Nerokkaat virheilmoitukset onko niitä? T Käyttöliittymäpsykologia essee. Jarkko Ilomäki

Transkriptio

1 Nerokkaat virheilmoitukset onko niitä? T Käyttöliittymäpsykologia essee Jarkko Ilomäki

2 1. Sisällysluettelo 1. Sisällysluettelo Johdanto Virheilmoitus osana ihmisen toimintaa Ihmisen toiminnan vaiheet Virheilmoitus osana palautetta Oppimisen väline Vaikutus mielentilaan Vaihtoehdot virheilmoituksille Hyvän virheilmoituksen perusteet Sisältö Havaitseminen Korjausten helpottaminen ja virheiden poistaminen Yhteenveto Lähteet

3 2. Johdanto Nykypäivänä tekniikka hallitsee entistä enemmän elämäämme. Joka päivä huomattava osa toiminnastamme perustuu enemmän tai vähemmän teknisten laitteiden ja järjestelmien kanssa tehtävään toimintaan. Tuotteiden yhteydessä painotetaan usein vain tuotteen optimaalista toimintaa, sitä miten laite, ohjelmisto tai muu aparaatti käyttäytyy optimitilanteessa. Mitä tapahtuukaan sitten, kun kaikki ei menekään juuri suunnitelman mukaan? Virheitä tapahtuu aina, sekä järjestelmälle että käyttäjälle ja niistä on informoitava ainakin käyttäjää korjaavan- tai jatkotoiminnan mahdollistamiseksi. Virheilmoitukset ovat siten yksi vuorovaikutteisten järjestelmien tärkeimmistä toiminnallisuuksista ja valitettavasti sangen usein aliarvostettuja. Tässä esseessä perehdytään virheilmoituksiin, niiden merkitykseen ja esittämistapaan. Käsite virheilmoitus on sellaisenaan hyvin moniulotteinen, sillä se kytkeytyy läheisesti ihmisen peruskykyihin kuten havainnointiin, ymmärtämiseen, muistamiseen ja päätöksentekoon. Tarkoituksena on kuitenkin pääasiassa käsitellä virheilmoitusta ihmisen toiminnan osana ja pohtia, mitä virheilmoitus merkitsee ihmiselle. Motivaation aiheen tutkimiseen olen saanut omasta työstäni, jossa suunnittelen ja toteutan ohjelmistoja ja käyttöliittymiä hyvinkin heterogeenisesti ja teknisesti vähemmän edistyneelle käyttäjäkunnalle. Esseetä varten haastattelin osaa näistä käyttäjistä, ja kysyin heiltä, miten he reagoivat virheilmoituksiin ja mitä he toivoisivat ilmoitusten sisältävän ja miten esitettävän. Essee on jaettu kolmeen osaan, jossa ensimmäisessä käsitellään virheilmoituksen sijoittumista osaksi ihmisen toimintaketjua ja virheilmoituksen nivoutumista osaksi ihmisen toimintaa. Toisessa osassa käydään lävitse virheilmoitusten ominaisuuksia ihmisten näkökulmasta. Kolmannessa osassa esitetään ohjenuoria hyvän virheilmoituksen tekemiseksi. 3. Virheilmoitus osana ihmisen toimintaa Virheilmoituksia tarkasteltaessa on lähdettävä siitä, että ne eivät esiinny ilman syytä ja että niillä on läheinen kytkentä ihmisen tavoitteelliseen toimintaketjuun (yksinkertaistus esitetty kuvassa 1). Ilmoituksilla on ihmisen toimintaa ohjaava ja muuttava vaikutus. Tämän vuoksi ihmisen toiminnan perusteiden ymmärtäminen tarjoaa avaimet myös hyvien virheilmoitusten löytämiseksi. Seuraavassa käydään korkealla tasolla läpi nämä ihmisen toiminnan vaiheet ja tarkastellaan, miten virheilmoitus vaikuttaa meihin. Tavoite Toiminta Evaluointi Kuva 1. Ihmisen toiminnan malli [3] 3.1. Ihmisen toiminnan vaiheet Toimintaa selittää tarkemmin mm. Normanin seitsenvaiheinen toiminnanmalli ja PCT-malli, mutta