ESPOON ESTEETTÖMYYSOHJELMA

Transkriptio

1 1 ESPOON ESTEETTÖMYYSOHJELMA

2 2 ESIPUHE Eero Akaan-Penttilä ja 51 muuta kaupunginvaltuutettua ovat jättäneet valtuustoaloitteen, jossa esitetään, että kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin Espoon saamiseksi esteettömäksi kaikille. Esteettömyyden tavoitteena on liikkumis- ja toimimisesteetön, turvallinen ja terveellinen kaupunki kaikille asukkaille. Esteettömyysohjelman laatiminen perustuu Espoo-strategiassa 2002 olleeseen tulostavoitteeseen "Kaupungin kehittämistä koskeva esteettömyysohjelma on laadittu". Esteettömyysohjelmaa ja Espoo-strategian esteetöntä Espoota koskevien tavoitteiden toteutumista seuraamaan kaupunginjohtaja on asettanut valtuuston päätöksen ( ) mukaisesti seurantaryhmän, joka koostuu luottamushenkilöistä, vammaisjärjestöjen edustajista ja virkamiehistä. Valtuustoaloitteessa ja Espoo-strategiassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi on valmistunut Espoon esteettömyysohjelma, jossa määritellään tavoitteet ja toimenpiteet esteettömyyden lisäämiseksi. Esteettömässä ympäristössä ja sen edistämissä korostetaan myös Espoon arvoja: asukas- ja asiakaslähtöisyyttä sekä suvaitsevuutta ja tasa-arvoa. Esteettömyysohjelmaa on valmisteltu eri hallintokuntien yhteistyönä. Syksyn 2002 ajan esteettömyysohjelmaa ja esteettömyyttä koskevia toimenpide-ehdotuksia koosti työryhmä, johon kuuluivat Sirkku Kiviniitty (SOTET), Tuulikki Siltari (SOTET), Erkki Nikkanen (KEHA), Harri Rinne (OKUT), Outi Janhunen (YTET), Kyösti Oasmaa (YTET) ja Päivi Ahlroos (YTET). Työ koottiin Espoon esteettömyysohjelmaksi, jonka viimeistelytyöhön ovat aktiivisesti osallistuneet vammaisjärjestöt. Kevään 2003 aikana esteettömyysohjelman luonnosta viimeisteli kaupunginjohtajan nimeämä esteettömyyden seurantaryhmä, jossa toimivat Jarkko Roine (pj./ytet), Aulis Majuri (SOTET), Risto Jokinen (YTET), Esko Rautiola ( saakka)(ytet), Veronica Rehn-Kivi (YTET), Harri Rinne (OKUT), Outi Janhunen (YTET), Arja Lukin (YTET), Martti Rantavuori (Vammaisneuvosto), Raimo Aromaa (Espoon Invalidit ry), Raimo Lappalainen (Espoon Seudun Näkövammaiset ry), Aaro Peuraniemi (Vanhusneuvosto) ja Sirkku Kiviniitty (siht./sotet). Esteettömyysohjelmassa tavoitteilla tähdätään Espoon kehittämiseen, rakentamiseen ja korjaamiseen kaikille asukkaille esteettömäksi niin, että esteettömyysnäkökulma sisältyy mm. maankäytön, rakentamisen ja kunnossapidon suunnitteluun ja toteutukseen sekä kaupungin muihin teemakohtaisiin kokonaisohjelmiin. Esteettömän ympäristön edistämiseen pyritään eri toimijoiden välisellä yhteistyöllä ja vuorovaikutteisella suunnittelulla, jossa käyttäjäkeskeisyys on otettu huomioon. Tavoitteen saavuttamisessa keskeisellä sijalla on eri osapuolten sitoutuminen esteettömyysohjelman toimeenpanoon. Ajankohtaisen tiedon saamisella ja riittävällä koulutustoiminnalla lisätään henkilöstön tietoisuutta esteettömistä ratkaisuista ja niiden käyttämisestä. Kaupungin eri alueilla tehtävillä esteettömyyskartoituksilla saadaan käsitys ongelman laajuudesta ja tarvittavista toimenpiteistä, jotka voivat sisältää mm. uuden tekniikan soveltamista. Tärkeänä pidetään myös eri kaupunkien ja valtionhallinnon välistä yhteistyötä, tiedonvaihtoa ja parhaiden sovellusten hyödyntämistä.

