Infra Rakentaminen ja palvelut

Transkriptio

1 Infra Rakentaminen ja palvelut Teknologiaohjelmaraportti 4/2006 Loppuraportti

2 INFRA Rakentaminen ja palvelut teknologiaohjelma Loppuraportti Teknologiaohjelmaraportti 4/2006 Helsinki 2006

3 Tekes rahoitusta ja asiantuntemusta Tekes on tutkimus- ja kehitystyön ja innovaatiotoiminnan rahoittaja ja asiantuntija. Tekesin toiminta auttaa yrityksiä, tutkimuslaitoksia, yliopistoja ja korkeakouluja luomaan uutta tietoa ja osaamista ja lisäämään verkottumista. Tekes jakaa rahoituksellaan teollisuuden ja palvelualojen tutkimus- ja kehitystyön riskejä. Toiminnallaan Tekes vaikuttaa liiketoiminnan kehittymiseen, elinkeinoelämän uudistumiseen, kansantalouden kasvuun, työllisyyden vahvistumiseen ja yhteiskunnan hyvinvointiin. Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina runsaat 400 miljoonaa euroa tutkimus- ja kehitysprojektien rahoitukseen. Teknologiaohjelmat Tekesin valintoja suomalaisen osaamisen kehittämiseksi Tekesin teknologiaohjelmat ovat laajoja monivuotisia kokonaisuuksia, jotka on suunnattu elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeille alueille. Teknologiaohjelmilla luodaan uutta osaamista ja yhteistyöverkostoja. Ohjelmien aiheiden valinnat perustuvat Tekesin strategian sisältölinjauksiin. Tekes ohjaa noin puolet yrityksille, yliopistoille, korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille myöntämästään rahoituksesta teknologiaohjelmien kautta. Copyright Tekes Kaikki oikeudet pidätetään. Tämä julkaisu sisältää tekijänoikeudella suojattua aineistoa, jonka tekijänoikeus kuuluu Tekesille tai kolmansille osapuolille. Aineistoa ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Julkaisun sisältö on tekijöiden näkemys, eikä edusta Tekesin virallista kantaa. Tekes ei vastaa mistään aineiston käytön mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. Lainattaessa on lähde mainittava. ISSN ISBN Kansi: Oddball Graphics Oy Sisäsivut: DTPage Oy Paino: Libris Oy, 2006

4 Esipuhe Infraklusterin tehtävänä on varmistaa korkeatasoinen ja kilpailukykyinen toimintaympäristö yritystoiminnalle, asumiselle ja vapaa-ajalle. Infraverkostot ovat maamme logistisen järjestelmän ja tiedonsiirron ydin. Ne luovat edellytykset maamme hyvinvoinnille ja kansantalouden kasvulle. Suomen suuren pinta-alan ja vähäisen asukasmäärän vuoksi infrastruktuurin määrä asukasta kohden on Suomessa merkittävästi suurempi kuin muissa EU-maissa keskimäärin. Esimerkiksi teitä on meillä kaksinkertainen ja rautateitä kolminkertainen määrä verrattuna EU:n maihin. Tämä yhdistettynä kylmään ilmanalaan, väestön keskittymiseen ja ikääntymiseen asettaa toiminnalle erityisvaatimuksia ja tehostamistarpeita. Tekes tähtää teknologiaohjelmillaan ajankohtiin, joissa yritysten toimintaympäristössä ja yhteiskunnassa on käynnistymässä merkittäviä ja kauaskantoisia muutoksia. Infra-teknologiaohjelmaa käynnistettäessä keskeisiksi muutostekijöiksi tunnistettiin valtionhallinnon ja kuntien oman palvelutuotannon vähentäminen sekä rakentamisen ja ylläpidon hankinnan lisääntyminen vapailta markkinoilta. Tämä on luonut uusia ja kasvavia liiketoimintamahdollisuuksia alan innovatiivisille toimijoille ja samalla kilpailutekijöiksi ovat hinnan ohella nousseet laaja-alainen osaaminen ja kokonaisuuksien hallinta. Infra-teknologiaohjelmalla tähdättiin infra-alan liiketoimintojen kehityksen ja muutoksen tukemiseen. Keskeistä on ollut alan eri osapuolten kokoaminen yhteen suuntaamaan toiminta- ja kehittämiskulttuuria sellaiseksi, että yrityksille syntyy aito intressi innovaatioihin, suurten kokonaisuuksien hallintaan sekä käyttäjätarpeita vastaavien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Tämä nähtiin samalla keinoksi parantaa alan yrityksien vientivalmiuksia. Infra Rakentaminen ja palvelut -teknologiaohjelma on viimeisiä Tekesin rakennusklusterien alueelle käynnistämiä toimialakohtaisia teknologiaohjelmia. Alan kansantaloudellinen merkitys on huomattava, sillä infrastruktuuri muodostaa merkittävän osan maamme kansallisvarallisuudesta. Vuotuisen tuotannon arvo on yli 4 miljardia euroa ja teknologiaohjelmassa alan kehitys on saatu hyvään alkuun. Merkittävän lisän kokonaisuuteen ovat tuoneet myös teknologiaohjelman kanssa samanaikaisesti käynnissä olleet, alan toimijoiden itsensä johtamat Prima- ja Kalliorakentamisen kilpailukyky -kehitysohjelmat. Tekesin nykyisestä rahoituksesta suurin osa kohdistuu toimialariippumattomiin tai useaan toimialaan samanaikaisesti kohdistuviin teknologiaohjelmiin. Tämä

5 tilanne, jossa hakemukset kilpailevat keskenään yli toimialarajojen, on eittämättä merkittävä haaste myös infra-alalle jatkossa. Toisaalta se avaa näköalan ja oikotien muilla toimialoilla kehitettyjen valmiuksien hyödyntämisen. Työ infra-alan kehittämiseksi jatkuu aktiivisesti eri osapuolten yhteistyönä, mistä hyvänä osoituksena ovat mm. Infra ja UUMA-kehitysohjelmat. Tekes kiittää kaikkia Infra Rakentaminen ja palvelut -teknologiaohjelman toteutukseen osallistuneita yrityksiä, organisaatioita ja henkilöitä hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä. Erityisen kiitoksen ansaitsevat ohjelmapäällikkö Harto Räty ja ohjelman toteutusta aktiivisesti ohjannut johtoryhmä. Tammikuu 2006 Teknologian kehittämiskeskus Tekes

