Vi. VUOSIKER,TA. Erikoisnumero 1. »Ei valtion muoto, vaan sen kansalaisten henki on kansan- allan perustus.» (Moeller van der Bruck.) SMK.

Transkriptio

1 Vi. VUOSIKER,TA Erikoisnumero 1 1 P.»Ei valtion muoto, vaan sen kansalaisten henki on kansan- allan perustus.» (Moeller van der Bruck.) SMK.

2 2 Aikakauslehti Siniristi. Lapuanliike ja talonpoikaismarssi kesällä 1930 loivat maassamme perustuksen uudelle isänmaalliskansalliselle näkemykselle. Kun sitten keväällä 1931 eräitten Lapuanliikkeen jäsenten aloitteesta ja toimesta tahdottiin julkaista eräitä uuteen, syvällisempään kansalliseen herlitykseen tähtääviä kirjoja, joissa paljastettiin kaikissa maissa työskenteleviä kansainvälisiä turmiollisia kulissientakaisia voimia, niin osoittautui, ettei tällaisille julkaisuille saadakaan kustantajaa. Tämä johti Kustannusosakeyhtiö Vasaran perustamiseen sellaisten julkaisujen kustantamista varten, mitkä ennen kaikkea salakähmäisten; kulissientakaisten kansainvälisten voimien julkisuuteenvetämisellii ja niiden todellisen luonteen paljastuksella palvelevat uuden kansallisen herätyksen, kansakokonaisuuden ja -yhteyden, siis yhteisen isänmaan asiaa. Samana vuonna Kustannus-Oy. Vasara julkaisi ensimmäisen kustannustuotteensa ja sen jälkeen on julkaisutoiminta säännöllisesti jatkunut. Koska kuitenkin yksin omaan kirjoja julkaisemalla kansallista uudistusta tarkoittava toimintamme olisi tullut varsin yksipuoliseksi ja jäykäksi, päätettiin samalla ryhtyä julkaisemaan' isänmaalliskansallista poliittista taistelulehteä, jossa järjestelmällisesti pyritään taistelemaan niitä kulissientakaisia salaperäisiä voimia vastaan, jotka jo siihen aikaan olivat meidänkin maassamme saaneet vahvan jalansijan. Vapaamuurarius, kansainvälisen juutalaisen maailmanvaltiuspolitiikan ja suurfinanssin taistelujärjestö, oli jo kymmentä vuotta aikaisemmin päässyt pesiytymään maahamme, jossa se sitä ennen oli ollut kielletty. Varsinkin teollisuus- ja liike-elämän johtavat piirit sekä liberalistiset virkamiespiirit siis kuten marxilaisissa liikkeissäkin, materialistisen maailmankatsomuksen edustajat olivat ennen pitkää Suomessakin joutuneet kokonaan kansainvälisen vapaamuurariuden määräysvallasta riippuvaisiksi. Maan asioista määräsivät Suomen Suurloosin ja Ruotsin Suuren Maaloosin Suomessa toimivan tytärloosin johdot, jotka olivat miehittäneet jäsenillään Suomen huomattavimmat taloudelliset järjestöt, kaupalliset keskuselimet sekä Suomen valtionpankin johdon. Tällaisen asiaintilan vallitessa alkoi Kustannus-Oy. Vasaran julkaisema kansallispoliittinen taistelulehti vuoden 1932 alusta lähtien kerran kuukaudessa ilmestyä, *aluksi»tapparamies*-nimisenä ja vuoden 1934 alusta nykyisellä nimellään»siniristi». Lehti on vuosi vuodelta kehittynyt ja saanut yhä lisääntyvässä määrässä osakseen valistuneitten ja kansallisesti valveu- tuneitten kansalaistemme myötätuntoa ja kannatusta kautta maan. Kun kuitenkin useilla tahoilla on valitettu, että»siniristio on maassamme sittenkin liian vähän tunnettu, mikä johtuu siitä, ettei lehtemme takana ole mitään erityistä poliittista ryhmää eikä liioin mitään yhdistystäkään, joten kaikilla paikkakunnilla lehdellämme ei ole asiamiehiä eikä sitä ole kaikkialla muutenkaan saatavana, olemme julkaisseet tämän»siniristin» propagandanumeron tehdäksemme lehtemme entistä yleisemmin tunnetuksi. Tämä numeromme leviää nyt kautta maan 60,000 kappaleen suuruisena painoksena, ja siihen on otettu eri vuosilta valikoima sellaisia kirjoituksia»sinirististä», joista lehtemme ja julkaisutoimintamme aatteellinen, kansallinen perustus käy selvimmin ilmi. Tarkoituksenamme on herättää suuressa yleisössä mielenkiintoa näitä aatteita ja pyrkimyksiä kohtaan saadaksemme niille yhä laajenevaa kannatusta. Asiamiehiä otamme lehdellemme ja kustantamillemme kirjoille sellaisille paikkakunnille, missä niitä ei ennestään ole olemassa. Samoin on halukkailla tilaisuus tukea Siniristiä merkitsemilliä Kustannus-Oy. Vasaran kannatusosakkeita, joiden nimellisarvo on Smk. 100:. Pyrkimyksenämme on luoda tälle työllemme myös mahdollisimman laaja käytännöllinen kansallinen perustus, tämä sitäkin suuremmalla syyllä, koska on osoittautunut, että»siniristi» ja julkaisutoimintamme on määrättyj en taloudellisten ja poliittisten piirien taholla herättänyt ankaraa vastustusta. Mutta niinhän on ollut asianlaita kaikkialla muuallakin, missä yltiövapaamielinen ja muu kansainvälinen, epäkansallinen, hajoittava vaikutus on määräävänä. Aikakautemme yleinen henki on kuitenkin kansallisen uudistuksen ja kansallisen vapauden henki isiltä perittyjen, historiallisten elämänarvojen pohjalla, ja senmukaista herätystyötä on tehtävä, ettei kansamme äkkiarvaamatta joutuisi sellaisten tosiasioiden eteen, joihin sen joka tapauksessa on joko ennemmin tai myöhemmin merkittävä kantansa. Määritelläksemme siis vielä kerran lyhyesti»siniristin» tarkoituksen, se on kansamme elinjuuria kalvavien ja kansakunnan eheyttä uhkaavien voimien paljastaminen ja vastustaminen sekä toiselta puolen kaiken sen positiivisen ja rakentavaa työn edistäminen, mikä johtaa elimellisen suomalaisen kansallisvaltion luomiseen. Tässä suhteessa on»siniristillii» vielä suuri ja laaja taival edessään. Mutta tällaisen tehtävän (Jatk. siv. 12)

3 8 Bolshevismin eteneminen Suomessa Laillisuusrintamasta kansanrintamaan. Maaperän muokkaaminen sitä bolshevistista kansanrintamaa varten, jonka olemassaolo meidänkin maassamme nyt on todellisuus, ei ole tapahtue nut, niinkuin moni olettaa, vain viime kuukausien tai viime vuosien. aikana. Se kehitysjakso, jonka päätepisteenä sanottua kansanrintaniaa voidaan pitää, on meillä niinkuin muuallakin Euroopassa saanut alkunsa jo vuosikymmeniä sitten. Suomessa voidaan ajankohtana pitää 1880-luvun loppupuoliskoa, jolloin»löyhä liberalismi» rupesi valtaamaan itselleen yhä enemmän alaa kansallisuusaatteen kustannuksella. Olemme eräässä aikaisemmassa, F. V. Jalanderin elämäntyötä koskevassa muistokirjoituksessa hahmoitelleet tätä ajankohtaa ja siihen liittyvää kehityssuuntaa seuraavin sanoin:»loitotessaan kansasta ja halveksiessaan kansanvaltaisuuden periaatetta silloinen virallinen 'suomalaisuus' jätti kansanvallistustyön rintamaan tyhjän aukon, missä juuri niihin aikoihin 'ulkoatuodun löyhän liberalismin' mukana maahamme saapunut marxilaisen sosialidemokratian siemen löysi itselleen otollisen maaperän ja rupesi siinä itämään ja versomaan. Suomalaisen työläiskansan sivistyspyrkimyksistä ei kukaan huolehtinut, sillä JalancLtrin sanojen mukaan 'virkavalta ja rahavalta niin suomenkielisessä kuin ruotsinkielisessä puvussa' oli todellakin muodostunut 'kovaksi ylitnys- Vallaksi, joka käytti kaikkia keinoja asemansa säilyttämiseksi'. Näin varsinainen rahvas jo alun perin vieroitettiin pois suomalais-kansallisten kysymysten harkinnan ja ratkaisun piiristä ja työnnettiin kokonaan syrjään, jolloin marxilaisuus n.s. työväenliikkeen muodossa valtasi siitä nopeasti itselleen vankan kannattajajoukon. Kun sitten entiset kansanvaltaisuuden halveksijat olivat pakoitetut 'luopumaan 'harvainvallastaan' ja uuden yhteiskuntamuodon voimaantultua tunnustamaan ja hyväksymään kansanvaltaiset periaatteet yleispäteviksi niin yhteiskunnallisten kuin valtiollistenkin asioiden ja kysymysten hoidossa ja ratkaisussa, heillä oli vastassaan työväestön keskuuteen muodostunut kansainvälisen johdon alainen taaja rintama, joka julisti ja vaati 'vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoisuutta', omaisuuksien tasajakoa, 'riistäjäluokan' tuhoa, köyhälistön oikeuksia ja sosialidemokratian valtaanpääsyä kansakunnan kaikkien muiden elä mänilmausten ylitse, jopa niiden tuhonkin kustannuksella. Tässä oli kosto siitä, että sivistynyt kansanluokka oli luopunut aatteetlisen suomalaiskansallisen sivistys- ja valistustyön vaatimuksista ja tehnyt suomalaisuuden harrastuksestaan puoluekeppihevosen oman luokkansa etupyyteiden ajamiseksi. Tämä oli suoranainen rikos vähäosaista, tai oikeammin, osattomaksi jäänyttä kansnnosaa kohtaan. Se rikos oli niin raskas, että se vaati raskaan rangaistuksenkin: Suomen kansan oli kannettava kansalaissodan häpeä juuri vapautensa ja itsenäisyytensä aamunkoitossa.» Tämä on se yleinen tausta, jota vastaan nykyinen kansanrintamamuodostuskin on nähtävä. Se»löyhä liberalismi», joka jo 1880-luvulla alkoi varsinaisen hävitystyönsä ja jonka ansiosta meidän kansamme olemukselle vieras juutalainen luokkataisteluoppi pääsi kansamme keskuuteen pesiytymään, on jälleen asettamassa kansamme arvaamattomien, kohtalokkaiden ratkaisujen eteen. Suuri ki ert oliike kansojen orjuuttamiseksi kansainvälisen juutalaisuuden ja bolshevismin johdon alle vyöryy yli maitten ja mannerten. Kun bolshevismin eteneminen Espanjassa on tyrehtynyt, on j uutalaisbolshevististen j ohtoelinten huomio yhä enemmän kääntynyt Pohjolaa kohti. Täällähän marxilaisuus ja»löyhä liberalismi»'ovat jo vuosikymmeniä suorittaneet hävitystyötätin; Viime vuosina Suomessa muodostettu n.s. laillisuusrintama eli»kivimäen linja» ei ollut mitään muuta kuin tuon saman kehityssuunnan määrätty etappi, vaikka meillä laajoissa piireissä kuviteltiin, että kysymys oli pelkästään lain kirjaimen suojelemisesta»rikollista lapualaisuutta» vastaan! Kotoiseen laillisuusrintamaan onnistuttiin vähitellen kytkemään kaikki poliittiset puolueet Ja vaikka parin vuoden laillisuusmenon jälkeen tuon suunnan varsinaiseksi päämääräksi julistettiin»pohjoismaisen rauhanblokin» luominen, eivät silmät sittenkään avautuneet näkemään, mistä todellisuudessa oli kysymys. Arveltiin-vain, että onhan se - skandinaavinen suuntaus sinänsä hyvä juttu vientimme lisäämistähän se ensi sijassa tarkoitti! Kansamme tuuditetiin siihen uskoon, että tässä ei ollut kysymys' muusta kuin kaupanteosta ja rauhanasian ajamisesta. Kuka ei sellaista kannattaisi! Niinhyvin kansainvälinen juutalainen kapitalismi kuin kansainvälinen juutalainen -marxilaisuus, mitkä marssivat käsi kädessä, ovat sen jälkeen skandinaavisen suuntauksen hahmossa osa.

