Palveluauto. Suomen Palvelutaksit ry:n jäsen- ja tiedotuslehti Sisältää Messulipun!

Transkriptio

1 Palveluauto Suomen Palvelutaksit ry:n jäsen- ja tiedotuslehti Sisältää Messulipun!

2 Tässä lehdessä Videoesittelyt yleistyvät työhakemusten liitteinä. Kuvassa Eero-Pekka Vuorensola. Reilu Rekrytointi tekee työtä yhdenvertaisen työllistämisen puolesta, s. 18 Taksivälitysjärjestelmän ongelmia s. 4 Apua, tarkastaja tulee, s. 9 Suomen Palvelutaksit ry on messuilla osastolla 109 (A-halli). Messulippu sivulla 21 Pääkirjoitus Hallitus ja toimihenkilöt vuonna Taksivälitysjärjestelmän ongelmia palvelutaksiyrittäjän näkökulmasta Vertaistukea ja vaikuttamista Kotiutuskyydin tilaaminen ja matkojen yhdistely Tänään annan aaltojen viedä Apua, tarkastaja tulee! Mikä tahansa auto ei täytä potilasturvallisuusvaatimuksia Terveiset tolpalta Tampereen pirssistä Tokmannin mannekiini Kaikenkattavaa autohifiosaamista Joensuun vammaisneuvosto, 25-vuotta hyvän asian puolesta Trafi vastasi vammaisneuvostolle Näyttelytason äänentoistoa invataksissa Reilu Rekrytointi yhdenvertaisen työllistämisen puolesta Festarikansaa tullaan auttamaan muttei vammaista Apuväline ei ole kertakäyttötavara Tyskälihaanen ja laihankarppi Mediatiedot ja näköislehti: Palveluauto 3/2013 Kustantaja: Suomen Palvelutaksit ry Päätoimittaja: Juhani Haapoja, , juhani.haapoja@suomenpalvelutaksit.fi Toimitus: Maj-Lis Krouvi, , maj-lis@maisanpaja.info Kuvat: Ari Rönni Tämän lehden toimituskunta: Juhani Haapoja, Martti Hautamäki, Karoliina Joutsia, Antti Järvinen, Unto Laakkonen, Emilia Mäkiranta, Ari Rönni, Marko Västilä, Jan Åhman ja Maj-Lis Krouvi Ulkoasu ja taitto: Maisan paja Paino: Eura Print Oy Kannen kuva: Outi ja Timo / Ari Rönni Levikki: 700 kpl Palveluauto-lehti ilmestyy vuonna kertaa: maalis-huhtikuussa, heinä-elokuussa, loka-marraskuussa ja joulukuussa. Lehden 4/2013 aineistopäivä: Aineiston toimitus: sähköisesti maj-lis@maisanpaja.info, muulla tavalla toimitettavasta aineistosta voi sopia puhelimitse Ilmoituslaskutus: 14 vrk/netto Ilmoitusreklamaatiot: 7 vrk Lehden vastuu ilmoituksen pois jäämisestä tai ilmoituksen julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksen hintaan. 2

3 Pääkirjoitus Taas rakkaat ystävät mennään kohti syksyä kovaa vauhtia. Osa meistä yrittäjistä on pitänyt kesälomansa; osa on vain lisännyt vauhtia kesän lämmössä. Meillä isäntäyrittäjillä tahtoo olla taipumus, että lomat mennään samaa tuttua rataa. Oli mukava tavata teitä kollegoita Kouvolassa kesäkokouksessa; siellä minäkin vietin pari päivää kesälomaa. Kolmas kesälomapäiväni oli koko perheen kesken Särkänniemessä; siellä vaari sai kokea vauhtia ja päätähuimaavia tilanteita lapsenlapsien kanssa huvilaitteissa. Koulut ja muut sopimusajot ovat taas tältä syksyltä alkaneet. Kilpailutukset näissä joissakin kuljetuksissa ovat mielestäni hyvin vääristyneitä, kun samalla viivalla tarjoamassa on yksityinen yrittäjä ja yhteiskunnan ylläpitämä laitos, joka saattaa antaa tarjouksen jopa puoleen hintaan siitä, mitä LVM on taksaksi vahvistanut. Yrittäjä ei tällaisessa tilanteessa voi muuta kuin nostaa kädet pystyyn. Toisinaan tuntuu muutenkin, että yhteiskunnalla on tarkoitus käyttää omaa kalustoaan virka-aikana ja ajattaa yrittäjillä illat ja viikonloput. Näinä aikoina yrittäjien on huomattavasti vaikeampaa löytää kuljettajia työhön. Olen viime aikoina miettinyt paljon myös yhteiskunnan verotuskäytäntöä. Varsinaisesta työstään varhain eläkkeelle päässeet hyväkuntoiset ja innokkaat työntekijät turhautuvat, koska eläkkeellä työskentelevien verotus on kertakaikkisen rankkaa. Itse menetin juuri sanomattoman hyvän työntekijän, koska työnteossa ei kerta kaikkiaan ole järjen häivää; noin 50 % palkasta olisi mennyt veroihin. Itseni lisäksi myös vakituiset asiakkaani jäävät kaipaamaan mukavaa, tuttua kuskia. Monilla meillä palvelutaksiyrittäjillä on ongelmana kuljetusten välityskeskuksien mielivaltainen kyytijako. Pahimmillaan tämä voi johtaa jopa yrittäjän kodin myyntiin. Saattaa pankki suositella kalustonkin myyntiä; kuka haluaisi lypsävän lehmän myydä? Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että välityskeskuksien tulisi olla täysin ulkopuolisia, niin ettei osakkaina olisi taksiyrittäjiä. Keskuksien kyytijaon pitäisi myös mielestäni olla julkista. Silloin se ehkä paremmin olisi rehellisellä pohjalla. Vaikka on huomattavissa, että taksien kilometrimäärät ja tulot vähenevät vuosittain, ELY-keskukset jakavat silti lisää esteettömiä liikennelupia, koska kaupungit ja kunnat haluavat lisätä kilpailua ja näin saada hintoja alas. Kilpailu kiristyy entisestään. Moniin alamme epäkohtiin pyrimme yhdessä yhdistyksenä vaikuttamaan. Asiat ovat hankalia ja päättävät koneistot pyörivät hitaasti. Monille yrittäjille vali- tettavasti liian hitaasti. Koen kuitenkin, että yhdessä yhtenäisenä rintamana meillä on vaikutusvaltaa. Olemme oman alamme asiantuntijoita; meidän tulee kantaa ammattitaitoamme ylpeydellä. Yhdistyksemme toimintaan voi tutustua Tampereella apuväline-messuilla marraskuun toisena viikonloppuna. Olemme esittelijöinä Vehon messuosastolla, jossa on esillä esteettömään liikkumiseen rakennettua kalustoa. Tavataan siellä! Haluan toivottaa teille kaikille turvallisia kilometrejä värikkäässä syksyssä. Juhani Haapoja päätoimittaja puheenjohtaja Hallitus ja toimihenkilöt vuonna 2013 Hallituksen puheenjohtaja: Juhani Haapoja Latovuorentie 6, Hyllykallio , (06) , fax (06) Hallituksen varapuheenjohtaja: Unto Laakkonen Mesikkapuistikko 15, Joensuu Sihteeri/Rahastonhoitaja: Leena Kojo Westerholminkatu 3 A 6, Turku , fax (02) HALLITUKSEN JÄSENET: Miika Juuti Cummeruksenkuja 3, Savonlinna Marko Västilä Tervasaarenkatu 5 D 18, Tampere , Matti Metsola Nienpalontie 12, Kotka (05) , Lars Lindroos Kanervakuja 6, Laitila Ari Rönni Tapionkatu 15, Pori Sähköpostiosoitteet ovat muotoa: etunimi.sukunimi@suomenpalvelutaksit.fi Palveluauto 3/2013 3

4 Nykymuotoinen taksin tilausvälitysjärjestelmä toimii parhaiten isohkossa kaupunkitaajamassa, kun tarvittava kuljetuskalusto on mahdollisimman samanlaista ja kuljetustarve samoin. Palvelutaksiyrittäjän näkökulma: Taksivälitysjärjestelmän ongelmia Nykymuotoinen taksin tilausvälitysjärjestelmä toimii parhaiten isohkossa kaupunkitaajamassa kun tarvittava kuljetuskalusto on mahdollisimman samanlaista ja kuljetustarve samoin. Kuljetustapahtumia pitää syntyä riittävästi ja kalustoa olla tarjolla ajankohtaan nähden hieman enemmän kuin kysyntää. Oikeastaan autoilijoiden kannalta tilanne parhaimmillaan on sellainen että kysyntää on yhtä paljon kuin tarjontaa. Tällöin auton käyttöaste pysyy korkeana ja hukka-ajo vähenee, kun seuraava mahdollinen kyytitilaus on jo välityksen kautta tulossa auton vapautuessa edellisestä kuljetuksesta. Seuraava kyyti tulee mahdollisesti jopa läheltä edellisen asiakkaan jättöpaikkaa, jolloin sekä asiakas on tyytyväinen palvelun nopeuteen että autoilija lyhyeen odotusaikaan kyytien välillä. Tällöin välitysjärjestelmä on omimmillaan ja tehokkaimmillaan. Tällaiseen kyytejä ketjuttavaan standardiasiakas standardikyyti -toimintaan välitysjärjestelmät alun perin on suunniteltukin. Mikäli autoja on ajovuorossa liikaa, ajettavien kyytien välissä oleva tauko pitenee, ja auton tuotto huononee. Mikäli autoja taas on liian vähän, seurauksena on kipakat kirjoitukset yleisönosastopalstoilla, kun taksia ei saa. Pikkujoulujen pikkutunnit ja muut ruuhka-ajat ovat ongelmallisia ajankohtia, jonka perusteella välitysalueella olevaa kalustomäärää ei voi, eikä pidä mitoittaa. Näiden ruuhkahuippujen kysyntää ei takseilla voida kattaa, vaikka liikennelupien ja autojen määrä tuplattaisiin. Ei niin kovin lähikylästä Välitysjärjestelmän kömpelyys tulee selvimmin esiin pienillä paikkakunnilla ja silloin, kun kalustoon kohdistuu erityistarpeita. Esimerkiksi paikkakunnalla, jossa on käytettävissä vain yksi esteettömiin tai paaritaksikuljetuksiin soveltuva auto, voidaan kohdata ongelmia. Tilanne syntyy, kun paikkakunnan esteetön auto on suorittamassa kuljetusta, joka voitaisiin hoitaa henkilöautolla ja samaan aikaan tarvittaisiin toiseen kuljetukseen esteetöntä autoa. Yleensä tällöin välitysjärjestelmä hakee lähialueelta vapaata tai kohta vapautuvaa autoa tietyn ajan, mutta jos autoa ei tuon järjestelmään säädetyn ajan puitteissa löydy on välitysyhtiön henkilökunnan puututtava peliin ja yritettävä järjestää asiakkaalle auto. Kun tämä seuraavaksi lähinnä oleva vapaa auto sitten jostain lähikylästä tai einiinkovin lähikylästä löytyy ja tulee, on todennäköistä, että auto on myöhässä ja kustannukset jotain muuta, kuin oman asemapaikan autolla. Pahimmassa tapauksessa kunnan x auto on suorittamassa kunnassa y kuljetusta, ja päinvastoin. Mikäli tällöin on kyse yhteiskunnan korvaamasta kuljetuksesta, alkaa yhdistelyn mukanaan tuomat säästöt -kassa huveta. Oikeastaan tasapuolisuuden nimissä Kela voisi vastavuoroisesti pitää kirjaa siitä, paljonko joustamaton välitysjärjestelmä hukkaa rahaa toiminnalisista ongelmistaan johtuen. Varsinkin ennakkotilauksien kohdalla ongelma on ratkaistavissa mikäli tietoa autojen sijainnista, kuljetukseen kuluvasta ajasta ja kuljetuksen lähtöajasta voitaisiin käyttää insinööritieteen kellonaikaan sidottua kyllä-ei menetelmää joustavammin. Mikäli kunnan x auto liikennöi usein kunnan y alueella, seurauksena saattaa lisäksi syntyä eri kuntien autoilijoiden välillä lievää sanaharkkaa. Yleensä tämä ongelma kärjistyy kaupunkikeskuksen ja sitä ympäröivien kuntien autoilijoiden välille. Huoli ajojen toisaalle valumisesta saa joskus melko suuret mittasuhteet. Tämä on ymmärrettävää, koska järjestelmää luotaessa luvattiin, että kyytien jakosuhde ei tule muuttumaan. Taitamatonta käyttöä? Iso ongelma on se, että kuljetusten jakautuessa epäloogisesti, yleensä auton käyttöaste laskee turhien ajokilometrien mukana. Nykypäivän ajatusmaailmaan kuitenkin kuuluu, että toimintaa on yritettävä tehostaa. Raskaan kulurakenteen ammatíssa tyhjien kilometrien ja penkkien ajamisen poistaminen on kuitenkin se ensimmäinen ja tärkein tekijä, jolla autoilun kannattavuutta voi parantaa. Mikäli auton käyttöaste on alhainen ja kannat- 4

