LISÄSELVITYKSET EDUSKUNNAN PERUSTUSLAKIVALIOKUNNALLE AM- MATILLISISTA ELÄKEIÍSTÄ; HE 16/2015 VP

Transkriptio

1 1(6) Vakuutusosasto Eläkevakuutusyksikkö LISÄSELVITYKSET EDUSKUNNAN PERUSTUSLAKIVALIOKUNNALLE AM- MATILLISISTA ELÄKEIÍSTÄ; HE 16/2015 VP Perustuslakivaliokunta pyysi eräitä lisäselvityksiä ammatillisista eläkeiístä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan siis vanhuuseläkeikiä korotettavaksi enimmillään kahdella vuodella siirtymäajan puitteissa. Ammatillisten eläkeikien osalta ehdotetaan vastaavaa menettelyä. Ammatillisia eläkeikiä oli valtion, kunnan ja kirkon eläkejärjestelmissä. Ohessa tarkemmat taulukot. Yleiset vanhuuseläkeiät Syntymävuosi Alin vanhuuseläkeikä vuotta vuotta ja 3 kuukautta vuotta ja 6 kuukautta vuotta ja 9 kuukautta vuotta vuotta ja 3 kuukautta vuotta ja 6 kuukautta vuotta ja 9 kuukautta vuotta vuotta vuotta Vanhuuseläkeikä ammatillisissa eläkei issä Ammatillisen eläkeiän täyttämisvuosi Alin vanhuuseläkeikä 2018 korotetaan kolmella kuukaudella 2019 korotetaan kuudella kuukaudella 2020 korotetaan yhdeksällä kuukaudella 2021 korotetaan vuodella 2022 korotetaan vuodella ja kolmella kuukaudella 2023 korotetaan vuodella ja kuudella kuukaudella 2024 korotetaan vuodella ja yhdeksällä kuukaudella 2025 tai sen jälkeen korotetaan kahdella vuodella Meritullinkatu 8, Helsinki PL 33, VALTIONEUVOSTO Puhelin Telekopio kirjaamo@stm.fi etunimi.sukunimi@stm.fi

2 2(6) Ammatillisissa eläkei issä henkilön eläkeikä ei määräydy samalla tavalla syntymävuoden mukaan kuin yleisessä eläkejärjestelmässä, vaan ratkaisevaa on se kalenterivuosi, jolloin henkilö täyttää ammatillisen eläkeiän. Esimerkki: Henkilön ammatillinen eläkeikä on tällä hetkellä 55 vuotta. Henkilö täyttää 55 vuotta vuonna Hänen uusi ammatillinen eläkeikä on 55 vuotta ja 6 kuukautta. Yleinen eläkeikä vuonna 2019 on 63 vuotta ja 6 kuukautta. Jos henkilö olisi yleisen eläkejärjestelmän piirissä, hänen eläkeikänsä olisi 65 vuotta, koska hän olisi syntynyt vuonna Kunnallisessa eläkejärjestelmässä ammatillinen eläkeikä nousisi noin henkilöllä ja valtion eläkejärjestelmässä noin henkilöllä, kirkolla heitä on noin 150. Koska ammatillisen eläkeiän valintaoikeus koskee vanhoja työntekijöitä, jää heillä eläkeiän nousu keskimäärin alhaisemmaksi kuin muilla. Suurimmalla osalla eläkeikä nousisi enintään 9 kuukautta. Oheisena asiaa kuvaava taulukko. Näissä luvuissa ei ole mukana kuolevuuden, tk-eläkealkavuuden, eikä ulkoistusten vaikutusta lukumäärään, vaan mukana ovat kaikki ne ammatillisen eläkeiän omaavat henkilöt, jotka olivat vuoden 2013 lopussa palveluksessa ja jotka eivät ehdi täyttää eläkeikäänsä ennen vuotta Täten yhteenlasketut luvut ovat hieman isommat kuin mitä yllä todetaan. Ammatillisten eläkeikien korotukseen asetettiin rajoitus, että eläkeikä voi nousta korkeintaan eläkeuudistuksen yleisen eläkeiän tasolle. KuEL:ssa ammatillisia eläkeikiä korotettiin jo vuoden 1995 eläkeuudistuksessa ja ne ovat valmiiksi jo hyvin lähellä 2017 eläkeuudistuksen yleisen eläkeiän tasoa. Näin ollen joillakin eläkeikä nousee vain yhden kuukauden ja nousuportaikko KuEL:ssa on tästä johtuen tuollainen kuin liitteenä olevassa taulukossa on esitetty. Miksi ammatillisista eläkeiístä luovuttiin ja valintaoikeus Valtion eläkejärjestelmässä joustavasta eläkeikäjärjestelmästä esitettiin HE 160/1988 vp ja kunnallisen eläkejärjestelmän osalta HE 161/1988 vp. Hallituksen esitysten perusteluiden mukaan ammatillisista eläkeiístä luopumista perustelevat seuraavat syyt: Työkyvyn pysymisen kannalta yksilöllisillä tekijöillä on suurempi merkitys kuin työllä. Soveltaminen oli vaikeaa, sillä virka tai tehtävänimike ei välttämättä kuvannut työn tosiasiallista sitältöä. Työtavat ja työolosuhteet muuttuvat jatkuvasti ja siten jotkut aiemmin raskaat ammatit eivät ehkä enää ole sellaisia. Ajantasaisen ja oikeudenmukaisen ammatillisen eläkeikäjärjestelmän ylläpitäminen oli osoittautunut käytännössä mahdottomaksi. Ammatillisen eläkeiän poistuessa säilyi silloin työssä olleilla valintaoikeus valita vanha ammatillinen eläkeikä. Tätä perusteltiin sillä, että vakiintuneen laintulkinnan mu