3 3 1. JOHDANTO Esteettömyys tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen ympäristö on sellainen, että jokainen henkilö ominaisuuksistaan riippumatta pystyy toimimaan mahdollisimman yhdenvertaisesti muiden kanssa. Fyysisellä esteettömyydellä tarkoitetaan tilojen ja palvelujen saavutettavuutta riippumatta henkilön kyvystä liikkua tai hänen käyttämistään apuvälineistä. Esteettömän julkisen ympäristön periaatteena on yksilön itsenäinen liikkuminen, liikkumaan rohkaiseminen ja omaehtoisen liikkumisen mahdollistaminen, mikä ylläpitää toimintakykyä. Liikuntaesteisiä ovat henkilöt, joiden toiminta- ja liikkumiskyky tai kyky suunnistautua on iän, vamman tai sairauden takia rajoittunut. Määrittely osoittaa, että liikuntaesteisiä ovat liikuntavammaisten ohella myös pikkulapset ja useimmat vanhukset. Myös liikkuminen lastenvaunujen, raskaiden tai epämukavien kantamusten kanssa tekee ihmisestä liikuntaesteisen. Rakennetun ympäristön ja liikennevälineiden esteet aiheuttavat hänelle samantapaisia ongelmia kuin monille sairaille ja vammautuneille. Ympäristön esteettömyys lisää sekä ikääntyneiden että liikkumis- ja toimimisesteisten liikkumismahdollisuuksia ja liikenneturvallisuutta. Yhteistä ympäristöä ei kuitenkaan voida suunnitella erikseen erilaisille ryhmille, vaan joustavasti kaikkia ihmisiä palvelevaksi. Liikkumisen tarpeet ja mahdollisuudet vaihtelevat. Yhteisen ympäristön rakentamisessa on tarkasteltava asioita niiden kannalta, jotka kokevat nykyisen ympäristön hankalaksi ja mahdollisuuksia rajoittavaksi. Toiminnan päämääränä tulisi olla toisaalta erityisratkaisujen ja palvelujen tarpeen vähentäminen, toisaalta hyvien toteuttamismahdollisuuksien turvaaminen. Ympäristön tulee tarjota kaikille mahdollisuuden elää ja toimia muun väestön keskuudessa. Tällaisen lähtökohdan mukainen toteuttaminen ei aina ole kustannuskysymys, vaan ensisijaisena tekijänä on oikea asennoituminen. Espoo on kasvava kaupunki, joka koostuu viidestä aluekeskuksesta ja kahdesta paikalliskeskuksesta. Keskukset ovat kaupunkirakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan omaleimaisia: Pohjois-Espoon palvelukeskus on Kalajärvi. Pohjois-Espoon suuralue ulottuu Espoon pohjoisrajalta Espoon Pitkäjärvelle ja Vantaan rajalta Vihdin rajalle. Se on Espoon suuralueista pinta-alaltaan suurin, mutta asukkaita on vain Pääosa alueesta on harvaanasuttua maa- ja metsätalousaluetta ja virkistysaluetta. Vanha-Espoo on Espoon viidestä aluekeskuksesta perinteisin ja vanhimman historiallisen taustan omaava. Nykyisin Espoon keskuksen merkitys alueellisena keskuksena on saanut uusia vivahteita, kun sinne on keskitetty suurin osa kaupungin hallintoa. Pohjoisessa puolestaan sijaitsevat laajat maa- ja metsätalous- sekä virkistys- ja suojelualueet, mukaan lukien osia Nuuksion kansallispuistosta. Suur-Kauklahti: Kauklahti on Espoon vanhimpia taaja-asutuksen alueita ja se on myös aikanaan toiminut tärkeänä muinaisena satama- ja kauppapaikkana. Kauklahti on viime aikoihin saakka kehittynyt rantarataan tukeutuvana pienehkönä paikalliskeskuksena ja "teollisuuskylänä". Kauklahden varsinaista pienimuotoista keskusta-

4 4 aluetta ympäröivät laajat ja pitkän historiataustan omaavat kylä- sekä maa- ja metsätalousalueet. Leppävaara on kaupallisten ja julkisten palvelujen keskittymä, joka elää nopean kasvun aikakautta. Väestömäärän odotetaan nousevan lähivuosikymmeninä noin asukkaaseen. Siis yli kymmenellätuhannella uudella asukkaalla nykyisestä. Samanaikaisesti Leppävaaran keskuksesta muodostuu joukkoliikenteen tärkeä solmukohta. Suur-Tapiolassa on haluttu yhdistää kaupunkielämän mukavuus luonnonläheisyyteen. Siksi sitä kutsutaan puutarhakaupungiksi. Tapiola viettää 50-vuotisjuhliaan Nykyisin aluekeskuksen toiminnallista vaikutusaluetta kutsutaan Suur- Tapiolaksi, joka käsittää alueet Helsingin kaupungin rajasta Kehä II:een ja pohjoiseteläsuunnassa Turunväylästä Suomenlahteen. Suur-Matinkylä on kehittynyt Länsiväylän molemmin puolin muodostaen Matinkylän ja Olari-Kuitinmäen alueet. Matinkylä-Olari muodostaa monipuolisen aluekeskuksen, jonne on sijoittunut sekä kaupallisia että julkisia palveluja, työpaikkoja ja asuntoja. Espoonlahden nimessä kuuluu meren kohina. Alue on vanhan vesitien varressa ja merenkulku on ollut olennainen osa sen historiasta aina nykypäivään saakka. Suur- Espoonlahti käsittää alueen Suomenojalta Kirkkonummen rajalle saakka sekä eteläpohjoissuunnassa Suomenlahdesta Espoon keskuspuiston metsäalueeseen. Kaupunkikeskukset ovat rakentuneet eri aikoina ja ilmentävät eri tavoin omaa aikakauttaan. Esimerkiksi Espoon keskus ja Soukan keskusta perustuvat järjestelyihin, joissa kevytliikenne ja ajoneuvoliikenne on jaoteltu kulkemaan eri tasoissa. Tapiolan keskustassa palvelut sen sijaan ovat varsin keskeisesti sijoittuneita ja lämmityksen ansiosta talviaikaankin hyvin jalankulkijoiden saavutettavissa. Kaupunkirakenteen erojen lisäksi aluekeskusten ikärakenne ja erilaisten palvelujen tarve ja saavutettavuus vaihtelevat. Aluekeskusten välistä esteetöntä yhteyttä on pyritty parantamaan matalalattiabussilinjoja lisäämällä ja aluekeskusten sisällä palvelujen saavutettavuutta helpottamaan on kehitetty palvelulinjoja. Esteetön matkaketju on kuitenkin vain niin vahva kuin on sen heikoin lenkki. Hyvin järjestetty palvelulinjasto ei auta, jos asiointimatka estyy esimerkiksi liian korkean portaan takia. Toimiva kokonaisuus edellyttää myös hyvin toteutettuja ja hoidettuja yksityiskohtia. Esimerkiksi liukas jalkakäytävä voi estää vanhuksen matkan bussipysäkille, korkea reunakivi suojatiellä voi pysäyttää pyörätuolissa istuvan matkanteon ja huonosti järjestetty työmaa puolestaan muodostaa vaaranpaikan näkövammaiselle, vaikka matkan muut osat olisivatkin kunnossa. Liikkumisen esteettömyys koostuukin esteettömistä reiteistä ja niiden muodostamista esteettömistä vyöhykkeistä, joista muodostuu esteettömiä alueita. Esteetön kaupunki on lopulta esteettömien alueiden muodostama verkosto. Esteetön ympäristö merkitsee sitä, että kaikille käyttäjille ja erilaisille liikkujaryhmille turvataan helppopääsyiset ja turvalliset liikkumismahdollisuudet. Käyttäjäkeskeisyys korostaa reittien merkitystä: kulkureittien tulee toimia kokonaisuutena. Liikkumisympäristön on oltava koko matkaketjun osalta riittävän korkeatasoinen ja esteetön, sillä matkan palvelutaso on yhtä hyvä kuin sen huonoimman osan palvelutaso. Esteettömyyden edistäminen edellyttää huomion kiinnittämistä toimintatapoihin siihen, miten asiat otetaan huomioon jokapäiväisessä toiminnassa. Jotta liikkumisympäristö kokonaisuutena olisi toimiva ja esteetön, on keskeisten toimijoiden laajennettava näkökulmansa yli oman vastuualueensa rajojen.