pääpiirteissään ihmisen toiminnan teorioissa esiintyy samat kolme eri vaihetta: tavoite, toiminta ja evaluointi [3]. Ihmisen kaikkea toimintaa ohjaavat tietoiset tai tiedostamattomat tavoitteet ja tarpeet. Nämä voivat olla joko alitajuisia, elämän ylläpitämisen edellyttämiä tarpeita kuten syöminen ja nukkuminen tai korkeamman tason tavoitteita, kuten Playstation-pelin läpipelaaminen ennätyksen saavuttamiseksi. Tavoitteet voidaan ryhmitellä myös joko ihmisen sisäisisiksi tavoitteiksi (esim. nälkä ja väsymys) tai ulkoisen ärsykkeen aiheuttamiksi (esim. liikennevalot tai kello). Tavoitteensa saavuttaakseen ihminen määrittää jonkin toiminnan, joka pohjautuu hänen tietoihinsa ja taitoihinsa [3]. Erityisen tärkeä on muistaa, että käyttäjän tehtävä sellaisenaan ei ole laitteen tai tuotteen käyttäminen vaan pääsy tavoitteeseensa. Tuote vain tarjoaa mahdollisuuden tavoitteen saavuttamiseen. Toimintavaiheessa ihminen suorittaa ne toimenpiteet, joilla hän kokee pääsevänsä lähemmäksi tavoitettaan. Hän esimerkiksi kirjoittaa hakusanan www-sivun hakukoneeseen, näppäilee puhelinnumeron, johon aikoo soittaa tai käynnistää auton virta-avaimella. Virheilmoituksen ilmaantumisen johtava syy aiheutuu yleisimmin toimintavaiheessa. Mahdollisia aiheuttajia on kaksi: ihminen itse tai tuote, jota hän käyttää. Ihmiselle voi sattua erilaisia virheitä, mistä hän johtuen hän toimii toisin kuin oli suunnitellut. Sinkkonen et al luokittelevat ihmisten tekemät virheet kahteen ryhmään: varsinaisiksi virheiksi (virheiksi, jossa ihmisen asettama välitavoite ei ole suorin tie tavoitetta kohti) ja lipsahduksiksi (virheiksi, jossa tavoite ja aikomus ovat oikein, mutta varsinainen toiminto on jostain syystä väärä) [3]. Mielestäni on kuitenkin hyvä huomata myös se asia, että vaikka ihmisen tavoitteet ja varsinainen toiminto olisivat oikeita, voi myös itse tuotteessa olla virheellisiä toiminnallisuuksia. Nykypäivänä esimerkiksi useat ohjelmistot ovat julkaisuvaiheessa hyvinkin keskeneräisiä ja saattavat toimia täysin eri tavalla kuin tuotteen käyttöliittymä antaa ymmärtää. 3

4 Evaluointi- eli arviointivaihe on se hetki, jolloin toiminnan tulos, kuten esimerkiksi virheilmoitus, esitetään käyttäjälle. Evaluoinnilla on kaksi tarkoitusta: selvittää onko tuotteelle tehtävä jokin toimenpide ja täyttyikö asetettu tavoite [3]. Ennen tuotteen käyttötilannetta käyttäjän tulee selvittää, missä tilassa tuote on ja miten sitä voi manipuloida tavoitteen saavuttamiseksi. Tätä vaihetta kutsutaan alkupalautteeksi. Toimintansa jälkeen ihminen tarkkailee tuloksia, ja yrittää selvittää toimiko tuote odotetulla tavalla ja onko tavoite saavutettu. Tuotteen tällöin antamaa palautetta kutsutaan loppupalautteeksi. Virheilmoitus on ehkäpä palautteista tärkein, sillä hyvä ilmoitus tarjoaa käyttäjälle mahdollisuuden oppia virheistään ja siten parantaa varsinaista toimintaa Virheilmoitus osana palautetta Pähkinänkuoressa virheilmoitus on siis osa tuotteen antamaa palautetta käyttäjälle. Usein ilmoitus johtuu käyttäjän tai ihmisen virheellisestä toiminnasta, mutta ilmoitus voi olla myös uutta toimintaa vaativa. On mahdollista, että käyttäjän tavoitteista huolimatta