Automaattilypsypihaton suunnittelu

Transkriptio

1 Automaattilypsypihaton suunnittelu Jack Rodenburg, DairyLogix Muir Laine, R. R. 4 Woodstock ON N4 7V8 jack@dairylogix.com Kotiin vietäväksi - Automaattinen lypsy soveltuu useimpiin navettamalleihin, mutta se toimii parhaiten, kun lehmien mukavuus ja liikuteltavien massojen (mm rehu ja kuivikkeet) käsiteltävyys otetaan erityisesti huomioon - Lehmien mukavuutta lisäävät iso avoin alue robotin edessä ja porttien molemmilla puolilla, erottelukarsina, josta pääsy robotille, ensikoille ja ontuville lehmille sekä samankätiset robotit. - Jaettu sisääntulo erillisellä odotustilalla ajettaville lehmille, ruokintapöytä navetan ulkoreunassa, joka mahdollistaa keskuskäsittelyalueen, lypsynjälkeisen erottelun strateginen käyttö, robotille opettelu ennen poikimista, yksinkertaiset lehmäreitit lypsylle hakua varten ja strategiset sijoittelut käsittelyä ja tarpeellisia muistiinpanoja varten ovat suunnittelutekijöitä, jotka parantavat työtehokkuutta - Avoimet navetan läpi kulkevat käytävät yksinkertaistavat esimerkiksi kuivittamista - Jokainen työtehtävä on oltava hoidettavissa yhdellä työntekijällä, jotta työvoiman tarve saadaan minimoitua ja töiden järjestely helpottuu - Suunnittelussa on otettava huomioon looginen laajennusmahdollisuus Suuri muutos navettasuunnitteluun Automaattiseen lypsyyn siirtyminen on yksi tekijä muutoksessa kohti modernia lypsykarjatilaa. Se on vain yksi esimerkki monista muista uudistuksista, joka hyödyntävät automaatiota työvoiman tarpeen vähentämiseksi ja käyttävät sensoreilla kerättyä dataa sekä tietokonetulkintaa johtamistehtävien apuna. Esim. rehustuksen ja vasikoiden ruokinnan automatisoinnilla, aktiivisuusmittareilla, märehtimispannoilla, lämpötilamittareilla sekä maidon ravintoaineiden ja hormoneiden pitoisuuksien mittauksella mahdollistetaan isonkin karjan hoito ja johtaminen vähäisemmällä työvoimalla. Jotkin tällaisia tekniikoita käyttävät tilat tuottavat 1,5-2 miljoonaa litraa maitoa vuodessa. Toisilla tiloilla taas epäonnistutaan soveltamaan uusia johtamismenetelmiä ja navettaratkaisuja, mikä johtaa siihen, että vain pieni osa mahdollisista hyödyistä saavutetaan. Joitakin periaatteita rakentamiseen ja remontoimiseen Lypsyrobotit ovat moduuleista koostuvia yksiköitä, jotka vievät vain vähän tilaa navetassa. Ne voivat toimia lähestulkoon missä vain mihin ne sijoitetaan makuuparsi- tai kestokuivikepihatossa ja ne voidaan helposti siirtää uusiin paikkoihin esim. laajennuksen yhteydessä. Useat vanhan navetan korjaukset ja muutokset robotille sisältävät kuitenkin lukuisia kompromisseja. Liian usein keskitytään näiden haasteiden ylittämiseen, kun oikea ratkaisu voisi olla uuden rakentaminen. Näin ollen on äärimmäisen suositeltavaa,

