Valtuutettuna maailmankongressissa. Lähtöajatus

Transkriptio

1 Valtuutettuna maailmankongressissa Lähtöajatus Kesäkuussa 2008, Suomen Lions-liiton vuosikokouksessa Lappeenrannassa, sain niin kutsutun kuningasajatuksen seuraavan vuoden kesälomakohteeksi. Aikaakin tavoitteen toteuttamiseksi olisi vielä yli vuosi. Lueskelin tuolloin vuosikokouksen ohjelmaa ja huomasin sitten päivämäärät sekä paikkakunnat, jossa tulevat Leijonajärjestön maailmankongressit tullaan pitämään. Seuraavan vuoden maailmankongressin pitopaikka oli Minneapolis. Samaan aikaan tyttäremme Nelli oli viettämässä vaihto-oppilasvuotensa viimeistä kuukautta Blaine nimisessä kaupungissa USA:ssa. Hän oli kertonut viihtyneensä siellä erinomaisesti ja hänen sikäläiset sijaisvanhempansa olivat olleet ihastuttavia niin kuin myös koulu, ystävät ja harrastuksetkin. Kuningasajatukseni syntyi siitä, että Nellin opiskelukaupunki Blaine sijaitsee USA:ssa Minnesotan osavaltiossa vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä Minneapolisin keskustasta. Siinä se. Lähtisimme seuraavan vuoden heinäkuussa Minnesotaan, saisimme tutustua Nellin sijaisvanhempiin ja paikalliseen elämäntyyliin sekä osallistumme leijonajärjestön maailmankongressiin. Meillä olisi myös erinomainen opas matkalle, oma tyttäremme. Puolisoni Minna piti ajatusta erinomaisena ja Nelli suorastaan innostui siitä. Niin myös Nellin sijaisvanhemmat, jotka kutsuivat meidät majoittumaan kotiinsa. LC Riihimäki/Kara-klubin valtuuttamana kohti Minneapolisia Kaikilla hyvässä asemassa olevilla klubeilla on mahdollisuus lähettää järjestön vuosikongressiin valtuutettu edustaja ja varajäsen. Luultavasti matka- ja majoituskustannusten takia tuota mahdollisuutta käytetään hyväksi perin harvoin. Esitin klubille, että olisin kiinnostunut lähtemään maailmankongressiin klubin edustajana ja huolehtisin itse matka- ja majoituskuluista. Eihän kukaan tuota estellyt. Klubi päätti yksimielisesti lähettää minut edustajanaan Leijonajärjestön vuosikongressiin. Tarvittiin myös valtakirja klubilta ja se piti lähettää järjestön pääkallopaikalle toukokuun 1. päivään mennessä tai ottaa se mukaan paikan päälle. Toteutin molemmat vaihtoehdot kaiken varalta. Suunnittelin matkaa koko vuoden ja sain laadittua sopivan matkabudjetin, jonka pystyimme toteuttamaan. Lentomatkat varasin huhtikuun lopulla netistä. Lions-järjestön nettisivujen kautta hoitelin ilmoittautumiset Lions-kongressiin ja varasin samalla hotellin kongressin ajaksi varauspalvelun avulla. Homma toimi erinomaisesti, kun vain uskalsi syöttää luottokorttinumerot ja varmistuskoodit oikeisiin kohtiin. Vuokra-auton varasin vasta kesäkuun puolivälissä ja ihmettelinkin, miten edulliseen hintaan sain reilun kokoisen auton täysin vakuutettuna koko ajaksi, vajaa 30 euroa päivältä.