tuote voi jo alkuvaiheessa olla virheellisessä tilassa, jolloin virheilmoitus esitetään ennen käyttäjän toiminnan alkamista. Esimerkkejä tällaisesta tilanteesta voisi olla vaikka GSM-puhelimen väärin aseteltu SIM-kortti, digikamerassa vähissä oleva virta tai tietokoneen emolevyn vioittunut osa. Tällaisissa tilanteissa käyttäjän alkuperäinen tavoite viivästyy ja voi kokonaan muuttua, jolloin virheilmoitus ei enää ole vain osa käyttäjän toimintaa vaan aikaisemman toimintaketjun kokonaan korvaava. Tarkasteltaessa ihmisen toiminnan tasoja virheilmoitus rikkoo aina kaiken automatisoidun ja tiedostamattoman toiminnan ja pakottaa ihmisen toiminnan muuttumaan tietoiseksi ajattelutyöksi. Sinkkonen et alin mukaan automatisoidussakin tilassa ihminen ainakin osittain tarkkailee tuotteen toimintaa ja virheen tai ongelman ilmestyessä hän kiinnitää siihen kaiken huomionsa [3]. Virheilmoitus vaatii täten osakseen ihmisen aktiivista huomiota, ja mahdollisesti korjaustoimenpiteitä tai toiminnallisia askelia taaksepäin. Kaikissa vähänkin monimutkaisemmissa tilanteissa ihminen ehkä alkaa muistella, onko vastaavaa ilmoitusta ehkä ilmestynyt aikaisemmin tai onko sillä yhtäläisyyksiä johonkin vastaavaan aikaisemmin tapahtuneeseen tilanteeseen. Hän joutuu seuraavaksi päättelemään ja päättämään, mitä tulisi tehdä, jotta virhe voidaan korjata (vaihtaa paristot uusiin) tai isommissa tapauksissa saattaa virheen korjausprosessi alkuun (soittaa tekniseen tukeen tai kutsua huoltomies). Joskus käyttäjä voi myös ohittaa virheen ja hyväksyä, että kaikki ei nyt mennyt niinkuin olisi pitänyt. Oli korjaava toiminto mikä tahansa, niin korjaustoimenpiteet ja niihin kuluva työ aiheuttavat tyytymättömyyttä ja pettymystä Oppimisen väline Tuotteen toiminnan oppimisessa virheilmoitusten merkitys on suuri. Kun tuote antaa asiallista palautetta käyttäjän tekemistä virheellisistä toimista, käyttäjä oppii tuotteen toiminnan helpommin ja oikeat toimintatavat ovat helpommin ihmisen saavutettavissa [3]. Ikävä kyllä, yleisesti ottaen virheilmoitusten sisältöön ei suuresti panosteta, vaan virheilmoitukset laativat samat henkilöt jotka toteuttavat tuotteen varsinaiset toiminnallisuudet. Tästä johtuen käyttäjän saama palaute on useasti negatiivista ja jopa käyttäjän toimintaa arvostelevaa ja aliarvioivaa. Useasti myös paisutellaan virhettä ja pelotellaan käyttäjiä. Esimerkiksi Microsoftin Windows-käyttöjärjestelmän englanninkielisestä versiosta löytyy esimerkiksi ilmoitus Catastrophic failure (suomeksi: katastrofaalinen virhe). Virheilmoitus liittyy tietoverkon toimimattomuuteen, mutta keskiverto käyttäjä varmasti pelästyy sanamuotoa yrittäessä päästä verkkopankkiin maksamaan laskujaan. Kaikki haastattelemani henkilöt olivat sitä mieltä, että on oikein antaa virheellisestä toiminnasta ilmoitus, mutta ilmoituksen sävyyn ja sanamuotoon tulisi kiinnittää huomattavasti nykyisiä järjestelmiä enemmän huomiota. Halveksiva ja paisutteleva sävy ei auta yhtäkään käyttäjää. Tätä mieltä on myös Shneiderman, joka toteaa, että käyttäjien tuomitsemisen sijaan järjestelmän antaman virheilmoituksen tulisi ohjata käyttäjää suorittamaan oikea toimenpide [2]. Hän