4 4 taneet meitä kohtaan yhä lisääntyvää»suosiota». Saimme yhtäkkiä kunnian nähdä vierainamme Skandinavian maiden kolme marxilaista pääministeriä. Meitä suosi tiheillä käynneillään Ruotsin vapaamuurarien ja»oikeiston» johtaja amiraali Lindman. Esitettiin kaikenlaisia ehdotuksia»taloudellisen yhteistyön» tehostamiseksi. Suhteet meidän ja»rauhanblokin* välillä muodostuivat niin kiinteiksi, että lopuksi aikaansaatiin yhteistoimintaa aseteollisuuden alalla pohjoismaiden»puolueettomuuden» turvaksi ja ruvettiin jo puhumaan ja kirjoittamaan yhteisistä asevaras toistakin! Suurella juhlallisuudella kaikki poliittiset puolueemme»väriin katsomatta» julistautuivat tämän uuden suuntauksen»kannattajiksi». Hra Kivimäki sai eräissä piireissä jopa»valtiomiehen» maininnan. Vieläpä koko suomalaisuusrintamakin, joka oli ollut taistelevinaan skandinavismin hahmossa tapahtuvaa ruotsalaiskansainvälistä solutustyötä ja vallantavoittelua vastaan, nyökäytti hyväksyvästi päätään tälle uudelle suuntaukselle. Kun kansamme tällä tavalla oli saatu tuuditetuksi siihen uskoon, että Suomi vihdoinkin oli»löytänyt» ainoan oikean ulkopoliittisen suuntauksensa, tapahtui Holstin käynti Moskovassa. Se ei herätänyt enää juuri mitään huomiota. Päinvastoin pidettiin sitä jo miltei luonnollisena asiana. Ja vaikka Holsti kotiinpalattuaan eräälle pääkaupungin lehdelle antamassaan haastattelussa avomielisesti tunnusti, että»käynnistäni Moskovassa sovittiin jo viime syksynä keskusteluissa pääministeri Hanssonin ja ulkoministeri Sandlerin kanssa Tukholmassa», ei sekään herätänyt mitään huomiota. Ei mikään herätä enää huomiota, sillä nyt Suomen poliittiset puolueet on jo täydellisesti kytketty kansäinvälisen juutalaiskapitalismin. ja kansainvälisen juutalaisbolshevismin talutusnuoraan. Suomen johtavista poliittisista henkilöistä tehdään marionetteja, joita hypitellään langan päistä nykimällä. Ja nuo langan päät johtavat Moskovan, Lontoon, New Yorkin, Pariisin ja Tukholman juutalais- ja bolsheviikkikortteleihin. Kulta ja kauniit houkutukset ovat olleet voimakkaampia kuin puolueiden johtajien rehellisyys ja kaukonäköisyys. Ja vaikka emme tahtoisikaan syyttää ketään kansan asian tiet o i s e s t a pettämisestä, on bolshevistinen kansanrintama meidän maassamme nyttemmin tapahtunut tosiasia. Ja sitäpaitsi: kyllä tietoisiakin pettureita on olemassa. On turha tässä yhteydessä ruveta erityisesti syyttelemään marxilaisia. Kyllä pettureita on muillakin rintamilla. Niitä ei vain huomata, sillä kansamme on loppumattoman poliittisen valhepropagandan ansiosta äärimmilleen turtunut. Ja suurimmat houkkiot pysyttelevät ja toimivat salassa. Minkätähden esimerkiksi vapaamuurarius olisi salainen järjestö, ellei juuri jäsentensä tekojen peittämiseksi!! Mikä tulee olemaan laillisuus-kansanrintaman seuraava askel? Siitä ovat lehdet, vaikka peitetyin sanoin, jo kirjoittaneet. N.s. Oslon sopimuksesta eräiden pienten valtojen taloudellisesta yhteistoiminnasta, mitä sopimusta tähän mennessä on pidetty tyhjänä paperilappuna, on yhtäkkiä tehty»suurpoliittinen» juttu. Tuon sopimuksen ympärille olisi muka rakennettava uusi»taloudellisen yhteistoiminnan järjestelmä», mihin osallistuisivat alkuperäisen Oslon sopimuksen valtiot: Hollanti, Belgia, Tanska, Norja, Ruotsi ja Suomi. Tehostetaan, että tässä on kysymys»demokraattisesta» yhteistoiminnasta.»demokraattiset monarkiat», joiden seuraan Suomikin nyt Holstin kumarrusmatkan jälkeen Moskovaan enemmän kuin ennen luetaan, ajavat yhteistä»rauhanpolitiikka» Eden-Litvinoffilaisen kansainliittopolitiikan tyyliin, jonka»rauhanpolitiikan» tuoreimpana ilmauksena on mainittava Tanskan pääministerin Stauningin jokin aika sitten esittämä lausunto, ettei hän eikä hänen hallituksensa halua kuulla puhuttavan mistään Pohjoismaiden yhteisestä puolustusliitosta. Hoitakoon kukin omansa! Samalla ilmoitetaan, että Sandler on luopunut matkustusaikeistaan Moskovaan. Hän on sen sijaan mennyt Lontooseen ja Pariisiin puhumaan meidänkin puolestamme»rauhanasiassa». Suomen ulkoministeri on puolestaan jo suorittanut yhteisen tehtävän»blokin» ja koko muun»demokraattisten monarkiojen. rauhanrintaman» (bolshevistisen kansanrintaman) puolesta: Suomi on avannut tien Moskovaan! Näin siis maamme yhä kiinteämmin vedetään kansainvälisen juutalaiskapitalismin ja poliittisen bolshevismin talutusnuoraan. Suomea pidettiin ennen länsimaisen kulttuurin etuvartiona idän pimeitä voimia vastaan. Nyt on asemamme ja tehtävämme muuttunut: Suomesta on tulemaisillaan länsimaisen juutalaisuuden ja vapaamuurariuden silta moskovalaisen juutalaisuuden ja bolshevismin kanssa tapahtuvan yhteistoiminnan tehostamiseksi ja lujittamiseksi.suomen ylitse ja Suomen kautta kulkevat nyt itää ja länttä yhdistävät säikeet, joiden päätepisteinä on Moskova, Lontoo, Pariisi ja New York. Suomesta on tullut rengas siinä»demokraattisessa» suurvaltapolitiikassa, jota

5 5 Kansallisen politiikan filosoofiset perusteet. Kun kansanvallalla, demokratialla, täytyy ymmärtää kansantahdon ilmenemistä valtion johdossa, niin todellisimman demokratian tunnusmerkkinä ei suinkaan ole se m u o t o, millä tavalla tämä tahto ilmenee, vaan se 1 a a j u u s, miten suuressa määrässä kansantahto pääsee kansakunnan ja valtion elämässä todella vaikuttamaan. Ja mitä demokratian toteuttamiseen tulee, niin M o eller van der B r u c k esittää teoksessaan»das dritte Reich» aivan oikein, ettei vaiti o- muot o ole demokratian toteuttamisessa ratkaiseva seikka:»nicht F o r m des Staates, sondern der G e i s t seiner Biirger macht Demokratie aus» (ei valtion m u o t o, vaan sen kansalaisten henki luo demokratian.) Tällainen todellinen demokratia on nyt uudessa Saksassa toteutettu. Sillä onhan päivän selvää, kuten jo edellä huomautettiin, että vallassaolevat parlamenttaariset demokratiat ovat kansantahdon ilmentäjinä pelkkää huijausta. Todellisuudessa niissä ilmenee vain tyypillinen puoluediktatuuri, johon usein liittyy vielä likainen»lehmäkauppamenetelmä», kuten jokainen on voinut vuodesta vuoteen toistuvat esimerkit silmäinsä edessä meilläkin todeta. Mutta Hitler Saksassa käyttää valtaansa niiden valtuiuksien nojalla, jotka 90 % Saksan kansasta on hänelle antanut. Hän ei siis ole diktaattori tämän sanan vanhassa historiallisessa merkityksessä, vaan ainoastaan kansan valitsema, diktatoorisella vallalla varustettu kansant a h d o n t o t e u t t a j a. Tätä asiantilaa ei pienimmiissäkään määrässä horjuta se tosiasia, että hän on kansaansa syövyttänyt sen tahdon, joka hänen valtioaatteeseensa sisältyy. Todistaahan se vain hänen valtiomieskykyjensä suuruutta, että hän on vallankäytössään pystynyt toteuttamaan juuri sen oikean, mitä hänen kansansa on kaivannut. Genevestä käsin johtaa Litvinoff, Pariisista Leon Blum sekä New-Yorkista ja Lontoosta käsin juutalaispankkiirit. Kautta vuosikymmenien jatkunut suuri k i e r- t oliik e kansamme ja koko Pohjolan saattamiseksi juutalaismarxilaisen suurpääoman vaikutusvallan ja johdon alaisuuteen on saavuttamaisillaan huippukohtansa. Tanssi mammonalle pystytetyn»kultaisen vasikan» ympärillä kiihtyy kiihtymistään. Siihen eivät osallistu enää vain marxilaisuudelle elämänsä pyhittäneet puoluejoh- Sillä vararikolla, minkä uudenaikainen, parlamentarismiin sidottu demokratia on tehnyt, on pohjimmainen syynsä siinä, että se perustuu liberalistisindividualistiseen maailmankatsomukseen. Sen mukaan yksilö käsitetään ensisijaiseksi tekijäksi yhteiskunnassa, valtio toisella sijalla olevaksi. Seurauksena on ollut kaikkien taistelu kaikkia vastaan ja poliittinen rappiotila, sellaisena kuin se nykyaikana ilmenee ja jonka äärimmäisenä seurauksena on kaikki hajoittava bolshevismi. Tätä tilannetta luonnehtii Saksan valtakunnansanomalehdistön päällikkö tri Otto D i e t- ri c h sukkelasti:»die sogenannten unsterblichen Ideen des Liberalismus sind die Ideen, an denen die Völker sterben.» (Liberalismin ns. kuolemattomat aatteet ovat ne aatteet, joihin kansat kuolevat.) Tietoisena siitä, että elinvoimaisen ja menestyksellisen politiikan täytyy niin paljon kuin mahdollista rakentua yhtä kestävään ja elinvoimaiseen filosofiaan, saksalainen kansallissosialismi pyrkii määrätietoisesti antamaan politiikalleen lujan filosoofisen perustuksen. Tästä kysymyksestä piti valtakunnansanomalehdistön päällikkö tri Dietrich syksyllä 1934 Kölnin yliopistossa hyvin huomattavan esitelmän täysilukuiselle kuulijakunnalle, jonka muodostivat tiedemiehet ja filosoofit. Tämä esitelmä on ilmestynyt painosta nimellä»die philosophischen Grundlagen des Nationalsozialismus» (Kansallissosialismin filosoofiset perusteet), ja sitä suositellaan luettavaksi kaikille niille, jotka saksalaisen kansallissosialismin suhteen tahtovat välttyä tavanmukaisesta typerästä lörpötyksestä ja yhtä typetästä sanomalehtikirjoittelusta, voidakseen sen sijaan hankkia itselleen vähäisen perustietoja siitä, mitä uusi poliittinen ideologia todella tarkoittaa. Tässä kösketellaan vain tämän opin muutamia keskeisimpiä kohtia. tajat, vaan monen monet muut, jotka vieläpä»kansallisuusasiaan» vedoten sokeasti heittäytyvät bolshevistista kansanrintamaa palvelemaan. Sentähden on valistustyö kansamme herättämiseksi nyt tärkeämpi kuin koskaan ennen. Ellei kansaamme saada ajoissa heräämään, voi suuri kiertoliike muuttua suureksi perik a d o k s il Niin ei saa tapahtua! Kansa on saatava hereille oman itsensä sekä vapautensa, itsenäisyytensä ja riippumattomuutensa valvoj aksi ja vartij aksi! 2'. 8.

6 6 Materialistiseen ajatteluun pohjautuvan liberalistisen yksilöllisyysopin (individualismin) vastapainoksi Dietrich asettaa korkeammalle siveelliselle ja aatteelliselle perustukselle pohjautuvan y,1 e i s m a a i I- m allisuu den (universalismin) kansallissosialistisen ajattelun lähtökohdaksi. Kuitenkin on heti huomattava, ettei Dietrich»universalismilla» tarkoita sitä keinotekoisesti kokoonkyhättyä»inhimillisen yhteiskunnan» kokoomuskäsitettä, joka syntyy johtamalla ihmiset ulkonaiseen yhteyteen toistensa kanssa vaan sitä ihmisten keskeistä sisäistä yht ey t- t ä, joka on saanut parhaan ilmauksensa meilläkin jo tunnetuksi tulleessa sanassa k a n s a y h t e y s. Hän lähtee siitä, että ensisijainen merkitys on juuri tällä. Ihminen yksinään ei ole mitään. Elämä muodostuu yksilön ja yhteiskunnan välisestä vuorovaikutuksesta. Vasta yhteyselämässä ja sen välityksellä ihminen saa tehtävänsä. Hänen elämänsä tulee täydelliseksi yhteyselämässä. Tämän yleismaailmallisfilosoofisen ajattelun tieteellistä perustusta käsitellessään Dietrich viittaa mm. filosoofi Johannes R e h m- k e e p, joka teoksissaan»philosophie als Grundwissenschaft» (Filosofia perustieteena) ja»grundlegung der Ethik als Wissenschaft» (Siveysopin perustus tieteenä) todistaa ankaran tieteellisesti, että individualistinen käsitys ihmisestä on väärä. Rehmke korostaa jyrkästi, että varsinainen tapahtuma maailmassa on yleinen tapahtuma, vaikka se täyttyy yksilöitten välityksellä. Hän vaatii sen vuoksi, että filosofian on luovuttava teoreettisesta uinailustaan ja usein sanoilla ratsastamisestaankin ja tultava toimi n- n a n filosofiaksi, tosiasioiden filosofiaksi. Näihin tosiaioihin kuuluvat juuri yhteyselämä, rodut, kansakunnat, kansat historiallisina ja aineellisina todellisuuksina. Nämä ajatukset hyväksyen Dietrich toteaa nyt, että saksalainen kansallissosialistinen politiikka filosoofisen perustuksensa puolesta rakentuu rotubiologiaan pohjautuvaan yleismaailmallis-elimelliseen ajatteluun. Tämä yleismaailmallis-orgaaninen valtiokäsite saa valtioelämän perustuks ena luonnollisen ratkaisunsa kansayht ey den opissa. Siis valtioelämän perustuksena ei ole yksilö, kuten individualistisessa maailmankatsomuksen: a. Dietrich viittaa myös siihen, etteivät muutkaan vastaavat tieteet ota yksilöä lähtökohdakseen. Niin esim. oikeustieteet ja kansantaloustiede johtavat periaatteensa yleisistä näkökohdista eivätkä yksilöllisistä. Jos nyt kysytään, millainen eetillinen kuva saadaan tästä yleismaailmalliselle perustukselle rakennetusta yksilön ja yhteiskunnan välisestä vuorovaikutuksesta, niin sukeltautuu heti esiin kysymys, millaiseksi ns. yksilöllinen vapaus kansallissosialistisessa valtiossa muodostuu. Että tämä vapaus on liberalistisille periaatteille rakennetuissa yhteiskunnissa johtanut hirvittävän epäkohtiin, sitähän ei voi kukaan ajatteleva ihminen kieltää. Häikäilemätön itsekkyys, mädännäisyys, tapainturmelus, varkaudet, jättiläiskavallukset ja poliittinen rappiotila kohtaavat meitä joka suunnalta. Ja jos seurataan maailman liberalistista sanomalehdistöä, niin se muodostaa yhden ainoan kiehuvan valhekattilan. Nämä ovat liberalismin hedelmiä parlamentaarisesti hallituissa»demokraattisissa» maissa. Ja niin oli ennen Saksassakin. Se mädännäisyys, mitä siellä vielä esiintyy, esiintyy melkein poikkeuksetta niissä piireissä, jotka ovat olleet ja yhä edelleen ovat kansallissosialismin periaatteellisia vastustajia, ja ennen kaikkea siinä hengessä, mikä on juutalaisuudelle ja poliittiselle katolilaisuudelle luonteenomainen. Ja mitä. Saksan sanomalehdistöön tulee, niin olen jo.useita vuosia seurannut sitä ja saatan täydellä syyllä väittää, ettei ainoatakaan kertaa Hitlerin valtaantulon jälkeen Saksan sanomalehdissä ole esitetty toisista maista sellaisia valheita kuin melkein päivästä päivään esim. Skandinavian maiden sanomalehdistössä Saksasta esitetään. Usein kuullaan sellainenkin väite, että Saksan sanomalehdistöltä puuttuu sananvapaus. Tämä on siinä määrin totta, että Saksan sanomalehdistöltä puuttuu valehtelun vapaus, mikä vapaus rehoittaa kaikissa niissä maissa, missä juutalaishenkinen valheellisuus vallitsee lehdistöä. Mutta Saksan sanomalehdistöllä on kaikki se vapaus, minkä se yhteiskuntaa ja valtiota rakentavassa mielessä tapahtuvalle toiminnalleen tarvitsee. Sananvapautta toisarvoisten kysymysten käsittelyssä Saksan sanomalehdistöllä on aivan tarpeeksi vastapainoksi sille valheellisuudelle, mikä muiden maiden sanomalehdistölle on niin luonteenomaista. Ja joka tapauksessa sananvapaus Saksassa on suurempi kuin esim. Suomessa, missä ns. kiihotuslain avulla on hankittu mahdollisuus mielin määrin sekaantua lausuntovapauteen ollenkaan piittaamatta mistään yhdenmukaisista objektiivisista perusteista. Vastatessaan vapautta koskevaan kysymykseen universalistisessa yhteiskunnassa tri Dietrich päättelee seuraavasti. Yleismaailmallisen katsantokannan mukaan on yhteyselämä ensisijainen. Yksilöllä on parhaat elämänmahdollisuudet siinä työssä, minkä yhteisö suorittaa. Hän on tämän ensisijaisen tekijän osa, ja sen vuoksi hänen tulee saada vapautensakin tältä yhteisöltä. Seurauksena siitä on, ettei hänen vapauttaan tarvitse rajoittaa millään muulla tavalla kuin ainoastaan sikäli, ettei tuo vai a is vahingoita kokonaisuutta. Mutta koska hän itse on osa kokonaisuudesta, niin hänhän itsekin joutuu osalliseksi edusta, mikä sisältyy siihen, että hänen vahingoittamisvapautensa sidotaan.

