Hyvä käyttäjä! Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin. Toimitus

Transkriptio

1 Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta ( Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus

2 Kuuluisat rakennelmat Tavallinen kirkko ei riittänyt Salisburyn piispalle, vaan Englannin muiden kirkkojen tuli kalveta hänen uuden katedraalinsa rinnalla. Rakennus sai ennennäkemättömän korkeat tornit ja valmistui ennätysajassa. Rakennusurakka innoitti Ken Follettia kirjoittamaan romaanin Taivaan pilarit. 50 Historia

3 Englanti/1220 Eri puolille Eurooppaa nousi toinen Englanti toistaan komeampia Salisbury kirkkoja, kun varakas aateli uskoi pääsevänsä arkkitehtonisten ansioidensa avulla livahtamaan kiirastulesta suoraan taivaaseen. Kirkon pystysuorien linjojen tehtävä on ohjata ihmisten katse kohti taivasta ja Jumalaa. Shutterstock Historia

4 Kuuluisat rakennelmat IB SALOMON & Jeppe Nybye Pitkä kulkue eteni laulaen vankan kiviseinän viertä huhtikuisena päivänä vuonna Seinä oli vasta parisen metriä korkea, mutta piispa Richard Poore oli halunnut vihkiä rakenteilla olevan Salisburyn katedraalin jo tässä vaiheessa. Hän johti itse kulkuetta, sillä piispan pettymykseksi kuningas hoveineen ei ollut saapunut paikalle. Kuningas oli pitänyt neuvotteluja sotaisien walesilaisten kanssa tärkeämpänä kuin pyhää toimitusta. Kulkueeseen osallistuvilla oli mukanaan 24 pyöreää kiveä, joihin oli hakattu risti. Yksi kerrallaan kivet asetettiin paikoilleen seinään. Ensimmäinen omistettiin paaville ja loput lukuisille korkea-arvoisille rakennustyötä rahoittaneille tahoille. Salisbury sijaitsi alkujaan noin neljän kilometrin päässä nykyiseltä paikaltaan. Vanha Old Sarumin kylä autioitui asukkaiden muuttaessa lähemmäs katedraalin rakennuspaikkaa. Salisbury Cathedral, scala publishers Salama iski vanhaan kirkkoon Vuonna 1220 Salisbury oli pieni kylä Etelä-Englannissa. Sen kukkulan laelle oli aiemmin rakennettu tuomiokirkko, joka oli vihitty huhtikuussa 1092, mutta vain viisi päivää vihkimisen jälkeen kirkkoon iski salama. Vahingot saatiin pian korjattua, mutta monet pitivät salamaa kor keampien voimien merkkinä siitä, että paikka ei ollut paras mahdollinen. Vanha kirkko ei myöskään ollut kovin iso, ja läheisen linnan sotilaat estivät ajoittain munkkien pääsyn kirkkoon. Niinpä piispa Herbert Poore päätti yhdessä veljensä Richardin kanssa vuonna 1194, että oli rakennettava uusi katedraali. Heidän ehdotuksensa oli yllättävä: he olivat valinneet rakennuspaikaksi tasaisen asumattoman alueen niinkin kaukana kuin neljän kilometrin päässä kylästä. Kirkon väki suhtautui kuitenkin ehdotukseen suopeasti. Vaeltakaamme ilolla viljavalle tasangolle, jolla olemme vapaita sorrosta, kirjoitti eräs pappi viitaten varsin avoimesti vihatun linnan sotilaisiin. Pian hankkeelle saatiin myös kuningas Rikhard Leijonamielen hyväksyntä, ja niin koitti aika laatia suunnitelma tulevan kirkon rakentamista varten. Ensin rakennettiin muuri, jonka rajaamalle 240 metriä pitkälle ja 180 metriä leveälle alueelle katedraalin oli määrä kohota. Muurin sisälle jäävä suljettu katedraalialue vihittiin, ja pian alueelle, jota alettiin kutsua nimellä The Close, kaivettiin ensimmäiset haudat. Uusi kuningas Juhana oli kuitenkin estää katedraalin rakentamisen jo kauan ennen ensimmäistäkään lapioniskua. Kirkko nimitti vuonna 1207 arkkipiispan, joka