JEESUKSEN RISTIN MERKITYS

Transkriptio

1 Pirjo Valtanen JEESUKSEN RISTIN MERKITYS Tämä sana mikä minulla on nyt sydämelläni, on sellainen, ensinnäkään tätä ei voi puhua jos ei ole ollut Jumalan edessä tämän asian kanssa, tämä on sellainen aihe. Minäkin kiertelin ja kaartelin tätä jonkin aikaa, koska on niin monella tavalla lähestytty tätä asiaa, nimittäin Jeesuksen ristin merkitys. Sitä voidaan lähestyä hyvin monella tavalla. Sitä voidaan lähestyä niin, että pannaan mahdollisimman paljon ristejä toisten päälle jotta niiden elämä on mahdollisimman hankalaa. Tai voidaan sanoa ettei tarvitse ollenkaan mitään olla missään, että sen kun vaan liitelet eteenpäin. Monella tavalla voidaan lähestyä tätä asiaa riippuen siitä, että missä sinä olet, missä sinä seisot tässä asiassa, joka on tavallaan se koko meidän sellainen perusdynamomme, voi sanoa näin. Monet sanovat, että se on Pyhä Henki joka on meidän perusvoimamme, mutta se menee vielä kauemmaksi. Se menee sinne mistä lähti koko tämä Jumalan Hengen vuodatus. Pyhää Henkeä ei olisi ikinä tullut jos Jeesus ei olisi raivannut tietä demonivaltojen lävitse, murskannut kuoleman valtoja, murskannut pimeyden ruhtinaan vallan ja mennyt kuolemansa kautta Isän luo saalis kädessään. Ja nyt me saamme nauttia tästä, koska Hän meni ja voitti sen, joka oli vastustaja ja joka piti kuoleman kahleissa ja pelossa Jumalan omia, Jumalaan uskovia juutalaisia ja Jumalan omia kautta maailman kaikissa sukukunnissa, pitää orjuudessa ihmisiä. Mutta koska Jeesus meni ja hankki sen voiton, niin sen takia me katsomme ristiä toisella tavalla. Me katsomme ristiä sieltä käsin mitä se risti meille teki. Kun me tulemme ristin luokse, niin me emme tule vain niin, että nyt minä lähden tällaista raskasta ristin tietä kulkemaan. Se on kuoleman tie, se on sitä niin, että kun valintana on se, onko kyseessä Jumalan tahto, vai se mitä sinä haluat, vai se mitä Jumala tahtoo, niin silloin se on se kuoleman tie, jonka Jeesus kulki myös. Hän sanoi: Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi, ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin Sinä tahdot. Se on se avainlause koko seurakunnan yllä ja koko sen voiman yllä minkä Jumala haluaa seurakunnalle antaa. Sen lauseen kautta tapahtuu paljon, ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin Sinä tahdot. Ja silloin avautuu väkeviä ovia henkilökohtaisella tavalla, Jumalan voima alkaa virrata meidän elämään toisenlaisella tavalla. Ja monet ovat näiden ovien takana, tämän oven takana, he sanovat: Minä tahdon tätä. Ja me joudutaan näiden ratkaisuiden kautta menemään, että mitä me halutaan, ja kukaan ei mene näiden ratkaisujen läpi ellei hän ymmärrä täysin mitä Jumala teki, mitä Jeesus teki ja mitä Hän hankki ja miten se on saatavissa ja miten sen kanssa sitten mennään eteenpäin. Tätä minä yritän vähän selittää. Minä lähden 1. Korinttolaiskirjeen 2. luvusta. Ajatelkaa, Paavali oli täyttynyt Pyhällä Hengellä, hän oli saanut yhdeksän armolahjaa ajatelkaa! Hän oli saanut yhdeksän armolahjaa, täyttynyt Pyhällä Hengellä, lähetetty perustamaan seurakuntia, hän voitti sieluja vaikka kuinka paljon, ajoi pahoja

2 henkiä ulos ihmisistä, paransi sairaita. Ihmeitä ja merkkejä ja tunnuntekoja tapahtui hänen kauttaan kautta koko Välimeren alueen ja Vähä-Aasian alueen missä hän liikkui, näitä tapahtui hänen kauttaan. Nyt voisi ajatella, että Paavali, joka oli niin täynnä tätä Pyhää Henkeä, että kaikki oli selvää hänelle, kaikki ratkaisut. Paavali oli aina täynnä voimaa, täynnä voiman tuntua, hän aina puski läpi kaikkea ja hän oli aina Raamatun lause joka asiaan, joka toimi varsinkin toisille. Paavalilla oli aina sellaiset valmiit kaavat kaikista miten tämä asia toimii, että koettakaa nyt tulla perässä jotenkin, jos pystytte. Ja kun Paavali tuli Korinttoon, joka oli muuten kaupunki joka oli ihan yhtä paha kuin meidän aikamme. Se oli hyvin, hyvin paheellinen paikka Kreikassa Korintto, oikein pahuuden keskus. Seksuaaliset synnit, kaikki vääristymät mitä meilläkin esiintyy ja vielä pahemmat. Kaikki maailman henki ja sellainen ahneus, ja vaikka mitä mitä esiintyy, mitä vaan voitte kuvitella, niin Korintto oli se paikka. Ja Paavali oli perustanut sinne seurakunnan, tällaiseen paikkaan ajatelkaa! Jumala voi perustaa seurakunnan minne vaan. Jumala voi vaikka pimeyden keskelle nostaa seurakunnan, mutta se täytyy tehdä Jumalan tavalla. Silloin jos se tehdään inhimillisen kaavan mukaan, aletaan pitää kokouksia, lauletaan yhdessä ja siunaillaan toisiamme ja tällaista, niin sellainen seurakunta ei kestä pimeyden edessä eikä pimeyden valtojen edessä. Vaan sen seurakunnan täytyy tulla jonkin suuremman voiman yhteyteen josta se saa sen voimansa vastustaa pahaa. Ja tästä on kysymys lopunajan seurakunnassa ja minä uskon, että me kaikki jotka ollaan siihen suuntaan menossa, ja ne jotka eivät halua mennä lopunaikaa kohti, niin he menevät joka tapauksessa, koska se on tulossa tahtoivat ne tai ei. Mutta joka tapauksessa me olemme valmistautumassa lopunaikaa varten, Jumala valmistaa meitä ymmärtämään sen missä on meidän voimamme lähde. Paavali tuli Korinttoon sitten, kun hän oli perustanut seurakunnan. Sinne seurakuntaan oli jäänyt sitten niitä beibi-uskovia, niin hän myöhemmin sitten kirjeessään kertoo siitä kuinka hän oli heidän luonaan, ja tämä suuri Paavali, oli pelossa ja vavistuksessa, sanoo: 1. Korinttolaiskirje 2:3-5: Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani eivät olleet kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. Kuinka paljon monien usko on perustunut toisten ihmisten voimaan, toisten ihmisten viisauteen, toisten ihmisten varaan. Jumala ei halua, ja Jeesus ei halua, että meidän uskomme perustuu mihinkään muuhun kuin Jumalan voimaan ja siihen, että me itse kohtaamme Jumalan voiman omassa elämässämme tavalla tai toisella, hitaasti tai nopeasti, sillä ei ole väliä. Palapalalta tai yhdessä rysäyksessä, sillä ei ole väliä miten se tulee, kunhan me kohtaamme sen todellisuuden minkä Jeesus hankki meille ristillä ja minkä kautta kaikki todellisuus sitten tulee. Ja kun Paavali puhui siellä, niin hänellä oli yksi asia silmiensä edessä vaikka Paavali ei ehkä varmasti sanonut sitä niin sanoina, kun hän puhui, sillä tavalla kuin mitä hän kirjeessään 2. luvussa 1. Korinttolaiskirje kirjoittaa. Paavalilla oli tällainen päätös tehtynä ja tämä on se päätös, joka on ratkaiseva, että me voimme oikein ymmärtää Jeesuksen ristin työn. 1. Kor.2:2: Sillä minä olin päättänyt olla päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen ja Hänet ristiinnaulittuna.

