Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Vieremän Hällämönharjulla vuosina

Transkriptio

1 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Vieremän Hällämönharjulla vuosina Espoo 2013

2 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla Sisällysluettelo Tiivistelmä 2 1. Johdanto 3 2. Tulokset Vanhoja havaintoja uhanalaisista perhosista Esiselvityskohteet Havaitut uhanalaiset ja silmälläpidettävät perhoset Alueella mahdollisesti elävät paahdealueiden perhoset 9 3. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Yleistä Hoitosuositukset Suosituksia jatkoselvityksiin ja seurantoihin Kirjallisuus 11 Liite 1. Menetelmäkuvaukset 15 Liite 2. Kohdekohtaiset tiedot 18 Liite 3. Selvitysalueella tavatut uhanalaiset perhoslajit sekä lajikuvaukset 30 Liite 4. Esiselvityksen perusteella alueella mahdollisesti elävät uhanalaiset lajit sekä lajikuvaukset 32 Liite 5. Paahdealueiden hoito-ohjeita 34 Liite 6. Uhanalaisluokat, erityisesti suojeltavat lajit, EU:n direktiivit, Suomen kansainväliset vastuulajit ja rauhoitetut lajit 38 Liite 7. Esiselvitykseen sisältyneet kasvilajit 43 Kannen kuva: Erittäin uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan nunnakirjokoisan (Pyrausta cingulatus) elinvoimaiset esiintymät Hällämönharjulla ovat valtakunnallisesti merkittäviä. Esiintymät Hällämönharjun ja Rokuan harjumaastoissa ovat Suomen pohjoisimmat, ja sijaitsevat kaukana lähimmistä tunnetuista esiintymistä. Kuvan yksilö havaittiin kohteessa 15. Valokuvat Faunatica Oy (valokuvat ovat autenttisia ja otettu luonnonmukaisissa olosuhteissa) Karttakuvat Faunatica Oy Pohjakartat Maanmittauslaitos Kirjoittaja: Kari Nupponen ja Marko Nieminen (Faunatica Oy) Kiitokset: Antti Lammi (Pohjois-Savon ELY-keskus)

3 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla Tiivistelmä Vieremän Hällämönharjun Linnaharjun Ristiharjun alueella tehtiin avoimien hiekkamaiden harvinaisille ja uhanalaisille perhoslajeille sopivien elinympäristöjen ja toukkien ravintokasvien esiselvitys kesällä Vuonna 2012 alueella selvitettiin huomionarvoisten perhoslajien sekä palosirkan esiintymistä potentiaaliseksi arvioiduissa kohteissa. Selvitysten toimeksiantaja oli Pohjois-Savon ELY-keskus ja toteuttaja Faunatica Oy. Selvitysalueena oli Hällämönharjun Linnaharjun Ristiharjun osittain suojelualueella sijaitseva harjualue, jossa tiedettiin aiemmin esiintyneen kangasajuruohoa ja uhanalaisia perhoslajeja. Esiselvityskohteina olivat kyseisellä alueella sijaitsevat harjut, tienvarret, hiekkakuopat, ruderaatit ja muut avoimet, hiekkapohjaiset paahdealueet. Raportti sisältää: elinympäristökuvioiden rajaukset kartoilla kunkin elinympäristökuvion yleisluonnehdinnan ja luokituksen hiekkamaiden perhosille tärkeiden kasvilajien kohteittaiset listaukset kohteista tunnetut ja esiselvityksessä tavatut hiekkamaiden perhoslajit lajiselvitysten kohdekohtaiset tulokset kohteittaiset hoitosuositukset sekä hoitotoimien tarpeellisuuden ja kiireellisyyden arvioinnin. Esiselvityksessä löytyi yhteensä 17 avointa kohdetta, joista seitsemän on aiemmin tuntemattomia. Kohteista yksi oli erittäin hyvälaatuinen (luokka I), 11 hyvälaatuisia (luokka II), neljä kohtalaisia (III) ja yksi huonolaatuinen (luokka IV). Kuusi kohdetta arvioitiin valtakunnallisesti arvokkaaksi (merkittävyys I), kuusi alueellisesti arvokkaaksi (merkittävyys II) ja viidessä kohteessa on jäljellä joitain paikallisia arvoja (merkittävyys III). Lisäksi tarkastettiin kymmeniä kohteita, jotka osoittautuivat paahdealueiden hyönteisille soveltumattomiksi. Selvityksissä havaittiin erityisesti suojeltavat ja erittäin uhanalaiset (EN) dyynisulkanen (Merrifieldia tridactyla) ja nunnakirjokoisa (Pyrausta cingulatus), vaarantuneet (VU) harjukaitakoi (Monochroa ferrea) ja tummakeltanosulkanen (Oxyptilus parvidactylus), silmälläpidettävä kissankäpäläsulkanen (Platyptilia tesseradactyla) sekä alueellisesti uhanalainen pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas). Tällä hetkellä parhaita kohteita ovat tien 5912 luiskat (kohteet 2 & 3), Hällämönharjun lounaisrinteen parhaat paahdelaikut (kohteet 2, 16 & 17), Mustikkaniemen paahderinne (kohde 15) sekä kolme Ristiharjun paahdelaikkua (kohteet 10, 12 & 13), jotka kaikki ovat valtakunnallisesti merkittäviä erityisesti suojeltavien dyynisulkasen ja nunnakirjokoisan esiintymien vuoksi. Useimmat tarkastetuista kohteista ovat melko voimakkaan umpeenkasvun vuoksi kiireellisten hoitotoimien tarpeessa, ja hoitamattomina niiden tila huononee nopeasti. Jatkosuositukset: Esiselvitystä tulisi laajentaa kaakkoon ja luoteeseen muille lähialueiden harjuille, joissa tiedetään aiemmin esiintyneen huomionarvoisia paahdealueiden kasvi- ja perhoslajeja. Kohteilla tulisi järjestelmällisesti selvittää niissä mahdollisesti elävien huomionarvoisten myrkkypistiäislajien esiintyminen. Erityisesti suojeltavien lajien esiintymien tila olisi hyvä tarkastaa säännöllisesti. Mahdollisesti hoidettavien kohteiden kattava seuranta tulisi järjestää käsittelyjen vaikutusten ja onnistumisen arvioimiseksi.

