2/2007. Leppoisaa kesää! LAUTTALIIKENNE S. 3 KESÄ 2007 SUOMENLINNASSA ASEMAKAAVA S. 12 ASUKASEDUSTAJAT S. 15

Transkriptio

1 2/2007 Leppoisaa kesää! LAUTTALIIKENNE S. 3 KESÄ 2007 SUOMENLINNASSA ASEMAKAAVA S. 12 ASUKASEDUSTAJAT S. 15

2 2 Pääkirjoitus 2/2007 AVANNOSSA KÄYTIIN 441 KERTAA Kesällä kaikki on toisin Kevät on muutosten aikaa. Suomenlinnassa muutos on muutakin kuin hanhien paluu ja hiirenkorvat puissa. Asukkaan kannalta olennaisia muutoksia ovat pelastusaseman miehityksen paluu, lauttaliikenteen kesäaikataulut ja vesibussiliikenteen alkaminen. Kontrasti talven kerran tunnissa lähtevään lauttaliikenteeseen on huikea. On kuin koko saari olisi herännyt talvihorroksesta ja puhkeaa kukkaan kaikkien turistien iloksi kahviloineen, teattereineen ja tapahtumineen. Tämähän on aivan loistavaa ja kerrassaan tuettavaa toimintaa. Toivoisin vain päättäjien myös ymmärtävän sen, että toiminta saaressa on ympärivuotista ja että jotkut jopa asuvat täällä. On käsittämätöntä piittaamattomuutta sulkea pelastusasema talveksi. Sekä lauttavuorojen vähyydelle että pelastusaseman sulkemiselle perusteena on se helpoin ja ymmärrettävin: raha. Liikennöinti on kallista ja matkustajia on liian vähän, mutta voisiko asia ollakin niin, että lisääntynyt lauttaliikenne tarjoaisi mahdollisuuden markkinoida saarta nähtävyytenä läpi vuoden? Suomenlinnan metroa odotellessa voisi talven lautta-aikataulut edes muuttaa niin, että huoltolautta ja Kauppatorin henkilölautat lähtisivät porrastetusti. Välillä tuntuu, että asukkaat ovat Suomenlinnassa se välttämätön paha, parempi olisi jos muuttaisivat pois. Tämä tulee mieleen päättäjien nihkeässä suhtautumisessa asukkaiden tarpeisiin. Räikeintä on tietysti jo mainitut pelastuslaitoksen toiminnan lopetus talveksi ja lautan surkeat talviaikataulut, mutta muitakin esimerkkejä on. Ajatellaan vaikka asukkaiden harrastustoiminnan tukemista. Tilojahan saaresta löytyy, mutta silti vastaus harrastetilatiedusteluun on: ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Lisäksi maininta siitä, että kyseinen harrastustoiminta ei oikeastaan kuulu Suomenlinnaan. Mitä ihmeen eriarvoistamista tämä on? Virkamiehetkö päättävät, mitä täällä harrastetaan? Näemmä näin... vielä jos voisi lopettaa lauttaliikenteen talveksi. Turisti on tärkein. Oikein aurinkoista kesää! Juha Bäck Suomenlinnaseuran puheenjohtaja Länskärin talviuintikausi päättyi vappuna. Uintikäyntejä alettiin kirjata joulukuun alussa, ja viiden talvikuukauden aikana avantokäyntejä kertyi yhteensä 441. Näistä uintikerroista oli 183 naisten ja 258 miesten. Tarkkaan ottaen on pulahduksia kylmässä vedessä enemmänkin, sillä yhden saunaillan aikana useampaan kertaan meressä käyneet merkitsevät vihkoon vain yhden uintikerran. Suurin osa uimareista käy avannossa kaksi, kolme kertaa viikossa. Päivittäisiä uimareita on kaksi. ONNEA UUSILLE YLIOPPILAILLE! Suomenlinnaseura onnittelee lämpimästi tämän kevään ja viime syksyn ylioppilaita, joiden kaikkien nimiä ei ikävä kyllä puskaradio osannut tällä kertaa kertoa. Nykyisin yhden ikäluokan oppilaat kirjoittavat ylioppilaaksi joustavan lukiojärjestelmän vuoksi hyvinkin eri aikoina. SUOMENLINNALAISET EUROVIISUISSA Toistakymmentä suokkilaista osallistui huhtikuun lopussa kuvaukseen, jossa Paarlastihuone lavastettiin Olavinlinnaksi ja suomenlinnalaiset oopperayleisöksi. Suokkilaiset pääsivät näin mukaan yhteen Euroviisujen finaalissa nähtyyn postikorttiin eli Suomea esittelevään lyhyeen videoon. Katsojia tällä videonpätkällä oli lauantaina noin kaksitoista miljoonaa! Julkisuuden lisäksi ooppera-avustajat ansaitsevat vielä suurkiitokset talkootyöstään. Suomenlinnasta tehtiin viisuihin myös oma video, jossa pääosassa oli telakka. RAHOITUSTA TUUSULASTA Suomenlinnasta Kokoomuksen imussa eduskuntaan päässyt Arja Karhuvaara on ilmoittanut kampanjansa kokonaiskuluiksi euroa. Rahoitus on kertynyt seuraavasti: omat varat , 17 yksityishenkilön lahjoitukset , Helsingin yrittäjien Kokoomus ry talousseminaarin lippuvälitys 1870 ja Uudenmaan puolesta ry Uudenmaan puolesta ry:n kotipaikka on yhdistysrekisterin mukaan Helsinki, mutta osoite Tuusulassa. Nimenkirjoittajia ovat pj. Pentti Olavi Lamberg Helsingistä ja vpj. Ilmari Sjöblom Tuusulasta. (Entisen kauppakiinteistön osti Elannolta Juhani Sjöblom.) Kansanedustajien piti tehdä oikeusministeriölle vaalirahoitusilmoitus mennessä. Jussi Anttonen Juhannuskokko Kokko sytytetään, mikäli vain sää sallii eikä yleistä palovaroitusta ole annettu, juhannusaattona klo 20:30. Lämpimästi tervetuloa! Suomenlinnaseura ry Lämmin kiitos kaikille jotka otitte osaa suureen suruumme. Kauko Punkkisen omaiset Enhän surua toivo, en kyyneleitä. Nyt on vain aika kulkea näitä teitä. Ja kun suru on eletty lävitse ihan jää kaunis muisto keskelle elämänpihan. Henna Tuovinen (o.s. Punkkinen) Toimituksen tiedot SUOMENLINNAN SANOMAT 2/2007 julkaisija: Suomenlinnaseura ry päätoimittaja: Kaija Tuomisto toimitus: Auli Aho, Enna Jokela, Maija Metsä-Pauri, Hanna-Mari Nieminen, Maikki Rantala taitto: Maikki Rantala etusivun kuva: Hanna-Mari Nieminen kuvankäsittely: Ilpo Sormunen painopaikka: Iprint Oy painos: 900 kpl Lehden julkaisemiseen on saatu avustusta Suomenlinnan hoitokunnalta. jakelu: Joka luukkuun Suomenlinnassa ja postitse myös kaupunkijäsenille seuraavien lehtien ilmestyminen: 3/2007 syyskuu 4/2007 joulukuu 1/2008 maaliskuu. Seuraavan numeron aineiston tulee olla toimituksella mennessä. Juttuja, kuvia ja ideoita voi lähettää osoitteeseen: yhteystiedot: Suomenlinnaseura ry, C 83, Helsinki suomenlinnaseura@viapori.fi

3 3 Suomenlinnaseuran koolle kutsumassa palaverissa pohdittiin liikennettä Omistajat tavoittelevat säästöjä, asukkaat ja hoitokunta lisävuoroja ja parempaa palvelua Ensimmäinen Helsingin kaupungin liikennelaitoksen, Suomenlinnan Liikenne Oy:n, Suomenlinnan hoitokunnan ja Suomenlinnaseuran yhteistyöpalaveri järjestettiin Tynnyrintekijänhuoneessa seuran kokoon kutsumana. Paikalla olivat HKL:n Sami Aherva, SLL Oy:n Jorma Salopelto, Hoitokunnasta Jaakko Antti-Poika, Heikki Lahdenmäki ja Kari Koskela sekä Suomenlinnaseuran edustajina Magdalena af Hällström ja Juha Bäck. Palaverissa käytiin läpi Suomenlinnan lauttaliikenteeseen ja sen suunnitteluun ja tulevaisuuteen liittyviä asioita. Yleisenä huomiona HKL:n ja SLL:n puolelta tuotiin se, että lauttaliikenne Suomenlinnaan on kallista, ja sekä Helsingin kaupungin että valtion voimakkaasti tukemaa. Lipputulot ja kuljetusmaksut kattavat vain pienen osan liikennöinnin kuluista. Säästötavoitteita on sekä HKL:n että SLL:n puolella. SÄÄSTÖT VÄHENTÄMÄSSÄ HUOLTOLIIKENNETTÄ? Huoltoliikenteestä vastaa SLL Oy, jonka omistavat Suomen valtio ja Helsingin kaupunki. Jorma Salopelto kertoi omistajien tuoneen esille säästötavoitteita, jotka toteutuessaan vaikuttaisivat huoltolautan liikennöintiin vähentävästi. Nykyinen sopimus HKL:n ja SLL Oy:n välillä on voimassa vuoden 2008 loppuun. Lopullisia päätöksiä säästöistä ja niiden vaikutuksista vielä ole tehty, mutta asiat lienevät esillä syksyllä SLL Oy:n hallituksessa. Jatkossa voidaan säästöjä hakea myös Helsingin kaupungin joukkoliikennelautakunnan päättämällä huoltoliikenteen kilpailutuksella. TOIVEENA PORRASTUSTA TALVIAIKATAULUIHIN Sami Aherva kertoi lauttaliikenteen olevan pienen, mutta tärkeän osan HKL:n liikennöinnistä. Säästöjä olisi kuitenkin saatava. Lisäksi Sami Aherva toi esille, että nykyään olisi aiempaa helpommin mahdollisuus saada lauttojen lisäliikennettä silloin, kun tarve on etukäteen tiedossa, ja myös äkillisissä tilanteissa. Lauttojen henkilökunnan tulisi havaita lisäliikenteen tarve yllättävissä kuormitushuipuissa ja huolehtia sen tilaamisesta. Talviaikataulut, jotka ovat saaressa asuvien kannalta kaikkein tärkeimmät, lyödään lukkoon jo toukokuussa. Hoitokunta ja Suomenlinnaseura toivat esille tyytymättömyyden nykyisen talviaikataulun vuorojen lähtöaikoihin Kauppatorilta ja pitkiin, jopa 70 minuutin vuoroväleihin. Lisäksi tuotiin esille se, että henkilö- ja huoltolauttojen lähtöajat olisi järjesteltävä siten, etteivät lautat lähde käytännössä samaan aikaan. Nykyisten aikataulujen mukaan lautat lähtevät päivän aikana jopa kahdeksan kertaa lähes yhtä aikaa, kymmenen minuutin sisällä. Talviaikataulujen parantamiseksi päätettiin järjestää erillinen kokous (Lahdenmäki, Salopelto, Aherva), jossa pohditaan mahdollisuutta lauttojen talviaikataulujen porrastukseen. HARVA AIKATAULU LISÄÄ HOITOKUNNAN KULUJA Jaakko Antti-Poika kertoi, että Suomenlinnan hoitokunnan tarpeet ovat samat kuin asukkailla. Harva aikataulu lisää hoitokunnan kuluja mm. urakoitsijoiden kohonneiden maksujen muodossa. Lisäksi lauttamaksut näkyvät suoraan urakoitsijoiden hinnoissa. Hoitokunta ehdotti, että Suomenlinna II liikennöisi myöhempään iltaisin. Lisäksi niinä aikoina kun huoltolautta ei ole ajossa, tulisi Kauppatorille liikennöidä niillä lautoilla, joihin mahtuu 2 autoa (Suomenlinna 2 ja Suokki). SUOMENLINNALAISTEN TERVEISET LAUTTALIIKENTEEN SUUNNITTELIJOILLE Suomenlinnaseura keräsi kyselyllä kommentteja lausuntojensa tueksi. Niitä tulikin mukavasti, ja ne kaikki käytiin läpi tapaamisessa. Tässä niistä muutamia: Suomenlinnan asukkailla tulisi olla mahdollisuus vuosittain muutamaan ilmaiseen auton kuljetukseen lautoilla. Aikataulut tulee porrastaa ja huoltolautan aikataulun tulisi palvella paremmin jakeluliikennettä. Tiedotusta on tehostettava. Ensimmäisen lautan tulee lähteä aikaisemmin aamulla, ja töihinmeno- ja paluuaikoihin pitäisi saada tiheämmät vuorovälit. Huoltolautta käyttöön kesäviikonloppuisin. Kesäaikataulut käyttöön huhti- ja syyskuussa. Laiturijärjestelyt ja odotustilat kuntoon. Autopaikanvarausjärjestelmän tulee toimia myös viikonloppuisin. Keskustelu oli vilkasta kaikkien kommenttien osalta, mutta luonnollisestikaan tässä tilaisuudessa ei voitu tehdä päätöksiä. Suomenlinnaseura kuitenkin toivoo, että jatkuvalla asioiden esille tuomisella on lopulta vaikutusta päätöksiin, ja voimme siten saada rahoituksen puitteissa parhaan mahdollisen lauttaliikennejärjestelyn. Seuraava tapaaminen sovittiin pidettäväksi lokakuussa. Juha Bäck Viaporin taidekäsityöläisten kesäkauppa on taas avoinna päivittäin klo asti Tervetuloa! B 34, p ( juhannuksena suljettu) Reijo Kivelä

