YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Liite 1 Ylitarkastaja Tarja Lahtinen

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Liite 1 Ylitarkastaja Tarja Lahtinen EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI ILMASSA OLEVASTA ARSEENIS- TA, KADMIUMISTA, ELOHOPEASTA, NIKKELISTÄ JA POLYSYKLISISTÄ ARO- MAATTISISTA HIILIVEDYISTÄ Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Nykyiset säännökset Asetusehdotuksella pantaisiin täytäntöön ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/107/EY (jäljempänä metallidirektiivi). Direktiivi on neljäs niin sanottu ilmanlaadun johdannaisdirektiivi, joka on annettu ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY (jäljempänä ilmanlaadun puitedirektiivi) nojalla. Arseeni, kadmium, elohopea ja jotkin nikkeliyhdisteet sekä PAH yhdisteet (polysykliset aromaattiset hiilivedyt) ovat tunnetusti haitallisia ja usein ihmiselle syöpää aiheuttavia aineita, joille ei ole voitu määrittää terveydelle haitattomia kynnysarvoja. Metallidirektiivissä on otettu huomioon perustamissopimuksen mukainen velvoite, jonka mukaan altistuminen tällaisille epäpuhtauksille olisi pidettävä niin vähäisinä kuin se kohtuudella on mahdollista. Asetuksessa säädettäisiin arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin pitoisuuksien tavoitearvoista vuodesta 2013 eteenpäin sekä pitoisuuksien ja laskeumien seurannasta, mukaan lukien elohopean seuranta, väestölle tiedottamisesta sekä toimista tavoitearvojen ylittymisen ehkäisemiseksi. Asetuksen on tarkoitus tulla voimaan 15 päivänä helmikuuta Arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin ja PAH yhdisteiden pitoisuuksista ulkoilmassa tai näiden aineiden laskeumista ei ole säädetty. Kyseisten aineiden päästöjä on rajoitettu lähinnä ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaan lupavelvollisten laitosten ympäristöluvissa, joissa on määräyksiä myös laitosten aiheuttamien päästöjen ja toiminnan vaikutusten seurannasta. Useimmissa tapauksissa seuranta toteutetaan erikseen hyväksytyn mittaus- tai tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Raskasmetallipäästöjen osalta edellytetään joko kertaluonteisia tai määräajoin toistettavia mittauksia. Lupiin voi sisältyä myös velvollisuus selvittää laitoksen PAH päästöjen määrä. Vuotuiset päästöt arvioidaan yleensä joko laitoksella mitattujen ominaispäästöjen tai yleisten päästökertoimien avulla. Joissakin tapauksissa edellytetään jatkuvia mittauksia. Lupiin sisältyvät määräykset ilmanlaadun seurannasta toteutetaan käytännössä usein osallistumalla kunnan ja muiden toiminnanharjoittajien kanssa järjestettyyn yhteistarkkailuun. Metallien leviämistä tutkitaan myös bioindikaattoriseurannoilla (sammalet, jäkälät, maaperän humus), joista myös voi olla määräyksiä ympäristöluvissa.

2 2 Ympäristönsuojelulain 25 :ssä säädetään kunnan velvollisuudesta huolehtia paikallisten olojen edellyttämästä ympäristön tilan seurannasta, mukaan lukien ilmanlaadun seuranta. Lain 5 :ssä säädetään toiminnanharjoittajan yleisestä velvollisuudesta olla riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus). Laissa ei ole säädetty yksityiskohtaisesti ilmanlaadun tai laskeuman seurannasta tausta-alueilla. Käytännössä tausta-alueitten ilmanlaadun ja laskeumien seurannasta vastaa Ilmatieteen laitos. Pääkaupunkiseudulla ilmanlaadun seurannasta huolehtii Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta siitä annetun lain (1269/1996) 2 :n 5 kohdan mukaisesti. Tilanne Euroopan yhteisössä Ehdotuksen sisältö Tavoite (1 ) Raskasmetallien ja PAH yhdisteiden päästöjä ilmaan säädellään voimassa olevalla Euroopan yhteisöjen lainsäädännöllä, kansallisilla säännöksillä sekä kansainvälisillä sopimuksilla. Tämän vuoksi raskasmetallien ja PAH yhdisteiden päästöjen odotetaan vähenevän huomattavasti EU:ssa. Joillakin alueilla tämänhetkiset pitoisuudet ilmassa aiheuttavat edelleen merkittäviä riskejä ihmisten terveydelle. Sen vuoksi siellä, missä haitat ovat mahdollisia, tarvitaan yhdenmukaistettua seurantaa, jotta voidaan arvioida torjuntatoimien täytäntöönpanoa ja riittävyyttä. Metallidirektiivin tarkoituksena on yhtäältä täydentää EU:ssa toteutettavia strategioita, tehostaa voimassa olevan lainsäädännön toimeenpanoa ja edistää tarvittaessa lisätoimenpiteitä ja toisaalta ehkäistä ja vähentää ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia ilman epäpuhtauksien haitallisia vaikutuksia, ylläpitää ja parantaa ilmanlaatua, kehittää ilmanlaadun arviointia, parantaa tulosten vertailukelpoisuutta sekä varmistaa riittävä tiedonsaanti ja se, että tiedot ovat yleisön saatavilla. Metallidirektiivi poikkeaa ilmanlaadun puitedirektiivistä ja sen nojalla annetuista aiemmista johdannaisdirektiiveistä, jotka perustuvat pääosin sitovien raja-arvojen asettamiseen. Direktiivin valmistelun yhteydessä on katsottu, että kyseessä oleville aineille ja yhdisteille ei voida säätää sitovia raja-arvoja, koska tiedot päästöistä, pitoisuuksista, väestön altistumisesta ja terveysvaikutuksista ovat puutteellisia. Lisäksi kyseessä olevien aineiden ja yhdisteiden osalta ei ole lyhyellä aikavälillä kaikissa tapauksissa mahdollista löytää kustannustehokkaita toimia sellaisten pitoisuustasojen saavuttamiseen, jotka eivät aiheuttaisi haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen. Komission tarkoituksena on arvioida tilanne uudelleen vuoden 2010 loppuun mennessä. Asetusehdotuksen tavoitteena on ehkäistä ja vähentää ympäristön pilaantumista, erityisesti terveyshaittoja ja muita ympäristöön kohdistuvia haittoja. Tavoitetta toteutetaan vahvistamalla ilmassa olevan arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin pitoisuuksille vuodesta 2013 alkaen tavoitearvot, jotka vastaisivat metallidirektiivin vaatimuksia. Ehdotuksen mukaan alueilla, joilla tavoitearvot eivät ylity, olisi ilmanlaatu säilytettävä mahdollisimman hyvänä.

