VIIKINKIEN KELLUVA LINNOITUS

Transkriptio

1 VIIKINKIAIKA VIIKINKIEN KELLUVA LINNOITUS Viikingit tunnettiin rajuista sotaretkistään maissa, mutta he olivat vähintään yhtä raakoja vesillä. Viikinkikuninkaat ottivat yhteen suurissa ja armottomissa meritaisteluissa, jotka päättyivät vasta, kun vihollinen oli tapettu, hukutettu tai ajettu pakosalle. Ennen taistelua masto purjeineen kaadettiin. 38 Historia

2 THOMAS HEBSGAARD kuningas kertasi käskyjä lähtövalmiille miehilleen. Olavi ei tiennyt Svenin tarkkaa sijaintia eikä sitä, oliko Svenin laivasto jo tulossa hänen joukkojaan vastaan. Jos kohtaamme ja kehkeytyy taistelu, ohjatkaa laivat vierekkäin ja olkaa valmiit sitomaan ne yhteen! kuningas huusi sotureilleen. Hieman myöhemmin puhallettiin lähtömerkki, ja Olavin miehet hyppäsivät pitkälaivoihin. Päässään heillä oli kypärät, joissa oli valkoinen risti, ja käsissään he kantoivat valkoisia, sinisiä ja punaisia kilpiä, joissa oli kultainen risti. myöhemmin lisänimen Pyhä saanut Olavi oli kristitty, ja hän oli päättänyt tuoda uskonsa myös Norjaan. Merisotaa mies miestä vastaan Merellä käydystä taistelusta kertoo islantilainen kirjailija Snorri Sturluson Pohjola/ Skandinavia oli jakautunut pikkuvaltioihin, joita kuninkaat Norja ja jaarlit hallitsil arvik vat. He taistelivat keskenään vallasta ja maaomistuksista, ja samaan aikaan kristinusko valtasi vähitellen jalansijaa paikallisilta uskonnoilta ja uskomuksilta. Pyhän Olavin saagassa. Viikingit olivat tottuneita merisotaan, ja saagoissa kerrotaankin heidän vakiintuneista taistelukäytännöistään. Viikingit taistelivat vesillä samoilla taktiikoilla kuin maissa. He sitoivat laivansa yhteen niin, että Viikinkien sotalaivat olivat kapeita ja noin 30 metriä pitkiä. BRIDGEMAN Korkea laita helpotti puolustautumista. Print: cyt815 - PDF PROCES Layout: cyt Red.sek: tjrk V iikinkipäällikkö Olavi Haraldinpoika oli ryöstellyt suunnattomasti rikkauksia Englannista, ja nyt hän valmistautui valloittamaan Norjan. Hän kokosi joukkonsa varhain aamulla palmusunnuntaina On aika varustautua, kuningas Olavi huusi rantaan kokoontuneille sotilaille. Edessä oli Norjan historian suurin meritaistelu Nesjarissa Langesundinvuonossa lähellä nykyistä Larvikia. Olavin miehet olivat kokeneita sotureita, jotka olivat taistelleet hänen kanssaan Englannissa. Vihollinen, norjalainen mahtimies Sven Haakoninpoika, ei ollut laivoineen kaukana, ja hänen armeijansa oli selvästi Olavin armeijaa suurempi. Olavin tärkeimmät aseet olivat kuri ja taktiikka. Soudamme yhdessä. Kukaan ei saa mennä edelle eikä jäädä jälkeen,