4 4 Asukastyytyväisyyskysely toi hoitokunnalle ruusuja ja risuja Jaakko Antti-Poika, Kari Koskela, Heikki Lahdenmäki ja Seppo Lempinen asukasillan jälkeen. Vuoden 2006 lopussa suomenlinnalaisille jaettiin kyselylomake, jonka avulla Suomenlinnan hoitokunta halusi selvittää asukkaiden ja saarella toimivien tyytyväisyyttä hoitokunnan toimintaan. Toukokuisessa asukasillassa käytiin läpi tutkimuksen tuloksia. Tutkimus tilattiin Psycon Oy:ltä, joka on tehnyt pitkään toimialatutkimusta kiinteistönhuoltoalalla. Tuloksia esittelivät ja asukkaiden kysymyksiin vastasivat johtaja Jaakko Antti-Poika, isännöitsijä, kiinteistöyksikön päällikkö Kari Koskela, rakennusyksikön päällikkö Seppo Lempinen, suunnitteluyksikön päällikkö Heikki Lahdenmäki sekä viestintäpäällikkö Synnöve Vaari. Asukkaita paikalla oli kolmisenkymmentä. Syntyi innostunutta keskustelua ja saatiin vastauksia moniin mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin. Kysely on osa hoitokunnan laadunvalvontaa, ja tulosten perusteella hoitokunta pystyy paremmin arvioimaan ja suunnittelemaan toimintaansa. On tärkeää ratkaista, mihin lähivuosina toiminnan painopiste pannaan ympäristön hoidon sekä asuntojen korjausten ja huollon osalta. Käytössä olevat resurssit rajaavat toki ne puitteet, joissa toimitaan. Kyselyyn vastanneita oli 128, mikä on Psycon tutkijan Erkki Lehden mukaan hyvä tulos. Käytännössä kolmannes linnoituksessa asuvista yli 16-vuotiaista vastasi kyselyyn. Kyselyssä käytettiin asteikkoa 1 5, jolloin yli 3,5:n yltävät tulokset ovat hyvää keskitasoa, joihin voi olla erittäin tyytyväinen. Erkki Lehti pitikin tutkimuksen yleiskuvaa hyvänä: kokonaistyytyväisyysluku on 3,6 ja turvallisuusluku 3,7. Luvut kertovat yleisestä tyytyväisyydestä ja perusluottamuksesta hoitokuntaa kohtaan. Yli puolet vastaajista on myös tyytyväisiä vuokratasoon, ja lähes kaikkien mielestä Suomenlinna on erinomainen asuinpaikka. TIEDON JA HUOLELLISUUDEN PUUTE KIUKUTTAA Kyselyyn vastanneet edustivat neljää eri ryhmää. Kriittisimpiä vastaajia olivat perheet, joilla on kouluikäisiä lapsia. Perheet, joiden lapset ovat alle kouluikäisiä, eivät olleet aivan yhtä kriittisiä. Lapsiperheet kaipasivat enemmän tietoa, siisteyttä ja asukkaiden kuuntelua sekä parempaa käyttäytymistä ulkotyöntekijöiltä, suoritusnopeutta huoneistokorjauksilta ja aktiivisuutta pikkukorjauksissa. Lisäksi toivottiin matkailun häiriöttömyyttä. Isännöintipalvelulta odotetaan huolellisuutta ja koko hoitokunnalta tasapuolisuuta. Aikuistaloudet olivat keskiarvoa myönteisempiä lähes kautta linjan. Eläkeläiset olivat positiivisin vastaajaryhmä. Tyytymättömyyttä aiheuttavat pääasiassa lumityöt ja pikkukorjausten hoito. Eläkeläiset olivat ainoana ryhmänä tyytymättömiä vuokraan. Asukasillassa tarkasteltiin erityisesti hoitokunnan saamaa huonoa palautetta. Hoitokunnan nykyaikaisuus huoletti kyselyyn vastanneita, ja tiedottamisen määrää kritisoitiin. Monet vastaajat kokivat, että asukkaiden kuuntelu on huonolla tolalla. Toisaalta hoitokunnan toimisto ja hallinto saivat kiitosta osakseen, ja hoitokunta koettiin turvalliseksi. Antti-Poika Maikki Rantala arveli turvallisuudentunteen syntyvän vakaasta vuokratasosta. Asukkaat voivat myös luottaa siihen, että asuntoja ei myydä alta. JÄTEHUOLTO PUHUTTAA Isännöitsijä Kari Koskela joutui vastaamaan moniin jätehuoltoa koskeviin kysymyksiin. Jätteenkeräyspisteiden siivottomuus oli kiinnittänyt monen kyselyyn vastanneen huomion. Tähän luvattiin puuttua. Samalla saatiin lupaus metallinkeräyksen järjestämisestä. Koskelan mukaan pahvinkeräys on saanut hyvän vastaanoton, ja pahvinkeräysastioiden tyhjennyskertoja tullaan lisäämään. Jäteasioista kuultiin muitakin iloisia uutisia: täkäläiset lasijätteet kuljetetaan suoraan Forssaan lasijätteen kierrätyslaitokseen. Näin varmistetaan, että keräämämme lasi menee varmasti uusiokäyttöön eikä sekajätteen mukana kaatopaikalle. RYHTIÄ RAKENNUSYKSIKKÖÖN Rakennusyksikön töistä puhuttivat eniten huoneistoremontit ja avun saanti pikatilanteissa. Heikki Lahdenmäki muistutti, että kiiretilanteita on monenlaisia ja vikailmoitusta tehdessään on asukkaan syytä olla mahdollisimman täsmällinen. Ikkuna esimerkiksi voi olla rikki monella tapaa: kokonaan säpäleinä tai vain säröllä. Lahdenmäki myönsi, että korjaustöiden tiedottamisessa on kompasteltu jo pitkään. Yksi syy viivästymisiin on työnjohtajapula. Saatu palaute on arvokasta kehitettäessä toimintaa sujuvammaksi. Rakennusyksiköllä on jo käytössään Ryhti-kiinteistönhallintaohjelma, mutta se ei vielä kata kaikkia osa-alueita. Nyt Ryhti-ohjelmassa ovat LVI- ja sähkötyöt, mutta jatkossa ohjelman piiriin saadaan muutkin kunnostukset. Grillaus ja avotulenteko kielletty! Tulipalovaara on linnoituksemme suurimpia uhkia. Suomenlinnan hoitokunta haluaakin kesän alkaessa muistuttaa linnoitukseen saapuvia vierailijoita grillaamiskiellosta alueella. Viestintäpäällikkö Synnöve Vaari ja hoitokunnan matkailutiimi käynnistävät helluntaiviikolla tiedotuskampanjan. Kampanjaan liittyy myös artikkeli Helsinki Info -lehdessä touko-kesäkuun vaihteessa. Maihinnousupisteisiin ja kampanjan alussa myös useisiin muihin paikkoihin asetetaan järjestyssäännöistä kertovia julisteita. Grillaaminen ja avotulen sytyttäminen on kiellettyä myös Helsingin keskustassa. Avotulen tekoon tarvitaan maanomistajan lupa. Kaupunki maanomistajana ei anna virallista lupaa yksityisille henkilöille avotulen tekoon yleisillä alueilla. Jugendsali ja kaupungin matkailutoimisto ohjaavat keskustassa grillauspaikkoja kyselevät kaupungin ulkoilualueilla Elinkaariajatteluun perustuva ylläpito-ohjelma on tarkoitus tehdä vuosien aikana. Suomenlinnassa on esim. yli 3000 ikkuna-aukkoa, joiden kunnostuksista ollaan pahasti jäljessä. Tulevaisuudessa tavoitteena on keskittyä yhä enemmän korjaustöiden sijasta ylläpitoon ja kunnostuksiin. Ryhti-ohjelmalla pyritään tehostamaan pikatilanteisiin reagoimista. Asukkaan tekemä vikailmoitus ei saa jäädä roikkumaan, vaan asukkaan tulee saada mahdollisimman nopeasti tieto ilmoituksen perille menosta ja töiden alkamisesta. Lahdenmäki korosti myös, että asukkaiden toivomuksia ei ole syytä olla kuuntelematta, mikäli ne eivät ole ristiriidassa suojelukysymysten kanssa. Remonteissa pyritään huomioimaan esimerkiksi asukkaiden väritoiveet, mutta vuokra-asunnoissa ei aina voi toteuttaa kaikkien toiveita. TIEDOTUSTA PARANNETAAN Tiedottamispulasta kärsineitä varmasti ilahduttaa, että asukasopas uudistetaan ja julkaistaan Internetissä. Hoitokunnan edustajat kirjoittavat myös entistä aktiivisemmin Suomenlinnan sanomiin. Kiitosta hoitokunta sai mm. asuinalueiden merkitsemisestä sekä porrastilojen ja muiden yleisten tilojen siisteydestä. Hoitokunta tulee jatkossakin korostamaan Suomenlinnan asemaa asuinalueena, ei yksinomaan historiallisena kulttuurimonumenttina ja matkailukohteena. Seuraava asukastyytyväisyyskysely järjestään kolmen vuoden päästä, ja tuolloin tuloksia päästään vertailemaan nyt saatuihin tuloksiin. Yhteenvedon kyselystä voi hakea hoitokunnan toimistosta. Tulokset ovat julkista tietoa, mutta niistä ei tunnista yksittäisiä vastaajia. Hanna-Mari Nieminen oleville grillikatoksille mm. Pihlajasaareen, Seurasaareen ja Mustikkamaalle. PIHOILLA SAA GRILLATA Suomenlinnassa maanomistajana on valtio eikä yleisiä grillauspaikkoja ole. Suomenlinnan ravintoloilla on lupa grillata terasseillaan, ja asukkaat voivat grillata entiseen tapaan omilla pihoillaan ja puutarhapalstoillaan sekä esim. venekerhojen grillipaikoilla. Kielto yleisellä alueella grillaamiseen sen sijaan koskee myös asukkaita. Isännöitsijä Kari Koskelan mukaan grillaamista koskevaa vartiointia tehostetaan tulevana kesänä. Tiina Virolainen matkailusihteeri

