005 Kerttuanjärven kartoitusraportti

Transkriptio

1 005 Kerttuanjärven kartoitusraportti Kerttuanjärvi tarjoaa omaleimaisen pikku muunnelman eteläpohjalaiseksi vaihtoehdoksi järvisuomalaisen näköiselle melontaretkeilylle. (Kuva Pasi Talvitie) YLEISKUVAUS Kerttuanjärvi on Evijärven toiseksi suurin järvi heti kunnan nimikkojärven jälkeen, pintaalaltaan 3,89 neliökilometrin kokoinen. Lukuisten lahtien ja niemien ansiosta Kerttuanjärven rantaviiva on huomattavasti vastaavan kokoisia järviä pidempi. Kumpuilevan maaston ympäröimä Kerttuanjärvi on myös hieman Evijärveä syvempi. Riukuniemen kohdassa syvyys on 3-4 metriä. Kerttuanjärven vedenpintaa on laskettu ja nostettu useaan otteeseen. Varhaisin järvenlasku tehtiin jo 1781, jolloin laskemista toivoivat osakasryhmiä muodostavat kantatilat. Veden pintaa laskettiin myös heti sodan jälkeen 1946, silloin vielä lapiotyönä. Viimeisin vedenlasku toteutettiin 1950-luvun lopulla. Laskun tuloksena järvi kuivui tavoiteltua enemmänkin, minkä takia Vaasan vesipiiri nosti veden pintaa vuonna Järvestä tuli tuolloin kohtuullisen syvä, mutta sen rantoja ei kuunostettu. Osa maanomistajista on myöhemmin ruopannut rantoja omalla kustannuksellaan. Kerttuanjärven kalastossa esiintyy eniten ahventa, haukea ja lahnaa. Tavallisimpien vesilintujen lisäksi järvellä näkyy myös valtakunnallisesti harvinaista mustatiiraa, jonka yksi harvoista pysyvistä pesintäpaikoista on Evijärven lähimmällä lahdella, Puotilahdella. Kerttuanjärvi ensimmäinen asukas oli 1560-luvulla Savosta järven länsipuolelle muuttanut Paavo Kankkonen. Hänestä kertova muistomerkki on pystytetty kivisillan itäpuolelle Esko Kankkosen maille. Järven sanotaan saaneen nimensä Paavo Kankkosen Kerttu-tyttären hukkumisesta järveen. Saman suvun jälkeläisiä on maineikas mäkihyppääjä Veikko Kankkonen, joka voitti kultaa Innsbruckin olympiakisoissa vuonna Veikko Kankkonen on esiintynyt myös Kerttuanjärven kyläjuhlilla. Maasillan länsipäässä on tien pohjoisella puolella Järvelän suvulle kuuluva vanha paja, jota saa käydä kurkistamassa.

2 Kerttuanjärven halkaisevan 300-metriden maasillan aukko on hyvä tähtäin melojalle. Sillan molemmissa päissä on järven historiaan liittyvä kiinnostava nähtävyys. (Kuva Pasi Talvitie) KARTOITUS Kyrönjoen KoskiHäjyt kartoittivat Kerttuanjärven pilvisenä lauantaina Yksikkökajakeilla meloivat Suoku Sirén, Minerva Kallio-Nisula, Laura Yli-Soini, Helena Välimäki, Jaana Kultti ja Anssi Orrenmaa sekä soolokanootilla Pasi Talvitie. Kerttuanjärveä kävivät alustavasti kurkistelemassa Heikki Valijoki, Hannu Nevala ja Anssi Orrenmaa. Kartoitusmelonnan huolto- ja kuljetushenkilönä toimi paikallinen tietäjä ja taustatietojen kertoja Esa Surma-Aho. Kartoitusmelonta aloitettiin hänen rannastaan. Järven kiertämisen jälkeen matka jatkui suoraa Norijoelle. Esa Surma-ahon rantaniityn kohdassa oleva Surma-ahonlahden pikku niemi tarjosi mukavan lähtöpaikan kartoitusmelonnalle. (Kuva Anssi Orrenmaa)