3 VIIKINKIAIKA niistä muodostui kelluvia linnoituksia, ja kävivät verisiä kamppailuita miekoin ja kirvein mies miestä vastaan. Taisteluja ei koskaan käyty avomerellä, jossa oli mahdotonta pitää laivoja viikinkien suosimassa tiiviissä muodostelmassa. Lähteissä kerrotaan suurista taisteluista lahdissa, poukamissa ja vuonoissa. Niissä viikinkien armeijat ottivat yhteen, kun kuninkaat ja mahtimiehet selvittelivät välejään ja taistelivat vallasta Pohjolassa. Taistelun ensimmäisessä vaiheessa lensivät nuolet ja keihäät puolin ja toisin. Se ei kuitenkaan ratkaissut taistelua, sillä rengaspaidat ja suuret kilvet suojelivat sotureita tehokkaasti. Oli käytävä lähitaisteluita, minkä kuningas Olavikin tiesi hyvin ennen Nesjarin taistelua. Hän valmisteli miehiään vihollisen ensikohtaamiseen. Ensin suojaudumme kilvillämme ja varomme pudottamasta aseitamme veteen, hän sanoi. Päällikkö oli joukkojensa keskellä Taisteluun Olavi matkasi pitkälaivalla nimeltä Karlshoved (miehen pää), jossa oli sata hyvin aseistettua soturia. Keulassa oli Olavin itsensä veistämä miehenpää, ja laivan mastossa liehui Olavin käärmeviiri. Muut joukot soutivat pienemmissä veneissä Karlshovedin tuntumassa. Taistelun seuraavassa vaiheessa siirryttiin lähitaisteluun: Laivastot soutivat toisiaan vastaan molemmat tiiviinä ryhmänä. Päällikön laiva oli keskellä hyvin suojattuna. Joukkoja johtava alus oli suurin ja pisin kaikista ja siinä olivat parhaat soturit. Päällikkö täydensi joskus miehistöään niin sanotuilla berserkeillä sotilailla, jotka lietsoivat itsensä verenhimoiseen taisteluraivoon. Heitä oli esimerkiksi norjalaisen kuninkaan Harald Kaunotukan joukoissa Hafrinvuonon taistelussa Stavangerin lähellä 800luvun lopulla. Muodostelma, jossa päällikkö oli muiden sotilaiden keskellä, perustui viikinkien erityiseen sotilaalliseen organisaatioon. Jokaisen armeijan ydin oli Ensin suojaudumme kilvillä ja varomme pudottamasta aseitamme veteen. Olavi Haraldinpoika ennen Nesjarin taistelua vuonna 1016 päällikkö ja hänen soturiseurueensa, niin sanottu hird. Seurue koostui yleensä nuorista miehistä, jotka olivat vannoneet päällikölleen ikuista uskollisuutta. Vala vannottiin niin, että päällikkö piteli miekkaa polvillaan ja tuleva sotilas asetti kätensä miekankahvan päälle. Armeijan päällikkö oli hirdin koossapitävä voima. Joukot sotaan johtavaa kuningasta, jaarlia tai päällikköä oli suojeltava kaikin keinoin. Jos hän kaatuisi, taistelu olisi käytännössä menetetty. Viinkilaivaston oli aina oltava valmis sitomaan laivat yhteen kelluvaksi linnoitukseksi päällikön käskystä. Hänen aluksensa tuli keskelle yhteenliitettyjä Tuulen suuntaa tarkkailtiin laivoissa metallisten tuuliviirien avulla. BRIDGEMAN laivoja, joiden korkeat keulat estivät yritykset nousta aluksiin edestä. Sivustat olivat muodostelman heikko kohta, joten sinne viikingit sijoittivat seuraavaksi suurimmat laivat torjumaan vihollisen hyökkäykset. Miehet muodostivat laidan yli tiiviin kilpimuurin, ja kun laivat oli sidottu yhteen, niitä oli helppo puolustaa, hyökkäsipä vihollinen mistä suunnasta hyvänsä. Muodostelma riippui taktiikasta Viikinkien taistelumuodostelman määräsi se, olivatko he hyökkäävä vai puolustautuva osapuoli. Puolustuksessa laivat sidottiin yhteen, mutta hyökkäävän laivaston oli hyvä säilyttää yksittäisten laivojen