2 Suomalaiset pääsevät USA:han ilman viisumia ns. Visa Waiver maana, mutta USA:n viranomaiset vaativat elektronisen etukäteishyväksynnän, jonka kukin matkustaja voi tehdä verkkopalvelun avulla varsin helposti. Saimme hyväksynnät samantein, luultavasti täysin automaattisesti. Lentoreitti oli Helsinki Lontoo Chicago Minneapolis ja lähtö iltapäivällä heinäkuun ensimmäisenä. Ihan kohtuullinen lähtöajankohta, sopivasti puolenpäivän jälkeen. Matkalla oli sitten vastoinkäymisiä. Chicagoon saavuttaessa lento oli vartin myöhässä, ja vaikka USA:n maahantulotarkastus kesti luvattoman kauan, niin matkalaukkujen saaminen kesti vielä kauemmin. Matkatavarat eivät siirtyneet jatkolennolle automaattisesti, sillä ne piti kuljettaa tullin läpi. Emme ehtineet jatkolennolle Minneapolisiin, vaikka vaihtoaikaa oli lähes kaksi ja puoli tuntia. Jatkolento ei suinkaan ollut vielä ehtinyt lähteä, mutta n. klo 22:00 paikallista aikaa lentokentällä ei ollut enää kyseisen lentoyhtiön virkailijoita, jotka olisivat ottaneet tullin läpi tuomamme matkatavarat jatkolennolle ja antaneet meille tarkistusliput koneeseen. Epätoivo oli miltei vallata meidät, kun yritimme selvittää tilannetta oudolla kentällä. Hyvin outoa, sillä tuntui, ettei kentällä olisi varauduttu tällaiseen tilanteeseen. Meitä oli nimittäin muitakin saman kohtalon jakavia. Onneksi lentokenttäalueella oli hotelli, jonne pääsimme yöpymään, tosin hieman epätietoisina jatkosta. Hotellin vastaanotosta sain myös lentoyhtiömme palvelunumeron, jota kautta sain järjestettyä jatkolennon seuraavaksi aamuksi klo. 6:30. Herätys oli vähän yli klo. 4 aamulla, joten saimme muutaman tunnin levähdysaikaa, muttei juurikaan unta, koska aika-erokin jo haittasi. Vihdoin Minneapolisiin Heinäkuun 2. päivän aamusta lähtien kaikki sujuikin sitten erinomaisesti. Meitä oli Minneapolisissa vastassa Nellin vaihto-oppilasvuoden sijaisvanhemmat Linda ja Tom. Heillä ja Nellillä oli iloinen jälleennäkeminen jo yli vuoden kestäneen tauon jälkeen. Meilläkin oli ilo tavata tämä pariskunta ensimmäistä kertaa kasvotusten, vaikka sähköpostitse ja puhelimitse heidät olimme jo kohdanneetkin. Kävimme noutamassa automme vuokra-autotiskiltä ja jakauduimme kahteen autoon tavaroidemme kanssa. Suuntasimme kohti Blainen esikaupunkialuetta ja olimme vajaassa tunnissa Tomin ja Lindan kodissa viihtyisällä omakotialueella. Aurinko paistoi ja lämmintä piisasi. Itse asiassa säät suosivat meitä koko sen vajaan kahden viikon ajan, jonka siellä olimme. Koska leijonakokous alkoi vasta seuraavana maanantaina, ehdimme kierrellä turisteina ympäriinsä tutustumassa kulttuurikohteisiin. Ensimmäisenä päivänä kävimme Amerikan suurimmassa ostoskeskuksessa Mall of America:ssa, jonka pinta-ala on lähes puoli neliökilometriä, ja jossa on satoja pikkuliikettä, putiikkia, ravintoloita ja yökerhoja. Sisään mahtui jopa huvipuisto vuoristoratoineen ja erilaisine kieputtimineen. Paikka oli itse asiassa pienen kaupungin kokoinen sisäostos- ja huvittelukeskus. Sukarin Ideaparkit ovat vielä melko pieniä verrattuna Mall of America-ostoskeskukseen. Seuraavana päivänä pistäydyimme jokilaivaristeilyllä Minneapolisin ympärillä virtaavalla mahtavalla Mississippi joella, jonka alku on Pohjois-Minnesotassa ja, joka laskee Meksikon lahteen tuhansia kilometrejä etelämmässä New Orleansissa.

