Haltsari7 Kevät 2013 Kevät 2013

Transkriptio

1 Haltsari7 Kevät 2013

2 sisällys aino ylipiessa, toimittaja 3 Pääkirjoitus 4 Ranskan matkan päiväkirja 6 Suomalaiset sanonnat 7 Yleisönosastokirjoitukset 8 Vaihtareita Tyllillä part 2 9 Reseptit 10 Tekemistä kesäksi 11 Kesä-gallup 12 Eläkepäivien viettoon 14 Testi 16 Kuvagalleria 18 Novelli 19 Runo 20 Arvostelut 23 Kolumni 24 Mercventures 26 Vessataidetta Tyllillä 27 Muistokirjoitus ja deitti-ilmoitus 28 Kysy mitä vain osoite: Tornion Yhteislyseon lukio, Hallituskatu 7, Tornio painopaikka: Tornion kirjapaino kansikuva: Maiju Rantama kiitos: Anna-Maija Niskavaara ja Jaana Stoor sekä tukijat veera kinnunen, toimittaja ville kinnunen, toimittaja iiro keinänen, toimittaja anna markkula, toimittaja sanna halmkrona, toimittaja maiju rantama, taittaja 2

3 pääkirjoitus Aurinkoinen tervehdys kaikille! Ah, mikäpä olisikaan varmempi kouluvuoden päättymisen merkki kuin keväinen lehtemme? Ensi vuonna saatte päätellä kesän hitaan, mutta varman tulon joistakin paljon luonnonmukaisemmista merkeistä (tiedustelut Maukalta), sillä tämä numero saattaa valitettavasti jäädä näillä näkymin viimeiseksi Haltsari 7 -nimeä kantavaksi lehdeksi vaihtaessamme koulurakennusta. Ja muuttohan ei siis mitenkään vaikuttanut oppitunteihin. Opettajammehan eivät ole mutisseet jo muutettujen tavaroiden perään, eivätkä oppilaat ole istuskelleet muuttovaiheessa olevilla pulpeteilla tai kolhineet nilkkojaan laatikoihin ja muovisäkkeihin. Joko joukkoharhaa on ollut liikkeellä, tai meille luvattiin hieman liikoja. Mutta jo riittää mussutus muutosta - Mercuriaan mennään, mukisimme tai emme. Siksi otimmekin palan armaan Hallituskatu 7:n henkeä vessakirjoitusten muodossa mukaamme ja heitimme muutenkin vesilintua viime vuosien hieman naistenlehtimäisiksikin kutsutuilla teemoilla. Revimme ilon irti asettamalla teemaksemme kaiken kattavan kaaoksen. Halusimme vapaat kädet viimeisen Haltsari 7:n kunniaksi, ja lehtemme onkin yllätyksellisempi kuin koskaan: totutusta astetta visuaalisempi kokonaisuus täynnä klassikkoja ja hykerryttäviä juttuja! Näin muutamia mainiten makeat kesänviettotärpit, haikea hyvästijättö rakkaalle koulurakennuksellemme, näsäviisasteluosasto Kysy mitä vain sekä sokerina pohjalla metka testi opettajiemme lukioaikaisilla kuvilla höystettynä ja monia, monia muita juttuja! Armaista sivistyksemme koulijoista puheen ollen, heistäkin voi jo havaita kaipuun kesälaitumille, kun kerran Tornio sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla ja näppäimistö hyppii silmille. Mutta pistetään kesälomantarpeen piikkiin. Kiitokset jälleen mahtavasta vuodesta! Eiköhän jokainen ole onnistunut oppimaan edes jotakin? Jos ei muuten, niin ainakin virheistään. Nyt on aika kirmata nauttimaan kesälaitumien tuoksuista. Nauttikaa ja virkistäytykää oikein olan takaa! milla simula, päätoimittaja 3

