Kymenlaakson virkistysalueiden toteuttamisselvitys

Transkriptio

1 Kymenlaakson virkistysalueiden toteuttamisselvitys KYMENLAAKSON LIITTO B:

2 KYMENLAAKSON VIRKISTYSALUEIDEN TOTEUTTAMISSELVITYS Sisällysluettelo 1. Johdanto Virkistysalueverkostot ja luontomatkailu lainsäädännössä, maakuntakaavassa ja ohjelmissa Maankäyttö- ja rakennuslaki Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Kymenlaakson maakuntasuunnitelma Kymenlaakson maakuntaohjelma Kymenlaakson maakuntakaava Valtioneuvoston periaatepäätös toimintaohjelmasta luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi Kansallinen metsäohjelma Kaakkois-Suomen alueellinen metsäohjelma Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma Kaakkois-Suomen maaseudun kehittämisohjelma Kymenlaakson matkailustrategia Itä-Suomen luonnonvarasuunnitelma, Kestävän luontomatkailun periaatteet luonnonsuojelualueilla Etelä-Suomen aluerakenne 2030 asuminen, ympäristö ja liikenne visio Kymenlaakson virkistysalueverkosto Maakuntakaavan virkistysalueiden maanomistus Kymenlaakso... 17

3 3.1.2 Hamina Iitti Kotka Kouvola Miehikkälä Pyhtää Virolahti Kymenlaakson maakuntakaavan virkistysaluevarausten toteutustilanne Kymenlaakson virkistysreitistö Ylimaakunnallinen ulkoilu- ja luontomatkailuhanke Kehittämiskohteet ja mahdolliset uudet virkistysalueet Virkistysalueiden toteuttamisen edistämiskeinot Virkistysalueyhdistys/ -säätiö Suomen virkistysalueyhdistykset Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö Hämeen virkistysalueyhdistys ry Pirkanmaan virkistysalueyhdistys ry Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry Päijänteen virkistysalueyhdistys ry Saimaan virkistysalueyhdistys ry Uudenmaan virkistysalueyhdistys ry Yhteenveto virkistysalueyhdistysten toiminnasta Maisema- ja virkistysarvokauppa sekä maiseman vuokraus Kymenlaakson virkistysalueyhteistyöorganisaation toteuttamisvaihtoehdot Yhdistyksen perustaminen Säätiön perustaminen Toiminnan tavoite ja tarkoitus

4 5.4 Kymenlaakson virkistysaluesäätiön/yhdistyksen organisaation vaihtoehdot Alueiden hankinnan periaatteet Alueiden hoidon järjestäminen Henkilöstö Toiminnan rahoitus Alueet Tulot ja menot Toiminnan painopisteet Mahdollisia tukijäseniä ja yhteistyökumppaneita Esimerkkejä Kymenlaakson virkistysalueyhdistyksen /-säätiön toteutusvaihtoehdoista Yhteenveto Lähteet, lisätietoja ja yhteyshenkilöt Liitteet LIITE 1: Maakuntakaavan Haminaan osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne hehtaareina. 132 LIITE 2: Maakuntakaavan Iittiin osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne hehtaareina Liite 3: Maakuntakaavan Kotkaan osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne hehtaareina LIITE 4: Maakuntakaavan Kouvolaan osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne hehtaareina. 135 LIITE 5: Maakuntakaavan Miehikkälän alueelle osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne hehtaareina LIITE 6: Maakuntakaavan Pyhtäälle osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne hehtaareina LIITE 7: Maakuntakaavan Virolahdelle osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne hehtaareina 138 LIITE 8: Ilmakuvat Selvityksen laatija: Anna-Riikka Kohonen, Kymenlaakson liitto Valokuvat: Frank Hering, Kymenlaakson liitto KYMENLAAKSON LIITTO B:122/ISBN

5 1. Johdanto Tässä raportissa selvitetään Kymenlaakson maakuntakaavan virkistysalueiden maanomistus- ja toteutustilanne, mahdolliset kehittämiskohteet ja esitetään vaihtoehtoja virkistysalueiden toteuttamisorganisaatioille. Tarkasteltavat maakuntakaava-alueet ovat maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti ylikunnallisesti merkittäviä alueita. Paikallisesti vaikuttavia virkistysalueita ei ole tarkastelussa mukana, vaikka osa niistä voikin olla alueellisesti merkittäviä. Raportin on tarkoitus toimia Kymenlaakson maakunnalliset kehitystavoitteet ja maakuntakaavan huomioon ottavana taustatietona Kymenlaakson kuntien virkistysalueverkoston ja -reitistön suunnittelu- ja toteutustyössä. Raportti laadittiin EU:n EAKR-ohjelman ja Kymenlaakson kuntien rahoittamassa Kymenlaakson virkistysalueiden toteuttamisselvitys - hankkeessa. Tavoitteena kattava ja laadukas virkistysalueverkosto Kymenlaaksossa on kansallispuistojen lisäksi monia ylimaakunnallisesti merkittäviä luonto- Kuva 1. Kymenlaakson luonnon ja maiseman vetovoimavyöhykkeet (Kymenlaakson liitto, 2008 B). ja maisema-arvoiltaan merkittäviä vetovoimavyöhykkeitä (Kuva 1) (Kymenlaakson liitto, 2008 B), joita voidaan hyödyntää virkistysalueina ekologisesti kestävällä tavalla ihmisten elämisen laadun, hyvinvoinnin ja viihtyvyyden edistämisessä. Kattava virkistysalueverkosto alueineen, reitteineen ja palveluineen hyödyttää mm. kuntia, kuntien asukkaita ja luontomatkailuyrittäjiä. Virkistysalueet tarjoavat asukkaille mahdollisuuksia fyysisen ja henkisen kunnon ylläpitämiseen ja lisäävät asuinympäristöjen viihtyisyyttä ja monipuolisuutta (Kymenlaakson liitto, 2008 A). Virkistysalueet parantavat myös luontomatkailun toimintaedellytyksiä, mikä edistää aluetaloutta, maaseudun elinvoimaisuutta ja työllisyyttä ja tätä kautta hyödyttää koko kuntaa. Mitä kehittyneempää alueiden luontomatkailu on, sitä enemmän rahaa jää itse alueille (MTK, SLC, Suomen Kuntaliitto ja Suomen Latu, 2002). Aluetalouden kannalta onkin ensisijaista sitoa retkeilyreitit ja -alueet erilaisiin palveluihin (MTK, SLC, Suomen Kuntaliitto ja Suomen Latu, 2002). Kymenlaaksossa on käyty keskustelua ja pidetty kokouksia maakunnallisten virkistysalueiden toteuttamisesta jo vuodesta 1987 lähtien. Edellisen kerran asiasta järjestettiin neuvottelutilaisuus Kymenlaakson liitossa Neuvotteluun kutsuttiin Kymenlaakson kuntien maankäytön johtavat virkamiehet. Neuvotteluissa sovittiin, että tiedot virkistysalueiden toteuttamistilanteesta kunnissa päivitetään ja päätetään tämän jälkeen, miten asiassa edetään (Muistio ). Sivu 1 / 139

6 Kuntien maankäyttöosastoille lähetettiin kysely virkistysalueiden toteuttamistilanteesta vuosina 2006 ja Keväällä 2007 toteutettiin samaan aiheeseen liittyvä kuntakierros. Vuonna 2008 Kymenlaakson liitto laati Virkistys- ja ulkoilualueselvityksen (Kymenlaakson liitto, 2008 B) maakuntakaavan Maaseutu ja luonto -osion perusselvitykseksi. Selvityksen mukaan virkistysaluesäätiön tai vastaavan organisaation puuttuminen Kymenlaaksosta vaikeuttaa virkistysalueverkoston kokonaisvaltaista kehittämistä, alueiden hankintaa ja kohteiden ylläpitoa (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Virkistyskäytön muodot ovat muuttuneet, minkä myötä asukkaiden ja luontomatkailuyrittäjien taholta virkistysalueisiin kohdistuva muutospaine on kasvanut. Virkistysalueverkoston toteuttaminen on uusien haasteiden edessä. Maakunnallisen virkistysalueverkoston muodostamista ohjaavat lait ja ohjelmat Kymenlaakson liiton aluekehitystehtävät on määritelty aluekehityslaissa ja tavoitteet maakuntasuunnitelmassa sekä -ohjelmassa. Maakunnan visiot konkretisoidaan maakuntakaavassa maankäytön aluevarauksina ja hankkeille jaettavana kehittämisrahana. Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma maakunnan alueiden käytöstä, ja se kuuluu maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen alueiden käytön suunnittelujärjestelmään. Maakuntakaavassa esitetään maakunnan yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön perusratkaisut. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet välittyvät kunnan kaavoitukseen pääosin maakuntakaavan kautta. Maakuntakaavan laatii ja hyväksyy maakunnan liitto ja vahvistaa ympäristöministeriö. Maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) 28 velvoittaa kiinnittämään erityistä huomiota virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen maakuntakaavaa laadittaessa. Kunnat puolestaan ovat vastuussa luonnon virkistyskäyttöpalveluiden järjestämisestä (ulkoilulaki (1973/606)). Kymenlaakson luonto- ja kulttuuriperinnön hyödyntäminen virkistyskäyttöalueiden verkostossa ja -reitistössä sekä matkailussa on erittäin tärkeä kehittämisosio mm. Kymenlaakson maakuntasuunnitelmassa (Kymenlaakson liitto, 2004), -ohjelmassa (Kymenlaakson liitto, 2006) ja matkailustrategiassa (Tampereen yliopiston Liiketaloudellinen tutkimus- ja opetuskeskus, 2004). Myös muiden ohjelmien, kuten Kansallisen metsäohjelman 2015, tavoitteena on metsien virkistysja luontomatkailukäytön edistäminen. Etelä-Suomen maakuntien liittouman vuoden 2030 aluerakenteen visiossa (Etelä-Suomen maakuntien liittouma, 2005) kehotetaan kiinnittämään erityistä huomiota virkistysalueiden ja -reittien toteutukseen ja ylläpitoon. Virkistyksen, ulkoilun ja matkailun toimintaedellytyksiä edistetään osoittamalla maakuntakaavassa virkistysalue- (V), retkeily- (VR), matkailu- (RM, MV, R) ja maaseutuvaltaisia alueita, joilla on ulkoilun ohjaustarvetta tai ympäristöarvoja (MU ja MY), ylimaakunnallisia ulkoilureittejä (hiihto, pyöräily, melonta, patikointi ja moottorikelkkailu) sekä matkailun kehittämisen kohdealueita. Maakunnallisen virkistysalueyhdistyksen puuttuminen ja maanomistusolosuhteet vaikuttavat Kymenlaakson virkistysalueiden toteutumiseen Kymenlaaksossa ei ole virkistysalueyhdistystä, joka kehittäisi, ylläpitäisi ja hankkisi virkistysalueita hallintaansa, toisin kuin monissa muissa maakunnissa (Kuva 75. Suomen virkistysalueyhdistysten ja -säätiön jäseninä on merkittävä osa Etelä-Suomen kunnista.). Suurin osa Kymenlaakson pintaalasta, myös maakuntakaavan virkistysalueista, on yksityisomistuksessa. Virkistysalueyhdistyksen puuttuminen ja maanomistusolot vaikeuttavat ja hidastavat virkistysalueiden toteuttamista (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Virkistysalueyhdistyksen avulla virkistysalueiden ja reittien toteuttamiselle ja kehittämiselle asetetut tavoitteet saavutettaisiin kustannustehokkaasti ja laadukkaasti. Sivu 2 / 139

7 2. Virkistysalueverkostot ja luontomatkailu lainsäädännössä, maakuntakaavassa ja ohjelmissa 2.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki ( /132) Maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä (1 ). Maakuntakaava sisältää yleispiirteisen suunnitelman alueiden käytöstä maakunnassa tai sen osa-alueella, ja valtioneuvosto voi hyväksyä alueiden käyttöä ja aluerakennetta koskevia valtakunnallisia tavoitteita (4 ). Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on mm. luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymisen, ympäristönsuojelun, ja turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomisen edistäminen (5 ). Maakunnan liiton tehtävänä on maakunnan suunnittelu (19 ) ja kunnan on huolehdittava alueiden käytön suunnittelusta sekä rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan (20 ). Maakunnan suunnitteluun kuuluvat maakuntasuunnitelma, maakuntakaava ja alueellinen kehittämisohjelma (25 ). Maakunnan suunnittelussa huomioidaan valtakunnalliset tavoitteet sovittaen ne yhteen alueiden käyttöön liittyvien maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa (25 ). Maakuntakaavassa tulee kiinnittää erityistä huomiota mm. virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen, alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen ja maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen (27 ). Kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaiseman kauneuden, luonnon monimuotoisuuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien kaupunkikuvallisten, sosiaalisten, virkistyksellisten tai muiden erityisarvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi voidaan perustaa kansallinen kaupunkipuisto (68 ). Kaupunkipuistoon voidaan osoittaa alueita, jotka tämän lain mukaisessa kaavassa on osoitettu puistoksi, virkistys- tai suojelualueeksi, arvokkaaksi maisemaalueeksi tai muuhun kansallisen kaupunkipuiston kannalta sopivaan käyttöön (68 ). Puisto voidaan perustaa kunnan hakemuksesta (69 ). 2.2 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (Valtioneuvosto, 2008) Maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) 24 edellyttää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioimista maakuntakaavoituksessa siten, että niiden tavoitteita edistetään. Kuva 2. Haminan Suurivuoren virkistysalue. Alueidenkäytöllä edistetään kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutusta sekä kyläverkoston kehittämistä. Maakunnan suunnittelussa on selvitettävä maaseudun alueja yhdyskuntarakenteen sekä kyläverkoston kehittämiseen liittyvät toimenpiteet, joilla edistetään olemassa olevien rakenteiden hyödyntämistä, palvelujen saatavuutta, maaseudun elinkeinotoiminnan monipuolistamista sekä ympäristöarvojen säilymistä. Sivu 3 / 139

8 Toimintoja on suunnattava tukemaan maaseudun taajamia ja kyläverkostoa sekä infrastruktuuria. Alueidenkäytössä on varattava riittävät alueet jalankulun ja pyöräilyn verkostoja varten sekä edistettävä verkostojen jatkuvuutta, turvallisuutta ja laatua. Ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden sekä tarpeen mukaan niiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä edistetään. Alueidenkäytöllä edistetään luonnon virkistyskäyttöä sekä luonto- ja kulttuurimatkailua parantamalla moninaiskäytön edellytyksiä. Suojelualueverkoston ja arvokkaiden maisema-alueiden ekologisesti kestävää hyödyntämistä edistetään virkistyskäytössä, matkailun tukialueina sekä niiden lähialueiden matkailun kehittämisessä suojelutavoitteita vaarantamatta. Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota. Maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon vesi- ja rantaluonnon suojelun tai virkistyskäytön kannalta erityistä suojelua vaativat vesistöt. Maakuntakaavoituksessa on luotava alueidenkäytölliset edellytykset ylikunnallisesti merkittävien virkistyskäytön reitistöjen ja verkostojen muodostamiselle. Maakuntakaavoituksella on luotava alueidenkäytölliset edellytykset seudullisten virkistysalueiden muodostamiselle erityisesti Etelä- Suomessa ja suurilla kaupunkiseuduilla. Maakunnan suunnittelussa on tuettava matkailukeskusten ja alueiden verkottumista sekä vapaa-ajan käytön vyöhykkeiden kehittämistä niin, että muodostuu toimivia palvelukokonaisuuksia. Ensisijaisesti on kehitettävä olemassa olevia matkailukeskuksia ja alueita. Alueidenkäytön suunnittelussa matkailualueita tulee eheyttää ja osoittaa matkailun kehittämiselle riittävät alueet. 2.3 Kymenlaakson maakuntasuunnitelma (Kymenlaakson Liitto, 2004) Kymenlaaksossa sijaitsee kolme ylimaakunnallisestikin merkittävää ja ympäristöarvoiltaan vetovoimaista aluekokonaisuutta: Itäisen Suomenlahden rannikko ja saaristo, Kymijoen luonto- ja kulttuurihistoria-alue sekä Pohjois-Kymenlaakson erämaa-alue. Vetovoima-alueella on edustettuna maakunnan keskeinen luonto- ja kulttuuriperintö. Lisäksi niillä on merkittävä rooli maakunnan kehittämisessä viihtyisäksi asuin- ja toimipaikaksi sekä houkuttelevaksi matkakohteeksi. Virkistys-, maisema- ja ympäristöarvoiltaan merkittäviä alueita käytetään ja kehitetään entistä enemmän yhtenäisesti maakuntatasolla sekä etsitään toisiaan tukevia yhtymäkohtia luonnonsuojelun ja virkistyskäytön osalta. Kehittämisen painopisteet sijoitetaan keskeisille vetovoimaalueille. Erityisesti keskeisten asumiskeskuksien ympäristössä pyritään verkostoimaan arvoalueita keskenään. Näin voidaan pitkällä aikavälillä säilyttää yhtenäisiä luontoalueita ja -käytäviä sekä luoda asukkaita ja matkailijoita palvelevia virkistys- ja maisemakäytäviä, jotka tuovat luonnon asuinpaikalle ja asukkaita luontoon. Keskeisiä verkostoimisen kehittämisväyliä osoitetaan ja kehitetään. Arvoalueiden kestävä käyttö varmistetaan huomioimalla alue- tai kohdekohtaisia käyttöja hoitosuunnitelmia. 2.4 Kymenlaakson maakuntaohjelma (Kymenlaakson Liitto, 2006) Kymenlaakson monipuolinen luonto ja kulttuuri luovat hyvän pohjan maakunnan vetovoimaisuuden kohottamiseksi. Kymenlaaksossa sijaitsee kolme ylimaakunnallisestikin merkittävää, ympäristöarvoiltaan vetovoimaista aluekokonaisuutta: Itäisen Suomenlahden rannikko ja saaristo, Kymijoen luonto- ja kulttuurihistoria-alue sekä Pohjois-Kymenlaakson erämaa-alue. Vetovoima-alueella Sivu 4 / 139

9 on edustettuna maakunnan keskeinen luonto- ja kulttuuriperintö. Lisäksi niillä on merkittävä rooli maakunnan kehittämisessä viihtyisäksi asuin- ja toimipaikaksi sekä houkuttelevaksi matkailukohteeksi. Matkailusta on mahdollista kehittää kasvava elinkeino, joka tuo maakuntaan tuloja oman alueen ulkopuolelta. Tälläkin alalla venäläisten asiakkaiden merkitys on suuri. Kymenlaakson vahvuus matkailun alalla on maakunnan monipuolisuus ja sijainti Venäjän lähialueella. Matkailun kehittämisessä suuret mahdollisuudet liittyvät matkailukohteiden ja maakunnan rikkaan historian hyödyntämisen lisäksi ns. kulttuurimaaseudun kohteiden, kuten Suomenlahden, Kymijoen ja Pohjois- Kymenlaakson järvi- ja erämaa-alueiden hyväksikäyttöön liittyvään tuotekehitykseen. Maakunnan matkailun kehittämismahdollisuudet perustuvat alueen omaan väestöön, suuriin liikennevirtoihin, Venäjän markkinoiden läheisyyteen ja luonto- sekä kulttuuritarjontaan. Keskeisellä sijalla matkailun kehittämisessä on tuotteistaminen ja alan verkostoitumisen vahvistaminen siten, että mukana ovat niin kaupunki- kuin maaseutumatkailukohteet. Lisäksi erilaisten teemojen näkyvämpi esiintuonti (vesistöt, elämykset, kulttuuri, historia, luonto) sekä ulkomaisen kysynnän lisääminen on huomioitava entistä paremmin Kymenlaakson matkailun kehittämisessä. Matkailun kehittämisessä tulee noudattaa kestävän matkailun periaatteita. Maakunnan matkailun kärkikohteita on syytä vahvistaa. Maaseudun kehittämisen painopisteitä ovat maatalous ja elintarvikkeiden jatkojalostus, metsätalous ja puun jatkojalostus, bioenergia-ala sekä matkailu ja hyvinvointipalvelut. Kymenlaakson maaseudun ekologinen, sosiaalinen ja virkistyksellinen merkitys tulee vahvistumaan. Luonto-, maisema- ja kulttuuriympäristöjen arvoja vaalitaan ja niitä hyödynnetään alueen vetovoimatekijänä. Samalla kehitetään maakunnallisia virkistysmahdollisuuksia. Ylimaakunnallisten yhtenäisten liikunta- ja vaellusreittien verkosto tarjoaa valmiin toimintaympäristön sekä omaehtoiselle että järjestettyjen palveluiden parissa tapahtuvalle luonnossa liikkumiselle. Kasvava ja monipuolistuva vapaa-ajan asuminen voi toimia monin paikoin olemassa olevien kylärakenteiden tukijana ja palvelujen kysynnän ylläpitäjänä. Aluesuunnittelussa ja maakunnan kehittämistyössä hyödynnetään Kymenlaakson luonto-, maisema- ja kulttuuriperinnön monimuotoisuutta. Tavoitteena on kehittää asuinviihtyvyyttä, houkuttelevuutta sekä alueen imagoa matkailukohteena. Virkistysalueiden tulee palvella paitsi Kymenlaakson asukkaita myös matkailutoimintaa ja korostaa maakunnan imagoa houkuttelevana ja viihtyisänä asuin- ja toimintaympäristönä. Lisäksi tulee tavoitella toisiaan tukevia yhtymäkohtia luonnonsuojelun, maisemasuojelun ja virkistyskäytön osalta. Kasvavat asuin- ja työpaikka-alueet edellyttävät, että virkistysalueverkoston toimivuutta kehitetään maakunnallisesti. Mahdollisuudet virkistysaluesäätiön tai vastaavan tahon perustamiseksi tulee tutkia. Myös yhtenäiseen viherverkostoon liittyvät puutteet ja kehittämistarpeet tulee jatkossa arvioida. Jatkossa tulee verkostoida arvoalueet keskenään sekä ankkuroida niitä keskeisiin asutuskeskuksiin. Arvoalueiden välille tulee luoda eritasoisia käytäviä (esim. ekokäytäviä, virkistyskäytäviä, maisemakäytäviä, matkailukäytäviä, reittejä, uusia alueita). Kymijoen kulttuurialueen, Suomenlahden rannikon ja Pohjois-Kymenlaakson järviseudun matkailullisia mahdollisuuksia kehitetään. Repovesikeskus-hanketta edistetään ja selvitetään mahdollisuudet perustaa monipuolista suoluontoa esittelevän suokeskuksen perustamista Valkmusaan. Sivu 5 / 139

10 2.5 Kymenlaakson maakuntakaava (Kymenlaakson liitto, 2008 A) Maakuntakaava kuuluu maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) mukaiseen alueiden suunnittelujärjestelmään. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (Valtioneuvosto, 2008) välittyvät kunnan kaavoitukseen pääosin maakuntakaavoituksen kautta. Maakuntakaava on ohje muutettaessa tai laadittaessa yleis- ja asemakaavoja. Kymenlaakson maakuntakaava laaditaan vaiheittain. Ensimmäinen vaihe, Taajamat ja niiden ympäristöt -osio, hyväksyttiin ympäristöministeriössä v Toisen vaiheen maakuntakaava, Maaseutu ja luonto -osio, on ehdotusvaiheessa. Maaseutu ja luonto -osion alueella on vielä voimassa Kymenlaakson seutukaava. Vahvistuessaan maakuntakaava korvaa seutukaavan. Maakuntakaavan yleisenä tavoitteena on hyvän elinympäristön edellytysten luominen sekä ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen edistäminen. Tavoitteena on myös yhteen sovittaa luonnonsuojelu, matkailu ja maisemansuojelu. Luonnonarvojen vaalimisella parannetaan maakunnan asemaa viihtyisänä ja houkuttelevana asuin- ja toimintaympäristönä, kehitetään virkistys- ja ulkoiluverkoston toimivuutta sekä luodaan toimintaedellytyksiä kestävälle luontomatkailulle. Maakuntakaavan virkistysalueverkosto perustuu pääosin seutukaavassa kehitettyyn virkistysaluejärjestelmään. Retkeily- ja ulkoilualue (VR) -merkinnällä osoitetaan yleiseen virkistykseen ja ulkoiluun tarkoitettuja, maakunnallisesti ja seudullisesti merkittäviä vapaa-ajan ja luontomatkailun alueita. Virkistys-, ulkoilu- ja retkeilyalueet muodostavat yhdessä maa- ja metsätalousalueiden kanssa yhtenäisen viheralueiden verkoston, joka on kaikkien Kymenlaakson asukkaiden ja matkailijoiden helposti saavutettavissa, on ekologisesti tärkeä ja mahdollistaa eläinten liikkumisen luonnon ydinalueiden välillä. Maakuntakaavassa on huomioitu luontomatkailun tarpeet ja liitetty virkistys- ja ulkoilualueet tiiviimmin matkailun kehittämiseen. Suojelualueet tukevat luontomatkailuelinkeinon kehittämistä ja täydentävät merkittävästi virkistysalueverkostoa. Retkisatamat ja ylimaakunnalliset ulkoilureitit täydentävät virkistysalueverkostoa ja toimivat samalla luontomatkailun runkona. Suurin osa maakuntakaavan virkistysalueista sijoittuu maakunnan vetovoimavyöhykkeille ja ylimaakunnallisten virkistysreittien vaikutuspiiriin (Kymenlaakson liitto, 2008 C), eli virkistysalueiden toteuttamisella tulee olemaan ylikunnallista ja jopa ylimaakunnallista vaikutusta. Uusia virkistysalueita (VR-merkintä) on osoitettu Suomenlahden rannikolle ja Kymijoen ympäristöön. Virkistys- sekä maa- ja metsätalousvaltaisia alueita, joilla on ulkoilun ohjaamistarvetta (MU-merkintä), on osoitettu ensisijaisesti luonto- ja maisema-arvoiltaan merkittäville vetovoimavyöhykkeille sekä ylimaakunnallisten reittien vaikutusalueelle. Saaristossa ja järvialueella VR- ja MU-varaukset palvelevat monin paikoin veneretkeilyä. Patikointi-, hiihto-, pyöräily- ja melontareittien varrelle on osoitettu merkittäviä niitä tukevia rakenteita kuten rantautumis-, levähdys- ja taukopaikkoja. Maakuntakaavassa on osoitettu myös mm. ekologiseen ja virkistysalueverkostoon kuuluvat viheryhteystarpeet. Luonnonsatamia ja virkistyskohteita ei ole osoitettu erikseen VR-aluevarauksilla tai kansallispuiston alueella. Ylimaakunnalliset reitit on kaavassa osoitettu Ylimaakunnallinen ulkoilu- ja luontomatkailuhanke - projektin mukaisesti. Viheryhteystarve-merkintä ja MY (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja) -alueverkosto luovat hyviä edellytyksiä reitistöjen kehittämiselle. Sivu 6 / 139