jatkaa, että tarpeettoman vihamieliset viestit, joissa käytetään kärkeviä sanoja, voivat pahasti häiritä kokemattomamman käyttäjän toimintaa. Käyttäjä voi jopa lopettaa kyseisen tuotteen tai kokonaisen tuoteperheen käyttämisen näiden negatiivisten tuntemusten johdosta Vaikutus mielentilaan Virheilmoitusten mielenkiintoisin piirre on se, että harva muu palautemuoto aiheuttaa ihmisissä niin paljon erilaisia tuntemuksia ja reaktioita. Mahdollisia syitä on monia. Virheilmoitus on aina käyttäjän toimintaa heikentävä tai pahimmillaan estävä ilmiö. Käyttäjän suunnittelema toiminta keskeytyy ja hän joutuu reagoimaan tilanteeseen, jollaista ei ehkä koskaan ole ennen kokenut. Osa ihmisistä ehkä kokee, että ilmoitus väheksyy heidän kykyjään, osa kokee että on liian huono käyttäjä ja osa taas kokee varsinaista suuttumusta. Tämän valossa on siis varsin ilmeistä, että 4

5 virheilmoituksen ilmaantuminen esimerkiksi oman tietokoneen tai puhelimen näytölle aiheuttaa ihmisille lisätyötä ja ehkäpä siitä johtuen negatiivisia tuntemuksia. Henkilökohtaisesti minut yllätti havainto siitä, että haastattelemani ihmiset reagoivat virheilmoituksiin karkeasti ottaen kolmella täysin eri tavalla. Yleisin ilmiö oli suhtautua ilmoitukseen neutraalisti. No miten tässä nyt näin kävi -mentaliteetti kuvastaisi tätä ryhmää hyvin. Nämä käyttäjät eivät kokeneet virheilmoitusta henkilökohtaisesti vaan pikemminkin osana normaalia toimintaa järjestelmän kanssa, mutta heidän mielestään ilmoitukset aina hetkittäin häiritsevät työntekoa. Toinen yleinen suhtautumistapa oli suuttumus. Osa käyttäjistä koki, että järjestelmä sellaisenaan on vähintäänkin huono ja virheilmoitus oli seurausta ainoastaan tuotteen huonosta suunnittelusta ja toteutuksesta. Kolmas suhtautumistapa poikkesi kahdesta edellisestä rajusti, sillä nämä käyttäjät suorastaan pelästyivät virheilmoituksen ilmestymistä. Voi kauhea, mitä mä tein! ja En kai mä rikkonut sitä olivat kuultuja kommentteja. Haastattelujen pohjalta minusta alkoi tuntua siltä, että virheilmoituksen tarvitsee olla todella hyvin tehty, jotta tuntemuksien kärkevyyttä pystyttäisiin vähentämään Vaihtoehdot virheilmoituksille Yksi tapa välttää virheilmoituksiin liittyvät ongelmat on poistaa ne kokonaan. Virheilmoituksille onkin pyritty etsimään korviketta suunnittelemalla ja toteuttamalla tuote siten, että käyttäjän virheelliset toiminnot ja syötteet pyrittäisiin korjaamaan automaattisesti. Tällöin esimerkiksi käytettäisiin jotain oppivaa järjestelmää tai hienostuneita algoritmeja, joilla tuote itse voisi oppia tekemään oikeanlaisia toimintoja käyttäjän työmäärän helpottuessa. Haastattelemani ihmiset olivat aluksi hyvin mielistyneitä tähän vaihtoehtoon, sillä he kokivat tällaisen järjestelmän tekevän tarvitun työn kuin itsestään. He kuitenkin alkoivat vierastaa ajatusta, kun esitin, että mitä jos järjestelmä korjaisikin virheitä väärin, esimerkiksi korjaisi oikeita arvoja vääriksi. Shneiderman esittää että vaikka tällaisessa järjestelmässä on omat hyvät puolensa, niin käyttäjä ei oikeastaan koskaan opi oikeita toimintamalleja vaan alkaa entistä enemmän nojaamaan järjestelmän tuottamaan korjausmetodiikkaan [2]. Mielestäni konkreettinen ja hyvin vaarallinen esimerkki on nykyautoihin tulleet luistonestojärjestelmät. Niiden avulla taidoiltaan heikompikin autonkuljettaja voi helposti unohtaa jäisen tien vaarat ja luottaa sokeasti auton korjaavan mahdolliset virheet. 