Hiippakuntauutiset helsinki 2/03

Transkriptio

1 Hiippakuntauutiset helsinki 2/03 36 Isä meidän, joka olet kaupungissa Sari Kuvaja: Kaupunkilaisaikuisen unelmia dynaamisesta kirkosta Vuorotteluvapaalla turistipapiksi?

2 P IISPAN PIISI Ethän myöhästy Yksi huonoista tavoistani on taipumus myöhästymiseen. Synti se ei taida olla, mutta epäkohteliaisuus kyllä. Ahneus houkuttelee ottamaan ajasta kaiken irti. Teenpä vielä tuon, ennen kuin... Seurauksena on kiireen ja myöhästymisen ketjureaktio. Ei siis ihme, että mieleen jäi juttu Aku Rädystä, legendaarisesta körttisaarnaajasta. Akun tyttärentytär on Minna Kettunen. Meidän hiippakuntamme ihmiset tietävät hänet Heponiemen papin Liisa Viitaniemen pikkusiskoksi. Minna on kirjoittanut isoisästään kiintoisan kirjan Aku Räty. Maan ja taivaan matkamies. Lukija saa monta langanpäätä sekä ajatteluun että pikkupuheisiin. Akun ensimmäinen saarnamatka suuntautui Kiuruvedeltä Viipuriin. Junassa Aku tapasi kuhmolaisen äidin, joka oli myös menossa Viipuriin, katsomaan sairasta sotilaspoikaansa. Asemalta äiti ja Aku lähtivät yhtä matkaa. Saavuttuamme kasarmin portille kannettiin ruumisarkkua vastaamme. Äiti kysyi, mikä on vainajan nimi. Sen kuultuaan äiti polvistui portinpieleen tuskaisesti parahtaen Ethän sinä Kristus myöhästynyt, vaikka minä huono äiti myöhästyin poikani vuoteen vierestä. Aku kertoo, että äidin sana soi usein hänen sielussaan. Siihen on tehnyt mieli lisätä Ethän Kristus myöhästy minun vuoteeni vierestä. Seppo Sirkka Samaa toivoo veljenne Eero 2 HELSINGIN HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI 35 Bulevardi 16 B, PL 142, Helsinki Puh (keskus), faksi Puhelinvaihde ja pääsisäänkäynti ovat auki talviaikaan klo 9 16 ja kesä-elokuussa klo 9 15 Työntekijöiden sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi Kotisivu: Piispa Eero Huovinen Piispan sihteeri Maritta Maununen Piispan teologinen sihteeri Jari Jolkkonen , Tuomiorovasti Mikko Heikka (Tuomiokirkkosrk) Pappisasessori Jaakko Simojoki (Vantaankosken srk) Pappisasessori Seija Molina (Tuomiokirkkosrk) Lakimiesasessori Pekka Leino Notaari Henri Lehtola II notaari Pilvi Keravuori Toimistosihteeri/talous Päivi Tapola Vahtimestari Eeva Partio Pääsihteeri Kari Kopperi Hiippakuntasihteeri (diakonia-, yhteiskunta-, kriminaali- ja ympäristötyö) Kirsti Poutiainen Hiippakuntasihteeri (lapsi- ja perhetyö, työnohjaus, työyhteisöt) Leena Heinonen Hiippakuntasihteeri (nuoriso-, rippikoulu- ja koulutyö, Hiippakuntauutiset) Hiippakuntasihteeri (lähetys, maahanmuuttajatyö, evankeliointi) Jukka Koistinen Verkostosihteeri (Namibia-yhteistyö) Reino Junttila Hiippakuntakanttori Eero Annala Kuurojenpappi Hannu Honkkila Kanslisti Birgitta Pajunen Hiippakunnan opintosihteeri Tarja Jalli (Kirkkopalvelut) Lähetystoimisto (Suomen Lähetysseura): Lähetystoimistonhoitaja Raija Kotaviita Maahanmuuttajatyönsihteeri Orlando Molina JULKAISIJA: Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli Bulevardi 16 B, Helsinki PÄÄTOIMITTAJA:, puh. (09) , faksi (09) , gsm , raine.haikarainen@evl.fi ILMOITUKSET: Armi Kääriä, puh./faksi (09) TOIMITUSSIHTEERI, TAITTO: Tekstituli / Erja Saarinen, e-a.saarinen@pp.inet,fi OSOITTEENMUUTOKSET: Eeva Partio, puh , eeva.partio@evl.fi PAINOPAIKKA: Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli Hiippakuntauutiset on Helsingin hiippakunnan tiedotuslehti. Se ilmestyy neljästi vuodessa ja jaetaan seurakuntien työntekijöille, luottamushenkilöille ja tiedottajille. Painos: kpl ISSN

3 34 Hannu K. Saloranta Piispa John Shelby Spong ja pastori Hannu K. Saloranta HOVINARRI VAIKENI Muinaisissa kuninkaiden hoveissa narrin tehtävänä oli sanoa julki sitäkin, minkä sanomisesta jonkun muun pää olisi katkaistu. Helsingin hiippakunnan Apupapit ja heidän julkaisunsa Hovinarri pyrki toimimaan rohkeana keskustelun avaajana. Nyt Hovinarrin ääni on kuitenkin vaiennut. Apupapit päättivät lopettaa toimintansa viime vuoden keväällä, kun uusia innostuneita vastuunkantajia ei enää löytynyt. Apupapeissa pitkään aktiivisesti toimineen Reijo Liimataisen mielestä Apupapeilla oli vilpitön pyrkimys nostaa kirkossa käytävän keskustelun tasoa. Teologista keskustelukulttuuria Apupapit eivät kuitenkaan saaneet edistettyä. Räväkät keskustelunavaukset tulkittiin julkisuuden hakemiseksi. Pääsääntöisesti asia-argumentaatio ohitettiin leimakirveen huitaisulla. Apupappeja huolestutti kirkon vähäinen näkyvyys mediassa. Kymmenessä vuodessa tässä on kuitenkin tapahtunut suuri muutos. Harvemmin enää kuulee HANNU K. SALORANTA JA AMERIKAN PIISPA Tekstejä lukiessaan ei koskaan voi olla varma, mihin ne johtavat. Nurmijärven kappalainen Hannu K. Saloranta törmäsi 80-luvun lopulla Time-lehdessä olleeseen juttuun piispa John Shelby Spongista. Episkopaalisen Newarkin hiippakunnan piispa oli herättänyt Yhdysvalloissa teologisen debatin radikaaleilla mielipiteillään. Hannua kiinnostui kiistellyn piispan ajatuksista. Spong menee aina suoraan asian ytimeen kainostelematta. Hän kirjoittaa ymmärrettävästi ja oman aikamme ihmiselle sopivalla tavalla. Kirjoista innostuneena Hannu päätti kirjoittaa suoraan piispalle ja antaa myönteistä palautetta. Iloiseksi yllätykseksi piispa Spong vastasikin ja kertoi samalla olevansa vilpitön Suomen ihailija. Tästä tunnustuksesta Hannu sai idean ehdottaa piispan kutsumista Suomeen kirkkopäivävieraaksi. Kun Nurmijärven kappalaisen opiskelu- ja lomamatka suuntautui keväällä 2003 Kaliforniaan, tuli samalla mahdolliseksi mennä tapaamaan kirjeenvaihtotoveria paikan päälle. San Franciscon St. James kirkossa pidettyyn piispanmessuun osallistuminen oli Hannulle voimakas kokemus. Toisinaan kuulijat olivat henkeä haukkovan hiljaa, toisinaan he taputtivat tai nauroivat puheessa esiin tulleille hauskoille yksityiskohdille. En ole aiemmin kuullut vastaavaa muualla paitsi herätyskokouksissa. Sellainenhan tämäkin toki oli. Merkittävää oli kuunnella piispaa, joka on koko pappisuransa ajan kamppaillut oman ja perheensä hyvinvoinnin uhalla rotuerottelun lopettamiseksi ja seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Hannu on iloinen, että ympäri maailmaa sukkuloiva ja jopa amerikkalaisittain megatähdeksi luokiteltava kiistanalainen piispa on tulossa vierailulle Suomeen. Vierailu toteutuu Erkki Niinivaara -seuran, Kirkon Tutkimuskeskuksen ja Helsingin Yliopiston yhteistyönä. Valkoisessa salissa järjestetään Kirkkopäivien yhteydessä seminaari la klo otsikolla Mihin suomalaiset oikeasti uskovat? Piispa Spong alustaa aiheesta Pitääkö kristinusko päivittää. (RH) työntekijöiden valittavan asennevammaisista toimittajista, jotka vääntelevät juttuja omien taustaoletustensa mukaisiksi. Apupappien toimintastrategia oli ottaa avoin askel toimittajien suuntaan. Olimme myös huolissamme seurakuntien johtamiskulttuurista. Johtamiskulttuurin avaamisessa on kirkossa otettu myös huikeita askeleita eteenpäin. Muutokset ovat hitaita, mutta suunta on oikea ja kirkon ylin johto painostaa seurakuntia entistä avoimempaan johtamiskulttuuriin. Reijo Liimataisen mielestä Apupappien toiminnan tyrehtyminen herättää kuitenkin monia kysymyksiä. Toteutuivatko asetetut tavoitteet niin nopeasti, ettei enää löytynyt riittävän haastavia teemoja? Muuttiko viisipäiväinen työviikko papin työn rytmiä niin, että kaikki yhteinen työ piti jättää pois? Oliko Apupappien julkinen kuva liian homogeeninen? Eikö laaja teologinen kirjo Apupappien sisällä tullut riittävästi näkyviin? (RH) SISÄLLYS 2/03 Piispan piisi 2 Pääkirjoitus 3 Kaupunkilaisaikuisen unelmia dynaamisesta kirkosta 4 Kohti uutta hiippakuntaa I1 8 Kapitulin väkeä 11 Tapahtuu Helsingin hiippakunnassa 12 Palvelua toivossa ja rauhassa 14 Vihreää ruohoa aidan molemmin puolin 16 Työstä eläkkeelle 18 Vuorotteluvapaalla turistipapiksi? 20 Kirkkopäiväuutiset 1V 22 Ajankohtaista Diakonia- ja yhteiskuntatyö 24 Kasvatus 25 Kirkkomusiikki 28 Lähetys 30 Ihmisiä hiippakunnasta 32 Kansi: Seuraava Hiippakuntauutiset ilmestyy Aineiston viimeinen sisäänjättöpäivä on Nuoret miehet ja urbaani usko SUOMALAISTEN USKONNOLLISUUS näyttää eurooppalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna edustavan varsin omaleimaista ilmiötä. Tähän tulokseen väistämättä tulee, kun lukee juuri ilmestynyttä Kirkon tutkimuskeskuksen laajaa tutkimusta Moderni kirkkokansa suomalainen uskonnollisuus uudella vuosituhannella. Uskonnollisissa asenteissamme ja seurakuntien toimintaan osallistumisessamme näkyy luterilaiselle uskolle tyypillinen paradoksi. Vaikka arvostelemme kirkkoa ja sen instituutioita, ne näyttävät samalla tarjoavan myös pohjan, jolta uudenlainen ja urbaaniin ympäristöön liittyvä kristillisyys nousee. Tutkimus vahvistaa samalla käsityksen siitä, että uskonto kuuluu suomalaisen elämänmuodon intiimiin alueeseen. Yhteisölliseen uskonnonharjoittamiseen taivumme vain riittävän painavilla syillä. Näin tapahtuu elämän ratkaisevissa käännekohdissa tai arkipäivää järisyttävissä poikkeustapahtumissa. Suomalaisen kristillisyyden intiimissä perusolemuksessa onkin jotain hyvin aitoa ja puhuttelevaa. Kaiken paljastamiseen tähtäävässä kulttuurissa hengellinen intimiteetti on suojelun arvoinen asia. Yhtä tutkimuksen yksityiskohtaa huomaan kuitenkin miettiväni. Nuoret aikuiset miehet edustavat tutkimuksen valossa aivan omaa ryhmäänsä. He ovat kirkon elämästä eniten vieraantuneimpia. Elämänasennetta hallitsee poikkeuksellisen voimakas usko teknologiaan, riskeistä nauttiminen, raha, status ja hauskanpitäminen. Näihin tarpeisiin perinteisellä seurakuntaelämällä ei totisesti ole kovin paljoa annettavaa. Mikä voisi heitä koskettaa? Tämän lehden haastattelussa vs. viestintäpäällikkö Sari Kuvaja kertoo elämästään ja kuvaa omaa hengellistä kokemustaan. Yhdessä kirkossa sanoin yhtäkkiä, että täällä on jotain pyhää, täällä haluan istua hetken hiljaa. Mitä enemmän ympärillä on keinotodellisuuksia, äärikokemusten tavoittelua ja yleistä hauskanpitoa, sitä suuremmaksi kasvaa ihmisen tarve dynaamisen hiljaisuuteen ja pyhän kokemiseen. Tulevien Kirkkopäivien aikana toivotamme kymmenettuhannet vieraat tervetulleeksi Helsinkiin ja iloitsemme ihmisistä täyttyvistä kirkoista. Samalla ei tule vähätellä tyhjän kirkkotilan merkitystä urbaanin kristillisyydelle. Hiljaisen kirkkosalin pylvään taakse yksikseen piiloutuva kirkkovieras edustaa omaleimaista suomalaista spiritualiteettia. Uskon, että tätä eleetöntä ja intiimiä suomalaista hengellisyyttä kaipaa myös moni nuori aikuinen mies. P ÄÄKIRJOITUS 3

4 4 Lämmin ääni kylmässä maailmassa KAUPUNKILAISAIKUISEN UNELMIA DYNAAMISESTA KIRKOSTA Minulle kirkko on merkinnyt rukouksen, pyhyyden ja armollisen Jumalan kohtaamisen paikkaa. Viime vuosina sen rinnalle on tullut kirkon yhteiskunnallinen rooli: pidän hyvin tärkeänä sitä, että kirkko puolustaa köyhiä ja syrjäytyneitä. Jos muutkin kokevat, että kirkko on lohdun ja Jumalan armon antaja sekä oikeudenmukaisuuden puolustaja, silloin se on lämmin ääni tässä kylmässä maailmassa. Sellaisen kirkon toivon vahvistuvan, sanoo Kirkkopalvelujen viestintäpäällikkö Sari Kuvaja. Kymenlaaksosta kotoisin oleva Sari Kuvaja, 40, ahdistui lukiovuosinaan luonnon tuhoutumisesta ja kehitysmaiden kurjasta kohtalosta. Hän päätti parantaa maailmaa, ainakin omalta osaltaan. Maa- ja metsätaloustieteilijä teki gradunsa metsäteollisuuden markkinoinnin etiikasta luvun alkuvuosina hän herätti maanlaajuista huomiota Greenpeacen metsäkampanjan vetäjänä. Kampanjan seurauksensa saksalainen Der Spiegel -lehti haukkui kohutussa artikkelissaan suomalaista tehometsänhoitoa. Metsäteollisuutemme edustajat vastasivat haukkumalla nuorelta vihaiselta naiselta näyttävää ympäristöaktivistia valehtelijaksi ja isänmaanpetturiksi. BUSSIMATKA ON OSA LEIRIÄ Korson seurakunnan leirikuljetukset on varmasti hoidettu asiantuntevasti. Seurakunnan nuorisopastori Juha Hyde Hytönen on näet todellinen bussifriikki. Kiinnostus linja-autoihin kasvoi vähitellen. Pikkupoikana matkustettiin maalle aina vanhoilla kunnon hetkuilla (etumoottorinen linja-auto). Isot autot merkitsivät aika paljon pojalle, jonka kotona ei ollut perheen omaa autoa. Harrastusintoa eivät ainakaan yhtään vähentäneet seurakuntanuorten pitkät Lapinmatkat, kertoo Hyde. Viehtymys on säilynyt vuosikymmenet. Kaupunkiliikennettä lukuun ottamatta jokainen bussi on yksilö, komea ja persoonallinen. Yksittäisen linja-auton noin 20 vuoden elinkaareen mahtuu yleensä paljon ihmisten kokemuksia ja elettyä elämää. Tunnetun sanonnan mukaan miehet erottaa pojista vain lelujen koko ja hinta. Hydenkin kohdalla bussikiinnostus on vaatinut perusteellista paneutumista poikavuosien ihastukseen. Linja-autokortin hankin 90-luvulla, ja viime syksynä kävin linja-autoliikenteen yrittäjäkurssin, joten minulla on EU-direktiivien mukainen pätevyys toimia bussifirman liikenteestä vastaavana johtajana tai perustaa oma yritys. JOUKO MÄKINEN LEIRINPITÄMISEN ASIANTUNTIJA Elämässä on monia eritystä asiantuntemusta vaativia tehtäviä. Yksi niistä on lasten ja varhaisnuorten leirien suunnittelu ja toteuttaminen. Tehtävä vaatii dramaturgista hahmotuskykyä, järjestelmällisyyttä, idearikkautta ja aikuista vastuullisuutta. Jokke tuntee leirielämän. Katri Laaksonen Hei Pastori meidän Hytönen bussikuski viihtyy jakaa sekä alttarilla ehtoollista, että saattavat ratin takana. Korson nuoret todeta Juha Hytösen kanssa matkaillessaan. Itse linja-auton ajamisen tunnetta ei voita mikään. Voi sitä fiilistä, kun on iso kone paljon potkua alla! Matka taittuu, ja auto miltei huomaamattomasti keinahtelee ilmajousiensa varassa. Hyden mukaan seurakunnat ovat merkittäviä asiakkaita, jotka voivat vaatia hyvää palvelua. Parhaaseen hinta-laatu-suhteeseen pääsee kilpailuttamalla ja tekemällä tilaukset ajoissa. Jotain seurakunnasta kertoo vaikkapa rippikoululaisten vanhemmille se, millaisella autolla heidän lapsiaan viedään leirikeskukseen. Bussimatka on osa leiriä, muistuttaa nuorisopappi ja bussikuski Hyde. (RH) Yksi hiippakuntamme johtavista leiriasiantuntijoista on poikatyönohjaaja Jouko Mäkinen Mäntsälästä. Hän on saanut myös PTK:n Uudenmaan ja Helsingin piirin myöntämän varhaisnuorisotyön stipendin. Leirinpitämisessä on tärkeintä miettiä ensiksi kohderyhmä ja sen jälkeen valita ryhmälle sopivat olosuhteet. Telttaleiri keskellä metsää on työteliäs, mutta samalla haastava ja paljon elämyksiä antava. Elämän arkiset asiat, kuten ruuanlaitto ja lämpimänä pysyminen, ovat itsessään iso osa leirin ohjelmaa, kertoo Jouko. Leirikeskuksessa palvelujen ääressä järjestetty leiri on helppo ratkaisu, mutta teettää enemmän töitä ohjelman suunnittelussa. Innostavinta leireissä on nähdä tyytyväisiä kasvoja ja kokea perheiden antama tuki sekä arvostus. Joukon mukaan leirien kysyntä vain lisääntyy. Metsä, sen värit, äänet ja tuoksut kattonaan taivas luovat jatkossakin puitteet leiritoiminnalle, jolla tytön ja pojan kasvua voidaan tukea monipuolisesti. (RH) 33