11 2.6 Valtioneuvoston periaatepäätös toimintaohjelmasta luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi (Valtioneuvosto, 2003) Valtioneuvoston periaatepäätös toimintaohjelmasta luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi sisältää 30 toimenpidettä. Toimenpiteiden tavoitteena on luontomatkailun kehittämisen lisäksi työpaikkojen lisääminen. Kuva 3. Kouvolan Anjalankosken Junkkarinvuoren ympäristö. Toimintaohjelman toimenpiteitä ovat: 1) vastuiden selkiyttäminen, 2) valtakunnallisten toimijoiden luontomatkailuelinkeinon tavoitteiden yhteen sovittaminen, 3) valtakunnallisten toimijoiden luonnon virkistyskäytön tavoitteiden yhteen sovittaminen, 4) alueellisen tahtotilan rakentaminen ja maakunnallisista ja seudullisista tavoitteista sopiminen (päävastuutahot maakuntien liitot), 5) paikallisten toimijoiden yhteistyön tehostaminen (päävastuutahot kunnat, Suomen Kuntaliitto ja luontomatkailuyrittäjät), 6) valtion alueiden virkistys- ja luontomatkailukäytön tehostaminen, 6) luonnonsuojelualueiden virkistys- ja luontomatkailukäytön edellytysten parantaminen, 7) luonnonsuojelualueiden virkistys- ja luontomatkailukäytön edellytysten parantaminen, 8) kehitetään kuntien virkistysalueiden käyttöä virkistyskäytössä ja luontomatkailussa (päävastuutahot kunnat ja Suomen kuntaliitto), 9) kehitetään metsien monikäyttöä tukevaa metsien käytön suunnittelua, 10) valtionavustusten työllisyysvaikutusten arvioinnin kehittäminen, 11) tuetaan kuntien yhteistyötä virkistysalueiden hankinnassa (päävastuutaho ympäristöministeriö, muut toimijat kunnat, virkistysalueyhdistykset ja vastaavat yhteistyöelimet), 12) edistetään reitistöjen toteutumista (päävastuutahot ympäristöministeriö ja opetusministeriö (reittien tukeminen, muut toimijat Suomen Kuntaliitto ja Suomen Latu), 13) moottorikelkkailureittien ylläpitorahoitus selvitetään, 14) turvataan pientieverkoston kunto ja käytettävyys myös virkistys- ja matkailukäytössä (päävastuutaho Liikenne- ja viestintäministeriö, muut toimijat maa- ja metsätalousministeriö, kunnat ja Suomen Kuntaliitto, 15) turvataan veneilyn peruspalvelut (päävastuutahot maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, muut toimijat Metsähallitus, alueelliset ympäristökeskukset, maakuntien liitot, virkistysalueyhdistykset, kunnat, Pidä Saaristo Siistinä ry, Saaristoasiain neuvottelukunta, veneilyalan järjestöt), 16) edistetään hiljaisten alueiden säilymistä (päävastuutaho maakuntien liitot), 17) hyödynnetään kulttuuri- ja perinneympäristöjä luonnon virkistyskäytössä ja matkailussa, 18) jokamiehenoikeudet turvataan luonnon virkistyskäytön perustana, 19) kehitetään maaseudun luontomatkailupalveluita, 20) kehitetään leirintämatkailua, 21) edistetään luontomatkailupalveluiden tuotteistamista, 22) lisätään vapaa-ajan asuntojen ja maaseudun muun rakennuskannan hyödyntämistä luontomatkailussa, 23) parannetaan luontomatkailupalveluiden laatua, 24) hyödynnetään Suomen lähialueita luontomatkailussa (päävastuutahot kauppa- ja teollisuusministeriö ja ympäristöministeriö, muut toimijat maakuntien liitot, ympäristökeskukset, TE-keskukset, Metsähallitus), 25) parannetaan markkinoinnin vaikuttavuutta, 26) kehitetään luonnon virkistyskäyttäjiä ja luontomatkailijoita yhteisesti palvelevia viestintä-, myynti- ja markkinointikanavia, 27) edistetään luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kysyntälähtöistä kehittämistä palvelevaa arviointia, seurantaa ja tutkimusta, 28) lisätään luontoyrittäjyyden osaamista, 29) edistetään luontomatkailualan koulutusta, 30) virkistyskäyttöä ja luontomatkailua edistetään osana Kainuun hallintokokeilua. Periaatepäätöksen mukaan maakuntien liittojen toivotaan ottavan vastuun virkistyskäytön ja luontomatkailun maakunnallisesta kehittämisestä (toimenpide 4) ja selvittävän luonnon virkistyskäytön Sivu 7 / 139

12 ja luontomatkailun kannalta merkittävimmät hiljaiset luonnonalueet ja niiden hiljaisina säilyttämisen mahdollisuudet (toimenpide 16). Paikallisten toimijoiden yhteistyötä tulisi tehostaa laatimalla luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämissuunnitelma kunnissa, joissa luontomatkailulla on edellytyksiä muodostua merkittäväksi elinkeinotoiminnaksi (toimenpide 5). Kuntien tulee varata riittävästi alueita virkistyskäyttöön ja kehittää niitä siten, että ne tukevat luontomatkailun toimintaedellytyksiä (toimenpide 8). Veneretkeilyn reitti- ja luonnonsatamien verkosto toivotaan toteutettavan kuntien yhteistoimintana (toimenpide 15). 2.7 Kansallinen metsäohjelma 2015 (Maa- ja metsätalousministeriö, 2008) Luontomatkailu ja luonnontuoteala Pyrkimyksenä on edistää luontomatkailuun perustuvaa yrittäjyyttä ja kehittää luonnontuotteiden jatkojalostuksen elinkeinoja. Valtioneuvosto teki vuonna 2003 periaatepäätöksen toimintaohjelmasta luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi. Sillä pyritään muun muassa luontomatkailun ja luonnontuotealan tuotteistamiseen ja alan toimijoiden välisen yhteistyön lisäämiseen. Matkailuyrittäjiltä edellytetään eri asiakasryhmille soveltuvien palveluiden kehittämistä ja markkinointia. Metsästysmatkailun kysynnän ennakoidaan kasvavan. Kestävän matkailun käytäntöjen ja imagon kehittäminen on matkailulle tärkeää. Osaamiskeskusohjelman Matkailun ja elämystuotannon -osaamisklusterin tavoitteena on matkailualan kotimaiseen ja kansainväliseen kysyntään perustuvan liiketoiminnan kasvu kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Kuva 4. Iitin Järvenmäen aluetta. Tarvittavat toimenpiteet Turvataan luonto- ja muun vapaa-ajan matkailun toimintaedellytykset osana Matkailun ja elämystuotannon osaamisklusteria ohjelmakaudella , kehitetään metsien aineettomien hyötyjen arvonmäärittämistä ja tuotteistamista, selvitetään alueellisten metsäohjelmien yhteydessä metsien eri käyttömuotojen alueelliset erikoistumismahdollisuudet. Tavoitetaso vuodelle 2015 Maaseudun matkailu- ja virkistyspalveluyritysten liikevaihto on 25 % suurempi kuin v (v liikevaihto oli 510 milj. ). Metsien virkistyskäyttö ja jokamiehenoikeudet Perinteiset jokamiehenoikeudet säilytetään ja virkistyskäytön sekä riistatalouden tarpeet otetaan huomioon metsien hoidossa ja käytössä. Jokamiehenoikeudet ovat metsien virkistyskäytön perusta. Talousmetsät antavat mahdollisuuden monipuoliseen luonnossa liikkumiseen, marjastukseen ja sienestykseen. Jokamiehenoikeuksien säilyminen myös tulevaisuudessa edellyttää, että kaikki oikeutta käyttävät osaavat tehdä sen aiheuttamatta haittaa tai häiriötä maanomistajille. Metsien virkistyskäytön haasteita ovat virkistysmahdollisuuksien kysynnän ja tarjonnan tasapaino ja metsien ulkoilu- ja virkistyskäytön sekä metsätalouden harjoittamisen yhteensovittaminen. Kansallispuistot palvelevat luonnonsuojelun ehdoilla myös virkistystä. Suurin tarve virkistys- ja retkeilyalueisiin on Etelä-Suomen väestökeskittymien lähellä. Myös taajamien lähimetsien merkitys ihmisten arkiliikunnalle ja -ulkoilulle on suuri. Hyvin hoidetut ja opastetut ulkoilureitit ja palvelurakenteet luovat edellytykset kehittyvälle luontomatkailulle. Metsien ulkoilu- ja virkistyskäytön sopimus- ja korvaus- Sivu 8 / 139

13 käytäntöjen kehittämiseen on suuri tarve. Metsästyksellä on tärkeä sija monien suomalaisten elämäntavassa ja harrastuksena. Metsämaisema on tärkeä osa suomalaista kulttuuriperintöä, maaseudun vetovoimaisuutta ja matkailuyritysten yritysmahdollisuuksia. Suomi on ratifioinut EU:n maisemayleissopimuksen, jonka tavoitteita kukin maa toteuttaa omista lähtökohdistaan. Tarvittavat toimenpiteet Ulkoilureittejä suunniteltaessa huomioidaan niiden kysyntä, maanomistusrakenne ja reittien ylläpidon jatkuvuus, lisätään ulkoilureittien laatuluokituksen käyttöönottoa ja parannetaan tiedon saatavuutta luokitelluista retkeilyreiteistä, kehitetään kuntien omistamia virkistys- ja ulkoilumetsiä moniarvoisesti ottamalla huomioon virkistys- ja ulkoilunäkökohtien lisäksi metsien kulttuurisia ja sosiaalisia arvoja, virkistysarvojen tuottamiseksi otetaan käyttöön metsänomistajalähtöisiä toimintamalleja, kuten virkistysarvokauppa sekä maanomistajan ja virkistysarvojen ostajien välisiä sopimuskäytäntöjä Tavoitetaso vuodelle 2015 Maanomistajan ja virkistysarvojen ostajien väliset sopimukset ovat vakiintunut toimintamuoto. 2.8 Kaakkois-Suomen alueellinen metsäohjelma (Kaakkois-Suomen metsäkeskus, 2006) Kaakkois-Suomen alueellisen metsäohjelman pyrkimys on, että metsiä hoidetaan ja käytetään sosiaalisesti kestävästi eli siten, että metsien suomat työmahdollisuudet sekä virkistys- ja kulttuuriarvot säilyvät. Lisäksi metsiä pyritään hoitamaan taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Metsien virkistys- ja matkailukäytön tavoitteet ovat yhdistettävissä metsätalouden ja ympäristönhoidon tavoitteiden kanssa hyvällä yhteistyöllä ja toimenpiteiden suunnittelulla. Työllisyyden ja yrittäjyyden edistämisessä on yhä enemmän otettava puuntuotannon lisäksi huomioon sekä virkistyskäytön ja matkailun että ympäristönhoidon mahdollisuudet. Kaakkois-Suomen alueellisen metsäohjelman SWOT-analyysissa elämysmatkailun edellytykset ovat Kaakkois-Suomen metsätalouden vahvuus ja mahdollisuus. Metsien monikäyttö Ihmisten palveluodotusten kasvaessa ohjatun ulkoilun tarve on lisääntynyt. Kaakkois-Suomen metsäkeskuksen toimialueella on noin 650 erilaista maastoliikuntapaikkaa, jotka ovat pääosin kuntoratoja ja latuja, ulkoilualueita ja reittejä sekä suunnistusalueita. Niiden vaikutus puuntuotantoon on vähäinen. Metsätalouden toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa on otettava huomioon seuraavien alueiden erityispiirteet: arvokkaat maisemakokonaisuudet, nähtävyydet ja perinnemaisemat, luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet, maisemallisesti arvokkaat harju- ja pohjavesialueet, ranta- ja saarimetsät, esim. Itäisen Suomenlahden saaret ja laivaväylien varrella sijaitsevat saaret, paikallisten maisemanhoitosuunnitelmien alueet, esim. Hurukselan kylämaisema, Koitsanlahti ja Vaalimaanjokilaakso, seutukaavoissa osoitetut luonto-, virkistys- ja retkeilyarvoja sisältävät alueet, valtateiden reunametsät ja muinaismuistokohteet. Marjojen ja sienten hyödyntämiselle voi asettaa nykyistä huomattavasti suuremmat tavoitteet. Sivu 9 / 139

14 Monikäytön aluetaloudellisten vaikutusten lisäämiseksi on kehitettävä esimerkiksi riistamatkailua ja suurten luonnonsuojelualueiden oheismatkailua siihen sopivilla alueilla ja oikein ohjattuna, jolloin alueen suojelun tavoitteet turvataan. 2.9 Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma (Maa- ja metsätalousministeriö, 2007) Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukaan maaseudun kulttuuri on maaseudun kehittämisen voimavara. Hyvin hoidettu kulttuuriympäristö ja - maisema vaikuttavat maaseudun asukkaiden hyvinvointiin. Maaseudun kulttuuri paitsi vahvistaessaan asukkaiden identiteettiä myös luo edellytyksiä omaleimaiselle yritystoiminnalle ja tuotekehittelylle. Tämä ilmenee erityisesti matkailussa ja käsi- ja taideteollisuudessa, joista on tullut merkittäviä toimeentulon lähteitä maaseudulle. Maaseudun vahvoja kulttuuriyrittäjyyden aloja ovat mm. käsi- ja taideteollisuus, tapahtumien järjestäminen, kulttuuri-, luonto- ja elämysmatkailu sekä sisällön tuottaminen. Kuva 5. Iitin Järvenmäki. Metsiin perustuvat elinkeinot tuottavat maaseudulle hyvinvointia sekä puunmyyntitulojen että työmahdollisuuksien muodossa. Metsätalouden merkitys maatilojen tulonlähteenä ja työtilaisuuksien tarjoajana on korostunut erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Metsät tarjoavat tilaisuuksia ja raaka-ainetta pienimuotoiseen yritystoimintaan. Metsillä on tärkeä merkitys myös luonnon ekosysteemeinä ja luonnonvaraisten eliöiden elinympäristöinä sekä virkistysalueina. Metsät ovat merkittävä osa suomalaista maaseutumaisemaa ja tärkeä vetovoimatekijä matkailu- ja vapaaajan palveluissa. Puuntuotannon ja monimuotoisuusarvojen lisäksi metsät ovat noin neljän miljoonan suomalaisen ulkoilijan virkistysympäristö. Monikäyttöyrittäjyys, kuten luonnontuotteiden keräily ja jalostus sekä matkailu-, ulkoilu- ja retkeilypalvelut tarjoavat uusia mahdollisuuksia maaseudun yritystoiminnalle monipuolistaa metsiin liittyvää yritystoimintaa ja työllisyyttä. Suomessa matkailuelinkeinon kehittäminen on mahdollisuuksiin nähden vasta alussa. Matkailun merkitys maaseudun elinkeinona on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi, vaikkakin päätoimisten matkailuyritysten lukumäärä on kasvanut hitaasti. Maaseutumatkailun keskeinen tuote on majoitus, joka on samalla myös tämän toimialan ongelma. Lomamatkailua vaivaa edelleenkin sesonkiluonteisuus, vaikka Suomessa olisi hyvät mahdollisuudet hyödyntää kaikkia neljää vuodenaikaa. Yritysten palvelutarjonta kehittyy ripeästi, ja erilaiset ohjelmapalvelut sekä kokous-, juhla ja virkistyspalvelut ovat nopeimmin kasvavia palvelumuotoja. Kaupunkien läheisellä maaseudulla kokousten, yritystilaisuuksien ja perhejuhlien järjestäminen on mahdollistanut ympärivuotisen yrittämisen. Yleisesti maaseudulla kysyntä perustuu kuitenkin pelkästään lomamatkailuun. Maaseutumatkailussa on runsaasti vajaakäyttöistä kapasiteettia, jonka varaan voidaan luoda uusia työpaikkoja ilman merkittäviä uusia rakennusinvestointeja. Tulevaisuudessa keskeinen menestystekijä maaseutumatkailussa on myös ympäristövastuullisuus asiakkaiden ympäristötietoisuuden yhä kasvaessa. Hyvät retkeilyreitistöt mahdollistavat patikoinnin, ratsastusvaellukset, pyöräilyn, melonnan, soudun ja monet muut luonnossa liikkumisen muodot myös ulkomaan markkinoilla menestyvien matkailutuotteiden rakentamiseksi. Sivu 10 / 139

15 Viihtyisä ympäristö, luonnonmaisemat ja hoidettu kulttuurimaisema ovat tekijöitä, joilla voidaan houkutella maaseudulle uusia asukkaita, kakkosasukkaita, yrittäjiä ja työvoimaa ja myös pienentää halukkuutta muuttaa pois maaseudulta. Matkailuelinkeinon kehittämisen kautta maaseudun palvelurakenne paranee, jolloin maaseudun elämänlaatu ja houkuttelevuus vakituisena asuin- ja vapaaajanviettopaikkana kasvaa. Maaseudun kehittämissuunnitelman Toimintalinjan 3 (Maaseutualueiden elämänlaatu Kuva 6. Iitin Veljestenharjun uimaranta. ja maaseudun elinkeinoelämän monipuolistaminen), Toimenpiteen 313 (Matkailuelinkeinojen edistäminen) tavoitteena on maaseutumatkailutuotteiden saattaminen kansainvälisille markkinoille, lisätä maaseudun matkailuyritystoiminnan mahdollisuuksia ja työpaikkoja sekä parantaa maaseutumaisten alueiden vahvuuksia hyödyntävien, matkailuyritystoimintaa harjoittavien mikroyritysten kasvu- ja toimintaedellytyksiä. Toimenpiteessä toteutetaan hankkeita, joilla kehitetään maaseutumatkailua elinkeinotoimintana ja parannetaan toimintaympäristöä. Toteutettavat hankkeet käsittävät mm. matkailutuotteiden tuotekehitystä ja kokoamista, esim. luonnossa liikkumiseen perustuvien aktiviteettituotteiden (pyöräily, vaellus, hevosvaellus, soutu, moottorikelkkailu jne.) kehittämistä ja markkinointia ja olemassa olevien matkailu- ja vapaa-ajan reitistöjen kehittämistä, viimeistelyä ja niiden hyödyntämistä sekä erityistapauksissa uusien reitistöjen perustamista Kaakkois-Suomen maaseudun kehittämisohjelma (Kaakkois-Suomen TE-keskus, 2006) Kaakkois-Suomen alueellisen maaseudun kehittämisohjelman keskeinen pääpainopiste on maaseutuyrittäjyyden kehittäminen painopistetoimialojen avulla. Painopistetoimialoja ovat maatalous ja elintarvikkeiden jatkojalostus, metsätalous ja puun jatkojalostus, bioenergia-ala, matkailu ja hyvinvointipalvelut. Kymenlaakson matkailuelinkeinon kilpailutekijä on luonto ja sen monimuotoisuus vesistöineen ja vesireitteineen, metsineen ja kulttuuriperinnekohteineen. Alueen matkailuinfrastruktuurin tila on kohtalainen (majoitus, reitistöt yms.) ja kehitysvauhti on hyvä. Ala hyötyy Suomen yleisestä luonnon monipuolisuuden ja koskemattomuuden imagosta, hyvästä turvallisuuden tasosta sekä Venäjän tuomista mahdollisuuksista. Heikkouksina voidaan pitää nuorena elinkeinona matkailualalle tyypillistä yhteistyön hankaluutta yritystoiminnan kehittymisen alkuvaiheissa; tämän vuoksi esimerkiksi yhteismarkkinointi ja vahvasti profiloitujen tuotteiden luominen on ollut vaikeaa. Alan kehitysvaiheeseen liittyvät myös tuotteiden epätasaisesta laadusta ja "sisäänlämpiävyydestä" johtuvat ongelmat, jotka kehittyneemmillä toimialoilla ovat karsiutuneet pois markkinavoimien vaikutuksesta. Matkailu- ja kulttuuritoimialan merkittävänä tulevaisuuden mahdollisuutena pidetäänkin osaamisen, tuotteiden, laadun ja erikoistumisen parantamismahdollisuuksia. Myös uutta teknologiaa on mahdollista hyödyntää alalla selvästi nykyistä laajemmin ja monipuolisemmin. Alan toimijoiden ja toimintakulttuurin vakiintumisen myötä luottamus ja sitoutuminen yhteistyöhön paranevat, kun toiminta muuttuu selkeän liiketoimintavetoiseksi. Alan palveluiden kysyntä ja niihin kohdistettu ostovoima (esim. Venäjältä) kasvavat tulevaisuudessa ja alueen toimijoilla on hyvät mahdollisuudet hyötyä tästä. Erilaisten teemojen (vesistöt, elämykset, kulttuuri, historia, luonto) ja ulkomaisen kysynnän hyödyntämistä on myös mahdollista tehostaa tulevaisuudessa. Vesistöt tarjoavat hyvät edellytykset mm. kalastusmatkailulle. Tarjoamalla elämyksiä ja vetovoimaisia, matkailutuotteita ja palveluja eri vuodenaikoina voidaan luoda edellytyksiä ympärivuotiselle matkailulle. Sivu 11 / 139

16 Yleisenä heikkoutena on maaseudun luonto- ja kulttuuriarvojen vajavainen tunnistaminen, minkä vuoksi niitä ei kyetä myöskään hyödyntämään täysimääräisesti. Jokien patoamisen ja ruoppausten seurauksena vaelluskalakannat ovat romahtaneet. Kalataloudellisilla koskien kunnostuksilla tilannetta on voitu hieman korjata ja lisätä näiden kohteiden kalastusmatkailullista vetovoimaa. Alueen maaseutuympäristön hyödyntämisen tulevaisuuden mahdollisuuksiin kuuluvat muun muassa luontomatkailun kasvumahdollisuudet sekä kansallispuistojen, vuodenaikojen sekä Saimaan ja Venäjän läheisyyden hyödyntäminen. Ympäristö liitetään vahvasti matkailuun niin sanotulla ympäristön tuotteistamisella, unohtamatta kuitenkaan riittävää suojelua. Arvokkaat ympäristö- ja kulttuuriarvot on osattava tunnistaa ja niitä on hoidettava kestävästi, jotta niitä voidaan hyödyntää elinkeinojen kehittämisessä. Matkailun kehittäminen perustuu alueen suuriin liikennevirtoihin, Venäjän markkinoiden läheisyyteen ja alueen luonto- ja kulttuuritarjontaan. Tarjoamalla elämyksiä ja vetovoimaisia matkailutuotteita ja palveluita eri vuodenaikoina voidaan luoda edellytyksiä ympärivuotiselle matkailulle. Tavoitteena on, että ohjelmakauden aikana alueelle syntyy valtakunnallisesti tunnettuja matkailubrandeja, jotka elävöittävät aluetta ympäri vuoden. Alueen vetovoimatekijöitä ovat Kymenlaaksossa mm. kansallispuistot, joista merkittävin on Repoveden kansallispuisto. Myös Kymijoella on hyvät edellytykset kehittyä tärkeäksi kalastusmatkailukohteeksi. Matkailun mahdollisuudet maaseudun yritystoiminnan monipuolistajana ovat ratkaisevasti riippuvaisia entistä syvempää erikoistumista ja persoonallista palvelutarjontaa edustavista pienyrityksistä. Alueen majoituskapasiteettia on tarpeen parantaa ja lisätä, mutta yhtä tärkeää on myös alan osaamisen, tuotteiden, laadun ja erikoistumisen sekä siihen pohjautuvan verkostoitumisen lisääminen ja kehittäminen. Erilaisten teemojen (vesistöt, elämykset, kulttuuri, historia, luonto) sekä ulkomaisen kysynnän hyödyntämisen lisääminen ovat merkittäviä kehittämiskohteita ohjelmakauden aikana päätavoitteen saavuttamiseksi. Matkailualan kehittämisessä painopiste on teemapohjaisten tuotteiden kehittämisessä ja ohjelmapalveluverkostojen sekä matkailupalveluiden kapasiteetin vahvistamisessa ja laadun parantamisessa. Kehittämistyössä hyödynnetään alueen matkailullisesti tärkeitä vetovoimatekijöitä. Matkailutuotteiden ja -palveluiden kehittämisessä tulee ottaa huomioon myös niiden helppo saatavuus. Matkailu- ja vapaa-ajan reitistöjen kehittämiseen ja niiden hyödyntämiseen panostetaan yhteistyössä maakunnan liiton kanssa. Valmiuksia kansainvälisten asiakkaiden palvelemiseksi pyritään parantamaan määrätietoisesti Kymenlaakson matkailustrategia (Tampereen yliopiston Liiketaloudellinen tutkimus- ja opetuskeskus, 2004) Kuva 7. Kouvolan Jaalan Haikansaari-Aittosaari -aluetta. Matkailun kehittämiseen paikallistasolla vaikuttaa myös maakuntatasolla tehtävä hanke- ym. matkailun edistämistyö. Strategian keskeisiä teemoja ovat Kymenlaakson matkailun luontaisten vahvuuksien ja vetovoimatekijöiden edelleen kehittäminen, ns. keihäänkärkikohteiden hyödyntäminen markkinoinnissa, eri matkailuorganisaatioiden luontevat toimintamallit ja roolit sekä yhteistyön vahvistaminen matkailuverkostoissa. Matkailun ympärivuotisuuden vahvistaminen on yksi Kymenlaakson keskeisistä kehittämishaasteista. Kouvolan seudulla kotimaisten matkailijoiden osuus on erityisen suuri, Kotkan-Haminan seudulla vastaavasti ulkomaalaisten matkailijoiden merkitys suurempi (venäläiset). Sivu 12 / 139

