Vesikorven Pätkä. Ensimmäiset hirvikosketukset tapahtuivat vähän yli 5. kuukauden iässä. Se oli pelokasta pentuhaukkua, jota kesti noin 15 minuuttia.

Transkriptio

1 Vesikorven Pätkä Pätkä oli Tellan ensimmäisen pentueen suurikokoisin pentu. Pääsin valitsemaan Pätkän ensimmäisenä. Lopullisessa valinnassa oli jäljellä Pätkä ja Jenkka, joista sitten valinta osui Pätkän kohdalle ja näin Pätkän uuden kodin suunta oli Pekan luona. Ensimmäiset yöt uudessa kodissa nukuttiin Pätkän kanssa vierekkäin. Sitten oli pikku hiljaa totuttautuminen tarhan suuntaan, muiden koirien luo. Pätkä oli paljon vapaana ensimmäisenä kesänä. Nyt vanhempana Pätkä ei viihdy kotona irrallaan Ensimmäiset hirvikosketukset tapahtuivat vähän yli 5. kuukauden iässä. Se oli pelokasta pentuhaukkua, jota kesti noin 15 minuuttia. Hirvien kiima-ajan aikaan Pätkä oli noin puolivuotias ja silloin oli ensimmäisiä kunnollisia haukkuja. Kävi jopa niin hauskasti, että kesken hirvihaukun Pätkä haukkui minuakin, kun olin siinä 10 metrin päässä tilannetta seuraamassa. Ensimmäinen kaato Pätkälle tapahtui 9. kuukauden iässä. Pätkä ehti haukkua emä ja vasaa 45 min, kunnes passimies pääsi ampumaan vasan. Pätkä kävi minut etsimässä ja menimme kaadolle. Siinä vähän aikaa ihasteltiin vasaa pitkällään ja sitten löysäsin Pätkän uudestaan emän perään, jota Pätkä sitten seurasi parin tunnin ajan. Ensimmäisenä syksynä 2003 Pätkä on haukkunut sen ainoan kerran toisen koiran kanssa. Silloin Pätkä laskettiin äitinsä Tellan kanssa irti. Mutta Pätkä ei viihtynytkään haukulla hyvin äitinsä kanssa vaan tuli yhteydenotolle muutaman tunnin jälkeen ja etsi sitten oman hirven haukuttavaksi. Sitten Pätkää odoteltiinkin iltaan asti. Ensimmäisen syksyn pisin haukku oli 4 tuntia 45 minuuttia, jonka jälkeen Pätkä tuli pois. Hirvityöskentelyn ollessa lupaavaa, oli keväällä 2004 käytävä näyttelyssä, jossa tuloksena oli JUN2 arvostelu. Isommat koirat voittivat. Toisena syksynä 2004 Pätkällä oli huonoa tuuria. Vain 1 hirvihaukku tapahtui metsästysaikaan luvallisella alueella ja niinhän sitten kävi, että silloinkaan ei ollut tuuria. Syynä tähän on se, että seurallamme on käytössä rikkonainen pieni alue ja vähän lupia. Isäntä oli turhautunut syksyn jälkeen eikä koehommat kiinnostanut.

