Taustaksi Loppuvuonna 2011 lupasin itselleni harjoitella kirjoittamista. Päätin kirjoittaa vuoden 2012 jokaisena päivänä muistiin jotakin itselleni

Transkriptio

1 Taustaksi Loppuvuonna 2011 lupasin itselleni harjoitella kirjoittamista. Päätin kirjoittaa vuoden 2012 jokaisena päivänä muistiin jotakin itselleni tärkeää. Niin myös tein. Vuodesta tuli yllättävä. Tämä ei ole päiväkirjani kokonaisuudessaan, vaan valikoituja otteita.

2 TAMMIKUU 2012 Sunnuntai 1.1 Pakkanen oli kuorruttanut keveän huurun pihan havuille. Tammikuun kylmässä valossa vaelsimme meren rantoja. Merenpinta oli laskenut niin, että pääsimme kiertämään Jollaksenniemen ympäri. Kampasin koiran turkin silkinpehmeäksi, hiilenmustaksi ja kiiltäväksi. Tarja Halosen viimeinen uudenvuodenpuhe sai minut liikuttumaan. Olen tavannut hänet pari kertaa. Pidän hänen mutkattomuudestaan ja terävyydestään. Tytär teki pizzaa. Minä unelmoin lumikelloista, kun luin puutarhajuttua kevään ensimmäistä puutarhalehteä varten. Maanantai 2.1. Joulun alla hajonnut pesukone korjattiin. Koneen taustaa pestessäni ajattelin Einovainaata, suurta berninpaimenkoirapersoonaa Varmasti koneen takana leijui senkin karvoja. Tiistai 3.1. Vuoden ensimmäinen Koti ja keittiö meni painoon. Tulin hyvälle mielelle tiimin osaamisesta. Illalla 45 minuutin cycling tuntui rennolta ja helpolta. Pilates-tunnilla hallitsin kakkostason liikkeen. Keskiviikko 4.1. Jonain päivänä kirjoitan tarinan Sata tapaa olla lihava. Olen elävä esimerkki siitä, että liikunta ei pidä hoikkana. Aion laihtua. Hämmästyin, kun huomasin että miespresidenttiehdokkaista yksi ilmoitti lukevansa naistenlehtiä ja New York Book Reviewia. Perjantai 6.1. Ajoimme Savoon. Asetuimme hotelliin joka oli täynnä venäläisperheitä, koska emme päässeet toiseen hotelliin, koska se oli täpötäynnä venäläisperheitä. Venäläiset vuodenvaihteen viettäjät tuovat tuloja savolaisille yrityksille, mutta myös siivoamista, koska venäläisdaamit menevät uimaan tukka lakassa ja kasvot meikissä. Palokankaan hautausmaalla Leppävirralla oli hyytävän kylmä. Sytytin kynttilät isän, isovanhempien ja isän suvun haudoille. Sunnuntai 8.1. Kylpylähotellin ravintolasalissa tusinasisustuksen keskellä havaitsin Alvar Aallon enkelinsiivet ja katossa messinkiset klassikkovalaisimet. Varkaudessa näkee Alvar Aallon perimää siellä ja täällä. Hän suunnitteli Ahlströmin tehtaalle niin edustushuviloita kuin työväen asuntojakin. matkalla matosaaren suuntaan. okranvärinen kaislikko on kaunis lunta vasten. Tiistai Guggenheim-päätös oli Helsinki-myönteinen. Ainakin tulee mielenkiintoinen keskustelu, jos ei museota. Illan kruunasivat täysikuu, pehmeä lumi ja iloinen koira. Torstai 5.1. Nautin tyttären poikaystävän valmistamaa currya töissä ja mainostin asiaa laajasti. Ilahduin uutisesta, että Risto Siilasmaasta tulee Nokian hallituksen puheenjohtaja. Tapasin hänet, kun hän oli vetämäni Aikakauslehtien Päätoimittajat Ry:n vieraana

3 TAMMIKUU 2012 Keskiviikko Luin hyvän jutun paikallislehdestä. Soisalon Seudun päätoimittaja Eeva-Liisa Pennanen oli tehnyt huolellista työtä kirjoittaessaan pikkuveljestäni Matista, joka oli laulanut jouluaaton messussa Leppävirralla, Engelin suunnittelemassa kirkossa. Hän oli haastatellut veljeäni, laulunopettajaa ja vieläpä kahteen otteeseen, ennen ja jälkeen esityksen. Olisinpa ollut kuulemassa hänen lauluaan! Lauantai Narisevat tulppaanit, oranssit appelsiinit ja kalatiskin made viestittävät, että talven selkä taittuu kohta. Tänään huomasi jo, että päivä pitenee. Olin kiltti äiti ja tein tyttären pyynnöstä mustikka-rahkatorttua. Sunnuntai Pohdin uutista, joka oli minulle ainutlaatuisella tavalla merkittävä: ajoi karille Italiassa loistoristeilijä Costa Concordia. Lokakuussa 2009 matkustin sillä Savonasta Napolin, Palermon ja Tunisin kautta Palmaan. Risteilijä oli täynnä neonvaloja, ja ryhmämme eksyi aina matkalla ravintolaan. Keskiviikkona laiva lähti aamulla Tunisista. Matkapuhelinverkko toimi sen hetken, että sisareni soitto saavutti minut: isä oli kuollut. Sain lohtua matkakumppaneiltani. Heidän lähellään oli hyvä ja turvallinen olla. Isän tuskat olivat poissa. Sairaan ihmisen matka päättyi hiljaa ikiuneen. Tiistai Koti ja keittiössä tehdään kolme puutarhalehteä edellisvuoden kahden sijasta. Mietin, että on hyvä olla töissä yrityksessä, joka julkaisee uusia lehtiä eikä lopeta entisiä. Työkaveri kertoi kuulleensa, että joku iloitsi siitä, että täällä tervehditään toisia ja nauretaan. Oma pomoni, osaa lukea kaikki kasvojeni ilmeet. Kysyin häneltä huolestuneena, osaavatko kaikki muutkin. Hän arveli, etteivät osaa. Se on hyvä. Torstai SH BAM + Yogalates. Konseptoiduilla jumppatunneilla on kummalliset nimet, mutta nämä kaksi peräkkäin olivat fantastinen yhdistelmä. Tulin paremmalle tuulelle. Perjantai Työpaikan uudenvuodenjuhlien teemana oli Tule sellaisena kuin et ole. Ajattelin tyytyä käyttäytymään hillitysti ja arvokkaasti ja puhua vähän. Lopulta kuritin tukan banaaninutturalle, väkersin vaaleansinisen retrosilmämeikin. Työkaverini Tea lainasi Marimekon pastellisävyisen, pitkähelmaisen retromekon. Olin tosi oudon näköinen. Sunnuntai Presidentinvaalipäivän aamu hehkui vitivalkoisena uuden lumen ansiosta. Koira valitsi ihan oman lenkin. Pidän sen aivoitusten tutkimisesta ja seurailusta. Pekka Haavisto haastaa Sauli Niinistön toisella kierroksella. Maanantai Uusi ja hyvin kiinnostava työprojekti alkoi osaltani tilastojen lukemisella ja johtopäätöksien hahmottelulla. Tiistai Muoto2012-raati kokoontui aamulla inspiroivaa ja haastavaa. Iloitsin sisaruksistani. Perjantai Kiitos Dobrila ja Tiinamaria! Edellinen on kampaaja, jälkimmäinen meikkaaja. Ammattilaisten käsittelyssä oli hienoa olla ennen illan juhlia Kööpenhaminassa. Ystäväni Kristiinan lainaama musta iltapuku oli kaunis. Lauantai Kööpenhaminassa La Glacen jumalainen suklaajuoma poltteli kitalakea. Visiitin päätti lounas työkavereiden seurassa Nyhavnissa. Illalla nautin pakkasillasta Hamletin kanssa