liikkuvuus voidakseen iskeä aina vastustajan heikoimpaan kohtaan. Kuningas Olavi valitsi hyökkäystaktiikan Nesjarin taistelussa. Vaikka hän ennen taistelua oli kehottanut miehiään valmistautumaan liittämään laivat yhteen, hänen tavoitteenaan oli päästä hyökkäämään vihollisen kimppuun. Olavin soturit yllättivät Svenin laivaston juuri, kun se oli lähdössä satamasta. Snorri Sturluson kirjoittaa: Kun kuningas Olavi näki laivat, hän souti niitä vastaan. Sitten hän siteeraa runoilija Sigvatia, joka osallistui taisteluun Olavin puolella. Taistelusta kehkeytyi ankara: Sopi Svenille hyvin / sää voitonkuiden / ja kilpimyrsky aina / oli Olavin mieleen. / Vaaran alle joutuivat / jäsenet ja henki / ei ankarampaa paikkaa / ole joukoilla ollut. Olavi ilmeisesti hyödynsi Karlshovedin antamaa taktista etua. Sen korkeiden laitojen yli hänen sotilaansa voivat iskeä kirveillään ja miekoillaan vihollisia saattamatta itseään vaaraan. Taktiikka tunnetaan myös myöhemmistä taisteluista, kuten Fimreiten taistelusta Sognevuonossa Länsi-Norjassa vuonna Sverren saagassa kerrotaan, että norjalaiskuningas Sverre Sigurdsson rakennutti valtavan laivan, jolle hän antoi nimen Ma ria su den Neitsyt Marian mukaan. Laivan valmistuttua Sverre piti sitä liian pienenä, ja hän rakennutti uuden, suuremman laivan. Laivasta tuli niin suuri, että sen kylän asukkaat, jossa laivat rakennettiin, pelkäsivät, että heidän talonsa jouduttaisiin purkamaan, jotta laiva saatiin vietyä rakennuspaikalta vuonoon. Laivan vesillelaskussa Sverre sanoi:

4 Print: cyt815 - PDF PROCES Layout: cyt Red.sek: tjrk Taistelut käytiin muodostelmissa Viikingit taistelivat vesillä samaan tapaan kuin maissa. Niinpä he pyrkivät laivoillaankin pääsemään niin lähelle vihollista kuin mahdollista. Liikkuvuus oli tärkeää Taktinen etu Suuri laiva ja korkeat laidat olivat taktinen etu, sillä soturit pystyivät hyökkäämään ylhäältä alas. Liikkuvuus Laivat pysyttelivät yhdessä, mutta niitä ei ollut sidottu toisiinsa. Näin laivat pystyivät liikkumaan ja hyökkäämään nopeasti yksin. Hyökkäysvalmiina Sivustan yksittäiset laivat hyökkäsivät vihollisen kimppuun. Pienemmät veneet hyökkäsivät sivusta. Laivojen korkeat keulat muodostivat hyvin suojaavan muurin. Puolustajien tiiviis rintama Puolustajien heikko kohta Laivat oli sidottu toisiinsa tiiviiseen muodostelmaan. Lippulaiva suojassa Päällikön laiva oli tiukasti suojattuna keskellä. Jos hän kuoli, viikinkiarmeija hajosi. ANDERS KVÅLE RUE/VIKINGER I KRIG/ Estääkseen hyökkäykset sivustaan viikingit asettivat suuret korkealaitaiset laivat uloimmiksi, ja niiden soturit muodostivat kilpimuurin. Taktiikka vesillä Viikingit eivät koskaan taistelleet avomerellä, jossa laivojen ohjaaminen olisi ollut vaikeaa. Taistelut käytiin vuonoissa, lahdissa tai yleensä matalassa vedessä. Täällä ei voi olla montaa miestä, jotka ovat ennen nähneet näin suuren pitkälaivan lipuvan vetten päällä. Tästä on tuleva merkittävä puolustuskeino