7 7 Mitä J. V. Snellman tarkoitti. J. W. Snellmaniin vetoaminen on viime vuosina tullut muotiasiaksi varsinkin niissä piireissä, joissa todellisuudessa kaikista vähimmin hänen aatteistaan ja kansallisesta elämäntyöstään välitetään: puoluepukarien piireissä. Snellman saa yhä uudestaan palvella tarkoitusperiä, jotka olivat hänen hengelleen ja olemukselleen täysin vieraita. On niin helppoa valjastaa kansallinen suurmies raihnaisten puoluerattaiden eteen. Edistysmielinen pomomies selittää, että Snellman oli taattu»liberaali», oikein lainisuusrintamaideologian esitaistelija. Ruotsalaisen»kansanpuolueen. herra todistelee, että jos Snellman vain olisi elänyt, niin varmasti hän olisi asettunut taistelemaan kansallisvaltioaatetta ja yliopiston suomalaistamista vastaan. Kokoomukselainen johtomies luulee, että Snellman kinolisi asettunut»kokoavan pankkiherra-lhanteen, kannalle, ja eräs sosialidemokraattinen kynäilijä todistelee vakavissaan, että Snellman oli hurskas ja oikeaoppinen»marxilaishegeliläinena»mitä Snellman tarkoitti. sen on hänen valtava, alkuvoimainen personallisuutensa meille ilmentänyt... Totuudenetsijänä J. W. Snellman oli suuri vallankumouksellinen., Hänen vallankumouksellisuutensa perustui hänen alkuvoimaiseen oikeudentuntoonsa ja totuudenrakkauteensa, kahteen ominaisuuteen, joita kallisarvoisempia yksilön ja kansakunnan johtajan ei voida ajatella omaavan. Snellman ei jaksanut kantaa sitä häpeää, että Suomen kansaa sorrettiin. Snellman oli suuri isanmaanystävd. Hänen povessaan paloi isänmaanrakkauden tuli, joka toisinaan roihusi valtavana, taivaita tavoittelevana lieskana. Yhtä varmasti kuin alkeellinen oikeudentunto vaati, että Suomen kansa saisi kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, yhtä varmasti Suomi ei voinut säilyä ja kehittyä Suomena ellei maata varjeltu kaikilta salakavalilta ja petollisilta hyökkäyksiltä, yhden tekevää, tulivatko ne sisältäpäin,idästä tai lännestä. Snellman oli Suomen ensimmäinen todellinen kansallinen sosialisti! Hän käsitti valtioperiaatteen niin kuin vain suuret kansalliset johtajat sen kykenevät kitsittä- mään: valtion auktoriteettia ja kokonaisuutta oli tehostettava yksilöidenkin onnen ja menestyksen ehtona. Kansa lisuus, siveellisyys, isänmaallisuus siinä se aatteellinen kolminaisuus, jonka Snellman kohotti näköpiiriimme sillä tavalla, että häntä täydellä syyllä on nykyisinkin pidettävä»uuden suunnan» suurena esikuvana. Vuonna 1846 Saima-lehdessä julkaisemassaan kirjoituksessa»kunnon mies» Snellman sattuvasti hahmoittelee koko poliittisen elämänkäsityksensii:»ei ole helpoin asia olla kunnon mies, vaikka monikin saa käydä kunnon miehestä huolimatta siitä, ettei ole milloinkaan edes aavistanut, kuinka vaikeata se on. Seikka voitaneen määritellä näin: kunnon mies on se, jonka sanat ja teot eivät poikkea hänen vakaumuksestaan, eivät perustu muihin vaikuttimiin kuin totuuteen ja oikeuteen.» Ja- on kirjoitettu kuin näitä päiviä varten, kun Snellmanamassa kirjoituksessaan toteaa:»julkisessa elämässä... voi määrätty yhteiskunnallinen asema sinänsä merkitä kaiken oman vakauinuksen kieltämistä. Näin käy sitä helpommin, mitä rappeutuneempi yhteiskuntajärjestys on.»»voipa olla olosuhteita sellaisiakin, joissa mielivalta lainaa lain sinelin Aikakautena, jolloin»mielivalta lainaa lain sinetin», vaaditaan todellista uhrimieltä, sankarillista taistelutahtoa, jos mieli säilyttää Suomi Suomena. Kuta enemmän toiset ulnallevat ja keinottelevat, sitä enemmän on niiden valvottava ja taisteltava, jotka tuntevat sisimmässään oikeuden ja totuuden velvoituksen. Vasta se, joka on valmis jotakin uhraamaan, voi tajuta, mitä merkitsee olla»kunnon mies» ja kuinka vaikeata on olla»kunnon mies». Inhimillisenä personallisuutena, siveellisenä taistelijana ja kansallisena herättäjänä J. W. Snellman on Suomen suurmies, joka jatkuvasti kykenee innoittamaan kansallisesti valveutuneita kansalaisiamme ja ennen kaikkea kansalliseen tietoisuuteen herännyttä nuorisoa epäitsekkääseen ja jaloon taisteluun tämän maan ja kansan onnen ja menestyksen puolesta. T. S. Tri Dietrich korostaa erityisesti, että kansallissosialismi maailmankatsomuksellaan ei ainoastaan hyväksy ja tunnusta yksilöllistä vapautta, vaan myös mitä suurimmassa määrin koettaa edistää sitä. Tämän se tekee täysin tietoisena siitä, että jokainen yksilön tuoma voimanlisä on myös kokonaisuuden voimanlisä. Ja juuri tässä kokonaisuuden ja yksilön välisessä vuorovaikutuksessa on kansallissosialistisen ideologian ydin. Se vaatii yksilön koko voimapanoksen kokonaisuuden hyväksi, mikä myös siten koituu yksilön omaksi hyväksi. Individualistinen vapauskäsite tahtoo sen sijaan vapauttaa yksilön tästä sen perusvelvollisuudesta kokonaisuutta kohtaan, minkä johdosta se olemassaolon taistelussa saattaa tuhota heikomman tai 'vähemmän häikäilemättömän yksilön. Mutta se filosofia, johon kansallissosialismi perustuu, asettaa y h t e i s t y ö n olemassaolon perusedelly tykseksi. Ja ken on objektiivisesti seurannut elämää muissa maissa ja samalla sitä rakennustyötä, mitä Saksassa on tehty ja tehdään Hitlerin valtaantulon jälkeen, hän voi huomata jos tahtoo huomata sen avaruuksiin asti ulottuvan eron, mikä oa edellisten poliittisen ja sivistyksellisen mädännäisyyden ja kansallissosialistisen Saksan poliittisesti ja sivistyksellisesti puhtaan ilmakehän välillä. Hedelmistään pita tunnetaan, ja niiden perusteella on helppoa ratkaista, minkä filosoofisen perusnäkökannan mukaan maata olisi hallittava. Y. W. Jalander. nuo 3»

8 8 Eräs suomalaiskansallisen aatteen intomielinen lipunkantaja 1880-luvulla. J. V. Snellmanin oppilaiden joukossa oli useita, jotka jaksoivat pitää hänen aatteittensa lippua korkealla, jotka elämänsä ehtooseen saakka pysyivät uskollisina alkuperäiselle vakaumukselleen. Näiden joukossa on ensimmäisinä mainittava aikanaan hyvinkin tunnettu sanomalehtimies ja suomalsisuustaistelija, hovineuvos Fredrik Vilhelm Jalander. Vain harvat aikalaisemme hänestä enää jotakin tietävät ja hänen elämäntyötään muistavat. Vanhemmalta miespolvella on tähän muistamattomuuteen ehkä erityiset syynsä, mutta nuoren polven keskuudessa tulevat varmaan hänen ajatuksensa, mielipiteensä ja kirjoituksensa löytämään runsaasti vastakaikua. Fredrik Vilhelm Jalander oli sukuperältään pohjalainen. Hän oli syntynyt vuonna 1844 Oulussa, jossa hänen isänsä oli postikonttorin hoitaj ana. Vuosina hän Tampereella lennätinpäällikkönä ollessaan toimi varsinaisen toimensa ohella Aamulehden ensimmäisenä vastaavana toimittajana siirtyen viimeksimainittuna vuonna Helsinkiin. Sieltä hänet parin vuoden kuluttua siirettiin lennätinpäälliköksi Viipuriin, jossa hän jälleen varsinaisen toimensa ohella suoritti aatteellisesti tärkeän tehtävän sikäläisen Viipurin Sanomain vastaavana toimittajana vv Viimeiset vuotensa hovineuvos Jalander asui jälleen Helsingissä, jossa hän ryhtyi perustamaan uutta lehteä, joka sai nimen Uusi Suomi. Siitä ehti kuitenkin ilmestyä ainoastaan yksi näytenumero. Mies, joka itsepintaisesti puolusti tinkimätöntä aatteellisuutta, joutui luonnollisesti ristiriitaan sen valtaryhmän kanssa, joka vuosi vuodelta yhä enemmän oli loitonnut J. V., Snellmanin hengestä ja siitä kristillissiveellisestä maailmankatsomuksesta, joka oli Jalanderille kaikki kaikessa, sen valtaryhmän kanssa, joka vähitellen muutti suomalaisuuden monessa tapauksessa pelkäksi aineellisten etujen, virkojen ja vallan tavoitteluksi. Kuta useampi vuosi oli vierinyt suuren opettajan kuolemasta, sitä enemmän Jalander havaitsi suomalaisuudessa sen liberalistis-materialistisen hengen valtaanpääsyä, jota hän, todellinen aatteen mies, sydämensä pohjasta vihasi..to Viipurin Sanomissa v julkaistussa pääkirjoituksessa Jalander antaa Helsingin»ylimyssuoma- laisten» peittelemättä kuulla, mitä mieltä hän, pohjalainen vapauden ja kansanvallan ihailija, heidän ryhmäpolitiikastaan ja ryhmäharrastuksistaan on. Hän kirjoittaa:»valtiossa, jossa pieni ryhmä ylimyksiä hoitaa yleisiä asioita, tapahtuu varhaimmin tai myöhemmin elimistön turmelu. Siveellinen mädännäisyys tunkeutuu ylimysten leiriin ja kansan henkiset voimat saavat olla suhteellisesti hyödyttömiä yhteiskunnassa. Terve kansa on aina mitä ankarin järjestyksen ylläpitäjä. Jos virkavalta ja rahavalta niin suomenkielisessä kuin ruotsinkielisessä puvussa saa muodostautua kovaksi ylimysvallaksi, joka käyttää kaikkia keinoja asemansa säilyttämiseksi, tarvitaan ankaraa ja voimakasta henkistä työtä, jotta tämä muuri voitaisiin murtaa. Ensi tehtävä tämän suuren isänmaallisen työn toteuttamiseksi on yleisestä tajunnasta poistaa se epäluulo, joka ylimyksillä on 'kansan tahdon' vaarallisuudesta.» Kirjoitus loppuu seuraaviin tosisiveellistä suuttumusta uhkuviin sanoihin:»sydämen pohjaan voi sentähden harmittaa, kun kaikenlaiset nurkkapoliitikot, joitten sivistyksen mittana on korkolippujen leikkeleminen tahi joku diploomi muutamien läksyjen lukemisesta, rupeavat halveksivasti ja ivalla puhumaan kansan tahdosta. Jos, hyvät herrat, todellakin tahdotte seurata J. V. Snellmanin oppia, niinkuin te suulla häntä kunnioitatte, niin syventykää tieteen, historian ja ennen kaikkea suuren oppi-isänne henkeen, niin opitte käsittämään, että maailma on Jumalan ohjaama ja että Jumala käyttää kansoja välikappaleena Hänen historiallisen tarkoituksensa saavuttamiseksi.» Kun Jalander tällaisen nuhdesaarnan jälkeen palaa Helsinkiin, on hänellä kaikki»ylimyssuomalaiset» vastassaan. Ja kun hän päättää jatkaa taisteluaan ihanteittensa puolesta perustamalla uuden sanomalehden, jonka nimeksi tuli Uusi Suomi, keksivät vastustajat ovelalla tempulta riistää häneltä sen taloudellisen tuen, jonka tarpeessa hän, joka oli uhrannut kaikki varansa aatteittensa hyväksi, olisi

