Hyötyä ja iloa harjoituspäiväkirjasta

Transkriptio

1 Teksti: Marianne Roivas Hyötyä ja iloa Kuvat: Marianne Roivas ja Jutta Koivula harjoituspäiväkirjasta Tallivihko tallettaa tärkeiden hoitotoimien ajankohdat, jotka muuten voisivat unohtua. Se on myös näppärä viestintäväline, jos hevosella on monta ratsastajaa. Vähällä vaivalla tallivihkosta kuoriutuu lisäksi tehokas harjoituspäiväkirja. 22 Ratsastus 2/09

2 Kuusi ranskalaista viivaa Minna Leppälän oma varhaisin tallipäiväkirja oli hoitohevoseen liittyvä ruutuvihko, joka kattoi kaikenlaisia asioita maan ja taivaan väliltä. Ahkera hevosenomistaja on saanut kahdeksassa vuodessa aikaiseksi tällaisen kirjasarjan. Taulukossa näkyvät värikoodit eri liikuntamuodoille, sisäsivuille on kirjattu tarkemmat kommentit. utoista on perinteisesti pidetty huoltokirjaa, ja sellaisen olemassaolo on tapana mainita positiivisena asiana autojen myynti-ilmoituksissa. Hevosten kohdalla ei sentään puhuta huoltokirjoista, mutta hoitotoimien kirjaaminen ylös on osa hyvää hevosenpitoa. Harva ratsu elää elämäänsä ilman, että siitä jää kirjallisia jälkiä, ja joidenkin hevosten omistajat tuottavat kokonaisen kirjasarjan. Vaikka kirjailijanura ei houkuttelisi, on mielekästä kirjata ylös ainakin keskeiset perushoidolliset rutiinit, kuten kengitykset tai vuolut, raspaukset ja rokotukset. Lisäksi hyvä on kirjata muistiin esimerkiksi laidunjaksot ja muut ruokinnan muutokset, veriarvot ja lääkinnälliset toimenpiteet. Päivyri auttaa havaitsemaan asioiden välisiä yhteyksiä ja muutosten pitkäaikaisia vaikutuksia. - Päiväkirja, joka kuvaa hevosen vointia, lihaskuntoa ja esimerkiksi erilaisia jäykkyyksiä, auttaa näkemään asioiden syklisyyttä, Peuramaan ratsastuskeskuksen pitäjä, valmentaja ja kenttäratsastaja Minna Leppälä kuvaa. Ratsastuskoululaisenakin oli mielekästä pitää ratsastuspäiväkirjaa. Oman hevosen kanssa jatkoin samaa tyyliä. Minulla on yhä jäljellä paljon vihkoja, joissa kerron, mitä hevoseni söi ja miten kovaa mentiin maastossa, Leppälä hymyilee. Kisaamisen myötä siirryin tekemään merkinnät kalenteriin, jossa on sivuja niin, että näkee kerralla koko kuukauden kisoineen, rataesteharjoituksineen ja valmennuksineen. Vuositasolla kalenterista on helppo hahmottaa väli- ja päätavoitteet. Kalenteri on hyvä muoto päiväkirjalle tilanteessa, jossa hevosia on enemmän ratsastettavana ja on vähemmän aikaa tehdä merkintöjä. Kalenteri on myös aina mukana. Yksinkertaisimmillaan harjoituspäiväkirja voisi kertoa, kävikö hevonen maastossa vai mentiinkö sillä esteitä vai koulua. Harjoitusten kirjaaminen muistiin on kuitenkin mielekästä. Kalenterissa pitää olla sen verran tilaa, että siihen mahtuu merkintöjä. Sanon valmennettavilleni, että päivyriin pitää mahtua päivän kohdalle kuusi ranskalaista viivaa, joiden kohdalla kerrotaan, mitä tehtiin, mikä oli harjoituksen idea, mihin sillä päästiin ja mitä pitää vielä treenata, Leppälä korostaa. Rataesteharjoitukset piirretään kalenteriin ja kuvataan niiden tarkoitus. Ratsastajan siis pitää oikeasti kysyä valmentajalta, montako metriä mikäkin väli oli. Koulutreeneissä on sama tilanne. Kouluvalmennuksessa tulisi olla selkeät harjoitteet, joista edellinen vie seuraavaan ja niin edelleen. Myös tämä kuvataan ranskalaisin viivoin kalenteriin. Pyydän joskus valmennettaviltani päivyreitä nähtäväkseni. En lue niitä mitenkään tarkastusmielessä, mutta kuitenkin nähdäkseni tilanteen. Ratsastajille sanoisin, että jokaisen kannattaa pitää harjoituspäiväkirjaa! Se on nopeaa, helppoa ja tehokasta. Ei kuitenkaan kannata asettaa itselleen liian kovia vaatimuksia. Pitää tehdä merkintöjä sillä tarkkuudella kuin ehtii. Päiväkirjaan oppiikin pian tekemään merkintöjä, jotka ovat napakoita mutta paljonpuhuvia. Muille valmentajille puolestaan sanoisin, että pyytäkää harjoituspäiväkirjoja nähtäväksi se myös osoittaa, että välitätte valmennettavistanne, Leppälä kehottaa. Ratsastus 2/09 23

