Maisemat Ruotuun maisemanhoidon malleja Lapista ja Kainuusta MERJA LIPPONEN (TOIM.) AILI JUSSILA PIRITTA PEURASAARI

Transkriptio

1 Maisemat Ruotuun maisemanhoidon malleja Lapista ja Kainuusta RIMMA LEHMUSKANGAS ANTERO LAMMINHUHTA TUOVI SARANSUO UUTISJÄRVI MERJA LIPPONEN (TOIM.) AILI JUSSILA PIRITTA PEURASAARI

2 UMMIA PILVIÄ ITÄMEREN YLLÄ MAATALOUDEN PÄÄSTÖT EIVÄT OLE VÄHENTYNEET RAPORTT

3 Maisemat Ruotuun maisemanhoidon malleja Lapista ja Kainuusta MERJA LIPPONEN (TOIM.) AILI JUSSILA PIRITTA PEURASAARI 1

4 Tekstit: Merja Lipponen (toim.), Aili Jussila ja Piritta Peurasaari Taitto: Ritva-Liisa Hakala Kuvankäsittely: Hannu Lehtomaa Kartat: Riku Elo Kansikuva: Lampaat Rovaniemen Koivusaaressa, Mika Koivisto Valokuvat: Merja Lipponen, Marjut Kokko, Aili Jussila, Piritta Peurasaari, Heli Pääkkö ja Matti Partanen, ellei erikseen mainittu Painotalo: Juvenes Print 2

5 Sisältö Lukijalle... 4 Maisemalla on väliä... 5 Kylämaisema säilyy asumisen, elämisen ja viljelyn kautta... 6 Simon Wanhat kylät maisemanhoitoalueeksi... 7 Perinnebiotoopit luonnon monimuotoisuuden säilyttäjinä ja osana kylämaisemaa... 8 Ikkunoihin kittiä ei silikonia ja muut arvokkaat vinkit rakennusperinnön neuvontapäiviltä... 9 Maisemanhoidon mallikohteet Rovaniemen virkistyssaaret Ounasjoen suiston ja Kemijoen arvokkaat perinnemaisemat Paavalniemen lampaansyöjät...14 Kajaanin kaupunkilaidun Yhteistyöllä lammaslaidun kaupunkilaisten iloksi Posion kylälaitumet Karppalan mylly Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö aktiivisen kyläyhdistyksen hoidossa Keminmaan kirkkojen niityt Porttimäen niitty Arvokas niitty 4H-yhdistyksen hoitoon Särestöniemi, Kittilä Sieppijärven kotiseutumuseon muinaispolun hoito laiduntamalla Naapurinvaara Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue maisemanhoitoalueeksi Liakan laitumet Moisiovaaran tarinapolku ja Latvan kulttuurilaituri Kostamon ja Oinaan tulvaniityt ja kylämaisemakohteet Rahoitusta maisemanhoitoon Lisätietoa Linkkejä ja julkaisuja

6 Lukijalle Etelä- ja Keski-Lapissa ja Kainuussa on tehty töitä kylämaisemien puolesta reilun kolmen vuoden ajan. Maisemat Ruotuun hankkeen lähtökohtana on ollut kylistä kantautunut huoli pensaikkojen alle peittyvistä peltoaukeista, pientareista ja puskien taa katoavista kauniista näkymistä; luonnonlaitumista, niityistä ja kedoista, jotka aiemmin kuuluivat olennaisena osana kylämaisemaan. Samat kohteet ovat myös luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia juuri pienipiirteisyytensä ja vaihtelevuutensa ansiosta. Kylämaisema on syntynyt vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa, ja se tarvitsee asukkaita ja toimeliaita ihmisiä myös säilyäkseen. Kun aktiiviviljelijöiden lukumäärä on vähenemässä, on mietittävä uusia keinoja maiseman hoitamiseksi. Hankkeessa on vastattu kylien hätähuutoihin kartoittamalla arvokkaat maisema-alueet, selvittämällä kylätasolla maiseman ongelmakohdat, järjestämällä niiden alkukunnostus ja jatkohoito, maanomistajaselvityksin sekä neuvonnan ja kurssien avulla. Maisemanhoito paitsi teettää töitä, myös palkitsee hoitajansa. Aidanteossa vuodatetut hikipisarat ja paperisodan aiheuttamat tuskan kyyneleet ovat vaihtuneet ilonkiljahduksiin ja iloisiin ilmeisiin, kun kylää elävöittämään on saatu nelijalkaisia ruohonleikkureita. Ratkaisevaa maisemanhoidon onnistumiselle on pitkäjänteinen yhteistyö naapurien ja muiden asukkaiden, viljelijöiden, maanomistajien ja viranomaisten kesken. Parhaimmillaan maisemanhoito on yhteistä tekemistä, kylän viihtyvyyden ja vetovoimaisuuden lisäämistä. Tässä raportissa on kerrottu esimerkkejä erilaisista tavoista, joilla kylämaisema on saatu hoidon piiriin. Raportin ulkopuolelle jäi kymmeniä kohteita Lapista ja Kainuusta, jotka ovat hankkeen aikana nytkähtäneet suunnitelmista käytäntöön ja olisivat olleet esittelyn arvoisia. Suomen ensimmäiseen, maaliskuussa 2014 valmistuneeseen kulttuuriympäristöstrategiaan viitaten; Meillä jokaisella on oikeus hyvään kulttuuriympäristöön, meillä jokaisella on myös vastuu sen säilymisestä ja hyvästä ylläpidosta. Kun maisema koetaan rakkaaksi ja omaksi, siitä pidetään myös huolta. Kiitämme yhteistyöstä ja toivomme esimerkkien innostavan tarttumaan raivaussahaan tai viikatteen varteen ja houkuttelemaan mukaan niin naapurit, ystävät, sukulaiset kuin seudun matkailijatkin. Maisemat Ruotuun -hankeväen puolesta Merja Lipponen Maisemat Ruotuun -hanketta hallinnoi Lapin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus , ja sen rahoitti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto. 4

7 Maisemalla on väliä Hankkeessa inventoitiin arvokkaat maisemaalueet Etelä- ja Keski-Lapissa sekä Kainuussa. Inventoinnin tuloksena valmistuivat maakunnalliset luettelot valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista aluekuvauksineen ja karttarajauksineen sekä maakunnalliset maisemaselvitykset tätä luetteloa tukemaan. Etelä- ja Keski-Lapista valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita löytyi 15 ja maakunnallisesti arvokkaita 31. Kainuusta puolestaan kahdeksan kohdetta täytti valtakunnallisesti ja 19 kohdetta maakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen kriteerit. Lapissa ja Kainuussa arvokkaat maisemaalueet ovat kulttuurimaisemia, joissa maanviljelyksen lisäksi myös muut elämisen keinot ovat näkyvissä. Poronhoito, kalastus ja eränkäynti näkyvät historiallisina kerrostumina, ja esimerkiksi vesien säännöstely uudempana kerrostumana maisemassa. Lisäksi maisemanähtävyyksinä on nostettu esiin Kainuusta Hepoköngäs ja Rokuanvaara sekä Lapista Korouoma ja Ounasvaara. Lapin ja Kainuun maisemainventointi on osa koko maan kattavaa maisema-alueiden päivitys- ja täydennysinventointia. Ympäristöministeriö kokoaa lopullisen ehdotuksen valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista vuoden 2015 aikana valtioneuvoston hyväksyttäväksi. Arvokkaat maisema-alueet merkitään maakuntakaavoihin, ja ne huomioidaan maankäytön suunnittelussa. Maisema-alue on paitsi-arvo itsessään, myös peruste hakea rahoitusta paikallisille maisemanhoidon hankkeille ja avustuksille. Maisemaselvitykset ja karttarajaukset löytyvät netistä osoitteesta: Melalahden kulttuurimaisema Paltamossa on valtakunnallisesti arvokas. Kuva: Matleena Muhonen. 5