9 ollut; voidakseen lähteä uuden lehtensä kanssa taipaleelle. Uuden Suomen näytenumerossa, joka ilmestyi lokakuun 5 p:nä 1889 Jalander toistaa vanhan ja_järkkymättömän lähtökohtansa, saman, jonka hän oli esittänyt kahdeksan vuotta aikaisemmin Aamulehden näytenumerossa:»lehti toimitetaan kristillis-kansallisem hengessä suomalaisen puolueen vanhan, J. V, Snellmanin teroittaman ohjelman mukaan.»»kansallisuusaate on sovitettava myöskin yhteiskunnallisten, valtiollisten ja kirkollisten laitosten kehittämiseen. Tämä oli J. V. Snellmanin perusaate, kun hän herätti Suomen kansan ja se on aina ollut suomalaisen puolueen ohjelma, siksi kunnes puolueen pääjohtaja tuli hallitukseen. Sen jälkeen on puolue hajonnut hajoamistaen toistensa kanssa taisteleviin ryhmiin. Erimjelisyys, vierasmielisyys ja yksityisten etujen harrastaminen on osaksi tullut isänmaanrakkauclen ja itsensä uhrautuvaisuuden sijaan. Selvän, pontevan taistelun sijaan kansallisuusaatteen alla on tullut pelkurimainen horjuminen sinne tänne Kansallisuusaatteen sijaan pannaan ulkoa tuotua löyhää liberalismia, joka jo näyttää saaneen semmoisen merkityksen puolueessa, että rohjetaan suomalaisten verivihollisten puolelta, lehdessä semmoisessa kuin»päivän Uutiset», jonka ruotsalainen puolue on perustanut, suomalaisen puolueen vahingoittamiseksi puhua muka suomalaisen puolueen eduksi ja sen nimissä puolustamaila kosmopoliittista liberalismia.» Uuden Suomen loppukirjoituksessa ja tiettävästi Jalanderin viimeisessä, joka muodostui ikäänkuin hänen jäähyväisikseen ja testamentikseen rakastamalleen kansalle, hän miehekkäällä ja ritarillisella tavalla torjuu Uuden Suomettaren hyökkäykset. Hän moittii Uutta Suometarta»rajattomasta individualismista, jonka voittoon pääseminen maassamme olisi kansan hukka ja turmio»,»kaikkien asioitten arvosteleminen ja ratkaiseminen riippuu viime kädessä maailmankatsomuksesta, onko tämä kristillinen vai ei». Jalander katsoo, että Uusi Suometar»ei tutki eikä selvitti kansalle ajan hengen tajuntaa, ja että sillä ei ole vakavaa kristillistä eli ihanteellista maailmankatsomusta, jonka perusteella se voisi käsitellä esiintyviä kysymyksiä».»tahdon vain huomauttaa», jatkaa hän,»että kun puolueen päälehti ei edusta maailmankatsomusta, jonka kannalta kaikki erityiset virtaukset maassamme olisivat tarkastettavat, ei voi yleistä yhteyttä syntyä puolueessa. Sen vuoksi onkin suomalainen puolue' siinä riitelevässä tilassa; kuin se nykyään on, ilman että minkäänmöista aatteiden yhteenkuuluvaisuutta nähdään koetettavan.» Jalander jatkaa:»uuden ajan henki vaatii mahdollisuuden mukaan nojautumista vakaumukseen ja yleensä sydämen ja omantunnon oikeutta. Ei käy laatuun syrjäyttää itsetajunnalle esiintyviä kysymyksiä paljaalla auktoriteettiuskolla ja ulkonaisilla mahtilauseilla, jota piintynyt vanhoillaan olijalsuus niin kernaasti tahtoo. Uskonnollinen niinkuin siveellinen tajunta vaatii selvitystä ja valaistusta. Sen vuoksi ei voi yleiseen edistykseen vaikuttaa se, jolla ei ole muuta vastausta pyrkiviin kysymyksiin kuin pelkkää puustaviuskoa tai sydämetöntä poliisivaltaa». F. V. Jalanderin taistelu puoluepoliittista suomalaisuutta vastaan kansanvaltaisten suomalaiskansallisten aatteiden puolesta ei tullut pitkälliseksi. Uusi Suomi ei päässyt näytenumeroaan pidemmälle. Vastustajat riistivät hänen lehdeltään kaiken taloudellisen pohjan lunastamalla omiin käsiinsä kaikki uuden yrityksen velkasitoumukset. Tätä iskua ei tuo peloton taistelija jaksanut enää kestää, vaan hän kaatui niinkuin suomalainen raataja kaatuu, työase kädessä kansallisen kaskensa laitamalle. Mutta F. V. Jalander kaatui Jumalaan ja Suomen kansan tulevaisuuteen uskoen, mikä ilmenee hänen lehteensä kirjoittamistaan viimeisistä sanoista:»k y llä Hän, joka ohjaa kansojen kohtalot, kasvattaa Suomenkin kansalle semmoisia työntekijöitä kuin se joka aikakaudella tarvitsee.» F. V. Jalanderiin voidaan täydellä oikeudella sovelluttaa J. V. Snellmanin sanat kunnian miehestä:»jonka sanat ja teot eivät poikkea hänen vakaumuksestaan eivätkä perusta muihin vaikutteisiin kuin totuuteen ja oikeuteen, hän on kunnian mies.» Mutta Jalander ei ollut kunnian mies ainoastaan Snellmanin sanojen tarkoittamassa mielessä, vaan paljon laajemmassakin merkityksessä. Hän näet kykeni oivaltamaan ja omaksumaan oppi-isänsä aatteiden ja hengen käytännöllisen perustuksen ja omaa etuaan pyytämättä koetti kansallisella taistelullaan saada niille oikeutta ja tunnustusta aikana, jolloin suomalaiskansallisen taistelun»viralliset» johtajat jättivät suomalaisen rahvaan oman onnensa nojaan»ulkoa tuodun löyhän liberalismin» ja sen uskollisen seuralaisen, marxilaisuuden armoille. S. (»Sinirisli n:o 10, 1936.)

10 10 Jääkärihenki. Vapaussotamme jälkeen on eri tilaisuuksissa kuultu puhuttavan ja tämän tästä sanomalehdissäkin nähty mainittavan jääkärihengestä. Käsite, mikä tähän sanaan sisältyy, on ainakin pääpiirteissään kaikille tuttu, sillä jotakin jääkärihengestä tietää jokainen koulupoika ja koulutyttökin siellä, missä vapaussota ja itsenäisyystaistelu kansakouluissakin oikeassa isänmaallisessa hengessä oppilaille selitetään. Keski-ikäiset kansalaiset muistavat tuon suuren ajan omakohtaisesti tosin eri karsinoista katsoen erilaisissa valaistuksissa. Kohtalokkaan, suuren ja muistettavan ajankohdan jälkimaine alkaa vapaussodallamme vähitellen olla kaiken kansan tietoisuudessa. Vain marxilaisjohtajien ja Neuvosto-Venäjän bolshevikijuutalaisten punaisten kommunistikätyrien etujen mukaista on yhä edelleen leimata Suomen vapaussota kansalais- ja luokkasodaksi, jossa he kärsivät surkean tappion. Ja tätä tappiotaan he nyt käyttävät hyväkseen pitääkseen yllä koston ajatusta ja lietsoakseen yhä ankaramman luokkavihan henkeä niiden keskuudessa, jotka vieläkin heidän tosin jo auttamattomasti väljähtyneelle julistukselleen korvansa kallistavat. Mutta j ä ä k ä r i h e n k i, sekin vielä kaikesta päättäen elää, koskapa siitä vielä puhutaan ja siihen varsinkin juhlapuheissa ja sanomalehtikirjoituksis'sa vedotaan. Onpa tuosta hengestä näkynyt olevan välistä kinaakin nimenomaan siinä mielessä, että kenellä nyt tässä maassa on oikeus ja valtuudet puhua jääkärihengestä ja toiminnassaan siihen vedota. Ei siitä ole kauan, kun eräs kokoomuspuolueen maaseutulehti hihkui IKL:lle, että millä oikeudella ja kenenkä valtuuksilla siellä puhutaan jääkärihengestä. Siis tästäkin käsitteestä tahdottaisiin yhä vieläkin tehdä puoluekeppihevonen samalla tavalla kuin tamperelainen kokoomuspuolueen lehti heti Tampereen valtauksen jälkeen, joka rutisuomettarelaisen puoluehengen lumoissa eläen kävi»todistelemaan», mitenkä muka suomettarelaisen puolueen osuus jääkäriliikkeen synnyssä ja sitä tehden sen saavutuksissa oli suurempi kuin muiden puolueiden. Tuo kirjoitus tamperelaisessa äänitorvessa 'oli niin haiseva,,että jääkärijohdon täytyi vastineessaan kesken sodan pauhunkin lyhyesti mutta nasevasti huudahtaa lehdelle: tiedä huutia! Sillä asiallisesti katsoen jääkäriliike syntyi vapaana kaikesta puoluevaikutuksesta. Ne jotka siinä lavalla taikka toisella toimivat mukana, toimivat yksi- tyishenkilöinä omalla vastuullaan, riippumatta ollenkaan siitä, minkä puolueen ehdokkaalle he olivat eduskuntavaaleissa äänensä antaneet. Oli luonnollistakin, että jääkäriliike sai lukuisimmat ja innokkaimmat kannattajansa ja suurimman osan miehistään entisen passiivisen vastarinnan miehistä ja routavuosien aikuisista aktivisteista. Mutta jyrkkää rajaa ei siinäkään ollut, kuten esim. ent. presidentti Ståhlbergin kielteinen tapaus osoittaa. Ståhlberg oli kyllä passiivisen vastarinnan mies, mutta samalla niin rutikuiva ja hengetön lakipykäläteoreetikko, ettei hän koskaan jääkåriliikettä käsittänyt, vaan yksinkertaisesti leimasi Suomen jääkärit maanpettureiksi vain siitä syystä, ettei noille nuorille miehille ollut juohtunut mieleen ehkäpä senaatin välityksellä»kaikkein armollisimmalta ja suurivaltaisimmalta keisarilta ja suuriruhtinaalta» anoa lupaa saada muodostaa Saksassa sotilasjoukko, jonka pyrkimyksenä ja päämääränä olisi Suomen irtirepäiseminen Venäjän yhteydestä itsenäiseksi valtakunnaksi! Mutta siitä huolimatta tällä miehellä oli sisua ryhtyä rakentamaan uutta valtakuntaa jääkärien ja heidän henkensä nostattaman vapausarmeijan työn saavutuksille. Yleensä Ståhlbergin esiintyminen vapaassa itsenäisessä Suomessa voidaan käsittää vain niiden todellisesti ja auttamattomasti»hurahtaneitten» kokoomuspuolueen ja ruotsalaisen puolueen politiikantekijäin toiminnan taustaa vastaan, jotka huusivat: me tahdomme kuninkaan! Kun muualla kruunut putoilivat hallitsijoiden päistä niin että helisi, niin tänne olisi kaikesta huolimatta pitänyt saada kuningas, hovi, hovivirat, hovipuolue, erinäiset arvot, tunnukset ja tunnustähdet, kuninkaallisten kuppien ja lautasten nuolijat, hovinarrit aivan surku tulee ajatellessa, mitä kaikkea»hyvää, kaunista, ylösrakentavaista ja hyödyllistä» tänne olisi kuninkaan mukana saatukaan, mikä sitten jäikin vain kaukaiseksi unelmaksi, kaikkine hiluineen ja helyineen ihanaksi ja loistavaksi, niin että piintyneellä kuningasmielisellä on kaikkea tuota muistellessaan yhä vieläkin kyynel silmäkulmassa. Tämä kuningashumu sumensi valtiollisen ilmapiirin niin että se teki Ståhlbergin valtaanpääsyn mahdolliseksi. Mutta ne, jotka luulevat ja väittävät, että tasavaltaisen valtiormiodon toteuttaminen Suomessa olisi hra Ståhlbergin keksintöä, erehtyvät siinä sur.

