Hyvä käyttäjä! Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin. Toimitus

Transkriptio

1 Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta ( Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus

2 Xioxoxi Arkeologia Oxioxixi Petra Muinainen Petran kaupunki sijaitsee erämaassa vuorten ympäröimässä solassa Jordaniassa. Vuosisatoja unohduksissa olleen kaupungin mahtavat kiveen hakatut rakennukset kertovat Nabatean pääkaupungin mahdista ja rikkaudesta. Jordania/1812 Johann Ludwig Burckhardt Nykyisen Jordanian alueella sijaitseva Petra kuului Ottomaanien valtakuntaan luvun alussa vain harvat eurooppalaiset tutkimusmatkailijat uskaltautuivat Jordania islamilaiseen Lähi-Itään tutkimaan sen Petra kulttuureita. Arabian kieltä taitava sveitsiläinen Johann Ludwig Burckhardt löysi paikallisten oppaiden avulla Petran muinaiseen erämaakaupunkiin. 56 Historia

3 Keskellä erämaata kapean ja mutkittelevan solan päässä kohosi nabatealaisten muinainen pääkaupunki. Ullstein Bild & shutterstock Mikkel Larsen Johann Ludwig Burckhardt eteni oppainaan toimivien miesten kanssa kapeaa solaa al-siqiä pitkin. He kuulivat vain omien askeleittensa äänet ja tuulen ujelluksen. Varjoisa sola oli paikoitellen vain parin metrin levyinen ja sen seinämät kohosivat jopa 80 metriin. Sveitsiläinen seikkailija ja tutkimusmatkailija Burckhardt oli vakuuttunut siitä, että kallioiden keskellä olisi nabatealaisten kadonnut kaupunki Petra. Hänen oppaansa kertoivat, että solan päässä oli vääräuskoisten rakennelmia ja paikka oli pahojen henkien tyyssija. 28-vuotias Burckhardt matkusti Damaskoksesta Syyriasta Egyptiin. Hän käytti peitenimeä šeikki Ibrahim Ibn Abdallah ja oli pukeutunut arabialaiseen asuun. Hän oli valmistautunut matkaan huolellisesti opiskelemalla arabiaa, islaminuskoa ja Lähi-idän tapoja ja kulttuuria yliopistoissa sekä Britanniassa että Syyriassa. Hän oli totutellut Lähi-idän ilmastoon tekemällä pitkiä kävelyretkiä keskipäivän kuumuudessa. Hän oli myös elänyt pelkällä vedellä ja vähillä kasviksilla tottuakseen siihen, ettei matkalla olisi aina ruokaa saatavilla. Hän oli houkutellut oppaansa viemään hänet Petraan sillä perusteella, Historia

4 Arkeologia het sokaistuivat hetkeksi kirkkaassa auringonpaisteessa hämärän solan jälkeen. Kun Burckhardtin silmät tottuivat kirkkaaseen valoon, hän ei ollut uskoa näkemäänsä. Kallionseinämään edessämme oli hakattu hautakammio, jonka kauneus ja sijainti oli taatusti suunniteltu tekemään vaikutus tulijaan. Se on ehdottomasti yksi maailman kauneimmista muinaisista rakennuksista ja säilynyt niin hyvin, että että kaupungin laidalla oli Mooseksen veljen profeetta Aaronin hauta. Hänellä oli vuohi, jonka hän oli vannonut uhraavansa Aaronin haudalla. Miehet olivat suhtautuneet tarinaan epäluuloisesti, mutta lähtivät kuitenkin oppaiksi. Kulku halki synkän ja kapean solan tuntui pitkältä. Suunnilleen puolen tunnin kävelyn jälkeen edessä alkoi häämöttää punertavia pylväitä ja rakennusten hahmoja. Sola päättyi yllättäen, ja mienäyttää siltä, kuin se olisi juuri valmistunut. Lähempää tarkastellessaan saattoi myös nähdä, miten valtavasti työtä sen rakentaminen on vaatinut, Burckhardt kuvaili 22. elokuuta vuonna 1812 tekemäänsä vaikuttavaa löytöä. 600 unohduksen vuotta Burckhardt oli ensimmäinen eurooppalainen tarunhohtoisessa Petrassa yli 600 vuoteen. Etteivät oppaat luulisi hänen Petran keskeiset rakennukset vuotta sitten Petra oli vilkas asukkaan kaupunki. Laakso, jossa nykyisin on jäljellä enää vain kallionseinämiin hakattuja rakennuksia oli kaupungin suuruuden aikaan tiheään asuttu. 7 7 SUURI TEMPPELI kaupungin pääkadun varrella on pinta-alaltaan yli seitsemän neliökilometriä. Kaksikerroksinen Suuri temppeli satoine pylväineen oli Petran suurin rakennus. 6 LUOSTARI sijaitsee varsinaisen kaupungin laidalla. Se on rakennettu Rooman vallan aikana vuoden 106 jälkeen AmfiteatTERI on roomalaisten esikuviensa kaltainen. Teatteri on louhittu kiveen, ja sen lehtereillä on paikat peräti hengelle.