2 Kolmas syksy 2005 alkoi rikkonaisesti. Ensimmäisiä reissuja ja Pätkälle sattui haaveri. Etujalasta kahdesta anturasta lähti isot palaset pois ja edessä oli lääkäri reissu ja pitkä sairasloma. Pätkä repi anturansa johonkin terävään. Vaikutti siltä. että syksy olisi pilalla. Metsästyskausi alkoi ja Pätkää piti ruveta käyttämään (isännän innokkuuden takia) mukana metsällä. Nyt oli kerran sitä tuuriakin. Kaksi viikonloppua takana ja kaksi kaatoa. Molemmat isäntä pääsi ampumaan. Ensimmäinen lopetettiin haavikkona kartasta mitattuna 15. kilometrin päähän. Toinen kaato tuli vajaan kahden tunnin työskentelyn jälkeen. Pätkä linkutti edelleen jalkaansa, mutta eihän tuo tainnut paljoa tahtia hidastaa, kun oli hirvet edessä. Hyvien haukkuen pohjalta koehommat alkoivat kiinnostamaan. Loppu syksystä ilmoittautuminen kahden viikon AVO kokeisiin ja tuloksena AVO 76 pist. Kokeissa Pätkä teki syksyn pisimmät työskentelynsä, koska metsällä ollessa Pätkää piti aina jahdata heti kiinni, kun se oli omalta alueelta poissa, enkä ollut paljon voinut Pätkää käyttää, kun anturat olivat vielä parantumatta. Neljäs syksy 2006 alkoi lupaavasti. Kesän juoksutuskauden jäljiltä ensimmäisellä haukutusreissulla 1,5 tuntia haukkua, jonka jälkeen menin katsomaan onko haukussa karhu vai hirvi. Menin haukulle ja näin vain vilaukselta tummaa hahmoa. Haukku siirtyi parin sadan metrin päähän. Katselin jälkiä maastossa ja havaitsin karhunpaskan. Oliko karhu haukussa? Selvitin lisää tilannetta ja osoittautui, että haukussa olikin emä vasan kanssa. Oli elokuun 20. päivä ja lämpöä ihan riittävästi, ryhdyin heti kutsumaan Pätkää, mutta siinähän kävi niin kuin yleensä, että Pätkä ei vaivaudu tulemaan heti pois. Siinä meni vielä 1,5 tuntia. Seuraavalla reissulla Pätkä haukkui lähes 5 tuntia emää kahden vasan kanssa. Oli taas kuuma päivä ja vettä ei maastossa ollut hellekauden jäljiltä. Seurauksena kaksi viikkoa sairaslomaa, kun Pätkän ääni tuntui vähän kärsineen kuivuudesta ja kuumuudesta. Sairasloman jälkeen taas Pätkä irti ja tällä kertaa löytyi 8. piikkinen sonni. Kyllä olisi ollut hyvä ampua, vaikka useampaan kertaan se sonni meidänkin seuran alueella. Sama sonni haukutti vielä muutaman muunkin kerran ennen metsästysaikaa. Odotimme innolla metsästyskauden alkua, kun oli alkusyksystä ollut monta haukkua omalla puolella. Metsästysaikaan alueellamme ei ollut kovinkaan monia hirvihavaintoja. Ensimmäisenä päivänä Pätkä löysi hirvet, jotka olivat emä ja vasa. Meillä ei ollut kuin yhden aikuisen lupa käytössä. No niinhän siinä kävi, että kuuden metrin päästä olisin saanut ampua jos olisi ollut lupia. Syksyn ainoa lupa tulikin käytettyä Pätkän ja GPS:sän ansiosta. Juoksija lehmä kulki tunnin ajan naapuriseuran puolella, josta sain sen sitten käännytettyä meidän alueelle päin, jossa miehet olivat valmiina kivääreineen. Mittasin kartasta työskentelymatkaa 12 kilometriä. Ei olisi ollut ihan paras kennelhirvi. Oman seuran metsästyksen mentyä ohi, sain tilaisuuden käydä Pätkän kanssa metsällä toisen seuran alueella, jossa tuntui olevan yhtä huonosti hirviä kuin meidän alueella.

