Mediataide kartalle Suomalaisen mediataiteen maahantuontiprojekti

Transkriptio

1 Mediataiteen läänintaiteilija Soile Ollikainen Taiteen edistämiskeskus / Keski-Suomen aluetoimipiste Mediataide kartalle Suomalaisen mediataiteen maahantuontiprojekti Hankesuunnitelma (päivitetty ) Hankkeen esittely Mediataide kartalle -hankkeen päätavoitteena on mediataiteilijoiden työskentelymahdollisuuksien ja mediataideteosten esitysmahdollisuuksien luominen ja parantaminen Suomessa. Hankkeessa luodaan yhteistyössä (taide)museoiden ja muiden mediataiteen esityspaikkojen, taiteilijoiden sekä tuottajien kanssa tuotanto- ja toteutusmalleja mediataiteen näyttely- ja yleisötoimintaan sekä tuotannolliseen toimintaan. Kolmivuotiseksi suunniteltu hanke käynnistyy vuoden 2014 alusta. Hanketta toteuttaa vuonna 2014 Taiteen edistämiskeskus ja sitä koordinoi Keski-Suomen mediataiteen läänintaiteilija Soile Ollikainen. Malleista tehdään kevytrakenteisia, helposti lähestyttäviä ja toteutuskelpoisia. Toimivat ja toteutuskelpoiset mallit helpottavat ja edesauttavat mediataiteen esiintuomista kaikkialla Suomessa. Tätä kautta hanke parantaa taiteen monimuotoisuuden toteutumista valtakunnallisesti ja vaikuttaa mediataiteen saavutettavuuteen ja yleisön mahdollisuuteen kokea mediataidetta: kun mediataiteen esittämistä helpotetaan, mediataidenäyttelyitä ja -tapahtumia saadaan näkyviin myös alueilla, joissa mediataide ei tällä hetkellä ole saavutettavissa ja niille yleisöille, joita mediataide ei ole vielä tavoittanut. Yleisö pääsee kokemaan mediataidetta ja kommentoimaan malleja jo hankkeen aikana hankkeessa toteutettavien pilotointien kautta. Hankkeen lähtökohtana on mediataiteen kentällä uudenlainen yhteistyöhön perustuva toimintatapa, jossa mediataiteen tekijät, esittäjät, tuottajat ja levittäjät törmäytetään toisiinsa työpajoissa. Työpajoissa syntyvän suoran keskustelukanavan kautta pystytään rakentamaan malleja, jotka palvelevat sekä mediataiteen tekijöitä että esittäjiä, ja joita voidaan hyödyntää pitkäaikaisesti. Hankkeen yhteistyötahot muodostavat taideyleisön lisäksi toisen projektin kohderyhmän. Palveluja ja konsepteja kehitetään heidän käyttöönsä. Yhteistyöryhmä myös ohjaa ja kommentoi hanketta ja sen edistymistä. Valtakunnallinen hanke on suunniteltu toteutettavaksi kolmen vuoden aikana kolmessa toisiinsa lomittuvassa vaiheessa: 1. Ensimmäisessä vaiheessa järjestetään hankkeen yhteistyöryhmän työpajoja, joissa testataan ja kehitetään jo olemassa olevia ideoita mediataiteen esittämiseen liittyviin ongelmakohtiin sekä pohditaan vielä hahmottumattomia mediataiteen esittämiseen liittyviä ongelmia ja etsitään niihin ratkaisuja. Työpajoihin osallistuu yhteistyökumppaneita (mediataiteilijat, museot / taiteen esityspaikat, mediataiteen tuottajat) maanlaajuisesti.