3 3 Määritelmät (2 ) Tavoitearvot (3 ) Säännöksessä määritellään tavoitearvo, kokonaislaskeuma, ajallinen kattavuus, aineiston vähimmäismäärä, sekä asetuksessa säädettyjä eräitä aineita ja yhdisteitä. Tiettyjen määritelmien osalta viitataan määritelmiin ilmanlaadusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (711/2001). Asetusehdotuksessa annettaisiin metallidirektiivin mukaiset tavoitearvot ilmassa olevien arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin pitoisuuksille vuodesta 2013 alkaen. Bentso(a)pyreeniä käytetään ilmassa olevien polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen aiheuttaman syöpäriskin merkkiaineena. Tavoitearvot ilmaistaan vuosikeskiarvoina ja pitoisuudet määritetään hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) massapitoisuudesta. Tavoitearvot eivät ole oikeudellisesti sitovia, kuten raja-arvot, vaan niiden ylittyminen on pyrittävä estämään mahdollisuuksien mukaan. Erityisesti tavoitearvot eivät ole ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin 96/61/EY (IPPC direktiivi) tarkoittamia ympäristönlaatunormeja, jotka voivat edellyttää parhaan käytettävissä olevan tekniikan yli meneviä toimia taikka äärimmäisessä tapauksessa laitoksen sulkemista. Ympäristönsuojelulaissa ympäristönlaatuvaatimuksista on säädetty lain 51 :ssä, jonka mukaan lupamääräys voi olla yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi asetuksella annetun ympäristönlaatuvaatimuksen turvaamiseksi. Lain perusteluissa todetaan, että esimerkiksi ilmanlaadun raja-arvoja ei tule pitää säännöksenä, jota ankarampaa lupamääräystä ei saisi antaa. Tavoitearvojen toteuttaminen ja ympäristöluvassa annettavat määräykset (4 ) Asetusehdotuksen mukaan niillä alueilla, joilla tavoitearvot ylittyvät tai ovat vaarassa ylittyä olisi toteuttava tarvittavat toimet, joista ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia sen varmistamiseksi, että pitoisuudet ilmassa eivät ylitä annettuja tavoitearvoja. Toimet tulee kohdistaa erityisesti suurimpiin päästölähteisiin, joita ovat muun muassa tietyt lupavelvolliset laitokset. Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on ympäristönsuojelulain 4 :n mukaan periaatteena, että käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja noudatetaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoituksenmukaisia ja kustannustehokkaita eri toimien yhdistelmiä, kuten työmenetelmiä sekä raaka-aine- ja polttoainevalintoja. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan käytöstä luvanvaraisessa toiminnassa säädetään tarkemmin ympäristönsuojelulain 43 :ssä. Päästöraja-arvoja ja päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan. Ehdotettu asetus voi edellyttää voimassa olevien ympäristölupien tarkistamista, jotta voidaan varmistaa tavoitearvojen ylittymisen estämiseksi tarvittavien toimien riittävyys säädettyyn määräaikaan mennessä. Lupamääräyksiä laadittaessa tulee ottaa huomioon voimassa olevat BAT vertailuasiakirjat ( > Yritykset ja yhteisöt > Paras tekniikka > BAT vertailuasiakirjat). Asetusehdotuksessa säädelty-

4 4 jen aineiden suurimmat päästöt aiheutuvat energiantuotannosta ja lämmityksestä, mutta korkeimmat pitoisuudet tyypillisesti teollisuusprosesseista. Näin ollen asetuksessa on perusteltua korostaa lupavelvollisten laitosten päästöjen ja vaikutusten (ilmanlaatu) tarkkailua, josta säädetään ympäristönsuojelulain 46 :ssä (Tarkkailumääräykset). Liikenteen osalta päästöjen rajoittamisessa noudatetaan ensisijaisesti säädöksiä, jotka perustuvat Euroopan yhteisöjen pakokaasupäästöjä ja polttoaineiden laatuvaatimuksia koskevaan lainsäädäntöön. Muiden merkittävien päästölähteiden, kuten kotitalouksien lämmityksen osalta tarvittavien toimien määrittely kuuluu läheisyysperiaatteen mukaisesti ensisijaisesti jäsenmaille. Ympäristöministeriön toimeksiannosta on tehty selvitys puun pienpolton päästövaatimuksista (MOTIVA 2006). Lisäksi ympäristöministeriö on laatinut ehdotuksen ympäristöministeriön asetukseksi puupolttoaineita käyttävien, nimellisteholtaan enintään 300 kw lämmityslaitteiden päästöistä ja hyötysuhteista ( > Lainsäädäntö > Maankäyttö ja rakentaminen > Suomen rakentamismääräyskokoelma > Uudistumassa olevat rakentamismääräyskokoelman osat). Asetuksen on määrä tulla voimaan vuoden 2008 alusta ja sen ensisijaisena tavoitteena on parantaa puun pienpolton energiatehokkuutta ja vähentää pienhiukkaspäästöjä. Pienpolton ympäristöhaittoihin voidaan puuttua myöskin ympäristönsuojelulain 19 :n mukaisilla kunnan ympäristönsuojelumääräyksillä. Viranomaiset ja niiden tehtävät ilmanlaadun seurannassa (5 ) Kuntien velvollisuus huolehtia ilmanlaadun seurannasta määräytyy ympäristönsuojelulain 25 :n perusteella sen mukaisesti, mitä paikalliset olot edellyttävät. Kun otetaan huomioon asetusehdotuksessa säädettyjen aineiden ja yhdisteiden todennäköinen esiintyminen ja bentso(a)pyreeniä lukuun ottamatta keskittyminen tietyille teollisuuspaikkakunnille, tämä voi tarkoittaa sitä, että kuntien tehtävät pitoisuuksien seurannassa eivät muodostu yleisesti ottaen yhtä laajoiksi kuin ne ovat ilmanlaadusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (711/2001). Pykälän ensimmäinen momentti on informatiivinen viittaussäännös, eikä tuo uusia velvoitteita paikallisen ilmanlaadun seurantaan. Ympäristönsuojelulain 5 :n mukaan myös toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Niillä paikkakunnilla, joilla sijaitsee tässä asetusehdotuksessa säädettyjen aineiden ja yhdisteiden päästöjä aiheuttavaa teollisuutta, on tarpeen käsitellä ilmanlaadun seurantaa kyseisten laitosten ympäristöluvissa tai erillisissä tarkkailusuunnitelmissa. Ympäristönsuojelulain 46 :n mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa päästöjen ja toiminnan vaikutusten tarkkailusta sekä siitä, miten tarkkailun tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Pykälän toinen momentti viittaa ympäristönsuojelulain 20 :ään, jonka mukaan alueellisten ympäristökeskusten tehtävänä on ohjata, edistää ja valvoa laissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa tarkoitettujen tehtävien hoitamista alueellaan. Pykälä ei tarkoita käytännön ilmanlaadun seurantavelvoitteen siirtymistä alueellisille ympäristökeskuksille. Jos seuranta on toteutettu yksin toiminnanharjoittajan toimesta on valvontaviranomaisen (alueellinen ympäristökeskus) varmistettava, että seurantatiedot toimitetaan asianmukaisesti merkittäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmän ilmanlaatuosaan.

5 5 Seuranta-alueet (6 ) Asetusehdotuksen mukaan Ilmatieteen laitoksen tehtävänä olisi huolehtia pitoisuuksien ja laskeuman seurannan järjestämisestä maaseututausta-asemilla. Pitoisuuksien ja laskeumien seuraamiseksi maa jaettaisiin kahteen seurantaalueeseen, jotka ovat pääkaupunkiseutu (YTV alue) ja muun Suomen seuranta-alue. Pääkaupunkiseutu merkittävänä, yli asukkaan väestökeskittymänä muodostaa oman seuranta-alueensa. Se edustaa alueita, joilla liikenne, energiantuotanto ja asutus aiheuttavat suurimman osan asetuksessa säädeltyjen aineiden päästöistä. Muun Suomen seuranta-alueella on paikkakuntia, joilla metalli ja PAH päästöt ovat pääosin peräisin teollisuudesta. Näiden teollisuuspaikkakuntien ilmanlaadun seurannassa tulee kiinnittää erityistä huomiota pistelähteiden aiheuttaman kuormituksen seurantaan. Seurannan järjestäminen seuranta-alueilla ja maaseututausta-alueilla (7 ja 8 ) Asetusehdotuksen 7 koskisi seurannan yleistä järjestämistä seuranta-alueilla ja 8 pitoisuuksista ja asukasmääristä riippumatonta seurantaa maaseututausta-alueilla. Asetusehdotuksen 7 :n mukaan arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin jatkuvia pitoisuusmittauksia tulisi tehdä ensisijaisesti seuranta-alueilla, joilla pitoisuudet ylittävät ylemmän arviointikynnyksen. Niillä seuranta-alueilla, joilla pitoisuudet ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välissä, jatkuvien mittausten tarve on vähäisempi ja ne voitaisiin korvata osittain suuntaa-antavilla mittauksilla ja mallintamistekniikoita. Alemman arviointikynnyksen alittuessa mittaamista ei edellytettäisi periaatteessa lainkaan. Mittausasemien lukumäärän ja seurantamenetelmien tulisi olla riittävät, kun otetaan huomioon asetusehdotuksen liitteet 2 ja 3. Näin