ei ollut Juhanan mieleen, ja niin tämä ilmoitti kaikkien arkkipiispaa tukevien olevan vastedes käytännössä lainsuojattomia. Paavi puolustautui julis 1219: Perustukset Suuret rakennukset, kuten katedraalit, tarvitsevat vakaat perustukset, ja niinpä ensimmäiseksi työmaalla olikin tehtävä tarkat mittaukset ja aloitettava perustusten kaivaukset. Mikkel Juul Jensen & Salisbury Cathedral, scala publishers 4. Perustukset kaivettiin 1,2 metrin syvyyteen. Ulkoseiniä varten kaivettiin 2 metriä syvä kaivanto, sisäseinille riitti metrin syvyys. Katedraalin sijainti valittiin huolellisesti: alue oli tasaista ja maaperä vakaata. Kansa muutti kirkon mukana Aikanaan Salisbury sijaitsi mäellä neljän kilometrin päässä nykyiseltä paikaltaan. Vanha kaupunginmuuri ja läheinen linna asettivat rajoituksia rakentamiselle, joten piispa suuntasi katseensa kauemmas. Kun katedraalin rakennustyöt käynnistyivät, asukkaat muuttivat työmaan lähelle, ja 1800-luvulle tultaessa vanha kylä, joka tunnetaan nimellä Old Sarum, oli hylätty lopullisesti. 3. Itä-länsiakseli määritettiin auringon nousun avulla, minkä jälkeen merkittiin 138 metriä pitkä keskilaiva ja perustusten muodot. 1. Muuri rakennettiin ensin. Sen sisään jäi katedraalialue, The Close.

5 kertyvästä varallisuudestaan kirkolle. Piispa ilmoitti, että ensimmäinen erä oli si maksettava marraskuussa ilman selit telyjä tai vastaväitteitä, jotta rakennus työt pääsisivät alkamaan keväällä Kun kirkon pohja-ala merkittiin The Closen alueelle, kaikille kävi selväksi, että kyse oli erittäin kunnianhimoisesta suunnitelmasta: maahan merkittiin 138 metriä pitkän ristikirkon ääriviivat. Rakennusmestari Ranskasta 1200-luvulla Euroopassa vallitsi suora nainen kirkkobuumi. Tavallinen kansa oli köyhää, mutta rikkaalla yläluokalla riitti varaa kirkkojen rakentamiseen. Kirkon rakentamista pidettiin katumus harjoituksena, joka nopeuttaisi sielun siirtymistä kiirastulen eli synneistä puh distautumisen tuskien kautta taivaaseen. Papit puhuivat paljon kiirastulesta, ja sitä pelkäävät raharikkaat aloittivat suo ranaisen kilpailun siitä, kuka rakennut taisi suurimman ja korkeimman kirkon. Monista katedraaleista ja kirkoista tuli kin suhteettoman suuria paikalliseen väki määrään verrattuna, mutta sillä ei ollut merkitystä. Mitä suurempi kirkko, sitä lujempi usko ja lyhyempi kiirastuli, uskoivat rakennuttajat. Vaikka aatelilla siis oli syytä tukea kirkkojen rakentamis ta, rahoitus oli silti ainainen ongelma, ja rahapula saattoi usein keskeyttää tai jopa kokonaan pysäyttää rakennustyöt. Myös Salisburyn katedraalin rakenta minen oli vaakalaudalla, sillä piispa ha Menestyskirja katedraalista Vuonna 1989 brittiläinen kirjailija Ken Follett julkaisi romaanin nimeltä Taivaan pilarit, joka keikkuu yhä myyntitilastojen kärjessä. Kirjan tapahtumat kiertyvät kuvitteellisen Kingsbridgen kaupungin katedraalin rakentamisen ympärille. Innoitus kirjaan on tullut pitkälti Salisburyn katedraalin historiasta, josta Follet keräsi valtavasti tietoa valmistellessaan kirjaansa. Romaanin perusteella tuotettiin myös kaikkien aikojen kallein tv-produktio The Pillars of the Earth. Yli 160 maassa on seurattu minisarjaa, jota kuvattiin osin Salisburyn katedraalissa. Ken Follett media information tamalla koko Englantiin interdiktin eli kielsi useimmat kirkolliset toimitukset, niin ettei kukaan englantilainen