TÄMÄN LEHDEN TUOTTO LAHJOITETAAN LYHENTÄMÄTTÖMÄNÄ VEIKKO JA LAHJA HURSTIN LAUPEUDENTYÖ RY:LLE. LEHDEN HINTA 2 EUROA.

Transkriptio

1

2 TIEDON VALO KILJAVAN KUUKAUDEN KURSSIN 2014 JULKAISU KANSILEHDEN TAITEILI EERO VIRTANEN SISÄLLYSLUETTELO: SIVU 3 PÄÄKIRJOITUS SIVUT 4 5 KUUKAUDEN KURSSIN NRO. XX ESITTELY SIVU 6 TAISTELU ERIARVOISUUDEN KASVUA VASTAAN SIVU 7 SAK MEITÄKIN MOIKKAAMASSA SIVU 8 11 SININ MATKAPÄIVÄKIRJA SIVU MITÄ SITTEN? SIVU MITÄ TAPAHTUU TODELLA SIVU 16 MAAILMAN LOPPU TULEE SIVU 17 KOTIMAAN KYSYNNÄN LOHDUTTOMAT NÄKYMÄT, AY-AKTIIVIN RUKOUS SIVU 18 HISTORIASTA TULEVAAN SIVU 19 EERON JUTTU SIVU 20 LIIKKEEN LUOVUTUS SIVU 21 TYÖSUOJELU TYÖPAIKALLA SIVU 22 INARIN JUTTU SIVU 23 KANSAINVÄLINEN TÄMÄN LEHDEN TUOTTO LAHJOITETAAN LYHENTÄMÄTTÖMÄNÄ VEIKKO JA LAHJA HURSTIN LAUPEUDENTYÖ RY:LLE. LEHDEN HINTA 2 EUROA.

3 PÄÄKIRJOITUS Loppusyksystä on nyt tullut kylmä ja jokainen päivä on alkanut pimentyä. Toivottavasti samoin ei käy Suomen työelämän. Kiljavan opiston kuukauden kurssilla olemme yhdessä pohtineet ay-liikkeen ja duunarin tulevaisuutta. Maailma on muuttunut. Ammattiyhdistysliikkeen tulee ymmärtää se ja ryhtyä vahvaksi edunvalvojaksi koko Euroopan alueella. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että kotimaassa liitot yhdistyvät isoiksi vahvoiksi liitoiksi sekä sitä, että liitot tekevät tehokasta yhteistyötä muiden EU:n alueella olevien liittojen kanssa. Tavoitteena tulisi olla kansallisten lakien ja työehtojen sekä tietysti EU-lakien muuttaminen ja parantaminen työelämää koskien. Nyt olisi tekojen aika! Haluan kuitenkin ensin palata tähän päivään ja erityisesti siihen mitä Suomessa oikeasti parhaillaan tapahtuu. Suomen nykypäivän politiikka ja kansalaisten asioiden hoito eduskunnassa ovat menossa duunarin ja tavallisen kansalaisen kannalta huonoon suuntaan. Tämä johtuu niistä puolueista, jotka ajaa todellisuudessa rikkaiden ja suuryritysten asioita. Viime aikoinakin on nähty, kuinka Kokoomuksen edustajat kiirehtivät puoltamaan yritysten irtisanomisia vaikka samalla yritys siirtää töitä toiseen yritykseen tai kokonaan ulkomaille halvemman työvoiman maahan. Eihän työ ole todellisuudessa vähentynyt. Olisiko nyt viimein korkea aika muuttaa lainsäädäntöä, jotta voitaisiin säilyttää työpaikkoja ja siten myös verotuloja kotimaassa? Kiinnitän vielä huomiota ministerien vannomaan virkavalaan, joka kuuluu seuraavasti: minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan hyväksi. Eikö tämä tarkoita esimerkiksi verotuloja ja kansalaisten työllisyyttä? Eikö kansalaisten edusta piittaamattomat tulisi haastaa valtakunnan oikeuteen? Hallituksen tehtävä on lisäksi huolehtia siitä, että myös työmarkkinoilla noudatetaan pelisääntöjä ja lakeja. Siksi tehokasta viranomaisvalvontaa on lisättävä sekä lakia rikkovien yritysten sanktioita tuntuvasti kovennettava. Tärkeää olisi siksi pikaisesti muuttaa jo nykyisiä lakeja sanktioiden osalta, tämä koskee mm. yhteistoiminta- ja työsopimuslakia. Lopuksi ihmettelen kaikkia niitä kansanedustajia, jotka ovat jarruttamassa tai kaikin keinoin estämässä muutoksia lakiin, jotka parantaisivat duunarin asemaa työelämässä. Esimerkkinä mainittakoon ammattiyhdistysliikkeen kanneoikeus. Sehän olisi vain hyvä asia, niin duunarille kuin rehellisin keinoin toimivalle yritykselle. Kilpailu yritysmaailmassa tervehtyisi, koska yritykset alkaisivat varoa alipalkkausta ja kaikenlaista laitonta kikkailua työehtojen kiertämiseksi. Tietysti kanneoikeus olisi sellaisille yrityksille huono, joka toimii epärehellisesti huijaten työntekijöitä säästäen palkkakuluissa. Miksi tällaiset puolueet eivät halua oikeasti puuttua tällaisiin epäkohtiin? Pakko on nyt sanoa kansalaisille että järki käteen seuraavissa eduskuntavaaleissa. Tässä päätoimittajan mietteitä teille kansalaiset. Valoa on tunnelin päässä jos meitä oikeasti kuunnellaan ja tehdään oikeita ratkaisuja. TERHO TAURIAINEN PÄÄTOIMITTAJA Helsingin Autoalantyöntekijät ry. os.007 Syyskokous lauantaina klo AKT:n keskustoimisto Hakaniemi-Sali John Stenbergin ranta 6, Helsinki. Käsitellään sääntömääräiset asiat mm. henkilövalinnat, toimikauden pituus, toiminta-ja taloussuunnitelma. Hyväksytään osaston, alaosaston ja työhuonekunnan uudet säännöt. Tule ja vaikuta!

4 KUUKAUDEN KURSSIN ESITTELY Kysymykset kurssilaisille: INARI JUNTUMAA 1. Nimi Kuukauden kurssin vahva opettaja, 2. Työpaikka johtaja ja luovuuden moottori 3. Ammatti 4. Merkittävä numero 5. Slogan 6. Sanottavaa 1. EINO-JULIUS (Eikka) ARVOLA 2. Posti-ja Logistiikka-alan Unioni 3. Postityöntekijä Omnia mea mecum porto 6. Kirjoittaja on puolueeton peruskoulun käynyt ylioppilas ja Filosofian Tohtorin veli. 1. MARKO HENTUNEN 2. AKT OS Linja-autonkuljettaja Ei laatu vaan määrä 6. Sosialistinen vallankumous odottaa tekijöitään 1. TIMO JANTUNEN 2. PAU, Pasilan osasto Terminaalityöntekijä Anarkiaa 6. Ei mitään niin viisasta, että tähän tarvii kirjoittaa 1. JYRI LESKINEN 2. Suomen elintarviketyöläisten liitto SEL ry. Kuopion elintarviketyöläisten ammattiosasto Elintarviketyöntekijä "en myönnä enkä kiellä, pikemminkin päinvastoin" 6. Oonko mä perus savolainen?.. en.. tai no ehkä.. eiku no suatanpa olla.. 1. JUHA JUUUSO LIHAVAINEN 2. AKT/ Sankari 2013,normaalisti linja-autonkuljettaja...sesonkiaikana koko Joulukuun Joulupukki...vappupelle...yms 4. Tärkeet mumerot: Kengännumero 49 1/3,mallia Hessu Hopo ja 92 ovat jo kirjoitettua perhehistoriaa Asioilla on tapana järjestyä- parempaan...yleensä huonompaan suuntaan JOS ei tee mitään,ja siihenkin on marssijärjestys Oksennuspussi kannattaa pamauttaa mieluummin ennen kuin jälkeen.