5 Tulevaisuudessa matkustetaan kuljettajattomalla taksilla tavuus on huono, seurauksena on tarve taksojen korotukseen. Alhaiseen auton käyttöasteeseen päästään toki asemapaikan liikennelupakiintiön harkitsemattomalla kasvattamisella tai äärimmäisenä keinona jopa liikennelupien vapauttamisella. Tätä lupamäärien kasvattamista tukee myös joidenkin kaupunkien asiaan riittämättömästi perehtynyt lausunnonantaja lausunnollaan, joka Ely:n kyselyihin automaattisesti vastaa kuten edellisenä vuonnakin, että taksikalustoa ei ole riittävästi saatavilla. Ennen jäykkää ohjelmistoavusteista kyydinvälitystä pienempien paikkakuntien autoilijoilla oli itse mahdollisuus vaikuttaa ajojärjestelyn järkevyyteen. Yleensä tämä tapahtui asiakkaiden kanssa kuljetusten ajankohdista sopien, terveydenhuollon ja koulutoimen kuljetukset ensisijaisesti huomioiden. Näiden kuljetusten lomaan sovittiin asiakkaiden kanssa kuljetuksia, jotka eivät olleet kellonajallisesti niin kriittisiä. Sähköisessä välityksessä tilanteissa, jossa kuljetuksen lähtöpaikan läheltä ei autoa löydy, autojen hakuketjuista johtuen voi järjestelmän tekemä auton valinta olla sangen pahasti järjen vastainen. Tieto siitä, onko tällöin kyse välitysohjelman taitamattomasta käytöstä, vai itse ohjelman ongelmista jää välitysyhtiön tietoon. Saattaa jopa aiheutua tilanne, jossa keskuksen välittämä kyyti on ristiriidassa asemapaikkasäädösten kanssa. Kela voisi vastavuoroisesti pitää kirjaa siitä, paljonko joustamaton välitysjärjestelmä hukkaa rahaa toiminnalisista ongelmistaan johtuen. Oman lisänsä tähän vyyhteen tuo vielä se, että mikäli kuljettaja ei osaa tai halua käyttää järjestelmää parhaalla mahdollisella tavalla, voi tunne siitä että järjestelmä on susi, voimistua entisestään. Sähköinen välitysjärjestelmäkään ei kuitenkaan poista kyydeillä pelaamisen mahdollisuutta. Tällä tarkoitan kyytien järjestelyn manipulointia tai toisaalta kyytien valikoimista. Ideaalimaailmassahan näin ei tapahdu. Välitysyhtiön valta ja vastuu on iso. Mikäli välitysyhtiö ei toimi avoimesti, kuunnellen, neuvotellen, autoilijoita asiallisesti informoiden muutoksista ja uusista toiminnallisuuksista, usko järjestelmään ei voi olla kovin vahva. Jos välittäva osapuoli ei toimi oikein, on tähänkin voitava puuttua. Nykyisin autoilijat on sanktioitu, välitysyhtiöt toimivat osakkaidensa tahtotilan mukaan. Säännöt ja toimintatavat on oltava selviä sekä autoilijoille että välitysyhtiölle. Kaiken ajojärjestelyn ja välityksen kannalta tarpeellisen tiedon ja osaamisen kerääminen yhteen paikkaan, eli välityskeskukseen, ei ole tarkoituksenmukaista eikä usein myöskään mahdollista. Nykyisin erityiskuljetusten kohdalla kuljetuksen kannalta tärkeiden tietojen saaminen kuljettajalle asti ei aina toteudu. Tämä johtuu joko välittäjästä tai itse välitysjärjestelmän rajoituksista. Kuljettaja on usein paras henkilö erityiskuljetuksissa selvittämään mitä ongelmia tilattavaan kuljetukseen voi sisältyä. Olisi järkevää että näiden kuljetusten tilaukset ja välitys voidaan pitää poissa välityskeskuksesta. Kyseisten asiakasryhmien pitää saada soittaa tilauksensa suoraan haluamalleen autoilijalle. Käytännössä tämä tapahtuu yksinkertaisesti vakiotaksin käyttöoikeuden saamisen helpottamisella niin Kelan kuin sosiaalitoimenkin kuljetuksissa. Usein näiden asiakasryhmien kuljetusten säästösyin perusteltu yhdistely ei ole muutenkaan mahdollista eikä tarkoituksenmukaista. Välitysjärjestelmän ominaisuuksiin kuuluu myös osittainen palvelun persoonattomuus. Kuljettaja on toki henkilö joka kuljetustapahtuman suorittaa. Kuljetus tilataan kasvottomalta koneistolta, jonka takaa saatavan palvelun laatu voi vaihdella suurestikin. Tämä on mahdollista, koska kuljettajan avattua välityspäätteen kyydit tulevat ajettaviksi siitä huolimatta oliko ratin takana Antti Asiakaspalvelija vai Harri Hapannaama. Asiakas kyytiin ja ajo kohteeseen, ja asiakas pois autosta. Seuraava kyyti on jo mahdollisesti näytölle tulossa. Kuljettajan ei tarvitse välitysyhtiön ulkopuolella toimivan autoilijan tavoin joka kerta asiakaspalvelutapahtuman aikana markkinoida palveluaan uudelleen siten, että hänen puhelimensa soi seuraavankin kerran kun asiakas kuljetusta tarvitsee. Normikyydissähän asiakas tilaa kuljetuksen välitysyhtiöltä. Mikäli palvelun laatua halutaan kehittää, on asiakkaalla oltava mahdollisuus valintaan. Vasta tämä kannustaa autoilijoita parantamaan palvelun laatua. Käsien puuttumatta Ehkä muutaman vuoden päästä olemme kuljetuspalvelun tuottajana osa sellaista palveluketjua, jossa koneaivot osaavat vastaanottaa kaikenlaiset asiakastilaukset ja välittää kuljetukset siten, että aina on oikeanlaista kalustoa oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan ilman, että ihmisen aivot ja kädet puuttuvat tapahtumaan. Toisaalta viitteenä vielä pidemmälle tulevaisuuteen voisi vaikka mainita Yhdysvalloista lähtöisin oleva Uber-nimisen, ensisijaisesti kyydin ja lisäksi taksin välityspalvelun. Tässä palvelussa kyyti välitetään suoraan asiakkaalta kyydin tarjoajalle. Muun muassa Google investoi 250 miljoonaa Uberiin. Toisaalta Google on myös kehittämässä itsenäisesti liikenteessä kulkevia autoja. Uberin välittämän ja kuljettajattoman auton tarjoama matka on todennäköisesti tulevaisuudessa mahdollista. Palvelutaksiyrittäjän ammattia ja siinä tarvittavia työtä tekeviä käsiä ei kuitenkaan edes Uber ja Google pysty korvaamaan. Ari Rönni Palveluauto 3/2013 5

6 Vertaistukea ja vaikuttamista Turun MS-yhdistyksen Porin seudun alaosaston ensimmäinen kokoontuminen pidettiin vuonna 1972 ja siitä alkoi järjestötyön pohjan luominen nykyiselle toiminnalle. Oman yhdistyksen perustamista lykättiin vuosia, sillä Porista ei löytynyt neurologian asiantuntemus ennen kuin seitsemänkymmentä luvun lopulla, jolloin Satakunnan Keskussairaalaan saatiin neurologian asiantuntijaksi lääkäri Tapani Jolma. Porin Seudun MS-yhdistys perustettiin loppuvuonna 1980 ja rekisteröitiin Porin Seudun MS-yhdistys ry:n toiminta kattaa tänä päivänä lähes koko Satakunnan keskussairaalapiirin. Toimialueeseen kuuluu Porin lisäksi Harjavalta, Honkajoki, Huittinen, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kokemäki, Köyliö, Lavia, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Pomarkku, Siikainen, Säkylä ja Ulvila. Raumalla ja sen lähialueilla toimii oma yhdistys, jonka kanssa tehdään yhteistyötä. Yhdistys pyrkii 33. toimintavuotenaan erityisesti toimimaan yhdyssiteenä multippeliskleroosia (MS) ja harvinaisia neurologisia sairauksia (Harnes) sairastaville sekä heidän läheisilleen. Yhdistyksen toimitila, Naseva sijaitsee Yrjönkadulla aivan Porin keskustan Varoja toimintaan kerätään monin tavoin. Kirpputori ja erilaiset myyntituotteet ja tempaukset tuovat tuloa kassaan. Jo tavaksi tulleeseen isänpäivän sukkamyyntiin valmistautuminen on kovassa vauhdissa. Perinteisten pässinpökkimät ovat viime vuosina saaneet rinnalleen iloisen värisiä villasukkia, jotka miellyttävät myös nuorempaa väkeä. tuntumassa. Yhdistys on omistanut tilat yhdessä Satakunnan Epilepsiayhdistys ry:n kanssa vuodesta 1997 alkaen. Siihen asti kiertolaiselämää viettänyt yhdistys sai vihdoin pysyvän paikan toiminnalleen. Porin Seudun MS-yhdistyksen toiminnan tavoitteena on jäsenten arjessa jaksaminen ja selviytyminen. Viljasen mukaan tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja järjestetään muun muassa kokouksia, keskustelutilaisuuksia, illanviettoja ja erilaisia retkiä. Jäsenille lähetettävien tiedotteiden lisäksi tärkeäksi tiedotuskanavaksi ovat nousseet kotisivut ja etenkin Facebook, jonka kautta on viime aikoina tavoitettu hyvin varsinkin nuorempaa väkeä. - Pyrimme mahdollisimman paljon vaikuttamaan myös yhteiskunnan asenteisiin ja päätöksentekoon esimerkiksi tekemällä erilaisia esityksiä ja antamalla lausuntoja, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Viljanen. - Vaikka toiminta on monipuolista ja uusia juttuja kehitellään koko ajan, kerhoillat ovat toimintamme sielu, Viljanen kertoo. Kerhoilloissa voi vaihtaa kuulumisia ja tavata tuttuja. Siellä on myös tarjolla elintärkeää vertaistukea, jota varsinkin uuden diagnoosin kanssa kamppailevat kipeästi tarvitsevat. 6

