LAUSUNTO KALMUN OSAYLEISKAAVAEHDOTUKSESTA ( )

Transkriptio

1 Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys ry. Kyllikinpolku 2-4 A 1, Riihimäki petri.m.makela@uta.fi Kaupunginhallitus Kalevankatu Riihimäki LAUSUNTO KALMUN OSAYLEISKAAVAEHDOTUKSESTA ( ) Kaksi eri tahoa (Riihimäen ympäristölautakunta & Hämeen ympäristökeskus) Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen lisäksi on kiinnittänyt erityisesti luonnon- ja ympäristönsuojeluun liittyviin seikkoihin osayleiskaavassa huomiota ja suurelta osin kritiikki on kohdistunut samoihin asioihin. Kritiikkejä tukevat myös luontoselvitykset, jotka on tehty asiantuntijatöinä. On kummallista ettei tästä huolimatta esitetyillä argumenteilla ole ollut minkäänlaista muutosvaikutusta osayleiskaavaan. Yleiskaavassa on mainittu yhtenä suunnitteluperiaatteena kuntalaisten ja muiden osallisten osallistuminen. Osallistumisella tarkoitetaan tässä yhteydessä mahdollisuutta vaikuttaa oman elinympäristön tulevaisuuden ja maankäytön suunnitteluun, ei pelkästään olla kuuntelemassa virkamiesten päätöksiä. VANHOJEN METSIEN HÄVITTÄMINEN Kalmun osayleiskaava uhkaa liian suurta alaa metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokasta metsää. Osayleiskaavaehdotuksen mukaan alueen 30ha:sta vanhaa metsää jopa 10ha jäisi rakentamisen alle. Myös jäljelle jäävän metsän monimuotoisuusarvot tulisivat kärsimään koska riittävää suojavyöhykettä ei ole jätetty asutuksen ja arvokkaiden alueiden välille. Lisääntyvä reunavaikutus tulee vaikuttamaan haitallisesti alueen metsäluontoon. 1 Myös tuleva asutus asettaa 1 Alueiden reunavaikutuksen ulottuvuuksia ovat: pienilmaston muutokset reunametsässä, valon määrän ja tuulisuuden lisääntyminen, asuinalueiden luomat uudenlaiset reunametsien hoitopaineet (esim. valoisuustekijä: metsä varjostaa tonttia, halu nähdä metsään tontilta), lisääntyvän virkistyskäytön luomat metsien hoitopaineet (valoisuus, vaarattomuus, vaarallisten lahopuiden poisto, pusikoiden ja ryteikköjen raivaus), lisäksi melu ym. tavallinen asumisen häiriövaikutus. Haitallisia reunavaikutuksia arvokkaille metsäluontokohteille voidaan pienentää jättämällä alueiden ympärille suojavyöhykemetsää. Kuuluvaisen ym. (2004. Metsien monimuotoisuuden turvaamien perusteet. Teoksessa Metsän kätköissä. Suomen metsäluonnon monimuotoisuus. s Toim. Kuuluvainen, Timo ym.) mukaan Puusto., kasvillisuus-, ja pienilmastotutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että laajan aukkohakkuun reunavaikutus varttuneeseen kuusivaltaiseen kangasmetsään voi ulottua jopa m etäisyydelle aukon reunasta. 1

2 omat paineensa mm. vaaralliseksi miellettyjen lahopuualueiden sekä asutuksen reunametsien hoitoon. Niin ikään lisääntyvän virkistyskäytön vuoksi metsänpohjan kulutus tulee lisääntymään ja tämän seurauksena monimuotoisuusarvot heikentymään. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja vaaliminen edellyttää riittävän suurien aluekokonaisuuksien säilyttämistä ja riittävän suurien suojavyöhykkeiden jättämistä asutuksen ja arvokkaiden metsäkohteiden välille. Asutusta ei voida kaavoittaa aivan kiinni tulevaisuudessa yhä tärkeämpiin monimuotoisuuskeskuksiin kuten runsaasti lahopuuta sisältäviin alueisiin. Kaavan nykyiset aluekokonaisuudet eivät ole riittäviä, vaikka yhtenäisiä metsäaluekokonaisuuksia onkin jossain määrin pyritty huomioimaan. Kun metsien monimuotoisuus halutaan säilyttää tai sen nykyinen väheneminen pysäyttää, tulee suojelu tavoitteeksi ottaa elinvoimaisten eliökantojen, populaatioiden, säilyminen. 