EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO. Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI. ammattipätevyyden tunnustamisesta. (komission esittämä)

Transkriptio

1 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2002)119 lopullinen 2002/0061 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI ammattipätevyyden tunnustamisesta (komission esittämä)

2 PERUSTELUT 1. TAUSTA Vuoden 2001 toukokuussa, jolloin hyväksyttiin ammattipätevyyden tunnustamista koskeva direktiivi 2001/19/EY 1, Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio totesivat yhteisymmärryksessä, että ammattipätevyyden vastavuoroisen tunnustamisen alalla sovellettavista säännöksistä olisi oltava käytössä koonnelmat, joihin kaikki voisivat vaivatta tutustua. Samanaikaisesti komissio ilmoitti aikomuksestaan jatkaa koontamista kahdessa osassa: alakohtaiset direktiivit yhdistetään ensin, ja sen jälkeen komissio tutkii mahdollisuutta yhdistää yleisestä järjestelmästä annetut direktiivit lainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja palvelujen vapaan tarjonnan helpottamiseksi edelleen Lissabonin huippukokouksen päätelmien mukaisesti. Helmikuussa 2001 komissio antoi neuvostolle tiedonannon Kaikille avoimet uudet eurooppalaiset työmarkkinat 2. Komissio ilmoitti tiedonannossa etenkin ammattipätevyyden tunnustamisen alalla aikovansa: "esittää vuonna 2002 ehdotuksia, joilla pyritään entistä yhdenmukaisempaan, selkeämpään ja joustavampaan järjestelmään ammattipätevyyksien tunnustamisessa. Järjestelmä perustuu nykyiseen yleiseen järjestelmään ja sisältää tapoja edistää laajempaa automaattista tunnustamista"; ja "hyväksyä ensisijaisia toimia, jotka perustuvat nykyisiin tieto- ja viestintäverkkoihin samoin kuin pätevyyksien selkeyttämiseksi käynnissä olevaan työhön. Tarkoituksena on tarjota kansalaisille luotettavia ja kattavia tiedotus- ja neuvontapalveluita, jotka vastaavat heidän henkilökohtaisia tarpeitaan ja oikeuksiaan". Tiedonanto esitettiin Tukholmassa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle 23. ja 24. maaliskuuta Neuvoston päätelmissä todetaan, että "komissio aikoo esittää kevään 2002 Eurooppa-neuvostolle [...] ehdotuksia, joiden tavoitteena on yhtenäisempi, avoimempi ja joustavampi ammattipätevyyksien ja opintojaksojen tunnustamisjärjestelmä" 3. Tiedonannossa esitettyjen suunnitelmien mukaisesti perustettiin ammattitaitoa ja liikkuvuutta käsittelevä korkean tason työryhmä, jonka joulukuussa 2001 julkaisemassa raportissa todetaan ammattipätevyyden tunnustamisesta, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle ammattipätevyyden (säänneltyjen ammattien) tunnustamisen nopeuttaminen ja helpottaminen muun muassa siten, että edellytyksiä muutetaan automaattiselle tunnustamiselle aiempaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/19/EY, annettu 14 päivänä toukokuuta 2001, ammatillisen koulutuksen tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä annettujen neuvoston direktiivien 89/48/ETY ja 92/51/ETY sekä yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien, hammaslääkäreiden, eläinlääkäreiden, kätilöiden, arkkitehtien, farmasian alan ja lääkäreiden toimintaa koskevien direktiivien 77/452/ETY, 77/453/ETY, 78/686/ETY, 78/687/ETY, 78/1026/ETY, 78/1027/ETY, 80/154/ETY, 80/155/ETY, 85/384/ETY, 85/432/ETY, 85/433/ETY ja 93/16/ETY muuttamisesta (jäljempänä SLIM-direktiivi), EYVL L 206, , s. 1. Asiakirja KOM(2001) 116. Tukholmassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, 23. ja 24. maaliskuuta 2001, kohta 15. 2

3 suotuisammiksi, ja lisäksi olisi otettava käyttöön yhtenäisempi, avoimempi ja joustavampi säännellyn ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmä viimeistään vuonna Ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevassa komission toimintasuunnitelmassa 5 todetaan, että nykyistä säänneltyjen ammattien tunnustamisjärjestelmää yhteisössä olisi huomattavasti parannettava sen hallinnoinnin helpottamiseksi ja selkeyden lisäämiseksi sekä menettelyjen nopeuttamiseksi ja helppokäyttöisyyden varmistamiseksi. Yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi helpotettava työnsaantimahdollisuuksia ja palvelujen tarjontaa yhdistämällä säännellyn ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmät yhtenäiseksi, avoimeksi ja joustavaksi järjestelmäksi siten, että tehtävien muutosten avulla pyritään selkeisiin, ajantasaisiin ja automaattisiin tunnustamisen edellytyksiin, sekä hyväksymällä aiheesta esitettävät ehdotukset vuonna 2003 ja panemalla ne täytäntöön viimeistään vuonna Lissabonissa kokoontuneelta Eurooppa-neuvostolta saamansa tehtävän täyttämiseksi komissio hyväksyi vuoden 2000 lopulla tiedonannon Palvelujen sisämarkkinastrategia 6. Tiedonannossa tuodaan esiin palvelujen merkittävä asema taloudessa yleensä, uuden tieto- ja viestintätekniikan myötä syntyvät mahdollisuudet ja käytänteet sekä tarve parantaa rajatylittävän palvelujen tarjonnan edellytyksiä kaikkialla yhteisössä. Ehdotettava uusi direktiivi säänneltyjä ammatteja koskevasta ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmästä liittyy muihin rinnakkaisiin toimiin, jotka myös ovat tulosta Lissabonissa ja Feirassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston vuonna 2000 tekemistä päätöksistä sekä komission marraskuussa 2001 antamasta tiedonannosta "Eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen toteuttaminen". Tiedonannossa kuvataan tavoitteita, jotka asetetaan pätevyyden tunnustamista ja avoimuutta koskevalle strategialle (toimi 1: "oppimisen arvottaminen"). Strategialla tuetaan useita jäsenvaltioiden ja yhteisön aloitteita, jotka koskevat akateemista ja ammatillista pätevyyttä, ja se on kaikilta osin johdonmukainen tämän direktiiviluonnoksen kanssa. Vuoden 2001 kesäkuussa komissio käynnisti julkisen kuulemisen uuteen ammattipätevyyden tunnustamista koskevaan direktiiviin sisällytettäviksi aiotuista tärkeimmistä kohdista. Komissio julkaisi heinäkuussa 2001 Valkoisen kirjan eurooppalaisesta hallintotavasta 7. Siinä komissio esitti aikovansa edistää politiikan eri välineiden käyttöä, mukaan luettuna puitedirektiivit, joiden täytäntöönpanon tekniset yksityiskohdat vahvistetaan "toissijaisissa" säännöissä. Lisäksi se aikoo yksinkertaistaa nykyistä EU-lainsäädäntöä muun muassa yhdistämällä säännöksiä sekä julkaista ohjeet asiantuntijatiedon hankkimisesta ja käyttämisestä. Se aikoo myös yhdistää lainsäädäntöön ja sääntelyyn liittyviä tehtäviä niihin tehtäviin, joita asiaan läheisimmin liittyvät tahot suorittavat (yhteissääntely). On myös syytä muistaa, että Euroopan unioni on sitoutunut EU:n tulevaan laajentumiseen. Laajentuminen tuo yhteisön toimielimille lisää vastuuta yhteisön lainsäädännön soveltamisessa ja hallinnoinnissa Ammattitaitoa ja liikkuvuutta käsittelevä korkean tason työryhmä, loppuraportti, 14. joulukuuta 2001, s. 20. Ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevan komission toimintasuunnitelman kohta 15, asiakirja KOM (2002)... Asiakirja KOM(2000) 888. Asiakirja KOM(2001)

