Jenni Mäkinen LAHJASUKUSOLUHOIDOILLA LAPSEN SAANEIDEN VANHEMPIEN KOKEMUKSIA PERHE-ELÄMÄSTÄ LAPSEN SYNTYMÄN JÄLKEEN

Transkriptio

1 Jenni Mäkinen LAHJASUKUSOLUHOIDOILLA LAPSEN SAANEIDEN VANHEMPIEN KOKEMUKSIA PERHE-ELÄMÄSTÄ LAPSEN SYNTYMÄN JÄLKEEN Hoitotyön koulutusohjelma Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto 2012

2 LAHJASUKUSOLUHOIDOILLA LAPSEN SAANEIDEN VANHEMPIEN KOKEMUKSIA PERHE-ELÄMÄSTÄ LAPSEN SYNTYMÄN JÄLKEEN Mäkinen, Jenni Satakunnan ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelma, hoitotyön suuntautumisvaihtoehto Toukokuu 2012 Ohjaaja: Kurittu, Kristiina Sivumäärä: 34 Liitteitä: 2 Asiasanat: lahjasukusoluhoito, tuki, tuen tarve Tämän opinnäytetyön aiheena on lahjasukusoluperheet. Tarkoituksena oli kuvata lahjasukusoluhoidoilla lapsen saaneiden vanhempien kokemuksia perhe-elämästä lapsen syntymän jälkeen sekä kerätä tietoa heidän saamastaan ja tarvitsemastaan tuesta lahjasukusoluprosessin aikana. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada hyödynnettävää tietoa lahjasukusoluperheistä lapsettomien yhdistys Simpukka ry:lle. Opinnäytetyö tehtiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n kanssa. Tiedon antajina olivat lahjasukusolun avulla lapsen saaneet perheet. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jonka Simpukka ry julkaisi Helminauhafoorumilla sekä lähetti sähköpostitse perheille, joilla se tiesi olevan yhteyksiä lahjasukusoluhoitoihin. Vastauksia kyselyyn tuli yhteensä 10. Opinnäytetyön vastaukset analysoitiin Tixel-ohjelmalla sekä sisällön analyysiä apuna käyttäen. Opinnäytetyön tulosten perusteella jokainen vastaaja oli kertonut tai aikoo tulevaisuudessa kertoa lapselleen hänen lahjasukusolutaustastaan. Kaikki olivat keskustelleet jonkun läheisensä kanssa lahjasukusoluasioista. Läheisten suhtautuminen oli ollut myönteistä ja kiinnostunutta. Lahjasukusoluprosessilla oli ollut vahvasti positiivisia vaikutuksia parisuhteeseen. Koettiin, että prosessi oli lähentänyt heitä puolisoina. Kerrottiin myös uudesta vanhemmuuden tuomasta ulottuvuudesta parisuhteessa. Lähes kaikki olivat saaneet jonkinlaista tukea lahjasukusoluprosessin aikana. Saatuun tukeen oltiin varsin tyytyväisiä. Erityisesti vertaistukea toisista lahjasukusoluperheistä kaivattiin. Jatkotutkimuksena tälle opinnäytetyölle voisi tehdä vastaavan kyselyn miesten näkökulmasta, sillä miesvastaajien osuus tässä opinnäytetyössä oli varsin pieni. Jatkossa voisi perehtyä myös siihen, miten perheet ovat kertoneet lapsilleen heidän taustastaan ja miten lapset ovat kerrottuun asiaan suhtautuneet. Näiden vastausten pohjalta voisi laatia pienen oppaan tai ohjelehtisen, jossa olisi ehdotelmia siitä miten lapselle kertoa. Opasta voisivat hyödyntää ne perheet, jotka miettivät miten lasta informoisi.

3 GIFT GAMETE TREATMENTS CHILD WHO HAVE RECEIVED PARENTS' EXPERIENCES OF FAMILY LIFE AFTER BIRTH OF CHILD Mäkinen, Jenni Satakunta University of Applied Sciences Degree Programme in Nursing May 2012 Supervisor: Kurittu, Kristiina Number of pages: 34 Appendices: 2 Keywords: gift germline gene therapy, support, the need for support Subject of this thesis is the gift of germline gene families. The aim was to describe the gift in germ cells of parents who have received treatment at the child's experience of family life after birth of child, and they received and needs support in during the germ cells process. The aim of this study was to get utilizable informations of the giftgermcellsfamilies from childlesses association Simpukka ry. This study was done using qualitative research methods. This study was done in collaboration with childlesses association Simpukka ry. The informants were familys, who have got child with a gift germline gene therapy. The data were collected from questionnaire feedback form published by the Helminauha-forum and sent by for families who knew the connection to a gift germline gene therapy. Responses to the survey received a total of 10. Responses were analyzed in Tixel software and using content analysis. Based on the data, each respondent had been told or will tell in the future their children his/her of the background. Everyone was talking with a familiar a gift on matters of reproductive cells. Familiar attitude had been positive and interested. Giftgermcellprocess had been a strong positive effect on the parent s relationship. They were felt that the process was got them closer. Also reported on a new dimension of parenting to import in the relationship. Almost all had received some support on during a giftgermcellprocess. Support received was very pleased. In particular, peer support from other gift germline gene families were needed. For further research for this thesis could be responsible for the survey from the perspective of men, as the proportion of male respondents in this study was relatively small. In the future, could also learn how the families are told their children of their background and how the children are mentioned is the appropriate attitude. On the basis of these responses could develop a small manual or instruction booklet, which would have suggestions about how to tell a child. The guide could take advantage of those families who are considering how to inform children.

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO TAHATON LAPSETTOMUUS SYYT, TUTKIMUS JA HOITO Lapsettomuuden syyt Lapsettomuustutkimukset Lapsettomuuden hoito Hoidot luovutetuilla sukusoluilla Hedelmöityshoitolaki TUEN SAANTI LAHJASUKUSOLUPROSESSISSA Puolisolta ja läheisiltä saatu tuki Vertaistuki Hoitohenkilökunnalta saatu tuki Lapsettomien yhdistys Simpukka ry AIKAISEMPI TUTKIMUS AIHEESTA OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITE OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS Opinnäytetyön aikataulu Aineiston keruu Tutkimusmenetelmä ja aineiston analysointi Tutkimuksen eettisyys Tutkimuksen luotettavuus TUTKIMUKSEN TULOKSET Vastaajien taustatiedot Lahjasukusoluhoitojen avulla syntyneen lapsen vaikutukset parisuhteeseen Lapselle ja läheisille kertominen lahjasukusolutaustasta Saatu ja toivottu tuki lahjasukusoluprosessissa KESKEISET TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tulosten tarkastelu Johtopäätökset Jatkotutkimusaiheet POHDINTA LÄHTEET LIITTEET

5 5 1 JOHDANTO Lapsettomuus on varsin yleinen ongelma. Sen yleisyys vaihtelee hieman tutkimuksesta riippuen. Suomessa siitä arvioidaan kärsivän ainakin noin 15 % heteropareista jossakin elämänvaiheessa. (Hovatta 2002, 310.) Lapsettomuustutkimusten jälkeen parille voidaan suunnitella yksilölliset lapsettomuushoidot. Lapsettomuushoidot ovat jatkuvasti kehittyneet ja yhä useampi pari saakin niistä avun. Noin 5-10 prosentille lapsettomista pareista luovutetut siittiöt, munasolut tai alkiot ovat tärkeä mahdollisuus raskauden alkuun saamiseksi. Osalle lapsettomuudesta kärsiville lahjasukusoluhoidot ovat ensimmäinen ja ainoa hoitomuoto, mutta ratkaisuun on voitu päätyä myös pitkien tuloksettomien hoitojen jälkeen. (Tulppala 2011, 4-5.) Opinnäytetyön aihe nousi tekijän kiinnostuksesta lapsettomuutta ja sen hoitokeinoja kohtaan. Ottaessani yhteyttä Suomen ainoaan viralliseen lapsettomien yhdistykseen Simpukka ry:n, sain ehdotuksen tehdä opinnäytetyöni lahjasukusoluperheistä. Aihe on hyvin mielenkiintoinen ja sitä on vain vähän tutkittu. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n kanssa. Yhdistyksen piiriin kuuluvat kaikki, joiden elämää tahaton lapsettomuus koskettaa. Yhteistä Simpukan jäsenille on vaikeutunut lapsen saaminen. Yhdistyksen toiminnan tavoitteena on edistää tahattomasti lapsettomien sekä heidän läheistensä asemaa ja hyvinvointia. Yhdistys toimii lapsettomien ja heidän läheistensä edunvalvojana sekä kasvattaa yhteiskunnan tietoa ja tietoisuutta lapsettomuudesta. Lisäksi yhdistys tuottaa lapsettomuudesta tiedottavaa materiaalia. (Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n www-sivut 2012.) Opinnäytetyön tarkoitus on kuvata lahjasukusoluhoidoilla lapsen saaneiden vanhempien kokemuksia perhe-elämästä lapsen syntymän jälkeen sekä kerätä tietoa perheiden saamasta ja tarvitsemasta tuesta lahjasukusoluprosessiin liittyen.