ollen vaadittavien mittausasemien määrä riippuisi seuranta-alueen korkeimmista pitoisuuksista, pitoisuuksien aiheuttajista (hajapäästölähde tai pistemäinen lähde) sekä seuranta-alueitten asukasmääristä. Liitteessä 2 olevan IV kohdan taulukon luvut perustuvat metallidirektiivin (2004/107/EY) liitteen III jaksoon IV, jossa säädetään seuranta-alueiden asukaslukuun ja korkeimpiin pitoisuuksiin perustuen asemien määristä. Lisäksi mittausasemien lukumäärään vaikuttaa muiden täydentävien seurantamenetelmien käyttö ja muilta olosuhteiltaan vastaavanlaisilta alueilta saatujen tietojen hyödyntäminen. Merkittävien pistelähteiden vaikutusten seurantatarve tulee harkita tapauskohtaisesti. Asetusehdotuksen 8 :n mukaan seuranta-alueen pitoisuuksiin ja asukasmääriin perustuvien mittausten lisäksi vaadittaisiin yksi maaseututausta-asema kutakin neliökilometrin aluetta varten. Suomessa tämä merkitsee kolmea tausta-asemaa. Näillä asemilla olisi seurattava arseenin, kadmiumin, nikkelin, bentso(a)pyreenin ja kaasumaisen elohopean pitoisuuksia ja kokonaislaskeumia suuntaa-antavilla mittauksilla. Bentso(a)pyreenin lisäksi maaseututausta-asemilla edellytettäisiin myös muiden merkityksellisten polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksien ja kokonaislaskeuman mittaamista. Seurattaviin yhdisteisiin kuuluvat bentso(a)antraseeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(j)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3- cd)pyreeni ja dibentso(a,h)antraseeni.

6 6 Lisäksi ehdotuksessa suositellaan hiukkasmaisen ja kaasumaisen kaksiarvoisen elohopean seurantaa. Mahdollisuuksien mukaan laskeuman näytteenottopaikat olisi sijoitettava alueille, joilla laskeuma viljelymaalle on suurin. Bioindikaattoreita, kuten sammalten raskasmetallianalyysejä, voitaisiin mahdollisesti käyttää silloin, kun arvioidaan pitoisuuksien alueellista jakaumaa ja ekosysteemeihin kohdistuvien vaikutusten alueellisia piirteitä. Edellä selostetun lisäksi asetusehdotus sisältää tarkempia määräyksiä ja ohjeita mittausalueitten ja asemien valinnasta sekä arviointimenetelmien laatutavoitteista. Tietojen saatavuus ja yleinen tiedottaminen (9 ja 10 ) Ympäristönsuojelulain 25 :n mukaan ympäristön tilan seurantatiedot on julkistettava ja niistä on tiedotettava tarvittavassa laajuudessa. Tietojen julkistamisesta ja tiedottamisesta on vastuussa tiedon tuottaja (kunta, toiminnanharjoittaja, Ilmatieteen laitos). Tehtävät voidaan antaa kolmannen osapuolen hoidettavaksi. Asetuksen mukaan mittaustiedot olisi päivitettävä kalenterivuosittain. Päivitettyjen tietojen tulisi olla yleisesti kansalaisten, järjestöjen ja terveydenhuollon viranomaisten saatavilla esimerkiksi tietoverkkopalveluiden välityksellä. Tietoja olisi annettava mitatuista pitoisuuksista ja niiden mahdollisista terveys- ja ympäristövaikutuksista sekä erityisesti tavoitearvojen ylityksistä, ylitysalueiden laajuudesta, ylityksille altistuvan väestön määristä sekä ylitysten syistä. Myös tiedot 4 :ssä tarkoitetuista toimista, mukaan lukien ympäristöluvissa annetut lupamääräykset, jotka on toteutettu tavoitearvojen saavuttamiseksi, on pidettävä yleisesti saatavilla. Ympäristönsuojelulain 27 :ssä säädetään ympäristönsuojelun tietojärjestelmästä ja kunnan velvollisuudesta toimittaa tietoja järjestelmään. Ilmanlaatutietojen osalta asiasta säädetään tarkemmin ilmanlaatuasetuksen 14 :ssä. Tätä säännöstä sovellettaisiin myös ehdotetussa asetuksessa säädettyjä aineita ja yhdisteitä koskevien tietojen toimittamiseen. Tietojen saatavuuteen liittyen ympäristönsuojelulain 83 :ssä todetaan, että viranomaisella on oikeus saada valvontaa ja lain toimeenpanoa varten tarpeellisia tietoja toiminnanharjoittajilta. Lain 109 :ssä täsmennetään, että toiminnan päästö- ja tarkkailutiedot sekä ympäristön laatutiedot eivät ole salassa pidettäviä. Jos kunta ja toiminnanharjoittajat huolehtivat ilmanlaadun seurannasta yhdessä, on toimijoiden sovittava myöskin seurantatietojen julkaisemisesta ja tiedottamisesta, sekä tavoitearvojen ylittyessä vaadittavien pitoisuustasoja, ylitysalueita, ylitysten syitä sekä väestön altistumista koskevien