vihollisiamme vastaan. Pitkälaiva hallitsi taisteluja Saagat ovat täynnä kertomuksia viikinkien jättilaivoista. Norjan kuningas Ola- Meritaistelu muistutti taistelua maalla. Viholliset asettuivat vastakkain niin, että he pystyivät hyökkäämään edestä ja taistelemaan lähekkäin. vi Tryggvenpoika esimerkiksi saapui Svoldin taisteluun vuonna 999 Ormen hin Lange -laivalla, joka oli 52 metriä pitkä ja johon tarvittiin 120 soutajaa. Taistelussa Olavi Tryggvenpoikaa oli vastassa tanskalais-norjalais-ruotsalainen liittouma ja panoksena oli Norja. Olavi hävisi taistelun, ja se jäi hänen viimeiseksi meritaistelukseen. Saaria ja maata voitiin hyödyntää. Erityisesti puolustaja saattoi asettua saaren tai rannan eteen niin, ettei vihollinen päässyt hyökkäämään takaa. Ormen hin Lange (Pitkä käärme) oli Ma ria su denin ja Olavi Pyhän Karlshovedin tapaan pitkälaiva. Viikinkien taitavat laivanrakentajat kehittivät joukon erilaisia laivatyyppejä, kuten kalastusaluksia ja kauppalaivoja, mutta pitkälaiva oli merten kuningas. Pitkälaiva syntyi 900-luvulla, ja se suunniteltiin niin, että siihen mahtui runsaasti Historia

5 VIIKINKIAIKA sotilaita ja se pystyi kulkemaan kovaa vauhtia masto kaadettuna ja koko miehistön soutamana. Viikinkien pitkälaivojen rekonstruktioiden perusteella on päätelty, että ne kulkivat 5 6 solmun vauhtia, lyhyitä pätkiä tarvittaessa jopa 9:ää solmua, kuten hyökättäessä tai ajettaessa takaa pakenevaa vihollisarmeijaa. Laivan syväys ei ollut kovin suuri, ja sen ohjausairo voitiin nostaa ylös niin, että laiva pääsi tarvittaessa myös matalaan veteen, jos viikinkien oli vaikkapa seurattava vihollista rantaan tai paettava itse. Purjetta käytettiin vain matkanteossa. Taisteluun tultaessa masto purjeineen kaadettiin, niin että alus oli helpommin käsiteltävissä. Rautapuskuri upotti vihollisaluksen Pitkälaivat kehittyivät lopulliseen muotoonsa viikinkiajan viimeisellä vuosisadalla. Ne olivat suuria aluksia, joissa oli korkeat laidat ja joihin mahtui sata sotilasta tai enemmän. Laivan keulassa oli suuri puusta veistetty ja värikäs keulakuva, joka esitti jotakin mahtavaa jumalhahmoa tai miehen tai eläimen päätä. Viikinkilaivojen keulakuvien tehtävää ei tiedetä. Ehkä niiden tarkoitus on ollut pelottaa vihollista tai ajaa pois pahoja henkiä, tai ehkä ne ovat vain osoittaneet, että kyseessä on sotalaiva. Rauhan aikana keulakuvia ei käytetty. Olavi Tryggvenpojan Svoldin taistelussa käyttämä Ormen hin Lange on hyvinkin saattanut ollut juuri niin valtavan kokoinen kuin millaiseksi saagat sen kuvaavat. Arkeologisten löytöjen perusteella pitkälaivat ovat olleet jopa 37 metriä pitkiä, niissä on ollut 78 airoa ja niihin on mahtunut satakunta miestä. Tällainen laiva löytyi Roskildesta vuonna 1997, ja se on suurin tähän asti tunnettu viikinkilaiva. Jotkin yksittäiset laivat ovat saattaneet olla vieläkin jämerämpiä. Saagojen Pitkälaiva sopi sotaan Viikinkien laivaston perusta olivat suuret