5 I HMISIÄ HIIPPAKUNNASTA 32 Pappina olen oikealla paikalla särkyneitten kanssa, kertoo Ulla Savonen KERRO MEILLE, MITEN ELÄMÄ KANTAA? Seurakunnissa järjestetään parisuhdekursseja, perhekerhoja, perheleirejä ja perhemessuja. Seurakunta on läsnä, kun elämä alkaa ja kun se loppuu. Entä silloin, kun kriisi kohtaa ihmissuhteessa? Tätä mietti seurakuntapastori Ulla Savonen Kanta- Espoon seurakunnasta ja sai ajatuksen järjestää työtovereittensa kanssa neljä vuotta sitten Myrskynsilmässäviikonlopun. Vietimme syksyisen viikonlopun leirikeskuksessa ja pohdimme yhdessä, miten selviytyä elämässä eteenpäin, miten jaksaa silloin, kun läheinen ihmissuhde on särkynyt. Näistä ajatuksista alkoivat Myrskynsilmässäviikonloput eronneille ja erokriisissä oleville. Viikonloput on toteutettu syksyisin perhetyöntekijän ja seurakuntapastorin yhteistyönä leirikeskuksissa. Meitä yhdistää ihmissuhdekriisi. Olemme kaikki eronneita tai erokriisissä olevia naisia. Tuskan, arjen kipujen ja yksinäisyyden tunteet ovat purkautuneet keskustelussa. Viikonloput ovat saaneet hyvän vastaanoton. Miksei näitä ole enemmän? kysyy hän, joka ei mahtunutkaan mukaan. Heitä on monta. Yksi vuodessa ei riitä, sillä tulijoita olisi enemmän. Oli upeata, kun puhuttiin tunteista, oikeista tunteista, toteaa Myrskynsilmä viikonloppua lopetteleva mies. Jokainen viikonloppu päättyy kävelyretkeen luonnossa. Kävellessämme pohdimme yhdessä, miten tästä eteenpäin. Mikä on seuraava konkreettinen askel minun elämässäni kohti valoisampaa elämää? Viikonloput ovat saaneet jatkoa Elämä kantaa -tapaamisista, joita on järjestetty Tuomarilan aseman viihtyisissä tiloissa. Ulla Savonen kertoo, että puolen vuoden jälkeen viikonloppuleiristä on tapana tulla yhteen ja vaihtaa kokemuksia. Yksi tulee säteilevänä, hänelle on löytynyt uusi ihmissuhde. Toinenkin hymyilee, hän on uskaltautunut hakeutua puhumaan asioistaan, ja ne alkavat selkiintyä. Elämä kantaa. Uskon siihen. Olen sen itse kokenut. Oletko sinä pappi? Näin kysyy joku ensimmäisen kerran tavatessamme. Kysymyksessä on positiivista hämmästystä: mitä sinä teet täällä? Olen ylpeä vastatessani olevani pappi, sillä pappina olen oikealla paikalla särkyneitten kanssa, kertoo Ulla Savonen. (RH) Viiden vuoden Greenpeacepestin jälkeen Sari Kuvaja työskenteli useita vuosia liikeyritysten ja yhdistysten viestintäkouluttajana ja yksityisenä yrityskonsulttina. Vastuullisen liiketoiminnan matkasaarnaaja siirtyi viime vuonna Kirkkopalvelujen leipiin. Ensimmäiseksi tehtäväksi lankesi Ruokapankki-projektin loppuunsaattaminen. Nyt Sari Kuvaja toimii vs. viestintäpäällikkönä. Miksi hakeuduit kirkollisen yhdistyksen palvelukseen? Olen pohtinut opiskeluajoistani lähtien etiikkaa ja harrastanut ihmisoikeusasioita. Arvomaailmaan liittyvät kysymykset ovat minulle tärkeitä. Saan tehdä täällä itseni oloista ja arvojeni mukaista työtä. Kirkollisissa ja varsinkin teologisissa asioissa olen täysin maallikko. Opiskelen koko ajan kirkon virallisia rakenteita. Kirkkopalveluissa on onneksi töissä hyvin erityyppisiä ihmisiä siitä syntyy hyvä soppa, viestintäpäällikkö vastaa. Monien maallikoiden tapaan hän vähättelee kirkollisen elämän tuntemustaan. Ongelma on vanha tuttu: Suomen kirkossa ei-papit arkailevat ottaa kantaa uskonnollisiin kysymyksiin ja tavalliset Jumalaan uskovat kristityt eivät rohkene kutsua itseään uskovaisiksi. Länsimainen luterilainen uskova humanisti Siitä ei ole kauan, kun Sari Kuvaja pohti, ansaitseeko hän kristityn nimeä ensinkään. Nyt olen työn puolesta kirkon toiminnassa mukana, mutta muuten en ole ollut aktiivinen seurakuntalainen tai kirkossakävijä, hän muotoilee varovasti. Kun henkilöhistoriaa vähän kaivelee, kuva näyttää toiselta. Sari on ollut nuoruudestaan lähtien Miksei messu voisi koota suurta yleisöä? Ihmisillä on tarve hiljentyä ja rukoilla. uskonnollinen ihminen ja hänen jumalakuvansa on kristillinen. Luterilaiseksi tunnustautuminen ei ole tuottanut länsimaiseksi uskovaksi humanistiksi itseään luonnehtivalle naiselle sisällöllisiä ongelmia. Käyn jumalanpalveluksessa vuosittain niin usein, että olen kyllä keskivertoseurakuntalaista aktiivisempi, hän tunnustaa, mutta toppuuttelee saman tien: En kuitenkaan käy messussa riittävän säännöllisesti, että osaisin nousemiset ja seisomiset ilman käsikirjoitusta. Kysymys jumalanpalveluksen rakenteesta ja messu-uudistus eivät ole erityisesti koskettaneet Kuvajaa. Usko merkitsee minulle armoa, lohtua ja mielenrauhaa. Jumalani on lempeä armon Jumala. Haen kirkonmenoista rukousta, siunausta, armoa ja pyhyyttä. Näillä on aika vähän tekemistä sen kanssa, kuka sanoo missäkin järjestyksessä jonkin sanan. Pyhyyden kokemus ei tule istumisesta tai seisomisesta. Se syntyy kuvista, väreistä, musiikista, sanasta ja kirkkoarkkitehtuurista. Mistä milloinkin, riippuu miten vastaanottavaisella päällä olen. Vähän aikaa sitten kiertelin Roomassa ystävättäreni kanssa. Yhdessä kirkossa sanoin yhtäkkiä, että täällä on jotain todella pyhää, täällä haluan istua hetken hiljaa, Sari Kuvaja kertoo. Nuorten aikuisten suosimassa Tuomasmessussa hän ei ole koskaan käynyt, vaikka asui aiemmin Agricolan kirkon vieressä. Tuomasmessu tuntuu etäännyttävältä joukkoliikkeeltä ja sellaiselta elämyksellisyydeltä, jota vierastan. Mielikuvani voi olla täysin väärä. Voikin kysyä, miksen mene päivittämään mielikuvaani. Tämä on sama asia kuin se, että monella ihmisellä mielikuva seurakunnasta perustuu siihen ankaraan pappiin, jonka tapasi pienenä. Se on tekosyy sille, ettei henkilö halua ottaa kirkosta mitään arkeensa. Sari ei näe estettä siihen, miksei messu voisi koota suurta yleisöä. Tunnen, miltä usko tuntuu, mutten tunne kovin hyvin uskoni oppisisältöä ja olen hyvin vähän kiinnostunut siihen liittyvistä ristiriidoista, tunnustaa Sari Kuvaja. 5

6 6 Ihmisillä on tarve hiljentyä ja että kirkon viestillä ja arvomaailmalla rukoilla; suuri osa ihmisistä kaipaa on monille merkitystä. Ihmisillä elämäänsä pyhän kosketusta. Siihen on pohjalla tämä myönteinen nähden hänestä onkin ihmeellistä, perusjuonne, vaikka siitä ei paljon että messussa käydään niin vähän. puhuta. Jumalanpalveluksessa käyminen ei vain ole Suomessa elämäntapana. En usko, että se on arvokysymys. Miten kaupunkilaisaikuinen Ystäväpiiristään Sari on lähes ainoa, joka käy kirkossa. Hän ei ole houkutellaan koskaan salannut sitä, että usko ja kirkkoon? kirkko ovat hänelle läheisiä asioita, mutta hän ei ole myöskään tuonut Sari Kuvajan kiinnostusta kirkon asiaa aktiivisesti esiin. asiaan kuvaa sekin, että viime syksyn Tapasin yhden vanhan tuttuni seurakuntavaaleissa hän oli Helsingin ympäristöliikkeen ajoilta. Kun Tuomiokirkkoseurakunnassa kerroin työstäni Kirkkopalveluissa, ehdolla Elävä etelä -ehdokaslistalta. hän ihmetteli, että kuulunko nyt Sen nuorekas ydinjoukko kantoi oikein jo itsekin kirkkoon. Sanoin, huolta siitä, että erityisesti että olen aina kuulunut, jo lapsena vuotiaat ovat pienenä vähemmistönä pohdin uskonasioita Timo Heleniuksen ja Greenpeaceaikoina koin tekeväni töitä samojen Kirkon rooli yhteisöllisyyden mukaan kansan-seurakunnakirkon kohtalo riippuu paljolti siitä, tilaisuuksissa. miten paikallisseurakunnat haluavat asioiden jäsentyä puolesta omien kuin jäsentensä nyt. elämään ja rakentajana ei ryhmän mukaan Enimmäkseen miten ne saavat olen ihmiset huomannut sitoutumaan toteudu tyydyttävästi. On etsittävä ystävieni kirkkoon. reaktioista uuteen työhöni, ratkaisuja ihmisten vieraantumiseen Miten kaupunkilaisaikuinen osaa etsiä kirkosta apua, keskustelukumppaneita ja korvia, jos hänelle tulee hätä? Kirkon tulisi tuoda nämä mahdollisuudet selvemmin esiin. kirkosta ja mietittävä, olisiko perinteisten toimintamuotojen rinnalle syytä kehittää jotain totutusta poikkeavaa, jonka myös työikäiset ihmiset voisivat kokea omakseen. Meitä yhdisti tarve pohtia, mikä voisi olla kaupunkilaisen nuoren aikuisen paikka seurakunnassa. Miksi kirkon kynnys on niin korkea, etteivät meidän ikäisemme urbaanit ihmiset löydä paikkaansa kirkosta, vaikka siellä tapahtuu kiinnostavia asioita? Asiakaslähtöisyys vaatii vähintäänkin kysymään, mitä me haluamme. En tiedä, onko mielekkään toiminnan järjestäminen ihmisille oikeasti seurakunnan tehtävä, mutta mielestäni kannattaisi järjestää harrastustoimintaa, joka tekisi kirkkoon tulon meidän ikäisille helpommaksi. Sellaista voisi olla vaikka kokkikerho, viininmaistajaiskerho, nuorten aikuisten saunaillat PULA-rastit rippikouluun PULA-tempauksen teemoista on tehty 8 rastin kokonaisuus. Rasteille on hyvä valmistautua ensin lähetysoppitunneilla, jotka antavat nykypäiväisen kuvan lähetystyön kumppanuudesta ja mahdollisuuden tutustua erilaisiin kulttuureihin ja tapoihin. Rippikoulun lähetyssafarin toteuttamiseen tarvitaan yhteensä noin 4 tuntia. Vierailun kokonaisuudesta sovitaan yhdessä rippikoulun vetäjien kanssa. Rastit toteutetaan myös isosten ja vetäjien kanssa yhdessä. Lähetyssafarissa rippikouluun tulee vierailemaan kesätyöntekijä sekä lähetystyöntekijä. Sen kustannukset ovat 70 e/vierailu (sisältää matkakulut). Tilaukset ja tiedustelut hiippakunnan lähetystoimisto, puh. (09) Nuorisotyössä mukana olevat MATKALLE BOTSWANAAN Nuoret ja kansainvälinen vastuu -opintomatka Botswanaan järjestetään keväällä Matka liittyy 2003 nuorisotyön PULA-tempaukseen ja on tarkoitettu kirkon lapsi- ja nuorisotyötä tekeville. Matkalle otetaan lähtijää. Matkaan liittyy kaksi koulutuspäivää Lähetysseurassa: ja Opintomatkan sisällöstä keskustellaan parhaillaan Botswanan työntekijöiden kanssa, mutta alustavasti on sovittu, että Gaboronessa tutustutaan mm. Botswanan kristilliseen neuvostoon, Gaboronen AIDS-hankkeeseen, Botswanan hallituksen AIDS-työtä koordinoivaan ryhmään (NACE) ja Ekumeeniseen AIDS-työtä tekevään järjestöön (BO- CAIP). Maunissa tutustutaan sen nuorisotyöhön ja Thusossa vammaiskeskukseen. Opintomatka on kestoltaan kaksi viikkoa, joko viikot 11 ja 12, tai viikot 12 ja 13. Kustannukset ovat euroa. Joissakin hiippakunnissa kustannuksissa voi avustaa hiippakunnan lähetystoimikunta. Ammattiliitoista voi myös yrittää saada opintomatka-avustusta. Matkan järjestävät Helsingin hiippakunta ja Suomen Lähetysseura. Lisätietoja matkasta antaa Pirjo Kettu, puh. (09) tai , s-posti pirjo.kettu@mission.fi. Ilmoittautumiset hiippakunnan lähetystoimistoon mennessä, puh (09) , PL 142, Helsinki, tai s-posti raija.kotaviita@evl.fi Jaetaan lahja! Seminaari seurakunnan missiosta kiinnostuneille, lähetystyöstä ja kansainvälisestä diakoniasta vastaaville työntekijöille ja vastuunkantajille sekä kirkkoherroille Kirkkopäivillä klo Tarkoituksena on tukea ja edistää seurakuntien keskinäistä vuorovaikutusta Kirkon missio kongressin seurakuntatyöskentelyssä sekä lähetystyön ja kansainvälisen diakonian kehittämisessä. Seminaari pidetään Töölön kirkossa (Topeliuksenkatu 5). Ohjelmassa mm. tuttuja Raamatun tekstejä draaman ja musiikin keinoin sekä tosikertomuksia ihmisen elämästä tämän päivän maailmassa (Kumbe-ryhmä ja Hanna Remes), seurakuntien kokemuksia lähetystyön ja kansainvälisen diakonian kehittämisestä sekä yhteistä pohdintaa kuullun herättämistä kysymyksistä. Mukana kirkkoherra Matti Poutiainen, namibialainen Pandureni-kuoro, Ruandan protestanttisten kirkkojen pääsihteeri Murigande, Namibian lut. kirkon pääsihteeri Munyika, KUA:n kouluttaja Mervi Salin-Inkinen, lähetystyöntekijä Seppo Kalliokoski ja Jyväskylän maaseurakunnan kirkkoherra Jukka Keskitalo. Järjestäjinä Töölön srk, Kirkon lähetystyön keskus, kirkon lähetysjärjestöt ja Kirkon Ulkomaanapu. Tiedustelut: Töölön seurakunnan kirkkoherranvirasto, puh. (09) tai Kesällä 2003 Rajaton ilo Valtakunnalliset lähetysjuhlat Lähetystoimisto järjestää bussimatkan Joensuun lähetysjuhlille Lähtö pe Helsingistä 6.6. klo ja paluu su 8.6. n. klo 16 (viimeisen tilaisuuden jälkeen). Edestakaisen bussimatkan hinta n. 30 euroa. Hotellimajoitus euroa/vrk/henk. Hintaan sisältyy hotelliaamiainen. Perhe- ja yhteismajoituksia saatavissa. Ilmoittautumiset huhtikuun loppuun mennessä. Lisätietoja matkasta saa hiippakunnan lähetystoimistosta arkisin klo 9 15 puh. (09) , raija.kotaviita@evl.fi Aina maan ääriin asti Missiologinen symposium Joensuussa 6.6. Otsola-salissa (Tulliportinkatu 3). Ilmoittautumiset: toimistosihteeri Sinikka Kapaselle, p. (013) , sinikka.kapanen@joensuu.fi Tulkaa veden ääreen Kylväjän kesäpäivät Kangasalla Näky elää Radiolähetystyön kesäpäivät Turun kr. opistolla Taivaaseen kaste kantaa Evankeliumijuhla Harjavallassa Elämän lähteelle Kansanlähetyspäivät Turussa Ystäviksi kutsutut Suomen Pipliaseuran vuosijuhla Ekumeeninen Raamattutapahtuma Porissa Maailma kylässä Tee retki keväiseen Kaisaniemeen ja nauti rajoja ylittävästä ystävyydestä ja monikansallisesta Suomesta. Kulttuurien kirjo levittäytyy pitkin Kaisaniemen kenttää musiikin, esitysten ja ruokien voimin Sunnuntaiaamuna mm. Etnomessu. 31

