Helsinki SOVA-laki ja YM:n ohjeet edellyttävät ympäristövaikutusten arviointia

Transkriptio

1 Suomen luonnonsuojeluliitto ry Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry ESITYS Helsinki YTV, Hallitus Tiedoksi: Uudenmaan ympäristökeskus YTV-kuntien ympäristökeskukset Asia: YTV:n selvitettävä jätepoliitiikan vaihtoehtojen ympäristövaikutukset yhteistyössä eri osapuolten kanssa lainsäädännön vaatimusten mukaisesti Uudenmaan ympäristökeskus on ehdottanut Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnalle, että se selvittäisi sekajätteen massapolton ympäristövaikutukset. Ehdotus sisältyy lausuntoon Espoon Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen kehittämisen YVA-selostuksesta. Ympäristökeskuksen mielestä arviointia tarvitaan, jotta pääkaupunkiseudun jätehuoltoratkaisut perustuisivat kattavaan kokonaiskäsitykseen jätehuoltovaihtoehtojen ympäristövaikutuksista. Suomen luonnonsuojeluliitto ry (SLL) ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry (UYP) kannattavat jäteratkaisujen kokonaistarkastelua. Järjestöjen mielestä ympäristökeskuksen ehdotus massapolton ympäristövaikutusten tarkastelusta ei kuitenkaan ensinkään riitä kokonaiskäsityksen saamiseen. Tarkastelun pitäisi kattaa jätepoliittisista vaihtoehdoista myös ainakin täysimittainen jätteiden synnyn ehkäisy sekä tähän yhdistetty alkulajitteluun perustuva materiaalinen hyötykäyttö. Järjestöjen mielestä sopivin viitekehys kokonaistarkastelulle on kunnallinen jätestrategia. Sellainen on YTV:n puitteissa hyväksytty vuonna Tähän liittyen järjestöt haluavat kiinnittää YTV:n huomion lainsäädännön vaatimuksiin, jotka järjestöjen käsityksen mukaan edellyttävät jätestrategian ottamista uudelleen käsittelyyn. SOVA-laki ja YM:n ohjeet edellyttävät ympäristövaikutusten arviointia Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005), SOVA-laki, pyrkii edistämään ympäristövaikutusten arviointia ja huomioon ottamista viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa ja hyväksymisessä, parantamaan yleisön tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia sekä edistämään kestävää kehitystä. Lain 3. pykälässä on yleinen velvollisuus selvittää ympäristövaikutukset: "Suunnitelmasta tai ohjelmasta vastaavan viranomaisen on huolehdittava siitä, että suunnitelman tai ohjelman ympäristövaikutukset selvitetään ja arvioidaan riittävässä määrin valmistelun kuluessa, jos suunnitelman tai ohjelman toteuttamisella saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia." Hallituksen esitys eduskunnalle sisältää lain yksityiskohtaiset perustelut (HE 243/2004). Yleisestä velvollisuudesta selvittää ympäristövaikutukset todetaan mm. seuraavaa:

2 " Ympäristöministeriö on antanut YVA-lain 24 :n 2 momentin nojalla asiasta tarkemmat ohjeet. Näitä ohjeita voitaisiin edelleen käyttää apuna arviointien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Ympäristövaikutukset olisi selvitettävä ja arvioitava siinä laajuudessa ja sillä tarkkuudella kuin se kulloinkin on päätöksenteon kannalta tarpeellista. Arviointi tehtäisiin osana muuta suunnitelman tai ohjelman valmistelua ja siihen kuuluisi tarpeellisessa määrin vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten selvittämistä sekä eri tahojen välistä yhteistyötä ja osallistumista. Lain perusteluissa mainituissa ympäristöministeriön ohjeissa suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista esitetään, milloin ympäristövaikutukset on tarpeen arvioida sekä miten arviointi pitäisi toteuttaa. - Arviointia pidetään tarpeellisena mm. kun suunnitelmalla tai ohjelmalla on selvä yhteys fyysiseen ympäristöön tai sillä saatetaan ohjata toimintaa, joka aiheuttaa ympäristövaikutuksia tai johon sisältyy ympäristöriskejä. Yleisesti mainitaan tuotantoon, kulutukseen ja investointipolitiikkaan vaikuttavat suunnitelmat, joiden vaikutukset voivat aiheutua esimerkiksi kulutustottumuksista ja tuotannon rakenteessa tapahtuvista muutoksista. Lisäksi suunnitelmat ja ohjelmat voivat ohjata sitä, miten ja missä ympäristön kannalta merkittäviä ratkaisuja suunnitellaan, päätetään ja toimeenpannaan. Suunnitelman tai ohjelman ympäristövaikutukset voivat olla myös tavoiteltuja. Esimerkkeinä suunnitelmista ja ohjelmista, joilla saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia ja joiden ympäristövaikutukset on siis tarpeen arvioida, mainitaan kuntien ja kuntayhtymien sektorisuunnitelmat kuten energia- ja jätehuoltopolitiikka. - Ohjeiden mukaan tarkasteltavana pitäisi olla erilaisia vaihtoehtoja, ja koska vaihtoehtojen muodostaminen vaikuttaa ratkaisevasti työn lopputulokseen, tulisi vaihtoehtojen sisällöstä neuvotella eri osapuolten kanssa. Ohjeissa esitetään, että vaihtoehtojen muotoilun lähtökohtana voidaan käyttää eri osapuolten käsityksiä tähänastisen toiminnan puutteista, parannusehdotuksista ja kehitystavoitteista. Samalla selvitetään myös se, millaisia keinoja vaihtoehtoihin sisällytetään. - Ohjeet korostavat osallistumista ja yhteistyötä myös määriteltäessä sitä, mitä eri tahot pitävät ympäristön kannalta merkittävinä kysymyksinä ja todennäköisinä ympäristövaikutuksina sekä sitä, miten ympäristövaikutukset kohdentuvat eri kansalaisryhmiin ja tahoihin. Erimielisyyttä aiheuttavien tekijöiden tunnistaminen ja avoin käsittely antavat mahdollisuuden erilaisten näkökantojen sovittelulle. Ympäristöministeriön ohjeet eivät velvoita tarkasti määriteltyyn menettelytapaan. Ympäristövaikutukset on kuitenkin joka tapauksessa arvioitava riittävästi niin, että lain tarkoitus mm. yleisön osallistumismahdollisuuksien parantamisesta toteutuu. YTV:n jätestrategiasta tulee laatia ympäristövaikutusten arviointi YTV:n jätestrategian ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu SOVA-lain 3 pykälän mukaisesti riittävästi niin, että lain tarkoitus toteutuisi. Strategian laadinnassa ei tiettävästi ole mahdollistettu eri osapuolten osallistumista eri vaihtoehtojen sekä niiden ympäristövaikutusten merkittävyyden ja kohdentumisen määrittelyyn. SLL ja UYP pitävät tilannetta ongelmallisena, koska asianmukaisesti laaditun jätestrategian puuttumisesta huolimatta YTV:ssä valmistaudutaan suuriin taloudellisiin ja ympäristöön vaikuttaviin ratkaisuihin mm. EU:n kaatopaikkadirektiivin vaatimusten täyttämiseksi. Strategian ympäristöarvioinnin puuttuessa saatetaan sitoutua laitoksiin, joita kuntalaiset laajasti vastustavat ja jotka eivät tue kestävää jätepolitiikkaa. SLL:n ja UYP:n mielestä YTV:n tulee kiireesti ryhtyä valmistelemaan jätestrategiaa uudelleen siten, että toimitaan SEA-direktiivin ja SOVA-lain mukaan ja vertaillaan erilaisia vaihtoehtoja yhteistyössä eri osapuolten kanssa. Jos nyt sitoudutaan tietyntyyppisiin ja -kokoisiin