3 Viikonloppuna pääsimme juhlistamaan Yhdysvaltojen kansallispäivää Lindan isän mökillä muutama sata kilometriä Minneapolisista pohjoiseen. Kansallispäivän vietto ei juurikaan poikkea suomalaisesta juhannuksenvietosta, saunominen puuttui, mutta sen korvasi ilotulitus. Ennen mökkireissua kävimme Lake Superiorin lähettyvillä Gooseberry Falls:in kansallispuistossa, jossa oli mahtavia vesiputousmaisemia. Vielä muutama kymmenen kilometriä pohjoisemmassa oli Finland-niminen pikkukylä, jossa pistäydyimme Minneapolis 2009 Esa Ojapalo, LC Riihimäki/Kara ostamassa matkamuistoja. Tuon niminen kylä ei ollut oikeastaan mikään yllätys. Noissa pohjoisissa osavaltioissa on paljon siirtosuomalaisten jälkeläisiä, ja suomalaisia sukunimiä vilisi teiden varsilla. Oikeastaan kaikilla tapaamillamme amerikkalaisilla oli juuret jossain muualla. He laskeskelivat olevansa aina jonkin verran jotain kansallisuutta. Yleensä amerikkalaiset kertoivat ensimmäisenä sen, mistä heidän esivanhempansa olivat lähtöisin, kun saivat kuulla meidän olevan suomalaisia. Varsin usealla oli myös suomalaisia esivanhempia. Omat juuret olivat heille erittäin tärkeä asia. Leijonajärjestön 92. Kansainvälinen kokous Jokilaivaristeilyllä Mississippi-joella. Gooseberry Fallsin kansallismaisemissa Pohjois-Minnesotassa Maanantaina, 6. Päivänä heinäkuuta lähdimme sitten Minnan kanssa Blainen esikaupungista ajelemaan kohti Minneapolista. Tie oli helppo, sillä Lindan ja Tomin kodin vierestä kulkeva tie numero 65 johti suoraan Minneapolisin keskustaan ja hotellimme Crown Plaza Northstar lähettyville. Ajoin auton suoraan hotellin pysäköintikerrokseen ja kirjauduimme hotelliin sisään. Vietyämme tavaramme hotellihuoneeseen lähdimme suunnistamaan kohti kokouspaikkana toiminutta Minneapolis Convention Centeriä. Olimme jo Lindalta kuulleetkin, että Minneapolisissa on erinomainen Skyway-järjestelmä, joka on katutason yläpuolella kulkeva sisäkäytäväjärjestelmä. Suurin osa keskustan rakennuksista on kytketty toisiinsa ilmastoiduin käytävin, joiden varrella on erilaisia liikkeitä, ravintoloita, hotelleita ynnä muita palveluja. Hotelliltamme pääsi Skyway:tä pitkin suoraan kävelemällä kokouspaikalle Minneapolisin Convention Centeriin, joka oli vajaan kilometrin päässä. Saavuimme tuohon mahtavaan kongressikeskukseen sen itäsiivestä, eikä siellä yksittäisiä leijonia lukuun ottamatta näkynyt olevan minkäänlaista maailmankongressia menossa. Ihmettelimme vähäistä ihmismäärää ja etenimme toisesta kerroksesta rullaportaat alas ja oikealle rakennuksen pääovea kohti. Siellä riittikin sitten vilskettä, olihan paikalle tulossa tietojen mukaan virallista klubiedustajaa ja