17 Matkailun kehittämisen päätavoitteena strategiakaudella oli matkailutulon koko maata suurempi kasvu. Toinen tavoite oli rekisteröityjen majoitusvuorokausien koko maata voimakkaampi kasvu ja siten Kymenlaakson markkinaosuuden kasvu. Nämä tavoitteet edellyttävät sekä uuden matkailutarjonnan syntymistä että jo olemassa olevan tarjonnan uusiutumista kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Siten myös matkailun ympärivuotisuuden lisääminen on mahdollista. Laadullisia tavoitteita, joiden toteutuminen ilmenee myös matkailun määrällisenä kasvuna, ovat aktiivinen panostaminen Kymenlaakson nykyisellään epäselvän ja jäsentymättömän matkailuimagon kehittämiseen, matkailun edistämisen organisointiin sekä alueen matkailuinfrastruktuurin ja myös ns. matkailua tukevan infrastruktuurin vahvistamiseen. Strategiakaudella kehittäminen ja kasvuodotukset kohdistuivat kotimaisiin ja venäläisiin perhematkailijoihin, kokous- ja tapahtumamatkailijoihin sekä luonto- ja kulttuurimatkailijoihin. Kymenlaakson luontoon perustuvan matkailun kärkikohteita ovat meri ja merelliset aktiviteetit (risteilyt ja veneily), Repovesi ja Kymijoki (matkailukalastuksen ja vesistömatkailun kehittämisessä potentiaalia). Pääasialliset asiakaskohderyhmät ovat elämyshakuiset yritys- ja ryhmäasiakkaat. Verkostoitumalla keihäänkärkikohteiden kanssa myös pienemmät matkailuyrittäjät hyötyvät ja päinvastoin. Luonto- ja elämyspainotteisen matkailun ohella myös liikuntamatkailulla on mahdollisuudet kehittyä tulevina vuosina merkittäviäkin matkailija-volyymejä houkuttelevaksi matkailun osa-alueeksi. Keskeinen osa matkailutarjonnan laatua on tasokas matkailuinfrastruktuuri. Esimerkiksi majoituskapasiteetissa majoituspalvelujen ja myös kokoustilojen laadulla on usein keskeinen merkitys ostopäätöksen teossa. Samaten esimerkiksi saaristo- ja rannikkolaivojen sekä ohjelmapalveluyritysten kaluston kunto ja taso sekä myös erilaisten käyntikohteiden infrastruktuuri ovat tärkeitä kehittämiskohteita Kymenlaakson matkailun kilpailukykyä vahvistettaessa. Nykyisellään Kymenlaakson matkailuinfrastruktuurin voidaan arvioida olevan lähinnä keskikertaisella tasolla. Myös ns. matkailua tukevan infrastruktuurin parantamisella on matkailuyritysten toimintaedellytyksiä vahvistava vaikutus. Tällöin kyse on esimerkiksi opastintauluista, tiestön kunnosta, valaistuksesta, venesatamista, veneiden laskuluiskista jne. Matkailu on Kymenlaaksossa pitkälti vasta kehittymässä oleva, mutta vahvaa kysyntäpotentiaalia omaava toimiala, minkä vuoksi julkisen sektorin (kunnat, TE-keskukset, ympäristöministeriö jne.) osallistuminen ja sitoutuminen tähän ns. perusinfran kehittämiseen on perusteltua. Julkisten panostusten avulla menestyksekkään yritystoiminnan kannalta välttämättömiä investointeja on mahdollisuus toteuttaa nopeammin ja laajemmassa mittakaavassa kuin yksin yritysten omalla rahoituksella Itä-Suomen luonnonvarasuunnitelma, (Metsähallitus, 2008) Kymenlaakson virkistysalueverkoston kehittämisessä ja suunnittelussa on hyvä huomioida myös Metsähallituksen suunnitelmat metsiensä käytöstä. Itä-Suomen luonnonvarasuunnitelmassa virkistyskäytön ja matkailun tavoitteita painotetaan aiempaa enemmän, ja ekologista verkostoa parannetaan. Suunnitelman keskeisiä linjauksia on, että virkistyskäytön ja luontomatkailun edellytyksiä parannetaan niille tärkeillä aluekokonaisuuksilla. Keinona ovat kaavoitus, palvelurakenteiden, ympäristönhoidon, yrittäjäyhteistyön ja asiakaspalvelun kehittäminen. Maisemallisesti ja ekologisesti tärkeille vesistöjen rannoille jätetään leveämpiä rantavyöhykkeitä. Sivu 13 / 139

18 Virkistys- ja luontomatkailun edellytyksiä kehitetään niille tärkeillä aluekokonaisuuksilla, kuten Repovedellä ja Kotkan-Haminan alueella. Natura 2000-suojelualueverkostoon kuuluvien alueiden käyttöä voidaan huolellisesti suunnittelemalla lisätä nykyisestä ilman, että luonnontieteellisin perustein määritellyt luontoarvot ja suojelukriteerit vaarantuvat. Kansallispuistot ja muut suojelualueet ovat usein vetovoimaisia matkailukohteita. Suojelualueet ovat paikoin matkailun tärkeä voimavara, ja niiden aluetaloudelliset ja hyvinvointivaikutukset ovat merkittäviä. Luontomatkailun kasvun ja kansainvälistymisen kautta Metsähallituksen hoitamien suojelualueiden rooli tulee entisestään vahvistumaan. Alueiden retkeilykäytön kehittämisessä tavoitteena on ollut hajarakentamisen minimointi ja laatuun panostaminen. Rakenteiden uusiminen ja uudisrakentaminen tapahtui lähes kokonaan hankerahoituksella vuosina Metsähallitus on pyrkinyt aktiiviseen yhteistyöhön luontomatkailualan muiden toimijoiden kanssa, ja myös suojelualueiden tehtävänä on aiempaa selvemmin ollut kestävän luontomatkailun kehittäminen. Luontomatkailun yritysyhteistyösopimusten määrä on kasvanut, vaikkakin luontomatkailun yritystoiminta on Itä-Suomessa edelleen varsin pienimuotoista. Jokamiehenoikeuden ylittävää luontomatkailun yritystoimintaa ohjataan käyttöoikeus- ja sopimusmenettelyllä. Metsähallituksen jokamiesretkeily painottuu kansallispuistoihin. Repoveden kansallispuistossa on noin käyntiä vuodessa. Metsähallitus on panostanut virkistyskäytön kehittämisessä kysyntälähtöisyyteen, laadun nostamiseen ja kestävyyden varmistamiseen. Repovedelle on laadittu kehittämissuunnitelma ja tavoitetila vuoteen 2014 asti. Tavoitteena on hyvin toimiva yhteistyö matkailusektorin kanssa. Metsätalousalueilla matkailutoimintaa ohjataan luvilla ja käyttöoikeussopimuksilla. Metsähallituksen ja yritysten välillä voidaan laatia Metsähallituksen ja yritysten välisiä yhteistyösopimuksia. Suojelu- ja suojeluohjelma-alueilla noudatetaan matkailun ja virkistyskäytön kehittämisessä Metsähallituksen kestävän luontomatkailun periaatteita (2004). Metsähallituksen yritys Villi Pohjola tuottaa kaupallisia luontomatkailupalveluita yhteistyössä alueen matkailuyrittäjien kanssa. Lisäksi Villi Pohjola vastaa Metsähallituksen metsästys- ja kalastuslupien myynnistä ja markkinoista. Luontomatkailun edistämiseksi Metsähallitus kehittää Luontoon.fi -sivustoa Kestävän luontomatkailun periaatteet luonnonsuojelualueilla (Metsähallitus, 2004) Kestävää luontomatkailua harjoitetaan siten, että alueiden luonnonarvot säilyvät, toiminta edistää luonnonsuojelua ja asiakkaiden arvostus ja tietämys luonnosta ja kulttuurista lisääntyvät. Kestävässä luontomatkailussa luonto on tärkeä matkan syy, matkailuryhmät ovat pieniä ja ryhmät kulkevat tiettyjä reittejä pitkin, matkailijoille kerrotaan alueen luonnosta ja sen suojelusta ja luonnon ja ympäristön kulumista seurataan ja siihen puututaan tarvittaessa. Kestävä luontomatkailu kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän. Retkeily on roskatonta, polttopuuta käytetään säästeliäästi ja päästöt minimoidaan. Kestävä luontomatkailu arvostaa paikallista kulttuuria ja perinteitä. Oppaat ovat koulutettuja ja tuntevat hyvin paikalliset olot. Asiakkaiden mahdollisuudet luonnossa virkistymiseen ja henkinen ja fyysinen hyvinvointi paranevat kestävän luontomatkailun myötä. Luontomatkailussa otetaan huomioon kaikki luonnossa liikkujat, tarjotaan luonnonrauhaa ja elämyksiä, pidetään huolta kaikentasoisten reittien ja rakenteiden turvallisuudesta ja suositaan lihasvoimin liikkumista. Kestävän kehityksen mukainen luontomatkailu vaikuttaa myönteisesti paikalliseen talouteen ja työllisyyteen, koska matkailijat ja matkailuyritykset käyttävät paikallisia tuotteita ja palveluita, ja työllistää mahdollisuuksien mukaan paikallisia ihmisiä. Sivu 14 / 139

19 Kestävän luontomatkailun viestintä ja markkinointi on laadukasta ja vastuullista, eikä markkinointi ole ristiriidassa luonnonsuojelun kanssa. Luontomatkailutoimintaa suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä kestävän luontomatkailun periaatteisiin sitoutuneiden tahojen kanssa, huomioidaan asiakkaiden mielipiteet ja annetaan kaikille kiinnostuneille mahdollisuus osallistua suunnitteluun Etelä-Suomen aluerakenne 2030 asuminen, ympäristö ja liikenne visio (Etelä-Suomen maakuntien liittouma, 2005) Vapaa-ajan ympäristöt ja virkistysalueet sekä matkailualueet otetaan huomioon maankäytössä ja niiden laadulliset ja toiminnalliset yhteydet ovat toimivat. Virkistys- ja matkailupalvelut ovat muuta elinkeinotoimintaa täydentävä, innovatiivinen ja vahva toimintasektori, joka työllistää yhä enemmän maaseudulla. Vapaa-ajan ympäristöistä sekä luonto- että kulttuurialueet ovat paikallinen vetovoimatekijä, jolla Etelä-Suomi houkuttelee asukkaita ja elinkeinoja viihtymään. Virkistysalueiden ja reittien toteutukseen ja ylläpitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Tavoitteena on kehittää Etelä-Suomesta kilpailukykyinen luontomatkailun alue Euroopassa. Karttaan (Kuva 8) on merkitty Etelä-Suomen maakuntien liittouman tavoitteet kehitettävistä luonto- ja kulttuuriympäristöalueista ja yhteistyökohteista. Kymenlaakson alueella kehitettäviä kohteita ovat Kymijoen luonto- ja kulttuurihistoria-alue, Itäisen Suomenlahden saaristo sekä Haminan- Viipurin luonto- ja kulttuurimatkayhteys. Kuva 8. Luonto- ja kulttuuriympäristön visio, kehitettävät alueet ja yhteistyökohteet: 5) Kymijoen luonto- ja kulttuurihistoria-alue; 8) Itäisen Suomenlahden saaristo, 11) Haminan ja Viipurin luonto- ja kulttuurimatkailuyhteys (Etelä-Suomen maakuntien liittouma, 2005). Sivu 15 / 139

20 3. Kymenlaakson virkistysalueverkosto Kuntien keskinäinen verkostoituminen ja sitoutuminen on erittäin tärkeää Kymenlaakson virkistysalueverkoston ylläpidon, laadun ja kehittämisen jatkuvuuden turvaamiseksi. Kymenlaakson maakuntakaava laaditaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä, jo hyväksytyssä Taajamat ja niiden ympäristöt -vaihekaavassa käsiteltiin pääasiassa yhdyskuntien ja elinympäristöjen kehittämistä erityisesti palvelurakenteen ja laadun kannalta. Varsinaisia käsiteltäviä alueita olivat keskustaajamat ja niiden lähiympäristöt. Toisen vaiheen kaava, Maaseutu ja luonto, on ehdotusvaiheessa. Maaseutu ja luonto -vaihekaavan keskeisiä kokonaisuuksia ovat alue- ja yhdyskuntarakenne erityisesti taajamien ulkopuolisen asumis-, tuotanto-, työssäkäynti- ja palvelutoimintojen kannalta, yhteysverkon kehittämistarpeet, kulttuuri- ja luonnonperintöarvojen edellyttämät kaavaratkaisut, luonnonvarojen käytön ohjaus, virkistys-, loma-asutus- ja matkailurakenne sekä puolustusvoimien aluetarpeiden vaatimat kaavaratkaisut. Virkistysalueiden luonne on hieman erilainen Taajamat ja niiden ympäristöt -vaihekaavan ja Maaseutu ja luonto -vaihekaavan kesken. Taajamat ja niiden ympäristöt -vaihekaavan virkistysalueet ovat pääasiassa lähivirkistysalueita, kun taas Maaseutu ja luonto -vaihekaavan virkistysalueet ovat lähinnä retkeilykäyttöön tarkoitettuja alueita. Taajamat ja niiden ympäristöt -osiossa on virkistysalueita pinta-alallisesti enemmän, koska taajamissa asuu määrällisesti enemmän ihmisiä ja niissä on suurempi tarve lähivirkistysalueille. Taajamat ja niiden ympäristöt -osiossa virkistysalueet osoittavat myös selkeästi rakennetun ja rakentamattoman ympäristön rajat. Tässä raportissa painotutaan Kymenlaakson maakuntakaavan Maaseutu ja luonto -osion virkistysalueisiin. Seuraavissa kappaleissa tarkastellaan Kymenlaakson virkistysalueverkostoa sen mukaan, miten se on osoitettu Kymenlaakson maakuntakaavassa. Lukemisen selkeyttämiseksi maakuntakaavan Maaseutu ja luonto -vaihekaavasta käytetään lyhennettä ML, ja Taajamat ja niiden ympäristöt vaihekaavasta lyhennettä TY. Sivu 16 / 139

21 3.1 Maakuntakaavan virkistysalueiden maanomistus Kymenlaakso Koko maakuntakaava Kuva 9. Maakuntakaavan virkistysaluevarausten maanomistustilanne kunnittain, ha. Sivu 17 / 139

22 Kuva 10. Maakuntakaavan virkistysaluevarausten maanomistustilanne kunnittain, %. Kymenlaakson maakuntakaavassa on virkistysaluevarauksia yhteensä lähes hehtaaria (Taulukko 1). Tästä noin hehtaaria on osoitettu maakuntakaavan Taajamat ja niiden ympäristöt -osiossa ja noin hehtaaria maakuntakaavan Maaseutu ja luonto osiossa. 56 % eli noin hehtaaria virkistysaluevarauksista on yksityisomistuksessa (Kuva 9 ja Kuva 10). Kunnat omistavat virkistysaluevarauksista 20 % eli noin hehtaaria (Kuva 9 ja Kuva 10). Yksityiset omistavat suurimman osan sekä maakuntakaavan Taajamat ja niiden ympäristöt -osion (57 %) että Maaseutu ja luonto -osion (51 %) VR-alueista (Taulukko 1). Kunnat omistavat maakuntakaavan VR-aluevarauksista 1/5 (20 %) eli noin hehtaaria ja ML-aluevarauksista noin 900 hehtaaria (Taulukko 1). Jokainen Kymenlaakson kunta omistaa alueelleen osoitetuista VR-alueista jonkin verran, Iitti suhteellisesti eniten (Kuva 10). Pinta-alallisesti eniten virkistysalueita on osoitettu Kouvolan (noin ha) ja Kotkan alueelle (noin ha) (Kuva 9). Taulukko 1. Maakuntakaavan Maaseutu ja luonto (ML) -osion sekä Taajamat ja niiden ympäristöt (TY) - osion virkistysaluevarausten maanomistustilanne hehtaareina. Yksityinen, ha Valtio, ha Kunta, ha Seurakunta, ha Yritys, ha Sekalainen, ha Yhteensä, ha Hamina ML-osio Sivu 18 / 139

23 TY-osio Yhteensä Iitti ML-osio TY-osio Yhteensä Kotka ML-osio TY-osio Yhteensä Kouvola ML-osio TY-osio Yhteensä Miehikkälä ML-osio TY-osio Yhteensä Pyhtää ML-osio TY-osio Yhteensä Virolahti ML-osio TY-osio Yhteensä KYMENLAAKSO Sivu 19 / 139

24 ML-osio TY-osio YHTEENSÄ Vertailua: Hämeen maakunnan maapinta-ala on noin km 2. Kymenlaakson maapintaala on samaa luokkaa, km 2. Hämeen maakunnan väkiluku on hieman yli , Kymenlaakson on jonkin verran suurempi, asukasta. Hämeen maakuntakaavassa on virkistysalueita noin hehtaaria (Hämeen virkistysalueyhdistys ry, 2008). Tästä noin hehtaaria on valtion omistamaa Evon retkeilyaluetta (Hämeen virkistysalueyhdistys ry, 2008). Virkistysalueista toteutuneita tai julkisessa omistuksessa on noin 2/3. (Hämeen virkistysalueyhdistys ry, 2008). Kymenlaakson maakuntakaavan Maaseutu ja luonto -osio (ML) Maakuntakaavan ML-osion virkistysalueista 51 % on yksityisomistuksessa (Kuva 12). Iso osa MLosion virkistysalueista on metsätalousmaita. Kouvolan kunta ei omista ML-osion VRaluevarauksista hehtaariakaan (Kuva 11). Maakuntakaavan ML-osiossa on VR-merkittyjä alueita yhteensä 37 kappaletta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on hehtaaria. Alueista kuusi sijaitsee Haminan, neljä Iitin, kolme Kotkan, yksi Miehikkälän, kuusi Pyhtään, viisi Virolahden ja 12 Kouvolan alueella. Pinta-alan mukaan jaoteltuna ML-osiossa virkistysalueita on eniten Kouvolan alueella (Kuva 11), yhteensä noin hehtaaria. Toiseksi eniten virkistysalueita on Iitissä, 686 hehtaaria (Kuva 11). Pyhtäällä ML:n virkistysalueita on 475 hehtaaria (Kuva 11). Haminassa VR-aluevarauksia on tehty 420 hehtaarin alueella, ja Kotkassa 220 hehtaarin alueella (Kuva 11). Virolahdella (105 ha) ja Miehikkälässä (26 ha) virkistysalueita on vähiten (Kuva 11). Kymenlaakson luonnonsatamakohteet sijaitsevat suurimmaksi osaksi saaristossa ja Pohjois- Kymenlaakson järvialueilla (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Luonnonsatamakohteet ovat esimerkiksi suojaisia lahtia, jonne voi ankkuroida veneen, joissa voi olla esim. hiekkaranta tai joissakin tapauksissa laituri. Pistemäisiä, virkistyskohteena toimivia luonnonsatamakohteita maakuntakaavan maaseutu ja luonto -osiossa on 33 kpl. Näistä neljä sijaitsee Haminassa, viisi Iitissä, kuusi Kotkassa, viisi Pyhtäällä, kolme Virolahdella ja kymmenen Kouvolassa. Ylimaakunnallisia melontareittejä maakuntakaavassa on 41 ja ylimaakunnallisia pyöräilyreittejä 20 kpl. Lisäksi maakuntakaavassa on patikointi- ja hiihtoreittejä ja yksi moottorikelkkaura. Sivu 20 / 139

25 Kuva 11. Kymenlaakson maakuntakaavan ML-osion VR-alueiden omistusmuodot kunnittain hehtaareina. Sivu 21 / 139

26 Kuva 12. Kymenlaakson maakuntakaavan ML-osion VR-alueiden omistusmuodot kunnittain prosentteina. Sivu 22 / 139

27 Kymenlaakson maakuntakaavan Taajamat ja niiden ympäristöt osio (TY) Kuva 13. Maakuntakaavan TY-osion virkistysaluevarausten maanomistustilanne kunnittain hehtaareina. Kuva 14. Maakuntakaavan TY-osion virkistysaluevarausten maanomistustilanne kunnittain prosentteina. Kymenlaakson maakuntakaavan Taajamat ja niiden ympäristöt (TY) -osion VR-aluevarausten yhteenlaskettu pinta-ala on noin 8300 hehtaaria (Kuva 13). Yksityiset ja yritykset omistavat suurimman osan, 57 %, maakuntakaavan TY-osion virkistysalueista (Kuva 14). Pinta-alallisesti eniten TYosion virkistysalueita on Kotkassa ja Kouvolassa (Kuva 13). Pyhtään kunta ei omista TY-osion VRaluevarauksista hehtaariakaan (Kuva 13). Sivu 23 / 139

28 3.1.2 Hamina Koko maakuntakaava Kuva 15. Maakuntakaavan Haminan alueelle osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne hehtaareina. Sivu 24 / 139

29 Kuva 16. Maakuntakaavan Haminaan osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne prosentteina. Haminan alueelle on osoitettu Kymenlaakson maakuntakaavassa VR-alueita yhteensä noin hehtaaria (Kuva 15). Suurin Haminan alueelle osoitettu VR-alue on TY-kaavaosion Salminlahti- Hevossaari-Summanlahden alue. Pienin alue on ML-osion Vehkaluoto. 65 % Haminan virkistysalueista on yksityisomistuksessa (Kuva 16). Haminan kaupunki omistaa VRalueista 22 % (Kuva 16). Tarkemmat tiedot Haminan virkistysalueiden maanomistustilanteesta on taulukoitu Liitteeseen 1. Sivu 25 / 139

30 Maakuntakaavan maaseutu ja luonto osio (ML) Kuva 17. Maakuntakaavan ML-osion Haminan alueen VR-merkinnät hehtaareina. Kuva 18. Haminan maakuntakaavan (maaseutu ja luonto) VR-alueiden omistusmuodot prosentteina. Sivu 26 / 139