4 HELMIKUU 2012 meri lumoaa jollaksen perukoilla. rakastan talven värejä. perjantai 3.2. Helsingissä myllersi hurjin lumikeli vuosikausiin, ja me olimme lähdössä Savoon tyttären kanssa. Olimme neuvokkaita: teimme U-käännöksen Lahdenväylälle mentäessä viimeisessä mahdollisessa risteyksessä, ajoimme Itäväylää vanhaa tietä Porvooseen, sieltä Mäntsälään ja sitten moottoritielle. Nelostien alku oli suljettu vielä, kun olimme Lahdessa. Kymmenen kilometrin päässä rannikolta hehkui kirkas talvipäivä. Matka Varkauteen kesti yli viisi tuntia. Perillä kirpaisi -27 asteen pakkanen. Tankissa oli arktista dieseliä ja auto piuhassa. Onnekas päivä, lopulta. lauantai 4.2. Savossa oli hyytävä pakkanen, -32 astetta. Kuvasin lapsuudenkotini maisemaa ja lempipuuni, tien vieressä kasvavan pihlajan. Äitini kertoi, että puihin kertyvä huurre suojaa niitä. Oli mukava tavata veljiäni ja heidän perheitään. sunnuntai 5.2. Luin loppuun Walter Isaacssonin kirjoittaman elämäkerran Steve Jobsista, joka menehtyi Apple ja Jobs miettivät jo 1970-luvulla, että tietokone voisi olla vihkon kokoinen ja että sinne voisi tallettaa ruokareseptejä. Harva visionääri on helppo ja joustava ihminen. Silti neroja on vain muutama, ja harva meistä pystyy mihinkään aivan yksin. Jobsin uskomaton elämä vahvisti uskoani lahjakkuuteen ja intuitioon. Niitä pitää kunnioittaa ja uskaltaa toimia myös sivupoluilla tai vastavirtaan, jotta voi tehdä jotakin sellaista, joka vaikuttaa ihmisiin ja antaa heille jotakin. Sauli Niinistö valittiin Suomen presidentiksi. Jännät vaalit, kun voittajia ilmaantui Niinistön lisäksi kaksi: Pekka Haavisto ja Paavo Väyrynen. keskiviikko 8.2. Esineillä on joskus hyvä karma. Ostin marraskuun alussa New Yorkista Madison Avenuen sunnuntaisilta katumarkkinoilta mustat nahkahansikkaat 25 dollarilla. Tähän mennessä toinen käsine on ehtinyt tippua monesti. Aina se on löytynyt. Tänään hukkasin ja löysin toisen jälleen kerran. Lounastapaamisessa auton avaimet tippuivat takin taskusta Sea Horsen loosiin. Sieltä ne myös löytyivät. torstai 9.2. Uusi lehti ehkä syntyy. Kasasimme palikoita julkaisujohtajan kanssa. Kivaa työtä. Suuresti varjelemani nahkahansikkaat menettivät karmansa, jota pääsin kehumasta. Toinen katosi kotimatkalla lopullisesti. Illalla juttelimme ystäväni kanssa siitä, miten hienoa on olla terve ja pystyä liikkumaan hikisen SH BAM-tunnin ja venyttävän Yogalatesin jälkeen

5 HELMIKUU 2012 sunnuntai Whitney Houston on kuollut. Muistelin rantapolulla pietarilaisen lähiön toria hikisenä kesäkuun päivänä Haastattelin muun muassa sukellusveneinsinööriä, joka oli päätynyt uudessa markkinataloudessa juustokauppiaaksi. Ämyreistä raikui säröillen Whitney Houstonin ääni: I Will Always Love You. Yhdistelmä oli niin kummallinen ja vastakohtainen, että se on liimautunut mieleeni. tiistai Oli pimeää, kun lähdimme ulos Hamletin kanssa, valoisaa, kun palasimme. Valo tuli ennen puolta kahdeksaa. Rakastan tätä, pitenevän päivän aikaa. Mietin, ketkä meistä kuuluvat ei-sukupolveen. Elämme rajoitusten, emme mahdollisuuksien kautta. Niin meidät ehkä kasvatettiin. Osa nujerrettiin, vähintään sovitettiin rooleihin. Yhtä lailla miehet kuin naiset. Toki ei voi tarkoittaa myös turvallisuutta. Silloin ei oteta riskejä. Silloin valittaminen ja moite ovat turvallisempia kuin kehu tai kiitos. perjantai 17.2 Ajoin viikon aikana kaksi kertaa bussilla 85. Kumpaakin kyytiä ajoi maahanmuuttajakuljettaja: iloisia, ystävällisiä ja tervehtiväisiä. Luin Helsingin Sanomista, että koira auttaa meitä korkean moraaliobjektin muodossa. Se opettaa, millaista on elää ilon kautta. Koira on suuri moraalinen opinkappale ihmiselle, kuinka liittoutua ja menestyä maailmassa hyödyntämällä elämäniloa., kirjoitti mainonnan suunnittelija Jaakko Veijola Kiitos Eino, rakas, edesmennyt arvokkuus! Kiitos Hamlet, jonka kanssa olen juuri lähdössä ulos! lauantai Teimme Hamletin kanssa pitkän lenkin meren jään rikkumatonta lumipeitettä ihaillen. Annoin sen juosta vapaana ja se rakasti sitä. En uskaltanut kertoa kotona. Vietimme ihanan päivän kotona. Siivo- maisema leppävirran sillalta hurjan komeana talvipäivänä. keskiviikko Illalla ajattelin petoksen anatomiaa. Kun haluaa valtaa, haluaa sitä millä keinoilla hyvänsä. Petoksen työkalut ovat vaikeneminen, salailu, kaksinaamaisuus, hyisen katseen säestämät hymy ja kiitos. torstai Olin mukana innostavassa palaverissa, jossa suunniteltiin uutta projektia. Palaanko vielä juurilleni, yleisjournalismiin? Mietin päätoimittajan vastuita sekä lain että eettistä koodistoa valvovan Julkisen Sanan Neuvoston edessä. Niiden kanssa painiskellaan arjessa taajaan

6 HELMIKUU 2012 simme vähän, ja kiitin jälleen James Dysonia pölynimurista. Sävelsin laskiaissunnuntain jälkiruoan: manteli-suklaakääretortun, jonka täytin Valion maustetulla valkosuklaalimerahkalla sekoitettuna kermavaahtoon ja tädin omenasoseella. Huomenna maistetaan. sunnuntai Valtaisa lumipyry. Käytin etuoikeuttani lehdentekijänä ja valmistin Koti ja keittiön pääsiäisnumeron saltimboccabroilerin ja melonisalaatin muunnelman. Luin HS:sta lentoemäntätuttumme Helenan Bollywood-videosta. Tutustuin häneen 1993 Pirkkolan jäähallissa, kun tyttäremme luistelivat samassa seurassa ja joukkueessa vuoteen Mahtava tyyppi! maanantai Maaliskuun Koti ja keittiö tuli painosta. Aurinkoinen keltainen toistui läpi lehden ihan kuin olisimme suunnitelleet koko jutun. Emme olleet. Onko siis niin, että parhaat oivallukset syntyvät vaistonvaraisesti? tiistai Laskiaistiistai lumipyryssä. Katsoimme tyttären kanssa elokuvan Piiat. Se perustuu Kathryn Stockettin omaelämäkerralliseen romaaniin. Kirja on sävykkäämpi ja täyteläisempi. Elokuva oli kyllä hyvä ja koskettava. keskiviikko Kevättalven valo on euforinen. Fantastinen työkaverini Jutta täytti vuosia ja tarjosi fantastista suklaakakkua. perjantai Jonotin Itäkeskuksen poliisiasemalla tunnin ja vartin passihakemusta varten. Jonotusnumero tuntui olevan valovuosien päässä, mutta kärsimättömiä oli niin paljon, että onnistuin! Pääsin tiskiltä, kun kello oli 16.10, ja asiakaspalvelu sulkeutui klo Palvelu oli asiallista, ystävällistä sekä nopeaa ja täsmällistä, mikä on etu asiakasruuhkassa. lauantai Rakastan lauantaiaamuja: ei herätyskelloa, ei minuuttiaikataulua kokouksineen ja työlistoineen ja vielä edessä sunnuntai. Hamlet-koira tunnistaa lauantait ja valitsee pitkän lenkin. Kohtasimme kevättalven kimmeltävän aamun: pieni kerros puhdasta, vitivalkoista lunta, hetki hetkeltä pilvettömämmäksi muuttunut taivas, talitinttien sirkutus ja palokärki nakuttamassa puuta vasten. sunnuntai Päivästä henki kevät: tienpinnat kuivat ja sulat, aurinko tähditti hankia. Mietin käsitettä crowd sourcing. Sillä elämöiminen tuntuu kuin tarjoaisi vanhaa viiniä uudessa leilissä. Eikö kaikkien medioiden tulisi kuunnella yleisöään? Jokainen viisas ja menestynyt brändi on aina käyttänyt hyväksi lukijoidensa tietoa ja mielipiteitä, aistinut ja kuunnellut heidän ääntään. Ilman tätä ei yksinkertaisesti voi onnistua. maanantai Tunsin itseni tehokkaaksi töissä ja etenkin kotona: hain tyttären töistä, kävimme ruokakaupassa, videovuokraamossa ja apteekissa, purin ruokakassit, veimme tyttären kanssa koiran tunniksi ulos, tein mango-korianteripaprikakanaa, vein täpötäydet komposti- ja muutkin roskat, hain lähikaupasta piimää ja tuoremehua, koska olin harmillisesti unohtanut nämä toiveet, vaikka minulle ei mielestäni ollut mitään tällaista ilmoitettu kun kauppalistan perään kyselin, ajoin eläinlääkäriasemalle ostamaan koiralle lemmentuskia helpottavaa hormonilääkettä, jota ei ollut paikan päällä vaan resepti meni apteekkiin, ajoin takaisin kotiin, tyhjensin tiskikoneen ja täytin sen uudelleen, autoin tytärtä maksamaan Azerbaizhanin viisumin ja kirjoitin tämän. Nyt kello on Aion lukea romaania, - 6 -