5 5 Kustannustehokkaan toiminnan saavuttamiseksi on syytä edistää hallintokuntien rajat ylittävää kokonaisvaltaista työskentelyä. Esteetön reitti: Kevyen liikenteen yhteys, jossa ympäristö ei estä itsenäistä liikkumista tai tukee sitä. Esteetön vyöhyke: Esteettömään reittiin kytkeytyvien toimintojen ja palvelujen muodostama kokonaisuus, joka ei estä itsenäistä selviytymistä tai tukee sitä. Esteetön alue: Alue, jonka reittien, toimintojen ja palvelujen muodostama kokonaisuus ei estä itsenäistä selviytymistä tai tukee sitä. Tässä työssä kukaan ei onnistu yksin. Se edellyttää yhteistoimintaa kaupungin päättäjien, virkamiesten ja erityisesti käyttäjien kesken. Tarvitaan taitoa, tahtoa, tietoa, resursseja sekä eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Esteettömyydessä ei välttämättä luoda uutta vaan toimitaan siten, että kaupunki sopii kaikille. Käyttäjät määrittävät yleiset tarpeet ja suuntaviivat esteettömyystyölle. Päätöksentekijöiden tehtävänä on punnita näitä tarpeita, tavoitteita ja toiveita sekä niiden edellytyksiä suhteessa toimintaan yleensä. Tavoitteiden toteuttajan tehtäväksi jää toimenpiteiden tekeminen annettujen mahdollisuuksien puitteissa. Espoon vammaispoliittisessa ohjelmassa vuodelta 1999 on yhtenä keskeisenä tavoitteena esitetty liikkumis- ja toimimisesteetön ympäristö ja esteettömän rakentamisen periaatteiden noudattaminen. Espoon kaupungin määrittelemän esteettömyysohjelman taustalla on kaupunginvaltuuston tekemä valtuustoaloite, jossa esitettään, että vuoteen 2012 mennessä kaupun-

6 6 gin yleisölle avoimet alueet ja rakennukset sekä julkinen liikenne rakennetaan ja korjataan liikkumis- ja toimimisesteettömäksi, turvalliseksi ja terveelliseksi kaikille asukkaille, myös vanhuksille, vammaisille, lapsille ja pienten lasten kanssa liikkuville. Esteettömyysohjelma luo suuntaviivat sille, mitä esteettömyys on, minkälaista ympäristöä se edellyttää ja millaisin toimenpitein esteettömyyteen pyritään miten luodaan kaupunki soveltuvaksi kaikille.