3 - Päiväkirja paljastaa, jos esimerkiksi karvan kiillottomuus ja hevosen happamuus toistuvat vuoden tai vaikkapa muutaman kuukauden välein. Päiväkirja auttaa oppimaan hevosesta lisää, esimerkiksi että hevosen yskä voi ilmentyä tietyllä säällä. Kaikkia asioita ei välttämättä muistaisi ja havaitsisi, jos niitä ei laittaisi ylös. Valmennussuunnitelmaan apua Harjoittelupäiväkirjan luonteva partneri on valmennussuunnitelma. - Aluevalmennettavani tekevät helmikuun puoliväliin mennessä kilpailusuunnitelman. Henkilökohtaiset valmennettavani lähettävät tekstiviestinä joka sunnuntai viikko-ohjelmansa minulle kertoakseen, milloin on valmennus ja mitä he tekevät muina päivinä. Tämä ohjaa ratsastajaa miettimään itse asioita, Minna Leppälä kuvaa. Jotkut ovat suunnitelmallisia luonnostaan, kun taas jotkut muuttelevat asioita matkan varrella paljon. Se on pitkälti persoonakysymys, suunnitelmallisuuteen pitää kasvaa. - Kun valmentaja osallistuu valmennus- ja kisasuunnitelman tekoon, hänen täytyy tietysti tarkkaan tietää ratsukon taso. Kysymys on pitkälti valmentajan ja ratsastajan vuorovaikutuksen luonteesta ja valmennuksen tiiviydestä. Jos valmennus on kovin harvaa, valmentajalla ei valitettavasti välttämättä ole asiaan mielenkiintoa. Mielestäni valmentaja voisi kuitenkin hyvin ottaa puheeksi kirjallisen suunnitelman laatimisen, kun ratsastajalta alkaa tulla viestejä, että mitä hevosen kanssa nyt kannattaisi tehdä. Toisaalta suunnitelman tekemistä kannattaa ehdottaa, koska ratsastajat eivät sitä välttämättä itse osaa ehdottaa. Ratsastukseen liittyvät analyyttisyys ja keskustelu, vaikka moni onkin uransa aikana kuullut kuolemattoman lausahduksen: Ole hiljaa ja ratsasta! - Minulla on kuulemma sellainen maine, että minulle pitää vastata, jos valmennustunnilla kysyn ratsastajilta jotain, Leppälä hymyilee. - Keskustelu on tärkeää. Ei riitä, että ratsastaja sanoo hevosen olevan tuntuvan ihan kivalta. Tärkeää on myös keskustella siitä, miten ratsastaja on jonkin ohjeen ymmärtänyt. Kaikki henkilökohtaiset valmennettavani pitävät harjoituspäiväkirjaa, johon he merkitsevät treenien kulut ja esimerkiksi mahdolliset kotitehtävät, Minna Leppälä kertoo. Päiväkirja tilanteen mukaan Saara Paronen on 14-vuotiaan ruuna Last Matadorin omistaja. Ensimmäisellä hevosellaan Saara kilpaili aluetason esteitä, Masan kanssa tavoitteena on saada opetusmestarin osaaminen ja kapasiteetti käyttöön sekä esteillä että koulussa, kuten Saara muotoilee. Toimiva päiväkirjasysteemi on löytynyt kokemuksen kautta. - Pidin jo lapsena ratsastuskoulussa päiviksiä, mutta minulla ei ollut kovin selkeää käsitystä, millä laajuudella ja mistä aiheesta kannattaisi kirjoittaa. Se ei ollutkaan kovin menestyksekästä, leireillä aloitin maanantaina ja tiistaina jo jätin kirjoittamisen sikseen, Paronen kuvaa. - Ensimmäisen hevoseni kanssa oli vielä hieman samaa epäselvyyttä. Päiväkirja sisälsi erilaisia havaintoja hevosen voinnista ja toimi viestintävälineenä vuokraajien kanssa. Välillä oli pitkiä ja välillä lyhyitä merkintöjä, kiireessä ne jäivät ja joskus taas kuvasin yksityiskohtaisesti hevosten hoitoa, miten rapsutin rupia turvasta tai öljysin satulaa, Paronen hymyilee. - Muutos tuli, kun näin lyhyesti, millaisia olivat estevalmentajani merkinnät omista hevosistaan. Tajusin, millainen sopiva päiväkirja voisi olla. Kun ei ole aikaa kirjoittaa järjestelmällisesti kaikkea kaikesta, pitää kiteyttää ja tehdä valintoja. Uuden hevosen myötä Saara Paronen aloittikin uuden harjoituspäiväkirjan, jonka ensimmäinen merkintä on: Masa haettiin. - Päiväkirja on A4-kokoinen ruutuvihko. Yhdelle aukeamalle mahtuu yksi kuukausi. Ideana on kertoa lyhenteitä käyttäen yhdellä tai kahdella rivillä oikeanpuoleisella sivulla, mitä liikutuksessa tehtiin ja mikä oli pääpointti. Vasemmalla sivulla samalla kohdalla puolestaan kuvataan mahdolliset terveydenhoitotoimet, isot haavat ja niin edelleen. Toki kengitykset ja madotukset ovat omassa käsikalenterissanikin, mutta siellä ovat myös lasteni soittotunnit ja kaikki muu elämä. Ja kun päivyri on tallilla, myös tallinpitäjä ja hoitaja voivat tarpeen tullen tarkastaa tilanteen. - Harjoitusosuudesta näkee helposti harjoitteiden toistot ja frekvenssin. Kiteytys riville parille kertoo oleellisen, ja siihen minulla työssä käyvänä perheenäitinä on aikaa. Kilparatsastaja hyötyy paljon siitä, että pitää kunnollista päiväkirjaa hevosensa valmennuksesta, kertoo Minna Leppälä, joka tässä on maastoradalla Rossi Puh -ratsullaan. 24 Ratsastus 2/09