3 SOVELTUVUUS MELONTAREITIKSI Kerttuanjärvi on sellaisenaan mukava kohde pienelle melontaretkelle. Kun järven kiertää rantoja pitkin, kilometrejä kertyy viitisentoista. Rauhallisesti melomalla ja taukoja pitämällä retkellä voi viettää 4-5 tuntia, mutta jo 2-3 tunnin melonnalla saa hyvän käsityksen järvestä. Järven rannoilla ja saarissa on useita sopivia lähtö- ja taukopaikkoja. Kerttuanjärvi rinnastuu monin tavoin muutaman kilometrin päässä idän suunnalla olevaan Evijärveen. Molemmat järvet tarjoavat eteläpohjalaisittain poikkeuksellisia näkymiä järvi- Suomesta muistuttavaan vesimaisemaan. Kerttuanjärvessä ja Evijärvessä on kuitenkin myös toisistaan poikkeavia piirteitä. Suurin ero on järvien koossa, sillä Kerttuanjärven pinta-ala on seitsemäsosa Evijärvestä. Saarten lukumäärä poikkeaa vielä enemmän, sillä Evijärven 132 saaren vastapainoksi Kerttuanjärvessä on vain 4 saarta. Vastineeksi Kerttuanjärvi tarjoaa jatkuvan sarjan kauniita lahtia ja kumpuilevia niemiä, sekä luonnon että kulttuurimaisemana. Evijärven matalasta ja metsäisestä maisemasta poiketen Kerttuanjärveä leimaavat omaleimaisesti vaihtelevat huolitellut maatalouden asutusmaisemat. Evijärvessä tämän tapaisia näkymiä on vain Inankylässä. Keskellä Kerttuanjärveä koivuisena kohoava Pikkusaari antaa mukavan kiinnekohdan melojille. Vasemmalla takana siintää moneen suuntaan avautuvan Saunaniemen kaunis kulttuurimaisema. (Kuva Minerva Kallio-Nisula) TARKEMPI KUVAUS MELONTAREITTINÄ Kerttuanjärven melontaretkelle on monta hyvää lähtöpaikkaa. Yksi helppo paikka on Norijoen lähtöuoman vierestä Latukantie 326:n kohdalla. Tien reunamalle mahtuu hyvin myös auto. Kaluston voi viedä Latukanlahden länsipuolelle Esa Surma-ahon omistaman maapalan kautta. Latukantie kulkee myös Vintonlahden sivua pitkin, mutta tämä lahti on liian matala melottavaksi. Esa Surma-ahon luvalla melomaan voi lähteä myös Surma-ahonlahdelta Esa Surma-aholle kuuluvan rantaniityn edustalla olevalta pieneltä niemeltä.

4 Isosaarelle Pyysalmen yli johtava pengerretty tie on mukava lähtö- ja taukopaikka, mutta autoa ei mahdu jätettäväksi kapealle maapenkereelle. Järven poikki menevän noin 300 metriä pitkä maa- eli kivisillan länsipäästä voi myös lähteä melomaan kohdasta Järveläntie 271. Aivan tämän kohdan pohjoispuolella on Järvelän suvulle kuuluva pieni paja, jonka kohdalle voi jättää myös auton. Sen sijaan maasillan itäpuolella olevan muistomerkin kohdassa ei ole tilaa autolle. Myös Norijoen lasku-uoman tienoo Karvosentien 395 kohdalla Joensuunlahden perukalla on yksi hyvä lähtöpaikka. Kerttuanjärven Joensuunlahden maisemaa etelästä laskevan Norijoen uoman kautta katsottuna. Tämä on yksi monista mahdollisista lähtöpaikoista. (Kuva Anssi Orrenmaa) Kerttuanjärvi tarjoaa melojalle kauniita näkymiä toinen toisensa perään. Saaria on vähän, sen sijaan lahtien, niemien, kumpuilevan maaston ja koivikkojen jatkuva vuorottelu tarjoaa omaa luonnetta luovia erityispiirteitä. Sekä lahtia että niemiä on laskutavasta riippuen Silmiinpistävää oli hyvin hoidettujen maaseudun asutus- ja tuotantomaisemien runsaus, samoin siistien rantamökkien lukuisuus. Pellot ja niityt laskeutuvat monin paikoin rantaan saakka. Erityisen hienona maaseudun kulttuurimaisemana näkyy joka suuntaan Saunaniemen kohdalle levittäytynyt usean talouden asutus. Järven rannalla on paikoin myös metsäisempiä kohtia, esimerkiksi Näätälahden Sorsaniemessä ja Pyysalmenkankaalla. Kerttuanjärven ranta-asutus antaa paljon silmänruokaa melojalle. (Kuva Anssi Orrenmaa,)

5 Pohjoispuolen läntisen rannan pengerrystä seuraavan tien ja järven välissä kasvaa tasaisin välein jatkuva rivi pengertä vakauttavia koivuja. (Alla, kuva Minerva Kallio-Nisula) Kerttuanjärvessä on vain neljä saarta. Niistä suurimmat ovat noin 700 metrin mittainen Isosaari ja noin 250 metrin mittainen koivujen hallitsema Pikkusaari, molemmat pohjoiseteläsuuntaan pitkulaisia. Lisäksi kivisillan luoteispuolella on pieni kaksiosainen Kilusaari, jonka vieressä oli myös matalaa kivikkoa. Isosaaren itäpuolella on pieni Saarenkari. Persoonallisesti moneen suuntaan kurottavat Kerttuanjärven lahdet ja niemet luovat lähes yhtä järvisuomalaisesti vaihtelevan vesimaiseman kuin Evijärvi, vaikka saaria olikin vähän. Evijärveen verrattuna maasto on kumpuilevampaa ja kulttuuripitoisempaa, muistuttaen siten lähinnä Inankylän näkymiä.