2 2. Toisessa vaiheessa työpajoissa valikoituneet keskeiset ideat konseptoidaan ja pilotoidaan useamman museon/esityspaikan ja taiteilijan kanssa ympäri Suomea siten, että eri yleisöt (esim. eri ikäryhmiä edustavat yleisöt) ja toimijat pääsevät osallistumaan pilotointiprojekteihin ja kommentoimaan niitä. Konseptoitavat ja pilotoitavat konsepti-ideat valitaan yhteistyöryhmän työpajoissa. Pilotoidut konseptit tuotteistetaan malleiksi. 3. Hankkeen kolmas vaihe koostuu projektin tuloksena syntyvien toiminta- ja tuontatomallien julkaisusta ja jalkauttamisesta, jotta mallit tulevat suomalaisten mediataiteen esityspaikkojen, taiteilijoiden ja tuotantotahojen käyttöön. Hankkeen suurin menoerä on hankekoordinaattorin palkkakustannukset. Muita keskeisiä menoeriä ovat toteutettavat pilotointihankkeet, työpajojen toteuttaminen, pilottien pohjalta toteutettava tuotteistamistyö sekä syntyvien mallien jalkauttaminen. Hankesuunnitelmaa on esitelty avoimesti ja laajasti kentän toimijoille ja sen saamasta palautteesta on käynyt ilmi, että projektille on tarvetta. Hankkeelle on jo koottu sitoutunut yhteistyöverkosto, jonka kanssa projektia lähdetään työstämään heti, kun hankkeen rahoitus varmistuu. Hankkeen projektisuunnitelma on julkaistu Live Herringin verkkosivuilla. Hankkeen perustana on Live Herring -työryhmän Taiteen edistämiskeskuksen Keski-Suomen toimipisteessä elokuva- ja mediakulttuurin läänintaiteilijan roolissa tekemä pohjatyö (läänintaiteilijakausi ). 1 Ryhmälle on kertynyt järjestämiensä projektien kautta ensi käden kokemuksia mediataiteen kentän konkreettisista ongelmista etenkin Live Herring 11 -uusmediataidenäyttelyn tuottamisen yhteydessä, joka oli suurin pääkaupunkiseudun ulkopuolella järjestetty uusmediataiteen näyttely- ja tapahtumakokonaisuus Suomessa. Läänintaiteilijakauden ja työryhmän toimintavuosien aikana on noussut voimakkaasti esiin tarve mediataiteen edistämisen pitkäjänteiselle kehittämiselle sekä etenkin mediataiteilijoiden näyttely- ja työskentelymahdollisuuksien parantamiselle pääkaupunkiseudun ulkopuolisessa Suomessa. Mediataide kartalle -hanke on kehitetty vastaamaan tähän tarpeeseen ja toimii näin luontevana jatkona työryhmän Keski-Suomessa toteuttamalle työlle. Taustaa: Miksi suomalaisen mediataiteen maahantuontiprojekti? Vaikka suomalainen mediataide on maailmalla tunnettua, etenkään uusmediataiteen levitykseen tarvittavaa infrastruktuuria ei Suomessa juurikaan ole. Olemme tilanteessa, jossa mediataiteilijoilla, mediataiteen tuottajilla ja mahdollisilla vastaanottajilla ei ole kohtaamisalustaa. Mediataiteen yksi luonteva esityspaikka olisi muun nykytaiteen seassa museoissa ja gallerioissa. Tähän Suomessa on hyvät edellytykset, sillä maassa on koko maan kattava taidemuseoverkosto ja lukuisia nykytaiteen gallerioita. Suurin osa museoista ja gallerioista on kuitenkin keskittynyt perinteisen kuvataiteen esittämiseen, eikä niillä ole resursseja taidemuodolle, joka ei välttämättä liity lainkaan visuaaliseen esittämiseen, vaan teos saattaa perustua esimerkiksi ääneen tai dataan. 1 Live Herring -työryhmä toimi elokuva ja -mediakulttuurin läänintaiteilijana Keski-Suomen taidetoimikunnassa ja Taiteen edistämiskeskuksen Keski-Suomen toimipisteessä Läänintaiteilijana Live Herring oli poikkeuksellinen ja kokeiluluontoinen: se oli kahden hengen työryhmä (mediataiteen tuottaja Soile Ollikainen ja mediataiteilija Päivi Hintsanen). Kumpikaan vastuuhenkilöistä ei tehnyt läänintaiteilijatyötä päätyönään, vaan vuosittain yhden läänintaiteilijan palkan suuruisella summalla rahoitettiin Live Herring -projekteja. Työryhmä on perustanut yhdistyksen, joka jatkaa Live Herring -toimintaa ja toimii Mediataide kartalle -hankkeen yhteistyökumppanina.