4 Ranskan matkan päiväkirja sunnuntai Päivä alkoi kello 5.00 järkyttävän voimakkaalla herätyskellon älämölöäänellä. Kaikki könysivät pirteinä 4 tunnin yöunien jälkeen ylös tai alas kerroslavereiltaan, ja sitten hyppäsimme Tikkurilassa pois junasta. Helsinki-Vantaan lentoasemalta lensimme Frankfurtiin Saksaan, mistä matkamme jatkui bussilla laajojen peltojen ja riveihin istutettujen metsäpalstojen välistä Ranskan puolelle. Strasbourgin hotellille tulon jälkeen hajaannuimme pikkuporukoihin ja menimme kulttuurilounaalle naapurissa olevaan McDonald siin, minkä jälkeen lähdimme kaupungille palloilemaan. Hotellimme sijaitsi vanhan kaupunginosan alueella, missä oli paljon hienoa arkkitehtuuria ja kauppoja. Näimme kaduilla myös muutamia muita Euroscola-tapahtumaan osallistuvia oppilaita eri maista. Illalla palasimme hotellille katsomaan jalkapalloa, jonka lomassa kävimme myös iltapalalla alakerran kebabbilassa. maanantai Tänään kävimme EU-parlamentissa. Päivä alkoi 6.00 ranskalaisella aamupalalla, eli laihaa kahvia, patonkia, umpinaisia suklaaviinereitä sekä kroissantteja + Nutellaa tai marmeladia. Sitten ajoimme ratikalla parlamenttirakennukselle, jossa oli jo useita erimaalaisia oppilasryhmiä jonottamassa lentokenttätasoiseen turvatarkastukseen. Alkukahvien jälkeen pääsimme itse istuntosaliin meppien paikoille seuraamaan aloituspuheenvuoroja. Lounaan jälkeen kukin kokosi itselleen neljän hengen ryhmän, jolla osallistuimme EU-tietokilpailuun. Sitten muodostimme ennalta annettujen tehtävien perusteella noin 50 hengen monikansallisia työryhmiä, joissa keskustelimme eri aiheista, kuten sukupuolineutraalin avioliiton virallistamisesta ja marihuanan laillistamisesta. Keskustelun lomassa oli kivaa tehdä tuttavuutta tuntemattomien kanssa ja ennen kaikkea huomata oman kielitaidon tasokkuus. Myöhemmin työryhmien keskustelujen tulokset luettiin täysistunnossa. Lopussa kilpailtiin vielä Eurogame-tietokilpailun finaali, jossa Suomi menestyi hienosti: Sanna Halmkronan joukkue voitti opiskelijoiden kilpailun sekä lisäksi Kaija Savikuja oli opettajien voittajajoukkueessa. tiistai Lähdimme aamulla koko ryhmän voimin paikallisen oppaan kanssa kiertelemään kaupungille. Kauniissa vanhassa kaupungissa oli hienoja taloja sekä paljon pieniä viihtyisiä puoteja, muun muassa erittäin voimakkaasti tuoksuva homejuustokauppa sekä suklaaseen erikoistunut putiikki. Lähes kaikki paikalliset virastot, yliopisto sekä yläaste toimivat upeissa, jopa vuosisatoja vanhoissa kivipalatseissa, mikä herätti suomalaisessa välittömästi kateutta. Myös valtava katedraali oli todella vaikuttava koko komeudessaan. Loput iltapäivästä kuluikin kaupungin pienemmässä kauppakeskuksessa, jossa oli vaivaiset 120 kauppaa. 4

5 Euroscola Lukioille ja ammatillisille oppilaitoksille (16-18-vuotiaille) tarkoitettu Euroopan parlamentin ohjelma Nuorten kokous, johon kutsutaan koululaisryhmiä eri puolilta EU:ta Järjestetään Euroopan parlamentin tiloissa Strasbourgissa 20 kertaa vuodessa Teemana Euroscola tekemällä oppii Opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus tutustua EU:n päätöksentekoon ja mepin työhön päivän ajan keskusteluiden, äänestysten ja työryhmien kautta. Strasbourg Sijaitsee Ranskassa Saksan vastaisella rajalla Asukkaita noin , Ranskan 7. suurin kaupunki Roomalaiset perustivat kaupungin noin 300-luvulla Euroopan unionin parlamentin päätoimipaikka Kaupungissa on myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sekä Euroopan neuvosto Strasbourgin yliopisto on Ranskan suurin Kaupunki on ollut historiansa aikana useasti sekä Ranskan että Saksan vallan alla Strasbourgin 142 metriä korkea katedraali oli vuosina maailman korkein rakennus Strasbourgin keskustan vanha alue Petite France on Unescon maailmanperintökohde. ville kinnunen 5