7 Porin Seudun MS-yhdistys ry:n puheenjohtaja Pirjo Viljanen ja rahastonhoitaja Timo Santamanner kertovat, että Yhdistys järjestää jatkuvasti toimintaa. Tällä hetkellä suosittuja ovat muun muassa SAMK:n fysioterapiaopiskelijoiden vetämä jumpparyhmä, sekä nuorten illat alle 35-vuotiaille. Vähän varttuneemmille on puolestaan tarjolla Nahistuneet nuoret -ryhmä. Toimintaa järjestetään myös Harjavallassa ja Kankaanpäässä. Kotiutuskyydin tilaaminen ja matkojen yhdistely Viljanen kertoo, että osa kerhoilloista ja tapahtumista on tarkoitettu vain jäsenille. Toimisto on avoinna keskiviikkoisin klo 10-15, jolloin Nasevaan ovat tervetulleita kaikki, joita MS tai Harnes koskettaa. Ovet ovat avoinna ja kahvipannu kuumana. Pidä huolta Juttua tehtiin keskiviikkona, jolloin paikalla oli kymmenkunta jäsentä. Tunnelma oli välitön ja puheensorina ylitti reippaasti kahvikuppien kilinän. Paikalla oli myös aktiivinen jäsen ja yhdistyksen rahastonhoitaja Timo Santamanner. Hän kertoi, että Nasevasta on vuosien varrella muodostunut hänelle lähes toinen koti. - Samaa sairautta sairastavat ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta ja osaavat suhtautua oikein toistensa sairauteen. Jos täällä tipahtaa vaikka kahvikuppi lattialle, ei kukaan juuri päätään käännä. Tilanne on kaikille tuttu, Santamanner sanoo. Tapaamisissa ja kerhoilloissa jaetaan vertaistukea, käytännön neuvoja ja apua arjesta selviämiseen niitä tarvitseville. Santamanner kertoo, että yksi hyödyllisimmistä neuvoista on ollut se, ettei vahingon sattuessa kannata heti rynnätä siivoamaan tai palasia keräämään. Pieni hengähdystauko siinä kohtaa antaa etäisyyttä asiaan ja tasoittaa harmia ja suuttumusta. MS-tauti lyhyesti MS-tauti on keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen sairaus. Tauti ei suoraan vaurioita muuta elimistöä. Immuunijärjestelmä puolustaa kehoa esimerkiksi haitallisilta bakteereilta. MS-tautiin sairastuneen immuunijärjestelmä toimii virheellisesti ja hyökkää omaa hermostoa vastaan. MS-tauti kuuluu ns. autoimmuunisairauksiin. MS-tautia sairastaa noin Täällä voi olla juuri sitä, miltä on, eikä tarvitse selitellä sairauttaan tai olotilojaan. Vaikea on kuvitella miten asiat olisivat ilman yhdistystä ja sen jäseniä ja tapahtumia, Santamanner pohtii. Oman sairauden hyväksyminen on MS-tautia sairastavalle loputon projekti. - Juuri kun opit toimimaan sairauden tuomien rajoituksien kanssa, se muuttuu ja etenee ja olet taas nollapisteessä: Kaikki on uutta ja totuttelu alkaa alusta. Santamanner sai sairaudestaan diagnoosin vuonna Oireita oli ja syytä niihin etsittiin 1980-luvulta asti. Tuohon aikaan diagnoosin tekeminen oli vaikeampaa kuin nykyään. - Se oli raskasta aikaa. Pahinta oli, kun leimattiin luulosairaaksi ja työpinnariksi, hän muistelee. Kysyttäessä, millaisen neuvon he antaisivat vastasairastuneelle, Pirjo Viljanen ja Timo Santamanner kehottavat tulemaan rohkeasti kokeneempien puheille. - Tekee hyvää huomata, ettei painiskele näiden asioiden kanssa yksin, Santamanner sanoo ja muistuttaa vielä, että omasta jaksamisestaan kannattaa pitää huolta. - Selvittäkää esimerkiksi mitä apuvälineitä ja tukia teille kuuluu ja pitäkää muistakin oikeuksistanne kiinni. Maj-Lis Krouvi suomalaista. Se on Suomessa nuorten aikuisten yleisin vakava neurologinen sairaus. Diagnoosi tehdään tavallisesti noin vuotiaana. Sairastuminen alle 16 tai yli 60 vuoden iässä on harvinaista. MS on yleisempi naisilla kuin miehillä, noin kaksi kolmasosaa sairastuneista on naisia. Lähde: Tilataanko laitosten kotiutuskuljetukset välityskeskukselta niin ajoissa että matkojen yhdistely mahdollistuu ja että välityskeskus pystyy teknisesti suorittamaan yhdistelyn? Riittävän ajoissa tilattu kyyti takaa, että välityskeskukselle jää aikaa kuljetusten yhdistelyn järjestämiseen. Tämä mahdollistaa myös sen, että ensisijaisesti haettavalle kotikunnan autolle (välityskeskuksesta riippuen) jää tarpeeksi aikaa ehtiä hakukohteeseen. Kelan toimintamallin mukaan matkojen yhdistelystä johtuen kotiutuskuljetuksissa voisi asiakkaan kotimatkan kuljetuksen lähtöaika viivästyä enintään tunnilla. Tämän odotuttamisajan hyväksikäyttö osaltaan helpottaa yhdistelyä. Asiakas luonnollisesti ei koe viivytystä hyvänä, eikä ehkä yhdistelyäkään. Kaikissa hoitolaitoksissa ei kuitenkaan kotiutuskyytejä tilata ennakkoon. Vakiintunut käytäntö tällöin yleensä on, että kyyti tilataan vasta, kun potilas on saanut paperit käteen, pukenut ulkovaatteet päälle ja kävellyt sairaalan ulko-ovelle valmiiksi autoa odottamaan. Tällöin ei ole kyse ennakkotilauksesta, vaan usein tilausvälityskeskuksesta asiakkaalle osoitetaan lähin vapaa auto, joka todennäköisesti on kotiuttavan hoitolaitoksen kunnan auto. Yhdistelyn yrityskin jää tässä tapauksessa toteutumatta. Mikäli kyse on hoitolaitoksesta ulkokuntaan suuntautuvasta matkasta, tällöin asiakkaan kotikunnan auto usein jää toiselle sijalle kyytiä välitettäessä noutoajan muodostuessa asiakkaan kannalta pitkäksi. Tällä taas on vaikutuksensa kyydinjakotilastoihin. Mikäli toimintatapoihin näissä suorakorvausmatkojen periaatteen vastaisesti toimivissa hoitolaitoksissa ei saada muutosta, on vaikea kuvitella että yhdistelyprosentti voi nousta nykyisestään. Tämän muutoksen pitää lähteä hoitolaitoksen ohjeistamisesta ja sisäisistä toimintatapojen tarkistamisesta. Siinä haaste, johon taksinkuljettajan tai välityskeskuksen on vaikea vaikuttaa. Ari Rönni Palveluauto 3/2013 7

8 Takapenkin paikalta huudeltua Tänään annan aaltojen viedä Syystervehdys teille palvelevat autoilijat ja kaikille muille, jotka tunnustatte eksyneenne kuluttamaan tämän lehden sisältöä muun kuin taksiliikennöinnin innoittamana. Esimerkiksi punatukkaisen kolumnistin jutut kiinnostaa? No jaa, saattoi mennä nyt itsekehun puolelle, mutta haluan uskoa, että olen onnistunut lunastamaan paikkani tällä palstalla ja syvin kiitos siitä kuuluu teille lukijat! No niin, syksy on tullut ja aina tässä vaiheessa iskee varhaisen joulustressin lisäksi pakonomainen tarve juosta karkuun vinkuvaa syystuulta. On aika hautautua torkkuhuovan sisään ja nauttia kupponen kuumaa kamomillateetä tai kahvia makuhermojen mieltymysten mukaan, mutta koen olevani velvoitettu murjomaan syksyn ankeuden mielistänne ja vien teidät vielä hetkeksi kesäisiin tunnelmiin. Tässä tulee tuntuvaa jatkoa viimeisimmälle kansikuvalle. Olkaa hyvä! Ja ellei syksyn ankeutta mielissänne ollutkaan, pyydän anteeksi hävytöntä olettamustani asian suhteen ja nauran kanssanne. On siis aika palata ajassa kolmisen kuukautta taaksepäin heinäkuun alkupuolelle. Silloin oli merivedessäkin vielä mukava uida. Käsieni liike muodosti askeleeni Aluksi en nähnyt muuta kuin kilometrien mittaisen rannan. Aallokot nostivat päätään yli rantaviivan ja sen korkein pää tervehti minua äänekkäillä tyrskyillään. En tiennyt mitä oli tulossa, mutta olin innoissani. Aamun ensimmäiset auringonsäteet kulkivat kattojen harjanteilta vankan oloisesti hajallaan ympäri rantaa seisovien puiden latvoihin. Hiukseni olivat kosteat, olin jättänyt ne auki, tuuli kuivattaisi ne riehakkaalla leikillään. Se tarttui tiukasti kasvoille pudonneeseen hiussuortuvaan ja heitti sen taaksepäin. Lämpö viihtyi poskieni päissä, ja sai otteeni tuntumaan keveältä. Tartuin kiinni pyörän karheaan pintaan ja annoin käsieni yhdenmukaisen liikkeen muodostaa askeleeni. Minä tunsin askelteni keveyden, mutta kukaan ohikulkija ei pystynyt tunnistamaan niitä. Useammat kädet tarttuivat topakalla otteella pyörätuolini selkämykseen ja ottivat otteen sen työntökahvoista tarjoten apua. Oli ilo huomata, kuinka vilpittömästi toisilleen tuntemattomat ihmiset halusivat auttaa ja kiitoksen sanat jätin viihtymään heidän korvilleen. Olin liidellyt tuulen mukana jo muutaman sata metriä ja minun oli hidastettava tuolini liikettä. Otin pyörästä tiukemman otteen ja se pysähtyi. Edessäni kohosi jyrkkä mäki ja annoin ohikulkijan auttaa minut ylös. Rannan toisella puolen aurinko poltti auringonpalvojien selät, kun taas toisaalla se liimasi märkäpuvut yhä tiukemmin purjelautailijoiden sulavalinjaiseen vartaloon. Tänään oli minun vuoroni kokeilla, kuinka märkäpuku asettuu raajoihini, jotka mielellään asettuvat luonnottomiin asentoihin. Miten tandem lauta kantaa, kun tarkoitus on tasapainottaa lauta istuen? Kuinka pitää purje liikkeessä ainoastaan yhdellä kädellä, ilman että kaataisi sitä päälleen? Kysymysten aiheuttama epävarmuus tuotti yhtä aikaa innostavaa jännitystä ja sen seurauksena annoin nauruni purskahdella hallitsemattomasti pitkin rantaa. Siinä hetkessä uskoin itseeni ja halusin omia rajojani tuntematta tehdä mahdottomasta mahdollista. Minunko tuohon pitäisi istua? En ole koskaan ollut sidottu pyörätuoliini, kuten kuulen monesti puhuttavan. Minun käteni toimivat riittävästi, joten voin vapauttaa itseni noista vöistä. Naps. Avasin turvavyön lantioltani ja pyysin avustajaani nostamaan minut ylös märkäpuvun pukemista varten. Kun puku oli saatu puetuksi, oli rantaan sillä välin lastattu useita tuoleja muistuttavia rakennelmia. Minun oli tarkoitus sovittaa niitä selvittääkseni mikä ratkaisuista toimisi parhaiten. Näistä yksi, josta käytettiin nimitystä kanoottituoli, oli jo olemassa. Se oli kehitetty vesillä liikkumiseen. Muuten näytti siltä, että liikkeelle oli lähdetty vanhasta kunnon muovipuutarhatuolista. Sen jalat oli katkaistu ja istuinosa käsinojineen nökötti rannalla istujaa vailla. Minunko tuohon pitäisi istua? Sain juuri ja juuri sanotuksi hämmennykseni ja innostukseni vallatessa kaikki raajani. Käteni alkoivat täristä, mutta hymy nyki suupieltäni tahattomasti ylöspäin. Apuvälineitä kehitelleet ohjaajat vastasivat yhteen ääneen kyllä ja siinähän sitä sitten jo istuinkin puutarhatuolissa keskellä rantaa. Tuoli tuntui järkevältä vaihtoehdolta, mutta aloin kyseenalaistaa tuon kapineen turvallisuutta. Köytetäänkö minut tähän kiinni kysyin topakan oloisesti. Varmuuteni touhuun järkkyi, kun minulle vastattiin Ei me mitenkään voida köyttää sinua kiinni, voit vaikka hukkua, jos lauta kaatuu aaltoihin. Oli siis luotettava kelluntaliiveihin. Selkeä mielikuva minulla oli ainoastaan siitä, että heittäydyn veden varaan ja annan tuulen ohjata liikkeitäni. Minulle riitti lupaus siitä, että pintasukeltajat olivat paikalla, jos tuuli heittäytyisi hankalaksi ja olisin kumossa laudan ja kanoottituolini kanssa. Vauhti nostatti kylmäpäisyyttä Minut avustettiin kolmipyöräiseen tuoliin, jonka kookkaat pyörät eivät uponneet hiekkaan ja sen kevyt runko oli suunniteltu niin, että se kelluttaisi painoni veden päällä. Painottomuuden 8 Pyörätuoli näyttäisi yksinään orvolta rannalla, enkä minä. Kuva: Miikka Pihlajamäki.