2 että suunnitteluprosessin aikana jokainen kompromissi kirjataan ylös, jotta vielä ennen rakentamista voidaan tarkastella päätöstä remontti vs. uuden rakentaminen. Neljä kulmakiveä, johon rakentamispäätöksen tulee nojata, ovat lehmien mukavuus, työtehokkuus, kustannukset ja sijoitetun pääoman tuotto ja tulevaisuuden laajennusmahdollisuudet. Koska hyvin hoidettu automaattilypsytila vaatii yllättävän vähän työvoimaa, melkein jokainen menestyvä lypsyrobotillinen karjanomistaja haluaa lisätä lehmämääräänsä ja koneistusta viiden-kymmenen vuoden sisällä. Tämän vuoksi parhaat navettasuunnitelmat mahdollistavat tuotantotilojen kaksinkertaistamisen samalla säilyttäen tilojen toimivuuden ja käytännöllisyyden. Yksisuuntaiset portit Vapaan liikenteen pihatossa yksisuuntaisia paluunestoportteja käytetään ajettavien lehmien odotustilan sisääntulossa. Ohjatussa lehmäliikenteessä yksisuuntaisia portteja käytetään myös makuu- ja ruokintaalueiden välillä. Lypsyrobotilta poistuttaessa suositellaan yhden lehmän mittaista poistumistietä, joka on varustettu yksisuuntaisella portilla. Sorkkakylpy voidaan sijoittaa tälle poistumistielle, mutta päätarkoitus tällä tiellä on antaa lehmän poistua robotilta rauhassa ennen kuin se kohtaa muita lehmiä. Tämä vähentää todennäköisyyttä, että lehmä jää robottiin lypsyn jälkeen, ja samalla se vähentää muiden lehmien oleskelua poistuloreitin luona rehun saamisen toivossa. Tavoitteena on, että hiehot opetettaisiin käyttämään portteja ennen poikimista laittamalla portti tai useampi hiehonavettaan. Saluunamallinen portti, jossa kaksi pientä porttia sulkeutuu joko jousen tai painovoiman avulla, vaatii vähemmän opettelua eläimiltä. Yksittäisiä sivulle aukeavia portteja voidaan tehdä minkä levyisiä tahansa ja ne voivat auttaa, kun isosta ryhmästä täytyy erotella useampia eläimiä. Lehmien opettaminen lypsyrobotille Ennen kuin automaattiseen lypsyyn varsinaisesti siirrytään, lehmien päästäminen lypsyrobottiin pelkästään syömään muutaman viikon ajan vähentää vaadittavaa työtä siinä vaiheessa, kun varsinainen lypsy aloitetaan robotilla. Kun muutamalle lehmälle esitellään lypsyrobotti ja sieltä saatava rehu, nämä lehmät oppivat käyttämään robottia ja toiset lehmät seuraavat niiden esimerkkiä. Ideaali navettaratkaisu mahdollistaa hiehojen helpon pääsyn robotille ennen poikimista. Totuttamalla hiehot robottiin ja sieltä saatavaan rehuun sekä muihin toimintoihin lukuun ottamatta varsinaista lypsimien kiinnittämistä voi huomattavasti vähentää hiehojen stressiä poikimisen yhteydessä. Lisäksi se vähentää aikaa, joka vaaditaan hiehojen lypsyrobotille opettamiseen. Lehmät eivät koskaan poistu navetasta Navettaa suunniteltaessa on muistettava, että lypsylehmät eivät koskaan poistu navetasta. Näin ollen ei ole koskaan mielekästä siirtää lehmiä toisen ryhmän tilan läpi. On tärkeää sijoittaa ryhmät strategisesti oikein tai rakentaa erilliset käytävät lehmäliikennettä varten. Koska looginen töiden järjestely automaattilypsynavetassa harvoin edellyttää kahden ihmisen työskentelyä navetassa samanaikaisesti, lehmien siirtely ryhmien välillä, robotille tai käsittelytiloihin on suunniteltava niin, että siitä suoriutuu yksi