11 11 keasti. Tämän valtiomuodon ajatus oli kiteytynyt Suomen kansassa jo vapaussodan aikana ja eli voimakkaana talonpoikaisessa vapausarmeijassa. Itsenäisyysjulistuksesta huolimatta, mikä vapaustaistelun aikana oli vain pelkkä paperipala, asiakirja, jonka»leimavero» ja lunastus oli maksamatta, sattui tapauksia, että joukko-osastojen vapaaehtoiset tulokkaat kieltäytyivät kirjoittamasta nimeään sellaisten vapaaehtoisuussitoumusten alle, joissa nimenomaan ei ollut mainittu, että vapaustaistelu tapahtuu paitsi maan vapauden, myös tasavaltaisen hallitusmuodon pystyttämisen hyväksi. Tämä asia aiheutti ainakin yhden lähetystön Vaasan hallituksen puheille helmi-maaliskuun vaihteessa 1918, ja kuuleman mukaan sellaisia kävi useampiakin, koska sen jälkeen esim. vapaaehtoisuussitoumusten toisena osapuolena alkoivat esiintyä Suomen tasavaltaisen hallituksen edustajat. Ja kun näin oli asia, niin miehet olivat tyytyväisiä. Epäilyksen murina lakkasi, ja vapaaehtoiset samoin kuin asevelvollisetkin joukot taistelivat kuin leijonat. Mutta tämä ei suinkaan ollut hra Ståhlbergin tasavaltalaisen hengen eikä työn ansio! Vielä vapaussodan valmistulujen aikanakin hänen henkensä oli tsaristis-suuriruhtinaallinen. Tasavaltaisen henkensä hän lainasi myöhemmin Suomen kansalta kokoomukselais-ruotsalaisen»kuningashengen» vastapainoksi. Mutta Ståhlbergin tasavaltaisuus ei vastannut sitä korkeata käsitystä, mikä vapaustaistelijoilla ja Suomen talonpoikaisella kansalla tasavallasta oli. Hänen valtakautenaan vapaussodan pyhä perintö turmeltui, sillä hän ei vieläkään ollut oppinut käsittämään ja sietämään jääkärihenkeä, sitä henkeä, mille Suomen vapaus ja itsenäisyys perustui. Punaisen hävityksen ja terrorin henki sai sellaisen vallan, että monilukuiset vapaustaistelijat toimeentulonsa ansaitscmisen ja työrauhansa vuoksi jopa pakoitettiin katumaan ja häpeämään sitä tosiasiaa, että he olivat taistelleet isänmaansa vapauden puolesta. Siinä oli hra Ståhlbergin tasavaltalaisuuden ja kansanvallan perintö, mikä pysyi samanlaisena aina vuoteen 1930 saakka. Vain isänmaallisen kansan nousu saattoi pelastaa maan häpeästä ja perikadosta. Talonpoikaismarssissa 1930 se tapahtuikin täysin vapaussodan aikaisessa jääkärihengessä. Se oli samalla vapaussodan jälkeen ensimmäinen valtava isku marxilaisuuden ja kommunismin vaikutuksen murtamiseksi, isku, jonka seuraukset ovat sittemmin tulleet monella hyödyllisellä tavalla näkyviin puoluepolitiikan ränsistyttämässä yhteiskunnassamme. Mutta jääkärihenki sinänsä mitä se on, mitä se käsittää ja mihin se velvoittaa silloin, jos siihen tahdotaan yhä edelleenkin jollakin taholla vedota? Kieltämättä se velvoittaa epäitsekkääseen ja pelottomaan toimintaan isänmaan ja kansakokos naisuuden hyväksi mistään puoluetunnuksista ja po.. liittisista ja muista nurkkakunnista piittaamatta. Tämän pitäisi olla jääkärihengen, yleinen ja ehdoton kaikille tunnettu velvoitus. Mutta millä tavalla jääkärihenki velvoittaa toimimaan isänmaan ja kansan suuren kokonaisuuden hyväksi, siitä päästään selville vasta silloin kun tiedetään, mitä käsitteeseen jääkärihenki todellisuudessa sisältyy, miten se on syntynyt ja millä tavalla se on korkeimmillaan ollessa isänmaan asian hyväksi vaikuttanut. Jääkärihengen tarina on kaikessa koruttomuudessaan seuraava: Isänmaa ja kansa on kärsinyt vuosisadan vieraan vallan painoa, kärsinyt sitä satoja vuosia jo sitä ennen heräämättä kuitenkaan itsenäisyyden tajuntaan. Kun vieraan vallan painostus muuttui lopulta suoranaiseksi sorroksi, orjuuden uhaksi ja vaaraksi kansakunnan ja maan vastaiselle tulevaisuudelle, niin heränneen kansan vapaudesta unelmoiva nuoriso sen isien perinnön pohjalla, minkä kasvatus, koti ja koulu oli sille antanut, päätti ajan täyttyessä uhrata kaikkensa luodakseen kansakunnan ja maan vapauden ensimmäisen edellytyksen, oman aseellisen joukon, joka esiisien vanhaan sotilasmaineeseen ja -kunniaan vedoten nostattaisi koko kansan, kaikki asekuntoiset miehet viimeiseen suureen ja säälimättömään taisteluun sortovaltaa vastaan. Tämän aseellisen kantajoukon muodostamistyössä pyydettiin ensiksi apua naapurilta, jonka sotajoukkojen parhaan iskuvoiman juuri tuon sorretun kansan jäsenet olivat pitkänä historiallisena ajanjaksona muodostaneet ja vertaan ja omaisuuttaan sen kunnian ja maineen luomiseksi uhranneet. Pyyntöön tuli pelokkaan kielteinen vastaus, sillä tuo naapuri oli nyt vain kalpea kuva kaikesta siitä, mitä se ennen oli ollut. Sitten käännyttiin erään mahtavan valtakunnan puoleen, joka parast'aikaa ankaralla kädellä kuritti koko Euroopan uhkana ollutta idän jättiläistä, samaa, jonka kynsissä pieni Suomikin värisi. Ja apu tulikin. Saksasta saivat Suomen itse näisyysmiehet ja vapausliikkeen kannattajat pyrkimyksilleen juuri sellaista tukea, mitä he tarvitsivat. Niin syntyi Suomen jääkärien joukko-osasto vieraalla maaperällä, ja siellä tuohon joukkoon istutettiin se epäitsekäs, isänmaan ja kansan hyväksi uhrautumaan altis, vaaroja ja vastuksia uhmaamaan pystyvä, hyökkäysintoinen ja voitontahtoinen henki, joka korkeimpana ja jaloimpana ilmeni Suomen vapaustaistelussa, viimeisessä ankarassa tilinteossa vuosisataa sen sortajan kanssa. Mutta jos ken luulee, että Suomen tulevat jääkärit jo Saksaan saapuessaan olivat täyteen puhalletut jääkärihenkeä, niin hän surkeasti erehtyy. Ainoas.

12 12 taan jääkäripataljoonassa pidemmän ajan palvellut jääkäri kykenee arvostelemaan, miten vaatimattomasta alusta jääkärihenki todellisuudessa kehittyi, kasvoi, muodostui, muokkautui ja lopulta voimistui siksi suureen isänmaalliseen näkemykseen perustuvaksi taistelun, uhrimielen, aseveljeyden, hyökkäysinnon ja voitontahdon hengeksi, jollaisena se on jäänyt aikakirjoihin. Samalla tavalla kuin jääkärien asekuntoisuus ja taistelutaitokaan eivät kehittyneet itsestään, niin ei jääkärihenkikään. Oppimestareitaan on jääkärien kiittäminen niin sotilaallisesta taidostaan ja kunnostaan kuin siitä hengestäkin, joka heille teki aseellisen, opillisen, fyysillisen ja psyykillisen taistelukuntonsa esittämisen mahdolliseksi. Ja miten oivallinen olikaan tuo kasvatus- ja oppiaika, miten oivallisia ankarat, itsetietoiset, kokeneet ja kaikin puolin pätevät opettajat! Heiltä, ent. kunink. preussil. jääkäripataljoonan n:o 27 saksalaisilta oppimestareilta, kasvattaj ilta, kouluttajilta ja harjoittajilta suomalaiset jääkärit oppivat kaiken: aseenkäytön, kenttäpalveluksen, sisäisen kurin ja järjestyksen, fyysillisen kunnon ja henkisen vireyden ylläpidon tärkeyden, hyökkäysinnon, taistelu- ja voitontahdon, kestävyyden vaikeuksissa ja koettelemuksissa, sopivan ajankohdan odottamisen, uskollisuuden ja lujuuden salaisuuden ja ennen kaikkea korkean kansallistunnon, ylevän, kaikki hedelmöittävän ja eläväksi tekevän isänmaallisuuden merkityksen.»haltet aus im Sturmgebraus kestäkää loppuun asti rynnäkön pauhussa niin lauloivat saksalaiset sotilaat marsseillaan toistensa kehoitukseksi ja oman uskonsa vahvistukseksi.»yli pauhun kenttien hurmeisten päin nousevan Suomen rantaa» niin lauloi siitä Suomen jääkärien henki oman runoilijansa sanoilla. Ja mitä sitten tapahtui, on luettavana Suomen vapaustaistelun historian lehdillä. Kun nyt jokin isänmaallinen ryhmä tahtoo taistelunsa tueksi vedota jääkärihenkeen, niin tehköön sen varovaisesti ja harkiten, sillä jos jääkärihenkeä tahdotaan isänmaallisessa työssä ja kansallisessa taiste-.lussa pitää esikuvana, niin siihen työhön ei pidä silloin sekoittaa mitään asiaankuulumattomia eikä ainakaan todelliselle jääkärlhengelle täysin vieraita lisiä. Jos jonkin kansan myöhäisempiä saavutuksia tahdottaneenkin ihailla ja käyttää niitä ehkäpä esikuvinakin, niin tehtäköön se sillä tavalla, ettei jääkärihenkeä, joka yhä vieläkin elää entisten vapaustaistelijoiden ja varsinkin kiitollisten jääkärien sydämissä, loukata. Elleivät germaaniset esikuvat enää kelpaa, kuten ne suomalaiselle sivistystyölle joka alalla ovat vuosisatoja kelvanneet ja myöskin silloin kelpasivat, kun jääkärihenki piti Suomen kansan suurimman ja kauneimman unelman toteuttamismahdollisuuksien hyväksi luotaman, niin kaikkein vähimmin latinalaiset esikuvat täällä menestyvät. Ken sitä ei usko, yrittäköön! Mutta syyttäköön myös yksinomaan itseään häviöstään, kun vihdoin huomataan, että on toimittu luonnollisen suunnan ja luonnollisen kehityksenkulun vastaisesti. Jääkärihenki, silloin kun siihen ajattelemattomasti vedotaan, on kuin kaksiteräinen miekka, jolla sen taitamaton käyttäjä voi vahingoittaakin itseänsä. Mutta puolue-, luokka-, ryhmä- ja etupyyteiden yläpuolella olevana, ylevän isänmaallisena, epäitsekkäästi kansakokonaisuuden asiaa palvelevana henkenä se pysyy jalona esikuvana kaikelle sellaiselle taistelutyölle, mikä täyttää mahdollisimman korkeat, ylevät, puhtaat ja jalot isänmaalliset ja kansalliset vaatimukset. T. K. (»Sintrisib n:o G-7, 1933.) Aikakauslehti Siniristi. (Jatkoa sivulta 2.) menestyksellinen toteuttaminen vaatii laajojen kansalaispiirien ymmärtämystä ja tukea. Ei ole helpoin asia tällä hetkellä taistella kansallisuusaatteen hyväksi, sen tietää jokainen, joka vähänkin on seurannut oloj emme viimeaikaista kehitystä. Ja kuitenkin on ainoa pelastuksemme tie yhteenliittymisen, yhteismielen, kansallisen heräämisen ja keskinäisen uhrautuvaisuuden tie. Suomi ja sen kansallinen elämä on päättävästi ja määrätietoisesti puhdistettava ja irraitettava kaikesta maan ja kansan onnea ja menestystä ehkäisevästä vieraasta ja vihamielisestä vaikutuksesta tulipahan se taholta miltä hyvänsä, sisästäpäin, idästä tai lännestä. Nykypäivien suomalainen sivistys on jo siksi korkealla tasolla, että sen on omin voimin kyettävä vapautumaan sitä vielä ulkonaisesti kahlitsevasta muukalaisholhouksesta, niin julkisesta kuin salaisestakin. Näitä seikkoja silmälläpitäen»siniristi» kääntyy täten puoluemielisyydestä vapaiden ja riippumattomien kansalaisten puoleen pyynnöllä, että he mahdollisuuksiensa ja voimiensa mukaan tahtoisivat tukea toimintaamme työskentelemällä»siniristim yhä laajemman levikin hyväksi. Vakuutettuna siitä, että toimintamme on ollut hyödyksi kaikesta turmiollisesta, vieraasta vaikutuksesta vapautuvan kansallisen Suomen asialle, uskomme yhä laajempien kansalaispiirien suhtautuvan myötämielisesti siihen työhön>, mitä»sittiristi» on suorittanut ja edelleen suorittaa.