4 2. EHDOTUKSEN PÄÄTAVOITTEET 2.1. Joustavien työvoima- ja palvelumarkkinoiden edistäminen Säänneltyjen ammattien alalla tarvitaan selkeää, turvattua ja nopeaa ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmää vapaan liikkuvuuden takaamiseksi. Tämä on tärkeää sen varmistamiseksi, että avoimet työpaikat täytetään pätevillä hakijoilla ja että markkinoiden kysyntään voidaan vastata pätevien palveluntarjoajien säännöllisillä palveluilla. Pätevien ammattilaisten vapaa liikkuvuus on erityisen tärkeää osaamisyhteiskunnassa. Vapaan liikkuvuuden edellytykset ovat lisäksi osoittautuneet erityisen tärkeiksi silloin, kun pätevästä henkilöstöstä on ollut pulaa tiettyinä aikoina eri jäsenvaltioissa esimerkiksi opettajan, eläinlääkärin, lääkärin ja sairaanhoitajan tehtävissä. Tähän mennessä ammattipätevyyden tunnustamista koskevat säännöt ovat olleet hajanaisia, ja aiheesta on annettu useita erilaisia rinnakkaisia säännöksiä ja määräyksiä. Lainsäädännön eri osien toisistaan poikkeavat yksityiskohdat ja niiden väliset yhteydet ovat johtaneet järjestelmään, jota sekä muuttajat että ammatin harjoittajat ovat pitäneet liian monimutkaisena, vaikeasti ymmärrettävänä, usein epäselvänä ja toisinaan soveltamisen yhteydessä liian hitaana sekä joiltain osin vanhentuneena ja tietyn ammatin erityispiirteisiin soveltumattomana. Jotta järjestelmä ja sen soveltaminen saataisiin selkeämmäksi, helpommaksi ja yksinkertaisemmaksi, tässä ehdotuksessa yhdeksi direktiiviksi tarkistetaan kaikkia tutkintojen tunnustamiseen perustuvia direktiivejä siten, että tärkeimmät edellytykset ja takeet säilytetään, mutta rakennetta yksinkertaistetaan ja järjestelmän toimintaa parannetaan. Ehdotuksessa esitetään lisäksi sijoittautumisoikeuteen sovellettaviin edellytyksiin verrattuna yksinkertaisempia edellytyksiä rajatylittävälle palvelujen tarjonnalle työvoima- ja palvelumarkkinoiden joustavuuden lisäämiseksi Koontaminen ja yksinkertaistaminen Komissio on jo monilta osin koontanut 35:ttä käsiteollisuuden ja kaupan alojen ammatteja koskevaa siirtymädirektiiviä yleisestä järjestelmästä annetulla kolmannella direktiivillä 1999/42/EY 8. Sen jälkeen annetulla direktiivillä 2001/19/EY on edelleen yksinkertaistettu ammattipätevyyden tunnustamisen oikeudellista järjestelmää ja menettelyjä. Edelleen on voimassa noin 12 keskeistä direktiiviä, jotka koskevat seuraavia seitsemää ammattia: lääkäri 9, 8 9 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/42/EY, annettu 7 päivänä kesäkuuta 1999, tutkintotodistusten tunnustamisjärjestelmän perustamisesta vapauttamisdirektiivien ja siirtymätoimenpiteistä annettujen direktiivien soveltamisalaan kuuluvan ammatillisen toiminnan osalta sekä tutkintotodistusten yleisen tunnustamisjärjestelmän täydentämisestä, EYVL L 201, , s. 77. Neuvoston direktiivi 93/16/ETY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1993, lääkäreiden vapaan liikkuvuuden sekä heidän tutkintotodistustensa, todistustensa ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojensa vastavuoroisen tunnustamisen helpottamisesta (jäljempänä 'lääkäreitä koskeva direktiivi'), EYVL L 165, , s. 1, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä. 4

5 yleissairaanhoidosta vastaava sairaanhoitaja 10, hammaslääkäri 11, eläinlääkäri 12, kätilö 13, proviisori 14 ja arkkitehti 15. Nämä direktiivit on annettu pääosin yli 20 vuoden aikavälillä Neuvoston direktiivi 77/452/ETY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1977, yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (jäljempänä 'sairaanhoitajien tutkintojen tunnustamista koskeva direktiivi'), EYVL L 176, , s. 1, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä. Neuvoston direktiivi 77/453/ETY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1977, yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien toimintaa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, (jäljempänä 'sairaanhoitajien toiminnan yhteensovittamista koskeva direktiivi'), EYVL L 176, , s. 8, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä. Neuvoston direktiivi 78/686/ETY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1978, hammaslääkärin tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (jäljempänä 'hammaslääkärien tutkintojen tunnustamista koskeva direktiivi'), EYVL L 233, , s. 1, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä. Neuvoston direktiivi 78/687/ETY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1978, hammaslääkärintointa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (jäljempänä 'hammaslääkärien toiminnan yhteensovittamista koskeva direktiivi'), EYVL L 233, , s. 10, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä. Neuvoston direktiivi 78/1026/ETY, annettu 18 päivänä joulukuuta 1978, tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta eläinlääketieteen alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (jäljempänä 'eläinlääkärien tutkintojen tunnustamista koskeva direktiivi'), EYVL L 362, , s. 1, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIMdirektiivillä. Neuvoston direktiivi 78/1027/ETY, annettu 18 päivänä joulukuuta 1978, eläinlääkäreiden toimintaa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (jäljempänä 'eläinlääkärien toiminnan yhteensovittamista koskeva direktiivi'), EYVL L 362, , s. 7, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä. Neuvoston direktiivi 80/154/ETY, annettu 21 päivänä tammikuuta 1980, kätilön tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (jäljempänä 'kätilöntoimen tunnustamista koskeva direktiivi'), EYVL L 33, , s. 1, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä. Neuvoston direktiivi 80/155/ETY, annettu 21 päivänä tammikuuta 1980, kätilöntoimeen ryhtymistä ja kätilöntoimen harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (jäljempänä 'kätilöntoimen yhteensovittamista koskeva direktiivi'), EYVL L 33, , s. 8, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä. Neuvoston direktiivi 85/432/ETY, annettu 16 päivänä syyskuuta 1985, tiettyä farmasian alan toimintaa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (jäljempänä 'proviisorien toiminnan yhteensovittamista koskeva direktiivi'), EYVL L 253, , s. 34, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä. Neuvoston direktiivi 85/433/ETY, annettu 16 päivänä syyskuuta 1985, farmasian tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi farmasian alalla (jäljempänä 'proviisorien tutkintojen tunnustamista koskeva direktiivi'), EYVL L 253, , s. 37, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä. Neuvoston direktiivi 85/384/ETY, annettu 10 päivänä kesäkuuta 1985, tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta arkkitehtuurin alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (jäljempänä 'arkkitehtejä koskeva direktiivi'), EYVL L 223, , s. 15, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä. 5