6 6 2 TAHATON LAPSETTOMUUS SYYT, TUTKIMUS JA HOITO Lasten saamista pidetään usein itsestäänselvyytenä. Jo pienestä pitäen meitä on opetettu ajattelemaan, että meistä kaikista tulee joskus äiti tai isä. Harvan mielessä edes käväisee ajatus, ettei lapsia välttämättä tulekaan, ennen kuin lasten saaminen muodostuu ongelmaksi. (Lindfors & Mikkonen 2010, 5.) Tahattomasta lapsettomuudesta on kyse silloin, kun toivottu raskaus ei ole alkanut säännöllistä seksuaalielämää viettävällä parilla vuoden sisällä. Lapsettomuus voidaan jakaa primaariseen ja sekundaariseen lapsettomuuteen. Primaarisessa lapsettomuudessa naisella ei ole ollut yhtään raskautta. Sekundaarisessa lapsettomuudessa naisella on ollut raskauksia, mutta nämä ovat voineet olla keskenmenoja tai kohdunulkoisia raskauksiakin. Lapsettomuus on varsin yleinen ongelma. Sen yleisyys vaihtelee hieman tutkimuksesta riippuen. Suomessa siitä arvioidaan kärsivän ainakin noin 15 % heteropareista jossakin elämänvaiheessa. (Hovatta 2002, 310.) Karkeasti voidaan jakaa, että neljännes lapsettomuudesta johtuu naisesta, neljännes miehestä, neljäsosassa syitä löytyy molemmista ja lopulle neljännekselle ei löydy selvää syytä. (Tiitinen & Unkila-Kallio 2011, 175.) 2.1 Lapsettomuuden syyt Yleisimpiä naisista johtuvia syitä lapsettomuuteen ovat munarakkulan kypsymishäiriöt (n. 30 %) sekä munajohdinvauriot (10-15 %) (Tiitinen & Unkila-Kallio 2011, ). Syy saattaa johtua myös endometrioosista (5-20 %) sekä harvemmin kohtuvioista, joita tyypillisimmin ovat hyvänlaatuiset limakalvopolyypit ja kohdun myoomat (Koskimies 2004, 42-43). Miehen hedelmättömyyden syyt löytyvät usein erilaista siittiöntuotannon häiriöistä. Varikoseele eli kiveksen laskimopunoksen suonikohjujen kaltaiset laajentumat sekä tulehdusten jälkitilat ovat yleisiä. (Hovatta 2002, 313.) Hedelmättömyyden taustalta voi löytyä myös synnynnäisiä poikkeavuuksia. Synnynnäisistä poikkeavuuksista

7 7 yleisimpiä ovat siemenjohtimien tai lisäkivesten tai molempien puuttuminen. (Tiitinen & Unkila-Kallio 2011, 177.) Vaikka lapsettomuustutkimukset ovat jatkuvasti kehittyneet, aina syytä lapsettomuuteen ei kuitenkaan löydetä. Tällöin puhutaan selittämättömästä lapsettomuudesta. Noin 25 % lapsettomuuden syistä jää nykyisin selittämättä. Kyseessä voi tällöin olla jokin munasoluvika, hedelmöitymisen tai alkion varhaisjakautumisen häiriö, munajohtimien toimintavika tai implantaatiohäiriö, joita toistaiseksi ei osata selvittää. Selittämättömän lapsettomuuden taustalla voi olla myös psyykkisiä tekijöitä, kuten parisuhdevaikeuksia, siemensyöksyn poisjäänti tai impotenssi. Psyykkisiä syitä ei kuitenkaan lasketa tyypillisimmiksi hedelmättömyyden syiksi. (Tiitinen & Unkila- Kallio 2011, 179.) Koskimiehen (2004, 44-45) mukaan myös voimakkaat stressitilanteet voivat aiheuttaa aivojen kautta sekä miehen että naisen elimistöön hormonaalisia muutoksia, jotka mahdollisesti heikentävät hedelmällisyyttä. 2.2 Lapsettomuustutkimukset Lapsettomuustutkimukset aloitetaan, jos raskautta on aktiivisesti yritetty yli vuoden ja pari haluaa tutkimuksiin. Tutkimukset voidaan aloittaa jo aiemmin jos tiedossa on joitakin hedelmällisyyttä heikentäviä tekijöitä, kuten naisella kohdun ulkopuolinen raskaus, lantion alueen leikkaukset, tulehdussairaudet, kuukautishäiriöt tai ikä yli 38 vuotta. Miehellä vastaavasti kivesten laskeutumispuutokset, sukuelinten tulehdukset sekä lantion alueen leikkaukset voivat laskea hedelmällisyyttä. (Koskimies 2004, 45.) Lapsettomuus on parin yhteinen ongelma. Tästä syystä paria haastatellaan alusta alkaen yhdessä ja erikseen sekä kummankin tutkimukset aloitetaan samanaikaisesti. Tutkimusten alussa on tärkeää selvittää kummankin yleinen terveydentila ja aiemmat sairaudet, leikkaukset, sairaalahoidot sekä käytössä olevat lääkkeet. Selvitetään myös tupakointi, alkoholin ja huumeiden käyttö sekä sukutiedot. Samalla käydään läpi lap-

8 8 settomuuden kesto: milloin ehkäisy on jätetty pois, mikä on yhdyntätiheys ja onko parilla esiintynyt ongelmia sukupuolielämässä. (Tiitinen & Unkila-Kallio 2011, 180.) Perustietojen lisäksi naiselta selvitetään aiemmat raskaudet tai raskausyritykset. Myös puberteettikehitys, kuukautistilanne, mahdolliset endokriinisiin tai kroonisiin sairauksiin viittaavat oireet, kuten painonvaihtelu, karvoitusmuutokset ja ihomuutokset sekä mahdolliset tulehdukset ovat tarpeen selvittää. Mieheltä on myös tässä vaiheessa hyvä kysyä kivesten laskeutuminen, puberteetin kehitys, tulehdustaudit, leikkaukset ja vammat. (Tiitinen & Unkila-Kallio 2011, 180.) Naiselle tehtävät lapsettomuustutkimukset Naisen hedelmällisyyden tutkiminen on aina monimutkaisempaa ja vie enemmän aikaa kuin miehen tutkiminen. Munasolun irtoaminen ja munajohtimen aukiolo ovat välttämättömiä raskauden alkamiselle. Nämä kuuluvatkin naisen hedelmällisyyden selvittelyn perustutkimuksiin. Munasolun irtoamista voidaan tutkia ultraäänellä, jolloin seurataan munarakkulan kasvua ja kohdun limakalvon kypsymistä kuukautiskierron aikana. (Tulppala 2007, 13.) Munajohtimen aukiolotutkimus tapahtuu ultraäänen avulla. Tästä käytetään nimitystä sonosalpingografia (SSG). Toimenpiteessä ruiskutetaan katetrilla keittosuolailmaseosta kohtuun ja munanjohtimiin. Samanaikaisesti seurataan ultraäänellä ilmakuplien kulkua munajohtimissa. Tutkimuksessa selviää myös kohtuontelon muoto ja seinämien säännöllisyys. (Tiitinen, Suikkari & Forsman-Behm 2010, 14.) Ultraäänellä voidaan lisäksi selvittää kohdun- ja munasarjojen rakennetta. Jos ultraäänitutkimuksessa havaitaan muutoksia kohtuontelossa, kuten myoomia, polyyppeja tai kiinnikkeitä, suoritetaan kohtuontelon tähystys eli hysteroskopia. Kohdun poikkeavat löydökset on mahdollista poistaa nukutuksessa toimenpidehysteroskoopin avulla. Jos epäillään lantion alueen kiinnikkeitä tai endometrioosia, voidaan suorittaa vatsaontelon tähystys eli laparoskopia. Tämä toimenpide tehdään aina nukutuksessa. Myös tässä on mahdollista poistaa myoomia ja kystoja sekä operoida kiinnikkeitä ja vapauttaa munajohtimia. (Koskimies 2004, 49.)