5 5 Portti auki! Näyttely Suomenlinna-museossa saakka Laivoja Suomenlinnan telakalta Ilmakuvassa vuodelta 1976 telakan ulkoaltaassa on huollettavana matkustajalaiva Kristina Brahe. Suomenlinnan historiallinen telakka on Suomen vanhin kuivatelakka. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna Koko Euroopassa on vain muutama sitä vanhempi telakka-alue. Kun moni muu perinteikäs telakka- ja satama-alue on hävitetty tai muokattu uuteen käyttöön, Suomenlinnan telakalla kunnostetaan edelleen laivoja historiaa kunnioittavassa miljöössä. Suomenlinnan telakalla on eletty kaksi työntäyteistä laivanrakennuksen aikakautta luvulla siellä rakennettiin sotalaivoja Ruotsin saaristolaivastoon. Seuraava kausi alkoi vasta 1940-luvulla, kun telakalla ryhdyttiin rakentamaan kauppalaivoja kotimaahan ja Neuvostoliittoon. Yksi telakan tunnetuimpia aluksia on vanha Suomenlinnan lautta vuodelta Laivojen lisäksi telakalla on rakennettu lentokoneita. Telakan alueella toimi Suomen valtion lentokonetehdas vuosina Tehtaalla rakennetut koneet muodostivat silloisten ilmavoimien selkärangan luvulta sotavuosiin tämä valtiollinen suurtelakka toimi Suomen laivaston sukellusvenelaivueen tukikohtana ja valtion alusten huoltopaikkana. Nykyään Suomenlinnan telakka tunnetaan parhaiten vanhojen perinnepuulaivojen kunnostuspaikkana, jossa vaalitaan perinteisiä käsityötaitoja. Tätä toimintaa on telakalla jo yli kahden vuosikymmenen ajan harjoittanut Viaporin Telakka ry. Portti auki! -näyttely kuljettaa kävijän luvulta nykypäivään, ruotsalaiselta ajalta venäläisen kauden kautta itsenäisyyden vuosikymmeniin. Näyttelyssä on valokuvien ohella esillä muun muassa laivapiirustuksia, pienoismalleja ja alkuperäisdokumentteja. Valmet Oy:n aikaista laivanrakennusta ei ole aiemmin juurikaan esitelty näyttelyissä tai kirjallisuudessa. Telakka on elänyt läpi murrosvaiheita, joiden aikana sen olemassaolo on ollut vaakalaudalla. Näyttely tuo esiin erilaisia vaihtoehtoja, jotka olisivat aikanaan voineet ohjata telakan kohtalon aivan toisenlaisiin suuntiin. Näyttely antaa näin historiallisen perspektiivin niille suurille päätöksille, joiden edessä rantojensa uudelleenkäyttöä miettivä Helsinki tänä päivänä on. Näyttelyn ovat tuottaneet yhteistyössä Suomen kansallismuseo ja Suomenlinnan hoitokunta. Suomenlinnan hoitokunta Suomenlinnan hoitokunta PORTTI AUKI! LAIVOJA SUOMENLINNAN TELAKALTA Näyttely Suomenlinna-museossa Avoinna ma su 10 18, ma su Pääsymaksut 5 ja 4 euroa, alle 18-v. ilmaiseksi Eläinlääkäri Suomenlinnassa! Suomenlinnan Eläinlääkäri Hoitohuone on Suomenlinnan Vaasankassun kivijalassa (C 83). Eläinlääkäri ottaa siellä vastaan joka kuukauden ensimmäinen keskiviikkoilta alkaen klo Huom! Vain ajanvarauksella! Vastaanotto on auki myös kesällä. Koska tila on vaatimaton ja eläinlääkärillä vain kannettavat tavarat mukanaan, pystymme Suomenlinnassa tekemään vain pieniä toimenpiteitä kuten rokotukset, korvien ja hampaiden puhdistukset, uroskissan kastraatiot yms. Eiran Eläintohtorit Eiras Dog-torer Uusi isompi tila, jossa on päävastaanotto ja leikkaussali, röntgen sekä laboratorio on Ullanlinnassa osoitteessa Neitsytpolku 10 B (melkein Tehtaankadun kulmassa, Kaivopuiston apteekin vieressä). Perille pääsee raitiovaunuilla 3B, 3T ja 1A, pois jäädään ravintola Amigon edessä. Aukioloajat kuten ennenkin: ma, ke ja pe 9 17 sekä ti ja to La sop. mukaan. Lisäksi meillä työskentelee keskiviikkoisin eläinhieroja Janina Granell. Ajanvaraukset kaikkialle edelleen puh./tel.: Eläinlääkärit: Anna Hielm-Björkman, Christoph Gerhards ja Anu Jäminki Viaporin Telakka ry:n myötä Suomenlinnan telakalla alkoi uusi aikakausi 1980-luvun lopulla.

6 6 SuPS kouluttaa purjehtimaan Jo toista kesää Suomenlinnan Pursiseura SuPS kouluttaa aikuisia purjehduksen jalossa taidossa. Suurin osa kurssien oppilaista tulee kuitenkin muualta kuin saaren oman väen keskuudesta. Tänä kesänä SuPSin purjehduskoulu järjestää kaksi purjehtijakurssia ja yhden perämieskurssin. Molemmat kurssit ovat nelipäiväisiä. Kurssien osittain yhteinen teoriaosuus pidettiin toukokuun puolivälissä, purjehtijoiden päiväkurssi kuun lopulla ja retkikurssi, jolta ei palatakaan illaksi kotisatamaan, oli kesäkuun alussa. Retkikurssille osallistuvat molemmat kurssit, purjehtijat perämiesten miehistönä. SuPSissa on perinteisesti panostettu koulutukseen. Seura oli jo pitkään järjestänyt jollapurjehdus- ja muuta juniorikoulutusta omalle väelle, kunnes todettiin, että myös aikuiset voisivat hyötyä koulutuksesta. Idean äiti Tarja Tervo lähti opettajakoulutukseen. KURSSEILLE ON TUNKUA Purjehduskurssit ovat niin suosittuja, että kaikki halukkaat eivät mahdu mukaan, kertoo Tarja, toinen SuPSin purjehduksenopettajista. Osin suosio johtuu siitä, että SuPSin koulutus on Suomen Purjehtijaliiton auktorisoimaa ja siten mukana kaikilla liiton kurssilistoilla. Toinen syy suosioon ovat toki kaupallisia purjehduskouluja halvemmat hinnat. Auktorisointi merkitsee sitä, että koulutus noudattaa Purjehtijaliiton laatimaa nousujohteista koulutusjärjestelmää. Koulutuksen sisällöt ja tavoitteet on kirjattu tarkoin Purjehduksenopettajat Pory ry:n laatimaan ja liiton hyväksymään vakavan oloiseen laatukäsikirjaan Purjehtijakoulutus ja purjehtijatutkinnot Suomessa. Auktorisoituja ovat myös SuPSin purjehduksenopettajat, jotka ovat suorittaneet Purjehduksenopettajat Pory ry:n 3-vaiheisen kouluttajakoulutuksen. Siihen kuuluu teoriaa, käytäntöä, opetusharjoittelua ja lopputentti. Sen kaiken kun kunnialla läpäisee ja opetuspäiviä kertyy vuosittain tietty määrä, saa Suomen Purjehtijaliiton koulutustoimikunnan auktorisoinnin opettaa muitakin. Tarjan ohella SuPSin toisena opettajana toimii Keijo Palkamo, avomeriopettaja taustanaan Merisotakoulu. Hän on kuunari Helenan kokenut kippari, joka toimii myös tutkintotarkastajana eli hän voi vastaanottaa vapaaehtoisia perämies- ja päällikkötutkintoja. Baba Lybeck UNTUVIKKOKIN MAHTUU MUKAAN Purjehtijakursseille voi tulla täysin untuvikkona, purjehduksesta ei tarvitse tietää yhtään mitään, kertoo Tarja. Purjehtijakurssille vaaditaan vain 15 vuoden ikä ja uimataito. Neljän kurssipäivän jälkeen perusmiehistötaidot ovat hallussa. Perämieskurssille osallistuvalla pitää olla joko käytännössä tai kurssilla hankitut miehistötaidot. Perämieskurssin käynyt pystyy huolehtimaan veneestä suotuisissa saaristo-olosuhteissa päiväsaikaan. Näiden kurssien lisäksi Purjehtijaliitolla on purjeveneen päällikkökursseja, jonka käynyt pystyy vastaamaan veneestä myös pimeään aikaan. Näitä kursseja SuPS ei vielä ole järjestänyt. Purjehtijaliiton koulutus on käytäntöpainotteista, siinä mennään purjehtimaan ja otetaan miehistötaidot haltuun: opitaan nostamaan ja laskemaan purjeet, navigoimaan ja ohjaamaan venettä. Myös mies yli laidan -tilanteita harjoitellaan sekä koneella että purjeilla. Saaristo- ja rannikkolaivurikurssit eroavat näistä kursseista siinä, että ne ovat navigaatiotaitojen teoriaa. Tulevien purjehtijoiden opettaminen on Tarja Tervosta kivaa ja haastavaa vapaa-ajan puuhaa ja vapaaehtoistoimintaa, jota tehdään kouluttajien omilla veneillä. Ihmiset tulevat kursseille motivoituneina, he haluavat oikeasti oppia. PURJEHDUS NAISISTUU? Kurssien osallistujista on yleensä enemmistö naisia. Tämänkin kesän neljästä perämieskurssilaisesta on kolme naista, heistä kaksi SuPSista, kertoo Tarja. Hän arvelee naisistumisen johtuvan osin siitä, että nykyään naiset usein purjehtivat naisporukalla ja ylipäätään tekevät kaikenlaista, mitä miehet ovat perinteisesti tehneet. Mutta toki sekin on tullut selväksi, että naiset usein valitsevat naispuolisen purjehduksenopettajan, jos valita voi. Hyvin usein ei voi, sillä naisopettajia on toistaiseksi vielä harvassa. Tarjan omaan elämäänkin purjehdus tuli kurssin kautta. Hän meni silloiselle Sinipurjehtijakurssille aikuisiällä ilman että oli kertaakaan edes astunut purjeveneen kannelle ja jäi koukkuun. Nyt merimaileja on kertynyt jo niin paljon, että ne eivät pysy laskuissa. Kaija Tuomisto Baba Lybeck Junnupurjehtijoille tarjolla taas jollakoulu Jollakoulu kokoontuu keskiviikkoisin maalla tai merellä. Sarianne Tikkanen Suomenlinnan Pursiseura (SuPS) jatkaa keskiviikkoiltaisin ohjattua optimistijollapurjehdusta innokkaiden junnujen kanssa. Paikkana on Länsi-Mustasaaren ranta ja aika keskiviikkoisin klo Ryhmä on jaettu kahteen tasoon: alkaen pääsevät aikaisemmin purjehtineet hiomaan taitojaan ja alkaen vasta-alkajat opettelemaan perusteita. Pääohjaajana toimii Mikaela Mecki Kolster, joka on palkattu viiden Kruunuvuorenselän seuran yhteiseksi junioriohjaajaksi. Nuori Suomi on tukenut toimintaa ja yhteistyössä mukana ovat SuPSin lisäksi Brändö Seglare, Helsingin työväen pursiseura, Katajanokan venekerho ja Yliskylän venekerho. Jollakoulu on keskiviikkoisin kesäkuun loppuun saakka ja jatkuu jälleen elokuussa. Jollakouluun osallistuvien lasten tulisi olla SuPSin jäseniä. Juniorijäsenillä ei ole liittymismaksuja ja vuosimaksu on 10 euroa. Jäsenyys oikeuttaa Suomen purjehtijaliiton tapaturmavakuutukseen purjehduksen parissa. Jollakouluun ilmoittautumiset: Sarianne Tikkanen puh tai Kustaa Lahtinen puh Tervetuloa mukaan! Sarianne Tikkanen