3 Mediataiteen tekijöiden, levittäjien ja vastaanottajien kohtaamattomuuden seurauksena syntyy tyhjiö, jossa mediataiteen on hyvin vaikeaa päästä esille ja jossa mediataiteilijan on vaikeaa tehdä työtään. Tämän vuoksi mediataiteen kenttä on alueellisesti epätasa-arvoinen: (Suomalaisen) mediataiteen näkyvyys on voimakkaasti keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja muutamaan isompaan kaupunkiin. Muualla Suomessa esitetty mediataide on lähinnä videotaidetta ja senkään esittämiselle ei kaikissa näyttelypaikoissa ole edelleenkään edellytyksiä. Digitaalisia tekniikoita ja dataa hyväkseen käyttävän uusmediataiteen esittämiseen mahdollisuudet ovat erittäin huonot. Tästä seuraa: -> Taiteilijoilla ei ole mahdollisuutta saada teoksiaan esille pääkaupunkiseudun ja suurimpien kaupunkien ulkopuolelle ilman kohtuuttoman suurta omaa taloudellista panosta -> Yleisöllä ei ole mahdollisuutta nähdä mediataidetta pääkaupunkiseudun ja suurimpien kaupunkien ulkopuolella Mediataiteen toteutusmahdollisuudet ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle. Usein pienimuotoisten projektien ja teosten toteuttaminen onnistuu taiteilijoilta paikasta riippumatta, mutta suurempien teosten toteuttaminen sekä kouluttautuminen / kurssitus pääkaupunkiseudun ja suurimpien kaupunkien ulkopuolella on miltei mahdotonta (esim. viikon kurssi Helsingissä maksaa kurssimaksujen lisäksi myös ruoka-, yöpymis- sekä matkakulut; summa voi helposti olla satoja euroja) -> Teoksen toteutuskustannukset voivat muodostua taiteilijalle kohtuuttoman suuriksi -> Ammattitaidon ylläpitäminen on taiteilijalle kohtuuttoman kallista Hankkeen avulla halutaan parantaa mediataiteen kokemisen ja mediataiteilijana toimimisen mahdollisuuksia kaikkialla Suomessa, erityisesti pienemmillä paikkakunnilla. Mitkä ovat hankkeen toteuttamiskeinot? Projektin tärkein työkalu ovat yhteistyötahot. Hankkeessa toteutetaan vuosittain työpajoja, joihin kutsutaan projektiin yhteistyöryhmän mediataiteilijoita, museoita/esityspaikkoja, tuottajia ja levittäjiä. Yhteistyötahojen välisissä koordinoiduissa keskusteluissa pohditaan jo olemassa olevien konsepti-ideoiden toimivuutta nykytilanteen parantamiseksi sekä etsitään vielä hahmottamattomia mediataiteen esittämiseen liittyviä ongelmakohtia sekä syitä siihen, mistä mediataiteen liki Suomen kokoinen tyhjiö johtuu ja pyritään etsimään ratkaisuja näihin ongelmiin. Työpajoissa ongelmia ratkotaan ja konsepti-ideoita pohditaan kaikkien yhteistyöryhmän toimijoiden näkökulmasta. Projektin toimenpiteet määrittyvät ja kehittyvät työpajojen tulosten ja palautteen perusteella. Projekti on maanläheinen, konkreettinen ja avoin. Työpajakeskustelu on tarkoitus aloittaa tiiviimmän yhteistyöryhmän kesken, jotta se pysyy konkretian tasolla ja asioista voidaan puhua suoraan. Kynnys osallistua keskusteluun pidetään matalana ja keskusteluaiheet maanläheisenä koko hankkeen läpi, vaikka yhteistyöpiiriä laajennetaankin hankkeen edetessä. Työryhmätyöskentely yhteistyöryhmän kesken jatkuu koko hankkeen läpi ja yhteistyötahot ohjaavat hanketta, eli toimivat hankkeen ns. ohjausryhmänä. Hankkeen yhteistyörakenne tuotetaan mahdollisimman kevyeksi. Yhteistyötahot sitoutuvat kehitystyöhön, mutta se tapahtuu koordinoiduissa työpajoissa, joiden aiheuttama rasite yhteistyötahoille minimoidaan. Kokoavan työn työpajoista tekee hankkeen koordinoinnista vastaava läänintaiteilija.