3 Paavali oli päättänyt: Että mä en nyt tuo mitään mun tietojani, rabbinistisia tietojani Vanhasta Testamentista ja yritä tehdä vaikutusta näihin. Minä en tuo nyt mitään siitä kuinka mahtavasti Jumala mua on käyttänyt, vaan nyt minä tuon vaan sen ytimen: Tässä on tie, sitä käykää. Kun te tajuatte sen, että Jeesus kuoli ristillä teidän tähtenne hankkiakseen teille voiton. Ja kun Hän meni Isän luokse taivaaseen ja istui Isän oikealle puolelle, missä Hän edelleen tänä päivänä on. Hänen Henkensä on uudestisyntyneiden uskovien sydämessä, mutta Jeesus istuu Isän oikealla puolella tänä päivänä taivaissa. Ja sieltä Hän on tuleva takaisin Kuninkaana kerran, juutalaisen kansan keskuuteen, viimeisinä aikoina, ja Hän on asettuva Jerusalemiin ja Hän on hallitseva Kuninkaana maan päällä. Ja ne, jotka sitten hengissä ovat niinä aikoina tulevat sitten näkemään mikä teologinen selitys piti paikkansa. Joten me ei saada sotkeutua myöskään näihin erinäisiin näkemyksiin näistä tapahtumista, vaan ydinasiat täytyy pitää ydinasiana. Vain jos ydinasiat pidetään ydinasioina, niin silloin päästään eteenpäin. Ja ydinasia on se, että mitä tämä merkitsee minun elämässäni? Miten minä voin linkittyä tähän todellisuuteen? Ja Paavali antoi itse oman esimerkin siitä, että miten hän linkittyi siihen todellisuuteen niin, että toiset saivat kokea Jeesuksen voiman. Jokainen Jumalan Sanan julistaja, jokainen joka todistaa Jeesuksesta ja haluaa mennä lävitse, joutuu tämän saman tien käymään. Sinä joudut linkittymään siihen, että sinun oma voimasi kuolee, sinun oma voimasi viedään pois. Sun oma voimasi ei olekaan yhtään mitään enää, vaan sinä joudut linkittymään siihen voimaan, joka annetaan sinulle ja jonka kautta Jumala voi tehdä omia tekojansa. Koska on olemassa paljon tekoja kristittyjen keskellä, mutta on vähemmän Jumalan tekoja. Ne puuttuvat ja niitä Jumala on tuomassa lisää. Lopunaikoina me tarvitsemme Jumalan omia tekoja. Jumalan tekoja suvereenisti tai sitten meidän kauttamme. Mutta minä ainakin haluan Jumalan tekoja minun kauttani, minä en halua enää niitä tekoja, jotka ovat hedelmättömiä kuitenkin ajan kanssa, jotka eivät tuota sitä tulosta minkä me itse haluamme. Me haluamme nähdä pysyvää Jumalan Valtakunnan eteenpäin menemistä ihmisissä eikä jossakin ilmassa vaan ihmisissä! Jumalan Valtakunta menee ihmisissä eteenpäin. Me olemme Hänen ruumiinsa sanoo Sana. Me ollaan Kristuksen ruumis, meidän kautta tapahtuu se väkevä työ täällä, sinussa ja minussa se väkevä työ täällä. Meidän voittomme ovat Kristuksen ruumiin voittoja. Siksi kannattaa kulkea läpi ja murtautua läpi omista tappioistaan ja tämä on ainakin minulle antanut valtavan voiman kulkea tätä tietä, koska minä tiedän, että minun voittoni on oleva toisten voitto. Minun voittoni tässä asiassa on oleva toisten voitto, se on tuleva siunaukseksi toisille. Sen takia, koska me olemme ruumis, näin se tapahtuu. Kun tämän ymmärtää niin silloin sinä et katso: Tuon oppikunnan voitto, en minä sitä voi ottaa hyväkseni. Tai, en minä tuolla tavalla ajattele, minä en voi tuota voittoa käyttää hyväkseni. Silloin sinä olet sulkenut sydämesi Jumalan voitoilta, koska kenen tahansa omansa kautta, minkä voiton Jumala hankkii missä tahansa, niin se on jollakin tavalla mahdollista koitua Kristuksen ruumiin laajemmaltikin, hyväksi, ja paikallisseurakunta-ruumis on se intensiivinen paikka jossa tämä moninkertaistuu tämä jokaisen voitto. Ja sen takia kannattaa pyrkiä siihen että pääsee tähän Jumalan antamaan voittoon itsekullekin, koska se on tarkoitettu, koska me olemme kaikki saman arvoisia, meillä on kaikilla sama tie, on vain kuljettava se tie. Se voi näyttää eri näköiseltä päälle päin, mutta joka tapauksessa se on se tie. Yksi yleinen sana tämän tien kulkemiseen on ollut täällä meillä esillä ja se on tämä itselleen kuolemisen tie, josta käytetään vanhemmissa kristillisissä piireissä, ristin kantaminen. Ja silloin siinä monta

4 kertaa tulee tällainen pelottava assosiaatio ihmisille, että se sellaista raahaamista ja laahustamista tiellä vaan, kärsimistä ja kituuttamista vaan, ja siinä on sellainen väärä tulkinta tästä. Otetaanpa tämä itselleen kuoleminen vähän realistisemmin, niin kuin arkielämästä. Jokainen kahle, mikä meillä on arkielämässä, niin me itse kärsimme siitä. Eikö näin ole? Me kärsimme siitä jos me olemme sidottuja jollakin alueella. Jokaisesta alueesta millä me ollaan sidottuja me itse kärsimme. Ja nyt jo minä ja sinä saadaan voittoja näillä alueilla, niin kuka siitä hyötyy silloin? Me! Me hyödymme siitä. Eli ei se olekaan sitä että me kannamme raskasta ristiä, vaan me saamme vapautua siitä haittaavasta itsestämme. Siitähän se on kysymys ristin kantamisessa. Ei se ole ulkoisia asioita, vaan näitä asioita juuri, jotka tekevät meidän oman tiemme hankalaksi. Ja tähän meidät on kutsuttu, koska Jumalan Henki vaikutta tätä. Hän ei kiduta ketään, niin kuin me ajatellaan: Jumala piinaa minua nyt valtavasti, nuijii päähän, tai muuta vastaavaa. Jumala ei kiduta ketään, Hän sanoo: Ymmärrätkö ymmärrätkö, minä yritän hankkia sinulle vapautta, ymmärrätkö? Minä yritän hankkia sinulle sitä mitä minun Poikani lunasti sinulle ristillä, sitä omaisuutta minkä Hän hankki sinulle, että me pääsemme eteenpäin niistä vanhoista tunkkaisista ajatuksistamme ja tottumuksistamme ja kaikesta siitä mikä estää meitä menemästä eteenpäin. Ja tietysti ensimmäinen kynnys mikä täytyy ylittää on se: Minullako muka tunkkaisia ajatuksia? Aika paljon niitä on eri puolilla, erilaisia tällaisia perinteen pölyjä päällä ja muuta vastaavaa. Se on aika pitkä tie joskus joillekin päästä niistä eroon ja olen itsekin kulkenut tätä tietä ja tiedän, että oli joitakin rakkaita perinteitä joissa minä roikuin viimeiseen asti kiinni. Herra, eiks tämäkin voitais viedä tähän mukaan kuitenkin jotenkin? Mutta Herra sanoi: Ei! Sinun täytyy nyt