6 1970- ja 1980-luvuilla. Tämän lisäksi on annettu kolme direktiiviä yleisestä järjestelmästä 16, jotka on saatettu ajan tasalle sisämarkkinoiden lainsäädännön yksinkertaistamista koskevan aloitteen mukaisesti annetulla direktiivillä (SLIM-direktiivi). Näiden direktiivien koontaminen johtaa yksinkertaisempiin ja selkeämpiin asianomaisia ammatteja koskeviin säännöstöihin. Asianajajien palvelujen tarjoamista ja sijoittautumista koskevia direktiivejä 17 ei ole otettu tässä yhteydessä huomioon, sillä kyseisten direktiivien avulla ei pyritä ammattipätevyyden tunnustamiseen, vaan toiminnan harjoittamista koskevien lupien tunnustamiseen. Asianajajien tutkintotodistusten tunnustamista säännellään nykyisin direktiivillä 89/48/ETY, joka on mukana tässä direktiiviehdotuksessa. Ehdotuksessa ei esitetä suuria muutoksia nykyisiin yhteensovitettuihin säännöksiin, joihin alakohtaisten direktiivien mukainen tunnustaminen perustuu. Vuonna 2001 järjestetyssä julkisessa kuulemismenettelyssä ei tuotu laajalti esiin vaatimuksia tällaisista muutoksista. Komissio ei ole ehdottanut niitä sen vuoksi, että ne eivät sovellu puite-ehdotukseen, jonka avulla pyritään koontamaan laajalti useisiin ammatteihin sovellettavat säännöt ja yksinkertaistamaan niihin liittyvää hallintoa. Tämä ei kuitenkaan estä jatkamasta vuoropuhelua asianomaisten tahojen ja kansallisten viranomaisten kanssa niiden asioiden ja kantojen selventämiseksi, jotka liittyvät eri ammatteja koskevien erityisten toimien toteuttamiseen mahdollisesti tulevaisuudessa. Valmistelutyössä olisi otettava huomioon toimet, joita toteutetaan ehdotetussa yhteisön kansanterveysohjelmassa laadun parantamiseksi terveyden alalla, kuten komission tiedonannossa Euroopan yhteisön terveysstrategiasta 18 todetaan. Pelkän koontamisen lisäksi suoritettu eri direktiivien erilaisten säännösten uudelleentarkastelu on osoittanut, että säännösten järkeistäminen ja kokoaminen yhdeksi direktiiviksi johtaa yksinkertaisempaan ja selkeämpään tulokseen heikentämättä kuitenkaan nykyisiä takeita. Säännösten yksinkertaistamisen lisäksi tarvitaan menettelyjen yksinkertaistamista. Alakohtaisten direktiivien tukena on aiemmin ollut kansallisten virkamiesten muodostamien komiteoiden tai työryhmien lisäksi hallinnollisesti raskaita neuvoa-antavia komiteoita. Muiden direktiivien toiminnan tukena on yksi kansallisista virkamiehistä muodostettu komitea, joka kokoontuu yleensä kaksi kertaa vuodessa (yleisen järjestelmän mukainen koordinointiryhmä). Neuvoa-antavat komiteat ovat keskittyneet koulutukseen, kun taas perustamissopimuksessa ja yhteisön toiminnassa painotetaan vapaata liikkuvuutta tällä Neuvoston direktiivi 89/48/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1988, vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä, EYVL L 19, , s. 16, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIMdirektiivillä. Neuvoston direktiivi 92/51/ETY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1992, direktiiviä 89/48/ETY täydentävästä ammatillisen koulutuksen tunnustamista koskevasta toisesta yleisestä järjestelmästä, EYVL L 209, , s. 25, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/42/EY, annettu 7 päivänä kesäkuuta 1999 (vrt. alaviite 8). Neuvoston direktiivi 77/249/ETY, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1977, asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta, EYVL L 78, , s. 17; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/5/EY, annettu 16 päivänä helmikuuta 1998, asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, EYVL L 77, , s. 36. Asiakirja KOM (2000) 285 lopullinen. 6

7 alalla 19. EU:n laajentuminen tuo mukanaan useita uusia jäsenvaltioita ja kieliä, jotka lisäävät tämäntyyppistä hallinnointia. Nykyaikaiset tieto- ja viestintäjärjestelmät antavat mahdollisuuden entistä joustavampiin tiedonkeruumenetelmiin ja näkemysten vaihtoon. Keinoja EU:n laajuisen yhteistyön lisäämiseksi on jo kehitetty eri ammattialojen ja koulutusalan edustajien keskuudessa. EU:n laajentuminen ja hyvä hallintotapa edellyttävät yksinkertaisempien ja joustavampien menettelyjen noudattamista sen varmistamiseksi, että komissio ja kansalliset viranomaiset tarkastelevat automaattisen tunnustamisen edellytyksiä. Tämä voidaan toteuttaa siten, että kansalliset viranomaiset tapaavat edelleen säännöllisesti yhteisön tasolla komission järjestämissä kokouksissa, minkä lisäksi komission tai jäsenvaltion aloitteesta keskustelun aiheiksi valittavien ulkopuolisten näkemysten ja kannanottojen sisällyttäminen tehdään aiempaa avoimemmaksi. Joustavia yhteisyötapoja on jo otettu käyttöön joillakin aloilla, ja niistä saadut tulokset ovat olleet myönteisiä. Koontaminen, nykyaikaistaminen ja yksinkertaistaminen voidaan siis toteuttaa menettelyissä sääntelyä tukevissa menettelyissä sekä itse sääntelyssä. Komissio katsoo, että jäsenvaltioissa kuulemisessa käytettävien vakiintuneiden toimintatapojen lisäksi yhteisön järjestelmän toimintaa koskevien tietojen, suositusten ja raporttien antaminen voidaan varmistaa EU:n tasolla sellaisten järjestelyjen avulla, joita perustetaan komission ja niiden ammattialojen ja koulutusalan edustuselinten välille, jotka hyötyvät automaattisesta tunnustamisesta koulutuksen yhteensovittamiselle asetettujen vähimmäisvaatimusten perusteella. Järjestelyjen avulla olisi varmistettava, että tietoja ja ohjeita annetaan komissiolle ja jäsenvaltioille säännöllisin väliajoin. Lisäksi niiden avulla olisi taattava, että esille tuodut näkemykset sisällytetään kansallisten virkamiesten seuraavan sellaisen kokouksen esityslistaan, jonka komissio järjestää kyseisestä ammatista. Komissio voisi lujittaa järjestelyä sopivalla tavalla. Komissio aikoo edellä todetun perusteella peruuttaa ehdotuksensa niiden päätösten kumoamisesta, joilla perustetaan neuvoa-antavat komiteat alakohtaisten direktiivien yhteyteen 20, ja antaa tätä ehdotusta koskevan lainsäädäntömenettelyn aikana uuden ehdotuksen neuvoston päätökseksi, jolla kumotaan nykyiset neuvoa-antavat komiteat Hallinnoinnin, selkeyden ja joustavuuden parantaminen Alakohtaisissa direktiiveissä automaattista tunnustamista tukevat direktiivien mukaiset koulutuksen yhteensovittamiselle asetetut vähimmäisvaatimukset. Kyseisiä automaattisen tunnustamisen perustana olevia keskeisiä vaatimuksia on edelleen tarpeen asettaa Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteispäätösmenettelyllä. Joidenkin vaatimusten tekninen ajantasaistaminen voidaan sen sijaan toteuttaa paremmin käyttämällä siirrettyä toimivaltaa. Yhteisön lainsäädännön yleisten sääntöjen perustana olevien teknisten säännösten ja määräysten ylläpitämiseksi suunniteltujen menettelyjen soveltamisessa on otettava huomioon Perustamissopimuksessa ei määrätä yhdenmukaistamisesta koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen aloilla (3 luvussa oleva 149 ja 150 artikla). Sen 47 artiklan 2 kohdassa sallitaan kuitenkin itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana koskevien kansallisten määräysten yhteensovittamista koskevat toimenpiteet, tosin ainoastaan neuvoston yksimielisellä päätöksellä siinä tapauksessa, että "ammatin harjoittamisesta lailla säädettyjä periaatteita, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammattiin pääsyn edellytyksiä" on muutettava yhdessä jäsenvaltiossa. Ehdotus: neuvoston päätös yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien, hammaslääkäreiden, eläinlääkäreiden, kätilöiden, farmaseuttien ja lääkäreiden koulutusta käsittelevien neuvoa-antavien komiteoiden perustamisesta annettujen päätösten 75/364/ETY, 77/454/ETY, 78/688/ETY, 78/1028/ETY, 80/156/ETY ja 85/434/ETY kumoamisesta, asiakirja KOM (1999) 177 lopullinen. 7