7 MAALISKUU 2012 joka kertoo sisustamisesta. tiistai Helsingin Sanomat ilmoitti siirtyvänsä vuodenvaihteessa broadsheet-formaatista tabloidiin. Muuttuuko tabloidin merkitys tämän myötä? Tabloidihan on tarkoittanut sensaatiolehteä. HS:n etusivu myydään edleeen ilmoituksille. Tässä on ristiriita: laatujournalismin hehkuttaja antaa paraatipaikkansa muulle kuin laatujournalismilleen. Helsinkiin tuli taas lunta. Lähiöelämässä se tarkoittaa valkoista kauneutta, auraamattomia katuja ja lumessa tarpomista. Liikenteessä se merkitsee sekasotkua ja loskaa. Keskiviikko Johanna Korhosen kolumni karkauspäivän Hesarissa ilahdutti. Hän kirjoitti siitä, miten sivistymättömyys on tänä päivänä sallittua, melkeinpä hyve. Hänkin on tavannut suomalaisia, joista ei uskoisi, että he ovat käyneet yhdeksän vuotta peruskoulua. Lisäisin historiattomuuden. Omissa hommissani huomaan useinkin, miten erityisesti verkon lumoissa olevat henkilöt kuvittelevat, että ytimekäs ja iskevä kirjoittaminen on keksitty hakukoneita varten. Väärin! Uutisia kirjoitettiin päälausein jo sukupolvia ennen kuin diginatiivit olivat syntyneet. Siis: kuka, mitä, missä, milloin, mitä teki, miksi ja mitä siitä seurasi? Tämä tehtiin millilleen määriteltyyn mittaan ennen ensimmäistäkään tietokonetta ja sovellusta. torstai 1.3. Aamussa oli kevään lupaus. Jää ja lumi ritisivät rapsakasti tossun alla. Maaliskuu oli tämmöinen myös 25 vuotta sitten, kun olin viimeisilläni raskaana. Muistosta tulee kiitollinen ja haikeakin olo. Tytär on jo aikuinen. Tapasin muotoilija Harri Koskisen Muoto2012-palkintoehdokkuuden merkeissä. Fanitin häntä tämän tapaamisen jälkeen entistä enemmän: omistautunut asialleen, itsetuntoinen, konstailematon ja hauska. Suomen uusi presidentti astui virkaansa. perjantai Noudin passini Itäkeskuksen poliisiasemalta. Jonotusaika: 5 minuuttia. 2. Hamlet-koiramme verinäyte oli puhdas, eli tulehdukseen annettu antibiootti tehosi. 3. Tapasin eläinlääkäriasemalla Hannun, joka hoiti Eino-vainaata monta vuotta. Hän on hyvä eläinlääkäri. 4. Satuin vapaapäivänäni käymään työpaikalla: viilasimme kannen ja järjestimme PagePlannerin odottamaan ensi viikkoa. 5. Ruokakaupan eteisessä tapasin poikamme entisen jalkapallokaverin, joka opiskelee toiveammattiinsa. Oli kivaa nähdä nuori mies, jonka elämä on mallillaan. 6. Hamlet oli hirmuisen tyytyväinen saatuaan minut kotiin varhain päivällä. 7. Ilahduin journalismista kaksi kertaa. Aamulla kuuntelin Ylen Aikaisen jutun siitä, miten taloyhtiöiden kannattaisi kirjoittaa muuttajille opas talon tavoista. Hesarista luin Ville Similän jutun Iranin vaaleista. Reportaasiin oli kiedottu faktaa ja näkökulmaa. Se osoitti taas, miten klassinen kerrontamuoto toimii, kun toimittaja osaa. lauantai 3.3. Luin pääkirjoituskirjallisuutta, jonka olin hankkinut toimitusjohtaja Paulin Twiitin ansiosta. It s not just the room. A room is not just a room. A room is a manifestation of a state of mind, the product of an intelligence. Either conscious or unconscious. We make our rooms, and then our rooms make us. Säveltäjä Oskar Will Wilesin kirjassa Care of Wooden Floors, sivu 34. Siivosin keittiön tuotanto-osaston ja olin tyytyväinen työhöni. Sen jälkeen ryhdyin etsimään täydellisen suklaatortun ohjetta. sunnuntai 4.3. Hamlet elää valon mukaan. Se tulee herät

8 MAALISKUU 2012 tämään, kun päivä valkenee. Ihailin sen vastakammattua turkkia, joka kiilteli kilpaa keväthankiaisten kanssa. Sininen DKNYneuleeni lähti juuri vastaanottamaan konferenssivieraita lentokentälle tyttären yllä. Tein hyvää lasagnea. Salaisuudet: punaviiniä ja pikkuisen balsamicoa, liedellä puolitoista tuntia hautumassa. Paljon valkokastiketta ja parmesaania, kokojyvälasagnelevyjä. Muistin elämänohjeen: Tee työtä niiden asioiden puolesta joihin voit vaikuttaa. Älä huolehdi sellaisesta johon et voi vaikuttaa. Venäjän vaaleissa voitti Vladimir Putin. En tiedä, onko se hyvä uutinen. maanantai 5.3. Opin koulutuksessa että olen motivoiva ohjaaja. Näen ongelmat vain ratkaisemista varten ja nautin riskeistä, jopa vaaran hajusta. Raportti löysi myös haavoittuvan osani. C.G. Jung on tämän Insightin perusta. Siksi luotan siihen, mutta tulkinnat voisivat olla vivahteikkaampia ja syvällisempiä. tiistai 6.3. Tanskassa pienen mittakaavan suureellisessa maassa on hyvä nähdä pikkukaupunki. Kävin Lyngbyssä tapaamassa suomalaissyntyistä Tua Jonassonia, joka pitää siellä vintage-kauppaa joen rannalla, vanhaa myllyä vastapäätä. Viehättävä pieni paikka, ja kevät jo kohisi. Kaduilla oli kasapäin kaupan sipulikasveja ja orvokkeja. Krookukset olivat nupulla nurmikolla! Illalla ylpeys kävi lankeemuksen edellä. Sotkin Vestervoldgaden ja Vesterbrograden eli kävelin jälkimmäistä yli 2,5 kilometriä väärään suuntaan matkalla Mustaan Timanttiin ja ravintola Sören K:hon (nimetty Sören Kierkekaardin mukaan, tietenkin). keskiviikko 7.3. Arne Jacobsen osasi suunnitella kauniita, istuttavia tuoleja, mutta hanoissa hän ei ollut parhaimmillaan. Aamun aivovoimistelusta kävi, kun yritin saada hotellihuoneen suihkun päälle. Se onnistui lopulta. Matkustin nostalgisen reitin junalla Kööpenhaminasta Helsingörin kautta Helsingborgiin, sen interrailin pätkän, jonka aikana saavuttiin Eurooppaan ja poistuttiin sieltä. Nuoruuden ja vapauden (illuusion) muistot piirtyivät Helsingörin siluetissa. TALVELLA 2012 lunta riitti kuorruttamaan kotiraittini puut valkoiseen pitsiin

