LIITE. Kertomus Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta. Oheisasiakirja asiakirjaan KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2015) 576 final ANNEX 1 LIITE Kertomus Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta Oheisasiakirja asiakirjaan KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Kertomus edistymisestä ilmastotoimissa ja sen oheisasiakirjoina kertomus Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta ja kertomus hiilidioksidin geologisesta varastoinnista annetun direktiivin 2009/31/EY tarkistamisesta {SWD(2015) 246 final} FI FI

2 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO EU:N PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄN KOLMAS VAIHE EU:N PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄN INFRASTRUKTUURI Toimintojen, laitosten ja ilma-aluksen käyttäjien kattaminen Unionin rekisteri HIILIMARKKINOIDEN TOIMINTA VUOSINA 2013 JA Tarjonta: liikkeeseen lasketut päästöoikeudet Päästökatto Myönnetyt päästöoikeudet Ilmaisjako NER300-ohjelma Päästöoikeuksien huutokauppa Täyttä huutokauppaa koskevan poikkeuksen myöntäminen energia-alalla Kansainväliset hyvitykset Kysyntä: markkinoilta poistetut päästöhyvitykset Tarjonnan ja kysynnän tasapainottaminen ILMAILU MARKKINOIDEN VALVONTA Päästöoikeuksien oikeudellinen luonne ja verotuskohtelu TARKKAILU, RAPORTOINTI JA TODENTAMINEN Vaatimukset kolmannen vaiheen aikana Sovellettu tarkkailu Akkreditoitu todentaminen

3 8. YLEISKATSAUS JÄSENVALTIOIDEN HALLINNOLLISISTA JÄRJESTELYISTÄ VAATIMUSTEN NOUDATTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANO EU:N PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄN RAKENNEUUDISTUS Takapainottaminen ja markkinavakausvaranto EU:n päästökauppajärjestelmän uudistus PÄÄTELMÄT JA TULEVAISUUDENNÄKYMÄT LIITE

4 1. JOHDANTO Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on olennainen osa energiaunionialoitetta 1, mikä käy ilmi myös Euroopan unionin päättäjien lokakuussa 2014 hyväksymistä ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen Vuonna 2005 käynnistetty EU:n päästökauppajärjestelmä, joka on EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan strategian kulmakivi, täytti kymmenen vuotta vuonna Sekä markkinavakausvaranto että vuoteen 2030 ulottuvien puitteiden kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttamiseksi ehdotetut tarpeelliset toimenpiteet ovat vaikuttaneet siihen, että EU:n päästökauppajärjestelmässä määritetään mielekäs hinta hiilidioksidipäästöille ja että sillä edistetään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä sekä kannustetaan vähähiilisiin investointeihin teknologiasta riippumattomalla tavalla, kustannustehokkaasti ja EU:n laajuisesti. Järjestelmällä paitsi vahvistetaan energian sisämarkkinoiden toimintaa EU:n tason hinnanmuodostuksen kautta myös edistetään uusiutuvien energiamuotojen sekä muiden vähähiilisten ja energiatehokkaiden teknologioiden käyttöönottoa. Marraskuussa 2012 julkaistiin ensimmäinen kertomus Euroopan hiilimarkkinoiden tilasta (jäljempänä ˮvuoden 2012 hiilimarkkinakertomusˮ) 3. Siinä pyrittiin analysoimaan hiilimarkkinoiden toimintaa ja tarkastelemaan, edellyttääkö kasvava päästöoikeusylijäämä sääntelytoimia. Käsillä oleva kertomus Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta, joka perustuu direktiivin 2003/87/EY 4 (EU:n päästökauppadirektiivi) 10 artiklan 5 kohtaan ja 21 artiklan 2 kohtaan, kattaa kaksi vuotta: vuoden 2013 eli päästökauppajärjestelmän kolmannen vaiheen ensimmäisen vuoden, jonka aikana EU:n päästökauppajärjestelmään tehtiin useita muutoksia, sekä vuoden Lisäksi tässä kertomuksessa esitetään myös joitakin vuonna 2015 ehdotettuja tai hyväksyttyjä aloitteita. Jollei toisin ilmoiteta, tässä kertomuksessa on käytetty julkisesti saatavilla olevia tietoja, jotka komissio oli saanut käyttöönsä kesäkuuhun 2015 mennessä. Euroopan tilintarkastustuomioistuin julkaisi heinäkuussa 2015 erityiskertomuksen Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän eheydestä ja täytäntöönpanosta 5. Siltä osin kuin se on olennaista, tässä kertomuksessa viitataan myös tilintarkastustuomioistuimen käsittelemiin aiheisiin. Ilmailuun liittyviä kysymyksiä käsitellään pääasiassa tämän kertomuksen kohdassa COM(2012) 652 final, 4 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, , s. 32)

5 5

6 2. EU:N PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄN KOLMAS VAIHE Vuonna 2005 käynnistetty EU:n päästökauppajärjestelmä on Euroopan unionin hiilidioksidipäästöjen (CO 2 ) ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen kustannustehokasta vähentämistä koskevan strategian kulmakivi. Sillä luotiin ensimmäiset maailmanlaajuisesti merkittävät hiilimarkkinat, jotka edelleenkin ovat myös suurimmat, sillä ne kattavat yli kolme neljäsosaa kansainvälisillä hiilimarkkinoilla kaupatuista päästöoikeuksista. EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluu nyt noin voimalaitosta ja tuotantolaitosta 28:ssa EU:n jäsenvaltiossa, Islannissa, Norjassa ja Liechtensteinissa sekä niiden yli 600 lentoyhtiön päästöt, jotka liikennöivät Euroopan lentoasemien välillä. EU:n päästökauppajärjestelmä toimii päästökatto ja -kauppa -periaatteen mukaisesti. Päästökatto tai päästöraja määritetään järjestelmään kuuluvien tehtaiden, voimalaitosten ja muiden laitosten päästöjen mahdollisesti sisältämien tiettyjen kasvihuonekaasujen kokonaismäärän perusteella. Päästökattoa alennetaan ajan mittaan niin, että kokonaispäästöt vähenevät. Vuonna 2020 EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvat alat tuottavat 21 prosenttia vähemmän päästöjä kuin vuonna Vuoteen 2030 mennessä päästöjä on tarkoitus tuottaa 43 prosenttia vähemmän. Vuonna 2013 käynnistyi EU:n päästökauppajärjestelmän kolmas monivuotinen päästökauppakausi (jäljempänä "kolmas vaihe"), joka jatkuu vuoteen Järjestelmään tehtiin vuonna 2009 merkittäviä tarkistuksia 6, joiden ansiosta järjestelmä toimii nyt yhdenmukaisempien sääntöjen pohjalta. Kolmannen vaiheen aikana järjestelmän suunnitteluun on tehty useita parannuksia, joista tärkeimmät ovat seuraavat: Käyttöön otetaan yksi ainoa EU:n laajuinen päästökatto, jota alennetaan vuosittain 1,74 prosenttia, korvaa aikaisemmin käytössä olleen kansallisten päästökattojen järjestelmän ja parantaa siten ennakoitavuutta ja vakautta. Huutokaupasta tulee päästöoikeuksien jaon pääasiallinen menetelmä ilmaisjaon sijaan. Siitä säädetään EU:n päästökauppajärjestelmää koskevassa huutokauppaasetuksessa 7, jolla taataan avoin, läpinäkyvä, yhdenmukainen ja syrjimätön menettely päästöoikeuksien huutokauppaa varten. 6 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/29/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi (EUVL L 140, , s. 63). 7 Komission asetus (EU) N:o 1031/2010, annettu 12 päivänä marraskuuta 2010, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokaupan ajoituksesta, hallinnoinnista ja muista näkökohdista (EUVL L 302, , s. 1). 6