voinut esimerkiksi saada papilta synninpäästöä. Piispa Herbert Poore asui tuolloin Parii sissa, eikä katedraalin rakentaminen edennyt. Vasta kun Juhana oli joutunut taipumaan paavin edessä, Poore palasi Salisburyyn vuonna Hänen aikan sa oli kuitenkin jo lopuillaan, ja hän kuo li kolme vuotta myöhemmin. Uudeksi piispaksi nimitettiin Herbert Pooren veli Richard. Vanhan kukkulalla sijaitsevan tuomiokirkon korvaaminen uudella katedraalilla vaati luvan paavilta, joten yksi Richard Pooren ensimmäisis tä tehtävistä piispana oli kirjoittaa paavil le. Kirje oli pitkä valitusvirsi siitä, miten monin tavoin vaikea vanha kirkon paik ka olikaan: vesi piti kantaa ylös jyrkkää rinnettä, myrskyisällä kukkulalla ainai nen tuulensuhina esti kyläläisiä kuule masta messua ja talvisin kirkko oli niin kylmä, että kaikkien niveliä kolotti. Piispan anelut auttoivat, ja maalis kuussa 1218 Poore sai paavilta muodol lisen hyväksynnän uuden kirkon raken tamiselle. Hän antoi oitis rakentaa itsel leen suuren pappilan The Closen alueel le lähelle katedraalin rakennuspaikkaa. Pian piispa kutsui alueen merkkihen kilöt keskustelemaan katedraalin rahoi tuksesta. Työ vaatisi huomattavia raha summia, mutta Poore sai vakuutettua seurakuntansa siitä, että näiden oli lah joitettava seitsemän vuoden ajan osa vaitsi varat riittämättömiksi jo ennen töiden aloittamista. Niinpä hän lähetti seitsemän arvovaltaista kirkon miestä ympäri Englantia ja Skotlantia keräämään lisää rahaa. Heidän onnek seen Englannissa vallitsi kerrankin rau ha ja Salisburyn suunnitelmat olivat 5. Alin kerros rakennettiin sekalaisista kivistä, mutta seinien ylemmät osat on rakennettu yhden louhoksen samanlaisista kivilohkareista. 6. Kantavat seinät ovat kaksinkertaiset, ja niiden välissä on soraa ja muita täyteaineita. Perustusten kivet aseteltiin erittäin huolellisesti, sillä pienikin vinous olisi kostautunut seinien kohotessa korkeammalle. 60 cm korkea perusmuuri rakennettiin karkeasti hakatuista kivistä, jotka muurattiin tasaiseksi. Mitat 138 m Leveys m Katon korkeus... 25,6 m Tornin korkeus m Pinta-ala... n m² Pituus The Close oli 240 metriä pitkä ja 180 metriä leveä eli neljän jalkapallo kentän kokoinen. Maaperä katedraalin alla on 8 9 metrin syvyyteen luonnonsoraa, jonka alla on vakaa kalkkikivikerros. Se kantaa hyvin jopa tonnia painavan tornin.

6 Kuuluisat rakennelmat Maailman vanhin yhä käyvä kello Salisburyn katedraalissa on maailman vanhin yhä toimiva mekaaninen kello. Se on peräisin vuodelta 1386, eikä siinä ole viisareita eikä kellotaulua, vaan se ilmoittaa ajankulusta lyömällä aina tasatunnein. Kellon punnuksina on raskaat kivet, joiden paino pitää koneiston käynnissä. Kun kivet ovat laskeutuneet lattialle asti, ne nostetaan ylös nostokoneiston avulla. Kello rakennettiin aikanaan katedraalin vieressä olleeseen alkuperäiseen kellotorniin. getty images todella vaikuttavat verrattuna aikansa muihin rakennushankkeisiin. Lopulta rahaa oli riittävästi ja piispa Richard Poore saattoi kutsui maan parhaita rakennusmiehiä ja käsityöläisiä kaupunkiin. Rakennusmestariksi nimitettiin Elias of Dereham, joka oli asunut vuosikausia Ranskassa ja oppinut siellä uusimpia rakennusmenetelmiä. Hän oli osallistunut myös Canterburyn katedraalin rakentamiseen. Rahapula uhkasi rakennustöitä 13 kilometrin päässä Salisburysta sijaitsi Tisburyn kivilouhos, josta suurin osa