5 olevan aarrejahdissa, hänen oli tukahdutettava halunsa tutkia rakennusta lähemmin. Burckhardt ohitti mahtavan mausoleumin ja suuren kallioon louhitun amfiteatterin. Hän ihasteli etäältä komeiden hautakammioiden fasadeja ja vaikuttavia temppeleita. Pimeän laskeutuessa he saapuivat sen vuoren juurelle, jolla Aaronin haudan sanottiin sijaitsevan. Hän uhrasi vuohen, ja sitten 2 he poistuivat samaa tietä kallioiden kätkemästä kaupungista. Burckhardt oli pahoillaan siitä, ettei hän voinut tutkia kaupunkia tai tehdä muistiinpanoja, ettei hänen todellinen henkilöllisyytensä ja matkan tarkoitus paljastuisi hänen oppailleen. Hän kuitenkin arveli, että tulevaisuudes s a autiomaakaupungin raunioita pääsisi tutkimaan vapaammin, kunhan paikalliset tottuisivat tutkijoihin ja tiedemiehiin. Silloin Petrasta tulisi yksi maa ilman tunnetuimmista muinaisen rakennustaiteen muistomerkeistä. Kaupungin olivat aikoinaan perustaneet arabialainen paimentolaiskansa nabatealaiset. Jyrk kien kallioiden ympäröimä vaikeapääsyinen laakso tarjosi luonnonmuovaaman turvapaikan paimentolaisille. Kivikaupunki kasvoi 3 shutterstock & Mikkel Juul Jensen AArrekammio on kaupungin tunnetuin rakennus. Itse asiassa se on noin vuotta sitten kuolleen kuninkaan hautakammio. KUOLLEIDEN kaupunki on laaja ja koostuu sekä luonnonluolista että kallioonseinämään hakatuista hautakammioista. Nabatea laisille yhteys vainajiin oli erityisen tärkeä. 4 1 KUNINKAIDEN HAUDAT on koristeltu runsaasti ja taidokkaasti. Ainutlaatuisten kalliohautojen vaikuttavat vuoren seinämään hakatut fasadit ulottuvat jopa metrin korkeuteen. 1 1 Tärkeimmät paikat Muut rakennukset AL-Siq oli ainoa karavaanitie kivikaupunkiin. Kapean solan seinämät ovat paikoin 80 metriä korkeat. Historia