4 Luonnollinen E-vitamiini hevoselle Koulutunti, suoristamista. Oikea laukkakin suoristui, kun saatiin tarpeeksi monta kierrosta rullata peiliä kohti. Näin Saara Paronen on tiivistänyt haastattelupäivän ohjelman. Varmista hyvä startti varsovalle tammalle, pikkuvarsalle ja kilpahevoselle Muiden elämän realiteettien vuoksi Saara Parosella ei ole tiukkaa valmennussuunnitelmaa vuodelle. Se säästää pettymyksiltä. Maneesiin pääsee joskus vain ruuhka-aikana, jolloin ei voi mennä puomeja vaikka olisi niin suunnitellut, eikä ulkona välttämättä ole lunta suunniteltuun hankikahluuseen. Sen sijaan Parosella on tarkka viikkotasoinen suunnitelma, jossa este- ja kouluvalmennus lomittuvat itsenäiseen työskentelyyn ja palautuspäiviin. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa pitää harjoituspäiväkirjaa. Tiivis tapa sopii kiireiselle, joku toinen taas voi hyötyä perusteellisesta tekstistä, jossa tekniikka- ja kuntoharjoittelun ohella kirjatuksi tulevat ratsastajan mielialat ja muun elämän sujuminen. Hyvän harjoituspäiväkirjan ydin on, mitä onnistumisesta tai epäonnistumisesta voi oppia ja miten sitä voi soveltaa jatkossa. - Tom Gordin sanoi joskus luennolla, että ratsastajalla pitää olla systeemi huonokin systeemi on parempi kuin ei mitään. Päiväkirja auttaa näkemään eri treenikertojen vaikutuksen toisiinsa. Näkee, miten aiempi vaikuttaa nykyiseen eli miten esimerkiksi alkuviikon harjoitukset pyörivät mukana vielä loppuviikolla hyppytunnilla, Saara Paronen summaa. - Toisaalta päiväkirja oikaisee, jos itsellä on vinoutuneita käsityksiä siitä, mitä hevosen kanssa todella on tullut tehtyä. u NATUR-E sisältää luonnollista E-vitamiinia, joka on biologisesti 2-4 kertaa tehokkaampaa kuin synteettinen E-vitamiini. E-vitamiini vaikuttaa mm. lihaksiston kehittymiseen ja sairauksien vastustuskykyyn. E-vitamiinilisäys on tarpeen sisäruokintakaudella kantaville tammoille, pikkuvarsoille ja urheiluhevosille. Erityisen tärkeää E-vitamiini on varsan vastustuskyvyn vahvistamiseksi. Pieni kerta-annos annostellaan rehun joukkoon tai suoraan suuhun pakkaukseen kuuluvalla ruiskulla. Annosteluohjeet pakkauksessa. Pakkaus 300 ml, 500 IU d-alfa-tokoferolia/ml. Eläinlääkäreiltä, apteekista, hyvinvarustetuista hevostarvikeliikkeistä. Tutustu tuotteisiimme hevosille: millilitrassa 10 tuoreen ruohokilon E-vitamiinit!

5 1. Teksti ja kuvat: Jutta Koivula Englantilaiskengittäjä muutti Suomeen Joey kengittää hollantilaisin opein Savu nousee, kun Joey Seaby kengittää hevosia. Hän kuumasovittaa kaikki kengät, koska hänen mielestään näin tulee parempaa jälkeä. - Kenkä tulee sovittaa jalkaan ja kavioon sopivaksi, ei toisinpäin. Joeyn autossa kulkee uuni, jossa kengät lämmitetään kuumiksi. Englantilainen Joey kouluttautui kengittäjäksi Hollannissa. Koulutus kesti kolme vuotta ja siinä lähdettiin aivan perusteista asti. Koulun käynyt kengittäjä pystyy raudanpätkästä itse muotoilemaan hevosen jalkaan sopivan kengän ja hoitamaan myös kaikenlaiset erikoiskengitykset. - Hollannissa ja Belgiassa kengittäjien ammattitaito on kova. Koulutus on järjestelmällistä ja tasokasta, Joey sanoo. - Koulun jälkeen olin kengittäjän apulaisena muun muassa Global Champions Tour -sarjan kilpailuissa eri puolilla Eurooppaa, esimerkiksi Monacossa ja Hollannin Valkenswaardissa. Kilpahevoset toivat Suomeen Joey on muutenkin melkoinen maailmankansalainen. 28-vuotiaan englantilaismiehen vanhemmat asuvat Hollannissa ja muu suku Englannissa. Mies itse on ehtinyt asua Espanjassakin. Viime kesänä hän tuli ensimmäisen kerran Suomeen. - Tapasin Kontion perheen Belgiassa, kun kengitin heidän hevosiaan. He pyysivät minut Suomeen ja lupasivat järjestää viikoksi töitä. - Ajoin sitten yksinäni kaksi päivää Suomeen, hän muistelee nauraen. - Töitä oli tosiaan viideksi päiväksi ja kun hevoset oli kengitetty, hevosenomistajat kysyivät, tulisinko kuuden viikon päästä uudestaan. Minähän lupasin. - Kun ajoin toista kertaa tänne, aloin miettiä, että eihän tässä edestakaisin matkustamisessa ole mitään järkeä. Voisin siis yhtä hyvin kokeilla asumista ja työntekoa Suomessa. Aluksi yksinäistä Joey päätti asettua aloilleen ja tällä hetkellä hän asuu Hämeessä. Asiakkaita on löytynyt aina Poris- 1. Joey Seaby on Hollannissa koulutettu englantilainen kengittäjä. Hän viihtyy hyvin Suomessa Joeyn autossa kulkevat mukana kaikki kuumasovituksessa tarvittavat työvälineet ja tietysti myös sammutuskalusto. 3. Kuumasovitus on hurjan näköistä, mutta Joeyn mielestä ehdoton työmenetelmä. 26 Ratsastus 2/09