8 Kylämaisema säilyy asumisen, elämisen ja viljelyn kautta Hyvä alku maisemanhoidon toimille on mennä yhdessä kyläkävelylle. Maa- ja kotitalousnaisten kehittämän konseptin avulla maiseman ongelmakohdat voitiin kartoittaa, ja sen jälkeen yhdessä kyläläisten kanssa miettiä keinoja, yhteistyökumppaneita ja rahoituskanavia maiseman hoitamiseksi. Kävelystä laadittiin raportti, joka toimii myös jatkossa käsikirjana maisemanhoitotöille. Hankkeessa järjestettiin talkoita arvokkaimpien kohteiden alkukunnostukseen sekä laadittiin tarkemmat hoitosuunnitelmat alueiden jatkohoitoa varten. Käytännössä alkukunnostuksen jälkeen jatkohoito onnistuu parhaiten niittämällä tai laiduntamalla. Hoitajana voi olla paikallinen viljelijä, tai mikäli laiduneläimiä on tuotu kauempaa, on valvonta järjestetty muulla tavoin. Kohteiden hoidon 6

9 rahoitus on onnistunut maatalouden ympäristötuen erityistuella, jota viljelijä tai yhdistys on voinut hakea perinnemaiseman tai luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeän kohteen hoitamiseen tai pienillä kohteilla hoito on järjestynyt usein ilman ulkopuolista rahoitusta keskinäisillä sopimuksilla. Hoidon piiriin saatiin noin 400 ha perinnemaisemia tai muulla tavoin kylämaiseman kannalta merkittäviä kohteita. Viimeisenä toimintavuotena haastoimme hankeväen voimin kaikki lappilaiset ja kainuulaiset kylät yhteisiin maisemanhoidon talkoisiin. Tuloksena yhteensä viisikymmentäyksi kylätoimijaa, maa- ja kotitalousseuraa tai urheiluseuraa raivasi maisemaa avoimeksi, kunnosti yhteisiä rakennuksia, laitumia, uimarantoja tai laavupaikkoja. Voi sanoa, että Lapissa ja Kainuussa todella herättiin toimimaan oman kylämaiseman puolesta. Kittilän Kelontekemässä kyläyhdistys talkoili sähköpaimenaitaa. Hiehot hoitavat jatkossa rannan maisemat kuntoon. 7

10 Rehevöitynyt ja pusikoitunut vanha iitty komistui raivauksella ja muutaman vuoden laidunnuksella. Kuva Kemijärven Oinaalta. Simon Wanhat kylät maisemanhoitoalueeksi Simonkylän maa- ja kotitalousseura teki aloitteen luonnonsuojelulain mukaisen maisemanhoitoalueen perustamisesta Simonkylän ja Simoniemen alueelle. Hankkeessa tehtiin tiivistä yhteistyötä kyläläisten kanssa, ja sen tuloksena valmistui laaja maisemanhoitoalueen hoito- ja käyttösuunnitelma, Simon wanhat kylät, jota maisemanhoitoalueen perustaminen edellyttää. Simossa on nähty maisemanhoitoalueen tuoma mahdollisuus kehittää kylän luonto- ja kulttuurimatkailua ja säilyttää kylä viihtyisänä ja vetovoimaisena asuinympäristönä. Perinnebiotoopit luonnon monimuotoisuuden säilyttäjinä ja osana kylämaisemaa Perinnebiotoopit ovat perinteisten maanviljelystapojen ylläpitämiä luontotyyppejä; niittyjä, ketoja, hakamaita ja metsälaitumia, jotka tarvitsevat säilyäkseen aktiivisia hoitotoimia. Näillä luontotyypeillä elää oma vuosisatojen aikana niukkoihin ravinneoloihin sopeutunut kasvi- ja eläinlajistonsa. Kun huonotuottoiset heinäniityt, kivikkoiset rannat ja metsäiset laidunmaat ovat maatalouden te- 8

11 hostuessa jääneet ilman hoitoa ja hoitajia, on myös perinnebiotooppien ja sen seurauksena niistä riippuvaisten eliölajien määrä romahtanut 1900-luvulta lähtien. On laskettu, että maassamme elävistä uhanalaisista eliölajeista noin kolmannes on jollakin tavalla perinnemaisemista riippuvainen. Tämä tarkoittaa yli 700 kasvi- tai eläinlajia. Samalla kun hoidetaan kylämaisemaa, edistetään myös harvinaisten ja uhanalaisten lajien elinmahdollisuuksia. Kylämaisemaa hoitamalla on saatu turvattua ketokatkeron, keltamataran, ruijanesikon, veri- ja punakämmekän, noidanlukkojen ja monien muiden harvinaisten perinnebiootooppien kasvilajien esiintymiä. Natura-alueiden perinnebiotooppeja on saatu hoidon piiriin 85 ha Perämeren saarilla sekä Ounas- ja Torniojokivarsissa. Hankkeessa on järjestetty myös niitty- ja laidunpäiviä, joilla yleisö on päässyt tutustumaan perinnebiotooppien lajeihin ja niiden hoitajiin. Ikkunoihin kittiä ei silikonia ja muut arvokkaat vinkit rakennusperinnön neuvontapäiviltä kohteilla; on keitetty punamultaa, tehty pärekattoa tai opeteltu riukuaidan tekoa. Tapahtumissa ja teemapäivillä saadaan aikaan paitsi näkyvää tulosta, siirretään myös arvokasta tietoa vanhoista, mutta tänäkin päivänä pätevistä rakennustavoista sukupolvelta toiselle. Simossa, Simonkylässä ja Simoniemessä sekä Sotkamossa Naapurivaaralla tehtiin laajemmat rakennusperintökohteiden kunnostustarpeen kartoitukset. Tuloksena valmistui yleispätevä ohje vanhan rakennuksen asujille vaurioiden ehkäisemiseen sekä kiinteistökohtaiset vauriokartoitukset. Taulukko 1. Hankkeen tulokset numeroina. Maisemat Ruotuun numeroina Kpl hlö/ha Teemapäivät ja kurssit Kyläkävelyt Hoitosuunnitelmat Talkoot/ maisemanhoidon järjestely Neuvontatilaisuudet kylissä Mediaosumat 285 Rakennusperinnön neuvontapäivillä opastettiin vanhan rakennuksen kunnostamisessa. Neuvontapäivien yhteydessä tarjotuille neuvontakäynneille on ollut kova kysyntä, ja restauroijat ovat tehneet pitkää päivää maakunnassa kartoittaessaan rakennusten vaurioita ja ohjeistaessaan kunnostajia. Omistajat ovat saaneet vinkkejä työjärjestyksestä, ja onpa saattanut säästyä eurojakin, kun on vältytty turhalta työltä. Innokkaimmissa kylissä on talkoiltu myös rakennusperinnön kunnostus- 9

12 !P!P!P!P!P Rovaniemen virkistyssaaret km 10 Maanmittauslaitos, 7/MML/2015

13 11

14 Maisemanhoidon mallikohteet Rovaniemen virkistyssaaret Ounasjoen suiston ja Kemijoen arvokkaat perinnemaisemat Ounasjoen suistossa sijaitsee Rovaniemen arvokkaimmat perinnemaisemat. Koivusaari ja Hiansaari kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaaseen tulvaniittykokonaisuuteen. Alueet ovat maisemallisesti merkittävällä paikalla Koivusaaren rajoittuessa vilkkaaseen 4-tiehen ja Hiasaaren sijoittuessa lähelle Ounasjoen itärantaa hieman pohjoisempana. Lisäksi Koivusaari ja Hiansaari ovat osa Ounasjoen Natura 2000-verkostoa (FI ). Saarista on niitetty heinää karjan talvirehuksi 1700-luvulta lähtien ja perinteisen karjatalouden aikaan alueella on ollut myös laitumia. Nykyisin Koivusaari ja Hiansaari ovat suurelta osin avointa tulvaniittyä ja osin hakamaista koivikkoa, jonka aluskasvillisuudessa on runsaasti tuoreen ja kuivan niityn lajistoa. Puusto on alueella monipuolinen; saaressa kasvaa koivun lisäksi tuomea, pihlajaa, vaihtelevan ikäistä haapaa ja raitaa sekä uhanalais- 12