4 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla Johdanto Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset paahdeympäristöt ovat kadonneet Suomesta lähes kokonaan umpeenkasvun vuoksi, mikä on pitkälti seurausta erittäin tehokkaasta kulojen torjunnasta (From 2005). Paahdealueet ovat vähentyneet Suomessa vieläkin rajummin kuin enemmän esillä olevat kedot, niityt ja muut perinnemaisemat. Tämä avoimien alueiden sulkeutuminen on johtanut laajan eliölajijoukon harvinaistumiseen ja edelleen uhanalaistumiseen. Paahdelajit ovat säilyneet Suomessa, koska monet lajit ovat löytäneet korvaavia elinympäristöjä esimerkiksi lentokentiltä, armeijan ampuma-alueilta, hiekkakuopista ja teiden pientareilta. Yhteistä näille korvaaville elinympäristöille on avoimuus ja kova kulutus, minkä johdosta ne ovat paahteisia ja niissä on paljon paljasta hiekkaa näkyvillä. Rokuan harjualueilta löydettiin vuonna 2005 useita huomionarvoisten hyönteislajien esiintymiä, joista merkittävin oli erittäin uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan dyynisulkasen ensimmäinen sisämaaesiintymä (Leinonen & Itämies 2006). Tämä aiemmin vain Hankoniemeltä tunnettu laji löytyi vuonna 2007 myös Vieremän Hällämönharjun alueelta (Leinonen & Itämies 2007). Hällämönharjun vuoden 2007 selvitykset eivät kuitenkaan kattaneet systemaattisesti koko aluetta, ja tarkastetuillakin alueilla kartoitettiin vain kangasajuruohon ja sillä elävien kahden perhoslajin esiintymistä. Koko Hällämönharjun alueen esiselvitys oli kuitenkin sekä tarpeellinen että kiireellinen, sillä paahdealueiden laatu heikentyy nopeasti umpeenkasvun vuoksi. Uhanalaisten lajien elinpaikkojen pirstoutuminen lisää lajien häviämisriskiä, ja siksi kaikkien potentiaalisten elinpaikkojen kartoitus ja säilyttäminen ovat tärkeitä. Vieremän Hällämönharjun Linnaharjun Ristiharjun alueella (kuva 1) selvitettiin kesällä 2011 avoimien hiekkamaiden harvinaisille ja uhanalaisille perhoslajeille sopivien elinympäristöjen ja toukkien ravintokasvien esiintymistä (Faunatica 2011). Työ toteutettiin esiselvityksenä (ks. liite 1, jossa kuvataan selvityksessä käytetyt menetelmät). Esiselvityksen yhteydessä tarkastettiin eräiden uhanalaisiksi luokiteltujen perhoslajien mahdollista esiintymistä näille lajeille sopiviksi arvioiduilla kuvioilla (ks. liite 1). Kesällä 2012 lajiselvityksiä jatkettiin kolmella maastokäynnillä kesä-, heinäja elokuussa, jolloin selvitettiin useiden uhanalaisten perhoslajien sekä palosirkan esiintymistä. Maastotöiden aikana havainnoitiin myös muita selvitysajankohtana löydettävissä olevia, alueella mahdollisesti esiintyviä uhanalaisia perhoslajeja (ks. liitteet 1 & 3). Selvitykset tehtiin Pohjois- Savon ELY-keskuksen toimeksiannosta ja Faunatica Oy:n toimesta. Tämä raportti sisältää: elinympäristökuvioiden rajaukset kartoilla kunkin elinympäristökuvion yleisluonnehdinnan ja luokituksen hiekkamaiden perhosille tärkeiden kasvilajien kohteittaiset listaukset kohteista tunnetut ja esiselvityksessä tavatut hiekkamaiden perhoslajit lajiselvitysten kohdekohtaiset tulokset kohteittaiset hoitosuositukset sekä hoitotoimien tarpeellisuuden ja kiireellisyyden arvioinnin.

5 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla Kuva 1. Vieremän Hällämönharjun esiselvitysalue (vihreä rajaus) ja rajatut kohteet 1-17 (punaiset rajaukset).

6 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla Tulokset 2.1. Vanhoja havaintoja uhanalaisista perhosista Vieremän Hällämönharjun alueella on havainnoitu perhosia vasta viimeisten kuuden vuoden aikana. Leinonen & Itämies (2007) havainnoivat perhosia useana päivänä vuonna 2007, mutta selvityksiä tehtiin vain tuolloin tiedossa olleissa kangasajuruohokasvustoissa. Sen jälkeen havainnointi on ollut täysin satunnaista. Yhteensä Hällämönharjun Linnaharjun Ristiharjun alueelta tunnetaan havaintoja kolmesta uhanalaisesta perhoslajista (ks. liite 3), jotka kaikki löytyivät myös tämän selvityksen yhteydessä. Taulukko 1. Vanhoja havaintoja (1) uhanalaisista perhoslajeista Hällämön- ja Ristiharjulta. Laji Luokka Runsaus Aika Kuvionumero 2011 (2) EN* Dyynisulkanen (Merrifieldia tridavctyla) 3 toukkaa, 4 koteloa 1 yks. 1 yks. 1 yks. 5 yks. 13 yks. 13 yks. 2 yks. 5 toukkaa 1+ yks. (3) Nunnakirjokoisa (Pyrausta cingulatus) EN* 1 yks yks. (3) Harjukaitakoi (Monochroa ferrea) VU 1+ yks. (3) (1) Lähde: Reima Leinonen & Juhani Itämies (2007). Havainnoitsijat: J. Itämies & R. Leinonen; muut havainnot: R. Leinonen. (2) Kuvionumero viittaa tämän esiselvityksen kuvionumerointiin. (3) Merkintä 1+ tarkoittaa, että laji on havaittu malaise-pyydyksellä, mutta yksilömäärää ei ole ilmoitettu. (*) Erityisesti suojeltava laji Esiselvityskohteet Esiselvityksessä käytetyt menetelmät esitetään liitteessä 1. Esiselvityksessä löytyi yhteensä 17 avointa kohdetta (kuva 1, liite 2). Kymmenestä kohteesta oli etukäteen tiedossa, että niissä on ainakin aiemmin kasvanut merkittäviä paahdealueiden kasveja, ja seitsemän kohdetta löytyi tämän työn yhteydessä. Lisäksi tarkastettiin kymmeniä sellaisia kohteita, jotka vaikuttivat kartta- ja ilmakuvatarkastelussa lupaavilta, mutta todettiin maastossa soveltumattomiksi paahdealueiden perhosille esimerkiksi rakentamisen, umpeenkasvun, ravintokasvien puuttumisen tai hyvin vähäisen määrän taikka vääränlaisen maaperän (suot ym.) vuoksi. Näitä kohteita ei esitetä kartoilla. Kohteista yksi oli erittäin hyvälaatuinen (kohde 4; luokka I) (kansikuva, liite 2), 11 hyvälaatuisia