13 13 Suomen ulkopoliittinen suuntautuminen. Suomen ulkopoliittista suuntautumista arvosteltaessa on ennen kaikkea otettava huomioon maan uhanalainen asema bolshevistisen Neuvosto-Venäjän naapurivaltiona. Luonnollisen raja-aidan Neuvosto-Venäjää vastaan muodostaisi alueellinen vyöhyke SkandinaVia Suomi Viro Latvia Liettua Puola päätukenaan se ainoa maa maailmassa, joka avoimesti tunnustaa määrätietoisena tahtonaan olevan pysyä voimakeskuksena kaikkia niitä mädännäisyysilmiöitä vastaan, jotka lähtevät juutalaisuudesta, bolshevismista, marxilaisuudesta ja vapaamuurariudesta Saksa. Jos sitten aluksi suuntaamme katseemme läntiseen naapuriimme, Ruotsiin, muistamme heti, miten tämä maa, jossa silloin vallitsivat näköjään paljon paremmat sisäpoliittiset olosuhteet kuin nykyisin, jätti meidät pulaan kolitalokkaimmalla hetkellämme. Ja nyt! Mitä me voimme odottaa maalta, joka poliittisesti on vajonnut niin alas, että sen oma puolustusministeri, kuten esim. viime vapunpäivänä, marssii marxilaisessa kulkueessa sellaisen tunnuskilven jäljessä, johon on kirjoitettu:»neuvostoliiton puolustuksen puolesta!» Kun muistetaan edelleen, että Ruotsin kuninkaallinen marxilainen hallitus on monin kohdin osoittautunut bolsheviikkiystävälliseksi hallitukseksi ja että maassa suvaitaan puhtaasti kommunistisia valtiollisia puolueita, jotka avoimesti harjoittavat maanpetöksellista toimintaa voimattoman, bolshevisoituneen valtiovallan turvin, niin ei ole liiaksi sanottu päätellessämme, että Suomi voi tältä taholta pikemminkin odottaa tikarinpistoa selkäänsä kuin tukea taistelussaan bolshevistista ruttoa vastaan. Ja niinpä nykyinen Ruotsi onkin poispyyhitty niiden maiden luettelosta, joihin poliittista suuntautumista kannattaa edes ajatella. Lähimmän eteläisen naapurimaamme, Viron, poliittinen kuva on yhtä surullinen kuin läntisen naapurimmekin. Virossa on nykyisin sellainen hallitus, jolla ci ole kansassa mitään tukea. Se tuli valtaan kaappauksen avulla ja on siis laiton. Mitä Latviaan tulee, niin on yleisesti tunnettua, että Ulmaniksen lähin neuvonantaja Munters on vapaamuurari ja epävakainen henkilö, jolla ei ole arvonantoa edes latvialaisten keskuudessa. Viron ja Latvian yhteinen tuen etsintä Ranskasta, joka on tehnyt sotapoliittisen liiton Neuvosto-Venäjän kanssa, osoittaa selvästi, minkä hengen lapsia noiden maiden hallitukset ovat. Liettuan vuoksi ei kannata sanoja tuhlata. Siinä maassa on prosenteissa laskien runsaasti seitsemän kertaa suurempi juutalaisasutus kuin esim. Saksassa ennen Hitlerin valtaantuloa. Tämä selittää myös äskeiset skandaalimaiset tapaukset Memelin alueella, joiden suhteen takaajavaltiotkin näyttävät olevan aivan avuttomia. Kaikkien Baltian maiden nykyinen poliittinen suuntautuminen saattaa jatkuessaan muodostua kohtalokkaaksi niille itselleen. Sillä jos tulee se päivä, jolloin joko Neuvosto-Venäjä tai uusi kansallinen Venäjä vaatii näiden maiden takaishivaltaamista saadakseen vapaan ja nykyistä väljemmän ulospääsyu merelle. niin näiden maiden itsenäisyystaru loppuu siihen, sillä sitä apua, mitä ne silloin tarvitsisivat, Ranska ci voi eikä tahdokaan antaa. Ainoa maa, jolla olisi sekä voimaa että tahtoa tukea niitä samoin kuin Suomea ja Skandinaaviaakin kohtalon hetkellä, on Saksa. Mutta kaikki nämä maat tuhoavat sellaisen avun mahdollisuudet, elleivät ne ajoissa käsitä, että niiden ainoa oikea ja luonnollinen poliittinen suuntautuminen vaatii Saksan politiikan kannattamista ja tukemista. Asetelma Englanti Ranska Italia on vain näennäisesti luotettava niin, näiden maiden»saksan saartoa» koskeva politiikka saattaa muodostua kohtalokkaaksi niille itselleen. Sillä k a i k i s ta sopimuksista huolimatta bolshevismi kulkee häikäilemättä omia teitään tehden maanalaista tuhoa näissäkin maissa ja kiihotus- ja hajoitustyötä niiden siirtomaissa ja vasallivaltioissa bolshevisoiden kaikki kansallisuudet. Ja mikä pahinta, näiden maiden hallituksissa sekä valtio- ja talouspoliittisten piirien johdossa on henkilöitä, jotka taloudellisten valtapyyteiden tyydyttämiseksi ja kulissien takaisen juutalaisvapaamuurarillisen määräämisvallan säilyttämiseksi tukevat maanalaista hajoitustyötä. Jos Euroopan kohtalon hetki koittaisi, niin Saksa olisi länsimaiden kansoille varmin tuki bolshevismia vastaan. Paitsi Saksaa olisi vain Japanin apu mahdollinen, mutta millä ehdoilla se suostuisi auttamaan ahdistamalla samanaikaisesti Neuvosto-Venäjää

14 14 idässä -- on kaiketi vielä avoin kysymys.1 Maailmansodassa :eivät Saksaa kukistaneet sotilaalliset tekijät, vaan maanpetokselliset voimat valtakunnan omassa ruumiissa: juutalaisten, marxilaisten ja vapaamuurarien hajoittava ja ehkäisevä toiminta. Mutta nyt muodostaa Saksa kansakokonaisuuden. Fredrik Suuren unelman ja Bismarckin uljaan valtioajatuksen on Hitler toteuttanut. Saksa ei ole enää pikku valtioiden yhtymä monine tahtoineen, vaan se on yhdistetty yhdeksi suureksi, kiinteäksi ja lujaksi valtakunnaksi ja kansaksi, joka on tietoinen ulkoapäin uhkaavista vaaroista, mutta samalla myös omasta sisäisestä voimastaan, joka nyt on monin verroin suurempi kuin maailmansodan aikoina. Kun Saksa nyt varustautuu, niin se varustautuu p u o l u s t u s ta a n v a r t e n, eivätkä mitkään sopimukset auttaisi hyökkääjiä voittoon. sodassa, missä Saksa pakotettaisiin puolustautumaan. Tämä puolustautuminen olisi samalla puolustautumista niitä juutalaisvapaamuurarillisia valtapyyteitä vastaan, jotka ovat perimmäisenä aiheena kaikelle sille narripelille, jota diplomatian kulissien takana harjoitetaan. Ainoa Neuvosto-Venäjän naapurimaista, joka on tuntenut todellisen asianlaidan, on Puola. Tämä maa suhtautui heti myötämielisesti Hitlerin johtamaan uuteen Saksaan. Nyt, kun Puolan suuri johtaja marsalkka Pilsudski on poissa, ei enää varmuudella tiedetä,. millaiseksi Puolan kanta tulee muodostumaan, kestääkö entinen suhde vai kykeneekö Ranska vielä voittamaan Puolankin valheellisten vapaamuurarilliskommunististen liittosopimustensa piiriin Saksan saarron toteuttamiseksi. Vaikkakin siis, kuten on huomattu, Suomen tie Viron, Latvian ja Liettuan nykyisten olosuhteiden ylitse on pitkä Puolan ja Saksan rintamaan, niin sittenkin on täysin selvää, että maamme ainoa oikea poliittinen suuntautuminen on juuri tämä. Missä määrin se on maassamme nykyisin vallassaolevan puolueryhmityksen takia mahdollinen, puolueitten, jotka niin perusteellisesti koko itsenäisyysajan ovat ulko Tämän kirjoituksen julkaisemisen jälkeenovat Japani ja Saksa solmineet keskenään komunismin vastaisen liiton. poliittisessa suuntautumisessaan pyrkineet kieltämään sen ainoan historiallisen, maan rajojen ulkopuolelta tulleen tuen, jota ilman Suomen itsenäisyys olisi jäänyt vain pelkäksi haaveeksi, on helposti käsitettävissä. Kun näiden syiden ja seurausten käsitteleminen vaatisi perusteellisen katsauksen luomisen maamme itsenäisyysajan sisäpoliittisiin oloihin, on se tehtävä erikseen toisessa yhteydessä. Mutta jo nyt, ja varsinkin viime aikojen maailmanpoliittisten tapahtumien merkeistä päättäen on Suomen vihdoinkin luovuttava ulkopoliittisen suuntautumisensa epävakaisesta haparoimisesta, jos mieli kyetä valvomaan maan ja kansan etuja kansakuntien välisessä suuressa taistelussa elinehtojensa turvaamiseksi. Minun nähdäkseni siis Suomen poliittisen suuntautumisen on tapahduttava vanhaa historiallista ja kulturellista latua myöten Saksaa kohti, ainoata vuorenvankkaa tukea kohti sen juutalaisvallankumouksellisen tuhotulvan edessä, joka idästä vyöryy lännen maille. Mutta Suomen suuntautuminen ei saa millään muotoa olla sidottu Baltian maihin niiden arvaamattomien poliittisten yllätysten vuoksi, joita siellä voidaan aina odottaa niin kauan kuin niiden ulkopolitiikalla ei ole mitään sellaista kiinteätä tukea, minkä voimakas, kansallinen Saksa elävään kansalliseen tietoiatmteen heränneen Puolan liittolaisena kykenee tarjoamaan. Baltian maiden ohella on tämä bolshe- rikipropagandan ja marxilaisuuden suuresti heikentämien Skandinavian maidenkin ennen pitkää otettava vakavasti huomioon, jos mieli niiden säästyä suurilta yllätyksiltä ja pettymyksiltä. Englannilla on omat imperium-huolensa, Ranska on bolshevikien liittolaisena menettänyt arvovaltansa länsimaisena kulttuurivaltiona ja Italia on meistä aivan liian kaukana. Mutta Hitlerin voimakas, kansallisesti herännyt Saksa on sellainen kulmakivi, johon länsimaisen vapauden ja sivistysperinnön vaalijat ja esitaistelijat pohjoismaissakin voivat täydellä luottamuksella heittää ankkurinsa. Suomelle sen pitäisi olla sitäkin helpompaa, kun muistetaan, mikä osuus Saksalia on maamme vapauden ja itsenäisyyden luomisessa ollut. (Sinfrislis n:o 64, 1935.) y. W. J. "Juutalaiset odottavat Messiasta, joka tuo heille maailman vallan. Messias on tullut, mutta hän ei ollut semmoinen kuin junia' aiset toivoivat. He kokoavat nyt rahoja ja koettavat kaikin keinoin heikentää muita kansoja, jotta Messiaalla tullessaan olisi helpompi päästä valtaan. Tämä väärä messiastoivo kannattaa juutalaisten pyrintöjä, mutta se pettää, sillä lupaus Messiaan maailmanhallinnosta toteutuu tulevassa maailmanajassa. Sionismi on luopunut isien uskosta ja uskonnosta." ARKKIPIISPA GUSTAF. JOHANSSON, "Herättäjä" n:o 1, 3/

15 15 Juutalaisuus, vapaamuurarius ja bolshevismi valmistelevat länsimaiden perikatoa. Juutalaisten käsissä olevat suuret tietotoimistot ja sanomalehdet kansainvälinen valhe- ja myrkkykeittiö. Suuri yleisö ei saa ajoissa selvää kuvaa eikä oikeita tietoja maailmaarnullistavista tilanteista eikä salassa kulissien takana toimivista tekijöistä. Vasta perästäpäin, kun vastatoimenpiteet ovat jo myöhäisiä, paljastuu alaston totuus, eikä aina vielä silloinkaan. Kaikki saa selityksensä siitä, että maailman suurpoliittiset valtalehdet ja kansainväliset suursähkösanomatoimistot Reuter, Wolff ja Hava s, joista Suomen Tietotoimistokin saa tietonsa, ovat viekkaitten j u u t a- 1 a i s t e n käsissä, ja niillä kaikilla on ehdottoman juutalaisen maailmanmonopoolin luonne. Ei minkäänlaista tiedotusta lähde näistä suurkeskuksista maailmaan ennenkuin nämä kansainväliset yleisen mielipiteen muokkaajat ovat ne tarkoin tutkineet, siivilöineet ja hyväksyneet. Eivätkä mainitut toimistot laske julkisuuteen mitään sellaista tietoa, jonka he katsovat vahingoittavan juutalaisten asiaa. Näillä sähkösanomatoimistoilla ei ole mitään syrjästä tulevaa tarkkailua eikä minkäänlaisia kilpaili joita, sillä ne ovat tiedotuksiin nähden jakaneet keskenään koko maapallon ja uudistavat tämän jaon aina 10:n vuoden väliajan perästä. Havas on ottanut tidotuspiirikscan Ranskan, Venäjän, Kreikan, Balkanin, Espanjan ja Portugalin; R e u t e r'in åluceseen kuuluvat Englanti, kaikki siirtomaat ja Itä- Aasia; W o 1 f f'in osaksi on jaossa langennut Saksa,,' Itävalta ja Skandinavia. Tämä jako oli voimassax vielä v Onko senjälkeen v tapahtuneessa jaossa osia jollakin tavalla vaihdettu, ei ole meidän tiedossa m m e. Amerikkalainen aikakauslehti»b 1 a c k Joku on sanonut, että joka on saanut katsahtaa tämän juutalaisen1 maailmanlehdistän organisatioon ja kaikkivaltiaasecn kulissientakaiseeft toimintaan, hän on alkanut uskoa persoonallisen paholaisen olemassaoloon,' jos hän tätä seikkaa olisi aikaisemmin epäillytkin. and W h i t e» kirjoittaa:»w olff on osakeyhtiö, joka on kokoonpantu muutamista berliiniläisistä juutalaisista pankkimiehistä, jotka etuoikeudella vaativat enne kolta tiedon kaikista tärkeistä sähkösanomista. Tämä on juutalaisilla sellainen etuoikeus, jonka suunnaton merkitys kansainvälisen politiikan ja suurfinanssin kaksoismaailmalle on ilmeinen., Maailman tärkeimmät suurpoliittiset v altaleho