9 MAALISKUU 2012 Kööpenhaminassa Eurooppa odotti katukahviloineen, värikkäine ihmisineen ja paikkana olla tuntematon, yhdessä ja yksin. torstai 8.3. Kansainvälisenä naistenpäivänä 25 vuotta sitten lähdin illalla noin klo 19 kohti Kätilöopistoa synnyttämään esikoistani. Ajoimme auringonlaskua kohti vanhalla Madzalla, ja meitä jännitti. Päivä oli samanlainen kuin tänään: lempeä pakkanen ja kaunis ilma. Illalla paistoi täysikuu tummansiniseltä taivaalta. perjantai 9.3. Kello vuonna 1987 syntyi tytär. Tänään hän täytti 25 vuotta. MSc, Security Studies, University College London. Etsin gaalamekkoa ja tunsin itseni jättiläiseksi. Rahaa säästyi, kun en ostanut mitään. lauantai Mahtava ei-liukas aamulenkki Hamletin kanssa Aittasaaressa. Sen jälkeen minuuttilauantai: ruokakauppa, provencelaiset lihapullat arrabiatakastikkeessa, tyttären syntymäpäivän eli tiramisu-suklaakakun valmistaminen, koira ulos, suihkuun, fööniin, meikkiin, hakemaan vanha ystävä ja illaksi kylään toisten ystävien luo. Huh siihen asti kun istuimme tunnelmallisen, vanhan kaupunkiasunnon syliin; emännän verhoilemiin tuoleihin, ihaillen kirjakavalkadia ja suloista koiraa. Jälleen kerran nautimme ihanaa ruokaa, kookoschilkastikkeessa uinutta kanaa, ja opin uuden mausteen, venäläisen atsika-chilitahnan. sunnuntai Aamulenkillä meren rannalla Hamletin kanssa näin ensimmäiset pajunkissat. Kevät! Tyttären syntymäpäiväateria: alkuruoaksi ginigraavattu siikatartar lehtipersiljan, tillin, limen, saaristolaisleivän ja rucolan kera, pääruokana (sankarin toiveesta) sisäfileepihvi, valkosipulivoi ja valkosipuliperunat, jälkkäriksi tiramisu-suklaakakku, joka yhdistää synttärisankarin suosikit, suklaakakun ja tiramisun. Tulos: suklaakakku ja tiramisu ovat erikseen parempia kuin tämä yhdistelmä. keskiviikko Niitä päivä, joista jäävät mieleen päällimmäisenä kello ja aikataulu. Koti ja keittiön huhtikuun numero valmistui ja lähti kirjapainoon. Julkisen Sanan Neuvoston kokouksessa Maria-viihdeohjelma (haastateltuna sarjamurhaaja Aino Nykopp-Koski) herätti keskustelua viihteen etiikasta. Mietimme neuvoston viisaan jäsenen, Iltalehden Juha Keskisen kanssa, miten vakavatkin asiat muuttuvat viihdehötöksi. Myös uutisjournalismi on saanut kohuotsikot ja uhoavan kirjoitustyylin. Hämmentävästi tätä esiintyy maakuntalehdissä. Iltapäivälehdet ja Seiska hoitavat kohujutut asiallisemmin. Keskinen totesi, että heillä on harjoiteltu enemmän. torstai Jugaa = keksi ehkä väliaikainen, toimiva ja edullinen ratkaisu. Sana on hindin kieltä. Hitaan vuosikymmenen kasvun slogan. Sitä voi kutsua selviytymiseksi ja neuvokkuudeksi. perjantai ajokilometrin jälkeen olin äitini luona Leppävirralla. Yritin lukea Venla Hiidensalon Mediahuoraa. Ahdistava, kyyninen kirja. lauantai Hautausmaalla veimme isälle ruukullisen keltaisia narsisseja; sinnikkäitä kukkia vahvalle miehelle. Pikkuveljen luona oli leppoisa tunnelma. Tarmokas tätini, 83 v, oli valmistanut kaalilaatikkoa, lettivehnästä, kakkua, salaattia ja piimärieskaa. Paljon hyvää ruokaa! sunnuntai On se ihmeellinen tuo aurinko, kun se jaksaa paistaa kaikkialle maailmaan. Näin totesi äitini aamulla

10 MAALISKUU 2012 Varkauden Tarmon satavuotisjuhlanäytöksessä liikkui suuria tunteita. Inkerin kummitäti jätti ohjaajantyönsä kymmenen vuoden jälkeen ja oli oikeutetusti näytöksen juhlituin henkilö. Liikutuin kovin. Tyttärenikin esiintyi. Yllään hänellä oli Marigold IceUnityn vuoden 2004 vapaaohjelman kilpailupuku. Ompelin sen helmaan MM-kisoja edeltävän viikon aikana 274 paljettia, yksitellen, kolme solmua sitoen. Puku yllään hän juhli maailmanmestaruutta Zagrebin kevätillassa huhtikuun alussa maanantai Olin toivottoman ryytynyt ja aika kiukkuinen koko päivän. Maalla käyminen on minuuttiohjelmineen sellainen rutistus, että sen jälkeen tarvitsisi palautumispäivän Huhtikuun Koti ja keittiö tuli kirjapainosta. Siinä on osia, jotka edustavat erinomaista journalistista työtä millä tahansa mittarilla katsottuna, kuten Muoto2012-ehdokkaiden esittely, joka toteutettiin ryhmäsuorituksena. tiistai Vietän lomapäivää. Hamlet makaa keittiön pöydän alla tyytyväisenä. Pesukone laulaa, tiskikone laulaa. En jaksaisi tehdä mitään. keskiviikko Bonnierin journalistipalkintogaala. Ystäväni Kristiina lainasi marimekon. Dobrila teki tyyliin sopivan kampauksen ja Muru meikin. Pöytäni emäntänä oli MTV3:n Merja Sundström. Ensimmäisenä opiskelusyksynä, 1975, asuimme samassa solussa Peltolammin opiskelija-asuntolassa Tampereella. Merja oli ollut jo kesän töissä Mikkelin alueradiossa. Ihailin hänen varmuuttaan. tuoksu; siinä on raikkautta, lämpöä, kosteaa, virvoittavaa tuulta. lauantai Näin ensimmäiset lumikellot. Kerttu-sisareni täytti 50 vuotta. Meistä kolmesta sisaresta hän on nuorin, ketterin, positiivisin ja kiharatukkaisin. keskiviikko Katsoin kutsuvierasnäytännössä presidentti Tarja Halosen viimeisestä presidenttivuodesta kertovan dokumentin Rouva Tasavallan presidentti, ohjaus Aleksi Bardy. Tyttäreni INkeri näytöksen jälkeen Varkaudessa, yllään puku jossa hän luisteli MM-kultaa Marigold IceUnityssä Inkeri ja isotäti, 84-vuotias tarmonpesä. perjantai Herttoniemessä oli lämmintä +9 astetta, Jollaksessa +8. Harvinaista tähän aikaan vuodesta. Lumi hupenee silmissä. Pälvet pilkottavat. Vielä illalla pyöri ilmassa kevään