8 yhteiskunnan ja tekniikan entistä nopeampi kehitysvauhti. Tältä osin alakohtaiset direktiivit ovat tarpeettoman joustamattomia. Ammattipätevyyden tunnustamista koskevien tärkeimpien sääntöjen olisi edelleen sisällyttävä itse direktiiviin, mutta niiden soveltamisen tekniset erityispiirteet voisivat olla liitteissä ja niiden ajantasaistamisessa voitaisiin käyttää siirrettyä toimivaltaa. Yleinen järjestelmä on osoittanut hyödyllisyytensä noin kymmenen vuoden aikana, jolloin sitä on sovellettu koko ajan laajemmalti. Yleisen järjestelmän avoimuutta, selkeyttä ja takeita näyttäisi kuitenkin olevan tarvetta edelleen parantaa. Vähimmäistakeiden osalta tunnustamismenettelyä koskevat viimeaikaiset tilastotiedot antavat jo vahvaa näyttöä säännöllisestä tunnustamisesta ilman korvaavien toimenpiteiden soveltamista kelpoisuuskokeen tai ohjatun käytännön harjoittelun muodossa. Kokemukset kuitenkin vaihtelevat EU:n alueella. Lisäksi joillakin yleiseen järjestelmään kuuluvilla ammattialoilla on jo edetty pitkälle sellaisten yhteisten vähimmäisvaatimusten laatimisessa, joiden avulla edistetään pätevyyden ymmärtämistä ja tunnustamista 21. Alakohtaisiin pätevyysvaatimuksiin liittyvät toimet, joita edistetään Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun sekä komission tukemien akateemista ja ammatillista pätevyyttä koskevien toimien avulla, helpottavat osaltaan pätevyyden tunnustamista säänneltyjen ammattien alalla. Yleisestä järjestelmästä annetut direktiivit eivät sisällä erityissäännöksiä rajatylittävän palveluntarjonnan edellytyksistä. Sijoittautumisoikeus ja rajatylittävä palveluntarjonta molemmat hyödyttävät palvelutaloutta. Rajatylittävään palveluntarjontaan olisi sovellettava kevyempiä edellytyksiä kuin sijoittautumisoikeuteen. Tästä syystä ehdotuksessa esitetään vaivattomampaa järjestelmää rajatylittävään palveluntarjontaan kuin sijoittautumiseen, tosin suojalausekkeella varustettuna. Myös tällä tavoin alakohtaisten ja yleisestä järjestelmästä annettujen direktiivien rakennetta ja lähestymistapaa voidaan yhdistää menettämättä kummankaan lähestymistavan tärkeimpiä etuja Hallinnon sekä kansalaisille suunnatun tiedotuksen ja neuvonnan parantaminen Ehdotukseen sisältyy myös säännös, jolla lisätään kansallisten viranomaisten keskinäistä ja kyseisten viranomaisten ja komission välistä yhteistyötä yksityisille suunnatun tiedottamisen ja neuvonnan sekä ongelmien ratkaisun aloilla. Tämä on osa sisämarkkinoihin liittyvää laajempaa aloitetta. Tietoja ja neuvontaa kansalaisille kuuluvista oikeuksista ja eduista ammattipätevyyden tunnustamisen alalla olisi tarjottava kansalaisia lähinnä sijaitsevissa toimipaikoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten ja yhteystahojen on annettava tietoja auttaakseen pätevyysvaatimukset täyttäviä tai tunnustamista hakevia henkilöitä vapaata liikkuvuutta koskevissa asioissa. Nykyisiä tiedotus- ja neuvontajärjestelmiä olisi kehitettävä sen varmistamiseksi, että tietoja voidaan vaihtaa nopeasti ja luottamuksellisesti kyseisten viranomaisten välillä. Tavoitteena on saada nopeasti tyhjentävä vastaus yhdessä jäsenvaltiossa esitettyyn kysymykseen, joka koskee tunnustamisen ja toiminnan harjoittamisen edellytyksiä toisessa jäsenvaltiossa. Samanaikaisesti komissio aikoo kannustaa yleisöä käyttämään enemmän Europe Direct -puhelinpalvelua ja kansalaisten vastauspalvelua. Puhelinpalvelu voi tarjota kansalaisille 21 Katso komission vastaus kirjalliseen kysymykseen 3429/93, esittäjä Christian Rovsing. Eurooppalaisia insinöörejä koskeva rekisteri. EYVL C 268, , s

9 nopeasti tietoa sisämarkkina-asioissa puhelimitse ja sähköpostin välityksellä, kun taas vastauspalvelu josta on yhteys puhelinpalveluun ja johon voi myös ottaa suoraan yhteyttä sähköpostin välityksellä tarjoaa yksilöllistä neuvontaa erityiskysymyksissä. Komission yksiköt antavat käyttöön puhelinpalvelun toiminnan edellyttämät taustatiedot. Puhelinpalvelussa samoin kuin vastauspalvelussa on jo saatu huomattavasti kokemusta ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyvien tiedustelujen käsittelystä. Nopein ja suorin vastaus kansalaisten tämäntyyppisiin tiedusteluihin on saatavissa näiden palvelujen kautta Yksinkertaisempi ja avoimempi sääntelymenettely Direktiivillä luodaan puitteet paremmalle yhteisön tason hallinnolle. Direktiivi tarjoaa mahdollisimman suuren joustavuuden kuitenkin siten, että EY:n perustamissopimuksen vaatimukset täyttyvät. Se sisältää asianomaisiin toimintoihin parhaiten soveltuvia toiminnan tasoja, eli siinä noudatetaan toissijaisuusperiaatetta. Yksinkertaistamista on tehty selkeyden ja luettavuuden parantamiseksi sekä menettelyjen tehostamiseksi laajentuvassa EU:ssa. Direktiivi on riittävän yksityiskohtainen oikeusvarmuuden takaamiseksi ja epävarmuuden tai kohtuuttoman raskaiden menettelyjen välttämiseksi. Sen avulla pyritään antamaan etusija yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyölle. Lisäksi sen tarkoituksena on lujittaa nykyistä kansallisten viranomaisten keskinäistä ja kyseisten viranomaisten ja komission välistä yhteistyötä kansalaisille suunnatun tiedottamisen ja neuvonnan alalla sekä sen varmistamiseksi, että ongelmat ratkaistaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Ehdotusta on edeltänyt jäsenvaltioiden viranomaisten, ammatillisten yhdistysten ja muiden asianomaisten tahojen avoin kuuleminen, jonka ansiosta asiaan läheisimmin liittyvät tahot ovat voineet tuoda kantansa esiin. Näin ollen ehdotuksessa noudatetaan ja sovelletaan joitakin keskeisiä toimintalinjoja, jotka mainitaan eurooppalaisesta hallintotavasta annetussa valkoisessa kirjassa. 3. OIKEUSPERUSTA Oikeusperusta on sama kuin niiden direktiivien, joiden kumoamista ehdotus koskee. EY:n perustamissopimuksen 40 artiklassa määrätään, että 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toteutetaan "ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen [...] työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi". Sijoittautumisoikeuden osalta EY:n perustamissopimuksen 47 artiklassa määrätään, että 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annetaan direktiivejä "tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta" sekä "itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta". EY:n perustamissopimuksen 55 artiklan nojalla 47 artiklaa sovelletaan palvelujen tarjoamiseen. Siltä osin kuin tämän direktiiviehdotuksen täytäntöönpano ei muuta jäsenvaltioissa niitä ammatin harjoittamisesta lailla säädettyjä periaatteita, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammattiin pääsyn edellytyksiä, neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä EY:n perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohdan mukaisesti. 4. TOISSIJAISUUS JA OIKEASUHTEISUUS EY:n perustamissopimuksen kolmannen osan III osastossa, joka koskee henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaata liikkuvuutta, Euroopan yhteisölle annetaan toimivaltuudet toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä tällä alalla. Toimivaltuuksia on käytettävä EY:n 9

10 perustamissopimuksen 5 artiklaa noudattaen, toisin sanoen vain siinä tapauksessa ja siinä laajuudessa kuin jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, jotka suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten takia voidaan tämän vuoksi toteuttaa paremmin yhteisön tasolla. Yhteisön toiminnassa ei saada kuitenkaan ylittää sitä, mikä on tarpeen suunniteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Nämä vaatimukset täyttyvät tässä ehdotuksessa Toissijaisuus Koulutusjärjestelmän ja ammatillisen koulutuksen sisältö ja järjestelyt kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan EY:n perustamissopimuksen 149 ja 150 artiklan mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia vahvistamaan alueellaan vaadittavan pätevyystason ja muut vaadittavat edellytykset tietyn ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi ja ammatin harjoittamiseksi, sekä kyseisen ammatin käsittämät toiminnot. Kansalliset säännöt voivat kuitenkin muodostua työntekijöiden vapaan liikkuvuuden, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden esteiksi (EY:n perustamissopimuksen 39, 43 ja 49 artikla). Jotta vapaudet tuottaisivat aiotut vaikutukset, on määriteltävä yhteiset säännöt, joiden myötä yhteisön kansalaisen hankkima ammattipätevyys tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa säännellyn ammatin harjoittamiseen oikeuttavalla tavalla. Kyseiset säännöt voidaan vahvistaa vain yhteisön tasolla. Tämän ehdotuksen sisältämät uudet säännöt on laadittu toissijaisuusperiaatetta noudattaen. Periaatetta sovelletaan käytäntöön siten, että palvelujen tarjoamisen vapautta lisätään, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä tiivistetään ammattipätevyydelle asetettuja yhteisiä vähimmäisvaatimuksia noudattaen, komitologiamenettelyjä käytetään entistä enemmän ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten asema direktiivin täytäntöönpanossa muuttuu keskeisemmäksi Oikeasuhteisuus Yhteisön toiminnassa on pitäydyttävä muodon ja sisällön osalta ehdottoman välttämättömään, jotta ehdotuksen suunniteltu tavoite saavutetaan ja toteutetaan tehokkaasti. EY:n perustamissopimuksen 47 artiklan mukaisesti ehdotettava direktiivi täyttää oikeudellisena välineenä tämän vaatimuksen, sillä se velvoittaa jäsenvaltioita saavuttamaan tietyn tuloksen, mutta jättää tavoitteen saavuttamiseen parhaiten soveltuvaa muotoa ja keinoa koskevan toimivaltuuden jäsenvaltioille. Lisäksi ehdotuksessa yhdistetään ammattipätevyyden tunnustamisen alalla voimassaolevat oikeudelliset välineet siten, että tunnustamisjärjestelmää samalla yksinkertaistetaan ja parannetaan saadun kokemuksen perusteella. Tämän ehdotuksen sisältämät uudet säännöt ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Suositeltujen keinojen avulla pyritään lisäämään palvelujen tarjoamisen vapautta, tiivistämään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ammattipätevyydelle asetettuja yhteisiä vähimmäisvaatimuksia noudattaen, käyttämään komitologiamenettelyjä entistä enemmän ja lujittamaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten asemaa direktiivin täytäntöönpanossa. Niissä ei siis ylitetä sitä, mikä on tarpeen asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. 10

11 5. ARTIKLOJA KOSKEVAT HUOMAUTUKSET I osasto Yleiset säännökset 1 4 artikla Direktiiviehdotuksen 1 artiklassa vahvistetaan ammattipätevyyden vastavuoroisen tunnustamisen periaate. EY:n perustamissopimuksen mukaisesti 2 artiklassa täsmennetään, että direktiiviä sovelletaan yksinomaan yhteisön kansalaisiin, kun ammatti, jota hakija haluaa harjoittaa, on säännelty vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja kun hakija on hankkinut ammattipätevyyden muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tämä haluaa harjoittaa ammattia. Direktiiviehdotuksen 3 artikla käsittää sisällöllisesti yleisestä järjestelmästä annettujen direktiivien nykyiset määritelmät, jotka koskevat säännellyn ammatin, ammattipätevyyden ja koulutuksesta annetun asiakirjan käsitteitä (mukaan luettuna kolmannessa maassa koulutuksesta annettu asiakirja, edellyttäen, että ensimmäinen jäsenvaltio, jossa hakija on harjoittanut ammattia vähintään kolmen vuoden ajan, on tunnustanut asiakirjan). Ehdotetun direktiivin 4 artiklassa täsmennetään ammattipätevyyden tunnustamisen vaikutukset ja asetetaan vastaanottavalle jäsenvaltiolle velvoite sallia alueellaan sellaisen säännellyn ammatin osittainen harjoittaminen, johon sisältyy tosiasiallisesti kaksi erillistä itsenäistä ammattitoiminnan lajia. II osasto Palvelujen tarjoamisen vapaus 5 9 artikla Direktiiviehdotuksen 5 artiklan mukaan jäsenvaltiot eivät voi ammattipätevyyteen liittyvistä syistä rajoittaa kotijäsenvaltion ammattinimikkeellä toteutettavaa palvelujen vapaata tarjontaa, jos edunsaaja on laillisesti sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon. Tätä sääntöä sovelletaan välittömästi, jos ammatti on sijoittautumisjäsenvaltiossa säännelty. Siinä tapauksessa, että ammatti ei ole sijoittautumisjäsenvaltiossa säännelty, siirtyvälle palvelujen tarjoajalle asetetaan lisäksi vaatimus, jonka mukaan tämän on täytynyt harjoittaa kyseistä toimintaa kahden vuoden ajan asianomaisessa jäsenvaltiossa. Kun otetaan huomioon palvelujen tarjoamista koskevien vaatimusten keventyminen suhteessa sijoittautumista koskeviin vaatimuksiin, ja jotta näitä sääntöjä ei voitaisi soveltaa tapauksiin, jotka todellisuudessa olisivat pikemminkin sijoittautumista kuin palvelujen tarjontaa, on tarpeen täsmentää palvelujen tarjoamisen käsite, jolla vastataan tämän direktiivin tarpeisiin. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johdettuihin perusteisiin 22 ehdotetaan täsmennystä siten, että perusteeksi asetetaan ajallinen 16 viikoksi vahvistettu peruste. Ehdotetun direktiivin 6 artiklaan on sisällytetty alakohtaisten direktiivien säännöt, jotka koskevat vapautusta ammatillisen elimen antamasta luvasta tai rekisteriin merkitsemisestä sekä sosiaaliturvasta. 22 Katso muun muassa annettu tuomio (julkisasiamies Légerin päätelmät), asia C-55/94, Gebhard, Kok. 1995, s. I

12 Ehdotetun direktiivin 7 artiklassa säädetään sijoittautumisjäsenvaltion yhteystaholle kuuluvasta tiedonantovelvollisuudesta, kun on kyse palvelujen tarjoajan siirtymisen käsittävästä palvelujen tarjonnasta. Ehdotetun direktiivin 8 artiklan nojalla vastaanottavan jäsenvaltion suorittama palvelujen tarjoajan kansallisuuden tarkistaminen sekä sen tarkistaminen, että kyseinen palvelujen tarjoaja harjoittaa laillisesti toimintaa sijoittautumisjäsenvaltiossa, on tehtävä vaihtamalla tietoja sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Vastaanottava jäsenvaltio voi myös tarvittaessa tarkistaa sijoittautumisjäsenvaltion yhteystaholta, onko palvelujen tarjoaja harjoittanut ammattia vähintään kaksi vuotta sijoittautumisjäsenvaltiossa. Kuluttajansuojan takaamiseksi 9 artiklassa säädetään velvoitteesta, jonka mukaan palvelujen tarjoajan on annettava palvelujen vastaanottajalle tietyt tiedot. Vastaava säännös sisältyy sähköisestä kaupankäynnistä annettuun direktiiviin 2000/31/EY, ja sen soveltamisala laajennetaan siis koskemaan säänneltyjen ammattien osalta palvelujen tarjontaa kaikissa muodoissa. III osasto Sijoittautumisvapaus Direktiiviehdotuksen III luvussa täsmennetään sijoittautumisvapauteen liittyvät ammattipätevyyden tunnustamisen edellytykset sekä tunnustamismenettelyjen täytäntöönpanoa koskevat säännöt. Yleisestä järjestelmästä annettujen direktiivien ja alakohtaisten direktiivien mukaiset nykyiset menettelyt säilyvät periaatteessa ennallaan. I LUKU KOULUTUKSESTA ANNETTUJEN ASIAKIRJOJEN YLEINEN TUNNUSTAMISJÄRJESTELMÄ Tämä luku käsittää direktiiveissä 89/48/ETY ja 92/51/ETY määriteltyjen periaatteiden sisällön. Ehdotettujen muutosten avulla pyritään yksinkertaistamaan nykyistä järjestelmää artikla Yleisen järjestelmän soveltamisala, sellaisena kuin se määritellään 10 artiklassa, on laajempi kuin direktiivien 89/48/ETY ja 92/51/ETY soveltamisala. Soveltamisalaa laajennetaan toissijaisesti tapauksiin, joissa ammattikokemukseen tai koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen perustuva tunnustaminen ei ole mahdollista. Yksinkertaistamisen vuoksi direktiiveissä 89/48/ETY ja 92/51/ETY vastavuoroisen tunnustamisen soveltamiselle asetetut nykyiset rajat muotoillaan uudelleen viittaamalla viiteen koulutustasoon, jotka määritellään teoreettisesti 11 ja 12 artiklassa. Direktiiviin perustuva tunnustaminen toteutuu ainoastaan, jos vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaadittava taso ei ylitä hakijan koulutuksesta annetun asiakirjan osoittamaan tasoon nähden välittömästi ylempää tasoa. Direktiiviehdotuksen 13 artikla vastaa sisällöltään direktiivien 89/48/ETY ja 92/51/ETY 3 artiklaa. Direktiiviehdotuksen 14 artiklassa säilytetään vastaanottavan jäsenvaltion mahdollisuus asettaa koulutuksesta annettujen asiakirjojen tunnustamisen edellytykseksi hakijan suorittama korvaava toimenpide, joka voi olla kelpoisuuskoe tai sopeutumisaika. Sen sijaan jäsenvaltion 12