5 1. TOMI MÄKIPÄÄ 2. TEAM, Porvoon Kirjatyöntekijäin yhdistys ry Kirjatyöntekijä, luottamusmies Näe toisissa se hyvä, joka itse haluaisit olla 6. Arvot ohjaavat ihmisen toimintaa. Elämämme muodostuu sellaiseksi jollaiseksi sen ajatuksillamme, teoillamme ja toimillamme luomme. Yhteiskunnan on luotava sellaiset turvalliset perusrakenteet, joka ottaa huomioon ihmisen erilaiset lähtökohdat, tiedot ja taidot, tarjoten jokaiselle mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään. 1. PENTTI PERUNKA 2. AKT 009 Helsingin seudun linja-autohenkilöstö ry 3. Linja-autonkuljettaja Mitä sitten? 6. Muista äänestää ja vaikuta, älä passivoidu. Unelmoi, ajattele, suunnittele ja toteuta 1. TERHO TEPI TAURIAINEN 2. AKT os Autonkuljettaja 4. Asiat hoituu aina jos ei luovuta. 5. Numerot on numeroita? 6. Haluan oikeudenmukaisuuden toteutuvan työelämässä! 1. TIMO TIMPPA THURÉN 2. AKT OS Linja-autonkuljettaja Ehkä otin ehkä en? 6. EI LISÄTTÄVÄÄ 1. SINI TUPALA 2. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry. 3. Lihanleikkaaja Mä käyn noppeesti eka vaihtaa kengät 6. Pahhaa kolmenkympin kriisiä läpikäyvä luottamusmiäs, ketä on tyäntänyt lusikkansa myös työsuojelusoppaan 1. KAJ KAITSU VALKOKIVI 2. TEAM, Ruotsinpyhtään kemia ry. 3. Kokooja Kiitos kaloista ja näkemiin 6. Olen ollut 3 vuotta varapääluottamusmiehenä Strömfors Electric Oy:ssä Ruotsinpyhtäällä ja toista kautta ammattiosaston puheenjohtaja. 1. EERO VIRTANEN 2.Puuliitto/Alavuden puunjalostajien ao Vaihetyöntekijä Hiljaa hyvä tulee 6."Älä anna koskaan periksi"

6 TAISTELU ERIARVOISUUDEN KASVUA VASTAAN Nykyään puhutaan paljon eriarvoisuuden kasvusta, eikä syyttä. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa. Varallisuus ja hyväosaisuus eivät silti yksin aiheuta eriarvoisuuden kasvua, vaan se, kuinka me varallisuutta käytämme ja jaamme. Me voimme käyttää varallisuutta tukeaksemme heikompiosaisia, luoda uusia työpaikkoja, tehdä monia yhteiskuntaa ja lähimmäisiämme palvelevia tekoja tai käyttää varallisuutta pelkästään itsekkäisiin tarpeisiimme. Valinta jää meille. Myönteisen varallisuuden kasvun taustalla on usein pitkäjänteistä työtä; uskallusta, riskien ottamista ja uskomista työn menestymiseen. Mutta nykypäivänä on yhä enemmän mahdollisuuksia myös keinotteluun ja lyhytjänteiseen, ansiottomaan voitontavoitteluun, usein toisia hyväksi käyttämällä. Sellainen arvomaailma on yksi suurimmista syistä nykyisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, ylivelkaantumiseen, kohtuuttomuuteen ja eriarvoisuuden kasvuun. Mieleeni muistuu Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia, joka painavasti palauttaa mieleen millaiset työ- ja elinolosuhteet meillä vallitsivat vielä vain 100 vuotta sitten. Se ei ole kovin pitkä aika. Yhteiskunta on hurjasti muuttunut niistä päivistä tähän päivään. Suomen ei tarvitse noudattaa muiden maiden esimerkkejä, mikäli ne eivät edusta moraalisesti ja eettisesti kestäviä arvoja. Suomi ja suomalaiset voivat päinvastoin toimia esimerkkinä muille. Se tarkoittaa käytännössä kaikista kansalaisista huolehtimista, kotimaisen työn kannattavuuden tukemista, reiluja työehtosopimuksia ja kohtuullista palkkausta, kaikille yhdenvertaista terveydenhuoltoa, koulutusta ja mahdollisuuksia harrastaa. Meillä oli luokkayhteiskunta viime vuosisadan alussa, mutta meidän tulee kaikin keinoin estää modernin luokkayhteiskunnan syntyminen. Sellaisia vakavia signaaleja on jo nähtävissä; asuntojen hinnat alkavat olla karanneet tavallisen palkkatyöläisen ulottumattomiin. Ansiotulot riittävät useilla vain välttämättömään; asuntoon, ruokaan, vaatteisiin ja lapsista koituviin menoihin. Autoa ei ole varaa monellakaan omistaa, puhumatta ylellisyyksistä, kuten lomamatkoista tai hyvinvointipalveluista. Olen voimakkaasti luokkayhteiskuntaa ja vastakkainasettelua vastaan. Muutos lähtee ihmisen moraalista ja arvoista. Mahatma Gandhi sai aikanaan yhteiskunnallisilla toimillaan kokonaisen Britti-imperiumin polvilleen ja johti Intian itsenäistymiseen ilman väkivaltaa. Hänen toimintansa tukeutui vahvasti ihmisyyteen, ihmisen hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Olen asunut Intiassa kaksi vuotta eri ajanjaksoina ja nähnyt monenlaisia elämänkohtaloita. Aineellinen varaus yksin ei tuo hyvinvointia, mutta se ei myöskään ole hyvinvoinnin este. Mitä tasaisemmin hyväosaisuus jakaantuu, sen paremmin yhteiskunta voi. Mielestäni esimerkiksi kohtuuttoman suuret palkat, etuisuudet tai eläkkeet ovat varastamista. Se on varastamista niiltä ihmisiltä, jotka päivittäin joutuvat kamppailemaan päästäkseen edes kohtuulliseen elintasoon. Myös yritykset, joiden voitto perustuu esimerkiksi halpatyövoimaan, huonoihin työoloihin, veronkiertoon jne., syyllistyvät vastuuttomaan ja rikolliseen toimintaan. Sen sijaan ne yritykset, jotka huolehtivat työntekijöidensä hyvinvoinnista, noudattavat työehtosopimuksia ja työlainsäädäntöä, maksavat kohtuullisen palkan tehdystä työstä sekä ylläpitävät hyvää ja toimivaa työpaikkakulttuuria ansaitsevat kiitoksen. Sellaiset yritykset ovat tulevaisuuden hyvinvointimme perustuskiviä. Todellinen menestys tarkoittaa kuitenkin pohjimmiltaan ihmiskeskeistä lähestymistapaa, koko kansasta huolehtimista. Se lähtee siitä, että itse toimimme läheisissä ihmissuhteissamme ja yhteiskunnallisissa toimissamme ihanteidemme mukaisesti, rohkeasti ja pitkäjänteisesti. Muutos on seurausta arvovalinnoistamme. Me olemme tuo muutos. TOMI MÄKIPÄÄ PORVOON KIRJATYÖNTEKIJÄIN YHDISTYS

7 SAK MEITÄKIN MOIKKAAMASSA Kuukauden kurssin toisen viikon keskiviikkoillan tiiviiden keskusteluiden jälkeen SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja Matti Huutola lupasi tulla vastailemaan muutamaan kiperään kysymykseen heti torstaiaamuna. Pienten aikataulullisten epäselvyyksien jälkeen Matti saapui luokkaamme ja pääsimme itse asiaan. Matin kertoessa kirvesmiesja eduskuntataustoistaan taisin itsekin alkaa ymmärtää, että puvun takana on oikeasti mies työläisten asialla. Muutaman kysymyksen lista, joka valmistui joukkovoimalla keskiviikkoillan päätteeksi, luultavasti torstain puolella, syyhysi käsissäni. Niinpä pääsimmekin juttelemaan ensimmäisestä aiheesta eli miksi ammattiyhdistyskoulutus on Matti Huutolan mielestä tärkeää? Matin mukaan luottamusmiesten koulutus on olennainen osa edunvalvontaa, koska luottamusmiestoiminta on liitoille se peruspohja. Luottamusmiesten ja ammattiosastojen toimintaan osallistuvien aktiivien koulutus myös tukee Matin mielestä yhteistä joukkovoimaa. Sitä taas liitot ja SAK tarvitsevat, jotta pystytään vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin. MATTI HUUTOLA SAK:N HALLITUKSEN VARAPUHEENJOHTAJA JA JÄRJESTÖJOHTAJA Toiseen kysymykseen päästiin varmaankin siitä, että keväällä 2015 ovat eduskuntavaalit taas edessä. Minkä takia työväenpuolueet häviävät vaaleja? Matti pohti, että luultavasti yritysmaailma on ollut paremmin valmistautunut globalisoitumiseen. Työväenpuolueiden pitäisi pystyä paremmin ratkaisemaan globaaleja ongelmia. Kiireisen miehen aika on aina tiukalla, niin päästiin sitten viimeiseen aiheeseen. Mitkä ovat SAK:n tavoitteet Euroopan tasolla? Matin mielestä eurooppalainen edunvalvonta on haasteellista senkin takia, että monissa Euroopan maissa ay-liikkeet ovat olleet pohjoismaita heikompia. Tavoitteena olisi kuitenkin yhdenmukaistaa työehtosopimuksia. Tämän puolesta liitot ovat pohjoismaissa jo toimineetkin. JYRI LESENIUS LESKINEN RUOTSINPYHTÄÄN KEMIA RY