7 Päästöoikeuksien ilmaisjakoon sovelletaan yhdenmukaisia sääntöjä, jotka perustuvat kunnianhimoisiin ja ennakolta asetettaviin EU:n laajuisiin tehokkuuden vertailuarvoihin. Päästöjen tarkkailusta ja raportoinnista 8 sekä päästöraporttien todentamisesta ja todentajien akkreditoinnista ja valvonnasta 9 on annettu asetukset. Sääntöjä ja ehtoja, jotka koskevat kansainvälisten päästöhyvitysten käyttöä EU:n päästökauppajärjestelmässä, on tiukennettu, ja toiminnanharjoittajille on asetettu hyvitysten käyttöä koskevia yhdenmukaisia rajoituksia 10. Kansalliset rekisterit korvataan unionin sähköisellä keskusrekisterillä, josta säädetään rekisteriasetuksessa 11. Päästöoikeuksiin, johdannaisrahoitusvälineisiin tai niihin perustuviin huutokauppatuotteisiin sovelletaan rahoitusvälineiden markkinoita koskevaa direktiiviä ja asetusta, jotka on annettu MiFID II -paketin puitteissa 12, (tammikuusta 2017 alkaen) sekä markkinoiden väärinkäytöstä annettua asetusta 13 (tammikuusta 2017 alkaen). Vaikka näillä uudistuksilla korjattiinkin laajalti EU:n päästökauppajärjestelmän alkuvaiheen ongelmia, vuonna 2008 alkaneen talouskriisin vaikutukset olivat ennennäkemättömiä. Talouskriisin seurauksena päästöoikeuksien ylijäämä kasvoi niin, että se oli vuonna 2012 kaksi miljardia päästöoikeutta. Vuonna 2012 julkaistussa ensimmäisessä hiilimarkkinakertomuksessa arvioitiin, että päästöoikeuksien ylijäämä kasvaisi vuoteen 2013 mennessä kahteen miljardiin ja että kasvunopeus hidastuisi vuoteen 2014 mennessä. Kokonaisylijäämän ei kuitenkaan odotettu pienentyvän vuoteen 2020 mennessä. Tämä markkinoiden yhä suurempi epätasapaino käynnisti yhdessä heikon hintasignaalin kanssa 8 Komission asetus (EU) N:o 601/2012, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta ja raportoinnista (EUVL L 181, , s. 30). 9 Komission asetus (EU) N:o 600/2012, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöraporttien ja tonnikilometriraporttien todentamisesta ja todentajien akkreditoinnista (EUVL L 181, , s. 1). 10 Komission asetuksessa (EU) N:o 1123/2013, annettu 8 päivänä marraskuuta 2013, kansainvälisten päästöhyvitysten käyttöoikeuksien määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY nojalla (EUVL L 299, , s. 32) määritetään kansainväliset päästöhyvitysten käyttöoikeudet jokaiselle toiminnanharjoittajalle ja ilma-aluksen käyttäjälle vuoteen 2020 saakka. 11 Komission asetus (EU) N:o 389/2013, annettu 2 päivänä toukokuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösten N:o 280/2004/EY ja N:o 406/2009/EY mukaisen unionin rekisterin perustamisesta ja komission asetusten (EU) N:o 920/2010 ja N:o 1193/2011 kumoamisesta (EUVL L 122, , s. 1). 12 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, , s. 349) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 600/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, , s. 84). 13 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöä koskeva asetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta (EUVL L 173, , s. 1). 7

8 voimakkaan julkisen keskustelun toimintavaihtoehdoista, jotka esitettiin vuoden 2012 hiilimarkkinakertomuksessa EU:n päästökauppajärjestelmän ongelmien ratkaisemiseksi. Järjestelmä ei edistänyt riittävästi investointeja vähähiilisiin teknologioihin, ja se myös lisäsi uusien kansallisten toimintalinjojen käyttöönoton todennäköisyyttä. Tästä syystä komissio ehdotti marraskuussa 2012 lyhytaikaista toimenpidettä, jolla 900 miljoonan päästöoikeuden huutokauppaamista siirrettiin (takapainotus) vuosiin 2019 ja Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät asiaa koskevan ehdotuksen joulukuussa , ja takapainotuksen toteutus aloitettiin maaliskuussa Vuoden 2012 hiilimarkkinakertomus sisälsi useita rakenteellisia vaihtoehtoja, joilla suureksi kasvanutta päästöoikeuksien epätasapainoa voitaisiin korjata. Myöhemmin tammikuussa 2014 esitettiin lainsäädäntöehdotus markkinavakausvarannon perustamisesta ja julkaistiin tiedonanto ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen (ks. kohta 10.1.). Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät ehdotuksen lokakuussa Lokakuussa 2014 EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet sopivat vuoteen 2030 ulottuvien EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden yleistavoitteista ja rakenteesta. Sovittujen tavoitteiden mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna 1990-luvun tasoihin. EU toteuttaa tämän vähintään 40 prosentin päästövähennystavoitteensa kollektiivisesti kustannustehokkaalla tavalla niin, että vähennyksiä tehdään sekä päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvilla aloilla että muilla aloilla. Tämä tavoite, joka EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla on 43 prosentin päästövähennys verrattuna vuoteen 2005, voidaan erityisesti saavuttaa saumattomasti toimivan uudistetun EU:n päästökauppajärjestelmän sekä komission ehdottaman markkinoiden vakauttamisen välineen avulla. Komissio esitti 15. heinäkuuta 2015 lainsäädäntöehdotuksen EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistamiseksi vuoteen 2030 ulottuvien puitteiden mukaisesti (ks. kohta 10.2). 3. EU:N PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄN RAKENNE Tässä kohdassa selostetaan EU:n päästökauppajärjestelmän perusrakennetta, myös sen soveltamisalaa (minkä tyyppiset laitokset ja kaasut järjestelmä kattaa) ja unionin rekisteriä, johon kirjataan päästöoikeuksien hallussapito sekä päästöoikeustapahtumat. 14 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1359/2013/EU, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokauppojen ajoitusta koskevien säännösten selventämiseksi (EUVL L 343, , s. 1). 15 COM(2014) 15 final, 16 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/1814, annettu 6 päivänä lokakuuta 2015, markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään, sen toiminnasta sekä direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta (EUVL L 264, , s. 1). 8

9 3.1. Soveltamisalaan kuuluvat toiminnot, laitokset ja ilma-aluksen käyttäjät Kolmannesta vaiheesta alkaen kiinteiden laitosten aloihin kuuluvat energiaintensiiviset teollisuudenalat, muun muassa voimalaitokset ja muut polttolaitokset, joiden kokonaislämpöteho on vähintään 20 MW (lukuun ottamatta ongelma- ja yhdyskuntajätteen polttolaitoksia), öljynjalostamot, koksaamot, rauta- ja teräs-, klinkkeri-, lasi-, kalkki-, tiili-, keramiikka-, massa-, paperi- ja pahviteollisuus, alumiinin, petrokemikaalien, ammoniakin, typpihapon, adipiinihapon, glyoksaali- ja glyoksyylihapon tuotanto sekä hiilidioksidin talteenotto, siirto putkistoissa ja geologinen varastointi. Ilmailualalla EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisala rajoittuu ETA:n alueella suoritettaviin lentoihin vuoteen 2016 saakka. 17 Kasvihuonekaasuista EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa tällä hetkellä hiilidioksidin (CO 2 ) päästöt, typpihapon, adipiinihapon, glyoksaali- ja glyoksyylihapon tuotannosta peräisin olevat typpioksiduulin (N 2 O) päästöt sekä alumiinin tuotannosta peräisin olevat perfluorihiilivetyjen (PFC) päästöt. Kolmannen vaiheen alusta järjestelmä on kattanut noin puolet EU:n kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. EU:n jäsenvaltiot voivat lisätä EU:n päästökauppajärjestelmään uusia aloja ja kasvihuonekaasupäästöjä (vapaaehtoinen menettely). Vuonna 2015 jäsenvaltiot 18 julkaisivat raportointivuotta 2014 koskevat kertomukset 19, joiden mukaan EU:n päästökauppajärjestelmään oli lisätty yhteensä noin laitosta (edellisenä raportointivuonna (2013) noin laitosta). Koska nämä laitokset ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, tarkkailua ja raportointia koskevassa asetuksessa laitokset luokitellaan neljään eri luokkaan niiden keskimääräisten vuotuisten päästöjen perusteella. 20 Direktiivin 21 artiklan mukaisissa vuotta 2014 koskevissa kertomuksissa, kuten myös edellisvuotta (2013) koskevissa kertomuksissa, 72 prosenttia laitoksista kuului luokkaan A, 21 prosenttia luokkaan B ja vain 7 prosenttia (868 laitosta) luokkaan C. Vuonna 2014 yli laitosta (51 prosenttia kaikista laitoksista) luokiteltiin vähän päästöjä aiheuttaviksi laitoksiksi (edellisvuonna 2013 tällaisia laitoksia oli eli 49 prosenttia kaikista laitoksista). Vähän 17 Alun perin EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluivat kaikki lennot, jotka saapuivat perussopimuksen soveltamisalaan kuuluvan jäsenvaltion alueella sijaitsevalle lentoasemalle tai lähtivät sellaiselta, lukuun ottamatta joitakin EU:n päästökauppadirektiivin liitteessä I lueteltuja poikkeuksia. Tätä soveltamisalaa on kuitenkin väliaikaisesti supistettu niiden Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) puitteissa käytävien neuvottelujen huomioon ottamiseksi, joissa pyritään esittämään maailmanlaajuinen markkinapohjainen mekanismi ilmailualan päästöjen vähentämiseksi. Tällä hetkellä (vuoden 2016 loppuun saakka) päästökauppajärjestelmä kattaa ainoastaan ETA:n alueen lennot. 18 Direktiivin 21 artiklan mukaisten kertomusten yhteydessä jäsenvaltioihin luetaan EU:n 28 jäsenvaltiota sekä ETA-maat (Islanti, Norja ja Liechtenstein). 19 Direktiivin 21 artiklassa tarkoitetut vuotta N koskevat kertomukset on toimitettava 30. kesäkuuta mennessä seuraavana vuonna (N+1). Kertomukset toimitetaan Eionet-verkon välityksellä. Eionet on Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) ja sen jäsen- ja yhteistyömaiden kumppanuusverkko tietovirtoja varten. 20 Ks. komission asetus (EU) N:o 601/2012, jonka mukaan C-luokan laitoksissa hiilidioksidipäästöt ovat yli tonnia vuodessa, B-luokan laitoksissa tonnia vuodessa ja A-luokan laitoksissa alle tonnia vuodessa. Lisäksi vähän päästöjä aiheuttaviin laitoksiin luetaan A-luokan laitokset, joiden hiilidioksidipäästöt ovat alle tonnia vuodessa. 9

