Tunnelmia vaihtovuodelta

Transkriptio

1 Tunnelmia vaihtovuodelta Vaihto-oppilaamme Adam, Inga, Makeda, Oscar, Tessa ja Tomoka ovat viettäneet Suomessa nyt noin 10 kuukautta. Vaikka he ovat kaikki kotoisin eri maista, heitä yhdistää ainakin yksi asia: Ihmetys suomalaisten arkipäivän kulttuuria kohtaan. Makaronilaatikko on yhteisen inhon kohteena, v-sanaa viljellään paljon ja Helsingin oopperatalo ei miellytä silmää. 10 kuukautta on pitkä aika jossa varmasti on kerennyt oppimaan yhtä sun toista. Käyn keskustelua englanniksi, joten ensimmäiseksi kiinnostaa kuulla kuinka hyvin tunnetusti vaikea äidinkielemme on tarttunut ulkomaalaisiin ja yllätys yllätys, kirosanat kajahtavat heti ensimmäisenä ilmaan. Suomalaiset kiroilevat paljon jatkuu selitys, yllätyin, kun en kerran kuullut kokonaisen junamatkan aikana yhtään v-sanaa. Junat tuntuvat olevan mielenkiintoinen puheenaihe, kun Meksikossa asuva Oscar toteaa junien olevan aivan mahtavia, sillä hänellä ei aikaisempaa kokemusta kyseisistä kulkuneuvoista juurikaan ole, kun taas Japanista tullut Tomoka ihmettelee, miten VR:än junat voivat myöhästellä niin paljon. Samalla Tessa puolustaa Suomea kertomalla, miten heti ensimmäiset lumihiutaleet saavat Alankomaiden junaliikenteen moninkertaisesti pahempaan kuntoon kuin Suomessa. Taisi VR jäädä tällä kertaa voiton puolelle, mutta edes julkiseen liikenteeseen ihastunut Oscar ei ollenkaan pidä myöhästyneen junan odottamisesta -28 asteen pakkasessa. yllätyin, kun en kerran kuullut kokonaisen junamatkan aikana yhtään v-sanaa Mikä tarvitsisi parannusta? Kovan luokan makaronilaatikon kannattajana koin järkytyksen hetkiä kuullessani, että haastateltavat inhosivat yhdessä tätä arkipäivän ruokaa. Makaronilaatikko ei kylläkään ollut ainoa

2 ruokapuolen asia mikä sai kritiikkiä, sillä vaihto-oppilaiden mielestä kokkaamme aina samoja ruokia uudestaan ja uudestaan. Eikä suomalaisten ruoanlaittotaitoja kohentanut sekään, että paikallinen meksikolainen ruoka ei maistunut ollenkaan meksikolaiselle vierailijalle. Seuraavaksi kyytiä saa suomalainen arkkitehtuuri, kun Tessa toteaa tylsien betonista valmistettujen kerrostalojen olevan masentavan näköisiä, mutta kritiikki ei rajoitu pelkästään harmaisiin kerrostaloihin, vaan Makeda jatkaa kertomalla kuinka hän ei pitänyt Helsingin oopperatalon ulkomuodosta. En kylläkään yhtään ihmettele Makedan kommenttia verratessani Helsingin oopperataloa hänen kotimaassaan sijaitsevaan Sydneyn oopperataloon. Onko stereotypiat suomalaisista täysin totta? Kun kysyn mitä neuvoja vaihto-oppilaamme haluaisivat antaa meille suomalaisille, kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä puhumisen lisäämisestä: Opetelkaa puhumaan, vastatkaa kun opettaja kysyy tunneilla jotain ja tuntemattomillekin saa puhua. Arkipäivän sosiaalisten tilanteiden hirvittävyyteen keskittyvä Finnish nightmares -sarjakuva on suosittu myös vaihto-oppilaiden keskuudessa. Stereotypiat normaalista kaduntallaajasta ovat tuttuja, mutta millaisia me oikeasti olemme ulkomaalaisen silmissä? hiljaisia, ujoja, yleisesti ottaen hiukan sulkeutuneita ovat ensimmäiset kommentit. Inga jatkaa: Olette kaikki blondeja ja sinisilmäisiä Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa, että Inga on kotoisin Saksasta, joten blondeja ja sinisilmäisiä täytyy siis todellakin olla paljon, mutta keskustelu ajautuu nopeasti toiseen suuntaan: Stereotypiat ovat kuin itseään toteuttava ennuste Tessa huomauttaa. Pian todetaankin, että kyllä suomalaisetkin osaavat olla puheliaita kun heihin on kerinnyt tutustua, tai viimeistään siinä vaiheessa kun alkoholia on päässyt verenkiertoon. Emmekä me loppujen lopuksi ole niin kylmiä kuin annetaan luulla, vaikka junissa pitääkin aina olla vähintään yksi penkki tyhjää muiden matkustajien välissä. Ja onhan sekin jo jotain, että Makedalle on tullut peräti kolme ventovierasta