3 työntekijä. Se, että navetan läpi liikutaan lannanpoistovälineiden kanssa tai jaetaan kuiviketta, on erittäin häiritsevää. Siksi lannanpoistoa traktorilla tai pienkuormaajalla ei suositella. Kuivikkeiden jako tehdään harvemmin eikä siitä ole niin suurta häiriötä, mutta silti kuivikkeen jaon automatisointi voi olla viisas investointi automaattilypsynavettaan. Kiskosysteemit, jotka jakavat olkisilppua tai -lastua tyhjiin parsiin, ovat kehitteillä ja Euroopassa käytetään jo pudotusputkia, joiden avulla kutterinpuruja pudotetaan makuuparsien etuosaan, josta se voidaan käsin levittää parteen. Vesipatjat ja parsipedit ovat suositeltuja, koska ne vaativat vähemmän kuiviketta. Hiekkaparsien käyttö vaatii pienkuormaajilla tai traktorilla liikkumista navetan läpi. Jotta työ käy nopeasti ja sujuvasti, käytävien tulee olla suorat ja leveät ja niiden päässä pitää olla ovet. Lisäksi poikkikäytäviä pitää olla useita, jotta lehmillä on mahdollisuus paeta liikkuvia koneita. Keskity lehmien mukavuuteen ja terveisiin jalkoihin Sekä käytäntö että tutkimus ovat osoittaneet, että hyvin levänneet lehmät, joilla on terveet jalat, käyvät lypsyrobotilla useimmin. Tätä edesauttavia tekijöitä ovat isot, mukavat makuuparret, jossa sorkat kuivuvat lehmän levätessä, kuivat käytävät sekä puhdistusjärjestelmät, jotka auttavat pitämään sorkat puhtaina ja kuivina. Vaikka koko käytävän levyiset lantaraapat ovatkin hyviä, lyhyemmät raapat, leveät käytävät ja V- malliset raapat mahdollistavat paremmin raapan väistämisen ilman astumista lantaan. Vapaa liikenne pihatossa antaa lehmille paremmat mahdollisuudet väistää raappaa. Parsien ja käytävien pitävä pinta estää loukkaantumisia ja täten ontumisia. Hyvä ilmanvaihto edesauttaa käytävien ja sorkkien pysymistä kuivina. Lypsyrobotti täytyy tehdä houkuttelevaksi lehmälle Jotta lehmät tuntisivat olonsa mukavaksi lypsyrobotin sisällä sekä sen ympäristössä, lypsyrobotin ympäristössä ei saa olla havaittavissa jännite-eroja. Kattotuulettimet robotin yläpuolella auttavat viilentämään lehmiä kesäisin ja pitämään kärpäset poissa lypsyn aikana. Kumimatot sekä robotin sisällä että sen ympärillä lisäävät lehmien mukavuutta samoin kuin se, että robotin sisäänkäynti on samalla tasolla tai korkeintaan 10 cm korkeammalla kuin käytävätaso. Roboteissa, joissa lehmien liikkumista rajoitetaan lehmän takana olevan ohjaimen ja rehukaukalon säädön avulla, on tärkeää säätää laitteet niin, että lehmillä on riittävästi tilaa ja ne voivat seisoa mukavasti robotissa. Lehmien hakeminen robotille Reitti lehmien hakemiseksi robotille tulee suunnitella yksinkertaiseksi ja loogiseksi. Ihannetilanteessa lehmien haku yhdistetään parsien puhdistamistyöhön. Näin lehmien hakeminen vie vähän aikaa; kuitenkin, työmäärä kasvaa räjähdysmäisesti, jos lehmät eivät liiku ja haettavia lehmiä on liikaa. Portit robotilla sekä poikkikäytävillä tulisi suunnitella niin, että pakoreitit pystytään eliminoimaan ja, että porttien avulla haku voidaan suorittaa ilman takaisinpäin kulkemisia.