31 Kunta omistaa suurimman osan, 59 %, Haminan alueelle osoitetuista maakuntakaavan ML-osion virkistysalueista (Kuva 18). Kaksi kohdetta on suureksi osaksi kunnan hallussa ja kolme kohdetta suurimmaksi osaksi yksityisomistuksessa (Kuva 18). Veneretkeilykohde Vehkaluoto on pääosin valtion omistuksessa (Kuva 18). Yritysten omistuksessa on vain pieni osa alueista (Kuva 18). Pinta-alaltaan suurin (274 ha) maakuntakaavan maaseutu ja luonto osion virkistysalue Haminassa on saariston Majasaari-Nuokot alue (Kuva 17). Alueeseen kuuluu 30 saarta, joilla on hienot puitteet retkeilyyn ja kalastukseen. Majasaarta on kehitetty suunnitelmallisesti virkistyskäyttöön, ja Haminan kunta omistaa siitä suurimman osan (Kuva 18). Majasaaren Maja on saariryhmän opastuskeskus. Saarten luontoon voi tutustua useilla luontopoluilla. Majasaaren itärannalla on yhteysliikennelaituri ja aallonmurtaja, jossa on venepaikkoja. Nuokoissa kiinnittymispaikkoja on kalliossa ja kelluvassa huoltolaiturissa. Saariryhmän retkeily- ja virkistyskäyttöä tukevia palveluita ovat nuotiopaikka, WC, infopiste, luontopolut sekä roskien keräyspiste. Kunnan omistamaa, veneretkeilyyn soveltuvaa Pikku-Musta, Ravanholma, Saunamaat saariryhmää ei ole erityisesti kehitetty virkistyskäyttöä varten. Uuperinmäen virkistysalueella (36 ha) on laskettelukeskus ja latuverkosto. Alue on suurimmaksi osaksi yksityisomistuksessa (Kuva 18). Yritykset omistavat alueesta 24 %. Valtio omistaa alueesta 5 %. Uuperinmäen kautta kulkee myös Ruissalo-Uuperi-Kotka vaellusreitti. Uuperinmäki sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella, ja alueella on kallioaluslehdon luonnonsuojelualue (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alueen kehittämisestä yleistä virkistyskäyttöä varten on tehty sopimus luontomatkailuyrittäjän kanssa, joten Uuperinmäki tullee säilymään yleisessä käytössä olevana virkistysalueena. Suurivuoren ympäristön ulkoilu- ja retkeilyalue sijaitsee ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalla vyöhykkeellä, ja alueella on arvokas kallioalue ja muinaismuistolain mukaan suojeltava kohde. Suurivuoren ympäristöstä (34 ha) lähes 100 % on yksityisomistuksessa (Kuva 18). Alueella on paikallisia hiihtolatuja ja metsäpolkuja ja alueen kautta kulkee Ruissalo-Uuperi-Kotka -vaellusreitti. Kuva 19. Uuperinmäki sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella. Pitkä-Kotkassa (32 ha) on luonnonsatama. Alueella on kalastusyritystoimintaa. Vimpasaaressa ja Rakinkotkassa on kokoustiloja ja Pitkä-Kotkan alueella kalastuspalveluja tuottava yritys. Pitkä-Kotkan alue on yksityishenkilöiden ja yrityksen omistuksessa (Kuva 18). Kuva 20. Suurivuoren ympäristössä on luonnon ja maiseman kannalta arvokkaita kohteita. Vehkaluodon saari (7 ha), joka on suurimmaksi osaksi valtion omistuksessa (Kuva 18), on merkittävä, rakentamaton veneretkeilykohde. Vehkaluoto sijaitsee saariston vetovoimavyöhykkeellä, ja se sijaitsee Pyhtää-Kotka-Hamina-Virolahden melontareitin ja Suomenlahden veneilyn runkoväylän varrella. Haminan alueella on neljä luonnonsatamakohdetta: Metsäluoto, Kuorsalo, Kukio ja Vehkaluoto. Sivu 27 / 139

32 Maakuntakaavan Taajamat ja niiden ympäristöt osio (TY) Kuva 21. Maakuntakaavan TY-osion Haminaan osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne hehtaareina. Kuva 22. Maakuntakaavan TY-osion Haminaan osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne prosentteina. Maakuntakaavan TY-osiossa Haminan alueelle on osoitettu VR-alueita yhteensä noin hehtaaria (Kuva 21). Alueista ¾ eli 75 % on yksityisomistuksessa (Kuva 22). Kunta omistaa Haminan TY-osion VR-alueista 110 hehtaaria eli 9 %. Sivu 28 / 139

33 3.1.3 Iitti Maakuntakaavan Taajamat ja niiden ympäristöt -osioon on Haminan alueelle merkitty useita virkistysalueita: laaja Salminlahti-Hevossaari-Summanlahti vihervyöhyke, jolla on ulkoilureittejä, veneilyn tukikohta-alueita, muinaismuistoja ja pieniä suhteellisen rakentamattomia saaria ja luotoja, Ruissalon vihervyöhyke, jolla on ulkoilureittejä, Ristiniemi ja Pitkien Hiekkojen leirintäalue ja uimaranta lähiympäristöineen. Koko maakuntakaava Kuva 23. Maakuntakaavan Iittiin osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne hehtaareina. Sivu 29 / 139

34 Kuva 24. Maakuntakaavan Iittiin osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne prosentteina. Kymenlaakson maakuntakaavassa Iitin alueelle on osoitettu VR-alueita yhteensä hieman yli hehtaaria (Kuva 23). Iitin kunta poikkeaa muista Kymenlaakson kunnista siten, että se omistaa alueelleen osoitetuista VR-alueista lähes puolet, 47 % (Kuva 24). Yksityiset omistavat VR-alueista noin kolmasosan, 31 % (Kuva 24). Pinta-alallisesti suurin Iitin alueelle osoitettu VR-alue on yli 500 ha kokoinen ML-osion Mankalan koskiseutu, josta Iitin kunta omistaa suurimman osan, noin 80 % (Kuva 23 ja Kuva 24). Pienin Iitin VR-alue on ML-osion 11 hehtaarin suuruinen, yksityisomistuksessa oleva Sääksjärven alue (Kuva 23 ja Kuva 24). Tarkemmat tiedot Iitin virkistysalueiden maanomistustilanteesta on taulukoitu Liitteessä 2. Sivu 30 / 139

35 Maakuntakaavan maaseutu ja luonto osio (ML) Kuva 25. Maakuntakaavan (ML-osio) Iitin alueelle osoitettujen VR-alueiden omistusmuodot hehtaareina. Kuva 26. Maakuntakaavan (ML-osion) Iitin alueelle osoitettujen VR-alueiden omistusmuodot prosentteina. Iitin kunta omistaa suurimman osan, 58 %, maakuntakaavan Maaseutu ja luonto -osion Iitin alueelle osoittamista virkistysalueista (Kuva 26). Kunta omistaa maata lähinnä Mankalan koskiseudun alueella (Kuva 25). Muut kolme virkistysaluetta ovat pääosin yksityis- ja yritysomistuksessa (Kuva 25). Sivu 31 / 139

36 Mankalan koskiseudun alue on pinta-alaltaan Iitin suurin virkistysalue, 504 hehtaaria. Iitin kunta omistaa alueesta 79 % (Kuva 26). Mankalan koskiseutu on kapeiden murroslaaksojen reunustama kallioalue, jota halkoo Kymijoen uoma. Jokiuoma on maisemaltaan poikkeuksellisen kaunis ja ylimaakunnallisesti merkittävä ulkoilualue (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alueeseen kuuluu suojelun kannalta arvokas kallioalue ja maakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema-alue (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alue sijaitsee ekologisesti ja virkistyksen kannalta arvokkaalla vyöhykkeellä ja se rajautuu laajoihin ulkoilumaastoihin, jotka ovat maisemallisesti ja retkeilyn sekä ulkoilun kannalta arvokkaita (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Mankalan koskiseutua on kehitetty yleistä virkistyskäyttöä varten, ja alueella on mm. ulkoilupolkuja, levähdyspaikka, WC ja grillikota. Konniveden ranta- ja saaristoalue (100 ha) on suurimmaksi osaksi yksityisomistuksessa. Alue toimii mm. veneretkeilykohteena. Metsäyhtiö omistaa alueesta 28 %. Konniveden alue sijoittuu ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalle vyöhykkeelle, ja alueella on muinaismuistolain mukaan suojeltavia kohteita (Kymenlaakson liitto, 2008 B). en melontareitti kulkee alueen kautta. Kuva 27. Järvi-Kymen rantaja saaristoalue on veneretkeilyn kannalta merkittävä kokonaisuus. Iiitin Järvenmäen alue (70 ha), joka on suurimmaksi osaksi yritysten omistuksessa (Kuva 26), on luonnonolosuhteiltaan erikoislaatuinen kallioalue (Kymenlaakson liitto, 2008 B): kallion huipulla on suurehko lampi. Alue sijaitsee ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalla vyöhykkeellä, on geologisesti ja maiseman kannalta merkittävä ja ainutlaatuinen luontokokonaisuus Kymenlaaksossa (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Järvenmäen alue on säilynyt rakentamattomana ja luonnontilassa, ja siellä kulkee pieniä metsäpolkuja (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Virkistyksen kannalta tärkein tekijä Järvenmäen alueella on luonnontilainen lampi. Iitin Sääskjärven uimaranta-alue (13 ha) on suurimmaksi osaksi yksityisomistuksessa (Kuva 26), mutta virkistyskäytön kannalta keskeinen alue, Tuulispää, on Iitin kunnan omistuksessa (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Sääskjärven uimaranta-alueella on pukuhuone ja piknikpaikkoja (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alueella on myös veneenlaskupaikkoja, ja alueen läheisyydessä kulkee ylimaakunnallinen polkupyöräreitti. Sivu 32 / 139

37 Maakuntakaava Taajamat ja niiden ympäristöt osio (TY) Kuva 28. Maakuntakaavan TY-osion Iittiin osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne hehtaareina. Kuva 29. Maakuntakaavan TY-osion Iittiin osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne prosentteina. Maakuntakaavan TY-osioon on Iitin alueelle osoitettu ulkoilukäyttöön soveltuvia virkistysalueita yhteensä lähes 340 hehtaaria (Kuva 28). Iitin kirkonkylän läheisyydessä sijaitseva 150 hehtaarin Urajärven virkistysalue on suurimmaksi osaksi yksityisomistuksessa (hieman yli 40 %). Yritys omistaa alueesta noin 30 %. Seurakunta omistaa sekä Urajärven että Kirkkojärven virkistysalueista yh- Sivu 33 / 139

38 teensä 55 hehtaaria (Kuva 28). Iitin kunta omistaa jokaisesta TY-osion virkistysalueesta osan, yhteensä 80 hehtaaria (Kuva 28) Kotka Koko maakuntakaava Kuva 30. Maakuntakaavan Kotkan alueelle osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne hehtaareina. Sivu 34 / 139

39 Kuva 31. Maakuntakaavan Kotkan alueelle osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne prosentteina. Kymenlaakson maakuntakaavassa osoitetaan Kotkan alueelle VR-alueita yhteensä lähes hehtaaria (Kuva 30). Suurin Kotkan alueen VR-alue on TY-osion Kymin lentokentän länsipuolen 972 hehtaarin kokoinen VR-alue (Kuva 30). Pienin on ML-osion 26 hehtaarin kokoinen Kuutsalon Santaniemi (Kuva 30). Kotkan alueelle osoitetuista VR-alueista 54 % eli hehtaaria on yksityisomistuksessa. Kotkan kaupunki omistaa VR-alueista 23 % eli 620 hehtaaria. Yritykset omistavat Kotkan VR-alueista vain 9 % eli 245 hehtaaria. Tarkemmat tiedot Kotkan virkistysalueiden maanomistustilanteesta on taukoitu Liitteessä 3. Sivu 35 / 139

40 Maakuntakaavan maaseutu ja luonto osio (ML) Kuva 32. Maakuntakaavan (ML-osio) Kotkaan osoittamien VR-alueiden omistusmuodot hehtaareina. Kuva 33. Maakuntakaavan ML-osion Kotkan alueelle osoittamien VR-alueiden omistusmuodot prosentteina. Kotkan kaupunki omistaa 59 % maakuntakaavan Maaseutu ja luonto osion Kotkaan osoittamasta kolmesta virkistysalueesta (Kuva 33). Merkille pantavaa on, että yritykset eivät omista näistä alueista osaakaan (Kuva 32). Toisaalta Kotkassa toimii rm-alueilla luontomatkailuyrityksiä (Karhunsaaressa ja Ollinkareilla), jotka edistävät myös yleistä virkistyskäyttöä. Yksityisomistuksessa MLosion VR-alueista on 26 %. Lehmäsaari on pinta-alaltaan suurin Kotkan maakuntakaavan Kuva 34. Lehmäsaaressa on upea hiekkaranta, laituri, grillikatos ja käymälä. Sivu 36 / 139

41 maaseutu ja luonto -osion VR-alue, 141 ha. Kotkan kaupunki omistaa Lehmäsaaresta suurimman osan (Kuva 33). Saari on suosittu veneretkeilykohde sekä uima- ja telttailualue (Kymenlaakson liitto, 2008 B), jonne pääsee julkisella laivaliikenteellä eli tuurimoottorilla Kotkasta. Lehmäsaari sijaitsee saariston vetovoimavyöhykkeellä, se on harjututkimuksen kohde ja saaressa on muinaismuistolain mukaan suojeltava kohde. Saaressa on laituri, grillikatos ja WC. Lisäksi saaressa kulkee polkuja. Lehmäsaaren lähellä kulkee Pyhtää-Kotka-Hamina-Virolahti -melontareitti ja Suomenlahden veneilyn runkoväylä. Veneretkeilykohde Kuolioluoto (54 ha) on suurimmaksi osaksi Kotkan kaupungin omistuksessa. VR-alueeksi merkitty osa Kuolioluodosta on rakentamatonta. Saaren sisäosissa on korkeita kallioita, ja saaressa kiertelee polkuja. Kuolioluoto sijaitsee saariston vetovoimavyöhykkeellä, ja lähellä kulkee Pyhtää-Kotka-Hamina-Virolahti -melontareitti sekä Suomenlahden veneilyn runkoväylä. Saarella on valmiina veneiden kiinnittymispaikkoja (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Veneretkeilykohde Kuutsalon Santaniemestä (26 ha) suurimmalla osalla (46 %) ei ole lainhuutoa (Kuva 33). Kunta omistaa alueesta seuraavaksi eniten, 34 % (Kuva 33). Kuutsalon saaressa sijaitsee hyväkuntoinen kunnan leirintäalue. Kuutsalo sijaitsee saariston vetovoimavyöhykkeellä, ja siellä on harjujen suojelukohde. Kotkassa on kuusi luonnonsatamaa: Kultaankoski, Pitkäluoto, Vuorisaari, Moronvuoren taukotupa, Ahvionkoski ja Hurukselan virkistyskohde. Maakuntakaavan Taajamat ja niiden ympäristöt -osio (TY) Kuva 35. Maakuntakaavan TY-osion Kotkan alueelle osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne, ha. Sivu 37 / 139

42 Kuva 36. Maakuntakaavan TY-osion Kotkan alueelle osoittamien virkistysalueiden omistusmuodot prosentteina. Kotkan alueelle on maakuntakaavan Taajamat ja niiden ympäristöt osiossa osoitettu viisi virkistysaluetta: Mussalo-Karhuvuori, Kotkansaaren rannat, Kotkan itäosan rannat, Kymijoen ranta-alueet ja Kymin lentokentän länsipuoli. TY-osiossa on osoitettu VR-alueita Kotkan alueelle yhteensä hehtaaria, josta 56 % eli hehtaaria on yksityisomistuksessa (Kuva 35 ja Kuva 36). Kotkan kaupunki omistaa alueista 20 % eli 491 hehtaaria. Kaupunki omistaa suurimman osan Mussalo-Karhuvuoren alueesta sekä Kotkansaaren rantaalueista (Kuva 36). Kuva 37. Kotkan taajaman virkistysalueet maakuntakaavassa. Mussalon ja Ruonalan-Karhuvuoren virkistysalueet ovat maiseman vaalimisen kannalta tärkeitä, ja alueilla kulkee ulkoilupolkuja (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alueet luovat myös viherväylän rannikolta sisämaahan (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Kymijoen rantaalue on monin tavoin tärkeä, se mm. on osa mahdollisesti perustettavaa kansallista kaupunkipuistoa, on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas, alueella esiintyy uhanalaisia, erityisen suojeltavia tai maakunnassa muuten harvinaisia eliölajeja ja alue muodostaa viheryhteyden rannikolta sisämaahan ja paikoittain viheryhteyden Valkmusan ja Itäisen Suomenlahden kansallispuiston välille (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Katariinan alueella Kotkassa on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita elinympäristöjä, valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö (Ruotsinsalmen merilinnoitus) ja ulkoilupolkuja. Alue tulisi olemaan osa mahdollisesti perustettavaa kansallista kaupunkipuistoa (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Sivu 38 / 139

43 3.1.5 Kouvola Koko maakuntakaava Kuva 38. Maakuntakaavan Kouvolaan osoittamien VR-alueiden maanomistustilanne hehtaareina. HUOM! Kaikkien virkistysalueiden nimet eivät näy kuvassa tilanpuutteen vuoksi. Sivu 39 / 139

44 Kuva 39. Maakuntakaavan Kouvolan alueelle osoittamien VR-alueiden maanomistustilanne prosentteina. HUOM! Kaikkien virkistysalueiden nimet eivät näy kuvassa tilanpuutteen vuoksi. Kymenlaakson maakuntakaavassa on osoitettu VR-alueita nykyisen Kouvolan alueelle yhteensä lähes hehtaaria (Kuva 38). Suurin VR-alueista on TY-osion Kouvolan Käyrälammen alue, 436 hehtaaria. Pienin alue on TY-osion Haukkavuori, 24 hehtaaria. 54 % eli hehtaaria alueista on yksityisomistuksessa (Kuva 39). Kouvolan kaupunki omistaa alueista yhteensä 659 hehtaaria eli 15 % (Kuva 39). Yritykset omistavat Kouvolan VR-alueista 642 hehtaaria eli hieman Kouvolan kaupunkia vähemmän. Seurakunta omistaa maata vain kolmella alueella, yhteensä 26 hehtaarin verran. Tarkemmat tiedot Kouvolan virkistysalueiden maanomistustilanteesta on taulukoitu Liitteessä 4. Sivu 40 / 139

45 Maakuntakaavan Maaseutu ja luonto osio (ML) Kuva 40. Maakuntakaavan ML-osion Kouvolaan osoittamien VR-alueiden omistusmuodot hehtaareina. Sivu 41 / 139

46 Kuva 41. Kouvolan maakuntakaavan ML-osion VR-alueiden omistusmuodot prosentteina. Kouvolan alueella on maakuntakaavan Maaseutu ja luonto - osion virkistysaluevarauksia yhteensä 1189 hehtaaria. Kouvolan osalta maakuntakaavan Maaseutu ja luonto -osion VRaluevarauksissa on merkille pantavaa, että kunta ei omista eista yhtäkään prosenttia (Kuva 41). Tulos johtuu siitä, että kuntaliitoksen myötä Kouvolaan liittyneiden kuntien (Anjalankoski, Elimäki, Jaala ja Valkeala) alueella olleet VR-alueet eivät olleet kuntien omistuksessa, ja alueiden toteuttamisen haasteet siirtyivät Kouvolalle. Tämä saattaa vaikeuttaa virkistysalueiden toteuttamista tulevaisuudessa merkittävästi. Alueista Kuva 42. Kelesjärven-Heisanharjun 73 % on yksityisomistuksessa ja 18 % yritysten omistuksessa alueella kulkee ylimaakunnallinen (Kuva 41). Valtio omistaa alueista 8 % ja seurakunta 1 %:n. patikointireitti. Jaalassa sijaitseva Kelesjärven retkeilyalue on Kouvolan suurin virkistysalue, ja se on käytännössä kokonaan yksityisomistuksessa Sivu 42 / 139

47 Kuva 40). Alue on suosittu patikointi- ja retkeilykohde (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alue kuuluu Natura-kohteeseen, ja se sijoittuu ekologisesti ja virkistyksen kannalta tärkeälle vyöhykkeelle. Kohteen ympärillä on harjusuojelukohteita. Alueella on opastettuja reittejä, laavuja, nuotiopaikkoja, käymälät ym. (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alue on Kymenlaakson kauneimpia harjuluonnon retkeilyaluekokonaisuuksia. Toiseksi suurin Kouvolan virkistysalue on Jaalassa sijaitseva luonnonkaunis Niskajärven-Suolajärven retkeilyalue, josta valtio omistaa puolet ja yksityishenkilöt noin puolet ( Kuva 43. Niskajärven- Suolajärven retkeilyalueen rannat ovat vielä pääosin rakentamattomia. Kuva 40). Kohteeseen kuuluu ranta-alueita, saaria ja kangasmetsäalueita (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alue soveltuu hyvin myös veneretkeilykohteeksi (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Retkeilyalueen sisällä on Natura-kohde (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alue sijoittuu ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalle vyöhykkeelle. Kyykosken retkeilyalue Valkealassa on suurimmaksi osaksi yrityksen omistuksessa (73 %) (Kuva 41). Alueella kulkee metsäpolkuja ja siellä on yksinkertaisia rantautumispaikkoja (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alueella kehitetään viehekalastusalueen toimesta kestävän kehityksen mukaista erityiskalastusaluetta, joka palvelee myös retkeilijöitä, matkailuyrittäjiä ja paikallisia asukkaita (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alue sijoittuu harjujen ja maiseman suojelualueelle, luontomatkailun vetovoima-alueelle sekä ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalle vyöhykkeelle (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Lisäksi Väliväylän alue on erityistä suojelua vaativa vesistö. Kuva 44. Kyykosken retkeilyalue sijaitsee erittäin kauniilla harjuselänteellä. Mustan Ruhmaan Sunnanniemi on lähes kokonaan yksityisomistuksessa, kunta omistaa alueesta alle hehtaarin kokoisen alueen ( Kuva 40). Sunnanniemi on retkeilyaluetta, jolla on pieni virallinen uimaranta (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alueella on pukuhuoneet, käymälä ja laituri (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Jaalan Haikansaari-Aittosaari - kokonaisuuteen kuuluu veneretkeilyn ja matkailun kannalta merkittäviä saaria ja maisemia (Kymenlaakson liitto, 2008 B) ( Kuva 45. Mustan Ruhmaan Sunnanniemen uimarannan umpeenkasvu tulee estää. Kuva 47. Haikansaari- Aittosaari -alueella on vielä rakentamattomia alueita niemien kärkiosissa. Kuva 40). Alue on suurimmaksi osaksi yksityisomistuksessa ja yritys omistaa alueesta 2 hehtaaria. Alue sijaitsee Repoveden kansallispuiston läheisyydessä ja ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalla vyöhykkeellä (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alueen kautta kulkee melontareittejä, kuten Savonselän melontarengas (Kymenlaak- Kuva 46. Siikakosken Okaniemen retkeilyalueelta avautuu Sivu kauniita 43 / 139 näköaloja järvimaisemaan.