7 30 ajankohtaista... L Ä HETYS Vuoden tärkein seminaari Hiippakunnan lähetysseminaari Koonnut Jukka Koistinen Viimeinen jakamattoman Helsingin hiippakunnan lähetysseminaari Lähetys ja herätys pidetään Lohjalla, Vivamossa Osallistumismaksu 70 euroa sisältää majoituksen ja ruokailut. Ilmoittautumiset hiippakunnan lähetystoimistoon mennessä puh. (09) , raija.kotaviita@evl.fi Koulutusta tiedotuksesta Lähetyssihteereille, lähetystyöstä vastaaville teologeille ja muille kiinnostuneille tarkoitettu koulutuspäivä tiedotuksesta lauantaina klo lähetystalolla Tähtitorninkatu 18, Hki. Päivän teemoina tiedotuksen kanavat, ilmoitusten, käsiohjelmien ja julisteiden tekeminen sekä buffit ja uutiset lehtiin. Mukana mm. Minna Saarelma-Maunumaa ja Merja-Leena Määttälä. Kurssimaksu 25 euroa (sis. lounaan ja aamu- ja iltapäiväkahvit). Ilmoittautuminen ja tiedustelut hpk:n lähetystoimistoon puh. (09) tai s-posti raija.kotaviita@evl.fi. Järjestäjinä Helsingin hiippakunta, KLK ja SLS. Missiologinen opintopiiri Lähetyssihteereille, lähetystyöstä vastaaville teologeille ja muille seurakuntien työntekijöille tarkoitettu vuorovaikutuksellinen opintopiiri Yhteinen usko yhteinen tehtävä kokoontuu kuusi kertaa. Rautaisannos missiologiaa työstämällä Risto Ahosen kirjaa Lähetys uudella vuosituhannella. Ensimmäinen kokoontuminen tiistaina klo lähetystalolla, Tähtitorninkatu 18, Hki. Ilmoittautuminen hpk:n lähetystoimistoon puh. (09) tai raija.kotaviita@evl.fi Tutor-ryhmä lähetyssihteereille Jos tarvitset purkupaikkaa tai haluat vaihtaa työhön liittyviä ajatuksia ja kokemuksia toisten lähetyssihteereiden kanssa neljä kertaa (kaksi kertaa syksyllä ja kaksi kertaa keväällä) kokoontuvassa tutorryhmässä, ota yhteyttä lähetyskasvatussihteeri Kirsti Kososeen puh. (09) tai kirsti.kosonen@mission.fi Kasvunaikaseurakuntakoulu Suomen Lähetysseuran ja Kansan Raamattuseuran yhteistyöllä syntynyt aikuiskoulutuspaketti, joka haastaa aikuisia pitkäjännitteiseen oppimiseen ja kristillisen kutsumuksen löytämiseen. Kurssiin sisältyvä materiaali koostuu itsenäisistä osioista, joista seurakunta voi rakentaa omaan tilanteeseen sopivan seurakuntakoulun. Valittavia teemoja ovat esim. Kansainvälinen kohtaaminen, Uskonnot ajassamme, Hengellinen matkakumppanuus, Hoitava rukous ja Vierellä kulkija. Seurakuntien työntekijöille ja muille vastuunkantajille tarkoitettu Kasvunaika-seurakuntakoulun ohjaajakoulutus Lohjalla Vivamossa Koulutus antaa valmiuksia ja työvälineet koulutuksen pitämiseen omassa seurakunnassa. Ilmoittautuminen kurssille mennessä kurssisihteeri Marja-Liisa Kokkoselle, puh. (019) Tiedustelut lähetyskasvatussihteeri Kirsti Kosonen puh. (09) tai s-posti kirsti.kosonen@mission.fi. Kurssimaksu 100 euroa, täysihoito 68,50 71,50 euroa. Opintomatka Pietariin Helsingin hiippakunnan lähetystoimisto järjestää opintomatkan Venäjän kulttuurin kehtoon, Pietariin Matkan tarkoituksena on tutustua Inkerin kirkon toimintaan ja lähetyksen haasteisiin Pietarin alueella. Vierailemme mm. Inkerin kirkon koulutuskeskuksessa ja Pyhän Marian kirkossa. Matka tehdään suomalaisella tasokkaalla turistibussilla. Lähtö on Helsingistä 4.9. klo 7.30 ja paluu Helsinkiin 7.9. illalla. Matkan hinta euroa/henkilö. Hintaan sisältyy bussikuljetus koko matkan ajan ja majoitus Hotelli Moskovassa kahden hengen huoneissa, puolihoito. Lisätietoja matkasta saa hiippakunnan lähetystoimistosta arkisin klo 9 15 puh. (09) , raija.kotaviita@evl.fi tai matkaklubi. Niissä voisi tutustua samalla seurakunnan työntekijöihin, ehdottaa Sari Kuvaja. Hän ottaa esimerkiksi kokkikerhon. Siinä voisi opettaa kirkollisiin juhlapyhiin liittyvien ruokien valmistamista ja kertoa, mistä juhlapäivissä on kysymys. Monet nykyihmiset kun eivät tiedä juhlapäivien uskonnollista juurta. Kokkikerhosta voisi syntyä seurakuntaan jotain muuta toimintaa. Itse voisin kuvitella osallistuvani myös matkaklubiin. Luulen vain, että nykyiset matkakerhot on suunnattu toiselle ikäryhmälle, yli 60-vuotiaille, jotka menevät Israeliin, jos siellä ei sada juuri sillä hetkellä pommeja niskaan. Oman ongelmansa Kuvaja näkee siinäkin, että nykyihmiset ovat hyvin individualistisia. Omasta elämäntavasta halutaan pitää tiukasti kiinni, vaikka samalla tunnetaan ehkä kaipuuta yhteisöllisyyteen. Paluuta vanhaan ei ole, mutta kirkko voisi luoda uutta yhteisöllisyyttä tarjoamalla harrastustoimintaa, kylän ja yhteisön. Suomalaisilla on vielä niin samanlainen arvopohja, että se voisi onnistua. Olen itsekin ollut individualisti lapsesta lähtien. Minussa on erakkomainen juonne, kaipaan yksinoloa. Se on enemmän kuin elämäntapa, se on sielussani: koen olevani tässä maailmassa yksin syvässä mielessä. Toisaalta olen myös sosiaalinen, kaipaan ystävieni seuraa ja työyhteisöä, Kuvaja pohtii. Herrojen kirkosta kansan ääneksi Sari Kuvaja arvelee, että kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus kirkossa johtuu ainakin osin instituutioon liittyvistä vanhentuneista ja vieraannuttavista mielikuvista. Kuva kirkon työntekijöistä ja aktiiveista kirkossakävijöistä ei ole Kirkko voisi luoda uutta yhteisöllisyyttä tarjoamalla harrastustoimintaa, kylän ja yhteisön. välttämättä se, että he ovat dynaamisia ihmisiä, vaan heitä saatetaan luulla tiukkapipoisiksi, hiljaisiksi hissukoiksi, alkoholin käytön kieltäjiksi tai moralisteiksi. Itse olen kyllä tavannut kirkossa paljon ihmisiä, jotka eivät sovi tähän kuvaan. Yhteiskunnallisista kysymyksistä kiinnostuneen vaikuttajan omat mielikuvat kirkosta ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttuneet rutkasti parempaan päin. Aiemmin koin, että kirkko on lähellä valtaeliittiä. Olisin silloin voinut erota kirkosta ajatellen, ettei ero muuta mitenkään jumalasuhdettani. Kirkon positiivinen yhteiskunnallinen aktiivisuus ja piispojen kannanotot, esimerkiksi Kohti yhteistä hyvää, ovat vaikuttaneet niin, että koen uskoni ja kirkkoni olevan nyt enemmän samoilla linjoilla. Olen tästä iloinen. Diakoniatyö ja piispojen ulostulot ovat muokanneet kirkon julkikuvaa voimakkaasti. Kirkko on selkeästi asettunut köyhien ja syrjäytyneiden puolelle ja pyrkinyt siihen, ettei heitä unohdettaisi. Se on toiminut yhteiskunnan omanatuntona. Siksi kirkko on nyt helpommin lähestyttävä yhteistyökumppani kansalaisjärjestöillekin se ei enää näyttäydy herra-tason edustajana, Sari Kuvaja kiittää. Hän toivoo kirkon toimivan, kuten aktiivinen kansalaisjärjestö parhaimmillaan: nopeasti epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuteen reagoiden, ei byrokraattisesti eikä puoluepoliittisesti. Kirkko voisi nykyistäkin enemmän vaikuttaa yhteiskunnallisten ja kansainvälisten rakenteiden muuttamiseksi oikeudenmukaisemmiksi ja tasa-arvoisemmiksi. Seurakunnan liepeillä toimivien, vapaaehtoistyön varaan rakentuvien kristillisten ryhmien saavuttama suosio kertoo pitkän linjan kansalaisjärjestöaktivistin mielestä siitä, että seurakuntalaisilla on paitsi tarve tulla palvelluiksi, myös halua itse toimia aktiivisesti. Hänestä kirkossa olisi syytä miettiä, millä uusilla alueilla mallikoiden mukaantulo jakamaan vastuuta olisi mielekästä. Dynaaminen kirkko tarjoaa armon sanoman ja jumalanpalveluksen lisäksi ihmisille arjen läsnäoloa. Dynaamisuus nousee esiin hädän äärirajojen kohtaamisessa ja kyvyssä auttaa ihmistä silloin, kun hän on sen tarpeessa, summaa Sari Kuvaja. JANNE VILLA Miksi kirkon kynnys on niin korkea, etteivät meidän ikäisemme urbaanit ihmiset löydä paikkaansa kirkosta, vaikka siellä tapahtuu kiinnostavia asioita? Asiakaslähtöisyys vaatii vähintäänkin kysymään, mitä me haluamme. 7

8 Tutustu verkkovirsikirjaan Ideoita rippikouluun kanttorin tunneille Kanttoreiden neuvottelupäivät 8 KOHTI UUTTA HIIPPAKUNTAA 2 Mitä ja miksi Espoon hiippakunta? UUSI HIIPPAKUNTA jouduttiin perustamaan sen haasteen vuoksi, minkä pääkaupunkiseudun kasvu on aiheuttanut. Se koskee sekä kirkon omien elinten, nimenomaan piispan ja tuomiokapitulin, liialliseksi paisunutta työmäärää että ennen kaikkea kirkon otetta ja sen äänen kuuluvuutta nopeasti muuttuvalla alueella. On luonnollisesti muistettava, että kumpikaan hiippakunta ei ole pelkästään kaupunkia. Molempiin kuuluu vanhaa arvokasta maaseutukulttuuria ja yhteisöjä. Moniin niistä kirkko on syvään juurtunut. Ja niistä on huolehdittava. Mutta siitä huolimatta todellisen haasteen kirkollemme muodostaa väestön pako koko ajan laajentuvalle pääkaupunkiseudulle. Monesti muuttajilta katkeaa se yhteys kirkkoon, mikä vanhalla kotiseudulla on muodostunut. Seurakunnan on voitava tarjota heille yhteys ja palvelut uudella kotiseudulla. Tämä on kirkkomme strategian kannalta keskeinen kysymys, kuten kirkon vision ja strategian teos Läsnäolon kirkko toteaa siinä suorastaan ratkaistaan kirkon Kuluvan vuoden aikana Hiippakuntauutiset seuraa tiiviisti uuden Espoon hiippakunnan syntyä ja siihen tähtääviä valmisteluja. Ohessa lyhennelmä professori Seikko Eskolan puheenvuorosta hiippakuntakokouksessa tulevaisuus. Sitä varten uusi hiippakunta on perustettu. Tämä missionaarinen näkökulma ja tehtävä on sen toiminnassa otettava keskeisenä huomioon. Minä en osaa antaa asiassa neuvoja. Mutta luotan siinä seurakuntien osaavaan henkilöstöön. Paitsi väestönkasvun ja muuttoliikkeen vuoksi uusi hiippakunta on kirkon kärki tulevaisuuden kohtaamisessa myös siinä, että sen alueella on olennainen osa maan huipputekniikkaa. Siellä ovat sekä johtavat alan yritykset että johtava teknillinen korkeakoulu. Näyttää siltä, että niiden johdon kanssa päästään keskustelemaan vain piispan tasolta. Koko maan kannalta on tärkeää, että kirkko pystyy tarjoamaan tämän sektorin ihmisille evankeliumin. Se tietysti asettaa työntekijöille piispasta lähtien suuren haasteen ja korkeat vaatimukset. Kirkon työn tehostaminen on tärkeää myös kirkkomme talouden kannalta. Kirkkoon kuulutaan uuden hiippakunnan kaupungeissa huomattavasti enemmän kuin Helsingissä. Sen monissa seurakunnissa tulotaso on korkealla. Jos pystytte pitämään tämän väestön kirkkomme yhteydessä ja estämään kirkosta eroamisen, uuden hiippakunnan aiheuttamat kulut tulevat hyvin maksetuiksi. Kirkon tehtävänä on evankeliumin esillä pitäminen ja levittäminen. Uudelleen muotoutuva pääkaupunkiseutu on kirkon strategiassa kohtalon kysymys. Sitten on huoli hiippakunnan seurakuntien työntekijöitten jaksamisesta ja kirkon vaikutuksesta uuteen high tech -yhteiskuntaan. Molemmissa korostetaan piispan merkitystä. Hänen tulee kyetä antamaan henkilökohtaista tukea ja rohkaisua seurakuntien kenttätyöntekijöille ja hänen kauttaan toivotaan kirkon näkyvän uudessa tilanteessa. SEIKKO ESKOLA Oulun hiippakuntakanttori Timo Lehtonen on koostanut jo usean vuoden ajan aineistoa verkkovirsikirja-aineistoon. KJM on koonnut nyt työtiimin kehittämään tätä työtä. Käy tutustumassa osoitteessa Jumalanpalveluselämän yhdyshenkilöt koolle Oman hiippakuntamme neuvottelupäivä II Olarin kirkossa torstaina klo Aiheena Suuri paasto, Pääsiäinen ja Helluntai. Tämän vuoden neuvottelupäivien aiheena ovat kirkkovuoden juhla-aikojen jumalanpalvelukset. Laulamme myös yhdessä uudesta Ruotsin kirkon virsikirjan suomennoksesta aiheeseen liittyviä virsiä. Päivään kutsutaan kaikki seurakuntien jumalanpalveluselämän yhdyshenkilöt sekä muut asiasta kiinnostuneet. Neuvottelupäivämme on kytketty Espoon kirkkomusiikkiviikkoon, jota vietetään Yhdyshenkilöt saavat alkusyksystä asiasta postia. Kanttorit rippikoulua pitämässä ideoita vaihtopöydälle -päivä kanttoreille maanantaina 8.9. klo 9 15 Hvittorpin linnassa Kirkkonummella. Päivässä ovat mukana mm. hiippakuntamme rippikoulukonsultit Kati Pirttimaa, Mari Torri- Tuominen, Hanna Perkola-Musikka, Teija Tuukkanen ja Ilona Nyman sekä musiikkisihteeri Ulla Tuovinen KJM:sta. Ilmoittautuminen mennessä tuomiokapituliin Tarjolla ilmaisia ideoita ja ilmaista ruokaa! Tule! Jumalanpalveluselämän valtakunnalliset neuvottelupäivät Neuvottelupäiviä vietetään Mikkelissä Päivien otsakkeena on Kaavojen taakse. Pääpaino on tutustua uuden toimitustenkirjan sisältöihin ja rakenteisiin ja pohtia niitä. Neuvottelupäivät järjestävät KJM ja Mikkelin hiippakunta, lisätietoja projektisihteeri Helena Lindfors, helena. Kanttoreiden toiset valtakunnalliset neuvottelupäivät pidetään Kuopiossa Ilmoittautuminen alkaa syyskuussa Ilmoittautumismaksu asti 25 euroa, sen jälkeen 50 euroa, osallistumismaksu 50 euroa (laskutetaan tapahtuman jälkeen helmikuussa 2004). Ohjelmassa konsertteja, yhteistä keskustelua, työpajoja ja yhdessäoloa. Saat kirjeen päivistä elokuussa, tarkkaile postiasi! Lisätietoja: musiikkisihteeri Ulla Tuovinen, ulla.tuovinen@evl.fi Nimityksiä ja onnea! TT, DP, kirkkoherra ja hiippakuntamme jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikunnan puheenjohtaja Hannu Vapaavuori on nimitetty Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston professoriksi lukien. Onnea! TT, dosentti ja hiippakuntamme jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikunnan varajäsen Heikki Kotila on nimitetty Helsingin käytännöllisen teologian professoriksi lukien. Onnea! HELSINGIN RAAMATTUKOULU Koulumme palvelee seurakuntia antamalla raamatunopetusta. Kustannusyhtiömme tuottaa ja markkinoi raamattuluentojen äänitteitä. Tiedustele lisää toiminnastamme. Töölönkatu 7 A 3, HELSINKI Puh. (09) , Fax (09) helsingin.raamattukoulu@kolumbus.fi Suomen Kirkkomusiikkiliitto ry Valtakunnallinen kirkollinen kuoroväen palvelujärjestö. Nuotit ja lahjaesineet toimistosta Malminkartanosta. Os. Tollinpolku 1 C Helsinki Puh. (09) etunimi.sukunimi@skml.inet.fi 29