6 Tiivistelmä Tekesin käynnistämä Infra Rakentaminen ja palvelut teknologiaohjelma on ollut merkittävin yhtenäinen kehityspanostus infrarakennusalalla Suomessa. Teknologiaohjelmassa kehitettiin infraverkostojen rakennuttamiseen, rakentamiseen ja kunnossapitoon liittyviä palveluja, tekniikoita, menetelmiä, tuotteita ja laitteita. Ohjelmassa saavutetut tulokset voidaan ryhmitellä huipputekniikan soveltamisen, alan uutta toimintatapaa palvelevien tekniikoiden sekä uusien teknisten ratkaisujen ja tuotteiden näkökulmista. Teknologiaohjelma ajoittui alan murrokseen, jossa vastuuta toiminnoista ja kehittämisestä siirrettiin valtiolta yksityiselle sektorille. Markkinoita avaamalla haluttiin tehostaa alan kansantaloudellista tuottavuutta ja sopeuttaa alaa kansainvälistyvään toimintaympäristöön. Keskeisinä keinoina tuottavuuden parantamisessa nähtiin kilpailu ja teknologia. Viisivuotinen Infra-teknologiaohjelma keskittyi näihin molempiin. Ohjelma koordinoitiin Suomen Maarakentajien Keskusliitto ry SML:stä käsin. Teknologiaohjelman tavoitteet valmisteltiin infrarakennusalan toimijoiden yhteistyönä. Ala asetti ohjelman visioksi: suomalainen infraosaaminen kansainväliselle huipputasolle. Avautuville markkinoille haluttiin synnyttää sellaisia hankintamenettelyitä, jotka kannustavat yrityksiä osaamisensa kehittämiseen. Alan tuottavuutta ja yritysten kilpailukykyä haluttiin tehostaa uudistamalla teknologioita. Tavoitteiksi alan toimijat valitsivat yritysten osaamisen ja toimialojen laajentamisen, informaatioteknologian täysimääräisen hyödyntämisen ja kestävän kehityksen toimintatapojen omaksumisen. Samalla haluttiin synnyttää kansainvälisesti kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita. Alan toimijat ottivat ohjelman omakseen toimimalla sen työryhmissä, verkottumalla ja synnyttämällä yhteisiä ja yrityskohtaisia projekteja. Ohjelmaan osallistui yhteensä 160 yritystä, organisaatiota ja tutkimusyksikköä omilla projekteillaan tai niiden rahoittajina. Ohjelmaan lukeutui 112 projektia, ja sen kokonaislaajuus oli 32 miljoonaa euroa, mistä yritysprojektien osuus oli kaksi kolmannesta ja tutkimusprojektien kolmannes. Huipputekniikan soveltamisen tuloksina on kehitetty tienrakentamisen automatisoitua prosessia ja koneautomaatiota, lasertekniikan monipuolista hyödyntämistä rakentamisessa ja kunnossapidossa sekä uusimpana, vielä tutkimusvaiheessa olevana, sensoriverkkojen käyttöä maanalaisen infran reaaliaikaiseen monitorointiin ja kunnon ennakointiin. Tienrakentamisen prosessia uudistettiin kehittämällä langatonta tiedonsiirtoa ja suunnitelmatietojen siirtoa työmaan mittausasemasta työkoneisiin. Mittausasema paikallistaa satelliiteista oman ja työkoneiden sijainnin ja lähettää rakentamista ohjaavat tiedot työkoneen tietokoneeseen, joka lopulta säätää koneen toimintoja. Kokonaisprosessin automatisoinnissa suomalaiset lukeutuvat nyt eturiviin maailmassa. Työkoneiden osalla pisimmälle kehitettiin tiehöylän automatisointi, jonka avulla työsaavutukset on todennettu erinomaisiksi. Suomen Akatemian ja Tekesin rahoituksella kehitetään jatkossa tien päällystyskoneiden automatisointia. Laserkeilaus on syrjäyttämässä ilmakuvauksen kolmiulotteisessa maaston mallinnuksessa suunnittelun lähtötietona. Uutena lasersovelluksena kehitettiin ensin viemäriputkien kuvaustekniikka kansainvälisenä yhteistyönä. Menetelmä on tuotteistettu vientituotteeksi. Muita kolmiulotteisuuteen perustuvia sovelluksia ovat kalliotunneleiden mallinnus, siltasuunnitelman siirto rakennusmittaukseen sekä tien päällysteen mallinnus

7 kuntoarvioinnin ja uudelleen päällystämisen tarpeisiin. Uusimpana sovelluksena on jo nähtävissä laserkeilaimen liittäminen työkoneisiin, mikä avaa uusia näkymiä työsuoritteiden hallintaan. Sensoriverkkojen käytössä on visiona infrarakenteen kunnon ennakointi kertyvän mittausdatan avulla. Teknologia mahdollistaa eräänlaisen virtuaalisen läsnäolon rakenteen sisällä. Ennustemalleja kehitetään yhdysvaltalais-suomalaisessa huippututkimuksessa. Pilotointi on käynnistymässä Suomessa. Infra-alan uuteen toimintatapaan kehitettiin hankintamalleja ja kerättiin ulkomaisia kokemuksia. Hankintaa kehitettiin toimivuuspohjaiseksi, jotta suunnittelun ja toteutuksen sisältäville toimituksille ja innovaatioille syntyy jatkuvaa kysyntää. Tilaajavirastot, erityisesti Tiehallinto, ovat jatkaneet mallien kehittämistä käytännön menettelyiksi. Alan toimintaa tehostetaan korvaamalla virastoja organisaatiokohtaiset nimikkeet, tuoterakenteet ja laatuvaatimukset InfraRYL-tietojärjestelmällä. Siten haave alan yhteisestä kielestä on laaja-alaisen yhteistyön tuloksena toteutumassa. Yhtenä esimerkkinä järjestelmän hyödyntämisestä on palveluksi tuotteistettu infrarakentamisen kustannussuunnittelu. Alan ohjelmistojen välisen tiedonsiirron tehostamiseksi tässä teknologiaohjelmassa keskityttiin ensisijaisten siirtotarpeiden ratkaisemiseen kansainvälisesti yleistyvän LandXML-standardin pohjalta. Tiedonsiirtotekniikat ja InfraRYL-järjestelmä luovat pohjaa yhtenäisen tuotemalliajattelun kehittämiseen alalle. Elinkaarinäkökulma hankintakäytännöissä suuntaa tuottajien t&k-toimintaa. Uudet innovaatiot edellyttävät menetelmiä tuotehyväksyntään sekä käyttöikä- ja ympäristöominaisuuksien hallintaan, ja tutkimusprojekteja menetelmien kehittämiseksi on meneillään. Uusia tekniikoita, tuotteita ja tuoteparannuksia kehitettiin kymmenissä yritysprojekteissa. Tuloksista monet omaavat vientipotentiaalia, esimerkkeinä optimointijärjestelmä väylärakentamisen tuotannonohjaukseen, siirrettävä putkitehdas vientiprojekteihin, vedenalaisen louhinnan automatisointi, maa-ainesten käsittelylaitteet ja -järjestelmät, louhintatärinän reaaliaikainen mittausjärjestelmä tai laitteisto tierakenteen uudelleenkäyttöön. Huipputuotteiden rinnalla vientiä halutaan monipuolistaa sellaisen rakentamisosaamisen vientiin, joka on yhdistetty paikalliseen tuotantoon. Ohjelmassa on käynnistynyt yhdysvaltalais-suomalainen yhteistyö monikulttuuristen projektien hallintamenetelmien kehittämiseksi. Teknologiaohjelma seminaareineen ja asiantuntijaryhmineen tarjosi uudenlaisen foorumin infrarakentamisen kehityslinjojen määrittelyyn ja toteutukseen. Ohjelman rinnalla oli alan järjestöillä meneillään kehitysohjelmia, kuten PRIMA pohjarakentamisen ja maamekaniikan kehitysohjelma sekä Kalliorakentamisen kilpailukyky -ohjelma. Molemmilla oli yhteisiä projekteja Infra-teknologiaohjelman kanssa. Tilaajavirastot osarahoittajina ja erityisesti Tiehallinto myös omissa kehitysprojekteissaan olivat läheisessä yhteistyössä teknologiaohjelman kanssa. Infra-ohjelma on vaikuttanut infrarakentamisen toimintaympäristön muutokseen. Alan yritysten tuotekehitystoiminta on aktivoitunut. Hankintojen monipuolistamisella ja markkinoiden avaamisella on saavutettu merkittäviä säästöjä. Tietoja viestintätekniikan tarjoamat mahdollisuudet koko alan uudistamisessa on tunnistettu, ja kehitys tiedonhallinnassa sekä työmaa- ja koneautomaatiossa etenee. Alalla toimii yrityksiä, joiden tuotannosta valtaosa suuntautuu vientiin, mutta määrällisesti vienti on vielä iso haaste. Alan luonne on muuttunut virastovetoisuudesta avoimeksi liiketoimintaympäristöksi. Kehitystoiminnan jatkuvuuden edistämiseksi ohjelma teki aloitteita. Liikenne- ja viestintäministeriön liikenneväyläneuvottelukunta eli Infrafoorumi on käynnistänyt Infra kehitysohjelman, jota koordinoi Rakennusteollisuus RT ry. Toinen jatko-ohjelma on ympäristöministeriön käynnistämä Infrarakentamisen uusi materiaaliteknologia (UUMA) -kehitysohjelma.