kulkea tämä tie. Sinun täytyy mennä eteenpäin. Se motivaatio mikä valtavasti auttaa on se, jos sinä tajuat mitä varten. Mitä varten sinä teet sitä. Sen takia tämä Jumala näkökulma, minkä Hän antaa ja mihin Hän on seurakunnan tarkoittanut, mihin Hän on meidät tarkoittanut, Hän on tarkoittanut meidät ihan muuksi kuin mitä me ajatellaan inhimillisesti. Hän ei ole tarkoittanut seurakuntaa olemaan tällainen sekava kokoelma erilaisia ihmisiä, jotka yrittävät lopun elämänsä tulla jotenkin toimeen keskenään, ja se on joskus aika hankalaa. Vaan Hän on tarkoittanut, että mitä enemmän Jeesus saa muotoa, ja se mitä Jeesus teki, saa muotoa meissä, niin silloin tämä ongelma alkaa vähetä ja me alamme ymmärtämään: Kun Jumalalla on minunkin kanssa näin paljon työtä, niin kyllä minä annan anteeksi tuolle toisellekin, jonka kanssa Jumala tekee työtä, eikä se ei tule estämään minun päämäärääni menoa. Jumalan päämäärä on tehdä seurakunnasta uskovista, ja meistä, kirkkauden astioita, Raamattu sanoo näin Efesokaiskirjeessä. Se on ihan toinen taso. Se ei ole mikään utopistinen taso kirkkauden taso, että säteitä siellä liitelee tai jotakin utopistista toisesta maailmasta. Ei, vaan kirkkauden taso tarkoittaa sitä, että Jeesus saa vallita ja vallata meidät niin, että Hänen kuvansa alkaa näkyä meistä ja Hänessä on tarpeeksi kirkkautta! Hänessä on tarpeeksi karismaattisuutta! Hän on tarpeeksi ihana, Hän on tarpeeksi ihmeellinen, Hän on tarpeeksi kaunis. Tämä päämäärä on se mikä Jumalalla on aina ollut seurakuntaa varten. Ja Korintton seurakunta ei ollut vielä Paavalin aikaan päässyt siihen tilanteeseen ja hän joutui opettamaan heitä paljon, koska he olivat, niin kuin monet meistä ovat olleet, että he olivat täysin keskittyneet itseensä. Siihen, että minkäs lahjan minä nyt sitten saan. He olivat, että pikkuisen tulee sellainen tuntu, en yhtään halveksi korinttolaisia, mutta tuli sellainen tuntu vaan, että se oli eräänlainen lapsi-seurakunta, jossa jokainen lapsi keräsi sen oman lahjakasan eteensä. Niin kuin

5 jouluna lapset keräävät lahjansa eteensä ja ihastelevat kuinka paljon mulla on lahjoja ja kuinka monta sinä olet saanut, vähän sellainen tuntu tulee sieltä. Siellähän oli kaikenlaisia lahjoja ja Paavali joutui sen takia opettamaan, kun siellä ilmeisesti oli tällainen vilske niiden lahjojen kanssa. Ja aina jos tulee johonkin Jumalan antamaan lahjaan väärä huomio, niin että se kohoaa jotenkin ikään kuin ylitse sen mitä Jumala on, ylitse sen mitä Jeesus on, ylitse sen mitä se ydin on, niin silloin ollaan menty vähän vinoon. Jeesus haluaa että Hän näkyy meissä ja sen takia Jumala aina korjaa näitä, ja Paavali sielläkin sitten opetti, koska siellä seurakunnassa olivat nämä kaikki Korintton sekasotkut. Ajatelkaa Jumalan armoa! Seurakunta syntyy raakileena enemmissä paikoissa. Missään ei synny sellaista seurakuntaa että kaikki olisi: Me ollaan pyhitettyjä, ihania. Me ollaan kaikki paikat korjattu ja me ollaan vaan tällainen täydellinen ryhmä, täydellinen Kristuksen ruumis joka täydellisesti nyt sitten tekee sitä tehtävää, menee sinne ja tekee tätä. En minä ole vielä nähnyt tähän mennessä sellaista seurakuntaa vaikka olen useissa maissa ollut, en ole vielä nähnyt sellaista seurakuntaa. Vaan minä olen nähnyt eri vaiheissa ja prosesseissa olevia seurakuntia riippuen siitä miten paljon he halusivat Jumalaa ja miten paljon ne halusivat jättää omaansa pois. Siitä riippui se taso missä kukin seurakunta oli ja miten paljon ne ymmärsivät oman tilansa. Ja kuinka paljon he ymmärsivät sen, että kysymys ei ole siitä, että kuinka me saamme tehtyä seurakunnan jota kaikki sanovat: Oi, se on mahtava seurakunta! Kuulkaa, yleensä on niin, kun Jumalan kirkkaus ilmestyy jossa jossakin, niin se ilmestyy tallissa. Eikös se ilmestynyt kerran tallissa? Se usein ilmestyy näin, mutta se ei tarkoita sitä, että se jäisi talliin, niin kuin Jeesuskaan ei jäänyt talliin. Mutta Jumalan maailma on niin toisenlainen kuin mitä me ihmiset ajattelemme. Paavali oli ymmärtänyt sen Jumalan maailman ja sen takia hän halusi opettaa korinttolaisille minkälainen on Jumalan maailma. Sitten taas Efesossa ymmärrettiin nämä asiat paremmin, koska siellä puhutaan jo kirkkaus-tasolla ja he pystyvät ottamaan vastaan sellaista tekstiä, että te olette kirkkaus-astioita. Minä en näe missään Korinttolaiskirjeessä kovin paljon puhuttavan tätä. Eli silloin kun aletaan puhua siitä Jumalan tasosta, silloin aletaan puhua siitä Jumalan omasta läsnäolosta seurakuntansa kautta, seurakunnan ihmisten kautta ja siitä eteenpäin sitten, niin kuin Jumala vaikuttaa. Ja ne ovat niitä Jumalan tekoja, jotka kerran luetaan valkoisen valtaistuimen edessä. Tiedättekö, sen valkoisen valtaistuimen edessä, jossa kerran ollaan, siellä monet teot jäävät kokonaan pois, niitä ei mainitakaan siellä. Mutta sitten siellä ovat monet teot joita koskaan ei ole mainittu missään, ne tullaan mainitsemaan siellä. Se on merkillinen maailma! Ja meidän tulisi ajatella tätä Jumalan työtä aivan toisella tavalla. Ja lopunajan seurakunta, jos se aikoo olla se seurakunta, joka valmistaa Jeesuksen takaisin tulon maan päälle, sen täytyy nähdä tämä alue. Sen täytyy nähdä ettei meitä olekaan kutsuttu enää tuohon läträämiseen, vaan meidät on kutsuttu muuttumaan, antamaan Jeesuksen läsnäolon tulla niin paljon kuin mahdollista. Ja minun unelmani on, että niin paljon ihmisiä kuin mahdollista tässä maassa alkaa ymmärtää tämän. Se on se rukous mitä me täällä rukoillaan, että he alkavat ymmärtää, että kysymys on tästä kuinka paljon Jeesusta sinussa on ja kuinka vähän sinua. Ja kuinka paljon sinä olet ymmärtänyt sen mitä Jeesus hankki sinulle ristillä. Ja se voitto minkä Hän on hankkinut seurakunnalle, johon sisältyy kaikki ettet sinä jää kiinni: Minä lähden tämän lahjan perässä. Tämä on mahtava lahja, tällä saa julkisuutta! Kukaan ei sano