3 suomalaista omaehtoisesti juttelemaan 10 kuukauden aikana. Emmekä me loppujen lopuksi ole niin kylmiä kuin annetaan luulla, vaikka junissa pitääkin aina olla vähintään yksi penkki tyhjää muiden matkustajien välissä Mitä nyt kun vaihtovuosi on lopuillaan? Ajatus siitä, että vaihto-oppilaat joutuvat pian lähtemään takaisin koteihinsa tuntuu heistä hiukan surulliselta, vaikka kotimaata onkin ikävä. Parhaat muistot suomesta tuntuu tulevan luonnonläheisistä asioista: Lappi, Pielisjärvi ja kesämökki mainitaan hyvinä muistoina, mitä en yhtään ihmettele, sillä suomen luonto on varmasti eksoottinen kokemus verrattuna esim. Japaniin tai Meksikoon, mutta kotiin lähtemistäkin jo odotellaan. Skype keskusteluja ollaan käyty jopa kotona odottavien kissojen kanssa ja Oscar ainakin palaa halusta päästä syömään kunnollisia meksikolaisia tacoja. Haastattelun lopuksi Adam, Inga, Makeda, Oscar, Tessa ja Tomoka haluavat vielä kiittää kaikkia ikimuistoisesta vaihtovuodestaan Suomessa ja koska näin vilpittömän tunteellinen kiitos on vieraan tuntuinen kokemus suomalaiselle toimittajalle, alan itsekin pohtimaan mihin maahan olisi mielenkiintoista lähteä vaihtoon. Ylioppilaskirjoitukset lähestyvät - nappaa vinkit kevään koitoksiin Kevään ylioppilaskirjoitusrumba on hyvässä vauhdissa. Kokelaat

4 ovat saaneet jo hikoilla äidinkielen tekstitaidon osion sekä pitkän vieraan kielen kuuntelun parissa. Joillekin yokirjoitukset ovat näytön paikka, toisille ne ovat pelottava mörkö tai välttämätön paha. Lukulomaa on kuitenkin vielä muutama viikko jäljellä, joten vielä on rutkasti teeskennellä lukevansa ja snäppäillä kavereille kuvia koskemattomista kirjapinoista. Mikäli Netflix syystä tai toisesta kyllästyttää, tähän artikkeliin on koottu muutamia hyödyllisiä vinkkejä onneen ja menestykseen. Kevään kirjoittajien on ehkä hankalaa hyötyä tästä vinkistä, mutta ykköset korvat hörölle! Kirjoituksiin valmistautuminen alkaa periaatteessa jo heti lukion ensimmäisenä vuonna. Kirjoitettavien oppiaineiden kursseilla ei siis välttämättä kannata torkkua mä luen nää sit myöhemmin asenteella, sillä abikurssilla laiskuus luultavasti kyllä kostautuu. Monet ajattelevat, että kurssit voi huoletta sutaista vasemmalla kädellä, sillä etenkin yliopistoon haettaessa päättötodistuksen arvosanoilla ei ole merkitystä. Kurssit vaikuttavat kuitenkin asioiden osaamiseen, osaaminen yotuloksiin ja yo-tulokset sisäänpääsyyn. Jos lukeminen on kitkerää pakkopullaa, tarkka lukusuunnitelma voi tuoda opiskeluun järjestelmällisyyttä. Itselle vaikeimmille aihealueille kannattaa tietysti varata eniten aikaa. On myös järkevää jättää aikatauluun hieman joustoa, ettei flunssapöpö romahduta koko systeemiä. Abikurssien ja preliminäärien eli harjoitusylioppilaskokeiden lisäksi on mahdollista osallistua tentteihin. Tentit kestävät saman verran kuin normaalit kokeetkin eli kolme tuntia, ja tentissä onnistuminen voi nostaa kyseisen aineen päättöarvosanaa. Vaikka tentit eivät ajallisesti vastaakkaan oikeaa yo-koetta, niissä voi harjoitella vastaustekniikkaa ja ajankäyttöäkin esimerkiksi sen suhteen, kuinka paljon yhteen tehtävään on aikaa. Varsinkin reaaliaineissa tenteistä voi olla hyötyä, jos opiskelee itse lähinnä lukemalla.

5 Matemaattisissa aineissa siis matematiikka, fysiikka ja kemia tärkeää on laskurutiinin harjaannuttaminen. On täysin luonnollista, että ykkösvuonna tankatut analyyttiset ja epäanalyyttiset geometriat ovat jo painuneet unholaan. Vaikka vanhojen kirjojen selailu ei palauttaisi säännöllisiä tetraedrejä mieleen, ei tarvitse hätääntyä. Opetustvsivustolla on runsaasti videoita esimerkiksi pitkän matematiikan eri aihealueista. Videoita katsellessa voi samalla itse tehdä muistiinpanoja ja mallivastauksia. Kielten kokeisiin valmistautuessa ei välttämättä kannata päntätä kaikkia sanastoja väkipakolla päähän. Toki vaikeiden aihealueiden sanastoja kannattaa kertailla. Kaunokirjallisuuden lukeminen kartuttaa sanavarastoa, mutta etenkin vieraskielisten medioiden seuraaminen on hyödyllistä, sillä ylioppilaskokeen tekstit ovat lähes aina peräisin eri verkkolehdistä. Netflixiä saa nyt myös katsoa ihan luvan kanssa vieraskielisillä teksteillä tietysti! Abitreenien sivuilla voi myös harjoitella esimerkiksi englannin ylioppilaskuunteluita sekä ladata vanhoja ylioppilaskokeita. Äidinkielen ylioppilaskirjoituksiin harjoitellessa suosittelen kaivamaan vanhat esseet ja tekstitaidon vastaukset esiin, vaikka ykkösvuoden räpellyksiä olisikin kiusallista muistella. Omia vanhoja tekstejä lukiessa näkee, kuinka paljon on kirjoittajana kehittynyt. Samalla tulee myös kertailtua eri tehtävätyyppejä. Äidinkielen koetta varten kannattaa myös olla perillä ajankohtaisaiheista, joita etenkin esseekokeessa saatetaan hyödyntää. Kaikenlaisten tekstien ahmiminen ja erilaisten ajatusten mutusteleminen eivät myöskään ole pahitteeksi. Ylioppilaskirjoituksissa koeaikaa on kuusi tuntia oppiaineesta ja kokelaasta riippuen aikaa on yleensä liikaa tai liian vähän. Salista saa lähteä kahdeltatoista, mutta aika kannattaa todella hyödyntää nyt jos milloin on aika tarkastaa! Omille virheille tulee harmittavan usein sokeaksi, joten esimerkiksi vieraiden kielten esseet kannattaa käydä