9 ajankohtaista... K IRKKOMUSIIKKI Koonnut Eero Annala Espoon hiippakunnan toiminnalliset haasteet täydennyskoulutuksen suunnitteleminen seurakuntien tarpeita vastaavaksi seurakuntatyöyhteisöjen tukeminen johtamiskoulutus maallikkojen, vapaaehtoistyöntekijöiden ja luottamushenkilöiden koulutus ja tukeminen. 28 Teologiasta käytäntöön Kirkkovuoden tavat kunniaan! Kirkkovuotta voi lähestyä kahdesta näkökulmasta, muistutti Janakkalan seurakunnan kirkkoherra, lääninrovasti Timo Komulainen jumalanpalveluselämän yhdyshenkilöiden tapaamisessa. Teologisesta näkökulmasta ei ole kysymys vain tiettyjen yksittäisten juhlien viettämisestä, vaan Kristuksen pelastushistoriallisesta muistamisesta. Käytännöllinen näkökulma taas ohjaa pohtimaan käytännöllisiä viettotapoja. Berliinin piispa Otto Dibelius kirjoitti 1920-luvun lopulla: Ainoastaan tavalla on voimaa sillä, mikä alinomaa palaa. Kerran saatu elämys, kerran koettu vaikutus ne jäävät miltei aina ilman pysyvää vaikutusta. Ne eivät muodosta mielialaa. Ja mieliala on uskonnon maailmassa tärkeä, ei tunteet. Sunnuntaisen kirkossakäynnin luja tottumus antaa vahvempaa tukea hurskaalle elämälle kuin iskevä saarna Se, joka arvelee, että hänen on joka vuosi asetettava ja koristettava joulupuunsa toisin kuin edellisellä kerralla, jottei vaikutus tylsyisi, on auttamaton narri! On tärkeää valmistautua juhlaan, jotta se tuntuisi Juhlalta. Toistuvat tapahtumat, perinteet ja tavat, opettavat, miten tärkeää kirkon työssä on valmistautua niin itse tapahtumaan kuin tulevaan juhlaan. Uuden kirkkokäsikirjan myötä meille on annettu toimiva rakenne, kirkkovuosi, jonka avulla on helppo rakentaa työtään Kristuksen kirkossa. Kirkkovuodesta nousevat tavat siis kunniaan! VIRTUAALIKATEDRAALI AVATTU Virtuaalikatedraali on Internet-verkossa toimiva tietopaketti, joka tuo Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston asiantuntijatiedon aikaisempaa laajempien piirien ulottuville. Se tekee tutuksi rikasta ja monipuolista kirkkomusiikkia ja sen historiaa sekä esittelee soittimista suurimman, urut. Virtuaalikatedraali palvelee paitsi kirkkomuusikoita ja kirkon työntekijöitä myös muita asiasta kiinnostuneita. Suomen historiallisia urkuja esittelevässä osiossa on mukana noin 130 ennen vuotta 1917 rakennettua historiallista soitinta. Kirkkourkujen lisäksi mukana on kamari- ja koulu-urkuja sekä museoissa sijaitsevia soittimia. Jokaisesta urusta on verkossa soittimen musiikillisia ja teknisiä ominaisuuksia kuvaileva esittelyteksti kuvineen. Soittimia on mahdollista hakea tietokannasta esim. rakennusvuoden, rakentajan, paikkakunnan, äänikertamäärän ja koneistotyypin mukaan. Palvelua täydentää terminologiaa selventävä urkusanasto. Virtuaalikatedraali-verkkopalvelu tulee jatkossa sisältämään osiot urkujen toimintaperiaatteista sekä kirkkovuoden musiikista. Urkuoppi tarjoaa kuvitettua tietoa siitä, kuinka ääni uruissa syntyy, sekä äänikertanäytteitä. Kirkkovuosi-osio kokoaa yhteen eri juhlapyhien viestiä välittävää runsasta ja monimuotoista laulu- ja soitinmusiikkia. Tekijät Virtuaalikatedraalin sisällöstä vastaavat professori Pentti Pelto (Suomen historialliset urut), urkuri Pekka Suikkanen (urkuoppi) ja lehtori Juhani Haapasalo (kirkkovuoden musiikki).teknisestä suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Timo Lehtonen. Hanketta koordinoi koulutussuunnittelija Liisa Lauerma Sibelius-Akatemiasta. Sivujen osoite on Virtuaalikatedraali on yksi Sibelius-Akatemian innovaatiokeskuksen uuden teknologian hyödyntämistä edistävistä hankkeista. Lisätietoja: Sibelius-Akatemia, kirkkomusiikin osasto, Liisa Lauerma p , liisa.lauerma@siba.fi. ESPOON HIIPPAKUNNAN perustaminen käynnisti tuomiokapitulissa, Kirkkohallituksessa ja tulevan Espoon hiippakunnan seurakunnissa laajan ja perusteellisen valmistelutyön. Aluksi valmistelussa painottuivat hallinnolliset kysymykset, mutta vähitellen on käyty käsiksi myös toiminnallisiin haasteisiin. Niitä on kolmella osaalueella. Toimintaympäristön haasteet Uuden hiippakunnan keskeisin haaste on urbaanien eteläsuomalaisten kohtaaminen. Osataanko kirkossa, seurakunnissa ja uudessa Espoon hiippakunnassa puhua kristillisestä uskosta sekä muista ihmisille olennaisista asioista tavalla, jota eteläsuomalainen ihminen ymmärtää? Olennaisimmat kirkon toimintaan ja ihmisten kohtaamiseen liittyvät ratkaisut tehdään aina paikallisissa seurakunnissa, mutta uuden hiippakunnan syntyminen voi tärkeällä tavalla tukea seurakuntien toimintaa ja kirkon yhteyksiä ympäröivään maailmaan. Hiippakunnallisen toiminnan näkökulmasta haasteet näyttäytyvät ainakin neljällä osa-alueella: 1. uuden hiippakunnan alueelle soveltuvien toimintaja työskentelymallien etsiminen 2. seurakunnallisen yhteistyön tukeminen 3. paikallisten ja alueellisten yhteistyöverkostojen luominen ja niiden tukeminen 4. yhteiskuntasuhteiden hoitaminen. Toiminnalliset haasteet Perinteisesti tuomiokapitulien toiminnalliset osastot ovat olleet lähinnä koulutusorganisaatiota, mutta vähitellen hiippakunnat ovat muotoutumassa entistä vahvemmin alueellisiksi työelämän kehittämiskeskuksiksi. Hiippakuntajako vahvistaa tätä kehitystä sekä Espoon että Helsingin hiippakunnan alueella ja parantaa tuomiokapitulien kykyä toimia läheisessä yhteydessä paikallisseurakuntien ja niiden työntekijöiden kanssa. Tarvittaessa kapitulin työntekijät voivat osallistua konkreettisiin seurakunnallisen työn ja työyhteisöjen kehittämishankkeisiin. Haasteita on kuitenkin runsaasti: kirkollisen työn ja työmuotojen kehittäminen kirkon virkaan opiskelevien tukeminen heidän ammatillisissa opinnoissaan kirkon virkaan tulevien työntekijöiden perehdyttäminen seurakuntien koulutussuunnittelun tukeminen ja Yhteistyön mahdollisuudet Tulevaisuudessa Espoon ja Helsingin hiippakunnissa kannattaa panostaa läheiseen yhteyteen hiippakuntien seurakuntien ja niiden työtekijöiden sekä luottamushenkilöiden kanssa. On selvää, että joudumme etsimään ja uudenlaisia yhteistyömuotoja kysymään monia periaatteellisia kysymyksiä. Olisiko järkevä toteuttaa joitakin koulutuksia yhdessä? Kannattaisiko toiminnallisten virkojen tehtäväalueita pohtia yhteistyössä Helsingin hiippakunnan kanssa? Olisiko hyödyllistä harjoittaa yhteistyötä hiippakunnallisen toiminnan strategisessa suunnittelussa? Espoon hiippakunnan tuomiokapitulille keskeisimmät yhteistyökumppanit ovat luonnollisesti hiippakunnan seurakunnat, mutta on tärkeitä yhteistyötahoja ovat myös Helsingin hiippakunta sekä pääkaupunkiseudun suuret seurakuntayhtymät. Mielenkiintoisen haasteen muodostaa myös yhteistyö erilaisten kirkollisten järjestöjen kanssa. Hiippakunnilla on perinteisesti ollut kiinteätä yhteistyötä Suomen Lähetysseuran (hiippakunnan lähetyssihteeri) ja Kirkkopalvelujen (hiippakunnallinen opintosihteeri) kanssa, mutta näiden ohella yhteistyömahdollisuuksia tarjoavat uuden hiippakunnan alueella toimivat järjestöt ja oppilaitokset (mm. KRS, Suomen Raamattuopisto, Seurakuntaopisto sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun Järvenpään ja Kauniaisten yksiköt). Suunnittelu ja valmistelut Espoon hiippakunnan synnyttämistä valmistellaan Kirkkohallituksen muodostamassa työryhmässä. Siinä on edustajia tulevasta Espoon hiippakunnasta, kirkkohallituksesta sekä Helsingin hiippakunnasta. Työryhmä on perustanut mm. alaryhmän pohtimaan toiminnallisia kysymyksiä. Työryhmän ohella valmistelutoimenpiteitä tehdään myös Helsingin tuomiokapitulissa. Valmistelutyössä on kuitenkin muistettava, että uuden hiippakunnan on annettava luoda itse omat toimintamallinsa. Tässä vaiheessa luodaan välttämättömät puitteet toiminnan käynnistämiselle, mutta uusi hiippakunta tulee itse etsimään oman profiilinsa ja toimintatapansa. Pääsihteeri Kari Kopperi Lyhennelmä alustuksesta hiippakuntakokouksessa

10 OPITAAN TEKEMÄLLÄ RKS koulutuksen kannustavia kokemuksia 10 Koulutamme 2003 Seminaarit ja neuvottelupäivät Lasten ja nuorten arvokasvatus symposium: Mistä arvot? Tavoitteena on löytää keinoja lasten ja nuorten arvokasvatuksen kehittämiseen. Mihin ajan henki meitä vie mistä arvot lapselle ja nuorelle miten kasvattajina tuemme lasten ja nuorten hyvien arvojen kehittymistä? Ajankohta: Hinta: 100 euroa Lyhyet koulutukset Ratkaisu- ja voimavarasuuntautunut auttamismenetelmä Uuden auttamismenetelmän oppiminen vaihe vaiheelta. Oivallinen työkalupakki kriisien kohtaamisessa ja auttamistyössä. Kouluttajana rovasti Liisa Tuominen. Ajankohta: , ja Hinta: 370 euroa Minä, sinä, me erilaisuus voimavaraksi Koulutuksen tarkoituksena on vahvistaa voimavaroja ja tuoda uusia työvälineitä erilaisten oppilaiden kohtaamiseen ja ohjaamiseen ryhmässä. Koulutus on tarkoitettu lasten ja nuorten ryhmien opettajille ja ohjaajille. Se soveltuu erityisesti myös rippikouluryhmien opettajille ja kehittäjille. Kouluttajina Tuula Kiander ja Katrina Nepponen Ajankohta: , , ja Hinta: 400 euroa Kristillinen symboliikka Tutustuminen kristillisen symboliikan alkuperään ja perinteeseen. Kouluttajana mm. Tuula Majurinen. Ajankohta: Hinta: 100 euroa Löydä omat voimavarasi Tiedosta ja vahvista omia selviytymisvoimavarojasi. Kouluttajana Katrina Nepponen. Ajankohta: Hinta: 150 euroa SODIAK Työelämän kehittämispalvelut -yhteistyössä ovat mukana Diak DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU Järvenpään yksikkö Järvenpääntie 640, Järvenpää Kertovat nuket Kurssilla valmistetaan lyijyjalkanukkeja elävöittämään Raamatun kerrontaa ja kansainvälisiä tarinoita. Ajankohta: Hinta: 109 euroa ja materiaalikulut 109 euroa Kuvataideleiri Tuusulanjärven maisemissa opetusta öljyvärimaalauksessa ja akvarellitekniikassa. Ajankohta Hinta 135 euroa Kotimusiikkiviikko Ainutlaatuinen musiikkileiri Tuusulanjärven kulttuurimaisemassa ja Suomen kesässä! Ajankohta: Hintatiedustelut koulutussihteereiltä. Kankaanmaalauskurssi Perustiedot ja taidot tekstiilivärin käytöstä: kankaanmaalauksen erilaiset tekniikat ja mahdollisuudet. Kouluttajana taiteilija Taina Jansson Ajankohta Hinta: 150 euroa ja materiaalikustannukset 47 euroa Martta-nukke kurssi Valmistetaan paperimassasta perinteisen Martta-nuken kangasvartaloisia ja sahanpurutäytteisiä jäljennöksiä. Kouluttajana nukketohtori ja taiteilija Benita Suomi. Lisätietoa: Ajankohta: ja Hinta: 150 euroa ja materiaalikustannukset euroa Lisätiedot ja ilmoittautuminen: Koulutukseen voi ilmoittautua sähköpostitse Lisätietoja koulutuksista saa koulutussihteereiltä, puhelin (09) tai Majoitus- ja ruokailukustannukset laskutamme erikseen Seurakuntaopisto Järvenpääntie Järvenpää Rippikoulun uudistusprosessi polkaisi liikkeelle valtavan koulutushankkeen. Helsingin hiippakunnassa rippikoulukonsultit rakensivat koulutuksen RKS periaatteiden näköiseksi: ryhmän koko 25, puolen vuoden prosessi, kolmen ohjaajan tiimi. Koulutukseen kutsuttiin jokaisesta seurakunnasta rippikoulua toteuttava työntekijätiimi. Perusajatuksena on tarjota kapitulin määräyksellä aikaa niihin rippikouluvalmisteluihin, jotka on joka tapauksessa tehtävä ja joihin yleensä ei varata riittävästi aikaa. Opitaan siis työtä tekemällä ei erikoista teoriaa pänttäämällä. Tällaisten tiimien rakentaminen on ollut paikallisseurakunnissa yllättävän vaikeaa. Nyt koulutuksen sisällä on sovellusvaihtoehtoja myös hajatiimeille ja yksinäisille taistelijoille. Edelleen tehtävät palvelevat paikallisseurakunnan rippikoulutyön kokonaissuunnittelua. Ensinnäkin oli mielenkiintoista seurata opettajakolmikon työskentelyä. Kolmen tiimi näytti toimivan hyvin. Opin jotakin uutta yhteistyöstä, jolla työskentely voidaan rippikoulussa toteuttaa. Näin ja koin tiimityön voiman opetustyössä oppijan kannalta. Muutenkin pidin kovasti siitä, että vetäjät toteuttivat intensiivijakson uuden rippikoulusuunnitelman mukaisesti. (Kurssilainen 2003) Pastori Marko Autio, Espoon srkt, puh , Pastori Seppo Holm, Tapiolan srk, puh , Pastori Juha Hytönen, Korson srk, puh Pastori Jarmo Kokkonen, Käpylän srk, puh , Pastori Jari Leinonen, Taivallahden srk ma klo puh , Pastori Reijo Liimatainen, Hakunilan srk puh , Nuorisotyönohjaaja Jari Niemi, Järvenpään srk, puh Sosio-konstruktivismi Vaikka teoriaa ei erikseen päntätä, uuden suunnitelman taustalla on erittäin vahva teologinen, didaktinen ja menetelmällinen kokonaisuus. Sosio-konstruktivistinen oppimiskäsitys korostaa jokaisen yksilön henkilökohtaista oppimisen halua, jota vahvistaa kollegoiden yhteinen työ ja tavoitteet. Uusi oppimiskokemus rakentuu olemassa olevan kokemuksen, tiedon ja asenteen päälle. Jokainen lähtee etenemään omasta pisteestään. Mielestäni olemme kohdanneet rakentavasti kaikkiin uudistuksiin liittyvän muutosvastarinnan, kun olemme voineet arvostaa kaikkea sitä kokemusta, jota on jo olemassa. Kehityshaasteita voidaan asettaa myös niihin kohtiin, jotka jo toimivat hyvin. Havahduin myös siihen, että kun ohjelma on hyvin suunniteltu, ero vapaa-ajan ja työskentelyn välillä hälvenee. Omassa rippikoulussani haluaisin päästä eroon vapaa-ajasta ja oppitunnista ja korostaa kokonaisuutta, jossa välillä työskennellään perinteisellä tyylillä ja välillä vapaammin. Tiimioppiminen on innostavaa Kirkon työntekijäkulttuuri on poikkeuksellisen yksilökeskeistä. Yhteisten oppimistuokioiden rakentaminen voi tuntua jopa pelottavalta. Pelätään yhtä muottia, johon kaikkien pitäisi mahtua. Epäilen, että monien mielikuvissa rippikouluohjaajan ihanne on muodostunut monilahjakkaiden nuorisotyön ohjaajien tai nuorisopappien näköiseksi. Moniammatillinen tiimi ei kuitenkaan tue nuorten monipuolista oppimista, jos se pohjautuu pelkästään nuorisokulttuurin osaamisen varaan. Tarvitsemme rippikouluihimme laajempaa osaamista ja monipuolisempia työntekijäjoukkoja. Uutta rippikoulukulttuuria muokkaavat erityisesti ne ikääntyneet ja nuorisokulttuurista vieraantuneet papit kanttorit ja diakonit, jotka ovat jo tuudittautuneet ajatukseen, etteivät he (enää?) rippikoulussa pärjää. Olin hurmoksissa, kuin rippikoululainen riparilta tullessaan, koulutuksesta palattuani. Aika on tehnyt jo tehtävänsä; hurmos on haihtunut, mutta hyvä mieli on tallella. Opin sen, että rippikoulun voi toteuttaa hyvin yksinkertaisesti ja silti lopputulos on muuta kuin yksinkertainen. Minulle valkeni, että rippikoulussa tulee opettaa uskontunnustus. Sen sisään mahtuu kaikki muu, jos ja kun niin halutaan. Sain suurta tyydytystä tämän asian avautumisesta. HELSINGIN HIIPPAKUNNAN RIPPIKOULUKONSULTIT 2003 Kanttori Ilona Nyman, Kirkkonummen suom. srk puh Nuorisotyönjohtaja Jari Oksanen, Porvoon suom. srk, puh. (019) , Pastori Terhi Paananen, Malmin srk puh Kanttori Hanna Perkola-Musikka, Hämeenkylän srk, puh Kanttori Kati Pirttimaa, Kallion srk puh Pastori Tuula Pohjalainen-Vinko, Olarin srk, puh Pastori, TT Hannele Repo, Helsingin yliopisto puh , Nuorisotyönohjaaja Iris Sotamaa, Mellunkylän srk, puh Pastori Hannu Suni, Kirkkonummen srk puh , Kanttori Mari Torri-Tuominen, Hakunilan srk, puh , (k) Pastori Hans Tuominen, Vantaan srkt puh , (k) Kanttori Teija Tuukkanen, Vuosaaren srk puh ,