4 seuralaisineen vieraita odotettiin olevan lähes Saman verran väkeä, kuin on asukkaita kotikaupungissamme Riihimäellä, josta olimme lähteneet liikkeelle muutama päivä aikaisemmin. Epäilimme hotellilta lähtiessämme olevamme hieman alipukeutuneita, sillä olimme sonnustautuneet turistimaisen rennosti shortseihin ja lyhythihaisiin kauluspaitoihin, tosin leijonapinssini komeili tiukasti paidantaskussani. Mutta kun pääsimme perille itse tapahtumakeskukseen, huomasimme sulautuvamme porukkaan täydellisesti. Pukeutumistyylejä oli laidasta laitaan; oli leijonien kesäasuun sonnustautuneita, pikkutakkiin, jakkuihin, t-paitoihin ja shortseihin sonnustautunutta väkeä, eri kansallisuuksia ja kansallisasuja. Porukka oli värikästä ja sitä oli paljon. Tunsimme sopivamme joukkoon täydellisesti. Suunnistimme kohti rekisteröintitiskiä, jossa ei ollut ollenkaan ruuhkaista. Tiskejä oli riittävästi ja niiden takana myös ystävällisiä ihmisiä kokousvieraita auttamassa. Saimme osallistujapassit ja kokousmateriaalin. Osallistujapassin avulla pääsimme sisälle varsinaiselle tapahtuma-alueelle, jossa kävin kirjautumassa täysivaltaiseksi klubimme edustajaksi esittämällä valtakirjani ja todistamalla henkilöllisyyteni passilla. Sain tiskiltä osallistujapassiini Delegate -tarran, joka osoitti valtuuteni perjantain äänestykseen. Pyörimme kokousalueella vielä tovin tutustuaksemme alueeseen. Kävimme ostamassa itsellemme leijona t-paidat ja -lippikset. Itselleni löysin leijonaklubitakin, joita oli sattumalta jäänyt jostakin yli. Koska saimme kokousmateriaalin mukana alennuskupongit leijonamyymälään, niin saimme vielä reilun alennuksen ostoksistamme. Kävimme vielä hakemassa pääsylippumme tuleviin ohjelmiin, joihin olimme etukäteen tehneet varaukset. Koska ensimmäisen päivän tärkein asiamme oli rekisteröityminen, lähdimme muutaman tunnin kiertelyn jälkeen takaisin kaupungille, aurinkoiseen Minneapolisiin. Tällä kertaa kävelimme ihan katutasolla etsiäksemme ensimmäisen terassin, jossa saisimme kylmää olutta. Kongressikeskuksessa sellaisia ei löytynyt, ei edes pystybaaria sisältä. Pistäytymispaikkoja löytyi sitten kyllä riittämiin koko kaupungissa oleskelumme ajan. Ensimmäisellä oluella kokouksen ensimmäisenä päivänä.. Hotellille päästyämme pääsimme sitten keskustelemaan muiden leijonien kanssa aulabaarin mukavassa tunnelmassa. Hotellissamme kokoontuivat leijonien pinssikeräilijät, eli Pin Traders ja heitä sitten tapasimme enemmänkin pinssikärryjensä kanssa pitkin viikkoa. Meiltä kyseltiin useasti suomalaisia pinssejä, mutta meillä ei ollut käsitystä tällaisesta toiminnasta ja pahoittelimme, ettei pinssejä meiltä löytynyt. Eivät kyllä olleet mitenkään pahoillaan, ettei meillä vaihtopinssejä ollut. Käväisimme vielä päivällisellä kaupungin keskustassa, jossa ravintolatarjontaa oli yllin kyllin. Ensimmäinen päivä leijonakongressissa oli ohitse. Tiistain aamupäivällä lähdimme kaupungille aamiaiselle ja etsimme sopivaa paikkaa, josta voisimme seurata Leijonien Kansainvälistä Paraatia. Sen oli määrä alkaa klo 10:00. Sää oli

5 aurinkoinen ja lämpötila alkoi kohota mukavasti. Löysimme sopivan aamiaispaikan siinä yhdeksän pintaan Nicollet Mall-kadulta News Room ravintolan ulkoterassilta. Kadun varret alkoivat täyttyä katselijoista, joista suurin osa taisi olla leijonia, heidän puolisoitaan ja jälkikasvuaan. Monella oli tuolit ja retkijääkaapit mukana lyhyehköä leiriytymistä varten. Kymmeneen mennessä kadun reunat olivatkin jo varsin täynnä, ja meillä oli jo edessämme päivän ensimmäiset oluet. Paraati