3 3(6) kaan virkamiesten eläkkeiden katsottiin olevan perustuslain suojaamia ja niitä ei voida muuttaa kuin perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Tämä voitiin kiertää sillä, että annettiin valintaoikeus valita vanha eläkeikäjärjestelmä. Todettakoon, että tämä tulkinta muuttui viimeistään silloin kun julkisen alan eläkeikiä nostettiin ja eläke-etuuksia heikennettiin vuosina 1993 ja 1995 voimaan tulleissa uudistuksissa. Ammatillisen eläkeiän piirissä olleiden valintaoikeus Kunnan ja valtion palveluksessa olevilla oli vuoteen 1989 asti yleistä eläkeikää alempia ammatillisia eläkeikiä. Kunnan ammatilliset eläkeiät perustuivat eläkelaitoksen eläkesäännön määräyksiin ja valtion ammatilliset eläkeiät puolestaan valtion eläkeasetukseen. Ammatillisista eläkei istä luovuttiin Ammatillisen eläkeiän piirissä olevat henkilöt saivat valita säilyisivätkö he vanhan eläkeikäjärjestelmän piirissä vai siirtyisivätkö he uuden joustavan eläkeikäjärjestelmän piiriin. Valintaoikeus toteutettiin siten, että siihen oikeutetuille henkilöille varattiin mahdollisuus 10 vuoden kuluessa uudistuksen voimaantulosta kirjallisesti ilmoittaa valtiokonttorille tai kunnalliselle eläkelaitokselle, että he haluaisivat säilyttää vanhan eläkeikäjärjestelmän mukaisen eläkeoikeutensa. Valintaoikeus oli henkilöä sitova koko hänen palvelusuransa ajan eikä sitä ollut mahdollista peruuttaa. Lisäksi valinta kohdistui koko vanhaan eläkeikäjärjestelmään eikä sitä ollut sidottu tiettyyn virkaan tai tehtävään. Valinta oli sitova, mutta vain niin kauan kuin henkilö oli ammatillisen eläkeiän työssä. Mikäli hän erosi ammatillisen eläkeiän työstä ennen eläkeikäänsä, tuli hän julkisen alan yleisten eläkeikäjärjestelmien piiriin ja tällöin hänelle tuli oikeus myös joustavan eläkeiän järjestelmän etuuksiin. Liitteenä on ohjeet ja lomakkeet joita käytettiin. Kunnan eläkejärjestelmässä ammatillisen eläkeiän laskentatapaa muutettiin ja valinta-aikaa lyhennettiin. Eläkeiän valinnasta oli ilmoitettava kunnalliselle eläkelaitokselle mennessä. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan 4/1994, että valinta-aikaa oli mahdollista lyhentää ja ammatillisen eläkeiän piirissä olevien eläkeikää nostaa. Arvioitaessa sitä, onko kyseessä sopimus vai ei, on sosiaali- ja terveysministeriön mielestä lähtökohtana se, ettei mikään järjestelmä ole pysyvä ja ettei perusoikeutena voida suojata tiettyä eläkejärjestelmää. Valintaoikeus on koskenut eläkejärjestelmää sellaisena kuin se on ollut ja sellaisena kuin se ajan saatossa muuttuu. Jos kyse olisi ollut tietyn tilanteen jäädyttämisestä eli oikeuksien säilyttämisestä pysyvästi tietynlaisena, olisi tästä pitänyt säätää erikseen. Järjestelmää on myös muutoin muutettu valinnan jälkeen.