9 Apua, tarkastaja tulee! tunne houkutti. Kuvittelin itseni makaamaan selin aaltojen päälle vartaloni liikkuessa kevyemmin kuin koskaan olin aiemmin tuntenut. Kokenut ohjaaja lähti kanssani purjehtimaan kohti tuntematonta. Siirsin painon laudan etunenään ja nostin katseeni laudan reunalta kaukaiseen rannan rajamerkkiin. Uskalsin metri metriltä hukuttaa katseeni edessä kuohuvaan aallokkoon ja ohjasin purjetta miltei itse. Vasen käteni oli kiinnitetty hanskalla kiinni purjeen liikettä säätelevään tankoon ja oikea käteni puristui vasemman päälle tukeakseen sen asentoa. Purje pysyi tasapainossa, kun ohjaajan kädet ottivat paikkansa omieni vierestä keventääkseen ison purjeen kokonaispainoa. Purje yltäisi peittämään minut kokonaan alleen kaatuessaan. Niin ei onneksi ollut koskaan käynyt, vaikka tuuli riepottelikin purjetta rajusti. Napakan tuulen osuessa kohdalle lautaa ei pysäyttänyt mikään. Se nousi korkeimman aallon päähän ja odotti minun antavan voimakkaan nykäisyn purjeelle. Purje taipui kevyesti kääntösuuntaa kohti ja vauhti nousi nousemistaan. En enää malttanut pysyä nahoissani, vaan suustani alkoi lipsahdella pelon ja innostuksen sekoittamia kiljahduksia. Apua, iik, Pysyyhän tää pystyssä? Ja kun paniikki oli mennyttä, halusin vain vauhtia lisää. Tuoli laudan päällä myötäili laudan liikkeitä ja kallisteli puolelta toiselle hallitsemattomasti. Vartaloni painonsiirroilla sain laudan tottelemaan ja se hypähteli riehakkaasti eteenpäin ja sen nokka oli useita senttejä irti veden pinnasta. Vauhti nostatti minussa kylmäpäisyyttä ja halusin kokeilla taidokkaita ilmalentoja laudan päältä, joiksi kaatumista itse kutsuin. Pelosta kalpeina ohjaajat pyysivät minua lopettamaan. En uskonut, vaan tein sen minkä olin tullut tekemään. Raahasin rajoitteeni rantaan kerran. Halusin tuntea itseni vapaaksi, päästää itseni irti itsestäni. Tuuli vie, vesi kannattaa. Silloin en ole riippuvainen kenestäkään, en tarvitse mitään. Pyörätuoli näyttäisi kerrankin yksinään orvolta rannalla, enkä minä, niin kuin oli totuttu ajattelemaan. Annetaanhan ajatuksen juosta ja palataan asiaan jouluisin aihein. Syksyynne lämpöä tuoden Emilia Työsuojelutarkastaja Tarja Iivonen ja invataksiyrittäjä Lars Lindroos. Mikä on fi ilis kun työsuojelutarkastaja soittaa ja haluaa tulla tarkastusta tekemään? Luulen, etten ole ainoa, joka puhelun jälkeen ajattelee, että Apua! Säikähdys johtui minun kohdallani tietämättömyydestä. Mitä hän aikoo tarkastaa? Vaikka en tiennyt tehneeni mitään väärin, pohdin, tuleeko tästä nyt tukka pois ja linnaan -tilanne. Sitten sain sähköpostissa tiedon siitä, mitkä asiat tarkastuksen aikana käydään läpi. tapaturmavakuutuksen ottaminen (asiapaperi, josta näkyy, onko vakuutus otettu) työterveyshuollon järjestäminen (työterveyshuoltosopimus, työterveyshuollon työpaikkaselvitys ja toimintasuunnitelma) työaikakirjanpito (tehdyt tunnit ja niistä suoritetut korvaukset) työntekijän ajopäiväkirja (tauot ja vuorokausilevot, esim. taksamittarin printti kelpaa, kunhan se muistetaan ottaa joka päivä. Tämä ei koske työnantajaa.) Tapaturmavakuutusta ei tarvitse ottaa, ennen kuin työntekijällä on yli 12 työvuoroa tehtynä. Tämä perustuu tapaturmavakuutuslain 10 ( nlex.fi ): Työnantaja on vapaa vakuuttamisvelvollisuudesta, kunnes hänen kalenterivuoden aikana teettämiensä työpäivien lukumäärä on enemmän kuin 12. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto vastaa 1 momentissa tarkoitetun työnantajan työntekijälle sattuneen työtapaturman korvaamisesta tämän lain mukaisesti. Tapaturmavakuutuslaitosten liitolla on oikeus periä suorittamansa korvaus työnantajalta, enintään kuitenkin 83,75 euroa tapaturmaa kohden. Niin kuin kuvasta näkyy, minulla on vielä tukka päässä, eikä kaltereitakaan näy missään. Asiat olivat kunnossa, lukuun ottamatta huomautusta siitä, että ylityötunnit pitää käydä ilmi ilman erillisiä laskutoimituksia. Yllätyksekseni tarkastustilanne oli miellyttävä. Sovinkin työsuojelutarkastaja Tarja Iivosen kanssa, että pidämme yhteyttä ja käytämme hänen asiantuntemustaan myöhemmin jäsenistön hyväksi esimerkiksi lehtijutun tai jonkinlaisen tietoiskun muodossa. Lars Lindroos Palveluauto 3/2013 9

10 Mikä tahansa auto ei täytä potilasturvallisuusvaatimuksia Kuljettajalla tulisi olla välitön katsekontaktimahdollisuus potilaaseen. Terveydenhuoltolain ja ensihoitoasetuksen seurauksena sairaankuljetuksen hallinto ja koordinointi on keskitetty sairaanhoitopiireille yhtenäiseksi ensihoitopalveluksi. Ambulanssityössä uudistuksen tavoitteena on yhtenäistää ja uudistaa palvelutasoa, jolloin kullakin yksiköllä on joko perus- tai hoitotason valmiudet. Sen lisäksi potilaiden kuljetuksissa tarvitaan muitakin ajoneuvoja kuin ambulansseja. Niiden tulisi täyttää eräitä potilasturvallisuuden ja matkustusmukavuuden keskeisiä kriteereitä, vaikka mukana ei olisikaan terveydenhuoltoalan koulutuksen saanutta henkilökuntaa. Sairaanhoitopiirien säästökuurit voivat kuitenkin johtaa myös sellaisten ajoneuvojen käyttöön, joissa turvallisuusnäkökohtia ja potilasmukavuutta ei ole otettu riittävästi huomioon. Tilanteen sekavuutta lisää sote-uudistus, joka lähivuosina muuttaa hallintokuviot, jolloin myös kuljetuspalveluiden tilaajaorganisaatiot muuttuvat ainakin osittain toisiksi. Standardoiduissa ambulansseissa voidaan kuljettaa potilas jopa sairaalasängyssä ilman ongelmia. Muilla ajoneuvoilla kuljetettaessa tilaajien tulisi ottaa huomioon muutamia keskeisiä potilasmukavuus ja -turvallisuusvaatimuksia. Toisaalta vastuullinen yrittäjä tietää itsekin, minkälaista kalustoa hän voi käyttää makuulla olevan potilaan kuljetuksessa. Miten potilas sijoitetaan autoon? Ensinnäkin kuljettajalla tulee olla välitön katsekontaktimahdollisuus potilaaseen, minkä vuoksi pääpuolen tulee suuntautua auton menosuuntaan ja olla puheen kuuloetäisyydellä kuljettajasta. Ajoneuvossa ei ole tarkoituksenmukaista keskustella potilaan kanssa huutamalla. Vielä pahempi on, jos ei keskustella lainkaan. Toinen merkittävä seikka on potilastilan kokonaistilavuus, koska siellä tulee olla riittävästi happea. Ilmanvaihdon pitää toimia, sillä potilaan vireystilan ja yleisvoinnin ei kuljetuksen aikana pidä laskea. Kukin kuljettaja varmasti mielellään takaisi potilaalle turvallisen ja vaivattoman kyydin, mutta ajoneuvo ei sitä aina mahdollista. Ilmanvaihtoon ja hengitystilaan liittyen potilaan kasvojen ei tule olla lähietäisyydellä ajoneuvon katosta. Kolmas ja keskeinen seikka on potilaan alustan, sängyn tai muun, kiinnittäminen alustaansa. Sen tulee tapahtua standardoidusti niin, ettei kuljetusalusta pääse auton äkillisissä liikkeissä esimerkiksi risteysliikenteessä hallitsemattomasti heilahtelemaan. Suomen oloissa myös sääja tieolosuhteet asettavat potilasturvallisuuden ja -mukavuuden koetukselle, jolloin kaikkien mahdollisten varmennusten on oltava kuljetuksen tilaajan tiedossa. Luonnollisesti potilaan turvallinen kiinnittäminen kuljetusalustaan on eräs keskeinen ammattiosaamisen kriteeri. Sairaankuljetusta on kehitetty hoidollisemmaksi jo viimeiset 40 vuotta ja päädytty nykyaikaiseen lääketieteellisesti johdettuun ensihoitojärjestelmään. Vasta nyt voidaan vaatia lailla ja asetuksella säädettyjä standardeja sekä kaluston että henkilökunnan koulutuksen suhteen. Tosin kuntien ja sairaanhoitopiirien talous on tökkinyt koko ajan vastaan, kun ensihoitopalvelua on kehitetty kohti kansainvälisesti vertailukelpoista huipputasoa. Kaikki potilaiden kuljettaminen ei vaadi ambulansseja eikä sitä varten koulutettua ensihoitohenkilökuntaa. Ensihoidon kehittäminen kuitenkin on luonut paineita myös muiden potilaankuljetusmuotojen palvelutason kehittämiselle. Palvelutaksien henkilökunnalta ei voida vaatia sairaanhoidollista koulutusta. Voitaneen kuitenkin uskoa, että esimerkiksi moni lähihoitaja saattaa hakeutua yrittäjäksi tai työntekijäksi kuljetusyritykseen. Ambulanssien kanssa ei voida kilpailla potilaista, mutta miellyttävä kokemus kuljetusyrityksen toiminnasta kantautuu piankin puskaradion kautta palveluiden tilaajien ja käyttäjien korviin. Se on mahdollista vain tarkoituksenmukaista kalustoa käyttäen. Potilas ei esimerkiksi viihdy ahtaassa putkimaisessa tilassa, jossa hän herkästi saa takautumia esimerkiksi magneettikuvauslaitteessa saamistaan kokemuksista. Kuljetusten tilaajat saattavat käyttää säästöpaineissaan ja tietämättömyyttään epätarkoituksenmukaista kalustoa. Toisaalta taas pitkiinkin hoidollisiin siirtokuljetuksiin sairaaloista sidotaan pelastuslaitosten kalustoa, vaikka ei olisi kiirekään. Paikkakunnalle voi syntyä ambulanssityhjiö. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta ensivaste ei aina sitä tyhjiötä täytä. Niinpä kannattaisikin harkita muiden palveluntuottajien kaluston käyttöä, jos potilas ei vaadi intensiivistä lääketieteellistä hoitoa matkan aikana. Mikäli vaatii, kyseessä onkin kiireellinen kuljetus, jossa vaaditaan koulutettua ensihoitohenkilöstöä. Sairaalasta tai terveyskeskuksesta voidaan lähettää tarvittaessa hoitaja potilaan saattajaksi muuhunkin ajoneuvoon kuin ambulanssiin. Ei takapakkia menneeseen Nykyisellä vaatimustasolla ei pitäisi minkään kuljetusmuodon suhteen ottaa enää takapakkia säästösyistä. Suomessa käytiin myös 1990-luvun lamavuosina värikästä keskustelua ns. paaritaksien 10