katedraalin kiviaineksesta on peräisin. Kivet oli kuljetettava härkävankkureilla, eikä yksiin vankkureihin voinut lastata kuin 8 9 lohkaretta. Niinpä kivilouhoksen ja Salisburyn välillä kulkikin kärryjä lakkaamatta, jotta kiviä saatiin kuljetettua tarpeeksi. The Closen ulkopuolelle nousi pian uusi kaupunki, jota varten laadittiin ruutuasemakaava. Salisbury on esimerkki siitä, kuinka kirkon rakentaminen kasvatti kaupunkia houkutellessaan paikkakunnalle työläisiä läheltä ja kaukaa. Katedraalien rakentaminen kesti vuosikymmeniä, ja niiden työmaista tuli pysyviä työpaikkoja, joilla kokeneet mestarit opettivat uusia tulokkaita ja joilla syntyi paikallisia käsityöläisten yhteisöjä. Katedraalista oli hyötyä kaupungille sen valmistuttuakin, sillä se houkutteli paikalle runsaasti paikallisia kauppiaita ilahduttavia pyhiinvaeltajia. Kun rakennustyöt huhtikuussa 1220 olivat edenneet niin pitkälle, että piispa saattoi lähettää kutsut kirkon vihkiäisiin, horisontissa häälyi uusi uhka: rahavirrat olivat ehtymässä. Vaikka monet olivat luvanneet tehdä lahjoituksia, niitä ei aina kuulunut, joten 16. elokuuta 1220 rakennustyömaalla järjestettiin kriisikokous. Piispa jyrisi, että jos rahaa ei löytyisi kahdessa viikossa, kirkko takavarikoisi väkisin velallisten sadon tai kieltäisi heiltä kirkossa käymisen. Uhkavaatimus ilmeisesti auttoi, sillä rakennustyöt jatkuivat keskeytymättä. Paikalle saatiin myös englantilaista marmoria, josta työstettiin kirkkosaliin pilareita. Ikkunatkin alkoivat muotoutua. Lukemattomat kolmen ryhmiin sijoitetut kapeat ja korkeat suippokärkiset ikkunat olivat jotain aivan uutta keskiaikaisessa kirkkorakentamisessa. Histo 1245: Katedraali alkaa muotoutua Rakentajat aloittivat työt katedraalin itäpäästä ja etenivät vähitellen kohti länttä. Teräväkärkiset suippokaaret ja holvaukset vaativat erityisosaamista. Mikkel Juul Jensen & Bridgeman Tukikaaret jakavat painoa seinärakenteistä pilareihin ja tukevat seiniä, etteivät ne pullistu ulospäin. Kivenhakkaajat viimeistelivät kivilohkareet ja tarkistivat, että kaikki sivut olivat suorassa kulmassa toisiinsa nähden. Ammattimiesten kaupunkeja Katedraalin rakentaminen vaati erikoisosaamista. Kokeneet käsityöläiset, jotka osasivat esimerkiksi valaa kattopaloja lyijystä tai valmistaa ikkunoita, kulkivat työmaalta toiselle. He asettuivat asumaan työmaan lähelle, ja Salisburyn katedraalialuetta ympäröivän muurin lähelle nousi kokonainen kaupunki. Kattolevyt valettiin kaatamalla sulaa lyijyä hiekkamuotin päälle. Ikkuna-aukot peitettiin vasta myöhemmin laseilla. Osa aukoista tehtiin vain raken tamista varten ja muurattiin lopuksi umpeen. 54 Historia

7 shutterstock rakentaminen alkoi. Siihen tarvittiin tonneittain puuta, mutta pitkän puu tavaran saatavuus oli ongelmallista niin monen kaupungin rakentaessa katedraa leja samanaikaisesti. Kuninkaan päätös myöntää 200 tukkipuuta katedraalille oli suuri apu, vaikka puut olikin haettava kaukaa. Kattoparrujen alkuperä selvisi kirkon restauroinnin yhteydessä vuonna 1998, kun rakenteissa olevien puiden vuosirenkaita analysoimalla voitiin mää rittää, että puut olivat peräisin Irlannista ja ne oli kaadettu vuonna Katedraali valmistui 39 vuodessa Salisburyn katedraali on rakennettu goottilaiseen tyyliin, joka oli suosittua 1200-luvulla. Holvikaaret ja suippokaariset ikkunat ovat tyypillisiä goottilaisen tyylin