7 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla (kohteet 1 3, 5, 8, 10, 12, 13 & 15 17; luokka II) (kuvat 3 7 & 9 11, liite 2), neljä kohtalaisia (kohteet 6, 7, 11 & 14; luokka III) (liite 2) ja yksi huonolaatuinen (kohde 9; luokka IV) (liite 2). Kaikki hyvälaatuiset ja yksi kohtalainen kohde voitaisiin todennäköisesti kunnostaa sopivilla hoitotoimilla erittäin hyvälaatuisiksi paahdeympäristöiksi. Vastaavasti kolme kohtalaista ja yksi huonolaatuinen kohde voitaisiin kunnostaa hyvälaatuisiksi. Toisaalta hoitotoimien tekemättä jättämisestä todennäköisesti seuraa kohteiden laadun jatkuva huonontuminen. Esimerkiksi nykyisin erittäin hyvälaatuisen Murhakorven tieluiskan laatu heikkenee nopeasti umpeutumisen seurauksena, ellei kohteen avoimuutta ylläpidetä hoitamalla. Kuusi kohdetta arvioitiin valtakunnallisesti arvokkaiksi (kohteet 2 5, 15 & 17; merkittävyys I), kuusi alueellisesti merkittäviksi (kohteet 1, 8, 10, 12, 13 & 16; merkittävyys II) ja viidessä kohteessa on jäljellä joitain paikallisia arvoja (kohteet 6, 7, 9, 11 & 14; merkittävyys III) (liite 2). Lähes kaikkien alueellisesti merkittävien ja paikallisia arvoja sisältävien kohteiden merkittävyys todennäköisesti kasvaisi hoitotoimien seurauksena Havaitut uhanalaiset perhoset Esiselvityksen yhteydessä havaittiin neljä uhanalaista (luokat EN & VU), yksi silmälläpidettävä (luokka NT), yksi alueellisesti uhanalainen (luokka LC/RT) (Kaitila ym. 2010) sekä yksi muu huomionarvoinen perhoslaji. Lajit ja niiden esiintyminen Hällämönharjun alueella esitellään tarkemmin liitteessä 3 ja taulukossa 2 sekä lajien havaintopaikkojen sijainnit kuvassa 2. Havaitut huomionarvoiset lajit olivat seuraavat: Dyynisulkanen (Merrifieldia tridactyla) EN ja erityisesti suojeltava (kuva 8), > 300 yks. Lajia tavattiin 11 kohteessa (kohteet 1 5, 10, 12, 13 & 15 17). Laji esiintyi runsaana kahdessa kohdassa tien 5912 luiskilla sekä kuudella paahdelaikulla harjunrinteillä. Nunnakirjokoisa (Pyrausta cingulatus) EN ja erityisesti suojeltava, 50 yks. Laji havaittiin yhdeksässä kohteessa (kohteet 2, 4, 8, 10, 12, 13 & 15 17). Viidessä kohteessa harjujen lounaisrinteiden paahdelaikuilla havaittiin useita yksilöitä. Harjukaitakoi (Monochroa ferrea) VU, n. 60 yks. Laji havaittiin kolmessa kohteessa Hällämönharjun lounaisrinteellä (kohteet 2, 16 & 17). Tummakeltanosulkanen (Oxyptilus parvidactylus) VU, 5 yks. Laji havaittiin tieluiskilla Hällämönharjun lounaisrinteellä kolmessa eri kohteessa (kohteet 1, 3 & 4). Kissankäpäläsulkanen (Platyptilia tesseradactyla) NT, 2 yks. Laji havaittiin tieluiskalla sähkölinjan alla Hällämönharjun lounaisrinteellä (kohde 3). Pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas) LC & alueellisesti uhanalainen, 1 yks. Laji havaittiin tieluiskalla sähkölinjan alla Hällämönharjun lounaisrinteellä (kohde 3). Pikkukanervapussikoi (Coleophora juncicolella) paahdeympäristön indikaattorilaji, 1 yks. Laji havaittiin tieluiskalla sähkölinjan alla Hällämönharjun lounaisrinteellä (kohde 3). Vuoden 2011 selvityksissä kesä oli Hällämönharjun pohjoispuolisilla alueilla ja Ristiharjulla fenologialtaan selvästi aikaisemmassa vaiheessa kuin Hällämön- ja Linnaharjun lounaispuolen paahteisilla rinteillä sekä tien 5912 varsilla. Siksi on todennäköistä, että joillakin kuvioilla dyynisulkanen ei vuonna 2011 ollut vielä lennossa selvityksen aikaan. Esimerkiksi Linnaharjun kohteilla (10, 12 & 13) lajia havaittiin vuonna 2011vain yksittäin, mutta melko runsaasti vuoden 2012 heinäkuussa, jolloin dyynisulkasen lento oli parhaimmillaan.

8 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla Kuva 2. Vieremän Hällämönharjun selvitysten yhteydessä havaittujen huomionarvoisten perhoslajien havaintopaikat. Symbolit eivät vastaa esiintymien kokoa, vaan havainnot sijoittuvat kuvan 1 mukaisten kuviorajausten sisään.

9 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla Taulukko 2. Selvitysten yhteydessä havaitut huomionarvoiset perhoslajit Hällämön- ja Ristiharjulla vuosina 2011 & Laji Luokka Kuvion numero Päivämäärä Yksilömäärä Huom. Dyynisulkanen (Merrifieldia tridavctyla) EN* 1 2 (1) 3 (1) 4 (1) 5 (1) 10 (1) (1) (1) n. 30 >50 n kotelo 5 17 n n n. 20 n. 20 n. 10 >50 Nunnakirjokoisa (Pyrausta cingulatus) EN* 2 (1) 4 (1) 15 (1) (1) (1) 10 (1) 12 (1) 13 (1) Harjukaitakoi (Monochroa ferrea) VU 2 (1) (1) n n Tummakeltanosulkanen (Oxyptilus parvidactylus) VU 4 (1) 1 (1) 3 (1) Kissankäpäläsulkanen (Platyptilia tesseradactyla) Pikkukanervapussikoi (Coleophora juncicolella) NT 3 (1) Paahdeympäristön indikaattorilaji LC 7 (1) Paahdeympäristön indikaattorilaji Pikkukultasiipi LC 3 (1) Alueellisesti uhanalainen (Lycaena phlaeas) (1) Aiemmin tuntematon esiintymä. (*) Erityisesti suojeltava laji.