11 Aina ei tarvita ambulanssia Terveiset tolpalta Välillä kiitos tulee vasta lopussa uudesta esiinmarssista sairaankuljetuksissa. Silloinkin säästösyistä luistettiin turvallisuudesta jopa sellaisten potilaiden kohdalla, jotka tarvitsivat matkan aikana happihoitoa. Paaritaksi-käsite tulee 1950-luvulta, jolloin varsinaisia ambulanssiautoja oli maaseudulla vielä varsin vähän. Niinpä taksiyrittäjät virittivät henkilö- ja farmariautoihinsa tilan paareille, jotta sairaat voitiin kuljettaa makuuasennossa lääkärin hoitoon. Sitä mukaa kuin maahan oli helpompi saada tuontilisenssivaikeuksien hellittäessä lisää ambulanssiautoja, samat henkilöt ja perheet jatkoivat sairaankuljetusyrittäjinä. Sairaankuljetus ei vielä silloin elättänyt itsessään ketään, vaan sitä harjoitettiin usein muun autoilun yhteydessä. Maaseudulla SPR oli jo ennen yksityistä sairaankuljetusta huolehtinut monien seutukuntien ambulanssitoiminnoista. Nykyisin on käytettävissä riittävän korkeatasoista kalustoa, olipa potilaan siirtämisellä toiseen hoitolaitokseen kiire tai ei. Samoin kotoa ja kotiin kuljettaminen on yhtä vaativaa kuin muukin potilaan siirtäminen. Samat perusvaatimukset tietysti pätevät aina, olipa potilas kuljetuksen aikana auton kiinteällä istuimella, pyörätuolissa tai makuulla. Yleisesti pitää muistaa edellä lueteltujen lisäksi turvatekijöitä, joiden merkitys korostuu yllätyksellisissä tilanteissa matkan aikana. Auton potilastilassa ei saa olla teräviä särmiä ja reunuksia, joihin voi vahingossakin satuttaa jonkin kehonosan. Niin muodoin ei saa olla myöskään irtaimia tai huonosti kiinnitettyjä pikkutarvikkeita eikä auton normaalivarustukseen kuuluvia esineitä. Kaikki edellä kuvattu muodostaa hyvän potilaspalvelun kanssa kokonaisuuden, jonka vain ajan tasalla oleva ja turvallisuusorientoitunut palvelu/invataksiyritys voi täyttää. Kussakin sairaanhoitopiirissä ja myöhemmin sote-alueella tulisi olla selkeät kriteerit, minkälaisia ajoneuvoja tilataan sellaisiin potilaskuljetuksiin, jotka eivät vaadi varsinaista ambulanssiautoa. Antti Järvinen Kirjoittaja on toimittaja, joka kirjoittaa mm. ambulanssi- ja Systole-lehteen. Yllä mainitut sanat tulivat mieleeni, kun ammattiystävien kanssa juteltiin Liikkuvan Poliisin ( LP ) osaston lopettamisesta. Tähän saakka LP on tuottanut meille pientä jännitystä elämään, kun ovat suorittaneet työtään maantiellä. Nyt LP:n johtotoiminta yhdistetään muun poliisi toimintaan. Tässä vaiheessa alkaa toivoa, että ammattitaito ja kokemus eivät tien päältä katoa. Taksialalla on varmasti eniten löytynyt huomauttamista nopeuksista. Raskaskaluston puolella on työllistänyt niin sanottu kabotaasikuljettusten pykälien kautta liikkunut, paljolti ulkomaalainen kalusto ja kuljettajat. Ulkomaalaisten ajatukset ja säännöt eivät välttämättä ole ihan yksi yhteen meidän sääntöjemme kanssa. Yhteisen kielenkin löytäminen on varmasti välillä tuottanut ongelmia, varsinkin kun toisella puolella halut siihen ovat seuraamuksien pelossa olleet melko pienet. Tuskin sanaa kiitos on näissä keskusteluissa paljoa käytetty. Suomalaiset tavaraliikenneyrittäjät ovat alkaneet liputtaa kalustoaan naapurimaihin ja käyttää halvempaa työvoimaa. Meidän alallamme tuskin voidaan tehdä vastaava. Ongelmana on, että alalle pyrkivä ja halukas työvoima vähentyy koko ajan. Nyt pitäisi löytää se ratkaisu, millä voidaan pyörittää autoa tuottavasti ajovuorojen mukaan ilman, että isäntä on se viimeinen venyvä lenkki. Ajokirjan pitäminen kuljettajalle ei tuo ajoja lisä. Nyt kun käydään kiivasta keskustelu taksien ajoajoista, niin ihmettelen, jos alalle saadaan yrittäjiä, joka osaavat laskea sen, mitä jää viivan alle. Luulen, että alalle tulee jatkossa vain vähemmän lasku- ja ammattitaitoisia yrittäjiä. Isot yhtiöt hakevat jo kaikki mahdolliset vapaat liikenneluvat ja saavat ne myös, sillä muita hakijoita ei ole. He eivät tunne samaa lukkarinrakkautta asemapaikkansa asukkaiden palveluun kuin me. Jos mennään siihen, että yrittäjä ei saa tehdä viikonloppuna sitä, mihin on tottunut eli siivota ja pestä autoaan, niin kyllä se totuttelua vaati. Entäs viikon posti- ja lippulappusysteemit? Onko tämä skenaario tulevista, kiukkupäisistä yrittäjistä, jotka noudattavat jämptisti ajoaikaa ja samaan aikaan manailevat vapaudenriistosta yrittämisessä. Paajasen raportissa on mainittu, että kaikki yhteiskunnan maksamat ajot tarkistetaan ja ehdotetaan uusia ratkaisuja. Autoilija, joka on ajanut ns. 24/7-periaatteella kotoaan, varmasti miettii mikä meni pieleen. Mitä tein väärin, että en saa toimia niin kuin tähän asti? Myös liikenneluvan saanti on raportissa mainittu: taksi alalle tuloa koskevaa sääntelyä tulee yksinkertaistaa, vaikka yhteiskunnan ajot vähentyvät säästösyistä ja muut ajomäärät huonon taloudellisen tilanteen vuoksi. Mitä jos tässä käy niin kuin muualla, kun yksinkertaistettiin taksialalle tuloa. Autokanta vanheni huomattavasti, autot olivat likaisia sisältä ja päältä, istuimet rikki, renkaat huonot, kuljettajat eivät välttämättä hallinneet maan kieltä ja osoitteet olivat hukassa, koska kuljettaja ei osannut kirjoitta niitä navigointilaitteeseen. Lähellä tätä tilannetta oltaisiin meilläkin, jos vallalla olisi taksimaailman kabotaasikuljettus. Palatakseni sanaan kiitos : Olisi hienoa osata olla iloinen siitä, että aina silloin tällöin sen sana kuulee, eikä aina miettisi, että se on vain sana, joka kuluu sanoa. Lars Lindroos Vuoden kaasupalkittu, hallituksen jäsen Kuva: Maj-Lis Krouvi Palveluauto 3/

12 Tamperee pirssistä No mää ny sitte päätin pläjjäyttää kanssa tämmöstä tarinaa, ku meinaa pyyrettii, että koitanny jotain kertoo miten siä Tampereella nää taksihommat niinko hoiretaa. Emmää ny tierä onko näissä ny niin kauheesti kertomista, samalaista ratinpyäritystä seon ku muillaki. Enkä mää ny tiärä onko tää ny niin kommeeta eres lukee saati sitten puhuaka näistä meirän touhuista. Kahreksa poikaa ja kahreksa mäyräkoiraa Nii semmosta muistelin tossa isälleki kerran, ku yhressä yävuorossa menin sitte hakee yhtä kasihoo poikaporukkaa tualta Leinolasta. Nii oli talvi siinä ja lumitöitä yritteli sit talon eressä yks poika työnnellä ku kääntelin rintterin siihe viäree. Tuli autolle ja sano että: - Teekkös meille lumityöt orotellessas, ku meinaa toi jengi on tua sisällä viä ja orottaa ny jourut? Ja paa ny se mittari toppii, ku me ollaa tämmösiä köyhiä opiskelijapoikia... Sanon sille, että: - Juu kyä mää sevverran voin siinä lumitöitäki tuupata, mut se maksaa sitte nelkytä egee tunti, mut kyä seki homma käy mutta emmää mittaria katkase, ku mää oon töissä nääs enkä millää huruajolla... vai että köyhiä opiskelijapoikia ja isootaksia vaa tilaillaa tänne orottelee... Poika siihe sitte, että: - Oho, säähä ihme taksikuski oot ku senkin tekisit kai määki neljästäkympistä...mut eivais mää meen kattoo pääseekö noi juapot tualta kohta orota ny rauhassa. Semmosia kaheksantoista täyttäneitä poikia hoippuili hetken perästä kyytii ja ja jokkaisella oli sitte mäyräkoira kainalossaa ja kännykkä toisessa, nii eihä nää nykynuoret ennää mihkää liiku iltasin ilman näitä kahta tarvekalua. No Jäähalllin suuntaa tiätysti siinä lährettii ja kauhee oli kinaamine päällä, kuka tän kyyrin oikee maksaa, ku oli kuulemma aina jonku toisen syy, se orottelu. Sitte kyselivät että: - Paljoks tää ny tekee per naama jos jokaine maksaaki sitte itte osuutensa? Oli sitte hiljasta vähä aikaa ku sanon, että pääsette kolmella eurolla per naama! Yhtäkkiä oli kaikilla hauskaa, ku taksikyyti oli nii halpaa, että vaa kolme egee, asiallinen äijä! Isälle tätä juttua ku kerroin ja se ihmetteli kauheesti tota nykynuarisoo ja onneks noi sun omat penskat ei oo tommosissa porukoissa, mutta mihkä sää ne koirat sitte oikee laitot, että tuliko ne sinne autol lattialle istuu vai mihkä? Että mihkä ihmeesee ne niitä koiria sitte oikee vei? Kahreksan poikaa ja kahreksa mäyräkoiraa, että oliha se ihmeelline kyyti? Ukko toisteli mun sanojani ja nauro taas No sitte tuli miälee yks sunnuntaiaamu ku olin alottanu sev vuoron sitte kuurelta ja ei siinä mittää ollu. Seittemä jälkee sitte nasahti eka kyyti tuolta sitynesteeltä. No aattelin että joku väsyny yön ryypänny sieltä tulee kummiski ja johki Hervvantaan tiätysti. No melkein oikein, putkasta just päässy ukko sieltä kömpi rintterin etupenkille. Aattelin onkohan sillä eres rahaa ku, oli pikkuse väsynee näkönen ja haisiki viä rapulaiselle. Ilmottiki sitte yhe karun nimen ja naureskeli, että tieräkkös missä seo. No, ehäm mää sitä tiänny. Kyselin, että onko tää jossai Pirkkalassa tai Kankasalla, ei meinaa ollu Tampereen katuja. No seo Jyppykyläs, että sinne päi, anna palaa ja naureskeli mulle vaa. No kyselin sitte varovaisesti, että kuis sää tän makselet, että onko meinaa rahaa oikee vai kortillako mennää? Kaveri reväytti lompsaansa auki ja sano, että kyllä täällä on, että anna palaa ny. Kattelin, että kyä siä ainaki kolmesattaa oli, että voi sitte lähtee tuuppaa. Mies osottautuki oikee mukavaks matkaseuraks. Nauro mulle kokoaja ja toisteli mun sanojani ja nauro taas, että mää kuulemma tapan sen nauruun ja lopetany ku vattasta sattuu. Ihmettelin sitte, että mikä nyo ku noi naurattaa. Se kerto asuneensa joskus parikytä vuotta sitte Tampereella ja tykkäs kuunnella tampereen kiältä. Että kuulemma o nii hauskaa kuultavaa. Mää sanon, että karrmeeta tää o, mutta hyvä jos tykkäät, parempi seon niin! Olisha se karrmeeta ku sanosit, että pirä ny turpas ukko kiinni. Mies nauroi vesikarpalot silmissään. Kerto sitte tarinansa ja oli se aikamoine. Oli kuulemma ollu Junalla menossa laivalle vaimonsa kanssa ja olivat siinä sitte ottaneet vähä ruuan päälle ja allekin jonkiverra vettä vahvempaa. Matkalla oli sitte tullu jonku kanssamatkustajan kanssa riitaa ja konnarit oli sitte ottanu tään miähen rautoihi ja tilannu Tampereelle konstaapelit vastaan ja eiku valtion kyyrillä Sorille putkaa. Vaimo oli sit kuulemma jatkanu Turkkusee junassa ja siältä Turun taksilla takas kotii Jyppykylää. Kävi miästä sääliks, sitte ku oli risteilyki maksettu ja kaikki meni mönkää. Tehtii sopimuskauppa kyyristä. Miestä nauratti silti kovasti ja soittiki sitte vaimolleen, että tulossa ollaan ja kiitos vaan kivasta risteilystä! Vaimo siä kotona sitte vaa miästä orotteli, ku oli nii rakkaat toisillee. Mies kerto sitte mulle, arvaas mikä tää risteily olis ollu - Semmonen parisuhderisteily, niinku kuinka parisuhdetta hoiretaan, jossa olis ollu joku seminaarikin siittä aiheesta. Että oikkee hyvi sitte seki meni! Nii että täämösiä täällä o sattunu, kerrotaa sitte taas joskus lissää ku sattuu miäleen juolahtaa. Että mukavaa syssyn jatkoo kaikille vaa! Marko Mansesta 12