8 Sisältö Esipuhe Tiivistelmä 1 Yhteenveto keskeisistä tuloksista ja tulevaisuuden suuntaviivat Teknologiaohjelman yleiskuvaus Ohjelman tausta Tavoitteet Painopistealueet Rahoitus Toteutus ja osallistuneet tahot Kansainvälinen yhteistyö Ohjelman tuloksia Johdanto Hankintamallit ja palvelut...16 Hankintamenettelyiden muutostarpeet...16 Uusia hankintamalleja...17 Toimivuusvaatimukset hankintakriteerien uudistajana...20 Elinkaari- ja ympäristöominaisuudet uusin haaste InfraRYL ja In-Infra.net hankintoihin liittyviä palvelutuotteita Innovatiiviset tuotteet ja palvelut Kunnossapitoa palvelevia tekniikoita...23 Projektien ja prosessien hallinnan tekniikoita...26 Massansiirron optimoinnilla kustannukset pienemmiksi Työmaatekniikat, koneet, laitteet Tienparannusta kestävän kehityksen keinoin...28 Reaaliaikaiset tärinämittaukset nopeuttavat louhintatöitä...29 Siirrettävällä tehtaalla kannattavuutta muoviputkien valmistukseen...31 Uusi paalutusjärjestelmä säästää ympäristöä ja nopeuttaa rakennustöiden etenemistä Innovaatioilla tehostetaan vedenalaista louhintaa Tieto-ja viestintätekniikan soveltaminen Automatisoitu tuotantoteknologia...38 Suunnittelutekniikat ja -ohjelmistot...40 Tiedonsiirto Elinkaari ja ympäristö Käyttöikätutkimus...45 Elinkaarikustannukset...45 Ympäristöarviointi...46 Ympäristöä säästäviä tekniikoita Uusi materiaaliteknologia kehitteille....50

9 4 Loppupäätelmät Liitteet 1 Tutkimusprojektit Yritysprojektit Osallistuneet tutkimusyksiköt, yritykset ja organisaatiot Julkaisuluettelo Opinnäyteluettelo Seminaarit...82 Tekesin teknologiaohjelmaraportteja....84

