Yksittäispuut ja puukujanteet

Transkriptio

1 Rinteen muotoja myötäilevät pienialaiset aukot mahdollistavat lakilinjan säilymisen. Maisemallisesti erittäin merkittävillä lakialueilla kannattaa avohakkuut unohtaa ja hoitaa puuston uudistaminen esim. poimintahakkuin. Rantametsät ovat vesimaiseman tärkeitä kehyksiä. Niiden hoidossa tulisi käyttää samanlaista harkintaa kuin kehys- ja lakimetsien hoidossa. Rantarakentamisessa tulisi rantametsä aina säilyttää ja tarvittaessa sitä tulisi vahvistaa, sillä vesimaisemassa kauas näkyvät aukot ja niistä loistavat nurmikentät rikkovat karkealla tavalla yhtenäisen rantavyöhykkeen. Rantametsiä ei ole merkitty maisemanhoitokarttoihin, sillä hoitosuositus koskee kaikkia rantametsiä. Peltojen metsitystä arvokkailla viljelyalueilla tulee välttää niin kauan, kuin alueella vain toimii jonkinlaista maataloutta. Peltojen metsitykset tulee ohjata maisemallisesti vähemmän merkittäville alueille, kuten pienialaisille metsän ympäröimille pelloille tai eheyttämään selänteen ja pellon rikkonaista rajavyöhykettä. Pienelläkin metsitettävällä alalla voi olla useita erilaisia kasvupaikkoja, joita mahdollisissa metsityksissä kannattaa ilmentää. Rehevillä kasvupaikoilla voidaan käyttää vaihtelevia lehtipuulajeja, jossain määrin jopa vaahteraa ja lehmusta, karulla ja kuivalla paikalla kasvaa parhaiten mänty. Harkituissa paikoissa myös lehtikuusi- ja haaparyhmät voivat rikastuttaa tulevaa metsämaisemaa. Metsän hoidossa kannattaa huomioida myös virkistysarvot. Perinteisten näköalapaikkojen näkymät kasvavat ilman hoitoa umpeen. Uusia näköaloja voidaan muodostaa avaamalla näkymiä runkojen läpi. Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä paikkoja, kuten vanhoja tanssipaikkoja tai keinukallioita voidaan hoitaa puistomaisina. Kylän tärkeiden reittien, kuten kylänraitin tai kunto- ja luontopolkujen, virkistysarvo voi kärsiä vuosia harkitsemattomien metsänhoitotoimenpiteiden seurauksista. Mikäli metsänomistaja harkitsee tonttimaan myymistä metsäiseltä alueelta, tulee metsänhoidossa ottaa huomioon myös tulevien asukkaiden elinympäristö. Kauniin puustoisesta tontista voi pyytää paremman hinnan kuin avohakkuualueella olevasta. Yksittäispuut ja puukujanteet Arvokkaat yksittäispuut ovat valossa kehittyneet kaunismuotoisiksi ja ne muodostavat maisemaan maamerkin. Karttoihin on arvokkaiksi yksittäispuiksi merkitty kaikki rauhoitetut puut sekä muut maisemassa merkittävimmät yksittäispuut. Osa näistä on vasta kehitysvaiheessa, eikä vielä ole saavuttanut lopullista majesteettisuuttaan. Karttoihin merkittyjen puiden lisäksi on kylissä varmasti useita muitakin vaalittavia puuyksilöitä. Yksittäispuun hoidossa on tärkeintä säilyttää ne olosuhteet, jotka ovat saaneet sen kehittymään erityislaatuiseksi yksilöksi. Useimmiten avoin ympäristö on puun tärkein elinedellytys. Puun viereltä tulee siis poistaa muu puusto ja pensaikko niin laajalta alalta, että puun kasvu ei häiriinny. Vanhat komeat puukujanteet ja -rivit ilmentävät yleensä merkittävää paikkaa. Ne johtavat komeaan rakennukseen tai reunustavat arvokasta tietä. Toisinaan