11 MAALIS-HUHTIKUU 2012 Bonnierin journalistipalkintogaalassa pöytääni emännöi MTV3:n toimittaja Merja Sundström. Asuimme samassa solussa peltolammin opiskelijaasuntolassa syksyllä Minä ja vuosi vuodelta rakkaammat, viisaat ja hauskat pikkusiskoni, eeva ja kerttu, kertun 50-vuotispäivänä. Trankov ja Tatiana Volosozhar esittivät käsittämättömän vapaaohjelman. Musta joutsen sai kyyneliin. Katsoin sen RAI:n kanavalta YouTubesta, ja italialainen selostaja luonnehti luistelua ihmeeksi. HUHTIKUU sunnuntai 1.4. Lankesin (tyttären avustuksella) lasten kaverin aprillipilaan. Pojat ovat kehittäneet Scoopinion-nimisen palvelun ja uutisoivat, että Murdoch ja Seiska ovat ostaneet sen. Tavallaan se on mahdollista. Mikä tahansa kustantaja antaisi paljon tehdäkseen verkosta rahasammon. Sen sijaan tänä päivänä verkko vie asiakkaita maksulliselta sisällöltä. maaanantai 2.4. Olin hermostunut ja stressaantunut. Hukkasin auton avaimen. En tajua, mihin ja milloin. En löytänyt sitä illallakaan, kun kävin hakemassa auton toisella avaimella. Dokumentti pääsi lähelle presidenttiä ihmisenä. Sen voima oli yksityiskohdissa, jotka koskettivat ja huvittivat, mutta toivat esiin myös särön, kipakan ja vallankäytöllisen puolen. Halonen on tilannekomiikan taituri. torstai Aamulla istuin Santahaminan ampumista pelänneen koiran kanssa sylitysten ja editoin juttuja. 45 kiloa berninpaimenkoiraa, läppäri ja puhelin vaikea yhdistelmä! Illalla sävähdytti kevät. Ilma ei muulloin ole samanlaista, kuin vastapestyä pyykkiä tuulessa kuivumassa. Niin kuin ilmallakin olisi pesuaine. lauantai Taitoluistelun MM-kisoissa Venäjän Maxim tiistai 3.4. Aamulla sain ilahduttavan puhelinsoiton työpaikkakorttelini huoltomieheltä. Auton avain oli tuotu hänelle. Olin pudottanut sen heti aamulla matkalla autotallista rengasliikkeeseen. Hyvin helpottava uutinen! Olin mukana kotikuvauksissa Sipoossa. Miten paljon hauskempi tuo koti oli elävänä kuin kuvissa! Kerroksellisuus ja lämpö tulivat esille aivan uudella tavalla. Oli myös ilo seurata taitavan sisustustoimittaja Mian ja kuvaaja Kirsi-Marjan yhteistyötä. keskiviikko 4.4. Kaksi hyvää ystävääni täytti vuosia. Luin illalla japanilaisen kirjailijan Haruki Murakamin Norwegian Woodia. Hänellä taianomainen tapa kirjoittaa. torstai 5.4. Kiirastorstai eli siivous- ja kauppapäivä

12 HUHTIKUU 2012 Aamulla Santahaminan salmessa lainehti vapaata vettä. Rannan puolella oli vielä jäätä. Sarvastonlahti on umpijäässä. Santahaminassa ammuttiin, ja koira kiipesi syliini keittiössä. Se pelkää ampumista ja uikuttaa. Cycling ja venyttely. Olen ihan tattis ja menen nukkumaan Hamletin kanssa. perjantai.6.4. Luin The Guardianin haastattelun Aki Kaurismäestä. Sen jossa hän sanoi, että rikkain prosentti maailman ihmisistä pitäisi tappaa. Haastattelu oli tehty neljältä iltapäivällä, ja ohjaaja oli nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta. Olin 1976 tiedotusopin opiskelijoiden opintoneuvoja, kun Aki tuli opiskelemaan, seisoi tuikeana edessäni ja sanoi: Neuvo nyt sitten. Paljon on aikaa mennyt ja paljon tapahtunut niiden päivien jälkeen. lauantai 7.4. Käytin 256 euroa viiden hengen pääsiäisruokiin ja nuorison lukuisiin virvoitusjuomiin. Tein mieheni pyynnöstä sacherin etukäteissynttärikakuksi sunnuntaiksi. Norwegian Woodia lukiessani yritin muistella samannimistä laulua, mutta päässäni soi jostain kumman syystä Scarborough Fair. sunnuntai 8.4. Teimme, Hamlet, R ja minä, pitkän lenkin kuulaassa aamussa Laajasalon uimarannalle asti ja palasimme palloilukenttien halki. Niin nostalgista! Kohta olemme asuneet näillä nurkilla 24 vuotta. Koira oli villillä päällä. Nyt se letkottaa keittiön lattialla hyvin tyytyväisenä ja raukeana. Ruoka: parsaa ja ilmakuivattua kinkkua, savipadassa, punaviinissä haudutettua burgundinpataa, riisiä ja salaattia ja jälkiruoaksi sacherkakkua. (Onnistuin leikkaamaan kakkupohjan neljään osaan.) Vuonna 1999 Folio-kongressissa New Yorkissa ennustettiin, että yksityisten ihmisten paikannuspalvelut mullistavat mediaa ja mainontaa. Niin ei ehkä käynyt, mutta ubiikkiyhteiskunta on toteutettavissa jos haluaa. Ihmiset ilmoittavat olevansa Helsingissä tai puutarhakaupassa. tiistai Muoto2012-raadin kokouksessa oli ilo kuunnella sivistyneitä, näkemyksellisiä ja suorapuheisia raatilaisia. Palkinnot päätettiin hyvässä ja varsin iloisessa yhteisymmärryksessä. Nämä ovat työn tähtihetkiä: saa olla itseään viisaampien seurassa ja oppia heiltä. keskiviikko Mieheni täytti 56 vuotta. Syntynyt vuonna 56, vuosia saman verran. Hän laskee aikaa eläkkeelle. Minä lasken kiloja. perjantai Siskonpoika täytti 24 vuotta. Muistan päivän, kun hän syntyi, Sain tiedon hänen syntymästään hotellihuoneeseen Moskovaan. Olin Seuran toimittajana haastattelemassa lastenkirjailija Eduard Uspenskia. Olimme kirjailija Hannu Mäkelän kautta saaneet yhteyden ihailemaani kirjailijaan. Tapasin ihmisen, joka mullisti omien lasteni maailmaa. Molemmat osasivat ulkoa kirjan Fedja-setä, kissa ja koira. Sain häneltä kirjaan venäjänkielisen omistuskirjoituksen, jossa kuulemma lukee Kauniin äidin kauniille tyttärelle. Tuo tytär pystyy lukemaan tekstin, koska hän osaa venäjää. Myöhemmin Mäkelä kertoi jutustamme kauniisti Uspenski-elämäkerrassaan. lauantai Päivän aikana yksi lapsi lensi maailmalle ja toinen lensi sieltä kotiin. Tytär on matkalla Bakuun töihin Euroopan Unionin delegaatioon. Kone on juuri laskeutunut Istanbuliin. Samaan aikaan Finavian sivu näyttää, että

13 HUHTIKUU 2012 pojan lento Wienistä on laskeutunut Helsinkiin. Seuraan verkossa tyttären lentomatkaa. sunnuntai Viime yö meni tyttären matkaviestejä odotellessa. On levollinen tunne siitä, että hän saa asua suomalaisen EU-virkamiehen vierashuoneessa jakson, jonka hän viettää Bakussa. Lähden Hamletin kanssa siivoamaan pihaa. Aurinko paistaa. Sohvalla on formulakatsomo. Tytär lähtee kiertoajelulle Bakussa. Hamlet haluaa pelata jalkapalloa, emäntä tehdä pihahommia. maanantai Töissä hyvä peruspäivä. Kollegani tekevät erinomaista työtä. Illalla olin viiniraadin vieraana. Maistoimme 21 viiniä kesän tuplanumeroon. Melkoinen setti. Ihailen aina raatilaisten asiantuntemusta ja omistautumista asialleen. Opin joka kerta uutta ja tajuan, miten paljon on opittavaa. tiistai Jäät lähtivät Sarvastonlahdesta. Aamulla meri oli jäässä, illansuussa kotiin ajaessani huomasin vapaan veden. Päivällä messusin hitaan Koti ja keittiön puolesta. Uskon evoluutioon, en revoluutioon. Uskon tekemiseen, en suuriin, abstrakteihin puheisiin. torstai Kävin tapaamassa Anu Leinosta, joka suunnittelee pukuni Muoto2012-gaalaan. Luottamus syntyi heti. Lisäksi ihailin Kruununhaan sisäpihan salaisuutta. perjantai Lämpötila +3, vettä sataa, tuuli piiskaa puiden paljaita runkoja. Maisema on kalvas kuin lokakuussa. Tämän keskellä uimarannalle toiveikkaasti salkoon nostettu lippu viestittää optimismia. lauantai Aamulla korkkasin pyörän viemällä sen huoltoon Itäkeskukseen. Neljä astetta kylmää. Varpaat ja sormet palelivat matkalla. Iltapäivällä saapui kuin uusi vuodenaika: kesän lupaus. Istutimme Hamletin kanssa muurikellon, orvokkeja ja hortensian pääkirjoituskuvauksiin. Leikkasin portinpielen ruusupensaan ja syreenin. Viljelylaatikoista nousee kasveja, mutta ruukkuihin istuttamani sipulikukat ovat mädäntyneet talven aikana. Pöh! sunnuntai Ihana, aurinkoinen kevätpäivä. Lämmintä 11 astetta. Formulakilpailu määräsi lounasajan. Tarjolla oli uunissa paahdettua parsaa, mummon salaattikastiketta, juusto-tillitäytteisiä, ruiskorppujauhoissa leivitettyjä silakkapihvejä ja muusia. Ollessani jumpassa ja miesten katsoessa formulakilpailuaan Hamlet varasti folion alta liedeltä lapsisuojan takaa melkein kaikki täh