4. Hyvän virheilmoituksen perusteet Millainen sitten on hyvä virheilmoitus? Miten ilmoituksen aiheuttamia negatiivisia tuntemuksia voitaisiin vähentää ja miten ilmoituksia voitaisiin käyttää tehokkaamman ja mukavamman toiminnan sekä oppimisen työvälineenä? Tässä osiossa tarkastellaan tuotteen käyttöliittymään ilmestyviä virheilmoituksia ja etsitään keinoja tehdä ilmoituksesta suorastaan nerokas Sisältö Nyrkkisääntönä hyvänä virheilmoituksena kertoo käyttäjälle, mistä virheestä oikein on kyse, mikä virheen aiheutti, miten ongelma voidaan korjata ja mahdollisesti miten vältän tämän virheen tulevaisuudessa. Shneidermanin mukaan virheilmoituksista saa kattavia ja käyttäjää miellyttäviä loppujen lopuksi varsin vähällä vaivalla. Tuotteen suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä virheilmoitusten tekeminen tulisi antaa esimerkiksi teknisen kirjoittajan tai muun ammatti-ihmisen tehtäväksi sen sijaan, että niitä tekevät ohjelmoijat tai suunnittelijat (insinöörin ajatusmaailma kuitenkin poikkeaa muista ihmisistä). Virheilmoitusten tulisi viitata juuri virheelliseen toimintoon tai tuotteen kohtaan sen sijaan, että ilmoitus sisältäisi jonkin maagisen virhenumeron tai geneerisen yleisvirheen tyyliin Syntax Error. Käytetyn tekstin tulisi olla rakennettu positiiviseen sävyyn sen sijaan, että käytettäisiin kärjistettyjä termejä kuten ei validi, kriittinen tai väärä. Vaikka virhe olisi aiheutunut käyttäjän virheellisestä toiminnasta, tuote voisi ohjata käyttäjä korjaamaan virhe ystävälliseen ja kohteliaaseen sävyyn ja jopa ottaa virheen vastuulleen. Esimerkiksi Virheellinen tieto -ilmoitus voitaisiin esittää tarkemmin ja miellyttävämpänä Tarkista ostajan puhelinnumero - tekstinä [1, 2]. Ilmoitusten tulee olla käyttäjien ja sovellusalueen omaa kieltä sen sijaan, että käytettäisiin jotain ohjelma- tai tuotekohtaisia tekstejä. Sen sijaan, että virheellisestä paitakoon valinnasta ilmoitettaisiin tylyllä tieto virheellinen - tekstillä, voitaisiin käyttää virkettä tuotteen koot ovat välillä Tuote ei myöskään saa riistää tapahtuman ja toiminnan kontrollointia itselleen vaan käyttäjän on annettava pitää ohjakset käsissään. Tuote, joka on käyttäjän näkökulmasta tiettyihin toimintoihin pakottava koetaan ärsyttävänä tai jopa pelottavana [2]. Esimerkki tällaisesta tuotteesta on vaikka UNIX:n komentotulkki, johon aloitteva käyttäjä varmasti turhautuu. Vääriin komentoihin vastataan tylysti ei löydy, virhe -tyylisellä tekstillä eikä mitään helpottavaa ohjenuoraa ole näköpiirissä. 5