on puukujanteita istutettu johtamaan tavalliseenkin maalaistaloon tai puurivejä pellon reunaan tuulensuojaksi. Puurivejä hoidetaan pitämällä niiden alusta siistinä vuosittain niittämällä. Puukujanteen tullessa uusimisikään kannattaa uusiminen tehdä samaa puulajia käyttäen. Puurivi uusitaan kokonaan kerralla, sillä väleihin istutetut täydennystaimet eivät pääse kunnolla kehittymään isompien puiden varjossa. Kaksirivisissä kujanteissa voidaan ensin uusia kujanteen toinen puoli ja parin vuoden kuluttua toinen. Uusia puukujanteita ja -rivejä kannattaa perustaa harkiten pitäen mielessä perinne, jonka mukaan puurivistöt osoittavat maisemassa erityisen merkittävän paikan. Puurivin lajiksi sopivat parhaiten koivu ja kuusi, myös muita luonnonpuita voidaan käyttää. Vältettäviä ovat erikoismuotoiset tai erikoisen väriset puulajit, kuten terijoensalava tai hopeapaju. Metsien hoidossa on aina huomioitava metsälain määräys metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Erityisen tärkeitä säilytettäviä elinympäristöjä ovat pienvesien lähiympäristöt, ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja letot, rehevät lehtolaikut, pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, rotkot ja kurut, jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät sekä karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. oikealla: Rauhoitettu mänty Naavasen kaakkoispuolella erottuu hädin tuskin taustametsästä Viitamäentieltä katsottuna. Onkohan kasvutilaa riittävästi? 19

2 Rakennettu ympäristö Tilakeskukset ovat perinteisesti sijoittuneet matalille moreenikummuille lähipeltojensa ympäröimiksi. Peltojen ympäröimät maatilat näkyvät kauas, minkä vuoksi rakennusten ulkonäkö sekä pihapiiri ovat merkittävä osa kulttuurimaisemaa. Pihapiirien vanhat rakennukset ovat kulttuurimaiseman tärkeää pääomaa, ja niiden korjaus ja säilyttäminen on erittäin tärkeää. Pihapiirin pitäminen siistinä ja selkeänä on kulttuurimaiseman hoitoa. Maatalouden tilakeskukset istuvat yleensä maisemaan luontevasti, vaikka osa niiden rakennuksista olisi uusia tai vaikka ympäröivää kasvillisuutta olisi käytetty hyvin säästeliäästi. Toisin on yksittäisten omakotitalojen laita. Usein pellon reunaan rakennetut omakotitalot näyttävät maisemasta irrallisilta väliaikaisratkaisuilta. Niiden pihojen käsittelyyn ja maisemaan sovittamiseen kannattaa erityisesti panostaa. Pihaan parhaiten soveltuva kasvillisuus on perinteistä maaseudun lajistoa. Pihapuiksi suositeltavia ovat koivu, pihlaja, mänty ja kuusi. Pihaa reunustamaan sopii ylempi kuva: Rakennettu ympäristö ja viljelymaisema lomittuvat hienolla tavalla Koivulahden laaksossa. Kauas näkyvät talousrakennukset ovat maisemassa merkittäviä, joten niiden kunnossapito on maiseman hoitoa. alempi kuva: Honkalan tila on kaunis esimerkki säilyneestä maatilan pihapiiristä. erinomaisesti tuomi. Kauniita pensaita ovat esimerkiksi syreeni, terttuselja ja vanhat pensasruusut. Osana puutarhaa voi olla pienempi tai suurempi hedelmätarha omenapuineen ja herukkapensaineen. Rakennuksen edustalle on maaseudulla perinteisesti perustettu