7 7 2. ESTEETTÖMYYDEN PERUSTEET ESPOON ARVOT Perustuslain mukaan syrjintä vammaisuuden perusteella on kielletty. Hallitusmuodon 6 :ssä todetaan, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslaki edellyttää paitsi syrjivien käytäntöjen poistamista myös aktiivista toimintaa yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Syrjintä on nykyisin kielletty myös rikoslain mukaan (Rikoslaki: luku 11, 9 ). Maankäyttö- ja rakennuslaki määrittää 5 :ssä tavoitteet ja pyrkimyksen edistää alueiden käytön suunnittelua sekä riittävää vaikutusten arviointia: Turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista mom. Rakennuksen tulee olla tarkoitustaan vastaava, korjattavissa, huollettavissa ja muunneltavissa sekä, sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut mom. Kunnan määräämä viranomainen osaltaan valvoo, että liikenneväylät, kadut, torit ja katuaukiot sekä puistot ja oleskeluun tarkoitetut ulkotilat täyttävät hyvän kaupunkikuvan ja viihtyisyyden vaatimukset. Kevyen liikenteen väylät tulee säilyttää liikkumiselle esteettöminä ja turvallisina. Liikenne- ja viestintäministeriön linjauksissa liikenteen visioista ja tavoitteista 2025 todetaan yhtenä tavoitealueena sosiaalinen kestävyys, jonka tavoitteina ovat: - Liikenteen hyödyt ja haitat kohdistuvat oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti eri väestöryhmien kesken. - Erityisesti heikommassa asemassa olevien ryhmien tarpeet otetaan huomioon liikenteessä - Kansalaiset voivat osallistua ja vaikuttaa liikenneratkaisuja koskevaan suunnitteluun. Rakennusjärjestys Rakennusjärjestys määrittää, että Espoon kaupungissa noudatetaan Maakäyttö- ja rakennuslakia sekä asetusta ja rakentamista koskevia säännöksiä ja määräyksiä sekä rakennusjärjestyksen määräyksiä. Esteettömään rakentamiseen viitataan useassa kohdassa, joista esimerkkeinä: - 10 Tontin rajan ylittäminen katualueella tai yleisellä alueella: Jos rakennus ulottuu kevyen liikenteen väylän päälle, kadun pinnan ja rakennusosan välillä on oltava vähintään 3,2 metriä vapaata tilaa Myynti-, tiedotus- ja mainoslaitteet sekä markiisit: Laite on kiinnitettävä tukevasti. Se ei saa haitata julkisen kaupunkitilan käyttöä, häiritä huomattavasti tai muodostaa liikkumis- tai toimimisestettä.

8 8-18 Lumi on varastoitava niin, ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa naapureille tai kadun käyttäjille Tontin liikennejärjestelyt: Rakennuspaikan kulkureittien tulee täyttää liikkumisesteettömyydelle asetetut vaatimukset, ellei se ole rakennuksen käyttötarkoitus huomioon ottaen ilmeisen kohtuutonta Kadut, torit, puistot ja muut yleiset alueet: Kun suunnitellaan katujen, torien ja vastaavien liikennealueiden päällystemateriaaleja ja muita rakenteita ja kun näitä alueita rakennetaan, on otettava huomioon, että ihmiset pääsevät kulkemaan esteettömästi ja turvallisesti ja että materiaalit ja rakenteet sopivat kaupunkikuvaan. Katu-, tori- ja muulle yleiselle alueelle ei saa sijoittaa myynti-, tiedotus- ja mainoslaitteita siten, että ne mm. vaarantavat turvallisuutta. Suomen rakentamismääräyskokoelma Suomen rakentamismääräyskokoelmassa annetaan määräyksiä ja ohjeita esteettömästä rakentamisesta ja ympäristöstä. Osa F1 Liikkumisesteetön rakentaminen / määräykset ja ohjeet koskevat julkisyhteisöjen hallinto- ja palvelurakennuksia ja osin liike- ja palvelutiloja ja osa G1 Asuntosuunnittelu / määräykset asuntorakentamista. Määräykset ovat uudisrakentamisessa velvoittavia ja korjaus- ja muutostyössä sovellettavia. Rakennustietosäätiön ohjetiedostoissa annetaan lisäksi yksityiskohtaisempaa tietoa ja malleja mm. RT Perustietoja liikkumis- ja toimimisesteisistä ja RT Esteetön liikkumis- ja toimimisympäristö. Espoon arvot Arvoilla tarkoitetaan kaupungin organisaation toiminnassaan, asiakkaiden kohtelussa ja henkilöstön työskentelyssä arvostamia ja tärkeinä pitämiä asioita. Arvoja ovat mm. - Asukas- ja asiakaslähtöisyys, jolla tarkoitetaan asiakkaan tarpeiden ja tavoitteiden arvostamista kaikessa toiminnassa. Asukas- ja asiakaslähtöisyys koskee niin asukkaille ja muille asiakkaille annettavia palveluja kuin organisaation sisäisiäkin palveluja. Se merkitsee myös asukkaiden ja asiakkaiden antamien tietojen tai heiltä saadun palautteen huomioon ottamista palvelujen ja muun toiminnan kehittämisessä. - Suvaitsevaisuudella ja tasa-arvolla tarkoitetaan toisten ajatusten arvostamista, eri mielipiteiden yhtäläistä kuuntelua, ihmisten tasa-arvoa ja oikeudenmukaista kohtelua sekä erilaisuuden ymmärtämistä niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Suvaitsevaisuus tarkoittaa myös erilaisten kulttuurien ymmärtämistä ja rinnakkaiseloa. - Kumppanuudella ja yhteisöllisyydellä tarkoitetaan kaikkia osapuolia hyödyttävää avointa yhteistyötä ja verkostomaista työtapaa sekä monipuolisia liittoutuma- ja kumppanisuhteita. Se tarkoittaa myös asiakkaiden mukanaoloa ja osallistumista palvelun suunnitteluun ja toteutukseen tasaveroisena osallistujana. Espoo-strategia Espoo strategia määrittää kaupungin kehittämisen suuntaviivat lähivuosiksi. Visio, toiminta-ajatus ja arvot yhdessä pidemmän aikavälin päämäärien ja kuluvan vuoden tulostavoitteiden kanssa kuvaavat sitä, millaiseksi Espoota halutaan kehittää. Strategiassa korostetaan palvelujen asiakaslähtöisyyttä, niiden laatua ja vuorovaikutusta palvelun tuottajan ja käyttäjän välillä.