8 SININ MATKAPÄIVÄKIRJA Eikka lähti hakemaan vielä jotain huoneesta, onko kukaan nähnyt Jyriä? - onko kaikki olleet jo aamupalalla? Kyllä mäkin vielä ainakin tupakan kerkeän vetämään jollei muutkaan vielä autolla ole! Veolian ystävällisesti järjestämä linja-auto starttaa muutamaa minuuttia yli kahdeksan Kiljavan pihasta, ja pääsemme matkaan, vaikkakin vartin myöhässä. Kolme puuttuvaa jäsentä sovittiin tavattavan Helsingin päässä. Matka taittuu nopeasti pääkaupunkiseudun aamuruuhkasta huolimatta, ja perille päästyämme tapaamme Inarin sekä muutaman puuttuvan kurssilaisen Kallion kahviossa. Vaaleaa vai tummaa paahtoa? kysyy myyjätär liian iloisesti verrattuna siihen kuinka aikaista vielä on. Ärsytti, ja jouduin vielä näyttämään maalaisuuteni kysyessäni mitä eroa niissä mahdollisesti on. Tahtoisin vain kupin kahvia. Viimeinenkin puuttuva palanen saatiin matkan varrelta mukaan, ja näin päästiin jatkamaan täysilukuisena ensimmäiseen vierailukohteeseemme eli seuraamaan Heikki Hurstin ruokajakelua. Päivän tapahtumista odotin tätä vierailua eniten, varsinkin kun päätimme lahjoittaa kurssilehdestä saamamme tuotot Hurstille. Tahdoin itse nähdä minkälaiseen asiaan pääsemme myös hitusen vaikuttamaan. Ihmisiä on kymmenittäin jonottamassa jo oven takana, ja saammekin osaksemme sekä ihmetteleviä että paheksuvia katseita kun kiilaamme heidän ohitseen ja livahdamme sisään suljetusta ovesta. Sisällä on täysi tohina päällä, koska ovet avautuvat ihmisille muutaman minuutin kuluttua, ja koitamme väistellä parhaamme mukaan, ettemme olisi ainakaan kovin pahasti tiellä. Katseeni harhailee pöydillä olevissa valkoisissa laatikoissa joissa on leipää, lihaa, vihanneksia, juustoja ja mausteita. Yritän saada kokonaiskuvaa siitä mitä kaikkea tänään on tarjolla. Viimein löydämme pienen kolon nurkkauksesta jossa pystymme vaihtamaan muutaman sanan Heikki Hurstin kanssa. Hän kertoo, että ruoan jakelu järjestetään kahdesti viikossa, keskiviikkoisin sekä perjantaisin, minkä lisäksi maanantaisin jaetaan vaatteita. Ruokaa jaetaan vajaat viisi tuntia kumpanakin päivänä, ja vaikka ihmisiä käy noin 2500, riittää ruokaa mattimyöhäisillekin. Hursti kertoi itse olleensa mukana toiminnassa kymmenisen vuotta, jona aikana kävijämäärä on kasvanut yli kahdella tuhannella päivää kohden. Samaan aikaan kun koitan vimmatusti kirjoittaa muistilehtiööni, huomaan että ovet on avattu ja kansanvaellus sisään on alkanut. Jokainen tulee kassinsa kanssa tekemään kierroksen ja jokaisesta pöydästä vapaaehtoistyöntekijä tiputtaa jotain avonaiseen kassiin. Tulee jonkinlainen mielleyhtymä nuuttipukinpäivään ja siihen miten lapset odottavat kassit ja pussukat auki ovella. Jono kulkee nopeasti, sillä kukaan ei jää juttelemaan vaan käy ringin läpi nopeasti ja jatkaa matkaansa. En tiedä oliko

9 itselläni jonkinlaisia ennakkoasenteita, mutta yllätti huomata miten jonosta löytyi kaiken ikäistä, kaiken näköistä, kaiken kokoista sekä monikansallista naista ja miestä. Yleistämiselle ei siis ollut varaa, vaan kaikenlaiset ihmiset tarvitsevat ruoka-apua. Samalla kun Heikki Hursti naputteli kävijämittariinsa lukemia toisella kädellään, hän kertoi että toiminnassa on mukana neljä palkattua työntekijää muiden ollessa vapaaehtoisia. Vapaaehtoistyö onkin erityisen tärkeässä asemassa: vaikka varsinaisia jakopäiviä on vain kolmesti viikossa, työtä riittää viikon jokaisena päivänä. Ruoka tulee pääosin lahjoituksina yrityksiltä tai se ostetaan lahjoitetuilla varoilla kaupoista samoilla hinnoilla joilla me muutkin kuluttajat ruokaa ostamme. Kela tukee jonkin verran toimintaa, minkä lisäksi suunnitteilla on yhteistyötä yritysten kanssa jotta osan ruoasta saisi ostaa suoraan heiltä. Kysyttävää olisi vaikka kuinka, mutta koska tilanne on hektinen ja pienessä nurkkauksessammekin olemme ihmisten tiellä, kiitämme Heikkiä ja jatkamme matkaa. Vaikka aikaa vierailuun meni kaiken kaikkiaan ehkä viitisentoista minuuttia, rehellisesti sanottuna se oli yksi elämäni vaikuttavimmista varteista. Helsinki syleili meitä hyytävällä lokakuisella tuulella, joten vedimme takinkaulukset pystyyn ja lähdimme kävellen kohti seuraavaa etappia. Matka ei ollut kovinkaan pitkä AKT:n toimistolle, mutta siihen väliin mahtui kymmeniä aasialaisia hierontapalveluja myyviä yrityksiä sekä yhtä monta ravitsemusliikettä. Tuulesta huolimatta pääsimme perille kuljetusliittojen yhteiseen toimistoon, jonka aulasta AKT:n toinen varapuheenjohtaja Harri Pasanen tuli hakemaan meidät ja esitteli talon kertoen samalla sen historiasta.