6 Suomalaiset sanonnat ja nykymaailma Suomalaisille sanonnat ovat muiden kansojen tavoin perinne. Ne ovat osa kansallista identiteettiämme. Esimerkiksi sanonta Mikä ei tapa, se vahvistaa! kiteyttää hyvin erään keskeisen suomalaisen arvon, sisun. Sanonnat eivät kaikessa arkisuudessaan ole kuitenkaan keksimällä keksittyjä. Niistä melkein jokaisella on jokin todellisuuteen pohjautuva syntytarinansa, joista jotkin ovat syntyneet varsin hauskasti. Esimerkiksi koko Suomen kansalle tuttu sanonta Lentää kuin leppäkeihäs on saanut alkunsa ajasta, jolloin olympialaisissa menestyneet keihäänheittäjät ovat olleet pikkupoikien idoleita. Maaseudulla kasvoi runsaasti puita ja intohimo keihäänheittoa kohtaan oli kova, joten leppä oli yleisenä puulajina oiva materiaali keihäisiin. Olipa se vielä erittäin halpakin verrattuna kalliisiin teollisuusmuoveihin. Pauli Nevalan Tokion olympiavoiton (1964) jälkeen Suomessa veistettiin parissä päivässä kymmeniätuhansia leppäkeihäitä. Tällöin myös lepästä tehdyt aidanseipäät saivat kovaa kyytiä. Toivotaan vain, etteivät lehmät huomanneet aidassa ammottavia aukkoja. Suomen kielen kantamuodoissa leppä tarkoitti myös vaarallisesti ja nopeasti liikkuvaa esinettä eli asetta. Osa sanonnan pohjaa voi löytyä siis myös sieltä. Jos taas sanot, että sinulla on Matti kukkarossa, käytät sanontaa, joka pohjautuu alun perin Raamattuun ja sieltä Matteuksen evankeliumin kohtaan (Mt 28:20), joka kuuluu: Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Matti kukkarossa -sanonnassa annetaan siis olettaa Matilla olevan loputon vuokrasopimus lompakoissamme asumiseen, maailman loppuun asti. Saksalaisilla sen sijaan ei ole Matti kukkarossa vaan Matti on loppu, joka tarkoittaa jonkin olevan lopussa terveydellisistä tai taloudellisista syistä. Sanonta Päivä on pulkassa juontaa juurensa hiukan varhaisemmasta Suomen historiasta, jolloin maalla eläminen oli pääasiallinen asumismuoto. Maalla oli tapana kaivertaa päivän aikana tehdyt asiat eräänlaiseen puupalikkaan, jotta pysyttäisiin kärryillä esimerkiksi maatilalla tehdyistä töistä. Kyseistä palikkaa kutsuttiin pulikaksi, josta se on ajan saatossa lyhentynyt pulkaksi. Kun sanomme päivän olevan pulkassa, tarkoitamme siis, että olemme kaivertaneet jonkinnäköiseen puupalikkaan tiivistelmän päivän aikana tapahtuneista asioista. (Ei näin ollen ole ihme, että Suomessa polttopuiden kulutus on maailmanlaajuisesti suurta.) Usein käytetty sanonta Täynnä kuin Turusen pyssy pohjautuu myös mielenkiintoiseen tarinaan, jolla voi olla todellisuuspohjaakin. Taru kertoo Pielisjärvellä asuneen miehen, jota kutsuttiin Turuseksi. Hän harrasti ystäviensä kanssa silloin tällöin ryöstöretkiä rajan taakse, ja Suomeen palatessa heillä oli tapana ampua kunnialaukaus rajaa ylitettäessä. Ikäväkseen Turunen ei voinut sitä eräällä ryöstömatkalla tehdä hänen pyssynsä ollessa täynnä kolikoita. Häntä ei liene kuitenkaan suuremmin aseen toimintakunnottomuus harmittanut. Ensimmäinen päivä on pahin hirressäkin. 6 iiro keinänen

7 Yleisönosastokirjoitukset Kellari - pyhättö vai pornoluola? Harmikseni olen saanut kuulla oppilaskuntamme tiloista eli kellarista purnattavan turhankin usein epäsiistinä sikolättinä, nuuskahuoneena ja milloin milläkin sitä solvaavalla nimellä. Kellari on sitä käyttäville pyhä. Reaktio kellarin taannoiseen sulkemiseen oli valtaisa, ja hipsterit nousivat barrikadeille. Tarkoituksemme kellarissa ei ole sotkeminen tai minkään muunkaanlainen pullikointi henkilökuntaa vastaan, vaan ajanvietto kavereiden kanssa rauhallisessa ympäristössä väli- ja hyppytunneilla. Meidän kellarinkäyttäjien keskuudessa kuuma puheenaihe on ollut muutto Mercuriaan. Onko siellä samanlaista paikkaa tälle eliittijoukolle, joka haluaa vain repäistä irti arjesta niillä lyhyillä välitunneilla, joita päivän aikana on? Entä saammeko vanhat kunnon ripulin väriset sohvat mukaamme? Toivomme henkilökunnan vastaavan kellarikansan viimeiseen sotahuutoon. Lopen uupunut Live-musiikkia alaikäisillekin Mitä musiikkitapahtumia on Torniossa alaikäisille? PMMP, Ismo Alanko ja J. Karjalainen kyllä ravaavat täällä, mutta missä? No, baareissapa tietenkin, joista Umpitunnelissa ikäraja on K18, Kaupunginhotellissa jopa K22! Twincity-festivaalitkin ovat vain täysi-ikäisille. Pitääkö alaikäisten viatonta, koskematonta mieltä suojella siltä sokeeraavalta näyltä, että aikuiset, kuten huhut kertovat, saattavat ottaa vettä väkevämpää julkisella paikalla? Vai varjellaanko heidän korviaan kovalta melulta, koska he eivät vielä osaa käyttää korvatulppia? Mikä vika oli vuoden 2010 Twincity-festareissa, joissa oli kaljoittelevien ja kaljoittelemattomien puoli? Mielestäni on suurta vääryyttä jättää alaikäiset ulkopuolelle hienojen artistien konserteista, parhaimmillaan maailmaa järisyttävistä kulttuurikokemuksista. Sitä paitsi lipputulot esimerkiksi Umpitunnelissa kasvaisivat ja artistit saisivat isompia yleisöjä. Usein vielä esiintyvien artistien suurin kuuntelijakunta on alle 18 vuotta. Musiikkityttönen 17 v. Informaatiokatkoksia Olen jo melkein kaksi vuotta miettinyt lukion ja ammattikoulun erikoista yhteistyötä. Olen ammattilukiolainen ja näiden kahden menneen kouluvuoteni aikana olen omasta mielestäni jäänyt paitsi monesta tärkeästä tapahtumasta, koska informaatio on jäänyt vähäiseksi ainakin ammattikoulun puolelta. Lukion Wilma toimii hyvin, jos sitä vain muistaa katsoa ammattikoulujakson aikanakin, mutta ammattikoululta en koe saavani mitään informaatiota mistään! En ole ollut yksissäkään koulukuvissa näiden vuosien aikana, koska olen ollut Kemissä ammattikoulussa silloin, kun lukiolla on kuvat otettu, ja taas silloin lukiolla, kun ammattikoulussa on ollut kuvaukset. Kummastakaan koulusta en viitsi lintsata kuvien takia. En edes tiedä, olisiko se hyväksytty poissaolo. Lisäksi kun on kokeiden palautukset lukiolla ja ilmoittaa opettajalle ammattikouluun, että menee palautuksiin, niin sieltä tulee inhottavaa mutinaa ja valitusta, kun on poissa. Miten tässä oikein pitäisi menetellä? En ymmärrä, mikseivät ammattikoulu ja lukio voisi sopia kunnolla säännöt siitä, että informaatiota täytyy antaa, vaikkei olisikaan kyseisellä koululla juuri silloin. Mielestäni sen pitäisi olla ok, jos olen esimerkiksi kokeiden palautuksissa, koska se kuuluu opintoihini. Koen olevani aivan pihalla näiden kahden koulun välillä. Alulainen 7