9 9 Espoo-strategiassa vuosille (Kaupunkirakenne kohta 1.3 ) edellytetään turvallisen ja esteettömän liikkumisen huomioon ottamista kaupunkirakenteen suunnittelussa ja toteutuksessa. Lisäksi kohta tarkentaa: Ympäristöä on parannettu painopistealueina kevyen liikenteen turvallisuus, työnaikaiset liikennejärjestelyt ja esteettömyys. Muita strategiassa mainittuja tavoitteita ovat 6.4.2, joka määrittää kaupungin kehittämistä koskevan esteettömyysohjelman laatimisen ja 6.1.2, jossa käsitellään erityisesti ikääntyvälle väestölle tarkoitetun palvelulinjan käyttöönottoa kaupunkikeskuksissa. Rakentamisen esteettömyydestä mainitaan kohdassa Vähintään kolmikerroksisten asuinrakennusten tonttien luovutusehtoihin on liitetty velvoite hissin rakentamisesta.

10 10 3. ESTEETTÖMYYDEN MÄÄRITTELY Liikuntaesteisiä ovat henkilöt, joiden suorituskyky on liikkumisen osalta oleellisesti heikentynyt. Tyypillisimpiä heistä ovat vanhukset ja vammaiset. Varsin suuren ryhmän muodostavat myös lapset ja pienten lasten kanssa kulkevat vanhemmat. Liikkumis- ja toimimisesteisten kyky liikkua ja toimia itsenäisesti on sairauden, vamman, ikääntymisen tai muun syyn takia heikentynyt joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Esteisyys voi liittyä moneen eri asiaan: aisteihin, liikkumiskykyyn, hahmottamis-, ymmärtämis- ja oppimiskykyyn tai muihin matkustamista hankaloittaviin tekijöihin kuten allergioihin. Esteetön ympäristö merkitsee sitä, että kaikille liikkujaryhmille turvataan helppopääsyiset ja turvalliset liikkumismahdollisuudet. Esteetön Espoo valtuustoaloitteessa sanottiin: Yleisölle avoimet alueet ja rakennukset sekä julkinen liikenne rakennetaan ja korjataan liikkumis- ja toimimisesteettömäksi, turvalliseksi ja terveelliseksi kaikille asukkaille, myös vanhuksille, vammaisille, lapsille ja pienten lasten kanssa liikkuville. Kysymyksessä on suuri, eri tavoin liikuntarajoitteisten ihmisten muodostama ryhmä, jonka elämänympäristöä muovaamalla avataan sen jäsenille mahdollisimman yhdenvertainen asema toisten kansalaisten rinnalla. Samalla edistetään monia kaikkien kannalta hyviä ja laadukkaita päämääriä. Liikuntavammaiset ovat suurin liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden ryhmä. Liikuntavamma voi olla synnynnäinen tai se on voinut aiheutua tapaturmasta, sairaudesta tai sairauden jälkitilasta. Liikuntavammaisia ovat myös mm. lyhytkasvuiset ja raajaamputoidut ihmiset. Liikuntavammaisten hyvin heterogeenista joukkoa yhdistää se, että vamma hankaloittaa heidän liikkumistaan ja toimintaansa. Osa liikuntavammaisista käyttää apunaan erilaisia apuvälineitä, kuten kävelykeppiä, käsikäyttöistä tai sähkökäyttöistä pyörätuolia, rollaattoria tms. joiden tilantarve ja ominaisuudet tulee ottaa huomioon rakenteita ja tilaa suunniteltaessa. Liikuntavammaisen ihmisen lihasvoima saattaa olla keskivertoa heikompi, jolloin esimerkiksi raskaan oven tai lukon avaaminen voi olla mahdotonta. Liikuntavammaisella voi olla ongelmia ulottumisessa ja erilaisten otteiden saamisessa esineistä, mikä on otettava huomioon tilojen ja alueiden mitoituksessa ja kalustuksessa. Julkisissa tiloissa luistamattomien kävelypintojen lisäksi tärkeitä liikkumista helpottavia välineitä ovat tasoerojen kohdalla luiskat ja hissit sekä muut tasonvaihtolaitteet, tuet ja kaiteet sekä sopivan korkuiset ja jalkatiloiltaan riittävät istuimet. Tärkeitä ovat myös liikuntavammaisille soveltuvat hygieniatilojen kalusteet ja varusteet. Vaikeasti liikuntavammaisia on Espoossa noin henkilöä. Näkövammainen on henkilö, jonka näkökyky on heikentynyt niin paljon, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa jokapäiväisessä elämässä. Näkövammaiset jaetaan jäljellä olevan näkökyvyn määrästä riippuen heikkonäköisiin ja sokeisiin. Sokea jaotellaan vielä syvästi heikkonäköisiin, lähes sokeisiin ja täysin sokeisiin, joita näkövammaisista on noin 3 %. Espoossa on näkövammaisia arviolta 3 000, joista sokeita noin 300. Näkövamma voi ilmetä eri tavoin. Näkökyvyn eri osa-alueita ovat näöntarkkuus, kontrastien erotuskyky, värinäkö, silmälihasten toimintakyky ja silmän kyky sopeutua etäisyyksien ja valaistusolosuhteiden muutoksiin. Näkökentästä saattaa puuttua alueita keskeltä tai reunoilta, jolloin kokonaiskäsityksen muodostaminen ympäristöstä vaikeutuu, etäisyyksien arviointi on hankalaa