10 päästöjä aiheuttavien laitosten ja luokkaan A kuuluvien laitosten suuri prosenttiosuus osoittaa, että suhteellisuusperiaatteen mukaisesti suunnitellun tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän määrittämistasoihin perustuva rakenne on tarkoituksenmukainen. Vaikka laitosten luokittelu on melko yhtenäistä jäsenvaltioiden kesken, siinä on suuria eroja niiden teollisuudenalojen ja toimintojen osalta, joita asia koskee. EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvia laitoksia, jotka harjoittavat polttotoimintaa, on kaikissa jäsenvaltioissa. Muita useimpien jäsenvaltioiden raportoimia toimintoja ovat öljynjalostus sekä teräksen, sementin, kalkin, lasin, keramiikan, massan ja paperin tuotanto. Vuonna 2014 ainoastaan kaksi maata (Ranska ja Norja) ilmoitti, että lupia oli myönnetty hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia varten. Uusien kaasujen (järjestelmään kolmannen vaiheen alussa mukaan otettavat EU:n päästökauppadirektiivin liitteeseen I lisätyt kaasut) osalta PFC-päästöjä aiheuttaville toimille on myönnetty lupia 13 maassa, kun taas typpihapon tuotantoon liittyvää toimintaa varten lupia on myönnetty 20 jäsenvaltiossa. Muilla N 2 O- päästöjä aiheuttavilla aloilla on toimintaa vain kolmessa jäsenvaltiossa (Saksa, Ranska ja Italia). Vain muutamat jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet mahdollisuutta jättää vähäisten päästöjen aiheuttajat EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle EU:n päästökauppadirektiivin 27 artiklan mukaisesti. Asiaa koskevalla säännöksellä pyritään vähentämään vähäisten päästöjen aiheuttajien hallintokustannuksia, ja sitä voidaan käyttää, kun käytössä on vastaavanlaisia toimenpiteitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Vuonna 2015 toimitettujen kertomusten mukaan kahdeksan maata (Espanja, Islanti, Italia, Kroatia, Ranska, Saksa, Slovenia ja Yhdistynyt kuningaskunta) on käyttänyt tätä mahdollisuutta, erityisesti polttotoimintaa ja keramiikan tuotantoa harjoittavien laitosten yhteydessä. Järjestelmän ulkopuolisten hiilidioksidipäästöjen määrä oli vuonna 2014 noin 3,9 miljoonaa tonnia eli 0,2 prosenttia todennettujen päästöjen kokonaismäärästä, kun se oli edellisvuonna (2013) 4,7 miljoonaa tonnia. Ilma-aluksen käyttäjistä EU:n päästökauppajärjestelmään kuului vuonna 2014 tosiasiallisesti noin 600 käyttäjää Unionin rekisteri Vuodesta 2012 päästöoikeuksien hallussapito ja päästöoikeustapahtumat on kirjattu yhteen ainoaan unionin rekisteriin, jota käyttää ja pitää yllä komissio. Kansalliset rekisterien valvojat kaikissa EU:n päästökauppajärjestelmään osallistuvissa 31 maassa toimivat yhteyspisteinä yhteensä yli tilin edustajille (yrityksiä tai luonnollisia henkilöitä). Vuonna 2013 rekisteriasetusta tarkistettiin, jotta voitiin viimeistellä EU:n päästökauppajärjestelmän kolmatta vaihetta varten tarvittavat toiminnot sekä ottaa huomioon tapahtumien kirjanpito taakanjakopäätöksen mukaisesti 21. Tarkistetussa rekisteriasetuksessa 21 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2009, jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä (EUVL L 140, , s. 136). 10

11 säädetään EU:n päästökauppajärjestelmää varten myös EU:n päästökauppadirektiivin 11 a artiklan säännösten täytäntöönpanoa koskevasta mekanismista, jonka avulla toiminnanharjoittajat voivat vaihtaa kansainvälisiä päästöhyvityksiä (ks. myös kohta ). EU:n päästökauppadirektiivin ja rekisteriasetuksen mukaan EU:n päästökauppajärjestelmän kolmannessa vaiheessa jakomenettelyt suoritetaan keskitetysti unionin rekisterissä. Tämä koskee kiinteiden laitosten toiminnanharjoittajille ja ilma-alusten käyttäjille tarkoitettua päästöoikeuksien ilmaisjakoa (ks. myös kohdat ja ) sekä päästöoikeuksien huutokauppaamista yhteisessä huutokauppapaikassa ja kahdessa muussa huutokauppapaikassa (ks. myös kohta ). Unionin rekisterin keskusvalvojana komissio pyrkii myös jatkuvasti parantamaan rekisterin toimintoja, turvallisuutta ja käyttäjäystävällisyyttä kansallisia rekisterivalvojia kuullen. 4. HIILIMARKKINOIDEN TOIMINTA VUOSINA 2013 JA 2014 Tässä luvussa käsitellään EU:n päästökauppajärjestelmän keskeisiä piirteitä sekä tarjonnan että kysynnän osalta. Siinä esitetään tietoja päästökatosta, ilmaisjaosta ja huutokaupasta sekä poikkeamisesta täysimittaisen huutokaupan periaatteesta energia-alalla tietyissä jäsenvaltioissa. Lisäksi siinä käsitellään kansainvälisten hyvitysten käyttöä. Kysynnän osalta annetaan tietoa todennetuista päästöistä sekä tarjonnan ja kysynnän tasapainottamisesta Tarjonta: liikkeeseen lasketut päästöoikeudet Päästökatto EU:n päästökauppajärjestelmä toimii päästökatto ja -kauppa -periaatteen mukaisesti. Päästökatto on kasvihuonekaasupäästöjen absoluuttinen määrä, joka voidaan päästää järjestelmässä päästövähennystavoitteen saavuttamisen takaamiseksi, ja se vastaa päästökauppakauden aikana liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien määrää. Kolmannesta vaiheesta alkaen EU:n laajuinen päästökatto määritetään EU:n päästökauppadirektiivissä. Päästökattoa alennetaan vuosittain määrällä, joka vastaa noin 1,74:ää prosenttia vuoden 2010 päästöoikeuksien määrästä. Tätä tekijää kutsutaan lineaariseksi vähennyskertoimeksi. Absoluuttisina lukuina ilmaistuna tämä merkitsee sitä, että vuosittain päästöoikeuksien määrää vähennetään määritellyllä noin 38 miljoonalla päästöoikeudella. Lineaarisesta vähennyskertoimesta päätettiin yleisen 20 prosentin vähentämistavoitteen yhteydessä, ja sillä saavutetaan 21 prosentin vähennys verrattuna EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluviin vuoden 2005 päästöihin. Ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa EU:n laajuinen päästökatto määritettiin alhaalta ylös - periaatteen mukaisesti eli jäsenvaltioiden kansallisissa jakosuunnitelmissaan esittämien päästöoikeuksien yhteenlasketun kokonaismäärän perusteella. 11