10 Siinä moikkailtiin ohimennen tyypeille jotka työhuoneissaan tekivät töitä, kukaan ei tosin varmaan tiennyt keitä olemme ja miksi käytävillä hiippailtiin. Kierroksen jälkeen päästiin kunnolla juttelemaan kun istahdettiin kahville. Sen jälkeen kun Pasanen oli kertonut AKT:n taustoista, hallinnosta sekä nykytilanteesta, päästiin kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön muiden kuljetusalan liittojen kanssa niin pohjoismaiden, Euroopan kuin maailmanlaajuisellakin tasolla. Keskustelu oli mielenkiintoista myös tällaisen maalaisen lihanleikkaajatytön näkökulmasta, vaikka välillä piti kysellä mitä mikäkin sana ja termi tarkoittavat. Haasteita ja työtä on paljon, ja EU tuo oman paineensa myös näihin asioihin. AKT:n tarjoaman ruokailun jälkeen värjöttelimme ulkona ikuisuudelta tuntuvan ajan, kun osa porukasta käväisi PAU:n toimistossa. Mikäköhän se syy oli etten itsekin mennyt mukaan? Onneksi Marko järjesti viihdettä miespantansa kanssa, ja nauraessa minuutit kuluivat hiukan nopeammin. Kun porukka oli jälleen koossa, lähdimme kohti eduskuntataloa. Porukkaa johdatti allekirjoittanut itse sekä elintarviketyöntekijätoverini Jyri Kuopiosta, koska sehän on enemmän kuin loogista että kaksi vähiten Helsingistä tietävää vie joukkoa kohti määränpäätä. Sanomatalon läpi kävellessämme kaksi urhoollista kurssilaista Marko sekä Tomi päättivät luovuttaa verta, ja kyllä kannattikin, sillä sieltä sai kuulemma mehua ja sämpylää palkaksi hyvän mielen lisäksi totta kai. Seuratessamme eduskunnan täysistuntoa joutui puhemies puheenvuorojen jakamisen lisäksi huomauttamaan kansanedustajia siitä että he metelöivät liikaa. Ehkä eduskunnan puhemiehellä ja ala-asteen opettajalla onkin enemmän yhteistä kun olin aiemmin arvannutkaan. Istunnosta meitä tuli hakemaan sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän avustaja Antti Koskela, joka esitteli meille laajasti eduskuntataloa. SDP:n ryhmähuoneessa istuskellessamme saimme esittää hänelle vielä täsmentäviä kysymyksiä asioista. Ilostuttaaksemme opettajaamme Inaria ajelimme hisseillä jonkin aikaa, kävimme välillä kahvilla ja sen jälkeen ajelimme hisseillä vielä lisää. Koska Eero Heinäluoma ei aiemmin sovitusta poiketen ehtinytkään tavata meitä, oli meille järjestetty tapaaminen kansanedustaja Ilkka Kantolan kanssa. Kantola kertoi laajasti lakialoitteista ja niiden prosessista matkalla valmiiksi laeiksi, eri valiokunnista sekä hallituspuolueista. Kävimme myös hyvää keskustelua omien työpaikkojemme ongelmista. Isona asiana tuotiin esiin se, että työnantajat saattavat muuttaa työehtosopimusten tulkintaa - työtaistelutoimenpiteet loppuisivat, mikäli työnantaja ei näitä tulkintojaan yksipuolisesti muuttaisi, muistutettiin. Keskustelua olisi voinut jatkaa vielä kauemminkin, mutta kello oli jo paljon ja ystävällisesti meitä kehotettiin jatkamaan matkaamme eteenpäin. Kun ruumiimme oli saanut jälleen kerran ravintoa, jatkoimme matkaamme viimeiseen kohteeseen eli Kansallisteatteriin katsomaan Jukka Puotila show ta. Esitys täydensi päiväämme mainiosti, koska suuri osa Puotilan vitseistä ja imitaatioista koski poliitikkoja ja poliittisia päättäjiä. Show oli hauska ja viihdyttävä, mutta ehkä pitkä päivä

11 oli vaatinut veronsa ja katsojan oma väsymys vei sen terävimmän kärjen esityksestä tai sitten se ei vain yksinkertaisesti ollutkaan niin hulvattoman hauska kun esittelyssä ehkä annettiin ymmärtää. Osa ryhmästämme jäi Helsinkiin, ja loput matkasivat takaisin Kiljavalle pitkän mutta mielenkiintoisen päivän jälkeen. Paljon tuli nähtyä ja kuultua, eikä reissu olisi ollut yhtä hauska minkään muun porukan kanssa <3 SINI TUPALA

12 MITÄ SITTEN Olipa kerran hyvinvointivaltio kaukana pohjoisessa. Siellä asui ennen niin iloinen ja vauras kansa. Tuo kansa oli nähnyt vaikeita aikoja, mutta aina jollain tavalla se oli onnistunut pitämään itsensä onnellisena. Nyt ajat olivat kuitenkin muuttuneet: taloudellisesti hyvään aikaan ei saatu palkankorotuksia ja huonoon aikaan tehtiin heikennyksiä. Köyhää työväenluokkaa oli jo pitkän aikaa ruoskittu uusliberaalilla talouspolitiikalla. Markkinoita oli vapautettu sääntelystä ja vapaakauppaa laajennettu, varakkaiden verotusta oli alennettu, valtion ja kuntien omaisuutta myyty rikkaille puoluerahoittajille ja keinottelijoille sekä julkisia palveluita kilpailutettu aiheuttaen palvelujen huonontumista, kallistumista ja työttömyyttä. Niinpä työttömyys oli kasvussa ja hinnat nousussa. Tavallinen kansa kärsi. Eräänä päivänä eräs vasemmistoministeri sai tarpeekseen kansan kärsimyksestä. Hän päätti mennä kertomaan suorat sanat valtaapitävälle kokoomuslaiselle pääministerille. Hän käveli pääministerin luokse ja sanoi: Olen hyvin tyrmistynyt nykyisestä suuntauksesta ja olen hyvin vihainen! Pääministeri kysyi: Mistä puolueesta olet ja ketä edustat? Vasemmistoministeri siihen: Olen työväenpuolueesta ja edustan n. 9 % äänestäneistä Suomen kansalaisista. Siihen pääministeri vastasi: Mitä sitten? Vasemmistojohtaja hämmästyi ja sanoi: Miten niin, mitä sitten, olen hyvin vihainen ja vaadin muutosta nykyiseen linjaan. Pääministeri vastasi jälleen: Mitä sitten, jos edustat työväenpuoluetta ja 9 % kansasta, kun meidän puoluetta äänestää 22 % ja muita porvaripuolueita saman verran. Niin eli, MITÄ SITTEN! Vasemmistoministeri suuttui: Lähdemme hallituksesta, jos politiikka ei muutu, että sitä sitten! Pääministeri siihen tyynesti: Mitä sitten? Näin vasemmistoministeri joutui jättämään hallituksen ja siirtyi oppositioon. Vaikka tämä reipas vasemmistoministeri erosi hallituksesta, kansan kärsimys jatkui. Kuitenkin työväenpuolueen kannatus lähti jo nousuun. Hallitukseen valittiin uusia ministereitä eronneiden tilalle ja hallitseva kokoomuspuolue vaihtoi pääministerin, kun vanha lähti etsimään uutta paikkaa kaukaa Euroopasta sinne, josta tämä ikävä talouspolitiikka oli lähtöisin. Tilalle tuli nuori ja mediaseksikäs vieläkin kovempi uusliberalisti, joka ottikin työnsä vielä vakavammin; kärsimykset vain kovenivat. Hänen aikomuksensa oli nostaa eläkeikää kestävyysvajeeseen perustuen. Todellisuudessa hänen asiantuntijansa, virkamiehensä, tutkijansa ja konsulttinsa olivat keksineet koko vajeen. Myöskin kansan lakko-oikeutta oltiin rajoittamassa. Eipä aikaakaan, kun toisesta työväenpuolueesta tuli henkilö kokoomuslaisen pääministerin luokse ja oli hyvin vihainen. Sosialidemokraattiministeri sanoi pääministerille: Olen hyvin tyrmistynyt nykyisestä suuntauksesta ja olen hyvin vihainen! Pääministeri kysyi: Mistä puolueesta olet ja ketä edustat? Sosialidemokraattiministeri siihen: Olen suurimmasta työväenpuolueesta ja edustan n. 14 % äänestäneistä Suomen kansalaisista. Siihen pääministeri vastasi: Mitä sitten? Sosialidemokraattiministeri hämmästyi ja sanoi: Miten niin? Mitä sitten! Olen hyvin vihainen ja vaadin muutosta nykyiseen linjaan! Pääministeri vastasi: Mitä sitten, jos edustat työväenpuoluetta ja 14 % kansasta, kun meidän puoluetta äänestää 22 % ja muita porvaripuolueita saman verran. Niin eli, MITÄ SITTEN! Sosialidemokraattiministeri suuttui: Lähdemme hallituksesta, jos politiikka ei muutu, että sitä sitten! Pääministeri siihen tyynesti: Mitä sitten? Siitä tomera ja juuri hallituksesta eronnut sosialidemokraattiministeri meni suorinta tietä jo aikaisemmin eronneen vasemmistojohtajan luokse. He suunnittelivat yhdessä omien puolueaktiiviensa kanssa uudenlaisen talouspolitiikan, joka toisi vaurauden ja oikeudenmukaisuuden työläisille sekä koko kansalle. Vaalit olivat tulossa ja kansa oli saatava uurnille.