7 7 Ensiapukurssilla opimme taitoja, joita toivottavasti emme tarvitse Hyvää kesää! Kude pitelee rintaansa ottaako sydämestä vai mahtaako miestä pahasti närästää? Petralta meni taju, kun se liukastui ja löi päänsä. Samaan aikaan Eero löi kirveellä koipeensa ja meni shokkiin siltä istumalta. Ensiaputaitoja harjoiteltiin Suomenlinnan pursiseuran järjestämällä kurssilla Upseerikerholla. Veneilijöille EA1- kurssin suorittaminen on pakollinen osa kansainvälistä huviveneen kuljettajakirjaa. Mutta joukkoon mahtui muutamia meitäkin, joille kurssin käyminen tuntui muuten vain hyvältä ajatukselta. 14 hengen sekalainen sakki kokoontui kahtena iltana ja yhtenä kokonaisena lauantaina harjoittelemaan ensiaputaitoja, joita ei toivoisi koskaan tarvitsevansa. Ja mikäli niitä joskus tarvitsee, harmittaa lopun ikäänsä, jos ei osaa. ELVYTYSTÄ JA NAAPURIN KÄÄNTELYÄ Kurssin piti meille veneilijän näkökulmalla höystettynä purjehduksen opettaja ja sairaanhoitaja Hilkka Kalervo ETK Baltic Cruisingista. Kertasimme yleisimpiä onnettomuuksia, joita veneilyssä voi sattua, ja ensiapuun sopivia välineitä, joita veneestä saattaisi löytyä. Viimeistään tämän kurssin jälkeen kaikista veneistä, myös pienimmistä, löytynee virallinen ensiapupakkaus! Harjoittelimme elvytystä nuken kanssa ja sidoimme toistemme kuvitteellisia haavoja ja ruhjeita. Ensiapu on muuten aikamoinen kontaktilaji, oli hauskaa päästä kääntelemään ja kutittelemaan saaressa ikänsä asunutta naapuria. JÄRKEENKÄYPIÄ OHJEITA Muutama kertausharjoitukseen tullut ensiavun konkari joutui toteamaan ensiapuohjeiden muuttuneen vuosien aikana. Rituaaleja on karsittu pois, ja elvytysohje on nyt muotoa 30 painallusta ja kaksi puhallusta. Moni asia tuntui ihan kaupunkilaisjärkiseltä, kun sitä kehotuksesta joutui miettimään. Kuten esimerkiksi se, ettei vaikeasti alilämpöisen hypotermiapotilaan raajoja pidä kovasti liikutella: silloin ääreisverenkierto pääsee viilentämään ydinkiertoa entisestään. Eikä myrkytyspotilasta yleensä saa oksettaa, ettei myrkky tee elimistössä lisävahinkoa. Järkeenkäypä oli myös neuvo kuinka lähestyä esimerkiksi puistonpenkille uuvahtanutta: pään takaa, niin ei osu jos potilas huitaisee. Helpottavaa on myös tietää, että hätänumeroon 112 voi, saa ja myös pitää soittaa, silloinkin kun on epävarma. Siellä neuvotaan myös ensiavussa. LUOVUTA VERTA! Jos nyt joku lukijoista innostui ajatuksesta hankkia tai elvyttää ensiaputaitojaan, niin eipä hätää. Suomen Punainen Risti kouluttaa uusia taitajia jatkuvasti. Myös SUPS saattaa järjestää kurssille jatkoa, mikäli halukkaita osallistujia löytyy. Näitä kursseja odotellessa voi tehdä lähimmäisilleen hyvää käymällä luovuttamassa verta. Siinä jos missä apu menee suoraan ja konkreettisesti perille. Se ei maksa mitään, paitsi luovutukseen kuluvan ajan, noin 40 minuuttia kaikkineen. Lisäksi SPR tarjoaa kahvit ja voileivät. Palkinnoksi saa hyvän mielen! Meiltä nähden lähin luovutuspiste sijaitsee Yrjönkadulla Lillanin vieressä. Aikaa ei tarvitse varata. LOPUKSI: ei Kudea närästänyt, vaan sillä oli sydänkohtaus tietenkin. Petrakin selvisi tajunnan menetyksestä, vaikka oli tulla kuolleeksi julistetuksi. Eero sai kunnollisen painesiteen jalkaansa ja lämpimän huovan päällensä. Aprillia: sehän oli ensiaputeatteria kaikki! Petra Tandefelt terveisin kioskin väki Kude Lahtinen Leppoisaa kesää Kuntomaneesin nykyisille ja tuleville asiakkaille Sali on taas käytössä 1.8. alkaen. Tervetuloa! Ota yhteyttä Kuntomaneesi C 81 p hierontavaraukset p info@kuntomaneesi.fi Elvytyohje on: 30 painallusta ja 2 puhallusta.

8 8 Kesä 2007 Suomenlinnassa Kesäkausi käynnistyi Suomenlinnakeskuksessa toukokuun alusta ja kestää aina syyskuun loppuun saakka. Suomenlinnakeskus ja Suomenlinna-museo ovat avoinna joka päivä Käy tutustumassa linnoituksen historiaan ja ota mukaan vieraasikin. Asukaskortilla Suomenlinna-museon sisäänpääsy on ilmainen! LAPSILLE UUSI SEIKKAILUKIERROS Linnoituksen lapsia varmasti ilahduttaa tieto uudistuneesta seikkailukierroksesta, joka juhlii jo kymmenettä kesäänsä. Ehrensvärd-seuran tuottama Lumotun holvin salaisuus on jatkoa Kadonneen kruunun jäljillä -seikkailulle. Kuninkaan kruunu löytyi, mutta nyt linnoituksessa on alkanut kummitella, ja kuningas Kusta III kutsuu osallistujia turvakaartiinsa. Lelumuseon viime vuonna avatussa Veranta-galleriassa voi tänä kesänä ihailla paperinukkeja aina 1860-luvulta 1960-luvulle ja tutustua samalla menneiden aikojen lasten leikkeihin ja muodin historiaan. Suomenlinnamuseon lasten ohjelmasta kerrotaan omassa jutussaan. TEATTERIA LAPSILLE JA AIKUISILLE SuLaKe-teatterin Jatkuvasti paikattavien housujen arvoitus viihdyttää lapsikatsojia Lelumuseon pihalle pystytetyssä telttanäyttämössä. Ooppera- ja teatteriseurue Kapsäkki esittää Ruhtinaan lasisydän -satuoopperan Tenalji von Fersenin juhlasalissa. Ryhmäteatterin kesän esityksenä Suomenlinnan kesäteatterissa on Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Tänä kesänä myös näyttelijät ovat suojassa mahdollisilta sadekuuroilta, kun uusi katos valmistuu sopivasti kesän näytöksiin. Ensi-ilta on Pot Viapori ry:n 35-vuotisnäyttely Galleria Rantakasarmi Suomenlinna C1 avoinna ti to , pe-su Avajaiset 6.9. klo Tervetuloa! MUSIIKKIA MONEEN MAKUUN Kesän musiikkitarjonta saaressa on taattua tavaraa. Kesäkuussa kuullaan 1700-luvun sävelmiä ja piknik-konsertti Les Lumières -valistusajanfestivaalin yhteydessä. Aikaisempina kesinä kävijöitä ja asukkaita ilahduttaneet kotikonsertit soivat tauon jälkeen elokuisena viikonloppuna Linnanportintalossa. Viapori Jazz virittää tunnelmaa elokuun tummeneviin iltoihin. Festivaalin tarkka ohjelmisto on luettavissa tapahtuman omilta sivuilta Helsingin Urkukesän konsertit soivat myös Suomenlinnan majakkakirkossa Konsertit järjestetään torstaisin klo Kaikkiin konsertteihin on vapaa pääsy. MERIHENKISTÄ MEREN ÄÄRELLÄ Saariston merihenkiset tapahtumat avaa Meri- Viapori kesäkuussa. Elokuussa on vuorossa Suomen suurin puisten purjeveneiden kilpailu, Viaporin tuoppi. Kilpailu järjestetään Helsingin edustan vesillä, ja maali on Suomenlinnan Varvilahdessa. Elokuisen illan hämärtyessä vietetään Varvilahden rannalla perinteistä iltajuhlaa. Suomenlinna-museossa on avautunut Suomenlinnan telakan historiasta 1700-luvulta nykypäivään kertova näyttely, joka kantaa nimeä Portti auki! Laivoja Suomenlinnan telakalta. Tullimuseossa voi perehtyä 100 vuotta täyttävään Tullilaboratorioon Viinasta viikunoihin -erikoisnäyttelyssä. TAIDETTA, KÄSITYÖTÄ JA SUOMENLINNA-AIHEISIA TUOTTEITA Helsingin Taiteilijaseuran ylläpitämä Galleria Rantakasarmi tarjoaa vaihtuvia nykytaiteen näyttelyitä ympärivuoden. Heinäkuussa Bastion Hårlemanissa on esillä veistostaidetta esittelevä näyttely Holvien kätköissä. Viaporin taidekäsityöläisten ylläpitämässä kesäkaupassa b34 on kaupan yhdistysten jäsenten korkealaatuista Suomenlinnassa valmistettua käsityötä. Paikan päällä voi tavata taiteilijoita ja saada tietoa käsityöpajojen avoimista ovista. Rakennuksen toisesta päädystä Ehrensvärdseuran Museokaupasta löytyvät vaikka Suomenlinna-aiheiset tuliaiset kesäreissulle tai Museokaupasta vastaavan Sanna Pietilän suunnittelema Suomenlinna-paita aurinkoisille kesäpäiville tai fleece-takki viileämmille illoille. ESITE KERTOO HINNAT JA AJAT Kesäkaudella Suomenlinnan palvelutarjonta on runsaimmillaan. Kauden aukioloajat, pääsylippujen hinnat ja tapahtumien ajankohdat löydät kätevästi kolmikielisestä Kesä esitteestä. Päivittäisten opastettujen kävelykierrosten ja Suomenlinna-museon laajakangasesityksen avulla kesälomalle saapuvat sukulaiset ja tuttavat on helppo tutustuttaa kotisaaren historiaan. Muistathan käydä myös kurkkaamassa www. suomenlinna.fi -sivujen tapahtumakalenteria, joka kertoo ajankohtaisimmat tiedot saaren tapahtumista. Kesäisin terveisin Matkailukoordinaattori Milla Öystilä TAPAHTUMIA 26.5., 16.6., Avoimet ovet Japanilaisella teehuoneella Puuhanurkka lapsille Portti auki! -näyttelyssä 9.6. Suomen Punaisen Ristin SM-ensiapukilpailut Helsingin Taiteilijaseuran kesäkurssit Komendantti Cronstedt sankari vai luopio?, museokierros lapsille Lumotun holvin salaisuus, lasten seikkailukierros Ahoi! Merirosvoja horisontissa! Nukketeatteria Suomenlinna-museossa Les Lumierès -valistusajan kulttuurifestivaali MeriViapori -puuvenetapahtuma Suomenlinnan kesäteatterissa Tuntematon sotilas 4.7. Ehrensvärd-museon teemapäivä Jatkuvasti paikattavien housujen arvoitus, lasten kesäteatteri Helsingin urkukesän konserttisarja kirkossa Ruhtinaan lasisydän -lastenooppera Viaporin Tuoppi -puisten purjeveneiden kilpailu Kotikonsertteja Linnanportintalossa Viapori Jazz NÄYTTELYITÄ Paperinukkenäyttely, Lelumuseon Veranta-galleria Portti auki! Laivoja Suomenlinnan telakalta, Suomenlinna-museo Oona Tikkaoja-näyttely, Galleria Rantakasarmi Viinasta viikunoihin Tullilaboratorio 100 vuotta, Tullimuseo Helsingin Taiteilijaseuran kesänäyttely, Galleria Rantakasarmi Holvien kätköissä Veistostaidetta, Bastion Hårleman Kesänäyttely, Keramiikkatyöhuone Pot Viapori Naisten vuodenaika, Galleria Rantakasarmi Ylva Holländer, Galleria Rantakasarmi POTretti suomenlinnalaisen Pot Viapori -keramiikkatyöhuoneen 35-vuotisnäyttely, Galleria Rantakasarmi