11 11 ja osa kohteista jää näkökentän ulkopuolelle. Värisävyjen ja kontrastien heikentynyt erotuskyky vaikeuttaa yksittäisten kohteiden havaitsemista ja kolmiulotteisuuden hahmottamista. Näkövammaisten suurimpia liikkumisongelmia on suunnistautuminen ja tapaturmien, kuten putoamisen ja törmäämisen, vaara. Liikkumisessa tavallisimpia apuvälineitä ovat valkoinen keppi, opaskoira ja erilaiset elektroniset apuvälineet. Valkoisen kepin avulla näkövammainen havaitsee kulkureitin taso- ja materiaalieroja sekä tunnistaa vyötärönkorkeuden alapuolella olevat esteet. Muita apuvälineitä ovat erilaisia äänimerkkejä lähettävät laitteet ja puhuvat tai pistekirjoituksella tai kohokuvioina kirjoitetut opasteet. Hyvin ja loogiseksi rakennettu ympäristö helpottaa näkövammaisten liikkumista, koska tällöin voidaan usein esimerkiksi kuuloaistin avulla paremmin hahmottaa tilojen kokoa ja muotoja. Liikkumisen helpottamiseksi ja ympäristön hahmottamisen parantamiseksi pitäisi hyödyntää selkeitä värikontrasteja. Luiskissa ja portaissa esimerkiksi selkeä erivärinen raita helpottaa tasoerojen hahmottamisessa. Kuulovammaiset ovat myös hyvin heterogeeninen ryhmä. Lääketieteellisesti heidät voidaan jakaa kuuroihin, kuuroutuneisiin ja huonokuuloisiin. Kuulovammaisia arvioidaan Espoossa olevan noin Lievä kuulon alenema koskee todennäköisesti vielä suurempaa joukkoa. Kuuroutuneet ovat menettäneet kuulonsa puhutun kielen omaksumisen jälkeen ja heidän äidinkielensä on ko. puhuttu kieli. Kuuroutuneet käyttävät joko kirjoitusviestintää tai erilaisia huuliltalukua tukevia kommunikaatiomenetelmiä kuten sormiaakkosviestintää tai viitottua puhetta. Huonokuuloiset kuulevat kuulolaitteella vahvistetun puheen. Kuulovamman asteesta sekä akustisista olosuhteista riippuen myös he käyttävät erilaisia huuliolukua tukevia kommunikaatiomenetelmiä. Sekä viittomakieliset että puhuttuun kieleen perustuvia kommunikaatiomenetelmiä käyttävät kuuroutuneet ja huonokuuloiset hyötyvät kaikki periaatteessa samanlaisista näköhavaintoihin ja kirjoitettuun kieleen perustuvista palveluista ja apuvälineistä. Näitä ovat muun muassa tekstipuhelin, näyttöpäätteet, elektroniset kyltit jne. Kuulovammaisille on liikenneympäristössä tärkeää näköaistiin liittyvä informaatio ja erityisesti valaistus. Johdonmukaisen opastuksen ja viitoituksen merkitys on suuri. Heikkokuuloisia haittaa lisäksi liikenteen melu. Kuurosokea on henkilö, jolla on vakava-asteinen näkö- ja kuulovamman yhdistelmä. Useimmat heistä näkevät ja/tai kuulevat jonkin verran. Kuurosokeiden apuvälineet ja kommunikointitavat vaihtelevat eikä näkö- tai kuulovammaiselle tarkoitettujen palveluiden käyttö ole välttämättä mahdollista. Muita liikkumis- ja toimimisesteisiä ryhmiä ovat mm. kehitysvammaiset ja allergiaa tai hengityselinsairauksia sairastavat. Kehitysvammaisella voi olla suunnistautumis-, ymmärtämis- ja kommunikointiongelmia, jolloin mm. tilojen selkeys ja johdonmukaisuus on tärkeää. Kehitysvammaisia henkilöitä arvioidaan Suomessa olevan 0,6 % väestöstä. Allergikot ja hengityselinsairaat on otettava huomioon valittaessa eri tilojen pintamateriaaleja, sisustusta ja kasvillisuutta. Samalla huolehditaan hyvästä ilmanvaihdosta ja savuttomista tiloista. Ikääntyminen tuo mukanaan monia edellä mainittuja liikkumisesteisyyteen liittyviä ongelmia kuten näön, kuulon ja lihasvoiman heikkenemistä. Havaitseminen, arviointi ja reagointi vie usein enemmän aikaa kuin nuorempana. Samoin sairaudet ja niiden vaatima lääkitys voivat vaikuttaa siihen, kuinka liikenteessä voidaan toimia. Tutkimuksissa on havaittu, että