12 Vuonna 2013 liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärä oli Taulukossa 1 esitetään päästökaton suuruus kunakin vuonna kaudella Taulukko 1: EU:n päästökauppajärjestelmän päästökatto kaudella Vuosi Vuotuinen päästökatto (lukuun ottamatta ilmailualaa) Myönnetyt päästöoikeudet Ilmaisjako EU:n päästökauppajärjestelmän kolmannessa vaiheessa päästöoikeuksien ilmaisjakoa muutettiin merkittävästi: sähköntuotannolle ei periaatteessa enää myönnetä ilmaisia päästöoikeuksia (ks. jäljempänä kohta ), ja huutokaupasta tuli pääasiallinen menetelmä. EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluville aloille tarkoitetun ilmaisjaon periaatteita on perusteellisesti muutettu verrattuna kahteen edelliseen vaiheeseen. Ensinnäkin päästöoikeuksia jaetaan ilmaiseksi EU:n laajuisten yhdenmukaisten sääntöjen mukaisesti, mikä merkitsee sitä, että samantyyppisiin laitoksiin sovelletaan samoja sääntöjä kaikissa jäsenvaltioissa. Toisekseen ilmaisjako perustuu tehokkuuden vertailuarvoihin, jotta voidaan vahvistaa kannustimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja palkita tehokkaimmat laitokset. Lisäksi EU:n laajuiseen uusien osallistujien varantoon on tarkoitus varata määrä, joka vastaa viittä prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä kolmannessa vaiheessa. 12

13 NER300-ohjelmassa kyseisestä varannosta asetettiin saataville 300 miljoonaa päästöoikeutta, joilla edistetään hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevien laajamittaisten demonstrointihankkeiden rakentamista ja käyttöönottoa sekä innovatiivisia uusiutuviin energialähteisiin perustuvia teknologioita. Uusien osallistujien varannossa jäljellä olevia päästöoikeuksia ehdotetaan (ks. kohta 10.2.) jaettavaksi ilmaiseksi uusille ja kehittyville laitoksille EU:n päästökauppajärjestelmässä vuodesta 2021 alkaen. Teollisuuslaitoksille ilmaiseksi jaettavilla päästöoikeuksilla on tarkoitus torjua mahdollista hiilivuodon riskiä energiaintensiivisessä valmistusteollisuudessa (teollisuudenaloilla, joilla tuotantoa siirretään kasvihuonekaasupäästöjä löyhemmin säänteleviin kolmansiin maihin, minkä seurauksena päästöt lisääntyvät maailmanlaajuisesti). Ilmaisten päästöoikeuksien myöntäminen vähentää huomattavasti kansainväliselle kilpailulle alttiiden EU:n teollisuudenalojen kustannuksia. Toimialojen ja toimialojen osien, joihin kohdistuu kilpailua EU:n ulkopuolisista teollisuuslaitoksista, katsotaan olevan alttiita hiilivuotoriskille, mistä syystä ne saavat suuremman osuuden ilmaisista päästöoikeuksista kuin teollisuudenalat, joilla tällaista riskiä ei katsota olevan. Komissio hyväksyi vuonna 2009 ensimmäisen luettelon, jossa määritettiin merkittävälle hiilivuotoriskille alttiita toimialoja ja toimialojen osia (hiilivuotoluettelo) 22. Hiilivuotoluetteloa sovellettiin päästöoikeuksien ilmaisjakoon vuosina 2013 ja 2014, ja siihen lisättiin uusia toimialoja ja toimialojen osia vuosina 2011, 2012 ja Koska ensimmäisen hiilivuotoluettelon voimassaoloaika päättyi vuonna 2014, komissio antoi päätöksen 23 hiilivuotoluettelon voimassaolon jatkamisesta vuosille kuultuaan ensin laajasti sidosryhmiä, muun muassa jäsenvaltioita, teollisuutta, kansalaisjärjestöjä ja tiedeyhteisöä. Kolmannen vaiheen aikana teollisuuslaitoksille myönnetään ilmaisina päästöoikeuksina noin 43 prosenttia kolmannen vaiheen kokonaispäästökatosta (6,6 miljardia päästöoikeutta). Ylimääräisiä ilmaisia päästöoikeuksia on saatavilla uusien osallistujien varannosta. Taulukko 2: Vuosina 2013, 2014 ja 2015 teollisuudelle ilmaiseksi jaettujen päästöoikeuksien määrä (miljoonaa) Komission päätös 2010/2/EU, annettu 24 päivänä joulukuuta 2009, luettelon laatimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY nojalla niistä toimialoista ja toimialojen osista, joiden katsotaan olevan alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille (EUVL L 1, , s. 10). 23 Komission päätös 2014/746/EU, annettu 27 päivänä lokakuuta 2014, luettelon laatimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY nojalla niistä toimialoista ja toimialojen osista, joiden katsotaan olevan alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille, vuosiksi (EUVL L 308, , s. 114). 24 Luvut sisältävät heinäkuuhun 2015 mennessä ilmoitetut tiedot, ja ne saattavat muuttua huomattavasti jäsenvaltioiden myöhemmin toimittamien ilmoitusten perusteella. 13

14 Ilmaisjako 25 (EU28-maat sekä ETA- ja EFTAmaat) 903,0 874,8 847,6 Uusien osallistujien varannosta jaetut päästöoikeudet (uudet investoinnit ja kapasiteetin lisäykset) 10,7 12,4 12,3 Ilmaiset päästöoikeudet, jotka ovat jääneet jakamatta tuotannon lopettamisen, tuotantomuutosten tai tuotantokapasiteetin muutosten seurauksena 40,7 59,4 65,3 Kolmannen vaiheen aikana EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluville uusille laitoksille ja kapasiteettiaan lisääville laitoksille voidaan jakaa ylimääräisiä ilmaisia päästöoikeuksia uusien osallistujien varannosta. Aluksi uusien osallistujien varannossa oli saatavilla 480,2 miljoonaa päästöoikeutta sen jälkeen, kun siitä oli vähennetty 300 miljoonaa päästöoikeutta NER300-ohjelmaa varten. Vuoden 2015 heinäkuuhun saakka 91,3 miljoonaa päästöoikeutta varattiin 369 laitokselle koko kolmannen vaiheen ajaksi. Uusien osallistujien varannon jäljelle jäävät päästöoikeudet voidaan jakaa jatkossa mahdollisille uusille laitoksille tai olemassa oleville laitoksille, jotka lisäävät kapasiteettiaan. Näistä päästöoikeuksista merkittävän osan uskotaan kuitenkin jäävän jakamatta. Vuoden 2015 heinäkuuhun saakka päästöoikeuksia jaettiin noin 165,4 miljoonaa vähemmän laitosten tuotannon lopettamisen tai vähentämisen taikka tuotantokapasiteetin muutosten seurauksena verrattuna tilanteeseen, jonka perusteella kolmannen vaiheen päästöoikeuksien jako alun perin laskettiin NER300-ohjelma NER300-ohjelma on yksi maailman suurimmista innovatiivisille vähähiilistä energiaa koskeville demonstrointihankkeille suunnatuista rahoitusohjelmista. Sen varat saadaan rahaksi muunnetuista 300 miljoonasta päästöoikeudesta, jotka ovat peräisin EU:n päästökauppajärjestelmän kolmatta vaihetta varten perustetusta uusien osallistujien varannosta. Näin saatavat varat jaetaan hankkeille, jotka on valittu kahdessa ehdotuspyyntömenettelyssä. Ensimmäisen ehdotuspyynnön suoritusperusteiset avustukset myönnettiin joulukuussa 2012, jolloin 20:lle uusiutuvia energialähteitä edistävälle hankkeelle jaettiin 1,1 miljardia euroa. Heinäkuussa 2014 komissio myönsi miljardi euroa 25 Alkuperäinen määrä ennen jäljempänä taulukossa ilmoitettujen vähennysten soveltamista. 14

15 rahoitusta yhdelle hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia (CCS) koskevalle hankkeelle ja 18:lle uusiutuvia energialähteitä koskevalle hankkeelle toisen ehdotuspyynnön puitteissa. Ohjelman tavoitteena on demonstroida onnistuneesti ympäristön kannalta turvallista CCSteknologiaa ja innovatiivista uusiutuviin energialähteisiin liittyvää teknologiaa kaupallisessa mittakaavassa, jotta voidaan lisätä vähähiilisten teknologioiden tuotantoa EU:ssa. Ohjelma on ollut menestyksekäs. NER300-ohjelman ensimmäisessä ehdotuspyynnössä valitut kolme hanketta tuottavat jo puhdasta energiaa: Italialaisessa bioenergia-alan BEST-hankkeessa muunnetaan tiettyjä energiakasveja toisen sukupolven biopolttoaineiksi Torinon lähellä Crescentinossa sijaitsevassa demonstrointilaitoksessa. Tässä erittäin innovatiivisessa integroidussa biopolttoainelaitoksessa käytetään etanolin tuottamiseen jättiruokoa, joka on uusi nopeasti kasvava ja kuivuutta kestävä energiakasvi, sekä vehnänolkia. Laitoksen tuotantokapasiteetti on 51 miljoonaa litraa vuodessa. BEST-hanketta johtaa italialainen yhtiö Bio Product S.p.A. Hanke käynnistyi 1. kesäkuuta 2013, ja sille myönnettiin NER300-ohjelmasta yhteisrahoitusta 28,4 miljoonaa euroa. Verbiostraw on saksalainen bioenergiahanke, jossa maatalousjätteitä muunnetaan biokaasuksi uudenlaisessa laitoksessa. Hankkeen kapasiteetti on 16,5 MW. Se tuottaa biokaasua 136 gigawattituntia vuodessa ja käyttää siihen vuosittain noin tonnia olkia. Raaka-aineena käytetään ainoastaan maatalousjätteitä, mistä syystä laitos ei tarvitse viljelymaita energiakasvien viljelyyn. Käsitelty biokaasu joko syötetään maakaasuverkkoon tai käytetään pitkälle kehitettynä biopolttoaineena liikennesektorilla. Verbiostraw-hanketta johtaa yhtiö VERBIO Ethanol Schwedt GmbH & Co., ja se sijaitsee Schwedtissä (Oder) Saksassa. Hanke käynnistyi 3. tammikuuta 2014, ja sille myönnettiin NER300-ohjelmasta yhteisrahoitusta 22,3 miljoonaa euroa. Ruotsalaisessa tuulienergiahankkeessa Windpark Blaiken rakennetaan 225 MW:n tuulipuisto Pohjois-Ruotsiin arktisen ilmaston alueelle. Kun tuulipuisto saadaan kokonaan käynnistettyä, se kattaa 90 tuuliturbiinia, jotka on varustettu innovatiivisella jäänpoistojärjestelmällä, jossa siipien etupuolelle on asennettu lämmityselementtejä. Rakennustyöt suoritetaan kolmen vuoden aikana kolmessa 30 turbiinin erässä. Tuulipuisto on liitetty valtakunnalliseen sähköverkkoon. Kaksi ensimmäistä turbiinierää on jo käytössä, ja kolmas otetaan käyttöön vuonna Hanketta johtaa yhtiö Blaiken Vind AB. Hanke käynnistyi 1. tammikuuta 2015, ja sille myönnettiin NER300-ohjelmasta yhteisrahoitusta 15 miljoonaa euroa Päästöoikeuksien huutokauppa Kolmannesta vaiheesta alkaen päästöoikeuksien huutokauppaamisesta ensimarkkinoilla tuli päästöoikeuksien jaon pääasiallinen menetelmä. EU:n päästökauppadirektiivin mukaan komissio antaa päästöoikeuksien huutokaupan ajoituksesta, hallinnoinnista ja muista näkökohdista asetuksen sen varmistamiseksi, että huutokauppa toteutetaan avoimella, läpinäkyvällä, yhdenmukaistetulla ja syrjimättömällä tavalla. Marraskuussa 2010 annettiin 15

16 huutokauppa-asetus 26. Siinä säädetään, että osallistuvat jäsenvaltiot ja komissio voivat yhdessä hankkia yhteisen huutokauppapaikan päästöoikeuksien huutokauppaamiseksi jäsenvaltioiden puolesta. Siinä säädetään kuitenkin myös yksittäisten jäsenvaltioiden mahdollisuudesta olla osallistumatta kyseiseen huutokauppapaikkaan. Saksa, Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat päättäneet soveltaa tätä mahdollisuutta ja nimetä omat huutokauppapaikkansa. Nimeämisen edellytyksenä on, että huutokauppapaikka on mainittu huutokauppa-asetuksen liitteessä III 27. Huutokauppa-asetuksen mukaan huutokauppapaikkoja voidaan nimetä tarjouskilpailumenettelyn perusteella. Yhteisen huutokauppapaikan nimeämistä varten yhteiseen toimeen osallistuvat jäsenvaltiot ja komissio ovat allekirjoittaneet yhteistä hankintaa koskevan sopimuksen, joka on tullut voimaan. Elokuussa 2012 European Energy Exchange (EEX) nimettiin ensimmäiseksi yhteiseksi huutokauppapaikaksi. Huutokauppa-asetuksessa säädetään lisäksi huutokauppatarkkailijan nimeämisestä jäsenvaltioiden ja komission yhteisen hankintasopimuksen perusteella. Asiaan liittyviä eri vaihtoehtoja arvioidaan parhaillaan. Kunkin huutokauppapaikan on määritettävä ja julkaistava kunkin yksittäisen huutokaupan huutokauppakohtaiset määrät ja ajankohdat (niin kutsuttu huutokauppakalenteri) ennen kunkin kalenterivuoden alkua. Kolmannessa vaiheessa (30. kesäkuuta 2015 mennessä) on toteutettu yli 650 huutokauppaa. Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään yleiskatsaus EEX- ja ICE-huutokauppapaikoissa huutokaupattujen kolmannen vaiheen päästöoikeuksien määristä vuosina 2012 (niin kutsutut varhaiset huutokaupat 28 ), 2013, 2014 ja EEX-huutokauppapaikassa, jossa päästöoikeuksia huutokaupataan 27 jäsenvaltion puolesta (yhteistä huutokauppapaikkaa yhteistyössä käyttävät 25 jäsenvaltiota sekä Saksa ja Puola) huutokaupattiin 88 prosenttia huutokaupatusta kokonaismäärästä vuosina , kun taas ICE-huutokauppapaikassa huutokaupattiin 12 prosenttia kokonaismäärästä Yhdistyneen kuningaskunnan puolesta. Huutokaupat sujuivat enimmäkseen kitkattomasti, ja huutokauppojen selvityshinnat vastasivat yleensä jälkimarkkinoiden hintoja. Merkittäviä ongelmia tai erityistilanteita ei ilmennyt. Kolme huutokauppaa peruttiin huutokauppa-asetuksen 7 artiklan 6 kohdan nojalla EEX-huutokauppapaikassa vuonna 2013 vähän niiden alkamisen jälkeen. Vuonna 2014 huutokaupattavien päästöoikeuksien määriä tarkistettiin 12. maaliskuuta 2014 (ICE) ja 17. maaliskuuta 2014 (EEX) noudattaen takapainotuspäätöstä, jonka mukaan 26 Ks. alaviite European Energy Exchange AG (EEX) on merkitty huutokauppa-asetuksen liitteen III luetteloon Saksan käyttämäksi muuksi huutokauppapaikaksi ja Intercontinental Commodity Exchange (ICE) Yhdistyneen kuningaskunnan huutokauppapaikaksi. Puola ei ole vielä nimennyt käyttämäänsä muuta huutokauppapaikkaa, ja koska sillä ei ole luettelossa nimettyä huutokauppapaikkaa, se käyttää siirtymävaiheessa yhteistä huutokauppapaikkaa. 28 Kolmannen vaiheen päästöoikeuksien varhaiset huutokaupat toteutettiin vuonna 2012 ottaen huomioon sähköalalla laajalle levinneen kaupallisen käytännön, jossa sähköä myydään etukäteen ja tarvittavat tuotantopanokset (muun muassa päästöoikeudet) hankitaan tuotettua sähköä myytäessä. 16