13 Tokmannin mannekiini Osa (vammaisten) avustajista haluaa pukea avustettavan päälle verkkarit vain siksi, että ne ovat helppoja ja mukavia (avustajille). Myös vammaiset itse näitä vaatekappaleita suosivat, ainakin minä. Verkkarit ovat usein liukasta materiaalia ja näin ollen helpot vetää päälle/pois. Ne ovat usein myös jotain hengittävää materiaalia ja sitä kautta ohuet, eivätkä varmasti pidä ainakaan pakkasta loitolla. Toisaalta eivät myöskään ole kuumat kesällä. Jos kituutetaan pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä, niin vain reilun kympin hintakin houkuttaa verkkarit halpiskaupasta ostamaan. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Sellaisia avustajia ei ole yksin kotonaan asuvilla, että he tulisivat kolme kertaa päivässä ensin avustamaan ulkoiluun tai koiran kanssa ulkoiluun sopivat lämpimät housut jalkaan ja sitten ulkoilun päätyttyä auttamaan ne pois. Näin ollen toppahousut laitetaan aamulla päälle ja autetaan illalla ennen nukkumaan menoa pois. Huonolla tuurilla niitä ei enää auteta perjantai-iltana pois, vaan pidät ne koko viikonlopun päälläsi. Muutoin aika itsenäisesti selviävälle ei välttämättä ole tarjolla edes tätä joka aamu tapahtuvaa avustusta. Esimerkiksi 15 avustajatuntia viikossa ei kerta kaikkiaan siihen riitä, jos muutakin elämää on kuin housujen laittoa ja riisumisia. Vammaiselle henkilölle korvataan hänen vammansa tai sairautensa edellyttämän tarpeen mukaisesti kokonaan tai osittain kustannukset, jotka hänelle aiheutuvat tämän lain tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeellisista tukitoimista sekä ylimääräiset kustannukset, jotka aiheutuvat vamman tai sairauden edellyttämän vaatetuksen ja erityisravinnon hankkimisesta. Päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavien välineiden, koneiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuneista kustannuksista korvataan puolet. Joululahjasäärystimet ovat tarpeen pakkasilla. Varsinkin verkkareiden päällä. Tässä se kuitenkin sanotaan, että juuri vammaisille suunniteltuja vaatteita voisi hankkia ja käyttää yhteiskunnan osallistuessa kustannuksiin. Vammaisiin liittyvissä palveluissa ja tukitoimissa ajan tasalla pysyäkseen pitää olla vähintään lakimies tai kunnan vammaispalvelussa töissä, jotta tietää kaikki oikeutensa. Kukaan kuntien vammaispalveluista ei tule vammaispalvelulaista esitelmöimään kaikille sen palveluihin oikeutetuille. Itse olen pariin otteeseen käynyt vammaispalvelulain verkkokurssin. Jan Åhman Raajarikkoiset ry Puheenjohtaja/päätoimittaja Palkittu työpaikka tien päällä. Teitä palvelee: ERKKI MOISIO (02) Se on ylellinen, huippuvarusteltu ja täynnä älykästä teknologiaa. Täysin uusi Ford Transit Custom on viiden tähden työpaikkasi tien päällä. Hiljaisesta, uuden sukupolven ohjaamosta löydät mm. 8 suuntaan säädettävän istuimen, SYNC-kommunikaatiojärjes telmän, vakionopeudensäätimen, lämmitettäväntuulilasin ja ilmastoinnin. Ajettavuus on huippuluokkaa kehittyneen ESP-järjestelmän sekä voimakkaiden ja taloudellisten moottoreiden ansiosta. Käytännölliseen tavaratilaan mahtuu esim. kolme eurolavaa tai väliseinän läpilastausluukun avulla kolmemetrisiä putkia. Tervetuloa koeajolle! FORD TRANSIT CUSTOM -pakettiautomallisto alk ,14 (+ toim.kulut 600 ). ford.fi/hyotyajoneuvot Transit Custom Kansainvälinen Vuoden Pakettiauto Puinnintie Pori Puh Automyynti MA-PE LA Huolto MA-PE Varaosat MA-PE Palveluauto 3/

14 Kaikenkattavaa autohifiosaamista Multimedia on päivän sana. Autoissakin. Navigointijärjestelmien, peruutuskameroiden tai satelliittipaikantimien lisäksi autoihin asennetaan erilaisia viihdejärjestelmiä, jotka voivat sisältää perinteisten radion ja cd- tai dvd-soittimen lisäksi esimerkiksi usb-soittimia ja -liittimiä, mp3-soittimia ja -tallentimia, digi-tv-laitteita ja näihin liittyviä kuulokkeita tai näyttöjä takapenkkiläisiä viihdyttämään. Lista erilaisista mahdollisuuksista ja yhdistelmistä on loputtoman pitkä. tehdään niitä kaikkia, sanoo autohifialan yrittäjä Jarkko Laine -Meillä Hifi Konexista. Hänen mukaansa yksi suosituimmista on tällä hetkellä bluetooth, joka mahdollistaa esimerkiksi puhelimeen puhumisen ja puhelimeen tallennetun musiikin kuuntelun auton stereoiden kautta. Ensimmäinen Hifi Konex -liike perustettiin vuonna 1997 Kokemäelle. Kodinkoneita myyneen liikkeen valikoimaa laajennettiin autostereoihin, eikä aikaakaan kun hifi vei miehet. Kodinkoneet myytiin pois ja erikoistuttiin autojen äänentoistoon. Nykyään Hifi Konex toimii kolmella paikkakunnalla. Vuodesta 1999 asti toiminnassa mukana ollut Jarkko Laine vastaa vuonna 2000 Poriin ja vuonna 2006 Turkuun perustetuista liikkeistä. Kolmas Hifi Konex -liike sijaitsee Rovaniemellä ja siitä vastaa alun perin Kokemäelle liikkeen perustanut Timo Meltaus. Laatua ja palvelua Erilaisia järjestelmiä ja laitteistoja on tarjolla hämmentävä määrä. Esimerkiksi internetistä etsimällä tavallisen kuluttajan saattaa olla vaikea löytää juuri sitä itselle sopivaa vaihtoehtoa. Hifi Konexissa palvellaan kokonaisvaltaisesti. Yhdessä asiakkaan kanssa kartoitetaan tarpeet, valitaan sopivat laitteet ja asennetaan ne paikoilleen. - Erityisalaamme on lähes kaiken kattava autohifi osaaminen. Meiltä tehdään pieniä ja suuria töitä Avaimet käteen -periaatteella, kertoo Laine. Hifi Konex kilpailee paitsi laadulla ja palvelulla, myös hinnalla. Vaikka uusiin autoihin saa tehtaalta tilaamalla lähes millaiset multimedialaitteet tahansa, niistä joutuu maksamaan kovan hinnan autoveroineen. Jälkiasennuksena tehty vaihto vastaavaan laitteistoon tulee lähes aina edullisemmaksi. Laadusta ei tarvitse tinkiä ja vaihtaa voidaan myös integroidut soittimet. - Moni ei tiedä, että integroitu soitin voidaan vaihtaa ja siihen mahdollisesti liitetyt rattisäätimet saadaan toimimaan myös jälkiasennetussa laitteistossa, kertoo Laine. Hänen mukaansa, auton merkistä ja soittimesta riippuen, integroidunkin laitteen asennushinta alkaa muutamasta kympistä. Kaiuttimen vaihdosta näyttelyautoon Hifi Konexin päivärutiineihin kuuluu soittimien ja kaiuttimien vaihtoa ja asennusta sekä erilaista äänentoiston perusparannusta. Myös peruutuskameroita ja navigointilaitteita myydään ja asennetaan melko paljon. Jutuntekohetkellä työn alla oli mopoauto, joka sisältä tyhjäksi riisuttuna odotti vaimennusta, hifi laitteiston asennusta ja verhoilua. - Nykyään vaimennetaan myös muiden kuin autohifi harrastajien ajoneuvoja, kertoo Laine. Vaimentaminen, paitsi parantaa musiikin kuuntelunautintoa, lisää huomattavasti matkustusmukavuutta. 14

15 Jarkko Laineen takana näkyvän myymälän valikoimiin kuuluu autohifi- ja multimediatuotteiden lisäksi esimerkiksi asennustarvikkeita, vaimennusmateriaaleja ja verhoiluhuopia. Kotitalouksiin tarjolla on muun muassa kotikaiuttimia, vahvistimia, soittimia ja projektoreita. Kodinkonet myytiin ja hifi vei miehen - Päivätyön lisäksi ja vastapainoksi olemme rakentaneet myös muutamia näyttelyautoja, kertoo Laine. Näyttelyauton rakentaminen on valtaisa projekti ja siinä mitataan osaaminen ja ammattitaito. Työ aloitetaan tyhjentämällä auto kokonaan ja rakentamalla se alusta asti uudelleen. Rakentaminen aloitetaan korin vaimentamisella, jonka jälkeen tehdään puusta, metallista ja lasikuidusta tarvittavat tuet ja telineet sekä asennetaan laitteistot. Vaikka suurin osa töistä tehtiin Hifi Konexilla Porissa, viimeisintä näyttelyautoa siirreltiin eri puolille Suomea sen mukaan, mikä vaihe kulloinkin oli menossa. Auto maalattiin Jyväskylässä, viritettiin Lahdessa, koritöitä tehtiin Vaasassa ja verhoilu Kangasalalla. - Sitä voi sanoa kansalliseksi projektiksi, nauraa Laine. Aikaa kului lokakuusta pääsiäiseen ja pelkästään Hifi Konexin osuus tehdyistä töistä oli 3800 tuntia. Hifi Konexin rakentamia näyttelyautoja on esitelty muun muassa erilaisilla messuilla ja alan lehdissä. Autoihin ja kotiin Tyypillinen asiakas on Laineen mukaan ihan tavallinen ihminen, joka haluaa uuden soittimen rikkoontuneen tilalle tai korvata perussoittimen multimedialaitteistolla. Vaimennuksia, peruutuskameroita, navigaattoreita ja multimediaa asennetaan yksityisautojen lisäksi entistä enemmän myös takseihin. Asiakkaan mukavuutta on parannettu muun muassa paaritaksissa asentamalla kattonäyttö taakse ja kamera auton eteen. Lisäksi multimedialaitteet parantavat kuljettajan odotusajan viihtyvyyttä ja handsfree tuo mukanaan turvallisuutta. Muutama vuosi sitten Hifi Konex lisäsi kotilaitteiden tarjontaa. Valikoimiin kuuluu liikkeestä riippuen kotikaiuttimia, vahvistimia, soittimia, projektoreita ja muita kotihifi tuotteita. Samaan aikaan rakennettiin Porin liikkeeseen kuunteluhuone, jossa pääsee tutustumaan kotilaitteistoihin olohuoneenomaisissa tunnelmissa. - Meillä koekuunnellaan kaikki myytävät laitteet ja tarkistetaan muutenkin niiden kunto, kertoo Laine. Maj-Lis Krouvi Palveluauto 3/