2 Esimerkiksi liito-oravan kohdalla tämä ei nykyisen osayleiskaavasuunnitelman mukaan toteudu. Liito-oravan elinalueen säilyttämiseen pyrkivällä suunnittelulla voitaisiin turvata monien muidenkin metsälajien esiintymät. Avainasemassa eheiden aluekokonaisuuksien ohella ovat toimivat ekologiset yhteydet. Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen ja Riihimäen ympäristölautakunnan antamien lausuntojen yhteisessä vastineessa todetaan, että Arvokkaiden alueiden menetykset ovat vähäisiä saavutettuun yhdyskuntarakenteen tiiveyteen ja ekologiseen kestävyyteen nähden. Vanhan metsän laajamittaista hävittämistä ei voi pitää vähäisenä menetyksenä Etelä-Suomessa ja Riihimäen seudulla. Metsäluonnon monimuotoisuuden hupeneminen on koko Etelä-Suomen vakava ongelma, johon pitää puuttua nyt, mikäli jatkuvuus halutaan aidosti turvata. Vain murto-osa Etelä-Suomen metsistä on tällä hetkellä rakenteeltaan luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista metsää. Niin ikään Riihimäellä tällaista metsää on hyvin vähän. Kalmun metsät lahopuuvaltaisine alueineen muodostavat tärkeän osan jäljelle jääneistä alueista. Metsälajiston muutoksista eliölajeihin ovat vaikuttaneet eniten juuri kuolleen ja vanhan puuston väheneminen Noin 5000 Suomessa eliölajia on suoraan tai välillisesti riippuvaisia erilaisista kuolleista puista. 3 Kalmussa pesi mm. vuonna 2007 pohjantikka, joka on vanhan metsän tyyppilaji, alueellisesti 2 Hanski, Ilkka Metsätalous ja metsien monimuotoisuus. Johdanto. Uusi metsäkirja. Toim. Jalonen, Riitta ym. Gaudeamus Pennanen & Kuuluvainen Suomalaisen metsän luontainen rakenne ja monimuotoisuus. Uusi metsäkirja. Toim. Jalonen, Riitta ym. Gaudeamus

3 uhanalainen ja EU:n lintudirektiviin I liitteen laji. Vuonna 2008 tehtiin havainto pikkusiepon reviiristä. Pikkusieppo, pyyn ja tiltaltin ohella indikoi luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista metsää. Niin ikään käävistä alueelta on löydetty mm. uhanalaiseksi ja erityisen suojeltavaksi luokiteltu mesipillikääpä. Luontoselvityksessä todetaan alueen kehittymispotentiaali painokkaasti Alueella on hyvä potentiaali muotoutua monimuotoiseksi vanhaksi metsäksi, jollaisia on Etelä-Suomessa hyvin vähän. Luontoselvitysten toimenpidesuositukset tulisi ottaa huomioon. Yhdistys esittää aiemman lausunnon mukaisesti, että Taka-Tuomolan vanhan metsän alueen AP-1 ja AP-2 alueista tulee luopua. Lisäksi suunnittelualueen pohjoisempi 8,3ha laajuinen rakentamisena alle jäävä vanhan metsän alue tulisi säilyttää. EKOLOGISET YHTEYDET Osayleiskaavaehdotuksessa ei ole tehty minkäänlaisia parannuksia ekologisten yhteyksien 4 turvaamiseksi. Ekologisia yhteyksiä ei edes mainita osayleiskaavaselostuksessa, vaikka niiden tulisi olla avainasemassa luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden arvojen vaalimisessa, mikä esitetään Kalmun osayleiskaavan yhdeksi tavoitteeksi (s.26; suhde valtakunnallisiin alueiden