reiviikin Uutiset Putoavien syyslehtien myötä nauttikaa myös tämän, postilaatikkoonne putoavan lehtisen annista! Anne Mäkelä

Transkriptio

1 reiviikin Uutiset KYLÄLEHTI 3/ vuosikerta, levikki 230 kpl, Preiviiki, Kuuminainen, Makholma LEHTI LUETTAVISSA PIENELLÄ VIIVEELLÄ MYÖS NETISSÄ: SIINÄ SE NYT SITTEN MENI JA IHANA OLIKIN. nimittäin kesä. Oikein pitää itseään välillä muistuttaa, miten etuoikeutettu sitä onkaan, kun on syntynyt Suomeen. On neljä vuodenaikaa. Saa nauttia niin talven valkeudesta, lumesta, jäästä kuin kesän kuumuudesta, sateista, tuulesta. Meillä on merta ympärillä, on jokia ja järviä. Meillä on tasaista, aakeeta, laakeeta ja metsiä ja tuntureita. On hiljaista luontoa, on kaupunkien kohinaa. Meillä on niin paljon varaa valita minkälaisessa ympäristössä haluamme elää ja viettää aikaa. Ajatelkaa niitä monia maita ja monia ihmisiä, jotka kärsivät jatkuvasta kuivuudesta, juovat kuravettä, jos jostain löytävät, eläimet kuihtuvat, mikään ei kasva. Tai ihmisiä, joilla on jatkuva pelko maanjäristyksistä, tsunameista, tulivuorenpurkauksista tai vaikka eskimoita, joille -50 astetta on oltava vain pikku hidaste jokapäiväisessä elämässä. On sotaa ja nälänhätää!!! Voi Luoja, miten meillä onkaan täällä hyvä olla, kunpa muistettaisiinkin se vaikka sähköt kerran vuodessa menee tai vesi on poikki päivän kaksi. Verenpisaran kesän kolmannet kukat nyt syyskuun lopulla ja kohta tulee jo lunta kruunukseen. Annetaan nyt vaan syyssateiden tulla ja kohta kaivellaan autoakin hangesta. Nautitaan, vaikka kädet venyy polttopuiden kannosta ja varpaat jäätyy kolmien villasukkien sisässäkin.hmmm ja muistellaan sitä ihanan kuumaa mennyttä kesää. Putoavien syyslehtien myötä nauttikaa myös tämän, postilaatikkoonne putoavan lehtisen annista! Anne Mäkelä TÄSSÄ NUMEROSSA VAKIOPALSTOJEN LISÄKSI MM. Palopojat polleina uudesta paloasemastaan Makholman elovalkeet - huuma joka toistuu vuosittain Sukelluskalastajien SM-kisat Preiviikissä, jossa isot kurkut punnittiin ja pienemmistä nähtiin vain vilautuksia. Historian havinaa Rantaperkossa Tuhmaa historiaa K-18; preiviikiläispoikien hurja nuoruus luvuilla

2 2 KALJAASI IHANAN IHANA PURJEHDUS Laivan kippari toivotti matkustajat tervetulleeksi kaljaasi Ihanan elokuiselle purjehdukselle ja kertoi samalla laivan historiasta. Matkustajat saivat tuntumaa purjehduksen saloihin osallistumalla purjeiden nostoon ja laskuun. Avulias ja ystävällinen miehistö vastasivat mielellään kysymyksiin kaikesta mikä liittyi perinnelaiva Ihanaan. Matkan puolivälissä, Säpin kupeessa, syötiin maukasta ja riittoisaa kalakeittoa alhaalla kajuutassa. Purjehtiessa toivotaan aina sopivan navakkaa tuulta, jotta purjeet pullistuisivat ja matka etenisi reippaasti. Tällä kertaa tuuli tyyntyi paluumatkalla. Porin Kiinteistönomistajien Keskusjärjestön järjestämällä matkalla oli mukana kymmenen preiviikiläistä PREIVIIKIN KALARANNASSA PIDETTYJEN ONKIKILPAILUJEN TULOKSET OVAT SEURAAVAT: Sarjat: Perhe 1. Heinoset ( Einari, Minea, Mikaela ja Esa ) 2000g 2. Jyrkkiö (Sarianna ja Jesse ) 900 g Lapset 1. Atso Soukki 525 g Naiset 1. Kaarina Sandelin 3820 g 2. Sarianna Virtanen 500 g 3. Anne Mäkelä 275 g 4. Riitta Niinikoski 250 g Miehet 1. Kari Korkeakoski 1325 g 2. Jouko Viitanen 600 g 3. Jesse Jyrkkiö 400 g 4. Jouko Mäkelä 250 g Kilpailuja suosi kaunis kesäsää. Kaikki osanottajat saivat palkinnon. Seppo Elonen