elementtejä. rioitsijoiden mukaan ne olivat rakennus mestari Elias of Derehamin idea. Vuoden 1225 aikoihin kirkon joitakin osia voitiin jo käyttää seremonioihin. Myöhemmin Salisburyn katedraalin de kaanina toimineen William de Wauden mukaan piispa Richard Poore iloitsi ylitsevuotavasti, sillä hän oli antanut täl le suurelle hankkeelle niin paljon. Kolme vuotta myöhemmin Salisbury sai uuden piispan, Robert of Binghamin, joka jatkoi rakennustöitä. Vuonna 1234 katedraalin itäpuolen seinät olivat ko honneet täyteen korkeuteensa ja katon 25 vuotta rakennusmestarina toiminut Elias of Dereham kuoli vuonna Vuotta myöhemmin kuoli myös piispa Robert of Bingham. Merkkimiesten kuolemantapaukset lamauttivat usein rakennushankkeita, mutta Salisburyyn saatiin pian uusi piis pa ja uusi rakennusmestari, jotka saattoi vat työt loppuun. Katedraali valmistui vuonna Työ oli kestänyt perustus ten kaivamisesta lähtien 39 vuotta, mikä oli poikkeuksellisen vähän, sillä usein katedraalien rakentaminen saattoi kes tää jopa vuosisatoja. Työn nopean ete Suippokaarien kivet muotoiltiin ja aseteltiin tarkasti. Lakikivi kiilasi kivet toisiaan vasten ja jäykisti rakenteen. Puinen muurausmuotti piti holvauksien ja kaarien kiviä paikoillaan, kunnes laasti kuivui. Materiaalit tonnia tonnia Tammea tonnia Lyijyä tonnia Kalkkikiveä... Marmoria... Pilarit rakennettiin marmorista. Ruoteet liitettiin toisiinsa pienillä tapeilla, jotka tukevoittivat rakennelmaa.

8 Kuuluisat rakennelmat merkkihenkilöitä ympäri koko Englantia. Katedraalissa ei ollut tornia, mutta sen valtavat päälaiva ja sivulaivat ovat varmasti olleet aikansa kirkkoväelle vaikuttava näky. Katedraalin pilarit kohosivat kohti taivasta, ja valo leikki ikkunoiden värikkäissä lasimosaiikeissa. Useimmat ihmiset asuivat tuolloin matalissa, ahtaissa ja pimeissä majoissa, joten korkeaan ja valoisaan kivistä rakennettuun kirkkosaliin astuminen on ollut monille uskonnollinen elämys jo sinänsä. Puiset rakennelmat toimivat samalla sekä muurausmuottina, jonka ympärille rakentaa, että rakennustelineinä työläisten rakentaessa 122 metriä korkeaa tornia 1300-luvulla. nemisen ansiosta Salisburyn katedraali on arkkitehtonisesti hyvin yhtenäinen kokonaisuus. Se edustaa puhdasta englantilaista varhaisgotiikkaa, niin sanottua Early English -tyyliä, kun monissa muissa kirkoissa sekoittuvat monien eri vuosisatojen tyylisuunnat. Katedraalin suurelliset vihkiäiset järjestettiin 29. syyskuuta 1258, ja niihin osallistui runsaasti piispoja ja aikansa Torni tehtiin myöhemmin 1300-luvulla monia katedraaleja laajennettiin, ja niin tehtiin myös Salisburyssa. Katedraaliin päätettiin rakentaa torni, jotta se jättäisi kaikki Englannin muut rakennukset varjoonsa. Päätös lienee tehty vuonna 1315, sillä tornin rakentaminen käynnistyi pian sen jälkeen. On viitteitä siitä, että tornin huippu rakennettiin ensin kokeeksi kirkon sisällä, minkä jälkeen se siirrettiin kivi kiveltä ulkopuolelle korkeuksiin. Tornin sisällä on nerokas puinen tukirakenne, 1258: Valmis ennätysajassa Varsinaisen katedraalin rakentaminen kesti vain 39 vuotta, mutta sittemmin monet piispat ovat tehneet siihen omia lisäyksiään. Torni rakennettiin noin 50 vuotta myöhemmin. Vanha kellotorni on purettu 24 metriä korkeasta kellotornista ovat jäljellä enää perustukset, eikä tornista tiedetä kovinkaan paljon, sillä se purettiin jo vuonna Mikkel Juul Jensen & polfoto/corbis Nykyisin Ikkunat olivat ilmeisesti aluksi vain kirkasta lasia, mutta aukkoihin asennettiin pian lasimosaiikit. Pylväskäytävä Sakaristo Kapituli Pylväskäytävä, sakaristo ja kapituli ovat kaikki jälkikäteen lisättyjä rakennelmia, jotka eivät kuuluneet alkuperäisiin suunnitelmiin. Pääsisäänkäynti