9 9 Gynekologisten tutkimusten ja toimenpiteiden lisäksi selvitetään naisen kuukautiskierto, jonka yhteydessä tehdään hormonimääritykset. Kuukautiskierron alkupäivinä tutkitaan verinäytteestä FSH- ja LH -hormonien pitoisuudet. FSH- hormoni viestittää munasarjojen toiminnasta ja LH hormonitaso kertoo mahdollisista polykystisista munasarjoista. Verestä mitataan myös keltarauhashormoni kierron loppupuolella munasolun irtoamisen varmistamiseksi. Perusverikokeisiin kuuluvat lisäksi prolaktiini ja kilpirauhasen toiminnan tutkiminen. (Tulppala 2007, 13.) Miehelle tehtävät lapsettomuustutkimukset Lapsettomuuden syitä selvittäessä mieheltä tutkitaan karvoitus, nivusseudut, rintarauhaset sekä sukuelimet (kivesten koko, lisäkivekset ja siemenjohtimet) sekä tunnustellaan eturauhanen. Kivespussien tunnustelussa saadaan selville mahdollinen kiveskohju eli varikoseele. Kiveskohjua voidaan tarvittaessa tutkia vielä tarkemmin ultraäänen avulla. Samalla ultraäänellä voidaan tutkia myös kivekset, lisäkivekset, eturauhanen, rakkularauhaset sekä siemenheittotiehyet. (Koskimies 2004, 47.) Siemennestenäyte on miehelle tehtävä ensimmäinen laboratoriotutkimus. Siemennesteestä tutkitaan siittiöiden määrä, liikkuvuus, rakenne ja siittiövasta-aineet. Jos siemennestenäyte on normaali, ei miehen osalta ole tarvetta jatkotutkimuksiin. Siittiötuotanto tosin vaihtelee, joten joskus voi olla tarpeen tutkia siemennestenäyte uudelleen. (Tulppala 2007, 14.) Jos siemennesteessä on jotakin poikkeavuutta, voidaan kivesten siittiötuotannon häiriöitä ja niiden vaikeusastetta selvittää hormonimäärityksillä. Perushormonimäärityksiin kuuluvat FSH, LH, PRL, TSH sekä testosteroni. Jos siemennesteestä ei löydy siittiöitä ollenkaan, voidaan lisäksi ottaa kivesbiobsia, jolla pyritään selvittämään siittiöiden puuttumisen syy. Näiden lisäksi voidaan mieheltä vielä tutkia kromosomit, jos niissä epäillään olevan poikkeavuutta. (Koskimies 2004, 48.)

10 Lapsettomuuden hoito Lapsettomuushoidot suunnitellaan yksilöllisesti tutkimusten jälkeen parin toiveiden sekä lapsettomuuden syyn ja keston pohjalta. Hoitoon vaikuttaa myös naisen ikä. Kaikki parit eivät ole halukkaita lähtemään hoitoihin, vaikka he haluaisivatkin selvittää syyn lapsettomuuteensa. Näissä tilanteissa on otettava huomioon myös adoption, sijaisvanhemmuuden ja ilman lasta olemisen mahdollisuus. Lapsettomuushoitoihin kuuluvat erilaiset hormonihoidot, leikkaushoidot sekä hedelmöityshoidot, joita ovat inseminaatio eli keinosiemennys sekä useat erilaiset koeputkihedelmöityshoidot. (Tulppala 2007, 15.) Munasolun irtoamishäiriöitä voidaan hoitaa hyvin tuloksin erilaisilla hormonihoidoilla. Häiriön taustalla voi olla yksittäinen hormonihäiriö, kuten hoitamaton kilpirauhasen toimintahäiriö tai prolaktiinin liikaeritys. Tällöin häiriö hoituu pelkällä perussyyn hoitamisella. Munasolun irtoamisen taustalla voi olla myös yli- tai alipainoisuus. Tällöin hoitokeinona on painon normalisointi. Arviolta noin 50 % ylipainoisista naisista laihdutus on ainoa tarvittava hoito. (Tulppala 2007, 15.) Klomifeenihoito on tavallisin munasolun irtoamishäiriössä käytettävä lääke. Lääke lisää aivolisäkehormoni FSH:n eritystä ja saa aikaan munarakkulan kasvun. Lääkitys vaatii aina seurannan, sillä klomifeenin käyttöön voi liittyä ylistimulaation ja monisikiöisen raskauden vaara. Munarakkulan kehittymisen seuranta tapahtuu ultraäänen avulla. Jos raskaus ei ala, voidaan siirtyä gonadotropiinihoitoon, jossa käytetään FSH hormonia. (Koskimies 2004, 50.) Miehen hormonilääkitykseen voidaan turvautua silloin, kun miehen aivolisäkehormonit, FSH ja LH, ovat matalat ja tästä johtuen siittiötuotanto pysähtynyt. Siittiötuotanto saadaan elpymään aivolisäkehormoneilla (FSH ja LH tai HCG), jotka käynnistävät ja ylläpitävät siittiötuotantoa. (Koskimies 2004, 50.) Kirurgisia hoitoja eli leikkauksella tehtäviä toimenpiteitä voidaan lapsettomuuden hoidossa tehdä sekä miehelle että naiselle. Leikkaushoidolla pyritään edesauttamaan hedelmöityshoitojen onnistumista. Toisinaan yksin kirurginen toimenpide riittää lapsettomuuden hoidoksi, eikä muita hoitoja enää tarvita ja täten raskaus alkaa luonnol-

11 11 lisesti. Leikkaushoitoja käytetään nykyisin kuitenkin harvemmin, sillä koeputkihedelmöityshoito korvaa usein kirurgisen hoidon. (Saario 2001, 195.) Naisella leikkaushoidon aiheita lapsettomuuden hoidossa ovat kipu, nestetäyteinen tai vaurioitunut munatorvi, endometrioosi, munasarjamuutokset, kookkaat myoomat sekä kohtuviat. Lapsettomuuspotilaiden leikkaukset tehdään usein laparoskopiateitse eli kohtuun mennään vatsapeitteiden päältä. Kohdun ontelon muutoksia voidaan poistaa myös hysteroskopiassa eli kohdun tähystystoimenpiteessä. (Tiitinen & Unkila-Kallio 2011, ) Miehen lapsettomuuden hoidossa käytetään erittäin harvoin kirurgista hoitoa. Leikkaushoitoon turvaudutaan vain silloin, kun mies kärsii oireellisesta varikoseelestä eli kivesten suonikohjuista tai kun kyseessä on nuori mies ja halutaan ehkäistä tuleva kivesvaurio. Kirurginen hoito pystytään usein korvaamaan radiologisella toimenpiteellä, jossa laskimokatetrin kautta paikannetaan ja suljetaan laskimo sklerosoivalla aineella. (Tiitinen & Unkila-Kallio 2011, 186.) Jos siittiötuotanto on jo aikaisemmin ollut vähäistä tai miehen ikä on yli 35 vuotta, päädytään suoraan hedelmöityshoitoihin (Koskimies 2004, 51). Hedelmöityshoitoihin kuuluvat keinosiemennys eli inseminaatio ja koeputkihedelmöityshoito (IVF) useine sovelluksineen (Tulppala 2007, 16). Inseminaatiota eli keinosiemennystä käytetään useista eri syistä johtuvan lapsettomuuden hoitoon. Syitä ovat mm. erilaiset siemennesteviat, kohdunkaulan limasta aiheutuvat tekijät, yhdyntäongelmat ja selittämätön lapsettomuus. Inseminaatiossa voidaan käyttää joko puolison tai luovuttajan siemennestettä. (Tiitinen & Unkila-Kallio 2011, 188.) Toimenpiteessä kohtuonteloon ruiskutetaan ohuen muovikatetrin avulla 0,5-1,0ml pestyjä siittiöitä. Toimenpide ajoitetaan juuri ovulaation aikaan, mikä varmistetaan kotona tehtävällä virtsan LH-testillä. Inseminaatiohoidon onnistumistulos riippuu oleellisesti siemennesteen laadusta. (Tiitinen & Unkila-Kallio 2011, 188.) Onnistumisprosentiksi arvioidaan noin %, jos hoitoon on yhdistetty hormonipistoshoito. Suurin osa raskauksista alkaa kolmen, neljän hoitokerran aikana. (Tulppala 2007, 16.) Koeputkihedelmöitys eli IVF (in vitro fertilisatio) kehitettiin alun perin munajohdinperäisen lapsettomuuden hoitoon, mutta nykyisin sitä voidaan käyttää lähes kaikissa