11 Virtaa välillemme Kirkon perheasian yksikössä on valmisteilla hanke, joka on suunnattu erityisesti nuorille aikuisille. Virtaa välillemme -projekti tulee tarjoamaan testatun toimintamallin ja materiaalia, jonka avulla seurakunnat voivat tavoittaa muutosprosessien keskellä eläviä nuoria aikuisia. Hanke voi palvella erityisesti seurakuntien perhetyötä. Kannattaa olla kuulolla. Lisätietoja voi kysellä perhekasvatussihteeri Arja Kinnulalta ja projektityöntekijä Kari Lankiselta Kirkon perheasiaintoimistosta, puh. (09) K APITULIN VÄ KEÄ 26 Jaakko Löytyn ensilevy julkaistu uudelleen Tampereen hiippakunta julkaisi Jaakko Löytyn juhlavuoden kunniaksi uudelleen cd-muodossa hänen ensimmäisen vuodelta 1974 olevan levynsä Asioita joista vaietaan. Levystä otettiin numeroitu kappaleen juhlapainos. Äänitteen tuotto päätyy Tampereen hiippakuntaan perustettuun taiteilijan nimeä kantavaan rahastoon. Rahaston tarkoituksena on tukea kirkon piirissä toimivia nuoria taiteilijoita. Levyjä on saatavissa Tampereen tuomiokapitulista kappalehintaan 25 e + posti- ja käsittelykulut. Tilaukset pirjo. hoffren@evl.fi Raamattuvisaan ilmoittaudutaan nyt Perinteisen koululaisten Raamattuvisaan voi ilmoittautua mennessä. Raamattuvisa on raamattuaiheinen tietokilpailu luokkalaisille. Mukaan odotetaan tänä vuonna noin koululaista. Raamattuvisan voittajajoukkue pääsee palkintomatkalle Kreikkaan. Lisätietoja osoitteessa raamattuvisa/ Rippikoulukoulutus käynnissä Helsingin hiippakunnan mittava Rippikoulusuunnitelma 2001:een liittyvä koulutus on käynnissä nyt toista vuotta. Neljän vuoden aikana noin 800 työntekijää osallistuu puoli vuotta kestävään prosessiin. Ensi vuonna koulutus toteutetaan yhdessä Helsingin ja Espoon hiippakuntien kanssa. Koulutuksen ovat ideoineet ja sen toteuttavat hiippakuntamme rippikoulukonsultit. He muodostavat 18 hengen rippikoulutyön hyvin perehtyneen kouluttajatiimin. Joillekin työntekijöille osallistuminen koulutuksen ensimmäiseen jaksoon on voinut olla jopa hämmentävä kokemus. Kurssi ei ole ehkä ollut aivan sitä, mitä etukäteen odotti. Mistä RKS koulutuksessa varsinaisesti on kysymys, siihen vastaa Hakunilan vs. kirkkoherra ja hiippakunnan kasvatusasiaintoimikunnan puheenjohtaja Reijo Liimatainen. Hän on itse myös yksi kouluttajista. Välitekstit on lainattu tämän vuoden ensimmäisestä kurssipalautteesta. Hiippakunnan opintosihteeri, pastori Tarja Jalli työskentelee sekä hiippakunnan että Kirkkopalveluiden työntekijänä. Kahden eri työnantajan samanaikainen palveleminen ei ole Tarjalle ongelma. Hän on ehtinyt kerätä työkokemusta hyvin erilaisista tehtävistä. Elämä on kuljettanut myös yllättävien ja kipeiden kokemusten kautta. Olen kurvannut kirkkoon kunnallisen nuorisotyön kautta. Nuorisotyönopintojen ja siitä saadun paperisen pätevyyteni lisäksi kokemusta nuorisotyöstä olen saanut työskentelemällä erityisongelmaisten lasten ja nuorten lastenkodissa, käynnistämällä Espoon kaupungin erityisnuorisotyön sektoria sekä toimimalla peruskoulukuraattorina Espoon eri kouluissa. Takin tyhjennyttä näihin urakoihin pääsin täyttämään sitä teologialla. Vaikka varsinaista ammatillista porkkanaa ei teologiaa opiskellessani minulla ollutkaan, johti se lopulta pappeuteen. Lähdin merimiespapiksi Belgiaan. Minkälaista työsi oli Belgiassa? Vastuullani olivat suomalaiset merimiehet ja naiset Etelä-Hollannin ja Pohjois-Ranskan satamien väliseltä alueelta, Euroopassa ajavat rekkamiehet ja suomalaiset siirtokunnat Belgiassa ja Luxemburgissa. Tehtäviini kuului mm. kirkon jätehuolto, logistiikka ja autojen hoito ja huolto, Brysselin Pappilan rakentamisurakka, suntion ja talonmiehen työt, paikalliset ekumeeniset ja yhteiskunnalliset suhteet sekä tietysti kaiken kirjava papillinen seurakuntatyö. Mitkä tehtävät hallitsevat työpäivääsi tällä hetkellä? Nyt ennen kaikkea kevään Kirkkopäivät. Sen ohessa vastuullani on hiippakunnan luottamushenkilöiden, Tarja Jalli Elämää ei voi hallita loppuun asti kirkonpalveluskunnan ja aikuistyöntekijöiden koulutus. Kirkkopalvelujen ja Helsingin hiippakunnan yhteistyösopimuksen mukaan opintosihteerin tehtävänä on suunnitella ja organisoida koulutusta seurakuntien emännille, kirkonpalvelijoille ja siivoojille, aikuiskasvatusta tekeville viranhaltijoille, luottamushenkilöille, seurakunnan vapaaehtoisille sekä talouden ja hallinnon parissa työskenteleville henkilöille. Millaisista asioista saat itse voimaa työssäsi ja elämässäsi? Elämän paradoksaalisuudesta. Kun perheemme kuopus kuoli vuosi sitten jouluna sairastettuaan koko puolivuotisen elämänsä ajan rajua syöpää, minä tulin viskatuksi maailmaan, jossa oli opeteltava elämään synkän pimeyden ja syvän surun kanssa. Oli opittava sietämään ihmisenä olemisen täydellistä avuttomuutta ja pienuutta. Inhimillinen tieto ja taito, tieteelliset ja tekniset tulokset, taloudellinen tehokkuus eivät tuottaneet minkäänlaista toivoa tai turvallisuudentunnetta. Oli luovuttava illuusiosta, että maailmaa voi hallita ja tulevaisuuttaan ohjailla omalla tahdollaan ja taidollaan. Näkyvä menetti merkityksen, ja tilalle tuli näkymätön, sillä eläähän osa perheestämme jo konkreettisesti siinä todellisuudessa. Pimeyteen ja suruun sopeutuminen on ollut rankkaa, mutta silmänräpäyksen mittaiset välähdykset armosta ovat kirkkaampia kuin koskaan ennen. Jaksaakseni hetkestä toiseen en voi muuta kuin uskoa siihen paradoksiin, että lyhytkin elämä on kokonainen ja eheä, pieni ja mitättömältä tuntuva arvokasta ja tärkeää. Minulla ei ole kerta kaikkiaan muuta mahdollisuutta kuin heittäytyä Jumalan armon varaan ja toivoa, että kuolema onkin elämää. 11

12 12 T APAHTUU HELSINGIN HIIPPAKUNNASSA Espoon piispanvaalin ehdokasasettelu käynnistyy Helsingin tuomiokapituli on istunnossaan määrännyt päivät Espoon hiippakunnan piispanvaalin ehdokasasettelua varten. Tämän lehden liitteenä on kapitulin kiertokirje, josta käyvät ilmi päivämäärät sekä tarkemmat ohjeet valitsijayhdistyksien perustamista varten. Osoitetietokanta Tuomiokapituliin on saatu uusi sähköinen osoitetietokanta, joka toimii myös Hiippakuntauutiset-lehden postituslistana. Osoitetietoja aletaan syöttää tietokantaan toukokuussa. Tietokanta ei ole yhteydessä väestötietojärjestelmään, joten sen ajan tasalla pysyminen riippuu täysin meille ilmoitettavista muutoksista. Lähetämme touko-kesäkuussa seurakuntiin lomakkeen, johon pyydämme täydentämään kaikkien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden osoitetiedot (nimi, virkanimike, kotiosoite, puhelinnumerot sekä sähköpostiosoite). Osoite- ym. muutokset: vahtimestari Eeva Partio, eeva.partio@ evl.fi, faksi (09) , puhelin (09) Y HTEISET Väkivaltaa ehkäisemään Väkivallasta sovintoon -työryhmän ja Sopuavain-projektin järjestävät väkivaltaa ehkäisevän työn asiantuntijaseminaariin, joka pidetään torstaina 22. toukokuuta 2003 klo Kalliolan kansalaisopiston tiloissa (Sturenkatu 11, Helsinki). Sopuavain-hanke on neljän yhteistyötahon Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL), Nuorten Keskus (NK), Suomen Ev.-lut. Seurakuntien Lapsityön Keskus (SLK) sekä Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus (PTK) välinen yhteistyöhanke joka toteutetaan vuosien aikana. Sopuavain etsii ja kehittää käytännön malleja lasten ja nuorten tekemän ja kokeman väkivallan vähentämiseksi ja seurausten lievittämiseksi. Kirkkohallituksen asettama Väkivallasta sovintoon -työryhmä puolestaan suunnittelee ja koordinoi Kirkkojen Maailmanneuvoston väkivallan vastaisen vuosikymmenen toteutumista Suomessa. Seminaarissa perehdytään väkivaltaa ehkäisevän työn ajankohtaisiin kysymyksiin sekä tutustutaan menetelmiin, joista on saatu hyviä kokemuksia. Tilaisuus on tarkoitettu työntekijöille, joiden tehtäviin kuuluu väkivallan ehkäiseminen, sekä muille asiasta kiinnostuneille. Seminaari kokoustarjoiluineen on osallistujille maksuton. Mukana ohjelmassa mm. piispa Juha Pihkala, Hannu Kareinen Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry, johtaja Martti Esko Kirkkohallituksen perhe- asiain toimistosta, tutkija Anu Mustonen Jyväskylän yliopistosta, kansanedustaja Tuija Brax ja ylikonstaapeli Timo Heikkonen Malmin poliisista. Ilmoittautumiset pyydämme viimeistään sähköpostilla osoitteeseen markus. talvio@nuortenkeskus.fi tai puh. (09) Lisätietoja: projektipäällikkö Markus Talvio puh tai pauliina. arola@helsinki.fi puh Ks. myös Miten avioliittosi voi? Aviopariviikonloppu Iitin Kesäharjussa on mahdollisuus Sinulle ja puolisollesi rikastua yhteisestä ajasta ja jakamisesta kahden kesken, toisen parin kanssa ja suurryhmässä. Tavoitteena on tukea suhteen myönteisiä tekijöitä ja löytää välineitä vuorovaikutuksen rikastuttamiseen. Ohjaajina ovat Senja ja Mikko Tervonen. Mukaan mahtuu kahdeksan ensimmäistä paria. Aviopariviikonloppu maksaa 52 e/pari. Se edellyttää irrottautumista perheestä ja työstä sekä kokoaikaista läsnäoloa. Ilmoittautumiset puh. (09) ajankohtaista... K ASVATUS Lapsi- ja perhetyön palaveri kapitulissa Koonnut ja Leena Heinonen Hiippakunnan seurakuntien lapsityönohjaajat, pyhäkoulusihteerit ja perhetyöstä vastaavat teologit kutsutaan neuvotteluun tuomiokapituliin (Bulevardi 16 B, Hki 12) perjantaina klo Neuvottelukokouksen tarkempi ohjelma ilmestyvässä Hiippakuntauutisissa. Ilmoittautumiset puh. (09) , birgitta.pajunen@evl.fi Hiippakunnan oma kerhonohjaajapäivä Helsingin hiippakunnan varhaisnuorten kerhonohjaajille tarkoitettu oma päivä järjestetään lauantaina Herttoniemen seurakunnan alueella. Päivän vetäjänä toimii Hannele Nuojua. Kerhonohjaajapäivä sisältää koulutusta, tapaamismahdollisuuksia ja päättyy messuun. Hinta on n. 10 euroa ruokailuineen. Tiedustelut Hannele Nuojua, puh Ilmottautumiset (mieluiten sähköpostilla) jukka.jylha@ptk.fi tai Lisätietoja ilmestyvässä Hiippakuntauutisissa. Päivän järjestää PTK:n U-H:n piiri ry., SLS ja Helsingin hpk. Rippikoulutyöstä vastaavien neuvottelu Seurakuntien rippikoulutyöstä vastaavat työntekijät tekevät torstaina retken Turkuun. Neuvottelupäivän aiheena on Onnistunut rippikoulu. Ohjelmassa vierailu Turun tuomiokirkossa sekä turkulaisten kollegoitten tapaaminen ja yhteisten onnistumiskokemusten vaihtoa. Matka tapahtuu tilausajobussilla. Lähtö Rautatientorilta klo 8.30 ja paluu illalla n. klo Matkan hinta ruokailuineen on 50 euroa. Tarkempi ohjelma lähetetään syksyn aikana työalavastaaville. Ilmoittautua voi jo nyt birgitta.pajunen@evl.fi, puh. (09) Laajapohjainen kasvatuksen painopisteseminaari Espoon ja Helsingin hiippakunnat järjestävät yhdessä Koti kasvunpaikka -teemaan liittyvän painopisteseminaarin ensi vuonna Vaikka tapahtumaan on aikaa, huomioikaa se jo nyt suunnitellessanne ensi vuoden budjetteja. Seminaarin hinta tulee olemaan n. 80 euroa ja odotamme paikalle useampaa sataa hiippakuntamme lapsi-, perhe- ja nuorisotyöntekijää. Sepon johdolla Karpiovaellukselle Vantaankosken srk:n pitkäaikainen varhaisnuorisotyöntekijä Seppo Lehtinen on jäämässä eläkkeelle. Sepon ammattitaitoa voi vielä ihailla ensi syksynä järjestettävällä perinteisellä Karpiovaellukselle Vaellus järjestetään Sepon johdolla Sipoon metsissä. Karpiovaellus sopii erityisesti seurakuntien kerhonohjaajille, mutta hyviä kokemuksia on myös jatkoriparilaisten ja isoskurssilaisten mukaan kutsumisesta. Mikään ei estä myös työntekijäporukoita osallistumasta. Karpiovaelluksessa on osallistujien mielestä ollut parasta metsässä rämpiminen, eksyminen ja sitten taas kartalle pääseminen. Lisätietoja Seppo Lehtinen, puh AVOINNA ARK LA