15 Kotisaari ta jokipajua. Pensaskasvillisuuden muodostaa pajujen ja lehtipuun vesojen lisäksi metsäruusu, punaviinimarja ja kataja. Saaren pohjoisosassa on jäljellä vielä avoimia sara-, kastikka- ja suurruohotulvaniittyjä. Uhanalaisista lajeista alueella kasvaa viitasammalta, laaksoarhoa ja mutayrttiä. Laidunnus Koivusaaressa on aloitettu uudelleen 2007 ja Hiansaaressa vuonna Kemijoen Kotisaaressa näkyy rovaniemeläinen uittoperinne. Saaren rakennuksia on kunnostettu matkailukäyttöön, ja esimerkiksi vanha venevaja toimii nykyisin tilausravintolana. Lapin safarit vie matkailijoita saareen jokiveneajeluilla. Torniolaisen lampurin Vilho Junnolan lampaat pitävät huolen sekä Ounasjoen tulvaniittyjen että Kotisaaren ympäristöstä. Lampaat Ounasjoen suiston saariin ja kotisaareen tulevat kahdessa erässä traktoriperäkärryllä. Haku ja tuonti vie neljä päivää, kun mukaan lasketaan myös lampaiden venekyyditykset. Onneksi yhteistyö Lapin safarien kanssa toimii todella hyvin, ei tarvitse miettiä kuljetusta erikseen, kertoo Junnola. Lapin safareilla onkin erikoisempia keikkoja tiedossa vuosittain aina kesän aluksi ja lopuksi, kun kyytiin hyppää matkailijoiden sijaan nelijalkaisia maisemanhoitajia. Lampaiden valvonnasta huolehtii Lapin Safareiden lisäksi Rovaniemen 4H-yhdistys. Hiansaaressa laiduntavat Ounasjoen Eräratsujen hevoset. Nämä kulkevat saareen omin jaloin, kahlaamalla, kertoo Jouko Iivari Ounasjoen eräratsuista. Hän hoitaa saarta erityisympäristösopimuksella, ja vie sinne myös hevosvaeltajia nauttimaan maisemista ja luonnonrauhasta. Maisemat Ruotuun -hankkeessa on suunniteltu alueiden hoitoa ja järjestetty keväisin tiedotustilaisuuksia. Laidunkauden avajaisissa kaikki innokkaat ovat päässeet mukaan lampaiden kuljetukseen, tai muuten tutustumaan alueisiin, viljelijän ja maisemanhoitajien arkeen. Kun ihmiset tietävät saarilla laiduntavista eläimistä ei ongelmiakaan ole liiemmin ilmennyt. Koiratkin osataan kytkeä ennen laitumelle tuloa, summaavat Jouko ja Vilho. Lisätietoa: * Vilho Junnola, sp: vilho.junnola@pp.inet.fi * Ounasjoen eräratsut/jouko Iivari * Lapin safarit/jyrki Karonen, sp: jyrki.karonen@laplandsafaris.com Laaksoarho Koivusaaressa. Kuva Mika Koivisto. 13

16 Paavalniemen lampaansyöjät Rovaniemen Paavalniemessä on toiminut jo useamman vuoden yhteistyökuvio paikallisen peltoviljelijän, kyläläisten ja pellolaisen lampurin kesken. Kylän miehet ovat Timo Hinnon johdolla ostaneet yhdessä kesän alussa pellolaiselta lampurilta Jaana Keräseltä pässikaritsoita Kemijoen saareen laiduntamaan. Saari on vuokrattu Kemijoki Oyltä. Aluksi saaresta raivattiin pois pajukot, niittyaukioita laajennettiin raivaamalla nuorta puustoa niiden ympäriltä. Lampaat pitävät huolta virkistyskäytössä olevasta saaresta syömällä pajun vesat raivautuilta alueilta ja pitämällä vanhat niittyaukeat avoimina. Ruokaa riittää noin kymmenelle karitsalle. Maisemat Ruotuun hankkeessa on neuvottu viljelijää erityistukihaussa, jonka turvin saaren hoito on rahoitettu. Hyvä kuvio, kun meitä on monta ukkoa talkoilemassa, ja valvomassa pitkin kesää. Syksyn tullen saadaan liha kukin omien perheittemme käyttöön, tuumaa Timo lampaansyöjien puolesta. Lisätietoa voi kysyä Timo Hinnolta: timo. 14

17 Kuva: Mika Koivisto 15

18 !P!P Kajaanin kaupunkilaidun km Maanmittauslaitos, 7/MML/2015

19 Koko aukeaman kuva Kajaanin kaupunkilaidun, Kajaani + sijaintikartta 17

20 Kajaanin kaupunkilaidun -Yhteistyöllä lammaslaidun kaupunkilaisten iloksi Kajaanin kaupungin viheralueiden vastaavat Jouko Hukkanen ja Hanna Pasula olivat yhteydessä lammaslaidun ajatuksesta Maisemat Ruotuun -hankkeeseen syksyllä Yhteistyöhön lähdettiin etsimään lampuria ja sopivaa yhdistystä. Laitumen perustamista kaupunkiin pohdittiin palaverissa talven 2013 aikana, ja mukaan saatiin lampuri Anni Huusko ja Nakertaja-Hetteenmäen kyläyhdistys ry. Laitumen paikaksi valikoitui Vimpelinlammen virkistysalueen Pyykönpuron koivikko. Paikan valintaan vaikuttivat suositun polkuverkoston läheisyys ja sijainti näkyvällä pai- kalla. Läheisyydessä on myös kaksi päiväkotia ja koulu. Nakertaja-Hetteenmäen kyläyhdistys huolehti lampaiden kaitsemisesta ja aidan rakentamisesta talkoilla yhdessä hankkeen kanssa. Kajaanin kaupunki antoi aitamateriaaliksi tolppia ja vanhoja verkkoaitoja. Yhteistyössä oli mukana myös läheisen Huuhkajavaaran päiväkodin vanhempainyhdistys, joka huolehti laidunrauhan säilymisestä viikonloppuisin. Lampaiden hoitoon saatiin sponsoritukea paikallisesta LähiTapiolasta. 18 Kajaanin kaupunkilaidun, kuva talkoista.

21 Kaupunkilaidunta kokeiltiin ensimmäistä kertaa pienellä alueella jo kesällä Alueella laidunsi kolme uuhta karitsoineen. Laidunnus onnistui yli odotusten, eikä häiriöitä juuri huomattu. Laitumen suuri suosio oli positiivinen yllätys, katsojia saattoi olla jopa kaksisataa henkeä päivässä. Kävijöissä oli erityisen paljon lapsiperheitä, mutta lampaat kiinnostivat kaiken ikäisiä. Koska laidunkokeilusta saatiin hyvää palautetta, kyläyhdistys haki alueen hoitoon maatalouden erityisympäristötukea keväällä Laidunalueen verkkoaitaa laajennettiin kattamaan reilun hehtaarin kokoinen ympäristötukialue. Samalla näkyvimmälle reunustalle rakennettiin perinteistä pystyaitaa. Molempina kesinä lampaiden tullessa laitumelle järjestettiin kaikille avoimet laidunkauden avajaiset, jossa läheisten päiväkotien lapset antoivat kesälampaille nimet. Hanke oli mukana kaupunkilaitumella organisoimassa tapahtumia ja talkoita, tiedottamassa, hakemassa. Hanke auttoi myös kyläyhdistystä hoitosuunnitelman teossa. Kaupunkilaidun sai paljon positiivista julkisuutta mediassa. Kaupungilla on oma lammaslaidunsivusto, jossa kerrottaan kesän laiduntapahtumista. Kajaanin kaupunkilaidun on hyvä esimerkki monien eri organisaatioiden välisestä yhteistyöstä. Laidunkokeilua voi lämpimästi suositella muillekin taajamaalueille. Lisätietoja: * Nakertaja-Hetteenmäen kyläyhdistys ry, Mauri Saastamoinen p mauri.saastamoinen@nakertaja.net * Kajaanin kaupunki Hanna Pasula, hortonomi, p hanna.pasula@kajaani.fi * Jouko Hukkanen, tulosyksikön päällikkö, p jouko.hukkanen@kajaani.fi. 19