käyttötavoitteisiin). Myös Kanta-Hämeen maakuntakaavan yleistavoitteissa on huomioitu ekologisten yhteyksien säilymisen edistäminen (s.28). Kaikessa kaavasuunnittelussa tulisi ottaa huomioon ekologisen verkoston turvaaminen, mihin kuuluu luonnon ydinalueet ja niiden väliset ekologiset yhteydet. Ilman toimivia kulkuyhteyksiä lajiston siirtyminen sopivasta elinympäristöstä toiseen käy mahdottomaksi. Lajin hävitessä muuten sopivalta alueelta sen asuttaminen uudelleen käy epävarmaksi. Liito-oravan kohdalla tämä on erityisen tärkeää, sillä laji ei siirry avointa maastoa pitkin. Tämän vuoksi pelkkä pesäpaikkojen turvaaminen ei toimi. Osa arvokkaista luontoalueista on jätetty kaavan ulkopuolelle, mutta alueiden välisiä yhteyksiä ei ole lainkaan huomioitu: suunnitellut viheryhteydet ovat kapeita, eivätkä ne ole metsäisiä. 4 Ekologinen yhteys on ekologisen verkoston osa. Ekologiset yhteydet ovat vaihtelevan levyisiä metsävyöhykkeitä, elinympäristöjä tai metsä-pelto ketjuja, joiden kautta lajit voivat siirtyä alueelta toiselle. Ne varmistavat elinalueiden saavutettavuuden eliöille muutoin epäsuotuisten alueiden poikki. 3

4 Vastineessa Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen lausuntoon ( ), jossa edelliseen kiinnitetään huomiota, todetaan, että Alueita ei voi suunnitella pelkästään kulloisenkin hakkuutilanteen mukaan, vaan suunnittelun on oltava pitkälläkin aikavälillä kestävää. Ekologisten yhteyksien katkaiseminen ei kuitenkaan ole pitkällä aikavälillä kestävää, vaan johtaa vääjäämättä paikallisten lajikantojen tuhoutumiseen. Myös hakkuusuunnitelmiin voidaan yrittää vaikuttaa, mikäli metsäympäristön arvot otetaan kaavan suunnittelussa vakavasti ja suunnitelmista tiedotetaan ajoissa maanomistajia. Kaavoituksessa olisi mahdollista sijoittaa ekologiset yhteydet virkistysreittien yhteyteen. Tällöin voitaisiin turvata esim. liito-oravien populaation säilyminen alueella. Samalla parannettaisiin virkistysreittien ja asuinalueiden välisten viheralueiden maisemallisia arvoja. Kaavassa tulisi turvata pohjois-eteläsuuntaiset ekologiset yhteydet, jotka nyt katkeavat. Luontoselvityksessä 2006 kehotetaan säilyttämään Tuomolan tilan lounaispuolen metsän liitooravareviiriltä nykyiset metsäyhteydet itään ja pohjoiseen. Jotta liito-oravapopulaatioiden selviytyminen nyt ja jatkossa turvattaisiin, pitäisi reittien olla puustoisia ja puiden riittävän korkeita ja suojaisia (yli 10m). 5 Samoja yhteyksiä käyttävät monet muutkin metsälajit. Alueen rakentaminen aloitettaisiin yleisötilaisuuden keskustelun mukaan osissa, ensin kaupungin omistamilla maa-alueilla ja myöhemmin muilla alueilla. Ekologisten yhteyksien turvaamiseksi olisi jokaisella reittiosuudella tärkeää kiinnittää huomiota jo toimeenpanon alkuvaiheessa, jotta puusto ehtisi kehittyä parhaalla mahdollisella tavalla ennen muiden alueiden rakentamista. Myös olemassa olevan puuston säästämistä reiteillä tulisi erityisellä varovaisuudella vaalia. Kalmun osayleiskaavan suhdetta valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin kuvataan seuraavalla tavalla: 5 Liito-oravan biologiaan liittyy oleellisesti liikkuminen pesä- ja ruokailupaikkojen välillä (koskee kaikki yksilöitä) sekä liikkuminen asuinmetsiköstä toiseen (dispersoivat nuoret, laajalla alueella liikkuvat koiraat). Liitooravalle sopivalta lisääntymispaikalta vaaditaan myös, että se on yhteydessä muihin sopiviin lisääntymispaikkoihin latvusyhteyksien kautta, jotta paikka voidaan asuttaa uudelleen sen tyhjennyttyä. Yhdistävinä alueina voi olla paitsi varttuneen metsän kaistaleet, myös nuoret, puustoltaan yli 10 m korkeat metsät. Hanski, I. K Liito-oravan pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Helsinki. Saatavana 4