6 systemaattisesti läpi, keskittyen ensin vaikkapa sanajärjestykseen ja sitten adjektiivien taivutukseen. Tällä tavalla virheet on helpompi huomata. Porkkanaviipaleet ja rapeat perunalastut ovat aina hyvä tärppi, sillä ylioppilaskirjoituksissa asenne on minä vastaan muut ja tarpeeksi äänekkäällä rouskutuksella voi vaivattomasti horjuttaa vierustoverin laudaturia. Kuuden tunnin aikana ehtii nälkä yllättämään kerran jos toisenkin, joten eväisiin kannattaa panostaa. Eväitä kannattaa olla mieluummin liikaa kuin liian vähän, sillä kokeessa on kyllä tähdellisempääkin tekemistä kuin keittiön hyllylle jääneiden suklaakeksien harmittelu. Pelkkien nallekarkkien voimalla tuskin jaksaa puurtaa, joten lounaaksi kannattaa ottaa esimerkiksi täytetty voileipä ja salaattia. Porkkanaviipaleet ja rapeat perunalastut ovat aina hyvä tärppi, sillä ylioppilaskirjoituksissa asenne on minä vastaan muut ja tarpeeksi äänekkäällä rouskutuksella voi vaivattomasti horjuttaa vierustoverin laudaturia. Loppukiriä varten kannattaa säästää vaikkapa suklaapatukka sokeripommiksi, jotta jaksaa hioa vastauksia viimeiseen asti. Ylioppilaskirjoituksiin on järkevää suhtautua tietyllä vakavuudella, mutta lukemisen lomassa tulee myös muistaa rentoutua. Riittävät yöunet, monipuolinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja kaverien vertaistuki auttavat jaksamaan arjen keskellä. Tsemppiä kaikille kirjoituksiin! Töihin tai opiskelemaan

7 ulkomaille? - Järki vieraili urapäivässä Tänäkin vuonna Järvenpään lukion urapäivä tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden tutustua erilaisiin tulevaisuuden uravalintoihin. Järki tutustui kahteen näistä esittelyistä: työntekoon pohjoismaissa Nordjobbarina ja jatkoopiskeluun ulkomailla. Jo perinteeksi muodostuneessa urapäivässä oli tarjolla taas kattava annos ideoita tulevaisuuden suunnitelmiin ja uravalintoihin. Tarjolla oli esittelyitä aina ammatillisesta koulutuksesta ulkomailla opiskeluun ja työskentelyyn. Osa luennoitsijoista oli lukiomme entisiä opiskelijoita, kuten esimerkiksi Nordjobb-esittelijä Miro Rein, osan ollessa oppilaitoksista tai esittelyalan ammattilaisia. Nordjobb -töihin pohjoismaihin? Nordjobb on pohjoismaalainen vuotiaille tarkoitettu työmarkkinaohjelma, joka tarjoaa pohjoismaalaisille nuorille mahdollisuuden tutustua toiseen Pohjoismaahan ja sen kulttuuriin työnteon kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa useimmiten kesätöitä ja asumista työaikana maassa. Nordjobb järjestää töiden lisäksi kulttuuriaktiviteettejä kohdemaassa läpi työjakson. Ohjelma on Pohjoismaiden ja pohjoismaisten yritysten tukema, erityisenä tavoitteena lisätä työntekijöiden liikkuvuutta Pohjoismaissa ja parantaa pohjoismaisten kielien osaamista. Kielitaidon kehittyminen onkin monille lähtijöille keskeinen tavoite, vaikka pelkkä ulkomaisen työkokemuksen tuoma etu työelämässä onkin merkittävä. Onhan ulkomailla töissä oleminen myös aivan uudenlainen kokemus ja se antaa mahdollisuuden itsenäistymiseen ja uusiin ihmisiin tutustumiseen. Ulkomailla työskenteleminen on aivan uudenlainen kokemus.

8 Lisäksi Nordjobb tarjoaa kohtuullisen palkkatason ja hyvän työllistymisen; tilastojen valossa jopa joka viides hakija saa työpaikan. Tälle tasolle on haastavaa päästä monien kotimaisessa haussa olevien työpaikkojen osalla. Hakeminen nordjobbariksi on lisäksi helppoa, hakemus löytyy Nordjobbin kotisivuilta ja organisaatio järjestää työpaikan saaneille asunnon ja neuvoo käytännön asioiden, kuten verotuksen, järjestämisestä kohdemaassa. Korvaamattoman työkokemuksen lisäksi kesätyö ohjelman piirissä saattaa antaa ajatuksia tulevaisuuden uravalintoihin, sillä ohjelmassa on suuri määrä eri aloja. Jatko-opinnot ulkomailla? Urapäivän toisena vierailuna Järki vieraili tutustumassa HeiHei Study&Travelin vetämään esittelyyn jatko-opinnoista ulkomailla tai esimerkiksi välivuoden viettämisestä maailmalla. HeiHei Study&Travel on ilmainen opintoneuvontapalvelu, joka toimii yhteistyöoppilaitostensa virallisena edustajana Suomessa. Palvelu auttaa ulkomaille opiskelemaan hakevaa hoitamaan haun käytännön järjestelyt sekä antaa opinto-ohjausta, jossa tavoitteena on löytää hakijalle jatko-opintopaikka, johon hänellä on mahdollisuudet päästä sisään. Ulkomailla voi päästä opiskelemaan haluamaansa alaa helpommin ja yleensä haku tapahtuu ylioppilastutkinnolla. Yhteistyöoppilaitoksia on ympäri maailmaa ja aloja on tarjolla huomattava määrä. Lisäksi ulkomailla opiskelu ei esittelyn mukaan olisi erityisen kallista KELAn tuen kattaessa useimmiten koulun osan kuluista. Tämä riippuu tietenkin kohdemaasta; halvimmissa maissa tuki voisi jopa riittää elämiseen. Esittelijän mukaan ulkomailla voi myös päästä opiskelemaan haluamaansa alaa helpommin, yleisesti haku oppilaitoksiin tapahtuu ylioppilastutikinnolla ja C:n keskiarvolla voi päästä sisään jo useimpiin oppilaitoksiin. Lisätietoa aiheesta löytyy HeiHei Study&Travelin kotisivuilta.