10 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla Alueella mahdollisesti elävät paahdealueiden perhoset Esiselvityksen perusteella alueella arvioitiin olevan sopivia elinympäristöjä ainakin viidelle uhanalaiselle paahdealueiden perhoslajille (liitteet 2 & 4), joista kaksi on äärimmäisen uhanalaisia (CR) ja kolme erittäin uhanalaisia (EN). Lisäksi sopivia elinpaikkoja arvioitiin olevan vaarantuneelle ja erityisesti suojeltavalle palosirkalle (liite 2). Vuoden 2012 selvityksissä näitä lajeja ei kuitenkaan havaittu. Tällä hetkellä parhaita kohteita ovat tien 5912 luiskat (kohteet 3 & 4), Hällämönharjun lounaisrinteen parhaat paahdelaikut (kohteet 2, 16 & 17), Mustikkaniemen paahderinne (kohde 15) sekä kolme Ristiharjun paahdelaikkua (kohteet 10, 12 & 13) (kansikuva, kuvat 3 5, 7, 10 & 11), jotka kaikki ovat valtakunnallisestikin merkittäviä kohteita ja niiden säilyttäminen sekä hoitotoimien kiireellinen aloittaminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Mielenkiintoisia kohteita ovat myös muut kangasajuruohoa kasvavat kohteet, joista oikein hoidettuina todennäköisesti muodostuisi merkittäviä paahdelajien elinpaikkoja. Rajattujen kohteiden ulkopuolella on useita kohteita, jotka voisivat soveltua elinpaikoiksi erittäin uhanalaiselle kulosukkulakoille (Scythris noricella). Ruotsissa lajia on äskettäin tavattu runsaana hakkuuaukealta, jolla kasvoi harvakseltaan toukan ravintokasvia maitohorsmaa (Bengt Bengtsson, suullinen tieto). Vaikka lajin tarkkoja elinympäristövaatimuksia ei tiedetä, voisivat ainakin Hällämön- ja Linnaharjun lounaisrinteiden laajat hakkuuaukeat olla lajille potentiaalisia elinympäristöjä. Ristiharjun eteläosan naavaisissa kuusikoissa on sopivaa elinympäristöä ainakin silmälläpidettävälle naavamittarille (Alcis jubatus). 3. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Parhaat tienvarsikohteet ja harjunrinteiden paahdelaikut ovat valtakunnallisesti merkittäviä erityisesti suojeltavien ja muiden uhanalaisten perhoslajien esiintymien vuoksi, ja niiden säilyttäminen sekä tarvittavien hoitotoimien kiireellinen aloittaminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Kaikki rajatut kohteet olisi oikeilla hoitotoimilla kunnostettavissa erittäin hyvälaatuisiksi tai hyvälaatuisiksi paahdeympäristöiksi. Myös nykyisin kohtalaisten ja huonolaatuisten kohteiden säilyttäminen ja hoito on oleellisen tärkeää, jotta vaateliaille paahdelajeille sopivien elinympäristöjen verkosto säilyy riittävän tiheänä Yleistä Useimmat tarkastetuista kohteista ovat melko voimakkaasti umpeenkasvaneita ja siten kiireellisten hoitotoimien tarpeessa. Akuutein ongelma on maanpinnan sammaloituminen ja jäkälöityminen, jonka seurauksena avoin hiekkamaa peittyy ja paahteisuutta suosivat kasvit vähitellen tukahtuvat. Sammalen ja jäkälän kasvu on ongelma myös niillä luontaisesti avoimilla harjunrinteiden paahdelaikuilla, joihin mänty ei levittäydy. Joissakin kohteissa tilanne on niin huono, että paahdealueiden kasvitkin ovat juuri katoamispisteessä. Näin ollen paahdealueiden perhosten tilanne näissä kohteissa on väistämättä vieläkin huonompi. Aikanaan avoimuutta ylläpitivät metsäpalot,

11 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla joiden jälkiä on näkyvissä ainakin Linnaharjun järeiden mäntyjen rungoissa. Nykyinen tehokas palontorjunta kuitenkin estää metsäpalojen paahdealueita ylläpitävät vaikutukset. Erityisesti suojeltavista lajeista varsinkin nunnakirjokoisa on erittäin vaativa elinympäristönsä suhteen. Se tulee toimeen vain niillä paahdepaikoilla, joilla on riittävästi avointa hiekkamaata. Lajin parhaat esiintymät Hällämönharjulla ovat kohdissa, joissa ilmeisten ketun pesien ympärillä tai vanhojen ajourien reunojen murtumakohdissa on avautunut paljasta hiekkamaata Hoitosuositukset Kohteiden raivaukset ja hoito ovat sekä välttämättömiä että kiireellisiä, sillä lähes kaikkien kohteiden laatu on heikkenemässä ja sen seurauksena jäljellä olevat paahdealueiden uhanalaisten perhosten esiintymät vaarassa kadota. Käsittelyt tulee kuitenkin tehdä sellaisilla menetelmillä ja vuodenaikoina, että olemassa olevia paahdealueiden lajien esiintymiä ei tuhota. Paahdealueiden yleisiä hoitosuosituksia esitetään liitteessä 5. Esiselvityskohteista on yksityiskohtaisia suosituksia sekä kunkin kohteen hoidon kiireellisyysarviointi liitteessä 2. Hoitotoimet tulisi aloittaa välittömästi (ks. liite 2). Kaikki rajatut kohteet ovat joko erittäin kiireellisiä tai kiireellisiä hoitotoimia vaativia, ja erittäin kiireellisten hoitotoimien kohteita on 14. Myös muiden kolmen rajatun kohteen hoito on kiireellistä hyvälaatuisen paahdeympäristön pintaalan lisäämiseksi. Avoimuutta lisääviä hoitotoimia tulisi rajattujen kohteiden lisäksi kohdistaa myös rajausten välittömään lähiympäristöön. Siten hyvälaatuisen paahdeympäristön pinta-ala kasvaisi, ja esimerkiksi varjostuminen vähenisi oleellisesti. Nuoren metsän sisällä sijaitseva kumpare (kohde 8) on tyypillisesti sellainen kohde, jossa raivauksia tulisi tehdä selvästi laajemmalla alueella kuin rajauksen sisällä. Myös useilla harjunrinteiden paahdelaikuilla ympäröivän puuston harvennus parantaisi kohteiden laatua Suosituksia jatkoselvityksiin ja seurantoihin Pohjois-Savo on perhosten osalta huonosti tunnettua seutua, ja esimerkiksi Hällämönharjulta muutama vuosi sitten löydetyn dyynisulkasen lähimmät tunnetut esiintymät ovat Hankoniemellä. Esiselvitysaluetta tulisi laajentaa muillekin Pohjois-Savon harjualueille sekä kaakkoon että luoteeseen päin, erityisesti sellaisille harjuille, joilla tiedetään olevan tai arvellaan voivan olla kangasajuruohon esiintymiä. Samoilta alueilta kannattaisi etsiä myös hiekkamailla elävien uhanalaisten myrkkypistiäisten esiintymiä. Tällä hetkellä Hällämönharjulla ei ole akuutteja lisäselvitystarpeita perhosten osalta. Esiintymien tilaa tulisi kuitenkin seurata säännöllisesti, jotta kohteissa mahdollisesti tapahtuviin ja paahdealueiden lajiston kannalta epäedullisiin muutoksiin (umpeenkasvu, maankäytön muutokset) voitaisiin reagoida ajoissa. Erityisesti suojeltavien lajien esiintymät olisi hyvä tarkastaa viimeistään 5 10 vuoden kuluttua. Mikäli kohteisiin tehdään hoitotoimia, tulisi hoidettavien kohteiden kattava seuranta järjestää käsittelyjen vaikutusten ja onnistumisen arvioimiseksi. Seurantaan tulisi aluksi ottaa mukaan sekä valikoituja paahdealueiden kasvilajeja että perhos- ja myrkkypistiäislajeja niiden