12 12 lapsettomuusongelmissa (Tulppala 2007, 17). Koeputkihedelmöitys ja sen useat sovellukset ovat nykypäivänä lapsettomuuden tuloksekkain hoitomuoto (Koskimies 2004, 54). Koeputkihedelmöityshoidossa ensimmäiseksi aloitetaan hormonihoito, jolla kasvatetaan munasarjoihin useita munarakkuloita. Hoito on mahdollista toteuttaa myös ilman hormonihoitoa (IVM), jolloin hedelmöitys tehdään luonnollisen kierron aikana. Tämän jälkeen munasolut kerätään emättimen kautta tehtävässä munarakkulapunktiossa ja hedelmöitetään laboratoriossa puolison omilla tai lahjoitetuilla siittiöillä. Seuraavaksi hedelmöittynyt munasolu eli alkio siirretään naisen kohtuun ja loput hyvälaatuiset alkiot pakastetaan mahdollista myöhempää käyttöä varten. (Tulppala 2007, ) Mikroinjektiohoito eli ICSI (intracytoplasmic sperm injection) saattaa tulla kyseeseen jos tavanomainen koeputkihedelmöityshoito ei tuota tulosta ja miehen siittiöt ovat huonolaatuisia tai niitä on vain hyvin vähän. Mikroinjektiossa munasoluun viedään ohuella lasineulalla yksi elävä siittiö. (Tiitinen & Unkila-Kallio 2011, ) 2.4 Hoidot luovutetuilla sukusoluilla Lahjasukusoluhoidot eroavat muista lapsettomuushoidoista siten, että raskauden alkuunsaamiseksi vaaditaan kolmatta osapuolta, sukusolun luovuttajaa tai paria, joka luovuttaa omista lapsettomuushoidoista ylijääneitä alkioita. Noin 5-10 prosentille lapsettomista pareista luovutetut siittiöt, munasolut tai alkiot ovat tärkeä mahdollisuus raskauden alkuun saamiseksi. Osalle lapsettomuudesta kärsiville lahjasukusoluhoidot ovat ensimmäinen ja ainoa hoitomuoto, mutta ratkaisuun on voitu päätyä myös pitkien tuloksettomien hoitojen jälkeen. (Tulppala 2011, 4-5.) Luovutettuja munasoluja voidaan käyttää silloin, kun naisen munasarjojen toiminta synnynnäisesti puuttuu, on heikentynyt tai loppunut ennenaikaisesti esimerkiksi geneettisistä syistä tai vaikean sairauden vuoksi. Munasolujen laadussa saattaa myös olla ongelmaa, jonka vuoksi raskaus ei ala. Luovutettuja munasoluja voidaan käyttää

13 13 lisäksi silloin, kun naisella on vaikea periytyvä tauti tai hänen on todettu olevan vaikean periytyvän taudin kantaja. (Tulppala 2007, 25.) Hoito käytännössä tapahtuu siten, että luovuttajan munasolut kerätään munarakkulapunktiossa, jonka jälkeen nämä hedelmöitetään vastaanottajanaisen puolison siittiöillä. Vastaanottajanainen on sovittuna ajankohtana aloittanut hormonilääkityksen, jonka tarkoitus on valmistella kohdun limakalvo alkiolle sopivaksi. Tämän jälkeen yksi tai enintään kaksi alkiota siirretään raskautta toivovan naisen kohtuun. Ylimääräiset alkiot voidaan pakastaa mahdollista myöhempää käyttöä varten. Luovutusmunasoluhoidot ovat varsin tuloksekkaita. Raskaus alkaa noin prosentissa alkionsiirroissa. Valitettavasti kaikki raskaudet eivät kuitenkaan jatku, sillä noin joka viiden raskaus keskeytyy alkuvaiheessa. (Tulppala 2011, 8.) Luovutettujen siittiöiden tarve on huomattavasti vähentynyt siittiöiden mikroinjektiohoidon (ICSI) kehittymisen myötä. Luovutettuja siittiöitä käytetäänkin nykyisin vain silloin, kun omia siittiöitä ei muodostu ollenkaan tai niiden laatu on hyvin heikko. Lisäksi jos miehellä on jokin vakava perinnöllinen sairaus, voidaan käyttää lahjoitettuja siittiöitä. (Tulppala 2007, 26.) Luovutettujen alkioiden käyttöön turvaudutaan vain silloin, kun hoidon syy on samanaikaisesti sekä naisesta että miehestä johtuva lapsettomuus. Joskus saattaa käydä niin, että lapsettomuushoidoilla lapsen saanut pariskunta haluaa lahjoittaa omista hoidoistaan ylijääneet alkiot muille lapsettomille pareille. Lahjoitettuja alkioita käytetään lapsettomuuden hoidossa hyvin harvoin. (Tulppala 2007, 26.) 2.5 Hedelmöityshoitolaki Hedelmöityshoitoja säätelevässä laissa määritellään edellytykset hedelmöityshoidoille, joissa käsitellään sukusoluja tai alkioita. Laki käsittelee myös sukusolujen ja alkioiden luovuttamisessa ja varastoinnissa huomioon otettavat seikat. Hedelmöityshoitolaissa ei ole asetettu parisuhdevaatimusta tai yläikärajaa kummallekaan puolisolle. Lain keskeisin tavoite on turvata hoidon avulla lapsen tasapainoinen kehitys. Hedelmöityshoitoja ei siis tule antaa, jos on havaittavissa, että vanhemmat eivät kykene

14 14 tasapainoista kehitystä lapselle antamaan. Hoitoa ei tule antaa myöskään silloin, jos raskaudesta katsotaan aiheutuvan naiselle tai syntyvälle lapselle terveydellistä haittaa. Ennen hedelmöityshoitojen antamista, on allekirjoitettava kirjallinen suostumus. (Laki hedelmöityshoidoista 2006/1237.) Hedelmöityshoidoissa voidaan käyttää omien sukusolujen ja alkioiden lisäksi lahjoitettuja siittiöitä, munasoluja tai alkioita. Sukusolujen valintaan on mahdollista vaikuttaa vain silloin, kun halutaan turvata syntyvän lapsen terveys tai pyritään varmistamaan, että lapsi muistuttaisi ulkonäöltään vanhempiaan, heidän niin toivoessa. Laissa on myös säädetty, että yhden luovuttajan sukusoluja voidaan käyttää enintään viidelle hoitoa saavalle. Luovutettuja sukusoluja tai alkioita voidaan käyttää maksimissaan kymmenen vuoden ajan niiden luovutusajankohdasta alkaen. Oleellista laissa on, että luovutetuilla sukusoluilla syntyneellä lapsella on oikeus saada selville sukusolun luovuttaja 18 vuotta täytettyään. Edellytyksenä toki on, että lapsen vanhemmat ovat kertoneet, miten lapsi on saanut alkunsa. Sukusolun luovuttajalla ei ole minkäänlaisia oikeuksia eikä velvollisuuksia syntyvään lapseen nähden. Hedelmöityshoitolaki tuli voimaan vuosien valmistelun jälkeen. (Laki hedelmöityshoidoista 2006/1237.) 3 TUEN SAANTI LAHJASUKUSOLUPROSESSISSA 3.1 Puolisolta ja läheisiltä saatu tuki Parit kokevat puolisoilta saadun tuen kaikkein tärkeimmäksi. Erilaisista tunteista ja ajatuksista on helpoin puhua ihmiselle, jonka kanssa koko lapsettomuuteen liittyvä prosessi on koettu yhdessä. Puolisoilta saa sellaista lohtua ja hellyyttä, mitä muilta ihmisiltä ei voi saada. Parit kokevat, että vaikeiden asioiden kohtaaminen on pakottanut heidät puhumaan avoimesti ja rehellisesti tunteistaan. Tämän on koettu myös syventävän suhdetta. (Ansamaa 2006, 189.)