alkoi odotetusti. Ensimmäisenä saapui poliisiauto ja poliisien lippusaattue Color Guard. Sen jälkeen tulivat autosaattueessa Leijonajärjestön johto kärjessään kansainvälinen presidentti Al Brandel, sitten edellinen kv. presidentti Mahendra Amarasuriya, jonka jälkeen varapresidentit Eberhard J. Wirfs ja Sid L. Scruggs III seuraajinaan kansainväliset johtajat. Nämä kaverit puolisoineen näin nyt ensimmäistä kertaa livenä. Johtoporukan jälkeen saapui ensimmäinen lukuisista paraatiorkestereista ja heidän perässään suuri joukko eri maiden Leoja, nuoria, tulevia leijonia. Heidän jälkeensä saapuivat aakkosjärjestyksessä maailman eri maat ja USA:n osavaltiot värien mukaan koodatuissa ryhmissä. Kunkin väriryhmän edellä kulki paraatiorkesteri ja tanssiryhmä, jotka Ravintola News Roomin aamiaisterassilla Nicollet Mall-kadulla Lions järjestön kansainvälinen presidentti Al Brandel puolisonsa Maureen Murphyn seurassa paraatin kärjessä. Ensimmäinen varapresidentti Eberhardt J. Wirfs sekä puolisonsa Margit.

6 kilpailivat keskenään ohjelmillaan, samoin kuin kukin maa omalla ohjelmallaan ja näyttävyydellään. Suomalaiset kuuluivat Skandinaavien ryhmään yhdessä Ahvenanmaan, Tanskan, Färsaarten, Grönlannin, Islannin, Norjan ja Ruotsin kanssa. Virolaiset leijonatkin olivat järjestäytyneet skandinaavien joukkoon, joten lähinaapurimme olivat kaikki samassa kimpassa. Leikkimieliset kilpailut oli jaettu seitsemään kategoriaan. Skandinaavit voittivat univormupukuisten sarjan skandinaavisella kansallispukuloistollaan. Muissa sarjoissa minua miellytti eniten Floats -sarjassa kakkoseksi tulleet MD 27 Wisconsin Cottage Grove Happy Whistlers :in iloiset viheltäjät taustalla soineen Kwai joen silta -vihellysmarssin ja iloisen vatsatanssiesityksen johdosta. Tuon sarjan voitti viikinkilaivalla seilanneet saman moninkertaispiirin Valders Viking Ship. Skandinaavien voittoisa kansallispukuryhmä paraatissa. C-piirimme varapiirikuvernööri Helena Rahko ja miehensä, ID Tapani, sekä taaempana PID Harri Ala-Kulju osallistuivat paraatiin muiden muassa. Kun kaiken kaikkiaan noin kymmentuhatpäinen paraatijoukko yhteensä yli sadasta maailman maasta päättyi järjestävän moninkertaispiirin MD 5M:n paraatiryhmään, oli aikaa kulunut yli kolme tuntia ja meillä Minnan kanssa olutta vähintään yhtä monta tuopillista. Paraatin jälkeen lähdimme kokouspaikalle kiertelemään, katselemaan ja ihmettelemään kansain- Oma paraatiryhmäsuosikkini oli Cottage Grove Happy Whistlers

7 välistä tunnelmaa. Palasimme sieltä kuitenkin hyvissä ajoin hotelliimme. Illalla oli odotettavissa Beach Boyskonsertti, jonne halusimme ehtiä riittävän ajoissa saadaksemme hyvät paikat. Kaikesta huolimatta ehdimme nipin napin konserttiin, mutta saimme kuitenkin hyvät paikat oikealta sivustalta. Beach Boys:ien Californialainen surffimusiikki hitteineen oli erittäin tunnelmaa kohottava, vaikka välillä tuntuikin hivenen huvittavalta, kun ikämiehet lauleskelivat teinirakkaudesta Good Minneapolis 2009 Esa Ojapalo, LC Riihimäki/Kara Al Brandel ja Beach Boys:ien Bruce Johnston Good vibrations konsertissa. Kuva vibrations -konsertissaan. He suhtautuivat kyllä itsekin tuohon sopivalla huumorilla ja itseironialla. Ei siis mitenkään tiukkapipoisesti vedetty konsertti. Konferenssikeskuksen lattia värähteli musiikin, rytmin ja katsojien tahdissa niin, että mietin jo rakenteiden kestävyyttä. Konsertin jälkeen palkitsimme itsemme kunnon päivällisellä ranskalaisen ravintolan ulkoilmaterassilla upeassa iltatunnelmassa. Kolmantena päivänä oli kokouksen avajaistilaisuus, joka alkoi mahtavalla Cheerleaders-esityksellä. Tilaisuus oli kaikin muodoin mahtavaa hengenkohotusta ja sen kv. presidentti Al Brandel kyllä osasi. Hän antoi kokoukselle raportin presidenttivuodestaan, jonka pääteemana oli Miracles Through Service. Upea multimediaesitys vei meidät katsojat läpi hänen toimintakautensa esitellen hänen käyntejään katastrofialueilla ja tukemassa leijonatoimintaa milloin missäkin maailmankolkassa. Saimme tervetulotoivotuksen Minneapolisin kaupunginjohtajalta Raymond Rybakilta. Kansainvälinen Rauhanjulistekilpailun palkinnon kv. presidentti Al Brandel luovutti kilpailun voittaneelle Yennie Shyu:lle, 12-vuotiaalle Kalifornialaistytölle. Kokouksen pääpuheenvuoronpitäjäksi oli saatu Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri Colin Powell, joka kertoi elävästi vallasta luopumisen vaikeudesta. Yhtenä päivänä olet maailman mahtavimman valtion ulkoministeri ja tarvittaessa sinua odottaa yksityisjumbo henkilökuntineen, kun tarvitset matkustaa johonkin. Toisena päivänä oletkin tavallinen kansalainen, ja lentäminen, maasta poistuminen Colin Powell juhlapuhujana. Kuva turvatarkastuksineen aiheuttaa niitä arkipäivän ongelmia, joita kaikki tavalliset ihmiset joutuvat joka kerta kohtaamaan. Tästä minulle tuli mieleen elävästi alkumatkamme vaikeudet. Muutenkin Colin Powell osasi tuoda puheessaan konkreettisia esimerkkejä jokapäiväisessä toiminnassa, kun hän puheessaan kävi lävitse humanitaarisen työn merkitystä maailmassa ja Leijonajärjestön merkitystä vapaaehtoistyön toteuttajana.

8 Avajaistilaisuuden lopuksi oli mahtava lippuparaati, jossa esiteltiin kaikki Lions-maat Leijonajärjestöön liittymisjärjestyksessä. Avajaiset päättyivät värikkääseen silppusateeseen. Aamupäivä oli hurahtanut nopeasti ohi. Kierreltyämme näyttelyhallissa ja nautittuamme pikalounaat siirryimme seminaarisaliin, jossa tapasimme kanadalaisia ja amerikkalaisia leijonia puolisoineen iltapäiväjäätelön merkeissä jäsenhankintaa juhlistavassa tilaisuudessa. Al Brandelkin piipahti tilaisuudessa pikavisiitillä. Jäätelöiden jälkeen kipaisimme sukkulabussilla hotellillemme, ja menimme valmistautumaan iltaohjelmaan. Ilta kuudelta lähdimme n. 300 muun leijonan kanssa katsomaan baseball ottelua Minnesota Twins vastaan New York Yankees valtavassa kuplahallissa Minneapolisin keskustassa. Avaussyötön heitti New Yorkilainen leijonien kansainvälinen presidentti Al Brandel itse. Hänelle ottelu oli varmaankin mieleen, Baseball-otteluliput ja muuta rekvisiittaa. sillä NY Yankees voitti Twinsit tiukassa pelissä 4-3. Ottelun jälkeen bussit veivät meidät suoraan omiin hotelleihimme ja pitkä päivä tulikin täyteen. Torstai aamupäivän kiertelimme Minneapolisin kaupungissa ja kävimme mm. suomalaisen expatin Elina Ruppertin pitämässä FinnStyle putiikissa jutustelemassa ja katselemassa Suomituotteita. Päätoiminta on pitää design tuotteiden nettikauppaa, mutta putiikki oli myös varsin suosittu paikallisesti. Kerrottuamme, että olimme Riihimäeltä, Elina huomautti, että Minneapolisin orkesterinjohtajana toimii kuuluisa riihimäkeläinen kapellimestari Osmo Vänskä. Olimme huomanneet toki kotikaupunkimme kuuluisuuden valtavan kuvan Minneapolisin konserttitalon julkisivussa. Painelimme iltapäivällä leijonakokouspaikalle kuuntelemaan seminaareja ja saamaan uusia ideoita toiminnan kehittämiseksi. Saimme kuulla, mitä ovat ALERT ja Crew at Work ohjelmat ja miten nuorten parissa työskentelyn lomassa voi tuoda esille Leijona-aatetta ja innostaa nuoria Leo-toimintaan. Hyvä ajatus näkyvyyden lisäämiseksi on tehdä leijonatoiminnan yhteyteen ripustettava mainosvaate, josta saadaan monikäyttöinen käyttämällä irtokirjaimia. Näkyvyyttä saadaan lisää aktiivisella tiedottamisella ja valmiiksi laadituilla jutuilla aktiviteeteista lisättynä valokuvilla. Moni päivän ohjelmista jäi kuulematta, sillä niitä järjestettiin samanaikaisesti monessa eri seminaaritilassa. Iltapäivän jälkeen palasimme takaisin kaupungille kävelykierrokselle Mississippi joelle ja päivän päätteeksi päivällistä nauttimaan. Menimme Hard Rock Cafe Minneapolis ravintolaan, joka sijaitsi Minneapolisin suuren kuuluisuuden, poptähti Princen ja hänen 80-luvun taustabändinsä

9 harjoittelukämpän vieressä. Vieressä oli myös valtava koripallo- ja tapahtuma-areena Target Center. Syötyämme palailimme hotellillemme, sillä seuraavana aamuna olisivat äänestykset ja leijonakokouksen päättäjäiset. Perjantaina, kokouksen viimeisenä päivänä, heräsimme hyvissä ajoin ja pakkasimme tavaramme takaisin matkalaukkuihimme. Kävimme kirjautumassa ulos hotellista ja lähdimme viemään tavaroita autoomme. Viiden päivän jälkeen oli auton löytäminen valtavasta parkkihallista hieman vaikeaa, mutta löytyihän se viimein. Siinä etsiskellessämme autoamme, hukkasin leijonapinssini. Luultavasti toisen matkalaukkuni olkahihna sai sen jotenkin irtoamaan. Jätimme matkatavarat autoon ja suuntasimme sukkulabussilla kokouspaikalle. Ehdimme hyvin äänestyspaikalle. Minut ohjattiin rekisteröitymistiskille, jonne Minna ei päässyt enää mukaan, koska ei ollut valtuutettu edustaja. Hän lähti kiertelemään tarvikemyyntialueelle ja minä siirryin rekisteröitymisen jälkeen äänestämään. Kävin suorittamassa tehtäväni ja neuvoin siinä myös apua pyytänyttä japanilaista valtuutettua. Äänestyksen jälkeen etsiskelin Minnan ihmispaljouden joukosta ja suuntasimme päätöstilaisuuteen. Etsimme muut suomalaiset kokousedustajat ensi kertaa käsiimme, kävimme tervehtimässä ja istuuduimme heidän joukkoonsa kokoussalin oikealle sivustalle. Tilaisuus alkoi kv. presidentti Al Brandelin vetämänä. Hän jakoi järjestön humanitäärisen palkinnon australialaiselle Youth Off the Streets organisaation perustajalle isä Chris Rileylle. Sitten olikin nuijanvaihdon