6 Arkeologia Vuosituhansia unohduksissa Petra oli aikansa metropoli vuotta sitten. Nyt kaupunki on Jordanian suosituin nähtävyys luku eaa. Ensimmäiset asukkaat asettuvat laaksoon. 500-luku eaa. Nabatealaisten ensimmäiset rakennukset. 300-luku eaa. Kreikkalaiset yrittävät turhaan vallata laaksoa. 100-luku eaa. Kaupunki on suurimmillaan asukasta. merkittäväksi keskukseksi, ja siitä tuli Nabatean kuningaskunnan pääkaupunki. 100-luvulla Petrassa oli jo asukasta ja jopa Syyrian tärkein kaupunki Damaskos oli sen suojeluksessa. Kauppa se on, joka kannattaa Nabatealaisten menestys perustui pitkälti heidän kauppiastaitoihinsa. Siinain ja Arabian niemimaiden ja Egyptin Aleksandrian väliset suuret karavaanireitit olivat nabatealaisten hallinnassa. Kreikkalaisen historioitsijan Strabonin mukaan nabatealaisten karavaanit olivat niin suuria, että näytti siltä kuin kokonainen armeija olisi ollut liikkeellä. Nabatealaisten kauppakaravaanien valikoimiin kuului muun muassa Kuolleenmeren bitumia, joka oli kysyttyä balsamoijien parissa Egyptissä, sekä suitsukkeita, mausteita, kultaa ja itäisten maiden ylellisyystarvikkeita Kreikan ja Rooman rikkaille. Kaupankäynti merkitsi kaupungille paljon muutakin kuin tuloja. Sen myötä kaupunkiin saatiin taiteellisia ja kulttuurisia vaikutteita sekä lännestä että idästä, mikä näkyy kaupungin mahtavissa hautamuistomerkeissä. Esimerkiksi Aarrekammioksi kutsuttu mausoleumi, jota Burckhardtkin kuvasi haltioituneena, on tyyliltään kreikkalaishellenistinen. Hautakammio on oletettavasti rakennettu vuosina 9 eaa. 40 jaa. hallinnutta kuningas Aretas IV:tä varten. Myös monet muut Petran suurimmista rakennuksista, kuten Suuri temppeli ja roomalaistyylinen amfiteatteri, on rakennettu Aretas IV:n aikana. Aarrekammio, joka esitti Graalin maljan kätköpaikkaa elokuvassa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki, on nykyisin vain varjo entisestä loistostaan. Sitä ovat kuluttaneet paitsi ajan hammas, myös ryövärit, jotka ottivat turhan tosissaan hautamausoleumin liikanimen Aarrekammio ja ampuivat ylimpiä korkokuvia, koska luulivat niiden takana olevan aarteita. Kuten useimmat Petran säilyneistä haudoista ja rakennuksista, myös Aarrekammio on hakattu laaksoa ympäröivien kallioiden punertavaan hiekka kiveen. Jopa kaupungin nimi Petra tarkoittaa kiveä kreikaksi. Kirjoitus jälkipolville Nabatealaisia ei enää ole, mutta heidän kirjoitusjärjestelmänsä elää. Petrasta ja muualta nabatealaisten hallitsemilta alueilta on löydetty runsaasti piirtokirjoituksia eli kiveen kaiverrettuja tekstejä. Nabatealaisten kirjoitus on konsonanttikirjoitusta, jossa teksti kulkee vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Nabatealaisten omalla arabiasta vaikutteita saaneella aramean kielen murteellaan laatimat piirtokirjoitukset on tehty paikallisilla aakkosilla, jotka kehittyivät foinikialaisesta, aramealaisesta ja syyrialaisesta kirjoitusjärjestelmästä. Nabatealaisesta kirjaimistosta kehittyi edelleen arabialainen kirjaimisto. Nabatealaisten teksteissä kirjaimia alettiin kirjoittaessa sitoa toisiinsa, ja kirjaimet yhdistävästä kaunokirjoituksesta muodostui käytäntö myös arabian kielessä. Nabatealaisten piirtokirjoitusta voi nähdä Petraa ympäröivissä kallioissa. polfoto/corbis Kaupunki kiven keskellä Kallioon hakatut koristeelliset julkisivut ovat nykyisin Petran suurin vetonaula vuotta sitten laakso oli kuitenkin täynnä asuintaloja, jotka eivät valitettavasti ole säilyneet näihin päiviin saakka. Nabatealaiset olivat omaksuneet muilta ja kehittäneet myös itse nerokkaita teknisiä ratkaisuja, joiden ansiosta noin pysyvän asukkaan vilkas kauppakaupunki saattoi kukoistaa kuivassa erämaassa. Petrassa oli edistynyt vesi-, viemäri- ja veden talteenottojärjestelmä, joka keräsi sadeveden ja johti lähdevettä kaupungin vesisäiliöihin. Vesihuolto oli niin tehokas, että nabatealaiset pystyivät jopa viljelemään viljaa ja kasvattamaan hedelmiä Petrassa. Vuorten ympäröimää Petraa oli helppo puolustaa vihollisten hyökkäyksiltä. 300-luvulta eaa. alkaen kreikkalaiset yrittivät useaan otteeseen vallata kaupungin onnistumatta siinä. Nabatealaiset joutuivat taipumaan vasta vuoden 100 tienoilla Rooman legioonien edessä. Vuonna 106 nabatealaisten valtakunnasta tuli osa Rooman provinssia Arabiaa. Nabatealaisten toiseksi tärkeimmästä kaupungista Bosrasta tehtiin uusi pääkaupunki, ja roomalaiset panostivat uusiin kauppareitteihin, jotka kulkivat kaukana Petrasta. Maa järkkyi väki pakeni Vaikka keskeinen asema menetettiinkin, kaupunki jatkoi elämäänsä, ja monumentaalisia rakennuksia louhittiin edelleen Petran kallioihin. Kaupungin laidalle rakennettiin 100-luvun alkupuolella Luostariksi kutsuttu temppeli, jonka kallionseinämään hakattu julkisivu on mitoiltaan 45 x 42 metriä. 300-luvun lopulla Petrasta tuli Rooman provinssin Palaestina Tertian pääkaupunki. Kun kristinusko tuli alueelle, 60 Historia