16 16 d e t ovat myös juutalaisten käsissä Euroopan eri maissa. Miljocinin kappalein leviävissä sanomalehdissään juutalaiset sortavat totuutta ja levittelevät tämän poliittisen valtakoneistonsa avulla maailmaan vääriä tietoja ja inaunnettua totuutta, milloin tällaisesta valheellisuudesta on heille ja heidän rodulleen hyötyä ja etua.»n e w York S u n» kirjoittaa sattuvasti:»uutisten varasteleminen on juutalaisten sanomalehtimiesten Iiiketoimena, valhe-uutisten tehdasmainen valmistelu on heidän ammattinaan ja ihmisten petkuttamlnen on heidän huvinaan. He hävittävät joltakin yhteisöltä luoton milloin haluavat, nostavat tai laskevat kurssin pörssissä mielensä mukaan ja saattavat kansojen välisen rauhan vaaranalaiseksi, kuten jo useammin kuin yhden kerran on tapahtunut. Tämä juutalaisten sanomalehtien mahti on uskomattoman suuri.» Kansat ovat joutuneet varsinkin juutalaisen NortheIif f c'n noitamaiscn sanornalehtimahdin uhreiksi. Tämä sanomalehtikuningas, jonka juutalainen nimi on Jakob Stern ja joka korotettiin lordin arvoon»erinomaisten julkaisusaavutustensa takia», hallitsee nykyisin kansainvälistä sanomalehdistöä sellaisella 'vallantäydellisyydellä, ettei maailmassa tapahdu eikä tledoteta enää mitään tärkeätä, joka ei sitä ennen olisi ollut tämän juutalaisen valhetehtailun vaikutuksen ja muokkauksen alaisena. Northcliffella on määräysvalta yli sataan englantilaiseen sanoma- ja alkakauslehteen nähden, joitten joukossa ovat sellaiset suuntaamääräävät valtalehdet kuin Daily Mali, Times, Daily Mirror, Evenn g News, Daily Record ym. Lisäksi Northeliffe oli aikoinaan keinotellut hallintaansa N o w o j c Wremjan Pietarissa ennen maailmansotaa ja taloudellisen ja poliittisen osaston hoidon suurissa pariisilaisissa jättiläislehdissä Matin ja Tem p s. Myöskin Daily Express on juutalaisen Blumenfeld'in käsissä, jonka lordillinen nimi on B c a v e r- brook. Näitten valtalehtiensä avulla juutalainen iskusanoillaan sytytti maailmansodan ja piti sitä voimassa monarkkien kukistamiseksi, Euroopan demokratisoimiseksi, ns. Euroopan Yhdysvaltain aikaansaamiseksi ja juutalaisen maailmanvaltiuden edistämiseksi. Tuskin mikään maailman valtatekijä on niin lujasti.orgarilsöitu, niin läpitunkemattomaksi vanutettu ja niin järkkymättömäksi rakennettu kuin juutalainen maailmansanomalehdistii. Sen kukistamiseksi ei riitä Mikään vähempi mahti kuin kaikkien kansojen herääminen ja nouseminen yhtenäiseen kansallisisänmaalliseen vastustusrintamaan. Kuinka suunnattomia annoksia juutalainen myrkky leviä ihmiskuntaan, käy ilmi mainittujen lehtien levikkinumeroista: Daily Mai l'ia painetaan yli miljoonan kappaletta, Matin leviää samoin miljoonapäinoksena, Sunday Pi c t orial on saanut yli 2 milj. tilaajaa, P et i t P a r i s i e n 1 1/2 miljoonaa, D aily Mirror yli miljoonan jne. Koko juutalaisesta Northcliffe-konsernista lähtee joka viikko maailmaan yli 30 milj. sanomalehteä osa myöskin Suomee n, jossa monia suomalaisiakin valtalehtiä toimitetaan näitten juutalaisten maailmanlehtien viitoittamaan poliittiseen, taloudelliseen ja kulttuurivapaamieliseen suuntaan maalle vahingoksi. Joku on sanonut, että se, joka on saanut katsahtaa tämän juutalaisen maailmanlehdistön organisatioon ja kaikkivaltiaaseen kulissientakaiseen toimintaan, hän on alkanut uskoa persoonallisen paholaisen olemassaoloon, jos hän tätä seikkaa olisi aikaisemmin epaillytkin. Uuden maailmansodan piilossaolevat Idihottajat ovat nytkin parast'aikaa vireässä toiminnassa viisaasti valmistelemassa näitten valtalehtiensä avulla uutta maailmankatastrofia, ja samaan päämaaliin pyrkivät salaiset juutalaisten johtamat vapaamuurariloosit varsinkin Pariisissa ja NewYork'issa ym. Tarkoitus on saada sotatarvetehtaat käymään taas yötä päivää, jotta juutalainen pääsisi yhä uudelleen hankkimaan ja välittämään armeijoille tykkejä, tankkeja, lentokoneita, ammuksia, pommeja, univormuja, saappaita ja muonaa, kuten edellisessäkin maailmansodassa, ja voisi sitä tietä vielä toisen kerran suunnattomasti rikastua. Ei juutalaisella ole mitään isänmaata puolustettavana eikä mitään armeijaa, joka maailmansodassa voisi häviölle joutua, mutta»s odat ja vallankumoukset tuottavat juutalaisille aina runsaan sadon» se on heidän iskulauseensa. Ja jos kansainvälinen juutalainen suurkapitaalinsa, sanonialelidistönsii, vapaamuurariutensa ja virittämänsä bolshevismin avulla onnistuisi tulevassa maailmansodassa aikaansaamaan Euroopassa sen jättiläiskaaokse», mikä viime kerralla vielä jäi kesken silloin hän voisi ponnahduttaa itsensä kauan uneksittuun ja toivottuun m a a i 1- manv a 1 t i u d en satulaan talmudistisen uskontonsa mukaisesti. Sotatarpeitten nerokkaassa hankinnassa kuuluisaksi tullut juutalainen Walter Rathena u, korkeimman asteen vapaanuturari, jota käytettiin asiantuntijana Versailles'in rauhanneuvotteluissa ja sittemmin ammuttiin, kirjoitti»wiener Neue Freie Presse»ssä seuraavat merkittävät sanat:»3 00 miest ä, jotka tuntevat toinen toisensa eivätkä ole koskaan toisiaan pettäneet, hallitsevat maailman kohtaloita.» Ja»Berliner Illustrierte Zeitung» N:o 44, 1913 julkaisi maailmankaupan neljän hallitsij an kuvat. Nämä»juutalaisten

17 17 kuninkaat» ovat mainitun lehden mukaan: Ernest Cassel, päätirehtööri Ballin, Felix Cassel ja pankkiiri Warburg. Ja Pariisin juutalainen»kansainvälinen pankkiliitto» kirjoittaa:»hetki on tullut, jolloin suurfinanssi sanelee maailmalle määräyksensä julkisesti eikä enää salaa, kuten tähän asti... Suurfinanssi on kutsuttu astumaan keisari- ja kuningaskuntien sijalle arvovallalla, joka ulottuu ei vain yhden maan, vaan koko maapallon yli. Tämä päämaali onkin jo saavutettu ja»the modern Jew» toteaa:»m aailma n- finanssi on juutalaisfinanssin toinen n 1 m Se jumala, jonka nimi on Mammona, on voittanut. Sen tiesi jo sielujen murhaaja ja työväen petkuttaja juutalainen Karl Marx, kun hän kysyi:»mikä on juutalaisuuden maallinen perusta? Se on omanvoitonpyyntö. Mikä on juutalaisen maallinen jumalanpalvelus? Se on kaupustelu. Mikä on juutalaisen maallinen jumala? Se on raha.» Kansainliitto on vapaamuurariuden toimeenpaneva elin. Kansainvälisten juutalaisten johtamat kansainväliset vapaamuurarisalaseurat ovat epäisänmaallisina, epäkansallisina ja epäkristillisinä järjestöinä myös sellaisia valhe- ja myrkkykeittiöitä, joista on levitetty ja levitetään kumouksellisia oppeja kansojen keskuuteen ja joissa maailmanvallankumousta hyväntekeväisyyden naamarin takana salaa suunnitellaan ja parast'aikaa valmistellaan juutalaisen maailmanvaltiuden pystyttämiseksi. Kun Mussolini Italiassa on kukistanut vapaamuurariuden (ainakin niiden entisen laillisesti sallitun toiminnan)»kansainvälisenä, ulkomailta johdettuna salaisena poliittisena järjestönä ja valtion rauhan uhkana», kuten Mussolinin sanat kuuluivat, on vapaamuurarius kostoksi nyt sotkenut Italian sotaiseen selkkaukseen Abessinian kanssamussolinin ja fascismin kukist a m i s e k s i. Ja kun Hitler on Saksassa lyönyt maahan juutalaisuuden ja sen»pidennetyn käsivarren» vapaamuurariuden, eikä ota valtion virkaan ketään entistä vapaamuuraria, on k.o. sala- ja maailmanjärjestö parast'aikaa kiihkeässä toiminnassa kehittääkseen juonillaan Afrikan paikallissodasta uuden yleisen maailmansodan Hitlerin ja k a n- sallissosialismin kukistamiseksi ja oman suunnitellun juutalaisen maailmanvaltiutensa aikaansaamiseksi eurooppalaisen kulttuurin raunioille. Keinoina ja aseina tässä valtavassa taistelussa maailmanvapaamuurariu della on edellämainittu juutalainen sanomalehdistö, suurfinanssi, bolshevismi ja kaikkivaltiaan juutalaisen pääbolshevikin L i t v novin johdossa oleva kansainliitto. Juutalaiset korkean asteen vapaamuurarit, kuten Venäjän vallankumouksen rahoittaja, pankkiiri Jakob S c h i f f, Amerikan sotateollisuuden ja -muonituksen itsevaltias presidentti B a r u c h, juutalaisnaisen avioton poika, vapaamuurarisuurvaltias, Rooman por. mestari ja jumalankieltäjä Ernesto N a t h a n, jun. talainen korkeanasteen vapaamuurari Alfred N a s. s a u e r sekä suurrabbiinit W i s e ja E 1 k u s ym. suunnittelivat ja perustivat kuuluig san ja huonoon maineeseen tulleen kansainliito n, joka lienee viisain ja viekkain juutalaisen maailmanvalloituksen kaksi naama i- nen taisteluväline,minkä»alliance Israelit e» on maailmaan perustanut. Kansainliitto on perustettu muka inhimillisen oikeuden, eetillisen pasifismin ja maailmanrauhan turvaamiseksi, mutta liitto on todellisuudessa pakotepolitiikkansa takia tälläkin hetkellä maailmanrauhan pahimpana uhkana ja samasta syystä pikemmin uuden maailmansodan aiheuttajana kuin sen estäjänä. Ja liittoudu t- tuaan Moskovan kanssa seikka, mikä on vavahduttanut oikeinajattelevaa maailmaa kansainliitto on antautunut antikristillisyyden, vääryyden, sorron ja maailmanvallankumousaatteen palvelukseen, jota varten se tosiasiallisesti vaikka kulissien takana juutalaisten toimesta oli perustettukin.»a lliance Isr aelit e» on ottanut juutalaisten komissarien johtaman N e u v o s t o- V e n ä j ä n, joka levittää kommunismia kaikkiin maihin ja on julmasti sortanut ja sortaa vieraita kansoja, ehdoitta ja ilman parannuksentekoa kansainliiton jäseneksi ja tehnyt edellämainitusta juutalaisesta Litvinovist a, jonka oikea nimi on jokin Wallach tai Fink els t ei n, kansainliiton neuvoston presidentin. Näin on kansainliitto itse tuominnut itsensä ja sen moraalinen mädännäisyys on käynyt ilmeiseksi koko maailmalle. Lisäksi kansainliitto on harjoittanut aitojuutalaista laskelmallista viekkautta siinä, ettei se ole aikaisemmin pannut pakotteita voimaan Englantia, Ranskaa, Japania eikä Etelä-Amerikkaa vastaan silloin kuin siihen olisi ollut (artiklain mukaan) syytä, koska kansat eivät olleet vielä silloin ehtineet aseellisesti varustautua niin kiireestä kantapäähän asti kuin tällä hetkellä, jolloin on katsottu ajankohdan jo tulleen pakotteiden toimeenpanemiseen Italiaa vastaan, jotta nykyisillä hirmuaseilla saataisiin syttymään uusi ennennäkemätön maailmanpalo ja suurkatastroofi, jonka jälkeen maailmassa ei olisi enää jälellä paljo muuta kuin juutalaisen ennustuksen mukaan kansainvälinen juutalainen suurpankki.

18 18 Onko»puolueeton puolue» ajan vaatima? Nyt olemassaolevat puolueet kuuluvat eittämättämästi»pieniin», siis niihin, jotka alituisesti järkyttävät yhteiskuntaa, olematta miksikään hyödyksi. Ne kuuluvat niihin ilmiöihin, jotka kahlehtivat ihmisten mielet taisteluun itsekkäiden päämäärien hyväksi»suurten» puolueitten esiintymisen väliaikoina. Niitä voidaan verrata siihen porehtimiseen, mikä tapahtuu tulivuorissa suurten purkausten väliajoilla. Sellainen suuri purkaus on äskettäin tapahtunut Saksassa, ja jos tahdotaan löytää se kannattava aate, joka voi muodostaa perustuksen uudelle»suurelle» puolueelle, niin sitä on etsittävä niiden aatteiden piiristä, joiden merkeissä suuri läpimurto mainitussa maassa tapaht u i. Mutta tahdomme heti korostaa, että ne m u o- dot, niissä tämä läpimurto SaksaSsa tapahtui, eivät suinkaan tarvitse muodostua samanlaisiksi muissa maiss a. Eivät edes lähimmät johdonmukaiset seurauksetkaan tule samanlaisiksi. On itsestään selvää, ettänemuoclot ja johdonmukaiset seuraukset, jotka kuuluvat uuden, sanokaamme puolueettoman puolueen muodostamisee'n j a toimintaan, jäävät joka maassa erilaisiksi riippuen niistä erilaisista pu o 1 u e- olosuhteista ja puoluevaatimuksista, mitkä eri maissa vallitsevat, ja ennen kaikkeasiitä, miten suuressa määrinvallassaolevat puolueet ovat ehtineet käyttää väärin asemaansa j.a vakin:- goittaa kansan suuren enemmistön oikeuksia tai muuten aiheuttaneet poliittista mädännäisyyttä ja yleisen hengen rappioitumista. Mikä on se aate; joka riippumatta kansallisista rajoista voidaan eri maissa ottaa uusien muodostettavien puolueitten perustukseksi?.t äm ä a a t.e on todella.oikea ja totinen kansayhteyden aate! Mitä sisältyy tähän aatteeseen? Siinä yhdistyy kaksi toistensa suhteen yhtä tärkeätä tekijää. Ensiksi k i n: ehyt, suuri ja väkevä:kansallinen t i et o i s u u s. Siihen sisältyy historiallisesti oikean rotu- ja kans.ayhteysajatuksen täydellinen käsittämincn. Se sulkee pöis piiristäänkaiken hajoittavan ja keinottclevan kansainvälisyyden. Toinen tekijä on: yhtä ehyt, suuri ja väkevä yli t els k u n- nallisten kansayhteysvelvollisuuksien t u n t o ja käsittäminen. Siis todella oikea ja rehellinen sosiaalinen suhtautuminen yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tästä muodostuu itsestään so.sia- Kansainliiton ja vapaamuurariuden ylijohto»a 11 i- ance I s r a elit e» näyttää nyt ottaneen päämaalikseen edelläkosketellun yleiseurooppalaisen sodan sytyttämisen riippumatta siitä, kumpi puoli voittaa, Italia vai Abessinia. Jos vihattu vapaamuurariuden vastustaja Mussolini näyttää voittavan, yllytetään hänen kimppuunsa Englanti, Euroopan tasapainon säilyttämisen nimessä, mutta todellisuudessa vihatun fascismin kukistamiseksi juutalaisuuden ja vapaamuurariuden jalkojen alle. Mutta jos Abessinia voittaa, kehitetään tällä alkusignaalilla koko värillisen maailman vapaustaistelu valkoihoista Eurooppaa vastaan yhdistämällä tähän valtavaan taisteluun bolshevismin avulla vielä 1 u o k k a s o ta tarkoituksella hävittää koko länsimainen kulttuuri ja murskata Euroopan hegemonia värillisessä maailmassa. Asiallisesti katsoen jää silloin koko Abessinia pikkutekijänä varjoon, ja nykyinen selkkaus saa kansainvälisen juu- talaisen myrkkykeittiöstä johdettuna koko maailmaa koskevat jättiläismäiset poliittiset mittasuhteet. Pahana esteenä tässä kristikansoille kammottavassa, mutta juutalaisilla ihanassa tulevaisuuden perspektiivissä ovat kuitenkin j uut alaisva stais et kansalliset liikkeet erimaissajavarsinkin hit ler i s mi ja f ascism i, joitten järjestelmien murskaamisen juutalainen on suurfinanssinsa, vapaamuurariutensa, sanomalehdistönsä ja bolshevisminsa avulla ottanut historialliseksi tehtäväkseen. Onko tämä suuryritys onnistuva? Vai herä ä- vätkö Euroopan kansat sitä ennen kaikissa maissa kansalliseen kunniantuntoon ja yhtenäiseen isänmaalliseen rintamaan juutalaisten internationaalien taholta uhkaavaa vaaraa vastaan? (asinfrisl(» n:o.2, )