9 Pala kakkua Lukio on kuin kakku. Jos sitä syö liikaa kerralla, iskee pahoinvointi ja täytyy oksentaa. Toisaalta lautanen pitäisi saada tyhjäksi ennen kuin ruoka-aika, usein kolme vuotta, päättyy. Lopussa ei suinkaan jää ruokalevolle sijaa, vaan pitäisi jaksaa vielä pestä ainakin neljän ylioppilasaineen likatiskit. Valkolakki on monelle lopulta aikamoinen hikilakki, jos opiskelun ottaa tosissaan. On tutkittu juttu, että kaikista Suomen opiskelijoista juuri lukiolaiset kokevat koulunkäynnin rankimmaksi. Olen lukenut, että lukiolaistytöillä on riski saada burn out alta parikymppisenä, ja lukioiden pojat muuttuvat kyynisiksi eivätkä enää jaksa välittää. Omat havaintoni kakun äärellä eivät todista toista. Kakkulautasen ääreltä ei poikkipuolista sanaa kuunnellapuhumisen uskotaan auttavan ahdistukseen. Vaan tämänpä kakkulautasen ääreltä ei poikkipuolista sanaa kuunnella. Jos lukiolainen antaa ymmärtää olevansa väsynyt, ovat repliikit sinähän olet vasta lukiossa ja kovasta maailmasta ei lukiossa ole vielä tietoakaan tuttua tylytystä sukulaisilta, sediltä ja tädeiltä sekä omilta vanhemmilta juurikin kaikilta, jotka eivät ole itse olleet tämän kakkukattauksen äärellä enää vuosikymmeniin. Suomen koulujärjestelmähän on erinomainen, ei omalla nuorella ole sen rattaissa mitään hätää, uskotaan. Lukio ei ole helppo pala kakkuaveikkaan, että vuosikymmenissä tämän kakun suutuntuma on päässyt vähän väljähtymään. Samoin kuin työelämässä pauhataan yhteiskunnan raadollistumisesta, ei ole lukiokaan varmasti tänään enää sama kuin neljäkymmentä

10 vuotta sitten. Englannin kielessä on sanonta a piece of cake, jota voisi suomessa vastata helpon nakin käsite. Lukio ei ole helppo pala kakkua. Kakku pitäisi siis saada maistumaan paremmalta. On toki hyvä, että lukio valmentaa stressiin, kiireeseen ja paineeseen, sillä niitä kohdataan varmasti myöhemmässä elämässä. Mutta miten käy yhteiskunnan, jos eläkepommin ja työvoimapulan kynnyksellä kaksin käsin töihin revittävä nuoriso voi pahoin jo lukiossa? Jokainen voi paremmin, jos kakun kitkerän kirsikan voi vaihtaa johonkin mieluisampaanratkaisu ei ole vain tunkea torttuun lisäaineita, vaan tehdä perusteellisempi korjaus kakun raakaaineisiin. Valoa luo uuteen lukion opetussuunnitelmaan puuhattava valinnaisuuden määrän lisäys. Toki jokainen voi paremmin, jos kakun kitkerän kirsikan voi vaihtaa johonkin itselle mieluisampaan sekä kykyihin, jatko-opintoihin ja urasuunnitelmiin nähden hyödyllisempään. Samoin tulisi kehittää opiskelijahuoltoa ja sen resursseja kuulla opiskelijoiden kuulumisia. Liian monet luisuvat nykyään yksin pöydän alle potemaan pahaa oloaan. Koulujen tulisi miettiä, miten opiskelijalle kasaantuvia liiallisia suorituspaineita voitaisiin keventää inhimilliselle tasolle. En ole itse täällä koulunpenkillä näkemässä uutta opetussuunnitelmaa, mutta lienee silti mielenkiintoista kuulla millaista ruokahalua kakun äärellä on tulevaisuudessa. Jos kakku on yhä äitelä ja aiheuttaa vatsanväänteitä, en lakaisisi autenttisia lautasten ääreltä kuuluvia kommentteja suoraan biojäteastiaan vain omien lukiovuosieni varjolla.

11 Neljä vuotta kiikarointia koulukirjojen viidakossa Suomen lukioissa on varmasti opiskelijoita, jotka menevät opinnoissaan sieltä, missä aita on matalin. Sitten on heitä, jotka ottavat ilon irti kouluvuosistaan kaikilla mittareilla. Abiturientti Joonas Mustonen kuittaa tänä keväänä päättötodistukseensa yli 120 suoritettua kurssia, kaksitoista ylioppilaskoetta ja neljä vietettyä vuotta. Monet ylioppilaiksi valmistuvat suorittavat opintoja lähes puolet vähemmän. Mistä moinen tiedonjano oikein kumpuaa? Olen vähän sellainen ihmettelijätyyppi, jonka näkökulmasta monenlaiset asiat voivat kääntyä mielenkiintoisiksi, Mustonen vastaa. Eksistentiaaliseen elämäntapaani kuuluu rajojen kokeilu. KUKA? JOONAS MUSTONEN Syntynyt vuonna 1995 Aloitti opiskelun Järvenpään lukiossa vuonna 2011 ja valmistuu keväällä 2015 Toiminut opiskelija- ja oppilaskunnissa, Järvenpään nuorisovaltuuston varapuheenjohtajana ja tuutorina lukiossa Hakee opiskelemaan geofysiikkaa ja teoreettista filosofiaa yliopistoon Harrastaa pöytälaatikkorunoilua ja saunomista Yhtiömies kahden hengen konsulttiyrityksessä, joka tuottaa nuorison aktivoimiseen liittyviä hankkeita