6 sitä ääneen, mutta on olemassa tällaista. Me olemme luonnollisia ihmisiä loppuun asti jos meitä ei ole käytetty sen ristin kautta, jos ei meitä ole käytetty siellä muutaman kerran. Joskus näyttää olevan niin ettei yksi kerta edes riitäkään kunnolla. Jotkut ovat vähän kovempia kappaleita ja heitä on käytettävä monta kertaa, ja se tekee valtavan hyvää. Ja tämä on se meidän muuttava voima, joka kautta historian on tehnyt sen mitä rukoillaan. Koska rukoillaan paljon asioita, mutta kun me rukoillaan jotakin, niin Jumala sanoo taivaasta: Kuule, sinä olet rukoillut tuota. Nyt minä lähden tekemään sitä sinun elämässäsi. Taivutko sen alle, taivutko sen alle, kun minä teen SINUN elämässäsi sen, jotta se voisi tulla todeksi toisten elämässä? Ja Jumala antaa sen tulla ensiksi sinun kauttasi, ja sitten Hän antaa tulla sen toisten elämään. Nämä ovat todellisia asioita, jotka tapahtuvat, koska Jumala haluaa viedä meidät, niin kuin Hän vei Paavalin, tuntemaan ylösnousemuksen voiman. Minusta tuntuu että seurakunta laajalti on puhunut ylösnousemusvoimasta niin kuin siellä verhon takana jossakin on ylösnousemusvoima seurakunnalle, mahdollisesti, tulevaisuudessa tarkoitettu, mutta: Me, meillekö ylösnousemusvoima?! Ja kuitenkin tiedättekö, se Henki joka meissä on, Raamatun mukaan, se on ylösnousemuksen Henki. Siellä sanotaan näin: Roomalaiskirje 8:11. Jos nyt Hänen Henkensä, Hänen, joka herätti Jeesuksen Kristuksen kuolleista, asuu teissä, niin Hän on eläväksi tekevä teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Eli siis tämä Henki, joka herätti Jeesuksen kuolleista, tuli uskoontulossa meihin. Ja me ajatelleen: Minä tulin uskoon, joo. Ai, mä tulin uskoon, ok. No, mitäs nyt? Siis radikaali tapahtuma tapahtuu uudestisyntymisessä, Jumalan oma Henki tulee siihen ihmiseen. Ja sitten SE Henki ei halua olla siellä vaan sellaisena pienenä henkenä, joka siunailee sinua tai joskus puhuu sinulle: Älä ole murheellinen, ja muuta vastaavaa kotiopettaja roolissa, niin kuin Pyhä Henki on. Vaan SE Henki haluaa murtautua esille meissä ja Hän haluaisi sisältä päin muuttaa meitä. Ja tässä on se kärvennys johon monet sitten kompastuvat, koska niin kuin Pirta sanoi, siinä on tietty tällainen valinta, koska sinä joudut sisäisesti murtautumaan lävitse siihen ylösnousemusvoimaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että sinä joudut tekemään valintoja omassa elämässäsi, niitä jotka vie sua poispäin Jumalasta, sinä joudut rukoilemaan: Jumala, auta mua, sinä joudut tekemään valintoja. Sinä joudut tekemään oikeita valintoja, että sinä joudut antamaan anteeksi, sinä joudut unohtamaan sinusta puhutut pahat puheet, sinä joudut tekemään kaikkea tällaisia. Tämä on sitä joka valtaa tilaa Jumalan Hengelle meidän sydämessämme. Ei se ole jotain sellaista, joka kaadetaan sinun yllesi niin kuin kaivon sangosta. Me voimme siunata toisiamme ja tietty Jumalan voitelu voi siirtyä sen siunauksen kautta, mutta jos se kaivo ei ala itse olemaan vähän niin kuin auki, että sinne mahtuu jotakin ja että se alkaa ottaa vastaan, niin se ei pysy. Kuusi vuotta sitten Jumala puhui minulle tämän asian, kun minä aloin miettiä että mikä tässä niin kuin mättää meidän uskovaisten kesken tässä maassa. Niin Jumala alkoi sanomaan: Kaiva auki kaivosi Kaiva auki kaivosi! Minä en ole ikinä saanut niin voimakasta rhema-sanaa, ja se on tänä päivänä minulle se voima. Minä ymmärsin sen. Jumala lähetti silloin meidät kaivamaan, minut kaivamaan kaivon ja nyt monet muut teistä ovat kaivaneet tätä kaivoa, ja se vesi ja Jumalan läsnäolo alkaa lisääntyä. Ja tämä on kaikille sama, tämä ei ole minkään yhden seurakunnan juttu, ei vaan tämän seurakunnan. Mutta me teemme, vaikka ei kukaan muu tekisi, niin me teemme tätä. Me kaivamme kaivoa auki, Jumalan läsnäolon kaivoa tässä kaupungissa, tässä maassa ja me haluamme nähdä, että Hänen

7 kirkkautensa ilmestyy. Me haluamme nähdä Hänen todelliset tekonsa, me haluamme nähdä, että Hänen nimensä nousee korkealle tässä kaupungissa. Me haluamme nähdä Hänen ylösnousemuksensa voiman! Me haluamme nähdä, että seurakunta löytää rauhan, Jumalan seurakunta löytää rauhan. Kuinka paljon rauhattomuutta ja sellaista sekasotkua on monella puolella, koska ihmiset eivät ole tarttuneet eivätkä ole päässet läpi niissä omissa asioissaan, niin seurakunnissakin on valtavasti tällaista sekaannusta ja Jumala haluaa auttaa, armahtaa ja puuttua. Koska Jeesus ymmärtää mitä on ihmisenä oleminen, Hän kulki tämän tien Hän tietää mitä se on. Ei Hän lyö päähän meitä heti jos me ollaan niissä jutuissamme, vaan Hän haluaa auttaa meitä ulos. Jokainen täällä oleva on oikeutettu tähän, jokainen Jumalan oma, saamaan Jumalan avun, uskossa tarttumaan siihen niin kuin Paavali tarttui kun hän oli Korinttossa. Kun hän katseli, hän näki sisäisesti kun hän puhui korinttolaisille, hän katseli sisäisesti Jeesusta ristillä. Ja tiedättekö, hän ei vain niin kuin hymistellyt siinä, vaan hän katseli Jeesusta ja hän vetosi siihen voimaan mikä Jeesuksella oli. Paavali näki: Ei, ei mene perille. Ei mene perille, jos Sinä et tule, Jeesus! Ja hän vetosi siihen Jeesuksen voimaan siellä mielessänsä, koska eivät saarnaajat kaikkea sano ääneen mitä he puhuessaan rukoilee onneksi! Mutta Paavali näki sen, että Hänen kirjeistään tulee se esille, että hän näki: Jeesus, Sinä olet voimallinen antamaan voiman tälle porukalle. Sinä olet voimallinen antamaan voiman näille ihmisille, että heidän katseensa kääntyy ristiin, että he näkevät, että heillekin on mahdollista voitto, ettei heidän tarvitse olla sidottuja näihin juttuihin ja toistensa kanssa riidellä, ja jotain muuta vastaavaa. Olla oman itsensä kanssa kahleissa tai jotain vastaavaa, niin kuin siellä monet olivat. Ja kuitenkin he olivat Jumalan lapsia! Ja kuitenkin he olivat otollisia Jumalalle pelastuksen suhteen, he olivat pyhiä. Me olisimme