3 Syksyn mittaan lunta oli tullut jo aika reilusti ja tuntui, että tältä syksyltä on metsästykset ohi eikä tarvitse koehommista haaveilla. Kelit muuttuivatkin olennaisesti ja lumet sulivat ja kausi jatkui. Ilmoittauduin syksyn ensimmäisiin kokeisiin sen takia, että Pätkä saisi todennäköisemmin jossain ei-susialueella ehkä jopa haukkua hirviä, jotka ehkä kestäisivät nähdä koiran. Tätä ihmettä kun ei ollut tapahtunut metsästyksen ensimmäisten viikkojen jälkeen. Ensimmäinen koe menikin ihan mukavasti nihkeän alun jälkeen. Maastoarvonnassa maastoksi sattui Koli. Edellisestä päivästä asti oli vettä sihuuttanut ja lunta oli vähän, mutta tiet olivat sulia. Ei näkynyt jälkiä eikä tuntunut haisevan viikolliset jäljetkään. Yli 4 tunnin hakemisen ja välillä paikan vaihdon jälkeen olimme menossa tuomareiden kanssa jo autolle juomaan konjakit pois, että ainakin jotain olisi saatu aikaiseksi. Pätkä löysikin hirvet eikä konjakki pulloa keritty aukaista, kun piti aloittaa viivan veto. Löytöhaukun kuuntelun ohessa syötiin ja hiukan juotiinkin ja sitten lähdettiin tulosta tekemään. Otettiin kokeen aikana tarvittavat AT:t ja karkot kaksoisvasa porukasta. Hirvien löytyessä myöhäisessä vaiheessa päivää, oli selvää, että koe-erä jäisi vajaaksi. Kellon tullessa 17 loppui arvostelu aika ja alkoi Pätkän houkuttelu. Kokeilimme kaikenlaisia temppuja Pätkän kiinni saamiseksi, mutta Pätkä oli päättänyt viihtyä hirvien luona. Tuomarit läksivät omalla autollaan ajamaan koepaikalle ja jäin paikallisen kaverin kanssa Pätkä jahtaamaan. Ehdittiin illan aikaan käydä Kolin-portilla humpilla ja kuunnella karaokea. Kello 22 menimme kuulostelemaan Pätkän haukkua ja kello 23 ryhdyimme autossa nukkumaan. Minuuttia vaille puoltayötä Pätkä tulikin meidät herättelemään ja katsomaan mitäs miehiä täällä autossa nukkuu. No ei muuta kuin Pätkä kyytiin ja matkaamaan kohti kotia. Pätkä tekikin elämänsä pisimmän työskentelyn hirvien perässä. 11 tuntia. Oli selvää, että hirvet kiinnostavat Pätkää ja Pätkän kiinni saanti tulee olemaan vaikeaa. Kokeesta oli tuloksena 84 pistettä. Toinen koe ja viimeisetkin lumet olivat sulaneet. Maastoarvonnassa maastoksi sattui Petrovaara, josta oli etukäteen sellainen varmuus, että sielläkään hirvet ei tule olemaan kaikista kesyimpiä. Kelit olivat olleet kosteat koko viikon ja ei mitään varmuutta hirvistä onko niitä ja missä niitä on. Edellisenä yönäkin oli satanut ja aamulla oli kova tuuli. Pätkä laskettiin irti ja muutaman lyhyen lenkin jälkeen Pätkä katosi. Odottelimme aikamme ja katsoimme GPS:llä missä Pätkä menee. Pätkä oli edistynyt toista kilometriä ja oli selvää, että Pätkä oli hirvien jäljillä. Läksimme autolla perään, koska oli selvää, että kovan tuulen ja pitkän matkan takia emme tule kuulemaan mahdollista löytöhaukkua. Ajoimme lähemmäksi ja kuulimme haukkua, viivan veto alkoi. Teimme tulet ja ryhdyimme syömään ja kuuntelemaan haukkua. Löytöhaukun lähestyessä täyteen tuloa läksimme ottamaan AT:ta. Saimme 1. At kolmestakymmenestä metristä ja koitimme antaa karkkoa, mutta hirvet ei tuntuneet olevan halukkaita lähtemään. Ryhdyimme Pätkää kutsumaan samalla, kunnes ykskaks