19 19 listinen katsantokanta tämän sanan parhaassa ja todellisimmassa Merkityksessä, mitä ei saa millään muotoa sekoittaa väärään juutalaismarxilaiseen»sosialismiin*. Tämä väärä»sosialismi», joka sisältyy s o s i a- lidemokratian käsitteeseen, on todellisuudessa oikean sosialismin vastakohta, sillä se työskentelee luokk a et u j en hyväksi, jota vastoin todellinen sosialismi juuri siitä syystä, että se on sosiaalista, yhteiskunnallista, työskentelee yhtä paljon jokaisen yksilön etujen hyväksi ollenkaan riippumatta yksilön säädystä, luokasta, ammatista, yhteiskunnallisesta asemasta tai jostakin muusta yksityisluontoisesta tekijästä. Se vaatii ainoastaan, että yksilöiden etupyyteet eivät saa olla kokonaisuuden etujen tiellä. Kaikki puoluepyyteet ja puolue-edut ovat epäsosiaalisia, epäyhteiskunnallisia. Huomaamme siis riittävän selvästi, että ne kaksi tekijää, jotka sisältyvät kansayhteyden aatteeseen, vastaavat kahta käsitettä, nim. kansallisuusaatetta eli natsionalismia ja yhteiskunta-aatetta eli sosialismia. T ästä johtuu Saksassa nimitys k a n- salliss osialism i. Niille, jotka piintyneestä tavasta ovat tottuneet ymmärtämään sosialismilla marxilaista sosialidemokratiaa, voidaan tätä käsitettä selventää nimittämällä sitä kansallisy h t ei s- kun n allisuu d eksi, jos niin haluttaa. Tämän luontoinen poliittinen puolue ei tarvitse sitoa itseään millään agitatoorisilla puoluepykälälupauksilla. Sen on vain sitouduttava tinkimättä noudattamaankahta ratkaisevaa ja määräävää peruspykälää, niin,: 1. tekemään työtä kaikessa voimakkaan kansallisen tietoisuuden herättämiseksi ja työskentelemään joka tilaisuudessa kaikkia h a j o i t- tavia kansainvälisiä liikkeitä vast a a n; 2. ottamaan kaikissa esilletulevissa kysymyksissätodellisen ja oikean sosiaalisen, yhteiskunnallisen kannan, s.o., kalkki esilletulevat kysymykset on käsiteltävä todellisen kansakokonalsuuden ja -yhteyden vaatimusten mukaisesti. Saksanoudattaayhdisttiviä ja koköavia kansallisia suuntaviivoja, Neuvosto- Venäjä taas kansainvälisiä hajoittavia ja hävittiiviä linj oj a, mihin meilläkin samoin kuin koko Skandinaviassa ja useissa muissa maissa puoluepukarit ja heidän äänitorvensa äärimmäisestä punaisesta vasemmistosta mustimpanti taantunumselliaeen oikeistoon saakka varsinkin nykyisin näyttävät tuntevan voimakasta, salaperäistä vetovoimaa. Ja todetessamme tämän me olemme jälleen tulleet ydinkysymykseemme, jonka olemme tämän kirjoituksen otsikossa esittäneet: mitä suuntaviivoja talidot sinä, arvoisa kansalainen, noudattaa? Kansa 1, lisiako vai kansainvälisiä suunta. 'Viiaroja? Tämä on-se rajaviiva, jonka täytyy olla ratkaiseva uutta puoluetta luotaessa! Kuten kaikesta huomataan, maaperä on meidänkin maassamme- todelliselle kansallisyhteiskunnalliselle puolueelle sangen otollinen. Pääasia on vain, että me, jotka emme usko puoluepoliitikkojen kaunomaalauk, suin, joilla he koettavat Suuria yhteiskunnallisia epä, kohtia peit&lä, emme anna minkäänlaisten silmän, kääntötemppujen hämäistä itseämme, vaan luotamme ainoastaan todellisuuteen perustuvaan terveeseen hara kintaamme. Uusi kansallisyhteiskunnallinen puolue ei voi kasvaa ylivoimaiseksi muutamassa vuodessa, joten puoluepoliitikot, olkaa aivan rauhallisia! Siitä on vielä pitkä matka diktatuuriin. Tällainen puolue pyrkii valtaan vain kehityksenkulun tietä, ja siinä se kyllä onnistuakin. Koko maailman kansakuntien keskuudessa tapoit.* tuu parast'aikaa liikehtiminen, jonka seurauksena tulee olemaan kansojen jakaantuminen kahden toi-, silleen ääritnmäisen vastakkaisen maailmankatsomuksen edustamiin leireihin. Olemme nähneet, miten keskustapuolueet kaikissa maissa ovat kadottaneet heikolla pohjalle perustuvan jalansijansa muodostaen jyrkän kuilun, jonka molemmille puolille valtavat kansanjoukot ryhmittyvät. Kuilun toiselle puolen kokoontuvat ne voimat, jotka. jo yli puoli vuosisataa ovat rakentaneet perustuksensa kansainvälisyyden epämääräiselle pohjalle ja jotka tahtovat sitoa ihmis, kunnan materialismin ahnaisiin lonkeroihin. Tämän voimaryhmän keskus sijaitsee. Moskovassa, ja een pyrkimyksenä on imeä kuiviin kansakuntien elin, voima, saattaa kansat rappiolle (Neuvosto-Venäjän vanha sekä Espanjan ja Ranskan uudet esimerkit) tehdäkseen ne sitten kansainvälisen juutalaisen rahaa mahdin ja juutalaisimperialististen maailmanvaltiusa pyy teiden työjuhdiksi ja nöyriksi käskyläisiksi. Kuia lun toisella puolen seisovat inhimillisyyden jalojen aatteiden ja kansallisen hengen esitaistelijat, jotka vielä uskovat henkisiin elämänarvoihin ja kansakun4 tien keskinäiseen sopuun ja yhteisymmärrykseen klub* sallisten rajojen ylitsekin. Tämän kansallisuusaatteen läpitunkeinan uuden ideologian voimakkain ja määrä, tietoisin edustaja ja esitaistelija on uusi Saksa. Maa, ilmassa on syntynyt ankara taistelu hyvän ja pahan välillä, elämää ja sivistystä hävittävän, bolshevisa missä ruumiillistuneen kansainvälisyyden ja elämää ja sivistystä palvelevan ja edistävän, kansallisyhteisq kunnallisessa ideologiassa rnumiillistuneen ItansalIN suusaatteen Edellisen asiamiehet matkustelevat ympäri maa4 ilmaa ja-koettavat kaikkialla hikvittalt kansojen.hey4

20 20 Kultakanta kansainvälisen taloudellisen keinottelun ja työnriiston voimanlähde. Arthur Kitson esittää taloudellisten maailmanpulien todelliset syyt. Puhuessaan yleismaailmallisesta talouspulasta sanoi Suomen Pankin mahtava pääjohtaja sir Risto Ryti kerran, että tavaroiden hinnat olivat kautta maailman alkaneet»j o s ta in s y y s t ii» aleta. Bank of England'in vielä mahtavampi pääjohtaja sir Montagu Norman on väittänyt maailman nykyisen taloudellisen tilanteenolevan»hänen ymmärtämyksensä ylä p u ole 11 a».. Use'immat maailman tunnetuimmat talous- ja valtiomiehet yrittivät vakuuttaa ihmisille»ettei kuka-an ole mitenkään v.ointit ennustaa maailmanpulan syntymistä.» On kuitenkin olemassa mies, englantilainen Ar t h ur Kit s o n, joka on jo v julkaisemassaan teoksessa»a Scientific Solution of the Money Question» (Eräs rahakysymyksen tiedeperäinen ratkaisu):onselvästi ennustanut sekä maailmansodan että yleismaailmallisen talouspulan syntymisen välttämättömyyden, ellei perusteellisesti muuteta'' nykyistä rahajärjestelmää. Ja aina siitä lähtien on tämä mies jatkuvasti taistellut ihmisten taloudellisia ennakkoluulöja ja harhaoppeja vastaan. A r t h ur Kit s o n lähti vuonna 1893 nuorena insinöörinä Englannista Amerikkaan, jossa hän jo seuraavana vuotena julkaisi edellämainitun teokiensa. Hän oli etevä teknikko, jonka keksinnöille on myönnetty monta sataa patenttia. Hänen kekshnänsä»kitsonin valaistus» antoi aikoinaan t y ö t ä j a toimeentulon 5 0,0 0 0:11e työläisell'c. Isänmaalleen hän luovutti valaistusmenetelmänsä ilmaisen käyttöoikeuden. majakoita varten, ja :se tuli tunnetuksi»merimiehen ystävän» nimellä. 'Se otettiin käytäntöön myös rautateiden valaistusta varten m:m. Siperiassa, Intiassa; Itävallassa, Unkarissa ja Rumaniassa. K i t s o n oli 'uranuurtaja puhelintekniikan alalla ja rakennutti useita satoja maileja puhelinlinjoja Amerikan länsivaltioliiin. Hän osti Daimlerin voimavaunupatentit Amerikkaa varten ja ryhtyi jö ennen Henry Fordia valmistamaan voimavaunuja. Hän perusti sähkölampputehtaita. Philadelphiaan ja Atlantic Hänjohti WeStern Electric Manufacturing Companyn laboratoriota New 'Yorkissa. Hän oli Philadelphian kuuluisan Franklinin instituutin jäsen ja sai siltä kunniamitalin keksintöjensä vuoksi valais- tymisen perustukset, sillä he. koettavat saada vniton hajoituksen ja hävityksen tietä. Jälkimmäisen aatteen kannattajat työskentelevät: taas kukin omassa maassaan oman kansakuntansa eheyttämiseksi ja kokoamiseksi kansayhteyden ja -kokonaisuuden palvelukseen:. He pyrkivät.voittoon eheyttämisen ja kokoamisen tietä. Nämä kaksi voimaa, negatiivinen ja positiivinen, pahan ja hyvän vallat, eivät voi koskaan ojentaa toisilleen sovinnon kättä.. Minkäänlainen kömpromissi ei voi tulla' kysymykseen sillä kysymys on joko elämästä tai kuolemasta. Sen vuoksi on jokaisen kansakunnan tiedettävä tiensä. Samasta syystä on myös erinomaisen vaarallista viehättyä ulkopoliittisiin suuntauksiin sellaisiin- maihin, joiden hallitukset eivät ole tuoneet julki tahtonsa vilpittömyyttä hävittåvän tai rakentavan kansojen välisen politiikan suhteen' sisä-- ja ulkopoliittisilla linjoilla. Tällainen,Maa on min.'nykypäivien.ruatsi marxilai- sine, bolshevikiystävällisine hallituksineen. Mutta me toivomme, 'että Ruotsin kansa vielä 'yhdennellätoista hetkellä löytäälien nousuun, mikä asettaa sulun siellä yaltaanpäässeen turmiollisen kansainvälisen vaikutuksen tuhotulvalle. Me uuden r ktinsallisen politiikan kannattajat ja tienraivaajat.tahdomme, siis luotavaksi sellaisen uuden puolueen,- joka käsittää kaikki ne v oimat, jotka ovat huomanneet, ellei yhteiskunnan uudistuksen ja kansakokonaisuuden ja -yhteyden luomisen tiellä päästä mihinkään 'nykyisin vallassaoleviin puolueisiin turvaulumalla. Ajankohta ja ajan henki vaatii uutta poliittista puoluetta, joka sulkee piiriinsä kaikki ne kansalliset tahdot ja voimat, jotka pyrkivät poistamaan kaiken hajoittavan kansainvälisyyden uuden suuren kansallisen uudestisyntymisen, ja kansallisyhteiskunnallisen uudistuksen' tieltä. Y. W. Jalander. (hsintristik n:o 6-2', 1636.)