli 20km/h luokkaa ja keskinopeudet siella 5-7 km/h. Keskinopeuksiin on ilmeisesti laskettu tauot mukaan, mutta ei kai pakollisia lepoja. Joten noihin numeroihin verrattuna 50 km matka 13 km/h Malamuutilta on unelmaa. Iditarodhan on varmasti "legendaarinen", mutta ei varsinaisesti pitkan matkan kisa, vaan se koostuu noin 20 eri kilpailusta jotka ajetaan peraperaa. Huoltojoukot hoitaa koirat kun musheri nukkuu, reki vaihdetaan eri patkiin sopivaks ja mukana kuljetettava varustus on minimaalinen. Yukon Quest taas on pitkanmatkan kisa, missa ulkopuolista apua/huoltoa saa kayttaa vaan 24 tunnin tauolla Dawson Cityssa, muun ajan musheri on omillaan koiriensa kanssa. Nopeudet on kanssa hitaampia, koska maasto on rajua ja reki painaa tayteen pakattuna. Malamuuttejahan ei noissa kisoissa paljon nae. Kanadalainen Karen Ramstead Siperian Huskyineen on kerran menny koko Iditarodin lapi ja pari kertaa osan matkaa. Mutta mielestani koko keskustelu Malamuutin nopeudesta on aiheetonta. Jos Mossella ajelet, annat kaikkien menna ohi, tai osta Porsche tai joku muu menija. Mielestani ylimaarainen nopeus Malamuutilla on jopa virhe, koska koiraa ei ole

3 tarkoitettu kilpailuihin vaan vetamaan raskaita kuormia pitkia matkoja arktisissa olosuhteissa. Jos Malamuuttisi pystyy samoihin nopeuksiin kuin Alaskan Huskyt, lienee syyta tsekata sen sukutaulu. Lähettäjä tuula :26 Vime vuosisadan alussahan ei ollut alaskanmalamuutteja tai siperianhuskyjä. Nämä rodut syntyivät vasta kun rotumääritelmät kirjoitettiin ja rodut hyväksyttiin AKCssä, malamuuteilla tämä tapahtui 1930-luvun aluss Tätä ennen kaikki rekikoirat olivat roduttomia, ns. maatiaiskoiria, joissa oli kooltaan isompia ja pienempiä yksilöitä. Kannattaa myös muistaa se, että rotujen alkuaikana siperianhuskyn ja malamuutin kokoero oli pienempi kuin nykyään: malamuutin kokoahan on muutettu myöhemmässä rotumääritelmässä ylöspäin. Mitä tulee alkuaikojen kilpailutoimintaan niin ero nykyiseen on huomattava: tuolloinhan kaikki tarvikkeet olivat reessä mukana. Nykyään taas esim Iditarodilla on checkpointeilla ruokaa ja muita varusteita odottamassa. Aikaisemmin nimenomaan kestävyydellä on täytynyt olla suuri merkitys. George Attla on sanonut jo parikymmentä vuotta sitten, että nykyään on tultu pehmeämmiksi. Tämä viittaa nimenomaan kestävyyteen, ei nopeuteen. Kilpailutoiminnassahan painotetaan nykyään paljon nopeutta. Sitä on tietenkin helpompi mitata kuin kestävyyttä, joka tulee esille vasta pitkillä matkoilla ja reki kuormattuna. Nopeusasioista kiinnostuneille suosittelen luettavaksi Inkeri Kangasvuon juttua osoitteessa: Alaskanmalamuuteilla ajettiin vuonna 1994 Iditarod Rubyyn saakka. Tästä löytyy tietoa osoittessa: Parhaillaan Alaskassa harjoittelee Alaskan Malamute Dream Team osallistukseen vuoden 2004 Iditarodiin. Valjakko omistajineen on ollut Alaskassa harjoittelemassa vuodesta 2002 saakka Jamie Nelsonin valjakon kompastukiveksi tuli mm. vaativat lumiolosuhteet joihin koirien tassut eivät sopeutuneet. He eivät harjoitelleet riittävästi Alaskassa ennen kilpailua. Valjakko pääsi kuitenkin etenemään kilpailun maastollisesti vaikeata alkuosuutta muistaakseni noin 600 mailia. Yukon Questiä pidetään Iditarodia vaativampana vaikka se on lyhyempi. Ymmärtääkseni Yukon Questillä käytettävät koirat ovat kooltaan suurempia kuin Iditarod koirat, tämä liittyy juuri siihen että koirien on vedettävä Qustilla raskaampaa kuormaa. Kestävyydestä kiinnostuneille suosittelen kirjaa Will Steger with Paul Schurke: North To the Pole. Kirja kertoo retkikunnasta joka taivalsi v 1986 koiravaljakolla pohjoisnavalle ilman mitään ulkopuolista apua ts. heille ei pudotettu ilmasta mitään lisätarvikkeita matkan aikana.kirjassa on paljon kuvia valjakon koirista. Ne ovat hyvinkin samankokoisia kuin nykyiset rekisteröidyt malamuutit ja grönlanninkoirat. -Tuula. Lähettäjä tuula :29 Markku, taisimme lähettä viestit yhtäaikaa:) Viimeinen kappale kirjoituksessasi: Olen täysin samaa mieltä kanssasi Lähettäjä tuula :52 Vielä lisäys. Malamuuttivaljakon keskivertonopeus treeneissä Iditarodia varten oli noin 5mailia tunnissa. Tämä on siis vajaa 10 km/h. Joillakin pitemmillä treeneillä (60mailia) nopeus oli 7-8 mailia tunnissa. Kun koiria valittiin valjakkoon kriteereinä oli työskentelyhalukkuus ja se etteivät ne antaneet periksi. -Tuula