9 Suomenlinna-museo järjestää lapsille Kaikkea kivaa kesäkuussa NÄYTELMÄLLINEN MUSEOKIERROS: KOMENDANTTI CRONSTEDT SANKARI VAI LUOPIO? Suomenlinna-museo järjestää kesäkuussa keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 11 ja 14 näytelmällisen museokierroksen Komendantti Cronstedt Sankari vai luopio? Puoli tuntia kestävällä kierroksella seikkaillaan museon perusnäyttelyssä, kuullaan kertomus Viaporin antautumisesta ja tavataan suurmiehiä kuten Napoleon Bonaparte ja Suomenlinnan komendantti Carl Olof Cronstedt. Draamallista museokierrosta suositellaan vuotiaille. Kierrokselle mahtuu 25 lasta. Ilmoittautumiset viimeistään edellisenä päivänä Suomenlinna-museoon, puh (09) Kierros on maksuton alle 18-vuotiaille, aikuiset mukaan museolipulla 5,00 / 4,00 euroa. NUKKETEATTERI AHOI! MERIROSVOJA HORISONTISSA! Suomenlinna-museossa esitetään kesäkuussa torstaisin klo 10 ja klo 13 nukketeatteriesitys Ahoi! Merirosvoja horisontissa! Esitys liittyy Suomenlinnan telakasta kertovaan EI ASUKASNÄYTÖSTÄ näyttelyyn Portti auki! Laivoja Suomenlinnan telakalta. Nukketeatteri soveltuu kaikenikäisille. Esitykseen mahtuu 25 lasta. Ilmoittautumiset viimeistään edellisenä päivänä Suomenlinna-museoon, puh (09) Esitys on maksuton alle 18-vuotiaille, aikuiset mukaan museolipulla 5,00 / 4,00 euroa. PORTTI AUKI! -NÄYTTELYSSÄ LASTEN PUUHANURKKAUS Suomenlinna-museon näyttely Portti auki! - Laivoja Suomenlinnan telakalta kertoo Suomen vanhimman kuivatelakan tarinan 1700-luvulta nykypäivään. Kesäkuun ajan näyttelyssä on lasten puuhanurkkaus Merirosvolippu ja vene. Museovieraat voivat valmistaa merirosvolippuja purjekankaasta sekä veneitä paperista. Sisäänpääsy näyttelyyn ja omatoiminen työpaja on maksuton alle 18-vuotiaille, aikuiset mukaan museolipulla 5,00 / 4,00 euroa. Lisätietoja antaa museoapulainen Soile Pietilä, puh. (09) tai sähköpostilla soile. pietila@nba.fi Ryhmäteatterin väki pahoittelee, että Tuntemattomasta sotilaasta ei järjestetä tänä kesänä asukasennakkoa suomenlinnalaisille. Kesäteatterin katoksen viivästyminen on kiristänyt harjoitusaikatauluja niin paljon, että se ei ole mahdollista. Sanna Pietilä / Ehrensvärd-seura Tanja Ahola Aaveita linnoituksessa Kuningas Kustaa III seikkailee jälleen Viaporissa. Vuosi 2007 on Suomenlinnan lastenkierroksen juhlavuosi, draamalliseen seikkailuun sukelletaan jo kymmenennettä kertaa. Merkkivuoden kunniaksi on luotu kokonaan uusi opettavainen, hauska ja jännittävä tarina Lumotun holvin salaisuus. Lastenkierros syntyi vuonna 1998, jolloin linnoitus täytti 250 vuotta. Menneiden yhdeksän vuoden aikana Kadonneen kruunun jäljillä seikkailtiin 1695 esityksen verran ja se keräsi yli katsojaa. Lumotun holvin salaisuutta on päässyt katsomaan jo iloinen joukko kevätretkelle Suomenlinnaan saapuneita koululaisia. Kierros uusine hauskoine hahmoineen on saanut positiivisen vastaanoton yleisöltään. Lumotun holvin salaisuus on saanut myös kunnian olla ehdolla Best of Helsinki Awards -kilpailussa. Kuningas Kustaa III löysi vihdoin rakkaan kruununsa, joka oli kadoksissa Viaporissa yli kaksisataa vuotta. Nyt hänellä on syytä epäillä, että hänen kauniissa linnoituksessaan on alkanut kummitella. Aaveen vainoama kuningas kutsuu hovineitinsä Rosalindin kanssa koolle turvakaartin. Yhdessä lähdetään jännittävälle matkalle lumotun holvin salaisuutta ja aaveen arvoitusta ratkaisemaan. Lumotun holvin salaisuus on historiallisiin tosiseikkoihin perustuva seikkailukierros, joka vie lapset vanhempineen aikamatkalle Viaporiin. Seikkailijat tapaavat 1700-luvulla vaikuttaneita henkilöitä, kuten komendantti Augustin Ehrensvärdin, kasvitieteilijä Carl von Linnén sekä laivanrakentaja Fredrik Henrik af Chapmanin. Kaikilla on oma tarina kerrottavanaan ja visainen pulma ratkaistavaksi. Oikein ratkaistu tehtävä vie seikkailijat lähemmäksi lumottua holvia ja sen salaisuutta. Kierros tutustuttaa kävijänsä paitsi Suomenlinnan historiaan, myös valistusajan kulttuuriperinteisiin, tieteisiin ja tapoihin. Kierrokset ajalla: ja 25.8 / tiistai torstai, lauantai kello 12 ja 15 suomeksi, perjantaisin kello 12 ruotsiksi. Sanna Pietilä Helsingin Taiteilijaseura 40 vuotta taiteilijaa, yli 300 taideteosta I Helsinki Helsingin Taiteilijaseuran kesänäyttely Suomenlinnassa GALLERIA RANTAKASARMI Suomenlinna Avoinna ma to , pe su I Helsinki Helsingin Taiteilijaseuran kesänäyttely Suomenlinnassa Naisten vuodenaika Tuija Lampinen, Mirimari Väyrynen, Maria Wolfram Ylva Holländer Viiden suuren maalauksen installaatio GALLERIA KATARIINA Kalevankatu 16 Avoinna ti pe 11 17, la su Pertti Lohiniva Pia Salo & Kati Lehtonen Sakari Kannosto 9 TAIDELAINAAMO Rikhardinkatu 3, Avoinna ti to 12 18, pe la kesäkuu Kukkanäyttely, kesäripustus heinäkuu Kukkanäyttely, kesäripustus elokuu Tiina Éno W W W. H E L S I N G I N T A I T E I L I J A S E U R A.FI Helsingin Taiteilijaseura Kalevankatu 16, Helsinki Puh. (09) info@helsingintaiteilijaseura.fi Tuntematon sotilas

10 10 Lelumuseo esittelee paperinukkeja Kesällä 2007 Suomenlinnan Lelumuseon verannalla esitellään museon paperinukkeja. Paperinukke on aina peilannut aikansa muotia ja kauneusihannetta. Parhaimmillaan se on kuin pieni taideteos. NUKKE OLI ALKUUN MANNEKIINI Euroopassa on välitetty tietoa pukumuodin vaihteluista 1300-luvulta lähtien puettujen nukkien avulla. Muotivaihteluista kertomiseen käytettiin myös läpikuultavalle lasille maalattuja pukukuvia, joita saattoi pukea muotokuvan ylle samaan tapaan kuin myöhemmin paperinukelle. Englantilaiset kehittivät aiempaa näppärämmän muodin esittelytavan, paperinuken, joka alkuun tunnettiin englantilaisena mannekiinina. Nukke oli pakattu paperikuoreen, jota oli helppo kuljettaa mukana. Kun sitten muodit taas vaihtuivat eivätkä äidit enää tarvinneet vanhaa mannekiinia, se jäi luonnollisesti tyttärien leikkeihin. Näin syntyi paperinukkeleikki. Paperinukkeidea sai kustantajia ja painajia useassa Euroopan maassa. Ensimmäiset vain lasten leikkiin tarkoitetut versiot julkaistiin Lontoossa vuosina Englannista ne löysivät tiensä Amerikkaan. Saksasta tuli kuitenkin varsinkin halpojen paperinukkearkkien suurin tuottaja. Alkuun paperinuket ja niiden vaatteet olivat valmiiksi leikattuja, ja ne myytiin kauniissa rasioissa tai kirjekuorissa. Kun nuket siirtyivät arkkitavaraksi, isommat painosmäärät olivat mahdollisia ja tuotteet halpenivat entisestään. Halpuus sai myös mainostajat innostumaan paperituotteista ja käyttämään niitä ilmaislahjoina, joten paperilelut olivat myös niiden lasten saatavilla, joille nukkekodit ja tinasotilaat edustivat saavuttamatonta ylellisyyttä. Tosin taloudessa piti olla sakset. Leikkaa nukkearkki irti lehdestä, liimaa se pahville ja leikkaa itsellesi kukkaisnukke muotivaatteineen. Paperinuken synty reilut kaksisataa vuotta sitten on osa muodin historiaa. Paperinuken suurin merkitys on kuitenkin tyttöjen leikkiperinteessä. Suomeen on tuotu paljon paperinukkeja Englannista ja Saksasta 1800-luvulta lähtien. Oma kotimaassa tuotettu paperinukke sai alkunsa 1900-luvun kahdella ensimmäisellä kymmenellä. Alusta alkaen valmistajien tavoitteena oli myös nukkien korkea taiteellinen laatu tekijöiksi on osoittautunut oman aikansa tunnettuja taiteilijoita. Tietoa vanhoista paperinukeista kootaan pienistä palasista: lapsille valmistettuja tuotteita ei ole arkistoitu eikä historiikkeihin kirjattu. Taiteilijat eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole signeeranneet töitään, ja vaikka olisivatkin, ehjä leikkaamaton paperinukkearkki mahdollisine painatustietoineen on suuri harvinaisuus. Nykyajan tyttöjen leikeissä ei enää paperinukkeja juuri näy. Itse tehty paperinukke on kuitenkin taiteellista silmää ja kädentaitoa kehittävä harrastus. Aikuisten maailmassa paperinukke esiintyy nykyisin nostalgisten ja humorististen asioiden tulkkina. Paperinukketradition soisi kuitenkin elpyvän ennen kaikkea leikin itsensä vuoksi. SUOMALAINEN PAPERINUKKE SYNTYI 20-LUVULLA 1800-luvun puolivälissä Suomessa alettiin huolestua kotimaisten lelujen puutteesta. Ensimmäiset valtakunnallisesti merkittävät lelutehtaat aloittivat toimintansa vuosisadan lopulla, ja 1900-luvun alkupuolella niitä oli jo useita. Samaan aikaan alettiin painaa kotimaisia rakennus- ja sotilasleikkuuarkkeja, mutta kotimaassa sekä piirrettyä että painettua paperinukkea saatiin odottaa aina 1920-luvulle saakka. Paperinuket olivat hyvin suosittuja ja 1930-luvuilla, mutta sotavuosina elettiin todellista paperinukkien riemuaikaa. Sodan takia tuontia ei ollut, niinpä lelujen suhteen oltiin omavaraisia. Paperinukkeja piirsivät mm. taiteilijat August Tuhka, Brita Enckell, Inga Fagerholm, Arnold Tilgmann ja Yrjö Könni. Paperinuket olivat sekä kustantajalle että kuluttajalle edullisia kaiken pulan keskellä ja 80-luvuilla paperinukkeja leikattiin aikakauslehtien sivuilta. Tänä päivänä kotimaiseen paperinukkeen törmää varmimmin museokaupassa. Suomenlinnan Lelumuseon kokoelmissa on paperinukkeja aina 1860-luvulta 1960-luvulle saakka. Petra Tandefelt Luettavaa: Marja-Liisa Lehto, Tyttösille huviksi ja hyödyksi, kaksi vuosisataa paperinukkeleikkien lumoissa. Akatiimi Oy 2004.