22 Aholan ja Tolvan kylälaitumet, Posio.!P!P!P Posion kylälaitumet km Maanmittauslaitos, 7/MML/2015

23 21

24 Posion kylälaitumet Tolvan kylä Posiolla, Riisitunturin kupeessa on inventoitu maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Kylällä innostuttiin suunnittelemaan yhdessä naapurikylän lampurin kanssa toimia maisema-arvojen säilyttämiseksi. Lähes jokainen kylällä oli varmasti miettinyt, että niityille ja pelloille täytyisi tehdä jotakin. Kun päätettiin ryhtyä maisemanhoitotalkoisiin koko kylän voimin, saatiin työtaakkaa jaettua sopivaksi, eikä kenenkään tarvitse kantaa vastuuta yksin. Kyläläiset lähtivät Maisemat Ruotuun -hankkeen suunnittelijan Heli Pääkön kanssa retkelle kylämaisemaan. Koska kylällä ei enää ole karjatiloja, mukana oli lampuri Anne Pätsi naapurikylästä. Yhdessä todettiin, että peltoaukeat ovat merkittävä osa Tolvan kylämaisemaa. Osa pelloista on edelleen viljelyssä, mutta osa on jäänyt pois hoidon piiristä, ja pusikoitumassa hyvää vauhtia. Jos lohkoja ei saada palautettua peltoviljelyyn, ne kannattaa ottaa laidunkäyttöön, suositteli Heli. Kun sopivat hoitokohteet oli kartoitettu, selvitettiin maanomistajien suostumus laiduntamiseen. Lampuri osti aitaverkon, ja aita ensimmäiselle laitumelle tehtiin muutamassa tunnissa yhteisissä talkoissa samana syksynä. Koska laitumet sijaitsevat keskeisellä paikalla kylämaisemassa, voi niille hakea maatalousalueen luonnon monimuotoisuuden ja maisemanhoitosopimusta korvaamaan aiheutuneita kuluja. Posion Aholassa kokeiltiin laiduntamista keskellä kylää päiväkodin ja koulun naapurissa. Aita tehtiin talkoilla Lohirannan metsästysseuran ja Maisemat Ruotuun -hankeväen voimin toukokuussa. Laidunkauden avajaisia vietettiin kesäkuussa yhdessä päiväkodin ja toimintakeskuksen väen kanssa. Posion 4H:n johdolla laidunpäivänä askarreltiin käpylampaita, ja lapset saivat tutkia suurennuslasilla 22

25 Posion aitatalkoot muitakin laitumen asukkeja; kovakuoriaisia ja kärpäsiä ainakin löytyi. Kokemukset ensimmäisestä laidunkesästä olivat pelkästään positiivisia. Monet lapset näkivät ensimmäistä kertaa laiduntavia eläimiä. On hienoa olla mukana tällaisessa toiminnassa. Kun alueen asukkaat ja maanomistajat vielä auttoivat valvonnassa, ei meidän ole tarvinnut ajaa montaa kymmentä kilometriä päivittäin lampaita laskemaan, innostuu Anne kertomaan. Kokemuksia kylälaitumista voi tiedustella Anne Pätsiltä, puh:

26 !P Koko aukea kartta. Karp!P KarppalanMylly 0 5 km 24 Maanmittauslaitos, 7/MML/2015 (c) MML, Esri Finland

27 man kuva + sijaintipalan mylly, Ristijärvi 25

28 Karppalan mylly -Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö aktiivisen kyläyhdistyksen hoidossa Karppalan mylly sijaitsee Ristijärvellä Uvan kylässä. Alue on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä ja mylly kuuluu parhaiten säilyneisiin Kainuun puromyllyihin. Kokonaisuuteen kuuluu ympärivuotisesti käytetyn turbiinimyllyn vuodelta 1915 ja myllyladon lisäksi Karppalan ja Virpelän pihapiirit. Mylly on edelleen täysin toimintakunnossa ja sillä höylätään päreitä ja jauhetaan viljaa vuosittain. Karppalan myllyn ympäristöä on aktiivisesti hoidettu maaomistajan ja kyläyhdistyksen toimesta. Uvan kyläyhdistys järjestää paikalla vuosittain Karppalan myllytapahtuman, jossa tuodaan esille vanhoja perinteisiä työtapoja päreen teosta viljan jauhatukseen. Myllyalueeseen rajautuu maakunnallisesti arvokas perinnemaisema. Karppalan rantaniitty on maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti tärkeä, ja osa alueesta poikkeuksellisen rikasta lajistoltaan. Huomionarvoisia lajeja ovat mm. särmäkuisma ja kalvassara. Niittyä on laidunnettu yhtäjaksoisesti lähes 60 vuoden ajan vuoteen 2002 saakka. Laidunnuksen loputtua aluetta on pidetty omistajan toimesta avoimina raivaamalla vesakoita. Iäkkäällä maanomistajalla on ollut toiveena, että joku muu taho jatkaisi niittyjen ja myllyn ympäristön hoitoa. Hankkeen toimesta Uvalla pidettiin kyläkävely kesällä 2012, jolloin kartoitettiin mahdolliset erityisympäristötukikohteita kylällä. 26

29 alueen hoidon kuluihin, sanoo kyläyhdistyksen puheenjohtaja Veikko Jokelainen. Koska alue on arvokas kulttuuriympäristö, rajattiin niittoalue kyläyhdistyksen ehdotuksesta pystyaidalla. Talkoissa kävi päivän aikana noin neljäkymmentä henkeä opettelemassa riukuaidan tekemistä. Myllyn ympäristö hoidetaan niittämällä, ja hoito rahoitetaan maatalouden ympäristösopimuksella (ent. erityisympäristötuki). Myös myllyyn rajautuvalle perinnebiotoopille on tehty hoitosuunnitelma, ja alueelle haetaan seuraavassa tukihaussa ympäristösopimusta. Rantaniityt hoidetaan jatkossa laiduntamalla. Kyläkävelyllä tehty maisemanhoitosuunnitelma muuttui käytännön toimiksi, kun Uvan kyläyhdistys tarttui haasteeseen. Vuosittaisen myllytapahtuman toimintakenttä lähiympäristöineen on perusteltua pitää matalakasvuisena, ja mielellämme haemme korvausta Lisätietoja * Uvan kyläyhdistys ry Puheenjohtaja Veikko Jokelainen Tolosenjoentie Ristijärvi, puh * -> Kainuun puromyllyt 27

30 m Maanmittauslaitos, 7/MML/2015

31 Keminmaan kirkkojen niityt Laidunalue koostuu useammasta lohkosta, jotka ympäröivät kirkkorakennuksia Keminmaan kirkkojen ympäristössä arvokasta työtä maisemanhoidon eteen ovat tehneet Kemin seudun 4h-yhdistys Satu Järvelän johdolla, seurakunta, luonnonsuojeluyhdistykset ja lampuri Anne Jurva. Kaikkien työpanosta on tarvittu, jotta uhanalaiset kasvilajit, mm. ketokatkero ja keltamatara saadaan alueella säilymään. Laiduneläimet tuovat vaihtelua maisemaan, ja ovat myös matkailijoiden mieleen. Keminmaan vanhan ja uuden kirkon niityt muodostavat rakennusten kanssa valtakunnallisesti merkittävän kulttuurihistoriallisen ympäristökokonaisuuden. Alue on Kemijokivarren maiseman kohokohta. Alueiden keskellä on keskiajan lopussa rakennettu harmaakivikirkko ja 1820-luvun empirekirkko, jotka ovat muodostaneet laajan kirkkopitäjän ytimen joen länsirannalle. Kirkkojen ympäristössä on säilynyt arvokkaita niittyjä. Niittyalueet ovat todennäköisesti olleet laidunnuksen, tallauksen ja niiton kohteina varsin pitkään. ja lammaslaidunnus on jatkunut alueella aina 1950-luvulle asti. Maatiainen ry. On valinnut alueen vuoden 2011 perinnemaisemaksi. Maisemat ruotuun-hanke on etsinyt alueelle hoitajaa, jotta ympäristö säilyisi. Aluetta on hoidettu seurakunnnan ja Lapin luonnonsuojelupiirin toimesta niittotalkoilla, mutta nyt hoidon tueksi haluttiin laiduntavia eläimiä. 29