16 Kuvat: Unto Laakkonen Juhlan pääpuhujan, Sari Loijaksen (vas.) ja Joensuun vammaisneuvoston puheenjohtaja Paula Lehikoisen takana näkyy taulu, johon juhlaa tekstitettiin. Esteettömällä juhlapaikalla oli myös kaksi yleisavustajaa, viittomakielen- ja kirjoitustulkkaus sekä induktiosilmukka. Joensuun vammaisneuvosto 25-vuotta hyvän asian puolesta Pentti Keskisalo Marjatta Räty Joensuun kaupungin vammaisneuvosto juhli 25-vuotista taivaltaan Tilaisuus oli lämminhenkinen ja kaikin puolin onnistunut. Näin järjestäjän näkökulmasta voin sanoa, että ei paljon paremmin enää olisi voinut mennä, summaa Joensuun vammaisneuvoston pu- Erkki Räsänen Lopuksi laulettiin Karjalaisten laulu. heenjohtaja Paula Lehikoinen. Juhlan avasi vammaisneuvoston varapuheenjohtaja Pentti Keskisalo ja kaupungin tervehdyksen toi kaupunginhallituksen jäsen Marjatta Räty. Juhlapuheen piti Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Sari Loijas. Lähes satapäistä yleisöä viihdytti Teatteriravintolan Lasiterassilla järjestetyssä pääjuhlassa Motoran nuorten kansantanssiryhmä ja Lauluyhtye Kaiutin. Illan juonsi ja vieraille Eino Leinon runoja lauloi tangokuningas Erkki Räsänen. Juhlassa myönnettiin kaksi kunniakirjaa, jotka esteettömyyden eteen tehdystä ansiokkaasta työstä saivat arkkitehti Jouni Töyrylä ja rakennusinsinööri Mervi Valta. - Mervi Valta on ensimmäinen kunnallinen esteettömyysasiamies Suomessa, joten siinäkin asiassa olemme olleet edelläkävijöitä, toteaa Lehikoinen tyytyväisenä. 25-vuotishistoriikki Paula Lehikoinen on ehtinyt olla mukana monessa tärkeässä asiassa. Yksi niistä on 25-vuotishistoriikin kokoaminen. - Olen ollut 8 vuotta vammaisneuvostossa jäsenenä ja seitsemäs vuosi on täyttymässä puheenjohtajana. Olen myös ollut tekemässä molempia vammaispoliittisia ohjelmia, mutta tämä historiikin teko on ollut kaikista mieluisinta, Lehikoinen iloitsee. Aihetta iloon antoi myös vuosien varrella tehty hyvä työ, sillä, kuten Lehikoinen juhlapuheessaan painotti: Jo aivan ensimmäinen vammaisneuvosto on paikkansa ja työtehtävänsä heti tiennyt, käärinyt hihat ja tehnyt töitä hartiavoimin. Lehikoinen huomasi asiakirjoja ja haastatteluja historiikkia varten tutkiessaan, että vammaispalvelulain antamaa 16

17 mahdollisuutta nimittää kuntaan virallisesti vammaisneuvosto oli jo ehditty odottaa. Toki paljon työtä oli tehty aiemminkin, mutta näin saatiin virallisempi asema toimia tärkeän asian puolesta. Lehikoinen kertoi, että vammaisneuvoston ensimmäiset vuodet täyttyivät lähinnä tiedottamisesta. - Vuonna 2006 päätöksen henkilökohtaisesta avustajasta sai 40 ihmistä, kun viime vuonna sama luku oli 200, kertoo Lehikoinen, ja jatkaa, että tästä voidaan nähdä, miten tarpeellista on tehokas ja asianmukainen tiedottaminen. Suurimmiksi saavutuksiksi, joissa Joensuun vammaisneuvosto on vuosien varrella ollut mukana, Lehikoinen mainitsee muun muassa vammaispoliittiset ohjelmat 2000 ja 2007, toimimisen valtakunnallisten vammaisneuvostopäivien järjestäjänä 2002 sekä Suomen ensimmäisen kunnallisen esteettömyysasiamiehen saamiseen Joensuuhun. Suurimpiin saavutuksiin kuuluu Lehikoisen mukaan myös se, että kuusi vuotta kestäneen väännön jälkeen vuonna 2012 Vammaispalvelulain mukaisilla matkoilla luovuttiin yhdistelystä ja asiakas sai halutessaan ohisoitto-oikeuden. - Suuret hankkeet ovat vuosien varrella usein olleet pieniä helpompia toteuttaa, kertoi Lehikoinen puheessaan. Suurista, suhteellisen nopeasti edenneistä hankkeista, joihin vammaisneuvosto on vaikuttanut, hän mainitsi kaupungintalon saneerauksen ja Marjalan esteettömän asuntomessualueen. Esimerkkinä pienistä hankkeista, hän kertoi, että jo vuonna 1989 oli tehty esitys Linnunlahden uimarannan muuttamisesta vammaisille soveltuvaksi. - Sitä odotamme edelleen, Lehikoinen totesi. Maailma muuttuu Eri tavalla liikkuvat, puhuvat, aistivat ja toimivat eivät enää herätä yleisissä tiloissa yhtä suurta hämmennystä kuin aiemmin. Lehikoisen mukaan tästä osakiitos kuuluu kunnallisille vammaisneuvostoille ja näiden tekemälle hyvälle työlle. Osa kiitoksista annettakoon lainsäätäjille ja Joensuussa myös kaupungille, jonka teknisen viraston henkilökunnalla on oikeanlainen asenne asioihin. - Työtä on vielä paljon tekemättä, mutta tästä on helppo jatkaa, toteaa Lehikoinen. Maj-Lis Krouvi Trafi vastasi vammaisneuvostolle Palveluauto-lehti 1/2013 kirjoitti otsikolla Pyörätuolia ei saa kiinni junaan, miten joensuulainen Aapo Kokko sinkoutui kesällä 2012 pyörätuoleineen vaunun etunurkkaan Helsingistä Joensuuhun matkalla olleen Pendolino-junan jarruttaessa voimakkaasti. Tilanne päättyi onnellisesti ilman ihmisvahinkoja, mutta johti siihen, että Joensuun kaupungin vammaisneuvoston alulle pistämä aloite junien invapaikkojen turvallisuuden selvittämistä päätyi Valtakunnalliseen vammaisneuvoston kautta Trafi:n vastattavaksi. Trafi vastasi päivätyllä kirjeellä. Kirjeen ovat allekirjoittaneet osastonjohtaja Björn Ziessler ja erityisasiantuntija Jouni Karhunen. Poimintoja vastauksesta Trafin kirjeessä myönnetään, että pyörätuoli saattaa jatkaa matkaansa ikävin seurauksin hätäjarrutuksessa ja kerrotaan, että rautateiden tekninen sääntely Suomessa perustuu yhteiseen eurooppalaiseen rautatiealueeseen tähtäävään EU-lainsäädäntöön. Suomessa komission päätös on saatettu voimaan Liikenteen turvallisuusviraston määräyksellä Esteettömyys rautateillä (TRA- FI/18099/ /2012). EU-tasolla on valmisteltu komission päätöksen (2008/164/EY) vuonna 2014 voimaan tulevaa uudistusta. Koska sääntelyn uudistustyöryhmässä tiiviisti mukana ollut Euroopan vammaisfoorumi (EDF) ei esittänyt pyörätuolin paikoillaan pysymisen varmistamista koskevaa vaatimusta, seikkaa ei osattu huomioida muutostyössä. Aloitteen saapuessa Trafiin päätöksen uudistamistyö oli jo siinä vaiheessa, ettei uusia teknisiä vaatimuksia voitu enää ottaa mukaan. Pyörätuolien kiinnitysjärjestelmät eivät ole pakollista junissa. Trafin mukaan velvoittavan sääntelyn puute ei estä rautatieyritystä halutessaan varustamasta kalustoaan turvallisuutta tai mukavuutta parantavilla varusteilla, kuten pyörätuolin kiinnityshihnoilla. Esimerkiksi Helsingin ja Pietarin väliä liikennöivässä Allegro-junassa pyörätuolipaikat on varustettu kiinnityshihnoin. Pyörätuolipaikan saatavuudesta ja junassa liikkumisessa Trafin kirjeessä ollaan paljolti samalla kannalla kuin vammaisneuvostossa. Pyörätuolipaikka tulee luovuttaa pyörätuolimatkustajalle ja kulkuväylät tulee pitää avoinna. Trafissa uskotaan, että tulevaisuudessa vaunukaluston asteittain uudistuessa pyörätuoliasiakkaan mukavuuteen ja turvallisuuteen tullaan kiinnittämään enemmän huomiota. Esimerkiksi IC-junien ravintolavaunuissa tilanne paranee lähiaikoina, kun VR ottaa käyttöön kaksikerroksiset ravintolavaunut, joissa alakerta on suunniteltu pyörätuolin käyttäjät huomioiden. Trafi n toimenpiteistä aloitteen suhteen kirjeessä sanotaan seuraavaa: Liikenteen turvallisuusviraston lakisääteisiin tehtäviin kuuluu muiden muassa liikennejärjestelmän yleisestä turvallisuudesta ja turvallisuuden kehittämisestä huolehtiminen (Laki Liikenteen turvallisuusvirastosta, /863). Edellä kuvattu EU-lainsäädäntö ei oikeuta unionin jäsenvaltioita asettamaan matkustajavaunujen varustukselle sellaisia pakottavia kansallisia lisävaatimuksia, jotka poikkeavat YTE:n määräyksistä, vaikka tarkoitusperät olisivat hyviä. YTEvaatimuksista on mahdollista poiketa kansallisesti, mutta se edellyttää EU-komission myöntämää lupaa poikkeamiselle. Vallitsevan käytännön mukaisesti komissio on suhtautunut pidättyvästi pakollisten kansallisten lisävaatimusten asettamiseen, koska niiden pelätään muodostuvan kaupan esteiksi. Sen vuoksi Liikenteen turvallisuusvirasto ei aio ryhtyä hakemaan poikkeusta kansallisen määräyksen antamiseksi. Sen sijaan Liikenteen turvallisuusvirasto on jo asiantuntijakeskustelujen yhteydessä saattanut asian Euroopan rautatieviraston tietoon, jotta asia voitaisiin ottaa huomioon valmisteltaessa seuraavaa YTE-uudistusta. Liikenteen turvallisuusvirasto aikoo saattaa parannusehdotukset VR-Yhtymän tietoon ja ottaa asian ratkaisemisen vapaaehtoispohjalta yhdeksi aiheeksi VR:n kanssa käytäviin keskusteluihin. Joensuun vammaisneuvoston puheenjohtaja Paula Lehikoisen mielestä tilanne näyttää hyvältä. - Asia on etenemässä sekä EU:n tasolla että kansallisesti, joten voimme olla tyytyväisiä tilanteen kehitykseen, Lehikoinen sanoo. Maj-Lis Krouvi Palveluauto 3/

18 Kuva: Reilu Rekrytointi -hanke Kuva: Pasi Lehto Näyttelytason äänentoistoa invataksissa Invataksiyrittäjä, Suomen Palvelutaksit ry:n hallituksen jäsen Ari Rönni on musiikkimies henkeen ja vereen, joten kovin iso yllätys ei ole, että hänen invataksistaan löytyy Hifi Konexin asentamat huippuluokan äänentoistolaitteet. Reilu Rekrytointi yhdenvertaisen työllistämisen puolesta Videoesittely työhakemuksen liitteenä tuntuu toimivan hyvänä ennakkoluulojen poistajana ja siksi valtakunnallinen projekti kouluttaa videoiden laatimiseen ja sosiaalisen median käyttöön työnhaussa. Seuraava koulutus on marraskuussa Turussa. Kuvassa sosionomi Anna-Maija Huhtikangas. Vammaisjärjestöjen yhteinen huoli yhdenvertaisuuden toteutumisesta rekrytoinneissa käynnisti vuonna 2012 Reilu Rekrytointi -hankkeen. RAY:n tuella toimiva kaksivuotinen asennetiedotuskampanja pyrkii muun muassa työnhakuvideoiden ja kumppanuustyöpajojen kautta vaikuttamaan asenteisiin vammaisten ja pitkäaikaissairaiden työnhakijoiden työnhakutilanteissa. Avainasemassa on haastekampanja, joka toimii www. reilurekrytointi.fi verkkosivujen kautta. - Haastekampanja käynnistyi vuoden alussa ja tähän mennessä haasteita on lähetetty liki 900. Haasteen ovat lähettäneet myös sosiaali- ja terveysministeri Paula Risik- Hieman pioneerihenkeä käyttäen Genelec soi myös invataksissa. Mercedes-Bentz Sprinteriin on asennettu Alpinen ICS-X8, DSP:n sisältävä multimediasoitin, 4 kappaletta Genelec 6010A -kaiuttimia ja Genelec 7050B subbari. Suomalainen Genelec Oy on 35 vuotta valmistanut korkeatasoisia tarkkailukaiuttimia, joista useat mallit ovat voittaneet arvostettuja palkintoja ja saavuttaneet standardimaisen aseman ammattilaisten keskuudessa ympäri maailmaa. Genelec oli tässä tapauksessa luonnol- ko, työministeri Lauri Ihalainen, liikemaailmasta HOK-Elannon henkilöstöjohtaja Antero Levänen ja johtaja Mika Wilen ManpowerGroupista. Myös useat järjestöt ja pienemmät yritykset ovat lähteneet mukaan. Kaikkien nimensä julkaistavaksi antaneiden internet-linkit löytyvät verkkosivuiltamme, kertoo projektipäällikkö Karoliina Joutsia - Sähköisen haasteen voi lähettää kuka tahansa, kertoo hankkeen projektisuunnittelija Kaisa Karvonen ja jatkaa, että haastettaviksi ei kannata laskea ainoastaan yrityksiä sillä toimivathan järjestöt, kunnat, valtio sekä yksittäiset henkilöt työnantajina. Osaamisen huomioiminen vamman sijaan on hankkeen kantava teema. Verkkosivuilta löytyy kymmenen avointa työhakemusta laadukkaina video- ja äänitiedostoina. Videon tehneistä kuusi on saanut työtä ja yksi opintojensa päättämiseen tarvittavan harjoittelupaikan. 18