13 mahdollisuus vaatia pikemminkin ammattikokemusta kuin korvaavaa toimenpidettä koulutuksen kestoon mutta ei sisältöön liittyvän olennaisen eron vuoksi, poistetaan. Lisäksi ehdotetaan poistettavaksi automaattiset poikkeukset, jotka koskevat ammatteja, joihin liittyy kansallisen lainsäädännön tuntemusta. Muutos on asianajajien toiminnan harjoittamista koskevien säännösten kanssa johdonmukainen. Muuttajalle annettavasta kelpoisuuskokeen ja sopeutumisajan välisestä valinnanmahdollisuudesta poikkeamiseen sovellettavaa menettelyä koskevia nykyisiä säännöksiä ehdotetaan yksinkertaistettavan. Koulutuksen "olennaisesti erilaisen sisällön" käsitteelle voidaan antaa täsmällinen määritelmä ainoastaan tapauskohtaisesti. Direktiiviehdotuksessa mainitaan kuitenkin toimenpiteeseen sovellettava suhteellisuusperiaate, mikä tarkoittaa etenkin hakijan asiaankuuluvan ammattikokemuksen tarkastelua. 15 artikla Direktiiviehdotuksen 15 artikla koskee korvaavasta toimenpiteestä vapauttamista, jos hakijan pätevyys vastaa ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevän komitean komitologiamenettelyä (sääntelykomitea) noudattaen antamassa päätöksessä vahvistettuja vaatimuksia. Ammatillinen yhdistys esittää sen jälkeen näitä vaatimuksia vahvistettaviksi Euroopan laajuisesti yhteisiksi vähimmäisvaatimuksiksi, jotka antavat riittävät takeet hakijan pätevyydestä. II LUKU AMMATTIKOKEMUKSEN TUNNUSTAMINEN artikla Direktiiviehdotuksen artikla vastaa periaatteiltaan seuraavassa esitetyin muutoksin direktiivin 1999/42/EY 4 artiklaa, jonka mukaan direktiivin liitteessä A nimenomaisesti mainitun käsiteollisuus-, teollisuus- ja kaupallisen toiminnan osalta pätevyys tunnustetaan automaattisesti hakijan ammattikokemuksen perusteella. On osoittautunut tarpeelliseksi yksinkertaistaa järjestelmää yhdistämällä nykyisiä luokkia. Tiettyjen sisältömuutosten tuloksena on ollut mahdollista supistaa ammattikokemusluokkien määrä kahteen luokkaan, jotka perustuvat kolmen tai viiden vuoden ammattikokemukseen itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana. Komitologiamenettelyä (sääntelykomitea) noudatetaan liitteessä tarkoitettujen ammattitoimintojen luettelon muuttamiseksi. III LUKU- KOULUTUKSEN VÄHIMMÄISVAATIMUSTEN YHTEENSOVITTAMISEEN PERUSTUVA TUNNUSTAMINEN Luvussa toistetaan koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattiseen tunnustamiseen nykyisin sovellettavat periaatteet, ja siinä säilytetään ennallaan nykyisissä alakohtaisissa direktiiveissä tarkoitetut takeet. Järjestelmiä on tietyiltä osin yhtenäistetty yksinkertaisuuden vuoksi artikla Artiklat sisältävät nykyiset säännökset, jotka koskevat koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamista, koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattista tunnustamista (ja 13

14 tarvittaessa siihen liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä), direktiivin mukaisen ammattitoiminnan aloittamista ja sen harjoittamista, koulutuksesta annettujen asiakirjojen sisällyttämistä liitteeseen sekä saavutettuja oikeuksia. On syytä kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin muutoksiin: Arkkitehdin koulutuksesta annettujen asiakirjojen sisällyttämisestä säädettyä nykyistä menettelyä muutetaan. Vain tietyille jäsenvaltioille yhteiset lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalat, joihin sovelletaan tällä hetkellä automaattista tunnustamista, sisällytetään yleiseen tunnustamisjärjestelmään tämän kuitenkaan vaikuttamatta saavutettuihin oikeuksiin. Näin ollen järjestelmän yksinkertaistamiseksi ja etenkin laajentumisen huomioon ottamiseksi vain kaikille jäsenvaltioille yhteisiin ja pakollisiin lääketieteen erikoisaloihin voidaan vastedes soveltaa automaattista tunnustamista. Lääkäreitä koskevan direktiivin 32 artiklassa yleislääkäreiden osalta säädetty koulutuslinja poistetaan. Yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien osalta poistetaan viittaukset koulutuksen ammattiin valmistavaan luonteeseen ja kokeen suorittamiseen hyväksytysti, sillä nämä viittaukset eivät enää ole aiheellisia, kun otetaan huomioon jäsenvaltioissa tällä hetkellä annettava koulutus. Proviisorien koulutuksen yhteensovittamista koskevan direktiivin 2 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetyt poikkeukset koulutuksen vähimmäisvaatimuksiin poistetaan. Proviisorin koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattinen tunnustaminen laajennetaan koskemaan myös yleisölle avoimien uusien apteekkien perustamista. Proviisorin tutkintojen tunnustamista koskevan direktiivin säännökset, joita sovelletaan ainoastaan Luxemburgiin (kahden vuoden ammattikokemus yleisölle avoimien apteekkien pitämistä koskevan luvan saamiseksi valtiolta) poistetaan. Komitologiamenettelyä (sääntelykomitea) sovelletaan erikoislääkärin koulutuksen vähimmäiskeston muuttamiseksi ja uusien, kaikille jäsenvaltioille yhteisten ja pakollisten lääketieteen erikoisalojen sisällyttämiseksi liitteeseen sekä liitteessä olevien tietojen ja taitojen ja oppiaineluettelojen ajantasaistamiseen niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen. IV LUKU SIJOITTAUTUMISTA KOSKEVAT YHTEISET SÄÄNNÖKSET artikla Direktiiviehdotuksen 46 artiklan mukaisesti tehdessään päätöstä säännellyn ammatin harjoittamista koskevasta hakemuksesta sijoittautumista koskevien säännösten mukaisesti vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia liitteessä nimenomaisesti lueteltujen asiakirjojen ja todistusten esittämistä. Direktiiviehdotuksen 47 artiklassa täsmennetään nykyisiä menettelysääntöjä erityisesti vahvistamalla yleisesti kolmeksi kuukaudeksi määräaika, jonka kuluessa kansallisten 14