32 Keminmaan vanha kirkko on Suomen pohjoisin luonnonkivikirkko, ja kuuluisa nähtävyys. Kemin seudun 4H-yhdistys innostui laidunprojektista, ja haki alueen alkukunnostukseen ei-tuotannollista investointitukea vuonna 2012 sekä sen jatkoksi perinnebiotoopin ympäristösopimusta (erityisympäristötukea). Kemin seudun 4H-yhdistys toimii Keminmaan ja Kemin alueilla. Se järjestää kerhoja ja tapahtumia lapsille ja nuorille sekä kouluttaa ja työllistää nuoria erilaisiin asiakaspalvelutehtäviin. Keminmaan kirkoilla on esimerkiksi toiminut nuorten yrittäjien kesäkahvila. Yhteistyökumppaniksi löytyi tervolalainen lammastilallinen Anne Jurva, joka perinnebiotooppien ystävänä oli valmis lainaamaan lampaansa kirkon niittyjä hoitamaan. Taajamassa lampaiden vahtiminen on niin intensiivistä työtä, että halusin hoitajaksi ja lampaiden valvojaksi paikallisen tahon, kertoo Anne. Kirkon niittyjen hoitoa suunniteltaessa erityistä huomiota on kiinnitetty alueella esiintyvän uhanalaisen ketokatkeron säilymiselle ja elinalueiden lisäämiselle. Erityistuen piirissä oleva alue koostuu neljästä lohkosta, joiden aitaamisessa 4H-yhdistys teki ison työn. Lisäksi vanhan kirkon hakamaalle tehtiin riukuaitaa Leo Tuomelan johdolla. Kaikkialla kirkkojen ja pappilan ympäristön alueilla kasvaa perinnebiotooppikasvillisuutta. Ketokatkeron lisäksi alueella esiintyviä mui- 30

33 ta harvinaisia ja uhanalaisia lajeja ovat mm. keltamatara ja pohjanrölli. Suurin osa alueesta hoidetaan laiduntamalla, mutta arvokkaimmat alueet niitetään edelleen, ja tarpeen vaatiessa osalla lohkoista voidaan pitää välivuosia laidunnuksessa. Kesällä 2014 lampaat laidunsivat uuden kirkon ketokatkeroniityllä ensimmäistä kertaa. Ketokatkeroita ei ollut syöty, mutta niiden ympärillä olevaa kasvustoa oli sen sijaan hävinnyt lampaiden suihin. Ketokatkerot eivät liene maistu lampaista kaikkein herkullisimmilta. Lisätietoja: * Kemin seudun 4H-yhdistys/toiminnanjohtaja Satu Järvelä sähköposti: satu.jarvela@4h.fi * -> Kemijoen jokivarsiasutus ja kirkkomaisemat Ketokatkerot ja keltamatarat viihtyvät matalakasvuisella kedolla 31

34 32

35 !P!P Porttimäen niitty 0 5 km Maanmittauslaitos, 7/MML/

36 Porttimäen niitty, Sotkamo -Arvokas niitty 4H-yhdistyksen hoitoon Sotkamon Porttivaaran alarinteillä sijaitseva Porttimäen tila on ollut alkujaan Ala-Sotkamon kylän vuolukiven louhintapaikka. Louhoksen vartijana ollut August Tikkanen rakensi tilan rakennukset ja raivasi pellot 1900-luvun alussa. Tila autioitui 1960-luvulla. Porttimäen läpi kulkee UKK-retkeilyreitti, siellä on myös kota ja alueen historiasta kertovia opastauluja. Tila sijaitsee Vuokatin valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella. Alueella on kulttuurihistoriallista, maisemallista ja virkistyskäyttöön liittyvää merkitystä. Porttimäen niitty on pääosin suur- ja pienruohovaltaista, vanhoja pihamaan niittyjä ja aikanaan niitettyjä peltoalueita. Niitty on arvotettu 1994 tehdyssä kartoituksessa maakunnallisesti arvokkaaksi. Kasvupaikat ja niittykasvillisuus ovat vaihtelevia ja monipuolisia. Huomionarvoisia kasvilajeja ovat olleet ennen hoidon aloittamista nurmitatar, nurmikohokki, pussikämmekkä, ahomansikka, ahopukinjuuri, kalvassara ja särmäkuisma. Lisäksi alueella on tavattu koristekasvijäänteenä harjaneilikkaa. Hoitotoimia on tehty 1990-luvun puolivälissä luonnonsuojeluyhdistyksen toimesta. Niitylle on tehty perinnebiotoopin hoitosuunnitelma v Sen mukaan on tehty alkukunnostus ja hoidettu niittämällä ns. YTY-töinä 2012 vuoteen asti. Niitty onkin palautunut kasvillisuudeltaan ja hyönteisiltään hyvin monilajiseksi, niityltä on havaittu mm. keto- ja suikeanoidanlukkoa. 4H-yhdistyksen talkooväki työssä 34

37 Noidanlukkoja etsimässä Sotkamon 4H-yhdistyksellä oli tarve löytää kohteita nuorille kesätöiksi ja yhdistys innostui Porttimäen niittämisestä. Kohteen hoito pystyttiin rahoittamaan ympäristöministeriön rahalla pariksi vuodeksi. Niitty soveltuu hienosti niittokohteeksi, ja hankkeen toimesta alueen hoitosuunnitelma uusittiin. Yhdistyksellä oli jo aiempaa kokemusta perinnebiotooppien hoidosta, sillä se on hoitanut maatalouden erityisympäristötuella Sotkamon kirkonkylällä sijaitsevaa Syntiniemeä. Porttimäellä pidettiin talkoiden yhteydessä useita niiton hoidon teemapäiviä yhteistyössä hankkeen ja 4H-yhdistyksen kanssa. Teemapäivien aikana oli mahdollisuus kokeilla erilaisia niittotyövälineitä pienniittokoneesta viikatteeseen, lisäksi annettiin tietoa perinnebiotooppien hoidosta ja niittykasveista. Niittotalkoissa uudistettiin retkeilijöiden iloksi myös vanhat haasiat. Näin talkoissa niitetty heinä saatiin kuivumaan hevosille herkkuheinäksi. Porttimäen niityn hoito järjestynee myös jatkossa, kun Sotkamon 4H-yhdistys hakee niityn hoitoon ympäristösopimusta seuraavassa tukihaussa. Lisätietoja: * Sotkamon 4H-yhdistys, Tarja Kaikkonen, toiminnanjohtaja, puh , tarja.kaikkonen@4h.fi Pussikämmekkä 35

38 36

39 !P!P Särestöniemi km Maanmittauslaitos, 7/MML/

40 Särestöniemi, Kittilä Särestöniemi sijaitsee Kittilässä Kaukosen kylässä, kyläkeskuksesta noin viisi kilometriä linnuntietä koilliseen. Särestö on museoalue, joka muodostuu edesmenneen taiteilija Reidar Särestöniemen kotipaikasta, ateljeesta, galleriasta sekä niitä ympäröivistä metsistä ja niittyalueista. Alueen rakennuskannassa yhdistyvät 1800 luvun peräpohjalaisen erämaatilan perinteiset hirsiset rakennukset ja Reima ja Raili Pietilän suunnittelemat, 1970 ja 80-luvuilla valmistuneet modernit puurakennukset. Alue on valtakunnallisesti arvokas kulttuurihistoriallinen kokonaisuus, jonka arvoon vaikuttaa pitkään jatkunut perinteinen maankäyttö. (RKY 2009) Särestöniemi on arvokas myös matkailun kannalta. Erämaatila ja taiteilijakoti on yleisölle avoinna ympäri vuoden, ja siellä käy vuosittain noin kävijää. Alueen niittyjä on niitetty säännöllisesti vuoteen 1996 saakka. Ranta-alueiden säännöllinen niittäminen on lopetettu aikaisemmin. Alueella on ollut aiemmin myös laiduneläimiä. (Kalpio & Bergman, 1999.) Alueen niittyjen ja peltojen hoito aloitettiin uudelleen Lapin luonnonsuojelupiirin toimesta vuonna Hoidon Etualalla Särestön vanhat viljapellot, joita Lapin luonnonsuojelupiiri niittää. Taustalla Pietilöiden suunnittelema Reidarin ateljee ja koti. 38