12 Mustosen mukaan humanistiset aineet ja luonnontieteet eivät sulje pois toisiaan. Jokaisessa tieteessä on oma twistinsä. On hienoa voida ajatella laajasti: mitä tästä asiasta ajattelee fyysikko, entä mitä historioitsija? Mustonen kertoo. Valkolakki on vuosien väärti Peruskoulussa Joonas Mustonen koki itsensä kovin teoreettiseksi ihmiseksi, joten lukioon hakeminen tuntui luonnolliselta. Kotia lähellä sijaitsevasta Järvenpään lukiosta luotiin jo tuolloin mielikuvaa nykyiaikaisena oppimisympäristönä ja edelläkävijänä. Onko lukio ollut oikea valinta, vai valuvatko vuodet hukkaan? Täällä on oppinut parkkiintunutta diplomaattisuutta Lukio on kyllä ollut hyödyksi, Mustonen kiteyttää. Täällä on oppinut monien projektien myötä sellaista parkkiintunutta diplomaattisuutta, ja koulutyö on opettanut hoitamaan asiat tehokkaasti. Paljon nähneellä abiturientilla on vinkki opintojaan aloittaville: Antakaa tsäänssille mahdollisuus, ja uskaltakaa ajatella lainatakseni Esa Saarista ja Kantia. Kannattaa kokeilla erilaia polkuja suorittaa lukio, ja katsoa minne langat lähtevät viemään. Lukio ei käy lintukodosta Lukiokoulutus kohtaa lähivuosina muutoksia, kun sähköiset ylioppilaskokeet tulevat todeksi ja opetussuunnitelma uudistuu. Mustosen mukaan opinahjo ei kuitenkaan nytkään ole samanlainen kuin vuosikymmenen alussa. Kehitys on ollut pääosin myönteistä. Tänne on esimerkiksi tullut paljon uusia projekteja, joista monissa minulla on ollut kunnia olla mukana, ja toiminta on kansainvälistynyt. Laudaturin papereita laitos ei Mustoselta kuitenkaan saa. Kritiikki kohdistuu lisääntyneeseen opettajien vaihtuvuuteen

13 ja heikentyneeseen sananvaihtoon opettajien ja opiskelijoiden välillä. Täällä on aika konservatiivinen ilmapiiri, ja tuntuu siltä, ettei opiskelijoiden uusia ideoita oteta tuoreeltaan vastaan. Lukiolaisen avaimilla on hankala käydä vaikka Kelan tiskillä sekö on yleissivistystä? Usein kuulee puhuttavan, että lukiosta ei saa eväitä työelämään. Mustonen on osittain samaa mieltä, ja toteaa, että jopa yhteiskuntaopin kursseilla käsitellään varsin vähän arkeen liittyviä asioita. Vaikka olisi kirjoittanut ylioppilastutkinnossa yhteiskuntaopin, on lukiolaisen avaimilla hankala käydä vaikka Kelan tiskillä sekö on yleissivistystä, johon lukio pyrkii? abiturientti pohtii ja toteaa suomalaisen lukiojärjestelmän kaipaavan kehitystä. Tulevaisuus on avoin Minne mahtaa tulevan ylioppilaan tie viedä lukion ovista? Mustonen ei ole varma. Korkeakouluhaussa hakemukseen päätyi tutun kaavan mukaan liuta toisistaan erilaisia aineita. Myös oman yrityksen pyörittämisessä riittää puuhaa. Firman kautta ja omalla aktiivisuudella saa niitä eväitä Kelan luukullekin täydennettyä, Mustonen heittää. Neljän vuoden kiikarointi lukiossa ei välttämättä valaissut Joonas Mustosta tulevaisuudesta, mutta paljon ajateltavaa se on varmasti antanut. Lukiossa luetaan enemmän, ja luullaan vähemmän. MUSTOSEN 10 VALINTAA Vuodenaika? Kevät. Ruoka? Karjalanpaisti.

14 Kirja? Dovlatovin Matkalaukku. Säätila? Kunhan on plussan puolella. Kieli? Saksan kieli. Eläin? Mopsi. Juotava? Pannukahvi. Väri? Turkoosi. TV-sarja? Serranon perhe. Kulkuväline? Auto, mutta ei ranskalainen. Opiskelun sähköistäminen tarvitsee vielä kehittämistä Tekniikan kehittyessä opiskeleminen siirtyy enemmän ja enemmän päätteen ääreen. Opiskelijoilta kysymättä tämä nähdään nykyään oppimista parantavana tekijänä. Suomen romahtamisen muun muassa PISA-tutkimuksissa on väitetty johtuvan liian vähäisestä tekniikan käytöstä. Lisäksi ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen on jo ovella. Monet opiskelijat kokevat päätteen ääressä työskentelyn erittäin uuvuttavaksi ja väsyttäväksi. Onko tekniikan hyödyntäminen opiskelussa kuitenkaan kaikissa tapauksissa hyväksi? Vaikeuksia opiskeluun aiheuttavat useat seikat. Monet opiskelijat kokevat päätteen ääressä työskentelyn erittäin uuvuttavaksi ja väsyttäväksi. Tuskan tunteita luovat alkeelliset ja yksitoikkoiset mekaaniset verkkotehtävät vaikuttavat myös myöhempiin oppitunteihin kuluttamalla tekijän energiavarastot loppuun. Uskon tämän huonontavan oppimistuloksia pitkällä aikavälillä rajusti. Esimerkiksi