3 jätteenkäsittelylaitoksiin, ei vaihtoehtojen aitoon vertailuun ole myöhemmin enää todellisia mahdollisuuksia. Jätteiden synnyn ehkäisyn mahdollisuudet kannattaa selvittää täysimääräisesti SLL ja UYP esittävät, että YTV ottaa yhdeksi vertailtavaksi jätepolitiikan vaihtoehdoksi täysimittaisen jätteiden synnyn ehkäisyn, johon voidaan yhdistää erilliskeräykseen perustuvaa materiaalista hyötykäyttöä. YTV on ollut edelläkävijä laatiessaan erillisen jätteiden synnyn ehkäisystrategian, mutta ehkäisystrategian taustaselvityksessä kerätty tietopohja alkaa olla vanhentunut, eikä ehkäisytoimia nykyisellään ole resurssoitu likikään vastaavasti kuin esimerkiksi jätteen käsittelyä. Jätteiden synnyn ehkäisyn ensisijaisuus jätepolitiikan tavoitehierarkiassa olisi kuitenkin peruste panostaa siihen vähintään vastaavalla tavalla kuin hierarkian alempiin tasoihin (kierrätykseen, energiasisällön hyödyntämiseen ja haitattomaan loppukäsittelyyn). Tämän vuoksi myös tällaisen vaihtoehdon tarkastelu on kokonaiskuvan saamisen kannalta keskeistä. Strategian laadinnassa voidaan hyödyntää YTV:hen ehkäisystrategian tähänastisen toteutuksen myötä kertynyttä asiantuntemusta ja laajentaa sitä mm. ulkomaisiin esimerkkeihin perehtymällä. Eri jätteiden synnyn ehkäisykeinoja, niiden ehkäisypotentiaalia sekä tarvittavien ohjauskeinojen käytön kustannuksia tarkastelemalla tulisi myös selvittää, mikä on ehkäistyn jätetonnin hinta suhteessa eri tavoin käsitellyn tai hyödynnetyn jätetonnin hintaan. Suomen luonnonsuojeluliiton Materiaalitehokkuus-projektin puitteissa on laadittu Helsingin yliopiston pro gradu työ Jätepolitiikan vaihtoehtojen luonnonvarojen kulutus pääkaupunkiseudulla. Työssä ei tarkasteltu sitä, missä mittakaavassa jätteiden synnyn ehkäisy on mahdollista tai mitä keinoja sen toteuttamiseksi voidaan käyttää, mutta se vahvisti käsityksen, että elinkaarivaikutuksiltaan ehkäisy on jätepolitiikassa paras vaihtoehto. Lisäksi työssä tarkasteltiin tilannetta, miten jätteentuotanto ja jätteenkäsittelytarve kehittyisi, jos taloudellisen toiminnan materiaalitehokkuudelle esitetyt ns. factor-tavoitteet toteutuisivat. Factor-tavoitteita on tuonut esiin mm. Euroopan unioni ekotehokkuusaloitteessaan YK:ssa vuonna 1997: Luonnonvarojen tuottavuuden lisääminen on välttämätöntä. Tämä merkitsee enemmän tekemistä vähemmistä raaka-aineista ja energiasta, jolloin samalla vähennetään haitallisia päästöjä. Muutokset elämäntavoissa ja järjestelmien tasolla ovat yhtä tärkeitä kuin teknologiset ratkaisut. Tutkimukset osoittavat, että luonnonvarojen tuottavuus on teollisuusmaissa nostettava ensi vuosisadan puoliväliin mennessä noin 10-kertaiseksi (ns. factor 10 -tavoite). Välitavoitteena näyttää olevan mahdollista kasvattaa luonnonvaratuottavuus esimerkiksi nelinkertaiseksi vuodessa (ns. factor 4 -tavoite). YK:n kestävän kehityksen erityisistunto vuonna 1997 nosti ekotehokkuuden lisäämisen keskeiseksi toiminta-alueeksi. Suomessa materiaalitehokkuutta edistäviä toimia tullaan ehdottamaan mm. Kestävän tuotannon ja kulutuksen ohjelmaa valmistelevan toimikunnan esityksessä. Suomen hallitusohjelman (2003) mukaan tavoitteena on materiaalien ja energian käytön tehokkuuden lisääminen tuotteiden elinkaaren kaikissa vaiheissa. Lisäksi ympäristöministeriö on valmistellut Materiaalitehokkuuden palvelukeskuksen perustamista. Mikäli ekotehokkuus lisääntyisi factor-tavoitteiden suuntaisesti, ja vastaava muutos näkyisi myös jätteiden muodostumisessa, saavutettaisiin em. pro gradu työn mukaan kaatopaikkadirektiivin edellyttämä biohajoavan jätteen vähentyminen kaatopaikoilta ilman mitään lisäpanostusta jätteiden käsittelyyn. Jätteiden synnyn ehkäisyssä potentiaalia huomattaviin taloudellisiin säästöihin