8 Vaihtareita Tyllillä part 2 Tyllin lukuvuosi on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen kansainvälinen, sillä olemme saaneet vieraaksemme yhteensä neljä vaihto-oppilasta. Viimeisenä heistä on tullut 15-vuotias itävaltalainen Tina. Tina Pilgerstorfer istuu tummanvihreällä nojatuolilla tottuneesti. Hän on ollut Suomessa jo kahdeksan kuukautta ja viipyy kesäkuuhun. Vaihtarikuukausia kertyy siis lähes vuosi. - Valitsin alun perin vaihtomaaksi Irlannin. Kun en päässyt sinne, päätin tulla Suomeen, koska se sijaitsee pohjoisessa ja pohjoinen on aina kiehtonut minua. Kaikki muut haluavat aina Yhdysvaltoihin tai esimerkiksi Costa Ricaan. Nämä maat eivät kuitenkaan kiinnostaneet minua, Tina sanoo ja keskusteluun nousee fakta, että ihostaan ei pääse eroon, kun on liian kuuma, mutta sen sijaan vaatteita voi kylmällä aina lisätä. Suomessa kiehtoi myös se, että talvella täällä on lähes ympäri vuorokauden pimeää, kun taas kesällä valoisaa. - En osaa puhua suomea vielä kovin hyvin, mutta lukeminen ja kirjoittaminen sujuvat paremmin. Suomi on vaikea kieli, koska se on niin erilainen verrattuna muihin. Siinä on paljon samankuuloisia sanoja ja lisäksi kymmeniä sanoja samalle asialle, esimerkiksi sanalle mäki löytyy monta vastinetta, Tina kertoo. Suomalaisia hän kuvaa mukaviksi ja suvaitsevaisiksi ihmisiksi, jotka puhuvat suoraan eivätkä jaarittele. Asiat hoidetaan yksinkertaisesti ja nopeasti eikä jäädä jarruttelemaan johonkin yksityiskohtaan, vaikka silti jotkin asiat etenevät Tinan mielestä liian hitaasti. Suomen ja Itävallan koulujen välillä on Tinan mukaan paljon eroja. Suomessa koulu on vapaampaa ja rennompaa. Oppilas saa itse päättää asioista enemmän. Opettajat ja oppilaat kutsuvat toisiaan etunimillä ja jopa lempinimillä, Itävallassa tilanne on toinen. - Meillä ei ikinä kutsuttaisi opettajia etunimeltä, vaan heitä puhutellaan herroiksi ja rouviksi sukunimen kera. Myös opettajat kutsuvat oppilaitaan sukunimillä. - Talvi oli odotusten mukaan pimeä ja tuntui oudolta. Outoutta lisäsi se, että aamulla kouluun mennessä taivaalla loisti kuu ja iltapäivällä kotiin palatessa aurinko oli jo laskemassa. Pimeää oli siis jatkuvasti, Tina ihmettelee. Hän sai kuitenkin huomata, että kaikkeen tottuu yllättävän nopeasti. Ensin -1 C tuntui kylmältä ja -15 C vielä paljon kylmemmältä. Lopputalvesta -15 C tuntui kuitenkin jopa lämpimältä. Haastattelun loppuun on pakko kysyä, mitä kaunista tai mieleenpainuvaa Tina on löytänyt Suomesta käyntinsä aikana. Hetken asiaa mietittyään hän vastaa silmät sädehtien: - Sauna, siitä minä pidän ja sitä tulee varmasti ikävä, kun palaan kotiin. 8 sanna halmkrona ja veera kinnunen