3 ELOVALKEET MAKHOLMASSA Makholman rantaa, varpaissa santaa... Makholman rannassa oli vietetty jälleen kerran elovalkeita ja juhlan ohjelmallinen osuus oli päättymässä. Muutama pariskunta tanssi tutun biisin tahdissa ilmapallotanssia, tavoitteena oli saada naapuripariskunnan pallot rikottua. Viimeiseksi käytiin kiivas tanssihyppely Huttusen Joukon ja Alhosalon Elviiran kesken. Huttusen Jouko sai kun saikin yliotteen ja Elviiran pallo pamahti. Palkinnoksi Huttusen pariskunta pokkasi komeat Angry-Birds T-paidat. Pikkuhiljaa tanssin jälkeen väki alkoi poistua paikalta ja kokolle lähtijöitä oli tosi vähän. Pienessä porukassa vielä muisteltiin iltaa ja katseltiin kauempana olevia kokkoja ja ihmeteltiin jälleen kerran niin nopeasti saapuvaa pimeyttä. Lopulta rannalta kaikkosivat viimeisetkin ihmiset ja Makholman ranta jäi uinumaan hiljaisena ja pimeänä....mutta palataanpa alkuiltaan, jolloin järjestäjät eli huvitoimikunta oli täpinöissään ja odotti rantaan iloisia juhlijoita. Huvitoimikunnan mieltä pimensi vain kovaa vauhtia lähenevä musta pilvirykelmä... Väkeä paikalle saapui aluksi vain kourallinen, mutta pikkuhiljaa rantasuulin edusta täyttyi iloisista makholmalaisista. Huvitoimikunnan puheenjohtaja, Elviira Alhosalo toivotti juhlaväen tervetulleiksi ja juhla saattoi alkaa. Aluksi pikkuväki sai availla lahjapakettia kääröistään niin kauan kunnes lahja tuli esiin ja viimeisen kääreen avannut lapsi sai paketin sisällön. Voi sitä riemua...järvisen perheen nuorimmainen oli onnellinen voittaja. Aika haasteellinen kilpailu oli mansikkalaatikon kokoamiskilpailu. Rajasammaleen Mari oli saanut idean joutuessaan kesällä mansikan ostoreissulla saman ongelman eteen. Pitkän yrityksen jälkeen Huttusen Taina onnistui tehtävässään ja sai palkinnoksi mansikkahillopurkin. Tässä vaiheessa oli jo siirrytty suuliin sisälle, sillä aurinko armas oli kadonnut ja tuonut tilalleen valtavan sadekuuron. Tunnelma oli perin tiivis ja allekirjoittaneen mielestä aluksi perin sekava...mutta sopu sijaa antaa ja karkelot jatkuivat sisätiloissa. Onnenpyörä raahattiin yhteen nurkkaan ja puffetti toiseen nurkkaan ja niin alkoi tyytyväinen pullanmussutus ja pyörän pyöritys. Jos minkänäköistä hilavitkutinta oli onnenpyörässä palkintona ja moni lähti pyörältä hymyssä suin. Nokkeluustesti oli seuraavana vuorossa. Kilpailussa oli pari porukkaa ja heidän piti ratkaista hyvin hankaliakin kuva-arvoituksia. Tuli jälleen todistetuksi, että perin fiksua väkeä me makholkkarit olemme. Kilpailu päätyi tasapeliin. Niin kuin kaikki hyvät kilpailut. Lapsia leikitettiin välillä myrkkykarkki-leikillä, jonka seurauksena lasten taskut pullottivat karkeista. Tällä välin ilma oli seestynyt sen verran, että voitiin aloittaa tikkakisat ja perinteinen naiset vastaan miehet boccia-turnaus.tikkakisan naisten kilpailun voitti Elviira ja miesten Tepa alias Teuvo Lepistö. Edellisvuoden boccia-mestaruus naisilta siirtyi miehille, eli boccian kiertopokaali vaihtui maskuliinisempaan hyllyyn. Onneksi järjestäjät huomasivat ajoissa, että makkaraakin oli ostettu eli grilli vaan kuumaksi. Makkarat ihan vietiin käsistä, niin oli varmaan kolea sade immeisiä kylmettänyt, että piti saada jotain lämmikettä sisuksiin. Ja pitihän arpajaisetkin pitää. Se on makholmalaiselle juhlalle vissi juttu, että arpajaiset pitää olla. Ja kyllä taas oli palkintoja. Nyt on taas makholmalaisen mukava elellä, kun tuli voitettua pitkään kaivattu palkinto kotiin. Allekirjoittanut on lahjoittanut jo kaksi kertaa peräkkäin saman tuikkukipon arpajaisiin ja saanut sen palkinnoksi molemmilla kerroilla. Ei se mitään...ehkä se ensi kerralla saa toisen kodin. Sitten jaksettiinkin taas kisailla. Kananmuna ja lusikka -viesti veti osanottajia ja kisa oli perin tiukka. Willmanin Raimo, edellisvuoden kananmunakisan toinen, vei tällä kertaa voiton. Jostain kyllä kuiskittiin josko Raimon taktiikka ei olisi ollut ihan puhdas...mutta so what, voitto tuli!!!...näin päästiin illan viimeiseen leikkiin eli ilmapallotanssiin, mistä tarinani alkoi. Nyt Makholman huvitoimikunta vetäytyy harjoittelemaan salaista joulujuhlanäytelmää. Vaikka lopputulos olisi fiasko, voin sanoa, että harjoitteleminen ainakin on tosi mukavaa. Oikein hyvää syksyn alkua kaikille! Sari Auramo

4 4 TERVEISIÄ PALOKUNNASTA! Palokunnan kesä on mennyt mukavasti. Loppukesästä saimme Satakunnan Pelastuslaitoksen kanssa sopimuksen joka mahdollisti vihdoinkin unelmamme toteutumisen. Teimme vuokrasopimuksen Uudentalon Jyrkin kanssa Laurilantie 35:ssä olevasta hallista, jossa nyt PALOASEMAMME sijaitsee. Seinässä on jo iso kyltti, josta varmasti tunnistat ko. rakennuksen. Pienien siivoustalkoiden ja maansiirtourakan jälkeen alkaa näyttämään hyvältä. Asemamme on hyvän tieyhteyden päässä aivan auratun tien vieressä. Tilaa on melko mukavasti ja myös kokous- ja saunatilat löytyvät kiinteistöstä. Kokoustiloissa saamme järjestettyä koulutuksemme teoriaosat. Olemme raivanneet hallin ympäriltä puustoa ja niin ollen saimme siihen mukavan tilan harjoituskäyttöön. Olemme hankkineet kaapistoa varusteita varten ja myös nuorisolle on varusteiden säilytystilaa. Nuoriso-osastonkin toiminta siirtyy Paloasemalle. Tervetuloa uudet ja vanhat nuoriso-osastolaiset! Syksyn mittaan, kun saamme maahommat tehtyä, on tarkoitus pitää viralliset vihkiäiset tiloille ja silloin järjestämme myös kaikille tarkoitetun avoimien ovien päivän. Soppatykkimme keittää maittavaa keittoa ja pullakahvitkin saa vielä ruuan päälle. Tarkoitus on jakaa alueen postilaatikoihin tiedote asiasta. Viasvesi, Makholma, Kuuminainen ja Pietniemi olisivat kohteina. Jos vaikka saisimme lisää väkeä niin hälytysosastoon kuin nuoriso-osastoonkin. Nyt kun tilat ovat huomattavasti paremmat kuin koskaan. Kaikki saman katon alla ja autot sisällä lämpimässä valmiina toimintaan. Syksyn ohjelmassa oli myös kalakisa rannassamme Menestys oli vähintäänkin kohtuullinen. Jokavuotinen Palokuntien Kalustokisa on Tänä vuonna Reposaaressa. Menestyksemme siinäkin on ollut melko mukava. Olemmehan saanet palkinnonkin takavuosina ko. kilpailusta. Täytyy kyllä myöntää, että meidän nuoriso on menestynyt leireillään huomattavasti hälytysosastoa paremmin kilpailuissa. Pitääkin hommata lasikaappi palkintoja varten Paloasemalle. Myös Seurakunnalta saimme kiitosta Junnilan palovartioinnista. Homma jatkuu taas ensi talvena ja keväällä. Salivuoro Enäjärven koululla on varattuna jälleen keskiviikkoisin klo Kaikki vaan mukaan pelaamaan lentopalloa. Kuljetuskin järjestyy tarvittaessa omalla miehistöautollamme. Näkemisiin Palosasemalla Preiviikin VPK ry Simo Haapatie puheenjohtaja

5 5 ERKKI ILKAN TUHMANHAUSKOJA TARINOITA PREIVIIKILÄISTEN NUORTEN MIESTEN TOUHUISTA LUKUJEN TAITTEESSA: Kirjattu ylös syyskuussa Erkki pisti maineensa likoon näitä kertoessaan ja kertoi myös nimet kavereille joiden kanssa näitä touhuttiin. Ihan olivat tuttuja nimiä (asukkaita tai mökkiläisiä), mutta heiltä lupaa kysymättä en niitä nyt tässä uskalla julki tuoda, sanottakoon kuitenkin, että ihan kunnon äijiä niistäkin vaan on tullut! Näiden vuosikymmenten jälkeen voimme jo nauraa poikien tuhmalle kekseliäisyydelle! -Kylässä komeudestaan tunnetut herkkumansikat kasvatti Tuomisen Irja. Nuorukaiset pohtivat, jotta miten näihin möllyköihin oikein pääsisi käsiksi. Viimein pojat keksivätkin melkomoisen idean. He kävivät Irjalta kysymässä, että voisivatko iltamyöhällä tulla laittamaan omenapuihin ansoja ja pyydystämään erikoisia yöperhosia. Niin pojat luvan saatuaan rakentelivat komiat ansat oksille roikkumaan ja menivät maaten mansikkamaan vakoihin. Siellä sitä sitten oli herkkuja käden ulottuvilla ja suuhun sujahti mansikanmöllykkä poikineen. Yöperhossaalis taisi jäädä surkeaksi, mutta mansikkasaalis sitäkin muhkeammaksi. Tuskinpa poikien kikka montaa kerta meni läpi, vai kuinka? -Tiittasen kaupan kohdalle osui myös tuhma kepponen toisensa jälkeen: Pojat menivät pienen kannun kanssa ostamaan irtomaitoa, jota kauppias kellarista asti joutui aina hakemaan ja sinä aikana poikien mieliteko kävi ylivoimaiseksi ja he maistelivat varsinkin nallekarkkeja ja kun maito tuli,..niin sitten toinenkin poika halusi kannullisen maitoa ja.makean mussutus jatkui taas. -Ihan oma juttunsa oli Tiittasen kioskia kohdannut mysteeri: Tarkka kauppias huomasi että kioskista oli ainakin karkkeja kadonnut, mutta tutkimuksista huolimatta minkäänlaisia murron tai rikkomisen jälkiä ei havaittu. Tässä vastaus kyseiseen mysteeriin: Pojat olivat porukalla nostaneet kioskin katon irti ja sieltä kautta toimien saaneet nameja käsiinsä. Anne Mäkelä LAPSEN SUUSTA: Kyselin Veetiltä, 4 v. klassisen kysymyksen -Mikä sinusta Veeti tulee isona? Veeti:.hmmm hmmm..vaikea kysymys!.hmmm minusta tulee kasvimaankaivaja

6 6 SUKELLUSKALASTUKSEN SM-KISAT PREIVIIKISSÄ Viikonloppuna Preiviikissä ja Preiviikinlahdella kisailtiin sukelluskalastuksen SM-kisoissa. Kilpailuun osallistui reilu 30 alan harrastajaa ja toimitsijoita lisäksi. Venekuntia oli noin 10. Kilpailijoita oli ainakin Uudestakaupungista, Helsingistä, Lappeenrannasta, Vaasasta, Kotkasta ja Raumalta sekä Porista Ihanan aurinkoinen ja vähätuulinen sää siivitti ensimmäisenä kilpailupäivänä osan väestä valtaisiin kalansaaliisiin. Rannan yleisölle ohjelma alkoi, kun veneletka rantautui kalarannan laitureihin. Aika rankka laji ainakin näiden oheistoimintojen osalta; veneiden kuljetus rantaan ja rannasta pois, pukujen laitto ja poisotto, kalojen pussitus, punnitus, pituusmittaus ja pisteiden laskenta sekä kaikenlainen jälkien korjaaminen ja kalojen poiskuljetus. Me katsojat kun emme ikävä kyllä pääse seuraamaan sitä harrastajien nautinnollisinta osaa eli varsinaista toimintaa meren hiljaisuudessa ja niissä maisemissa. Harvoinpa tapaa niin hauskaa ja viihdyttävää porukkaa ja ennen kaikkea niin yhteishenkistä ja huumorintajuista. Jokainen sai punnitustilaisuudessa osakseen kannustusta ja taputuksia, pientä hyväntahtoista vinoilua pois jättämättä. Taputuksia ja hurrauksia sai, oli sitten iso saalis tai nollatulos taikka oli raumalainen tai muuten vaan erilainen. Mukavaa oli kuunnella ja katsella iloisten sukelluskalastajien meininkiä. Vedet silmissä tuli naurettua. Yksi vitsaili: jottai tuollaisia avomaankurkkuja vaan tuli (pieniä haukia) ja yksi kysyi; kannattaisko mun kalat täyttää seinälle? Sellaista luomuporukkaa olitte, että rempseästi riisuitte kumipuvutkin vaan rannassa kaikkien silmien alla ja viuhahtelitte omien avomaankurkkujenne kanssa rantavedessä..luulitteko ettei kukaan nähnyt?! Toisena päivänä kalansaaliit jäivät vähäisiksi ja niinpä punnituksissakin kului vähemmän aikaa. Sen sijaan palkintojen jako kesti kauan, sillä palkintoja riitti kaikille kilpailijoille ja ihan valinnanvaikeuttakin tuntui olevan. Yksi aika tärkeä asia jäi kuitenkin puuttumaan, nimittäin Poika tai pikemminkin kultakalamalja eli Suomen mestarin voittopokaali. Se kun oli jo matkalla ties mihin päin Suomea yhden kilpailijan auton kyydissä (vahingossa). Suomen mestariksi 2013 tuli Mika Karhu yli :llä pisteellä. Joukkuekisan voittaja oli Kalypso I pääkaupunkiseudulta yli :llä pisteellä. Järjestävä taho Mikael Raitokarin johdolla halusi välittää kaikille Preiviikin kylän asukkaille VALTAISAT KIITOKSET, että he ovat saaneet olla Preiviikissä tämän kilpailun tiimoilta ja toivoivat että eivät olisi olleet mitenkään häiriöksi kylän elämälle. JATKUU.

7 No, tottakai toivotamme tämän yhteishenkisen, harrastukselleen omistautuneen porukan tervetulleeksi koska tahansa takaisin Preiviikinlahden rantamille. Kiitos Mikael Raitokarille ja teamille, että valitsitte juuri meidän kylämme kilpailujen tukikohdaksi ja annoitte tilaisuuden tutustua lajiinne ja seurata punnitusja palkintojenjakotapahtumaa. Toitte pariksi päiväksi elämää muuten niin hiljaiseen Kalarantaamme ja iloisuutenne tarttui meihin kyläläisiinkin. Menestystä tuleviin kisoihinne ja toivomme myös paljon lisää alan harrastajia! Anne Mäkelä KYSYMYKSIÄ, JOTKA KYLÄLÄISET OVAT OSOITTANEET PREIVIIKIN UUTISILLE: 1. Koska rantaan saadaan luvattu aallonmurtaja? 2. VPK on kuulemma saanut kentän läheiset puut kaadettavakseen sitä vastaan, että laittavat nyt karmeassa kunnossa olevan pururadan kuntoon! 3. Rantakujan asukas on huolestunut, kun tien kunnossapidosta ei ole viime talvenkaan osalta tullut minkäänlaista laskua. Missä viipyy, missä syy? Osoitin kysymykset 1-2 kylän kaikkitietävälle aktiiville eli Simo Haapatielle, vaikka kysymyksiin liittyvät asiat eivät hänen vastuullaan olekaan. Kysymykseen 3 vastausta ei oikein kukaan tiennyt. Vastaukset: 1. Aallonmurtajan värkit ovat jo rannassa odottamassa talvista asennusta. 2. VPK ei ole saanut puita mitään vastinetta vastaan. Pururadan huolto kuuluu Preiviikin Kirille! 3. Preiviikin rantakujan tienhoitokulut on laskuttamatta, koska maanmittarin kulut eivät ole vielä tiedossa eli maanmittarin laskua odotellaan ja sitten vasta voidaan tienkäyttäjiä laskuttaa. Milloin se sitten tapahtuu, niin siihen ei vastausta ole kaiketi tiedossa. (Asiasta ehkä enemmän tietävät Veikko Tiittanen ja Samppa Keso) KILPAILU LAPSILLE Osallistua voivat kaikki lapset, jotka tästä kilpailusta tiedon saavat. Jos et itse osaa vielä kirjoittaa, niin joku aikuinen voi tehdä sen sinun puolestasi. 1. Mistä eläimestä pidät eniten tai minkä haluaisit ottaa itsellesi? 2. Mikä on kaikista kivoin paikka? ( Se voi olla kotona, mummolassa, ulkomailla, ihan missä vain). 3. Mikä sinun mielestäsi on A) TUKKASOTKA B) KUMKVATTI? (Kerro ihan mikä ekana mieleen tulee) Kaikkein hauskimmat ja nasevimmat vastaukset tulevat tammikuun lehteen, samoin nimet ja lisäksi ne palkitaan kivoilla palkinnoilla! LAITA NIMESI JA IKÄSI MUKAAN VASTAUKSEEN SEKÄ JOKU YHTEYSTIETO JA TOIMITA VASTAUS ANNELLE JOKO SÄHKÖPOSTILLA, TEKSTIVIESTILLÄ TAI POSTILAATIKKOON LOKAKUUN AIKANA. (Yhteystietoni ovat sivulla 13) Anne Mäkelä 7

8 8 RANTAPERKO, PREIVIIKIN RANTAKUJA 80, NOIN 80 VUOTTA SITTEN Rantaperko on Lundgrenien vanhaa maata ja sen ensimmäiset asukkaat olivat Kustaa ja Edit Lundgren. Vaimonsa kuoltua suutari Kustaa Lundgren eli Kauppa-Kössi (s. 1870) myi Preiviikintiellä sijainneen kauppansa Lauri ja Senja Hjulgrenille ja muutti Kyläsaaren kunnalliskotiin. Tämä tapahtui luvun puolivälissä. Kunnalliskodista Kustaa löysi uuden vaimon Edit Stoltin (s. 1887). Pariskunta muutti rantakujalle Kauppa-Kössin rakentamaan mökkiin, joka sijaitsi nykyisen Rantaperkon tontin tienpuoleisessa päässä, hiukan portista kylälle päin. Rakennuksessa oli kylmä eteinen, jossa oli maalattia ja yksi pienenpieni huone, jonka kalustuksena oli sänky, pöytä ja muurattu puuhella; enempää sinne ei mahtunut. Kun Kauppa-Kössi kuoli, lähti Edit takaisin Kyläsaaren kunnalliskotiin, josta hän vuorostaan palasi rantakujalle uuden miehen, Heleniuksen kanssa. Helenius oli iso mies. Hän kävi satamassa töissä. Työmatkan hän taittoi ensin jalan Reikkoon, sitten junalla Mäntyluotoon. Kun Helenius kuoli, Eedit veti verhot ikkunan eteen, jotta kyläläiset tietäisivät, että kuolema oli käynyt talossa. Hellan pellit hän jätti auki varmistaakseen, että vainajan sielu pääsee nousemaan taivaaseen. Vanha Veneranta vei hevosella mustaan arkkuun lasketun vainajan hautausmaalle. Rakennus purettiin 1960-luvulla. Esko ja Salme Lampolahti ostivat Rantaperkon Nelly ja Kalle (s. 1913) Luotelalta (ent. Lundgren) vuonna Kalle oli Kauppa-Kössin veljenpoika. Janne Lampolahti kertoo, että hänen isoisänsä Esko Lampolahti huusi Porin lentokentän huutokaupasta vanhan saksalaisten ilmavoimien varastorakennuksen, jonka elementit oli sodan aikana tehty Saksassa ja sitten lennätetty Poriin. Sotilaana ollessaan Esko oli ollut kokoamassa näitä rakennuksia lentokentällä. Myös Luotelan Kalle osti parakin itselleen ja pystytti sen Gelperintielle. Saksalainen lentokenttärakennus sai uuden elämän, kun Lampolahdet talkooporukan kanssa kokosivat rakennuksen mökikseen Rantakujalle. Kyläläiset ihmettelivät sukkelaa talloo ilma ikkunoit (varastorakennuksessa ei ollut ikkunoita) ja vitsailivat, että kannetaank valo sissää säkill? Ikkunat ja Salmen haluamat ikkunaluukut tehtiin myöhemmin. Mökin pystytysaikana Lampolahdet ja talkooväki nukkuivat Editin entisessä mökissä. Rakennus purettiin luvulla. Rantaperko toimi pitkään Esko ja Salmen viljelypaikkana, niinkuin se oli ollut Kalle Luotelankin aikana luvulla kiinteistö siirtyi Antti ja Ulla Lampolahden omistukseen. He hoisivat puutarhaa ja taloa samalla rakkaudella kuin Antin vanhemmatkin. Johanna Kesäläinen Kiitos jälleen kaikille minulle auliisti tietojaan antaneille! Preiviikin kotiseutukirjassa on Erik Johanssonin kokoama Kalle Luotelan haastattelu, jossa Kalle kertoo luvun ajasta.

9 Keltaisen torpan hämärässä 9 Meidän taipaleemme Rantaperkon tilan historiassa alkoi lähes päivälleen 10 vuotta sitten, jolloin täysin sattuman sanelemana juttuna löysimme itsemme Rantakuja 80:n pihalta vapaa-ajan asunnon esittelystä. Rakkaus Ulla ja Antti Lampolahden omistamaan paikkaan syntyi ensisilmäyksellä; se oli menoa kertaheitolla. Siihen hienosti hoidettuun pihapiiriin, tyylillä ja taidolla kunnostettuun kiinteistöön oli aikanaan, syksyllä 2003 helppo muuttaa. Senkun asettui taloksi; käytännössä vaan kannettiin pieni valikoima omaa tarvikkeistoa sisään. Meille sopi erinomaisesti ratkaisu, missä suurin osa torpan kalusteista ja sisustuksesta siirtyi sovitulla tavalla uusille omistajille. Olimme erityisen ihastuneita hiljakkoin edesmenneen Antti Lampolahden kätten töihin, Ullan kutomiin verhoihin ja kaikilta osin siihen näkemykseen, millä pienestä, vaatimattomasta paikasta oli saatu aikaan lämminhenkinen ja viihtyisä. Vietimme aluksi torpalla kaiken liikenevän vapaa-aikamme; viikonloput ja eripituiset lomajaksot vapusta lokakuun alkuun. Elämäntilanteiden muutos on nyttemmin sallinut läpi kesän jatkuvan pysyvämmän oleskelun ja se on tuonut mukanaan monia asioita, jotka odottavat ratkaisuja. Rakkaus Preiviikin Rantakujaan ja Rantaperkoon on kuitenkin pysyvä, tapahtuipa tässä sitten ihan mitä tahansa. Se on paikkojen, äänien, meren läheisyyden, tuoksujen, värien ja luonnon erilaisten oikkujen merkillinen sekamelska. Se alkaa kesäaamuina, kun herää lintujen sirkutukseen, kulkee suuliin ja saunalle tai postia hakemaan aamukasteisen pihan läpi. Se on haikeita muistoja ajasta, jolloin rakas pikkuisemme, vahtikoira Vinski oli vielä seuranamme. Monien vieraidemme yllätykseksi pienen keltaisen torpan ullakolta löytyy ihan kelvollista tilaa vähintään viidelle. Portaiden alapäässä vintille menevän oven karmissa on kappale vuosikymmenten aikana pidettyä kirjanpitoa aiemman omistajasuvun lasten ja lastenlasten kasvusta. Rantaperkolla on oma historiansa osana Preiviikiä, me kuljemme matkassa vielä pienen tovin ja toivomme löytävämme paikalle sellaisen jatkajan, jolla on herkkyyttä ja tahtoa kokea siipien havinaa. Raija Liuhola-Lassuri LOPPUKESÄN TUULET SOITTELIVAT MYÖS SURUVIESTEJÄ KYLÄLLÄMME Koko kylän ja naapurikylienkin väen puolesta LÄMMIN OSANOTTO KESKUUDESTAMME POISNUKKUNEIDEN OMAISILLE JA LÄHEISILLE! Vaikka he poistuvat keskuudestamme, he eivät poistu muistoistamme.

10 KIRKKO TARJOAA LÄHIPALVELUJA PREIVIIKIN KIRKOLLA 10 Diakonityöntekijä Soili Korpelan vastaanotto on joka tiistai klo Kyläläisiä käy vaihtelevasti mm. verenpainetta mittauttamassa. Kesäaikana on hiljaisempaa, vain jokunen kävijä, joskus ei yhtään. Verenpaineen mittauksen lisäksi voi diakoniatyöntekijän kanssa keskustella luottamuksellisesti kaikista mieltä askarruttavista asioista. Ajan henkilökohtaiseen keskusteluhetkeen voi tilata etukäteen Soililta, p Varttuneen väen päiväpiiriläiset kokoontuvat kerran kuussa, tiistaisin klo Tilaisuudessa pidetään hartaushetki, jonka yhteydessä lauletaan virsiä. Dementiaa torjutaan aivovoimistelulla, fyysisellä jumpalla ja tietenkin kahvinjuonnilla, mikä saa muutenkin puheliaat Preiviikin mummut vauhtiin. Soilin mukaan parikin tuntia vierähtää helposti. Mukaan toivotaan lisää väkeä. Tilaisuuteen voi tulla muualtakin kuin Preiviikistä. Autottomuus tai liikuntarajoittuneisuuskaan ei ole ongelma, sillä tarpeen tullen kotoa hakukin onnistuu. Länsi-Porin seurakunnan päiväpiiriläisryhmät tekevät vuosittain yhteisen kevät- ja syysretken. Matkakohteina ovat olleet mm. Vuojoen kartano, Villa Mairea ja lähiseudun kirkot. Retkillä käydään aina syömässä ja juodaan kahvit. Päivä kuluu leppoisan hauskasti; onhan se mukavaa ja mieltä virkistävää joskus lähteä kotikylää kauemmaksi.. Jumalanpalvelus/messu on Preiviikissä kerran kuussa, jokaisen kuukauden toisena sunnuntaina. Helena Ainasojan vetämä raamattupiiri on tiistaisin klo Kirkko vuokraa kirkkosalia ja muita tiloja erilaisiin kirkollisiin tapahtumiin. Tiedustelut Länsi-Porin srk:n toimisto Liikastentie 28, p tai Kaikista kirkollisista tapahtumista voi lukea Porin Kirkkosanomista, joka ilmestyy kerran kuussa. JUHANNUSAATTONA Preiviikin kalaranta oli iloisen porukan kohtaamispaikkana. Ilta oli tyyni ja ihanan lämmin, kun noin 50 kyläläistä ja mökkiläistä oli odottamassa kokon syttymistä. Menneiden vuosien tapaan myös koivuin koristeltu juhannustraktori pörhälsi rantaan äänekkään ja iloisen matkustajaporukan kera tuoden hyvää juhannusfiilistä muunkin väen keskuuteen. No syttyihän se kokko puolilta öin, mutta sekös ei ollutkaan kaikkien mieleen. Olisivat halunneet sen syttyvän paljon aiemmin. Aikaisempina vuosina se onkin syttynyt jo kymmenen aikoihin, mutta siitä on ollut hirveä poru, kun kokko on poltettu jo ennen kuin puolen yön juhlijat ovat paikalle ennättäneet. Koskaan ei voi olla kaikkien mieliksi! Iloinen rupattelu rannassa kuitenkin jatkui kokon hiipumiseen asti ja VPK paloautoineen piti huolen paloturvallisuudesta. Syttyipä se kokko jatkossa mihin aikaan vaan, niin naatitaan eikä rutista, onhan meillä sentään ranta ja kokko eli oikeanlainen juhannustunnelma. Preiviikin juhannuskokko mallia 2013 Anne Mäkelä

11 11 KYLÄÄMME ON SYNTYNYT NELJÄ VAUVAA! Kiinteistöyhdistyksen vauvalahjakortit n:o 4, 5, 6 ja 7 saivat: Elsa Elo, Heidi Höckertin ja Tero Elon kolmas lapsi. Enni Uusitalo, Niina Lahtisen ja Antti Uusitalon toinen lapsi. Peiton alla posken nukka, jalassa pieni pehmeä sukka. Näin on teille onni tuotu, ikioma suloinen vauva suotu. Naatan Pelto-Piri, Mari ja Janne Pelto-Pirin toinen lapsi. Vanessa Perkiönkangas Perkiönkankaat asuvat Kaarina Ranteen entisessä talossa. Paljon onnea uusille vauvoille ja koko perheille! KIRPPARIKIVAA!!! Joku päivä kirpputorin kassa-asiakas sanoi, että tässä kassan edessä on jonkun kyynärsauva. Oltiin hetki ihmetyksissä ja asiakas tokaisi: Onkohan tässä jollekin tapahtunut ihmeparantuminen. (Sauva katosi parin tunnin päästä, parantumisesta ei tullut selvyyttä) Eräänä päivänä kirpparilla oli iso lappu jossa luki: Ota tästä ilmaiseksi. Huom päiväys. Kyseessä oli Snacks -pussit, joiden parasta ennen päiväys oli juuri mennyt. Toisesta ulko-ovesta oli menossa mies parin Snackspussin kanssa ja valitti kaverilleen, että näissä on vanha päiväys. Toisesta ovesta tuli sisään samanaikaisesti kaksi noin 40-vuotiasta, 2-metristä poninhäntä -miestä ja kuulivat kaverin lausahduksen, johon kommentoivat: Ilmatteex saa ja jumalauta valittaa. Ei niit o pakko ottaa!. Arvaa hymyilyttikö hiukan, vaikka yritin olla neutraali Ei taida kaveri seuraavalla kerralla ottaa edes ilmatteex tai ainakin pitää suun supussa, sen verran taisi pelästyä yllättävää kommenttia Nuori nainen oli kassalla ja maksoi vähän kalliimpaa merkkivaatetta, jonka kirpparihintakin oli vielä 55. Kassaa naputellessani hän sanoi: Ot siit sit se hintalappu pois, ko mul o miäs autos. Ehdotin kyllä, että jos laitan pilkun vitosten väliin, mutta otin sitten kuitenkin hintalapun roskiin.

12 12 PREIVIIKIN TAPAHTUMAKALENTERI PREIVIIKIN KIRI TIEDOTTAA: Kesällä pelattiin loorafutista ja pesäpalloa. Syksyä jatketaan perinteisin merkein. Kuntosali Meri-Porin uimahallilla pe klo alkaen Sähly Länsi-Porin koululla ma klo 19:30-20:30 alkaen Huomioi muuttuneet kellonajat! Preiviikin Liikuntakerhon avaustapahtuma on ke klo Preiviikin kentällä. Liikuntakerho jatkuu joka keskiviikko. Preiviikin Kirin mestaruusmaastot juostaan ke klo Preiviikin kentällä. Tervetuloa mukaan jäsenet ja uudet tulokkaat! Seura etsii nuoriso-ohjaajaa lasten liikuntakerhoon. Lisätietoja Päivi Luontola puh Uusia lajeja ja toimintaa saa ehdottaa! Syyskokous Preiviikin koululla su klo 18. Joulujuhla to klo 18. PREIVIIKIN VPK:n TOIMINTA: Aikuisten harjoitukset maanantaisin klo 18 alkaen Nuoriso-osaston harjoitukset keskiviikkoisin klo 18 alk. palokunnantalolla. Lentopalloa Enäjärven koululla keskiviikkoisin klo Kaikki ovat tervetulleita mukaan toimintaan! Ota yhteys esim. Simo Haapatie tai nuoriso-osaston johtaja Tiia Koivula tai NIKKAROINTI/ENTISÖINTIKERHO Toimintaa joka toinen (aina parillisen viikon) keskiviikko klo Preiviikin koululla. Neuvoja antamassa konservaattori Kaisa Lindewall. Tule rohkeasti mukaan nikkaroimaan, tuunaamaan, entisöimään. Kunnostettu on sienikorista pöytiin, jakkaroihin ja vanhoihin kaappeihin, lähes mitä vaan. KIRKON TOIMINNASTA TOISAALLA TÄSSÄ LEHDESSÄ TOIMINTAA KYLÄSSÄMME ON LISÄKSI KIINTEISTÖYHDISTYKSELLÄ, KALASTAJAINSEURALLA JA NUORISOSEURALLA

13 13 TH-KORJAUSRAKENNUS Venepori Oy Tarmo Haapaniemi Karjarannantie 35, Pori Preiviikinrantakuja 92 Puh Pori Veneet, perämoottorit, tarvikkeet GSM , Mopot, mönkkärit, moottoripyörät Preiviikintie 442, Pori PREIVIIKIN PÖRSSI (Yksityis Preiviikintie 442, Pori P , RAT-KIRJANPITO /Riitta Tuori Kirjanpitopalvelut Verosuunnittelu ja -neuvonta Palkkalaskenta Yritysjärjestelyt Perunkirjoitukset Ota yhteyttä! Riitta Tuori KLT -tutkinto 20 v. kokemus alalta Antinkatu 5, Crazy Town, PORI Gsm: , Hammaslääkäri Leena Lindqvist PORIN HAMMASPISTE Itsenäisyydenkatu 39 B, PORI , MYYDÄÄN POLTTOPUUTA -KLAPEJA -RANKAA Martti Uusitalo, Preiviiki, p OSTA NYT PREIVIIKIN KOTISEUTU- KIRJA 30 :n ALENNUSHINTAAN! Kirjoja saa Johanna Kesäläiseltä, Käsin kerätyistä luomumarjoista puristettua TYRNIMEHUA Ei lisäaineita! Myös MARJOJA ja TYRNIJAUHOA Johanna Kesäläinen p Seuraava Preiviikin Uutiset ilmestyy tammikuun lopulla Materiaalitoimitukset viim Anne Mäkelä, Päivärinteentie 138, PORI P Myös palautteet lehdestä ja juttuideat samaan osoitteeseen otetaan ilolla vastaan!

14 14 TIKIN TAKIN Ikkuna pamahtaa---tulikohan vainajia. Isot ikkunat kuvastavat maiseman ja sen avaruuden. Hölmöt poikaset eivät vielä ole oppineet sitä, että ikkunoiden kuvastamaan näkymään on vaarallista lentää. En vedä verhoja ikkunan edestä enkä nouse kurkkaamaan makaako maassa kenties vainaja tai avun tarpeessa oleva lintu. Aamuohjelma jatkuu. Nyt koputetaan seinää talon pellon puoleisessa päässä. Kun mitään reaktioita ei asukkaalta kuulu, lennetään naputtamaan keittiön seinää.. Niin kauan kuin talossa on asuttu, on seuralaisena ollut muiden siivekkäiden lisäksi tikkapopulaatio, jonka esi-isäin kotipesä aikoinaan oli lähimetsän koivupökkelössä. Missä lienevät tänä kesänä pesineet, kai jossain etäisessä linnunpöntössä. Pesintä näyttää onnistuneen, sillä katon reunasta riippuvan ruokintamökin päällä istui kerran emon kokoinen poikanen, jota vielä ruokittiin. En pysty laskemaan tikkakantaa, en edes erota niitä toisistaan. Isäukon kyllä tunnen, onhan sillä tulipunainen suikka päässä. Osa linnuista asustanee lähimetsässä, sillä postilaatikolla käydessä kuuluu tervehdys: Kjäk! Sen päälle rääkäisee pihakiusana oleillut närhijoukkue. Ne ahmatit haluavat myös tiedottaa olemassaolostaan.. Pihassa ollessani männyistä kuuluu naputusta: Täällä ollaan ihan oikeissa tikantöissä. Odotas aamua, jos ei mitään syötävää ilmaannu meillekin. Aina vaan niille pikkulinnuille! Missä on tasa-arvo? Taloa kierrellessään joku tikka keksi valkoisen nappulan oven pielessä.. Se nokkaisi sitä, mutta kovaa oli, ei lähtenyt lastuja.. Soitelkoot nyt, minä viis välitän, ei minua huijata, tuumi asukas. Mutta seinään kiinnitetyn lämpöpumpun johdosta irtaantui semmoista, joka ei kuitenkaan kelvannut ruuaksi. Ei, vaikka koputteli kuinka. Talon taakse oli kerran ilmestynyt kiintoisa laitos.. Se oli rautatangon päähän asetettu lintuhäkki. Tikka kävi sitä tutkimassa päällisin puolin. Joku toinen yritti kiivetä tankoa ylös, mutta jalat luistivat. Kummallinen puu, ei tuohta eikä kaarnaa! Eräs havaitsi, että häkin sisällä oli ruokaa, sinne ei päässyt, verkon silmukat olivat tikoille liian pieniä.. Lieneekö ollut pihan tikkakansan viisain, joka keksi konstin, miten pääsee ruuasta osalliseksi. Se meni häkin alle, ripustautui pohjaverkkoon selkä alaspäin ja nokki lautasta. Joka kopautuksella putosi siemeniä maahan. Sieltä ne sitten voisi korjata parempaan nokkaan. Kun lintu arveli siementen riittävän ateriaksi, se lennähti tangon juurelle. Mitä kummaa, ei ainuttakaan siementä! Tikka tepasteli maassa tangon ympärillä, kallisteli päätä, tähyili kummallakin silmällä, mutta siemeniä ei näkynyt. Innokas nokkija ei vaikeassa asennossa ollessaan huomannut närhiä, joka oli ahtanut kupuunsa joka ainoan pudonneen siemenen ja lentänyt pois. Keväisin tikat yrittävät saada aikaan mahdollisimman kovan metelin tiedottaessaan reviirinsä laajuutta. Eräänä keväänä muuan lintu rummutti uutta, kuivasta laudasta tehtyä linnunpönttöä. Lähti mahtava ääni, joka innosti rummuttajaa jatkamaan puuhailuaan päiväkausiksi. Talon asukas alkoi epäillä linnun mielenterveyttä ja lopulta omaansakin. Menneen kesän aikana on koputeltu talon eri puolilla seiniä. Onhan tämä jo vanha, mutta liika on liikaa. Asukas kimpaantui, kun keittiön ikkunan pielestä oli saatu irti pieniä lastuja. Hän saapui paikalle putkilon kanssa, jonka kyljessä luki Turun sinappia. Ensi kerralla sekoitan sinappiin pippuria! mutisi ihminen poistuessaan. Se ikkunan pieli jäi rauhaan, mutta lintujen ruokintamökin katosta on saatu irti mökin pituinen suikale. Taitavaa työtä, pakko on tunnustaa. Mitähän ne vielä keksivät tuumii talon asukas, jolle siivekkäät ovat valmistaneet monen makean naurun hetkeä. Eletään tässä rauhanomaista rinnakkaiseloa ja suhtaudutaan huumorimielessä näihin tikin- takkaajiin! Tarkkailija