5 Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden yksi osa-alue on Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. Osayleiskaavan suhdetta tähän kuvataan mm. seuraavilla tavoin: Lisäksi osayleiskaavalla osoitetaan tärkeät luontokohteet suojeltaviksi. Miksi sitten arvokkaita metsäluontokohteita ei ole osoitettu suojeltavaksi, vaikka tiedetään kuinka uhanalaista esim. lahopuu Etelä-Suomen metsissä nykyisin on? Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat kohdassa puolestaan todetaan, että tavoitteena on mm. riittävien yhtenäisten metsä- ja kallioalueiden säilyttäminen virkistykseen sekä niiden välisten yhteyksien turvaaminen. Kulkuyhteydet on turvattu, mutta yhteydet itsessään eivät ole metsäisiä vaan joko peltomaata tai hakattua entisen metsän pohjaa. VIRKISTYKSEN EDELLYTYKSET HUONONEVAT Kaavan vaikutuksesta virkistykseen väitetään, että laaja ulkoilureitistö parantaisi alueen virkistyksen edellytyksiä. Samalla kuitenkin todetaan, että virkistykseen aiemmin käytetyt osittain luonnontilaiset maa- ja metsätalousalueet häviävät suurimmaksi osaksi. (6.4.1.) Esitetty väite on siis mieletön ja vähättelee räikeästi luonnonalueiden merkitystä virkistyksen kannalta. Siinä esitetään, että hävittämällä virkistyskäytössä olevat luonnonalueet parannettaisiin virkistysmahdollisuuksia. Kuitenkin esimerkiksi alueen nykyiset asukkaat ovat mielipiteissään kertoneet arvostavansa alueen luontoarvoja kuten vanhoja metsiä. Virkistysalueiden laatua arvioidessa tulisi kuunnella asukkaita; kaupungin kaavoittamisen tulee palvella asukkaita eikä päinvastoin. SUHDE VALTAKUNNALLISIIN MAANKÄYTÖN TAVOITTEISIIN YM. Valtakunnallisista maankäytön tavoitteista tulisi huomioida muutamia periaatteita, jotka eivät Kalmussa täysin toteudu: 1. Maakuntakaavoituksessa ja yleiskaavoituksessa tulee edistää yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja esittää eheyttämiseen tarvittavat toimenpiteet. Erityisesti kaupunkiseuduilla on varmistettava henkilöautoliikenteen tarvetta vähentävä sekä joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä edistävä liikennejärjestelmä. Kaupunkiseuduilla on myös varmistettava palvelujen saatavuutta edistävä keskusjärjestelmä ja palveluverkko sekä selvitettävä vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittuminen. 5

6 Kalmun sijainti yli 3 km päässä keskustan palveluista aiheuttaa väistämättä lisääntynyttä tarvetta yksityisautoilulle (ks. oheinen taulukko) Sijainti irrallaan olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta aiheuttaa myös lisäkustannuksia (ks taulukko) 2. Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota. Alue rikkoo luonnonarvoiltaan merkittävän yhtenäisen vanhan metsän alueen, joka on todettu myös kasvusuuntavertailussa sekä alueen luontoselvityksessä. Tästä huolimatta osayleiskaavaselostuksessa väitetään harhaanjohtavasti, että Osayleiskaavan tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden arvojen vaaliminen ja luonnonsuojelukohteiden säilymisen turvaaminen. Lisäksi väitetään, että osayleiskaavalla osoitetaan tärkeät luontokohteet suojeltaviksi. Yhtään vanhan metsäsuojelualuetta ei kuitenkaan ole osoitettu. 3. Ilman erityisiä perusteita ei hyviä ja yhtenäisiä peltoalueita tule ottaa taajamatoimintojen käyttöön eikä hyviä ja laajoja metsätalousalueita pirstoa muulla maankäytöllä. Sekä pelto- että metsäalueita pirstoutuu 4. Liikennejärjestelmä ja alueidenkäyttö sovitetaan yhteen siten, että vähennetään henkilöautoliikenteen tarvetta ja parannetaan ympäristöä vähän kuormittavien liikennemuotojen käyttöedellytyksiä. Irrallinen sijainti muusta kaupunkirakenteesta lisää henkilöautoliikenteen tarvetta Yleis- ja seutukaavan ohjausvaikutuksen huomiointi Yleiskaavan periaatteissa mainitaan kestävä kehitys ja aito ympäristövastuullisuus. Erikseen mainitaan luonnon monimuotoisuuden säilymisen turvaaminen. Aiemmissa kappaleissa on myös otettu tähän kantaa (vanhojen metsien häviäminen). Myös luontoselvityksessä sekä kasvusuuntavertailussa viitataan Kalmun luontoarvoihin, jotka on tässä mielessä ohitettu kaavoitussuunnitelmassa. Riihimäen kaupungin maankäyttöpolitiikka Helmikuussa julkaistussa asiakirjassa mainitaan yhtenä maankäyttöpolitiikan tavoitteena 'Riittävästi virkistysalueita ja suojelualueita'. Sen tarkemmin asiaa ei ole eritelty, mutta muissa asiakirjoissa löytyy tähän lauseeseen tarkennusta, muun muassa maanrakennuslaissa. Myös Riihimäen voimassa 6

7 olevan yleiskaavan periaatteissa mainitaan, että kaupungin virkistysaluekäyttö perustuu taajaman laitamilla jäljellä oleviin metsä- ja viheralueisiin. Kalmun metsät ovatkin olleet länsi-riihimäkeläisille tärkeä ulkoilukohde. Jos alue otetaan asutuskäyttöön, suurella osalla alueen vanhoista käyttäjistä virkistysalueet siirtyvät huomattavasti kauemmas. Tähän liittyvistä ohjearvoista puolestaan on mainittu Valtioneuvoston Virkistysaluekomitean mietinnössä 1973:143, jossa on kerrottu ulkoilualueiden ja -puistojen määrä sekä tavoitettavuus asukasta kohti. Uuden yleiskaavan vaikutuksista virkistysalueiden määrään ja saavutettavuuteen ei löydy mainintaa, eikä varsinkaan selvää tavoitetta em. asiakirjoihin perustuen. Esimerkki 2000 asukkaan lisäkustannuksista ja liikenteen päästöistä, jotka aiheutuvat asuntoalueen sijoittamisesta 3 km ylimääräiselle etäisyydelle työpaikoista ja palveluista (laskettuna valtioneuvoston mietinnön esimerkkitaulukon perusteella, pohjana asukasta 6 km päässä): ulkoinen kunnallistekniikka 0,4 m 0,02 m /vuosi sisäinen kunnallistekniikka 0,3 m 0,02 m /vuosi palvelurakennukset 0,1 m 0,02m /vuosi liikenne 0 0,05 m /vuosi yhteensä 0,8 m 0,11 m /vuosi 10 vuodelle laskettuna 1,9 m, eli / vuosi ylimääräisiä kuluja Liikenteen lisäpäästöt hiilidioksidi 38,5 tonnia /vuosi häkä 1,65 t/v typen oksideja 0,39 t/v hiilivetyjä 0,26 t/v metaania 0,01 t/v typpioksidulia 0,01 t /v hiukkasia 0,01 t/v Riihimäellä Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys ry. Petri Mäkelä puheenjohtaja Harri Heinonen taloudenhoitaja 7