4 Hanke käynnistetään alla olevan ryhmän kesken, joiden kanssa keskustelu saadaan nopeasti käyntiin heti rahoituksen varmistuessa: ESITYSPAIKAT, MUSEOT: Jyväskylän taidemuseo, Kajaanin taidemuseo, Saarijärven museo TUOTTAVAT TAHOT: Suomalaisen mediataiteen levityskeskus AV-arkki, M-cult, Pixelache Helsinki, Pohjoinen mediakulttuuriyhdistys Magneetti TUOTTAJAT, KURAATTORIT ja MUUT ASIANTUNTIJAT: Miia Hu unen (tuo aja, Jyväskylä), Tomi Knuu la (mediataiteilija, digitaalisen median lehtori, Rovaniemi) ja Petteri Putkinen (mediakulttuurin ja tuottamisen läänintaiteilija, Taiteen edistämiskeskus / Lapin aluetoimipiste) OPPILAITOKSET: Kuvataideakatemia / Irmeli Kokko MEDIATAITEILIJAT: Heini Aho, An Ahonen, Päivi Hintsanen, Sami van Ingen, Sara Milazzo, Juhana Moisander, Matti Niinimäki, Pilvari Pirtola, Timo Wright ja Kari Yli-Annala Yhteistyöpiiriä kehitetään ja laajennetaan hankkeen edetessä. Työpajoihin kutsutaan hankkeen edetessä myös muiden alojen taide- ja kulttuuritoimijoita, jotta voidaan selvittää muita mahdollisia mediataiteen esiintuomisen ympäristöjä kuin museo- ja galleriaympäristö (esim. festivaalit, kirjastot ja teatterit). Viimeisenä vuonna yhteistyötä lähdetään laajentamaan kaikkien kiinnostuneiden tahojen kanssa. Hankkeen tavoitteena onkin kolmessa vuodessa luoda maan kattava avoin verkosto, joka on kaikkien maan museoiden, gallerioiden ja esityspaikkojen sekä mediataiteilijoiden ja tuottajien käytössä. Osallistumismahdollisuus hankkeeseen avataan kiinnostuneille myös sähköpostikyselyjen kautta. Live Herringin ensimmäinen hankkeeseen liittyvä kysely lähetettiin keväällä 2013 mediataiteilijoille, mediataiteen tuottajille sekä pääkaupunkiseudun ulkopuolisille taidemuseoille ja -gallerioille mediataiteen esittämiseen liittyvistä ongelmista. Kyselyn tuloksia tullaan käyttämään projektin aineistona sekä työpajatyöskentelyssä että rahoitushaussa. Lisäksi tuloksista tullaan julkaisemaan kooste. Lisäksi hanke tiedottaa tuloksista yksityiskohtaisesti mediataiteen kentälle ja sidosryhmilleen kaikille avoimella postituslistalla sekä yleisemmällä tasolla mm. verkkosivuillaan. Konseptit, pilotit ja hankkeen tuotteet Työpajoissa ja niiden tulosten pohjalta kehitetään projekti- ja tuotantomalleja, joilla ratkotaan mediataiteen esittämiseen liittyviä ongelmia. Jo ennen hankkeen alkamista on Live Herringin aiemman toiminnan ja eri tahojen kanssa käydyn keskustelun pohjalta hahmotettu jo seuraavia ideoita: Mediataiteen työkalupakit taiteilijoille, museoille/esityspaikoille ja tuottajille sisältävät yksittäisten teemojen ohjeistuksia ja huomioita eri toimijoiden näkökulmista, esim. mediataidenäyttelyiden tuottamisesta. Työkalupakki taidemuseolle voi esimerkiksi sisältää konkreettisia ohjeistuksia siihen, kuinka teosten tekniset vaatimukset selvitetään ja mitä kaikkea esitystilanteessa pitää muistaa ottaa huomioon. Vierailuverkostomallin lähtökohtana on ajatus siitä, että jonkun verkoston toimijoista kutsuessa mediataiteilijavieraan, verkoston muilla toimijoilla on mahdollisuus kutsua sama toimija vierailulle. Malli on herättänyt kiinnostusta suomalaisten tuottajatoimijoiden kesken, mutta konseptin käytännön toteutus ja sopivan verkoston luominen vaatii vielä työtä.