sanoneet että he olivat pahoja! Mutta he olivat pyhiä, ja se on se ihmeellinen mysteeri, että vaikka me olemme kesken, niin me ollaan pyhiä. Mutta kuitenkin Jumalan Henki vaikuttaa voimakkaasti tässä ajassa, että me emme jää siihen omaan pyhyyteemme : Me olemme nyt tällaisia sitten, me olemme pyhiä nyt tässä. Me saamme olla tällaisia pyhiä. Mutta Jumala rakastaa meitä niin paljon, että Hän haluaa viedä meitä eteenpäin, ja se tie on se Raamatun mainitsema kaita tie. Ja tämä asettaa kanssa myös sitten myöskin asiat paikalleen meidän kutsumusten suhteen, joita me kaikki aina etsimme kutsumuksia! Kuitenkin, mikä se kutsumus on? Se on se mitä Herra minussa on, se on minun kutsumukseni. Se on minun kutsumukseni ja se vaikuttaa sitten näitä asioita. Mutta jos tämä ei ole se kutsumuksen perusta, että mitä Jumala minussa on, niin silloin minä vaan teen tällaisia juttuja Jumalalle. Mutta Jumala haluaa purkaa meistä sen kuka minä olen Kristuksessa ja sen takia Häneen linkittyminen on niin tärkeää. Muuten me olemme hukassa, koska ihmisiä pannaan laatikoihin niin usein ja me hukkaamme itsemme tässä kuviossa. Minullekin nuorempana yritettiin panna joku titteli päälle eri paikoissa. Eräässä maassa ne sanoivat, että minä olen gemeindeschwester, joka tarkoittaa seurakuntasisar. Ei mikään voisi olla epäsopivampaa, mutta minä sanoin: Ok, kannetaan sitten tätä titteliä tuolla pään päällä, ja yritin olla seurakuntasisar, kun siinä maassa piti naisten olla seurakuntasisaria. Mutta ei se oikein sitten onnistunut kovin hyvin, mutta Herra siunasi senkin mikä onnistui, ja se on aina ihanaa. Jumala siunaa senkin mikä onnistuu eikä jää sitten aina muistuttamaan siitä mikä ei onnistu. Ja sitten jossakin ne kutsuivat minua evankelistaksi ja sekin oli sellainen titteli, että minä ajattelin ettei toikaan oikein istu minussa. Ja mikään ei oikein istunut missään liikkeessä, käytännöllisesti katsoen, ja se on aika turhauttavaa. Täällä joku toinenkin voi ajatella ettei mulle oikein mikään

8 titteli istu tai sellainen palvelutyön nimitys mitä mainitaan. En ole sitä enkä ole tätä, että mitä minä olen? Kaikki on hukassa! Mulle ei istunut kans yhtään mikään, kunnes lopulta sitten minä ymmärsin sen, joka oli sellainen elämäni suurin ilmestys, että minä olen sitä mitä minä olen Herrassa, titteli saa olla sitten ihan mikä vaan. Ja tämä tällainen tietty vapaus Jumalassa on se minkä Hän haluaa antaa. En sano yhtään enkä halveksi kenenkään toisen titteleitä. Jos ne istuu, niin mahtavaa! Jos ne istuu kohdallaan, niin sitten se on mahtavaa. Mutta jos ne tittelit eivät oikein istu, niin kannattaa kyllä Jumalan edessä sanoa: Herra, minä haluan tulla siihen lähteelle joka vapauttaa sen mitä minä olen Sinussa. Siihen tulee tämä tie mistä me olemme puhuneet, tämä itselleen kuolemisen tie, ja nimenomaan Jeesuksen kautta. Että se ei tule seurakunnan kautta pelkästään, mutta se tulee Jeesuksen kautta ja se tulee ruumiin hyväksi. Sen takia yleensä on niin, että se parhaiten löytyy seurakunta-ruumiin yhteydessä, on se sitten mikä tahansa. Tämän seurakunta-ruumiin yhteydessä, siinä alkaa löytyä, koska meitä ketään ei ole kutsuttu palvelemaan itseämme. Minä olen nähnyt useita ministreitä, tällaisia palvelutöitä, jos joku ajattelee näin että hänellä on tällainen mahtava palvelutyö, että hän jotenkin palvelee itseään sen kautta, niin se loppuu äkkiä. Meidät on aina kutsuttu palvelemaan Kristuksen ruumista. Meidät on AINA kutsuttu palvelemaan Kristuksen ruumista ja sitä kautta sitten maailmaa, ja Kristuksen ruumis palvelee maailmaa. Kristuksen ruumis on se, joka voittaa ihmisiä Jumalalle tai vie heitä eteenpäin. Esimerkiksi eivät pastorit voi voittaa kaikkia sieluja Jumalalle seurakunnan johdossa, koska silloin on näin, että ei paimenet synnytä lampaita, vaan lampaat synnyttää lampaita! Tehtävien erilaisuus on erilainen, täytyy olla se järjestys. Sitten kun lampaat, ja me jokainen Jumalan oma, kun me tullaan siihen vapauteen, että ketä me ollaan, niin silloin minä en aristele myöskään evankeliumin suhteen. Silloin minä en aristele kertoa evankeliumia kenelle tahansa, jos minä olen vapaa itseni kanssa. Ja tästä on kysymys, tämän vapauden hankkimisesta, tämän voiman hankkimisesta, tästä on kysymys. Mutta ennen kaikkea Jumala on äärimmäisen kiinnostunut, Jeesus on äärimmäisen kiinnostunut seurakunnastaan tänä aikana. Tämä seurakunta, tarkoitan nyt Kristuksen seurakunta tässä ajassa maan päällä, on oleva se vastavoima lopunaikana demonisia, antikristillisiä valtoja vastaan. Nyt kaikkien pitäisi sanoa: Minä olen oleva vastavoima! Eikö niin? Me olemme oleva vastavoima, kun Jumalan voima alkaa virrata meihin, kun meidän kaivomme on kaivettu täysin auki tässä maassa, ettei tarvitse enää käydä toisten kaivoilla, vaan meidän jokaisen tulee saada se oma lähteensä ja kaivonsa. Niin kuin Iisakin joutui kaivamaan isänsä Aabrahamin kaivamat kaivot, koska filistealaiset tulivat tukkimaan niitä. Hän joutui kaivamaan kolme kertaa ennen kuin jäi pysyvä kaivo ajatelkaa. Se kertoo tästä tiestä, tästä ristin tiestä, ettei se ole että minä sanon: Nyt minä kaivan kaivoni ja sitten se onkin siinä ja se on kaivettu, mutta ei, koska on myös kaivon tukkijoita. Ne voivat tulla sisältä, ne voivat tulla ulkoa, ja sen takia me joudumme taistelemaan koko aika. Tämä sana on äärimmäisen ärsyttävä tänä aikana, koska monet haluavat kuulla vaan sitä ettei tarvitse mitään taisteluita, kerro mulle että minä saan istua vaan, olla onnellinen ja elää elämääni. Joka tapauksessa me joudumme uskomme puolesta taistelemaan vaikka me olisimme kuinka rauhallisessa kutsumuksessa tahansa, me joudumme joka tapauksessa taistelemaan tämän uskon puolesta. Koska usko on sellainen, Jeesuksen elämä meissä on sellainen, että jos ei sitä ylläpidetä niin se alkaa latistua. Se vaan on näin, me ollaan kaikki nähty se.