6 Kivisilta ja sen aukko tarjoavat melojalle mukavan kiinnekohdan ja maisemaa rajaavan elementin. Aukon eteläpuolella on uimareiden hyppylauta. Sillan pohjoispuolen läntisestä päästä voi nousta maihin ja käydä kurkistamassa Järvelän suvulle kuuluvaa vanhaa pikku pajaa, jota pidetään esittelykunnossa. Maasillan aukon eteläpuoli on tarpeeksi syvä hyppylaudalle (Kuva Anssi Orrenmaa) Toinen melonnalle tilavaikutelmaa luova elementti on Isosaari, jonka pohjoispuolella on isoin selkä, itäpuolella pienempi selkä, eteläpuolella Pyysalmi ja länsipuolella kiilamainen Pyysalmenlahti. Pyysalmenlahden eteläpäässä näkyi joutsenia ja kurkia. Joutsenet ja kurjet ilahduttivat Pyysalmen länsipuolella. (Kuva Minerva Kallio-Nisula)

7 Pyysalmi jää helposti huomaamatta, koska kartan perusteella paikalla voisi kuvitella olevan meloen alitettava silta, mutta kolmisenkymmentä metriä pitkän tiepenkereen alta kulkeekin vain pieni siltarumpu. Sellaisena Pyysalmi tarjoaa melojalle luontaisen taukopaikan, koska tielle on helppo nousta kummaltakin puolelta. Lähtöpaikaksi Pyysalmi ei sovi, koska ainakaan kovin lähellä ei näy sopivaa paikkaa autolle. (Kuva alla) Norijoki laskee etelästä Kerttuanjärveen Joensuunlahden pohjukasta. Norijokea on jonkin matkaa helppo meloa myös tähän suuntaan, mutta risukot haittaavat melomista ylempänä. Norijoen yläjuoksu kaartaa houkuttelevan näköisenä Joensuunlahden eteläpuolella. (Kuva Anssi Orrenmaa)

8 Järven luoteiskulman puolella on pyöreämuotoinen Kylmälahti/Pirttilahti. Pohjoispuolella ovat Latukantiehen päättyvä Vintonlahti ja Latukanlahti. Molemmat poikkeavat Kerttuanjärven muusta maisemasta matalilla lahdilla kasvavien pensastojen ja ruovikkojen ansiosta. Matala Vintonlahti on lintujen suosiossa. Norijoen luusualle johtavaa Latukanlahtea pilkkovat kasvustot tuovat mukavaa vaihtelua maisemaan ja niiden välissä on helppo puikkelehtia melomalla. Ruovikot luovat omaa tunnelmaansa Latukanlahdelle ja Vintonlahdelle. (Kuva Pasi Talvitie) Kapeneva Latukanlahti johtaa padolle, jonka pienestä luukusta vesi putoaa lähes metrin matkan alaspäin. Kulku Norijoelle on parasta tehdä länsipuolelle rantautumalla vasemmalle puolelle, jossa rantautuminen ja kaluston kantaminen tien yli on aivan helppoa. Maanomistaja Esa Surmaaho on antanut myös luvan tähän. Latukanlahden pohjukassa vastaan tulee Kerttuanjärven ja Norijoen välinen pato, joka on helppo ohittaa järveltä katsoen vasemmalta puolelta. (Kuva Minerva Kallio-Nisula)