pitkälaivat, jotka kehitettiin 900-luvulla. Soutamalla laiva eteni nopeasti, ja siihen mahtui paljon sotilaita. Purje oli tiellä Taistelussa purje hankaloitti veneen ohjaamista. Siksi ennen taistelua purje käärittiin kokoon ja masto laskettiin. Ohjaussauvalla laivaa ohjattiin Ohjausairo oli kiinnitetty köydellä laivaan. Ohjausairo Keulakuva Eläintenpäät, jumalhahmot tai lohikäärmeet koristivat laivojen keulaa yleensä vain sotimisen aikana. Ohjausairo oli leveälapainen mela laivan perässä tyyrpuurin puolella. Airoja varten laivan kyljessä oli reiät. Kaari Kansi oli peitetty lankuilla, jotka voitiin irrottaa. Maston pystyi kaatamaan. Sikoköli tuki mastoa SOL90 IMAGES Vankka rakenne Köli oli vahva tammilauta laivan pohjassa. Siitä lähtivät kaaret, joihin kylkilankut kiinnittyivät. Vahvat kyljet Kyljet oli rakennettu lankuista, jotka oli asetettu limittäin ja kiinnitetty rautanauloilla. Sikoköli oli kiinnitetty köliin. 42 Historia Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa)

6 mukaan joissakin Tanskan ja Skånen sotalaivoissa on ollut keulassa metallivahvisteinen kärki eli niin sanottu keulapuskuri. Viikingit saattoivat upottaa vihollisaluksen ajamalla sitä päin ja puhkaisemalla terävällä metallikärjellä reiän runkoon vesilinjan alapuolelle ja säästyä näin tyystin itse vahingoilta. Laivojen piti tehdä vaikutus Elämää pitkälaivoilla saneli niiden päätarkoitus, sotiminen. Laivoissa soutajien penkkeinä oli kovat arkut, joissa he säilyttivät tavaroitaan. Yöksi miehet pystyttivät laivan keulaan ja perään teltat nukkumista varten. Miehet pysyivät lämpimänä nukkumalla aina kaksi yhdessä taljoista ommellussa makuupussissa. Pitkälaivat olivat epämukavia matkustaa, mutta koristeita niistä ei puuttunut, sillä ne olivat mahtimiesten vallan symboleita. Keula ja perä olivat kokonaan kullalla silattuja. Laidat olivat yhtä korkeat kuin valtamerilaivoissa. Tämä on koko Norjan parhaiten ja suurimmilla kustannuksilla rakennettu laiva, Snorri Sturluson kertoo Ormen hin Langesta. Sekä saagojen että arkeologisten löytöjen perusteella tiedetään, että laivojen kylkilaudat olivat värikkäät, ja mahtavimmat kuninkaat ja muut vaikutusvaltaiset miehet teettivät purjeensa monivärisistä kankaista. Satamassa sotilaiden värikkäät kilvet roikkuivat laivojen laitojen yli. Suuri sotapäällikkö tarvitsi suuria ja kauniita laivoja. Olavin joukot olivat ylivertaiset Kuningas Olavi Haraldinpojalla oli Nesjarin taistelussa Karlshovedinsa mutta muuten pienemmät joukot kuin Svenillä. Historioitsijoiden mukaan Svenillä oli 45 laivaa ja Olavilla vain 20, tosin suurempia. Svenillä oli miestä, Olavilla vain Lopputuloksen ratkaisivat kuitenkin Olavin ja hänen sotureidensa taistelukokemus sekä Olavin sotureiden ylivertaiset aseet ja varusteet. Snorri Sturlusonin mukaan Olavin hyökkäys pakotti Svenin laivat puolustukseen, ja tämä joutui sidottamaan laivansa yhteen. Päättäväisesti Olavin miehet hyökkäsivät Karlshovedista Svenin