10 1 Yhteenveto keskeisistä tuloksista ja tulevaisuuden suuntaviivat Viisivuotinen Infra Rakentaminen ja palvelut -teknologiaohjelma oli tähän mennessä ainutlaatuinen yhtenäinen tuotekehityspanostus infrarakentamiseen Suomessa. Se ajoittui alan murrokseen, jossa vastuuta rakentamisesta ja sen kehittämisestä siirretään valtiolta yrityksille. Valmiuksien parantamiseksi yritykset yhdessä Tekesin, muiden organisaatioiden ja tutkimusyksiköiden kanssa suuntasivat 32 miljoonaa euroa alan tuotekehitykseen ja tutkimukseen. Infra-teknologiaohjelma on tarjonnut uudenlaisen foorumin yhteistyölle infra-alalla. Ohjelman puitteissa alan toimijat tilaajat, rakennuttajat, suunnittelijat, ohjelmistotoimittajat, rakennusliikkeet, kone- ja laitevalmistajat, materiaaliteollisuus ovat yhteistyössä määritelleet teknologian kehittämisen suuntaviivoja ja painotuksia ja toimineet asettamiensa tavoitteiden mukaisesti. Useissa projekteissa osapuolten joukko on suuri, mikä kuvaa toimijoiden kykyä verkottumiseen ja vahvaan sitoutumiseen. Tekesin mukaantulo infrarakentamisen kehittämiseen on uudella tavalla koonnut julkisen ja yksityisen sektorin toimijat ja avannut näkemystä tuottavuuden ja vientipotentiaalin suuntiin. Ajoitus on ollut oivallinen alan siirtyessä virastokulttuurista yrityskulttuuriin. Infrarakentaminen on ohjelman edetessä muuttanut luonnettaan julkisen sektorin tuotannosta kohti modernia, avoimessa markkinataloudessa toimivaa yritystoimintaa. Kehityksen suuntina ovat nyt kansantaloudellinen tehokkuus ja vientipotentiaali, ja keskeisiä keinoja alan uudistumisessa ovat teknologia ja kilpailu. Aiemmin kotimarkkinoille suuntautunut toimiala on oivaltanut muilla aloilla ja muissa maissa kehitettyjen tekniikoiden hyödyntämisen. Ohjelman tärkeimmät tulokset voidaan ryhmitellä kolmeen aihepiiriin: huipputekniikan soveltaminen tekniikoita alan uuteen, kilpailtuun toimintatapaan uusia tuotteita ja teknisiä ratkaisuja. Uusia teknologioita Huipputekniikan soveltamisessa on luotu perusta uudelle osaamisalueelle, automatisoidulle infrarakennusprosesille. Sen perusajatuksena on muuttaa rakennusprosessia digitaaliseksi, kolmiulotteiseksi, mallipohjaiseksi, mekanisoiduksi ja automatisoiduksi. Konkreettisena tuloksena kehitettiin tienrakentamiseen keinoja siirtää digitaalisessa muodossa olevat suunnittelutiedot langattomasti työmaan satelliittipaikannettuun mittausasemaan ja siitä työkoneen tietokoneeseen, joka ohjaa työkoneen suoritteita. Yksittäisten työkoneiden automatiikan kehittämisessä edettiin prototyyppien asteelle, jotta automatiikan avulla saavutettavia erinomaisia työsuoritteita päästiin vertaamaan perinteisiin. Toisena huipputekniikan soveltamisalueena kehitettiin laserkeilaustekniikoiden hyödyntämistä infrarakentamisessa. Maaston kolmiulotteinen mallintaminen helikopterista käsin ja siirto suunnittelun lähtötiedoksi tarjosi lähtökohdan uusille sovelluksille. Kansainvälisen yhteistyöprojektin tuloksena laserkeilausta hyödynnetään nyt viemäriputkien asennuksen ja kunnon analysoinnissa, missä sen ylivoimaisilla ominaisuuksillaan odotetaan syrjäyttävän nykyisin käytössä olevan videokuvauksen. Kolmiulotteisena laadittu siltasuunnitelma osataan nyt siirtää suoraan mittausasemalta siltamuotin valmistukseen, osien asennukseen ja valmiin sillan tarkemittauksiin. Viimeisin lasersovellus koskee tien pinnan mit- 1

11 taamista, jonka tuloksena syntyvä kolmiulotteinen malli tarjoaa täsmällistä tietoa päällysteen kunnosta ja lähtötietoa uudelleen päällystämiseen. Uusin huipputekniikan sovellusalue avautuu sensoriteknologian viime vuosien ripeän kehityksen myötä. Kansainvälinen tutkimus on parhaillaan vireää, ja suomalaiset osallistuvat siihen kehittämällä sensoriverkkojen soveltamista infrarakenteiden kunnon seurantaan ja muutoksiin. Näköpiirissä on infrastruktuurin tilaa ennustavan teknologian kehittäminen reaaliaikaisen monitoroinnin avulla. Sensorien keräämän tietomassan jalostaminen sekä osallistuminen ennustemallien kehittämiseen ovat väitöskirjatasoisen tutkimuksen kohteina suomalaisissa huipputeknologiayksiköissä. Uuden teknologian pilotointeja on myös tekeillä. Uusi toimintatapa Infrarakentamisen siirtyminen kotimaassa uuteen toimintatapaan ja avoimiin markkinoihin edellyttää uusien valmiuksien, kuten kilpailuttamisen omaksumista. Ohjelman rinnalla ala laati Maarakennusalan eettiset pelisäännöt linjaamaan toimintaa kilpailun avautuessa. Teknologiaohjelman tehtävänä oli koota alan näkemykset uusista hankinta- ja toteutustavoista ja kehittää niihin menetelmät. Tietämystä ja kokemuksia uusiin hankintamalleihin haettiin eri maista. Tutkimuslaitosten ja tilaajavirastojen työn tuloksina on nyt käytössä menettelyjä, jotka motivoivat rakentamis- ja kunnossapitopalveluiden tuottajia elinkaariosaamiseen sekä hankkimaan kilpailuetua omaehtoisella kehitystyöllä. Perusvalmiuksia infrarakentamisen uudelle elinkeinorakenteelle avaa teknisten määritelmien, laatuvaatimusten ja suoritteiden mittaamisen kehittäminen alan yhteiseksi InfraRYL-tietojärjestelmäksi aikaisempien virasto- ja organisaatiokohtaisten käytäntöjen sijaan. Alan yhteinen nimikkeistö tuoterakenteineen on jo luonut pohjan yhtenäiselle kustannustietojärjestelmälle. Tietotekniikan soveltamisessa nimikkeistö luo pohjaa alan yhteiseen tuotemallintamiseen, joka toimii siltana eri osapuolten tietojenkäsittelyssä. Visiona on korvata nykyinen, erillisten ohjelmien välinen vaivalloinen tiedonsiirto yhteisellä tietomallilla ja sen jaetulla yhteiskäytöllä. Infrarakentamisen toimintatapaa voidaan sen mukaan ajatella prosessina ja mallinjalostuksena, jossa alussa luotua mallia täydennetään, jalostetaan ja hyödynnetään rakenteen koko elinkaaren ajan. Tuotekehityksestä kilpailutekijä Yritysten aktiivisuus tuotekehityksessä on alan modernisoitumisen myötä kasvanut selvästi. Teknologiaohjelman piirissä on syntynyt uusia, ainetta rikkomattomia menetelmiä rakenteiden kunnon mittaukseen, laitteita uusiomateriaalien käsittelyyn maarakennusaineiksi, koneita tien päällysrakenteiden uudelleen käyttämiseksi, uusia perustusten vahvistus- ja paalutustekniikoita jne. Ekologinen kestävyys ollaan hyväksymässä infrarakentamisen tavoitteeksi, ja siitä on osoituksena elinkaarinäkökulman yleistyminen kilpailuttamisessa, suunnittelussa ja toteutuksessa. Teknologiaohjelmassa ala on kehittänyt elinkaaritarkastelujen tekniikoita ja laskentamenetelmiä rakenteiden käyttöiän, elinkaaritalouden ja ympäristöpaineiden hallintaan. Järjestelmät uusien innovatiivisten tuotteiden tuotehyväksyntään sekä käyttöiän ja ympäristöominaisuuksien arviointiin ovat kehitteillä. Suuntaviivoja tulevaan Infrarakentamisen kehitysnäkymät kohti elinvoimaista, tehokasta ja vientipotentiaalia omaavaa elinkeinosektoria ovat hyvät. Tilaajien ja tuottajien roolit alalla ovat selkeytyneet. Valtion sektorilla hallintovirastot vastaavat tilaajatoiminnoista ja tuotanto on eriytetty yrityksiin tai liikelaitoksiin. Kuntasektorilla kehitys on ollut hitaampaa, oman tuotannon osuus on suuri, mutta sisäiset tilaaja- ja tuottajatoiminnot ovat syntymässä ja tuotannon ulkoistamista tapahtuu. 2