4 Navetan toimisto Hyvin suunniteltu toimisto on suuri apu lypsyrobottinavetassa, koska robotin myötä toimistosta tehtävän hallinnointityön määrä kasvaa. Ikkunat suunnattuina robotin edustalle, poikimisalueelle ja ulos navetan sisäänkäynnille tarjoavat hyvän yleiskatsauksen navettaan. Lattian nostaminen puolesta metristä metriin tai korkealla baarijakkaralla istuminen tarjoaa hyvän näkymän. Jos toimisto rakennetaan toiseen kerrokseen, se tulee rakentaa maitohuoneen tai käsittelyalueen päälle niin, että robotin edusta on nähtävissä eikä suoraan robotin päälle, josta tärkein alue jää pimentoon. Tietokonedatan työstöön liittyy kaksi tärkeää osatekijää. Toinen tarkoittaa istumista alas rauhassa datan käsittelemiseksi, ja tätä varten työtilan tulee olla miellyttävä ja siitä tulee olla hyvä näköyhteys navettaan. Toinen sisältää työtehtäviin liittyvien tietojen hyödyntämistä käytännössä, niiden tarkastamista ja tietojen syöttöä saappaat jalassa. Toisen tietokoneellisen tilan sijoittaminen navettaan lähelle työskentelytilaa helpottaa tehtävän hoitoa huomattavasti. Vapaa vai ohjattu lehmäliikenne Vapaan ja ohjatun lehmäliikenteen strategioista on tehty lukuisia vertailututkimuksia. Useimmat tulokset puoltavat tuloksia, jotka on esitetty taulukossa 1. Vapaan lehmäliikenteen puutteeksi voidaan katsoa se, että lehmät käyvät lypsyllä harvemmin. On myös tutkimuksia, joiden mukaan vapaan lehmäliikenteen pihatoissa lehmiä tarvitsee todennäköisimmin hakea lypsylle. Eräässä kanadalaisessa tutkimuksessa (Rodenburg 2007) lehmistä 16,2 % piti hakea lypsylle vapaan lehmäliikenteen pihatossa, kun vastaava osuus pihatossa, jossa oli ohjattu liikenne, oli 8,5 %. Joissain tapauksissa vapaassa lehmäliikenteessä voidaan havaita paremmin orastavat terveysongelmat, kun lehmä joudutaan hakemaan lypsylle. Vastaava varoitus voi olla havaittavissa liian myöhään ohjatun liikenteen pihatossa. Vaikka lehmät käyvät useammin lypsyllä ohjatussa lehmäliikenteessä, systeemin ongelmakohtia ovat pitkät odotusajat lypsylle (erityisesti arat eläimet) sekä harvemmat syöntikerrat. Joissakin karjoissa harvemmat syöntikerrat, mikä on yhdistetty asidoosin esiintymiseen, sekä stressi, joka johtuu pitkistä odotteluajoista, ovat edesauttaneet ontumisen esiintymistä. Lypsyrobotin varustelu ja sen ominaisuuksien hyödyntäminen on parantunut viime vuosina ja käytännön kokemus on näyttänyt, että hyviä tuloksia voidaan saavuttaa kummallakin strategialla. Mutta kun asioiden hallinta on huonommalla tasolla, lehmä kantaa seuraamukset ohjatussa liikenteessä, kun taas vapaassa liikenteessä seuraamukset kohdistuvat enemmän viljelijään. Henkilökohtaisille mieltymyksille ja prioriteeteille on tilaa tässä asiassa. Kun valinta täytyy tehdä työtehokkuuden ja lehmän mukavuuden välillä, valitsen lehmien mukavuuden ja siksi kannatan vapaata lehmäliikennettä.