4 Lähettäjä nippaitok :11 Kiitokset Tuulalle ja Markulle historia tiedoista! Muistettava todellakin on, että malamuuttia ei ole tarkoitettu kilpailemaan rekikoirien nopeuskilpailuissa. Tämä asia on syytä pitää mielessä. En toki halua poistaa esim talvipäivillä ajettavia kisoja, mutta liiallinen nopeuden tavoittelu on syytä unohtaa. Alkuperäiseen viestiin kommenttina sen verran, että usen aloittelevana harrastajana (myös meillä oli näin!) hoputtaa koiraa/ koiria ihan suotta. Vauhti ei ehkä päätä huimaa, mutta tärkeintä mielestäni on, että nuori koira vetää ja että se vastaa käskyyn yri Vauhtia tulee myöhemmin ihan varmasti lisää luonnostaan kun koira vahvistuu. Meillä koirien vauhti on kasvanut huomaamatta, ihan ilman hoputtamistakin! Lähettäjä terhi :58 Mulla on semmonen bilteman fillariin tarkoitettu mittari kärryssä ja sen lukemat huitelee 11 km/h tienoilla tasaisella ajettaessa. Ja minusta mun koirat (2 kpl) ei kyllä mitään vauhtihirmuja ole... Tietenkään tällainen mittaus ei anna kuvaa siitä miten sitten pitkällä matkalla ja lumella, mutta mukava sitä lukemaa on seurailla. Viime vkl Rokualla mittari meni rikki, joten niistä nopeuksista ei ole tietoa, mutta ei me kyllä ketään kiinni saatu, vaikka aika peräkanaa siellä lähdettiin matkaan. Niin, ja poron perässä pääsee joskus hetkellisesti oikeinkin kovaa... Muistelisin että parhaimmillaan mitatut max. nopeudet on alkaneet kolmosella. Tervetuloa vaan meille porovetoisiin malamuuttien "kiihdytyskisoihin". Se se olis tosi rodunomainen laji se. =D Lähettäjä manjoo :13 Lauseen "Malamuuttia ei ole tarkoitettu kilpailemaan rekikoirien nopeuskilpailuissa" taakse onkin viime vuosikymmeninä osattu piiloutua aika tehokkaasti. Tämä lause keksittiin kuitenkin vasta sen jälkeen, kun malamuutit eivät enään menestyneet kyseisissä kilpailuissa. Aivan yhtä hyvin tän lauseen vois nykyään lisätä vaikka Siperianhuskyn rotumääritelmään, koska ei silläkä asiaa kärkikahinoihin nykyisten turboahdettujen alaskalaisten ja houndien aikakaudella. Ei se nopeus toki ole minunkaan mielestä edes tärkeimmästä päästä malamuutin jalostuksessa, mutta kyllä sekin asia jollain tavoin olisi huomioitava. Paljon tärke on varmasti saada luonteeseen periksiantamatonta työmoraalia. Eräs kasvattaja kyllä sanoi, että malamuutin jalostuksessa ei ole varaa ottaa millään tavoin huomioon sitä, että millainen rekikoira se on. Itse olen kyllä sitä mieltä, että ei ole varaa olla ottamatta sitä huomioon. Miksi se, että kasvatetaan puhdasrotuista koiraa antaa ikäänkuin oikeuden katsoa asioita rankasti läpi sormien. Onkohan yksikään koirakanta hyötynyt siitä, että ihminen on rekisteroinyt siitä jonkun rodun ja sitten jotkut ihme Venezuelalaiset tuomarit, jotka eivät ole valjakkoa nähneet kuin ehkä postikortissa, alkavat kertomaan, että miltä rekikoiran tulee näyttää. Markun kirjoitukseen senverran, että kyllä kuitenkin Karen Ramsteadin valjakon lisäksi noin kymmenkunta siperialais valjakkoa on Iditarodin läpi ajellut tässä 90-luvun alun jälkeenkin. Sijoitukset ovat toki kaukana kärjestä. Ikävä tosiasiahan tuo näy olevan, ettei puhdasrotuisuus näytä enään montaa huippuajajaa maailmassa kiinnostavan. Lähettäjä artsi :48 Olen varovaisesti seurannut koiravaljakkokilpailutouhua ja todennut, että malamuutti ei todellakaan ole nykymuotoisten kisojen voittajatyyppiä. En itse näe juuri mitään järkeä kilpailuissa, joissa koirat eivät kisko kunnon kuormaa. Alkuperäinen ajatus

5 koiravaljakoissa on ollut tavaran kuljettaminen, eikä kilpailu ilman kuormaa. Paras tapa käyttökelpoisen koiran etsinnässä on kovan kuorman kiskominen päivässä useamman päivän ajan. Jatkojalostuksessa nämä koirat ovat mielestäni arvokkaamp kuin puhtaat näyttelykoirat, jos niitä ei ole testattu tosi toimessa.