tietojen tuottamisesta. Vuodesta 2007 alkaen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallennetut ilmanlaatua koskevat mittaustiedot (historiatiedot) sekä ajantasaiset tiedot ilmanlaadusta on tarkoitus koota ja julkaista mahdollisimman kattavasti Ilmatieteen laitoksen ylläpitämässä ilmanlaatuportaalissa ( Ilmanlaatuportaali voi toimia ilmanlaatutietojen pääasiallisena tai täydentävänä julkistamis- ja tiedottamisvälineenä. Ilmanlaadun seurantatietojen keräämisestä, käsittelystä, tallentamisesta kansalliseen tietojärjestelmään ja raportoinnista Euroopan komissiolle ja muihin kansainvälisiin järjestelmiin huolehtii Ilmatieteen laitos. Komissiolle toimitetaan tiedot mitatuista pitoisuuksista ja laskeumista. Lisäksi tavoitearvon ylittyessä on ilmoitettava kyseisten

7 7 Vertailumenetelmät (11 ) ylitysalueitten tarkempi sijainti, ylitysten todennäköiset syyt sekä arvio väestön altistumisesta. Tavoitearvon ylittymisen ehkäisemiseksi toteutetut toimenpiteet, kuten tiedot BAT tekniikoiden hyödyntämisestä, on myös raportoitava komissiolle. Ympäristöministeriö tulee keräämään tiedot myöhemmin laadittavien komission raportointiohjeiden mukaisesti. Tiedot voivat perustua ympäristönsuojelulain 43 :ssä ja ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 19 :ssä tarkoitettuihin luvan myöntämisen edellytysten varmistamiseksi annettuihin ja valvonnan kannalta tarpeellisiin lupamääräyksiin taikka toiminnan ympäristösuojelun kehittämistä ja valvontaa koskeviin määräyksiin, laitosten vuosittain toimittamiin tietoihin sekä laitosten määräaikaistarkastuksiin ja niistä laadittaviin raportteihin. Tarvittaessa toiminnanharjoittaja voidaan määrätä antamaan BAT tekniikoiden käytöstä valvontaa varten tarpeellisia tietoja ympäristönsuojelulain 46 :n nojalla. Pitoisuuksien ja laskeuman määrittämisessä tulisi käyttää vertailumenetelmää tai muuta menetelmää, joka antaa vastaavia tuloksi kuin vertailumenetelmä. Vertailumenetelmät lueteltaisiin liitteessä 4. Vertailumenetelmien laatiminen Euroopan standardisointijärjestössä (CEN) on kesken tiettyjen aineiden ja yhdisteiden osalta. Näissä tapauksissa voitaisiin käyttää kansallisia standardisoituja menetelmiä tai ISO standardien mukaisia menetelmiä. Vuonna 2005 valmistui standardi SFS-EN 14902, joka koskee lyijyn, kadmiumin, arseenin ja nikkelin määrittämistä hiukkasista. Standardi pren koskien bentso(a)pyreenin määrittämistä valmistunee vuoden 2008 kuluessa. Menetelmä soveltuu myös muille PAH yhdisteille. Tällä hetkellä käytössä on kaksi PAH yhdisteiden määrittämiseen soveltuvaa ISO standardia, jotka ovat ISO 12884:2000 ja ISO 16362:2005. Laskeumien määrittämiseen voidaan käyttää soveltuvin osin kansallista standardia SFS 3865:1978. Tarkempi kuvaus laskeumien määrittämiseksi on esitetty EMEP manuaalissa vuodelta CEN:ssä valmisteilla oleva metallien laskeumaa koskeva standardi 1 valmistunee vuonna Myös kaasumaisen elohopean kokonaispitoisuutta koskevan standardin valmistelu on aloitettu CEN:ssä. Ehdotuksen vaikutukset ympäristöön Arseeni, kadmium, elohopea, jotkin nikkeliyhdisteet ja PAH yhdisteet ovat tunnetusti haitallisia ja usein ihmiselle syöpää aiheuttavia aineita, joille ei ole voitu määrittää terveydelle haitattomia kynnysarvoja. Metalli- ja PAH yhdisteiden laskeuma aiheuttaa pitkällä aikavälillä kertymistä maaperään ja vesistöihin, joista nämä haitalliset yhdisteet voivat siirtyä ravintoketjun kautta ihmisiin. Ravinnon kautta altistuminen on tyypillistä kadmiumyhdisteille, arseenille sekä elohopealle (metyylielohopea). Asetuksessa ehdotetut tavoitearvot perustuvat WHO:n, kansainvälisen syöpätutkimusjärjestön (IARC) sekä toksisuutta, ekotoksisuutta ja ympäristöä käsittelevän tie- 1 EN standardissa tullaan määrittämään kolme vertailumenetelmää, jotka ovat märkälaskeuman määritys (Wet-only keräin), kokonaislaskeuman määritys (Bulk keräin) ja ns. Bergerhoff menetelmä. Kokonaislaskeuman ja märkälaskeuman määritys on kuvattu ohjeessa EMEP Manual for sampling and chemical analysis (EMEP/CCC-Report 1/95, Rev. November 2001). Näytteet analysoidaan GFAAS menetelmällä tai ICP-MS tekniikalla.