6 3. ta Imatralle asti, joten ajamista on ohjelmassa turhankin paljon. - Yritän löytää asiakaspiirin vähän lähempää ja haaveissa olisi muutto pohjoiselle Uudellemaalle. Täällä on niin paljon rauhallista maaseutua, hän ihastelee. - Olen aina halunnut asua maalla ja tuntuu siltä, että Suomessa haaveen voisi toteuttaa. Joey myöntää, että alkuajat Suomessa olivat yksinäisiä. - Oli melkoinen kulttuurishokki tulla yksin tänne. Onneksi olen kuitenkin vähitellen tutustunut uusiin ihmisiin ja löytänyt ystäviä. - Aluksi asiakkaita oli melko vähän, mutta se ongelma on korjaantunut. Asiakaspiiri on laajentunut vähitellen ja nyt töitä alkaa olla jo tarpeeksi. - Minua kiinnostavat varsinkin kilpahevoset ja erikoiskengitykset, Joey kertoo. Kengitys on asiakaspalvelua Joey painottaa asiakaspalvelun merkitystä kengittämisessä. - Uskon siihen, että tyytyväinen asiakas pysyy asiakkaana. - Mielestäni kengittäjän työssä asiakaspalvelu on tärkeää ja siihen kuuluvat täsmällisyys ja työn laatu. Välillä tulee ajettua turhankin kovaa, kun yritän aina olla paikalla täsmälleen silloin kun olen luvannut tulla, hän nauraa. Eroaako suomalainen kengitystapa keskieurooppalaisesta? - Joskus teen varmasti erilaisia ratkaisuja, Joey sanoo diplomaattisesti. - Tilsakumit olivat minulle uutta, muuten kengitys on periaatteessa samanlaista kaikkialla. u Ratsastus 2/09 27

7 Eläinlääkäri Laura Muilu on huomannut rivin lisääntyneen märkien kelien takia. 2. Näyttävien tupsujalkojen kuivana pitäminen on haastava homma. 3. Kengittäjä Sören Holmille etelän oikukas talvi tuo ylimääräistä työtä. 4. Jäisessä tarhassa hevosille tulee helposti revähdyksiä. 5. Teräväksi jäätynyt kura hankaa ihon rikki. Ilmastonmuutos toi mutatarhat Teksti ja kuvat: Riitta Jalonen Etelä-Suomeen Kaikkialle tunkeutuva rapa ja kura vievät hermot etelän hevosenomistajilta ja tallinpitäjiltä. Hevosten, varusteiden ja talliympäristön ruokkoaminen kuravellistä teettää rutkasti lisää töitä kaikille. Muta tuo mukanaan myös terveyshaittoja. 28 Ratsastus 2/09

8 Yksi yleisimmistä mutatarhojen aiheuttamista ongelmista on rivi eli vuohisrohtuma. - Rivi on hevosen vuohiskuoppaan ilmestyvää rupea, jonka alla iho punoittaa ja aristaa. Joskus näitä rupia voi ilmestyä sääreenkin. Mahdollinen ihovaurio, märkä muta ja pitkä karva altistavat hevosen riville. Etenkin komeat vuohiskarvat ja näyttävät tupsujalat saattavat olla haastavia rivin hoidossa, eläinlääkäri Laura Muilu kertoo. - Vähäinen rivi ei ole kovin haitallista, ja sitä on suhteellisen helppo hoitaa suihkuttamalla jalat puhtaiksi mudasta ja pesemällä ne desinfioivalla shampoolla. Tämän jälkeen jalat kuivataan ja ruvet pehmitetään antiseptisellä voiteella. Joskus pehmittelyä voivat edistää pumpuli, patja ja lämpöpinteli. Parasta rivin ennaltaehkäisyä on puhdistaa ja kuivata jalat päivittäin. Jos hevosella on hyvä vastustuskyky, ehjä iho ja lyhyt karva, ei riviäkään helposti tule, vaikka hevonen seisoisikin mudassa, Laura huomauttaa. - Jos rivialueen iho rikkoontuu ja sen alle pääsee bakteereja, voi seurauksena olla antibiootteja vaativa tulehdus. Joskus rivi voi äi- Ihovaurio, märkä muta ja pitkä karva altistavat hevosen riville tyä niin pahaksi, että hevonen alkaa ontua jalkaansa. Hankalat haavat ja sädemätä Märässä oleskelevan hevosen pienetkin haavat voivat aiheuttaa koko jalan imusuonitulehduksen, koska haava ei pääse normaalisti kuivumaan. Ihovaurion bakteerit pääsevät lisääntymään ihanteellisen kosteissa oloissa, ellei hevosen vastustuskyky ole riittävä niiden torjumiseen. - Ihotulehdus edesauttaa imusuonitulehduksen kehittymistä, sillä jos iho on rikki, pääsevät bakteerit lisääntymään. Imusuonitulehduksessa jalka on paksu ja lämmin. Jotkut hevoset ovat herkempiä imusuonitulehdukselle kuin toiset. Hoitona siihen käytetään yleensä kylmäystä, kävelytystä, jalan hierontaa ja yön ajaksi tukea antavaa, muttei puristavaa käärettä kavion rajasta alkaen. Pahat imusuonitulehdukset voivat vaatia antibioottihoitoa. Taustalla oleva syy, esimerkiksi rivi, täytyy myös hoitaa, jotta jalka voi parantua kunnolla. Kroonistuneesta imusuonitulehduksesta hevosen jalka voi jäädä paksummaksi siihen jääneen arpikudoksen takia, Laura Muilu varoittaa. Jos bakteeri pääsee jostain syystä kavion pohjaan, kehittyy sinne tumma, pehmeä ja pahanhajuinen alue eli sädemätä. Seisoskelu mutatarhassa luo hyvät edellytykset sädemädän kehittymiselle. Kengittäjä