9 Täytetyt kanapihvit pekonilla resepti Kesän ja grillikauden lähestyessä on hyvä olla jokunen kiva resepti takataskussa. Nämä kanapihvit sopivat niin kavereiden kanssa saunaillassa grillattaviksi kuin tavalliseksi arkiruuaksikin. Tarvitset: paksuja maustamattomia kanafileepihvejä 1/hlö valkosipuli- tai yrttituorejuustoa pippuria, suolaa ja paprikamaustetta 2-3 pekonisiivua jokaista kanapihviä kohden cocktailtikkuja Laita grilli kuumenemaan. Leikkaa kanafileet taskuiksi tekemällä reikä kylkeen ja kovertamalla sisusta taskuksi. Pyri pitämään reikä mahdollisimman pienenä, ettei täyte valu myöhemmin grilliin. Rouhi myllystä pippuria fileetaskun sisään sekä lisää myös ripaus suolaa sekä paprikajauhetta. Ahda taskut täyteen tuorejuustoa, pistä fileen reikä umpeen parilla cocktailtikulla ja kietaise muutama pekonisiivu paketin ympäri mahdollisimman tiukasti. Paista molemmilta puolilta grillissä, kunnes kana on kypsää ja pekoni herkullisen rapeaa. Tarjoile uusien perunoiden ja voikastikkeen kanssa. Salaatin tekemisen sijasta voit työntää grillivartaisiin esimerkiksi paprika-, kesäkurpitsa- ja sipulipaloja, sieniä sekä kirsikkatomaatteja ja juustoa. Tuore ananas kruunaa aterian. Kuvassa olevan annoksen kasvikset kuullotettiin pannulla. ville kinnunen Voit muunnella reseptiä omien makumieltymystesi mukaan. Valmistaminen onnistuu vaivatta myös uunissa. Mikäli vielä jäi nälkä, voit tehdä jälkiruuaksi suklaabanaaneja: muutama banaani reilu rivi suklaalevystä yhtä banaania kohti jäätelöä Viillä banaanien kylkeen pitkä, lähes banaanin halkaiseva viil to. Älä kuori banaaneja. Tunge viilto täyteen suklaapaloja. Lämmitä grillissä, kunnes suklaa on sulanut. Älä kuitenkaan paista. Tarjoile jäätelön kera. 9

10 Tekemistä kesäksi Lähimatkailua ja muuta mukavaa Kovin monella opiskelijabudjetilla elävällä ei ole varaa tai mahdollisuutta lähteä kesällä lomailemaan ulkomaille paljon Haaparantaa pidemmälle. Siksi onkin paikallaan miettiä, mitä hauskaa voi keksiä omassa kotikaupungissaan tai sen lähettyvillä. Kesäpiknikin voi järjestää niin olohuoneen lattialla, takapihalla kuin puistossa tai rannallakin. Vinkkejä täydelliseen piknikkiin löydät tästä osoitteesta: Aspen Karting Klubb -kartingrata löytyy Ruotsin Vojakkalasta: Roadtripin voi järjestää pienemmässäkin mittakaavassa kuin Route 66. Kohtuullisen matkan päässä olevia kohteita ovat esimerkiksi Ruotsin puolella Luleå ja Seskarön saari uimarantoineen. Kotimaassa auton nokan voi suunnata vaikkapa kohti 50 kilometrin päässä Oulusta sijaitsevaa Hailuodon saarta. Myös Tornion kylät -kierros on varteenotettava vaihtoehto automatkalle: Könölä, Ruottala ja Karunki tutuiksi! Lähde päiväksi Ikeaan leikkimään kotileikkiä kavereidesi kanssa. Nälän yllättäessä käykää tankkaamassa lihapullia tai hot dogeja. Sadepäivän leffat top 5 Taru Sormusten herrasta maraton (mielellään pidennetyillä versioilla!) One Day Sinä päivänä Into the Wild Kesän Must Do -lista Saippuakuplien puhaltaminen Uiminen meressä, järvessä ja joessa (ja ojassa, paljussa ja lätäkössä) Jätskikiskalla käynti Syö liikaa mansikoita Päätön juoksentelu kesäsateessa Juhannusjuhlat Grillaaminen (itsensä auringossa ja ruuan grillissä) Päivät, jolloin et tee oikeastaan yhtään mitään. 10 Tv-sarjojen (suositeltavia vaihtoehtoja esimerkiksi How I Met Your Mother, Skins, Pretty Little Liars) tuotantokausi (-kaudet) putkeen *Lukiolaisen hikarivinkki: harjaannuta kielikorvaasi ja luetunymmärtämistä käyttämällä elokuvissa vieraskielisiä tekstityksiä, tai jätä ne pois kokonaan. aino ylipiessa