13 24 ajankohtaista... D IAKONIA- JA YHTEISKUNTATYÖ Koonnut Kirsti Poutiainen Opintomatka Unkariin Kuopion, Mikkelin ja Helsingin hiippakuntien diakoniatyöntekijöiden opintomatka Unkariin toteutetaan lähes viikon mittaisena matkana Koska matka on kolmen hiippakunnan yhteinen, on osanottajamääräksi kaavailtu kymmenen työntekijää / hiippakunta. Matkan tarkoituksena on tutustua Unkarin luterilaisen kirkon toimintaan erityisesti diakoniatyön näkökulmasta. Samalla hoidetaan jo olemassa olevia ystävyysseurakuntasuhteita tai mahdollisesti luodaan ystävyyssuhde jonkin seurakunnan kanssa. Mikäli seurakunnallasi ei ole ystävyysseurakuntaa Unkarissa, järjestyy paikalliseen elämään ja diakoniatyöhön tutustuminen joka tapauksessa. Tulossa syksyllä * Mikä ympäristödiplomi? -ympäristötyön neuvottelupäivä Helsingissä. Lisätietoja: Helsingin seurakuntayhtymä / Kirsi Palviainen, puh. (09) , kirsi.palviainen@evl.fi; tuomiokapituli / Kirsti Poutiainen, puh. (09) , kirsti.poutiainen@evl.fi * Toivon torstai kansainvälisen diakonian päivä Karkkilassa Ordinaatiokoulutus käynnissä Tulevana helatorstaina on hiippakunnassa jälleen pappisvihkimys. Ordinaatiokoulutus alkoi 9.4. yhteisellä aamumessulla sekä vihittävien ja kapitulin työntekijöiden tapaamisella. Keväällä 2003 koulutukseen osallistuvat Ville-Veikko Aalo, Ben Ahlroos, Hannu Bogdanoff, Timo-Matti Haapiainen, Samuli Koivuranta, Anita Kyönsaari, Hanne Maaria Larikka, Sini Mäkelä, Marika Palm, Elina Perttilä, Riitta- Leena Sihvola, Hanna Tervanotko, Elina Vesterinen, Tuija Wilman ja Tommi Vuorinen. Teologian uudet virtaukset Suomen teologisen kirjallisuusseuran symposium järjestetään Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa, (Fabianinkatu 33, 4. krs.) Aiheita ovat mm. sosiologinen ja antropologinen lähestymistapa eksegetiikassa (dos. Risto Uro), eksegeettinen naistutkimus (TT Talvikki Mattila), kirjallisuustiede ja raamatuntutkimus (TT Petri Merenlahti), neurotieteet, kognitiotieteet ja uskonto (KM, TM Eevastiina Parikka), psykohistoria, esimerkkinä Kiinan lähetit (TM Pekka Lund), spiritualiteetti uskontokasvatuksessa (prof. Kirsi Tirri), ruumiillisuuden teologia (dos. Elina Vuola), radikaali puhdasoppisuus (dos. Timo Koistinen), postliberalismi (dos. Sammeli Juntunen), ortodoksisen teologian uudet suunnat (prof. Grant White) ja uskontojen kohtaaminen (prof. Reijo Heinonen). Symposiumiin on vapaa pääsy. KRISTILLISTÄ ESINEISTÖÄ KAIKILTA MANTEREILTA 13 Alustava ohjelma Ma Lähtö illalla Helsingistä Ti Unkarin kirkon työhön/diakoniatyöhön tutustuminen ja kiertoajelu Budapestissä Ke Diakonissalaitoksen ja vanhainkodin toimintaan tutustuminen Budapestin ulkopuolella, Budapestin lähiympäristöön tutustuminen To Ystävyysseurakuntiin vierailu / paikalliseen diakoniatyöhön ja unkarilaiseen elämään tutustuminen, yöpyminen kodeissa Pe Ystävyysseurakuntavierailu jatkuu La Aikaa ostoksille aamupäivällä, matkan kokemusten jakamista iltapäivällä, lähtöjuhla illalla Su Jumalanpalvelukseen osallistuminen ja paluu Helsinkiin Hinta: Matkan kokonaishinta on 850 euroa. Hintaan sisältyvät lennot Helsinki Budabest Helsinki, hotellimajoitus, matkat ja oppaan palvelut Unkarissa sekä päivittäin yksi ateria. Ilmoittautuminen: Kymmenen osallistujaa / hiippakunta ilmoittautumisjärjestyksessä. Alustava ilmoittautuminen toukokuun loppuun mennessä Kuopion tuomiokapituliin vahtimestari (017) , osmo.karppinen@evl.fi. Sitova ilmoittautuminen lokakuun loppuun mennessä. Matkanjohtajat: Hiippakuntasihteerit Sakari Häkkinen ja Sirpa Juola Kuopiosta * Yhteisvastuukeräyksen neuvottelupäivät Tarkemmat tiedot Hiippakuntauutisetlehdessä nro 3/03 Parhaat Klassiset saat Fugasta fuga Oy Kaisaniemenkatu 7, Helsinki (Kaisaniemen metroaseman kohdalla) puh , fax fuga@fuga.fi webshop: LAHJAT äidille, päivänsankarille, rippilapselle, ylioppilaalle, kihlaparille, hääparille TRIMEERI OY Eerikinkatu 12, Helsinki Puh.(09) , faksi (09) m.berchtold@trimeeri.inet.fi

14 Kirkkopäiväuutiset 4 14 Maija ja Jukka-Pekka Ojalan kodin alakerrassa on kaunis pieni kappeli. Maijan mukaan kappelin rakentaminen on ollut Jukka-Pekan todellinen pro gradu -työ. Palvelua toivossa ja rauhassa KEVÄTAURINGON LOISTAESSA vierailen Karjalohjan Kuusialla sijaitsevassa Maija ja Jukka-Pekka Ojalan kehitysvammaisten perhekodissa. Toisen pääsiäispäivän perinteinen tapaaminen on koonnut Ojaloiden ystäviä eri puolilta yhteen. Toivon ja Rauhan Majaksi kutsuttu perhekoti paljastaa vierailleen monet kasvonsa. Koti on samanaikaisesti suurperhe, kehitysvammaisten hoitopaikka, vanhan talon kunnostusprojekti ja kansainvälisen ystäväverkoston solmukohta. Yhdistävänä tekijänä on kaikkea toimintaa leimaava, tasavertaisen kunnioituksen periaate ja avara ekumeeninen ilmapiiri. Helsingin Mustasaaresta Karjalohjalle Moni pääkaupunkiseurakuntien toiminnassa 70- ja 80- luvulla mukana ollut muistaa Ojalan pariskunnan hyvin. He vastasivat tuolloin Helsingin seurakuntien Mustasaaren vapaa-ajankeskuksen toiminnasta. Ojaloiden aikana Mustasaaresta kehittyi tärkeä ekumeenisen kohtaamisen paikka. Yksinkertaisessa Rauhankappelissa laulettiin jo 70-luvulla Taizé-hymnejä, ja paikka tuli tutuksi myös monille kirkkojen kansainvälisille nuorisovieraille. Mustasaaresta Ojaloiden tie johti Karjalohjalle. Mittavien korjaustöiden tuloksena syntyi vanhasta kiinteistöstä Toivon ja Rauhan perhekoti, jossa on heti sisään astuttaessa aistittavissa Mustasaaresta tuttu, lämmin palvelun henki. Kodissa asuu Ojaloiden lisäksi kuusi kehitysvammaista aikuista. Heidän kotikuntiensa kanssa on tehty toimeksiantosopimus, jonka pohjalta kunnat osallistuvat hoitokustannuksiin. Toivon ja Rauhan Maja on kuitenkin ensisijaisesti koti. Siksi jokainen osallistuu myös yhteisen kodin rakentamiseen. Talouden ja koko toimintamme kannalta on olennaisen tärkeää se, että perheemme jäsenet saavat itse tehdä työtä kodin eteen ja tuntea sen omakseen, kertoo Maija Ojala. Yhdessä Ojaloiden omien poikien kanssa perheen jäsenet ovatkin kunnostaneet vanhaa taloa ja kehittäneet sen toimintaa. Pistäydy Kirkkopäiväteltalla Kirkkopäiväteltta on pistäytymispaikka, jossa keskustellaan ja vaihdetaan mutkattomasti mielipiteitä Kirkkopäivien teemoista ja ohjelmasta pitkin päivää. Teltta ja kahvila on avoinna pe la klo Aamuisin klo 9 Raamatun puhetta kaupungista ja kaupunkilaisille tulkitsevat mm. kirjailija Ranya ElRamly, Ph.D. Karmela Bélinki ja professori Raija Sollamo. Iltaisin Kirkkopäiväteltta täyttyy musiikista. Lavalle nousevat mm. Jukka Perko yhtyeineen, Jaakko Löytty ja Pepe Ahlqvist. Päivisin puheenvuoroja kuullaan mm. uskosta ja epäuskosta, pyhästä ja pahasta, elämästä ja kuolemasta kaupunkilaisuutta unohtamatta. Taiteen, nuorisokulttuurin, urheilun ja monikulttuurisuuden näkökulmasta näkyvää ja näkymätöntä todellisuutta jakamassa ovat mm. näyttelijät Hannu-Pekka Björkman ja Laura Malmivaara, tutkija Tommi Hoikkala, päätoimittaja Katja Ståhl, Hiihtoliiton toimitusjohtaja Jari Piirainen, Pori Jazzin toimitusjohtaja Alpo Suhonen ja lehtori Muhammed Matooq ja YK:n ympäristöohjelman asiantuntija Pekka Haavisto. Vanhempia ja kasvattajia kutsutaan paneelikeskusteluun, jossa etsitään yhteistä näkyä lasten ja nuorten kasvulle kaupungissa. Keskustelua juontaa toimittaja Anne Flinkkilä. Mukana ovat mm. ylilääkäri Merja-Maaria Turunen, kansanedustaja Eva Biaudet sekä helsinkiläisiä vanhempia ja kasvattajia. Kehykäräjillä kuullaan etnomusiikkia ja kansankarnevaalimenoa, mutta myös vakavaa keskustelua Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksista. Kehykäräjät noudattelee ruandalaisen kylätuomioistuimen, Gacacan käytäntöä. Mukana ministeri Paula Lehtomäki, piispa Voitto Huotari, teol.tri Tapio Leskinen, Malawin piispa Bvumbwe, Ruandan protestanttisten kirkkojen neuvoston pj. Richard Murigande. JÄRJESTÄJÄT: KIRKKOPALVELUT JA HELSINGIN SEURAKUNTAYHTYMÄ SEKÄ NUORTEN KESKUS, SUOMEN EV.-LUT. SEURAKUNTIEN LAPSITYÖN KESKUS, SUOMEN POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS PTK RY., SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO, KIRKKOHALLITUS JA HELSINGIN HIIPPAKUNTA. Harri Hinkka Rautatientori mukana...osmo Vänskä, Sinfonia Lahti, Kati Outinen, Lasse Pöysti, Pekka Milonoff, Bo Carpelan, Claes Andersson, Esa Kero, Rosa Liksom, Sirkku Peltola, Lasse Heikkilä, DISCO, I Dees, Ville Leinonen & Valumo, Jari Sillanpää, Ville Pusa, Hausmylly, Saija Varjus Kansallisoopperan balettikoulun tanssijat, Sorin Sirkus, Kumiankka, Reijo Kontio, Ranya ElRamly, Karmela Bélinki, Raija Sollamo, Jukka Perko, Jaakko Löytty, Pepe Ahlqvist, Laura Malmivaara, Tommi Hoikkala, Katja Ståhl, Alpo Suhonen, Muhammed Matooq, Anne Flinkkilä, Merja-Maaria Turunen, Eva Biaudet, Jukka Kemppinen, Wille Riekkinen, Rainer Kaunisto, Pekka Simojoki, Pieni Suuri Seikkailu, Jouko Mäki-Lohiluoma, Bass n Helen, Think Twice, Golden Chain Gang, Steel Pan Lovers... Kaisaniemi Varhaisnuoret, nuoret ja perheet Kirkkopäivät järjestetään ensimmäistä kertaa kaikenikäisille. Helsinkiläisseurakunnat sekä kirkon lapsi-, varhaisnuoriso- ja nuorisotyöjärjestöt tekevät yhdessä tapahtuman, jolla halutaan tukea niin nuoren kasvua tasapainoiseksi ihmiseksi kuin perheen yhdessäoloa ja tekemistä. Viikonloppu antaa myös kuvan Helsingin seurakunnissa tehtävästä varhaisnuoriso- ja nuorisotyöstä, sillä tapahtuma kokoaa satoja helsinkiläistä nuorisotyöntekijöitä sekä nuoria ohjelma- ja järjestelyvastuuseen. Kaisaniemen puiston teltat, lavat ja kentät tarjoavat virikkeitä, ohjelmaa ja toimintaa pe la klo 9 19 ja su aamupäivällä. Runsas ohjelmatarjonta antaa tilaa myös osallistua itse. Kentillä pelataan mm. futista ja tennistä, Myllypuron ja Ruskeasuon salibandykeskuksissa kisataan Salibandyn kirkkopäiväturnauksen voitosta. Monen nuoren hauskimmat rippikoulumuistot liittyvät illan riemukkaisiin hetkiin. Nämä kaikkia rippikoululaisia naurattavat jutut ovat Kirkkopäivillä nähtävänä ja kuultavana, sillä vuoden paras riparisketsi valitaan lauantaipäivän hupailussa. Kaisaniemen puiston juhlateltassa piispa Wille Riekkinen tarinoi elämän suurista kysymyksistä. Hyvä hetki -teltassa Raamatun kertomukset, Laupias samarialainen ja Jeesus myrskyssä, elävät nukketeatteritaiteilija Rainer Kauniston tulkitsemana. Kaisaniemessä lauletaan yhdessä ja esiinnytään muiden iloksi. Laululavalle nousevat eri vuosikymmenien gospelin mestarit Pekka Simojoki, Jaakko Löytty ja Pieni Suuri Seikkailu. Kitarapastorit nostattavat mieliin rippikoulumuistoja laulattamalla Punaisen veisukirjan lauluja. Musiikkia on runsaasti mm. gospelmuusikkoja ja -bändejä: Jouko Mäki-Lohiluoma, Bass n Helen, Think Twice ja Golden Chain Gang. Karibian rytmejä ja tynnyrimusiikkia keväiseen Kaisaniemen puistoon tuo Ari Viitasen johtama Steel Pan Lovers. 23