13 Eduskuntavaalit tulivat ja työväenpuolueet saivat murskavoiton. Yhdessä maltillisten puolueiden kanssa ne perustivat työväenhallituksen. Ryhdyttiin toteuttamaan keynesiläistä talouspolitiikkaa vaikeuksista pois pääsemiseksi. Valtionyhtiöiden yksityistäminen lopetettiin ja julkinen sektori työllisti valtion tuella kansalaisia. Varallisuusvero palautettiin. Valtio panosti sosiaalisten ongelmien ratkaisuun; mm. nuorison syrjäytyminen otettiin vakavasti ja heitä tuettiin. Työn kuormittavuutta ja hyvinvointia kehitettiin, kansalaiset jaksoivat työssä paremmin. Ostovoima parani ja talous alkoi kasvaa. Vanha pääministeripuolue kokoomus katosi varjojen maille ja eikä heistä kuulunut enää koskaan mitään. Kansa vaurastui ja ihmiset elivät onnellisina elämänsä loppuun asti tai ainakin siihen asti, kun päättäjät muistivat kuunnella kansalaisia, jotka heidät valitsi. Sen pituinen se, eli sitä sitten. PENTTI (Igor) PERUNKA Helsingin Seudun Linjaautohenkilökunta Os.009

14 MITÄ TAPAHTUU TODELLA Lienet havainnut viime aikoina uutisista milloin minkäkin yrityksen aloittavan sellaiset yhteistoimintaneuvottelut, joiden tavoitteena on vähentää työntekijöitä tuntuvasti vedoten yleensä taloudelliseen taantumaan tai toiminnan tehostamiseen. Milloin kyseessä on monikansallisen suuryrityksen alainen yhtiö xxx tai kansallinen Valtionyritys yyy. Työpaikkoja katoaa useilta aloilta solkenaan tai niitä siirretään tuotantokustannuksiltaan edullisempiin maihin. Lienet myös pohtinut sitä, mihin tämä kaikki johtaa tai mihin olemme menossa. Mitä tarkoittaa, jos kehityksen annetaan kulkea tämänkaltaista uomaa pitkin. Kuka hyötyy ja kuka maksaa. Tarkastellaanpa alkuun vaikka suomalaisen hyvinvoinnin ja yhteiskunnan peruselementtiä eli koulutusmaailmaa. Nykymenon jatkuessa, työpaikkojen vähetessä syntyy työttömyyttä, joka johtaa tuloerojen kasvamiseen ja syrjäytymiseen. Tämä johtaa jopa yksittäisen kaupungin eri osien eriarvoistumiseen. Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen vaarantaa perinteisesti vahvana pidetyn suomalaisen koulutusjärjestelmän, sillä kun hyvätuloiset asuvat tietyllä alueella ja heikompituloiset toisella, päätyvät näiden lapsetkin eri kouluihin. Sen seurauksena koulujen väliset erot kasvavat, sillä erikaltaisista lähtökohdista tulevien lasten sosiaalisen taustan merkitys korostuu jo perusasteella. Aiemmin jokaiselle on taattu mahdollisuus menestyä koulussa taustasta riippumatta. Alueellinen eriytyminen tuottaa kuitenkin lähtökohtien ja mahdollisuuksien epätasa-arvoa. Myös ns. vertaisvaikutus on ollut merkityksellinen suomalaisen koulutusjärjestelmän onnistumiselle. Maksuton, tasapuolinen, julkinen peruskoulujärjestelmämme on todennettu 15-vuotiaiden koulutaitoja mittaavissa PISA-testeissä kärkisijoja saavuttavaksi. Eriarvoistumista on kuitenkin jo tapahtunut ja viimeisimmissä PISA-tuloksissa Suomi oli valahtanut jo kahdenneksitoista. Kehityssuunta on huolestuttava. Taantumuksellinen. Vuonna 2009 julkaistun The Spirit Level -kirjan (suom. Tasa-arvo ja hyvinvointi) mukaan tuloeroiltaan epätasa-arvoisissa valtioissa on huomattavasti enemmän sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia kuin tuloeroiltaan tasa-arvoisissa yhteiskunnissa. Tämä näkyy mm. lisääntyneinä teiniraskauksina, päihdeongelmina, syrjäytymisenä ja itsemurhina, eikä ole siis mikään tavoiteltava asiain tila. Mistä tämä kaikki johtuu? Mitä yhteiskunnassa toimivan ihmisen tehtäväksi on jäämässä tulevaisuudessa? Annetaanko tällaisen ihmisen tulla toimeen, jos tämä ei ole järjestelmän kannalta tarpeellinen? Teollisen vallankumouksen alkaessa ihmiset kasaantuivat maaseudulta kaupunkeihin, sillä erilaisten hyödykkeiden tuotannon tehostuminen tehtaiden myötä takasi ihmisten tarpeiden täyttämisen. Enää ei ollut hyödyllistä huolehtia vain omista ja lähiyhteisön tarpeista. Omavaraistaloudesta siirryttiin siis palkkatyöyhteiskuntaan, jossa tuotantolaitokset tuottivat ihmisille hyödykkeitä ja palveluja. Ihmiset kykenivät hankkimaan kauppakeskuksista hyödykkeitä tehdastyöstä saatua korvausta vastaan. Työläiset saivat siis palkkaa, joilla he voivat hankkia tarvitsemiaan asioita. Ihmisten elämän yhteiskunnassa luulisi tällöin helpottuneen, mutta asia ei ollut niin yksioikoinen. Tehtaiden omistajistolle alkoi kertyä pääomaa. Tuotannollisen työn arvo ei vastannut sitä arvoa, joka lopputuotteella oli markkinoilla joten syntyi lisäarvoa, joka jäi tehtaan omistajille. Tämä alisti tuotannollista työtä tekevän kansanosan taloudelliseen, työlliseen ja usein myös sosiaaliseen ahdinkoon. Tuotannon oli pyörittävä tehokkaammin, tuotettava enemmän. Työmäärän oli kasvettava ilman, että palkka kasvaisi edes samassa suhteessa. Tehtäviä ei aina edes riittänyt kaikille, sillä vähempi määrä palkollisia merkitsi myös vähempää määrää palkkamenoja. Tästä kasvoi sosiaalinen paine sääntelylle, sillä suurin osa kansasta ei päässyt nauttimaan teollisen vallankumouksen hedelmistä, vaan oli ainoastaan valjastettu poimimaan niitä. Tällaisten olosuhteiden vallitessa tehtaiden työntekijät alkoivat peräänkuuluttaa sosiaalista oikeuttaan yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen, joka johti lopulta työväenliikkeen aktivoitumiseen ja ammattiyhdistysliikkeen syntyyn. Paluu omavaraistalouteen oli käynyt mahdottomaksi yhteiskunnan uudistuneiden rakenteiden vuoksi. Ammattiyhdistysliikkeellä oli sen syntyhetkistä asti merkittävä vaikutus yhteiskunnan tasa-arvoistamisen tiellä. Viisipäiväinen työviikko, kahdeksan tunnin työpäivä ja palkalliset lomat ovat merkittäviä asioita. Voidaan lisäksi todeta, että työväestön järjestäytyminen vaikutti suurimmalta osin myös siihen, että äänioikeus tuli yleiseksi ja yhtäläiseksi jokaiselle.

15 Kuitenkin ongelmia seurasi maailman kansainvälistymisen myötä, sillä pääoma jatkoi ammattiyhdistysliikkeen ponnisteluista huolimatta kasaantumistaan. Syntyi monikansallisia suuryrityksiä, joiden pyrkimyksenä ei ollut edistää yhteiskunnan hyvinvointia, vaan kasvattaa omaa tulostaan. Tällaisestakin toiminnasta löytyy esimerkkejä läheltä, kun voittoa takovia tuotantolaitoksia siirretään Suomesta kehittymättömämpiin maihin ja niiden kansalaisten työehtoja poljetaan. Lisäarvoa koitetaan kasvattaa siis moraalisesti arveluttavin keinoin, ainakin ihmisnäkökulmasta tarkasteltuna. Korkea peruskoulutustaso ja tasa-arvoisuus ovat tavoiteltavia asioita ja erinomaisia yhteiskunnallisia edistyksen mittareita. Niiden rapistumisesta on havaittavissa merkkejä päivittäin vaikka uutisia kuulemalla. Mielestäni suomalainen hyvinvointivaltio oli esimerkillinen yhteiskunta vielä 1980-luvulla. Silloin Suomen talousjärjestelmää saattoi kutsua ns. sekataloudeksi, jossa julkisella ja yksityisellä sektorilla oli molemmilla sijansa. Hiljalleen tätä yhteiskuntajärjestelmää on purettu ikään kuin kaikkien huomaamatta sillä retoriikalla, ettei olisi muuta vaihtoehtoa. Ei olekaan, jos kysytään rahalta, mutta jos kysytään ihmiseltä, voi tämä käydä esimerkiksi vaikuttamaan tulevaisuuteensa äänestämällä. Toki ennen kuin antaa äänensä, kannattaa aktivoitua kysymään itseltään, mitä tapahtuu todella, ja punnita huolella kenelle tai mille puolueelle äänensä antaa: minkä hyväksi tehdään työtä? Minkä takia edistytään? EINO-JULIUS ARVOLA PAU PIRKANMAAN OSASTO RY Joensuun seudun auto-alantyöntekijät osasto 039 ry.