9 Torni taivaaseen 122 metriä korkea torni ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin, vaan se rakennettiin jälkikäteen. Onneksi pohja kesti tornin tonnin lisäpainon. Torni on Euroopan korkein keskiaikainen rakennelma. ja jäljellä on yhä monia alku peräisiä osia. Vuonna 1330 valmistunut torni on 122 metriä korkea eli yhtä korkea kuin Tampereen Näsinneula (ilman antennia). Salisburyn katedraali onkin koko Euroopan korkein keski aikainen rakennus. Koska torni ei ollut kuulunut kirkon alkuperäisiin suunnitelmiin, sen painoa ei ollut otettu huomioon perustuksia tehtäessä. Euroopassa moni kirkko oli romahtanut laajennustöiden seurauksena, mutta Salisburyssa rakenteet näyttivät kestävän jälkikäteen rakennetun tornin painon hyvin. Vasta vuosia myöhemmin on ilmennyt joitain vaurioita, jotka ovat saaneet tornin kallistumaan hieman. Uusimpien mittausten mukaan torni on 70 senttiä kallellaan etelään ja 44 senttiä länteen. Se kuulostaa ehkä paljolta, mutta tornin korkeuteen suhteutettuna kyse ei ole erityisen merkittävästä kallistumasta, ja sitä tuskin edes erottaa paljaalla silmällä. Turistit, jotka eivät kärsi korkean paikan kammosta, voivat nykyisin halutessaan nousta 332 askelmaa tornin huipulle. Vuosisatojen kuluessa katedraalia Rakennusmestari ja Magna Carta Vuonna 1215 aateli sai kuningas Juhanan allekirjoittamaan maailman ensimmäisenä perustuslakina pidetyn Magna Cartan, joka rajoitti kuninkaan valtaa. Neuvotteluja johti sittemmin Salisburyn katedraalin rakennusmestarina toiminut Elias of Dereham, ja yhtä alkuperäistä Magna Cartaa säilytetäänkin yhä katedraalissa. on kunnostettu ja laajennettu, mutta karkeasti ottaen voi sanoa, että Salisburyn katedraali kurkottaa yhä tänäkin päivänä ylväästi kohti korkeuksia lähes alkuperäisessä keskiaikaisessa asussaan. Lue lisää Tim Tatton-Brown & John Crook: Salisbury Cathedral The Making of a Medieval Masterpiece, Scala Publishers, 2009 Royal Commission on Historical Monuments: Salisbury Cathedral Perspectives on the Architectural History, Stationery Office Books, Alkuperäinen torni oli liian pieni verrattuna muihin 1300-luvun kirkkoihin, ja siksi päätettiin rakentaa uusi torni. Kolminaisuuden kappeli valmistui ensimmäiseksi noin vuonna Lyijykatto lepää vankkojen tammiparrujen varassa. Hautausmaa otettiin käyttöön perustuksia rakennettaessa. Ristikirkko oli keskiajalla tyypillinen kirkon muoto. Kirkon linjat ohjaavat katseen kohti taivasta Salisburyn katedraali edustaa varhaisgoottilaista arkkitehtuuria. Kirkoista haluttiin valoisia ja ilmavia, joten ikkunoista tehtiin suuria ja kirkkosaleista korkeita ja avaria. Pystysuorat linjat ohjasivat ihmisten katseet kohti taivasta ja Ju malaa. Ranskasta lähtöisin ollut rakennustyyli vaati yläosiin ulkoisia tukikaaria, jotka jakoivat korkean ja kapean rakennelman painoa ja tuulikuormaa. Sakaristo lisättiin myöhemmin. Sen rakentaminen alkoi 1250-luvulla yhtä aikaa pylväskäytävän ja kapitulin kanssa. Rakennusajat Perustukset Katedraali Kellotorni... n Torni...n Historia