15 haettaessa sanaa sanakirjasta hakija oppii alitajuisesti myös sivulla näkyviä muita vilkaisemiaan sanoja, mutta sähköisessä sanakirjassa sana kirjoitetaan vain hakukenttään ja sana kääntyy. Omasta mielestäni sähköistäminen on siis huono asia oppimisen kannalta. Ongelmia tulee vain lisää hieman keskeneräisten sähköisten kirjojen tullessa kuvioon. Ne toimivat idean tasolla, mutta käytännössä eivät. Sähkökirjaa ei välttämättä saa edulliseen hintaan ylioppilaskirjoituksiin asti, koska kirjojen käyttöä varten ostetaan lisenssioikeus, eikä lisenssioikeus ole välttämättä voimassa kirjoituksiin asti. Pisteenä i:n päälle mahdollisuus kirjojen kierrättämiseen katoaa, ja rahaa palaa entistä enemmän opiskeluun jouduttaessa ostamaan kirja omaksi jokaista kurssia varten. Teknologian kehittyessä laitteista tulee varmemmin toimivia ja nopeita. Opiskelun tulevaisuuden näkymä on ehkä kuitenkin valoisa. Verkkotehtävien kohdalla voidaan luoda uusia tehtävätyyppejä, jotka opiskelijat voisivat kokea mieluisiksi. Oppikirjojen sisältöä voidaan muokata esimerkiksi kosketuksesta aukeavilla kuvilla, jotka eivät kuitenkaan veisi sen enempää tilaa sivua kohden. Lisäksi teknologian kehittyessä laitteista tulee varmemmin toimivia ja nopeampia. Sähköiseen opiskeluun pitäisikin siirtyä siis vasta sitten, kun järjestelmästä on luotu hyvä. Nykyistä huonomman järjestelmän käyttöönottaminen on huono tulevien ikäluokkien kannalta, sillä jo nykyisiltä lukioikäisiltä vaaditaan enemmän ja enemmän kokemusta ja koulutusta työelämään siirryttäessä. Silti oppimateriaalia, järjestelmän ja koulutuksen yhtä tärkeintä asiaa, viedään vain huonompaan suuntaan. Onko opiskelun sähköistyminen hyvä vai huono asia? Mitä mieltä sinä olet? Kommentoi alle!

16 Koeviikko. Mikä se on? Ilmiö nimeltä koeviikko (tunnetaan myös itku- ja kärsimysviikkona) on joka jakson loppuun sijoittuva seitsemän päivän ajanjakso tuttu myös elokuvasta Ring jonka aikana käydään tekemässä jakson aikana käytyjen kurssien kokeet. Kokeiden tarkoitus on selvittää, mitä olet (siis et ole) oppinut kurssien aikana. Kaikista aineista ei välttämättä ole koetta, jolloin opettaja kertoo tai unohtaa kertoa asiasta kurssin alussa. Ennen koetta pidetään kertaustunti, jonne kannattaa mennä. Legenda kertoo: opettajat paljastavat välillä, minkä tyyppisiä tehtäviä on tulossa, mihin aihealueeseen kannattaa keskittyä enemmän ja antavat ilmi valtionsalaisuuksia. Apua! Miten selviän? Kauhutarinoista huolimatta koeviikkoa ei tarvitse pelätä, kunhan opettelee nämä neljä koeviikosta selviämiseen auttavaa asiaa:

17 Lue viisi minuuttia ja pidä tauko. Lue kymmenen minuuttia ja päätä, että ansaitset ahkeroinnillasi puoli tuntia katseluaikaa Netflixissä. Sitten toista koko homma. Yritä löytää sisäinen lukemisen välttelijäsi. Voit vaikka tiskata, siivota, kirjoittaa englannin aineen, itkeä, nukkua päiväunet tai kehitellä parannuksen syöpään. Nuku ja syö! Koeviikon aikana kertyneitä kiloja ei lasketa, piste. Älä stressaa liikaa. Pidä taukoja lukemissa ja tee jotain kivaa. Mene ulos. Soita kaverille. Pelaa Pokemonia. Ilman taukoja lukemisesta ei tule mitään. Otanko kokeeseen muuta kuin tietoni ja taitoni? Kyllä. Kokeeseen mentäessä mukana tulee olla joko iso- tai pieniruutuista konseptipaperia aineesta riippuen, kirjoitusvälineet, viivoitin, oman halun mukaan hiukan naposteltavaa, tölkkikaupalla energiajuomaa tai termoskahvia ja nenäliinoja itkemistä varten. Aikaa kokeen tekemiseen on kolme tuntia, mutta vain harvat ja valitut saavat itsensä pysymään luokassa niin pitkään. Muista: jos koe on liian vaikea, voit aina kostaa opettajalle istumalla luokassa koko koeajan, jolloin opettaja ei pääse aikaisemmin kahvitauolle. Luokasta voi toki poistua aikaisemminkin. Kokeet alkavat pääosin 9:30, ellei opettajan kanssa ole muuta sovittu. Koeviikko ohi. Siinäkö se oli? Siinähän se. Kokeiden palautus on myöhemmin seuraavassa jaksossa. Kokeet pitää hakea todistusaineistoksi. Jos jokin koe ei mennyt läpi, on mahdollisuus mennä uusintakokeeseen. Sitten vain seuraavan koeviikon kauhuja odottelemaan.