48 son liitto, 2008 B). Valkealan Kuisaaret ovat pääosin rakentamattomia. Kuisaaret soveltuvat veneretkeilyyn. Hieman yli puolet saarista on yrityksen ja säätiön omistuksessa, ja hieman alle puolet yksityisomistuksessa (Kuva 41). Saaret sijoittuvat ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalle vyöhykkeelle (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Saaret ovat Repoveden kansallispuiston läheisyydessä, ja saarten vierestä kulkee Savonselän melontarengas. Luonnontilassa oleva Valkealan Korpisaari sijaitsee Repoveden erämaassa (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Saari on suurimmaksi osaksi yritysten omistuksessa (Kuva 41). Saaren vieressä oleva Kinansaari (5,9 ha) on suojeltu METSO-ohjelman mukaisesti. Saari sijoittuu ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalle vyöhykkeelle (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Pohjois- Valkealan reitit kulkevat saaren läheisyydessä. Jaalan Siikakosken-Okanniemen veneretkeilyalueen kallioiset rannat ovat pääosin rakentamattomia (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alue Alueella kasvaa mäntyvaltaista kangasmetsää (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alue on pääosin yksityisomistuksessa, ja valtio (Metsähallitus) omistaa alueesta 5 %. Alue sijaitsee ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalla vyöhykkeellä (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Suurin osa Valkealan Kauppilanrannasta on yritysten omistuksessa (Kuva 41). Valtio omistaa alueesta 9 % (Kuva 41). Kauppilanranta soveltuu hyvin mm. veneretkeilyyn (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Ranta sijaitsee Repoveden kansallispuiston läheisyydessä sekä ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalla vyöhykkeellä. Rannan lähellä kulkee melontareittejä (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Kouvolan seudun taajamien läheisyydessä sijaitseva Kirvesniemi on suurimmaksi osaksi yrityksen omistuksessa (Kuva 41). Kouvolan seurakunta omistaa alueesta 20 %. Ulkoiluun ja retkeilyyn soveltuva alue on kallioinen ja pääosin luonnontilassa (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alueella on kalliomaalaus, ja se sijoittuu ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalle vyöhykkeelle (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Kohteen läheisyydessä kulkee ylimaakunnallinen melontareitti (Kymenlaakson liitto, 2008 B) ja kohde sijaitsee erityistä suojelua vaativan vesistön läheisyydessä. Kuva 49. Junkkarinvuori soveltuu hyvin retkeilyyn. Kuva 48. Hevosmäen- Lylysmäen alue on suosittu lähivirkistysalue. Hevosmäen-Lylysmäen alue Myllykosken itäpuolella on kokonaan yksityisomistuksessa (Kuva 41). Alue on suosittu lähivirkistys- ja ulkoilualue (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alueen maanomistajien kanssa on tehty käyttösopimukset (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alueella on ulkoilumaja, paikoitusalue, opasteet, hiihtolatuja, valaistu latu, ampumarata, moottorikelkkareittejä sekä ulkoilupolkuja (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Luonnon- ja maisema-arvoiltaan arvokas Anjalankosken Junkkarinvuori on lähes kokonaan yksityisomistuksessa (Kuva 41). Yritys omistaa alueesta 4 hehtaaria eli 5 % ja valtio 2 hehtaaria eli 2 %. Retkeilyalue muodostaa pääosan Junkkarin Natura 2000-alueesta, ja alue sijaitsee ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalla vyöhykkeellä sekä osittain maakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Lisäksi alueella on muinaismuistolain mukaisesti suojeltava kohde (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alueen kehittämistarpeet käsitellään Natura 2000-verkoston hoito- ja käyttösuunnitelmien yhteydessä. Sivu 44 / 139

49 Kouvolan alueella on 10 luonnonsatamaa: Lintukymi Jaalassa, Kimola Jaalassa, Hillosensalmi Valkealassa, Iso Kannuslampi Valkealassa, Kivisilmä Valkealassa, Tirva, kanootin kantoreitti Valkealassa, Vääntäjä kanootti Valkealassa, Voikoski, Vuohijärvi, Turpaan myllynseutu Anjalankoskella. Maakuntakaavan Taajamat ja niiden ympäristöt -osio (TY) Kuva 50. Maakuntakaavan TY-osion Kouvolaan osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne hehtaareina. Sivu 45 / 139

50 Kuva 51. Maakuntakaavan TY-osion Kouvolan alueelle osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne, %. Kuva 53. Elimäen taajaman Haukkavuoren virkistysalue (V). Kuva 52. Jaalan taajaman Keskisaarten ja Martinniemen virkistysalueet. Kymenlaakson maakuntakaavan Taajamat ja niiden ympäristöt -osiossa on osoitettu 19 virkistysaluetta Kouvolan alueelle, pinta-alaltaan yhteensä hehtaaria (Kuva 50). Kouvolassa tärkeä virkistysalue on Käyrälammen (436 ha) sekä Töröstinmäen (194 ha) alue. Elimäellä (Kuva 53) on Haukkavuoren ulkoilualue (24 ha) ja Jaalassa (Kuva 52) Keskisaarten virkistysalue sekä Martinniemen ulkoilualue (61 ha). Kuusankoskella on mm. Eerolan golfkenttä ja Huuhkajavuoren ulkoiluun soveltuva kallio- ja metsäalue, jolla esiintyy rantalehtoja (394 ha), Lamminmäen virkistysalue, Sompasen uimaranta- ja ulkoilualue, Tammirannan virkistysalue, Kuusaanlammen sekä Urheilupuisto-Rekola-Maunukselan virkistysalue. Valkealassa on Jokelan Särkkien upea uimaranta-alue, Käyrälammelta Valkealaan ulottuva virkistysalue, jolla kulkee ulkoilu- ja hiihtoreittejä ja jolla on hiihtomajoja ja muita virkistyskäyttöä tukevia palveluita sekä Lappalanjärven rannan uimaranta-alue. TY-osion VR-alueista 48 % on yksityisomistuksessa, 20 % kaupungin omistuksessa ja 13 % yritysten omistuksessa. Kouvolan kaupunki omistaa maata lähes jokaisesta TY-osion VR-alueesta (Kuva 51), toisin kuin ML-osion VR-alueista, joista kaupunki ei omista hehtaariakaaan ( Sivu 46 / 139

51 Kuva 40) Miehikkälä Koko maakuntakaava Kuva 54. Maakuntakaavan Miehikkälään osoittamien VR-alueiden maanomistustilanne hehtaareina. Kuva 55. Maakuntakaavan Miehikkälän alueelle osoittamien VR-alueiden maanomistustilanne prosentteina. Sivu 47 / 139

52 Kymenlaakson maakuntakaava osoittaa Miehikkälän alueelle teensä 55 hehtaaria VR-alueita (Kuva 54). Valtio omistaa alueista hieman yli 40 % ja Miehikkälän kunta hieman yli 30 % (Kuva 54). Maakuntakaavan Maaseutu ja luonto -osioon on Miehikkälän alueelle merkitty vain yksi virkistysalue, 26 hehtaarin kokoinen Savanjärven itäpuolen ulkoilualue, jonka omistaa valtio (Metsähallitus). Alue liittyy arvokkaaseen harjualueeseen (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alue on luonnontilassa, ja se sijoittuu ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalle vyöhykkeelle (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Taajamat ja niiden ympäristöt -maakuntakaavassa Miehikkälässä on Myllylammen ulkoilualue ja uimaranta (Kuva 56). Kuva 56. Miehikkälän taajaman Myllylammen ulkoilualue ja uimaranta (V) maakuntakaavassa. Sivu 48 / 139

53 3.1.7 Pyhtää Koko maakuntakaava Kuva 57. Maakuntakaavassa Pyhtään alueelle osoitettujen virkistsalueiden maanomistustilanne hehtaareina. Sivu 49 / 139

54 Kuva 58. Maakuntakaavassa Pyhtään alueelle osoitettujen virkistysalueiden maanomistustilanne prosentteina. Sivu 50 / 139

55 Maakuntakaavan Maaseutu ja luonto osio (ML) Kuva 59. Pyhtään VR-alueiden omistusmuodot hehtaareina. Kuva 60. Maakuntakaavan ML-osion Pyhtään alueelle osoittamien virkistysalueiden omistusmuodot prosentteina. Sivu 51 / 139

56 Maakuntakaavan maaseutu ja luonto -osion Pyhtään alueelle osoittamista VR-alueista suurin osa, 55 %, on yksityisomistuksessa (Kuva 60). Yritysten omistuksessa on 30 % ja kunnan omistuksessa vain 15 % (Kuva 60). Maakuntakaavan maaseutu ja luonto -osion pinta-alaltaan suurin VR-alue Pyhtäällä, Munapirtin edustan saaristo (185 ha), on saariston viimeisiä laajoja ja rakentamattomia virkistysaluekohteita suojelualueiden ulkopuolella. Tästä 70 % on yksityisten ja 30 % yrityksen hallussa. Munapirtin edustan saaristo on tyypillistä karua saaristomaisemaa (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Munapirtin edustan saaristolla on monia virkistyskäytön kannalta arvokkaita tekijöitä, kuten muinaismuistolain mukaan suojeltava kohde, kauniita luonnonsatamia ja rakentamattomia rantoja (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Saariston kautta kulkee Pyhtää-Kotka- Hamina-Virolahti -melontareitti ja Suomenlahden veneilyn runkoväylä. Kuva 61. Kaunissaaren ulkoilualueella on monipuoliset palvelut, kauniit maisemat ja hiekkarannat. Kaunissaaren ulkoilualue, pinta-alaltaan 66 hehtaaria, on suurimmaksi osaksi yksityisomistuksessa (Kuva 60). Kunta omistaa alueesta 7 % eli 5 hehtaaria. Kaunissaari on suosittu veneretkeilykohde, ja kylän satamassa on hyvät palvelut. Alueella on keittokatos, käymälä, kaivo, ulkoilupolkuja ja Itäisen Suomenlahden kansallispuiston infopiste. Lintuharrastajat kerääntyvät saarelle keväisin seuraamaan arktisten lintujen muuttoa. Kaunissaaren alueella on monia arvotekijöitä: alue sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla harju- ja maisema-alueella ja Itäisen Suomenlahden kansallispuiston läheisyydessä, alueella on harvinainen lajisto, muinaisrantoja, pirunpelto, paikallisesti arvokas perinnebiotooppi ja muinaismuistolain mukaan suojeltava kohde (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Suomenlahden veneilyn runkoväylä kulkee Kaunissaaren kautta. Kuva 62. Flakanäsin uimarannalla on pukukopit, keittokatos, WC ja kaivo. Tammijärven itärannan eli Koivuviikin ulkoilualue on yksityisten ja yrityksen omistuksessa (Kuva 60), mutta kunnan ylläpitämä (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alueella on uimapaikka, keittokatos, käymälä, grillikatos, pukuhuone, jäteastiat ja parkkipaikka. Alue rajautuu Natura 2000 kohteeseen, ja Valkmusan kansallispuistoon on matkaa vain noin 3 km (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alue sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla kulttuurimaisemaalueella sekä ekologisesti ja virkistyksen kannalta tärkeällä vyöhykkeellä (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Koivuviikin kautta kulkee ylimaakunnallinen melontareitti. Flakanäs, Verssonkangas ja Kuussaaren itäranta ovat kaikki lähes yksinomaan kunnan omistuksessa (Kuva 59). Alueen hiekkarannat ovat ainutlaatuisia ja virkistyksen kannalta tärkeitä. Verssonkankaalle on osoitettu niin virkistys- kuin matkailun kehittämisen kohdealueita, minkä myötä Verssonkankaalla on mahdollista kehittää matkailutoimintaa. Flakanäs on hyvin varusteltu uimarantakohde, jonka kautta kulkee ylimaakunnallinen melontareitti (Pyhtää-Kotka-Hamina-reitti). Pyhtäällä on neljä luonnonsatamaa: Strukan sulku, Skitunäs, Limalahti ja Koivuviikki. Sivu 52 / 139

57 Maakuntakaavan Taajamat ja niiden ympäristöt osio (TY) Kuva 63. Maakuntakaavan TY-osion Pyhtään alueelle osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne hehtaareina. Kuva 64. Maakuntakaavan TY-osion Pyhtään alueelle osoittamien virkistysalueiden omistusmuodot prosentteina. Maakuntakaavan Taajamat ja niiden ympäristöt osiossa Pyhtäällä on kolme virkistysaluetta: Ahvenkosken, Heinlahden ja Kokkovuoren virkistysalueet. Ahvenkosken kalastusalueelle nousee lohi. Ahvenkoski sijaitsee luonnonsuojelukohteen vieressä, ja on merkittävä viherväylä rannikolta sisämaahan. Natura-alue Heinlahti on tärkeä lintujen muuton levähdysalue, ja se muodostaa ajoittain yhteyden Valkmusan ja Itäisen Suomenlahden kansallispuiston välille (Kymenlaakson liitto, Sivu 53 / 139

58 2008 B). Kokkovuoren virkistysalue on suosittu ulkoilu- ja retkeilyalue, joka on merkittävä merenrannan rapakivikohde. Alueen sisällä on Natura-alue Virolahti Koko maakuntakaava Kuva 65. Maakuntakaavan Virolahden alueelle osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne hehtaareina. Kuva 66. Maakuntakaavan Virolahden alueelle osoittamien virkistysalueiden maanomistustilanne prosentteina. Sivu 54 / 139

59 Maakuntakaavan Maaseutu ja luonto osio (ML) Kuva 67. Maakuntakaavan ML-osiossa Virolahden alueelle osoitettujen VR-alueiden omistusmuodot hehtaareina. Kuva 68. Maakuntakaavan ML-osiossa Virolahden alueelle osoitettujen VR-alueiden omistusmuodot prosentteina. Virolahden maakuntakaavan maaseutu ja luonto -osion VR-alueista suurin osa, 59 %, on yksityisomistuksessa (Kuva 68). Loput 41 % on Virolahden kunnan omistuksessa (Kuva 68). Lapurin saari on tärkeä rannikon veneretkeilykohde. Saari on yksityisomistuksessa. Saari sijaitsee Itäisen Suomenlahden kansallispuiston läheisyydessä, ja Lapurin merialueelta on löydetty mahdol- Sivu 55 / 139

60 lisesti jo 1200-luvulla uponnut hylky. Pyhtää-Kotka-Hamina-Virolahden melontareitti, samoin kuin Suomenlahden veneilyn runkoväylä kulkee Lapurin kautta (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Kormusaari ja Tuuholmi sekä Hurpun alue ovat suurimmaksi osaksi (90 %) Virolahden kunnan omistamia alueita, jotka soveltuvat veneretkeilyyn (Kuva 68). Manstuolin hiekkaranta-alue on yksi koko maakunnan tärkeimmistä ja ainutlaatuisimmista hiekkaranta-alueista. Alue kokonaan yksityisomistuksessa. Järviluodon ja Pieni-Pisin saaret ovat niin ikään yksityisomistuksessa (Kuva 68). Saaret soveltuvat veneretkeilyyn. Alue rajautuu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alueen kautta kulkee Pyhtää-Kotka-Hamina-Virolahden melontareitti, samoin kuin Suomenlahden veneilyn runkoväylä. Virolahdella on kolme luonnonsatamaa: Ruissaari, Majaniemi ja Lintulahti. Maakuntakaavan Taajamat ja niiden ympäristöt -osio Maakuntakaavan TY-osiossa on Virolahden aluelle osoitettu 140 hehtaarin kokoinen Virolahden taajaman virkistysalue (Kuva 70). Alueesta suurin osa, 85 hehtaaria, on yksityisomistuksessa. Virolahden kunta omistaa alueesta 22 hehtaaria ja yritys yhden hehtaarin. Kuva 69. Veneretkeilyyn soveltuvaan Pieni-Pisin saareen kohdistuu kehittämispaineita. Kuva 70. Virolahden taajaman virkistysvyöhyke maakuntakaavassa. 3.2 Kymenlaakson maakuntakaavan virkistysaluevarausten toteutustilanne Kymenlaakson maakuntakaavan VR-aluevarausten toteutustilanne vaihtelee virkistysalueittain suuresti. Osaa alueista on kehitetty jo hyvin pitkälle virkistyskäyttöä ajatellen, osaa kohteista taas ei ollenkaan. Osa kohteista palvelee virkistyskäyttöä luonnontilaisina, eikä niitä välttämättä tarvitse kehittää sen enempää virkistyskäyttöä varten, osaan alueista taas kohdistuu selkeitä virkistyskäytön kehittämisen paineita. Virkistysalueverkostoa kehitettäessä tulee kiinnittää erityistä huomiota jo kehitettyjen alueiden ylläpitoon ja laadun parantamiseen sekä niihin virkistysalueisiin, joihin kohdistuu kehittämispaineita. Taulukko 2 on koottu tietoja maakuntakaavan ML-osion virkistysalueiden toteutustilanteesta. Sivu 56 / 139

61 Taulukko 2. Kymenlaakson maakuntakaavan Maaseutu ja luonto -osion virkistysalueet (Kymenlaakson liitto, 2008 B). M: maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, EL: alueella on erityisiä luontoarvoja, V: alue sijaitsee vetovoimavyöhykkeellä, KEH: Onko aluetta kehitetty suunnitelmallisesti yleiseksi virkistysalueeksi? Kunta Nimi Kuvaus P- ala, ha M, EL, V KEH Varustelu Reitit Kehitt.tarpeet Omistajat Retkeily- ja ulkoilualue 34 EL, V Kyllä Paikall. latuja, metsäpolkuja ym. Hamina Suurivuoren ympäristö Ruissalo- Kotka- Uuperi vaell.reitti Yksityinen (34 ha, 99 %), kunta (alle 1 ha, 1 %) (Kuva 17) Uuperinmäki Laskettelurinne 36 M Kyllä Nykyaik. laskett.rint. oheispalveluineen, latuverkosto Ruissalo- Uuperi- Kotka vaell.reitti Yksityinen (26 ha, 71 %), yritys (9 ha, 24 %), valtio (2 ha 5 %) (Kuva 17) Pikku- Musta, Ravanholma, Saunamaat Ulkoilu- ja retkeilykäyttöön soveltuva saariryhmä, veneretkeilykohde 38 V Kunta (38 ha, 100 %) (Kuva 17) Vehkaluoto Veneretkeilykohde 7 V Melontareitti Pyh- tää-kotka- Hamina- Virolahti, Suomenlahden veneilyn runkoväylä Valtio (6 ha, 93 %), Yksityinen (alle 1 ha, 3 %) (Kuva 17) Pitkä- Kotka Luonnonsatama, veneretkeilykohde 32 Rakennuskultt. invent. kohde kivilouhokset Kyllä Kalastusmatkailun yritystoimintaa Yksityinen (28 ha, 89 %), yritys (3 ha, 9 %), muu (1 ha, 3 %) (Kuva 17) Majasaari- Nuokot Saariston ulkoilualue, veneretkeilykohde 274 V, Rakennuskulttuurikohde Kyllä Majasaaren maja - opastuskeskus, laituri, käymälä, Roska-Roope piste, grillaipaikata, luontopolut yht. 8,5 km Melontareitti Pyh- tää-kotka- Hamina- Virolahti, Suomenlahden veneilyn runkoväylä Kunta (209 ha, 76 %), yksityinen 65 ha, 24 %) (Kuva 17) Iitti Sääskjärvi Uimarantaalue 13 M Kyllä Uimalaituri, pukuhuone, nuotiopaikka, veneenlaskupaikka Ylimaakunnall. polkupyöräreitti (Yksityinen 10 ha, 90 %) ja Iitin kunta (Tuulispää) (1 ha, 8 %), muulla alueella ei lainhuutoa (alle 1 ha) (Kuva 25) Järvenmäki Luonnontilainen järvi kallion laella 70 EL, V Alue on luonnontilassa, pieniä metsäpolkuja Yritykset (41 ha; 58 %) ja yksityinen (29 ha, 42 %) (Kuva 25) Sivu 57 / 139

62 Konniveden rantaja saaristoalue Veneretkeilykohde 100 V Pieni rantautumispaikka, Haukkaselän rantautumispaikka lähellä Kymijoen melontareitti Yksityinen (73 ha, 72 %) ja metsäyhtiöt (28 ha, 28 %) (Kuva 25) Mankalan koskiseutu Retkeilyalue, veneretkeilykohde 504 M, EL, V Kyllä Polut, levähdyspaikka, WC, grillikota ym. Kymijoen melontareitti, ylimaakunnall. pyöräreitti Iitin kunta (399 ha, 79 %), yksityinen (61 ha 12 %), seurakunta (25 ha, 5%), vesivoimayhtiöt (16 ha, 3 %) ja muut (alle 3 ha, alle 1 %) (Kuva 25) Kotka 26 EL, V Kyllä Kunnan leirintäalue Kuutsalo- Santaniemi Veneretkeilykohde Melontareitti Pyh- tää-kotka- Hamina- Virolahti, Suomenlahden veneilyn runkoväylä Kunta (9 ha, 34 %), yksityinen (3 ha, 13 %), ei lainhuutoa (12 ha, 46 %), sekalainen (2 ha, 7 %) (Kuva 32) Lehmäsaari Veneretkeilykohde, uimaja telttailualue 141 EL, V Kyllä Laituri, grillikatos, WC, polkuja Melontareitti Pyh- tää-kotka- Hamina- Virolahti, Suomenlahden veneilyn runkoväylä Kunta (84 ha, 59 %) ja yksityinen (38 ha, 27 %, sekalainen 19 ha, 14 %) (Kuva 32) Kuolioluoto Veneretkeilykohde 54 V Kyllä Ankkurointipaikkoina kalliot ja lahdelmat Melontareitti Pyh- tää-kotka- Hamina- Virolahti, Suomenlahden veneilyn runkoväylä kunta (37 ha, 70 %), yksityinen (16 ha, 30 %) (Kuva 32) Kouvola Junkkarinvuori (Anjalankoski) Kallioalue/ulkoilual ue, osin Natura alue, Maaaineslain nojalla suojeltu kallioalue 88 M, EL (Natura 2000), V Ulkoilupolkuja Käsitellään Natura verkoston hoito- ja käytt. suunn. yhteydessä Yksityinen (82 ha, 93 %), yritys (4 ha, 5 %), valtio (2 ha, 2 %) ( Kuva 40) Hevosmäki Lylysmäki (Anjalankoski) Lähivirkistysja ulkoilualue, hiihtokilpailualue, ampumarata 90 Kyllä Ulk.maja, P- alue, opasteet, latuja, valaistu latu, ampumarata, ulkoilupolkuja Paikall. ulk. reitit, hiihtoreitit, moott. kelkkareitti Yksityinen (virkistyskäytön käyttösopimukset tehty) (90 ha, 100 %) ( Kuva 40) Kelesjärven retkeilyalue Retkeilyalue 412 M, EL, V (Natura 2000) Kyllä Opastett. reittejä, laavuja, nuotiopaikko- Suunnitteilla: Maaherran kierros Yksityinen (408 ha, 99 %), muu (4 ha, 1 %) ( Sivu 58 / 139

63 (Jaala) ja, käymälät ym. Kuva 40) Haikansaa- ri- Aittosaari (Jaala) Veneretkeilykohde 25 V Melontareittejä, Savonselän melontarengas Yksityinen/maaosakask unta (23 ha, 92 %), yritys (2 ha, 8 %) ( Kuva 40) Mustan Ruhmaan Sunnanniemi (Jaala) 20 V Kyllä Pukuhuoneet, käymälä, laituri, virall. uimaranta Uimarantaalue Umpeenkasvun estäminen Yksityinen (20 ha, 100 %) ( Kuva 40) Niskajärven Suolajärven retkeilyalue (Jaala) Luonnontilainen retkeilyalue, veneretkeilykohde 170 EL, V Savonselän melontarengas Virkistysaluevarustelun kehittäminen Valtio (85 ha, 50 %), yksityinen (82 ha, 48 %) ja muut (3 ha, 2 %) ( Kuva 40) Siikakos- ken- Okanniemen retkeilyalue (Jaala) Luonnontilainen retkeilyalue, veneretkeilyalue 61 V Savonselän melontarengas Yksityinen (58 ha, 95 %) ja valtio (3 ha, 5 %) ( Kuva 40) Kuisaaret (Jaal/Valke ala) Veneretkeilykohde 93 V Savonselän melontarengas Yritys (51 ha, 55 %), ja yksityinen (42 ha, 45 %) ( Kuva 40) Kirvesniemi (Valkeala) Ulkoilun ja retkeilyn rantakohde 48 V Kalliomaalaus, alue pääosin luonnontilassa, alue liittyy leirikeskukseen Ylimaakunnall. melontareitti lähellä Yritys (26 ha, 55 %), yksityinen (12 ha, 25 %), seurakunta (10 ha, 20 %) ( Kuva 40) Kauppilan ranta (Naatuksenniemi) (Valkeala) Ulkoilun ja retkeilyn rantakohde 37 V Melontareittejä, Savonselän melontarengas Yritys (24 ha, 66 %), yksityinen (9 ha, 25 %), valtio (3 ha, 9 %) ( Kuva 40) Kyykosken retkeilyalue (Valkeala) Valkealan reitin retkeilyalue 123 M, EL, V Metsäpolkuja, yksink. rantautumispaikkoja, viehekalastusalue Valkealan reitti (Väliväylä), Metsäyhtiö (90 ha, 73 %), yksityinen (33 ha, 27 %) ( Kuva 40) Korpisaari, Lehtisaari (Valkeala) Repoveden veneretkeilykohde 20 V Pohjois- Valkealan reitit Yritys (13 ha,65 % ), yksityinen (7 ha 35 %) ( Kuva 40) Sivu 59 / 139

64 Miehikkälä Savanjärvi Ulkoilualue 26 EL Valtio (26 ha, 100 %) Pyhtää Kaunissaaren ulkoilualue Veneretkeilykohde 66 M, EL, V Kyllä WC, keittokatos, kaivo. Leirintäalue, lähellä Kaunissaaren satama jossa peruspalvelut, Infotupa ym., Melontareitti Pyh- tää-kotka- Hamina- Virolahti, Suomenlahden veneilyn runkoväylä Yksityinen (58 ha, 88 %), kunta (5 ha, 7 %), ja valtio (3 ha, 5 %) (Kuva 59) Munapirtin edustan saaristo Veneretkeilykohde 266 EL, V Melontareitti Pyh- tää-kotka- Hamina- Virolahti, Suomenlahden veneilyn runkoväylä Yksityinen (185 ha, 70 %), energiayhtiö (79 ha, 30 %), kunta (2 ha, 1 %) (Kuva 59) Koivuviikki ja Tammijärven Itäranta Veneretkeilykohde, retkeilykohde 71 Grillikatos, pukuhuone, WC, jäteastiat, parkkipaikka. Rakenteet vaativat kunnostusta. Metsäyhtiö (41 ha, 58 %) ja yksityinen (30 ha, 42 %) (Kuva 59) Kuussaaren itäranta Veneretkeilykohde 19 Kyllä Hiekkaranta, rantautumispaikka, telttailualue Melontareitti Pyh- tää-kotka- Hamina Kunta (19 ha, 100 %) (Kuva 59) Flakanäs Uimarantakohde Kyllä Uimaranta, keittokatos, WC, kaivo 24 M, EL muinaismuistokohde Melontareitti Pyh- tää-kotka- Hamina Uimarannan umpeenkasvun estäminen/järviruo o n niitto Kunta (22 ha, 93 %), yksityinen (2 ha, 7 %) (Kuva 59) Verssonkangas ranta 28 Kunta (28 ha, 100 %) (Kuva 59) Virolahti Manstuoli Hiekkaranta, veneretkeilykohde 7 Paikallinen moottorikelkkareitti Yksityinen (7 ha, 100 %) (Kuva 67) Lapuri 29 V Tukkilaisten mökki Veneretkeilykohde Melontareitti Pyh- tää-kotka- Hamina- Virolahti, Suomenlahden veneilyn runkoväylä Rantautumispaikka ym. Osakaskunta (29 ha, 100 %) (Kuva 67) Järviluoto Pieni-Pisi ym. Veneretkeilykohde 19 V Yksinkert. rantautumispaikkoja Melontareitti Pyh- tää-kotka- Hamina- Virolahti, Suomenlahden veneilyn runkoväylä Yleistä virkistyskäyttöä edistäviä kehittämistarpeita Yksityinen (19 ha, 100 %) (Kuva 67) Sivu 60 / 139