7 106 eaa luku Rooma valloittaa kaupungin ja liittää sen valtakuntaan. Maajäristys raunioittaa suuren osan Petraa. Ristiritarit perustavat linnoituksen Petraan. Egyptiläiset lähteet mainitsevat kadonneen kaupungin. Burckhardt löytää tarunhohtoisen Petran. Petra UNESCOn maailmanperintölistalle kävijää vierailee Petrassa vuoden aikana. Getty Images Vaikeakulkuinen vuoristo suojasi Petraa, ja kaupunki oli vuosisatoja unohduksissa. Nyt se on Jordanian suosituin matkailukohde, jossa käy joka päivä tuhansia turisteja. piispanistuin sijoitettiin Petraan ja monet nabatealaisten temppelit myös Petran kuvatuimpiin kohteisiin kuuluva Luostari-temppeli muutettiin kristityiksi kirkoiksi. Kaupungin suuruuden aika oli auttamattomasti ohi. Seuraavina vuosisatoina seutua ravistelivat lukuisat voimakkaat maanjäristykset, mikä sai kaupungin asukasluvun laskuun. Islamin uskon tullessa alueelle 600-luvulla Petra oli enää varjo entisestään. Kaupunki tyhjeni ja unohtui hiljalleen. Keskiaikaisissa lähteissä mainitaan ainoastaan, että eurooppalaiset ristiretkeläiset rakensivat sinne 1100-luvulla linnoituksen, josta ei kuitenkaan tullut pitkäikäistä. Kaikesta huolimatta Petran nimi pysyi halki vuosisatojen tarunhohtoisena. Tarinat muinaisen Petran suuruuden ajoista saivat Burckhardtin lähtemään 1800-luvun alkupuolella etsimään unohdettua kaupunkia. Hänen epämääräiset ja ylimalkaiset kuvauksensa paikasta ruokkivat romantiikannälkäisten varakkaiden eurooppalaisten mielikuvitusta, ja jo 1830-luvulla jokainen sivistynyt eurooppalainen halusi Lähi-idässä matkustaessaan ehdottomasti käydä Petran rauniokaupungissa. Petra innoitti myös Euroopan kirjallisia piirejä. Yksi kuuluisimmista teksteistä on brittiläisen runoilijan John William Burgonin vuonna 1840 kirjoittama Petraa ylistävä runo. Se voitti peräti Oxfordin yliopiston runopalkinnon, vaikka kirjailija ei ollut Petraa nähnytkään vaan perusti runonsa muiden kuvauksiin. 350-rivisessä runossaan Burgon ylistää Petran olevan ruusunpunainen ikiaikainen kaupunki. Petraan pääsivät pian myös tutkijat aivan kuten Burckhardt oli uumoillutkin. Kaupunkiin saapui arkeologeja kaikkialta maa ilmasta, ja Petran haudat ja monumentit luetteloitiin, mitattiin ja kuvattiin tarkkaan. Tutkijat perehtyivät myös niihin harvoihin asumusten raunioihin, joita kaupungissa oli säilynyt. Läheskään kaikkea ei ole vielä tutkittu, mutta arkeologeilla on jo jonkinlainen käsitys siitä, millaista muinaisten nabatealaisten elämä Petrassa oli. Kivistä ja kallioista löydettyjen tekstien runsaus ja arkisuus enimmäkseen nimiä ja terveisiä viittaa siihen, että lukutaito oli yleistä nabatealaisten parissa. Nabatealaiset olivat poikkeuksellisia myös siinä mielessä, että he eivät pitäneet lainkaan orjia, ja naisetkin saivat osallistua poliittiseen elämään. Lue lisää Barbara A. Porter & Francesca Arianna Ossorio: Petra Splendors of the Nabataean Civilization, White Star, 2009 Jane Taylor: Petra and the Lost Kingdom of the Nabataeans, Harvard University Press, 2002 Jean-Marie Dentzer: Petra The Rose-Red City, Thames & Hudson, Historia