15 15 Läheisille puhuminen näin yksityisistä asioista saattaa etenkin alkuvaiheissa olla hankalaa ja avoimuus saattaa tuoda lisää paineita. Myöhemmin asiasta puhuminen kuitenkin tavallisesti helpottaa parin tilannetta. (Ansamaa 2006, 189.) 3.2 Vertaistuki Vertaistuki on sovittua tukitoimintaa kahden saman kokeneen ihmisen välillä tai ryhmässä. Vertaistukeen osallistuvat ovat tasavertaisia toisiinsa nähden. He toimivat usein sekä itse tukijoina että tuettavina. Vertaistuki eroaa ystävyyssuhteista siinä, että vertaistuki on organisoitua toimintaa. (Tulppala 2011, 36.) Vertaistuki on lahjasukusoluhoitoa harkitseville tai niillä jo lapsen saaneille erityisen tärkeää siinä vaiheessa, kun vanhemmat pohtivat lapselle ja läheisille asiasta kertomista. Toisten kokemukset voivat auttaa löytämään itselle sopivimman tavan edetä. Vertaisen kanssa voidaan keskustella myös tilanteen mahdollisesti aiheuttamista parisuhdeongelmista. On myös mukava vaihtaa kuulumisia lapsiperheen arjesta, ilman ajatuksia siitä miten lapsi on saanut alkunsa. Vertaistuen yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin, että vanhemmat voisivat nauttia ja iloita uudesta perhetilanteesta täydestä sydämestään. (Tulppala 2011, 38.) Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on perustanut lahjasukusoluperheiden Helminauha-verkoston, joka on tarkoitettu luovutussukusoluhoitoja harkitseville, hoidossa oleville, lasta odottaville ja lapsen tai lapsia jo hoidoilla saaneille. Helminauha-verkosto tarjoaa monenlaista vertaistukea lahjasukusoluperheille. He järjestävät muun muassa ryhmätapaamisia useilla paikkakunnilla, tukihenkilötoimintaa sekä isompia keskustelu- ja vertaistukitapaamisia yksi tai kaksi kertaa vuodessa. Helminauha-verkostolla on lisäksi oma, ulkopuolisilta suljettu keskustelualue Simpukka yhdistyksen keskustelufoorumissa netissä ( (Tulppala 2011, 39.)

16 Hoitohenkilökunnalta saatu tuki Lapsettomuusongelmiin liittyvissä asioissa, voidaan tarvita tukea useissa eri vaiheissa, ennen hoitoja, hoitojen aikana sekä niiden jälkeen. Ammattimainen apu on osoittautunut erittäin tärkeäksi lapsettomuuden hoidon eri vaiheissa. Tukea olisi hyvä tarjota jo hoitoihin hakeutuessa, hoitojakson aikana sekä jaksojen välissä. Hoitohenkilökunnan tuki on olennainen osa erityisesti silloin kun tehdään hoitojen lopettamispäätöksiä. (Koskimies 2004, 77.) Raskautta yrittäessä ennen hoitoihin hakeutumista ja hoitojen aikana on tavallista, että seksuaalielämässä ilmenee ongelmia. Toisinaan pareille käy niin, että seksin spontaanius laimenee ja rakastelusta tulee vain joukko suorituksia. Asiasta on tällöin hyvä keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Usein yksin keskustelu ja tukeminen riittävät. Ongelmien kasvaessa tai syyn lapsettomuuteen ollessa seksuaaliongelma voidaan kääntyä seksuaaliterapian puoleen. Tavallisesti seksuaalineuvonta kuitenkin riittää. (Ansamaa 2006, 190; Koskimies 2004, 77.) Lahjasukusolujahoitoja suunniteltaessa on tärkeää, että hoitoja miettivät saavat rauhassa kypsytellä asiaa. Prosessin läpikäyminen vaatii henkistä valmentautumista hoitohenkilökunnan ohjaamana. Uusi tilanne herättää hoitoja miettivissä runsaasti kysymyksiä, joista on hyvä keskustella ennen hoitoihin ryhtymistä. Jo hoitoja pohdittaessa on hyvä miettiä, miten vanhemmat voisivat kertoa lapselle lahjasukusolutaustasta. On myös tärkeää käydä etukäteen läpi mitä miehelle tai naiselle merkitsee, ettei mahdollisesti syntyvässä lapsessa näe omia tai yhteisiä piirteitä. (Koskimies 2004, 70; Tulppala 2007, 25.) 3.4 Lapsettomien yhdistys Simpukka ry Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on ainoa tahattoman lapsettomuuden kokemuksellinen asiantuntijaorganisaatio Suomessa. Yhdistyksen tavoitteena on edistää tahattomasti lapsettomien sekä heidän läheistensä asemaa ja hyvinvointia. Yhdistys toimii lapsettomien ja heidän läheistensä edunvalvojana sekä kasvattaa yhteiskunnan tietoa

17 17 ja tietoisuutta lapsettomuudesta. Lisäksi yhdistys tuottaa lapsettomuudesta tiedottavaa materiaalia. (Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n www-sivut 2012.) Yhdistyksen toiminnan piiriin kuuluvat kaikki, joiden elämää tahaton lapsettomuus tavalla tai toisella koskettaa. Yhteistä Simpukan jäsenille on, että lapsen saanti on jollakin tapaa vaikeutunut tai estynyt. Simpukka-yhdistys tarjoaa laadukasta ja monipuolista vertaistukea kaikille sitä haluaville. Yhdistys tekee myös aktiivista yhteistyötä mm. hoitohenkilöstön, adoptiojärjestöjen ja terapeuttien kanssa. (Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n www-sivut 2012.) 4 AIKAISEMPI TUTKIMUS AIHEESTA Södersrtöm-Anttila, Sälevaara ja Suikkari (2010) ovat tutkineet perheitä, joissa on syntynyt lapsi lahjoitetun munasolun avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä tietoa vanhempien suunnitelmista kertoa lapselle lahjasukusolutaustasta ja muille perheen ulkopuolisille ihmisille hoidoista. Lisäksi pyrittiin selvittämään, oliko vanhemmilla huolia sukusolun luovuttajan ominaisuuksista sekä olivatko he tyytyväisiä prosessin aikana saamaansa tukeen ja ohjaukseen. Kysely lähetettiin kaikille vanhemmille (167 äidille, 163 isälle), jotka vuosina olivat käyneet Väestöliiton Helsingin klinikalla hoidoissa luovutetuilla munasoluilla ja tämän ansiosta saaneet lapsen. Kyselyyn vastasi 113 (67,7 %) äitiä ja 100 (61,4 %) isää. Lapsia heillä oli tuolloin yhteensä 231, ja he olivat 1-14-vuotiaita. Tutkimuksen tulosten mukaan äideistä 61,1 %, ja isistä 60,0 % oli kertonut tai aikoi kertoa lapselle miten hän oli saanut alkunsa. Eri ikäryhmien välillä oli merkittävä ero aikomuksesta kertoa. Nuorimmassa ikäryhmässä (lapsi 1-3 vuotta), 83,3 % vanhemmista oli kertonut tai aikeissa kertoa, kun taas vanhimmassa ikäryhmässä (lapsi vuotta) vain 44,4 % oli kertonut tai aikoi kertoa. Vain 15 % ei aikonut informoida lastaan. Loput vastaajat olivat epävarmoja kertomisesta. Perheen ulkopuolisille ihmisille lapsen lahjasukusolutaustasta tutkimuksen mukaan oli kertonut suurin osa. Äi-