16 MAAILMANLOPPU TULEE? Poikani kävi muutama vuosi sitten tutustumassa maailmaan täytettyään 18 vuotta. Kohteeksi valikoitui kaiken maailman sulatusuuni ja finanssikeskus New York. Hakiessani häntä lentokentältä keskustelimme siitä että miltä maailma oli näyttänyt. Huuli pyöreänä poikani kertoi kaikesta siitä ihmeellisestä, mitä tuon ikäinen piti ihmeellisenä. Huvittavin kuva pojan satojen kuvien galleriassa oli kuitenkin maailmanlopun ennustajista Time Squarella. Kaikkien sarjakuvavitsien ikonit ovat oikeasti olemassa. Kuvissa näkyi hieman nuhruisia poplaritakkimiehiä kantaen kylttejä Maailmanloppu tulee! oletko valmis? Ihmiset ovat odotelleet maailmanloppua jo raamatun alkuajoista ja nykyaika ei ole yhtään sen kummoisempaa. Maailma muuttuu ja muutoksen pelko saa herkimmät meistä säikyiksi. Talous menee alaspäin. Menetänkö työni? Menetänkö asuntoni? Ilmastonmuutos. Sairastunko auringosta? Hukunko tulviin? Muutoksesta kertoo myös henkilökohtainen kehittymisemme. 20 vuotta sitten en miettinyt juurikaan sitä, mitä suuhuni laitan. Nykyään lääkärini sanoo mitä minun tulee syödä. Peilissä ei hymyile kirkassilmäinen optimisti, vaan keski-ikäinen ohimoilta harmaantunut kaljuuntuva kyynikko. Omalla tavallaan henkilökohtainen maailmani on vääjäämättömästi menossa kohti ruumiillista loppuaan. Henkisesti tosin tunnen olevani vahvempi kuin koskaan. Pikkuasiat eivät enää häiritse. Tietoa ja kokemusta asioista olen saanut kerrytettyä riittävästi ymmärtääkseni, että ei se maailma loppujen lopuksi lopu muutamaan epäonnistumiseen tai talouden alamäkeen. Muutos on voima joka vie asioita eteenpäin luonnollisesti ja toisinaan omakohtaisesti huonompaan suuntaan, mutta kokonaisuuden kannalta ehkä parempaan. Kiljavalla opiskellessani tulee tietysti mietittyä, että miten muutos näkyy ammattiyhdistysliikkeessä. Muistan taannoin tapauksen, jossa erään ravintolan ulkomaiset nuoret työntekijät haastoivat työnantajan oikeuteen palkkasaatavista. Poikkeuksellisen tapauksesta tekee se, että oikeutta työntekijöille ei ajanut ammattiliitto vaan yksityinen asianajotoimisto. Tuossa ravintolassa joku nuori oli tajunnut, että häntä vedätetään palkka-asioissa. Tämän jälkeen hänen on täytynyt lähteä etsimään apua ja puhua kavereita mukaan. Isoin kysymys kuuluu: miksi tämä aktiivinen nuori toimija ei ollut kiinnostunut ammattiliitosta avunantajana vaan koki, että yksityinen asianajotoimisto on huomattavasti parempi vaihtoehto? Tulevat sukupolvet ympäri maailman eivät välttämättä ole pullamössösukupolvea, niin kuin me keski-ikäiset saatamme yleistää. Vasemmiston kannatus ympäri Eurooppaa menee alaspäin ja tätä kautta ay-liikkeen toimintaedellytykset heikkenevät. Näyttää siltä, että me emme työväenliikkeessä ole löytäneet näitä nuoria aktiivisia toimijoita nostamaan liikettä uuteen nousuun. Sen sijaan, että muuttaisimme järjestöjen rakenteita vastaamaan nuorten tarpeita, pidämme yllä vuodesta kirves ja vasara vakiintuneita toimintatapoja esim. järjestötyössä, jäsenhankinnassa ja aktivoinnissa. Voin hyvin kuvitella nuorta innokasta toimijaa osaston kevätkokouksessa. Sääntömääräisten jaarittelujen jälkeen kuka tahansa on lannistunut tuomaan esille mitään uutta. Rakenteita on hajotettava. Löytyykö ratkaisu esimerkiksi nuorten omista osastoista, joihin voisivat liittyä minkä alan työntekijät tahansa? Nuori innokas toimija rakennuksilta voi houkutella osaston toimintaan sairaalassa työskentelevän tyttöystävänsä tai autonasentajakaverinsa. Yhteisöllisyys ystävien kanssa on aina helpompaa. En usko, että työväenliikkeen tavoitteet työntekijöiden turvallisesta elämästä ovat poissa muodista. Nuoret haluavat turvaa itselleen ja perheilleen työpaikoilla ja kotona samoja tavoitteita kuin itselläni oli nuorena perheen isänä ja on edelleenkin keski-ikäisenä työn orjana. Kielemme ja kulttuurimme eivät välttämättä kohtaa, mutta yhteisiä tavoitteita varmasti löytyy. Tuleeko sitten maailmanloppu? Olen antanut itselleni kertoa, että 200 miljoonan vuoden kuluttua aurinko sammuu tai 50 miljoonan vuoden kuluttua meteori tuhoaa maapallon. Eli on se mahdollista. MARKO HENTUNEN

17 KOTIMAAN KYSYNNÄN LOHDUTTOMAT NÄKYMÄT Työttömyyden lisääntyminen ja uudelleen työllistymisen pitkittyminen aiheuttavat yhä enemmän jäsenmaksujen korotuspainetta liittojen suuntaan. Kun lisäksi valtiovalta on samassa suossa, on pienten korotusten tie joka puolella yhä mahdottomampi yhtälö ongelmien ratkaisemiseksi. Ostovoiman pieneneminen kutistuvilla kotimarkkinoilla on enenevässä määrin itse itseään toteuttava yhtälö. Yritykset ovat siirtyneet lomautusten sijaan irtisanomisiin toiminnan sopeuttamiseksi vastaamaan kutistuvaa kotimaan kysyntää. Kun tätä temppuvalikoimaa toistetaan tarpeeksi kiihtyvällä syklillä (irtisanomiset ja pienet maksujen ja verojen korotukset) syö käärme kuvainnollisesti omaa häntäänsä ja toivottomuuden apatia on entistä syvempi. Jatkuvat negatiiviset uutiset kotimaan markkinoilla saavat nekin ihmiset ylivarovaisiksi, joilla todellisuudessa asiat ovat kelvollisella mallilla. Ihminen vain lisää mielessään siihen hyvällä tolalla eteen vielä sanan, ja lyö henkilökohtaisen rahankäyttönsä varmuuden vuoksi säästöliekille. Tämä kun toistuu tarpeeksi usean ihmisen osalta, ollaan pian niin syvällä suossa, ettei edes velkaelvytys saa tilannetta muuttumaan. Kun lisäksi olemme eurohuumassa liittyneet valuuttaan, jonka arvo markkinoilla on epäterveellä tasolla, ei valoa ole tunnelin päässä näkyvissä. Kategorinen fantastinen -mantran toistaminenkaan ei saa tilannetta muuttumaan miksikään. Mitä enemmän tätä tilannetta miettii, sitä enemmän nousee esiin kysymyksiä kuin vastauksia. Ei käy kateeksi Arkadianmäen toiveiden temppelin uurastajia; poliittisen konsensuksen jäljiltä ollaan tilanteessa, jossa kotimaan kysyntä vaatisi nopeita toimia paineen helpottamiseksi. Tosielämässä vaan kaikki poliittiset ryhmät ovat entistä syvemmällä vaaliasetelmien barrikadeilla eikä edes uusien vaalien aikaistuminen siinnä näköpiirissä. TIMO JANTUNEN AY AKTIIVIN ILTARUKOUS Varjele meitä siltä, että ay-liikkeen vaikutusvalta yhteisten asioiden hoitamisessa enää tästä yhtään heikkenisi. Johdata kunnioitettu ammattiyhdistysliikkeen johto jälleen sille tutulle ja turvalliselle kolmikantayhteistyön polulle, jonka hedelmistä niin pitkään saimme nauttia. Suo arvoisille yhteistyökumppaneillemme etelärannassa järjen valoa, että emme SAK:laisissa haalaritöissä kaatuisi tulevaisuudessa kaikkemme antaneina sorvimme ääreen ennen työmarkkinoilta virvoittavien eläkevetten ääreen siirtymistä. Toki ymmärrämme, jos osanamme on kantaa kortemme yhä pahenevan kestävyysvajeen alttarille, ja ilomielin uhrilahjamme suoritamme, jos työtä tekevien tovereiden ies edes hieman helpottuisi vaativampien työtehtävien hoidossa. Salli tuoreen valtiovarainministerin löytää se ihmeellinen lähde, josta sataisi ehtymättä hyvinvointia ja mammonaa kaikkien kansalaisten iloksi ja onneksi. Anna työministerin saada tarpeeksi velkarahaa markkinoilta, jotta pääsisimme kaikki työttömät työnhakijat kokemaan työvoimapoliittisen taivaan, koulutuksen onnen ja autuuden. Sillä onhan häpeämme suunnaton, kun tuotamme ministerille mielipahaa ja murhetta hallituksen yhä iän kaiken täystyöllisyyden eldoradoa etsiessä. Muista suopeudella myös muuta hallitusta, että he viisaudessaan voisivat estää tapainturmeluksen ja sosiaaliturvan räikeän väärinkäytön kohdistumasta jopa nupullaan olevien isänmaan toivojen kuljettamiseen luksusrattailla. Sillä onhan sosiaaliturvan puoleen kääntyvien kansalaisten osana nöyryys ja kiitollisuus, jota vain kaikkivaltiaan ministerin huomion kiinnittävien hallintoalamaisten luonnollisesti tulee ymmärtää kokea. Anna puolustusministerin ja muun hallituksen paremman ymmärryksen johdattaa meidät epäilevät tuomaat kohti ymmärryksen valoa ja turvallisuudentakeiden äitiä, jota NATO:ksi kutsutaan. Onhan toki turha antaa ymmärtämättömien sielujen päättää kansanäänestyksellä asiasta, jonka vain valaistunut valtioneuvoston jäsen voi sisäistää. Muista myös arvoisaa pääministeriämme, jotta hän löytäisi virtuaalimaailman edistyksellisimmät laitteet, joilla hän kykenisi viipymättä reaaliajassa meidät nöyrät hallintoalamaiset tavoittamaan ja ehtymätöntä selfie- ja ingstragram viisauttaan meille suomaan. Sillä onhan hänen tehtäviensä hoidon kannalta sietämätöntä, että velvollisuudet vievät niin suuren ajan hänen rakkailta liikuntaharrastuksiltaan. Helpota myös kaikkien niiden työnmuurahaisten työtä, joita puoluesihteereiksi kutsutaan. Anna heidän löytää puoluetovereidensa mobiililaitteisiin suodatinohjelma, joka poistaisi kaikki ymmärtämättömien hallintoalamaisten käsityskyvyn ylittävät ajatukset jo edeltä käsin, ettei arvon ministerien työaikaa tuhraantuisi turhuuksiin selittelyinä, vaan kaikki se pyyteetön energia saataisiin valjastettua toimimaan vain ja ainoastaan kansalaisten parhaaksi. TIMO JANTUNEN