laivojen kimppuun valtaushakoineen. Kehkeytyi mitä ankarin taistelu, ja pitkään aikaan ei voinut edes arvata, kumpi joutuisi taipumaan, sillä molemmilta puolilta kaatui paljon miehiä, kertoo Sturluson. Kaksi naista haudattiin Etelä-Norjassa Osebergin laivassa vuonna 834. BRIDGEMAN Matka kuoleman valtakuntaan Viikingit uskoivat, että kuoleman valtakuntaan matkustettiin veneellä. Siksi merkittävät naiset ja miehet haudattiin aluksessa, joka kuvasti heidän asemaansa heidän eläessään. Laiva itsessään oli mahtava uhrilahja, jonka rakentamiseen oli kulunut tuhansia työtunteja. Mukaan laivaan vainaja sai kaikkea, mitä hän saattoi tuonpuoleisessa tarvita: aseita, kotieläimiä, ruokaa ja juomaa. Norjan Tønsbergistä hautakummusta löydetyssä niin sanotussa Osebergin laivassa oli jäljellä paljon hautalahjoja, vaikka hauta oli jo ainakin kertaalleen ryöstetty. Ja voimatonta miestä / aaltoihin vaipui. / Otimme laivat uljaat / Vesi ruumiita uitti, kertoo runoilija Sigvat taistelun kulusta. Miehiä kaatui vasemmalta ja oikealta, ja jaarlin sotilaita pakeni paniikissa laidan yli ja hyppäsi vuonon kylmään veteen. Olavin miehet nousivat Svenin laivan viereiseen laivaan, ja Olavin valkoista lohikäärmeviiriä kantava lipunkantaja seurasi tiiviisti ensimmäisten sotureiden kannoilla. Sen jälkeen tuli kuningas itse ja heittäytyi pelottomasti taisteluun. Tappelu oli Snorri Sturlusonin mukaan niin raju, että soturien valkeat kilvet värjäytyivät punaisiksi verestä. Kuninkaan miehet pääsivät jaarlin laivan luo ja alkoivat nousta siihen. Kun jaarli näki, keitä he olivat, hän käski keulassa olleiden katkoa köydet ja irrottaa laivat toisistaan. Olavin miehet eivät kuitenkaan jääneet neuvottomiksi. He iskivät valtaushakansa jaarlin laivan kokkaan eivätkä päästäneet alusta karkaamaan. Sven joutui hakkaamaan laivansa kokan poikki päästäkseen pakenemaan. Osebergin laivasta löytyi: 15 hevosta Useita koiria Kaksi härkää Koristeelliset vaunut Kolme rekeä Viisi eläimenpäätolppaa Vaatearkkuja Kangaspuut Sänkyjä Kirveitä Airoja Patoja Pesuvateja Olavi näki, miten Svenin armeija hajaantui maihin päästyään. Voitto varmisti Olaville suuria alueita Norjasta, ja myöhemmin hän yhdisti koko Norjan alaisuuteensa. Olavi oli Norjan kuningas vuoteen 1030, jolloin hän kuoli Stiklestadin taistelussa Norjassa. Sven pakeni tappionsa jälkeen Ruotsiin ja kuoli pian pakonsa jälkeen. Viikinkien suuret meritaistelut hiipuivat sitä mukaa kuin Skandinaviakin alkoi muistuttaa muuta Eurooppaa mahtavine kuninkaineen, joilla oli tukenaan vahva kirkollinen byrokratia. Runojen suomennokset: Aale Tynni Lue lisää Kim Hjardar ja Vegard Vike: Vikinger i krig, Turbine, 2014 Richard Hall: I vikingernes vide verden, Nyt Nordisk Forlag Arnold Busck, 2007 Snorri Sturluson (suom. J. A. Hollo, runot Aale Tynni): Norjan kuningassaagat, WSOY 1960 Print: cyt815 - PDF PROCES Layout: cyt Red.sek: tjrk Historia Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa)