KL10 Heprea Ryhmä 2,

Transkriptio

1 Tervetuloa Raamatun heprean pariin! KL10 Heprea Ryhmä 2, Teologinen tiedekunta Tuukka Kauhanen Tavoite riittävät valmiudet heprealaisen Raamatun lukemiseen apuvälineiden kanssa hyvä pohja myöhempien heprean muotojen sekä muiden seemiläisten kielten opiskeluun Kurssi-infoa: lukuvuosimoniste (yleistä) WebOodi (ajantasaiset opetustiedot) kotisivu: (aikataulusuunnitelma, oppimateriaali) (linkki) Tervetuloa Raamatun heprean pariin! Raamatun heprea Varsin intensiivinen kurssi, joka vaatii jatkuvaa aktiivisuutta luentoja 112 t, mutta kokonaistyömäärä 10 op = 266 t 40 min luentokertaa kohti on hyvä varata keskimäärin 3 t itsenäistä työskentelyä Luennot: Tule ajoissa! Luentojen rakenne Kotitehtävien tarkistus pienryhmätyöskentelynä Kysymysten/ongelmien koontia yhteisesti Tauko n Sananselitys ja kielioppia Hepreantaidosta on suurta hyötyä teologille kun sitä taitoa käyttää! Kuollut kieli myöhäisimpiä muotoja puhuttu n. vuoteen 200 jkr. asti oppineiden kielenä (Mišnan heprea) käytössä myöhäiskeskiajalle saakka nykyheprea ei Raamatun heprean luonnollista jatkumoa, vaan tietoisesti elvytetty kieli Korpuskieli kielimuotoa esiintyy vain tietyssä korpuksessa eli tekstikokoelmassa (heprealainen Raamattu eli Vanha testamentti) rajallinen tekstimäärä aiheuttaa vaikeuksia niiden sanojen tulkinnassa, jotka esiintyvät vain harvoin Raamatun heprea Raamatun heprea Seemiläinen kieli seemiläiset kielet luoteisseemiläinen kielihaara kanaanilaiset kielet lähimmät sukulaiskielet muut kanaanilaiset kielet (foinikia/puuni ja moab) sekä ugarit ja aramea edustaa seemiläisten kielten eriytymisen melko myöhäistä vaihetta; kirjallista vaihetta varhaisempaa kehitystä voi päätellä mm. arabian perusteella Konsonanttikieli konsonanteilla ja vokaaleilla erilainen (mutta yhtä tärkeä) tehtävä yleistäen: konsonantit antavat yleismerkityksen, vokaalit kieliopillisen muodon sanojen hahmottaminen on helpompaa kun konsonanteilla on kirjoituskuvassa hallitseva asema Konsonanttikieli Varsinaiset kirjainmerkit ovat konsonantteja, vokaalit osoitetaan niihin liitettävillä lisämerkeillä kieltä hyvin osaava tulee toimeen pelkkien konsonanttien kirjoittamisella: vokaaleja alettiin merkitä vasta kun kieltä ei enää opittu äidinkielenä

2 Heprean konsonantit Heprean vokaalit laryngaalit/faryngaalit Allofoni = tietyn foneemin ( kirjaimen) erityinen äänneasu Lisää tietoa kirjoittamisen historiasta: Nuolenpäistä aakkosiin -verkkonäyttely Vokaalit pääsääntöisesti määrittävät sanan kieliopillisen muodon. Tältä kannalta niillä on kaksi tärkeää ominaisuutta: Pituus ylilyhyt/vokaaliton lyhyt pitkä Väri: kolme ryhmää i, e a u, o Perfekti loppuunsaatettu, varma mennyt aika taivutus: päätteet Imperfekti keskeneräinen, mahdollinen, ehdollinen nykyaika/tulevaisuus taivutus: etuliitteet (ja päätteet) erityistapaus: kons. impf. ja + impf. aina mennyt aika pääsana (PS) ja attr. attr. seuraa PS:n sukua lukua A N G määräytyneisyyttä subj. ja pred. pred. (kun se on nomini) seuraa subj.:n sukua lukua jos pred. on adjektiivi, se on ilman artikkelia attr. aina PS:n jälkeen sanajärjestys vapaa (genetiivirakenne) gen. ja status constructus (st.cstr.) ei kongruenssia statukset: gen.: status absolutus st.cstr. st.cstr. edeltää genetiiviä Esittely א מ ן א נ י XXX מ י א ת ה (.m) מ י א ת (.f) א ת ה / א ת YYY ה וא (m.) ZZZ ה יא (.f) ZZZ minä olen XXX kuka sinä olet? sinä olet YYY hän on ZZZ tukea ; totisesti, aamen ( āman vahvistaa, א מ ן refleksiivisesti olla tuettu, olla varma ) Huudahdus, jota käytetään kun hyväksytään tai vahvistetaan jotain 5. Moos. 27:15 Kirottu on jokainen, joka veistämällä tai valamalla valmistaa jumalankuvan tai teettää itselleen sellaisen kuvan ja palvoo sitä salassa, sillä se on Herralle iljetys. Ja koko kansa vastatkoon: Aamen. 1. Aik. 16:36 Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Kansa sanoi: Aamen!, ja ylisti Herraa. HY/AY / Tuukka Kauhanen

3 א מ ן א מ ן Septuagintassa useimmiten γένοιτο tapahtukoon, muutaman kerran ἀμήν, Vulgatassa amen Esiintyy UT:ssa 129 kertaa, todennäköisesti käytetty varhaiskristillisessä liturgiassa: Gal. 1:3, 5 Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen. 1. Kor. 14:16 Jos kiität Jumalaa vain hengelläsi, miten paikalla oleva ulkopuolinen voi sanoa kiitokseesi aamenen, kun hän ei ymmärrä mitä sanot? Liturginen käyttö taustalla myös Johanneksen ilmestyksessä, esim. 1:6 hänelle kunnia ja valta aina ja ikuisesti! Aamen. personifioituna: 3:14 Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku Erittäin laajalle levinnyt ilmaus useimpien kirkkokuntien liturgiassa yksityisten rukouksissa retoriikassa kaikilla puheen tasoilla ironisesti Sebaot Herra יהוה צב א ות Sebaot Herra יהוה צב א ות Varsin yleinen nimitys Jumalasta muualla kuin Pentateukissa (yli 200 kertaa) sotajoukko joukko, צ ב א mon. fem. צב א ות Sanalla myös merkityksestä joukko johdettuja erityismerkityksiä: enkelit : Minä olen Herran sotajoukon päämies (Joos. 5:14) taivaan joukot = tähdet (?): He kumarsivat kaikkea taivaan joukkoa (2. Kun. 17:16) kulttipalvelus, pakkotyö Em. perusteella: Sotajoukkojen, enkelten, taivaan joukkojen Jahve Entäpä: צ ב א kaikkeus Tätä voisi tukea sanan monikäyttöisyys sekä sen monikon käyttäminen Jumalan epiteettinä Herra Jumala Sebaot = Jahve, kaikkeuden Jumala Septuagintassa: τῶν δυνάμεων (sota)voimien (Herra) παντοκράτωρ kaikkivaltias (näin myös UT) Σαβαώθ Sebaot (myös Room. 9:29, Jaak. 5:4) Vulgatassa: dominus exercituum joukkojen (paitsi nk. gallikaanisessa Psalttarissa virtutum voimien ) Herra UT: omnipotens kaikkivaltias (paitsi Σαβαώθ Sabaoth) Miten pitäisi kääntää nykyään? KR 1933/38 ja 1992: Herra Sebaot Sebaot Herra יהוה צב א ות Taustalla yleisseemiläinen sana jumala (vrt. arab. ilāh jumala josta al-ilāh allāh Jumala ; aram. elāhā) El tai Eli oli kanaanilaisen ylijumalan nimi; heprealaisessa käytössä yleisnimitykseksi jumaluudelle tai el (tms.) oli yleisnimitys protoseemiläisessä kielessä ja eriytyi ylijumalan nimeksi Elohim on toisaalta sanan el monikko, toisaalta pelkästään monikossa esiintyvä, loogisesti yksiköllinen nimitys Jumalalle (Jahve)

4 Aiemmin pidettiin selvänä että El/Elohim Jahve - erottelulla on uskonnonhistoriallinen tausta Tämän pohjalta Pentateukki (1. 5. Moos.) jaettiin kahden lähteen kesken ( Jahvisti ja Elohisti ) Esim. kertomuksessa Iisakin uhraamisesta (tai sitomisesta ) Elohisti näyttäisi edellyttävän, että poika todella uhrattiin (1. Moos. 22:1 9) ja pelastuminen (j. 10 alkaen) olisi Jahvistin käsialaa: Jumala tahtoi koetella Abrahamia kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, Herran enkeli huusi hänelle Teoriaan ei sellaisenaan enää juuri uskota Monikkomuodon Elohim käyttöä erisnimen kaltaisesti on yritetty selittää mm.: Israelin uskonto oli alkujaan monijumalainen, Jahven noustua ylijumalaksi Elin sijaan hän יהו ה ה וא ( roolin otti kaikkien jumalien Jahve on [kaikki] jumalat / Jahve ה on [ainoa] Jumala, 5. Moos. 4:35) Liittyy kolminaisuusoppiin: VT:n Jumalassa olisi jo implisiittisesti Isä, Poika ja Pyhä Henki VT itse ei anna tukea näille käsityksille Lucifer (1/2) Käsitteet Jumala ja jumalat varsin selvästi erillään VT:ssa Elohim/elohim -väärinkäsityksille hyvin vähän mahdollisuuksia Monikkomuoto Jumala onkin ehkä pelkkä kielellinen erikoisuus ilman uskonnonhistoriallista tai teologista merkitystä Jes. 14:12 (pilkkalaulu Babylonista) Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja. Kointähti = ה יל ל loistava (?) Ei esiinny muualla VT:ssa; tekstiedition mukaan pitäisi olla ה יל ל kasvava kuu Septuaginta: ἑωςφόροσ aamuntuoja, aamutähti = Venus Vulgata: lucifer ( lux, lucis + ferre) valontuoja, aamutähti (kr. Φωςφόροσ) Myytti langenneista enkeleistä Gen. 6: jumalien pojat yhtyvät ihmisten tyttäriin Tästä tulkinta 200 lankeavasta enkelistä, joita johtaa Semiazaz (aram. hän tietää nimen[i]?) (1. Heenok 7) Dan. 4: Valvojaenkelit (ἐγρήγοροι) 2. Heenok 29: Valvojat (Grigori) Lucifer (1/2) Lucifer (1/2) Myytti langenneista enkeleistä Luuk. 10:18 Minä näin, kuinka Saatana sinkoutui taivaasta kuin salama. Ilm. 12:7 9 Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. Jes. 14:12 Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti quomodo cecidisti de caelo lucifer Koska Lucifer on myös lat. henkilön nimi, ja puhutaan taivaalta putoamisesta, Vulgata-käännöksen jälkeen (400 jkr.) esiintyi tulkintoja, joiden mukaan kyse on Lucifer-nimisen enkelin lankeamisesta Ei näytä olevan tietoa siitä, keneltä tulkinta on peräisin Hildegard Bingeniläinen, 1100-luku: Lucifer ensimmäinen enkelten joukossa, halusi olla Jumalan vertainen (Liber divinorum operum 1,1; 1,4) Aelredus Rievallensis, 1100-luku: Babylonin kuningas on Antikristuksen typos; Lucifer-nimi sopii kenelle vaan, joka pröystäilee tiedon valolla Mm. reformaattorit Calvin ja Luther torjuvat käsityksen, että Lucifer olisi Saatanan nimi Monissa kansanuskomuksissa ja populaarikulttuurissa pidetään itsestään selvänä, että Lucifer on Saatanan erisnimi