11 Väkevä Viapori kokoaa suomenlinnalaiset yhteen 11 Lokakuussa, , ensimmäistä kertaa järjestettävän Suomenlinnan kaupunginosatapahtuman eli Väkevän Viaporin valmistelut etenevät vauhdilla. Ohjelmisto saadaan lopullisesti varmistettua kesän aikana. Nyt on selvää, että tapahtumasta tulee tasokas ja monipuolinen festari, joka taatusti kerää huomiota laajasti. Väkevän Viaporin tapahtumat jakaantuvat kolmelle päivälle, joiden aikana ohjelmaa on luvassa kaikenikäisille ja -mielisille suokkilaisille ja kaupunkilaisille. viettävässä kirjastossa tutustutaan suomenlinnalaisiin kirjailijoihin ja kuvittajiin. Illalla Yliksellä on konsertti, jossa esiintyvät lukuisat Suomenlinnassa asuvat muusikot. SUNNUNTAINA Sunnuntaina näyttelyt ovat avoinna, elokuvia esitetään ja koko tapahtuma huipentuu iltapäivällä kaikkien suomenlinnalaisten muusikoiden ja laulajien yhteisesitykseen. Tarkka ohjelma julkaistaan elokuun lopulla. Jussi Anttonen PERJANTAINA Perjantaina järjestetään mm. saaren nuorisolle Fersenissä omat bailut, joiden tarkempi ohjelma muotoutuu lähiviikkoina. Perjantaina pidetään myös suokkilaisten taiteilijoiden näyttelyn avajaiset. LAUANTAINA Lauantaina on tapahtuman viralliset avajaiset, joihin pyydetään mukaan tapahtuman suojelijaksi valtakunnallinen merkkihenkilö (toistaiseksi salainen!). Lauantaina on luvassa myös lisäksi suomenlinnalaisuudesta kertovien elokuvien näytöksiä, opastuskierroksia ja suomenlinnalaisen ruokakulttuurin esittelyä sekä näytelmällisesti että aivan konkreettisestikin. Merivartiosto järjestää pelastusnäytöksen, Vihtahousut saunottavat väkeä Merisotakoulun suuressa saunassa ja suokkilaiset yhdistykset esittelevät toimintaansa Rantakasarmin aulassa. Myös Telakka on vahvasti mukana tapahtumassa. Suuressa roolissa on tietysti myös musiikki, jota on luvassa runsaasti pitkin päivää eri puolilla saarta. Työn sankareina tällä saralla häärivät kioskista kapakoihin Kaartin soittokunnan soittajat eri kokoonpanoissa. Linnoituksen laulajat -kuoro konsertoi ja Yliksellä luetaan Suomenlinnasta kertovia kirjoja. 50-vuotisjuhlaansa KIITOKSIA Tässä vaiheessa on jo syytä kiittää kaikkia niitä lukuisia ihmisiä ja tahoja, jotka ovat jo nyt kantaneet kortensa yhteiseen vapaaehtoisuuden pöytään. Mainittava nimittäin on, että koko tapahtuma järjestetään talkoovoimin ja että tilaisuudet ovat aivan paria poikkeusta lukuun ottamatta ilmaisia. Tukea toki on anottu mm. Helsingin kaupungilta ja jo saatukin Hoitokunnalta, joka on ystävällisesti luvannut mm. Fersenin käyttöömme. VAPAAEHTOISIA TARVITAAN Lisää vapaaehtoisia tarvitaan kuitenkin itse tapahtuman aikana mm. roudaukseen ja järjestyksenpitoon. Myös suomenlinnalaisia yhdistyksiä pyydetään ilmoittamaan halukkuutensa esitellä toimintaansa Rantakasarmin aulassa tapahtuman aikana. Ilmoittautua voi Väkevän Viaporin koordinoijille: Juha Bäckille (Suomenlinnaseura): puh , Esa Toivaselle (Viapori Forum): puh tai Riikka Rahille (Viapori Forum): puh Riikka Rahi Auli Aho Lelumuseon pihalla ratkotaan tänä kesänä Jatkuvasti paikattavien housujen arvoitusta Suomenlinnan lasten kesäteatterin uudessa näytelmässä esiintyy pelkästään suomenlinnalaisia näyttelijöitä. Tänä kesänä Lelumuseon pihalla seikkailevat Patti-Katja ja Kaakao-Tommi. Patti-Katja on Suomenlinnan rohkein tyttö ja hänen paras kaverinsa on Kaakao-Tommi. Katjan mielestä Tommissa on vain yksi pieni vika; suuresta koostaan huolimatta Kaakao-Tommi ei ole aivan yhtä rohkea ja voimakas kuin hän itse. Patti-Katja päättää täyttää pitkän kesän kotona uppoutumalla salaisiin arkeologisiin kaivauksiin kotinsa lähistöllä olevalla tyhjällä tontilla. Ongelmana on vain kaksi pientä asiaa: Kaakao-Tommi ei haluaisi kaivautua maailman ääriin asti, koska matkalla voi kohdata pelottavia asioita. Toiseksi Patti-Katjan housuihin alkaa kaivaustöissä salaperäisesti ilmestyä reikiä, joiden alkuperää ei kukaan ymmärrä. Patti-Katjan roolissa on Meri Nenonen ja Kaakao-Tommia esittää Aarni Kivinen. Muissa rooleissa nähdään Tarja Matilainen ja Jani Kiiskilä. Esityksen käsikirjoittaja ja ohjaaja on Mika Lehtinen. Jatkuvasti paikattavien housujen arvoitus sisältää musiikkia ja se soveltuu kaikille lapsille ja lapsenmielisille neljästä ikävuodesta ylöspäin. Musiikin on tehnyt Pekka Karjalainen. Lavastus on Kalle Nurmisen ja puvustuksesta vastaa Niina Pasanen. Nukkemuseon pihalla oleva katsomo on sateen varalta katettu. Esityksen kesto on noin 50 minuuttia ja esityksiä on välisenä aikana. Lippuvaraukset: puh /Suomenlinnan lasten kesäteatteri. Jani Kiiskilä, Meri Nenonen, Tarja Matilainen ja Aarni Kivinen paikkaavat kesällä housuja. Auli Aho

12 12 Asemakaava tekeillä 250 vuotta rakentamisen aloittamisen jälkeen! Toukokuisessa asukasillassa puhuttiin työn alla olevasta Suomenlinnan asemakaavasta. Alustavaa kaavaluonnosta esitteli arkkitehti Janne Prokkola. Nyt esitelty kaava ei ole virallinen luonnos, vaan lähinnä kuvaus niistä periaatteista, joiden parissa Suomenlinnassa työskennellään. Peruslähtökohtana on, että asemakaavassa määritellään alueen maankäyttö, rakennusoikeudet ja mm. suojeluasiat. Prokkola totesi, että 250 vuotta rakentamisen aloittamisen jälkeen on korkea aika tehdä kaava Suomenlinnaan. Vuoden 2002 yleiskaavassa vain todetaan lakonisesti, että kyseessä on maailmanperintökohde. Kaavoitusprosessi on yleensä varsin pitkä ja monivaiheinen. Kaupunkisuunnitteluvirasto esitteli vuonna 2004 Suomenlinnan osallistumis- ja arviointisuunnitelman, johon saatiin seitsemän mielipidettä asukkailta ja muilta saarilla toimijoilta. Saaduissa kommenteissa todettiin, että kaavaa suunniteltaessa on huomioitava mm. Museoviraston rooli, ympäristöarvot, Merisotakoulun ja venekerhojen tarpeet, peruspalveluiden sijainti, julkisten tilojen yleinen ilme ja mahdollisuus lisätä asumisen tasoa ja määrää. Suomenlinnan asemakaavassa tuleekin Prokkolan mukaan huomioida alueen erikoislaatuisuus: toisaalta kyse on elinvoimaisesta ja toimivasta kaupunginosasta, toisaalta myös suojellusta kulttuuri- ja matkailukohteesta. EI KATUJA EIKÄ UUDISRAKENNUKSIA Suomenlinnassa ei ole merkittävää uudisrakennustarvetta, joten siihen käyttöön kaavaa ei tarvita. Sen sijaan kaavaan merkitään yhdyskunnan kannalta olennaisten rakennusten ja alueiden käyttötarkoitukset. Näitä ovat esimerkiksi koulu, kauppa, satamat, telakka, kirkko ja puolustusvoimien alueet. Lisäksi tavoitteena on saada nimistö ja osoitteisto asianmukaiseen malliin. Katuja, puistoja tai kortteleita ei Suomenlinnaan kuitenkaan ole tulossa, vaan saariryhmää aiotaan jatkossakin tarkastella yhtenäisenä alueena. SYKSYLLÄ VIRALLISESTI ESILLE Janne Prokkola kertoi, että asemakaava on lähinnä hallinnon työkalu eikä sillä saaren asukkaiden kannalta ole valtavaa merkitystä. Pääasiat tulevat joka tapauksessa säilymään ennallaan, ja kaavan on tarkoitus tukea Suomenlinnan nykyisiä toimintoja. Uudet nimet ovat luonnollisesti uusia myös asukkaille, ja onpa saarille suunnitteilla kaksi nimettyä tietäkin. Länsi-Mustantie ja Kustaanmiekantie tulevat kenties aikanaan helpottamaan oikeiden paikkojen ja osoitteiden löytämistä. Suomenlinnan kryptisiltä vaikuttavat osoitteet ovat ongelma erityisesti hätätilanteissa: tottumattoman ambulanssikuskin voi olla vaikea selvittää, missä on vaikkapa osoite Suomenlinna B 42 A. Kaava-asiasta kiinnostuneiden on seuraavan kerran oltava tarkkana syksyllä, jolloin kaavaehdotus on virallisesti nähtävillä. Kaupunkisuunnitteluvirasto tiedottaa asiasta mm. Suomenlinnan sanomissa, ja asukkailla on kolme viikkoa aikaa jättää kaavoittajalle mielipiteensä kaavasta. Tämän jälkeen ehdotus etenee kaupunkisuunnittelulautakuntaan, sieltä aikanaan kaupunginhallitukseen ja lopulta kaupunginvaltuustoon, joka vahvistaa kaavan. Meillä asukkailla on vielä hyvä tovi aikaa totutella esim. uusiin paikannimiin. Hanna-Mari Nieminen Kaavoitusasioiden yhteystiedot: Janne Prokkola, arkkitehti SAFA Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto Asemakaavaosasto Kantakaupunkitoimisto PL 2100, Helsingin kaupunki puh: fax: janne.prokkola@hel.fi