65 Hurppu Veneretkeilykohde Kormusaari ja Tuuholmi Veneretkeilykohde 19 Kyllä Kunta (14 ha, 71 %, yksityinen 6 ha, 29 %)(Kuva 67) 32 Kunta noin 29 ha (90 %), yksitynen noin 3 ha (10 %) (Kuva 67) Kymenlaakson maakuntakaavan ML-osioon merkatuista virkistysalueista (yhteensä ha) 38 % (1 157 ha) ei ole kehitetty virkistyskäyttöä varten (Taulukko 3), ja 62 %:lla alueista (1 964 ha) on jonkinlaisia joskin joissakin tapauksissa melko vaatimattomia virkistyskäyttörakenteita (Taulukko 4). Virkistyskäyttöön kehittämättömistä alueista suurin osa (83 %) on yksityisten ja yritysten omistuksessa, ja kunta omistaa alueista vain kuusi prosenttia (Taulukko 3). Kunnan omistus on vaikuttanut virkistysalueiden kehittämiseen yleistä virkistyskäyttöä varten, sillä niistä maakuntakaavan ML-osion alueista, joita on kehitetty yleistä virkistyskäyttöä varten, kunnat omistavat jopa 42 %, ja yksityiset ja yritykset yhteensä 54 % (Taulukko 4). Taulukko 3. Maakuntakaavan maaseutu ja luonto -osion virkistysalueet, joita ei ole suunnitelmallisesti kehitetty yleistä virkistyskäyttöä varten. Alueen nimi Om. yksityinen, ha Om. yritys, ha Om. kunta, ha Om valtio, ha Om seurakunta, ha Om. muu, ha Yht., ha 1 Pikku-Musta, Ravanholma, Saunamaat, Hamina Vehkaluoto, Hamina < Järvenmäki, Iitti Munapirtin edustan saaristo, Pyhtää 5 Junkkarinvuori, Kouvola (Anjalankoski) (Natura 2000, VR) 6 Haikansaari-Aittosaari, Kouvola (Jaala) 7 Niskajärven-Suolajärven retkeilyalue, Kouvola (Jaala) 8 Siikakosken-Okanniemen retkeilyalue, Kouvola (Jaala) 9 Kuisaaret, Kouvola (Jaala/Valkeala) Manstuoli, Virolahti Lapuri, Virolahti Sivu 61 / 139

66 12 Järviluoto, Pieni-Pisi ym., Virolahti 13 Kirvesniemi, Kouvola (Valkeala) 14 Kauppilan ranta, Kouvola (Valkeala) 15 Kyykosken retkeilyalue, Kouvola (Valkeala) 16 Korpisaari ja Lehtisaari, Kouvola (Valkeala) Savanjärvi, Miehikkälä Kormusaari ja Tuuholmi, Virolahti Yhteensä ha Yhteensä % Kuva 71. Virkistyskäyttöön kehittämättömien maakuntakaavan VR-aluevarausten omistusmuodot hehtaareina kunnittain. Sivu 62 / 139

67 Kouvolalla ja Pyhtäällä on selvästi eniten maakuntakaavan Maaseutu ja luonto -osioon merkittyjä alueita, joita ei ole vielä kehitetty suunnitelmallisesti yleistä virkistyskäyttöä varten (Kuva 71). Pyhtään VR-merkatuista, kehittämättömistä alueista yksityishenkilöt omistavat 215 hehtaaria ja Kouvolan alueista 348 hehtaaria (Kuva 71). Kaikkia Kotkan VR-alueita on kehitetty jollakin tavalla virkistyskäyttöä varten (Kuva 71). Kuva 72. Virkistyskäyttöön kehittämättömien alueiden omistusmuodot prosentteina kunnittain. Haminan kunta omistaa suurimman osan kehittämättömistä virkistysalueistaan (Kuva 72), mutta pinta-alallisesti Haminan kunnan omistama osuus on suhteellisen pieni, vain 38 hehtaaria (Kuva 71). Virolahdellakin kunta omistaa maata noin kolmasosan kehittämättömistä alueista, mutta pinta-alallisesti määrä on pieni (Kuva 71 ja Kuva 72). Iitin, Pyhtään, Virolahden ja Kouvolan kehittämättömistä alueista suurin osa on yksityisomistuksessa (Kuva 72). Taulukko 4. Maakuntakaavan maaseutu ja luonto osion virkistysalueet, joita on kehitetty suunnitelmallisesti virkistyskäyttöön. Alueen nimi Om. yksityinen Om. yritys Om. kunta Om. valtio Om. seura- Om. muu Yht. ha ha ha ha ha kunta ha ha 1 Suurivuoren ympäristö, Hamina 34 0 < Uuperinmäki, Hamina Pitkä-Kotka, Hamina Majasaari-Nuokot, Hamina Sivu 63 / 139

68 5 Sääksjärvi, Iitti Konniveden ranta- ja saaristoalue, Iitti Mankalan koskiseutu, Iitti Kuutsalo-Santaniemi, Kotka Lehmäsaari, Kotka Kuolioluoto, Kotka Kaunissaaren ulkoilualue, Pyhtää Flakanäs, Pyhtää Kuussaaren itäranta, Pyhtää Verssonkangas, Pyhtää Koivuviikki ja Tammijärven itäranta, Pyhtää Hurppu, Virolahti Hevosmäki Lylysmäki, Kouvola (Anjalankoski) 18 Kelesjärven retkeilyalue, Kouvola (Jaala) 19 Mustan Ruhmaan Sunnanniemi, Kouvola (Jaala) < Yhteensä ha Yhteensä % Sivu 64 / 139

69 Kuva 73. Kymenlaakson maakuntakaavan (maaseutu ja luonto) virkistyskäyttöön kehitettyjen alueiden omistussuhteet hehtaareina kunnittain. Virkistyskäyttöön kehitetyistä alueista 44 % (827 ha, Kuva 73 ja Kuva 74) on kunnan omistuksessa, mikä on varmasti myötävaikuttanut virkistysalueiden toteutumiseen. Yksityisomistuksessa virkistyskäyttöön kehitetyistä alueista on 49 %. Sivu 65 / 139

70 Kuva 74. Kymenlaakson maakuntakaavan (maaseutu ja luonto) virkistyskäyttöön kehitettyjen alueiden omistussuhteet kunnittain prosentteina. Kuva 74 nähdään selvästi, että kunnat omistavat ison osan virkistyskäyttöön suunnitelmallisesti kehitetyistä alueista. Voidaan päätellä, että yksityisomistus on osasyy siihen, että hehtaaria virkistyskäyttöön maakuntakaavassa merkityistä alueista ei ole kehitetty suunnitelmallisesti yleistä virkistyskäyttöä varten (Kuva 71 ja Kuva 72). 3.3 Kymenlaakson virkistysreitistö Ulkoilureitit ovat luonnon virkistyskäytölle ja luontomatkailulle erittäin tärkeitä. Luontokohteesta tulee vetovoimainen, kun siellä on riittävästi ulkoilukäyttöön tarkoitettuja rakenteita, retkeilyreittejä ja muita palveluja (Sievänen, 2001). Luontomatkailun kannalta reittien kytkeminen laajoihin kokonaisuuksiin on tärkeää, koska laajojen, viikonloppu- ja loma-aikojen vaatimukset täyttävien reitistöjen kehittäminen tukee matkailua (Sievänen, 2001). Hyvät reitistöt mahdollistavat myös yritysten verkostoitumisen, yhteisen tuotteistamisen ja markkinoinnin (Sievänen, 2001). Kymenlaaksossa on kohtuullisen hyvä ulkoilureitistö, jota voitaisiin laajentaa, markkinoida ja hyödyntää nykyistä tehokkaammin luontomatkailun ja luonnon virkistyskäytön edistämiseksi. Reitistöt on toteutettu pääosin maanomistajien kanssa tehdyin sopimuksin. Reittitoimituksia ei ole tehty, sillä se on melko raskas menettelytapa. Tällä hetkellä (kevät 2009) Kymenlaakson kunnat huolehtivat reittien kunnossapidosta osittain omana työnä. Kunnossapitosopimuksia on tehty mm. Latu-järjestöjen, kyläyhdistysten, reserviläisjärjestöjen ja liikuntajärjestöjen kanssa (Mailas & Rantala, 2008). Sivu 66 / 139

71 3.3.1 Ylimaakunnallinen ulkoilu- ja luontomatkailuhanke Etelä-Karjalan, Kymenlaakson ja Päijät-Hämeen kunnat toteuttivat vuosina yhteishankkeen, jossa suunniteltiin ja rakennettiin vetovoimainen, kunta- ja maakuntarajat ylittävä Eteläisen Suomen luontomatkailuverkosto. Hanke huomioi Suomen matkailustrategian toimenpideohjelman vuosille Hanke toteutettiin menestyksekkäästi, ja sille myönnettiin vuoden 2008 Liikuntapaikka -palkinto. Kymenlaaksosta hankkeessa mukana olivat Anjalankosken, Elimäen, Haminan, Iitin, Jaalan, Kotkan, Kouvolan, Kuusankosken, Miehikkälän, Pyhtään, Valkealan ja Virolahden kunnat. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat noin 2 miljoonaa euroa, josta 50 %:iin saatiin EUrahoitusta Etelä-Karjalan, Kymenlaakson ja Päijät-Hämeen liiton kautta. Hankkeen rahoitus jyvitettiin kuntien asukaslukujen suhteessa. Hanketta koordinoi Lahden kaupunki. Hankkeessa toteutetun reitistön pituus on noin kilometriä. Verkostoon kuuluu pyöräily-, vaellus-, luontomatkailu-, sauvakävely-, melonta-, vaellusratsastus- ja moottorikelkkareittejä. Hanke toteutui Kymenlaaksossa pääosin suunnitelman mukaisesti. Kymenlaaksossa toteutettiin neljä melontareittiä lähes valmiiksi: 140 km pituinen Kymijoen melontareitti (Heinolasta Kotkaan ja Pyhtäälle), 113 km pituinen Väliväylän melontareitti (Lappeenranta-Luumäki-Valkeala- Kuusankoski), 110 km pituinen merireitti Pyhtään, Kotkan ja Haminan kautta Virolahdelle ja 350 km pituinen Savonselän melontareitti (Valkealan, Jaalan ja Iitin kuntien alueella n. 80 km). Kymenlaakson kautta kulkevia vaellusreittejä toteutettiin neljä kappaletta: 80 km pituinen Salpapolku (Virolahti ja Miehikkälä), 150 km pituinen Pohjois-Valkealan retkeilyreittiverkosto (yhteys Repoveden kansallispuiston alueelle ja Verlaan), 125 km pituinen, valmisteilla oleva E6-10 -yhdysreitti (Lahdesta Nastolan, Iitin, Kuusankosken ja Valkealan kautta Luumäelle) sekä suunnitteilla oleva 110 km pituinen Maaherran kierros (Heinola, Iitti ja Jaala). Kymenlaakson alueella kulkevia pyöräilyreittejäkin toteutettiin neljä kappaletta: 300 km pituinen Itäinen kuninkaantie -reitti, 650 km pituinen Pyöräilyreitti n:o 6, 175 km pituinen Reitti n:o 15 sekä 150 km pituinen Reitti n:o 46. Kouvolan ja Anjalankosken välinen maakaasuputkilinjaa seuraava luontomatkailureitti, Inkeroisista Uuperiin suunniteltu latureitti, Maaherran kierros ja Vaalimaanjoen melontareitti Miehikkälässä sekä useat moottorikelkkareitit jäivät toteuttamatta. Kymenlaakson maakuntakaavaehdotuksessa patikointireittejä on varattu kaikkiaan noin 292 kilometriä. Näistä noin 75 kilometriä on reittejä, joita ei ole vielä toteutettu. Merkittävimpiä, vasta suunnitteluasteella olevia reittiyhteyksiä ovat Jaalan-Heisanharjun ja Jaalasta Vuolenkosken suuntaan kulkevat patikointireitit sekä Etelä- ja Pohjois-Kymenlaakson yhdistävät Kouvola- Anjalankoski-Hamina -yhdysreitit. Sivu 67 / 139

72 Taulukko 5. Kymenlaakson reittien pituudet ja rakentamiskustannukset hankesuunnitelman mukaan. Kunta Pyöräilyreitit, km Vaellusreitit, km Melontareitit, km Kunnan osuus EU-tuki Yhteensä Anjalankoski Elimäki Hamina Iitti Jaala Kotka Kouvola Kuusankoski Miehikkälä Pyhtää Valkeala Virolahti Yhteensä Toteutuneet kustannukset Korvaukset maanomistajille Reittejä toteutettaessa jotkin kunnat tekivät kaikkien maanomistajien kanssa asiasta kirjalliset sopimukset, kun taas osa kunnista ei tehnyt lainkaan kirjallisia sopimuksia maanomistajien kanssa (Taulukko 6). Osa maanomistajista antoi maan reittien käyttöön korvauksetta, osalle maksettiin korvauksia Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK r.y.:n, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC r.f.:n ja Suomen kuntaliiton sopimien korvausperustesuositusten (2005) mukaisesti (Kapiainen-Heiskanen, KuntaTekniikka 2/2008). Korvausperusteiden mukaan menetykset korvataan kertakorvauksella, täyden korvauksen periaatteella. Maan käyttöoikeuden luovuttamisesta, puuston- ja metsänparannustöistä aiheutuvat menetykset ja muut metsätalousvahingot korvataan Maanmittauslaitoksen Korvaussuositukset kiinteistövahingoissa -julkaisun periaatteiden mukaisesti. Jos maanomistaja poistaa puuston reitin alueelta, kerää ja myy ne, korvataan lisäksi % laskien poistetun puun hakkuuarvosta. Suositusten mukaisesti ulkoilureitin kulkiessa pysyväksi tarkoitetulla tilakohtaisella tiellä määritetään korvaus käyttöoikeuden luovuttamisesta kohtuullisena osuutena (40-60 %) tien viereisen maapohjan arvosta. Reitin kulkiessa talvitien pohjaa, metsäpolkua, metsässä tai pellon pientareel- Sivu 68 / 139

73 la olevaa ajouraa ym. pitkin, korvaus käyttöoikeuden luovuttamisesta määritetään maapohjan arvon perusteella täysimääräisenä. Vanhoista kohteista hankkeessa maksettiin aiempien korvausten mukaan. Rakentamiskustannusten suuruus vaihteli maapohjan ja rakennettavien opasteiden ym. määrän mukaan (Kapiainen-Heiskanen, KuntaTekniikka 2/2008). Työn osuuden sisältäviä rakentamisen kustannuksia (Rantala, 2005): - Laavu Tulipaikka (nuotiopaikka, tuliritilä) Puukatos Opas/infotaulu WC (Eko-varustuksella) Laiturit Pitkospuut / 100 m - Rantautumispaikka /kpl - Nelivärikartta n. 1,90 / kpl - Ladulle talkootyöstä maksettu noin 8,25 / tunti Reittien kilometrihintoja hankesuunnitelman mukaan: - Vanhojen reittien peruskunnostus 900 /km (ilman maanomistajille maksettavaa korvausta 500 /km) - Uusien reittien rakentaminen /km (ilman maanomistajille maksettavaa korvausta 900 /km) - Pyöräilyreitit (sis. viitoitukset, kartat ym.) 50 /km - Melontareitit (sis. rantautumispaikat ja opasteet, ei laituripaikkoja) 150 /km - Luontomatkailu-/vaellusreitit /km, sis. 60 % (1 320 /km) maanomistajille maksettavaa korvausta maan käytöstä Toteutuneita, maanomistajille maksettuja korvauksia reitistön maapohjan käytöstä ja reitistön raivauksesta (maa+puusto): - Hamina 18 sopimusta, yht. 7,84 km 4 808,92. Sopimushinnat vaihtelivat, keskimäärin maksettiin 613 /km - Pohjoisen Pirkanmaan reitistön rakentamishankkeessa 6 m:n levyisestä reitistä maksettiin korvausta / km Helpoimmin toteutettavia reittejä olivat melonta- ja pyöräilyreitit, hankalimpia ratsastus- ja moottorikelkkareitit (Kapiainen-Heiskanen, KuntaTekniikka 2/2008). Sivu 69 / 139

74 VIRGIS-paikkatietoaineisto Ylimaakunnallinen luontomatkailuhanke oli myös Suomen ympäristökeskuksen Luonnon virkistyskäyttömahdollisuuksien VIRGIS -paikkatietoaineiston (Shemeikka, 2008) pilottihanke. VIRGISaineisto sisältää yleiseen käyttöön tarkoitetut virkistysalueet, ulkoilureitit ja virkistyspalvelut (Shemeikka, 2008). VIRGIS lataa tietonsa Jyväskylän yliopiston LIPAS-tietojärjestelmästä ( jonne kunnat tallentavat tietoja. Metsähallitus toimittaa tiedot valtion virkistysalueista GIS-aineistona Suomen ympäristökeskukselle (SYKE). SYKE yhtenäistää paikkatiedot VIRGIS-tietomallin mukaisesti, poistaa päällekkäisyydet ja luokittelee kohteet tarvittaessa uudelleen (Shemeikka, 2008). Aineistoa kootaan parhaillaan, ja se julkistetaan ympäristöhallinnon Oiva-palvelussa keväällä Tämän jälkeen aineisto on hyödynnettävissä veloituksetta. Taulukko 6. Kymenlaakson ylikunnallisten patikointi-, pyöräily- ja melontareittien huoltojärjestelyt ja maanomistajien kanssa tehtyjen sopimusten ja ylläpidon tilanne. Osa tiedoista perustuu hankeraportteihin, osa kuntien huhtikuussa 2009 antamiin tietoihin. Kunta Hamina Reitistön tilanne Ylimaakunnallinen luontomatkailuhanke toteutui hankesuunnitelman mukaan lukuun ottamatta moottorikelkkareittiä ja ulkoilu- sekä hiihtoreittiä Uuperi-Kotka välillä. Ruissalo- Uuperi reitti toteutettiin hankkeen päättymisen jälkeen. Ruissalo-Uuperi -reitin kaikkien maanomistajien kanssa on tehty kirjallinen sopimus ja käytöstä on maksettu MTK:n suositusten mukainen korvaus. Neuvottelut olivat hankalia. Niillä alueilla, joilla maanomistajien kanssa ei päästy sopimukseen, reittiä muutettiin siten, että se kiersi toista kautta. Reitin ylläpidosta vastaa kaupungin liikuntatoimi. Reitille voi periaatteessa tehdä ladun talvella, mutta suunnitelma ei ole toteutunut, koska lunta ei ole ollut riittävästi. Merimelontareittien rantautumispaikoille Pitkille Hiekoille ja Rampsinkarille on viety rantautumispaikka-opasteet, muita toimenpiteitä reittien suhteen ei ole tehty, koska ko. paikoilla on jo palvelut valmiina. Vehkalahden Veikot ylläpitää Portimon Polut -reittiä (32 km), jonka se toteutti EU-rahoitteisella hankkeella (kustannusarvio noin ). Reitin varrelle rakennettiin kaksi laavua. Hankkeen aikana Vehkalahden Veikot tekivät kirjallisia sopimuksia maanomistajien kanssa, ja hankkeen päätyttyä maanomistajien kanssa on tehty suullisia sopimuksia. Vehkalahden Veikot teettivät reitistä ulkoilukartan, jota se jakaa ilmaiseksi. Reitin ylläpito kartan painamiskulut mukaan luettuna maksaa vuodessa Ylläpidosta on tehty sopimus kahden tahon kanssa, jotka huolehtivat laavujen polttopuista ja kuivakäymälöiden tyhjentämisestä. Vehkalahden Veikot suunnittelee reitin kehittämistä ja liittämistä muihin reitteihin, ja on seuran puheenjohtajan ja hankkeen johtajan Marko Koskiahon mukaan kiinnostunut yhteistyöstä ja kehittämismahdollisuuksista reitin suhteen. Haminan kaupungilla ei ole suunnitteilla uusia luontomatkailureittejä. Iitti Ylimaakunnallinen luontomatkailuhanke toteutui hankesuunnitelman mukaisesti lukuun ottamatta moottorikelkka- ja melontareittiä. Kymijoen melontareitin rantautumispaikkojen kunnostamissuunnitelmat on tehty. Kaikkien reittien osalta on tehty kirjalliset sopimukset maanomistajien kanssa MTK:n suositusten mukaisesti lukuun ottamatta 40 m osiota, josta on kuitenkin tehty suullinen sopimus maanomistajan kanssa. Reittien ylläpidosta on tehty sopimus Latu-järjestön kanssa talkootyö-tuntikorvausta vastaan. Ylläpitosopimus päättyy vuonna 2009, jatkosta ei ole päätetty. Sopimukseen kuuluu reittien raivaaminen ym. Reitin polttopuuhuolto päätettiin lopettaa, koska polttopuut varastettiin. Iitin kunnallinen retkeilykartta valmistuu kesällä Uusia reittejä ei ole suunnitteilla. Moottorikelkkareittien toteuttaminen on ongelmallisia, ja kaksi maanomistajaa on irtisanonut sopimukset. Kotka Toteutetuista reiteistä ei ole tehty kirjallisia sopimuksia maanomistajien kanssa, mutta suulliset sopimukset on tehty. Reiteistä ei ole maksettu korvauksia maanomistajille. Meri- Sivu 70 / 139

75 melontareittejä, rullaluistelu- ja ratsastusreittejä on suunnitteilla. Hiihtoreitistä on urheiluseuran kanssa tehty kirjallinen sopimus. Urheiluseura tarkastaa hiihtoreitin kerran vuodessa. Kouvola (Anjalankoski) Ylimaakunnallisessa luontomatkailuhankkeessa toteutettiin Ahvion rantautumispaikka (Laavu, käymälä, jätehuolto, nuotio- ja leiriytymispaikka, infotaulu, pinta-ala 0,4 ha). Myllykoskelle on rakennettu Kymenrannan vesistökeskus (Myllykoskella, kaupungin omistuksessa, pinta-ala 1,0 ha, Kouvolan Soutajien maja, Myllykosken Ladun melojien kajakkivaja, avantouimareiden pukeutumisrakennus). Ahvion rantautumispaikasta tehty hoitosopimus Ahvion soittokunta ry:n kanssa, Kymenrannan vesistökeskuksen hoidosta tehty sopimus Myllykosken Latu ry:n kanssa. Ahvion retkeilypaikka on vuokrattu yksityiseltä väliseksi ajaksi. Melontareitin ja Ahvion retkeilypaikan ja Kymenrannan veneilykeskuksen ylläpitokustannukset ovat noin 700 vuodessa. Kymenrannan vesistökeskukselle on suunnitteilla saunarakennus. Hankkeessa toteutettavaksi suunniteltu, Käyrälammelta Myllykosken Hevosmajalle kulkeva reitti (n. 9 km) jäi toteutumatta. Mielakka-Hevosmäki -latu on suunnitteilla kaupungin puolesta, samoin Tykkimäki-Kvl Käyrälampi-Valkeala -reitti (Matti Paavola, puhelinkeskustelu ). Inkeroinen-Uuperi -reitin suhteen ei ole tehty mitään. Suunnitteluvaiheessa olevista reiteistä ei ole vielä keskusteltu maanomistajien kanssa. Toteutuneesta, kaasulinjaa seuraavasta reitistä on tehty kirjalliset sopimukset maanomistajien kanssa (Kirsi Hokkanen ). Kouvola (Elimäki) Kouvola (Jaala) Hanke toteutui hankesuunnitelman mukaan lukuun ottamatta Korian Pioneeripuistosta Kuusankoskelle kulkevan yhteysreitin kunnostamista, jota jatkettiin kunnan omana työnä v Neuvottelut on aloitettu vaellusreitistä Korialta yhteysreittinä Anhava-Kuusankoski reitille. Melontareitin rantautumispaikkaa Korian Kymenkujalla ylläpitää Korian Venekerho ry. Maaherran kierros ja muut hankkeen päättyessä suunnitteilla olleet reitit jäivät toteutumatta. Reittien ylläpito on Jaalan vastuulla, mutta kunta on tehnyt sopimukset Jaalan Jaloisten ja jaalalaisten kyläyhdistysten kanssa. Kouvola (Kuusankoski) Elimäen kunnan kanssa on käyty neuvotteluja yhteyksistä Anhava-Kuusankoski latureitiltä Korialle. Reittien kunto tarkistetaan vuosittain. Hoito- ja kunnossapitovastuu on teknisen viraston viheralueyksiköllä, vastaavana henkilönä liikuntapaikkamestari. Pyöräreiteillä opasteiden tarkistus ja kunnossapito tehdään tarpeen mukaan. Vaellus- ja luontomatkailureiteillä tehdään kunnossapitotarkastukset viikoittain. Talvikautena suoritetaan päivittäin tarkastukset ja ladunkunnostustyöt. Melontareitin Pilkanmaan rantautumispaikka suoritetaan kahdesti viikossa, sisältäen WC-tilojen siivouksen, roska-astioiden ja alueen yleisen tarkastuksen. Kouvola (Valkeala) Miehikkälä Yhteistyötä retkipalvelu Matti Ilanderin kanssa on jatkettu. Miehikkälässä on toteutettu Salpapolku-retkeilyreitti, Pönttöpolku-reitti Salpapolun yhteydessä ja moottorikelkkauria. Salpapolusta, moottorikelkkaurista ja Pönttöpolusta on tehty sopimukset maanomistajien kanssa. Salpapolun ja Pönttöpolun ylläpidosta huolehtivat Virolahden ja Miehikkälän reserviupseerikerhot. Moottorikelkkaurasta huolehtii talkoovoimin Kaakon Kelkkateam ry. Salpapolun ja Pönttöpolun ylläpidosta on voimassa oleva sopimus ostopalvelusopimus (8,5 / h). Ylläpitoon kuuluu reitin, reittiopasteiden ja viitoitusten siivous, puhdistus- ja korjaustoimenpiteet, taukopaikkojen rakennelmien tarkistaminen ja mahdollinen kunnostaminen. Kunta on sitoutunut järjestämään tarvittavat materiaalit korjauksiin ja muihin kunnostuksiin. Miehikkälään ei ole suunnitteilla uusia reittejä. Salpapolkua aiotaan kehittää edelleen. Sivu 71 / 139