4 4(6) Ammatillinen eläkeikäjärjestelmä Joustava eläkeikäjärjestelmä yleistä eläkeikää alempi ammatillinen eläkeikä ei oikeutta yksilölliseen varhaiseläkkeeseen, varhennettuun vanhuuseläkkeeseen ja osa-aikaeläkkeeseen yleinen eläkeikä 63 vuotta oikeus yksilölliseen varhaiseläkkeeseen, varhennettuun vanhuuseläkkeeseen ja osa-aikaeläkkeeseen Joustava eläkeikäjärjestelmä Ne, jotka eivät valinneet ammatillista eläkeikäänsä tulivat joustavan eläkeikäjärjestelmän piiriin. Joustava eläkeikäjärjestelmä koski kaikkia muita ja oli samanlainen kuin yksityisellä alalla. Joustavan eläkeikäjärjestelmän eläkemuodot olivat yksilöllinen varhaiseläke, varhennettu vanhuuseläke ja osa-aikaeläke. Yksilöllisen varhaiseläkkeen ikäraja oli alun perin 55 vuotta. Se nostettiin ensin 58 vuoteen ja poistettiin sittemmin kokonaan. Varhennetun vanhuuseläkkeen ikäraja oli alun perin 58 vuotta julkisella alalla ja 60 vuotta yksityisellä. Sitä on hiljalleen nostettu 62 vuoteen, kunnes se poistettiin 2013 alusta lukien. Osa-aikaeläkkeen ikäraja oli alun perin 56 vuotta. Sittemmin sitä on nostettu hiljalleen ja etuuden tasoa heikennetty. Nyt se on 60 vuotta ja tässä hallituksen esityksessä se ehdotetaan poistettavaksi ja korvattavaksi osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä. Ammatillisen eläkeiän tehtävissä olevilla oli siis mahdollisuus valita kahden eri järjestelmän välillä: joustavan eläkeiän ja ammatillisen eläkeiän. Se, että ei valinnut ammatillista eläkeikää, johti siis siihen, että joustava eläkeikäjärjestelmä tuli valituksi. Tätä järjestelmää on, kuten yllä todetaan, heikennetty useaan otteeseen. Siksi sosiaali- ja terveysministeriö näkee, että valinnan toisessa vaakakupissa ollutta ammatillisen eläkeiän järjestelmääkin pitäisi olla mahdollista heikentää. Ammatillisen eläkeiän erot yleiseen eläkejärjestelmään Ammatilliset eläkeiät ja joustava eläkeikäjärjestelmä eivät ole varsinaisesti eläkejärjestelmiä sillä tavalla kuin esimerkiksi valtion, kunnan ja kirkon eläkejärjestelmät. Siten ammatillisten eläkeikien järjestelmä tarkoittaa vain sitä, että työntekijällä on ammatillinen eläkeikä. Kaikki säännökset sisältyvät varsinaiseen eläkelakiin (siis valtion, kunnalliseen tai kirkon eläkelakiin) ja kaikilta muilta osin paitsi eläkeiän osalta heillä on täysin samat eläke-etuudet kuin yleisen eläkeiän piirissä olevilla. Ammatillisen eläkeiän valinta ei siis tuonut mitään lisäedellytyksiä ammatillisen eläkeiän saamiseen. Siten ammatillisen eläkeiän tehtävissä edellytettävät loppukarenssivaatimukset ja palveluksen yhdenjaksoisuuden vaatimukset eivät johdu ammatillisen eläkeiän valinnasta, vaan ne ovat heillä samat kuin kaikilla muillakin julkisen alan palveluksessa olleilla vanhoilla työntekijöillä.. Seuraavassa selostus loppukarenssivaatimuksesta ja palvelussuhteen yhdenjaksoisuudesta.