15 22 Kirkkopäiväuutiset 4 ISÄ MEIDÄN, JOKA OLET KAUPUNGISSA Helsingin Kirkkopäivät Ei ikärajaa! Anna virren viedä Virret, runot ja proosa vuorottelevat ensimmäisessä Senaatintorin tilaisuudessa perjantai-iltana 23.5., kun Osmo Vänskän johtama Sinfonia Lahti, näyttelijät Kati Outinen ja Lasse Pöysti astuvat lavalle. Ohjaaja Pekka Milonoff on valinnut tekstit, joissa Bo Carpelan, Claes Andersson, Esa Kero, Rosa Liksom ja Sirkku Peltola kuvaavat kaupunkilaisuutta ja elämää kaupungissa. Sinfoniaorkesterin soittamat virret täyttävät vuorollaan torin. Oman lisänsä kaupungin ääniin tuovat ortodoksikellonsoittajat kellopeleineen. Koko kirkon ja Helsingin seurakuntien tapahtuma Läheisyyttä Jumalan kanssa, yhteyttä toisiimme Monikulttuurisuutta, suvaitsevaisuutta Satoja tilaisuuksia Antero Tenhunen Virret ovat taipuneet pop-, rock- ja jazzsovituksina tämän päivän eturivin muusikkojen levyille. Myös Senaatintorilla hengellinen nuorisomusiikki, rippikoulusta tutut veisuut ja virret saavat uudet, ehkä yllättävätkin tulkintansa. Säveltäjä Lasse Heikkilä on sovittanut konsertin kappaleet kullekin artistille ja yhtyeelle sopivaksi. Tämän päivän pop- ja rocktähdet, muun muassa DISCO, I Dees, Ville Leinonen & Valumo, Jari Sillanpää, Ville Pusa, Hausmylly ja Saija Varjus tulkitsevat virsiä ja hengellisiä lauluja omalle tyylilleen uskollisina.... ja hauko henkeä Sunnuntaina on perheiden ja lasten vuoro. Senaatintori täyttyy sirkus-, trapetsi- ja stunt-taiteiljoista sekä Kansallisoopperan balettikoulun tanssijoista. Mukana ovat mm. Sorin Sirkus ja Kumiankka. Pappi ja stunt-taiteilija Reijo Kontio ohjaa esityksen. Välillä yleisön täytyy kääntää niskansa nurin ja tuijottaa ylös, sillä kahden nosturin väliin pingotettu vaijeri kannattelee taitavia nuoria sirkustaiteilijoita. Koko esitys on juonellinen tarina: esiintyjien ja yleisön yhteinen tunnin mittainen ilojuhla, jonka Grande Finale on yhdessä laulettava Suvivirsi. LISÄTIETOJA: Sari Kuvaja, viestintäpäällikkö, Kirkkopalvelut, GSM , sari.kuvaja@kirkkopalvelut; Erja Piipponen, tiedottaja, Hgin seurakuntayhtymä, GSM , erja.piipponen@evl.fi; Satu Norja, Kirkkopäivien projektipäällikkö, Kirkkopalvelut, GSM , satu.norja@ kirkkopalvelut.fi; Salla Anttola, projektipäällikkö, Hgin seurakuntayhtymä, Senaatintorin tapahtumat ja käytännön järjestelyt, GSM , salla.anttola@evl.fi; Tarja Jalli, koulutuspäällikkö, Kirkkopalvelut, aikuisten ohjelma, GSM , tarja.jalli@kirkkopalvelut.fi; Mare Juusola, projektisihteeri, Hgin seurakuntayhtymä, lasten, varhaisnuorten ja nuorten ohjelma, GSM , mare.juusola@evl.fi Senaatintori Kodin asukkaat ovat avun antajia Tasavertaisuuden periaatteeseen kuuluu myös se, että Toivon ja Rauhan asukkaat eivät ole vain avun vastaanottajia, vaan itse myös avun antajia. Omassa perheessämme olemme avustaneet Emmauksen kautta pakolaisperheitä ja tukeneet Luterilaisen Maailmanliiton kautta kehitysmaiden naisten parissa tehtävää työtä sekä kehitysvammatyötä Virossa. Tasavertaisuuteen kuluu myös se, että perheen jäsenet ovat halukkaita osallistumaan muiden lailla yhteiskunnallisten velvollisuuksien kantamiseen. Jokin aika sitten Jukka-Pekka järjesti sotilaspastori Tapani Selinin kanssa kahden karjalohjalaisten perhekodin miespuolisille asukkaille vapaaehtoisen maapuolustuskurssin Upinniemen varuskunnassa. Ohjelmaan kuului varuskunnan kappelin ympäristön siivoamista ja osallistumista päivän ajan armeijaelämään leiriruokailuineen armeijan harmaissa tietysti. Tämä kokemus oli miehille tärkeä ja jatkoa on luvassa lisää Santahaminassa. Kirkon jäsenyys on tärkeää Ojaloiden suurperheen jäsenistä on tullut myös aktiivisia Karjalohjan seurakuntalaisia ja vastuunkantajia. Osallistumme perheemme kanssa säännöllisesti Karjalohjan seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen. Nämä yhteiset kirkkohetket ovat meille tärkeitä. Samalla haluamme olla myös vastuunkantajia. Perheemme jäsen Markku on toiminut kanssani kirkkoisännän tuuraajana, ja hänelle on tärkeää olla myös mukana kirkkoherra Linnavirran kanssa vanhan kirkon restaurointityössä. Yhteinen vastuun kantaminen on kehitysvammatyössä suuri mahdollisuus ja aivan erityisesti seurakunnissa. Monella vammaisella on vahvat kädet ja vilpitön halua toimia toisten ihmisten parhaaksi. On heidän ihmisarvonsa kunnioittamista, että he saavat mahdollisuuksia jakaa apua ja iloa myös muille, sanoo Maija Ojala. ATTE JA ANNA Tytti Issakainen - Helena Lindfors ATTE JA ANNA Kaste kantaa Aten ja Annan pikkuveljen ristiäispäivä lähestyy. Uimahallireissulla kummien kanssa muistellaan omia kastejuhlia ja opetellaan kellumaan. Vesi kantaa. Vesi läiskyy myös lätäköissä, pisaroi sateessa ja auttaa kukkia kasvamaan. Atte ja Anna oivaltavat, että kenties kasteessakin on kyse samantapaisista asioista: senkin varaan voi heittäytyä, ja kasvamiseenkin siitä saattaa olla apua... Pekka Rahkosen nelivärikuvat tavoittavat lapsen maailman ja perheen arkitodellisuuden ymmärtäen ja lämmöllä. ISBN Hinta 4,40 Srk-hinta 3,30 netto tilattaessa väh. 20kpl ATTE JA ANNA Seurakunta kantaa Atte ja Anna huomaavat, että heidän elämäänsä liittyy erilaisia puita. Pihan keinupuussa voi keinua melkein taivaaseen saakka. Juhani-kummin tekemässä sukupuusta Atte ja Anna löytävät itsensäkin pieninä oksina. Pyhäkoulun osanottotaulun puuhun kerätään omenoita, lehtiä ja kukkia. Ja seurakunnan kerhossa on kerhopuu, jonka lehtinä ovat kaikki entiset ja nykyiset kerholaiset. Atte ja Anna oppivat jotakin taivaan Isän perheestä, jota ei voi kokonaan nähdä, mutta johon hekin kuuluvat. ISBN Hinta 4,40 Srk-hinta 3,30 netto tilattaessa väh. 20kpl LASTEN KESKUS Särkiniementie 7 A Helsinki PUH FAX tilaukset@lastenkeskus.fi 15 JÄRJESTÄJÄT: KIRKKOPALVELUT JA HELSINGIN SEURAKUNTAYHTYMÄ SEKÄ NUORTEN KESKUS, SUOMEN EV.-LUT. SEURAKUNTIEN LAPSITYÖN KESKUS, SUOMEN POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS PTK RY., SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO, KIRKKOHALLITUS JA HELSINGIN HIIPPAKUNTA.

16 16 Kehitysvammaisten pappina Uudellamaalla VIHREÄÄ RUOHOA AIDAN MOLEMMIN PUOLIN OLEN OLLUT PAPPINA 14 vuotta. Syksystä 1989 lähtien olen toiminut Orimattilan seurakunnassa nuorisotyöstä vastaavana seurakuntapastorina. Tuossa ajassa seurakuntapapin identiteetti kasvoi vahvaksi. Elokuussa 2002 sukelsin uuteen: hoidan nyt Uudenmaan kehitysvammaistyön papin virkaa. Sukellus kestää seuraavaan vuodenvaihteeseen. Pohdiskelen tässä sitä, kuinka sujuu seurakuntapapilta erityistyö. Miksi muutos? Hain vaihtelua. Kuinka kävi? Sain vaihtelua. Moni asia on toisin. Aiemmin minulle maksoi palkkaa yksi seurakunta. Vuosien varrella kasvoin kiinni yhden paikallisseurakunnan elämään. Työpäiviin mahtui monenlaista touhuisuutta. Kirkon taskukalenteri riitti vain ensimmäisinä työvuosina. Joskus työpöydälleni löysi tiensä kehitysvammaisten rippikoulun avustajan palkkiolappu. Mitä se piti sisällään, siitä minulla ei juuri ollut käsitystä. Työn rakenne seurakunnassa oli selkeä, sisältö taas laidasta laitaan. Nyt palkkaani maksaa 23 eri seurakuntaa. Työn rakenteet ovat hieman hajanaiset, sisältö taas keskittynyt yhteen näkökulmaan. Hallinnollisesti olen Mäntsälän seurakunnan seurakuntapastori. Kerran viikossa käyn siellä virastolla katsomassa postin. Työhuoneeni on Mäntsälässä Uudenmaan erityishuoltopiirin hallintorakennuksessa. Muut siellä työskentelevät eivät ole varsinaisesti työtovereitani. Minulla ei ole pysyvää työyhteisöä. Haikailen joskus sen perään. Eipä silti, ei minulla ole pysyvää seurakuntaakaan. Kehitysvammaiset lähi-ihmisineen ovat omien paikallisseurakuntiensa jäseniä, eivät minun. (Löytyykö muuten teidän seurakunnastanne heille tilaa? Kehitysvammaisellakin on oikeus osallisuuteen seurakunnassa. Se voi olla vähän hankalampaa, se voi olla vähän kalliimpaa. Niinpä.) Irrallisuus ja yksinäisyys kuvaavat usein työtäni. Ajelen ympäri Uuttamaata Mäntsälästä Lohjalle ja Hannu Rantala Vihtiin, Porvooseen ja Loviisaan, Järvenpäähän ja Keravalle. Hankoon oli pitkä matka. Päivistä puuttuu seurakuntapapin päivien kiireisyys, koska päivään ei monta menoa mahdu. Kohtaamisiin on aikaa. Viipyily on mahdollista. Hyvältä tuntuu selkeä papin rooli. Opiskeluajoilta muistuu mieleen hämäriä kuvia siitä, kuinka seurakuntapapin roolia pidettiin ahdistavana, kun sen sijaan selektiivipappi miellettiin vapaaksi roolin kuvitellusta painolastista. Vähänpä tiedettiin! On suorastaan ristiriitaista, että papin identiteetti vahvistuu ilman säännöllisiä jumalanpalvelusvuoroja ja toimituksia. Niitä kaipaan nyt, mutta toiseen vaakakuppiin kertyy paljon painavaa. Jumalakuvaa ja ihmiskuvaa pohdin entistä enemmän. Kehitysvammaisten pappina olen koko ajan uskon ytimen ympärillä. Huikein kokemus tästä oli syvästi kehitysvammaisten rippikoululeiri. Sanoihin perustuva kommunikaatio menettää korvaamattomuutensa. Sanat muuttuvat kosketukseksi, lauluksi, jaetuksi iloksi, jokapäivän ehtoolliseksi. Kysymys uskon ja ymmärryksen suhteesta ei tunnukaan niin tärkeältä. Työssäni on paljon iloa. Armollisuus paistaa läpi. Eräs kehitysvammainen kyseli tietyn seurakunnan papeista, että onko ne iloisia. Varsin olennainen hahmotus siitä, mitä evankeliumin, ilosanoman, julistajan tulisi olla! Olen siis saanut kuljeskella aidan molemmin puolin: paikallisseurakunnassa ja erityisvirassa. Ruohon vihreysasteessa en ole huomannut eroja. Kokemukseni on, että hyvän pohjan erityistyöhön antaa vankka seurakuntapapin kokemus. Lieneekö toisinpäin hankalampaa? Suosittelen jokaiselle seurakunnan työntekijälle vaikka lyhytaikaistakin hakeutumista välillä toisiin töihin. Laidunmaita riittää. ANNAKAISA RANTALA pautta tarvitsen tämän jälkeen vielä 4 kuukautta lisää. Mutta kyllä täällä välillä sydän lepää. Vaikka bussit jossakin Puerto Ricon tiellä sujahtavat ohi kuin Carlos Sainz, pysäkillä ei pidetä kiirettä. Kättä ei tarvitse nostaa, sen kun vain rauhallisesti nousee penkiltä ja lönkyttelee etuovelle. Se Tejedan bussikuski pysähtyi pienen kylän pysäkille, jolla istui mustiin puettu nainen: Haluatteko tänään kyytiin, Señora Gratia, en tänään. No, hyvää jatkoa Teille. Tällaista tulee Suomessa ikävä. Vaihtelu virkistää HINSKI HONKKILA kirkon turistityö tarjoaa sitä Kaipaatko uutta näkökulmaa tutuksi käyneeseen työhön? Haluaisitko vaihtaa maisemaa joksikin aikaa ja säilyttää samalla tuntuman kotoisiin ympyröihin? Vaihtoehtoja muutoksen kaipuuseen voisi löytyä kirkon turistityöstä. Turistien ja turistikohteissa talvehtijoiden parissa työskentelee vuosittain puolisen tusinaa pappia ja muutama kanttori. Paikkoja avautuu lähinnä Kanarian saarilla (Teneriffa ja Gran Canaria), Manner- Espanjassa (Costa Blanca), Kyproksella ja Kreikan Rodoksella. Turistityötä tehdään myös Floridassa ja Thaimaassa, mutta niissä on pysyvä miehitys. Kanttoreita tarvitaan erityisesti Kanarialla ja Espanjan Aurinkorannikolla ja Costa Blancalla. Rodosta lukuun ottamatta työkausi on puolen vuoden mittainen alkaen lokakuussa ja päättyen pääsiäiseen. Rodoksella on sekä kevät- että syyskaudella toimittu kolmen kuukauden jaksoissa. Tehtävät sopivat erityisesti vuorotteluvapaata viettäville tai vastikään eläkkeelle jääneille. Työviikko on periaatteessa nelipäiväinen. Mitä lähtijät saavat työnilon ja paikanvaihdoksen lisäksi? Työstä maksetaan vaatimaton korvaus. Lisäksi matkakustannukset (myös puolisolle) ja kalustettu asunto kuuluvat asiaan. Mikäli tehtävä kiinnostaa, ota yhteys kirkon ulkosuomalaistyön yksikön turistipappiin (leenat.marsyla@evl.fi), puh. (09) Halukkuutesi vapaaehtoistyöhön voit myös ilmoittaa täyttämällä kirkon ulkosuomalaistyön kotisivuilla ( olevan lomakkeen kohdassa Työtä tarjolla / ilmoittaudun töihin. LEENA MÄRSYLÄ turistipappi TURISTIPAPIN HIEKKADYYNIMEDITAATIO: Kun on dyynin harjalla, maha tyynen puolella hiekassa, huomaa, miten musta vulkaanihiekka on raskaampaa kuin ruskea dyynihiekka. Kun tuuli muodostaa hiekkaan pieniä aaltoja, aaltojen tuulen puolelta lentää ensin ruskea hiekka pois ja musta jää jäljelle. Vai oliko se toisinpäin? Vaikea sanoa, kun meni hiekkaa silmiin. Leena Märsylä 21