11 markku välimaa, biologian ja maantieteen lehtori Kesä-gallup 1. Mikä on paras tapa viettää kesäpäivää? 2. Mihin paikkaan haluaisit matkustaa Suomessa ja ulkomailla? 3. Mikä on lempijäätelösi? 4. Kerro yksi parhaista kesämuistoistasi. sonya jämsä, 11b Rannalla kavereiden kanssa tai sitten matkustellessa. Suomessa Helsinkiin ja ulkomailla Sanotaan vaatimattomasti, että koko maailma. Suklaan ja mangon yhdistelmä. Viime kesänä, kun olin espanjalaisten kavereideni kanssa Toledossa. minttu-maria koskela, alu Alkukesällä parasta on lökötellä auringossa hyvän kirjan kanssa, loppukesästä taas perhokalastus Tornionjoella. Islanti on vielä näkemättä. Sinne olen halunnut jo pidempään matkustaa, mutta reissusuunnitelmat ovat peruuntuneet useasti. Suomessa haluaisin palata Kuusamon Kiutakönkäälle yliopiston tutkimusasemalle muistelemaan menneitä. Hilla-Aino-jäätelö. Kello on noin puoli neljä aamulla, olen kalastamassa Tornionjoella ja katselen, kun Suomen ja Ruotsin puolten maalaiskylät heräilevät uuteen aamuun. Sellaista äänimaisemaa ei löydy enää mistään. väinö juntura, 12c 1. Piknik kavereiden kanssa kuunnellen hyvää musiikkia, syöden mansikoita ja si len kuohuvaa! 2. Suomessa aivan Ylä-Lappiin, ulkomailla Espanjaan. 3. Mango-meloni. 4. Viimekesäinen Kalajoen juhannus. Käytiin ui massa vaatteet päällä meressä, vaikka oli hirveän kylmä, tanssittiin pakettiautojen välissä ja viritettiin porukka yhteislauluun keikalta palatessa. aino ylipiessa Rannalla auringossa makoillen. Suomessahan kaikki paikat ovat hyviä, ja Ranska olisi siisti maa. Valion päärynäjäätelö. Viime toukokuussa luokkaretkellä ollessamme hypittiin Viitasaaren ABC:llä uimaan järveen, josta jäät olivat juuri sulaneet. Siitä voi päätellä veden lämpötilan. 11

12 12 Eläkepäivien viettoon Seppo Kemppainen, monta vuosikymmentä opettajana toiminut konkari, pääsee nyt nauttimaan hyvin ansaituista eläkepäivistä. Haastattelin Seppoa ja kysyin häneltä hänen urastaan opettajana, eläkesuunnitelmistaan sekä hänen rakkaasta harrastuksestaan: valokuvauksesta. Seppo opettajana Kysyessäni Sepolta, miten hän päätyi juuri biologian ja maantieteen opettajaksi, hän vastaa tehneensä nuorempana ammatinvalintatestejä, jotka suosittelivat hänelle luonnontieteisiin liittyviä ammatteja. Niinpä Seppo ylioppilaaksi päästyään haki Oulun yliopistoon lukemaan biologiaa ja pääsikin heti ensimmäisellä hakukerralla yliopistoon sisälle. Seppo on ollut tyytyväinen työhönsä opettajana, eikä hän osaisi edes kuvitella itselleen mitään toista ammattia. Hänen mukaansa oppilaat ovat olleet pääsääntöisesti mukavia opetettavia, mutta hänen toimiessaan yläasteen opettajana esiintyi luokassa välillä levottomuutta, mikä on kuitenkin melko luonnollista siinä ikävaiheessa. Kun kysyn häneltä hänen uransa mieleenpainuneinta kohokohtaa, kertoo hän sen olleen Globe Arctic POPs -projektin matka Alaskaan. Myös Islannin matka on jäänyt hänen mieleensä. Seppo kertoo jäävänsä eläkkeelle hyvällä mielellä ja sanoo, ettei ole mihinkään pettynyt. Lisäksi hänen eläkkeelle siirtymisellään on melko pehmeä lasku: hänellä ei nimittäin ollut tänä vuonna yhtään kurssia opetettavana ja viime vuonnakin ainoastaan yksi. Eläkesuunnitelmista kysyttäessä hän sanoo, että elämä jatkuu samaan malliin kuin ennenkin ja valokuvaus on varmasti suuri osa hänen eläkepäiviään. Seppo mainitsee, että lukion henki on ollut hyvä ja sekä työtoverit että oppilaat ovat olleet kivoja, joten niitä hän saattaa jäädä kaipaamaan eläkkeelle siirtyessään. Kun kysyn, olisiko hänellä jotain yhteisiä terveisiä meille lukion opiskelijoille, miettii hän hetken, mutta sanoo sitten lyhyesti ja ytimekkäästi: Jatkakaa samaan malliin ja olkaa ahkeria. Seppo kameran linssin takana Koska Seppo tunnetaan taitavana luontokuvaajana, kysyn häneltä tarkemmin hänen rakkaasta harrastuksestaan. Seppo kertoo kaiken alkaneen hänen mentyään yliopistoon ja huomattuaan, että monet biologian opiskelijat olivat kiinnostuneita valokuvauksesta ja omistivat oman kameran. Seppo oli säästeliäs opiskelija, joten hän sai säästämillään rahoilla ostettua itselleen kameran. Sen jälkeen hän innostui valokuvauksesta toden teolla. Seppo kertoo, että hänen ikimuistoisimmat valokuvausmuistonsa liittyvät karhujen kuvaamiseen, anna markkula jota hän on harrastanut jo yli kymmenen vuoden ajan joka kesä. Hän kertoo valokuvauksen olevan hänelle todella tärkeää ja ehdottomasti hänen ykkösharrastuksensa, josta hän ei voisi päästää irti koskaan. Hän kertoo tarkkailevansa koko ajan ympäristöään ja miettivänsä, mistä saisi otetuksi hyviä kuvia. Hänen sanansa ovat selvästi täyttä totta, sillä hän hymyilee koko ajan innostuneesti puhuessaan lempiharrastuksestaan. Pyysin Seppoa valitsemaan kuusi hänelle tärkeää hänen itse ottamaansa kuvaa ja kertomaan niistä lyhyesti.