6 Ilmoitusten sisällön porrastaminen auttaisi useasti tuotteen käyttäjää. Aluksi ilmoituksesta olisi näkyvillä ainoastaan keskeisin ja ytimekkäin sisältö. Käyttäjän niin halutessa ilmoituksesta olisi jonkinlainen linkki tai viittaus lisätietoihin, kuten tarkempaan virhelähteeseen tai muuhun oleelliseen tietoon. Hyvä tapa olisi esimerkiksi viitata tuotteen mukana tulevaan ohjeistukseen jatkotoimenpiteitä varten [3]. Tällä tavoin käyttäjä pystyy saamaan lisäinformaatiota, mutta voi jo ensimmäisen ilmoituksen tietää, mitä pitää tehdä. Erityisesti ympäristöissä, jossa käyttäjäkunta koostuu hyvinkin eritasoista käyttäjistä porrastamisella saadaan aikaan miellyttävämpi tuote Havaitseminen Ihminen kommunikoi tuotteen kanssa pääasiassa pelkästään omien aistiensa varassa. Tästä johtuen myös virheilmoitukset ovat havaittava ja niiden on oltava olla selkeästi esillä, jotta virheeseen reagoiminen ja alkuperäisen tavoitteen saavuttaminen olisivat mahdollisimman vaivattomia. Havaitseminen ei saa kuitenkaan perustua pelkästään huomioväreihin tai erilaisiin fontteihin, sillä osalle käyttäjistä jokin suunnittelijasta tai ohjelmoijasta helppo korostustoiminto voi olla ylitsepääsemättömän vaikea. Shneiderman esittelee kirjassaan useita tapoja sijoitella virheilmoitus. Ensimmäisessä vaihtoehdossa ilmoitus sisällytetään hyvin lähelle virheen tapahtumiskohtaa. Jos esimerkiksi www-sivulla jonkin syötekentän arvo on virheellinen, niin virheilmoitus olisi tämän välittömässä läheisyydessä. Toinen vaihtoehto olisi sijoittaa ilmoituskenttä vakiopaikkaan, johon teksti virheen sattuessa ilmaantuisi. Kolmantena vaihtoehtona Shneiderman esittää käytettäväksi dialogi-laatikoita, jotka vaativat käyttäjän reagointia ennen muun toiminnan suorittamista [2]. Valittiin esitysvaihtoehdoksi mikä tahansa, on virheilmoituksen sijaintipaikan oltava ennalta-arvattava ja konsistenssi kaikissa tuotteen toimintatiloissa. Virheilmoituksia esitettäessä voidaan käyttää myös muita aisteja kuin näköä. Yleinen aisti, jota ilmoitusten esittämisessä tai tehostamisessa hyödynnetään, on ihmisen kuuloaisti. Hyvin suunnitellulla äänimerkillä saadaan aikaiseksi tehokkaita ilmoituksia, mutta jatkuva laitteen äännähtely voi käydä pidemmällä aikavälillä ärsyttäväksi. Hyvä esimerkki äänen tehokkaasta käytöstä on mielestäni GSM-puhelimessa akun vähyydestä ilmoittava äänimerkki. Piippaus ohjaa käyttäjää informoimaan yhteyden toista osapuolta, että akku loppuu pian ja mahdollisesti etsimään latausjohtoa. Äänellä voidaan myös korostaa virheen vakavuutta, kuten esimerkiksi prosessilaitoksissa tehdään prosessin vaarantuessa. Normaali tietue voisi tulostua ainoastaan näytölle, mutta huonontuneet suoritusarvot taas aiheuttaisivat hälytysäänen ilmoitukseen yhdistettynä. Varsinkin kriittisissä järjestelmissä voi olla hyvä käyttää erilaisia tehostekeinoja. Tulostuva virheilmoitus, huoneessa vilkkuvat valot ja hälytysäänet voivat hyvinkin olla ne tekijät, jotka pelastavat ihmishenkiä. Tehostekeinoja ei kuitenkaan saa käyttää liian usein, koska seurauksena on ihmisen huomiokyvyn herpaantuminen jatkuvan nyt on kriisi -olotilan vallitessa. Ei ihminenkään turhaan apua huuda. Haastattelemani ihmiset kokivat hieman yllättäen välittömästi esiin ilmestyvät tai muulla tavalla pakkoreagointiin ajavat virheilmoitukset koettiin parhaimmiksi. Tietokoneohjelmissa pidettiin dialogilaatikoita ja popup-ikkunoita muita virheilmoitustyyppejä parempina, koska niitä ei pystyisi mitenkään jättämään huomiotta. Kun heiltä kysyi, että eikö popup-ikkunat alkaisi jossain