5 Lucifer (2/2) Lucifer (2/2) Nimi Lucifer on mahdollisesti vaikuttanut käsityksiin Saatanasta Kointähti = Venus: Aamutähti näkyy taivaalla ennen aurinkoa (joka puolestaan symboloi Kristusta); yö väistyy kyllä auringon ansiosta, mutta ensimmäinen valo, joka voidaan nähdä, on Venus valon tuoja : Saatana tuo tiedon/järjen valoa (vrt. Prometheus) valon viejä (ferre tuoda, viedä ): Saatana ryösti tai yritti ryöstää jumalallisen valon omiin tarkoituksiinsa tai: Saatana vie ihmisiltä uskon/tiedon/järjen valon Saatana tekeytyy kauniiksi ( valkeuden enkeliksi, 2. Kor. 11:14) ja on antikristus (1., 2. Joh.), ei Kristuksen vastakohta vaan hänen kaltaisensa vastustaja Aamutähti UT:ssa: Minä olen kirkas aamutähti. (stella matutina, Ilm. 22:16) kunnes päivä sarastaa ja kointähti (lucifer) [= Kristus?] syttyy teidän sydämessänne. (2. Piet. 1:19) יה וש ע י ש וע יה וש ע י ש וע Jahve on יהוה יש וע ה = יה וש ע pelastus, KR: Joosua,יה וש ע = lyhentymä nimestä י ש וע mutta teoriassa myös mask. sanasta (.f) pelastus יש וע ה mask. erisnimenä Esran ja Nehemian kirjoissa, KR: Jeesua/Jesua Molemmat Septuagintassa Ἰηςοῦσ, Vulgatassa Iosue Entä UT:n Jeesus? (Ἰηςοῦσ, Vulgata: Iesus) יה וש ע = Jeesus koska esiintyy jo Joosuan kirjassa (ja näk. vasta Esr., Neh.), se on tod. י ש וע nimen varhaisempi muoto tulkintaperinne: Joosuan ja Jeesuksen hahmot yhdistetty jo Barnabaan kirjeessä (12:8 9) ja varhaisilla kirkkoisillä (Justinos, Irenaeus, Tertullianus) ja mahd. jopa jo Hepr. 4:8 Jos jo Joosua olisi vienyt kansan levon maahan (konteks-tissa rinnastetaan Mooses ja Jeesus) י ש וע = Jeesus koska esiintyy vasta Esr., Neh., se on tod. näk. nimen myöhäisempi (arameankielinen?) muoto Jaakobin luuarkku : kaiverrus Jaakob Joosefin poika, Jeesuksen veli arkku on roomalaisajalta, mutta kaiverrus ei kenties aito יה וש ע י ש וע Belsebul Βεελζεβούλ Jeesus = י ש וע = Herra pelastaa vai Pelastus? Matt. 1:21 sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä jos Matteus olisi tietänyt että nimi on hepreaksi ע,יה וש olisi ehkä kirjoittanut sillä hänen kauttaan Herra pelastaa kansansa Sanan י ש וע transkriptiosta: usein näkee muotoa Yeshua Jos a-vokaalia painottaa, kuulostaa feminiinimuodolta; äännä siis [ jē šū a ] saasta lanta, ז ב ל aram. herra, isäntä + ב ע ל saastaisten [asioiden, henkien] herra Itsensä Belsebulin, pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa. (Matt. 12:24; vrt. 27) isäntä asunto talon זב ל hepr. + ב ע ל Jos talon isäntää nimitetään Belsebuliksi, kuinka paljon helpommin sen nimen saa talonväki! (Matt. 10:25) + ב ע ל Βεελζεβούβ: Joidenkin käsikirjoitusten mukaan hepr. זב וב kärpänen Vrt. kärpästen herra

6 ש ד י ש ד י n. 40 kertaa, erityisesti patriarkkakertomukset ja Job Sanan ש ד י merkitys epäselvä Rabbien mukaan ד י + ש = hän joka kykenee Yleisin moderni selitys: verbistä šādad tuhota, hävittää : Tuhon Jumala Vähemmän suosittu selitys: verbistä šādā valua, virrata, kaataa liittyisi sateen jumaluuteen ja ehkä yleisemminkin hedelmällisyyteen: kenties etymologinen yhteys sanaan rinta? ש ד ש ד י suff. mask. du. + yks. 1. poss. minun (molemmat) rintani (Laul. 1:13, 8:10) vrt. teoria hedelmällisyyden jumalatar Ašerasta Jahven puolisona ע מ נ ו ש ד י Septuagintassa Pentateukissa yleensä ilman kreikk. vastinetta, Jobissa παντοκράτωρ kaikkivaltias Vulgatassa omnipotens kaikkivaltias KR 1933, 1992: Kaikkivaltias tällä käännösvastineella on perinteen tuki mutta ei kielitieteellistä pohjaa Esiintyy transkriptiona varsin harvoin John Bunyanin romaanissa The Holy War (1682) Shaddai esiintyy Mansoul-nimisen kaupungin luojana ja maailmankaikkeuden valtiaana prep. ע ם kanssa + mon. 1. suff. + Jumala = Jumala on kanssamme Jes. 7:14 Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Jes. 8:8 Se [= Assyria] levittää siipensä äärestä ääreen yli sinun maasi, Immanuel. Selvästi erisnimi, mutta ketä tarkoittaa? Israelin kansa pakkosiirtolaisuudesta päästyä; jälleensyntynyt Israel, joka pääsee uuteen, läheiseen suhteeseen Jahven kanssa. Daavidin suvusta nouseva kuningas ( Messias ), vrt. Jes. 11:1 Iisain kannosta nousee verso. Jeesus: Matt. 1:23 liittää Jes. 7:14 Jeesuksen sikiämiseen ע מ נ ו Vaikka esiintyy vain 3 kertaa koko Raamatussa, hyvin tunnettu nimi Suosittu niin miehen kuin naisen etunimenä monissa kielissä Suomessa suosittu varsinkin vanhoissa virsiteksteissä Jeesuksen ja Herran ohella Vrt. Kristus, jota on pidetty arvonimenä Nelitavuisena sanana Immanuel saa säkeessä enemmän painoarvoa kuin kaksitavuinen sana VK 1986: 20, 358,