18 HISTORIASTA TULEVAAN Ammattiyhdistysliikkeen historiasta jotain oppineena olen havainnut tietynlaisen jäykkyyden ay-liikkeen suunnanmuutoksiin. Suuri laiva kääntyy hitaasti, jos ei yhdessä ohjata. Silloin ollaan ikään kuin ilman peräsintä samaan aikaan kun ympärillä härdelöi työnantajien lobbareita laivan hinaajia. Meidän täytyy kasvattaa laivan/laivaston kokoa - liitämme välikappaleita - liittoudumme ulkomaisten ay-aktiivien kanssa saadaksemme edes jossain määrin yhtenäisiä toimintatapoja sekä yhteistyötä lähialueiden, lähinnä EU:n alueella. Me voimme kehittää virkeän ja nopeaan reagointiin pystyvän porukan, sellaisen jota elinkeinoelämäkin joutuu kuuntelemaan ja jota se ei voi tökkiä ja polkea lokaan. Raha liikkuu kansainvälisesti, työvoima samoin. Myös työt vaihtavat maisemaa. Miksei sitten tehokkaammin lisättäisi EUtasolla ay-yhteistyötä? Nyt ollaan jo jälkijunassa, juna melkein meni jo. Tämä nykymeno ei riitä mihinkään. Suomi on Euroopan mittakaavassa kaupungin kokoinen asukasluvultaan, silti meillä on potkua ja tietotaitoa vaikka muille jakaa. Liikettä niveliin! BONGAA PUKKI Kauan, kauan sitten, eräässä linja-autoyhtiössä, kaukana Kiljavalta, tulin tehneeksi historiaa ottamalla joulupukinkamppeet tilausajoon. Kiertelin pukin tamineet päällä keräämässä usean päiväkodin lapsia kyytiin. Matkan kohteena oli Joensuun kaupunginteatteri jonka esitystä lapset eivät kotona muistaneet mutta joulupukki ajoi! Tiesin heti, että tämä on minun juttuni. Olen nyt ajanut joulupukkina noin 20 vuotta joka joulukuun alusta jouluaaton iltaan. Tilausajoja tulee Kittilään asti. Olen ajanut lähes kaikkia lähiliikennelinjoja, pikavuoroja Oulun suuntaan sekä etenkin koululaiskuljetuksia. Autoni koristelen poikkeuksetta ns. lattiasta kattoon käytävän perälle asti. Niinpä lapset ja aikuiset istuvat ikään kuin joulukuusen sisällä. Matkaseurana kulkee valtava marsupilamimaskotti; silloin ei tarvitse istua minkään turjakkeen vieressä. Poliisikin moikkaa pukkia, puhalluttaa, saattaapa ottaa valokuvia kohtaamisesta todisteeksi työkavereille. Perhepäivähoitajat viestittävät toisilleen pukin liikkeistä, sillä ohiajava pukki auttaa saamaan lapset ulos pikavauhtia lumipenkan päälle vilkuttamaan. Etteikö työpaikallaan voi viihtyä kyllä voi! KUN KULJETTAJA TEKEE MUUTAKIN KUN AJAA Olet varmasti nähnyt ja kuullut kuljettajista, jotka asiakaspalvelussaan menevät hiukan pidemmälle kuin työnantaja vaatii. Omakohtainen mielipiteeni on, että työt on tehtävä mieleisekseen/asiakkaalle mieluisasti ja mieleen jäävällä tavalla. Jos nämä kriteerit täyttyvät, niin se muistetaan. Töitäkin silloin kyllä riittää. Olen kohdannut asiakkaita monenlaisissa tilanteissa: linja-autossa matkustaja sai epilepsiakohtauksen juuri kun piti astua ulos. Jäin siihen pysäkille odottamaan tilaamani avun saapumista ja asiakas sai vielä tyynynkin päänsä alle. Maaseutureiteillä kannoin mummojen kauppakassit keittiön pöydälle asti. Seuraavana päivänä saatoin saada uunikuumia piirakoita tai pitsaa samoilta henkilöiltä eivät he kyytiin olleet tulossa, mutta pitihän kuskia omalla tavallaan saada kiittää avusta. Aivan viime aikoinakin, jos joku on myöhästynyt hivenen linjavuoroltansa, olen hihkaissut matkustajalle: äkkiä kyytiin, otetaan se kiinni. Linjavuorothan keräävät keskustassa joka pysäkiltä mukaan tulijat. Muutaman pysäkin kuluttua haluttu auto on jo saatu kiinni ja mattimyöhäinen pääsee onnellisena omaan suuntaansa kulkevaan vuoroon ja minä jatkan duunia päivän hyvän työn tehneenä. Nykyään teen kouluille turvavideoita koulumatkoista ja niiden vaarallisista paikoista koulukohtaisesti. Käyn avustajan kanssa kiertämässä koulujen kulkuväylät ja tarinoin videolle millä tavalla kyseisissä paikoissa oppilaat käyttäytyvät liikenteen seassa tai miten oppilaiden vanhemmat käyttäytyvät. Saamistani puheluista päätellen kodeissa on otettu tiukasti puhutteluun vaarallisesti kulkevat oppilaat. Samoin kouluissa on jututettu vanhempia, jotka eivät huomioi liikenneturvallisuutta. Niin se vain liikenne siistiytyy vanhempainillan tietoiskun jälkeen. Erään jos toisenkin kerran on autoja ollut jumissa liukkaan kelin takia. Kuinka ollakaan minulla on matkassa hiekkaa ja hinausliina ja kuten eduskunnan puhemies vierailullamme toisessa yhteydessä sanoi: voitte vetää tästä johtopäätöksiä. JUHA Juuuso LIHAVAINEN