9 Usko alkaa laimeta jos ei sitä ylläpidetä jollakin. Jos ei sitä viedä ulospäin, jos ei sitä anneta toiselle. Jos ei uskoa tuoda rukoukseen ja palveluun seurakunnassa, jos ei sitä johonkin tuoda. Jos ei uskoa panna johonkin päämäärään, niin se alkaa laimeta kyllä, ihan varmasti. Ja tämän takia me joudutaan kaivamaan ja pitämään nämä hengenlähteet auki tänäkin päivänä tässä maassa. Ja niin kuin on näkynyt, jopa isotkin työt joutuvat pitämään nämä hengenlähteet auki, että ei se ole niin kun on iso työ niin sitten ratsastetaan sillä, vaan sielläkin joudutaan jatkuvan rukouksen kautta pitämään nämä hengenlähteet auki. Esirukouksen voimaa ja merkitystä ei voi koskaan liikaa korostaa. Esirukouksen voima on ainoa, joka pitää Hengen läsnäolon Jumalan seurakunnassa. Esirukouksen voima on ainoa, joka tuo sen Jumalan läheisyyden sinun elämääsi. Sellainenkin: Mulla on niin heikko usko, minä en ole tuossa vielä, niin tämäkin on sellainen lähestymistapa, että sinä voi oikein taistella tätäkin lähestymistapaa vastaan, että minä en ole vielä tossa! Voisit sanoa: Ehkä en ole vielä tänä päivänä tuossa, mutta minä olen matkalla. Minä menen seuraavan askeleen, menen sillä armolla minkä Jumala minulle antaa. Minä menen eteenpäin enkä katso oikealle enkä vasemmalle enkä vertaa, vaan menen sitä tietä minkä Jumala minulle antaa. Jumala tietää mitä milloinkin meille tulee. Hän tietää, Hänellä on kasvusuunnitelma tiedättekö? Tämän minä olen todennut uskonelämäni aikana, että Jumalalla on kasvusuunnitelma. Jos minä yritän nopeuttaa sitä kasvusuunnitelmaa joskus, niin minä tulen muutama askel taaksepäin niitä rappusia vähän ajan kuluttua. Eli Jumalalla on kasvusuunnitelma ja tarkoittaa sitä, että Hän on määrännyt tietyille ajoille tietyt asiat, koska Hän tuntee meidät. Hän tietää että kukaan ei voi rynnätä heti siihen sellaiseen isoon Jumalan läsnäoloon, isoon kirkkauteen, suuriin ministriihin, lahjoihin ja palvelutöihin, kukaan ei voi rynnätä sinne tosta vaan, sieltä tullaan nopeasti takaisin vaan Jumala vie! Tämä on tie. Niin kuin Jeesus sanoi: Minä olen tie. Monet sanoo sen tarkoittavan sitä, että minä olen tie taivaaseen. Jeesus on tie taivaaseen ja minä olen nyt sillä tiellä, että en minä tarvitsekaan Jeesusta enää. Ei, vaan Jeesus on koko aika SE tie. Tämä on se mahtava juttu! Hän on se tie, Hän antaa sen läpimurron läpimurto tulee Jeesukselta. Hän antaa sinulle ne henkilökohtaiset voitot, koska Hänen ylösnousemusvoimansa alkaa purkautua sinussa. Ja Paavalikin sanoi, että hän ei ole vielä päässyt ajatelkaa, ihminen joka vaikutti sen ajan uskonelämän eteenpäin menemisessä enemmän kuin kukaan muu, hän ei ollut vielä saavuttanut sitä. Se kertoo siitä suuresta nöyryydestä minkä Jumalan läsnäolo voi tuoda, että sinä olet koko ajan menemässä eteenpäin suurempaan voittoon. Sinä olet voittamassa vielä enemmän, Jumalan kirkkautta vielä enemmän, sinä et koskaan saa sitä liikaa. Jumalan läsnäoloa vielä enemmän, sinä et koskaan saa kaivoasi niin syväksi että voi sanoa: Ok. Nyt minä voin sitten lössähtää. Ei, vaan se on jatkuva sellainen kaivaminen, ja se on tarkoitettu näin. Se on tarkoitettu näin! Tämä on täysin vastaan tämän ajan ajattelua, joka tuutin täydeltä lehdistöstä ja aikakausilehdistä työntää tällaista viestiä: Kuule! Pidä huolta itsestäsi. Pidä kynsistäsi huolta ja pidä varpaistasi huolta. Pidä huolta siitä ja tästä ja tuosta! Ja kuitenkaan siellä ei kertaakaan sanota: Pidä huolta hengestäsi! Pidä huolta siitä mitä sinun sisimmässäsi on. Siellä sanotaan vaan: Pidä huolta, että sinulla on mukava olla ja miellyttävää kuunneltavaa, miellyttävää musiikkia, että vaan duu-dadaa, sulla menee hyvin. Siellä ei yhtään mitään sanota siitä, että pidä huolta siitä, että sinä olet oikealla tiellä, ja pidä huolta siitä, että sinä etsit Jumalaa. Pidä huolta siitä että sinä pysyt parannuksen teossa. Sellaista siellä ei sanota yhtään. Pidä huolta siihen että sinä et sotkeudu mihinkään vääriin asioihin. Pidä huolta siitä

10 että sinä valvot mitä sinä puhut. Siellä ei sanota mitään tällaista. Sanotaan vaan, että puhukaa vaan enemmän, tuokaa ilmi kaikki mitä te ajattelette sielujenne syövereissä. Ja siitä tulee sitten aikamoista sotkua, ja lopulta ihmiset eivät tiedä enää mitä he ajattelisivat, koska kaikki ovat aina jotakin mieltä jostakin. Jeesus tarkoitti uskoville kristityille, Jeesus tarkoitti hyvin selvän tien. Jeesus sanoi näin: Minun mielipiteeni on varma ja se kestää. Seuratkaa tätä tietä! Kun Hän kutsui opetuslapsia, niin Jeesus sanoi: Seuratkaa minua! Jos tänä päivänä joku, että seuratkaa minua, niin kaikki sanovat: Jaahas, kuka sinä luulet olevas? Tosin ne kyllä sanoivat näin Jeesuksellekin. Mutta näin on ihmisluonne, mutta siitähän meitä Herra vapauttaa, tästä ihmisluonteesta, turmeltuneesta ihmisluonteesta juuri, että meistä tuleekin uusia luomuksia ihan käytännössä eikä vaan hurskaina Raamatun lauseina: Me olemme uusia luomuksia, ja sitten me olemme kuitenkin niin vanhoja kuin olla ja voi! Jumala haluaa tehdä uusiksi luomuksiksi uskovat ja Hänen seuraajansa ja Hän haluaa antaa meille todella voittoja. Ja ennen kaikkea Herra haluaa antaa tämän valtavan lopunajan Hengen tulla meidän ylle, joka on tarkoitettu siihen, että me ollaan, 1. Pietarin kirje 2:9 sanoo: Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;... Kun ajattelee arkielämää ja tämän ajan ihmisten elämää, niin jos sanoo, että kuule, sinä olet valittu suku, ja ne muistaa minkälainen niiden perhetausta on ja sitten sanotaan, että sinä olet kuninkaallinen papisto. Jos ne ovat oikein väsyneessä tilassa, niin ne kokee olevansa kaikkea muuta kuin papisto. Ja pyhä heimo, hm, ei sekään