pystyy auttamaan useimmissa tapauksissa. - Monesti auttaa, kun vuolen säteen hyvin auki. Tällä tavoin syvälle mennyt sädemätäalue saadaan tuulettumaan ja samalla infektoitunee- Stressiä? Haluttomuutta? Vatsaoireita? Fiberplex vaikuttaa nopeasti koko ruoansulatuselimistön hyvinvointiin. Se ehkäisee kroonisia ruoansulatushäiriöitä. Hevonen on rauhallisempi ja voi paremmin - ensiarvoisen tärkeää hevosille, joilla on stressiperäisiä ongelmia ruoansulatuselimistössä. Muista myös muihin vatsan hyvinvointiin tarkoitetut Eclipse-tuotteet: Rehabakt Nonlack, Karron Oil ja Pellavaöljy. Saatavana hyvinvarustetuista hevostarvikeliikkeistä " Hevosten kunto ja tulokset puhukoon puolestaan. Me luotamme ECLIPSE- tuotteisiin, luota sinäkin." Kilparatsastajat Sanna Backlund, Johanna Hurme, Minna Kemppainen, Kimmo Sulkala ja Joonas Vaahtera Laatua ja osaamista hevosesi hyväksi Rääkänkatu 9, Hyvinkää puh webmaster@fysiohealing.fi Ratsastus 2/09 29

9 ovat alttiimpia venähdyksille ja revähdyksille, jolloin jännevammoja tulee paljon helpommin. Toki pehmeässä mudassakin riehuvan hevosen jänteet ja lihakset ovat vaarassa, jos se liukastuu, Laura Muilu kertoo. Koppuraisessa tarhassa hevonen astuu herkemmin kannoilleen, jolloin se voi saada hokinpolkemia ja eriasteisia haavoja. Teräväksi jäätyneet mutakasat repivät rikki ihoa, ja toistuvasti jäätä vasten hankautuva haava parantuu hitaasti. Myös kavioiden pohjat ovat koetuksella. - Etenkin kookkaammilla hevosilla on ollut ongelmia kavion pohjien kanssa, sillä jäisissä ja pinnaltaan epätasaisissa tarhoissa niiden on hankala liikkua ja ne arkovat pohjiaan. Minulla on ollut tänä talvena muutama sellainen tapaus, että hevonen on ollut lähes jalaton kovan ja epätasaisen tarhan pohjan takia, Sören Holm harmittelee. Alkava sädemätä ja osittain vaurioitunut säde. seen alueeseen voidaan laittaa bakteeria tappava aine. Säde voi olla kunnossa hyvällä tuurilla jo parin kengityskerran jälkeen. Omistajankin on oltava aktiivinen ja itse puhdistettava sädemätäalue syvältä vähintään kolme-neljä kertaa viikossa bakteereja tappavalla aineella. Koska sädemätä viihtyy kosteassa, on säde pidettävä puhtaana ja kuivana aina yön yli, sillä alueelle jäävä lika kehittää uuden bakteerin. Syvällä olevan mädän hoito on hankalaa, mutta yleensä kärsivällisyys, huolellisuus ja bakteereja tappavat aineet kuivuttavat mätäalueen ennemmin tai myöhemmin, ja huono osa kasvaa ulos pikkuhiljaa, kengittäjä Sören Holm selvittää. Mutatarhassa hevoset liikkuvat vain vähän. Jotkut hevoset jähmettyvät mutaan kokonaan, eivätkä suostu liikkumaan kuin heinäkasalle. Kengittäjäkin saa oman osansa mutarumbasta, kun hevosten kengät liisteröityvät tiukasti kuraan ja jäävät sinne. Puhtaaksi vuoltu säde. - Etenkin tilsakumilliset kengät irtoavat herkästi. Jatkuva seisominen mudassa haurastuttaa myös kaviota, Sören huomauttaa. Mutatarhojen perusteellinen puhdistaminen on hankalaa, mikä puolestaan luo hyvän elinympäristön madoille ja loisille. Jos heinät joudutaan laittamaan suoraan maahan, saattaa osa mudasta, loisista ja hiekasta mennä hevosen vatsaan. Ruokailualustan käyttö ehkäisee tämän ongelman. Jäätynyt mutatarha on vaarallinen! Etelä-Suomen lumettomat talvet tarjoavat sateen ja mutavellin lisäksi välillä myös kipakoita pakkasia. Sekä eläinlääkäri että kengittäjä pitävät jäätynyttä ja koppuraista mutatarhaa huomattavasti hankalampana hevoselle kuin pehmeänä vellovaa kuraa. - Jäisessä ja epätasaisessa tarhassa hevoset Mikä neuvoksi? Millainen tarhan sitten tulisi olla? Hyvä hiekkatarha perustetaan samalla tavoin kuin kenttä. Talliyrittäjälle tämä on valtava kustannuserä, tarhoja kun saattaa olla lukuisia. Jotkut tallit ovat ratkaisseet ongelman perustamalla osaan tarhaa kuivan, suodatinkankaalla, soralla ja hiekalla päällystetyn saarekkeen, jolloin hevonen voi halutessaan oleskella kuivalla ja tasaisella pinnalla. Osa hevosyrittäjistä kippaa lastin haketta tai olkea pahimpiin paikkoihin pikaratkaisuksi, mutta näistä on vain lyhyt ilo, sillä kura imee sisuksiinsa kaikenlaiset pikakuivikkeet hyvinkin nopeasti. Oikotietä ei ole, vaan kestäväpohjaisen hiekkatarhan perustaminen vie rahaa ja aikaa. Mutatarhoillakin on puolustajansa. Joidenkin mielestä hevoset rakastavat mudassa piehtaroimista. Toiset taas vertaavat hevosia villihevosiin, joita ei luonnossakaan paapota loimilla, ruoka-alustoilla ja hiekkatarhoilla, ja ne pärjäävät silti mainiosti äärimmäisissäkin oloissa. EU:n takia ovat säädökset ja viranomaismääräykset tiukentuneet Suomessakin, ja vähitellen kaikkien tallien on ajanmukaistettava tilat ja tarhat näiden ohjeiden mukaisesti. u Uusi kuvasto ilmestyy maaliskuussa Edulliset talli ja aitaustarvikkeet Börjes Tingsryd KotimäkiFinland Palmuntie 57, Littoinen Puh Fax Sähköposti: borjes.kotimaki@kolumbus.fi Maneesin teräs rungot suoraan konepajalta. Myös perustukset, katot ja seinät. Asennuspalvelu Ratsastus 2/09

10 Teksti ja kuvat: Johanna Viitanen Tarha kuntoon! Lanta-mutaliejussa tarpovat hevoset eivät nosta kenenkään mielialaa. Tarharemontti nielaisee ison rahatukon, mutta hyvin perustettu tarha pysyy kuivana vuosia. Vahva kantava kerros pitää tarhan kuivana ja napakkana kesät talvet. Telakaivuri on kuorinut ruokamullan pois, ja tilalle on levitetty paksu kerros kalliomursketta. Lyhyet talvet ja jatkuvat sateet vaikeuttavat hevosenpitoa varsinkin Etelä-Suomessa. Tarhanpohjat vettyvät, ja hevoset seisovat jopa polviin asti lannansekaisessa mudassa. Riviä, kurarupea ja kavioongelmia aiheuttavat mikrobit juhlivat, eivätkä hevoset halua liikkua liukkailla pohjilla. - Hyvin perustettuun tarhaan täytyy ehkä säästää rahaa parikin vuotta, mutta kunnolla tehty runko kestää vuosikymmenen, toteaa loppilainen kuljetus- ja maanrakennusyrittäjä Marko Lehtonen. Lehtosen kuorma-auto on pyörähtänyt viime vuonna monen hämäläistallin pihassa murske- tai hiekkalasteineen. Kahden sukupolven perheyritys toimittaa raidesepeliä rautateille, rakentaa metsäautoteitä, huoltaa hiekkateitä ja perustaa vuosi vuodelta enemmän hevostarhoja ja ratsastuskenttiä. Ratsastus 2/09 31

11 Tuonne tarhaa kallistettiin, ja salaoja johtaa vedet alarinteeseen, kertoo Ulla Kuronen. Pohjoisruotsinhevonen Eleganten pysyy kuivin jaloin kesät talvet. 2. Jatkuva mudassa seisoskeleminen ei tee hevoselle hyvää. 3. Hevostarhojen pohjat tulee uusia aika ajoin. Kentän ja kunnon tarhan pohjatyöt eivät juuri eroa toisistaan. Aluksi kuoritaan ruokamultakerros tai liejuuntunut pintamaa lantoineen, kunnes kantava maakerros paljastuu. Maaperän koostumus vaihtelee paljon jopa samalla kylällä. Jossain kaivinkone raapii pinnasta vaaksan verran kariketta, kun toisessa paikassa multaa ja mutaa pitää kaivaa yli puoli metriä. Halvimmaksi tarhan perustaminen tulee kantavilla hiekkamailla. Ne routivat vain vähän, ja ruokamultakerros jää usein ohueksi. Kalleimmat tarhat tehdään laaksomaisille tai soistuneille savimaille, joiden kantava kerros voi piillä kymmenenkin metrin syvyydessä. Savi- ja silttimaat myös routivat voimakkaasti ja liikuttelevat salaojaputkia. - Hiekkamaa päästää veden lävitseen hyvin, ja se myös kantaa koneita. Savimailla saatamme joutua tekemään paksut kantavat kerrokset, ennen kuin tarhaan pystyy ylipäätään ajamaan kuorma-autolla, Marko Lehtonen toteaa. - Perustamiseen vaikuttaa jo se, sijaitseeko tarha mäellä vai notkelmassa, eli kuivuuko se luonnostaan vai kerääkö vettä. Esimerkkinä Lehtonen mainitsee asiakkaan- 32 Ratsastus 2/09

12 sa ison ratsastuskentän, joka rakennettiin hiesusavimaalle. Kaivinkone kuori ruokamullat, ja pohjimmaiseksi upotettiin salaojaputkea, sepeliä ja suodatinkangasta. Niiden päälle Lehtonen ajoi kolmisenkymmentä senttiä kalliomursketta, jonka raekoko on 0 32 millimetriä. Se sai päälleen ohuen kerroksen 0 16-millistä kalliomursketta, ja pintaan kipattiin vielä parikymmentä senttiä hiekkaa. - Perustukset kantoivat niin hyvin, että kuorma-autosta jäi tuskin jälkiä, vaikka murskelasti painaa kymmeniä tonneja. Toisen asiakkaan tarha perustettiin samoin periaattein: alle kankaat ja salaoja, päälle millistä mursketta. Pinta päällystettiin hiekalla. - Kaatosateilla tarhassa ei kuulemma enää tarvitse edes saappaita. Seuraamme tiiviisti, miten se kestää käyttöä, koska rakennuspaikka oli harvinaisen märkä ja upottava. Rakennustapa muuttuu Tarharemontti ei sotke tallin arkea pitkään. Muutaman hevosen tarha syntyy kahdelta Lehtoselta parissa päivässä; isoon pihattotarhaan tai kenttään kuluu kolme tai neljä päivää. - Ison kentän pelkkä kaivuutyö voi kestää toista päivää. Toisaalta 40-metrisen tarhan perustaa nopeimmillaan päivässä, Marko Lehtonen kertoo. Tarhan perustukset kestävät vuosia, mutta pintaa täytyy tarpeen mukaan huoltaa tai uusia. Jo ympäristösäädökset kieltävät säilyttämästä lantaa tarhoissa. Tarhat pitää siivota usein tai pintakerros vaihtaa aika ajoin. 3. Nykytarhojen kantava kerros kestää vaikka talon Pintaa kuluttaa eroosio: sade, tuuli, hevosten kaviot ja siivous. Sade- tai sulamisvedet liikuttelevat varsinkin kaltevan tarhan pintahiekkaa. Lehtonen ehdottaa avuksi kivituhkaa eli hienojakoista kivijauhetta, jota syntyy murskaamojen sivutuotteena. - Kivituhka sitoo pintaa hyvin, joskin se myös kovettaa. Muuten veikkaan, että yksi tai kaksi nupillista lisähiekkaa tai -mursketta vuodessa riittää. Joku voi selvitä vähemmälläkin. Lehtosten viisi vuotta sitten perustama tarha toimii hyvin edelleen, vaikka sitä ei tehty aivan oppikirjan mukaan. Tilaaja ei halunnut pintamaata kuorittavan, vaan suodatinkangas levitettiin peltoon ja sai päälleen reilun murskekerroksen. - Siellä se oli edelleen, kun viime kesänä ajoin ohi, Lehtonen toteaa. Tarhanrakennus on muuttunut parissakymmenessä vuodessa paljon. Nykyinen rakennustapa muistuttaa jo sitä, minkä tien tai talon rakentaja kelpuuttaisi. Kukaan ei suostuisi rakentamaan vanhantyyppiselle tarhanpohjalle mitään pysyvää, mutta nykytarhojen kantava kerros kestää vaikka talon, jos pohja on perustettu oikein. - Tallinpitäjät ajattivat aikoinaan pehmeää hiekkaa suoraan peltoon, ilman kantavia rakenteita. Mekin ajoimme kolmella autolla luonnonhiekkaa kuopalta talleille, Lehtonen kertoo. Hiekkakasojen aika lienee ohi. Tarha vaatii kantavat perustukset, jos sitä aiotaan käyttää vuosikausia joka päivä tai jopa yötä päivää, kuten pihatoissa. Salaojia useimmat oppivat kysymään jo 90-luvulla, mutta kullanarvoiset avoojat unohtuvat monelta vieläkin. Ne keräävät sade- ja sulamisvedet tehokkaasti eikä salaojista ole iloa, jollei vettä johdeta niistä avoojiin tai alarinteeseen. - Avo-oja on helppo ja halpa, ja kaivinkone perkaa nopeasti auki umpeenkasvaneen tai sortuneen uoman. Kun kaivuri on muutenkin paikalla perustamassa tarhaa, kannattaa katsoa, voisiko jonnekin samalla kaivaa avo-ojan, Marko Lehtonen toteaa. Karmea mutavelli muuttui kuivaksi hiekkatarhaksi Hevoset ovat polkeneet Ulla Kurosen ja Pasi Kukkosen tarhoja Läyliäisissä yli kymmenen vuotta. Kuronen perheineen on pitänyt tallia niistä kahdeksan, ja tilalla majaili ratsuja jo edellisten asukkaiden aikana. Nyt tarhoja kuluttaa yhteensä 16 kaviota. - Viime keväänä tarha näytti suoraan sanottuna karmealta, Kuronen sanoo ja nauraa. - Hevoset kulkivat puoleen sääreen asti mudassa. Silloin kypsyi päätös tarharemontista. Kesällä tarha kuivahti siedettäväksi, ja syys-lokakuun parina kuivana päivänä se vihdoin kunnostettiin. Kaivinkone ja kuorma-autot hyörivät pihassa pari päivää. Ruokamulta, muta ja lanta saivat lähteä, ja tilalle kasattiin suodatinkankaat, salaojaputket, kantava kerros ja pintahiekat. Samalla tarhaa kallistettiin reilusti, niin että se viettää kohti takapäätyään. Vesi valuu ensin salaojaan ja siitä pellonreunan avo-ojiin. Kantavana kerroksena muhii kolmisenkymmentä senttiä kalliomursketta ja pinnassa liki yhtä paljon hiekkaa. Kunnostettu alue kattaa noin puolet isosta tarhasta, neliötä. - Nyt täällä pysyy kuivin jaloin jopa talon karvajalka, pohjoisruotsinhevonen Eki, Kuronen toteaa huojentuneena. Urakoija kaivoi samalla vaivalla tulevan tarhakatoksen pylväät syvälle maahan. Kenttä sai sähkötolpan valaistusta varten, ja tarhasta yli jäänyt murske pitää ovenedustan ja muut kuluvat kohdat kuivina. Suurin yllätys koitui salaojaputkista. - Luulimme niitä tosi kalliiksi, ja salaojat jäivät melkein laittamatta. Loppujen lopuksi putkiin meni jokunen kymppi! Ojia ei kannata jättää tekemättä, jos koneet ovat paikalla muutenkin. Kaikkiaan tarharemontti nieli muutaman tuhatlappusen. - Se on iso summa, varsinkin näin hoitovapaalla. Rahaa ei raaskisi käyttää, mutta johonkin se häviää joka tapauksessa. Eikö se silloin kannata käyttää johonkin järkevään? Nyt ihmettelen, miksi emme uusineet tarhaa jo vuosia sitten, Ulla Kuronen sanoo. - Totta kai isolla tallilla summa kasvaa moninkertaiseksi. Ehkä se kuitenkin näkyy asiakasvirrassa. Itse veisin hevosen mieluiten tallille, jonka tarhat pysyvät kuivina. Nykyisin tuntuu satavan niin paljon, että mudassa seisottaminen ei pitkällä aikavälillä taida olla enää vaihtoehto. u Ratsastus 2/09 33

13 Hevoset messuilla hevoselämän koko kirjo Hevosalan harrastajien, kilpailijoiden, ammattilaisten ja aloittelevienkin yhteiset Hevoset messut Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa vastaavat yhä kasvavaan kysyntään esittelemällä messuyleisölle alan monipuoliset kasvot. Vikellys on yksi niistä ratsastuksen alalajeista, jotka esitellään messuilla. Kaikelle kansalle tarkoitetun Hevoset messutapahtuman tarjonnassa on muun muassa poniesteratsastuksen näytöskilpailu, hauskoja ja opetuksellisia näytöksiä, seminaareja sekä ratsastuslajien esittelyjä. Messut avaa opetusministeri Henna Virkkunen. Hevoset messut järjestää Tampereen Messut Oy. Hevoset messuilla hevosharrastus ja toiminta on voimakkaasti esillä muun muassa järjestöjen ja yhdistysten kautta. Yksi vahva alan tekijä, Suomen Ratsastajainliitto ry antaa tapahtumalle tärkeää sisältöä esimerkiksi näytösten ja koulutuksen myötä. - Ratsastusharrastus on tuplaantunut alle kymmenessä vuodessa, joten Hevoset-messuille on suuri tilaus. On myös tärkeää, että näin suuria hevosalan messuja järjestetään muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla, sanoo Suomen Ratsastajainliiton pääsihteeri Fred Sundwall. - Lajin kasvussa on huomattavaa, että aikuisten määrä on kolminkertaistunut. Toinen suuri asia on se, että ratsastuksesta on tullut perhelaji; usein äidit ja tyttäret käyvät yhdessä ratsastamassa. Myös isien osuus on kasvanut. Vaikuttaisi silti siltä, että siinä missä miehet viettävät aikaansa jääkiekkokaukaloissa tai jalkapallokentillä, naiset löytävät vastaavan ystäväverkoston hevostalleilta. Etenkin tällaisena lamatunnelman aikana korostuu yhteisöllisyys, jota voi löytää hyvin esimerkiksi hevosharrastuksen parista. Monipuolinen messuohjelma Kolmipäiväisten Hevoset-messujen yksi kohokohdista on Suomen Ratsastajainliitto SRL:n järjestämä poniesteratsastuksen näytöskilpailu. Esittelyssä on myös lajin valmennus. - Poniesteratsastus on vaativa laji, jossa menestyminen niin Suomen huipputason kisoissa kuin kansainvälisissä kilpailuissa syntyy vain kovan harjoittelun kautta. Poniratsastajan yläikäraja on 16 vuotta, mikä tarkoittaa siis sitä, että valmennettavat ovat lapsia ja nuoria. Se tekee valmennuksesta myös kasvatuksellista eli kilpailemisen lisäksi mukana on muitakin arvoja kuten vastuunkantaminen eläimestä, sanoo ponien maajoukkuevalmentaja, näytöskilpailusta vastaava Teppo Hakala. Ratsastajien nuori ikä edellyttää valmentajalta vahvaa läsnäoloa, jotta perustaidot opitaan oikein heti uran alussa, ja näin kehitys voi jatkua siirryttäessä kilpailemaan vaativammalla tasolla ja myöhemmin kookkaammilla hevosilla. Poniratsastus on myös hauska perheurheilulaji, sillä missä lapset ovat, siellä ovat vanhemmatkin. Hevoset-messuilla käytävä poniesteratsastuksen näytöskilpailu kiinnostaa varmasti yleisöä ja antaa siihen osallistuville ratsukoille tärkeää kokemusta hevostapahtumista ja kilpakentistä, Hakala jatkaa. Lisäksi luvassa on muun muassa raviratsastusta, poniravit, muotinäytös, hevosen rakenneja askellajiesittelyjä, vikellystä sekä suomenhevosen, raviurheilun ja poniesteratsastuksen valmennuksen esittelyä. Oman värikkään lisänsä messuviikonvaihteelle antavat sekä hyväntuuliset että opettavaiset teemaesitykset. Hevosalan tuotteet ja trendit näkyvät messuilla Hevoset-messujen tarkoituksena on palvella kaikkia hevosista kiinnostuneita eli niin ratsastuksen aloittelijoita ja aktiivisesti kilpailevia kuin alan elinkeinoharjoittajiakin. Messujen peruspilarina ovat näytteilleasettajien osastot, joilla messuyleisö voi tutustua ajankohtaisiin virtauksiin. Tällainen alue on muun muassa TrendMarket. - TrendMarket-alueella on mukana joukko alan tuotteiden valmistajien edustajia, jotka tuovat messuille mukanaan kevään ja kesän 2009 tuote- ja mallistouutuuksia. Maaliskuussa kaikki uudet tuotteet eivät ole vielä jälleenmyyjäliikkeissä, joten messuilla kävijät pääsevät tutustumaan niihin etukäteen. TrendMarket-alueella voi helposti tutustua laajaan tarjontaan; näytillä on kaikkea alaan liittyvää aina saappaista ja hoitoaineista tarvikkeisiin asti, lupaa itsekin Trend- Market-alueelle osallistuva maahantuojan edustaja Anne Koskinen. u Ratsastajainliiton pääsihteeri Fred Sundwall pitää uutta messutapahtumaa tärkeänä koko lajille. Lisätiedot: 34 Ratsastus 2/09