12 Infra-alan organisatoriset muutokset avaavat mahdollisuuksia alan tuottavuuden jatkuvalle kehittymiselle. Kilpailukyvyn ja teknologian kehittäminen antavat suunnan yritystoiminnalle, ja kuntien oma tuotanto on samojen haasteiden edessä. Teknologian kehittämisessä painopiste on jatkossa tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisessä. Uusia tekniikoita on sovellettavissa läpi infrarakentamisen prosessien lähtötietojen hankinnassa, tuotesuunnittelussa, palveluiden hankinnassa, rakentamisvaiheessa ja työmaan ohjauksessa, toteutumalaadun todentamisessa sekä rakenteiden hoidossa ja ylläpidossa. Hajanaisesta tietojen käsittelystä ja aihekohtaisista tiedonsiirroista halutaan päästä yhtenäisten tuote- ja tietomallien käyttöön. Muutoksen on arvioitu olevan iso ja laaja-alainen, jopa suurempi kuin nykyinen manuaalisen työn korvaaminen ohjelmien käytöllä. Infra-ohjelma teki aloitteen tietotekniikan tuotemallipohjaisen kehittämisen vauhdittamiseksi infrarakentamisessa. Käynnistetyn Infra kehitysohjelman keskeisenä tavoitteena on tuotetietomallin kehittäminen ja sovittaminen tuotannon prosesseihin. Toinen teknologian kehittämisen painotus jatkossa on uuden materiaaliteknologian synnyttäminen infrarakentamiseen. Arvokkaiden sora- ym. luonnonvarojen säästäminen jalostamalla heikkolaatuisia maa-aineksia sekä hyödyntämällä vanhoja maarakenteita ja teollisuuden sivutuotteita on infra-alan keino toteuttaa ekologisen kestävyyden periaatetta. Infra-ohjelman aloitteesta on aihetta koskeva kehitysohjelma käynnistymässä ympäristöministeriössä. Molempien edellä mainittujen kehityssuuntien odotetaan synnyttävän myös uutta osaamista vientikelpoisten tekniikoiden ja tuotteiden syntyä ajatellen. Infrarakentamisen vientipotentiaalia tulevaisuudessa voidaan tarkastella seuraavista näkökulmista: kylmän ilmanalan osaaminen ja markkinat (maantieteellinen näkökulma) tuotepohjainen tarkastelu (teknologia, tuotteet ja markkinointi) muiden toimialojen ja vientiteollisuuden vetoapu (verkottuminen kotimaassa) kansainvälisesti toimivien yritysten tarjoamat väylät (globalisaation hyödyntäminen). Näiden kaikkien kohdalla on jo todettavissa edistyksellistä vientitoimintaa, ja sen monipuolistaminen ja määrällinen lisääminen ovat alan haasteena. Käytännössä alan kansainvälisen toiminnan merkittävin sisältö koostuu jatkossa rakentamisosaamisen viennistä (projektinjohto, laadunhallinta, rahoitus) yhdistettynä paikalliseen tuotantoon sekä infrarakentamiseen liittyvien huipputuotteiden viennistä. Kansallinen tuottavuuden parantaminen ja vientipotentiaalin kehittäminen ovat elinkeinosektoriksi kehittyvän infrarakentamisen keskeiset haasteet jatkossa. 3

13 2 Teknologiaohjelman yleiskuvaus 2.1 Ohjelman tausta Ohjelman valmistelu perustui Tekesin Energia-, ympäristö- ja rakennusteknologian yksikön noudattamaan klusteristrategiaan, jonka mukaan teknologiaohjelmia perustetaan klustereiden omien kehitysstrategioiden pohjalta. Infraklusteri on elinkeinosektori ja osaamiskeskittymä, joka vastaa yhteiskuntaa palvelevien verkostojen kuten liikenneväylien sekä energiaja televiestintäverkostojen, vesi- ja jätehuoltorakenteiden sekä kunnallistekniikan verkostojen suunnittelusta, rakentamisesta, materiaalituotannosta, kunnossapidosta ja käytön toimivuudesta. Infraklusteri lukeutuu yhtenä osana laajempaan rakennus- ja kiinteistöklusteriin. Suomen rakennetun infrastruktuurin arvo on yhteensä yli 50 miljardia euroa eli 15 prosenttia kansallisvarallisuudesta. Vuosittain infraverkostoihin sijoitetaan yli 4 miljardia euroa, mistä investointien osuus on kaksi kolmannesta ja kunnossapidon kolmannes. Liikenneväylien (tiet, kadut, radat) osuus vuosittaisesta rahoituksesta on yli puolet. Maa- ja vesirakennusalan liiketoimintaan voidaan lukea infraverkostojen lisäksi talojen pohja- ja aluerakentamista, jonka määräksi arvioidaan noin pari miljardia euroa vuodessa. Infrarakentaminen työllistää kerrannaisvaikutuksineen henkilöä. Infrarakentamisen osuus on noin viidennes rakennustuotannon arvosta Suomessa. Infraklusterin ytimenä on maa- ja vesirakennusala, jonka tuotannosta suurin osa on perinteisesti tehty julkisen sektorin omana työnä. Infrarakentamisen yritystoiminta koostuu lukumääräisesti valtaosaltaan pk-yrityksistä, joita julkisen sektorin rakennustuotanto on käyttänyt alihankkijoi- Tieverkosto Tieverkosto tiet sillat alikulut, tunnelit kevyen liikenteen väylät Katuverkosto kadut sillat, alikulut liikennevalot pysäköintialueet Raideliikenneverkosto rautatiet metro raitiotiet 25 % 20 % 10 % Yksityistiet Metsäautotiet Vesiväylät Lentokentät 1-2 % 1-2 % 2-3 % Vesihuoltoverkosto vesijohdot viemärit puhdistamot 5-2 % Energiahuoltoverkosto kaukolämpö sähkö maakaasu öljy Tietoliikenneverkosto maa-ja ilmakaapelit 10-15% linkkitornit keskukset 15 % TV,radio, puhelin, internet jne Ympäristörakenteet kaatopaikat hautausmaat läjitysalueet meluvallit 5-10 % Vapaa-ajan rakenteet urheilukentät puistot, leikkikentät laskettelurinteet tennis, golf, pururadat Talojen piharakenteet nurmikot, 1-2 % 3-5 % pysäköintialueet puut, pensaat Kuva 1. Infraan kuuluvia rakenteita ja arvio niiden osuudesta koko infrastruktuurin arvosta. Lähde: SML ja VTT. 5