17 900 miljoonaa päästöoikeutta siirretään vuosilta 2014, 2015 ja 2016 vuosille 2019 ja 2020 (komission asetus (EU) N:o 176/2014). Ilmailun päästöoikeuksien huutokauppaaminen keskeytettiin vuonna 2012 keskeyttämispäätöksen 29 nojalla ja käynnistettiin uudelleen vuonna Kroatia aloitti päästöoikeusosuutensa huutokauppaamisen tammikuussa Islanti, Liechtenstein ja Norja eivät vielä ole aloittaneet päästöoikeuksien huutokauppaamista. Taulukko 3: EEX- ja ICE-huutokauppapaikoilla huutokaupattujen kolmannen vaiheen päästöoikeuksien määrät Vuosi Huutokaupattujen yleisten päästöoikeuksien määrä Huutokaupattujen ilmailun päästöoikeuksien määrä Huutokaupat tuottivat vuoden 2012 alusta vuoden 2015 kesäkuuhun saakka yhteensä yli 8,9 miljardin euron tulot. EU:n päästökauppadirektiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden olisi käytettävä ilmasto- ja energiatarkoituksiin vähintään 50 prosenttia huutokaupoista saaduista tuloista tai vastaava rahallinen arvo, mukaan lukien kaikki tulot, jotka on saatu yhteisvastuullisuuden ja kasvun edistämiseksi jaetuista päästöoikeuksista. Vuonna 2014 jäsenvaltiot käyttivät tai suunnittelivat käyttävänsä keskimäärin noin 87 prosenttia näistä tuloista tai vastaavan rahallisen arvon ilmasto- ja energiatarkoituksiin, erityisesti tukeakseen kotimaisia ilmasto- ja energiainvestointeja (ks. ilmastotoimia koskevan edistymisraportin kohta ). Huutokauppapaikat julkaisevat kunkin huutokaupan yksityiskohtaiset tulokset asiaa koskevilla verkkosivustoilla. Lisäksi Saksa, Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta sekä niiden jäsenvaltioiden puolesta komissio, jotka käyttävät yhteistä huutokauppapaikkaa, julkaisevat kuukausittain huutokaupparaportteja Poikkeaminen täysimittaisesta huutokaupasta energia-alalla EU:n päästökauppadirektiivin 10 c artiklassa säädetään yleistä huutokauppasääntöä koskevasta poikkeuksesta, jolla mahdollistetaan investoiminen sähköalan nykyaikaistamiseen 29 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 377/2013/EU, annettu 24 päivänä huhtikuuta 2013, poikkeamisesta tilapäisesti kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetusta direktiivistä 2003/87/EY (EUVL L 113, , s. 1). 30 Vuotta 2015 koskeva luku viittaa julkaistujen huutokauppakalentereiden mukaisesti huutokaupattavien päästöoikeuksien määrään. 31 Kyseiset raportit, mukaan lukien muut huutokauppoihin liittyvät tiedot, ovat saatavissa komission verkkosivulla osoitteessa 17

18 Jäsenvaltio tietyissä jäsenvaltioissa. Poikkeukseen oikeutetuista kymmenestä jäsenvaltiosta 32 kahdeksan soveltaa poikkeusta ja jakaa sähköntuottajille ilmaiseksi päästöoikeuksia edellyttäen, että vastaavat investoinnit toteutetaan. Direktiivin 10 c artiklassa tarkoitetut ilmaiset päästöoikeudet vähennetään määrästä, jonka kyseinen jäsenvaltio muuten huutokauppaisi. Poikkeuksen täytäntöönpanosta annetuista kansallisista säännöistä riippuen sähköntuottajien saamien ilmaisten päästöoikeuksien määrä vastaa kansalliseen investointisuunnitelmaan kuuluvien jo suoritettujen tai parhaillaan käynnissä olevien investointien arvoa tai maksuja, jotka on suoritettu kansalliseen rahastoon, jonka kautta kyseisiä investointeja voidaan rahoittaa. Tällaisten sähköntuottajille vuosina 2013 ja 2014 ilmaiseksi jaettujen päästöoikeuksien määrä ilmoitetaan taulukossa 4. Jos päästöoikeuksia jaetaan sallittua enimmäismäärää vähemmän, ˮkäyttämättömätˮ päästöoikeudet voidaan jakaa ilmaiseksi seuraavana vuonna tai seuraavina vuosina jäsenvaltion asiaankuuluvista kansallisista säännöistä riippuen. Viime kädessä päästöoikeudet, jotka ovat jääneet jakamatta poikkeuksen perusteella, huutokaupataan. Ensimmäisenä vuonna voitiin ilmoittaa kansallisen suunnitelman mukaisia investointeja, jotka oli toteutettu kesäkuusta 2009 alkaen. Vuosien 2013 ja 2014 osalta ilmoitettiin kustannukset 500 investoinnista, joista 135 oli saatettu päätökseen, 22 peruutettu ja loput edelleen kesken. Investointikustannuksia ilmoitettiin yhteensä 5,9 miljardia euroa vuosien osalta ja 1,9 miljardia euroa vuoden 2014 osalta. Investoinneista noin 80 prosenttia käytettiin infrastruktuurien kehittämiseen ja jälkiasennuksiin, ja loput koskivat puhtaita teknologioita tai tarjonnan monipuolistamista. Esimerkkejä investoinneista ovat uusi yhteistuotantotekniikkaa käyttävä lauhdutusturbiini Virossa (infrastruktuurin kehittäminen), kaukolämpöverkon kunnostaminen Bulgariassa (infrastruktuurien jälkiasennukset), hiilen korvaaminen uusiutuvilla energialähteillä jätteitä hyödyntämällä Tšekissä (puhtaat teknologiat) ja yhdysputken rakentaminen maakaasua varten Unkarissa (tarjonnan monipuolistaminen). Taulukko 4: Direktiivin 10 c artiklan mukaisten ilmaisten päästöoikeuksien määrä Jäsenvaltioiden pyytämien ilmaisten päästöoikeuksien määrä Päästöoikeuksien enimmäismäärä vuodessa Yhteensä BG CY CZ EE HU LT Poikkeusta voivat soveltaa Bulgaria, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Romania, Tšekki, Unkari ja Viro. Malta ja Latvia ovat päättäneet olla käyttämättä sitä. 18