76 Virolahti Salpapolun kunnossapidosta on tehty sopimus Virolahti-Miehikkälän reserviupseerikerhon kanssa. Vaalimaan melontareitti jäi toteutumatta. Itäinen kuninkaantie-pyöräilyreitti on toteutettu. 3.4 Kehittämiskohteet ja mahdolliset uudet virkistysalueet Kymenlaakso Mahdollisesti perustettavan virkistysalueyhdistyksen ja kuntien tulee ensisijaisesti kehittää jo omistuksessaan olevia alueita palvelutasoltaan ja ylläpidon kannalta laadukkaiksi. Lisäksi virkistysalueyhdistys tai -säätiö voi hankkia omistukseensa ylimaakunnallisesti merkittäviä virkistyskäytön ja luontomatkailun kohdealueita, jotka sijaitsevat Kymijoen, Suomenlahden rannikon ja saariston, Väliväylän ja Pohjois-Kymenlaakson järvialueen vetovoimavyöhykkeillä sekä reitistöjen varrella (Taulukko 2), ja aloittaa/jatkaa niiden kehittämisen virkistyskäyttöä varten. Hankittavien alueiden ei tarvitse olla pinta-alaltaan suuria, vaan pienet, muutaman hehtaarin alueetkin voivat parantaa yleisen virkistyskäytön edellytyksiä ja laatua huomattavasti. Esimerkiksi lintutornia ta laavua varten tarvittava maapinta-ala voi olla vain noin puolen hehtaarin luokkaa. Luonnonsuojelualueiden ja kansallispuistojen läheisyyttä kannattaa hyödyntää virkistysalueverkostoa suunniteltaessa, sillä ne houkuttelevat luontomatkailijoita. Kehittämistyö voitaisiin aloittaa selvittämällä, onko kunnissa vielä merkittäviä virkistysalueita, joita ei ole huomioitu maakuntakaavassa. Esimerkiksi maakuntakaavan MY- ja MU-alueiden sisällä voi monissa kunnissa olla alueita, jotka soveltuvat hyvin virkistyskäyttöön. Useat Kymenlaakson MU-alueet sijaitsevat maakunnallisesti arvokkailla maisema-alueilla ja vetovoimavyöhykkeillä, ja alueiden sisällä on arvokkaita kallio-, luonnonsuojelu-, Natura- tai harjualueita (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Monilla alueilla on myös muinaismuistomerkkejä (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Tällaisten alueiden osalta olisi hyvä selvittää, voitaisiinko ne toteuttaa virkistysalueina Naturasuojeluohjelman antamin ehdoin. MU-alueita on osoitettu Kymenlaakson maakuntakaavan Maaseutu ja luonto -osiossa 29 kappaletta. Näistä kuusi sijaitsee Haminassa, kaksi Iitissä, viisi Jaalassa, kolme Kotkassa, kuusi Pyhtäällä, yksi Virolahdella ja 11 Kouvolassa. Kohteille voisi esimerkiksi sijoittaa polkuja ja muita ulkoilureittejä levähdys- ja muine tukialueineen (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Esimerkiksi Haminasta pohjoiseen suuntautuvaa viherkäytävää, Turpaan myllyseutua, Häkäniemen ja Saaramaan alueita Kouvolassa (Anjalankoski ja Jaala), Ison-Valkjärven ja Pikijärven alueita Iitissä ja Vartioisvuoren ympäristöä Kotkassa voi olla mahdollista hyödyntää yleisessä virkistyskäytössä nykyistä enemmän. Em. alueiden maanomistustilanne pitää kuitenkin selvittää ensin. Sivu 72 / 139

77 Reittien ylimaakunnallisuus ja yhteydet Haminasta Repoveden alueelle ja muualle Kymenlaaksoon ovat tärkeitä. Yhteydet Kymenlaaksoon ja Etelä-Karjalaan auttavat luontomatkailuyrittäjiä laajempien vaelluskokonaisuuksien järjestämisessä (Muistiot ja ). Palveluja on oltava reittien varsilla riittävästi, ja taukopaikoilla on oltava riittävästi paikkoja isommillekin ryhmille (Muistio ). Virkistysreittejä suunniteltaessa on hyvä kiinnittää huomiota maakuntakaavan Viheryhteystarve-merkintään. Viheryhteystarve on osoitettu seuraavien alueiden välillä: Itämeri-Reitkalli-Saaramaa, Koivuviikki-Valkmusa-Kananiemensuo, Heisanharju-Vuohijärvi-Repovesi ja Kymijoki-Kajasuo. Etelä-Karjalan maakuntakaavaluonnoksessa on esitetty pyöräily- ja matkailutie, joka jatkuu etelään päin Kymenlaakson suuntaan yhtyen valtatielle 18 ja jatkuen mahdollisesti myös Venäjän suuntaan. Tätä pyörätietä voisi kehittää Kymenlaaksossa. Virkistysalueverkostoa kehitettäessä on tärkeää, että maanomistajien kanssa keskustellaan jo esim. reitistöhankkeita suunniteltaessa (Kapiainen-Heiskanen, KuntaTekniikka 2/2008). Lisäksi maakunnallisesti merkittävien hevosreittien tarve on selvitettävä. Hamina Tärkeimmät virkistyskäytön kehittämisen kohdealueet Haminassa ovat saaristo ja Reitkalli- Saaramaan alue. Itämeren, Reitkallin ja Saaramaan välillä on maakuntakaavassa viheryhteystarve-merkintä, joten alueella voisi kehittää Itämereltä pohjoiseen suuntautuvia reittejä ja hyödyntää jo olemassa olevaa retkeilyreitistöä ja laavuja. Pohjoisen osan reitit voisivat olla eräretkeilyreittejä. Pikku-Musta-Ravanholma-Saunamaat -saariryhmä on jo nyt yleisessä virkistyskäytössä. Saariryhmää voitaisiin kehittää yleistä virkistyskäyttöä varten edelleen, koska saaret ovat kunnan omistuksessa (Kuva 18) ja saarten rannat suurimmaksi osaksi rakentamattomia. Suurivuoren ympäristössä on niin paljon virkistyskäyttöpotentiaalia, että alueen järjestelmällistä kehittämistä yleistä virkistyskäyttöä varten kannattaa selvittää. Suurivuorelta pohjoiseen päin suuntautuvien Merkjärven reittien olemassaoloa kannattaa hyödyntää. Maakuntakaavassa suojeltavaksi esitettyä Kajasuota voisi ehkä hyödyntää luontomatkailussa. Kajasuon ja Kymijoen välille on osoitettu viheryhteystarve (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Iitti Tärkein virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämisen kohdealue Iitissä on Veljestenharjun, Arajärven ja Mankalan koskiseudun ympäristö. Alueella on valtava virkistyskäyttöpotentiaali ja poikkeukselliset mahdollisuudet laajamittaiseen matkailutoimintaan. Osa VR-alueesta onkin merkitty matkailualueeksi. Alue on suurimmaksi osaksi kunnan omistuksessa (Kuva 26), mikä edistää alueen kehittämistä. Järvenmäen alue soveltuu erinomaisesti retkeilyyn ja virkistykseen, ja alueen säilyminen yleisessä virkistyskäytössä tulisi turvata. Alue on yksityis- ja yritysomistuksessa (Kuva 25. Maakuntakaavan (ML-osio) Iitin alueelle osoitettujen VR-alueiden omistusmuodot hehtaareina. Kotka Tärkeimmät virkistyskäytön kehittämiskohteet Kotkassa ovat Vartioisvuoren ympäristö, Santalahti-Mussalo-Lehtinen-Räski-Katajasuo-Kurittula-Pernoo- ja Kyminlinna-Siikakoski-Parikka-Kymijoki viherkäytävät, Kymijoen koskialueet, kasvavan virkistyskäytön kohteena olevat Pernoonkosket ja Latumajan tienoo sekä Salminlahti-Kaarniemi-Marinkylä-Saksala-Hevossaari alue (Haminan puolta). Sivu 73 / 139

78 Vartioisvuoren ympäristön MY-alue sijaitsee ylimaakunnallisesti merkittävän matkailun vetovoima- ja kehittämisalueen ytimessä, ja alueen matkailupotentiaalia kannattaa ehdottomasti hyödyntää (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alueella on hienot maisemat ja valtakunnallisesti merkittävä kallioalue (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Lisäksi Kymijoen melontareitti kulkee alueen lähistöllä (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alueella kulkee vain pieniä polkuja ja metsäteitä (Kymenlaakson liitto, 2008 B), joten alueen kehittäminen kannattaisi aloittaa virkistysreitistön kehittämisestä. Alue on tärkeä koskenlaskuyritysten ja melontamatkailun kannalta, koska monet etelään suuntautuvat melontaretket alkavat täältä. Ratsastusreiteille on Kotkan kaupungin edustajan mukaan suuri tarve. Tavastilan-Ylänummen alueella on saatu maanomistajilta luvat ratsastusreitistön perustamista varten. Myös merireittejä tulee suunnitella (Hamina-Virolahti ja Kotkan osuus, n. 6 km). Kouvola Tärkeimpiä virkistyskäytön kehittämisen kohteita Kouvolassa ovat Verla-Repovesi-Heisanharjun alue sekä virkistysreitistöt. Jaalan Heisanharjun, Valkealan Vuohijärven ja Repoveden välillä on maakuntakaavassa viheryhteystarve. Unescon maailmanperintökohde Verla on osoitettu maakuntakaavassa loma- ja matkailualueeksi, ja sitä kannattaisi hyödyntää entistä enemmän myös retkeilijöiden houkuttimena. Maakuntakaava luo alueidenkäytölliset edellytykset Verlan, Repoveden kansallispuiston ja Heisanharjun välille osoitettujen reittien toteuttamiseen. Osoitettujen reittien avulla on mahdollista yhdistää ylimaakunnallisesti merkittäviä kulttuurimaisema-kokonaisuuksia, järvi- ja kallio- ja erämaamaisema-alueita (Repovesi) sekä hiljaisia harjuja (Heisanharju). Ylimaakunnallisessa luontomatkailuhankkeessa kesken jääneet Maaherran kierros ja Kouvolasta Inkeroisiin kulkevat reitit tulisi rakentaa ja tehdä reiteistä kirjalliset sopimukset maanomistajien kanssa. Niskajärven-Suolajärven retkeilyalueen virkistysaluevarustelua tulisi kehittää (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Alue on suurimmaksi osaksi valtion omistuksessa. Miehikkälä Salpalinjan markkina-arvo on valtakunnallinen, ja sen ainutlaatuisuutta kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Pyhtää Tärkein virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämisen kohdealue Pyhtäällä on Versön / Munapirtin alue. Pyhtään kirkonkylän, Ahvenkosken ja Munapirtin alueet on merkitty maakuntakaavassa matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueiksi, ja Pyhtään Munapirtin alueella onkin matkailupaineita. Alueella on sekä maakunnallisesti että valtakunnallisesti merkittäviä luonto-, rakennusperintö- että kulttuuriarvoja (Kymenlaakson liitto, 2008 A). Versössa on mahdollista toteuttaa laajamittaista matkailua, koska alueella on arvokkaita hiekkarantoja. Matkailun toimintaedellytyksiä ja yleiseen virkistykseen liittyviä toimintaedellytyksiä voidaan kehittää merkittävästi ja alueen maisemavauriot voidaan korjata. Matkailun kehittämisessä tulee varmistaa, että yleisen virkistyksen edellytyksiä ei heikennetä. Hiekkaranta tulee säilyttää ja sitä tulee hyödyntää kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Ahvenkosken ympäristön MY-alueella on luonnon ja maiseman kannalta merkittäviä ranta- ja metsäalueita. Sivu 74 / 139

79 Tulevaisuudessa olisi tärkeää panostaa myös Koivuviikin (Tammijärven itäranta) rakenteiden kunnostamiseen sekä viheryhteyden säilyttämiseen Koivuviikin, Valkmusan ja Kananiemensuon välillä (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Koivuviikki on yksityis- ja yritysomistuksessa. Virolahti Virolahden tärkein virkistyskäytön kehittämisen kohdealue on Hurpun loma- ja matkailualueen ympäristö. Hurppu on suurimmaksi osaksi kunnan omistuksessa, mikä edesauttaa alueen kehittämistä (Kuva 67). Lapurin saaren veneretkeilymahdollisuudet tulisi turvata niin, että myös kansallispuiston ulkopuolella on mahdollisuuksia veneretkeilyyn (Kymenlaakson liitto, 2008 B). Lapuri on kokonaan yksityisomistuksessa (Kuva 67). 4. Virkistysalueiden toteuttamisen edistämiskeinot 4.1 Virkistysalueyhdistys/ -säätiö Kunnat voivat yhdistää resurssinsa ja kehittää kustannustehokkaasti laadukasta, yleistä virkistyskäyttöä ja luontomatkailua palvelevaa virkistysalueverkostoa virkistysalueyhdistyksen avulla. Kuntalaiset suhtautuvat yleensä erittäin myönteisesti virkistysalueyhdistyksiin ja niiden toimintaan, mikä vahvistaa alueen myönteistä matkailuimagoa. Virkistysalueyhdistyksen ja -säätiön tarkoituksena on mm. hankkia itse tai avustaa kuntia hankkimaan ja ylläpitämään maakuntakaavaan merkittyjä sekä muita, yleiseen virkistyskäyttöön tarkoitettuja alueita ja reitistöjä. Yhdistyksen tehtäviin kuuluu yleensä myös maakunnallisten ulkoiluyms. reittien suunnittelun koordinoiminen ja virkistyspalvelujen kehittämishankkeiden toteuttaminen. Useat yhdistykset ovat myös laatineet ajantasaisia ulkoilu- ja retkeilykarttoja myyntiin. Toiminnassa on mukana alueen kuntia, ja päätöksenteosta vastaavat kuntien nimeämä edustajisto ja hallitus. Tukijäseninä on järjestöjä ja muita tahoja. Yhdistysten perustoiminnan rahoittavat mukana olevat kunnat kuntien asukaslukujen mukaan. Toimintaa voidaan toteuttaa osin myös hankerahoituksella. Virkistysalueiden hankintaan voi saada avustusta valtiolta. Vuonna 2009 on vielä käytettävissä vuosien 2007 ja 2008 virkistysalueiden maanhankinta-avustusrahoja, % kauppahinnasta. Vuoden 2009 aikana virkistysalueiden maanhankinta-avustukset sisällytetään ympäristöministeriön yleiseen ympäristöjärjestöjen avustusmomenttiin, josta yhdistys voi hakea rahoitusta (Hämeen virkistysalueyhdistys ry, 2008). Virkistysalueyhdistys voi hakea valtiolta rahoitusta maanhankintaan, mikäli yksityiset maanomistajat tai yhtiöt tarjoavat yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvia ja maakunnan virkistysalueverkostoa täydentäviä kohteita. Ympäristöministeriö myöntää avustusrahaa vain niille maakunnille, joissa toimii virkistysalueiden toteuttamisorganisaatio. Suomessa on seitsemän kuntien perustamaa virkistysaluesäätiötä tai yhdistystä, joihin kuuluu yhteensä 78 kuntaa ja noin 2,5 miljoonaa asukasta: Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö, Hämeen virkistysalueyhdistys, Pirkanmaan virkistysalueyhdistys, Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys, Päijänteen virkistysalueyhdistys, Saimaan virkistysalueyhdistys ja Uudenmaan virkistysalueyhdistys Sivu 75 / 139

80 ry. Kymenlaakson lisäksi Pohjois-Savossa ja Turun seudulla on käyty viime aikoina aktiivista keskustelua virkistysalueyhdistyksen perustamiseksi. 4.2 Suomen virkistysalueyhdistykset Kuva 75. Suomen virkistysalueyhdistysten ja -säätiön jäseninä on merkittävä osa Etelä-Suomen kunnista Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön tarkoitus on turvata voittoa tavoittelematta säätiön toiminnassa mukana olevien kuntien asukkaiden virkistys-, matkailu- ja vapaa-ajankäyttöön soveltuvien alueiden ja reittien käyttömahdollisuudet Etelä-Karjalassa. Säätiö hankkii ja ylläpitää yleiseen käyttöön varattuja virkistysalueita Etelä-Karjalan maakunnassa. Tehtävänä on myös koordinoida maakunnallisten ulkoilu- yms. reittien suunnittelua ja toteuttaa virkistyspalvelujen kehittämishankkeita. Sivu 76 / 139

81 Yhdistys perustettiin vuonna Säätiön perustamista valmisteli sääntötyöryhmä ja maanhankintatyöryhmä. Byrokratialtaan raskaampaan säätiömuotoon päädyttiin, koska perustajajäsenet kokivat, että säätiö on pysyvämpi organisaatio, jota ei voi lakkauttaa yhtä helposti kuin yhdistystä. Uudet säännöt astuivat voimaan vuoden 2009 alusta. Uusiin sääntöihin on lisätty säätiön tarkoitukseen mm. virkistyskäyttöreittien käyttömahdollisuuksien turvaaminen, maakunnallisten reittien suunnittelun ja ylläpidon koordinoiminen sekä virkistys- ja vapaa-ajankäyttöön soveltuvien palvelujen järjestäminen. Yhdistyksen toiminta on laajentunut alkuajoista, jolloin yhdistyksen asiamies Jorma Silvonen hoiti asiamiehen tehtäviä omien töiden ohella. Perustamistyöryhmän sihteerinä toimi Pekka Kirsi. Tällä hetkellä yhdistyksen kokopäiväisenä asiamiehenä ja projektipäällikkönä toimii jo viidettä vuotta MMM Hanna Ollikainen. Toiminta tapahtuu tiiviissä yhteistyössä Etelä-Karjalan liiton kanssa. Organisaatio Säätiöllä ei ole jäseniä, toisin kuin yhdistyksillä. Säätiön toimintaa valvoo säätiölain mukaisesti Patentti- ja rekisterihallitus. Säätiön päätöksenteosta vastaa hallitus. Säätiön toiminnassa mukana olevat kunnat nimeävät säätiön hallituksen neljäksi vuodeksi kerrallaan. Hallituksessa on yksi jäsen jokaisesta toiminnassa mukana olevasta kunnasta (poikkeuksena Lappeenranta, jolla on kaksi edustajaa, joista toinen edustaa Joutsenoa). Hallituksen jäsenet ovat kuntien luottamushenkilöitä. Maa- ja vesialueiden hankkimisesta säätiön omistukseen ja hankintojen rahoituksesta on päätettävä hallituksen yksimielisellä päätöksellä kokouksessa, jossa on paikalla kaikkien toiminnassa mukana olevien kuntien edustajat. Hallitukselle asioita valmistelee työvaliokunta, joka koostuu puheenjohtajistosta ja 1-2 muusta jäsenestä. Säätiöllä oli aiemmin hallituksen lisäksi edustajisto, mutta hallinnon keventämiseksi edustajistosta luovuttiin. Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toteuttamien EU-hankkeiden ohjausryhmissä on edustajat kaikista toiminnassa mukana olevista kunnista. Ohjausryhmien edustajat ovat viranhaltijoita. Lisäksi ohjausryhmissä on mukana matkailuyritysten ja retkeilyjärjestöjen edustajia. Säätiöllä on asiamies, joka toimii myös hankkeiden projektipäällikkönä. Osa asiamiehen palkkakuluista maksetaan hankerahoituksella. Taloushallinnosta on vastannut Etelä-Karjalan liiton toimistosihteeri, mutta järjestely muuttui vuoden 2008 alusta siten, että säätiön kirjanpitoa hoitaa tilitoimisto, ja säätiön asiamies maksaa säätiön laskut ja hoitaa muut juoksevat asiat. Etelä-Karjalan liiton toimistosihteeri hoitaa säätiön postitusasiat. Etelä-Karjalan liitto on myöntänyt avustuksia asiamiehen kuluihin. Alueet Alueita on asiamies Hanna Ollikaisen mukaan etsitty hankittavaksi erilaisin keinoin. Esimerkiksi kun Parikkala liittyi säätiöön, se esitti säätiön hankittavaksi kohteita, joiden kauppahinnan se oli neuvotellut jo valmiiksi. Metsäyhtiöiden kanssa on yhdessä etsitty virkistyskäyttöön sopivia kohteita, ja suurin osa Saimaan kohteista onkin hankittu metsäyhtiöiltä. Joitakin alueita on tarjottu yhdistykselle maanomistajien taholta oma-aloitteisesti. Alueita pyritään hankkimaan tasaisesti koko säätiön toiminta-alueelta ja jokaisen säätiön toiminnassa olevan kunnan alueelta. Säätiö hankki ensimmäisen virkistysalueen vuonna Tällä hetkellä säätiö omistaa 11 virkistysaluetta, joiden pinta-ala on yhteensä noin 190 ha. Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön maaomaisuuden pinta-ala oli vuonna 2007 yhteensä 189,7 ha ja niiden kauppahinta oli Hankintoihin saatiin valtionavustusta Keskimäärin maa-alueista on maksettu 0,62 / m 2. Vuosina maasta maksettiin 0,19-0,85 / m 2. Lisäksi Etelä-Karjalan virkistysaluesääti- Sivu 77 / 139

82 öllä on käytössään mm. seitsemän retkisatamaa, seitsemän laavua, ja kaksi lintujentarkkailukohdetta. Virkistysalueita on myös vuokrattu virkistyskäyttöön. Suomensalonsaaren ranta-alue vuokrattiin 20 vuoden ajaksi Metsähallitukselta 300 nimellistä vuokraa vastaan. Lepänkannon alue vuokrattiin lääkäriseura Duodecimilta 25 vuodeksi. Lepänkannon vuokraan saatiin ympäristöministeriön avustusta. Seurakuntayhtymältä vuokratusta laavusta maksetaan 80 / vuosi. Kahden veneilykohteen, joihin on rakennettu laiturit isommille aluksille, osalta on tehty sopimukset noin viiden risteily-yrittäjän kanssa. Yrittäjät maksavat 100 / vuosi laiturien käytöstä. Alusten liikennöiminen mahdollistaa saarikohteisiin pääsyn myös sellaisille asukkaille, jotka eivät omista veneitä. Virkistysarvokauppaa säätiö ei ole asiamies Hanna Ollikaisen mukaan toteuttanut eikä sitä edes harkinnut. Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö ei varsinaisesti rakenna virkistysreitistöjä, mutta tehostaa reittien ylläpitoa ja laatua EU-hankkeiden avulla. Etelä-Karjalan reitit on toteutettu maanomistajien kanssa solmituin sopimuksin. Säätiön asiamies Hanna Ollikainen korostaa, että reitistöt ja niiden varrella sijaitsevat tukipalvelut ovat erittäin tärkeitä yleisen virkistyskäytön edistämisen kannalta. Säätiön on tarkoitus laatia Etelä-Karjalan maakunnallinen retkeilykartta, jossa näkyvät myös patikointi-, pyöräily- ym. reitit. Maakunnallisen tason tiedottaminen on Ollikaisen mukaan erittäin tärkeää. Tällä hetkellä säätiön ei ole tarkoitus laajentaa virkistysalueitaan mittavasti, vaan pääpaino on virkistysalueiden palvelujen laadun ylläpitämisessä. Huolto Alueiden palveluista ja huollosta on tehty sopimukset eri yhteisöjen kanssa. Tärkein yhteistyökumppani on Pidä Saaristo Siistinä ry, joka vastaa Saimaan alueiden kohteista. Muista kohteista vastaa seitsemän yhdistystä ja kaksi yksityishenkilöä. Alueiden huoltokulut vaihtelevat aluekohtaisesti pienen saaren muutamasta sadasta eurosta (yksi saarikohde) yli euroon (sisältäen viiden saarikohteen/retkisataman huollon, joissa yhteensä 4 saunaa, 10 grillikatosta ja toistakymmentä käymälää). Rakentamistoimenpiteistä maksettavista korvauksista sovitaan erikseen. Esimerkiksi lintujentarkkailukohteisiin kunta on kustantanut lintutornit, ja säätiö on ainoastaan alueiden omistaja. Polttopuuhuollon korkeat kustannukset ja puun hankinta ovat olleet säätiölle haasteellisia. Polttopuuta kuluu runsaasti, jopa noin 25 mottia/kohde. Polttopuun kuljetus on kallista, vaikka puuta välillä saadaankin korvauksetta esimerkiksi metsäyhtiöiden tehtailta tai harvennushakkuista. Polttopuut eivät ole valmiiksi pilkottuja. Puut olisi hyvä pitää varastossa, josta huoltoalus Roope- Saimaa voisi käydä hakemassa täydennystä tarpeen mukaan. Säätiön virkistysalueilla toteutetaan metsänhoitosuunnitelman mukaisia toimenpiteitä. Partiolaiset ovat olleet apuna hakkuutähteiden keräämisessä. Alueille on tarkoitus hankkia myös venäjänkieliset ohjeet yleisten alueilla toimimisesta. Sivu 78 / 139