vaiheessa aiheuttamaan ärtymystä, yleisin vastaus oli että silloinhan sitä oppii olemaan tekemättä virheitä. Tämän pohjalta minusta alkoi tuntua siltä, että virheilmoitukset koettiinkiin eräänlaiseksi kurituskeinoksi, jolla käyttäjä pakotetaan toimimaan vain yhdellä ainoalla tavalla. Vaikka virheilmoitus dialogilaatikon muodossa on helposti havaittavissa oleva palautteen muoto, omasta mielestäni ajatus käyttäjän kouluttamisesta tällaisen ehdollistamisen avulla on pelottava. Äänen käyttämistä ilmoituksen tehosteena vierastettiin. Suurin osa haastatelluista oli sitä mieltä, että äänitoiminnallisuus olisi aluksi mukava lisämauste, mutta pidemmällä aikavälillä se luultavasti olisi hyvinkin ärsyttävä toiminnallisuus Korjausten helpottaminen ja virheiden poistaminen Sujuvan virheenkorjauksen tähden on hyvä, että käyttöliittymä siirtää virhetilanteeseen johtaneet tiedot mahdollisimman tarkasti takaisin käyttäjälle esille, ja virheellinen kohta osoitettaisiin jollain tehokeinolla. Tämän periaatteen rikkovat nykypäivänä erityisesti www-lomakkeet, joissa virheilmoituksen ilmestyminen puuttuvasta tai virheellisestä tiedosta voi hyvinkin tyhjentää kaikki lomakkeen kentät. Pahimmassa tapauksessa käyttäjä joutuu täyttämään kaikki tiedot uudestaan ja toivomaan, että nyt on parempaa onnea matkassa [1, 2]. Mikäli mahdollista, tuotteen olisi myös hyvä kerätä tietoja siitä, mitä ilmoituksia esiintyy useimmin ja käyttää tätä informaatiota jatkokehityksen ja parannusten pohjana. Jonkinlainen loki helpottaa tuntuvasti korjausten tekemistä ja virhetilanteiden karsimista. Nerokkainkaan virheilmoitus ei koskaan korvaa virheettömästi suoritettua toimintoa. 6

7 5. Yhteenveto Virheilmoituksen ymmärtämiseksi on ymmärrettävä se, miten virheilmoitus vaikuttaa ihmisen toimintaan. Yksi pieni ilmoitus voi romuttaa ihmisen koko toimintaketjun, ohjata hänet toimimaan alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavalla, kuormittaa muistia ja vaatii päättelyä ja ongelmanratkaisukykyä. Vaikka ihmisen toiminta onkin nopeaa, ei virheilmoitusten koskaan tule olla suunniteltu osa normaalia toimintaketjua. Todellisuus on paljastanut, että ei ole yhtä parasta tapaa esittää virheilmoitus, vaan kaikissa tavoissa on hyviä ja huonoja puolia. Kaikkia käyttäjiä ei pysty koskaan miellyttämään samalla kertaa, mutta jokainen käyttöliittymiä suunnitteleva tai toteuttava henkilö voi varsin pienellä vaivalla tehdä ilmoituksista paljon miellyttävämpiä ja ainakin subjektiivisesti parempia. Ytimekäs, asiallinen ja korjaavaan toimintaan ohjaava virheilmoitus voi hyvinkin tehdä käyttöliittymälle ja käyttökokemukselle ihmeitä. Vaikka virheilmoituksesta saisi rakennettua kuinka nerokkaan, ytimekkään ja kaikinpuolin miellyttävän tahansa, on muistettava, että virheilmoitus ei koskaan ole parempi kuin virheettömästi toimiva tuote. 6. Lähteet [1] Nielsen, J., Error Message Guidelines, , [viitattu ], URL: < [2] Shneiderman, B., Designing the User Interface, 3. pianos, Addison Wesley, Amsterdam, 1998, 640 s. [3] Sinkkonen I. Kuoppala, H., Parkkinen, J, Vastamäki R., Käytettävyyden psykologia, Edita Publishing, 2. painos, IT Press, Helsinki, 2002, 345 s. 7