5 Taulukko 1. Lehmän käyttäytymisen vertailu vapaassa ja ohjatussa lehmäliikenteessä (Thune ym. 2002) Vapaa pakotettu Ohjattu Lypsykertojen lkm 2,0 2,6 2,4 Ruokailukertojen lkm 12,1 3,9 6,5 Km.robotilla odotteluaika (min/pv) Dominoivat lehmät Arat lehmät Tila lypsyrobotin edessä ja valintaporttien molemmin puolin Vuosikymmen sitten perusfilosofia automaattilypsypihaton suunnittelussa oli ohjata lehmiä robotille sijoittamalla robotti makuuparsien ja ruokintapaikan välille ja poistamalla pakoreitit käyttämällä portteja ja kapeita käytäviä. Havainnointi näissä navetoissa todensi, että arat eläimet vaativat hakemista robotille ja harvoin lähestyivät lypsyrobottia vapaaehtoisesti. Uudemmissa navetoissa, jotka on suunniteltu vapaaehtoiselle lypsylle, on robotin edessä iso aukea tila (6-7 metriä leveä), josta on pääsy molemmille käytäville ja johon lehmät voivat kerääntyä ilman loukkuun jäämisen pelkoa. Vaikuttaa siltä, että robotin sijoituksella ja suunnalla ei ole merkitystä, kunhan eläimet vain näkevät sen helposti ja tilan sen edessä niiden makuu- ja ruokinta-alueelta. Koska robotin läheisyydessä odotellaan lypsylle, väkirehuautomaatit ja karjaharjat eivät kuulu samalle alueelle. Muut laitteet tulee sijoittaa avoimille paikoille kauaksi lypsyrobotilta, lukuun ottamatta juoma-allasta. Kuten avoin tila robotin edessä on hyödyllinen, ohjatussa lehmäliikenteessä myös valintaporttien molemmilla puolilla tulee olla avointa tilaa, jotta eläimet lähestyvät portteja rohkeammin. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa halutaan sijoittaa lehmät tiettyyn järjestykseen, lehmän levyinen kuja on suositeltavaa. Esimerkki tästä on vip-kuja pienelle määrälle arkoja eläimiä, joka mahdollistaa ensisijaisen pääsyn lypsyrobotille varsinaisen odotustilan sivulta. Robottihuone Aikaisemmin on ollut yleistä rakentaa robottihuone, johon on sijoitettu useampi kuin yksi robotti. Vaikka tämä on puhdistuksen ja huoltotoimenpiteiden kannalta kätevää, on järjestelyssä monia huonoja puolia. Ilma- ja alipainevuodot sekä laakerien ja nivelten viat voidaan usein kuulla ennen kuin ne huomataan muulla tavoin. Havainnointi ja ongelman paikantaminen onnistuu helpommin huoneessa, jossa on vain yksi lypsyrobotti. Sekä mahdollisuus päästä robotille useammasta kuin yhdestä paikasta että lypsynjälkeinen erottelu vaikeutuu, kun huoneessa on useampi robotti. Kaksipaikkaisissa roboteissa, joissa yksi käsivarsi hoitaa kahta lypsypaikkaa, takakierto on vaikeampaa järjestää. Robottien sijoittaminen yksitellen lisää käytännön joustavuutta. Robottien tiloissa tulisi olla ylipaineilmastointi, helposti puhdistettavat pinnat ja sisääntulo tulisi järjestää puhtaaksi. Oikein mitoitettu poistumistie varmistaa, ettei lehmä palaa takaisin robottiin. Lypsyrobotin ympäristö tulee olla hyvin valaistu ja varusteltu saappaiden pesumahdollisuudella. Lisäksi ihmisen kulkureittejä tulee olla riittävästi, jotta liikkuminen on helppoa. Jokapäiväisten työreittien ei tulisi kulkea robottitilan läpi.

6 Odotustila Vaikka pihatossa olisi vapaa liikenne, on lypsylle haetuille lehmille silti oltava odotustila. Yhdelle robotille sopiva odotustila on 4-5 lehmälle tarkoitettu tila, joka on kooltaan 7-10 m 2. Jotta lehmät haluaisivat poistua tilasta mahdollisimman nopeasti, odotustilassa ei tule tarjota vettä tai rehua eikä siihen tule sijoittaa makuuparsia. Porttien avulla haetut lehmät ohjataan robotille ilman pakomahdollisuuksia. Vapaan lehmäliikenteen pihatoissa kiinteät odotustilat tai karsinat, joihin kaikkien lehmien on tultava ennen