12 12 iäkkään henkilön liikkuvuuden väheneminen ei välttämättä ole henkilön oma valinta vaan se johtuu liikkumismahdollisuuksien vähentymisestä. Huonosti suunnitellussa liikkumisympäristössä ikääntynyt ihminen voi kohdata turvallisuusongelmia, tasoero-ongelmia, tasapaino-ongelmia, voimattomuusongelmia, monimutkaisuusongelmia, etäisyysongelmia ja tiedonsaantiongelmia. Vuonna 2001 Espoossa oli 65 vuotta täyttäneitä lähes henkilöä. Vuodenvaihteessa Espoossa asui henkilöä ikähaitarin ulkopuolella. Tämä on 19,9 % koko kaupungin väestöstä. Ennusteen mukaan tämä osuus kasvaa 32 %:iin vuoteen 2010 mennessä. Tällä hetkellä suomalaisista noin 15 % on 65 vuotta täyttäneitä. Ennusteiden mukaan vuonna 2020 on 65 vuotta täyttäneiden osuus koko väestöstä jo lähes neljännes. Lisäksi on arvioitu, että jokainen ihminen on jopa 40 % elinajastaan liikkumis- tai toimimisesteinen. Pysyvästi liikkumis- ja toimimisesteisiä on arvioitu olevan noin 10 % suomalaisista. Rakennetussa ympäristössä ja liikennevälineissä on monenlaisia liikkumisen esteitä ja ongelmia: - Tasoero-ongelma on vaikein liikkumisesteisten ongelma. - Tilantarveongelma koskettaa erityisesti pyörätuolin käyttäjiä ja lastenvaunujen kanssa liikkuvia. - Etäisyysongelma korostuu kantamusten kanssa liikuttaessa. - Orientoituvuusongelma haittaa eniten näkövammaisia. - Tasapaino-ongelma korostuu portaissa ja luiskissa sekä liikennevälineissä. - Ulottumisongelma koskee paitsi lapsia myös lyhytkasvuisia ja pyörätuolin käyttäjiä. - Voimattomuusongelma ilmenee raskaita ovia avattaessa. Se liittyy yleensä ikään tai sairauteen. - Monimutkaisuusongelma liittyy ennen muuta erilaisten laitteiden ja automaattien käyttöön sekä informaation sisältöön. - Turvallisuusongelma liittyy mm. portaisiin, kulkuteillä oleviin esteisiin, työmaakaivantoihin ja suojateiden johdattavuuteen. Erityisesti ne ovat ongelmana näkövammaisille. - Tasa-arvo-ongelma syntyy, kun ympäristö tai palvelu asettaa käyttäjänsä eriarvoiseen asemaan. Edellä esitetyt luvut osoittavat, että kyse on lukuisasta määrästä ongelmia ja huomattavan suuresta ihmisryhmästä, jonka elinympäristöä muovaamalla avataan sen jäsenille mahdollisimman yhdenvertainen asema toisten kansalaisten rinnalla ja samalla edistetään monia kaikkien kannalta hyödyllisiä päämääriä. Liikuntaesteisten toimintamahdollisuuksien lisäämiseksi tehdyt parannukset koituvat useimmiten kaikkien kansalaisten hyödyksi. Liikuntaesteisiä helpottavat ratkaisut eivät ole vain tätä ryhmää hyödyttäviä, vaan ne lisäävät yleensä yhdyskuntien käytännöllisyyttä ja mukavuutta.

13 13 4. ESPOON ESTEETTÖMYYSOHJELMAN TAVOITTEET Tehdä Espoosta liikkumis- ja toimimisesteetön vuoteen 2012 mennessä rakentamalla ja korjaamalla kaupungin yleisölle avoimet alueet ja rakennukset sekä julkisen liikenteen ratkaisut liikkumis- ja toimimisesteettömiksi ja turvallisiksi kaikille ihmisille myös vanhuksille, vammaisille, lapsille ja pienten lasten kanssa liikkuville. Esteettömän Espoon edistymistä valvoo seurantaryhmä, joka seuraa kaupungin esteettömyysohjelman ja Espoo-strategian esteetöntä Espoota koskevien tavoitteiden toteutumista. Liittää esteettömyysstrategia osaksi kaupungin vuotuista talous- ja toimintasuunnitelmaa, mikä on perusedellytys esteettömyyden toteutumiselle. Esteettömän ympäristön toteuttaminen on osa ennaltaehkäisevä toimintaa, jolla tuetaan asukkaiden itsenäisyyttä ja omatoimisuutta ja siten ehkäistään myös palvelujen tarpeen syntymistä. Toimialojen suunnittelu- ja kehittämisohjelmien laatiminen aloitetaan osana palvelustrategian toteutusohjelmaa. Toimialat laativat toimintaansa varten esteettömyyttä koskevat kriteerit, joita noudatetaan suunnittelu-, toteutus- ja ylläpitopäätöksiä tehtäessä. Keskukset vastaavat toimenpiteiden alueellisesta toteuttamisesta. Edistää kaupungin hallinnossa käyttäjäkeskeistä suunnittelua, rakentamista sekä ylläpitoa ja nähdä esteettömyys normaalina käytäntönä, jota kehitetään yhteyksin ja verkostoin. Varmistaa esteettömyysnäkökulmien huomioon ottaminen asunto-ohjelmissa ja muissa teemakohtaisissa kaupungin kokonaisohjelmissa. Luoda kaavoituksella edellytyksiä esteettömyydelle tekemällä riittävät aluevaraukset ja tuoda esteettömyys- ja toimivuustarkastelut osaksi kaupungissa tehtävää maankäytön, yleisten alueiden ja rakennusten suunnittelua, toteutusta ja ylläpitoa siten, että uudisrakentamis- ja korjaushankkeisiin sekä ylläpitotyöhön sisältyvät esteettömyystarkastelut. Edesauttaa alueen eri toimijoiden sitoutumista ja yhteistyötä esteettömyysohjelmaan ja sen toteutukseen niin, että esteettömyysohjelmassa tuetaan avoimen yhteistyön, mukanaolemisen ja vuorovaikutteisen toiminnan kehittämistä kaupungin ja eri toimijoiden välillä (vrt. Espoon arvot).