41 tueksi haluttiin myös laiduneläimet, ja Maisemat Ruotuun -hankkeen avustuksella alkoi yhteistyö museosäätiön, Lapin luonnonsuojelupiirin, Kittilän luonto ry:n ja kittiläläisen Sonja Joensuun kanssa, jonka tilalta lampaat tulevat. Ensimmäinen laidunkokeilu tehtiin vuonna 2013, ja koska kokemukset olivat hyviä, tehtiin lampaille seuraavana kesänä vaihtolaidun tulvaniitylle Ounasjokivarteen. Yhteistyön tuloksena saatiin siisti ja hoidettu ympäristö, lampaille kesälaidun ja positiivisesti yllättyneet matkailijat, kiteyttää Särestöniemen museosäätiön johtaja Annika Koskamo. Hoito rahoitetaan erityisympäristötuella, jota hakee Lapin luonnonsuojelupiiri. Tuen avulla voidaan korvata esimerkiksi lampaiden kuljetuskustannuksia ja aidan korjauskuluja, kertoo Tarja Pasma Lapin luonnonsuojelupiiristä. Yhteystietoja: * Särestöniemen museo/annika Koskamo, sp: annika.koskamo(at)sarestoniemi.fi * Lapin luonnonsuojelupiiri/tarja Pasma, sp: tarja.pasma(at)sll.fi Pohjannoidanlukko 39

42 !P Sieppijärven kotiseutumuseo!p km 40 Maanmittauslaitos, 7/MML/2015

43 Muinaispolun hoito laiduntamalla, Sieppijärvi, Kolari 41

44 Sieppijärven kotiseutumuseon muinaispolun hoito laiduntamalla Kotiseutumuseo ja muinaispolku sijaitsevat Sieppijärven kylältä noin kilometri pohjoiseen Kolarin keskustan suuntaan. Museo ja sen yhteyteen tehty muinaispolku esittelevät kolarilaista talonpoikaiskulttuuria ja sen jättämiä jälkiä maastoon. Muinaispolulla voi tutkia, miltä näyttää vanhan rakennuksen pohja, tai minkälaisia jälkiä maastoon ovat jättäneet pellon raivaus, nuotiopaikat tai tervanpoltto. Muinaispolku lähtee museon pihapiiristä. Lapin maa- ja kotitalousnaisten Heli Pääkkö aloitti Maisemat ruotuun-hankkeessa työt Kolarin Sieppijärvellä kyläkävelyn merkeissä. Seuraavana kesänä vuonna Hilkka Oksala Kolarin kotiseutumuseosta pyysi apua museon pihan hoidon suunnitteluun. Suunnittelija Piritta Peurasaari ihastui etenkin vanhaan hakamaahan, jonka reunamat kumpumaisine alueineen kielivät myös alueella sijaitsevista muinaisjäännöksistä. Koska arvokas muinaisjäännösalue oli pensoittumassa, päätettiin alueen hoitoon hakea tukea museovirastolta. Yhdessä todettiin, että alueen raivaaminen ja hoito on helpointa laiduntamalla, ja laadittiin hankehakemus hoidon rahoittamiseksi. Kun hakuaika oli syksyllä, Museovirastosta saatiin jo seuraavana keväänä myönteinen rahoituspäätös, joka kattoi noin euron aitaamiskulut sekä osan alueen muinaisjäännösten dokumentoinnista, kertoo museon hoitaja, arkeologi Hilkka Oksala. Myös museon pihapiirin rehevöityneet vanhat peltomaat, ja pihakenttä aidattiin lampaiden syötäväksi Osana muinaisjäännösalueen hoitoprojektia tehtiin museon pihapiiriin hakamaata rajaamaan perinteisen mallista riukuaitaa. Työt aloitettiin jo syyskuussa riukujen teolla. Talkoissa oli hyvä henki. Työhön osallistui myös kunnan kulttuuritoimen, 4H-kerhon ja kotiseutuyhdistyksen väkeä. Muinaispolku. Kuva Kirsi Koskela 42

45 Samalla ymmärsimme paremmin vanhojen aikojen aidantekoa, sen raskauttakin, kun teimme kaiken käsityönä, sanoo Hilkka. Puut aisattiin, ja laitettiin kuivumaan perinteiseen tapaan nojaamaan paksua oksaa vasten talven ajaksi. Aidan tekoon kutsuttiin Leo Tuomela Lautiosaaresta. Aitakurssille tulikin innokkaita tekjöitä, ja museon pihapiiriin valmistui hetkessä parikymmentä metriä käsin punottua riukuaitaa. Olimme kurssin jälkeen pihkaisia ja nokisia, mutta onnellisia. Aidanteossa oli monta sukupolvea mukana. Kolarissa oli todellista oikeaa talkoohenkeä, hehkuttaa Hilkka Oksala onnistuneesta päivästä. Aidan teki loppuun perinnetaituri Jyrki Vaattovaara. Paikallinen lampuri Jarmo Kylmämaa toi alueelle kuusi lammasta jo samana kesänä. Määrä osoittautui vähäiseksi, ja lammasmäärää lisättiin kesän aikana. Tavoitteena on, että pihapiirin horsmikot muuttuvat laidunnuksen myötä matalakasvuisiksi ja avoimiksi, kuten pohjoiset pihapiirit ja -kentät ovat aiemmin olleetkin. Voin suositella tällaista muinaisjäännösalueen adoptointia ja hoitoa kaikille asiasta kiinnostuneelle yhdistyksille tai seuroille, mutta suunnittelu ja hoitotoimet täytyy tietenkin tehdä yhteistyössä museoviraston kanssa, ohjeistaa vielä Hilkka Oksala. Lisätietoja: * Kolarin kunnan nettisivuilta: * Kolarin kotiseutuyhdistys Vasittu Luuta ry/hilkka Oksala sähköposti: hoksala29@gmail.com 43

46 44

47 !P!P Naapurinvaara 0 5 km Maanmittauslaitos, 7/MML/

48 Naapurinvaara -Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue seittemän sinisen naapurissa Naapurinvaara sijaitsee Sotkamossa, ja on nimensä mukaisesti Vuokatinvaarajakson, seittemän sinisen naapurivaara. Naapurinvaara on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi ja valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Alue on Kainuun vanhimpia asutusalueita, pysyvää asutusta oli jo 1500-luvulla. Kylältä avautuvat vaikuttavat näköalat lähivaaroille, vesistöihin ja metsiin. Perinteisen maatalouden jäljet näkyvät kylämaisemassa edelleen. Lepikkoniityt ovat Kainuulle tyypillisiä perinnebiotooppeja, joita ei muualla Suomessa juurikaan ole. Kaskiviljelyn jälkeen kaskiahoille kasvaneet lepikot harvennettiin harvapuustoisiksi lepikkoniityiksi, joita aidattiin myöhemmin laitumiksi. Lähes kaikki Naapurinvaaran rinteet ovat vanhoja niittymaita, mikä tekee maisemasta yhdessä hyvin hoidetun rakennusperinnön kanssa ainutlaatuisen. Naapurinvaaran kyläyhdistys on toiminut aktiivisesti oman kylämaisemansa hyväksi. Yhdistys on tehnyt ja teettänyt sekä rakennusten kunnostusta että kylämaiseman hoitoa. Yhteistyössä hankkeen, kyläyhdistyksen, maanomistajien ja maanviljelijöiden kanssa haettiin ratkaisuja laajojen perinnebiotooppialueiden hoitoon. Hankkeessa on tehty maisemanhoitosuunnitelma kylälle, maanomistajakyselyitä, hoitosuunnitelmia perinnebiotoopeille, ja näin arvokkaista perinnemaisemista hoidon piiriin saatiin yli 60 hehtaaria. Kyläyhdistys on auttanut eläinten valvonnassa laidunkohteilla. Hoidetuilla metsälaitumilla on pidetty avointen laidunten päiviä, joissa 46 Kyytöt ovat palanneet Naapurinvaaran lepikkoniityille