5 Laitteistopankin kehittäminen. Toive laitteistopankin kehittämisestä on syntynyt museoiden ja taiteilijoiden yhteisestä intressistä. Sen tavoitteena on edullistaa ja helpottaa mediataidetuotantojen toteuttamista ja esittämistä keskittämällä teknisten laitteiden ostoa ja hallinnointia, huoltoa ja ylläpitoon liittyvää tietotaitoa. Teknisten laitteiden löytäminen ja ylläpitäminen näyttelykäyttöön on laajalti tunnettu ongelma, joka on merkittävä osa mediataiteen esittämisen vaikeutta. Laitteet ovat kalliita ostaa ja vuokrata ja niiden ylläpito näyttelyssä vaatii tietotaitoa. Yksi ratkaisu tähän olisi alueen toimijoiden yhteiset hankinnat sekä yhteisesti palkkaama tekninen asiantuntija. Laitteistopankin perusidea on yksinkertainen, mutta sen käytännön toteutus ja konseptointi vaativat vielä työtä. Muita mahdollisia ideoita ovat: Mediataiteen kiertävien työpajamallien suunnittelu eri kohderyhmille, esim. lapsille ja nuorille Museoiden yhteishankintamalli mediataideteoshankintoihin Kiertävän residenssin malli mediataiteilijoille Kiertokurssit mediataiteilijoille (mediataiteilijan ammattitaitoa kohentavien kurssien järjestäminen kiertokouluna ) Maan ka avien kiertonäyttelypakettien (näyttely, oheistapahtumat, osallistavat projektit) suunnittelu eri kohderyhmille Parhaiten toimivista ja tarpeellisimmista konsepteista tuotteistetaan hankkeessa pilotoinnin kautta malleja työkaluiksi mediataiteilijoiden, museoiden/esityspaikkojen ja tuottajien sekä levittäjien käyttöön. Lopulliset toteuttavat pilotoinnit priorisoituvat hankkeen ensimmäisen vaiheen aikana työpajoista ja toimijoilta tulevan palautteen mukaan. Hankkeen pilotointeja tullaan toteuttamaan hankkeen yhteistyöpaikkakunnilla useassa eri paikassa Suomessa eri yleisöille (esim. eri ikäryhmien yleisöt). Pilottien toteuttamisessa huomiota kiinnitetään erityisesti pienempiin kaupunkeihin sekä haja-asutusalueisiin. Suomalaisen mediataiteen näkyvyyden parantamisella on sijaa myös pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa, mutta Mediataide kartalle -hankkeessa halutaan keskittyä erityisesti pienempien kaupunkien ja haja-asutusalueiden museoiden ja näyttelytilojen ongelmakohtiin mediataiteen esittämisessä ja mediataideteosten ja -projektien tuottamisessa sekä mediataiteilijoiden työn mahdollistamiseen näillä alueilla. Tuotteistamisvaiheessa kuunnellaan museoita ja muita esityspaikkoja, tuottajatahoja sekä mediataiteilijoita ja malleista pyritään tekemään helposti sovellettavia, jotta niitä voidaan käyttää helposti erilaisiin tuotantoihin. Lopullisista tuotteista tehdään myös joustavia: tuotteistuksessa otetaan huomioon käyttäjien erilaiset resurssit (raha, tila, aika, henkilökunta). Tavoitteena on kehittää malleja, jotka ovat käyttökelpoisia myös pienin resurssein. Monet alustavista konseptointi-ideoista perustuvat esimerkiksi kiinteälle yhteistyölle ja verkostomaiselle toiminnalle, jonka avulla pyritään pudottamaan kustannusrakennetta pienemmäksi. Hankkeessa huolehditaan malleista tiedottamisesta, niiden jalkauttamisesta ja käyttöönotosta. Hankkeen etenemisestä ja tuloksista tiedotetaan yksityiskohtaisesti mediataiteen kentälle ja hankkeen sidosryhmille kaikille avoimella postituslistalla sekä yleisemmällä tasolla mm. verkkosivuilla. Koko hankkeen kestävän aktiivisen tiedottamisen lisäksi konseptit, hankkeen pilotoinnit ja niistä syntyneet valmiit tuotantomallit esimerkiksi esitellään viimeisen hankevuoden päätteeksi järjestettävässä mediataiteen seminaarissa, joka on avoin kaikille mediataiteen kentän toimijoille. Lisäksi hankkeen projektikoordinaattori etsii aktiivisesti mahdollisuuksia, joissa malleja on mahdollista hyödyntää.