paikka. Kv. presidentti Al Brandel otti vastaan tulevan presidentin Eberhard J. Wirfsin virkavalan ja luovutti puheenjohtajan nuijan uudelle presidentille. Uusi presidentti kiitti välittömästi IPIP Al Brandeliä menneestä kaudesta Eberhardt J. Wirfs soitti kappaleen Open Heart konserttiflyygelillä. Kuva Uusi presidentti esitteli multimediaesityksessä itsensä ja kertoi elämäntarinansa. Sen jälkeen hän esitteli juuri alkaneen kautensa ohjelman sekä sen teeman Move to Grow sisällön ja soitti sitten paikalla olleella konserttiflyygelillä teemakappaleensa Open Heart. Järjestöllämme on tänä vuonna soittotaitoinen johtaja. Hän innosti leijonajärjestöä jatkuvaan Margit ja Eberhardt Wirfs uuden leijonakauden alussa Kuva

10 kasvuun ja kehotti meitä leijonia innostamaan myös omaa lähipiiriämme toimintaan mukaan täysivaltaisina leijonina. Tähän teemaan liittyen ja tässä tilaisuudessa hän otti vastaan leijonalupauksen vaimoltaan Margitilta ja näin jäsenkasvulle tuli välittömästi konkreettinen esimerkki. Lopuksi tilaisuudessa käytiin läpi aamuiset äänestystulokset ja uudet valituiksi tulleet virkailijat ja kansainväliset johtajat esiteltiin kokouksen osanottajille. Sen jälkeen asetettiin uudet piirikuvernöörit virkoihinsa yhtäaikaisesti ja juhlavasti. Uusia piirikuvernöörejä oli valtavasti paikalla kaikista maailman kolkista. Tulevat suomalaiset piirikuvernöörit odottivat nimitystänsä seisten. Juuri nimitetty MD107C-piirin kuvernööri Vesa Rauttu puolisonsa Terttu Sihvola-Rautun halauksessa hämärässä kokoussalissa. Tilanne itsessään oli sekä juhlallinen että haikea, sillä nyt oli tuo koko viikon kestänyt tapahtuma lopussa. Tilaisuus päättyi musiikkiin ja kutsuun seuraavan vuoden kansainvälisen kongressin Sydneyhin Australiaan. Omasta kokemuksesta voin suositella käyntiä vuosikongressissa, jos haluaa tutustua uusiin leijoniin ja osallistua seminaareihin, jossa saa uusia ajatuksia ja tukea omille ajatuksille. Myös itse järjestelyistä Minneapolisissa täytyy antaa täydet pinnat tapahtuman järjestäneille piirin MD5-M leijonille. Oli aivan uskomattoman upeat esitykset, loistava kokoontumispaikka ja erinomainen ympäristö. Minneapolisin leijonat voivat olla tapahtumasta ylpeitä. Päivä oli kääntynyt jo iltapäiväksi, kun lähdimme sukkulabussilla takaisin hotellillemme, jossa pidimme automme vielä parkissa. Haimme automme ja heitimme hyvästit upealle kaupungille ja suuntasimme takaisin Blainen esikaupunkiin. Vietimme vielä viikonlopun Minneapolisin ympäristössä, ennen kuin aloitimme kotimatkamme seuraavana maanantaina. Paluumatkalla meillä oli päinvastainen lentoreitti kuin tullessa. Varmuuden vuoksi vaihdoimme Minneapolisista lähtömme aikaisempaan koneeseen, sillä epäilimme vaihdon sujuvuutta Chicagon kentällä. Tällä kertaa ongelmia ei ollut. Matkasimme sitten Chicagosta Lontoon kautta kotisuomeen. Matkan aikana vuorokausikin vaihtui ja olimme rättiväsyneinä takaisin kotona tiistaina iltapäivällä. Oli reissu heitetty ja siitä jäi hienot kokemukset sekä mukavat muistot.

11 Esa Ojapalo, LC Riihimäki/Kara, Minneapolis 2009 Esa Ojapalo, LC Riihimäki/Kara