12 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla levittäytymisen seuraamiseksi. 4. Kirjallisuus Asher, J., M. Warren, R. Fox, P. Harding, G. Jeffcoate & S. Jeffcoate 2001: The millennium atlas of butterflies in Britain and Ireland. Oxford University Press, Oxford. Dalton, H. & Brand-Hardy, R. 2003: Nitrogen: the essential public enemy. Journal of applied Ecology 40: Faunatica Oy 2002: Lohjanharjun avoimien hiekkamaiden perhoslajien elinympäristökartoitus. Lohjan ympäristölautakunta, julkaisu 2/02. Faunatica Oy 2003: Taipalsaaren ampuma-alueen paahdealueiden esiselvitys ja hoitosuunnitelma. Raportti Metsähallitukselle. Faunatica Oy 2004: Haminan uhanalaisten perhosten esiselvitys sekä neljän perhoslajin selvitys. Raportti Haminan kaupungille. Faunatica Oy 2005: Harvinaisten ja uhanalaisten paahdeperhosten, paahdekovakuoriaisten ja vesihyönteisten esiintymis- ja esiselvitys Mynämäellä, Laitilassa ja Pyhärannassa. Raportti Laitilan kaupungille. Faunatica Oy 2011: Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien esiselvitys Vieremän Hällämönharjulla vuonna Raportti Pohjois-Savon ELY keskukselle. From, S. (toim.) 2005: Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. Suomen ympäristö 774. Kaitila, J.-P., Nupponen, K., Kullberg, J. & Laasonen, E. M. 2010: Perhoset. Julkaisussa: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010, s Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Karjalainen, S. 2009: Suomen heinäsirkat ja hepokatit. Tammi. Leinonen, R. & Itämies, J. 2006: Dyynisulkasen (Merrifieldia tridactyla) elintapaselvitys Rokualla Raportti Perhostensuojelutoimikunnalle. Leinonen, R. & Itämies, J. 2007: Dyynisulkasen (Merrifieldia tridactyla) esiintymisselvitys Vieremän Hällämönharjulla. Raportti Perhostensuojelutoimikunnalle. Piirainen, T. 2011: Havaintoja palosirkan (Psophus stridulus) elintavoista. Diamina 2011, Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sundell, P. R., Nieminen, M., Salokannel, J. & Perhostensuojelutoimikunta 2002: Perhoslajiston

13 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla selvitysten periaatteet ja ohjeisto. Baptria 27: Thomas, J. A., D. J. Simcox, J. C. Wardlaw, G. W. Elmes, M. E. Hochberg & R. T. Clarke 1998: Effects of latitude, altitude and climate on the habitat and conservation of the endangered butterfly Maculinea arion and its Myrmica ant hosts. Journal of Insect Conservation 2: Kuvat 3 & 4. Hällämönharjun poikki lounas koillinen suunnassa kulkevan leveän sähkölinjan alustan jyrkät paahderinteet ovat hyvälaatuisia elinpaikkoja erittäin uhanalaisille dyynisulkaselle ja nunnakirjokoisalle (kohteet 2 & 15).

14 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla Kuvat 5 & 6. Useimmat Ristiharjun laen luontaisesti avoimena pysyvistä kumpareista ovat dyynisulkasen asuttamia. Maanpinnan avaaminen parantaisi näiden kohteiden laatua paahde-eliöstön kannalta. (kohteet 10 & 8). Kuva 7. Tien 5912 luoteisluiskat ovat monin paikoin hyvälaatuisia paahdeympäristöjä. Sähkölinjan kohdalla kangasajuruoho on levittäytynyt myös pientareelle (kohde 3). Kuva 8. Erittäin uhanalainen ja erityisesti suojeltava dyynisulkanen (Merrifieldia tridactyla) on Hällämönharjun arvokkaan paahde-eliöstön tyyppilajeja (kohde 2). Kuvat 9 & 10. Monilla Hällämönharjun ja Ristiharjun parhaista luontaisesti avoimena pysyvistä paahdelaikuista on ilmeisiä ketun pesäkoloja. Kulutuksen seurauksena kolojen ympäristön hiekkamaa säilyy lähes paljaana. Lisääntynyt paahteisuus ja avoimuus hyödyttää kangasajuruohon tapaisia pioneerikasveja ja niistä riippuvaisia paahdealueiden hyönteisiä. (Kohteet 12 & 17).

15 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla Kuva 11. Linnaharjun kaakkoispäädyn paahdelaikku (kohde 16) on kapea, ja kangasajuruohokasvustot ovat keskittyneet laikun yläosaan. Avoimen alueen laajentaminen harjun laelle asti lisäisi merkitsevästi kohteen laatua paahdeperhosten elinpaikkana. Kuva 12. Valtaosa Hällämönharjusta on metsäistä ja pitkälle umpeutunutta maastoa, jossa ei ole elinmahdollisuuksia vaativille paahdeympäristöjen lajeille. (Hällämönharjun keskiosan lakialuetta). Kuvat 13 & 14. Hällämönharjun keskeisimmän osan jyrkkäpiirteiset harjumaastot ovat lähes täysin umpeutuneita. Aiemmin metsäpalojen avoimena pitämät rinteet ovat sammaloituneet esteittä jo vuosikymmeniä, ja arvokas paahdelajisto on hävinnyt. (Hällämönharjua Pienen-Hällämön kohdalla). Kuvat 15 & 16. Esimerkki nopeasta umpeutumisesta: Murhakorven tieluiskalle ja pientareelle (kohde 4) on putkilinjan vedon seurauksena paljastunut avointa hiekkamaata, johon kangasajuruoho on levittäytynyt. Vuonna 2011 kohteessa oli runsaasti avointa hiekkamaata (kuva 15). Vuonna 2012 valtaosa hiekkalaikuista oli jo heinittynyt (kuva 16).