19 PL RO Yhteensä EU:n päästökauppadirektiivi velvoittaa poikkeusta soveltavat jäsenvaltiot julkaisemaan vuosittain raportin kansallisiin suunnitelmiinsa sisältyvien investointien täytäntöönpanosta. Myös asiaa koskevat hakemukset olisi julkaistava. Kokemus on osoittanut, että nämä raportit vaihtelevat muodoltaan ja sisällöltään. Joissakin tapauksissa jäsenvaltiot rajoittavat tai kokoavat yhteen tietoja investointikustannuksista liikesalaisuuteen vedoten. Yleensä nämä raportit julkaistaan asiasta vastaavan ministeriön, esimerkiksi energiaministeriön (Bulgaria, Liettua, Romania) tai ympäristöministeriön (Kypros, Puola, Tšekki, Unkari, Viro), verkkosivustolla Kansainväliset hyvitykset EU:n päästökauppajärjestelmään osallistuvat voivat vuoteen 2020 saakka käyttää hyvityksiä, jotka ovat peräisin kahdesta YK:n organisoimasta hyvitysohjelmasta eli puhtaan kehityksen mekanismista ja yhteistoteutuksesta, täyttääkseen osan EU:n päästökauppajärjestelmään liittyvistä velvoitteistaan. Tämä ei koske ydinenergiahankkeita eikä metsitys- ja uudelleenmetsityshankkeita 33. Komission asetuksen (EU) N:o 550/ mukaan hyvityksiä, jotka ovat peräisin teollisuuskaasujen (HFC 23 ja adipiinihapon N 2 O) hävittämiseen liittyvistä hankkeista, ei enää sallita kolmannen vaiheen alusta lähtien. Kolmannessa vaiheessa otettiin myös käyttöön uusia rajoituksia, jotka sellaisista hankkeista saatavia hyvityksiä, jotka on rekisteröity vuoden 2013 jälkeen muissa kuin vähiten kehittyneissä maissa. Lisäksi EU:n päästökauppadirektiivin 11 a artiklan 3 ja 4 kohdan mukaan hyvityksiä, jotka myönnetään Kioton pöytäkirjan ensimmäisen velvoitekauden ( ) mukaisista päästövähennyksistä, eivät enää 31. maaliskuuta 2015 ole vaihdettavissa EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksiin. EU:n päästökauppadirektiivin 11 a artiklan 8 kohdassa säädetään, mihin tasoon saakka kukin toiminnanharjoittajien ja ilma-alusten käyttäjien luokka saa käyttää kansainvälisiä hyvityksiä, ja määritetään asiaa koskevat vähimmäisoikeudet. Komission asetuksessa (EU) N:o 1123/2013 esitetään säännöt yksittäisten toiminnanharjoittajien ja ilma-aluksen käyttäjien käyttöoikeuksien määrittämiseksi vuoteen 2020 saakka. 33 Sekä puhtaan kehityksen mekanismin hankkeista että yhteistoteutushankkeista saa Kioton pöytäkirjan mukaisia päästöhyvityksiä: ensimmäisestä sertifioituja päästövähennyksiä ja jälkimmäisestä päästövähennysyksiköitä, joista kumpikin vastaa yhtä hiilidioksiditonnia. 34 Komission asetus (EU) N:o 550/2011, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2011, teollisuuskaasuja käyttävistä hankkeista peräisin olevien kansainvälisten hyvitysten käyttöön sovellettavien tiettyjen rajoitusten määrittelemisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisesti (EUVL L 149, , s. 1). 19

20 Vaikka hyvitysten käyttöoikeuksien tarkka määrä toisen ja kolmannen vaiheen aikana riippuu osittain tulevien todennettujen päästöjen määrästä, markkina-analyytikot arvioivat sen olevan noin 1,6 miljardia. Kolmannen vaiheen aikana hyvityksiä ei enää luovuteta suoraan, vaan ne ovat vaihdettavissa päästöoikeuksiksi milloin tahansa kalenterivuoden aikana. Käytettyjen tai vaihdettujen kansainvälisten hyvitysten kokonaismäärä oli 30. huhtikuuta miljoonaa. Taulukko 5: Yhteenveto kansainvälisten hyvitysten vaihdosta 30. huhtikuuta 2015 saakka Puhtaan kehityksen mekanismi Mt % 195,62 50,59 % Kiina 150,21 76,79 % Intia 12,61 6,45 % Brasilia 4,52 2,31 % Uzbekistan 3,72 1,90 % Chile 3,12 1,59 % Korea 2,93 1,50 % Meksiko 2,63 1,34 % Muut 15,88 8,12 % Menettely 1 35 Menettely 2 36 miljoona 191,05 49,41 % miljoonaa prosenttia Yhteistoteutus a prosenttia Ukraina 146,66 76,77 % 144,92 75,85 % 1,74 0,91 % Venäjä 32,06 16,78 % 32,06 16,78 % 0 0,00 % Liettua 3,54 1,85 % 0 0,00 % 3,54 1,85 % Puola 2,82 1,48 % 2,82 1,48 % 0 0,00 % Saksa 1,65 0,86 % 1,65 0,86 % 0 0,00 % Ranska 1,24 0,65 % 1,24 0,65 % 0 0,00 % Muut 3,08 1,61 % 2,26 1,18 % 0,81 0,42 % Yhteensä 386,67 100,00 % 184,95 96,81 % 6,09 3,19 % 4.2. Kysyntä: markkinoilta poistetut päästöhyvitykset Unionin rekisteriin kirjattujen tietojen mukaan EU:n päästökauppajärjestelmään osallistuvista kiinteistä laitoksista peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt vähentyivät vuonna 2014 noin 4,5 prosenttia verrattuna vuoteen Vuonna 2013 todennettujen kasvihuonekaasupäästöjen arvioitiin vähentyneen ainakin 3 prosenttia verrattuna vuoteen Väheneminen on siis nopeutunut viime vuosina. 35 Yhteistoteutuksen menettelyllä 1 tarkoitetaan menettelyä, jossa tarjoaja voi myöntää yhteistoteutuksen hyvityksiä todentamisen jälkeen ilman, että yhteistoteutuksen valvontakomitea osallistuu siihen. 36 Yhteistoteutuksen menettelyllä 2 tarkoitetaan menettelyä, jossa todentaminen tapahtuu yhteistoteutuksen valvontakomitean vahvistamien menettelyjen mukaisesti. Menettelyssä 2 yhteistoteutuksen valvontakomitean hyväksymän riippumattoman yksikön on arvioitava, täyttyvätkö asiaankuuluvat vaatimukset, ennen kuin tarjoaja voi myöntää ja siirtää hyvityksiä. 20

21 Tässä yhteydessä on todettava, että päästöissä tapahtuneen muutoksen arviointi verrattuna vuoteen 2012 on metodologisesti jonkin verran haasteellista, koska EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaa laajennettiin toisen ja kolmannen vaiheen välillä. Vuoden 2013 päästöt olivat kuitenkin samanlaisin perustein arvioituina ainakin 3 prosenttia alle vuoden 2012 tason sellaisten alojen laitoksissa, jotka sisältyvät sekä toiseen että kolmanteen vaiheeseen. Kiinteiden laitosten todennettuja kasvihuonekaasupäästöjä oli miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuonna 2013, kun taas päästöjä, jotka lisättiin EU:n päästökauppajärjestelmään sen soveltamisalan laajennuksen seurauksena, oli arviolta miljoonaa tonnia. Kaiken kaikkiaan vuonna 2008 alkanut taloudellinen taantuma vaikutti merkittävästi päästöihin, mutta vuoden 2014 päästöt jäävät kriisiä edeltäneiden tasojen alle huolimatta korjauksesta, jossa otetaan huomioon soveltamisalan laajennus toisen ja kolmannen vaiheen välillä. Vuotuisten päästöjen vaihtelu johtuu paitsi taloudellisista tekijöistä myös energiatehokkuuden paranemisesta ja puhtaammasta energiayhdistelmästä. Taulukko 6: Todennetut päästöt Vuosi Todennetut päästöt (miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia) Muutos vuoteen x-1-11,4 % 3,2 % -1,8 % -2 % -3 % -4,5 % BKT (EU27:n tai EU28:n talouden reaalikasvu) 0,4 % -4,5 % 2,0 % 1,7 % -0,4 % 0,1 % 1,3 % Lähde: Euroopan unionin tapahtumalokin (EUTL) julkinen verkkosivusto ( BKT-tiedot on ilmoitettu osoitteessa Vuonna 2013 mitätöitiin vapaaehtoisesti (muuta kuin vaatimusten täyttämiseen käytettävää) päästöoikeutta. Vuonna 2014 vastaava luku oli Tarjonnan ja kysynnän tasapainottaminen Kuten vuoden 2012 hiilimarkkinakertomuksessa todetaan, kolmannen vaiheen alussa EU:n päästökauppajärjestelmää leimasi suuri epätasapaino päästöoikeuksien tarjonnan ja kysynnän välillä, mikä johti noin 2 miljardin päästöoikeuden ylijäämään. Vuonna 2013 tämä ylijäämä kasvoi edelleen yli 2,1 miljardiin. Vuonna 2014 se laski hieman noin 2,07 miljardiin. Huutokaupattavien päästöoikeuksien määrä laski 400 miljoonalla vuonna 2014, jolloin otettiin käyttöön takapainotustoimenpide, jolla kyseisten päästöoikeuksien huutokauppaa 21