perennapenkki tai useampi. Myös perennaistutuksissa kauneimpia ovat perinteiset lajit, kuten akileija, ukonhattu, tiikerinlilja, harjaneilikka, särkynytsydän, pionit ja kellot, sekä monet muut vanhan puutarhan kasvit. Pihanurmea kannattaa maaseudulla hoitaa monilajisena luonnonnurmena tai siitä voi kehittää ketomaisen tai niittymäisen. Vaaleat tai kirkkaan väriset tiiviit lauta-aidat soveltuvat huonosti maaseutumaisemaan. Perinteisesti pihapiirejä ei ole aidattu. Mikäli tontti halutaan rajata tiukasti, sopii tähän lauta-aitaa paremmin pensasaita tai vaikkapa kiviaita. Pensasaita voi olla leikattu kuusitai lehtipensasaita tai vapaasti kasvava pensasaidanne. Sopivia aitapensaslajeja ovat esimerkiksi syreeni, idänvirpiangervo ja siperianhernepensas. kuvat alla: Rautaharju ja entinen Maamiesseurantalo edustavat kylän arvokasta vanhaa rakennuskantaa. On valitettavaa, että seurantalo ei enää ole aktiivisessa käytössä, vaan yksityisomistuksessa. 20

3 Koivulahden retkisataman huoltorakennus on saamassa seurakseen kodan. On tärkeää, että näin näkyvällä paikalla pienetkin rakennukset sopivat ympäristöönsä niin muotonsa kuin värityksensäkin puolesta. Erittäin hyvin sataman rakennusten väriksi sopisi harmaantuva haapa. Tärkeät näkymät Maisemassa on tiettyjä näkymiä, joiden suunnasta katsottuna maisema näyttää parhaat puolensa. Näkymät voivat olla maisemakuvan kokonaisuuden hahmottamisen kannalta tärkeitä, niissä yhdistyvät useat eri maisemaelementit tai ne voivat olla historiallisesti tärkeitä. Näkymien pitäminen avoimena tai avoimeksi raivaaminen ovat olennaisimpia ja vaikuttavimpia maisemanhoitotoimenpiteitä Perinnemaisemat Perinnemaisemat ovat perinteisten elinkeinojen ja maankäyttötapojen muovaamaa maisemaa. Maatalouden synnyttämiä perinnemaisemia kutsutaan perinnebiotoopeiksi; perinnebiotoopit ovat kulttuurin muokkaamia luontotyyppejä, joilla on arvokasta ja uhanalaista kasvillisuutta sekä hyönteislajistoa. Perinnebiotoopit ovat maatalouden muutosten myötä harvinaistuneet ja uhkaavat kadota kokonaan. Hoidon avulla perinnebiotooppien säilyttäminen on mahdollista. Pohjois-Savolle tyypillisimpiä perinnebiotooppeja ovat metsälaitumet ja hakamaat. Ne ovat kehittyneet entisille kaskimaille. Hakamaat sijaitsevat yleensä lähellä talouskeskusta, metsälaitumet kauempana kylän laitamilla. Hakamaa on puoliavoin, niittymäinen alue, kun taas metsälaidun on puustoinen, mutta sen aluskasvillisuudessa on metsälajien lisäksi niittylajeja. Tuoreet ja kosteat niityt sekä harvinaiset kedot ovat hakamaita avoimempia. Ne ovat aikoinaan toimineet laitumina, ja niiltä on niitetty rehua. Säilyneet niityt ovat usein olleet niin kivisiä, ettei niitä ole kannattanut raivata pelloksi. Hiidenlahdentietä kehystävät rakennukset rajaavat väliinsä mielenkiintoisen tienäkymän. Kaikkien perinnebiotooppien hoidon perusperiaatteena on avoimuuden säilyttäminen tai lisääminen ja maaperän köyhdyttäminen. Mahdollinen puuston harvennus alueilla tulee tehdä usean vuoden kuluessa, sillä maahan jäävät juuret rehevöittävät maaperää. Parasta hoitoa perinteisille laidunalueille