15 toimivaltaisten viranomaisten on annettava päätös tunnustamista koskevasta hakemuksesta, sekä asettamalla kyseisille viranomaisille velvoite ilmoittaa hakijalle asiakirjojen vastaanottamisesta ja tarvittaessa puuttuvista asiakirjoista. Direktiiviehdotuksen 48 artikla vastaa sisällöltään nykyisiä sääntöjä, jotka koskevat vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikkeen käyttöä, ja siinä täsmennetään tältä osin säännöt, joita sovelletaan siinä tapauksessa, että ammattia ryhdytään harjoittamaan osittain direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen artiklan myötä jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus vaatia hakijalta ammatin harjoittamisen edellyttämää kielitaitoa. Asetetun vaatimuksen yhdenmukaisuutta yhteisön oikeuden kanssa on arvioitava sen oikeasuhteisuudella ammatin edellyttämiin tarpeisiin nähden. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että hakijalla ei ole vaadittavaa kielitaitoa, vastaanottavan jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että hakija voi hankkia riittävän kielitaidon. IV osasto Ammatin harjoittamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt 50 ja 51 artikla Näissä artikloissa määritellään ammatin harjoittamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka liittyvät tutkintonimikkeen käyttöön ja sairausvakuutusta koskevan sopimuksen tekemiseen ja jotka ovat samoja kuin palvelujen tarjoamiseen ja sijoittautumiseen sovellettavat vastaavat säännöt. V osasto Hallinnollinen yhteistyö ja täytäntöönpanovalta artikla Direktiiviehdotuksen 52 artiklassa yleinen velvoite, jonka mukaan kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä, laajennetaan koskemaan koko direktiiviä sen varmistamiseksi, että direktiivin säännöksiä sovelletaan asianmukaisesti ja että direktiivistä johtuvia oikeuksia ei käytetä edunsaajiaan vastaan tai vilpillisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden on nimettävä yhteensovittamisesta vastaava henkilö, jonka tehtävänä on direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen edistäminen ja sen täytäntöönpanon kannalta aiheellisten tietojen kerääminen. Ehdotetun direktiivin 53 artiklalla virallistetaan yhteystahojen tehtävät ja sisämarkkinoihin yleisesti liittyvien tiettyjen asiakirjojen käsittelystä sekä viimeaikoina myös ammattipätevyyden tunnustamista koskevien asioiden käsittelystä vastaavan verkoston tehtävät. Ehdotetun direktiivin 54 artiklalla perustetaan yksi komitea, joka vastaa direktiivin hallinnoinnista ja ajantasaistamisesta ja joka korvaa kaikki aiemman järjestelmän mukaiset 23 Katso annettu tuomio, asia C-424/97, Salomone Haim v. Kassenzahnärztliche Vereinigung Nordrhein, Kok. 2000, s. I

16 komiteat. Kyseessä on aiheesta annettujen säännösten mukainen komitologiamenettelyä noudattava sääntelykomitea. Komitealta voidaan pyytää lausuntoa myös direktiivin täytäntöönpanoa koskevista kysymyksistä. VI osasto Muut säännökset artikla Direktiiviehdotuksen 55 artiklalla jäsenvaltiot velvoitetaan antamaan komissiolle kahden vuoden välein tietoja ammattipätevyyden tunnustamista koskevan järjestelmän soveltamisesta. Ehdotetun direktiivin 56 artiklassa säädetään, että jos jäsenvaltiolla on huomattavia ongelmia direktiivin jonkin säännöksen soveltamisessa, komissio tutkii näitä ongelmia yhdessä kyseisen jäsenvaltion kanssa. Komissio antaa tarvittaessa komitealle asianmukaisia ehdotuksia, jotka osoitetaan jäsenvaltiolle ja jotka koskevat kyseisen säännöksen soveltamisesta poikkeamista määräaikaisesti kyseisen jäsenvaltion alueella. Nämä toimenpiteet hyväksytään komitologiamenettelyä (sääntelykomitea) noudattaen. Ehdotetun direktiivin 57 artiklalla kumotaan nykyiset ammattipätevyyden tunnustamista koskevat direktiivit. Ehdotetun direktiivin artikla käsittää direktiivin täytäntöönpanoa, voimaantuloa ja osoitusta koskevat loppusäännökset. 16

17 2002/0061 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI ammattipätevyyden tunnustamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 40 artiklan, 47 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen sekä 55 artiklan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 24, ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 25, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta rajoittavien esteiden poistaminen jäsenvaltioiden väliltä on yksi yhteisön tavoitteista. Jäsenvaltioiden kansalaisten osalta kyse on erityisesti oikeudesta harjoittaa ammattia itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkattuna työntekijänä muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he ovat hankkineet ammattipätevyytensä. Lisäksi perustamissopimuksen 47 artiklan 1 kohdassa määrätään annettavaksi direktiivejä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta. (2) Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen johdosta komissio antoi tiedonannon "Palvelujen sisämarkkinastrategia" 26, jonka tavoitteena on erityisesti tehdä palvelujen vapaasta tarjoamisesta yhtä helppoa yhteisön alueella kuin jäsenvaltion alueella. Komission annettua tiedonannon "Kaikille avoimet uudet eurooppalaiset työmarkkinat" 27, Tukholmassa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi komissiolle tehtäväksi "esittää kevään 2002 Eurooppa-neuvostolle [...] ehdotuksia, joiden tavoitteena on yhtenäisempi, avoimempi ja joustavampi ammattipätevyyksien ja opintojaksojen tunnustamisjärjestelmä [...]". (3) Tässä direktiivissä annettavat takeet, joiden mukaan yhdessä jäsenvaltiossa ammattipätevyytensä hankkineet henkilöt voivat ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa samaa ammattia toisessa jäsenvaltiossa samoin oikeuksin kuin kyseisen valtion EYVLC,,s.. EYVLC,,s.. Asiakirja KOM (2000) 888. Asiakirja KOM (2001)

18 kansalaiset, eivät rajoita muuttavan ammattihenkilön velvollisuutta noudattaa kyseisen jäsenvaltion mahdollisesti asettamia syrjimättömiä edellytyksiä ammatin harjoittamiselle, edellyttäen että ne ovat objektiivisesti perusteltuja ja oikeasuhtaisia. (4) Palvelujen vapaan tarjoamisen helpottamiseksi olisi säädettävä erityissääntöjä, joilla laajennetaan ammattitoiminnan harjoittamista alkuperäisellä ammattinimikkeellä. Etäpalveluina tarjottavien tietoyhteiskunnan palvelujen osalta sovelletaan myös tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY 28 säännöksiä. (5) Koska toisaalta palvelujen tarjoamisen ja toisaalta sijoittautumisen osalta on perustettu erilaiset järjestelmät, olisi täsmennettävä perusteet näiden kahden käsitteen erottamiseksi toisistaan siinä tapauksessa, että palvelujen tarjoaja siirtyy vastaanottavan jäsenvaltion alueelle, vahvistamalla yksinkertainen ajallinen peruste. (6) Samalla kun säilytetään sijoittautumisvapauden osalta periaatteet ja takeet, jotka ovat perustana erilaisille voimassa oleville tunnustamisjärjestelmille, niitä koskevia sääntöjä olisi parannettava saadun kokemuksen perusteella. Lisäksi asiaa koskevia direktiivejä on muutettu useita kertoja, ja niiden säännösten uudelleenjärjestely ja järkeistäminen on välttämätöntä samoin kuin sovellettavien periaatteiden yhdenmukaistaminen. Tämän vuoksi olisi korvattava neuvoston direktiivit 89/48/ETY 29 ja 92/51/ETY 30 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/42/EY 31, joka koskee tutkintotodistusten yleistä tunnustamisjärjestelmää, sekä neuvoston direktiivit 77/452/ETY 32, 77/453/ETY 33, 78/686/ETY 34, 78/687/ETY 35, 78/1026/ETY 36, 78/1027/ETY 37, 80/154/ETY 38, 80/155/ETY 39, 85/384/ETY 40, 85/432/ETY 41, 85/433/ETY 42 ja 93/16/ETY 43, jotka koskevat yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön, arkkitehdin, proviisorin ja lääkärin ammattia, sellaisina kuin ne ovat viimeksi muutettuina Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/19/EY 44, ja koottava ne yhdeksi säädökseksi. (7) Niiden ammattien osalta, jotka koulutuksesta annettujen asiakirjojen tunnustamista koskeva yleinen järjestelmä, jäljempänä 'yleinen järjestelmä', kattaa, jäsenvaltiot säilyttävät oikeuden asettaa tarvittava pätevyyden vähimmäistaso voidakseen taata alueellaan tarjottavien palvelujen laadun. EY:n perustamissopimuksen 10, 39 ja EYVL L 178, , s. 1. EYVL L 19, , s. 16. EYVL L 209, , s. 25. EYVL L 201, , s. 77. EYVL L 176, , s. 1. EYVL L 176, , s. 8. EYVL L 233, , s. 1. EYVL L 233, , s. 10. EYVL L 362, , s. 1. EYVL L 362, , s. 7. EYVL L 33, , s. 1. EYVL L 33, , s. 8. EYVL L 223, , s. 15. EYVL L 253, , s. 34. EYVL L 253, , s. 37. EYVL L 165, , s. 1. EYVL L 206, , s