19 linen valinta, sillä saman merkin kaiuttimet soivat myös taksimiehen kotona. Laajasta mallistosta löytyy sopivat tuotteet kaikkiin ympäristöihin, hieman pioneerihenkeä käyttäen myös invataksiin. - Työnteko on astetta mukavampaa kun voi työhuoneessaan nauttia laadukkaasta äänentoistosta, sanoo Rönni. Paitsi kuljettajan paikalla, äänentoisto toimii loistavasti myös muualla autossa. Asiakkailta onkin saatu pelkästään kiittävää palautetta. - Monet asiakkaat ovat pahoitelleet matkan lyhyyttä, naurahtaa Rönni. Samoilla linjoilla oli myös Porin Invataksi Oy:n auton erikoisesta äänentoistosta kiinnostunut AutoSound-lehti, joka kirjoitti tämän vuoden ensimmäisessä numerossaan muun muassa: Laitteistoa kuuntelisi oikein mielellään paljon pidempään, kuin se nyt oli mahdollista. Kyseessä kun on työkalu, jonka piti päästä jatkamaan matkaansa seuraavien asiakkaiden luokse. Kokonaisuutena invataksin hifi setti on mielenkiintoinen ja oikeasti varisinkin etupään osalta hyvin soiva paketti. Auto- Sound suosittelee, jos tulee tarvetta taksimatkalle Porin suunnalla! Maj-Lis Krouvi Osaamista ja koulutusta Työnantajien on mahdollista kantaa yhteiskuntavastuuta rekrytointiensa kautta. Ympäristövastuu alkaa olla eri toimijoiden tiedossa ja yhteiskuntavastuun sosiaalinen näkökulma on yleistymässä. - Palkkatuen merkitys työllistämiskynnyksen madaltajana on yksi näkökulma asiaan, kuvaa Joutsia ja jatkaa, että toinen näkökulma on työyhteisön monimuotoisuus. Työnhakijoilla on osaamista ja koulutusta, puhumattakaan esimerkiksi niistä ongelmanratkaisutaidoista, joita vammainen henkilö oppii pienestä pitäen käyttämään osallistuakseen muiden tavoin. Niillä, jotka ovat palkanneet henkilökohtaisen avustajan, on osaamista myös työnantajatehtävistä. - Liian vähän mietitään vammaisia henkilöitä kuluttajina. Kuluttajien tarpeiden ja uusien asiakasryhmien löytäminen on vaivattomampaa, jos henkilöstö on moninainen, Joutsia lisää. Festarikansaa tullaan auttamaan muttei vammaista Jäin tuossa pari viikkoa sitten niin sanotun Kirkkorinteen talon viereen kuusen alle invasähkömoponi kanssa, kun se hajosi lopullisesti vanhuuttaan. Se on ollut kovassa käytössä, kun käyn koirani kanssa päivittäin kolmasti lenkillä säässä kuin säässä. Mediassa on kerrottu pelastuslaitoksen auttavan festarikansaa, muttei minua auttanut silloin. Minulla oli juuri sillä kertaa jäänyt puhelin kotiin ja jouduin odottamaan Kirkkorinteen talon parkkipaikalle sattumalta saapunutta nuorta bemarikuskia noin tunnin koirani kanssa. Bemarikuskin puhelimella soitin 112:een, mutta siellä nuiva naisääni sanoi, ettei minulla ole ns. terveydellistä syytä saada apua. Tivasin, etten pääse kävelemään metriäkään ja pakkohan minun on sieltä pois päästä. Ilmakin oli vähän sateinen. Hän sitten lopulta vastahakoisesti lupasi ilmoittaa poliisille, jotka tulivatkin noin 10 minuutin kuluttua. Sanoivat hekin, että voivat lainata puhelinta, joka asia oli jo siis hoidossa. Eivät edes autosta nousseet. Matkaa olisi ollut noin 800 metriä, joten reippaat kaksi poliisimiestä olisivat voineet minut vaikka työntää kotiin niin halutessaan. Vapaalle laitettuna invasähkömopo on ihan helppo työnnettävä. He olisivat voineet pyytää myös palolaitosta apuun ai niin: en ollutkaan kissa puussa. Toiset auttaa, toiset ei Onneksi bemarikuski vielä etsi puhelimellaan lempääläläisen tuttuni numeron ja antoi soittaa hänelle. Paikalle saapuneella tutulla oli selkä sökönä, mutta hän työnsi urheasti itse tekemiään kahta luiskaa pitkin kolmipyöräisen sähkömoponi pakettiauton takatilaan, jonne myös koira pääsi matkan ajaksi. Tämä kaverini on monesti muulloinkin minua tullut pyyteettömästi auttamaan, kun sähkömoposta on mennyt rengas Festareilla saa apua, vaikkei miestä mäessä autettukaan. Jan Åhman Tammerfestissä tien päällä tai akku simahtanut. Toiset ne auttavat vaikka oma terveydentila olisi huono. Toiset eivät auta edes viran puolesta, vaikka palkka juoksee. Sähkömopo oli ollut pari päivää aikaisemmin korjauksessa. Se oli saatu jonkinlaiseen kuntoon, mutta minulle ei TAYSista ilmoitettu, että mopo vetelee viimeisiään eikä moottoria kannata vaihtaa. Jos olisin sen tiennyt, olisin valinnut paremmin reittini, enkä olisi mennyt varta vasten mäkiseen maastoon. Liikkumisen kannalta sähkömopo on minulle erittäin tärkeä. Teen sillä koiranlenkit, käyn kalassa ja kauppareissuilla. Kunta säästää, kun en ajele sen piikkiin taksilla, vaikka minulla siihen vammaispalvelulain sallima oikeus olisikin. Taksilla voisin sen sijaan ajella vaikka Tampereelle kirjastoon ja takaisin. Lempäälässä kun en pääse sähkömopollani kirjastoon, sillä hissi on liian pieni. Pari viikkoa ajelin todella huonoilla akuilla varustellulla kulkupelillä, kunnes TAYSista tuotiin käyttööni uusi sähkömopo ja pääsin taas kunnolla ajelemaan pidemmällekin. Jan Åhman Juttu on julkaistu myös Lempäälän- Vesilahden Sanomissa kesäkuussa 2013 Palveluauto 3/

20 Apuväline ei ole kertakäyttötavara Sairastuminen on aina vakava asia. Ihmisluonnolle on ominaista vastustaa muutosta ja pahinta on usein se, ettei voi ymmärtää, miksi juuri minä. Onneksi kenenkään ei tarvitse jäädä yksin sairautensa kanssa. Terveydenhuollon henkilöstön lisäksi apua ja vertaistukea tarjoavat muun muassa monet yhdistykset. Nivelreumaa sairastava ystäväni väittää, että mitä nopeammin sairautensa pystyy hyväksymään, sitä paremmin sen kanssa pystyy elämään. Hän kertoo jo sairautensa varhaisessa vaiheessa perehtyneensä erilaisiin apuvälineisiin. Hänen tapauksessaan apuvälineet sekä säästävät kipeitä niveliä että mahdollistavat arkipäiväisissä tilanteissa pärjäämisen. Varaosia verkkokaupasta - Apuvälineen käyttöä ei kannata hävetä eikä niiden käytön aloittamista pitkittää, sanoo yrittäjä Eva Heikkilä Pro-Hewa Ab maahantuontiyrityksestä ja muistuttaa, että tarjonta on tänä päivänä erittäin moninainen. - Jokaiseen tarpeeseen löytyy varmasti oikeanlainen apuväline. Pro-Hewa tuo maahan ja myy apuvälineissä käytettävien pyörien, ilma- ja umpikumirenkaiden sekä kaluste- ja teollisuuspyörien lisäksi muun muassa apuvälineiden varaosia, kuten pyörätuolien pinnasuojia, kelausvanteita, jarruja, vaijereita sekä istuin- ja selkäosia sekä työtuoleja ja nousutukia. Heikkilän asiakkaisiinsa kuuluu sairaaloiden apuvälineyksiköiden ja apuvälineliikkeiden lisäksi apuvälineiden valmistajia esimerkiksi mittatilauspyörätuolien valmistaja. Yksityistä ihmistä hän palvelee ensisijaisesti verkkokaupassaan. Korjaa tai paranna - Nykyään kalliita apuvälineitä korjataan ja niiden ominaisuuksia parannetaan varaosilla, Heikkilä sanoo ja kertoo esimerkkinä avustajajarrullisista pyöristä, jotka on helppo asentaa tavallisten kuljetuspyörien tilalle. - Työntökahvoissa olevat jarrukahvat helpottavat oleellisesti myös taksinkuljettajan työtä luiskassa tai mäessä työnnettäessä, Heikkilä pohtii. Lisäksi hän suosittelee nimenomaan taksien ja julkisten laitosten pyörätuoleihin huoltovapaita umpikumirenkaita. - Hyvä apuväline ei aina ole kallis tai monimutkainen, sanoo Heikkilä. Apuvälineen ei tarvitse aina olla pelkästään asiallinen ja hyödyllinen, se voi olla myös iloinen ja hauska. Eva Heikkilä esittelee varaosina myytäviä pyörätuolien pinnasuojia, joista etenkin nuorempi väki pitää. Tuosta vaan polkaistaan. Eva Heikkilä näyttää, miten helposti Gripo Alu -teleskooppitangon asentaminen käy ilman minkäänlaisia työkaluja. Koska kiinteää asennusta ei tarvita, tanko on helppo siirtää uuteen paikkaan tai ottaa muutettaessa mukaan. Paljon mielenkiintoa herättänyt Gripo Alu -tanko on siitä hyvä esimerkki. Tämä nousemiseen ja siirtymiseen tarkoitettu teleskooppinen tanko voidaan asentaa lattian ja katon väliin ilman minkäänlaisia työkaluja. Teleskooppitankoon kiinnitettävien lisälaitteiden, kuten erilaisten avustavien tankojen, kahvojen, hihnojen, pöytien ja tuolien avulla sitä voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin. Maj-Lis Krouvi Kuvat: Maj-Lis Krouvi AUTOSÄHKÖASENNUKSET AMMATTITAIDOLLA taksivarustelut hifi-laitteet murtohälyttimet vakionopeuden säätimet peruutustutkat keskuslukot hands free -sarjat yms. Ojantie 37, Pori sp.tronix@baanapalvelut.net P R O O PR WA -HE OY OY A B - H E W A TAVATAAN APUVÄLINE- MESSUILLA! OSASTO 301 erilaiset pyörät ja renkaat apuvälineiden varaosat Hepro-työtuolit Klikkaa verkkokauppaamme: Savipajakatu 21, Pori (02) , info@pro-hewa.fi Jarmo Immonen Jarmo Kotisara