16 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla Liite 1. Menetelmäkuvaukset. Esiselvitys Esiselvityksessä paikallistetaan lajien esiintymisen kannalta merkittävimmät alueet. Erityisesti uhanalaisiin perhosiin kohdistuvissa esiselvityksissä keskitytään kussakin elinympäristötyypissä merkityksellisten lajille sopivien pienelinympäristöjen ja/tai toukkien ravintokasvien esiintymiseen. Perhosiin (ja ylipäätään erikoistuneisiin kasvinsyöjiin) kohdistuvien esiselvitysten lähtökohtana on se, että monet perhoslajit käyttävät toukkana vain yhtä tai muutamaa kasvilajia ravinnokseen. Joillakin lajeilla lähtökohtana on sopivien elinympäristöjen löytyminen, sillä näille lajeille kelpaavat monenlaiset ravintokasvit (ns. polyfagit lajit), mutta vain tietynlaisessa elinympäristössä (esim. useat hietikkoalueiden lajit). Esiselvityksen maastokäynnit täytyy siis tehdä ajankohtana, jolloin oleelliset ruohovartiset kasvit ovat näkyvissä. Kun ravintokasvien esiintymien laajuus ja luonne tiedetään esiselvityksen pohjalta, voidaan tarkasti rajata sellaiset lajit ja paikat, joita varsinaisessa selvityksessä tulisi painottaa. Näin varsinaiset laji- ja lajistoselvitykset voidaan kohdistaa juuri niihin maastonkohtiin, joissa kohteena olevilla lajeilla on elinedellytyksiä. Esiselvityksen avulla voidaan siis nopeasti katsoa alueiden potentiaalinen lajisto ja selvitystarve eli samalla selviää myös, onko varsinainen selvitys ylipäätään tarpeellinen. Esiselvitystyö on kuitenkin hyvin vaativaa, sillä tutkittavan elinympäristötyypin lajisto ja lajien elintavat pitää tuntea perusteellisesti. Toisaalta esiselvitys on osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi paahdeympäristöjen suojelullisen arvon ensimmäisenä arviona (esim. Faunatica 2002, 2003, 2004, 2005). Tässä avoimien hiekkamaiden ja harjualueiden harvinaisten ja uhanalaisten perhoslajien (=paahdeperhosten) elinympäristöjen ja ravintokasvien esiselvityksessä paikallistettiin lajeille sopivat elinympäristöt maastokäynnillä 17 kohteessa Vieremän Hällämönharjulla (kohteet 1 17). Esiselvityskohteina olivat kyseisellä alueella sijaitsevat tienvarret, hiekkakuopat, ruderaatit, harjut ja muut mahdolliset avoimet, hiekkapohjaiset paahdealueet. Samalla havainnoitiin ajankohtana havainnoitavissa olevien uhanalaisiksi ja silmälläpidettäväksi luokiteltujen perhoslajien esiintymistä niille sopivissa kohteissa. Erityisesti havainnoitiin kolmea alueelta aiemmin tunnettua uhanalaista lajia (ks. liite 3), joiden aikuisia haavittiin ravintokasveiltaan. Selvitetyt kohteet luokiteltiin perustuen niiden nykyiseen laatuun ja tärkeyteen avoimien hiekkamaiden perhosille. Uhanalaisuusluokittelut ovat tässä raportissa Rassin ym. (2010) mukaisia kaikissa käsitellyissä eliöryhmissä. Perhosten havainnointi Esiselvityksen yhteydessä kirjataan havaitut uhanalaiset ja silmälläpidettäviksi luokitellut perhoslajit. Osa lajeista on varminta havainnoida toukkien syömäjälkien perusteella ravintokasviltaan ja joitain lajeja löytää helpoimmin haavimalla niille sopivan näköisistä elinympäristöistä. Varsinkin aikuisia perhosia havainnoitaessa sääolosuhteiden on oltava hyvät, jotta etsittävien lajien mahdollinen esiintyminen voitaisiin luotettavasti todeta. Lämpötila, tuuli, pilvisyys ja sade vaikuttavat ratkaisevasti useimpien aikuisena etsittävien perhoslajien havaittavuuteen. Jo yksi säätekijä voi estää tehokkaan havainnoinnin, esimerkiksi märän

17 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla kasvillisuuden haavinta on useimmiten tuloksetonta. Tuulisella, sateisella tai kylmällä säällä perhosselvityksiä ei kannata tehdä joitain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Säätilan merkitys korostuu tulkittaessa negatiivisia havaintoja, koska tällöin havainnoinnin aikainen säätila on yksi tärkeimmistä perusteista arvioitaessa lajin mahdollista esiintymistä kohteessa ja samalla kohteen arvoa. Useimmat perhoslajit ovat aktiivisia vain tiettynä vuorokauden aikana, ja muulloin niiden havaitseminen on vaikeaa. Esimerkiksi monet pikkuperhoset ovat liikkeellä illalla auringon laskiessa ja uudelleen aikaisin aamulla heti auringonnousun jälkeen, mutta muina vuorokauden aikoina niitä ei tapaa juuri koskaan. Valtaosa paahdeympäristöissä elävistä perhoslajeista on aikuisena helpoimmin havainnoitavissa haavimalla kasvillisuutta. Näitä lajeja etsittäessä oikean haavintatavan käyttö on tärkeää, jotta lopputulos olisi luotettava. Liika voimankäyttö haavinnassa aiheuttaa perhosten paiskautumisen maahan ja liian varovasti haavittaessa kohde ei päädy haaviin vaan ehtii piiloutua kasvillisuuden alle. Matalilta kasveilta (esim. kangasajuruoho) haavittaessa on haavia usein painettava maata vasten, jotta lehdillä tai kukilla istuvat yksilöt jäävät haavin sisään. Lajiston tuloksellinen selvittäminen edellyttää, että havainnoitsija hallitsee sekä etsittävien lajien erityisvaatimukset että oikean havainnointitekniikan. Esiselvityksen yhteydessä ei yleensä voida etsiä kaikkia alueella mahdollisesti eläviä perhoslajeja, koska aikaa on rajoitetusti, eikä esimerkiksi yöllä lentäviä lajeja voi pimeyden vuoksi havainnoida samanaikaisesti kuin kasvillisuutta. Tällöin esiselvityksen ajankohta ja vuorokaudenaika pyritään valitsemaan mahdollisuuksien mukaan siten, että ainakin päiväaktiivisista lajeista kohteen kannalta arvokkaimmat voidaan alustavasti kartoittaa jo esiselvityksen aikana. Varsinaiset lajistoselvitykset tehdään vasta myöhemmin erillisillä käynneillä. Tällöin etsittävien lajien potentiaaliset elinpaikat ovat jo tiedossa esiselvityksen perusteella ja havainnointi voidaan tehdä kunkin lajin erityispiirteet huomioiden. Systemaattisten lajiselvitysten tulokset ovat luotettavia, koska siten löydetään useimmiten myös vähälukuisten lajien pienet ja eristyneet esiintymät. Vaikka selvitettävästä kohteesta ei löytyisikään uhanalaisperhosia, saattaa siellä elää muita perhoslajeja, jotka antavat viitteitä siitä, että kohde on hyvälaatuinen ja edelleen sopiva vaateliaankin paahdelajiston elinpaikaksi. Tällaisia perhoslajeja kutsutaan indikaattorilajeiksi. Yleensä nämä lajit elävät jollain merkittävällä paahdekasvilla, mutta ovat joko vähemmän vaativia elinympäristönsä suhteen kuin uhanalaislajit tai sitten levinneisyydeltään tavalla tai toisella rajoittuneita. Esimerkiksi kissankäpälällä toukkana elävä ja taantuva Pyrausta porphyralis -koisa arvioitiin vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa vielä elinvoimaiseksi (LC), vaikka sitä tavataan vain hyvälaatuisilla, hiekkapohjaisilla paahdealueilla. Tämä laji onkin mainio indikaattorilaji hyvälaatuiselle paahdeympäristölle. Aktiivihavainnoinnissa yksilöitä tallennetaan ainoastaan määrityksen varmentamiseen lajeista, joita ei voida maastossa varmasti tunnistaa, sekä havaintojen dokumentoimiseksi erityisesti uusilta löytöpaikoilta. Tarkemmat määritystavat mainitaan tarvittaessa havaintokohtaisesti erikseen. Maastotöissä yleisesti ja yksilöiden tallennuksessa noudatetaan vallitsevia lakeja ja asetuksia sekä Suomen Perhostutkijain Seuran eettisen toimikunnan ja perhostensuojelutoimikunnan ohjeita ja rajoituksia (ks. sekä Sundell ym. 2002). Osa tallennetuista yksilöistä lahjoitetaan luonnontieteellisiin museoihin. Tässä selvityksessä tallennettiin dyynisulkasyksilöitä lajinmäärityksen varmistamiseksi. Laji on vaikea erottaa lähilajista ajuruohosulkasesta erityisesti kuluneena, jolloin ulkoiset tuntomerkit eivät enää ole luotettavasti

18 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla nähtävissä. Jokaisesta kohteesta otettiin 1 4 näyteyksilöä, jotka pyrittiin valitsemaan siten, että talteen otetut yksilöt ovat kuluneita koiraita. Talletettujen yksilöiden määritys varmistettiin genitaalien perusteella. Maastossa lajimääritys perustui yksilöiden tumman kirjailun voimakkuuteen ja takajalkojen tumman raidoituksen kontrastisuuteen. Kaikki genitaalituntomerkkien perusteella määritetyt yksilöt (n. 20 yks.) osoittautuivat dyynisulkasiksi. Esiselvitys tehtiin kesäkuun lopulla 2011, jolloin voitiin samalla havainnoida alueelta tunnettuja erityisesti suojeltavia dyynisulkasta (Merrifieldia tridactyla, EN) ja nunnakirjokoisaa (Pyrausta cingulatus, EN). Lajiselvityksiä jatkettiin kesällä 2012 kolmella käynnillä kesäkuun puolivälin jälkeen, heinäkuun alkupuolella ja elokuun puolivälissä, jolloin tarkastettiin dyynisulkasen ja nunnakirjokoisan lisäksi erityisesti suojeltavien harjusinisiiven (Scolitantides vicrama, CR), muurahaissinisiiven (Maculinea arion, CR) sekä palosirkan (Psophus stridulus, VU) esiintyminen alueen parhaissa paahdekohteissa. Selvitysten yhteydessä pidettiin silmällä myös muita alueella mahdollisesti esiintyviä uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia perhoslajeja, kuten pikkuarokoisaa (Pempeliella dilutella), isoarokoisaa (P. ornatella) sekä uhanalaisia kulosukkulakoita (Scythris noricella) ja harjukaitakoita (Monochroa ferrea). Dyynisulkasta, nunnakirjokoisaa, isoarokoisaa, pikkuarokoisaa, kulosukkulakoita ja harjukaitakoita havainnoitiin haavimalla ravintokasveiltaan ja tarkkailemalla kasvustojen liepeillä lentäviä yksilöitä. Rauhoitettua harjusinisiipeä ja muurahaissinisiipeä etsittiin näköhavainnoinnilla kangasajuruohoa kasvavissa kohteissa. Palosirkkaa etsittiin tarkkailemalla maassa istuvia ja lentäviä yksilöitä avoimissa kohteissa. Poikkeamia uhanalaisten perhoslajien havainnoinnissa Joidenkin uhanalaisten perhoslajien ravintokasvin määrä saattaa vaihdella vuosittain huomattavasti. Perhonen voi kuitenkin elää kasvustossa pysyvästi, vaikka kasvin määrä olisi väliaikaisesti hyvinkin alhainen. Tällaisia kasvilajeja ovat esimerkiksi keltasauramo (Anthemis tinctoria) ja neidonkieli (Echium vulgare). Näillä kasvilajeilla elävien lajien mahdollinen esiintyminen tarkastetaan yleensä aina kasvuston senhetkisestä koosta riippumatta, ja varsinkin silloin, kun perhoslaji on erityisesti suojeltava tai muutoin poikkeuksellisen merkittävä esimerkiksi laadukkaan elinympäristön indikaattorina. Eräitä työläästi havainnoitavia uhanalaisia ja silmälläpidettäviä perhoslajeja ei havainnoida, ellei havainnoinnille ole erityisen painavia perusteita. Havainnoimatta jätettäviä lajeja ovat nopeasti yleistyvät lajit sekä sellaiset toukkana moniruokaiset lajit, joiden elinympäristövaatimukset eivät ole tarkasti tiedossa (esim. vajayökkönen (Standfussiana simulans, NT) ja lattamaayökkönen (Spaelotis ravida, EN)). Tällaisten lajien esiintyminen ei yleensä anna merkittävää lisätietoa elinympäristön laadusta ja sopivuudesta muille uhanalaisille perhoslajeille. Toisinaan näistä lajeista saadaan havaintoja muiden uhanalaislajien havainnoinnin ohessa, erityisesti syöttipyydyshavainnointia käytettäessä.