13 Valkoposkihanhista on paljon iloa 13 Piirrokset kuvasi Jani Kiiskilä Valkoposkihanhi ei tavallisesti käyttäydy ihmistä kohtaan hyökkäävästi, vaan väistää ihmistä. Pesäänsä ja poikasiaan valkoposkihanhi kuten mikä tahansa eläin kuitenkin puolustaa, ja tällöin muutoin rauhaisa lintu saattaa käyttäytyä hyökkäävästi myös ihmistä kohtaan. Erik Bruun Olemme asuneet Suomenlinnassa noin 35 vuotta. Asumme Merisotakoulun naapureina erillisessä puutalossa, jossa on nurmikkoa ympärillä. Olimme lievästi sanottuna hämmästyneitä, kun parvi kesyjä hanhia nousi maihin nurmikolle noin 15 vuotta sitten. Haimme lintukirjoja todetaksemme mitä hanhia ne olivat: kotoisin tundralta, Huippuvuorilta, Novaja Zemljalta. Itäisellä Pikku-Mustasaarella on Merisotakoulun saunan edessä hiekkaranta, josta jopa hanhien untuvikot saattoivat nousta nurmikolle syömään ruohoa. Pesäpaikakseen ne olivat valinneet Lonnan saaren ja muutamia luotoja. Siellä niillä oli takeet, etteivät koirat, kissat tai ketut pääse häiritsemään niiden pesimärauhaa. Olemme iloisia tästä tulokkaasta. On suorastaan epätodellisen upeaa, että voimme katsella täällä näitä arktisia lintuja aivan kuin kotieläimiä. On turistisesonki. Täällä käy yli ihmistä vuodessa. Päivittäin näen, kuinka ulkomaalaiset istuvat muurien vieressä ihastuneina, kun ympärillä on kymmeniä hanhia. Puhuvat niille. Valokuvaavat, kun uros pää pystyssä vartioi tilannetta, emo ja poikaset syövät heinää. He eivät voi ymmärtää miten on mahdollista, että suomalaiset villihanhet luottavat heihin. Täytyy myöntää, että tunnen ylpeyttä siitä, että meillä on niin karkea sivilisaatio. Nämä linnut ovat kuin ystäviä. Noin viisi vuotta sitten näin kaukaa sattumalta, kun pyörällä ajava satamamestari ohitti hanhiparven, nosti oikean kätensä tervehtiäkseen hanhilintuja. Silloin päätin tehdä hanhille julisteen. Lehdestä luin, että joku on ottanut kellolla aikaa miten usein tämä nopeasti heinää syövä lintu päästelee jätöksiä takapäästään. Se ei tee hanhea vaaralliseksi. Jätös on miltei hajuton, ja tällä parhaalla lannoitteella voi joskus ilahduttaa kukkapenkkiä. Suomessa oli joskus laulujoutsenia melkein joka järvessä. Mutta elämä siihen aikaan oli rankempaa kuin nyt. Niiden kohtalana oli usein joutua pataan. Suomessa pesivä kanta putosi ja 1950-luvulla noin kymmeneen pariin. Yhtä miestä, nimittäin Yrjö Kokkoa, saamme kiittää siitä että laulujoutsen rauhoitettiin ja julistettiin Suomen kansallislinnuksi. Olemme kaikki ylpeitä, kun järvi-suomi on saanut takaisin tuon upean linnun. Enpä usko että laulujoutsen enää edes maistuisikaan suomalaisen suussa. Voidaan helposti olettaa, että valkoposkihanhi on kuulunut tuhat vuotta sitten linnustoomme, mutta kesyn luonteensa takia ne joutuivat ihmisten ja eläinten ruuaksi. Vain tundralle yli Suomen lentäneet jäivät henkiin. Yrittäkäämme ystävystyä heidän kanssaan. Heistä on enemmän iloa kuin haittaa. Erik Bruun graafikko, professori TOIM. HUOM. Teksti on alun perin julkaistu HS:ssa Julkaisemme sen lukijoiden pyynnöstä ja kirjoittajan suostumuksella nyt tässä lehdessä siinä toivossa, että lintujen kivittäminen ja muu vahingoittaminen saarilla loppuisi. TIESITKÖ, ETTÄ valkoposkihanhen tappaminen on rikos, sillä laji on rauhoitettu ympäri vuoden. kaikkien lintulajiemme pesintä on turvattu lailla. Pesintää ei saa häiritä. hanhien ulosteet ovat lähinnä ruohopurua eivätkä tämänhetkisen tiedon mukaan sisällä esim. Salmonella-bakteereja. valkoposkihanhien ulosteet ovat hyvää materiaalia kompostiin, sillä ne sisältävät runsaasti typpeä ja fosforia. Kuvitus Suomenlinnan ala-asteen 2. ja 4. -luokkalaisten piirroksia. Kiitos tekijöille! LINTURETKEN SALDO Suomenlinnaseuran järjestämälle linturetkelle toukokuun 22. päivänä osallistui 25 ihmistä. Retkeläiset näkivät puolitoista tuntia kestäneellä kävelyllään seuraavat lajit: harmaalokki, kalalokki, merilokki, harakka, varis, haarapääsky, räystäspääsky, kyhmyjoutsen, valkoposkihanhi, isokoskelo, mustarastas, kesykyyhky (pulu), meriharakka, västäräkki, kivitasku, haahka, telkkä, haapana, sinisorsa (ja 9 poikasta), räkättirastas, varpunen, viherpeippo, sinitiainen, talitiainen, peippo ja kottarainen.

14 14 Mitä löytyy pinnan alta? Museovirasto inventoi Suomenlinnan vedenalaisen kulttuuriperinnön luvun lopulle ajoittuva hylky on kuvassa olevan veneen kohdalla Merisotakoulun saunan edustalla. Iltaisin seitsemään! Avoinna pyhäisin! Lääkkeet joka päivä jonottamatta ma pe 8 19 la 9 16 su ja pyhät* Minna Leino, Museovirasto. Suomenlinnan vedenalaisen kulttuuriperinnön nykytilan selvitystyö on Museoviraston meriarkeologian yksikön ensimmäinen suurehko tutkimus. Se pyrkii tekemään vedenalaisen maailman näkyvämmäksi. Veden alla sijaitsevat ihmisten toiminnasta kertovat jäännökset ovat katseemme ulottumattomissa. Ne eivät ole pinnan alla turvassa, sillä kaikenlainen vesiliikenne, väylätyöt ja vesirakennushankkeet vaikuttavat niihin. Voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa vedenalaisen kulttuuriperinnön säilymiseen. Ensimmäinen askel olisi oppia tuntemaan, mitä merkityksellistä lähivesillämme sijaitsee. Museoviraston aloittamalla inventoinnilla pyritään tekemään vedenalainen maailma näkyvämmäksi. Tässä Sanomien juttusarjassa seurataan työn edistymistä. MIKÄ ON VEDENALAISTA KULTTUURIPERINTÖÄ? Suomenlinnan vedenalaisinventointi on Museoviraston meriarkeologian yksikön ensimmäinen oma isompi tutkimus. Työ tapahtuu yhteistyössä rakennushistorian osaston kanssa, ja sen tarkoituksena on selvittää veden alla säilyneen kulttuuriperinnön nykyinen tilanne. Meriarkeologian yksikkö perustettiin vuonna 2004 arkeologian osaston yhteyteen. Se jatkaa Kotkaan siirtyvälle Suomen merimuseolle aikaisemmin kuulunutta tehtävää tutkia ja suojella vedenalaista kulttuuriperintöä. Maailmanperintökohteessa on hyvä miettiä, mikä onkaan vedenalaista kulttuuriperintöä. Ensimmäisenä tulevat mieleen Itämeressä hyvin säilyneet hylyt, mutta veden alla sijaitsevia ihmisen toiminnasta kertovia vanhoja jäänteitä nimitetään yleisesti vedenalaiseksi kulttuuriperinnöksi. Tällaisia vanhoja jäänteitä ovat hylkyjen lisäksi erilaiset väyläesteet, hirsiarkut, haaksirikkopaikat, satamapaikat, meritaistelupaikat, uhripaikat tai vaikkapa kalastukseen liittyvät rakenteet. Yksittäiset puunkappaleet veden alla eivät vielä paljon kerro historiastamme, mutta jos työstettyjä puunkappaleita on useita, voi lähistöllä olla jo muinaisjäännös. Muinaismuistolain mukaan rauhoitettuja muinaisjäännöksiä ovat sellaiset hylyt ja hylyn osat, joiden voidaan olettaa olevan yli satavuotiaita. Ei kuitenkaan tarvitse olla varmaa tietoa siitä, että alus on uponnut yli sata vuotta aikaisemmin ennen kuin kannattaa ilmoittaa havainnostaan. Vedenalaisia muinaisjäännöksiä ovat myös yllä luetellut muut ihmisen tekemät rakennelmat iästä riippumatta. yhteydessä alueella tehtiin viistokaikututkimus vedenalaisen kulttuuriperinnön havaitsemiseksi. Hylky on lähes kokonaan mudan peitossa, ja ainoastaan runkokaarten päät ylettyivät pohjan yläpuolelle. Hylkyalue merkittiin tarkoin, ettei se vahingoittuisi rantapengertä korjattaessa. Pohjalla on kuitenkin tapahtunut tämän jälkeen niin paljon muutoksia etteivät kaarten päät ole enää näkyvissä. Ilman lisätutkimuksia on mahdotonta arvioida, onko hylky vahingoittunut työmaan yhteydessä. Mikä hylky on voinut olla? Pikku-Mustasaarella on toiminut telakka 1700-luvulla. On mahdollista, että laiva on vanhuuttaan tuotu telakalle riisuttavaksi ja siitä on kierrätetty kaikki käyttökelpoinen materiaali. Loput on voitu unohtaa rantaveteen ja syysmyrsky on siivonnut jäljelle jääneen laivan sopivasti näkymättömiin pinnan alle, jossa se on muuttunut osaksi Itämeren ekosysteemiä. On mahdollista, että aluksesta löytyy lisätietoa arkistosta, mutta tällaista selvitystä ei ole toistaiseksi tehty. VIISTOKAIUTUKSELLA KUVIA MERENPOHJASTA Arkistoihin tuskin on jäänyt mainintaa pienestä veneestä, joka löytyi viiden metrin syvyydestä Pikku-Mustan salmesta. Puu on muuttunut paikoitellen jo lähes pitsimäiseksi. Tulee olemaan mielenkiintoista verrata nyt löytynyttä venettä Varvilahdesta aiemmin löytyneisiin, tunnettuihin veneiden hylkyihin. Nämä veneen hylyt on löydetty aikaisemmassa Suomenlinnan vedenalaisinventoinnissa, joka tehtiin sukeltamalla 1980-luvun lopussa. Miksi vesiämme inventoidaan nyt uudestaan? Sukeltamalla tapahtuvassa inventoinnissa tulokset ovat riippuvaisia näkyvyysolosuhteista. Nyt tehtävässä tutkimuksessa voidaan käyttää tekniikkaa, jolla saadaan kattavampi lopputulos. Tässä viistokaiutuksessa merenpohjasta saadaan kaikulaitteiston avulla ilmakuvaa, josta voidaan erottaa ihmisen tekemät rakennelmat. Työ aloitettiin toukokuussa. Tutkimussukellukset jatkuvat vielä, sillä tarkastettavaa riittää. Lehden seuraavassa numerossa kerrotaan linjalaiva Kronprins Gustav Adolfin kohtalosta vuonna Yhteyshenkilönä toimii Minna Leino (puh tai minna.leino@nba.fi). Minna Leino Helsingin Kauppatorin apteekki Avoinna 360 päivää vuodessa! * Suljettuna vain 1.1., 1.5., Juhannuspäivänä, ja joulupäivänä HYLKYJÄ SUOMENLINNAN VESISSÄ Suomenlinnasta tunnetaan eri-ikäisiä hylkyjä, joista suurin osa on ilmeisesti tarkoituksella upotettuja. Hylkyjä on pienistä veneen jäänteistä suuriin aluksiin. Yksi näistä hylyistä on ajoitettu puun vuosirenkaisiin perustuvalla dendrokronologisella ajoitusmenetelmällä 1600-luvun loppuun. Hylky sijaitsee Merisotakoulun saunan rannassa muutaman metrin syvyydessä. Se löydettiin vuonna 2000, kun rantapenkereen kunnostustöiden Kallioon hakatuilla merkeillä on todennäköisesti seurattu veden pinnan korkeuden vaihtelua.