olisi laiduntamisen jatkaminen, mielellään maatiaiskarjaa käyttäen. Perinnebiotooppien hoitoon on tehty useita oppaita, joista saa yksityiskohtaiset ohjeet erilaisille alueille. Hyvä opas löytyy esimerkiksi Maa- ja kotitalousnaisten nettisivuilta: Hakamailla ja metsälaitumilla - Opas perinnemaisemien hoitoon Pohjois-Savossa. Suunnittelualueella ei ole arvokkaaksi luokiteltuja perinnemaisemia. Tämän työn yhteydessä ei ole suoritettu minkäänlaista perinnemaisemien inventointia. Perinnebiotooppeja, joiden hoitoon viljelijä saa ympäristötuen erityistukea, alueella varmasti on useita. Alueita ei ole merkitty karttoihin, sillä ne ovat viljelijöiden itsensä tiedossa. 21

4 Tuusjärven alueella on useita kivikautisia asuinpaikkoja. Naavasen asuinpaikat sijaitsevat tällä peltoaukealla, mutta maisemassa niitä ei voi havaita. Muinaisjäännökset Kiinteät muinaisjäännökset kertovat maiseman historiasta ja ovat siten kulttuurimaiseman tärkeitä elementtejä. Muinaisjäännösten säilyminen on tärkeää, ja mielellään ne saisivat myös näkyä maisemassa. Itse muinaisjäännöksiin kohdistuvista hoitotoimenpiteistä on oltava yhteydessä maakuntamuseoon tai Museovirastoon. Virallisen suojelun ulkopuolella olevat historialliset jäännökset, kuten ruukinkuonakasat, hiilimiilut, tervahaudat, uittorakenteet ja muut entisestä elämästä kertovat rakenteet ovat kulttuurimaiseman arvokkaita elementtejä. Niiden hoitoa on säilyttäminen ja varovainen esiin raivaaminen. Esimerkkikuva vanhasta hiilimiilusta, joka on peittynyt niin tiheän kasvillisuuden alle, että sitä tuskin havaitsee. Suojelualueet Natura-, luonnonsuojelu- ja suojeluohjelma-alueisiin ei tässä suunnitelmassa oteta kantaa. Alueiden hoito tulee järjestää erillisen suunnitelman mukaan kulttuurimaisema huomioiden. Maisemanhoitoon myönnettävät tuet ja avustukset Erilaisia tuki- ja avustusmuotoja maiseman ja rakennetun ympäristön hoitoon on monia. Viljelijöille suunnatun maatalouden ympäristötuen perusosan edellytykset sisältävät jo tärkeimmät maisemanhoidon toimenpiteet: pellot tulee säilyttää avoimina ja viljelymaisema hoidettuna, tilan rakennusten ympäristö tulee pitää hoidettuna ja siistinä sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita, kuten reunavyöhykkeitä, yksittäispuita, puukujanteita, lähteitä, puroja ja kosteikkoja tulee vaalia. Lisäksi tuen saaminen edellyttää peltojen keskellä sijaitsevien puu- ja kivisaarekkeiden säilyttämistä sekä pysyvien laitumien hoitoa avoimina. Ympäristötukijärjestelmään sitoutuneet viljelijät voivat hakea maatalouden ympäristötukien erityistukia. Erityistukisopimusmuotoja ovat esim. suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito, monivaikutteisen kosteikon perustaminen ja hoito, pohjavesialueiden peltoviljely, luomu-tuotanto, perinnebiotooppien hoito, luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, perinneympäristön vaaliminen, alkuperäisrotujen kasvattaminen ja alkuperäiskasvien viljely. Myös rekisteröidyt yhdistykset (esim. kyläyhdistykset, metsästysseurat) voivat hakea erityistukea perinnebiotooppien hoitoon ja monivaikutteisen kosteikon perustamiseen. Tukea haetaan siltä työ- ja elinkeinokeskukselta (TE-keskus), jonka toimialueella hanke toteutetaan. 22