14 HUHTI-TOUKOKUU 2012 teeksi jääneet silakkapihvit. Mies kertoi, että keittiössä oli aivan hiljaista. Niinhän aina on, kun lapset tai koirat tekevät kolttosiaan. keskiviikko Kehityskeskustelujen päivä. Hyvä kehityskeskustelulomake ja asioiden kirjaaminen auttavat paljon. Struktuuri on kuin kolmas osapuoli, joka rauhoittaa ja neutralisoi. Näin kevään ensimmäiset valkovuokot. ToRSTAI Seiskan juhlat. Kollega kysyi, mistä haaveilen urallani. En osannut vastata. Haaveeni eivät liity uraan ja työhön muuten kuin että toivon pysyväni terveenä ja työkykyisenä. Pidän journalismin käsityöstä ja strukturoinnista. Isot haaveeni liittyvät arkeen ja rakkaisiin ihmisiini, että ne asiat olisivat kunnossa. perjantai Illalla aloin katsoa miehen ostamaa etukäteisäitienpäivälahjaa, Carlos Sauran Carmenia, joka teki vuonna 1983 minuun valtavan vaikutuksen. Nyt nukahdin ennen loppua. lauantai Aamulla hain pyörän huollosta. Parsapäivä taas. Jaksan syödä sitä, mies on jo kyllästynyt. Koirapuistossa oivalsin, että äidin kaipaaman nuoruudenystävän osoite voi olla vaikka palvelutalo tai hoivakoti. Osui! Löysin hänen sijaintinsa ja puhuin hänen tyttärensä kanssa. sunnuntai Kylvimme tillin ja kehäkukan siemeniä, Hamlet ja minä. Kalkitsin maan. Haravoin takapihan ja siivosin takaterassin. Ruoaksi laitoin pääsiäislampaasta jääneistä fileistä punaviini-juures-lammaspataa. Nyt kohti zumbaa ja bodybalancea, fillarilla! maanantai Vappuaattona pyöräilin töihin ensi kertaa viljelylaatikon perunanarsissit ja tulppaanit ja muutkin kukat palkitsivat pitkään. tänä vuonna. 28 kilometriä yhteensä, meni hyvin. TOUKOKUU TiISTAI 1.5. Täytin kehityskeskustelumateriaalejani ja huomasin olevani vuolaalla mielellä. Olenko sisälläni valmistautumassa siihen, että pian teen jotain muuta kuin nykyistä työtäni? Viimeksi pääkirjoitusta kirjoittaessani mietin, mahdanko ensi keväänä tätä värkätä, ainakaan Koti ja keittiöön. Ensi kertaa vakavasti ajattelen, että joku muu journalismin sarka houkuttaisi enemmän kuin tämä. Päätoimittajana en tosin haluaisi olla muussa yrityksessä jos täällä saan olla. Illalla käänsin yhden jutun, käsittelin viinitestin ja yhden syksyn puutarhalehden jutun. keskiviikko 2.5. Puutarhalehti nro 2/2012 lähetettiin painoon tänään. Siitä tuli hyödyllisempi kuin numerosta yksi. Loistavaa työtä, ja hurjalla aikataululla, erityisesti AD Tarjalta

15 TOUKOKUU 2012 torstai 3.5. Hamletin kanssa prosessoin taas kerran. Tällä kertaa yrityksen ideakilpailussa palkittua ideaa. Koti ja keräily siitä voisi tulla hyvä kokonaisuus. Illalla riehuin tatonssitunnilla ja yogalatesissa niin, että voin suorastaan huonosti. perjantai 4.5. Aamulla katselimme Hamletin kanssa, miten pikkulinnut kantoivat pesätarpeita nokassaan. Illalla tuuli niin, että polkupyörä lähes pysähtyi. Hamlet oli vilperttituulella ja säntäsi mereen. lauantai 5.5. Sadeyön jälkeen valkovuokot ja hiirenkorvat heräilivät Aittasaaressa. Kaupungilta ostin kalliit kengät, mekon, vyön ja tukkaeliksiiriä. Yhteistyökumppanin sisustuspäivässä käväisin myös. Tämän jälkeen tarvitsin nokoset. sanoi: Kelpaa. Mies muistaa tämän aina. torstai Pohdin rahaa ja designiä pääkirjoitusta varten. Motkotamme kalliista hinnoista. Kuitenkin haluamme kunnon palkan työstä. Tämän yhteiskunnan mukaisen. On vain reilua, että huonekalun tekijä saa saman mittarin palkan. Ei tuote voi olla silloin superhalpa. perjantai Töissä on ehkä tulossa projekti, jossa olen ensi kertaa täsmälleen oikealla demografialla varustettu ihminen! lauantai Snellmanin päivä. J. W. Snellman halusi kouluttaa tytöt, koska näki naiset voimavarana yhteiskunnassa. Sivistynyt yhteiskunta voidaan saavuttaa vain kouluttamalla naiset. sunnuntai 6.5. Tutkin kesävaatteeni. Sain paljon uusia eli vanhoja, koska mahdun entisiin. Illalla katsoin Uutishuonetta, ärsyynnyin naiivista näyttelemistä ja paikoin heikosta käsikirjoituksesta, mutta ihailin 1970-luvun henkistä lavastusta ja puvustusta. maanantai 7.5. Juttelin kollegani kanssa siitä, miten perhe ja lasten harrastukset ovat parhaita asioita elämässä. Ilman läheisiäni olisin ontto ja yksinäinen, väsyneempi ja riippuvaisempi häilyväisemmistä ihmissuhteista kuin nyt. Perhe on elämäni vakaa ankkuri. keskiviikko 9.5. Illalla vietimme edesmenneen kollegani Teija Sopasen muistelutilaisuutta. Paikalla oli hänen ystäviään ja meitä, entisiä työkavereita Seurasta. Heinäkuussa 1985 Teija pyöritti poikaystävääni, nykyistä miestäni, kauniin kotinsa eteisessä, mittasi päästä varpaisiin ja valkovuokkojen meri aittasaaressa. Olen kasvanut vuokottomalla seudulla. Ehkä siksi valkovuokot ovat minusta ihmeellisiä