14 Rataverkko 6 % Tietoliikenneverkosto 12 % Ympäristö ja muut 13 % Kunnossapito 35 % vähäistä, lähinnä kone-, laite- ja tarvikevientiä, erikoisurakointia sekä kehitysyhteistyöprojekteissa myös suunnittelutyötä. Infra-alan tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan käytetään kokonaistuotannon arvosta noin 0,7 0,8 prosenttia, kun vastaava osuus muuten rakennusalalla on kaksinkertainen. Infrarakentamisen kehitystoimintaa ovat valtaosaltaan johtaneet alan suuret julkisen sektorin toimijat kuten tie- ja ratahallinnot ja eräiltä osin valtion energiantuotanto-organisaatiot. Energia- ja vesihuoltoverkosto 14 % Tie- ja katuverkko 19 % Kuva 2. Infrarakentamisen jakautuminen eri verkostojen kesken. Investointien osuus on 65 % ja kunnossapidon 35 %. Lähde: Rakentamalla hyvinvointia 2003, Tilastokeskus ja VTT. naan. Liikenneväylien tekniseen suunnitteluun, rakentamiseen ja päällystykseen sekä vaativien rakenteiden kuten siltojen, satamien, muiden vesirakenteiden ja televiestintäverkkojen rakentamiseen on kehittynyt edistyksellistä yritystoimintaa. Infrarakentamisen vientitoiminta on melko Infraklusterin haasteiksi oli todettu julkiseen tuotantoon pohjautuvan rakentamisen tuottavuuden parantaminen ja menestyminen kansainvälistyvässä, markkinalähtöisessä toimintaympäristössä. Keinoina alan uudistamiseen nähtiin julkisen sektorin organisaatiouudistusten jatkoksi kilpailun avaaminen ja teknologian kehittäminen. Kilpailun synnyttämiseksi organisoitiin julkisen sektorin omaa tuotantoa tilaaja-tuottaja-mallin mukaiseksi. Valtion rakentajavirastoissa eriytettiin tilaajatoiminnot ja tuotanto yhtiöittämällä tai liikelaitostamalla tuotantoa (VR-Rata Oy ja Tieliikelaitos). Kiinnostusta vastaavaan kehitykseen oli havaittavissa myös kuntasektorilla. Alan kokonaistavoitteena oli siirtyminen kohti avoimia ja Tieliikelaitos VR-Rata Oy Skanska Tekra Oy YIT Infrapalvelut Niska & Nyyssönen Oy LEMCON OY E. Hartikainen Oy Kesälahden Maansiirto Oy Terramare Oy 10 seuraavaksi suurinta yhteensä Kuva 3. Infrarakentamisen ja -kunnossapidon suurimpia toteuttajia kotimaassa, kuvasta puuttuvat kiviaines-, murskaus- ja asfaltointialan toimijat, Tieliikelaitoksen liikevaihtoon sisältyvät myös mainitut toiminnot. Lähteet: SML, Tieliikelaitos, VR-Rata Oy, tiedot v. 2004/

15 toimivia inframarkkinoita, mikä merkitsi yritystoiminnalle uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Teknologioiden edistämiseksi oli alan toimijoiden, erityisesti maa- ja vesirakennusalan, ja Tekesin kesken käyty neuvotteluja teknologiaohjelman käynnistämisestä jo 1980-luvun lopulla. Vuosikymmen myöhemmin alan yritykset olivat kiinnostuneempia aistiessaan alan muutospaineet, ja ohjelman suunnittelu käynnistettiin. Tuloksina valmistui kaksi teknologiakatsausta Infraklusterin esiselvitys Tutkimuksen tulokset väylien rakentajien ja ylläpitäjien toimintojen kehittämiseksi (72/99) ja Vesihuolto 2000-luvulla Infraklusterin esiselvitys vesihuollon kehittämiseksi (80/ 99). Kun linjaukset julkisen sektorin avautumiselle sekä rakentamisen ja ylläpidon kilpailuttamiseen oli tehty, nähtiin mahdollisuuksia kansainvälisesti kilpailukykyisen ja vientiin kykenevän teollisuudenalan kehittymiselle infrasektorilla. Yhtenä infrarakentamisen uusiutumista ja kehittymistä vauhdittavana tekijänä nähtiin muilla toimialoilla jo kehitetyn osaamisen ripeä hyödyntäminen ja käyttöönotto. Näistä lähtökohdista päätettiin Tekesissä käynnistää teknologiaohjelman tarveselvitys, jonka tavoitteena oli analysoida infrasektorin kehitystarpeet ja konkretisoida ne teknologiaohjelmaksi. Selvitys tehtiin toimialan yhteistyönä ja työryhmiin kutsuttiin alan toimijoita kuten tilaajatahoja, rakennusliikkeitä, suunnittelutoimistoja, tutkimuslaitoksia, materiaali-, tarvike- ja laitetoimittajia sekä vienninedistämisen organisaatiota. Laajapohjaisen työn tulokset koottiin teknologiakatsaukseksi Infrarakentamisen ja -palveluiden kehitysnäkymät INFRA-teknologiaohjelman tarveselvitys (101/2000). Selvityksessä hahmotettiin infrarakentamisen liiketoimintojen ja osaamisen tulevaisuutta, määriteltiin keskeisiä kehit- BUSINESS (tiedon, henkilöiden, tavaran,energian yms. palveluiden välittäminen) YDIN BUSINESS (CORE BUSINESS) VERKOSTON TOIMINTAKUNNON YLLÄPITO JA HOITO (FACILITY MANAGEMENT VERKOSTOJEN KEHITTÄMINEN, TILAAJATOIMINNOT (PROPERTY MANAGEMENT) RAKENTAMINEN Materiaalit, suunnittelu, tuotantolaitteet, rakennustyö RAKENTAMINEN JA SIIHEN LIITTYVÄT PALVELUT (CONSTRUCTION) Energiahuoltoverkosto Tietoliikenneverkosto Vesihuoltoverkosto Tieverkosto Raideverkosto Katuverkosto Lentokentät Yksityistiet Vesiväylät Maanalaiset rakenteet Ympäristörakenteet Vapaa-ajan rakenteet Talojen piharakenteet OMAISUUDEN / SALKUN HALLINTA (ASSET MANAGEMENT) Infra-ohjelman alue VERKOSTOJEN JA INFRA- RAKENTEIDEN OMISTAJATOIMINNOT (esim. tietoliikenne-, tie, -rata-, katu-, sähköverkot jne.) Kuva 4. Infrastruktuuri on avainasemassa yhteiskunnan toimintojen mahdollistajana. Siihen liittyy useita toiminta-alueita: infraverkostoja hyödyntävä liiketoiminta, verkostojen rakentamis- ja kunnossapitotoiminta sekä verkostojen omistajatoiminnot. Infra-teknologiaohjelma keskittyi infraverkkojen rakennuttamiseen, rakentamiseen ja kunnossapitoon liittyvien palvelujen, tekniikoiden, menetelmien, tuotteiden ja laitteiden kehittämiseen. 7