lypsyä, lisäävät arvoasteikon alempien eläinten stressiä, koska ne saattavat joutua viettämään pitkiäkin aikoja odotustilassa. Väliaikaiset odotustilat mahdollisesti porteilla, jotka poistuvat automaattisesti, kun viimeinen haettu lehmä on lypsyllä, ovat osoittautuneet hyviksi. Paras tapa on kuitenkin jakaa odotusalue kahtia. Kuten kuvassa 1 on esitetty, odotustila on vain lypsylle haetuille lehmille, jotka menevät robottiin heti robotin vieressä kulkevaa kujaa pitkin. Lehmät, jotka eivät ole odotustilassa, voivat silti tulla robotille samaan aikaan jaetun sisäänkäynnin kautta. Tällä järjestelyllä arat eläimet eivät stressaannu odotustilan läpikulkevista pomottavista eläimistä. Ajoportin sijoittaminen robottitilan nurkkaan helpottaa uusien hiehojen saattamista robotille ja työn voi tehdä yksi henkilö. Myöhemmin hieho voidaan ottaa kiinni samaisella portilla ja laittaa ketju eläimen taakse, ja näin rohkaista sitä menemään robottiin itse. Tämän jälkeen hieho voidaan saattaa robotille vapaaehtoisesti odotustilan kautta, jolloin hieho saa edun päästä robotille ennen muita eläimiä. Aika pian eläin todennäköisesti alkaa käydä robotilla täysin vapaaehtoisesti. Koska muut karjan lehmät pääsevät robotille, vaikka haetut lehmät ovat odotustilassa, työntekijä voi poistua navetasta. Ratkaisuissa, joissa muut navetan lehmät eivät pääse robotille odotustilan ohi, ihminen päätyy ajamaan vastahakoisia eläimiä robotille ja näin vahvistamaan niiden huonoa käytöstä. Jaettuja sisäänkäyntejä voidaan käyttää tehokkaasti sallimaan robotille tulo erillisestä ryhmästä robotin takaa. Navetat, joissa poikimakarsinat ovat robotin takana, hyötyvät tällaisesta ratkaisusta, koska vastapoikineen siirto robotille käy helposti. Kun lehmä on siirretty muiden lypsävien sekaan, se palaa odotustilaan etsiäkseen vasikkaansa, mikä myös on eduksi. Tarpeelliset tilat robotin takana Poikimisen jälkeen voi olla hyödyllistä pitää vastapoikinut lehmä erillään laumasta päivästä kahteen viikkoon riippuen lehmän kunnosta. Ontuvat eläimet on hyvä ottaa erilleen niiden kävelymatkojen lyhentämiseksi sekä stressin vähentämiseksi. Ihannetilanteessa tällaiset lehmät tulisi pitää kestokuivikepohjaisella alueella, jossa olisi tilaa reilu 9 m 2 lehmää kohden. Jos alue on lähellä robottia ja eläimillä on mahdollisuus käydä vapaaehtoisesti robotilla, monet käyvät lypsyllä itsekseen. Jos ne eivät mene robotille itse, niiden hakemisessa on kuitenkin minimaaliset kävelymatkat sekä lehmän että ihmisen kannalta. Tämä on varmaan ensisijainen ja tärkein syy, miksi on hyvä olla mahdollisuus muodostaa ns. kakkosryhmä.

7 Lehmien käsittely robottinavetassa Lehmien käsittely esim. siemennysten, tiineystarkastusten, rokotusten, sorkka- ym. hoitotoimenpiteiden vuoksi voi osoittautua haasteelliseksi automaattilypsypihatossa. Asemapihatoissa lehmiä tarkastellaan lähemmin lypsyasemalla ja ne voidaan helposti ja nopeasti erotella aseman poistumisreitillä. Koska lehmät ovat nälkäisiä lypsyn jälkeen, ne suuntaavat suoraan ruokintapöydälle, jossa ne on helppo saada kiinni ruokintapöytään lukittavalla etuaidalla käsittelytoimenpiteiden ajaksi. Robottipihatossa lypsyaikoja ei voida kuitenkaan ennustaa, joten lehmän tai ryhmän erottelu voi vaatia jopa 15 tuntia. Hyvässä erottelukarsinassa lehmälle on tarjolla rehua, vettä ja makuupaikka ja ihannetilanteessa mahdollisuus palata lisälypsylle. Lukkoaidat ovat yhtälailla ongelmallisia robottipihatossa, koska kun rehua on aina saatavilla, uusi jaettu rehu ei innosta niitä ruokintapöydälle. Tämän vuoksi monissa automaattilypsykarjoissa erilaiset toimenpiteet tehdään makuuparsissa, tai lehmät ajetaan lukittaville aidoille tai ne haetaan erottelutilaan vain hetkellistä erottelua varten. Tämä on ehkä huonoiten määritelty ja kehittämistä tarvitseva työvaihe, mitä tulee hyvään eläinten käsittelytapaan, joka minimoisi työvoiman tarpeen ja eläinten kokeman stressin. Kokemusta näistä navetoista on rajallisesti, mutta on kuitenkin havaittavissa, että navetta, jossa on iso erottelutila, tarjoaa parhaan ratkaisun. Erottelutila tulee suunnitella niin, että lehmät voidaan ohjata siihen kaikilta roboteilta, ja että niitä voidaan pitää siinä tuntia, mikä tarkoittaa myös mahdollisuutta syödä rehua, juoda vettä, levätä parressa ja käydä lypsyllä. Lisäksi työn tulee sujua kätevästi. Joissakin eläinlääkärin suorittamissa toimenpiteissä on kustannustehokkainta pitää toista lehmää heti valmiina eläinlääkärin toimenpidettä varten, joten kaksi vierekkäistä toimenpidepistettä voi olla tarpeen. Käsittelytilassa tulee olla hyvä valaistus, varastointitilaa välineille, vesipiste (sekä kuumaa että kylmää vettä), pöytätilaa ja tietokone. Jos ummessa olevia lehmiä pidetään myös robotin takana, makuuparsialuetta, jossa on siirreltävät portit, voidaan käyttää monipuolisesti erottelutilana sen mukaan, millaista erottelutarvetta eläimissä on. Jos erottelutarve on pieni, voidaan ummessa oleville tarjota isompi tila. Toisaalta ummessa olevia voidaan helposti koota yhteen porttien avulla esim. tiineystarkastusta varten. Tämä on toinen syy, miksi ns. kakkosryhmän muodostaminen on hyödyllistä. Kolmas syy, miksi ns. kakkosryhmä on hyvä olla, on se, että se mahdollistaa vapaaehtoisen tunnutuksen ja hiehojen sekä kokemattomien lehmien harjoittelun robotille ennen poikimista. Navetassa, jossa on kolme lypsyrobottia tai enemmän yhdessä tilassa yhden keskuskäsittelyalueen ympärillä, kaikkia kolmea mahdollisuutta voidaan hyödyntää. Ruokintapöytä ulkoseinien vieressä Lehmien siirtely monesta eri ryhmästä käsittelyalueelle tai erottelualueelle on yksinkertaisinta, jos lehmien ei tarvitse ylittää ruokintapöytää. Automaattilypsypihatoihin sopii ruokintapöytien sijoittaminen ulkoseinille ja lehmät ja robotit on sijoitettu keskeiselle paikalle. Kun ruokintapöytä on ulkoseinällä myös sade, aurinko ja kylmyys pysyvät poissa lehmien alueelta lisäten näin ollen lehmien mukavuutta. Jotkin tilat, joilla on ruokinta ulkoseinien vieressä, ovat yrittäneet järjestää ruokinnan myös navetan päätyihin, mutta nurkkiin ja sisääntuloportteihin hukkaantuva syöntitila sekä juoma-altaiden vaatima lisätila poikkikäytävillä tekevät järjestelystä jokseenkin epäkäytännöllisen. On suositeltavaa jättää hieman alle 2 metriä leveä käytävä päätyyn, jotta navetan sisällä voidaan helposti vaihtaa puolta rehun tuuppimista varten esimerkiksi pienkuormaajalla tai robotilla.