4 Edellä esitetyllä SLL ja UYP eivät halua sanoa, että jätteen synnyn ehkäisyn (~materiaalitehokkuuden, luonnonvarojen tuottavuuden) lisäksi ei tarvittaisi muuta jätepolitiikan kehittämistä, vaan että a) materiaalitehokkuuden kehittämiselle on laaja poliittinen tuki ja jatkossa todennäköisesti myös entistä parempi yhteistyöverkosto. b) materiaalitehokkuuden kehittymisen huomiotta jättäminen voi johtaa vakaviin virhearvioihin jätteenkäsittelylaitoksia mitoitettaessa. c) materiaalitehokkuudella vähennetyt jätetonnit pidentävät kaatopaikkojen käyttöikää ja ehkäisevät niistä sekä muista käsittelylaitoksista ja kuljetuksista aiheutuvia riskejä, haittoja ja kustannuksia. c) päinvastoin kuin jätehuolto, materiaalitehokkuuden kehittäminen aiheuttaa usein merkittäviä taloudellisia säästöjä erityisesti yrityksille, julkisen sektorin yksiköille sekä muille organisaatioille, todennäköisesti myös asukkaille. Mahdollisuus taloudellisiin säästöihin sekä mahdollisuus valmistautua materiaalitehokkuutta edellyttävien tulevaisuuden markkinoiden toimintaan on peruste, jonka vuoksi jätteen synnyn ehkäisy on yritysten ja yhteisöjen kannalta huomattavan järkevää. Tästä on saatu selvää näyttöä joissakin Euroopan maissa toimivissa materiaalitehokkuutta edistävissä keskuksissa. Esimerkiksi Ison-Britannian ympäristöviraston vuonna 2003 teettämän tutkimuksen mukaan brittituottajat voisivat saavuttaa yhteensä 2 2,9 miljardin punnan vuotuiset säästöt, mikäli ne investoisivat parhaaseen käyttökelpoiseen jätteidenvähentämistekniikkaan. Säästöt vastaisivat 5-7 %:a tuotantoyritysten vuoden 2000 voitoista. Brittiläisen luonnonvarojen säästöä edistävän Envirowise-keskuksen tukemat projektit ovat vuoteen 2002 mennessä tuottaneet yrityksille miltei 500 miljoonan punnan säästöt samalla, kun niiden avulla on ehkäisty tonnia kiinteitä jätteitä ja vähennetty vedenkulutusta noin 4 miljoonaa kuutiometriä. Suurin osa näistä parannuksista on saatu aikaan investoinneilla ja toimintatapojen muutoksilla, joiden takaisinmaksuaika on jäänyt alle yhden vuoden. Envirowisen elintarvikealan hankkeessa, johon osallistui 13 yritystä, säästettiin vähentyneenä raaka-ainetarpeena 150 kertaa enemmän kuin vähentyneinä jätehuoltokuluina. ( YTV:n panostus jätteiden synnyn ehkäisyn kehittämiseen edistäisi koko YTV-alueen kehitystä. Samalla se todennäköisimmin vähentäisi jätteiden hyödyntämisen ja loppukäsittelyn haittoja ja kustannuksia ja varmuudella jätteistä aiheutuvia elinkaarivaikutuksia. Ennen kuin jätepolitiikan eri vaihtoehtojen kustannukset ja säästöpotentiaali sekä ympäristövaikutukset on selvitetty, ei asianmukaista pohjaa päätöksille laitosratkaisuista ole olemassa. Kunnioittaen, Eero Yrjö-Koskinen toiminnanjohtaja Suomen luonnonsuojeluliitto ry Jussi Pesola varapuheenjohtaja Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry

5 Taustatiedot: Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005): Ympäristöministeriön ohjeet suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista: Jätepolitiikan vaihtoehtojen luonnonvarojen kulutus pääkaupunkiseudulla. Ville Salon ympäristöekonomian pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto Saatavilla: