Herra antama uskonhenki

Transkriptio

1 1 Pirjon opetus Herra antama uskonhenki Herra haluaa johdattaa meitä Tässä viime aikoina Jumala on erikoisesti puhunut siitä niin, että Hänen syvä halunsa on nostaa seurakunta ja seurakunnat vaeltamaan lopunajan vuosina ja vuosikymmeninä, miten kauan tässä meneekään, sitä ei kukaan tiedä, nimenomaan uskon tasolla. Koska hyvin paljon seurakunnat ovat vaeltaneet luonnollisessa ja näkemisessä ja se on aiheuttanut aikamoista sotkua, koska jos luonnollisella tasolla ollaan ja tapahtuu asioita, jotka eivät näytä sinusta niin kivalta, niin jos ei ole uskon taso astunut sisälle, sinulla ei ole otetta siihen, että sinä menet asioissa läpi uskossa etkä näkemisessä. Niin kuin Paavali sanoi Korinttolaiskirjeessä, että me emme vaella näkemisessä vaan me vaellamme uskossa. Vanhurskas on elävä uskosta, sanotaan Roomalaiskirjeessä, niin tämä taso on puuttunut seurakunnilta, tämä taso, vaelletaan uskossa eikä näkemisessä. Tätä ei voi saada jankuttamalla eikä hokemalla, vaan tämä täytyy taistella lävitse. Ja osa tästä meidän rukoustaistelusta on tämän uskon alueen läpitaistelua että se ei olisi hokemia, että se ei olisi toistoa niin kuin papukaija vaan toistaa jotakin, vaan että me päästään siihen otteeseen mitä on todella uskossa eläminen, koska tulee aika jolloin tarvitaan uskossa elämistä, jolloin sinä et voi laskea sen varaan asioita, enkä minä voi laskea, mitä me nyt tänä päivänä näemme. Tämä tie mitä me ollaan kuljettu tähän asti on ollut nimenomaan tällaista uskontietä, tämä on meillekin ollut uskontietä. Uskontie ei ole helppo tie, muuten sen olisivat kaikki valinneet, kaikista olisi tullut aabrahameja, mutta koska se ei ole kaikkein helpoin tie. Koska meillä on kaikilla kaksi silmää, me näemme ja sitten meillä on pää ja meillä on järki, jota me kunnioitamme yli kaiken, meidän omaa järkeämme, meidän omaa ajatteluamme ja päättelyämme, kaikilla meillähän on kaikkein paras ajattelu - itsellä! Minä näen asiat kaikkein parhaiten, selvänäköisimmin, viisaimmin ja muut eivät niin kuin näe. Ei kenelläkään toisella ole tällaista ongelmaa, eihän? Joo! Minä luulen, että se on sellainen ihmisen lankeamiseen liittynyt ongelma sen jälkeen kun Adam ajatteli näin, että hän näki paremmin kuin Jumala, niin siitä se lähti liikkeelle. Ja se on meillä kaikilla. Se on se mikä sulkee tämän lapsenomaisen uskon tason, johon Aabraham joutui menemään aikanaan. Sen takia meidän, kun me puhumme uskontasosta, Herb. 11 puhuu uskonsankareista nimeltä mainiten monia, mutta siellä nimenomaan Aabraham on yksi uskonsankarien pääsankari, koska hän loi sen tien, tämän uskontien. Ajatelkaa nyt tilannetta, kaveri lähtee sieltä Kaldean Urista. Hän on saanut suuren lupauksen Jumalalta, että hänen jälkeläisensä tulevat olemaan lukemattomat niin kuin meren hiekka. Minä en ota nyt Sanaa, minä vapaasti siteeraan koska tässä tulee enemmän asiaa, tunnette Sanaa sen verran. Sitten hän lähtee sieltä vaimon kanssa joka on hedelmätön eikä voi saada lasta. Koettakaapas ajatella itseänne vastaavassa tilanteessa. Tietysti nykyaikana tehdään kaikki temput ja näin, se on eri juttu, mutta siihen aikaan, siihen aikaan. Ajatelkaa mitä ne naapurit ovat sanoneet ja meillähän loppuu usko kun naapurit alkavat sanoa jotakin, niin meiltä loppuu usko, eikö niin? Arvatkaa, ovatko ne olleet hiljaisia ne Aabrahamin kaverit, itämaiset ihmiset! Siinä on ollut monta mielipidettä Aabrahamin ympärillä. Tämän takia Aabraham oli uskonsankari, koska hän veti sen uskonmyssyn päähänsä, hän veti sen päähänsä ja sanoi, että se mitä minä kuulin niin se oli niin selvä. Minä kuulin sen! Minä luulen, että Aabraham ei ainoastaan kuullut vaan hän koki Jumalan.

2 2 Tiedättekö, kun sinä koet Jumalan, jossain vaikka vähäisestikin, mutta kun sinä koet enemmän Jumalaa, mikään ei saa sinua myymään maatasi sen jälkeen, kun sinä koet Jumalan. Sen takia, että minä olen kokenut Jumalan, sen takia että Aabraham koki Jumalan, sen takia että joku muu teistä on kokenut Jumalan, te voitte mennä läpi asioiden koska te tiedätte mitä olette kokeneet. Tämän takia Aabrahamin usko perustui Jumalan tuntemiseen. Se ei perustu siihen, että sinä tiedät kaikki Jumalasta, ei Aabraham tiennyt yhtään mitään kun hän lähti, vaan se perustui siihen, että hän tajusi että on olemassa Jumala, joka on Kaikkivaltias ja Hänellä on kaikki voima ja valta ja Hän haluaa minulta jotakin. Sen takia hän halusi seurata Häntä ja hän lähti. Tämä on ihan sama meilläkin. Uskonvaellus on kiinni siitä, että me tunnistamme ja tiedämme, että minä seuraan Jumalaa, minä seuraan Herraa, jonka minä tiedän, vaikka järki sanoisi mitä tahansa. Kaikkien näidenkin vuosien aikana mitä me täällä ollaan vaellettu uskosssa on ollut monia ääniä. Mutta tässä ei ole yhtään mitään muuta erikoista kuin se, että Jumala haluaa nostaa lopunaikana uskon tien esille, uskonvaelluksen esille, sillä me tullaan olemaan vikiseviä hiiriä lopunaikana seurakunta -, jos ei meidän uskontaso nouse. Me tullaan olemaan humanistisella tasolla muuten, jos uskon taso ei nouse. Sen takia tämä uskon tason nousu on menossa nyt maailmanlaajuisesti, mutta se on menossa myös meidän maassamme, koska mitä me kuullaan nyt ympäri Suomea, niin kuuluu sellainen hiljainen valitus meillä on hyviä kokouksia. Kyllä hyviä kokouksia saa aikaan, kutsutaan vaan hyvä bändi paikalle ja isot mainokset ja sinä saat oikein hyvät kokoukset, mutta kysymys ei ole siitä, jos sinulla ei ole elävän Jumalan voimaa siellä arjessa eikä minkäänlaista kosketusta, elävän Jumalan voima ei liiku millään tavalla eikä vie sinua minnekään vaan sinä pyörit yhdessä paikassa hyvä kokous toisensa jälkeen, se ei ole se mitä Jumala haluaa, vaan Jumala haluaa niin, että me menemme eteenpäin Hänen kanssaan ja me nousemme koko ajan korkeammalle tasolle Hänen kanssaan ja Hänen tuntemisessaan siinä uskon tasolla. Tästä tulee syntymään ne suuret teot mistä meille on ehkä profetoitu ja mitä me kannetaan sydämessä. Monet kantavat täällä kutsuja sydämessänsä, mutta ne eivät voi toteutua muuta kuin uskontasolla. Ne eivät voi toteutua sillä tasolla millä, sanotaan normaali uskovainen on. Ja minä en yhtään halveksi ketään, vaan puhun vain ihan siitä mitä minä näen hengessäni ja tiedän mihin suuntaan Jumala on johtamassa. Hän on tuomassa Abrahamin uskontasoa meille, joka tulee nostamaan meidät pois siitä hedelmättömyydestä ja siitä tietystä sellaisesta apaattisesta tilanteesta. Lopunajan seurakunta tarvitsee voiman Nimittäin lopunaikana tulee olemaan erilaisia seurakuntia. Tulee olemaan seurakuntia jotka ovat lähteneet uskontielle ja sitten tulee olemaan niitä seurakuntia jotka eivät ole lähteneet uskontielle. Koska Luuk. 18:8 sanotaan näin. Voin lukea sen jakeen koska monet ovat ottaneet sen aseeksi siihen ja sanoo, että joo, tämä tulee menemään alas koko seurakuntajuttu, tämä menee ihan alas ja sitten vihdoin viimein Jeesus pelastaa sellaisen ihan alhaalla olevan seurakunnan, joka on suurin piirtein ihan rippeet vaan jäljellä. On olemassa tällainen oppi, käsitys ja ajattelutapa, tämä menee nyt, kuulkaa, tämä menee niin synkkään, että suurin piirtein ei kukaan pysy uskossa. Ei tällaista löydy Raamatusta. Niin kuin sanoin, niin seurakunta ei tule saamaan noloa loppua, mutta minä puhun elävä seurakunta! Elävä seurakunta ei tule saamaan noloa loppua. Lk 18:8, tässä puhutaan siitä tuomarin toimittamasta oikeudesta, eli Jumala vastaa rukoilijoille, minä sanon teille: Hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö Hän uskoa maan päältä?

3 3 Tätä on käytetty kuvaamaan sitä seurakunnan tilaa, löytäneekö Hän uskoa maan päältä, siis se peruspelastava usko häviää ja ihmiset luopuvat ja joku tällainen ihme pieni jäännös pelastetaan. En tiedä oletteko kuulleet, mutta tällaista on. Kuitenkin, mitä tässä jakeessa oikeasti tarkoitetaan, on nimenomaan se, että löytäneekö Hän uskoa maan päältä. Onko ja löytyykö seurakunnissa sitä uskon tasoa, ettei me olla vaan pelastettuja, vaan löytyykö meistä sitä uskon tasoa, joka voi tehdä niitä tekoja, joita Jumala on aikaa sitten halunnut antaa Suomelle. Eli sellaisia tekoja jotka ovat yliluonnollisia tekoja, jotka ovat enemmän, kuin mitä me voidaan edes ajatella tänä päivänä. Minä tiedän, että jokaisen meidän pienessä päässä käy, siellä on valtava epäilyksen mylläkkä kun kuulee tällaista, että hyvänen aika kun ei ole ensimmäisiäkään tekoja nähnyt, näkisimpäs ne ensimmäisetkin teot, että edes muutama päänsärky häviäis! Nämä ovat ne vastaväitteet, jotka meille tulee tälle uskon tasolle, kun Jumala alkaa sitä julistaa. Ja minä tiedän itse koska minä ole itse ajatellut tällä tavalla. Minä jouduin taistelemaan sitä vastaan, että häviä vihollinen, väisty vihollinen, minä en ole antanut elämääni sellaiselle Jumalalle, joka pystyy vaan päänsäryn parantamaan. Minä en ole antanut sellaiselle Jumalalle elämääni, joka ei vastaa todellisiin rukouksiin todellisella tavalla. Mutta koska Jumala ei anna halvasti isoja rukousvastauksia. Abraham joutui taistelemaan ja uskonisät joutuivat taistelemaan läpi ne rukoukset vuosia - siinä oli uskonprosessi, joka meni. Se oli malli siitä, että meillä jokaisella on tietty uskonprosessi meidän omassa elämässä. Jostain me lähdetään jolloin me lähdetään vastustamaan sitä ajattelutapaa mikä on kaikkialla, luonnollinen ajattelu koko maailmassa, että ei voi parantua se ja se ja tuomittu siihen ja siihen ja ei voi tapahtua tällaisia asioita. Me ollaan nähty tämän seurakunnan aikana henkilökohtaisesti sellaisia rukousvastauksia, että me tiedämme että voi tapahtua, voi tapahtua. Minä olen omassa elämässäni nähnyt, että voi tapahtua, niin minua ei saa enää kukaan ajattelemaan, ettei voi tapahtua. Voi tapahtua, mutta se mitä minä haluan on nähdä enemmän niitä ja minä en halua nähdä vain omassa elämässäni, vaan minä haluan nähdä seurakunnan kautta. Minä haluan seurakunnan menevän lävitse, me haluamme seurakunnan menevän lävitse, koska me tiedämme, että Jumala pisti meidät tämän seurakunnan. Ja minä uskon, että Jumala on itse tartuttanut teihin tätä henkeä ja kun siihen tartunnan saa, tiedättekö, sinä et ikinä tule unohtamaan sitä, vaan sinä tulet menemään loppuun vaikka olisi tappioita ja taisteluja, sinä et tule päästämään irti siitä. Minä en ole päästänyt irti siitä koska minä olen saanut tartunnan tästä, minä en ole päästänyt irti ja sinäkään et päästä irti jos sinä olet saanut tartunnan, se tarkoittaa että jos sinä olet ottanut sen vastaan. Jos sinä olet allekirjoittanut, että Jumala, kyllä minä haluan, minä haluan saada uskon, minä haluan nousta uskon tasolle. Minä en halua olla epäilevä suomalainen kristitty, joka lyö nyrkillä kaikkea yliluonnollista kaikkea mahdollista mikä esille tulee. Seurataan Aabahamin esimerkkiä Abrahamkin olisi voinut sanoa Jumalalle, että en minä oikein tiedä, että on tämä aika kova juttu lähteä taivaltamaan tuolla Mesopotamian erämaassa jonnekin etkä edes tiedä minne menet. Me ei tajuta näitä asioita mikä on tämä uskonvaellus ja kuitenkin me saadaan olla kiitollisia yhdelle ihmiselle, 4000 vuotta sitten eläneelle ihmiselle, joka raivasi uskontien. Ajatelkaa, taivaassa me nähdään Abraham ja me ollaan hengellisesti Abrahamin perillisiä. Jeesus Kristus, Jumalan Poika tuli tuomaan uskon, Abraham valmisti tien uskolle. Usko on alusta loppuun asti uskoa, se ei ole laitosta, että saadaan joku laitos pystyyn. Minä en halua, että tästä seurakunnasta tulee laitos, joka saadaan pystyyn ja sitten kaikki usko on hävinnyt ja pyöritetään

4 4 vaan ohjelmaa, minä en halua sitä. Minä haluan sen että Jumalan elämä saa tulla täällä lävitse ja varmaan sinäkin haluat, että Jumala saa löytää sen uskon täältä meidän sydämistä ja että Hän saa elvyttää sen. Ajatelkaa tämäkin, kaikki patriarkkojen vaimot, Abrahamin vaimo, Isakin vaimo ja myös Jaakobin vaimo, heillä oli lapsettomuusongelma, he olivat hedelmättömiä. Saara oli totaalisesti, siinä piti tapahtua täydellinen, yliluonnollinen ihme että 90 vuotias mummo sai vauvan. Minä en ole kyllä kuullut moista. Sitten Isakin vaimo, Rebekka, Isak joutui rukoilemaan Rebekan puolesta, että hän saisi lapsen, koska Rebekka ei saanut normaalilla tavalla lasta, piti rukoilla. Se oli yliluonnollinen juttu myöskin. Ja samoin oli Jaakobin ja Raakelin kohdalla, aivan samoin. Siinä oli kanssa yliluonnollinen juttu. Miksi kolmen patriarkan vaimot olivat hedelmättömiä. Sen takia, että se oli merkki siitä, että Jumala halusi näyttää että minkälaista on uskontie. Ei se tarkoita nyt tässä, että se olisi erikoisesti joku tällainen hedelmättömyyskysymys. Jumala halusi näyttää, että uskontie on sitä, että sinä joudut kohtaamaan mahdottomia asioita joissa näyttää siltä, että tämä ei ole mahdollista, ei ole mahdollista! Ja meillä nyt tällainen luonnollinen ajattelu nousee tätä vastaan, että ei jos se ei ole mahdollista niin se ei ole Jumalasta. Päinvastoin, se on todistus jos se näyttää mahdottomalta, niin se on varmaan Jumalasta. Tämä on se uskonhenki, jonka Jumala haluaa antaa, että se mikä näyttää mahdottomalta pitäisi meidän korvien heti nousta, että haa, tässä on varmaan Herra mukana, tämä on varmaan Jumalasta tämä asia, koska tämä näyttää näin mahdottomalta! Silloin Jumala näyttää sen uskon ja rukouksen tien, joka nostaa näitä asioita esille. Me ollaan nähty nyt kun vuosia on rukoiltu, 5-6 vuoden aikana täällä, me on nähty että Jumala on vastannut meidän rukouksiin. Meidän pitäisi olla niin innoissaan, että wau! Me ollaan isketty sellaiseen kultasuoneen, että ei muuta kun tuokaa vaan rukousaiheita tänne, mutta älkää odottako niin, että ne ovat yhden yön vastauksia, koska se vaatii monesti sellaisen taistelun, että tulee isot asiat lävitse. Ja tiedättekö mistä se taistelu myös muuten on. Se ei ole pelkästään niissä asioissa, vaan se on myös siinä, että Jumala ei halua antaa muuttumattomiin sydämiin kalliita ja suuria asioita, vaan Häntä kiinnostaa eniten sydämen muutos. Ja silloin kun sydän muuttuu ja on altis muuttumaan, niin Jumalan vastaukset alkavat nopeutua. Jumala ei anna vaan, että annetaas tolle nyt tommonen ihme, ja siellä takana on ihminen joka on niin, että hhmm ja taas seuraava ihme, kiitos Jumala, anna vaan seuraava ihme mulle, ja siitä tulee sellainen ihmeiden kerääjä eikä Jumalan tuntija. Tämän takia täytyy ymmärtää oikein tämä, että se on uskonprosessi jossa sitä rukoilijaa ja ihmeen odottajaa ja rukousvastauksen odottajaa muutetaan samalla kun hän odottaa sitä rukousvastausta. Sitten kun tietty prosessi on mennyt läpi, niin sitten Jumala antaa. Hän tietää tarkalleen että milloin on oikea hetki vastata asioihin. Miksi Jumala antaa läpimurron? Ja minä uskon voimakkaasti siihen, että kun Jumala alkaa kaataa niin Hän tietää mitä tekee. Ei sitä anneta vaan sen takia, vaikka me tulemme kokemaan Jumalan ja koemme nyt jo, koemme nyt jo Jumalan, mutta se on tehtävää varten. Jumalan läsnäolo ja kirkkaus annetaan aina sen tähden, että se vie Jumalan kunniaa eteenpäin eikä vaan meidän omia tarpeitamme varten. Jumala hoitaa meidän tarpeemme kyllä, mutta se annetaan Jumalan kunnian tähden. Jumala on valmistamassa meidän sydämiä tähän, me ymmärrämme, että tämä sydämen muutos mikä on menossa se kulkee samanaikaisesti meidän rukousvastausten kanssa ja sen kanssa että Jumalan läsnäolo koko ajan lisääntyy.

5 5 Minä koen voimakkaasti sen, että Herra todella vaikuttaa sitä, että me ymmärtäisimme sen, että niin kuin Jeesus antoi itsensä toisten edestä, samalla tavalla Hän haluaa että me annamme itsemme toisten edestä. Kristuksen rakkaus vaatii meitä tekemään ja menemään niihin asioihin, joita Jumala on meille näyttää, koska Hän on rakastanut meitä ensin sen tähden Hänen rakkautensa ei ole pelkästään meitä varten, vaan se on tätä kansaa varten. Se on meidän sukulaisia varten, se on meidän ystäviä varten, se on meidän perheenjäseniä varten. Se on kaikkia niitä varten joiden puolesta me ollaan rukoiltu. Tämä uskonvaellus on tosi tärkeä ymmärtää Abrahamin elämästä ja myös että siinä tulee nämä testit, sinä et voi ohittaa uskon testejä. Abraham oli vaeltanut aika pitkään ennen kuin vaihe jolloin Jumala vastasi hänen rukouksiinsa ja antoi hänelle sen lupauksen lapsen, Isakin. Siitä kerrotaan 1. Mooseksen kirjassa. Ajatelkaapa, kun hän oli saanut sen rukousvastauksen, jokainen meistä, kun on saanut mahtavan rukousvastauksen, niin sinä istut sen päällä ja ajattelet, että: Wau, Jumala! Mahtavaa mitä sinä voit tehdä seuraavaksi kun Sinä teit tämän, että vastasit rukoukseen jota minä olen vuosikausia rukoillut. Sitten Jumala sanoo, että se pitää viedä vuorelle uhrattavaksi se rukousvastaus. Se on aika merkittävä asia. Se on meille, Isakin uhraaminen siellä Moorian vuorella, se on esimerkki siitä mitä on uskon tie, että meidän silmät on kiinnitetty Herraan, Häneen eikä pelkästään siihen että jäämme kiinni niihin vastauksiin. Koska Hän haluaa nostaa meidät seuraavalle tasolle. Jumala ei halua, tiedättekö, että läpimurrostakaan tulee epäjumala, Hän ei halua sitä, että me palvomme läpimurtoa, kunhan saamme vain läpimurron, kunhan vain saamme nyt läpimurron! Sitten me istumme alas sen läpimurron päälle ja palvomme sitä läpimurtoa. Ei, vaan Jumala sanoo miksi se läpimurto annetaan. Se annetaan sitä varten että Jumalan suunnitelmat ja asiat tapahtuvat niin että me vapaudumme siihen mihin Jumala on meidät kutsunut. Se on sen läpimurron tarkoitus. Läpimurrolla on aina läpimurron tarkoitus! Läpimurto ei ole leikkikalu, sitä ei anneta tunnekokemuksena eikä leikkikaluna vaan läpimurrolla on tarkoitus, että Jumalan Henki saa murtautua läpi meidän sydämissämme että olla niin valmiita, että sanotaan Herra, mitä ikinä Sinä tahdot niin me halutaan tehdä se. Me rakastetaan Sinua niin paljon, Herra, että kun Sinä käsket meidän mennä eteenpäin ja viet meidät asioihin joita Sinä avaat selkeästi, niin me haluamme tehdä ne asiat. Koska me tiedämme että Parantaja on meissä ja Hän parantaa meitä ja Hän pitää meistä huolen. Kuinka Jumala, joka on Rakkaus tekisi niin, että Hän antaa meille rukousvastauksia ja sitten jättää kansansa vaivaiseksi. Minkälainen Jumala-kuva silloin olisi, jos Jumala olisi tällainen, että Hän antaa meille nyt valtavasti menestystä ja sieluja ja sitten me tulemme konkaten tuosta seurakunnan ovesta sisälle: Voi, voi kun minulla oli taas kauhea viikko. Voi, voi kun minulla on nuo kolotukset tuolla. Voi, voi! Ei, vaan Jumala pitää myöskin seurakunnasta, joka ottaa Hänen voimansa vastaan, niin pitää myös huolta. Me olemme taistelussa! Herra on oikeasti kutsunut meidät uskon jaloon taisteluun, sanotaan Tim. kirjeessä. Uskon jalo taistelu, siellä on sanottu eikä uskon jalo tällainen lepo väärällä tavalla. Sinulla voi olla taistelu ja lepo yhdessä, sisäinen lepo, mutta ei sellainen niin, että nyt minun ei tarvitse enää rukoilla. Me olemme saatu jo kaikki, joo! Tässä on tapahtunut tällaisia asioita että ei tarvitse enää mitään rukoilla, kaikki loppuu nyt, huh, huh vihdoinkin tämä rehkiminen seurakunnassa on loppu, että ei tarvitse enää rukoilla mitään, nyt saadaan levätä vihdonkin! Ei, vaan minä uskon, että Herra antaa sen sisäisen levon meille vaikka me olemme tässä uskon jalossa taistelussa. Nyt teidän täytyy ymmärtää minua oikein. Minä en yhtään halveksi sellaista voitelua jossa

6 6 parantava voitelu liikkuu tietyssä tilanteessa. Nyt teidän täytyy ymmärtää minut oikein. Mutta jos se jää sellaiseksi nuotiksi päälle, että sinä et siitä mene eteenpäin se rakkauden kanssa ja lähde antamaan sitä toisille, niin silloin ei toteudu Jumalan Sana sellaisena kuin se on kirjoitettu. Jumala haluaa nostaa meidänkin kansan tällä alueella, että me ymmärretään nämä molemmat puolet. Me ymmärretään, että jos Jeesus olisi jäänyt vaan istumaan ja sanonut: Minä rakastan teitä ja meillä on ihanaa yhdessä, minä rakastan teitä. Ja Jeesus sanoo, että ok, minä lähden nyt taivaaseen, joo! Minä rakastan teitä, hei, hei! Jeesus ei sanonut tällaista, vaan Jeesus joutui kulkemaan ristille, Hän joutui kärsimään, Hän joutui kuolemaan, Hän joutui maksamaan hinnan siitä. Hän joutui rakastamaan teoissa eikä sanoissa. Tästä minä nyt puhun. Usko ilman tekoja on kuollut, Jaakobin kirjeessä sanotaan. Usko ilman tekoja on kuollut ja se nostaa, kun me kuullaan ne totuuden sanat mitä Jumalan Sana sanoo, niin sen ei pitäisi kenessäkään nostaa aggressioita ellei sinulla ole asenneongelma, vaan sen pitäisi nostaa sinusta ilo. Minä haluan ainakin Jumalan Sanan ottaa sellaisena vastaan kun se on. Minä haluan mennä eteenpäin Jumalassa ja Hänen voimassaan ja minä en halua, koska ei Jumala pyydä ketään tekemään sellaista mihin hän ei pysty, mihin hänellä ei ole voimaa, mihin hänellä ei ole voitelua, hänelle ei ole annettu sitä kykyä. Mutta Jumala kehottaa ja vie meitä tekemään kaiken sen mikä meidän on tarkoitettu tekemään täällä maan päällä. Sanassa ei käsketä meitä istumaan, vaan siellä käsketään, että menemme eteenpäin, siellä kehotetaan meitä menemään eteenpäin Jumalassa ja ottamaan vasaan kaikki mitä Jumala antaa. Siellä kehotetaan menemään eteenpäin Jumalassa, valtaamaan alaa ja antamaan jopa henkensä Jeesuksen tähden. Sillä tavalla siellä kehotetaan, sellaisesta siellä puhutaan. Ja tällaisesta jos minä puhun tänä päivänä suomalaisille kristityille antaa henkensä Jumalan edestä ja antaa Jeesuksen takia henkensä, niin kaikki menee penkin alle, koska tämä on niin salattu ja sellainen peitelty alue tässä mukavuudenhaluisessa yhteiskunnassa. En minä itse ole juoksemassa nyt heti leijonien eteen tästä, tulkaa leijonat tänne, please! Ymmärrättekö, vaan minä puhun siitä periaatteesta ja ajattelua vastaan, joka on vallannut meidän pään, se länsimainen mukavuuden halu, että jotenkin meidän usko on muuttunut sellaiseksi että periaatteessa siinä on kysymys minusta, vaan minä, minä, minä, minä. Ja minä olen joutunut taistelemaan itseni irti tästä että kysymys ei todellakaan ole minusta, että minä en ole kaikkein tärkein. Minä en ole maailman napa, vaan Jumala rakastaa minua, mutta Hän haluaa että minä toteutan sen mitä varten Hän minulle elämän antoi. Vai kuka haluaa vaan niin, että sinä elät täällä huviksesi loppuelämän vai toteutatko sinä sitä minkä takia Jumala antoi sinulle elämän. Jokaiselle meistä on annettu jotakin tarkoitusta varten elämä ja se ei ole pelkkä työnteko jossain firmassa, se ei ole pelkkää sitä, vaan on olemassa korkeampi kutsumus jokaisella, mutta se vaatii uskontien kulkemisen ja se vaatii asennemuutoksen. Ja tiedättekö missä on asenneongelma? Se ei ole ajattelutapa eikä se ole puhe eikä se ole ympäristön vaikutus, vaan se on henki. Asenne tulee meidän hengestä, minkälainen henki sinulla ja minulla on, miten Jumala on päässyt meidän henkeemme lävitse. Ja kun Jumala rupesi pääsemään minun henkeeni lävitse, niin minulla alkoi asenteellisesti tapahtua muutoksia toisia ihmisiä kohtaan, asenne alkoi muuttua kun Jumala alkoi päästä minun henkeeni, Jumala taivutti minun henkeni. Voin sanoa vähän siihen tyyliin, että kuule, nyt käydään läpi tämä, että haluatko sinä ihan oikeasti todellisia asioita?! Henki kääntyy Herran puoleen Jumala tarttui minun henkeeni ja sen jälkeen minun asenneongelma rupesi olemaan niin että minä en yhtään kestänyt vääriä asenteita, ne paljastuivat heti ja minä yleensä tein hyvin nopeasti parannuksen vääristä asenteista, koska minä tajusin että se on hengen ongelma eikä ajattelutapa tai mielipidekysymys. Sillä ei ollut mitään tekemistä niiden kanssa, vaan se on hengen ongelma.

7 7 Jumala haluaa meidän hengen, ei meidän päätä eikä meidän ruumistakaan, Jumala haluaa meidän hengen. Kateuteen asti Hän halajaa sitä henkeä, jonka Hän on meihin pannut, sanotaan Jaakobin kirjeessä. Jos Jumala saisi kaikkien hengen, niin Jeesus olisi jo voinut tulla, jos Jumala olisi saanut otteen kaikkien hengestä, niin Jeesus voisi jo tulla, koska silloin tapahtuisi sellaisia asioita, se on valtava asia. Sen takia meidän hengen noususta ja hengen vapautumisesta on kysymys. Abrahamin henki oli se joka antautui Jumalalle ei hänen päänsä. Hänen päänsä ajatteli varmaan koko aika, että minä olen ihan hullu, ihan hullu, mutta hänen henkensä antautui Jumalalle. Ymmärrättekö mitä minä puhun! Hänen henkensä antautui Jumalalle, sillä jos vaan järki antautuu Jumalalle, niin silloin sinä jäät ikään kuin, sinä et saa kosketusta Jumalaan. Sinun täytyy antaa henkesi myös Jumalalle, sinun henkesi myös. Huom. minä ole joutunut luovuttamaan oman henkeni ja ruumiini Jumalalle. Nämä ovat tällaisia asioita jotka vapauttaa niitä uskon alueita ja uskon tekoja jos me tajuamme ja me alamme nähdä, että ei tässä olekaan kysymys vaan mitä tässä näkyvässä maailmassa tapahtuu eikä ole kysymys siitä vaan että minulla on sotkuja siellä ja minulla tällaista vaikeutta täällä, minulla on tässä vaan. Kun minun henkeni vapautuu alan saada yhteyden Jumalaan ja minä alan kuulla Jumalalta mitä minun tuulee tehdä ja minä alan saada hengen vapauden niissä asioissa ja aina itsekin huomaan, että jos minulle tulee ongelma, niin silloin minä tiedän että minun hengessäni on nyt ongelma, ei minun päässä, ei minun ymmärryksessä, vaan minun hengessäni on nyt ongelma, minun henkeni pitää kiinni jostakin, esimerkiksi jurnuttaa vastaan, minun henkeni ei halua antaa Jumalalle kaikki oikeuksia. Oikeassa kääntymisessä, kun kansakunta kääntyy Jumalan puoleen, oikeassa kääntymisessä, minä uskon että lopunajan herätyksessä tapahtuu tämä, että kansakunnan henki kääntyy Jumalan puoleen eikä ainoastaan heidän ymmärryksensä, heidän ruumiinsa, sielunsa tai näin. Vasta sitten kun henki on kääntynyt sitten on tapahtunut todellinen kääntyminen. Tästä on kysymys uskovien vapautumisessa ja seurakunnan nousussa ja uskon tason nousussa, että henki vapautuu vankeudesta, ettei vain sielu ja mieli. Mieli muuten loppuun asti voi meillä olla kaikenlaista, siellä voi mitä tahansa suhinaa käydä mielessä, koska meidän mielemme ottaa vastaan vaikutteita, kuulee kaikenlaista, sillä ei ole mitään merkitystä, tiedättekö, koska jos sinun henkesi hallitsee sinua niin sinä hallitset sen kautta sitä. Esimerkiksi minä teen valinnat ja päätökset hengen kautta nykyään. Minä yritän välttää kaikkia sellaisia pään ajatusten kautta tehdä valintoja koska olen nähnyt ettei siitä tule mitään hyvää koskaan. Minä en tarkoita, ettei Jumala olisi antanut meille pyhitettyä ymmärrystä kyllä siinä ymmärrystäkin tulee käyttää, mutta jos se yksin saa hallita, niin silloin se ei ole uskonvaellusta. Siinä Abraham teki virheitä juuri sen takia, koska hän alkoi katsella sitä, ai jaa, Saara on tuollainen vanha, huh, huh, ei taida tulla sitä lasta. Ja sitten Saara itse alkoi höpöttämään hänelle Haagarista ja Saara alkoi katsella luonnollisella tavalla eikä kuunnellut henkeä. Jos he olisivat kuunnelleet henkeä he eivät olisi tehneet sitä virhettä. Jumala olisi sanonut heidän henkeensä, pitäkää se usko siihen mitä minä olen sanonut, pitäkää usko siihen ja seuratkaa sitä. Mutta he eivät kuunnelleet, vaan he kuuntelivat olosuhteita ja katselivat kaikenlaista. Tämä nykyajan uskovien ongelma kaikkialla on se, että kaikki katsoo kaikenlaista, ai, tuolla on tuollaista mennään tuonne. Ai, tuolla on tuollaista ja sitten mennään taas tuonne. Ai, mennään tänne, mennään tuonne. Jumala haluaisi todella tuoda ihan tällaisen toisen tason meidän uskovien elämään, että Hän saa hallita meitä hengen kautta.

8 8 Kuunnellaan henkeä, ei lihaa. Kun Abraham kuunteli Saaran väitteitä ja katseli omaa ja Saaran tilannetta, niin silloin hän meni pahasti vikaan ja sen seurauksista kärsitään tänä päivänä arabikansojen se koko sotku mikä muodostui, se mitä Esko puhui eilisessä ohjelmassa. Tosin Jumala salli sen tapahtua koska lopunajan asetelmassa tulee olemaan tämä kuvio ja se on ennustettu näin. Hän näki, onko se hänen ennalta näkemys, ennalta tietämys tai mikä se onkaan, niin siitä väitelkööt teologit niin paljon kuin tahtovat. Ne väittelee, että se on milloin ennalta näkeminen ja takaperin näkeminen ja heillä on niin ihmeellisiä selityksiä ja lopunajastakin he ovat keksineet monia selityksiä, ihan uskomattomia juttuja, mutta siihen meidän ei tarvitse jäädä kiinni kun me tiedetään kuitenkin, että joskus tämä homma loppuu! Se on ihan varma Raamatun sana, että joskus tämä homma loppuu ja joskus Jeesus tulee Öljymäelle ja joskus seurakunta on vapaa tämän maan kahleista ja alkaa uusi maa ja uusi taivas halleluja! Mutta tällaisten virheiden välttämiseksi ja sen selvyyden löytämiseksi, niin on äärimmäisen tärkeä tämän ymmärtäminen, että mistä lähtee se meidän Jumala-suhteemme se joka ohjaa oikealle tielle, niin se on meidän hengestämme. Ja tämä ei ole kiinni sillä tavalla, että täytyy olla Abraham joka on kulkenut vuosikymmeniä siellä erämaassa, vaan siihen voi päästä kuka tahansa, joka vaan haluaa ja kun Jumala lähestyy, niin sinä alat lähestyä Häntä, haluat sitä ja pyydät sitä Jumalalta. Minä olen anonut Jumalalta tätä ja minä anon sitä edelleen, minä anon jatkuvasti sitä, kun minä en halua elää sellaisella tasolla jossa Sinä, Jumala, et todellisesti pysty hallitsemaan ja vaikuttamaan minun elämässäni, minä en halua. Minä joudun sitä sanomaan usein, koska me olemme lihassa, se vaikuttaa voimakkaasti meihin. Mutta ei olla vihaisia Adamille, me olisimme tehneet samalla tavalla jos me olisimme olleet siellä. Jumala on antanut meille voiton tästä, mutta me joudumme anomaan sitä, se ei ole sellainen itsestään selvyys, tulen uskoon, täytyn Hengellä, nyt Henki hallitsee minua. Huh, olisipa kiva jos se olisi näin helppoa, vaan niiden uskon testiin ja koetusten kautta, minkä minä tiedän että monet teistäkin tänä päivänä on, niiden kautta me tehdään ne valinnat, niiden kautta me kutsutaan Jumala meidän elämäämme. Niiden kautta, tiedättekö, kutsun kautta Jumala tulee. Se on se salaisuus. Ne jotka huutavat Herraa avuksi, sanotaan Raamatussa, saavat kokea Hänen voimansa. Etsikää minua, sanotaan, ja kun te lähestytte minua niin minä lähestyn teitä sanotaan Jaakobin kirjeessä. Jumala ei ilmesty jollekin, että sinä sanot hänelle: Ai jaa, no tule nyt sitten, mutta en minä kyllä ole kutsunut Sinua, no tule nyt sitten kun kerran olet siinä, Jumala! Ei Jumala sillä tavalla tule, vaan Jumala tulee kutsun kautta niin kuin uskoon tullessa sinä jouduit sanomaan: Tule Jeesus minun sydämeeni, josta se alkoi. Tule Jeesus minun sydämeeni. Älä kuvittelekaan että se kaikki valtaus olisi tapahtunut silloin, että kun Jeesus tuli minun sydämeeni niin minä olen valmis tapaus nyt. Minä olen nimittäin ollut niin kauan aikaa uskossa, että minä tosissani rukoilin, että Jeesus tulisi minun sydämeeni kun minä tulin uskoon, mutta kyllä minä näin että siellä oli aika paljon Pirjoa, aika paljon oli Pirjoa ja kauan ja vieläkin se siellä pyrkii sisälle. Sen takia me joudutaan kutsumaan Jeesusta, tule Jeesus, tule Jeesus, tule Henki. Henki ja morsian Ilmestyskirjassa sanovat: Tule Herra Jeesus, tule Herra Jeesus! Tässä on se salaisuus koko lopunajan seurakunnan nousun lyhyt ja ytimekäs määritelmä, seurakunta tule sanomaan: Tule Herra Jeesus, minä olen kyllästynyt itseeni, minä olen kyllästynyt tällä tasolla olemaan, minä olen kyllästynyt siihen että minä en näe sitä Sinun voimaasi, minä olen kyllästynyt siihen, että minä en koe Sinua, että minä näen vaan, että minun rukouksillani ei ole mitään voimaa eikä mitään tapahdu. Sen takia tämä huuto ja tämä ääni mikä meillä seurakunnassa on, tämä kutsu Jumalan puoleen, kun se on kollektiivinen, sillä on valtava merkitys. Se voisi olla että me rukoilisimme viisi vuotta vielä täällä Eskon kanssa jos me kahdestaan täällä rukoilisimme. Mutta kollektiivinen kutsu, siinä on

9 9 valtava voima. Sen takia ennen kaikkia näitä Herran vaikutuksia ja läpimurtoja Jumala kerää niitä ihmisiä, jotka suostuvat siihen kollektiiviseen huutoon ja he alkavat huutaa: Herra, tule, Herra tule, muuta meidät eikä ne väännä kaikkia teologioita mielessänsä, että niin-niin-niin, mutta kun minä olen jo aika muuttunut äläkä väitä että minun pitää muuttua, sinun pitää muuttua ensiksi! Minä tiedän kaikki nämä ajatuksissa olevat järjenpäätelmät, koska sielunvihollinen käyttää meidän päätä hyväkseen ja se lykkää sinne kaikenlaisia vastaväitteitä ja me vielä luullaan että ne ovat meidän omia ajatuksia. Ei ne ole, ei ne ollenkaan kaikki ole omia ajatuksia, vaan ne ovat niitä nuolia niitä pahan palavia nuolia, jotka yrittävät estää että ei Jumala tule läpi sinun ja minun elämässä. Ja sen takia tämä uskon jalo taistelu tällaisessa tilanteessa on äärimäisen tärkeä, että ymmärretään tämä asia, että meillä on valta tämän yli, minä voin valita että minä en kuuntele näitä höpöjuttuja, minä sanon kaikkeen Jeesus, minullakin on sellainen asenne nykyään että minä sanon kaikkeen kyllä Jeesus, kyllä Jeesus, vaikka olisin mitä mieltä tahansa, minä sanon kyllä Jeesus, sen takia että minä haluan enemmän Jeesusta kun minun homehtuneita mielipiteitäni. Abraham halusi, että Jumala tulee läpi ja sen takia Jumala pelasti hänet Haagarin virheestä Jumala pelasti hänet. Jumala tuli loppuun sen suunnitelman kanssa. Se on tärkeä myöskin muistaa, että se mitä me olemme tehneet virheitä se ei tarkoita ettemme pääse loppuun. Se mitä me olemme menettäneet se ei tarkoita sitä ettemme pääsisi loppuun. Jos joskus tulee virhe saatana yrittää saada meitä jäämään siihen. Me voimme sanoa silloin, että mikään ei voi minua estää pääsemästä Jumalan päämäärään jos minä haluan jos minä haluan - ja minä valitsen sen. Jumala on vievä minut siihen päämäärään, ei minun heikkouteni eikä minun vahvuuteni. Ja minä voin kokemuksesta sanoa, että Jumala ei tarvitse vahvuutta, vaan Hän tarvitsee antautuneen sydämen. Jumala ei tarvitse vahvuutta, Hän ei tarvitse että sinä olet vahva sillä Henki vain on vahva, ihminen ei ole vahva ei kukaan! Henki on vahva. Sen takia meidän tulee antautua Hänelle enemmän ja enemmän tässä vaiheessa kun Jumala on jo alkanut liikkumaan. Annetaan Jumalan muuttaa meidät Annetaan Jumalan tulla ja muuttaa meitä ja ennen kaikkea antaa meille tämä uskon henki ja se myös sama kuin anoa mitä tahansa että sinä voit pyytää sitä. Rukoillaan seurakuntana ja yksilöinä, Herra, anna minulle uskon henki, vaikka se ei tulisi seuravana päivänä, vaikka se ei tuntuisi miltään, mutta kun me rukoilemme sitä niin se tulee, ei kerskaukseksi vaan Jumalan kunniaksi tulee tämä uskon henki, koska se on avain niihin tekoihin, että meidän sydämemme avautuu tähän. Emme kuuntele niitä höpöjuttuja mitä tässä maailmassa niin paljon on, kaikenlaista: No voihan sitä, no ajattele muuten tätä puolta. Yleensä kun sinä olet kuullut jonkun uskonhaasteen kokouksessa niin joku tulee sanomaan sinulle heti: Mutta sinä et ole tullut ajatelleeksi tätä puolta! Sielunvihollinen nimittäin osaa hommansa, se osaa sen hommansa mutta sinun täytyy oppia tunnistamaan että sinä tiedät. Minä en sitä anna minkä Jumala minulle näytti, minä en päästä siitä irti, koska usko on meillä ainoa mahdollisuus, usko on meillä ainoa mahdollisuus, ei ole muuta mahdollisuutta. Sen takana on Jumalan elämän voima. Jumalan Sana sanoo selvästi että ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen Jumalalle, Hebr. kirjeessä. Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle. Ja kuitenkin puoli Suomea kulkee, että rukoile minun puolestani, että se ja se tapahtuisi ja sitten ne menee pois, no, ei se mitään tehnyt minulle, ei se auttanut mitään. Uskon herääminen on kaikkein tärkeintä meissä. Sen takia Jumala pitkittää monesti näitä meidän rukousvastauksia että me lopulta tulemme, että Jumala, minä haluan Sinua yli kaiken, minä haluan että Sinä kiinnität minut siihen uskoon, että minä en ole aina seuraavan asian kanssa samassa tilassa. Kuka haluaa tätä uskoa. Me voimme anoa Jumalalta, minä haluan tätä enemmän, kaksinkertaisen

10 annoksen. Minä ainakin haluan pyytää seurakunnan tähden ja Jumalan kunnian tähden, että uskon henki lisääntyy. 1