18 First feelings in Finland Picture: Elizabeth Johnson. Where do I even start? These past 2 months have gone by so fast in Finland and I have already made so many friends and memories. I will start with the differences between Canadian and Finnish culture that I have noticed since I have been here. FINNS ARE VERY SHY opposed to Canadians who are very friendly and outgoing, but once you get to know a Finnish

19 person you realize that they aren t as shy as they first seemed to be. It actually took me awhile to get used to Finnish people s quietness I have been trying to be less loud in school but that hasn t really worked out. I am so grateful to have so many friends at school and I already know that I am going to have these friends for a very long time (p.s. FINNISH PEOPLE ARE CRAZY BUT ONCE YOU GET TO KNOW THEM IT S GREAT!) Likewise, there is a big difference between the Canadian school system and the Finnish school system. I personally like the Finnish school system much better since you have free lunches and no uniforms! In Canada we only have 2 periods (jakso) instead of 5, and we can only take up to 4 classes per jakso. In Canada we have the exact same schedule with the same 4 classes everyday at the same time for 5 months straight, our school days are everyday (5 months of math, it s as bad as it sounds). I went to a Catholic school in Canada which is very popular for students to go to as they are safer and have better courses. At the Catholic school we had to wear uniforms everyday and we never got free lunch. One of the things I do miss about Canadian schools is that there were many clubs and sport teams you could join for after school which isn t as popular here. One of the biggest differences I noticed is that you have a very casual relationship with your teachers since you call them by their first name and speak with them as they were your friend. In Canada we call our teachers by their last names (like Mrs. Johnson or Mr. Smith) and if we call them by their first names we will get in trouble, I m still trying to get used to calling teachers by their first name, hahahah.

20 Anyway, I am so happy that I am living in Finland for the year Finnish people are absolutely amazing and the nicest people. If any of you want to come and talk to me either about Canada or just so you can practice your English then don t be afraid I would love to talk with all of you. Ensimmäiset tunnelmat Suomessa Mistä oikein aloittaisin? Nämä kaksi kuukautta Suomessa ovat kuluneet niin nopeasti ja olen jo nyt saanut paljon ystäviä ja muistoja. Aloitan kirjoittamalla kanadalaisen ja suomalaisen kulttuurin eroista jotka olen havainnut täällä ollessani. SUOMALAISET OVAT TODELLA HILJAISIA kanadalaisiin verrattuina, jotka taas ovat todella ystävällisiä ja ulospäinsuuntautuneita, mutta kun kerran opit tuntemaan suomalaisen, tajuat, että he eivät aina ole yhtä hiljaisia kuin mitä näyttävät olevan. Minulta kuluikin jonkin aikaa tottua suomalaiseen hiljaisuuteen ja olen yrittänyt opetella vähän hiljaisemmaksi koulussa, mutta se ei ole oikein onnistunut. Olen niin kiitollinen solmittuani niin monia ystävyyssuhteita koulussa ja tiedän jo nyt pitäväni nämä ystävät todella pitkän aikaa (p.s. SUOMALAISET OVAT HULLUJA MUTTA KUN KERRAN OPIT TUNTEMAAN HEIDÄT, SE ON MAHTAVAA!) Kanadalaisessa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä on suuri ero. Henkilökohtaisesti minä pidän suomalaisesta koulusta paljon enemmän, sillä teillä on maksuttomat lounaat ettekä käytä koulupukua! Kanadassa meillä on vain 2 jaksoa 5 sijasta, ja me voimme valita vain 4 kurssia jaksolle. Kanadassa meillä on tismalleen sama neljän oppitunnin lukujärjestys joka päivä samaan aikaan 5 kuukauden ajan, meidän koulupäivämme ovat kello 8:20 14:30 joka päivä (5 kuukautta matematiikkaa on yhtä tuskallista kuin miltä se kuulostaakin). Kanadassa minä olen katolilaisessa koulussa, joka on opiskelijoiden keskuudessa todella suosittu, sillä siellä on

21 turvallisempaa ja parempi kurssivalikoima. Katolilaisessa koulussa meidän tulee käyttää koulupukua joka päivä emmekä me koskaan saa maksutonta lounasta. Eräs asia, jota ikävöin kanadalaisesta koulusta, on se että siellä on paljon eri kerhoja ja urheilujoukkueita joihin voit osallistua koulun jälkeen, eikä se ole yhtä suosittua täällä. Yksi suurimmista eroista, minkä olen huomannut, on teidän suhteenne opettajiinne, kun kutsutte heitä etunimellä ja juttelette heille kuin kavereillenne. Kanadassa me kutsumme opettajiamme heidän sukunimillään (kuten rouva Johnson tai herra Smith) ja jos me kutsumme heitä heidän etunimillään, joudumme pulaan. Yritän yhä tottua kutsumaan opettajia heidän etunimillään, hahahah. Jokatapauksessa olen todella onnellinen kun asun Suomessa koko vuoden. Suomalaiset ihmiset ovat ehdottomasti uskomattomia ja kivoimpia ihmisiä. Jos kuka tahansa teistä haluaa tulla ja jutella minulle joko Kanadasta tai treenatakseen englantiaan, älköön pelätkö, sillä pitäisin kovasti juttelusta teidän kaikkien kanssa. Suurpiirteinen suomennos: Henry Hedborg. Keikkalavojen konkari musiikinluokkaan

22 Ojalan Petrille kitara on kaveri. Kuva: Hanna Kuusisto. Estradin lukion musiikkiluokissa on valloittanut syksyllä uusi taiteilija. Petri Ojalan mukaan musiikillinen elämismaailma on paljon muutakin kuin vain oppitunteja. Petri Ojala aloitti Järvenpään lukiossa musiikinopettajana elokuussa Turusta kotoisin oleva Ojala on kokenut musiikin ammattilainen ja tehnyt uraa niin keikkalavoilla kuin musiikinopettajanakin. Meillä on keikkabussissa usein naurettu, että soittaminen on parasta, mitä mies voi tehdä housut jalassa, hän kommentoi antautumistaan musiikin vietäväksi. Ojala on soittanut muun muassa Dannyn, Nina Tapion, Antti Tuiskun ja Arja Korisevan bändeissä sekä toiminut musiikinopettajana niin musiikki- kuin yleislukioissakin eri puolilla Suomea. Lukionsa hän suoritti Turussa Puolalanmäen musiikkilukiossa ja kirjoitti musiikkiluokalta ylioppilaaksi vuonna 1996.