niin helppoa ole ottaa vastaan. Omaisuuskansa, mitä sekin tarkoittaa? Ja julistaaksenne sen jaloja tekoja, jaa, mitä jaloja tekoja? Minun elämässäni ei ole mitään muuta kuin vaikeuksia. Minulla ei ole mitään muuta kuin vaikeuksia. Haluutko sä kuulla kaikki mun epäonnistumiset, minä kerron sulle oikein mielelläni. Ja kuitenkin Jumala on tarkoittanut ja Jumala ei valehtele, jos Hän sanoo, että me uskovat olemme valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa julistaaksemme Hänen jaloja tekojaan, niin Hän tarkoittaa sitä. Ja mitä tämä lause tarkoittaa ihan oikeesti? Se tarkoittaa sitä, että tämä on JULISTUS Jumalan kansan ylle, Jumalan omien ylle. Tätä te oikeasti olette. Tätä te olette! Tulkaa tähän suuntaan, pyrkikää tähän, etsikää tätä. Älkää jääkö siihen mitä te olette ennen olleet, älkää jääkö siihen missä te olitte ennen, vaan pyrkikää tähän. Tulkaa tähän suuntaan! Alkakaa mukautua tämän mukaan mitä te oikeasti olette Isän edessä taivaassa. Ja kun tämä alkaa tulla meille, me tajuamme: Ei, vau! Jumala ei katsokaan niitä mun mokia! Jumala ei katsokaan sitä mitä minä olen tehnyt siellä, vaan Jumala katsoo sitä mitä Hänen poikansa teki ristillä, mitä Jeesus teki meidän edestä ja mitä Hän hankki, siihen Jumala katsoo. Jumala tietää tasan tarkkaan mikä Hänen voimansa on ja Hän sanoo: Tulkaa tähän suuntaan! Ja sitä mukaa kun me mennään tähän suuntaan, sitä mukaa meidän vapautemme lisääntyy ja sitä mukaa meidän kahleemme murskaantuvat ja sitä mukaa myös meidän sisäinen maailmamme puhdistuu. Meidän sisäinen maailmamme puhdistuu niistä asioista jotka me olemme keränneet sinne. Ja vaikka siinä rukoiltais kaksikymmentä vuotta sielunhoidollisesti, niin se ei auta ellei sisäinen maailma puhdistu. Sen täytyy puhdistua ja sen täytyy puhdistua Jeesuksen veren kautta. Sieltä täytyy murskata ne linnakkeet jotka siellä ovat, sinne täytyy tulla täydellinen, että katkotaan juurineen pois kaikki nämä.

11 Tämä on se joka vapauttaa Jumalan oman olemaan sitä mihin Jumala on hänet tarkoittanut. Ja tämä on se mitä Jumala näkymättömässä maailmassa tänä päivänä tekee todellisuudessa, tätä Hän tekee. Tämä on se mihin Hän on viemässä kansaansa. Ja Jumala näytti tämän minulle jo vuotta sitten tämän, että näin tämä asia on. Ja minäkin yritin putsailla itseäni aika kauan, ja tehdä kaikkia omia tekojani, mutta Jumala vie meidät tajuamaan, että meidän on tultava omistamaan se mitä HÄN on meille hankkinut. Ja se tarkoittaa, että minä jossakin vaiheessa sanon sille mun huonoudelleni ja niille minun syytöksilleni: Jeesuksen nimessä vaikene vaikene, vaikene! Ja sitten minä jatkan eteenpäin ja katson siihen päämäärään. Minä joudun tahdon valinnalla katsomaan siihen mitä ristillä tapahtui. Minä joudun tahdon valinnalla, niin kuin Paavali siellä Korinttossa tarttui ristiin ja alkoi sen jälkeen julistamaan, ja sen jälkeen siellä tapahtui voiman osoituksia, Korinttossa. Tämä on hirveän tärkeää että me se ymmärretään tämä ja aletaan kulkemaan oikeaan suuntaan. Koska ensin meidän on seistävä Jumalassa, Jeesuksessa, sen jälkeen me voimme kävellä. Ja vasta sen jälkeen kun me kävelemme sitten voimme sotia. Se menee näin, eikä näin: Hei, minä olen Herran sotilas! Mä tulin kaksi viikkoa sitten uskoon ja minä lähden sotimaan Herran sotia. Herra haluaa ensiksi että sinä myös seisot. Sinä voit kyllä olla mukana, sinä voit huitoo niin kuin haluat siellä mukana. Sinä voi olla ihan ilolla mukana siinä ja voit tehdä sen mitä voit, mutta joka tapauksessa, sinun seistävä ensiksi Jeesuksessa. Sinun on seistävä ensin siinä mitä Hän on hankkinut, Herra antaa sun oppia seisomaan ensiksi, ja sitten sinä lähdet kävelemään ja sitten sinä sodit. Ja koska se sota on tulossa, minä en halua olla pessimisti, minä en maalaa mitään mustia seinille, minä olen aina ollut optimisti enemmän näissä asioissa. Minä olen aina uskonut, että viime kädessä Herra on kuitenkin tuleva väkevästi ja nostava meidät ja pelastava meidät. Tämä on se mihin minä uskon. Tämä on se mihin minä uskon todella. Jumalan voima on tuleva lävitse ja se on nujertava vastustajien mielipiteet viime kädessä, se on tuleva kuitenkin, siihen minä uskon tässäkin maassa. Siinä pitää muutamia juttuja tietysti tapahtua ennen sitä, mutta joka tapauksessa se on tuleva. Ja kuitenkin me joudumme valmistautumaan sitä varten. Ja tämä aika missä me nyt ollaan, tämä on voimakas esirukouksen aika. Minun rukoukseni on, että tässä maassa nousee syvä esirukous todellisten asioiden puolesta, että me ymmärrämme, että Herra asetti meidät suomalaisina vastuullisuuteen Suomesta, ja Herra asetti meille Suomen, sen jälkeen kansakunnat, mutta meillä on vastuu myös Suomesta. Ja sen takia me seisomme tässä paikassa, koska vaikka meidän sydämemme on kansakunnissa, mutta me seisomme yhden kansan keskellä, me seisomme Suomessa, koska Herra asetti meidät tänne, jotta Hänen valonsa ja kirkkautensa voisi kuulua meistä lähtien aina eteenpäin. Nämä eivät ole mitään suuruuden hulluja sanoja, vaan nämä on puhtaasti sen toistamista mitä Raamattu sanoo jatkuvasti, alkaen sieltä Jerusalemista, aina maan ääriin saakka. Ja päinvastoin nyt voidaan sanoa, alkaen Suomesta voidaan kohta sanoa, aina Jerusalemiin asti, koska me joudutaan rukoilemaan Israelin kansan puolesta jolta me olemme saaneet tämä perinnön. Se on yksi, jonka Jumala on laskenut meille voimakkaasti sydämelle. Se ei ole sellainen pakollinen Israel-siunaus rukous, nopeasti ohitse, vaan se on jumalallinen asia. Me olemme muodostamassa sitä, kun pakanat ja juutalaiset yhdistyvät, silloin tapahtuu se mitä Jumala hakee. Ja me olemme sitä rukoilemassa, että Israelin kansa varjeltuu ja että se löytää Messiaansa niissä tapahtumissa, ja että Jumalan käsi on sen yllään, vaikka me näemme nyt voimakkaita uhkia Israelin yllä. Mutta se ei