18 18 deistä 86,7 % ja isistä 71,0 % oli kertonut muille ihmisille. Vanhemmilla ei ollut suurta huolta luovuttajan ominaisuuksista. (Söderström-Anttila, Sälevaara & Suikkari 2010.) Hieman yli puolet vanhemmista koki, että psykologinen tuki ja ohjaus olivat prosessin ajan olleet riittävää. 24 % äideistä ja 11 % isistä piti psykologista tukea kuitenkin riittämättömänä. Jotkut olisivat toivoneet enemmän yksilöllistä neuvontaa ja apua ratkaista ristiriitoja puolison kanssa, lähinnä lapselle kertomiseen liittyen. Neuvontaa toivottiin erityisesti lapsen syntymän jälkeen ja silloin kun kertominen lapselle tuli ajankohtaiseksi. (Söderström-Anttila, Sälevaara & Suikkari 2010.) 5 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITE Opinnäytetyön tarkoitus on kuvata lahjasukusoluhoidoilla lapsen saaneiden vanhempien kokemuksia perhe-elämästä lapsen syntymän jälkeen sekä kerätä tietoa perheiden saamasta ja tarvitsemasta tuesta lahjasukusoluprosessin aikana. Opinnäytetyön tavoitteena on saada hyödynnettävää tietoa lahjasukusoluperheistä lapsettomien yhdistys Simpukka ry:lle. Opinnäytetyön tutkimustehtävät ovat: 1. Millaisia kokemuksia lahjasukusoluhoidolla syntynyt lapsi on tuonut parisuhteeseen? 2. Miten vanhemmat aikovat edetä lapselleen ja läheisilleen kertomisessa lapsen lahjasukusolutaustasta? 3. Millaista tukea ja miltä taholta lahjasukusoluhoidoilla lapsen saaneet perheet ovat saaneet ja toivoisivat saavansa?

19 19 6 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS 6.1 Opinnäytetyön aikataulu Opinnäytetyön aikataulu on esitetty alla olevassa kuviossa (kuvio 1), jossa kerrotaan opinnäytetyön ajallinen eteneminen pääpiirteissään. Opinnäytetyön työstäminen alkoi maaliskuussa 2011 ja päättyi toukokuussa Maalis-huhtikuu 2011 Aiheen ja yhteistyökumppanin Simpukka ry:n valinta Heinä-elokuu 2011 Alustavan teoriatiedon etsintä ja aikaisempiin tutkimuksiin tutustuminen Aiheseminaari Elo-marraskuu 2011 Kyselylomakkeen suunnittelu, laadinta, esitestaaminen ja hyväksyttäminen yhteistyökumppanilla Suunnitteluseminaari Joulukuu helmikuu 2012 Kyselylomakkeen julkistus Simpukka ry:n Helminauhafoorumilla sekä niiden postitus Helminauhaverkostoon kuuluvien sähköpostiin Teoria-osuuden kirjoittaminen Maalis-toukokuu 2012 Vastausten analysointi, tulkinta ja johtopäätökset Opinnäytetyön kirjallinen viimeistely Raportointiseminaari ja kypsyysnäyte Tulosten hyödyntäminen Artikkelin kirjoittaminen Simpukka-lehteen Kuvio 1. Opinnäytetyön aikataulu

20 Aineiston keruu Opinnäytetyön aineisto on kerätty kyselylomakkeella (Liite 1). Kyselylomake koostui sekä avoimista että suljetuista kysymyksistä. Avoimiin kysymyksiin vastaajat saivat vastata omin sanoin kirjoittamalla. Suljetuissa kysymyksissä vaihtoehdot oli annettu valmiiksi ja niistä vastaajan piti valita sopivin vaihtoehto. Kyselylomake koostui 12 kysymyksestä. Lomakkeen alussa oli kuusi kysymystä vastaajan taustatiedoista, kuten iästä, sukupuolesta ja käytetystä sukusolusta. Toiset kuusi kysymystä käsittelivät lapsen syntymän jälkeistä aikaa. Kyselylomake sisälsi myös kysymyksiä perheen saamasta ja tarvitsemasta tuesta lapsen syntymän jälkeen. Kyselylomakkeen alkuun liitettiin saatekirje, jossa esiteltiin lyhyesti opinnäytetyön tekijä ja selvitettiin mistä opinnäytetyössä on kyse ja mitä sillä tavoitellaan. Aineiston käsittelyn luottamuksellisuutta korostettiin ja sitä, ettei vastaajaa tunnisteta missään vaiheessa työtä. Saatteen lopussa mainittiin tekijän sähköpostiosoite ja päivämäärä, johon mennessä vastauksien saapumista toivottiin. Ennen kyselylomakkeen saattamista vastaajille, se esitestattiin kuudella hoitotyönopiskelijalla ja hyväksytettiin korjausten jälkeen lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtajalla. Tämän jälkeen kyselylomake julkaistiin Simpukka ry:n suljetulla Helminauhafoorumilla, joka on tarkoitettu vain henkilöille, jotka harkitsevat lahjasukusoluhoitoja tai ovat jo saaneet lapsen tai lapsia tämän avulla. Helminauhafoorumille julkaisun lisäksi Simpukka ry:n toiminnanjohtaja lähetti kyselylomakettani sähköpostitse yhdistyksen kokoamalle sähköpostilistalle eli henkilöille, joilla tiedetään olevan yhteyksiä lahjasukusoluhoitoihin. Vastausaikaa oli joulukuu 2011 ja tammikuu Tuona aikana saapui yksitoista vastausta, joista yhtä ei voitu ottaa mukaan, koska vastaaja ei ollut saanut lasta lahjasukusoluhoidon avulla. 6.3 Tutkimusmenetelmä ja aineiston analysointi Laadullisen eli kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohtana on todellisen elämän kuvaaminen. Valittua tutkimuskohdetta pyritään tutkimaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Yleisesti voidaan ajatella, että laadullisen tutkimuksen pyrkimys on pi-

21 21 kemminkin löytää tai paljastaa tosiasioita kuin todentaa jo olemassa olevia totuusväittämiä. (Hirsjärvi, Remes & Sarajärvi 2004, 152.) Tämä opinnäytetyö tehtiin pääosin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen, koska tarkoitus oli kuvata lahjasukusoluperheiden elämää mahdollisimman syvällisesti ja laadullisesti. Opinnäytetyön tulosten analysoinnissa käytettiin sisällön analyysiä. Sisällönanalyysillä voidaan analysoida dokumentteja systemaattisesti ja objektiivisesti. Sen tarkoitus on järjestää ja kuvailla tutkittavaa kohdetta sekä kvantifioida eli ilmaista samankaltaisten vastausten määrä. Sisällönanalyysissä pyrkimys on tiivistää ja käsitteellistää ilmiöitä siten, että tutkittavia ilmiöitä voidaan lyhyesti ja yleistävästi kuvailla tai että tutkittavien ilmiöiden väliset suhteet saadaan selkeästi selville. Sisällönanalyysi voidaan vielä jakaa induktiiviseen ja deduktiiviseen päättelyyn. Induktiivinen päättelytapa pohjautuu aineistoon ja deduktiivinen päättely teoriaan ja teoreettisiin käsitteisiin. (Kyngäs & Vanhanen 1999, 3; Janhonen & Nikkonen 2001, 23.) Sisällönanalyysin ensimmäinen vaihe on analyysiyksikön määrittäminen. Analyysiyksikkö on tavallisesti yksi sana tai sanayhdistelmä, mutta se voi olla myös kokonainen lause tai lausuma. Analyysiyksikön jälkeen tekstiä luetaan useita kertoja läpi, jotta hahmotettaisiin vastausten kokonaiskuva selkeämmin. Kun analyysiyksiköt on valittu, aloitetaan pelkistäminen. Pelkistämisessä aineistosta kootaan sanontoja, jotka liittyvät tutkimustehtävään. Tämän jälkeen pelkistetyt ilmaukset ryhmitellään niiden yhteenkuuluvuuden mukaisesti. Samaa tarkoittavat ilmaisut lajitellaan omiin kategorioihinsa ja kategoria nimetään sen sisällön mukaisesti alakategorioihin. (Kyngäs & Vanhanen 1999, 5-6.) Sisällön analysointi jatkuu yhdistelemällä saman sisältöiset kategoriat toisiinsa, joista muodostetaan yläkategorioita. Yläkategoria nimetään sen sisältöä eli alakategorioita kuvaamalla sanalla. Abstrahointia eli käsitteellistämistä jatketaan niin kauan kun se on aineiston sisällön kannalta tarpeen ja mielekästä. Viimeiseksi yläkategoriat nimetään niitä yhdistävällä sanalla. (Kyngäs & Vanhanen 1999, 6-7.) Tässä opinnäytetyössä ensimmäiseksi tulostettiin kaikki vastaukset. Vastauksia oli yhteensä 15 A4 sivua. Riviväli vaihteli 1 ja 1,5 välillä. Vastausten analysointi alkoi lukemalla vastaukset useaan kertaan läpi. Tämän jälkeen jokainen vastauslomake

22 22 numeroitiin aineiston käsittelyn helpottamiseksi. Taustakysymykset analysoitiin Tixel ohjelmalla, jotta saatiin vastausten keskiarvoja ja jakaumia. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällön analyysiä apuna käyttäen. Analysoinnissa edettiin kysymys kerrallaan. Vastauksista alleviivattiin oleellisimmat asiat ja kaikista lomakkeista käsiteltiin yksi kysymys samaan aikaan. Avoimet kysymykset myös kvantifioitiin eli katsottiin, montako vastaajaa oli vastannut samalla tavalla. Varsinaista sisällönanalyysiin kuuluvaa yläkategoriointia tai abstrahointia ei jokaisen kysymyksen kohdalla suoritettu, koska vastaukset analysoitiin kysymys kerrallaan ja jokaiseen kysymykseen tulleita vastauksia oli kuitenkin suhteellisen vähän. Niinpä pelkät ryhmittelyllä saadut kategoriat riittivät kuvaamaan aineiston sisältöä. 6.3 Tutkimuksen eettisyys Eettisten periaatteiden noudattaminen lähtee jo tutkimusaiheen valinnasta. Lähtökohtana on, että tutkimusaihe ja tutkimusongelman määrittely eivät saa loukata tutkittavien ihmisarvoa. Tutkittaville on ymmärrettävästi ja rehellisesti kerrottava, mistä tutkimuksesta on kysymys, mitä se pitää sisällään ja millaisia riskejä siihen saattaa liittyä. Tutkijan on oltava varma, että jokainen osallistuja on ymmärtänyt tutkimuksen sisällön. Erityisen vaativaa varmistus on saada esimerkiksi lapsilta. Tutkijan on myös tärkeää korostaa osallistumisen vapaaehtoisuutta. Ketään ei siis voi pakottaa osallistumaan eikä jatkamaan tutkimuksessa. Tutkittavan on mahdollista keskeyttää tutkimus missä vaiheessa tahansa ja mistä syystä tahansa. Osallistujalla on myös mahdollisuus vastata vain niihin kysymyksiin joihin hän haluaa. Jos joku kysymys tuntuu arkaluontoiselta tai ei itselle tärkeältä, voi osallistuja jättää kohdan vastaamatta. Erityisen tärkeää tutkimuksissa on, että vastauksia käsitellään luottamuksellisesti, eikä vastaajien henkilöllisyyttä kyetä tunnistamaan missään tutkimuksen vaiheessa. (Hirsjärvi ym. 2004, 26-27; Kuula 2006, ) Arkaluontoisen aiheen valintaan ei yksin riitä tekijän oma kiinnostus ja motivaatio aihetta kohtaan. Aihevalinnan tulee olla lisäksi eettisesti ja teoreettisesti perusteltu. Tutkimuksen tulee myös tuottaa jotakin uutta tietoa tai materiaalia tieteenalalleen. Arkaluonteisen aiheen valinneen tulee koko tutkimusprosessin ajan huomioida aihealueen arkaluontoisuus ja tiedonantajien haavoittuvuus. Jo tutkimuksen suunnittelu-

23 23 vaiheessa on arvioitava tutkimuksen mahdollisesti aiheuttamat riskit tutkittaville sekä suhteuttaa niitä tutkimuksen tuottamiin hyötyihin. (Aho 2011, 3.) Opinnäytetyön arkaluontoiseen aihevalintaan vaikuttivat tekijän kiinnostuksen ja motivaation lisäksi Simpukka ry:n tarve saada kokemustietoa lahjasukusoluperheiden saamasta ja tarvitsemasta tuesta. Lahjasukusoluperheitä on Suomessa kaiken kaikkiaan tutkittu hyvin vähän. Jo tiedonkeruumenetelmää mietittäessä ja suunniteltaessa huomioitiin tiedonantajien anonymiteetin säilyminen. Kyselyn saatekirjeessä vastaajille selvitettiin opinnäytetyön tarkoitus, toteutustapa ja tavoite. Saatteessa korostettiin erityisesti, ettei ketään vastaajaa pystytä tunnistamaan missään opinnäytetyön vaiheessa. Myös vastausten luottamuksellisesta käsittelystä kerrottiin. Kyselyyn osallistuneiden vastauksia säilöttiin tekijän muistitikulla siihen asti kunnes opinnäytetyö oli valmis. Tämän jälkeen vastaustekstit poistettiin. Kyselyyn vastaajat lähettivät vastauksensa tekijän koulun sähköpostiin, josta ne poistettiin jo vastausajan päätyttyä. Sähköpostin välityksellä lähetetyissä vastauksissa on olemassa aina tietoturvariski, mutta sen katsottiin olevan suhteellisen pieni. Vastaajia myös pyydettiin vastaamaan nimettömänä. Paperiversiot vastauksista tekijä säilytti muiden ulottumattomilta ja ne tuhottiin opinnäytetyön valmistumisen jälkeen. Vastauspapereista poistettiin vastaajien mahdolliset tunnistetiedot, kuten nimi ja sähköpostiosoite. 6.4 Tutkimuksen luotettavuus Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arviointiin ei ole olemassa tiettyjä yksiselitteisiä ohjeita. On vain suuri joukko erilaisia kriteerejä, joiden avulla tutkimuksen luotettavuutta voidaan mitata. Yleisimpinä kriteereinä voidaan pitää uskottavuutta, siirrettävyyttä sekä vahvistettavuutta. Uskottavuuden edellytyksenä on se, että tutkimuksen tulokset on kuvattu niin selkeästi, että lukija ymmärtää, miten analyysi on tehty ja mitkä ovat tutkimuksen vahvuudet ja rajoitteet. Siirrettävyyden edellytyksenä pidetään sitä, että tutkimuskonteksti on huolellisesti kuvattu. Tutkimuksesta tulisi seikkaperäisesti ilmetä osallistujien taustat, aineistonkeruumenetelmä sekä analyysin tarkka kuvaus. Nämä ovat tarpeen siltä varalta, että toinen tutkija haluaa tarkastella prosessin etenemistä. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, 160.) Vahvistetta-