13 Kuva esittää makro-objektiivilla kuvattua aukeamassa olevaa pajunkissaa. Kuva joutsenesta on otettu Kuhmossa veljeni piilokojusta. Illalla menin kojulle, jossa nukuskelin aamuyöhön. Aamun koitteessa urosjoutsen tuli kojun eteen ruokailemaan. Kuva karhuemosta ja kolmesta pennusta on kuvattu Kuhmon Vartiuksessa piilokojusta. Karhuja olen käynyt kuvaamassa vähintään kerran kesässä jo yli kymmenen vuoden ajan. Otos on toissasyksyltä Tyrnävän kotkakopilta, jossa olen muutaman päivän kytännyt kotkia. Kuvassa olevat kotkat ruokailevat kuolleen sian päällä. Kuva otettu Raumolla 2009, kun ruokimme nälkiintynyttä lapinpöllöä parin kuukauden ajan. Luontokuvaajia kävi ympäri maailmaa sitä kuvaamassa. Kuva tikankonteista on otettu viime kesänä juhannuksen tienoilla yöllä. 13

14 Kuka? Mitä? Häh! Kuvissa on Tyllin opettajia lukioikäisinä. Tiedätkö, kuka kukin on? Vastaukset löydät sivulta sanna halmkrona

15

16 Lusku Lusku Lusku Sesilia Tofferi Lusku 16

17 Lusku Lusku Sesilia Tofferi 17

18 novelli Puhdistava sade Sateen ja joenvirtauksen pieksemällä luodolla seisoi nuori poika, tähyillen vastarantaa. Pojan vaatteet olivat vielä sateen jälkeen kosteat, ja mustaksi kastuneet hiukset nuolivat hänen kasvojaan. Vaikka kivinen kallio, jolla hän seisoi, olikin jo ehtinyt kuivua sadekuuron jälkeenjättämässä tuulessa, nuorimies oli yhä märkä. Hän ei värähtänytkään, vaikka tuuli juoksi hänen lävitseen ja kylmyys hakkasi hänen luitaan. Se ei vetänyt vertoja koleudelle hänen sisimmässään. Turtumus ja ikävä olivat ainoat tunteet hänen maailmassaan juuri nyt, kaipuu vastarannalla odottavaan paratiisiin ainut asia hänen mielessään. Hän ikävöi tyttöään niin kovasti, että jäljelle jäi vain talvinen, pistävä kylmyys, vaikka kesän kynnyksellä tulisi iloita. Mutta juuri nyt hän ei tuntenut kesää, ei tuntenut mitään, sillä niin paljon toisen ihmisen läheisyys vaikutti ja antoi, muutti poikaa ja maailmaa. Kaipaaminen pisti hänet epäilemään, voisivatko asiat olla paremmin. Poika oli jo tottunut kaipaamaan ja odottamaan. Hän ei halunnut juosta poiskaan, mutta tunsi, että ei osannut avata väylää rakkaansa luo. Poika tiesi heidän rakkautensa olevan vaikeaa, mutta odottaminen pisti hänet epäilemään, ajattelemaan, että pitäisi unohtaa kaikki tunteet, peittää kaikki yhteiset muistot. Pitäisi olla hiljaa, ettei kukaan saisi koskaan tietää, siis jos ei ollut vielä arvannut. Mutta hän oli vain mies, ei kyennyt epäinhimillisesti olemaan rakastamatta, ei kyennyt olemaan odottamatta rakkaansa kutsua. Hän tahtoi rakkaansa luokse, ja hänen rakkaansa tahtoi hänet sinne, mutta kumpikin olivat liian pelokkaita ja yrittivät turhaan olla lujia. Ehkä merkityksettä, sillä joskus he eivät enää jaksaisi jatkaa. Tummat ripset väreilivät poskipäitä vasten, kun nuorukainen mietti kaikkea sitä epäilystä, mitä hän tunsi, kun ei ollut rakkaansa kanssa. Kuinka olisikaan helpompaa luopua toivosta. Ei tarvitsisi vuodattaa kyyneliä turhaan rakkauden, kaipuun ja menetyksen takia. Saisi vain olla tyhjä kuori vailla elämää, iloa ja rakastaan. Mutta olisiko se muka parempi? Samalla, kun aurinko tuikahteli väistyvien pilvien lomasta esittelemään suomalaisen luonnon kauneutta, poika nousi kalliolta ja oikaisi selkäänsä. Hän hymyili muistolleen rakkaansa kanssa vietetystä päivästä, kun luonto heräili ottamaan vastaan auringon paisteen ja ilma tuoksui raikkaalle juuri samaan tapaan. Onni helmeili pojan rinnassa, ja samassa hänen kännykkänsä alkoi väristä rintataskussa. Nimi, joka ruudussa välkkyi, veti nuoren miehen kapeat huulet leveään hymyyn, kun hän painoi vihreää luuria nostaessaan Nokiansa korvalleen. Hei, helähti puhelimesta, ja sekunninmurto-osan aiemmin hänen takaansa. Nuorukaisen kulmien kohotessa lähes hiusrajaan hän käännähti nopeasti ympäri ja ehti nähdä vain pisamaisen nenänvarren, ennen kuin oli jo tyttönsä suloisessa syleilyssä. Poika painoi kasvonsa rakkaansa hiuksiin ja imi itseensä tämän tuoksua. Onni paisui hänen rinnassaan, ja hän oli taas niin varma heistä. Hän halusi, että tämä tyttö pysyisi hänen rinnallaan, ja jos hän epäröisi ja eksyisi, hän halusi rakkaansa tuovan hänet takaisin. He jaksaisivat, kipu ja epäily olivat tämän arvoista. Kyllä, näin oli parempi. milla simula 18