6 Kaikki mallit julkaistaan Creative Commons -lisenssillä. Malleihin valitaan lisenssi, joka mahdollistaa niiden käytön ilmaiseksi ja soveltamisen omiin tarpeisiin. Mallien toimivuutta tullaan myös mittaamaan palautteen avulla. Ne julkaistaan ja heti niiden julkaisun jälkeen koordinaattori käynnistää kommentointikierroksen niiden toimivuudesta ja mahdollisista parannusehdotuksista. Tuotantomallit julkaistaan myös niin, että niiden käyttökokemuksista tuleva tieto on mahdollista saada muiden tietoon. Tieto kootaan hankkeen aikana avattavalle foorumimaiselle verkkosivulle, johon käyttökokemukset malleista kerätään. Missä hanke toteutetaan ja kenelle se on tarkoitettu? Hankkeen koordinointi tapahtuu Jyväskylästä / Keski-Suomesta käsin, mutta hanke on valtakunnallinen: hankkeen yhteistyöryhmään kuuluu toimijoita ja organisaatioita eri puolilta Suomea ja hankkeen pilotointeja tullaan toteuttamaan useassa eri paikassa Suomessa eri yleisöille. Myös hankkeen yhteistyöryhmän työpajoja tullaan järjestämään eri yhteistyökumppaneiden luona eri puolilla Suomea. Pilotointien jälkeen hankkeen kolmannessa vaiheessa huolehditaan mallien julkaisusta ja jalkauttamisesta valtakunnallisesti. Tätä kautta hankkeen lopussa käyttövalmiit konseptit ovat kaikkien suomalaisten mediataiteen esityspaikkojen, taiteilijoiden ja tuotantotahojen käytössä. Keski-Suomi on hankkeen näkökulmasta hyvä toteutuspaikka. Live Herring -työryhmän on profiloitunut läänintaiteilijatyön sekä sitä edeltävän toimintansa kautta mediataiteen kentälle yhtenä keskeisenä pääkaupunkiseudun ulkopuolisena toimijana. Lisäksi Live Herringille on syntynyt hyvin toimiva yhteistyökuvio kahden maakunnan keskeisimmän nykytaidetta esittelevän museon, Jyväskylän taidemuseon ja Saarijärven museon, kanssa. Mm. museoiden kanssa yhteistyössä järjestetty Live Herring 11 on luonut pohjaa, motivaatiota ja tarvetta (uus)mediataiteen esiintuomiseen maakunnassa. Esimerkiksi Saarijärven museon johtaja Kari Kotilainen kertoi, että museolla järjestetty Live Herring '11 --näyttely on luonut selvää kysyntää vastaaville näyttelyille. Museot ovat myös tuoneet esiin oman motivaationsa ja kiinnostuksensa sekä voimakkaan sitoutumisensa hankkeeseen. Hankkeen onnistuessa... Hankkeen ydinkohderyhmänä ovat mediataiteilijat, mediataiteen tuottajat, levittäjät ja esittäjät (mm. museot ja galleriat). Onnistuessaan luomaan toimivia malleja hanke hyödyntää kaikkia mediataiteen alan toimijoita ja vähentää mediataiteen kentän alueellista epätasa-arvoa. Mediataiteilijoille hanke mahdollistaa onnistuessaan paremmat mahdollisuudet toimia koko Suomessa, kun hankkeessa luotavat rakenteet helpottavat suomalaisia mediataiteilijoita saamaan teoksiaan esille myös kotimaassa. Museoille ja gallerioille sekä muille mediataiteen esityspaikoille löydetään malleja, joilla mediataiteen esittäminen helpottuu ja yksinkertaistuu. Tätä kautta projekti vaikuttaa suoraan mediataiteen saavutettavuuteen ja edesauttaa taideyleisön (myös eri yleisöjen) mahdollisuutta kokea ja vastaanottaa mediataidetta: jos mediataiteen esittämistä helpotetaan, mediataidenäyttelyitä ja -tapahtumia saadaan näkyviin myös alueilla ja yleisöille, joille mediataide ei tällä hetkellä ole tavoitettavissa. Näin hanke kehittää taiteen moninaisuuden toteutumista valtakunnallisesti. Parhaimmillaan mediataide saa jo hankkeen aikana runsaasti uutta yleisöä hankkeen pilotointiprojektien kautta.