8 8 dekomitean (CSTEE) suosituksiin ja lausuntoihin, joissa on huomioitu kyseisten aineiden syöpävaarallisuus ja muut kuin syöpää aiheuttavat vaikutukset. Alustava arviointi Ilmatieteen laitos on tehnyt ympäristöministeriön toimeksiannosta metallidirektiivin edellyttämän niin sanotun alustavan arvioinnin (Birgitta Alaviippola et al. 2006: Ilmanlaadun alustava arviointi Suomessa. Arseeni, kadmium, nikkeli, elohopea ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt). Raportissa esitetään käytettävissä olevat raskasmetallien ja PAH yhdisteiden päästötiedot, ilmanlaadun mittaus- ja laskeumaaineistot sekä mallinnustulokset. Pitoisuudet suhteessa tavoitearvoihin ja arviointikynnyksiin on määritetty vuosien mittausaineiston perusteella. 2 Raportti julkaistaan Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla ( Päästöt Suomessa Arseenin, kadmiumin, nikkelin, elohopean ja PAH yhdisteiden merkittävimmät päästölähteet ovat energiantuotanto ja lämmitys sekä erilaiset teollisuusprosessit (metalli-, sellu- ja paperiteollisuus sekä öljynjalostus). Päästöjen määrä riippuu muun muassa käytetyistä polttoaineista, raaka-aineista, prosessitekniikoista sekä puhdistinlaitteista. Suomen ympäristökeskus arvioi vuosittain muun muassa raskasmetallien ja PAH yhdisteiden päästötiedot ja toimittaa ne YK:n talouskomission alaiselle kaukokulkeutumissopimukselle (UNECE/CLRTAP). Vuosien päästötiedot päivitetään vuoden 2007 keväällä, jolloin koko päästöaikasarja on arvioitu yhtenäisillä menetelmillä. Kaukokulkeutumissopimukselle raportoidaan niin sanottujen PAH 4-yhdisteiden eli bentso(a)pyreenin (BaP), bentso(b)fluoranteenin, bentso(k)fluoranteenin ja ideno(1,2,3-cd)pyreenin yhteenlasketut päästötiedot vuodesta 1990 eteenpäin. Prosessi- ja puhdistustekniikoiden kehittyminen on vähentänyt nikkelin, arseenin ja kadmiumin päästöjä 1990 luvulla. Vuoden 2000 jälkeen arseenin ja kadmiumin päästökehitys näyttäisi vakiintuneen selvästi vuoden 1990 lähtötilannetta matalammalle tasolle. Eräiden raskasmetallien päästöjen vuosittaiseen vaihteluun vaikuttaa muun muassa tuotantomäärien vaihtelu. Elohopean ja erityisesti PAH yhdisteiden päästöt ovat pysyneet koko tarkastelujaksolla lähes muuttumattomina. Suuri osa PAH päästöistä syntyy puun pienpoltosta, jossa palamisolosuhteet ovat heikosti hallittavissa ja päästöjen vähentäminen vaikeaa. Pitoisuudet Suomessa Suomessa arseenia ja kadmiumia on mitattu säännöllisesti kolmella teollisuuspaikkakunnalla (Kokkola, Harjavalta, Raahe), nikkeliä kahdella (Kokkola, Harjavalta) ja bentso(a)pyreeniä yhdellä paikkakunnalla (Raahe). Harjavallassa ja Raahessa pitoisuuksia on seurattu 1990 luvun alkupuolelta lähtien. Kokkolassa mittauksia on tehty vuosina 1993, ja Raskasmetallipitoisuuksien mittaustietoja on käytettävissä Ilmatieteen laitoksen Matorovan tausta-asemalta vuodesta 1996 lähtien sekä pääkaupunkiseudun mittausasemilta vuodesta 2000 lähtien. Alustavassa arvioinnissa hyödynnettiin myös lyhyempien mittauskampanjoiden tuloksia, joita on tehty viime vuosina Torniossa, Kokkolassa ja Imatralla. 2 Arviointikynnys katsotaan ylittyneeksi, kun se on ylittynyt vähintään kolmena vuotena viimeisten viiden vuoden aikana.

9 9 Polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksista on saatavilla melko vähän mittausaineistoa. Ainoastaan Raahessa PAH yhdisteiden pitoisuuksia on seurattu pitempään. Suuntaa-antavia PAH yhdisteiden mittauksia on tehty pääkaupunkiseudulla jo 1980 ja 1990 luvuilla, mutta vasta viime vuosina PAH yhdisteitä on alettu mitata intensiivisemmillä mittauskampanjoilla. Alustavassa arvioinnissa on hyödynnetty myös näitä PAH yhdisteiden mittauskampanjoiden tuloksia erityyppisistä mittausympäristöistä pääkaupunkiseudulta sekä Torniosta, Kuopiosta ja Lahdesta. Arseenin tavoitearvo ylittyi mittaus- ja mallitulosten perusteella Harjavallassa korkeimpien PM 10 fraktiosta mitattujen vuosipitoisuuksien ollessa noin 25 ng/m 3. Arseenipitoisuuden vuosikeskiarvo on ylittänyt tavoitearvotason joka vuosi vuodesta 1994 lähtien, jolloin arseeniseuranta Harjavallassa aloitettiin. Muualla Suomessa arseenipitoisuudet ovat matalia ja alittavat alemman arviointikynnyksen. Kadmiumin tavoitearvo ylittyi mittausten mukaan Harjavallassa (PM 10 fraktio ja TSP fraktio) ja Raahessa (PM 10 fraktio). Tavoitearvon lisäksi Harjavallassa ylittyi myös viiden vuoden aineistosta laskettu alempi arviointikynnys (PM 10 fraktio). Ylempi arviointikynnys ylittyi kolmena vuotena viidestä, jos tarkasteltiin TSP fraktiota. Korkeimmat PM 10 fraktiosta määritetyt vuosipitoisuudet olivat Harjavallassa luokkaa 4,5 ng/m 3 ja Raahessa 7,5 ng/m 3. Raahessa alempi arviointikynnys kuitenkin alittui, kun tarkasteltiin viiden vuoden aineistoa. Pienestä näytemäärästä johtuen korkeimpien vuorokausipitoisuuksien vaikutus vuosikeskiarvoon oli Raahessa poikkeuksellisen suuri. Mallilaskelmien mukaan kadmiumin alempi arviointikynnys saattaa ylittyä