49 kerrottiin perinnebiotooppien hoidosta ja laiduntavista alkuperäisroduista. Rakennusperinnön hoidon teemapäivänä annettiin neuvoja kylän arvokkaiden rakennusten hoitoon. Arvokkaimpien pihapiirien hoidon tarve selvitettiin kohdekohtaisesti osana hanketta. Olemme tehneet aloitteen maisemanhoitoalueen perustamisesta Naapurinvaaralle. Kyläläisillä on tietämys alueen ainutlaatuisuudesta, ja vahva tahto oman maisemamme säilyttämiseen, ja hoitoon. Maisemallisesti kaunis asuinympäristö on myös viihtyisä, ja kukapa ei sellaisessa toivoisi asuvansa, tiivistää Naapurinvaaran kyläseuran puheenjohtaja Hannu Koski. Naapurinvaaralla on tehty yhteistyötä myös useiden eri organisaatioiden kesken. WWF:n talkooleirillä hoidettiin kylän keskeisiä perinnemaisemia niittämällä ja raivaamalla. Talkootyönä on raivattu myös perinnemaisemissa risteävien polkujen varsia. Yhteistyössä Sotkamon kunnan Pysy polulla -hankkeen kanssa uusittiin luontopolkutauluja. Naapurinvaaran sijainti Vuokatin matkailukeskuksen äärellä tarjoaa hyvän lähtökohdan kehittää maisemaarvoihin ja perinnemaisemiin perustuvaa Raivaustalkoot matkailua. Naapurinvaaran kaunista maisemaa, luontoa ja laiduntavaa karjaa, kyyttöjä ja suomenlampaita tuotteistettiin matkailukäyttöön yhteistyössä Culture Finland valtakunnallisen kulttuurimatkailuhankkeen järjestämässä Matkailu ja kulttuurin syke tapahtumassa. Lisätietoa: * Naapurinvaaran kyläyhdistys, puheenjohtaja Hannu Koski, sp: hannu.o.koski@luukku.com * Viljelijä, Jouko Sormunen, p , jouko.sormunen@hotmail.com * Naapurivaaran huvikeskus: * Naapurivaaran lomakeskus: 47

50 48

51 !P!P!P Liakan laitumet km Maanmittauslaitos, 7/MML/

52 Liakan laitumet Liakka on aktiivinen ja kasvava kylä lähellä Tornion keskustaa ja on maakunnallisesti arvokas maisema-alue. Yhteistyö kyläläisten ja paikallisen lampurin kanssa lähti liikkeelle kyläkävelystä vuonna Yhteistyössä kyläkävelyraportin kohteita on otettu hoidon piiriin jo useita. Tornion kaupunki on panostanut maisemanhoitoon kahden hankkeen voimin, ja Liakan kohteitakin kunnostettiin Väylän hoidetut maisemat -investointihankkeen turvin. Koijusaareen aidattiin vanha hakamaa, ja toinen laidunalue perustettiin Liakkajoen itärantaan, arvokkaiden Piessan pihapiirien tuntumaan. Lampaat pitävät jokivartta ja vanhojen talonpoikaispihapiirien ympäristöä siistinä. Liakanjoki mutkittelee alueen läpi kauniina ja vanhat talot mäkien päällä muistuttavat menneistä ajoista. Vastarannalla saattaa liidellä pöllö tai haukka, ihastelee omaa kylämaisemaansa lampuri Kirsi Ylipiessa. Ylipiessan lampaat ovat jo hoitaneet kotitilan ympäristöä, nyt hänen laumansa palvelee koko kylän maisemanhoitajana. Hoidon rahoitukseen Ylipiessa hakee ympäristösopimusta vuonna Liakkassa pidettiin myös rakennusperinnön neuvontapäivät kesällä Asiantuntijoina olivat Lapin ELY-keskuksen tarkastaja Tapio Pukema ja restaurointimestari Marko Korkeasalo. Arvokkaita neuvoja saivat paitsi rakennusten omistajat, myös kyläläiset ja kauempaa tulleet kuulijat. Päi- 50

53 Punamultaa keittämässä vien parasta antia on juuri keskustelu, ja kunnostuskohteiden tutkiminen yhdessä, jolloin oppikin menee parhaiten perille, sanoo Lilli Alapiessa, yksi rakennusten omistajista. Perinnepäiviä jatkettiin punamullan keitolla, eikä kylmä sade tai tuulikaan haitannut talkoolaisia. Punamulta sai jäädä pataan seuraavaksi yöksi hautumaan. Lauantaina päästiin maalaamaan vanhaa aittaa, johon uusittiin myös pärekatto. Kylältä löytyi 1960-luvulla höylättyjä päreitä, ja rautakaupasta 80 -luvulla ostetut pärenaulat käytettäviksi talkoisiin. Onneksi visu isäntä oli laittanut ne aikanaan talteen, ja olipa talkoissa päreiden höylääjäkin paikan päällä näyttämässä, kuinka päreet asetellaan oikein päin. Korkean aitan katon kunnostaminen vaatii jo kunnon rakennustelineet 51

54 Tarinapolku m Maanmittauslaitos, 7/MML/2015

55 Moisiovaaran tarinapolku, Hyrynsalmi. Latvan kulttuurilaituri, Puolanka. Kuva: Matleena Muhonen. 53

56 Kuva Eeva Heikkinen Moisiovaaran tarinapolku ja Latvan kulttuurilaituri Moisiovaara Hyrynsalmella on yksi Kainuun vanhimmista vaarakylistä, asutusta on ollut jo 1600-luvulla. Vaarojen laelta avautuvat edelleen vaikuttavat näkymät kauas ympäristöön, vaikka viljelyn loppumisen myötä perinteinen avoin maisema ja näkymät ovat osin sulkeutuneet. Moisiovaaran kylää on ehdotettu uutena kylänä maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Kyläkävely Moisiovaaralla pidettiin kesällä 2012 yhdessä Moisiovaaran kyläyhdistyksen kanssa. Kävelyllä kyläläiset ehdottivat vanhan kulkureitin, karttapolun, avaamista kyläläisten ja matkailijoiden käyttöön. Tätä kyläläisille arvokasta ja muistorikasta polkua myöten on kuljettu vuosisatoja. Kyläyhdistyksen ja MARU -hankkeen yhteisessä palaverissa joulukuussa 2013 päätettiin polku raivata esille, tehdä kartta ja kirjata ylös tarinoita polun varrelta. Polun rakenteet tehtiin Vilho Keräsen lahjoittamasta materiaalista. Hankkeen puolesta piirrettiin kartat ja kirjattiin ylös kyläläisten tarinat. Polku raivattiin talkoilla, ja merkittiin maastoon. Tarinat kerättiin infotauluiksi. Kyläläisten innostus ja tahto saada polku valmiiksi oli valtava, osa polun raivauksista oli tehty jo ennen varsinaista talkoopäivää. Talkoilemassa oli kahden päivän aikana lähes 50 henkeä, mukana oli myös Kullervo -hakkeen työväkeä. Tarinapolkua tallaamaan päästiin ensimmäistä kertaa Moisiovaaran kyläpäivillä Latvan kylä sijaitsee Puolangalla Latvavaaran kumpuilevalla etelärinteellä Paljakan matkailukeskuksen tuntumassa. Maisemassa korostuvat perinnebiotoopit; metsälaitumet ja laidunniityt. Kylä on elinvoimainen, karjaa on usealla tilalla. Latvan kylämaisemaa on ehdotettu uutena kylänä maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Syksyllä 2013 matkailutoimijoiden retkellä nousi esille tarve, Kainuun vaarakylien kulttuurimaiseman hyödyntämisestä matkailussa. MARU -hankkeen toimesta tätä ajatusta lähdettiin työstämään Latvan kylällä. Kylällä ei ole toimivaa kyläyhdistystä, joten kaikki kyläläiset kutsuttiin yhteiseen suunnittelupalaveriin. Matti Heikkisen loistava idea oli yhdistää maisematuote jo kauan kylälle haluttuun maitolaituriin. Infotaulut ja maitolaituri muuntuivat matkan varrella 54