19 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla Liite 2. Kohdekohtaiset tiedot. Alueiden rajaukset näkyvät kuvassa 1. Esiselvitys ja lajiselvityksiä tehtiin klo 21:50 00:20 & 06:00 17:30. Tekijänä oli Faunatican oma konsultti Kari Nupponen. Esiselvityksessä huomioidut kasvilajit on listattu liitteessä 7. Lisäselvitykset tehtiin klo 07:30 11:55, klo 10:30 13:05 & 19:45 22:05 ja klo 10:10 13:40. Tekijöinä olivat Faunatican omat konsultit: ja 6.7. Kari Nupponen sekä Marko Nieminen. Säätila : Klo 23:00 lämpötila oli 14 ºC, pilvisyys 2/8, tyyntä : Klo 09:00 lämpötila oli 18 ºC, pilvisyys 1/8, tuuli 1 m/s SW. Klo 12:00 lämpötila 21 ºC, pilvisyys 4/8, tuuli 1 m/s SW. Klo 15:00 lämpötila 22 ºC, pilvisyys 2/8, tuuli 1 m/s SW. Olosuhteet olivat erittäin hyvät esiselvityksen tekoon ja hyvät kohteena olevien perhosten sekä perhostoukkien ja niiden syömäjälkien havainnoimiseen : Klo 05:15 lämpötila oli 14 ºC, pilvisyys 0/8, tyyntä. Klo 08:15 lämpötila 17 ºC, pilvisyys 2/8 (yläpilveä), tuuli 2 m/s W. Klo 11:00 lämpötila 21 ºC, pilvisyys 3/8 (yläpilveä), tuuli 3 m/s SW. Klo 12:00 lämpötila 21 ºC, pilvisyys 7/8, tuuli 2 m/s SW : Klo 10:30 lämpötila oli 23 ºC, pilvisyys 1/8, tuuli 1 m/s SW. Klo 13:00 lämpötila 25 ºC, pilvisyys 1/8, tuuli 2 3 m/s SW. Klo 21:00 lämpötila 21 ºC, pilvisyys 1/8, tuuli 1 m/s SW : Klo 10:10 lämpötila oli 19 C, pilvisyys 0/8, tuuli 0-1 m/s. Klo 11:50 22 C, pilvisyys 4/8 (pääosin aurinkoista), tuuli 0-2 m/s W. Klo 13:40 pilvisyys 6/8 (n. 2/3 ajasta aurinkoista). Olosuhteet olivat kaikilla käynneillä erittäin hyvät kohteena olevien perhosten havainnoimiseen. Elokuun käynnillä olosuhteet olivat erittäin hyvät myös palosirkan havainnointiin. Fenologinen vaihe : Maitohorsman ja kangasajuruohon kukinta alussa. Kissankäpälä ja syreeni hyvin kukassa : Kissankäpälä ja lakka kukkivat. Kangasajuruohon kukinta ei vielä alkanut. Kuluneita kangasperhosia (Callophrys rubi) >30 yksilöä. Pursuhopeatäplä (Clossiana euphrosyne), synkkäraanumittari (Epirrhoe tristata) ja mustikkalehtomittari (Jodis putata) lennossa : Kissankäpälän kukinta lähes ohi. Kangasajuruoho ja päivänkakkara kukkivat. Maitohorsman kukinta ei vielä alkanut : Kanervan ja maitohorsman kukinta loppuvaiheessa. Luokittelu Kukin elinympäristökuvio on luokiteltu nykyisen laadun ja tärkeyden mukaan luokkiin I IV. Ensimmäinen luku kertoo kuvion laadun, toinen merkittävyyden: Laatu Merkittävyys I Erittäin hyvälaatuinen I Valtakunnallisesti arvokas II Hyvälaatuinen II Alueellisesti arvokas III Kohtalainen III Joitain paikallisia arvoja (esim. mainittavia paahdealue-/niittylajiston jäänteitä) IV Huonolaatuinen IV Nykyisellään arvoton Mikäli hoitotoimet oletettavasti parantaisivat kuvion laatua, on tämä kuvion mahdollinen luokka

20 Paahdealueiden uhanalaisten perhoslajien selvityksiä Hällämönharjulla esitetty suluissa nykyisen luokan jälkeen. Tämä arvio on esitetty vain nykyisin suhteellisen avoimista kuvioista. Luokittelu on Faunatica Oy:n kehittämä ja perustuu laajaan kokemukseen paahdeympäristöihin liittyvistä selvityksistä ja tutkimuksista. Kasvien runsaudet, perhoslajien yksilömäärät, kohteen tila, suositukset ym. arviot ja laatuluokittelu perustuvat yhteen havainnointikäyntiin ja kuvaavat siten tietynhetkistä tilannetta tiettynä vuotena. Kohteisiin liittyvät tiedot Kasvilajien runsaustieto kuvaa kuvion sisäistä suhteellista runsautta asteikolla 1 5 (1 = yksitellen,, 5 = hyvin runsas). Kasvien runsaudet, heinittymisen aste ym. perustuvat yhteen havainnointikäyntiin ja kuvaavat siten tietynhetkistä tilannetta tiettynä vuotena. Myös kuvioiden luokittelut perustuvat tähän arvioon. Lisäksi: Mahdollisia muita perhosten kannalta huomionarvoisia tai uhanalaisia kasvilajeja sekä runsausarvio. Mukaan on otettu myös sellaisia kasveja, joilla elää lähialueillamme tavattavia perhoslajeja sekä joitain indikaattorikasvilajeja, joilla ei elä uhanalaisia perhoslajeja. Koordinaatit (GPS): Satelliittipaikantimella (Magellan explorist 500) mitatut yhtenäiskoordinaatit (KKJ3) ilmoitettuina 1 m tarkkuudella. Koordinaatit (Karttapaikka): Kansalaisen karttapaikasta ( mitatut yhtenäiskoordinaatit (KKJ3) ilmoitettuina 1 m tarkkuudella. Kohteen tila: Kuvaus kohteesta ja huomionarvoisten perhosten kannalta olennaisesta tilasta. Hoitosuosituksia: Huomionarvoisten perhosten toimeentuloa edistäviä toimenpide-ehdotuksia. Hoitotoimien kiireellisyys: Kiireellisyyden luokittelu esitetään perhoslajien säilymisen kannalta ja perustuen kohteiden potentiaaliseen lajistoon, sillä kohteista ei ole tehty kattavia lajistoselvityksiä. Kaikkien kohteiden hoitotoimien tarpeellisuutta tulisi seurata säännöllisesti, sillä umpeenkasvu on jatkuvaa. Hoitotoimien toteuttamista suunniteltaessa tulisi myös pitää mielessä, että mitä nopeammin esimerkiksi raivaukset tehdään sitä pienemmällä työmäärällä ja kustannuksilla hoidot voidaan tehdä. I = Erittäin kiireellinen eli hoitotoimet tulisi toteuttaa heti II = Kiireellinen eli hoitotoimet tulisi toteuttaa kolmen vuoden sisällä III = Ei kiireellinen, mutta hoitotoimien tarpeellisuutta täytyy seurata IV = Hoitotoimia ei tarvita, koska alueella ei enää ole merkittäviä arvoja. Havainnointi: Havainnoinnin kellonaika sekä mahdollisia tarkennuksia. Perhoset: Tiedossamme olevat kohteista aiemmin tavatut sekä esiselvityksen aikana havaitut huomionarvoiset perhoset. Selvityksessä on ensisijaisesti pyritty lajin havaitsemiseen, eivätkä havaitut yksilömäärät siis kuvasta lajin runsautta kohteessa. Muuta: Muita lajihavaintoja ja muita mahdollisia lisätietoja. Kohde 1: Hällämönharjun kaakkoinen tieluiska Laji Runsaus Huom! Kanerva (Calluna vulgaris) 3 Kanervisara (Carex ericetorum) 1 Kangasajuruoho (Thymus serpyllum) NT 5 Kultapiisku (Solidago virgaurea) 1 Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) 1 Siankärsämö (Achillea millefolium) 2 Luokka: II(I)/II(I)