Hangossa terästehtaan välittömässä läheisyydessä. Muualla Suomessa alempi arviointikynnys alittuu. Nikkelin tavoitearvo ylittyi mittausten mukaan Harjavallassa, missä vuosikeskiarvopitoisuus on ylittänyt tavoitearvon vuodesta 1994 lähtien yhtä vuotta lukuun ottamatta. Korkeimmat tavoitearvoon verrannolliset, PM 10 fraktiosta mitatut vuosipitoisuudet olivat noin 70 ng/m 3. Vuoden 2005 mittaustulosten mukaan Tornion terästehtaan läheisyydessä keskimääräiset nikkelipitoisuudet ovat alemman arviointikynnyksen tasoisia. Muualla Suomessa nikkelipitoisuudet alittavat alemman arviointikynnyksen. Bentso(a)pyreenin tavoitearvo ja viiden vuoden aineistosta lasketut arviointikynnykset ylittyivät mittausten mukaan Raahessa, missä korkeimmat tavoitearvoon verrannolliset PM 10 fraktiosta mitatut vuosipitoisuudet olivat yli 1,5 ng/m 3. Bentso(a)pyreenipitoisuudet näyttäisivät alittavan alemman arviointikynnyksen pääkaupunkiseudun kaupunkitausta- ja liikennealueilla. Sen sijaan alueilla, joilla puun pienpoltto on yleistä, pitoisuudet ovat lyhytaikaisten mittauskampanjoiden tulosten perusteella melko korkeita. Torniossa ja Espoossa mitattiin vuonna 2005 ylemmän arviointikynnyksen ylittäviä pitoisuuksia asuinalueilla, joilla puun pienpolttoa esiintyi runsaasti. Kuopiossa vuonna 2006 talviaikaan tehdyissä vastaavanlaisissa mittauksissa saatiin tulokseksi tavoitearvon ylittäviä pitoisuuksia. Pitoisuuksia arvioitaessa on otettava huomioon, että mittaustuloksia on suhteellisen vähän. Edellä esitetyt arviot pitoisuuksista voivat siten yliarvioida vuosikeskiarvoa suhteessa tavoitearvoon ja arviointikynnyksiin. Voidaan kuitenkin otaksua, että puun pienpolton kuormittamilla alueilla bentso(a)pyreenin vuosikeskiarvot ylittävät alemman arviointikynnyksen. Puun pienpolton ja liikenteen yhdessä kuormittamilla kaupunkialueilla mahdollisesti myös ylempi arviointikynnys ylittyy.

10 10 Suomen toistaiseksi ainut taustamittausasema, jossa mitataan jatkuvasti metalleja ilmasta sijaitsee Pallaksen Matorovalla. Kansainvälisiin seurantaohjelmiin (EMEP, AMAP ja GAW) kuuluvalla Matorovan asemalla mitataan raskasmetalleja sekä hiukkasista että sadenäytteistä (pitoisuus ja laskeuma). Pitoisuudet ovat olleet matalia, yleensä alle kymmenesosa tavoitearvoista. Vastaavia mittauksia sadevesinäytteistä tehdään myös Virolahden, Utön, Hailuodon, Kotisen, Hietajärven, Oulangan ja Kevon mittausasemilla. Ehdotuksen taloudelliset vaikutukset Päästöjen rajoittaminen Suomessa Raskasmetallien ja PAH yhdisteiden päästöjä ilmaan säädellään voimassa olevalla Euroopan yhteisöjen lainsäädännöllä, kansallisilla säännöksillä sekä kansainvälisillä sopimuksilla. Tämän vuoksi raskasmetallien ja PAH yhdisteiden päästöjen odotetaan vähenevän tulevina vuosina. Asetus ei aiheuta ylimääräisiä päästörajoituskustannuksia verrattuna IPPC direktiivin toimeenpanon edellyttämän BAT tekniikan käyttöönottoon teollisuudessa. Näitä tekniikoita selvitetään parhaan tekniikan vertailuasiakirjoissa (BREF asiakirjat). Vuoden 2007 jälkeen edellytetään parhaan käytettävissä olevan tekniikan soveltamista kaikissa IPPC direktiivin mukaisissa teollisuuslaitoksissa. Uusissa laitoksissa tätä on edellytetty vuodesta 1999 alkaen. Myöskään liikenteessä ei ole odotettavissa merkittäviä päästöjen vähentämisen lisäkustannuksia, joskin polttoaineiden laatua ja ajoneuvojen päästöjä koskevia vaatimuksia ollaan uudistamassa. Tieliikenteestä peräisin olevia PAH päästöjä olisi mahdollista vähentää rajoittamalla edelleen esimerkiksi dieselmoottoreiden hiukkaspäästöjä. PAH päästöjä, jotka johtuvat kotitalouksien lämmittämisestä eli lähinnä puun pienpoltosta, voidaan vähentää käyttämällä uutta tekniikkaa ja hyviä polttotapoja. Kotitalouksissa käytettävien polttoaineiden osalta ei ole käytettävissä luotettavia arvioita päästörajoitusten kustannuksista ja hyödyistä, mikä johtuu osittain siitä, ettei käytettävissä ole riittäviä tietoja mahdollisista tavoitearvon ylittävistä pitoisuuksista. On kuitenkin arvioitu, että nykyaikaisten lämmityslaiteiden lisääntynyt polttotehokkuus voisi johtaa merkittäviin PAH päästöjen vähennyksiin. Kotitalouksien lämmityksestä aiheutuvia päästöjä ei vielä toistaiseksi säännellä yhteisölainsäädännöllä. Suomessa on selvitetty uusien kattiloiden ja tulisijojen päästöjen rajoittamismahdollisuuksia (MOTIVA 2006) ja laadittu ehdotus ympäristöministeriön asetukseksi puupolttoaineita käyttävien, nimellisteholtaan enintään 300 kw lämmityslaitteiden päästöistä ja hyötysuhteista. Pitoisuuksien ja laskeuman seuranta Asetus edellyttää joissakin tapauksissa seurannan tehostamista, mittausten laadun parantamista ja uusien mittausasemien perustamista. Lisäkustannuksia aiheuttaa erityisesti pitoisuuksista riippumaton, pinta-alaperusteinen mittausvelvoite pitoisuuksille ja laskeumille (1 asema/ km²) sekä mahdollisesti seuranta-alueen asukaslukuun perustuva pitoisuusmittausvelvoite, jos arviointikynnykset ylittyvät.