19 runo Avantoon Uppoan, jäiseen helvettiin. Hiljaista huutoani ei kukaan kuule. Pohjalle saakka, putoan. Kera lohen ja ruosteen syömien polkupyörien. Makaan, vailla pelastusta. Pintaa tuskin enää nään. Virran mukaan, antaudun. Ei unelmia, toivoa. Vihdoin odotan. Kuolemaa. veera kinnunen 19

20 arvostelut yo-arvosanat: laudatur (L), eximia cum laude appropatur (E), magna cum laude approbatur (M), cum laude approbatur (C), lubenter approbatur (B), approbatur (A), improbatur (I) Miten maailmalla ollaan ihmisiksi? Riku Rantala, Tuomas Milonoff: Mad Manners (2012) Madventuresin neljäs kirja Mad Manners on kätevä tapaopas jokaiselle maailmanmatkaajalle: niin bisnesmiehelle, seikkailijalle, turistille kuin kulttuurimatkailijallekin. Kirja jakaa maailman yhteentoista kulttuuripiiriin, joissa jokaisessa on omat tapansa tervehtimisestä illanviettoon, käsimerkeistä syvempään keskusteluun sekä pukeutumisesta juhlimiseen. Lukijalle valkenee esimerkiksi, että Japanissa on äärimmäisen töykeää vilautella jalkapohjiaan, turvavyön käyttö kielii Kazakstanissa epäluottamuksesta kuljettajaa kohtaan ja vasen käsi on kautta Aasian pyhitetty vain vessakäynneille ja on siksi saastai- Kutsumattomia vieraita mielen syvyyksissä Vieras (2013), Ohjaaja: Andrew Niccol Stephenie Meyerin Twilight-manian vuoksi laavin rakoon jääneestä vuonna 2008 ilmestyneestä kirjasta Vieras (The Host) tehty elokuva-adaptaatio onnistuu ylittämään odotukset. Melko tuntemattomalla näyttelijäkaartilla varustettu elokuva saa tiivistettyä paksuhkon kirjan hyvin pariin tuntiin. Scifi-elokuva kertoo tarinan tulevaisuuden ihmiskunnasta, jonka avaruudesta tulleet olennot, sielut, ovat ottaneet valtaansa. Joitakin kapinallisia ihmisiä on kuitenkin yhä jäljellä, eräs tällainen on Melanie Stryder (Saoirse Ronan). Melanie jää kiinni, ja hänen aivoihinsa istutetaan sielu nimeltä Vaeltaja, mutta hän ei suostu luopumaan mielestään. Niinpä hän taistelee Vaeltajaa vastaan pelastuakseen, aseenaan muistonsa. Melanien mielikuvat vaikuttavat nen. Koska kirjailijoina ovat maailmankuulut Riku ja Tunna, on kieli erittäin värikästä, humoristista ja kevyttä lukea, mutta silti todella asiapainotteista. Kirjassa on selkeä pääteksti, jonka lisänä on runsaasti erilaista nippelitietoa, vinkkejä, loukkaajan lyhyt oppimäärä sekä 22 oudomman kielen alkeet. Lisähöysteenä opus sisältää myös Hullun keittiömestarin suosittelemat hiukan kuumottavammat paikallisruuat, kuten paistetut hyönteiset Thaimaassa, eteläamerikkalainen marsu sekä afrikkalainen pontikka unohtamatta suinkaan villasukanmakuista jakinvoiteetä Tiibetissä. arvosana: m ville kinnunen Vaeltajaan, ja hän alkaa tuntea sympatiaa ihmisystäväänsä kohtaan. He alkavat toimia yhdessä päämääränään löytää Melanien rakkaat Jared (Max Irons) ja Jamie (Chandler Canterbury). Elokuva on koskettava ja ei mitenkään tyypillistä scifiä. Meyerin kirjaa onkin markkinoitu scifinä niille, jotka eivät pidä scifistä. Elokuvan aihe on mielenkiintoinen, ja on tavallaan järkyttävää, kun ihmisistä on enää kuoret jäljellä. Tapahtumat eroavat jonkin verran kirjan juonesta: niitä on vähän suoraviivaistettu ja joitakin outouksia on jätetty pois. Vaikka elokuva ei nähtävästi ole vedonnut elokuvakriitikoihin, piti se ainakin minut otteessaan loppumetreille asti, kuten Meyerin kirjakin, jonka luin elokuvan katsomisen innoittamana. arvosana: M sanna halmkrona 20