22 siirrettiin myöhemmäksi. Jos takapainotusta ei olisi toteutettu, vuoden 2014 ylijäämä olisi noussut noin 2,5 miljardiin päästöoikeuteen. Tarjonnan ja kysynnän välisen epätasapainon syitä käsiteltiin vuoden 2012 hiilimarkkinakertomuksessa. Epätasapaino johtuu ensi sijassa epäsuhdasta päästökaton perusteella määritetyn huutokaupattavien päästöoikeuksien tarjonnan ja kysynnän välillä. Kysyntä on joustavaa, ja siihen vaikuttavat taloussuhdanteet, fossiilisten polttoaineiden hinnat sekä muut tekijät, kuten täydentävät toimenpiteet ja teknologian kehitys. Myös kansainvälisten hyvitysten suuri määrä on vaikuttanut päästöoikeuksien tarjontaan, joka on kasvanut merkittävästi. Tilanteen korjaamiseksi komissio on esittänyt lainsäädäntöehdotuksen markkinavakausvarannon perustamiseksi ja päästöoikeuksien huutokauppatarjonnan joustavoittamiseksi. Markkinavakausvarannolla pyritään vakauttamaan markkinat puuttumalla tarjonnan ja kysynnän väliseen epätasapainoon (ks. kohta 10.1.). Markkinavakausvarannon toiminnassa keskeistä on liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärä. Päästöoikeuksia lisätään varantoon, jos liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärä ylittää ennalta määritellyn ylärajan (833 miljoonaa päästöoikeutta). Päästöoikeuksia vapautetaan varannosta, jos tämä kokonaismäärä laskee alle ennalta määritellyn alarajan (alle 400 miljoonaa päästöoikeutta tai jos EU:n päästökauppadirektiivin 29 a artiklan mukaisia toimenpiteitä otetaan käyttöön). Näin ollen markkinavakausvarantoon lisätään päästöoikeuksia tai siitä vapautetaan niitä, jos liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärä poikkeaa ennalta määritellystä vaihteluvälistä. Varantoa myös täydennetään takapainotetuilla ja jakamatta jääneillä päästöoikeuksilla 37. Päästöoikeuksien tarjonta kattaa toisesta vaiheesta siirretyt päästöoikeudet, huutokaupatut päästöoikeudet, ilmaiseksi jaetut päästöoikeudet ja uusien osallistujien varannossa olevat päästöoikeudet. Päästöoikeuksien kysyntä sitä vastoin määräytyy laitosten päästöjen ja mitätöityjen päästöoikeuksien perusteella. Lisätietoja on liitteessä olevassa taulukossa. Liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärää määritettäessä lähtökohtana on sellaisten EU:n päästökauppajärjestelmän toisesta vaiheesta ( ) jäljelle jääneiden päästöoikeuksien kokonaismäärää, joita ei ole luovutettu tai mitätöity. Kyseiset päästöoikeudet korvattiin kolmannen vaiheen päästöoikeuksilla toisen päästökauppakauden lopulla. Liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärässä ei oteta huomioon muita kolmatta päästökauppakautta edeltävän ajan päästöoikeuksia 38. Siirrettyjen päästöoikeuksien kokonaismäärä vastaa siten tarkasti sitä päästöoikeuksien lukumäärää, joka oli liikkeessä EU:n päästökauppajärjestelmän kolmannen kauden alussa. Yhteensä päästöoikeuksia 37 Jakamatta jääneillä päästöoikeuksilla tarkoitetaan päästöoikeuksia, joita ei jaeta, koska ne varataan uusille osallistujille (EU:n päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 7 kohta) tai koska laitos on lopettanut toimintansa osittain tai vähentänyt kapasiteettiaan huomattavasti (EU:n päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 19 ja 20 kohta). 38 Päästöoikeuksien tallettamista selostetaan osoitteessa 22

23 siirrettiin (määrä ei kata vuonna 2012 toteutettuja kolmannen vaiheen päästöoikeuksien varhaisia huutokauppoja, mutta se kuvastaa kansainvälisten hyvitysten käyttöä ennen kolmannen vaiheen alkua; niiden kansainvälisten hyvitysten kokonaismäärä, jotka on käytetty vuodesta 2008 lähtien, ilmoitetaan kohdassa ). Markkinavakausvarantoon lisättävien ja sieltä vapautettavien päästöoikeuksien kannalta merkityksellinen liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärä lasketaan seuraavalla kaavalla: kokonaismäärä = tarjonta (kysyntä 39 + varannossa olevat päästöoikeudet) Vuosittaisen hiilimarkkinakertomuksen avulla voidaan vahvistaa tarjontaa ja kysyntää koskevat luvut, jotka julkaistaan EU:n päästökauppadirektiiviin ja sen täytäntöönpanosäännöksiin sisältyvän raportointivelvoitteita koskevan aikataulun mukaisesti. Aikataulu, asiaankuuluvat tiedot ja soveltamisala esitetään taulukossa 7. Taulukko 7: Tietojen julkaisuaikataulu Aikataulu Tiedot Soveltamisala 1. tammikuuta 30. huhtikuuta vuonna x Energia-alan koskevat (10 c artikla) ilmaisjakoa päivitykset Vuosi x-1 1. huhtikuuta vuonna x Todennetut päästöt Vuosi x-1 Ilmaisjako (10 a artiklan 5 kohta kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet 40 ) 1. toukokuuta vuonna x Vaatimusten noudattamisen määräaika: todennetut päästöt ja luovutetut päästöoikeudet Touko-/lokakuu vuonna x Vaihdetut kansainväliset hyvitykset Vuosi x-1 1. toukokuuta / 1. lokakuuta vuonna x saakka Loka-/marraskuu vuonna x Hiilimarkkinakertomus Vuosi x-1 Tammi-/heinäkuu vuonna x Uusien osallistujien varannon tilanne varantoa koskeva 39 Tämä sisältää myös mitätöidyt päästöoikeudet. 40 Kansallisilla täytäntöönpanotoimenpiteillä tarkoitetaan komission päätöksen 2011/278/EU mukaisia kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka sisältävät ilmaiseksi jaettavien päästöoikeuksien alustavan määrän laskemisen kullekin laitokselle jäsenvaltioiden sekä ETA- ja EFTA-maiden alueella ja jotka on annettu tiedoksi komissiolle. 23

24 taulukko Ei julkaistu EU:n tasolla Jäsenvaltioiden tasolla julkaistu ilmailualan ilmaisjako Markkinavakausvaranto otetaan käyttöön vuonna Vuodesta 2017 alkaen komissio julkaisee säännöllisesti toukokuun puolivälissä edellisenä vuonna liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärän. Kaaviossa 1 esitetään tarjontaa ja kysyntää koskevat kumulatiiviset luvut vuoden 2014 loppuun saakka. Vuonna 2013 tarjonnan kokonaismäärä oli noin 2,18 miljardia päästöoikeutta ja kysynnän kokonaismäärä noin 1,96 miljardia päästöoikeutta. Vuonna 2014 sekä tarjonnan että kysynnän kokonaismäärät laskivat noin 1,87 miljardiin päästöoikeuteen. Näin ollen päästöoikeuksien ylijäämä kasvoi noin 220 miljoonalla päästöoikeudella yli 2 miljardiin päästöoikeuteen vuonna 2013 mutta pysyi vakaana vuonna Tarjonnan ja kysynnän supistuminen vuonna 2014 johtui huutokauppojen määrän vähenemisestä päästöoikeuksien takapainottamisen seurauksena sekä päästöjen jatkuvasta laskusta. Vuosien 2013 ja 2014 luvut perustuvat kaikkein tuoreimpiin Euroopan unionin tapahtumalokin tietoihin näiltä vuosilta. 24

25 Kaavio 1: Tasapaino kumulatiivisen tarjonnan ja kysynnän välillä vuoden 2014 loppuun saakka Supply (cumulative, millions) Demand (cumulative, millions) Free allocation International credits exchanged Free allocation (NER) Free allocation (10c) NER 300 monetisation by EIB Auctioning Early auctioning Banking Cancellations Verified emissions 5. ILMAILU Ilmailutoiminta sisällytettiin EU:n päästökauppajärjestelmään direktiivillä 2008/101/EY 41. Direktiivissä todetaan, että vuoden 2012 alusta EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa päästöt, jotka ovat peräisin kaikista Euroopan talousalueen (ETA) sisäisistä lennoista, ETA-alueelta 41 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/101/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta ilmailutoiminnan sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään (EUVL L 8, , s. 3). 25