17 20 VUOROTTELUVAPAALLA TURISTIPAPIKSI? BUSSI ON MATKALLA Tejedalle, Gran Canarian keskiosiin. Kuten melkein aina, niin tälläkin kertaa oikeanpuolimmaisessa etupenkissä istuu bussikuskin vapaaehtoinen sielunhoitaja. Alkumatkasta hän auttaa jokaista sisään tulevaa, puuttuu puheeseen, oli kysymys hinnasta, matkan päämäärästä, aikatauluista, ihan mistä vaan. Kieli on tietysti Kanarian espanja, tuo kieli, jossa sanasta toiseen mennään sellaisella vauhdilla, että konsonantteja tuskin ennättää sanoa, kirjaimet lausutaan vain puoliksi. Samaan aikaan tietysti kuljettaja selvittää samaa asiaa, näyttää, että kunnon canarioso pystyy puhumaan vain silloin, kun joku toinenkin puhuu samaan aikaan. Kun on sitten päästy vuoriston serpentiiniteille, joilla ainakin ruustinna katselee rotkoja sydän kurkussa, tämä sielunhoitaja keskittyy kuljettajaan. Molempien kädet viuhuvat, radio soi täysillä, kuljettaja joutuu valitettavasti käyttämään toista kättään ohjaamiseen, mutta pahimmassakin mutkassa on aina aikaa vilkuilla etupenkkiin. Jollain ihmeen vaistolla bussi kiemurtelee tietä ylös ja alas, torvi törähtää ennen pahimpia mutkia ja taas selvitään hengissä yhdestä matkasta. TÄLLAISTEN KOKEMUSTEN TAKIA vuorotteluvapaan käyttäminen on mielekästä: on kiintoisaa osallistua toisenlaiseen tapaan elää arkipäivää. Täällä keskellä saarta asuu suomalaisia, osa on asunut jo kymmeniä vuosia. Rannoille lentää viikoittain tuhansia turisteja, osa tekee turistikeskuksissa pitkää päivää puoli vuotta kerrallaan. Las Palmasissa Suomi-kerholle kokoontuu vanhempaa väkeä syömään suomalaista ruokaa ja laulamaan suomalaista karaokea. Ja sitten ovat ne monet maan hiljaiset, jotka ovat muutaman kuukauden omissa oloissaan muiden keskellä. Erilaista elämää. Aurinkoa, lämmintä yltäkyllin. Keskitalvella saattaa olla tosin kylmää, joskus jopa 15 astetta, harvoin sateen ryöpsäys, ja tuulta sitten enemmän. Mutta kohtuullisen hyvä sää. Joka viikko 2 3 jumalanpalvelusta, keskimäärin yksi kirkollinen toimitus valmisteluineen viikossa, eli pari puhetta joka viikko. Ja olet myös suomalaisjuhlien käytetyin puhuja. Mitä paremmin sinut tunnetaan, sitä enemmän sinua tarvitaan eikä niinkään estradilla, vaan lähelläolijana. Mutta turhaan et täällä työtä tee. Ihmiset kuolevat: Aurinko painautuu Canteraksen rantahietikon ylitse meren syliin. Hotellin kattoterassilla palaa kolme kynttilää, pöydällä on tuhkauurna, tuolilla istuu yllättäen leskeksi jäänyt, ja siinä olet sinä, pappi... Ihmiset elävät: Palmusunnuntain perhekirkossa kesken tekstinluvun etupenkistä Hugon kirkas ääni: Hei Hinski, sun piti näyttää niitä urkuja... Turistipappi elää metelin keskellä, turistit käyttävät hyväkseen päivän ja yön, aina joku tulee ja toinen menee. Laulaen ja huutaen, laahustaen ja kirmaten. Aluksi joka puolelta tulviviin ääniin on vaikea tottua, sitten yhtäkkiä ei kuulekaan niitä, ei kiinnitä huomiota kadulla kuuluviin kieliin, ei huomaakaan 150 kiloista pelkkiin tangoihin pukeutunutta ruokakaupan kassajonossa seisovaa miestä. JOS HALUAT LEPÄÄMÄÄN, tule turistiksi. Jos olet voimissasi, tule turistipapiksi. Täällä saattaa joskus olla jopa kaksi vapaapäivää viikossa. Itse huomasin, että vuorotteluva- TULLAAN TUTTAVIKS kehitysvammaisten valtakunnallinen kirkkopyhä Lahdessa OHJELMA Messu Ristin kirkossa (Kirkkokatu 4, Lahti) Messun jälkeen ruokailu Sibeliustalossa (Ankkurikatu 7, Lahti) Päiväjuhla Sibeliustalossa Osallistumismaksu 15 euroa sisältää ruoan, kahvin ja leivonnaisen. Ilmoittautuminen mennessä. Ilmoittautumislomakkeita saa Lahden seurakuntayhtymän Palvelukeskuksesta Riitta Kalliolta puh. (03) , riitta.kallio@evl.fi tai Kehitysvammaisten Tukiliitosta Maritta Ekmarkilta, puh. (03) Majoitusvarauksen hoitaa ryhmänjohtaja / kukin itse. Ilmoittautumislomakkeessa on mainittu hotellivaihtoehtoja. Järjestäjät: Lahden seurakuntayhtymä, Lahden kaupunki, Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyö, Lahden Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Lisätietoja: Päivi Rask, puh Kirkon kehitysvammatyön täydennyskoulutus 20 ov Käynnistyy joulukuussa 2003 tammikuussa 2004 Tavoitteet: Kirkon diakoniatyön alueella suunnitellaan koulutusprosessia, jonka tavoitteena on osallistuvan prosessin kautta kehittää omaa työtä ja edistää kirkon vammaispoliittisen ohjelman viemistä käytäntöön antamalla perustiedot kehitysvammaisuudesta ja kehitysvammaisista ihmisistä uusille työntekijöille päivittämällä kokeneempien työntekijöiden kehitysvamma-alan tiedot opastamalla tietojen soveltamiseen kirkolliseen työhön kehitysvammaisten parissa antamalla tietoja ja taitoja erityistyöntekijöille niin, että he voivat asiantuntijoina jakaa tietoa omassa seurakunnassaan ja siten edistää inkluusion toteutumista koko kirkon toiminnassa Koulutuksen kesto ja laajuus on noin 2 vuotta, 1 2 lähipäivää opintoviikkoa kohta (eri puolilla maata) Hinta: euroa, euroa / vuosi Lisätietoja sekä alustavat sitovat ilmoittautumiset: Kirkon diakonia ja yhteiskuntatyö / Riitta Helosvuori, puh. (09) , riitta.helosvuori@evl.fi Yhteystietoja kehitysvammatyöstä Kehitysvammaliitto Koulutus, tutkimus, kirjasto ja selkokeskus Viljatie 4 A, Helsinki puh. (09) , faksi (09) s-posti: kvl@famr.fi Selkouutisten verkkolehti ilmestyy osoitteessa Kehitysvammaisten Tukiliitto Pinninkatu 51, Tampere puh. (03) , faksi (03) , Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyö seurakuntadiakonian sihteeri Riitta Helosvuori Kirkkohallitus, Satamakatu 11, PL 185, Hki puh. (09) , riitta.helosvuori@evl.fi Helsingin seurakuntayhtymä Kolmas linja 22 B, Hki pastori Leena Tuomola, päivystys ti klo 9 12 puh. (09) , leena.tuomola@evl.fi diakoni Eila Snellman, päivystys ti, pe klo 10 12, to klo 15 18, puh. (09) , eila.snellman@evl.fi Espoon seurakuntayhtymä Diakoni Eeva Pirinen Toimisto: Alberganesplanadi 1, Espoo PL 200, Espoo puh. (09) , eeva.pirinen@espoonseurakunnat.fi Vantaan seurakuntayhtymä Diakonissa Eeva Kivikkola Unikkotie 5, PL 56, Vantaa puh. (09) , eeva.kivikkola@evl.fi Paikallisseurakuntien kehitysvammatyön yhteystietoja voi tiedustella diakoniatoimistoista ja kirkkoherranvirastoista. Taivaaseen kaste kantaa EVANKELIUMIJUHLA HARJAVALLASSA - seuroja, raamattutunteja - lähetysjuhlia, lähetysnäyttely, tapaamisia - evankeliumin ilta, Siionin kanteleen lauluja - konsertteja, keskustelukanava, yömessuja - messu, pääjuhla ja lähettien matkaansiunaaminen sunnuntaina juhlakentällä Lasten ja varhaisnuorten juhlat omassa teltassa Nuorten juhlat Jäähallissa Kysy lisää Sleystä (09) tai katso netistä Harjavallan seurakunta - Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys 17

18 18 TYÖSTÄ ELÄKKEELLE VOISI SANOA, että eläkkeelle joko joudutaan tai päästään. Kun joutuu, voimia on saattanut jäädä jäljelle, ja eläkkeellä jaksaa hakeutua monenlaisiin lisätehtäviin ja harrastuksiin. Ei ehdi ajatella eläkkeelle joutumista. Jos taas terveys on reistaillut pahasti tai työ on ollut raskasta, on eläkkeelle pääsy helpotus. Usein onkin hakeuduttu sairauseläkkeelle tai varhennetulle tai yksilölliselle varhaiseläkkeelle. Itse kuulun tähän jälkimmäisiin. Olin osa-aikaeläkkeellä pari vuotta, mutta en eläkeviikoillakaan oikein rentoutunut ja voimia saanut. Halusin päästä eläkkeelle etuajassa, ja hain yksilöllistä varhaiseläkettä, jolle pääsin kolme vuotta ennen vanhuuseläkettä. Minulle se oli hyvä ratkaisu. Noin puolitoista vuotta meni aluksi vain lepäilyyn, jolloin palauduin jonkinlaiseen kuntoon. Siihen aikaan kieltäydyin lähes kaikista menoista ja tehtävistä, joista saattoi kieltäytyä. Tein omassa tahdissani kotihommia, lastenlasten kanssa meni mukavasti aikaa. Vähitellen olen vastannut myöntävästi muutamiin kutsuihin, mutta yhden tärkeän päätöksen haluan pitää: ei enää kiirettä. Siitä sain työssä ollessani tarpeekseni. En halua olla kiireinen eläkeläinen. Käytäntöä Työpaikalla ilmoitus eläkehakemuksesta saattaa aiheuttaa kateutta. Varmasti on joku, joka kaipaisi paljon ennemmin lepoa ja eläkevuosia kuin minä, joka vielä olen noin hyvässä kunnossa. Itsestä tuntuu oudolta, kun joutuu jotenkin syrjään mm. tulevaisuutta suunniteltaessa. Tai kun aletaan jutella siitä, miten työtä lähdettyäni jaetaan. Omat tunteetkaan eivät ole vielä sopeutuneet siihen, että kohta olen eläkeläinen. Kokemustani ei enää tarvita. Juuri kun osasin työni, se loppuu. Juuri kun on hyviä ideoita, loppuvat voimat toteuttaa niitä. Loppuajalle tulee ehkä harmittavia ongelmia. Anja Porio Ihmissuhteet eivät toimi, kuten ennen. Ei jaksa oppia koko ajan uutta, vaikka haluaisikin. On vielä selvitettävä joitakin ongelmia tai asioita ennen lähtöä. Eteen tulee myös kysymys lähtö- tai eläkkeellesiirtymisjuhlasta. Mielestäni juhla palvelee sekä itseä että työyhteisöä antamalla luopumisen ja eron surulle sopivat puitteet. Juhlalla saadaan myös selkeä raja työn ja eläkkeen välille. Ilman juhlaa jää ehkä myös moni myönteinen palaute antamatta kukaan ei tule niitä enää eläkkeelle kertomaan. Tekemistä Eläkkeellä voi puuttua tehdyn työn ilo, jota ei korvaa esim. jatkuva huvittelu. Eläkeläisellä saisi olla jokin homma, josta tuntee iloa ja tyydytystä (puutarha, sukututkimus, joku vapaaehtoistyö yms). Jotkut eivät löydä mitään uutta ja ovat työssä kuolemaansa asti. Siis riippuvat enemmän tai vähemmän entisessä ammattityössään. Koska kuulun ryhmään eläkkeelle päässeet, en ole kaivannut työtäni ja virkaani. Sitä paitsi virkani täytettiin hyvällä työntekijällä. Aika ei ole sittemmin käynyt pitkäksi, vaikka en tukka suorana juoksentelekaan edestakaisin. Yhtään sellaista päivää ei ole ollut, joka olisi tuntunut pitkäveteiseltä. Minulla täytyy aina olla jotakin uutta meneillään. Päässä pyörii jokin haave tai idea, jota ennemmin tai myöhemmin huomaan suunnittelevani ja toteuttavani. Harrastan matkaveneilyä, puutöitä ja monta muutakin. Nyt näihin on jäänyt mukavasti aikaa ja voimia. Mutta viikon suunnittelua tarvitaan. Yhteen paikkaan kerrallaan per päivä ja lepopäivät väliin. Siten jakselee. Joillekin eläkkeelle siirtyminen merkitsee sielullista sopeutumisprosessia, joka vie 1 2 vuotta eikä ole kivuton. Tulee masennusta. Sairastutaan. Tapahtuu jokin onnettomuus. Mutta sitten sopeutuu siihen, että on eläkkeellä. Päivä kerrallaan. Joillekin eläke on onnellisuuskupla, johon ladataan suuria odotuksia: teen kaikkea mukavaa, rentoudun. Kuitenkin eläkkeellä vain jatkuu elämisen prosessi: on flunssaa, huolet painavat, ikävät asiat voivat vaivata enemmän kuin kuvitteli. Toki rentoutuukin ja onnellisia päiviä on. Eläkkeellä tulee myös ihmetelleeksi asioita. Katsoo vaatekaappiin ja huomaa, että suuri osa parempia vaatteita jää käyttämättä. Työssä piti olla siistit vaatteet, mutta nyt kuluttaa enemmänkin haalareita. Samalla ihmettelee myös vakavampaa: kuka minä nyt olen? Olin juuri eilen seurakunnan diakonissa tai pappi tai kirkkoherra tai joku muu. Mutta tänään olen yksi eläkeläinen muiden vanhenevien joukossa. Muuttuuko nyt identiteetti? Muuttuu, mutta onneksi vähitellen sopeutumalla. Vaikka eläkkeelle siirtymiseen päättyy jotakin olennaista, siitä myös alkaa uusi elämä. Iso vastuu siirtyy tuoreemmille työvoimille. Pääsen itse toteuttamaan omaa tahtiani uusia asioita. Jos haluan pitää rokulipäivän, voin pitää sellaisen. Eläkeläisen ja näyttelijän Pentti Siimeksen sanoja lainatakseni: On ihanaa olla tekemättä mitään, ja sitten levätä sen päälle oikein kunnolla (Seura 4/2003). Muutama neuvo * Aloita eläkkeelle hakeminen hyvissä ajoin, jos voit, ehkä vuosikin etuajassa (kirkkoherrat). Hakemuksen käsittely vie aikaa ja voi koetella kärsivällisyyttä. Näin myös työnantajalle jää aikaa valmistella uuden työntekijän hakemista. * Kun ennakkopäätös eläkkeestä on tullut, muista itse anoa työnantajalta työn päättymistä sitä, milloin lopetat työnteon. * Työ kannattaa päättää kuukauden viimeisenä päivänä. Eläkettä aletaan nimittäin maksaa sitä seuraavan kuun alusta, mistä työ on päättynyt. Kannattaa tarkistaa voimassa olevat säädökset! ILKKA PORIO Eläkeläinen Teksti on lyhennelmä entisen diakonian hiippakuntasihteerin Ilkka Porion eläkkeellevalmennuskurssilla pitämästä alustuksesta. Yhteystietoja eläkkeelle siirtymisen lähestyessä: Eläketoimisto, kirkkohallitus Satamakatu 11, PL 185, Helsinki Puh. (09) , faksi (09) Eläkeopas, Kirkon keskusrahaston / kirkkohallituksen julkaisu on tilattavissa julkaisumyynnistä, puh. (09) , (09) , faksi (09) , julkaisumyynti@evl.fi Opiskelu kannattaa aina! Tulossa syksyllä 2003 SEIKKAILUOHJAAJAN KOULUTUS Helsingin NMKY:n ja HEO Studiapajan seikkailuohjaajan koulutusohjelma toteutetaan monimuotoisena 10 opintoviikon täydennyskoulutuksena syys-talvikaudella Ryhmään otetaan 20 henkilöä. Lähijaksoja on seitsemän, minkä lisäksi etätyöskentelyä. Tiedustelut alkaen HEO (09) tai HNMKY / Jyrki Eräkorpi (09) Väylä yliopistoon AVOIN YLIOPISTO SILLOIN KUN SINULLE SOPII HEO Studiapajassa voit opiskella edullisesti ja silloin kun sinulle sopii juuri niitä yliopiston arvosanoja, joita tarvitset työssäsi. Voit myös avata itsellesi väylän akateemiseen tutkintoon työsi ohessa tai pitää välivuoden ja opiskella päätoimisesti 2-3 approa tai cumun. Koko laaja tarjontamme nähtävillä netissä: Pertti Summan maalausleiri KARTANOKYLPYLÄ KAISANKODISSA Ohjelma sisältää luentoja mm. sommittelusta, väriopista ja eri maalaustekniikoista. Käytännön taitoja hiotaan espoolaisen kartanokylpylän kauniissa puitteissa. 160 euroa - opetus, lounas ja kahvi (50 euroa ikäihmisiltä) 250 euroa - opetus ja täysihoito (75 euroa ikäihmisiltä) Kirstinkatu HELSINKI (09) heoinfo@heo.fi HEPONIEMEN HILJAISUUDEN KESKUKSEN KESÄ 2003 Olet lämpimästi tervetullut - hiljaisuutta, kirkonkellon kutsua, luonnon rauhaa, ja omaa elämääsi kuuntelemaan. Tai pidempiaikaiseksi talkoolaiseksi: Rukoile ja tee työtä! Mahdollisuus myös henkilökohtaisesti ohjattuun retriittiin (tiedustelut Heponiemen pastori Liisa Viitaniemi, GSM ). Juhannuksen vietto Ohjaaja. Liisa Viitaniemi. Hinta 190 1hh, 160 2hh/hlö Sydänkesän retriitti - Syvähoito Ohjaajat Seppo Laakso ja Ari Autio. Hinta 113. Pajunpunontaa ja hiljaisuutta Ohjaajat Annukka Väätäinen ja Liisa Viitaniemi. Hinta 277. Koko olemuksemme rukoilee Ohjaajat sisar Helvi Pulla ja pastori Salla Ahlstrand. Hinta 183. Majoitus: hyvätasoinen 1 hh. Kaikki ilmoittautumiset viim. 3 viikkoa etukäteen. Heponiemen Hiljaisuuden keskus Karjalohja, puh tai s-posti: heponiemi@helsingindiakonissalaitos.fi www hdl fi 19