16 TOUKOKUU 2012 Luin materiaalia Julkisen Sanan Neuvoston kokoukseen ja mietin seuraavaa: Näinä aikoina näkisin, että journalistien tulee harkita tarkasti juttujen otsikointia. Ihmiset lukevat otsikon aina, eivät ehkä itse juttua ollenkaan. Pienilläkin sävyillä on vaikutuksia. Professionalistinen journalismi on haasteen edessä ja aika kädetön nettitöryn kanssa. Lisäksi media antaa tilan törylle verkkokeskusteluissaan, joissa nimimerkkien suojassa kirjoitetaan kammottavia asioita. Demokraattisen yhteiskunnan vapaana keskusteluna verkkokirjoittelu on suurimmaksi osaksi sen irvikuva. SUNNUNTAI Äitienpäivä. Mihin on hävinnyt faktojen tarkistaminen? Anni Sinnemäen haastattelussa HS:ssa kerrotaan, että 22 vuotta sitten eli 1990 ei tunnettu isyyslomaa. Piti tarkistaa mieheltä, oliko hän isyyslomalla 1987 ja 1988 omaan lukuun. Ei ollut. Laki isyyslomasta säädettiin 1978, ja samassa yhteydessä vanhempainvapaan jakaminen vanhempain kesken. Menee samaan sarjaan kuin Jyrki Katainen ensimmäisenä kokoomuslaisena pääministerinä. Oikeat tiedot kuuluvat laatujournalismiin. Minun äitini istui aamulla juhlamekossa pihakeinussa ja odotti veljeni perhettä äitienpäivälounaalle ja konserttiin. Hän aikoo ostaa uuden television, tai siis veljeni ostaa sen hänelle. Nuorempi veljeni laulaa äitienpäiväjuhlassa Kotalahden koululla, ja äiti pääsee häntä kuuntelemaan. Hyvä äiti on ollut: sivistynyt ja kannustava. Minulla taas on kaksi hienoa lasta, fiksuja ja aktiivisia nuoria ihmisiä. Sain tytön ja pojan, sekin on kivaa. Äitiys on ollut ja on elämän paras ja suurin seikkailu. He ovat aina oikean ikäisiä. Hassulta tuntuu, että 190-senttinen mies mahtui joskus syliin. Kylvin krassinsiemeniä ja siirsin helmihyasintteja parkkipaikan polun varteen. Siirrän sinne lisää tete-narsisseja ensi viikonloppuna. Sovimme naapurin kanssa, että kehystämme parkkiksen polun. maanantai Asun kylässä. Aamulla tervehdin kilometrin matkalla pyörän selästä kolmea ihmistä, kahta työmatkalaista ja yhtä koiranulkoiluttajaa. tiistai Aamulla poika soitti Paco de Luciaa ja silitti paitansa opeilla, jotka hän kertoi saaneensa Lauri-enoltaan. Kuvasin rusokirsikkapuut ja pihan tulppaaninnuput. Lehti kiinni, hyvissä ajoin. Olimme niin väsyneitä ja oli niin kiire kotiin, että samppanja ja mansikat odottavat huomista. torstai Mikä ihana pyöräilyaamu, tyyntä ja kevyttä ajaa! Sen jälkeen startti uuteen puutarhalehteen, joka ilmestyy elokuussa. torstai Valkovuokkojen kukinta on viimeisillään. Kaivoin niitä kosteikon laidalta mukaan matkalle Leppävirralle. Illalla istutin ne äidin kukkapenkkiin Auton mittarissa oli lämmintä 26,5 astetta! Toukokuun puolivälissä. Suomi voitti USA:n jääkiekon puolivälierässä. Maali 8 sekuntia ennen ottelun loppua. Sellaista on urheilun draama. Hieman piti etsiä, ennen kuin löysin tiedot siitä, mistä voin kuunnella välierämatsin Suomi-Venäjä lauantaina kotimatkalla. perjantai Kuljettelin äitiä ja tätiä serkkuja tapaamaan. Itse menin hautausmaalle viemään kukkia. Hain isälle vaasiin hiirenkorvilla lehteileviä koivunoksia. Muistelin Anna-mummoani, joka oli meille lapsille tärkeä arjen ankkuri, ja Kustaa-ukkia, joka rakasti luontoa. Äiti kaiverrutti toiseen hautakiveen ukin isän

17 TOUKOKUU 2012 toisen vaimon nimen. Ukki ei ollut suostunut siihen, että tämän Henrikan (Hintriikan) nimi siihen kirjoitettaisiin. Hän ei pitänyt siitä, että leski-isä meni uusiin naimisiin. Kiersin koko hautausmaan ja ajattelin, keitä olen tuntenut ja keitä en. Kenet tunsin lapsena, kuka oli jonkun isä tai äiti. lauantai Ajoin kotiin Savosta. Matkalla kuuntelin radiosta huonoilta asemilta jääkiekko-ottelua, jonka Suomi hävisi Venäjälle 6-2. Tunsin iloa siitä, että näin, miten äiti ja täti nauttivat serkkujensa seurasta ja rupattelusta. Oli hienoa, että pystyin auttamaan kuljettelemalla heitä paikasta toiseen. kotiraittini on keväällä kukkivien puiden vallassa. Piha-alue on suunniteltu nerokkaasti. Hamlet on sylikoira isosta koostaan huolimatta. Tässä se rakastaa kustaata. sunnuntai Puhuin pitkän ja tärkeän puhelun lapsuuden leikkikaverini kanssa. Hän on menettänyt äitinsä. Jaamme monta muistoa siitä, kun olimme pieniä naapurin tyttöjä. Istutin kesäneilikat portaiden ruukkuihin ja laventelia pihalle. Salaatti itää viljelylaatikossa, tilli ja persilja ruukuissaan. Kylvin kehäkukkia ja kosmoskukkia laatikkoon. Annoin innokkaasti neuvoja ystävälleni koiranpennun hoitoon. Hoksasin sentään sanoa, että käskee minun lopettaa neuvomisen jos sitä alkaa olla liikaa. maanantai Viikon alussa en viettänyt omaa elämääni. Oli monta edustustilaisuutta. keskiviikko 23.5 Sain takaisin oman elämäni. Illansuussa olin haastateltavana kotiseutuni Leppävirran Soisalon Seutu paikallislehteen. torstai Tänään urheilin vähintänä riittävästi: pyörällä töihin ja takaisin, SH BAM ja Yogalates. Olen raato. Mietin, että teen joitakin asioita ehkä

18 TOUKOKUU 2012 viimeistä kertaa Koti ja keittiön päätoimittajana: pääkirjoituksia kesästä, seuraavan kesän suunnitelmia, palstajuttuja, kohta matkajutun Ahvenanmaalta. Mutta eihän sitä vielä tiedä. perjantai Puhuin paljon ruotsia ja sovin kymmenen tapaamista Ahvenanmaan juttukeikalle kesäkuuksi. Aamulla olin infossa; Aavasisustuskonsepti by Elina Helenius ja Saara Renvall on hieno. Iltapäivällä kuuntelin Ylen Areenasta fiksua tytärtäni, jota haastateltiin Bakussa Radio Suomen Ajantasaan. Tuomet kukkivat ja tuoksuvat. lauantai Aamulla Hamlet näytti, että tahtoo sataprosenttisen huomion. Sisko soitti ja vastasin. Siinä silmänräpäyksessä koira vilkaisi minua tietäväisenä ja sinkosi mereen kahlaamaan. Siivouspäivänä huomasin, että kotonamme on hiekkaista, multaista ja karvaista, mutta enpä karvakonetta antaisi pois. Olisi elämä niin paljon vähemmän antoisaa ja iloista! Aina kun alan istuttaa pihalla jotakin, Hamletkin ryhtyy puutarhahommiin, penkomaan kuoppaansa pensaan alla. Äsken se tuli sohvalla syliin istumaan ja seurustelemaan ja meni aikansa nojailtuaan alakertaan lepäämään. Kohta lähdemme Aittasaareen. Vuoden lämpimin päivä tähän asti; illalla klo 18 varjossa 21 astetta. Aloitin Tommi Melenderin ja Timo Hännikäisen pamfletin Liberalismin petos. Liberalismi merkitsi ennen itsensä toteuttamista nyt kaikenmaailman tarpeiden välitöntä täyttämistä, pulleaa itsekeskeisyyttä, omituista ylemmyydentuntoa ja kaikkien mielihalujen tyydyttämisen oikeutusta. Illalla katsoimme Kustaan kanssa euroviisut loppuun asti. Loreenin Euphoria on mahtava, ja niin oli myös itse esitys budokoreografioineen. Oikea voittaja, totesimme. Ruotsalainen yhteiskunta osoitti monikulttuurisuuden voimaa. Nyky-Ruotsin kirkkaimmat tähdet ovat Zlatan Ibrahimovic ja nyt siis Loreen, sodan jaloista Balkanilta muuttaneen perheen lähiöpoika ja marokkolaisten vanhempien tytär. sunnuntai Hyvinkään ampumatapaus järkyttää. Tätäkin rikollista kutsutaan hiljaiseksi ja ujoksi. Hän tappoi kaksi ikätoveriaan ja halusi tappaa enemmän. En ymmärrä. Kuka ymmärtäisi? Tarvitaan yhteisöjä ja yhteiskuntaa, joka ei tavoittele välitöntä, omaa hyötyä ja loistetta. Lukemani esseepamfletti puhuu tästäkin: kun yksilö tavoittelee kaikkivoipaista säteilyä ja voimaa, hän löytää oikeutuksia kummallisiin, järjettömiin ja julmiin tekoihin. maanantai Päivä alkoi suru-uutisella, ja olen sen jälkeen ajatellut paljon kuolemaa. Tiedän, että se on edessä, mutta miten ja milloin, sitä ei voi itse päättää. Onko se yllätys vai ehdinkö valmis- Hamlet ja mieheni kevätretkellä. Taisi olla vappuaatto, kun otin tämän kuvan uimarannan lähellä