15 15 Asukasedustajalta Asukasedustajavaalit on nyt sitten käyty. Lämmin kiitos kaikille äänestäjille! Asukasedustus hoitokunnan johtokunnassa antaa meille asukkaille mahdollisuuden vaikuttaa saartemme suunnitteluun. Asukasedustajat mahdollistavat edunvalvontamme. Olisin tosin suonut vielä useamman käyttävän äänioikeuttansa, mutta kenties ensi kerralla näemme kunnon vaalitaiston, ehkä kiivaankin keskustelun ja suuren äänestysprosentin. Johtokunnan mennyt kausi oli Salovaaran Jorman kolmas ja viimeinen. Jorelle lämmin kiitos kaikesta! Joren tilalle johtokuntaan tulee Olli Varjonen. Allekirjoittanut edustaa siis jatkuvuutta ja Olli tuo uusia näkökulmia. Me kaksi olemme myös suunnittelujaostossa, kun taas varamiehemme Risto Heikkilä ja Erja Tenhonen ovat asuntojaoston vaativissa töissä. Siellä Risto edustaa jatkuvuutta Erjan taas ollessa uusi. Uudella johtokunnalla on edessään haasteita: mm. kaavoitus ja kauppa. Ja mene ja tiedä, josko apulaiskaupunginjohtaja Korpisen visiot tulevat keskusteltavaksi. Pitäisikö Suomenlinnaan päästä metrolla? Tai entäpä julkisuudessa esiintynyt ajatus rantojemme rakentamisesta ja vuokratason nostamisesta? Työstääkö kenties jokin taho ideoita suunnitelmiksi asti? Vanhalla johtokunnalla oli yksi kokous juuri viime numeron ilmestymisen aikoihin ja uuden ja vanhan johtokunnan oli tarkoitus pitää yhteinen kokous toukokuussa. Kutsua ei vielä ole tullut. Viitaten edelliseen kirjoitukseeni ja vaalimainokseeni niin kerrottakoon, että viime kokouksessa otin esille puutteet asukastiedotuksessa. Kokouksessa päätettiin, että hoitokunnan virkamiesten tulee seuraavassa kokouksessa esittää malli siitä, miten asia hoidetaan. Täytyy muuten sanoa, että harvoin olen teiltä lukijoilta saanut yhtä paljon positiivista palautetta kuin Asukas on asiakas -kirjoituksestani! Kiitos siitä. Hyvää kesää kaikille, Magdalena af Hällström Asukasedustajat esittäytyvät Suomenlinnan hoitokuntaa johtaa opetusministeriön nimittämä johtokunta, jossa on myös asukkaiden edustajat. Asukasedustajat valitaan vaalein. Vaaleissa eniten äänia saaneet kaksi ehdokasta toimivat johtokunnan varsinaisina jäseninä ja seuraavaksi eniten ääniä saaneet heidän varajäseninään. Lisäksi varsinaiset jäsenet osallistuvat suunnittelujaoston ja varajäsenet asuntojaoston työhön. kissa pöydällä RISTO HEIKKILÄ syntynyt Seinäjoella 1941 yli 20 ensimmäistä vuotta Seinäjoella ja Suomenlinnassa yli 40 vuotta 1963 lukien palvelin puolustusvoimissa, josta siirryin myöhemmin 1980-luvulla vakuutusyhtiön palvelukseen markkinoinnin johtotehtäviin vuodesta 1989 lukien olen työskennellyt omassa yrityksessä ja puuhailu yritystoiminnassa jatkuu vielä toistaiseksi perheeseeni kuuluu vaimo Seija ja 3 aikuista lasta perheineen kolmannen kauden asukasedustaja Yhteystiedot: E 3 B 10, puh , , risto.heikkila@viapori.fi MAGDALENA AF HÄLLSTRÖM asunut saarilla reilusti yli kolmekymmentä vuotta (mutta vain kahdella: Susisaarella ja Isolla-Mustalla) ollut asukasedustaja kaksi kautta, nyt alkaa kolmas varsinaisena jäsenenä hoitokunnan johtokunnassa ja suunnittelujaostossa tällä hetkellä kotiäitinä, hoitovapaalla Ehrensvärd-seuran projektipäällikön työstä perheeseen kuuluu mies, kaksi lasta ja koira Kiitos kaikille äänestäjille! Äänimäärä oli kerrassaan mykistävä. Yhteystiedot: B 37 B 3, puh , magdalena.afhallstrom@viapori.fi OLLI VARJONEN syntynyt Raumalla 1952 Raumalla n. 20 ensimmäistä vuotta, suunnilleen saman verran Espoossa ja viimeiset 12 vuotta Helsingissä, joista 6 Suomenlinnassa, ensin 5 vuotta 100 metrin talossa ja sitten yksi vuosi Länskärillä 2 aikuista tytärtä eläkkeelle 4 vuotta sitten (komentaja evp.) harrastuksina puupaatti, purjevene, moottoripyörä, koira, kirjat, yhdistykset Yhteystiedot: E 4 B 11, puh , olli.varjonen@viapori.fi ERJA TENHONEN-LIGHTFOOT syntynyt Tohmajärvellä 1960 asunut Suomenlinnassa kolmeen otteeseen yhteensä 24 vuotta kaksi kouluikäistä poikaa konferenssitulkki ja alan kouluttaja harrastuksina lukeminen ja musiikki, teatteri, kissa, mökkeily, yhdistykset Yhteystiedot: B 42 C 11, puh , , sanas@sanas.fi Kevät tuli, lumi suli ja lumen alta paljastui ennätysmäärä autoja! Hyvin, hyvin moni saarelainen on viime viikkojen aikana ottanut yhteyttä Kissaan ja pyytänyt naukumaan sekä autokannan lisääntymisestä että autojen epäasiallisesta pysäköinnistä. Viimekeväiset valitukset saivat muutaman autoilijan havahtumaan siihen, että saarten paraatipaikkoja ei ole tarkoitettu parkkipaikoiksi, mutta parantamisen varaa on vieläkin. Tosin jos apulaiskaupunginjohtajan haaveet toteutuvat, täällä ei tulevaisuudessa tarvita autoja lainkaan: me pääsemme liikkumaan metrolla! Kissa ei pitkän ikänsä ajalta muista toista juttua, joka olisi naurattanut asukkaita näin makeasti. Suokkilaisia nauruhermoja on kyllä kutkuttanut kuluneena keväänä muulloinkin, etenkin silloin, kun erästä radiotoimittajaa juoksutettiin ympäri saaria katsastamassa sopivia tontteja yksityisten kaupunkivillojen rakentamiseen Kissan sydämellä on asia, josta on leikinlasku kaukana vaikka se leikkiä onkin. Nuoremmalla väellä on kuulemma sotaleikeissään erittäin aidonnäköisiä aseita, joilla ammutaan päin sivustakatsojia sekä lintuja ja muita eläimiä. Suomenlinna tarjoaa mitä mainioimman taistelutantereen pikkupoikien sotaleikkeihin, mutta sivullisten ei ole mukava joutua keskelle sotatilannetta, ja muureilla kiipeily voi sananmukaisesti koitua leikkijän kohtaloksi. Vinkkejä Kissalle Mistä saarilla kohistaan? Kuka tai mikä ansaitsisi kiitoksen? Mikä Suokissa risoo? Kissa ottaa mielellään vastaan yleisten kiitosten ja mouruamisten aiheita. Voit huoletta kääntyä Kissan puoleen, sillä se ei paljasta lähteitään kenellekään muulle kuin Suomenlinnan Sanomien pienelle toimitukselle, joka taas pitää suut supussa takuuvarmasti. Voit lähettää julkiset ruusut ja risut joko sähköpostitse osoitteeseen suomenlinnan.sanomat@viapori.fi tai tipauttamalla perinteisen kirjeen seuran postiluukkuun, joka löytyy Vaasankassun (C 83) kivijalasta. Kirjekuoreen merkintä: Suomenlinnan sanomat/kissa. HH Magdis, varsinainen jäsen, suunnittelujaosto Olli, varsinainen jäsen, suunnittelujaosto Erja, varajäsen, asuntojaosto Risto, varajäsen, asuntojaosto

16 16 Vieläkin kirsikat kukkivat kesäkuussa Kun Suomenlinnaseura syksyllä 2005 teki tutustumisretken työsiirtolan alueelle, monet kuulivat ensi kertaa, että linnoituksen tuossa osassa on Kirsikkapuutarha. Ihastuttava ajatus jäi mieleen ja odottamaan lisätietoja Skyline Photo, 2004 Enna Jokela Heikki Lahdenmäki, 1987 Jos puutarhan säännöllisestä rakenteesta ja istutuksista ei ole kovin paljon jäljellä, eipä siitä löytynyt paljon kirjallistakaan materiaalia kerrottavaksi. Vuonna 1985 julkaistussa Suomenlinnan maiseman kunnostussuunnitelmassa puutarhasta kerrotaan lyhyesti ja sen nimen eteen liitetään lyhenne ns. Tämä niin sanottu Kirsikkapuutarha sijaitsee siis nykyisen avovankilan alueella Isossa Musta-saaressa, linnoitusluiskalla, joka on rakennettu Viaporin vanhimpien linnoitustöiden yhteydessä vuonna Tämä luiska eli glasiisi liittyi keskeneräiseksi jääneeseen linnakejärjestelmään, joka oli suunniteltu Hessensteinin ulkopuolelle. Se jäi pian merkityksettömäksi, kun bastioni Aminoff rakennettiin etuvarustukseksi. Kaiketi siksi alueella oli jo ruotsalaisaikana puutarha tai ainakin istutuksia. Venäläisen ajan kartoissa paikalla näkyy vaihteleva suoraviivainen käytävien ja puutarhakorttelien ruudukko. Puutarhassa on ollut lehtimaja- ja hedelmäpuuistutuksia, jotka ovat muodostaneet säännöllisen käytäväjärjestelmän. Nykyisellään puutarhan piirteet ovat vaikeasti tunnistettavissa. Lehtimajoista ja hedelmäpuuistutuksista on vain rippeet jäljellä. ILMEIKÄS KOKONAISUUS Maisemasuunnitelmassa tehtiin puutarhan tulevaisuudesta kaksi ehdotusta. Ensimmäisen mukaan puutarha kunnostetaan perusteellisesti. Linnoitusluiskan muodostamalta alueelta kohoava puutarha olisi ilmeikäs kokonaisuus puiden, hedelmäpuiden ja pensaiden muodostamana tarhana. Kunnostus tulisi tehdä venäläisen ajan käytäväverkon pohjalta, lehtimajat tulisi kunnostaa ja vanha hedelmätarha palauttaa. Toisena ajatuksena suunnitelmassa esitettiin alueen jättämistä vähän hoidetuksi villipuutarhaksi, jota vain täydennettäisiin ja perattaisiin jonkin verran. Maiseman kunnostussuunnitelman laatijat olivat miettineet kunnostetulle puutarhalle kahdenlaista käyttöä. Se voisi olla Suomenlinnan tyypillisen kasvillisuuden suojattu hoito- ja koepuutarha. Tai siitä voisi tulla Ison Mustasaaren itäkärjen virkistyspuisto, joka palvelisi ensin työsiirtolaa ja sitten asuntoaluetta. TILAISUUS TEHDÄ OIKEIN Suunnitelman ehdotukset olivat esimerkinomaisia eikä niitä ole toteutettu, ei edes puutarhan kunnostuksen linjaa ei ole vielä päätetty. Kirsikkapuutarha on siitä onnellisessa paikassa, että se on varsin suojassa alati kasvavalta kulutukselta, sanoo maisemasuunnittelija Pekka Nevalainen Ark-Viapori Oy:stä, joka tekee töitä hoitokunnalle. Kun alueella ei ole tehty juurikaan kunnostustoimenpiteitä viime vuosina, on puutarhassa mahdollisesti löydettävissä fragmentteja hyvinkin kauas ajassa taaksepäin, tuumii Nevalainen. Näistä syistä tulevaa kunnostusta ei kiirehditä, vaan käytetään tilaisuus hyväksi ja yritetään tehdä asiat oikein. Mutta joka tapauksessa: puutarhan kirsikkapuut kukkivat yhä joka kesäkuu! pohjana olivat laajat, pääosin 1970-luvulla tehdyt inventoinnit. Suunnitelma oli tarkoitettu puitesuunnitelmaksi, joten kaikki toteutukset oli tarkoitus suunnitella erikseen. Suomenlinnan hoitokunta on viime maaliskuussa saanut yhdeltä suunnitelman tekijältä, arkkitehti Vilhelm Helanderilta lausunnon siitä, miten maisemasuunnitelmaa tulee tänä päivän lukea. Vaikka Helander löytääkin suunnitelmasta useita vanhentuneita kohtia, hän toteaa, että suunnitelman tarkastelukulma ja tavoitteet ovat edelleen ajankohtaiset ja käyttökelpoiset. Maija Metsä-Pauri, Kaija Tuomisto Enna Jokela SUOMENLINNAN MAISEMASUUNNITELMA YHÄ AJANKOHTAINEN Suomenlinnan maisema on vuonna 1974 valmistuneen käyttösuunnitelman laajin jatkosuunnitelma. Se on ensimmäinen ja ainoa suunnitelma, jossa Suomenlinnan maisemaa on tarkasteltu kokonaisuutena. Suunnitelma syntyi useiden eri tiedonaloja edustaneiden asiantuntijoiden yhteistyönä. Sen Iltasoitto Suomenlinnan kirkon tornista joka kesäilta klo Soittajina vuorottelevat Jermu Koivukoski, Ari Pitkänen ja Jouko Terävä. Iltasoiton on järjestänyt Suomenlinnaseura ry ja sen ovat mahdollistaneet eri suomenlinnalaiset yrittäjät ja yhteisöt, muun muassa seuraavat: Bar Valimo & vierassatama Cafe Chapman Cafe Vanille Ehrensvärd-seura OloOk Pot Viapori ry Praxis Oy Suomenlinnan hoitokunta Suomenlinnan Kioski Suomenlinnan Lelumuseo ja kahvila Suomenlinnan Panimo Suomenlinnan Pursiseura ry Suomenlinnan Päällystöyhdistys Suomenlinnan Siwa Suomenlinnan taidekäsityöläiset ry Suomenlinnan Upseerikerho Suomenlinnan Venekerho Tuomiokirkkoseurakunta Viapori mc Viaporin juhlapalvelu Viaporin Vihtahousut ry