12 pelota meitä, koska me tiedämme, että Jumala on oleva voittoisa, lopuksi viimeisinä aikoina Israelin kansan yllä. Me rukoilemme Kristuksen ruumiin puolesta, tämän seurakunta-ruumiin puolesta, ja kun me rukoilemme tämän seurakunta-ruumiin puolesta, me rukoilemme koko Kristuksen ruumiin puolesta, koska se mitä meillä tapahtuu, mitä sinussa ja minussa tapahtuu, se tulee olemaan hyödyksi koko Kristuksen ruumiille. Ja se pieni ajattelu mikä meillä monta kertaa on: Ei, pysy vaan nöyrästi siellä pienellä paikalla Herran edessä. Jos Herra räjäyttää jonkun ulos jostakin, niin kuka siihen on sanomaan mitä tahansa. Sen takia me rohkeasti puhumme tänä päivänä niitä asioita joihin me uskomme, joita me olemme koetelleet, jotka me olemme nähneet toimivan meidän elämässämme. Jotka me tiedämme olevan tosia, että jos ne ovat totta meidän elämässä, jos ne ovat totta muidenkin elämässä, ne ovat totta kaikkien elämässä. Eli ei ole ketään joka voisi sanoa: Tämä ei ole totta minun elämässäni, koska minä sitä ja tätä ja tota... Ja meillä on jokaisella aina joku spesiaali lista, mutta Jumalalla ei ole näitä listoja. Jumala sanoo: Kun sinä kuljet tämän tien, kun sinä seuraat ja etsit, annan Jumalan voiman tulla sun sydämeesi, annat sen näyttää kaikki sen mitä siellä ja poistat ne mädännäisyydet mitä siellä on. Poistat huonot asenteet ja poistat kaikki, niin Jumala on tuleva läpi sun elämääsi ihan samalla tavalla ennemmin tai myöhemmin. Eikä siinä tarvitse itseänsä hilata päästä ylöspäin, vaan kyllä Jumala vie eteenpäin. Jumala antaa väkeviä voittoja itsekullekin omalla tahdilla, ja meidän on muistettava: Tämä sama Jumala, joka tulee tulella, Hän on myöskin sama Jumala, joka rakasti niin paljon Hän on se sama Jumala! Jumalan tuli on Rakkauden tuli, se on Jumalan voima. Tämä väkevä Jumalan läsnäolo, jota me tässä rukoillaan ja odotetaan, annetaan Herran tulla ja annetaan omaisuuden vaihtua ja omistamisoikeuden vaihtua meidän elämässä. Annetaan Jeesuksen tulla meidän omistajaksemme. Omistajan vaihtokin on sellainen kova pala, mutta annetaan Jeesuksen tulla meidän omistajaksemme. On ihan eri asia, kun että Jeesus on kävijä tai omistaja, se on ihan eri asia. Siinä Jumalan voima joutuu tulemaan ja auttamaan meitä ja pääsemme siihen askel kerrallaan. Se pahin paikka on se, kun se avain luovutetaan. Silloin tajutaan että asunto menee nyt, omistusoikeus menee. Kaikkea muuta sitä voidaan luovutella, mutta se omistusoikeus, se viimeinen, niin se on pahin paikka. Mutta ei ole muuta tietä. Me kuulumme Jumalalle me kuulumme Hänelle, se on näin. Tämä on se mitä Herra on tekemässä ja vaikuttamassa. Ja sitä varten, vielä tämän yhden asian sanon, Hän tuo monien elämässä tiedättekö, kun Hän on tekemässä näin valtavaa asiaa, niin tiedättekö mihin Hän vie sinut ja minut? Hän vie meidät kohtaamaan jättiläisiä! Herra vie meidät kohtaamaan jättiläisiä, koska muuten me emme selviä voittajana ellemme me selviä niistä jättiläisistä. Ja inhimillinen ihminen ei ajattelisi niin, että Jumalan vapautus on sellaista, että Hän vie mut tappelemaan jättiläisten kanssa. Mutta näin oli Daavidin kohdalla, näin oli Israelin kansan kohdalla, se kaava toimii. Paavali joutui jättiläisten kanssa tappelemaan, vaikeuksien kanssa, ja voima sen kun vaan lisääntyi. Ja sen takia Jumala vie meidät kohtaamaan meidän oman elämämme jättiläiset. Mielessäsi nyt vilahtaa mikä se sun jättiläises on, niin silloin sinä tiedät siitä, että tämä on nyt se asia. Kun minä tämän voitan, niin Jumalan voima on tuleva suuremmalla tavalla minun elämääni. Mikä tahansa, se jättiläinen voi olla mielessä, se voi olla tunteissa, se voi olla missä vaan, mutta se on jättiläinen. Minkälainen jättiläinen on? Jättiläinen on sellainen joka tuntuu, että toi on liian iso

13 mulle se on jättiläinen. En pysty tätä tekemään, tämä on liian iso mulle! Jokainen Jumalan kanssa kulkenut tietää, että näitä jättiläisiä on ollut paljon matkalla. Minkin olen voittanut sellaisia pienempiä jättiläisiä aika paljon, mutta en yhtään yllättyisi vaikka sieltä kulman takaa ilmestyisi joku goljatti! Mutta koska Jumala haluaa auttaa näissä ja auttaa, kun sä voitat pienen niin sinä voitat isojakin, sama jättiläisrotu se on. Ja Jumala antaa tämän kautta sitten voiton, niin että meidän sydämemme motivaatiotaso puhdistuu ja me kuulumme Herralle. Meidän motivaatiomme on se kummajainen siellä, joka haittaa tätä uskovien tietä kaikkein eniten, kun uskovien motivaatiossa eli siinä tahdossa: Mitä minä tahdon siis MINÄ tahdon, se on siellä päällimmäisenä. Kun motivaatiotaso puhdistuu, niin siellä tapahtuu tällainen byyyyyy pieneneminen, ja tulee ettei se olekaan niin tärkeää mitä minä tahdon, vaan mitä Jumala tässä tahtoo. Ja se sanotaan hyvin hurskaasti, olen kuullut monen sanovan: Minä haluan vaan Jumalan tahtoo, ja loppuviimeks kuitenkin näkee, että sitten kun se vääntö tulee, niin sitten se ei kuitenkaan ollut ihan niin. Sen näkee kuka tahansa, että se tappelu menetettiin, mutta näin me voidaan voittaa. Näin me voidaan voittaa! Jos sinä olet menettänyt jonkun tappelun, niin se ei tarkoita että sulla olisi koko sota hävitty, ei tarkoita. Minä olen menettänyt monta taistelua, mutta minä en aio hävitä sotaa, sitä sotaa johon Jumala minut pani ja sinut on pannut. Ja minä uskon, että tämä on se mitä Herra on tekemässä. Hän haluaa lisätä tätä läsnäoloaan ja voittovoimaansa meidän keskelle. Ei Jumala ole vetämässä meitä jotenkin tyhjiin, vaan Hän on lisäämässä tätä kirkkauden tasoa ja kirkkauden voimaa voittovoimaa.