16 tämissuuntia ja laadittiin ehdotus teknologiaohjelmaksi. Tekesin hallitus teki päätöksen INFRA Rakentaminen ja -palvelut -teknologiaohjelman käynnistämisestä vuosille tammikuussa vuonna Ohjelma organisoitui ja sen käynnistysseminaari pidettiin Tavoitteet Infra-alan yleisiä tavoitteita oli kartoitettu esiselvityksessä (72/99), ja niitä täsmennettiin tarveselvityksessä (101/2000) seuraaviksi, alan liiketoimintaa suuntaaviksi tavoitteiksi: kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen osaamisen ja koulutuksen korkea taso yritysten hyvä kannattavuus alan myönteinen imago. Teknologiaohjelman toteutus, tulokset ja vaikuttavuus nähtiin yhtenä keskeisenä välineenä liiketoiminnan tavoitetilan saavuttamiseksi. Ohjelmalla haluttiin synnyttää valmiuksia ja tukea kehityssuuntia, joiden avulla nähtävissä oleva markkinoiden avautuminen, liiketoimintaympäristön muutos sekä vientipotentiaalin kehittyminen toteutuvat. Haluttiin uudistaa alan ydinteknologioita ja kehittää niihin liittyvää osaamista, ja siten tarjota yrityksille tilaisuus parantaa kilpailuasemaansa ja kannattavuuttaan avautuvilla markkinoilla. Alan osaamistason kohottamiseksi nähtiin keinoina mm. tieto- ja viestintätekniikan soveltaminen, ympäristöosaaminen sekä yritysten toimialojen laajentaminen ja verkottuminen hyödyntämään muiden toimialojen osaamista. Yritysten tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan aktivoimiseksi ja jatkuvuuden varmistamiseksi tarvittiin hankintamenettelyjen voimakasta uudistamista kotimaassa. Kansainvälisesti kilpailukykyisten keihäänkärkituotteiden ja -palveluiden synnyttäminen edellytti alan tutkimustoiminnan suuntaamista entistä kansainvälisemmäksi. Näistä tavoitteista johtamalla määriteltiin tarveselvityksessä ohjelmalle visio, strategiset tavoitteet ja painoalueet yhdessä alan toimijoiden ja yritysten kanssa. Teknologiaohjelman johtoryhmä hyväksyi tarveselvityksen määrittelyt eräin osin täsmennettyinä ohjelman perustaksi. Ohjelman visioksi nimettiin kansainvälisesti huipputasoinen suomalainen infrastruktuuri. Ohjelman strategisiksi vaikuttavuustavoitteiksi vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla määriteltiin: osaamista tukevat ja markkinoiden muutosta vastaavat hankintamenettelyt uusien osaamisalueiden kehittyminen, yritysten toimialan laajeneminen, kumppanuudet informaatioteknologian täysimittainen hyödyntäminen kestävän kehityksen toimintatapojen omaksuminen kansainvälisesti kilpailukyisen osaamisen ja keihäänkärkituotteiden luominen ydinteknologioiden alueelle. Infra-teknologiaohjelman tavoitteet olivat samansuuntaisia muiden, samoihin aikoihin infraalalla käynnistyneiden kehitysohjelmien kanssa. Ohjelma toimi yhteistyössä alan teollisuuden ohjelmien kuten PRIMA pohjarakentamisen ja maamekaniikan kehitysohjelma ja Kalliorakentamisen kilpailukyky -kehitysohjelma kanssa. Muita aihepiiriin liittyviä samanaikaisia ohjelmia olivat Tekesin teknologiaohjelma STREAMS Yhdyskuntien jätevirroista liiketoimintaa sekä liikenne- ja viestintäministeriön Liikennetelematiikan rakenteiden ja palveluiden tutkimus- ja kehittämisohjelma FITS. Tekes ja Infra-teknologiaohjelma olivat uusia tulokkaita infrarakennusalalla. Aiemmin kehitystä oli viitoittanut vuosikymmenten ajan valtion virastojen, lähinnä entisten Tielaitoksen ja Valtion rautateiden omaehtoinen, tarkoin ohjattu tutkimus ja ohjeistus. Niiden käytännön toteutukseen osallistuivat tiiviisti alan konsultit ja sittemmin myös Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Julkisen sektorin organisaatiouudistusten ja markkinoiden avaamisen myötä alan kehitysvastuuta oltiin nyt siirtämässä yrityksille ja muille organisaatioille. Teknologiaohjelman yhdeksi tehtäväksi tuli toimia tiennäyttäjänä ja yritysten aktivoijana tässä siirtymässä. 8

17 2.3 Painopistealueet Ohjelman tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden varmistamiseksi ohjelmaan hakeutuvia tutkimus- ja tuotekehitysprojekteja toivottiin keskitettävän ohjelman painopistealueille, jotka oli johdettu strategisista tavoitteista. Ohjelman painopistealueiksi nimettiin: Hankintamallit ja -palvelut Innovatiiviset tuotteet ja palvelut Tieto- ja viestintätekniikan soveltaminen Elinkaaritekniikka ja ympäristö. Ohjelman tavoitteina näillä alueilla vielä korostettiin: teknologisen kilpailukyvyn parantaminen ja uuden liiketoiminnan luominen alan osaamisen ja tutkimuksen tason nosto, kansainvälistäminen ja hyödyntäminen liiketoiminnassa. Painopistealueiden sisältöä kuvattiin esimerkkien avulla, jotta alan toimijoiden olisi helpompi suunnata projektihakemuksensa ohjelman tavoitteisiin: Hankintamallit-alueella haluttiin kehittää tilaajien käyttöön urakkamuotoja, jotka kannustavat toimijoita tuotteistukseen ja teknologioidensa jatkuvaan kehittämiseen. Urakoijien ja muiden toimijoiden taas haluttiin hallitsevan tuoteratkaisujensa elinkaariominaisuudet. Lisäksi infra-alalle toivottiin syntyvän omistamistointa, rakennuttamista ja hankintoja palvelevaa, korkeatasoiseen osaamiseen perustuvaa palveluliiketoimintaa. Innovatiiviset tuotteet ja palvelut -alueella haluttiin synnyttää mm. sellaisia kunnossapidon ja hoidon tekniikoita ja tuotteistuksia, jotka hyödyntävät uusinta tieto- ja viestintätekniikkaa. Infrarakenteiden kunnon seurantaan ja raportointiin toivottiin kehitettävän laitteita ja palveluita. Lisäksi haluttiin synnyttää tietovarastojen hyödyntämiseen ja jalostamiseen perustuvaa liiketoimintaa ja sellaisia palvelutuotteita, joiden kulmakivinä ovat moderni infrarakenteiden suunnittelu- ja rakennusteknologia sekä tieto- ja viestintätekniikka. Tieto- ja viestintätekniikka -alueella markkinoille toivottiin kehitettävän IT-ohjattua tuotantotekniikkaa ja koneita, 3D- ja 4D-suunnitteluvalmiuksia, yhtenäisiä tietomalleja ja tiedonsiirron standardeja sekä niihin perustuvia palvelutuotteita paikka-, suunnittelu-, työmaa-, kunnossapito- jne. tietojen joustavaan siirtoon ja hyödyntämiseen Projekteja kpl Hankintamallit ja -palvelut 36 Innovatiiviset tuotteet ja -palvelut Tieto- ja viestintätekniikka Elinkaaritekniikka ja ympäristö Tutkimusprojektit Yritysten ja järjestöjen projektit Kuva 5. Projektien lukumäärän jakautuminen ohjelman painopistealueille. 9