14 14 5. TOIMENPITEET ESTEETTÖMYYDEN LISÄÄMISEKSI 1. Kaupungin sitoutuminen. Kaupungin hallinto sitoutuu esteettömyysohjelman toimeenpanoon. Päätetään esteettömyyden tavoitteista. 2. Kaupunginhallitus nimeää esteettömyysohjelman toteuttamisen vastuutahon. 3. Esteettömyyden ymmärtäminen osaksi kaupungin normaalia toimintaa. Toimialat määrittelevät esteettömyyteen liittyvät tavoitteensa osana oman toiminnan suunnittelua alla olevien kohtien 4-10 mukaisesti. Esteettömyysohjelman tekoon kuuluu nykytilanteen arviointi, yleisten esteettömyyskriteerien määrittäminen, yleisten tarve- ja alueperusteisten periaatteiden muodostaminen sekä Esteetön Espoo esteettömyysohjelman tarkentaminen. Alueelliset esteettömyyssuunnitelmat tehdään kunkin alueen omien tarpeiden ja laatutavoitteiden mukaisesti. 4. Määritetään esteettömän kaupunkiympäristön laatukriteerit ja niiden seurantajärjestelmä. Esteetön rakennus: rakennukset ovat helppokulkuisia, saavutettavia, rakennukseen sisälle ja sieltä ulos päästäviä, käytettäviä, toimivia ja kaikille käyttäjille sopivia; esteettöminä ylläpidettyjä. Esteetön joukkoliikenne: kaikille soveltuva joukkoliikennejärjestelmää, pysäkkejä, asemia sekä koulutettua ja palveluhenkistä kuljetushenkilökuntaa. Esteetön kaupunkiympäristö: edistää esteettömien verkostojen ja alueellisten kokonaisuuksien toteutumista ja kunnossapitoa sekä esteettömiä arkiliikkumiseen ja virkistäytymiseen tarkoitettuja reittejä sekä niistä tiedottamista. 5. Kartoitetaan nykytilanne yhteistyössä kaupallisten palvelujen tuottajien ja Espoon kauppakamarin kanssa ja korjataan huonosti saavutettavat Espoon kaupungin palveluja yleisötilat sekä kaupalliset palvelut esteettömiksi. Kriittiset kohdat kartoitetaan ja korjataan ensimmäiseksi esteettömiksi. Korjaukset toteutetaan ja suunnitellaan huomioiden toimimis- ja liikkumisesteisten tarpeet. 6. Kerätään ja tuotetaan esteettömyyttä edistäviä ohjeita suunnittelijoille, rakentajille ja kunnossapitäjille Kootaan esteettömyyttä koskevaa lähdeaineistoa Selvitetään meneillään olevat tutkimushankkeet ja projektit Tarkastellaan mahdollisuuksia hyödyntää uutta tekniikkaa esteettömyyssovelluksissa

15 15 7. Varmistetaan esteettömän suunnittelun ja rakentamisen tiedonsaanti ja sitoutuminen esteettömyyteen koulutuksella sekä vuorovaikutteisilla tilaisuuksilla ja toimintatavoilla. Esteettömyysnäkökohtia painotetaan nykyistä voimakkaammin suunnittelijakoulutuksessa. Koulutuksessa syvennetään esteettömyyden ymmärtämistä kuulemalla vammaisten henkilöiden omakohtaisia kokemuksia. 8. Selvitetään yhteistyömahdollisuudet muiden tahojen kanssa (EU, Baltian maat, valtionhallinto, muut kaupungit) 9. Asetetaan osatavoitteet. 10. Määritetään aikataulu tavoitteiden saavuttamiseksi.

16 16 6. KÄYNNISSÄ OLEVIA ESTEETTÖMYYSHANKKEITA Lyhyen tähtäimen projektit Keskipitkän tähtäimen projektit Pitkän tähtäimen projektit Paikalliset esteettömyyskartoitukset Esteetön ulkoympäristö (STM) Asemien esteettömyyskartoitusmenetelmät (RHK) Puustellinpuisto Esteetön puistopolku Tiedotus ja koulutus Yhteistyö Alueelliset esteettömyyskartoitukset Asuntomessut Turvallinen ja esteetön Espoon keskus Esteettömät aluekeskukset Hissiprojekti Kunnossapidon tehostaminen Esteettömyysnäkökulman huomioiminen suunnitteluohjeissa Tiedotus ja koulutus Yhteistyö Esteetön Espoo Esteetön rakennus Esteetön joukkoliikenne Esteetön julkinen ympäristö 2004 valmis

17 LÄHTEET: /Helsingin seutu tilastoina 2002/ /Esteetön ympäristö kaikille/ /Suunnittele ja rakenna kaikille/ /Ohjeita liikkumisesteiden poistamiseksi/