11 11 Asetuksen valmistelu Kuntien mahdollisuudet seurannan laajentamiseen, erityisesti hajapäästölähteiden aiheuttaman raskasmetalli- ja PAH kuormituksen arvioimiseksi, ovat rajalliset. Toisaalta seurantavelvollisuus ei näyttäisi muodostuvan kovin laajaksi, koska pitoisuudet ovat yleensä matalia. Vuosien mittausaineiston perusteella hajakuormituksen aiheuttamat arseenin, nikkelin ja kadmiumin pitoisuudet alittavat alemman arviointikynnyksen asetuksessa säädetyillä seuranta-alueilla. Bentso(a)pyreenin alempi arviointikynnys, sen sijaan voi ylittyä alueilla, joilla on runsaasti hajapäästölähteitä, kuten puun pienpolttoa. Uusimpien, vuodelta 2005 olevien tietojen perusteella jopa ylempi arviointikynnys voisi ylittyä kaupunkialueilla, joilla sekä puun pienpoltto että liikenne aiheuttavat kuormitusta. Merkittävien pistelähteiden vaikutusten arvioimiseksi tarpeellinen metallien ja bentso(a)pyreenin seuranta tulisi toteuttaa voimassa olevien ympäristölupien ja tarkkailusuunnitelmien mukaisesti. Teollisuudessa, joka on perinteisesti osallistunut ilmanlaadun seurantaan, kustannukset voivat kasvaa, vaikka uusia asemia ei tarvitsisi perustaa. Kustannusten kasvu liittyy näissä tapauksissa mittausten vertailukelpoisuuden ja laadun varmistamiseen. Yhden uuden hiukkaskeräimen hinta on noin euroa laitetyypistä (manuaalinen vs. automaattinen suodattimenvaihto) riippuen. Jos analyysipalvelut tilataan ulkopuolisena palveluna, olisivat käyttökustannukset suuntaa antavissa arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuusmittauksissa suuruusluokkaa euroa vuodessa ja jatkuvissa pitoisuusmittauksissa noin euroa vuodessa. Bentso(a)pyreenin osalta käyttökustannukset olisivat suuntaa antavissa mittauksissa noin euroa vuodessa ja jatkuvissa pitoisuusmittauksissa noin euroa vuodessa. Edellä esitetyissä käyttökustannuksissa ei ole huomioitu palkkakuluja, jotka niinikään riippuvat keräintyypistä. Laskeumamittausten kustannukset olisivat muutamia tuhansia euroja vuodessa yhtä mittausasemaa kohti. Asetus edellyttää kolmea maaseututausta-asemaa. Ympäristöministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön ja Ilmatieteen laitoksen kolmivuotisessa yhteistyöhankkeessa Ilmatieteen laitokselle on luotu seurannan toteuttamiseen tarvittavat mittaus- ja analyysivalmiudet. Vuosina toteutetun hankkeen kokonaiskustannukset ovat yli puoli miljoonaa euroa, josta laiteinvestointien osuus on ollut noin puolet. Asemat sijaitsevat Pallaksen Matorovalla, Virolahdella ja Ähtärissä. Seurannan käytännön toteuttaminen vuodesta 2008 alkaen maksaa noin euroa vuodessa. Seurannan edellyttämä rahoitus on esitetty otettavaksi huomioon liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan henkilöstö- ja määrärahakehyksissä. Asetusehdotus on valmisteltu virkatyönä ympäristöministeriössä. Asetuksesta on pyydetty lausunnot eri ministeriöiltä, muilta viranomaisilta, asiantuntijalaitoksilta ja eräiltä järjestöiltä. Lausuntoja saatiin yhteensä 29 kappaletta ja saatu palaute on huomioitu merkittäviltä osin asetuksen jatkovalmistelussa. Asetuksen voimaantulo Asetus ehdotetaan tulevan voimaan 15 päivänä helmikuuta 2007.