23 Oli selvää, että musiikki jatko-opintojenkin aiheena kiinnostaisi, ja Ojala lähti lukemaan maisteriksi Oulun yliopistoon. Parhaillaan työn alla on väitöskirja musiikillisen elämismaailman merkityksestä sosiaalisessa mediassa sekä kommunikaatiomediassa. Järvenpään lukiossa hyvä miljöö Järvenpään lukioon Ojalan sai hakeutumaan kesällä silmiin osunut työpaikkailmoitus viransijaisuudesta opettaja Matti Rantalan lähdettyä musisoimaan Helsinkiin. Keskeneräinen väitöskirja tosin olisi sekin riittänyt ajankuluksi alkavalle työvuodelle. Järvenpään lukion edistyksellinen musiikkilinjatoiminta kuitenkin houkutteli Ojalan hakemaan paikkaa. Minkälaisen vaikutuksen uuden työpaikan musiikillinen miljöö on tehnyt? Täällä on todella hulppeat tilat, hyvät opiskelijat ja ajanmukaiset varusteet monien muiden yleislukioiden tiloihin ja niiden 1980-luvulta peräisin olevaan kitaravalikoimaan verrattuna, Ojala tiivistää. On luksusta, että opetusta voi hajauttaa neljäänkin eri tilaan. Toki kehitettävää aina löytyy muun muassa teknologian puolelta. Ojala maalailee haavekuvaa utopiasta, jossa musiikintunnilla jokaisella opiskelijalla olisi ipad musiikinopiskelun apuvälineenä. Pelkällä laulukirjalla ei enää pötkitä pitkälle. Musiikintunnit eivät ole ajanhukkaa Muutamaa kitaransointua voisi luonnehtia lukiolaisen perustaidoksi. Opiskelijoiden motivaatio musiikinopiskeluun kuitenkin vaihtelee, sillä kaikki eivät ole yhtä innokkaita kuin musiikkilinjalaiset. Myös isot ryhmäkoot varsinkin ykköskurssilla asettavat joskus rajoja, jolloin ainoa toteutettavissa oleva työskentelytapa voi olla esimerkiksi kitaran soittaminen, kun kaikille opiskelijoille tulisi järjestää jotain musisoitavaa ja kitaroita nyt yleensä riittää kaikille, Ojala toteaa. Tosin ainakin Ruotsissa on tavoite,

24 että jokainen oppisi soittamaan edes jotain, eikä jäisi kammoa soittamista kohtaan. Muutamaa kitaransointua voisi luonnehtia lukiolaisen perustaidoksi, Ojala lisää ja kertoo itse pyrkivänsä opetuksessaan samaan. Musiikin voi myös tuoda nuorten lähelle, sillä suurin osa nuorisoa kuuntelee musiikkia vapaa-ajallaan. Musiikki tarjoaa paitsi rentoutumista ja elämyksiä, myös eväitä ympäröivän maailman tarkasteluun ja taitoja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Ojala näkee asian niin, että siinä missä esimerkiksi urheilulla voi toisille olla suuri merkitys, on toiselle musiikki iso asia elämässä. Ojala kertoo nauraen itsekin pitäneensä aikanaan t-paitaa, jossa luki musiikki pelastanut urheilulta. Myöhemmin hän on kuitenkin itse oivaltanut, että muusikonkin pää toimii paremmin kun fyysisestä kunnostaan huolehtii. Arvovalinta musiikin ja muiden harrasteiden välillä ei ole tarpeen. Opetustyö osana musiikillista elämäntapaa Mikä juuri musiikinopetuksessa on niin kivaa? Tätä kysymystä Ojala kehaisee herkulliseksi pohdinnan aiheeksi. Koulun taideaineena musiikki tarjoaa yhdessä tekemistä ja kokemista. Koulussa jokaiselle löytyy varmasti omaa sopivan tasoista tekemistä, jolloin jokaisella on tilaisuus hoksata että musiikki on ihan kivaa. Musiikinopetus ei ole aina perinteistä opettajajohtoista kuivaa luennointia, vaikka toki teoriaakin tulee hallita. Ennemmin painotetaan juuri tekemistä ja pyritään erilaisiin musiikillisiin elämyksiin. Lukion opettajalla on maailman kriittisin yleisö. Opettajan työ on vaativaa ja edellyttää runsaasti ajankäytön suunnittelua, etenkin kun illat kuluvat pitkälti väitöskirjan edistämiseen. Toisaalta juuri käytännön musiikinopetus on oivallinen väylä itsensä kehittämiseen muusikkona. Lukion opettajalla on maailman kriittisin yleisö, Ojala tokaisee syvän kokemuksen osoittamana.

25 Entä odottaako Petri Ojala innolla ensiesiintymistään Järvenpään lukion kuululla Areenalla? Siellä ainakin riittää kriittistä yleisöä lähes tuhat henkeä. Ojala naurahtaa ja toteaa, että kyllä debyyttiesiintyminen Areenalla on varmaan luvassa jossain vaiheessa lukuvuotta. Lukion opettajabändin tulevaisuus lienee siis turvattu.