19 artiklan mukaisesti ne eivät kuitenkaan voi vaatia jäsenvaltion kansalaista hankkimaan pätevyyttä, jonka ne yleensä määrittelevät ainoastaan suhteessa kansallisen koulutusjärjestelmänsä mukaisesti annettuihin tutkintotodistuksiin, jos asianomainen on jo hankkinut tämän pätevyyden kokonaan tai osittain toisessa jäsenvaltiossa. Tämän vuoksi olisi säädettävä, että jokaisen vastaanottavan jäsenvaltion, jossa ammatti on säännelty, on otettava huomioon toisessa jäsenvaltiossa hankittu pätevyys ja arvioitava, vastaako se sen itsensä vaatimaa pätevyyttä. (8) Koska yleiseen järjestelmään kuuluvien ammattien harjoittamiseen ryhtymiseksi edellytettäviä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia ei ole yhdenmukaistettu, on tarpeen säätää vastaanottavien jäsenvaltioiden mahdollisuudesta vaatia korvaavan toimenpiteen suorittamista. Tämän toimenpiteen on oltava oikeasuhtainen ja siinä on otettava huomioon erityisesti hakijan ammattikokemus. Kokemus on osoittanut, että muuttajan valinnan mukaan joko soveltuvuuskokeen tai sopeutumisajan vaatiminen tarjoaa riittävät takeet kyseisen henkilön pätevyyden tasosta, joten poikkeaminen tästä valinnanmahdollisuudesta olisi kussakin yksittäistapauksessa voitava perustella yleiseen etuun liittyvällä pakottavalla syyllä. (9) Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden edistämiseksi siten, että samalla varmistetaan riittävä pätevyystaso, useat ammatilliset yhdistykset ja järjestöt ovat vahvistaneet Euroopan laajuisesti yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, joiden nojalla tietyt ammattipätevyyttä koskevat vaatimukset täyttäville ammattihenkilöille tunnustetaan oikeus käyttää näiden yhdistysten tai järjestöjen myöntämää ammattinimikettä. On syytä ottaa huomioon tietyin edellytyksin ja kaikissa tapauksissa yhteisön lainsäädäntöä ja erityisesti yhteisön kilpailulainsäädäntöä noudattaen tällaiset aloitteet, ja vahvistaa tässä yhteydessä automaattisen tunnustamisen asemaa yleisessä järjestelmässä. (10) Jotta voitaisiin ottaa huomioon kaikki ne tilanteet, joita varten ei vielä ole lainkaan ammattipätevyyden tunnustamista koskevia säännöksiä, yleinen järjestelmä on laajennettava koskemaan tapauksia, joita mikään erityisjärjestelmä ei kata joko sen vuoksi, että kyseinen ammatti ei kuulu näihin järjestelmiin, tai sen vuoksi, että vaikka ammatti kuuluisikin johonkin tällaiseen erityisjärjestelmään, hakija ei täytä vaadittuja edellytyksiä voidakseen hyötyä siitä. (11) On syytä yksinkertaistaa sääntöjä, jotka sallivat tiettyjen kauppa-, teollisuus- tai käsiteollisuusalan toimintojen harjoittamiseen ryhtymisen niissä jäsenvaltioissa, joissa kyseiset ammatit ovat säänneltyjä, sikäli kuin kyseistä toimintaa on harjoitettu toisessa jäsenvaltiossa kohtuullinen aika, josta ei ole liian kauan, mutta samalla säilyttää näiden toimintojen osalta automaattisen tunnustamisen järjestelmä, joka perustuu ammattikokemukseen. (12) Vapaan liikkuvuuden ja koulutuksesta annettujen asiakirjojen vastavuoroisen tunnustamisen lääkärien, yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien, hammaslääkärien, eläinlääkärien, kätilöiden, proviisorien ja arkkitehtien osalta on pohjauduttava perusperiaatteeseen, joka on koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattinen tunnustaminen koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamisen perusteella. Lisäksi lääkärin, yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön ja proviisorin ammatin harjoittamiseen ryhtymisen edellytyksenä on oltava, että henkilöllä on määrätty koulutuksesta annettu asiakirja, mikä takaa, että asianomainen on suorittanut asetettuja vähimmäisvaatimuksia vastaavan koulutuksen. Tätä järjestelmää on täydennettävä 19

20 erilaisilla saavutetuilla oikeuksilla, joista pätevät ammattihenkilöt voivat hyötyä tietyin edellytyksin. (13) Yleislääkärien ammattitoiminta kuuluu erityisjärjestelmään, joka on erilainen kuin lääkärin peruskoulutuksen suorittaneita lääkäreitä ja erikoislääkäreitä koskevat järjestelmät. Tämän vuoksi jäsenvaltiot eivät voi ottaa käyttöön lääketieteen erikoisalaa, jonka ammattitoiminnan ala on sama kuin yleislääkärien. (14) Järjestelmän yksinkertaistamiseksi ja erityisesti tuleva laajentuminen huomioon ottaen automaattisen tunnustamisen periaatetta on sovellettava ainoastaan niiden lääketieteen erikoisalojen osalta, jotka ovat yhteisiä ja pakollisia kaikille jäsenvaltioille. Ne lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalat, jotka ovat yhteisiä vain joillekin jäsenvaltioille, on sisällytettävä tunnustamista koskevaan yleiseen järjestelmään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta saavutettuja oikeuksia. Käytännössä tämän muutoksen vaikutukset muuttajalle ovat vähäiset, koska näihin tilanteisiin ei sovelleta korvaavia toimenpiteitä. Lisäksi tässä direktiivissä ei estetä jäsenvaltioita luomasta välilleen omien sääntöjensä mukainen automaattisen tunnustamisen käytäntö koskemaan niitä lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisaloja, jotka ovat niille yhteisiä. (15) Kaikissa jäsenvaltioissa hammaslääkärin ammatin on oltava oma, lääkärin ammatista erillinen ammattinsa, olipa henkilö erikoistunut hammas- ja suusairauksiin tai ei. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hammaslääkärit saavat koulutuksensa aikana tarvittavan pätevyyden harjoittaa toimintaa, johon sisältyy hampaiden, suun, leukojen ja niihin liittyvien kudosten poikkeavuuksien ja sairauksien ennaltaehkäisy, diagnosointi ja hoito. Hammaslääkärin ammattitoimintaa voivat harjoittaa tässä direktiivissä tarkoitetun hammaslääkärin koulutuksesta annetun asiakirjan haltijat. (16) Ei ole osoittautunut toivottavaksi edellyttää yhtä yhdenmukaista kätilöiden koulutuslinjaa kaikissa jäsenvaltioissa. Sen sijaan jäsenvaltioiden olisi saatava päättää mahdollisimman vapaasti koulutuksensa järjestämisestä. (17) Yksinkertaistamisen vuoksi olisi käytettävä käsitettä 'proviisori', jotta voidaan rajata koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattista tunnustamista koskevien säännösten soveltamisalaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tästä toiminnasta annettujen kansallisten säännösten erityispiirteitä. (18) Proviisorin koulutuksesta annettujen asiakirjojen haltijat ovat lääkealan erikoistuntijoita, ja heillä on periaatteessa oltava mahdollisuus päästä harjoittamaan kaikissa jäsenvaltioissa ainakin tiettyjä tämän alan toimia. Tämän vähimmäisalan määrittelemisellä tällä direktiivillä ei yhtäältä voida rajoittaa sitä toimintaa, jota proviisorit saavat harjoittaa jäsenvaltioissa, erityisesti kliiniseen kemiaan kuuluvien analyysien osalta, eikä toisaalta voida myöntää heille yksinoikeutta, sillä yksinoikeuden myöntäminen kuuluu edelleen jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Tämän direktiivin säännökset eivät rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta asettaa lisäkoulutusvaatimuksia niiden toimintojen harjoittamiseen ryhtymiseksi, jotka eivät kuulu yhteensovitettuun toiminnan vähimmäisalaan. Tästä syystä vastaanottavan jäsenvaltion, joka asettaa tällaisia edellytyksiä, on voitava vaatia niitä kansalaisilta, joilla on tämän direktiivin mukaisesti automaattisesti tunnustettava koulutuksesta annettu asiakirja. 20