24 24 vuudella tarkoitetaan sitä, että erilaisin tekniikoin voidaan varmistaa tutkimuksen totuusarvo ja soveltuvuus. Vahvistettavuutta voi arvioida myös ulkopuolinen henkilö, joka arvioi tutkimukset tuotokset, kuten aineiston löydökset, tulkinnat ja suositukset. (Tuomi & Sarajärvi 2003, ) Tutkimuksen luotettavuutta lisäävät suorat lainaukset esimerkiksi haastatteluteksteistä tai vastauslomakkeista. Suorilla lainauksilla pyritään antamaan lukijalle mahdollisuus myös miettiä aineiston keruun polkua. Suoria lainauksia käyttäessä on kuitenkin pidettävä mielessä, ettei tutkimukseen osallistuja ole lainauksista tunnistettavissa esimerkiksi murresanojen perusteella. Lainauksissa on suositeltavaa käyttää muokattua yleiskieltä. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, 160.) Vastaajien suoria lainauksia tässäkin opinnäytetyössä esitettiin runsaasti tulosten raportoinnin yhteydessä. Opinnäytetyön luotettavuuteen vaikutettiin esittelemällä aineiston keruu menetelmä sekä vastausten analysointi selkeästi. Huolellisella kyselylomakkeen suunnittelulla pyrittiin saamaan vastaukset tutkimustehtäviin eli niihin kysymyksiin, joita kysyttiin. Kyselylomake esitestattiin kahdeksalla hoitotyön opiskelijalla sekä hyväksytettiin yhteistyökumppanilla ja ohjaavalla opettajalla ennen lomakkeen saattamista vastaajille. Tutkimusmenetelmän suunnittelussa on huomioitu aiheen arkaluontoisuus sekä yksityisyys ja tästä syystä kysely tehtiin kirjallisena sähköisessä muodossa. Kaikki vastaajat saivat rauhassa vastata kotonaan ja lähettää vastaukset nimettömänä sähköpostitse. Tällä pyrittiin välttämään kiireen vaikutus vastauksiin. Tutkimustilanteen arviointi on myös yksi laadullisen tutkimuksen luotettavuuden kriteeri. Ulkoiset vaihtelua aiheuttavat tekijät, kuten kiire ja väsymys saattavat vaikuttaa tutkimuksen vastauksiin. (Tuomi & Sarajärvi 2003, )

25 25 7 TUTKIMUKSEN TULOKSET 7.1 Vastaajien taustatiedot Vastaajia oli yhteensä 10. Heistä yhdeksän oli naista ja yksi mies. Vastaajien keskiikä oli 37,5 vuotta. Nuorin vastaajista oli 31-vuotias ja vanhin 43-vuotias. Vastaajien lahjasukusoluhoidoilla saadut lapset olivat kaikki alle kouluikäisiä. Heidän keskiikänsä oli noin kaksi vuotta. Vastaajat olivat yrittäneet lasta ennen lahjasukusoluhoitoja keskimäärin kolme vuotta, viisi kuukautta. Lyhyimmän aikaa lasta oli yritetty kaksi vuotta ja pisimmillään seitsemän vuotta. Vastaajista kuusi oli käyttänyt lahjoitettuja munasoluja ja neljä lahjoitettuja siittiöitä. Lahjoitetulla alkiolla ei ollut yhdenkään vastaajan lapsi saanut alkuaan. Lähes kaikkien vastaajien sukusolun lahjoittaja oli ollut anonyymi eli vastaanottajalle tuntematon. Vastaajista yksi tunsi lahjoittajansa. Uuden Hedelmöityshoitolain ( ) myötä kaikkien sukusolujen lahjoittajien henkilötiedot talletetaan Valviran ylläpitämään luovutusrekisteriin, josta lapsella on 18 vuotta täytettyään mahdollisuus saada tiedot. Moni vastaajista olikin ymmärtänyt kysymyksen niin, että onko luovuttajan tiedot luovutusrekisterissä. Vastaajat olivat kuitenkin tarkentaneet, että luovuttaja on tunnettu, mutta perheelle tuntematon. 7.2 Lahjasukusoluhoitojen avulla syntyneen lapsen vaikutukset parisuhteeseen Kyselyn vastauksista nousi selvästi kolme keskeisintä lahjasukusoluhoitojen avulla syntyneen lapsen vaikutusta parisuhteeseen. Jokainen vastaaja oli maininnut parisuhdetta vahvistavan ja syventävän tekijän. Useista vastauksista nousi ilmi myös lapsen tuoma kokoava ja yhdistävä vaikutus puolisoihin. Parisuhdetta vahvistavia tuntemuksia on kyllä tullut rutkasti. Lapsen syntymä sai meidät kokonaisiksi, se jokin oli kuitenkin aina puuttunut. Lapset ovat lähentäneen meitä puolisoina entisestään...

26 26 Rakastamme nyt toisiamme ehkä vieläkin enemmän Vastaajista seitsemän nosti esille vanhemmuuden tuoman uuden roolin parisuhteessa. Lapsen syntymän myötä vanhemman roolit ovat tulleet uutena mukaan Lapsen syntymä on tuonut parisuhteeseen uuden vanhemmuuden ulottuvuuden. Kolmesta vastauksesta tuli esiin, että lapsen lahjasukusolutaustalla ei suoranaisesti ole ollut vaikutusta parisuhteeseen. Yhdessäkään vastauksessa ei ollut mainintaa, että lahjasukusolutausta olisi tuonut mukanaan tunnetta, että jompikumpi vanhemmista olisi esimerkiksi eri viivalla lapseen nähden. Lahjasukusoluasiaa ei ole juurikaan mietitty, lapsi tuntuu kovin omalta kummallekin, eikä lapsen tausta ole aiheuttanut mitään kiristyksiä parisuhteeseen. 7.3 Lapselle ja läheisille kertominen lahjasukusolutaustasta Vastaajista neljä oli jo aloittanut lapselle kertomisen lahjasukusolutaustasta. Kuusi vastaajaa ei ollut vielä kertonut, mutta heistä kaikki aikovat kertoa siinä vaiheessa kun lapsi on vanhempi. Kertomisessa vanhemmat huomioivat erityisesti lapsen iän ja kehitystason ja kertovat siihen sopivalla tavalla. Osalla vanhemmista on myös taustalla huolia siitä, miten lapsi kerrottuun reagoi. Lapselle kertomista pidetään kuitenkin tärkeänä ja sen ajatellaan olevan mahdollisuus lapselle. Olemme jo puhuneet asiasta lapsi tietää, että olemme saaneet lääkäreiltä apua ja kiltin lahjoittajan ansiosta olemme saaneet vauvansiemeniä lääkäriltä.

27 27 Pikkuhiljaa aiomme laittaa ajatuksen itämään lapsen mieleen, ja kun lopulta kerromme asian oikeasti, se ei toivon mukaan tunnu kauhean isolta möröltä. Ehdottomasti kerromme taustasta Lapselle on tärkeää kertoa alkuperästään, vaikka hän ei aikuisena haluaisi asiaa selvittääkään. Se mahdollisuus on kuitenkin annettava. Jokainen vastaaja oli keskustellut lapsen lahjasukusolutaustasta jonkun läheisensä kanssa. Suurin osa oli keskustellut tästä omien vanhempiensa ja sisarustensa sekä lähimpien ystäviensä kesken. Vastaajista kahdeksan kertoi läheisten suhtautumisen lapsen lahjasukusolutaustaan olleen täysin positiivista. Kaksi vastaajaa mainitsi, etteivät he olleet täysin varmoja omien vanhempiensa ja ystäviensä suhtautumisesta. Vastauksista nousi ilmi, että lahjasukusoluhoidoista oli kerrottu etenkin niille ihmisille, joiden uskottiin ymmärtävän asian. Olemme keskustelleet ja lähes kaikki läheisemme tietävät asiasta. Suhtautuminen on ollut kiinnostunutta ja hyvin myönteistä. Olemme keskustelleet lähisukulaisten ja lähimpien ystäviemme kanssa. Kaikki ovat suhtautuneet positiivisesti ja ovat olleet iloisia siitä, että olemme näin saaneet vihdoinkin lapsen. Hyvin pienelle joukolle läheisiä. He ovat suhtautuneet asiallisesti ja hyväksyvästi. Ehkä syy miksi heille kerroimme, oli se, että tiesimme heidän ymmärtävän asian. 7.4 Saatu ja toivottu tuki lahjasukusoluprosessissa Vastaajista kahdeksan kertoi saaneensa jonkinlaista tukea lahjasukusoluprosessin aikana. Tuen muodot olivat hyvin moninaiset. Osa oli saanut tukea läheisiltään eli puolisolta, ystäviltä ja sukulaisilta sekä osa hoitohenkilökunnalta. Hoitohenkilökuntaan tässä kohtaa mainittiin psykologi, parisuhdeterapeutti, seksuaaliterapeutti, terveyden-