4 hirvet hyppäsivät liikkeelle ja sitten mentiin. Me tuomarien kanssa pyrimme autolle ja seurasimme tilannetta apulaitteilla. Pätkä sai vähäksi aikaa hirvet pysäytettyä, mutta emme kuulleet mitään. Pitkän ajan kuluttua olimme autolla päässeet Pätkän lähistölle ja olimme jo aiemmin todenneet, että hirvet olivat menneet Vaikkojoen rantaan. Kävimme tarkistamassa tilanteen ja Pätkä oli joen rannalla eikä Pätkä uskaltanut mennä uimaan, kun joessa oli kova virtaus. Koe-erä katkaistiin. Koetimme päivän aikana vielä kokeilla parista kohdasta uudestaan, että löytyisikö hirviä, mutta Pätkä ei saanut urakkaa hirvistä. Minun mielestä olisi ollut mahdollisuus kyllä löytää, koska ainakin tuoreita jälkiä oli. Tulokseksi jäi 67,5 pistettä, koska koe-erä jäi vajaaksi ja etsitty löytö. Kolmas koe ja taas oli ollut erittäin kostea yö ja viikko. Koemaastoon Rikkarantaan mennessä satoi vielä klo 7 kovasti vettä. Ei ollut kovin houkutteleva keli. Laskimme Pätkän irti yhden niemen kärjestä aamuhämärissä. Pätkä sotkeutui autotiehen, jota pitkin tulimme. Kävimme Pätkän hakemassa ja koetimme uudestaan. Sama homma toistui. Vaihdoimme paikkaa. Laskimme Pätkän irti paikallisen metsästysseuran kodan luota ja olimme lähdössä kävelemään metsään, kun haukku alkoi. Pätkä löysi hirvet 600 metrin päästä. No me ryhdyimme tuomarien kanssa tulien tekoon ja syömään. Saimme kodasta käsin kuunnella haukkua. Löytöhaukun lähestyessä täyteen tulemista läksimme ryhmätuomarin kanssa AT:lle ja antamaan karkkoa. Pätkä ui koe-erän aikana kolme kertaa 10 metriä leveä joen yli jossa ei ollut virtausta. Haukussa oli kaksoisvasa porukka. Saatiin tarvittavat temput tehtyä ja tulokseksi tuli 84,5 pistettä ja sijoituksena 10/30 kv-kokeesta.. Neljäs koe oli ja kerrankin oli kelit olivat kohdillaan. Ei ollut yöllä eikä viikolla satanut vettä tai mitään muutakaan. Tuulikin vielä kevyesti. Arvonnassa maastoksi sattui Martonvaara eli oltiin kotinurkilla Polvijärven puolella. Laskimme Pätkän aamuhämärissä irti ja kolmannelta hakulenkiltä löytyi hirvet 900 metrin päästä. Ajoimme autolla parempaan kohtaan ja ryhdyimme tulien tekoon. Syömisten ja juomisten sekä kuuntelun jälkeen kävimme testaamassa kuinka haukku kuului. Ajoimme autolla 2,5 kilometrin päähän ja hyvin kuului. Menimme ryhmätuomarin kanssa ekalle AT:lle ja annoimme karkon. Saimme annettua kevyen karkon, jonka jälkeen kiersimme hirvien ja joen väliin, josta koetimme saada hirvet lähtemään joesta poispäin. Menimme toiselle AT:lle ja hirvet olivat metrin korkuisella taimistolla kukkulan päällä. Pätkä kuuli, kun me lähestyimme haukkua. Pätkä tulikin tervehtimään meitä, joka oli harvinaista. Siitä saatiin tärkeitä yhteistyö pisteitä. Annoimme karkon ja hirvet menivät palkintotuomarin ja maasto-oppaan edestä, josta hekin saivat AT:n. Hirvet siirtyivät ja siirsimme ryhmää autolla. Rt jäi Polvelan tien varteen, josta hirvet olivat menneet hänen läheltään tien yli sillä aikaa kun hain palkintotuomaria ja opasta. Saatuamme ryhmän kasaan kuuntelimme haukkua ja siirryimme paremmalle puolen hirviä. Siinäpä sitten loppuerä kuunneltiin haukkua ja vielä puolituntia ennen erän täyttymistä hirvet hyppäsivät vajaan kilometrin, jonka Pätkä otti kiinni. Sitten alkoi Pätkän jahtaaminen. Painostin hirviä tietä kohden, jossa opas oli vastassa ja sai Pätkän kytketty 15 minuuttia koe-erän loputtua. Kaikki meni putkeen ja tuloksena 95,5 pistettä ja kokeiden voitto.

5 Kokeiden oltua kasassa täytyi vielä Pätkää käyttää näyttelyssä. Kävimme Ilomantsissa tammikuussa 2007 osallistumassa käyttöluokkaan, josta tuomisina oli EH. Näin Pätkällä oli tarvittavat jutut tehty, että voitiin hakea käyttövalion arvoa. Hirvet olivat koko syksyn 2006 melko säikkyjä lisääntyneen susikannan takia ja yleensä seurauksena olikin, että ne pyrkivät lyhintä reittiä jokeen, johon ne luulivat saavansa Pätkän pudotettua perästään. Muutaman kerran hirvet onnistuivatkin siinä, että Pätkä jäi rannalle ruikuttamaan, mutta näin myös tilanteen, jossa emä hyppää veteen ja Pätkä perästä ja vasikka jäi rannalle. Emä meni menojaan ja Pätkä perässä.