19 TOUKO-KESÄKUU 2012 tautua, omaan tai läheisen poismenoon? Elämä on hauras ja hetkessä kiinni. Siksi pitää elää kuin viimeistä päivää. Ikinä ei voi tietää tulevaa, kun sitä ei voi elää etukäteen. Historiakin on hetkessä. Me arvioimme historiaa tämän päivän lähtökohdista, niin kaikki historiassakin ovat arvioineet. Historian ymmärrys vaatii myös empatiaa ja armollisuutta. tiistai Näin pahaa unta. Luulin että olin joutunut muuttamaan kotoa johonkin muualle, eikä meillä ollut edes huonekaluja. Oli helpottavaa herätä omasta kodista. Oli kivaa pyöräillä töihin Helsingin kauniin keskustan halki. keskiviikko Pojan kanssa kävin autossa mielenkiintoisia keskusteluja nuorten miesten sielunmaisemasta. Miksi he joutuvat epätoivoon eivätkä löydä tietään, miksi epätoivo purkautuu väkivaltana? Minulla on fiksu poika. torstai On äitini Helkan nimipäivä, ja oli ennen aikaan myös koulujen päättymispäivä, tämä toukokuun viimeinen. Aller Median hallitus päätti antaa vihreää valoa uudelle projektillemme. Saamme jatkaa 50+ konseptin valmistelua. Investointipäätös tehdään syyskuussa. Näin toivon. KESÄKUU perjantai 1.6. Eipä uskoisi, että on kesäkuu, kun liikkuu ulkona. Pyöräilen samassa asussa kuin vappuna, juoksutrikoissa ja tuulitakissa. Puhuimme julkaisujohtajan kanssa uudesta projektistamme. Olo on vähän kuin synnytyksessä. Ensimmäistä kertaa en osannut pelätä; sitä vain mentiin. Toisella kerralla pelkäsin välillä valtavasti. Ehkä sama pätee lehden lanseerauksessa. Ensimmäisellä kerralla ei tiedä mitä odottaa. Nyt tiedän, enkä sittenkään tiedä koska kaikki lehdet ja markkinatilanteet ovat erilaisia. lauantai 2.6. Hamlet täytti neljä vuotta. Komea, reipas ja mukava Pumpula! Ajoin Raumalle lakkiaisiin, ja olin ainoa sukumme edustaja. Hauskat juhlat. Siskoni oli kaunis ja miehet komeita. Ylioppilas on pyrkinyt Tampereen yliopistoon lukemaan sosiaalitieteitä. Vähän liikutuin, sillä entinen kyseessä on entinen opinahjoni. Kuulin kummipojaltani termin disneyization eli pidä yllä iloinen rooli vaikka hampaat irvessä. Tätä pitää tutkia lisää, sunnuntai 3.6. Ajoin Raumalta Hämeenlinnan siskontyttöni valmistujaisjuhliin. Hän valmistui lähihoitajaksi erinomaisin arvosanoin ja pyrkii sairaanhoitajakoulutukseen. Lähihoitajatutkintoon eettinen lupaus, jossa hoitaja mm. sitoutuu kunnioittamaan ihmisiä tasaveroisina ja lievittämään inhimillistä kärsimystä. Jokaisessa ammatissa pitäisi olla vastaava. Myös veljeni perheessä Varkaudessa vietetään ylioppilasjuhlia. Onnea sinnekin! maanantai 4.6. Minuuttiaikataulun päivä, tavallinen maanantai siis. Illalla ihailimme puita Hamletin kanssa. Ne kukkivat valkoisina ja vaaleanpunaisina. Tämä on huumaava aika. Katsoimme pojan kanssa kuningatar Elisabetin 60-vuotishallinnon juhlakonserttia, Diamond Jubileeta. Se pidettiin Buckinghamin palatsin edessä. Tom Jones, 72, veti Delilahin uskomattomalla voimalla. Minulle tuli ikävä Lontoota ja sitä, että tytär asuisi Englannissa. Hänen jotenkin kuuluisi olla siellä, pysyvämmin

20 KESÄKUU 2012 TIISTAI 5.6. Ajoin korkokengissä pyörällä Punavuoresta Arabiaan haastattelua varten. Turhamaisuus oli typerää, sillä polviin sattui myöhemmin väärän ajoasennon takia. Ulkona tuoksuu ja hehkuu alkukesän kukkeus. Omenapuut muistuttavat valkoisia pilviä, ja pihlajat tuoksuvat kiihkeinä. Sireenit avautuvat, paitsi meidän aitamme vieressä, jossa niissä on kuolleita oksia. Koira makaa tyytyväisenä pöydän alla. Silitän sitä samalla. keskiviikko 6.6. On Anna-mummon syntymäpäivä sekä ukkini ja poikani Kustaan nimipäivä. Keskustelimme tulevasta projektista. Mitä enemmän sitä ajattelen, sitä enemmän tiedän sen sisältävän työtä. Odotukset ovat isot; niin kustantajalla kuin yleisöllä. Alan valmistella tutustumismatkaa AARP:n toimintaan Washingtoniin syksyksi. Sähköpostitan ja soitan paljon, monta päivää, ja aikaeron takia iltaa, ennen kuin saan ketään vastaamaan. On vaikeaa löytää edes puhelinnumeroa, johon soittaa. Lopulta saan yhteyshenkilön ja homman alulle. Arvelen asian etenevän, koska he päättelevät, etteivät pääse minusta muuten eroon. He eivät ole väärässä. En tapaa luovuttaa helposti. Rupesin myös miettimään: Kuka uuden lehden kanteen? Miten kuvaamme ihmiset? Miten historia saadaan mukaan? Miten tarinat kerrotaan? Konseptissa pitää pystyä samaan kuin Koti ja keittiössä, rikkomaan genre, tässä tapauksessa yleislehden genre sen verran, että saadaan tuoretta, puhuttelevaa ja suoraa sisältöä. Ei se vaikeampi ole kuin Koti ja keittiö, mutta riittävän tiukka varmasti. torstai 7.6. Kotikuvauksissa. Paitsi kauniin kodin, kohtasin myös viisaan ja hauskan ihmisen. Opin käsitteen negatiivinen aivoriihi. Eli ajatellaan asiasta kaikki ei-kautta. Toinen hyvä käsite oli idean varastaminen. Eli jokainen kirjoittaa kolme hyvää ideaa, ja toisten tehtävä on varastaa niitä. Illalla sain viikkolehtitoimittajan kirjoitushepulin. Kirjoitin päivällä kuvatun kotijutun kertaalleen. Saa nähdä, olenko vielä huomenna sitä mieltä, että se kelpaa johonkin. perjantai 8.6. Lyhyen työpäivän jälkeen matkasimme yökylään. Kivaa olla paikassa, jossa myös vilkas ja vaativainen koiramme oli tervetullut vieras. sunnuntai Muunnelma perinneateriasta: luomujauhelihapullat maustettuina tuoreella basilikalla ja oreganolla, suomalaisia uusia perunoita, vihersalaatti klassisen kerma-kananmunakastikkeen kera ja jälkkäriksi mansikoita ja mascarponevaahtoa. Maistuivat. Elämäni ensimmäinen bodycombat-tunti oli hauska. Hyvät sykkeet ja hyvin jaksoin! Bakussa oli selvitetty katastrofi. Tyttären punaviinillä tahrittu puku oli puhdistunut pesulassa. Huomenna tytär esitelmöi EU:n jäsenvaltioille energiakonferenssin annin. Olen ylpeä äiti. maanantai Ystäväni täytti tänään 56 vuotta. Hassua ajatella, että olemme tunteneet vuodesta 1975, enemmän kuin puolet elämästä. Aloitin Jeffrey Eugenidesin romaanin Naimapuuhia. Romaani on akateeminen ja hauska. tiistai Aamulla tapasin huippukokki Pekka Terävän, joka laatii Muoto2012-gaalan menyyn. Muutenkin päivä meni gaalamerkeissä. Palaveri ja puvun sovitus. Puvusta tulee hauska. Ilahduin, kun pukusuunnittelija Anu Leinonen valitsee myös kengät ja korut. Minun tarvitsee vain esiintyä