57 kaikelle kansalle avoimeksi kulttuurilaituriksi, jonne koottiin tiivis infopaketti kylästä. Kulttuurilaituri valmistui Kainuun Nuotan työllisyystöinä Heikkisen puutavarasta. Latvan uusi laituri on kunnianosoitus maataloudelle ja perinteille, ja toimii kyläläisten kokoontumispaikkana. Kulttuurilaituri sijaitsee kaikkien saavutettavissa keskellä kylää, vieressä kulkevat vaellus-, hiihto- ja pyöräilyreitit. Moisovaaran ja Latvan kylien ideat ovat helposti kopioitavissa myös muille kylille. Onnistumiseksi tarvitaan vain tahtoa ja innostusta. Lisätietoja: Moisovaara: * Moisiovaaran kyläyhdistys Vilho Keränen, p vilho.keranen@hyrynsalmi.net * * Anneli ja Jaakko Heikkinen, p Latva: * Paljakan loma-asunnot, Matti Heikkinen p info@paljakanloma-asunnot.fi Latvan kylämaisemaa. Kuva Eeva Heikkinen Kulttuurilaiturin avajaiset 55

58 56

59 !P!P!P Kostamon ja Oinaan tulvaniityt ja kylämaisemakohteet km Maanmittauslaitos, 7/MML/

60 Kostamon ja Oinaan tulvaniityt sekä kylämaisemakohteet Kemijoen keskiosilla, Kemijärven pohjoispuolella sijaitsevat Kostamon ja Oinaan kylät ovat aikanaan syntyneet mitä parhaimpien viljelysmaiden äärelle. Jokivesien aikojen saatossa kasaamat hienojakoiset maa-ainekset ovat luoneet perustan alueen maataloudelle. Ravinteikas maa on raivattu pelloiksi ja laajat tulvaniittyalueet ovat tarjonneet talvirehun karjalle. Molemmissa kylissä on jäljellä paljon perinteisiä peräpohjalaisia asuinrakennuksia. Kostamon kylä on maakunnallisesti arvokas maisema-alue, ja Oinaan kylä kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (RKY 2009). Tulvaniityistä ovat korkeimmat virranpuoleiset törmät edelleen jäljellä. Maiseman kannalta ne ovat tärkeässä asemassa, sillä pensoittuessaan kilometrien pituiset vallit sulkevat näkymät tehokkaasti. Molemmissa kylissä on herätty toimimaan pusikoitumista vastaan, ja maanomistajat ovat vuokranneet palstoja mielellään laidunkäyttöön. Myös kyläraittien varrella olevat käytöstä pois jääneet pellot ovat saaneet uutta käyttöä laitumina. Kostamolaisen Markku Korpelan lampaat pitävät maisemia avoimina kummassakin kylässä. Maisemat Ruotuun -hanke on ollut mukana sopimuslaitumien hoidon suunnittelussa. 58

61 Erityistuki on kattanut hoitokuluja. Nyt kun niityiltä ja törmiltä on raivattu pajuja, näkyy jokikin monin paikoin aivan eri tavalla, Markku sanoo. Myös eläinten täytyy opetella maisemalaiduntamista. Lampaiden kuljettaminen jokitörmiin on ollut haasteellista, kun venekyyti ei ole aina meinannut kelvata. Kokeneempien, jo aikaisemmin alueella laiduntaneiden uuhien mukana olo rauhoittaa selvästi koko laidunkatrasta. Lisäksi vanhemmat uuhet näyttävät tien parhaille ruokailupaikoille kesän eri aikoina, kertoo Markku. Tilalla on pidetty huolta myös rakennusperinnöstä. Tilan vanha, nyt uudelleen kengitetty ja kunnostettu päärakennus pääsee oikeuksiinsa, kun ympärillä on hoidettuja laidunnurmia ja perinteisiä talousrakennuksia. Kunnostusprojektiin päästiin tutustumaan rakennusperinnön neuvontapäivillä, kun tilan vanha päärakennus Peltola oli yksi päivän esittelykohteista. Markulta voi kysyä kokemuksia maatalouden erityistukisopimuksista (vuodesta 2015 alkaen, maatalousalueen luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitosopimus) ja laiduntamisesta luonnon- niityillä. Yhteystiedot: Markku Korpela, puh:

62 Rahoitusta maisemanhoitoon Hankerahoitusta ELY-keskuksen tai Leaderin kautta Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma ja maatalousrahasto tarjoavat useita mahdollisuuksia kylämaiseman hoitoon rahoituskaudella Kylien kehittämiseen, investointeihin tai erilaisiin ympäristönhoitohankkeisiin kannattaa kysyä rahoitusta paikallisista LEADER-ryhmistä tai suoraan alueen ELY-keskuksesta riippuen hakijatahosta ja hankkeen suuruudesta. Hakijana voi olla esimerkiksi kunta tai rekisteröitynyt yhdistys. LEADER-Ryhmät Lapissa: * Peräpohjolan kehitys ry (Ranua, Rovaniemi, Tervola, Keminmaa, Kemi, Simo) * Outokaira Tuottamhan ry (Pello, Tornio, Ylitornio) * Kyläkulttuuria tuntureitten maassa ry (Enontekiö, Kittilä, Kolari, Muonio) * Pohjoisimman Lapin Leader ry (Utsjoki, Inari, Sodankylä, Pelkosenniemi, Savukoski, Salla, Kemijärvi) LEADER-ryhmät Kainuussa: * Elävä Kainuu Leader ry (Hyrynsalmi, Suomussalmi, Sotkamo, Kuhmo, Ristijärvi) * Oulujärvi Leader ry (Kajaani, Paltamo, Puolanka, Vaala) * Maaseutuohjelma verkossa: 60

63 Maatalouden ympäristösopimukset Viljelijät tai rekisteröityneet yhdistykset voivat hakea tukea maisemanhoitoon maatalouden ympäristösopimusten kautta (edellisellä ohjelmakaudella erityistukisopimus). Rekisteröityneet yhdistykset voivat tehdä ympäristösopimuksia maatalousalueen luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon (perinnebiotoopit ja luonnonlaitumet) tai kosteikkojen hoitoon. Viljelijät voivat lisäksi hakea ympäristösopimusta kurki-, hanhi- ja joutsenpeltojen hoitoon (ja alkuperäisrotujen/-kasvien kasvattamiseen). Ympäristösopimusta haetaan alueen ELY-keskuksesta huhtikuun loppuun mennessä. Perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten alkuraivaukseen ja aitaamiseen sekä kosteikon perustamiseen voi hakea erikseen ei-tuotannollisen investoinnin tukea. Tämä tukimuoto edellyttää jatkoksi ympäristösopimuksen tekemisen. Ei-tuotannollisen investointien tuki haetaan ELY-keskuksesta kesäkuun loppuun mennessä. Lisätietoa: * * Harkinnanvaraista avustusta rakennusperinnön hoitoon ELY-keskuksista ELY-keskusten avustukset rakennusperinnön hoitoon on tarkoitettu lähinnä rakennuksen ominaispiirteiden säilyttämistä tukeviin korjauksiin, esimerkiksi katon kunnostamiseen tai hirsirakennuksen kengitykseen. Hoitoavustusta voivat hakea rakennusten omistajat. Hakuaika avustuksille on vuosittain marraskuun loppuun mennessä. Lomake löytyy suomi.fi-palvelusta: ym_ym004/index.html Arvokohteen hoitoon tukea museovirastolta Museovirasto myöntää entistämisavustuksia valtakunnallisesti merkittäville rakennuksille; rakennussuojelulailla suojeltujen sekä autiokirkkojen tai niihin verrattavien muiden kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten entistämiseen, konservointiin tai historiallisen asun palauttamiseen. Hakuaika on vuosittain lokakuussa. Museovirastolta voi hakea avustusta myös muinaisjäännösten ympäristönhoitoon. Lisätietoja: * Museovirastosta vaihde p Erikoistutkija Risto Holopainen, p , risto.holopainen@nba.fi 61