8 Robotin suuntaaminen Kenttätutkimus 11 karjassa Hollannissa ja yhdellä tilalla Kanadassa, joissa lehmät pääsivät useammalle kuin yhdelle lypsyrobotille, osoitti, että useissa navettamalleissa 39 % lehmistä käytti molempia robotteja % ajasta ( ristiinkäyttäjät ) ja 20 % lehmistä käytti vain toista tai yhtä robottia yli 90 % ajasta ( valikoivat käyttäjät ). Eri mallien vertailussa selvisi, että valikoiva käyttö oli vähäisintä, kun kaikki robotit olivat sijoitettu samaan suuntaan (Gerlauf ym. 2009). Olemme myös havainneet, että uuteen ryhmään siirretyt lehmät sopeutuvat nopeammin, jos lypsyrobotti on sijoitettu samansuuntaisesti kuin siinä ryhmässä, josta lehmä lähti. Tämän vuoksi suosittelemme, että kaikki tilan robotit sijoitettaisiin samansuuntaisesti. Ryhmäkoko ja ryhmittelystrategia Vaikka yleisesti ryhmäkokona pidetään 60 lehmää yhtä lypsyrobottia kohti tai jopa 180 lehmää samassa ryhmässä, josta on pääsy kolmelle robotille, ideaalista ryhmäkokoa on hankala määritellä. Samalla tavalla karjat, joissa on mahdollisuus ryhmitellä eläimiä, muodostavat usein alku- ja loppulaktaatiovaiheen ryhmät, ensikko- ja vanhempien eläinten ryhmät tai sitten muodostetaan täysin sekalaisia ryhmiä, joissa on kaikenikäisiä, eri laktaatiovaiheessa olevia eläimiä. Haettavien lehmien löytäminen, lypsylle hakeminen, vakaampi ja yksinkertaisempi ryhmädynamiikka ovat pienten, yhden lypsyrobotin ryhmän etuja. Eläimet myös tunnistavat paremmin ryhmätoverinsa pienessä ryhmässä. Kahden robotin sijoittaminen ryhmään lyhentää odotusaikoja robotille ja vähentää pesujen ja ylläpitotöiden aiheuttamaa häiriötä. Kolme robottia taas mahdollistaa yksinkertaisen, kuusirivisen pohjaratkaisun isoissa navetoissa. Ryhmittely laktaatiovaiheen mukaan helpottaa ruokintaa, koska vähemmän tuottaville väkirehun määrää appeessa voidaan vähentää mikä puolestaan vähentää rehukustannuksia ja ehkäisee lihomista. Samalla robotilla voidaan tarjota enemmän rehua, mikä lisää robotilla käyntiä. Eläinten iän mukaan ryhmittelyn myötä eläimet ovat samankokoisia, mikä mahdollistaa parsien säätämisen paremmin. Koska selviä vastauksia ei ryhmäkokoa ja ryhmittelystrategioihin koskeviin kysymyksiin ole, joustavat pohjaratkaisut, jotka mahdollistavat erilaiset ryhmittelyt, ovat suositeltavia. Ruokintapöytien sijoittaminen reunoille lisää myös mahdollisuuksia vaihdella ryhmäkokoa. Lopuksi Kuvassa 1 on esitettynä vapaan lehmäliikenteen pohjaratkaisu, jossa on monia edellä mainittuja mahdollisuuksia. Jotta varsinaiset käsittelyalueet olisivat paremmin esillä, navetan päätyjä ei ole kuvattu. Kuten kuvassa 2 ja 3 on esitetty, tämä peruspihatto kahdella robotilla on laajennettavissa neljälle robotille niin, että käsittelyalue säilyy. Tekemällä navetasta peilikuvan, on mahdollisuus sijoittaa kahdeksan robottia ja yksi keskeinen käsittelyalue. Useita navettoja, joissa on käytetty tätä DairyLogix -ratkaisua kahdelle, kolmelle ja neljälle robotille, on rakennettu Kanadassa, Hollannissa ja Suomessa. Tavoitteenamme on oppia näiden tuottajien kokemuksista ja kehittää konseptia edelleen niin, että työtehokkuus ja lehmien mukavuus paranee, samalla kun jatkamme ideaalin automaattilypsypihaton etsintää.

9 Kuva 1 Kahden robotin pihaton kokooma-alue ja käsittelyalue Kuva 2 4 robotin pihatto, missä kaksi 120 lehmän lypsyryhmää (oikealla) sekä käsittelyalue ja specialneeds ryhmä (vasemmalla)

10 Kuva lehmän lypsyryhmässä robotit on sijoitettu L-muotoon. Lehmät voidaan erotella robotilta 2 joko suoraan käytävän (keräilytilan alapuolella) kautta tai sitten keräilytilaan ja sieltä robotin 1 kautta