18 Elinkaaritekniikka-alueella haluttiin kehittää valmiuksia, menetelmiä ja palveluita, joiden avulla elinkaariedullisuuden arviointi helpottuu ja yleistyy ohjamaan kaikkea päätöksentekoa. Toivottiin myös infrarakenteiden ja laitteiden elinkaariominaisuuksia, ekotehokkuutta ja käyttöikää parantavia kehitysprojekteja sekä ympäristöä säästäviä tuotteita ja ratkaisuja kuten uusiomateriaalit ja -rakenteet, päästöjä ja melua vähentävät kone- ja laiteparannukset jne. Ohjelman väliarvioinnin yhteydessä v todettiin, että alan tilaajatahojen toimesta oli hankintamenettelyjen kehittäminen käynnistynyt teknologioiden jatkuvaa kehittämistä ja tuotteistusta kannustavaksi. Tästä syystä hankintamalleja koskevaa painotusta teknologiaohjelman loppujaksolle vähennettiin. 2.4 Rahoitus Ohjelman laajuustavoitteeksi v asetettiin 24 miljoonaa euroa. Alan yritysten ja organisaatioiden osoittaman kiinnostuksen vuoksi laajuustavoitetta nostettiin 32 miljoonaan euroon vuonna Ohjelman laajuudesta oli yritysprojektien osuutta euroina noin kaksi kolmannesta ja tutkimusyksiköiden projektien osuutta noin kolmannes. Tekesin rahoitusosuus ohjelmassa oli noin puolet, ja määrältään se oli 16,3 miljoonaa euroa. Tekesin rahoituksesta 57 prosenttia suuntautui avustuksina ja lainoina yritysten tuotekehitysprojekteille ja 43 prosenttia tutkimustukina tutkimusyksiköiden projekteille. Ohjelmaan lukeutui kaikkiaan 112 projektia, joista 65 yritysprojektia, kahdeksan järjestön, säätiön yms. organisaatioiden projekteja ja 35 tutkimusprojektia Painoalueen laajuus (milj. euroa) ,3 2,5 Hankintamallit ja -palvelut 4,2 11,3 Innovatiiviset tuotteet ja -palvelut 2,45 5,4 Tieto- ja viestintätekniikka 2,25 2,6 Elinkaaritekniikka ja ympäristö Tutkimusprojektit Yritysprojektit Kuva 6. Ohjelman kokonaislaajuuden (32 miljoonaa euroa) jakautuminen ohjelman painopistealueille. 10

19 6,85 0,18 6,22 Tuotekehitysavustukset yrityksille Tuotekehityslainat yrityksille Tutkimustuet tutkimusyksiköille 3,05 Tutkimustuet EUrahoituksesta tutkimusyksiköille Kuva 7. Tekesin rahoituksen jakautuminen eri rahoitusmuotoihin yrityksille ja tutkimusyksiköille (milj. euroa). 9,0 8,0 7,0 Rahoitus, milj. Euroa 6,0 5,0 4,0 3,0 2,9 3,2 2,6 4,3 2,5 Yritysten ja muiden organisaatioiden rahoitus Tekesin rahoitus 2,0 1,0 3,2 3,2 3,0 3,8 3, Kuva 8. Ohjelman rahoituspäätökset eri vuosina. 30 Kpl Tutkimusprojektit Järjestöjen projektit Yritysten projektit Kuva 9. Tutkimus- ja yritysprojektien lukumäärät vuosittain. 11

20 2.5 Toteutus ja osallistuneet tahot Tekesin rahoitus allokoitiin Rakennus- ja puutuoteyksikön teknologia-alueelta. Tekesin ohjelmavastaavana toimi teknologiasiantuntija Tom Warras saakka, jolloin ohjelmassa alusta asti mukana ollut teknologia-asiantuntija Osmo Rasimus siirtyi ohjelmavastaavaksi. Ohjelman tueksi perustettiin johtoryhmä ja ohjelman käytännön toteutusta johtamaan valittiin ulkoinen ohjelmapäällikkö. Ohjelmapäällikkönä toimi Harto Räty Finnmap Partners Oy:stä työskennellen Suomen Maarakentajien Keskusliitto ry:stä käsin. Johtoryhmän kokoonpano oli seuraava: Puheenjohtaja Jaakko Heikkilä, rakennusneuvos, toimitusjohtaja, Ramboll Finland Oy Jäsenet Reijo Korhonen, rakennusneuvos, Helsingin kaupungin Rakennusvirasto ( saakka) Juhani Kuusisto, johtaja, YIT Rakennus Oy Infrapalvelut Hannu Leinonen, toimitusjohtaja, YIT Primatel Oy ( saakka) Matti A. Mantere, toimitusjohtaja, LEMCON OY ( lähtien) Matti Räinä, kaupungininsinööri, Oulun kaupunki ( lähtien) Tom Schmidt, toimitusjohtaja, Skanska /Tieyhtiö Nelostie Oy Juhani Tervala, rakennusneuvos, Liikenne- ja viestintäministeriö Osmo Rasimus, teknologia-asiantuntija, Tekes ( lähtien) Tom Warras, teknologia-asiantuntija, Tekes ( saakka) Johtoryhmän sihteeri Harto Räty, ohjelmapäällikkö, Suomen Maarakentajien Keskusliitto ry SML Kuva 10. Johtoryhmä aloituskokoonpanossaan San Fransiscossa. (Vasemmalta Leinonen, Warras, Heikkilä, Tervala, Schmidt, Kuusisto, Korhonen.) 12