5 5(6) Loppukarenssivaatimus Julkisen alan ennen vuotta 1993 voimassa olleet eläkelait palkitsivat uskollisesta palveluksesta. Eläkeikä oli 63 vuotta ja eläkkeen karttuma 2,2 prosenttia vuodessa, mikäli palveluksesta jäätiin suoraan eläkkeelle. Jos palveluksesta oli siirrytty pois (vaikkapa töihin muun työeläkejärjestelmän piiriin) oli eläkeikä 65 vuotta ja eläkkeen karttuma 2,0 prosenttia vuodessa. Se seikka, jäätiinkö palveluksesta suoraan eläkkeelle, selvitettiin loppukarenssivaatimuksella. Loppukarenssivaatimus tarkoitti sitä, että palveluksessa oli oltava välittömästi viimeiset kuusi kuukautta ennen eläkkeelle jäämistä ja lisäksi vähintään kolme vuotta viimeisen viiden vuoden aikana. Ammatillisten eläkeikien ajatus perustui siihen, että raskas työ heikensi työkykyä hiljalleen ja että tietyn iän jälkeen ei työtä enää kyetty jatkamaan. Siksi ammatillisten eläkeikien osalta edellytettiin, että ennen ammatillisen eläkeiän täyttämistä oli täytettävä loppukarenssivaatimus ammatillisen eläkeiän tehtävässä. Tämä vaatimus oli siis olemassa jo alunperin ammatillisen eläkeiän tehtävissä. Mikäli loppukarenssivaatimusta ei täyttänyt, ei työntekijän katsottu olevan ammatillisen eläkeiän tehtävässä, täten hän kykeni jatkamaan työntekoa ja hän oli yleisen eläkeiän piirissä. Esimerkki 1: Ministeriön ylitarkastaja (eläkeikä 63 vuotta). Saadakseen eläkkeen 63 vuoden iässä täyttyi loppukarenssivaatimus siten, että hän oli valtion eläkejärjestelmän piiriin kuuluvassa työssä viimeiset kuusi kuukautta eli 62 vuotta 6 kuukauden ikäisestä eläkeikäänsä. Lisäksi hänen oli täytynyt olla valtion eläkejärjestelmän piiriin kuuluvassa työssä 58 vuoden iän täyttämisen jälkeen vähintään kolme vuotta. Esimerkki 2: Ylikonstaapeli (eläkeikä 58 vuotta). Saadakseen eläkkeen 58 vuoden iässä täyttyi loppukarenssivaatimus siten, että hän oli sellaisessa poliisin työssä, jossa oli 58 vuoden eläkeikä viimeiset kuusi kuukautta eli 57 vuotta 6 kuukauden ikäisestä eläkeikäänsä. Lisäksi hänen oli täytynyt olla samanlaisessa työssä 53 vuoden iän täyttämisen jälkeen vähintään kolme vuotta. Palvelussuhteen yhdenjaksoisuus Julkisen alan eläketurvaa heikennettiin samalle tasolle kuin yksityisellä alalla vuonna 1993 ja 1995 voimaan tulleilla uudistuksilla. Ennen vuotta 1993 palveluksessa olleet työntekijät säilyttivät kuitenkin aiemmin karttuneet paremmat eläkekarttumat ja osaksi 65 vuotta alemman eläkeiän, mikäli he pysyivät vanhoina työntekijöinä. Vanha työntekijä määriteltiin siten, että hän oli palveluksessa ennen vuotta 1993 ja pysyi saman eläkejärjestelmän piiriin kuuluvassa palveluksessa ilman katkoksia eläkkeelle jäämiseensä saakka. Ammatillisten eläkeikien osalta edellytettiin luonnollisesti myös, että työntekijä säilyi vanhana työntekijänä. Täten näidenkin työntekijöiden tuli työskennellä ilman katkoksia eläkeikäänsä saakka sen eläkejärjestelmän piirissä, jossa olivat ammatillisen eläkeiän tehtävässä (siis valtion, kunnan tai kirkon eläkejärjestelmän piirissä). Heiltä ei kuitenkaan edellytetä sitä, että he työskentelisivät ilman katkoksia juuri tässä työssä.

6 6(6) Esimerkki 3: Ministeriön ylitarkastajan sai vuosien 1993 ja 1995 uudistusten myötä henkilökohtaisen eläkeiän, joka laskettiin sen perusteella, paljonko hänellä oli valtion palvelusta ennen vuotta Henkilökohtainen eläkeikä oli 63 ja 65 vuoden välillä. Tämä eläkeikä säilyi kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että hänen valtion palveluksensa jatkui missä hyvänsä valtion tehtävässä ilman katkoksia eläkeikään saakka. Ennen vuotta 1993 ansaitut karttumat pysyivät ja sen karttuman suuruus ratkaistiin edelleen sen perusteella täyttikö hän loppukarenssivaatimuksensa vai ei. Esimerkki 4: Ylikonstaapeli säilytti 58 vuoden eläkeikänsä. Sen säilyttääkseen hänen tuli kuitenkin työskennellä missä hyvänsä valtion tehtävässä ilman katkoksia eläkeikäänsä saakka. Lisäksi vanha loppukarenssivaatimus säilyi siten, että loppukarenssivaatimus tuli täyttää poliisin tehtävissä.