9 KERTTUANJÄRVEN TERVAHAUDAT Kartoitusryhmään kuulunut geologi Pasi Talvitie paikallisti karttatutkimuksissa useita tervahaudan pohjia Kerttuanjärven lähimaastoissa. Tervahaudoista voisi melko helposti kehittää erityisen houkutuksen Tervareitin tämän osan melojille. Suurin, noin 20-metrinen tervahaudan pohja on Pyysalmenkankaalla noin 100 metriä rannasta. Paikka on Pyysalmen suuntaisesti luoteessa. Melojalle helpoiten lähestyttävä tervahauta on Isosaaren pohjoispäässä oleva pieni tervahaudan painauma, joka on merkitty myös maastokarttoihin. Se on kuitenkin melko lähellä mökkiä. Sorsaniemessä näkyvä tervahaudan pohja on mökkirannan takana ja hieman hankalasti järveltä päin saavutettavissa. Matokankaalla on hieno tervahaudan pohja, joka on kuitenkin vain 50 metrin päässä kesämökiltä. Myös Latukanlahden länsipuolella on tervahauta, joka on kuitenkin Latukanjärven kuivausojan takia hieman hankalasti tavoitettavissa. Helposti saavutettava tervahaudan pohja näkyy Norijoen yläosan länsipuolella juuri ennen kuin joki laskee Karvosentien ali Kerttuanjärveen. Tämä olisi mahdollisesti kaikkein paras kehityskohde, koska siihen yhdistyy hyvä lähtöpaikka sekä Kerttuanjärvelle että Norijoen yläosaan. Kerttuanjärven länsipuolella olevalla Särkijärvellä on suuri tervahauta aivan rannassa. Luonnonsuojelualueena suojeltu Särkijärvi olisi muutenkin houkutteleva melontakohde, mutta sen yhdysoja on liian pieni melottavaksi. Kerttuanjärveä ympäröivistä entisistä tervahaudoista helpoiten saavutettavissa on vasemmalla olevan Isosaaren pohjoiskärjen tuntumassa oleva pieni tervahaudan pohja. (Kuva Anssi Orrenmaa)

10 LUETTAVAA Heikki Junnila ja Heikki Rantatupa: Järviseudun historia I, Esihistoriasta luvulle (1983), 1036 sivua Kerttuanjärven nimistö sekä läheiset vesistönnimet osoittavat Kerttuan suomalaisnautintoihin kuuluvaksi. ( ) Järven Näätälahti-, Turolahti-, Saraniemi- ja Savopuronlahti-nimet viittaavat siihen, että Kerttuanjärven asuttivat suomalaiset ja ehkä nimenomaan savolaiset. ( ) Sijainti Purmojoen varrella Ähtävänjoen läheisyydessä antaa Kerttuanjärvelle hyvin edullisen aseman: sekä kulkuyhteydet rannikolle että kalastusmahdollisuudet ovat erinomaiset. (sivu ) Järven rantamaat olivat haluttuja nautintamaita keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa, jolloin Järviseudulla oli runsaasti valtaamattomia erämetsiä ja vesiä. Savolaiset tunkeutuivat vanhan ruotsalaisasutuksen väliin aina Evijärven Kerttuanjärvelle saakka. Laajahkon Kerttuanjärven rantamille ei silti sopinut kahta savolaisuudisasukasta enempää 1500-luvulla. (kuvateksti sivu 229) Evijärven Kerttuan ja Inankylän talollisilla oli 1626 ja 1641 enemmän karjaa kuin muilla järviseutulaisilla. Kerttuan taloilla oli myös runsaasti niittyjä, joten suuri karjamäärä voitiin ruokkia. (sivu 385) Vuoden 1608 maantarkastuksessa Lappajärven, Vimpelin, Alajärven ja Evijärven Kerttuan talojen kalavedet todettiin hyviksi. Evijärven muiden kylien ja Purmojärven kalavedet olivat kohtalaiset. (sovi 395) Sivut : Kerttuan asutuksen kehittymisestä Toivo Nygård: Järviseudun historia II, Kunnallishallinnon toteuttamisesta luvulle (1983), 927 sivua Kerttuanjärven (ja Myllyjärven) laskemisesta sopimus 1781 ja 1786 (sivu 194) Heikki Junnila ja Tuomo Tuomi: Järviseudun historia III, Järviseudun kansankulttuuri ja sen edellytykset (1990), 923 sivua Kalasaunoja oli vielä 1950-luvulla Lappajärven saarilla ainakin kahdeksan. Myös Evijärven Haapajärvellä ja Kerttuanjärvellä on ollut vanhastaan saunoja. Ne eivät ole enää sisustukseltaan entisen kaltaisia. Niihin on tehty takkapiisi. Entisaikoina nuottakunnat rakensivat kalasaunat. Saunoja käytettiin enimmäkseen syksyisin muikun ja siian pyyntiaikoina. Myös metsästäjät käyttivät niitä levähdyspaikkoina. (Sivu 516) Järviseudun merkittävimmät järvenlaskut 1700-luvulla olivat ( ) sekä Kerttuanjärven lasku vuonna 1781 Evijärvellä. (Sivu 518)

11 Järvenlaskuyhtiöistä sivulla , muun muassa Evijärven Kerttuanjärven laskuyhtiössä vuodelta 1781 oli osakkaina kantatiloja, jotka edelleen jakautuneina muodostivat osakasryhmiä. (sivu 519) Evijärveläisiä pohatoita olivat myös 1800-luvun puolivälissä eläneet ( ) Kerttuanjärven rannalla asunut Matti Niemi eli Pohakka-Matti ( ) (sivu 715) Kartoituskalustoa Kerttuanjärven Surma-ahonlahden rannalla (Kuva Pasi Talvitie)