19 MUSEOHANKE Tapahtuipa eräänä iltana, että oppituntien jälkeen syötyämme menimme katsomaan onko aulabaari vielä auki. Ei ollut. Aloin selata Helsingin Sanomia ja Demaria, jotta löytäisin jotain kiinnostavaa. Löysin kiinnostavan jutun Helsingin Guggenheim-museon nykyvaiheesta. Guggenheim-säätiöhän on yhdysvaltalainen säätiö, joka on rakennuttanut ympäri maailmaa eri maihin modernin taiteen museoita. Ainakin New Yorkissa, Bilbaossa ja Berliinissä on Guggenheim-museot ja säätiö on ollut yhteydessä myös lukuisiin muihin kaupunkeihin, jotta niihin saataisiin Guggenheim-museot. Katseltuani kuvia jo toteutetuista hankkeista huomasin, että rakennukset olivat erikoisen näköisiä. Muistin, että olin juuri lukenut kirjan Guggenheimin varjossa, jonka sain parasta aikaa menevän kuukauden kurssin alussa. Kirja oli sikäli kiinnostava, että monet asiantuntijat olivat käsitelleet siinä Helsingin Guggenheim-projektia, joka kirjan julkaisuvaiheessa oli vasta alkuvaiheessa. Kirjan kansikuvassa Katajanokan rantatontille oli rakennettu valtavan korkea rakennus kolikoista. Toisissa kuvissa Guggenheim-museo oli kuvattu milloin miksikin: saapasnahkatorniksi, mehiläispesäksi ym. Kun Helsingin Guggenheim-museon arkkitehtuurikilpailu on loppusuoralla, on rinnalle ilmestynyt toinenkin, kilpaileva arkkitehtuurikilpailuhanke, jonka taustalla on kilpailevia toimijoita. Sanottakoon tätä toista hanketta vaikka Helsingin X-museon arkkitehtuurikilpailuksi Katajanokalle. On jännittävää kuulla lopputulos. Tuleeko Katajanokalle modernin taiteen museota laisinkaan vaan käytetäänkö rahat viisaammin? Kaupungissa on paljon muutakin mitä rahoittaa, kuten ystävätoiminta ikäihmisille, vanhusten palvelutalot, leipäjonot jne. Miksi modernin taiteen museota ei voisi sijoittaa johonkin maaseutukaupunkiin kuten Mikkeliin, Seinäjoelle, Rovaniemelle tai Jyväskylään? Välttämätöntä ei ole rakentaa museota juuri Helsinkiin ei Bilbaokaan ole Espanjan pääkaupunki eikä siellä rakennettu modernin taiteen museota kaupungin parhaalle tontille. EERO VIRTANEN

20 LIIKKEEN LUOVUTUS Liikkeenluovutusdirektiivi ja siihen pohjautuva työlainsäädäntö ei suojaa aina työntekijöiden oikeuksia niin kuin lain laatijat ovat sen tarkoittaneet. Olen töissä Schneider Electric konserniin kuuluvassa Strömfors Electric oy:ssä ja yhtiömme on päättänyt tukea konsernia haasteellisessa markkinatilanteessa siirtämällä meillä Ruotsinpyhtäällä tehtävät kokoonpanotyöt Puolaan ja Tanskaan. Työnantaja esitti yt-kutsun liikkeenluovutukseen liittyen. Sehän ei ole Suomen työlainsäädännön mukaa edes tarpeellista, liikkeenluovutus on lain mukaan ilmoitusasia. Toki ytneuvotteluissa oli myös kyse määrättyjen tukitoimintojen lopettamisesta. Ne koskivat 4 henkeä ja liittyivät kiinteistöhuoltoon ja atk-tukeen. Työnantaja ilmoitti heti alkuneuvotteluissa että maksaa irtisanomisajanpalkan kuin työnantaja olisi irtisanonut meidät. tarkoittaa käytännössä 2-6 kk palkkaa sivukuluineen ja lomarahoineen. Lisäksi neuvotteluissa saatiin sovittua eroraha. Käytännössa työnantaja ilmoittaa luovutuksesta 1kk ennen luovutushetkeä ja jos ei ole valmis lähtemään Puolaan tai Tanskaan joutuu irtisanoutumaan ja työsuhde päättyy luovutuspäivästä. Tähänhän laki antaa oikeuden työntekijälle työehtojen muuttuessa liikkeenluovutuksen yhteydessä. Tästä se ruljanssi sitten alkaa. PÄIVÄ METSÄSSÄ Ahkera orava oli kerännyt marjoja 40 päivää karhulle, kun karhu ilmoitti, että toisen metsän marjat ovat maukkaampia. Sun pitää lähteä keräämään sieltä, sanoi karhu. Matka ei ollut pitkä karhulle, joka juoksi sinne hetkessä, mutta oravan olisi pitänyt muuttaa toiseen metsään pois perheen ja ystävien luota. En voi lähteä. Täällä on hyvä kotikolo ja tuttu ympäristö. En tunne toista metsää enkä edes ymmärrä siellä asuvien eläinten puhetta, vastasi orava. Karhu mylväisi ottavansa sitten jonkun muun keräämään marjat, tuossa on kasa tammenterhoja vaivasi palkkioksi! Orava oli harmissaan ja huolissaan perheestä ja ruoan riittävyydestä. Orava ei ollut ehtinyt kerätä itselleen kunnon talvivarastoa, sillä aika oli mennyt karhunmarjoihin. Orava oli kuullut että metsässä oli hyväntahtoinen ahma, joka joskus auttoi pulassa olevia eläimiä. Niinpä häpeissään hän päätti lähteä tapaamaan ahmaa. Orava kertoi ahmalle tarinansa, joka oli myös harmissaan karhun päätöksestä. Hän sanoikin auttavansa kyllä mielellään, mutta ei voi. Miksi et? uteli orava. Koska karhu antoi sinulle jo terhoja talven varalle, sinun tulee selvitä niillä. Tule sitten ensi vuonna kysymään, jos on vielä tarvetta, vastasi ahma. Orava oli harmissaan ja tunsi syvää häpeää ja pahaa mieltä. Hän päätti kuitenkin mennä siirtämään tammenterhonsa suojaan koska oli jättänyt ne kotipuun juurelle ennen ahman luo lähtöä. Hänen kannettuaan jo osan terhoista talvipiiloon sattui paikalle näätä. Hei! Onpa sinulla paljon tammenterhoja, tokaisi näätä oravalle. Jouduin lopettamaan marjojen keräämisen karhulle, kun toisen metsän marjat on parempia, ja sain nämä vaivanpalkkaa, vastasi orava. Et siis ole itse näitä kerännyt. Minäkin haluan ilmaisia terhoja, tokaisi näätä ja hotkaisi puolet kasasta suuhunsa ja juoksi pois. Orava oli kauhuissaan siitä, kuinka näätä voi olla niin julma, että ottaa hänen terhojaan. Miten minä nyt selviän perheen kanssa ensi vuoteen, kun ahmakaan ei auta ennen kuin vuoden päästä, mietiskeli orava. Silloin orava muisti että oli vienyt tammenterhoja harakanpesään, joka sijaitsi toisessa puussa. Harakka oli ehdottanut, että orava voisi säilyttää niitä siellä turvassa ja säästössä, jos joskus tulisi pulaa tammenterhoista. Oravan mieliala nousi tästä suuresta oivalluksesta, ja niinpä hän lähti hakemaan terhoja harakalta. Hei harakka, huusi orava jo kaukaa harakalle. Tulin nyt hakemaan niitä terhoja joita toin tänne kesän aikana. Harakan pää ilmaantui kolosta ulos ja se vastasi. Miksi sinä niitä nyt tarvitset. Saathan sinä karhulta tammenterhoja, kun keräät marjoja hänelle. Karhu pitää enemmän toisen metsän marjoista, enkä voi käydä niin kaukana keräämässä. En edes tunne sieltä ketään, vastasi orava. Mehän sovittiin että saat terhoja takaisin, jos karhu ei enää tarjoa sinulle työtä. En voi nyt antaa niitä sinulle, koska lopetit itse marjojen keräämisen. Olen pahoillani, sopimus on sopimus, vastasi harakka. Orava masentui tästä entistä pahemmin ja tokaisi: Luulin että metsässä olisi turvallista ja eläimet auttaisivat toinen toisiaan, mutta olin väärässä. KAJ VALKOKIVI