5 Yhdistykset voivat sisällyttää rakennetun maiseman hoitotoimenpiteitä kuten luontopolun ja kodan rakentaminen tai yhteisen ranta-alueen kunnostaminen myös paikallisen toimintaryhmän kautta rahoitettaviin hankkeisiin. Hankesuunnitelman ja -hakemuksen voi jättää Kehittämisyhdistys Kalakukko ry:lle. Ympäristötukea voi saada myös metsänomistaja. Ympäristötuella korvataan ensisijaisesti metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämisestä aiheutuvia kustannuksia. Maanomistajalla on myös oikeus saada korvaus, mikäli luonnonsuojelulailla suojellun luontotyypin rajaamispäätös aiheuttaa hänelle merkittävää haittaa. Maisemanhoitotoimenpiteisiin tai rakennusten korjaukseen voi avustusta hakea myös kunnalta. Ympäristöministeriö myöntää valtionavustuksia kulttuuriympäristön vaalimista edistäviin ympäristökasvatushankkeisiin. Rakennusperinnön hoitoon myöntävät alueelliset ympäristökeskukset avustuksia, ja seurantalon korjaamiseen voi Suomen kotiseutuliitolta hakea seurantaloavustusta. Valtakunnallisesti merkittävien rakennusten korjaukseen voi hakea Museoviraston entistämisavustusta. Lähteitä ja lisätietoja: Ahponen Hannele, Suomen luonnonsuojeluliitto ry: Pienvedet - luonnon helmiä. Opas pienvesiluontoon. Helsinki 2008 Haaranen Tarja, Partanen Hannele, Tarvainen Aila: Luonnon ja maiseman monimuotoisuus Perinnebiotoopit, Maa- ja metsätalousministeriön lehtinen 2007 Mantila Airi: Metsien arvokkaiden kohteiden suojelu ja korvaukset Suomessa, Tapio - Metsätalouden perinnekulttuurin suojelu -hanke, muistio Metsälaki /1093 Raatikainen-Rissanen Arja: Hakamailla ja metsälaitumilla - Opas perinnemaisemien hoitoon Pohjois-Savossa. Pohjois-Savon Maaseutukeskus/ Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus luettavissa osoitteessa fi/portal/page/portal/mkn_sivusto/11_jarjesto/10_piirikeskukset/ Pohjois-Savo/02_Pohjois-Savo_Palvelemme/12_Maisemasuunnittelu%20 ja%20-neuvonta/3_julkaisut%20ja%20linkkivinkit/hakamailla_opas.pdf Ympäristöministeriö: Rahoitus ja avustukset, luettu Tienvarsimaiseman hoidosta voi kyläyhdistys tai muu hoidosta kiinnostunut taho sopia Tiehallinnon ja kunnan kanssa. 23

6 24

7 Maisemanhoitokartat Maisemanhoitokarttojen merkinnät arvokas viljelymaisema viljelymaisema raivausta kaipaava viljelymaisema pensoittunut viljelymaisema, ei toimenpiteitä maisemapeltona tai -niittynä hoidettava alue avoimena hoidettava tai avoimeksi raivattava alue puoliavoimena hoidettava tai puoliavoimeksi raivattava alue avoimena hoidettava tai avoimeksi raivattava ranta puoliavoimena hoidettava tai puoliavoimeksi raivattava ranta luonnontilaisena kevyesti hoidettava ranta arvokas saareke, reunavyöhyke tms. puronvarsimetsä kehys- tai lakimetsä kehitettävä reunavyöhyke perinnemaisema muinaisjäännös arvokas yksittäispuu viljelymaisemaan istutuksin sopeutettava pihapiiri tärkeä näkymäsuunta, avoimena hoidettava tai avoimeksi raivattava suojelualue, Natura-, luonnonsuojelu- tai suojeluohjelma-alue 25