83 Talous Säätiön omaisuuden muodostavat peruspääoma ja käyttövarat. Säätiötä perustettaessa kunnat luovuttivat säätiön peruspääomaksi yhteensä markkaa (Lappeenranta mk, Imatra mk, Joutseno mk ja Taipalsaari mk). Säätiön käyttörahastoon kunnat luovuttivat yhteensä mk (Lappeenranta mk, Imatra mk, Joutseno mk ja Taipalsaari mk). Säätiön sääntöjen mukaan peruspääoma on säilytettävä vähentymättömänä ja sen tuotto on vuosittain siirrettävä käyttörahastoon. Peruspääoma sijoitetaan pankkien kilpailutuksen perusteella parhaiten korkoa tuottavalle määräaikaiselle sijoitustilille (määräaikaisuus 1 vuosi). Säätiön perustamisen jälkeen mukaan tulleet kunnat maksavat peruspääoman korotuksen. Hinta on ollut 0,30-0,32 /asukas. Toimintaa toteutetaan rinnakkain kuntien maksaman varsinaisen toiminnan tuen ja hankerahoituksen turvin. Lisäksi ympäristöministeriöltä ja kunnilta saadaan avustuksia. Muita tuloja saadaan metsänhakkuista ja Merenkulkulaitokselta korvauksena laivaväylän viittojen tarvitsemasta alueesta Rastinniemessä. Säätiö ottaa vastaan myös lahjoituksia. Säätiön rahavirrat ovat pysyneet melko samanlaisina vuodesta toiseen, mutta EU-hankerahoituksen suuruus on vaihdellut (Hanna Ollikainen ). Alueiden hankintaa rahoitetaan siten, että ympäristöministeriö kattaa alueiden kauppahinnasta %, ja säätiön toiminnassa olevat kunnat rahoittavat loppuosan asukaslukujen suhteessa. Käytännössä ympäristöministeriön tuki on ollut 30 % luokkaa. Säätiön perustoiminnan kuluja ovat alueiden huoltokulut, polttopuuhuollon kulut, tienhoidon kulut, asiamiehen kulut, hallintokulut, toimistokulut ja tilintarkastuskulut. Perustoiminnan kustannukset ovat noin / vuosi. Kunnat maksavat avustuksellaan tästä summasta noin (n. 0,30 / asukas). Osa perustoiminnan kuluista katetaan lippaisiin maksettavilla käyttäjä- ja laiturimaksuilla ja satunnaisilla puunmyyntituloilla. Vuonna 2009 käyttäjä- ja laiturimaksuja odotetaan saatavan noin Etelä-Karjalan liitto maksaa asiamiehen palkkakuluista 5 pv/kk ja loput palkasta maksetaan säätiön EU-hankkeista, joissa asiamies toimii projektipäällikkönä. Vuonna 2009 käynnissä olevasta EUhankkeesta Kaakkois-Suomen ympäristökeskus maksaa 70 % ja säätiön toiminnassa mukana olevat kunnat loput 30 %, eli 0,18 /asukas. Henkilöstö- ja hallintokulut koostuvat asiamiehen henkilöstökuluista, vakuutuksista, veroista ja hallituksen kuluista. Hallituksen jäsenille maksetaan kokouspalkkiot ( ) ja puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle vuosipalkkiot. Toimistokulut koostuvat tilavuokrista ym. Tilintarkastuskulut ovat noin 400 /vuosi + alv. Sivu 79 / 139

84 Taulukko 7. Vertailu, mitä Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiöön liittyminen tulisi maksamaan Kymenlaakson kunnille. Vrt. Taulukko 16. Kymenlaakson virkistysalueyhdistyksen jäsen- ja liittymismaksut kunnittain. Kunta Peruspääoman korotus liittyessä, 0,30 / asukas Kuntien avustus, 0,31 / asukas / vuosi Hamina, as Iitti, 7208 as Kotka, as Kouvola, as Miehikkälä, as Pyhtää, as Virolahti, as Yhteensä, as Tilinpäätökset ja peruspääoma Vuoden 2007 tilinpäätös: tilikauden tulos osoitti ylijäämää. Peruspääoma oli vuonna Vuoden 2006 tilinpäätös: tilikauden tulos osoitti alijäämää, joka merkittiin siirtona käyttörahastosta. Peruspääoma oli vuonna Vuoden 2005 tilinpäätös osoitti ylijäämää. Vuoden 2004 tilinpäätös osoitti ylijäämää. Vuoden 2003 tilinpäätös osoitti 4184 ylijäämää. Peruspääoma säätiötä perustettaessa v oli EU-hankkeet Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö toteuttaa ja koordinoi useita EU-hankkeita, joiden tavoitteena on luonnon virkistyskäyttömahdollisuuksien maakunnallinen kehittäminen. Hankkeiden ohjausryhmässä on mukana kuntien viranhaltijoita, kuten liikunta- ja vapaa-ajan sihteereitä, ympäristösihteereitä sekä teknisen toimen viranhaltijoita. Asiamies Hanna Ollikaisen mukaan hankkeet ovat olleet hyvä kanava kuntien yhteistyön tehostamiseen ja ohjausryhmissä on syntynyt hyvä yhteishenki. Lisäksi hankkeet ovat olleet hyvä kanava lisärahoituksen hankintaan esim. tiedottamista ja asiamiehen palkkaa varten. Sivu 80 / 139

85 Säätiön hankkeita ovat: Säätiön alueet tehokkaaseen käyttöön Sävyte ( ), Alueiden kehittäminen liikuntaesteettömiksi Liike ( ), Luonnon virkistyskäytön kehittäminen Etelä-Karjalassa Luovike ( ), Luovike 2 ( ), Retkeilyn infrahanke ( ) ja Laadukkaat ja vetovoimaiset virkistyspalvelut RELA ( ). RELA-hankkeessa retkikohteiden tavoitettavuutta parannetaan lisäämällä kohde- ja reittimerkintöjä sekä kartta- ja tiedotusmateriaalia ja kehittämällä internetsivujen kautta saatavaa informaatiota. Myös pieniä kunnostuksia kulkureiteillä voidaan tehdä. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat Kaakkois-Suomen ympäristökeskus rahoittaa 70 % hankkeen kustannuksista Etelä- Suomen aluekehitysrahastosta, loppu rahoitus tulee säätiön toiminnassa mukana olevilta kunnilta. LUOVIKE 2 hankkeen tavoitteena oli kehittää luonnon virkistyskäyttöpalveluja ja reittien ja virkistysalueiden ylläpidon organisointia Etelä-Karjalassa sekä suunnitella moottorikelkkailun runkoreitti Etelä-Karjalan maakuntaan. Tiedottamista tehostettiin internetissä, esitteillä ja muilla jaettavilla tiedotteilla, maakuntaportaalin sivuilla sekä erilaisissa tapahtumissa. Hankkeen kustannusarvio oli Etelä-Karjalan liitto rahoitti 70 % hankkeen kustannuksista. LUOVIKE-hankkeessa tiedotettiin maakunnan retkeilymahdollisuuksista nettisivuilla ja maakunnallisella esitteellä sekä suunniteltiin infotauluja. Lisäksi käynnistettiin keskusteluja retkeilyn kehittämistarpeista sekä uusista yhteistyömalleista ja rahoitusmahdollisuuksista retkeilykohteiden ylläpidossa. Hankkeen kustannukset olivat Euroopan aluekehitysrahastosta saatiin 70 % projektin kustannuksista. Kunnat rahoittivat kukin 30 % asukaslukujensa suhteessa Hämeen virkistysalueyhdistys ry Kanta-Hämeen kuntien yhteenliittymä, Hämeen virkistysalueyhdistys ry, aloitti toimintansa vuonna Yhdistyksen tavoitteena on erilaisten alueiden yhdistäminen laajemmiksi kehittämisvyöhykkeiksi. Perusperiaate on, että virkistysalueverkko, matkailupalvelut ja nähtävyydet sekä erilaiset reittiverkostot liitetään yhteen (Hämeen virkistysalueyhdistys ry, 2000). Yhdistyksen tavoitteena on myös mahdollisimman kevyt hallintorakenne. Yhdistyksen tehtäväkenttä on erittäin monipuolinen: yhdistys hoitaa virkistysalueiden ja retkeilyreitistöjen ylläpitoa ja suunnittelua, kehittämistä sekä markkinointia, ylläpitää Hämeen järviylängön ulkoilukarttaa ja Hämeen ulkoilukarttaportaalia, laatii hoitokuntien kanssa ja hyväksyy alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmat, edistää ja koordinoi virkistysalueiden ja ulkoilureittien käyttöä luontomatkailuun, osallistuu kehittämisprojekteihin sekä markkinoi virkistysalueita ja reittejä www-sivujen, esitteiden, matkailujulkaisujen ja messujen avulla. Hämeen virkistysalueyhdistyksen maanhankinnan toimintamalli poikkeaa muista virkistysalueyhdistyksistä siten, että yhdistys ei hanki omistukseensa virkistysalueita eikä kerää ostotoimintaan tarvittavia rahastoja (Hämeen virkistysalueyhdistys ry, 2000). Virkistysalueyhdistys toimii kuntien asiamiehenä neuvottelemalla maanhankintaan liittyvät kauppaehdot, rahoitusjärjestelyt jyvitysehdotuksineen sekä hoitaa kauppakirjojen laadinnan ja kauppojen käytännön järjestelyt (Hämeen virkistysalueyhdistys ry, 2000). Virkistysalueyhdistys toimii tiiviissä yhteistyössä Hämeen liiton kanssa. Sivu 81 / 139

86 Organisaatio Hämeen virkistysalueyhdistys ry:n organisaatio koostuu yhdistyskokouksesta (64 jäsentä), hallituksesta (14 jäsentä) sekä oman toimensa ohella yhdistyksen asioita hoitavasta asiamiehestä, suunnittelijasta ja sihteeristä ja alueita hoitavista viidestä hoitokunnasta. Kuntajäsenet voivat valita yhdistyskokouksen edustajiksi samat henkilöt kuin maakuntavaltuustoonkin ja hallitukseen sama jäsenet kuin maakuntahallitukseen. Samansisältöisten päätösten teko jokaisen virkistysaluehankintaan osallistuvan kunnan hallituksissa tai valtuustoissa lähes samanaikaisesti on suuritöisyydestään huolimatta toiminut (Hämeen virkistysalueyhdistys ry, 2000). Alueet ja reitistöt Yhdistykseen liittyminen ei merkitse sitoutumista maanhankintoihin. Virkistysaluehankintojen rahoituspäätökset tehdään tapauskohtaisesti hankkeeseen osallistuvissa kunnissa yhdistyksen ehdotuksen pohjalta. Käytännössä kunnat ovat voineet aluekohtaisesti päättää, mihin alueeseen ne haluavat sijoittaa (Hämeen virkistysalueyhdistys ry, 2000). Maanhankinnassa voi olla mukana myös yhdistyksen ulkopuolisia kuntia. Hankitut, seudulliset virkistysalueet ovat yhteisomistuksessa, ja jokaisella virkistysalueella on erilainen omistuspohja. Alueita pyritään hankkimaan kolme vuotta kerrallaan voimassa olevan maanhankintaohjelman mukaan. Maanhankinnan painopisteohjelman mukaan maata on tarkoitus hankkia 280 hehtaaria vuosina (Hämeen virkistysalueyhdistys ry, 2008). Maanhankinnan painopisteohjelman 280 hehtaarin maanhankintaan arvioidaan tarvittavan noin 3 miljoonaa (0,93 /m 2 ). Maakunnallisesti ja seudullisesti tärkeille virkistysalueille on pääosin laadittu ranta-asemakaavat, joiden yhteydessä on tehty maanhankintaa tai muutoin on kaavallisesti varmistettu virkistysalueen toteutus tulevaisuudessa (Hämeen virkistysalueyhdistys ry, 2008). Huomattava osa seudullisista virkistysalueista on turvattu rakentamiselta ranta-asemakaavoituksella vapaa-alueina sekä rakennusoikeuksien siirroilla ja järjestelyillä. Virkistystarkoituksiin ostettujen, noin 200 hehtaarin ranta-alueiden hankintaan on käytetty rahaa noin 2,5 miljoonaa (1,25 / m 2 ), josta valtion osuus on ollut noin 1,1 miljoonaa (44 %). (Hämeen virkistysalueyhdistys ry, 2008). Vuoteen 2006 mennessä yhdistys teki 14 kauppaa, joiden pinta-ala oli yhteensä 200 hehtaaria. Keskimääräinen yhden kaupan pinta-ala oli 13,6 ha/kauppa ja hinta /kauppa. Hankittujen maa-alueiden hinta (v. 2006) oli yhteensä 2,13 miljoonaa (v. 2006). Keskimääräinen neliöhinta oli 1,12 /m 2 (v. 2006). Virkistysalueita on toteutettu muiden virkistysalueyhdistysten tapaan myös sopimusteitse ja ulkoilureittijärjestelyin. Yhdistys tekee ulkoilureitistöjen ja liitännäisalueiden käyttösopimuksia Hämeen Ilvesreitistöllä ja osallistuu käyttökorvauksiin ja rakenteiden kustannuksiin 50 % osuudella. Ulkoilureitistöjen toteutuksen ja ylläpidon toimintamallia toteutetaan Hämeen järviylängön luontomatkailuprojektin keräämän reittiaineiston pohjalta. Huolto Kuntien edustajista koostuvat hoitokunnat vastaavat alueiden hoidosta ja kehittämisestä ja kuntien organisaatiot huolehtivat ylläpidon vaatimista käytännön järjestelyistä (Hämeen virkistysalueyhdistys ry, 2000). Hoitokunnat ovat toteuttaneet alueiden perusvarustuksen. Virkistysalueyhdistys vastaa virkistysalueiden yleisinformaatiosta, opastuksen, luontoselvitysten sekä käyttö- ja hoitosuunnitelmien resurssoinnista ja koordinoinnista yhteistyössä hoitokuntien kanssa. Sivu 82 / 139

87 Tulevaisuudessa hoitokunta- ja hoitojärjestelmää on tarkoitus keventää ja kehittää tarkoituksena kuntien roolien vahvistaminen ja hoitotoimenpiteiden ja kustannusten jaon hallinnan pelkistäminen yhteisessä omistuksessa olevien alueiden osalta (Hämeen virkistysalueyhdistys ry, 2008). Alueiden rakentamis- ja käyttökustannukset jaetaan omistusosuuksien perusteella (Hämeen virkistysalueyhdistys, 2008). Hämeen Ilvesreitistön ylläpitoa yhdistys koordinoi hoitokuntajärjestelmän kautta. Henkilöstö Yhdistys toimii Hämeen liiton yhteydessä, minkä vuoksi yhdistyksellä ei ole varsinaista henkilöstöä (Hämeen virkistysalueyhdistys, 2008). Vuodessa kertyy yhteensä noin 34 työpäivää seitsemän henkilön osalta (Hämeen virkistysalueyhdistys, 2008). Talous Hämeen virkistysalueyhdistys ry saa tuloja kuntajäsenten jäsenmaksuista, julkaisujen myynnistä ja taserahoituksesta. Menot koostuvat julkaisukustannuksista, alueiden ja reittien hoito- ja käyttösuunnitelmista ja yhteistoteutuksesta, materiaalikuluista (esitteet, tiedotus, markkinointi), it- ja muista ostopalveluista, matkustus- ja kuljetuskuluista, pankkipalveluista, muista kuluista ja henkilöstöresurssien rahoituksesta. Vuoden 2009 talousarvion mukaan yhdistyksen tulot tulevat olemaan (kuntajäsenmaksut tasevarat, kartan myyntitulot ja muut tasevarat ). Menot (yht ) koostuvat julkaisukustannuksista ( ), alueiden, reittien ja hoito- ja käyttösuunnitelmasta ja yhteistoteutuksesta ( ), materiaalikuluista (esitteet, tiedotus, markkinointi) (4 000 ), itja muista ostopalveluista (7 000 ), matkustus- ja kuljetuskuluista (2 800 ), pankkipalveluista (200 ), muista kuluista (1 000 ) ja henkilöstöresurssien rahoituksesta ( ). Esimerkiksi vuoden 2007 tilikauden ylijäämä oli , josta Hämeen järviylängön ulkoilukartan tuotot olivat Varsinaisen toiminnan ylijäämä oli Toiminnan tuotot olivat vuonna Kuntajäsenten jäsenmaksuja saatiin ja ulkoilukartan myyntituloja Muita tuloja saatiin Toiminnan kulut olivat Rahaa käytettiin hoito- ja käyttösuunnitelmien laatimiseen sekä toteutukseen, materiaalikuluihin (tiedotus ja markkinointi), ostopalveluihin, matkustus- ja kuljetuspalvelukuluihin, 102 pankkikuluihin ja 195 muihin kuluihin. Toiminnan tuottojen enemmyys oli siten Korkotuloja oli 281. Taulukko 8. Laskelma, mitä Hämeen virkistysalueyhdistykseen liittyminen tulisi maksamaan Kymenlaakson kunnille. Vrt. Taulukko 16. Kymenlaakson virkistysalueyhdistyksen jäsen- ja liittymismaksut kunnittain. Kunta Liittymismaksu, 1,70 / asukas Jäsenmaksu, 0,11 / asukas / vuosi Hamina, asukasta Iitti, 7208 asukasta Kotka, asukasta Kouvola, asukasta Sivu 83 / 139

88 Miehikkälä, 2370 asukasta Pyhtää, 5140 asukasta Virolahti, 3617 asukasta Yhteensä, asukasta Hankkeita Hämeen virkistysalueyhdistys ry on ollut mukana seuraavissa hankkeissa: Ulkoilureittihanke , Hämeen ilvesreitit, Hämeen järviylängön luontomatkailualueen kehittäminen ja Evon kehittäminen. Lisäksi Hämeen virkistysalueyhdistys on mukana Metsähallituksen Luontoon.fi portaalin yhteistyössä Pirkanmaan virkistysalueyhdistys ry Pirkanmaan virkistysalueyhdistys ry perustettiin vuonna Yhdistys auttaa ja aktivoi jäsenkuntia seudullisten virkistysalueiden hankinnassa. Tarvittaessa yhdistys osallistuu myös alueiden rakentamiseen ja hoitoon sekä seudullisten retkeilyreittien toteuttamiseen ja ylläpitoon. Sen toimintaan kuuluu myös virkistysalueita koskeva tiedotus ja opastus. Pirkanmaan virkistysalueyhdistyksen toiminnan periaate on samankaltainen Hämeen virkistysalueyhdistyksen kanssa, eli yhdistys hankkii kuntien käyttöön sopivia virkistysalueita kuntien rahoituksella, hakee em. alueiden hankintaan valtion tukea, laatii alueille hoito- ja käyttösuunnitelmat, tukee virkistysalueiden ja retkeilyreittien rakentamista ja hoitoa, tiedottaa jäsenkuntien virkistysalueista ja reiteistä mm. Internetissä sekä ylläpitää Pirkanmaan ulkoilu- ja retkeilykarttaa. Yhdistys ei omista virkistysalueita, vaan alueiden omistajia ovat virkistysalueiden hankkimiseen osallistuneet kunnat. Yhdistykseen kuuluu 18 kuntaa. Tukijäseniä yhdistyksellä on 6. Yhdistyksen toiminnan laajuus on koettu riittäväksi. Jos jäsen- tai liittymismaksut olisivat suuremmat, kuntia olisi huomattavasti hankalampi saada toimintaan mukaan, sanoo yhdistyksen asiamies, DI Markku Forsman. Lisäksi Forsman mainitsee, että on erittäin tärkeää, että alueen suuret kunnat ovat toiminnassa mukana. Organisaatio Yhdistyksen päätösvaltaa käyttävät jäsenkunnat yhdistyksen kevät- ja syyskokouksissa. Käytännön työstä vastaavat yhdistyksen asiamies ja sihteeri vuosittain valittavan 7-jäsenisen hallituksen johdolla. Lisäksi yhdistyksellä on asiamies, joka tekee yhdistyksen töitä eli mm. organisoi maakauppoja, noin 1,5 pv viikossa. Alueet Liittyminen yhdistykseen ei merkitse sitoutumista yhdistyksen maanhankintoihin. Hankitut alueet ovat yhdistyksen jäsenkuntien yhteisomistuksessa, ei siis virkistysalueyhdistyksen. Maanhankin- Sivu 84 / 139

89 nan rahoituksessa hyödynnetään kuntien omarahoituksen lisäksi valtionosuuksia. Yleensä hankitulla alueella on emokunta, joka maksaa noin 49 % alueen hinnasta. Muut hankintaan osallistuvat kunnat maksavat noin 21 % alueen hinnasta. Ympäristöministeriön avustus kattaa loput 30 % alueen hinnasta. Jokaiseen hankittuun maa-alueeseen on saatu ympäristöministeriön avustusta. Virkistysalueiden hankinta kohdistuu koko Pirkanmaahan. Yhdistys ei ole välittänyt kunnille alueita vuokrattavaksi, mutta vuokraus kuuluu yhdistyksen keinovalikoimiin tarvittaessa. Yhdistys on hankkinut neljä virkistysaluetta, joiden pinta-ala on yhteensä noin 17 ha. Yhdistyksellä on mm. veneilykohde, jossa on luonnonsatama, luonnonsuojelualueeseen rajoittuva patikointi- ja veneilykohde sekä rantayleisosakaavaan merkitty VR-alue, jolla on joitakin rakennuksia. Pirkanmaan virkistysalueyhdistys ry teettää alueille hoito- ja käyttösuunnitelmat, joiden avulla mm. huolehditaan alueiden luonnonarvojen säilymisestä. Yhdistys ei rakenna alueilleen saunoja ym. rakennuksia vuokrattavaksi. Alueiden perusvarustukseen kuuluu parkkipaikka, grillikatos, käymälä ja liiteri. Yhdistys ei rakenna reitistöjä, mutta jakaa vuosittain (v noin ) reittien ja alueiden ylläpitoon ja rakentamiseen ja/tai hankkeiden omarahoitusosuuksiin avustuksia jäsenkunnille. Vuosittain yhdistys on jakanut avustuksia (Pirkanmaan virkistysalueyhdistys, 2008). Talous Kuntien jäsenmaksu on 0,09 /asukasta kohti. Esimerkiksi vuonna 2008 kuntajäseniltä saatavat jäsenmaksutulot kasvoivat euroon. Karttatuloja saatiin ja korkotuloja Perustoiminnan menot (hallinnon kulut ) nousivat hieman edellisvuoteen nähden, vaikka toimiston vuokraa ei enää maksettu vuonna Hallintokulujen nousu johtui pääasiassa vuosilomapalkkojen maksusta, kilometrikorvausten, työttömyysvakuutusmaksujen, päivärahojen, puhelinkulujen, tilintarkastuksen ja kirjanpidon sekä toimistokulujen noususta. Alueiden hoitoon ja rakentamiseen jaettiin avustuksia yhteensä Maanhankintakuluja oli 77. Kartan laatimisesta muodostui henkilöstökuluja ja muita kuluja, pääasiassa painatuskuluja, Karttojen myynnistä maksettiin arvonlisäveroa Vuoden 2007 tilinpäätös osoitti ylijäämää. Tilikauden tulot ( ) olivat suuremmat kuin menot, jotka olivat edellisvuosia huomattavasti pienemmät, yhteensä vain Menojen pieneneminen johtui pääasiassa siitä, että alueiden ja reittien hoitoon ja rakentamiseen ja/tai hankkeiden omarahoitusosuuksiin jaettiin avustuksia vain eikä alueiden hoitokuluihin käytetty euroakaan. Hallinto-, tiedotus ja muihin yleiskuluihin käytettiin hieman edellisvuotta vähemmän, Vuonna 2007 kuntajäsenten jäsenmaksuja saatiin hieman edellisvuotta enemmän, Tukijäsenten jäsenmaksuja saatiin 160. Korko- ja muita tuloja noin 300 eli edellisvuotta hieman vähemmän, 278. Karttatuloja saatiin taas edellisvuotta reilusti enemmän, Vuoden 2006 tilinpäätös osoitti ylijäämää, ja tilikauden tulot olivat suuremmat kuin menot ( ). Edelliseltä vuodelta oli jäänyt ylijäämää Vuoden 2005 tulot olivat , joten käytettävissä oli yhteensä Hallinto-, tiedotus- ja muihin yleiskuluihin meni noin edellisvuotta vähemmän, yhteensä Vähennys johtui pääasiassa henkilöstökulujen ja toimitilavuokran pienenemisestä. Alueiden hoitokuluihin ja opasteisiin ei käytetty rahaa, mutta yhdistys jakoi avustuksia alueiden ja reittien hoitoon ja rakentamiseen ja/tai hankkeiden omarahoitusosuuksiin. Maanhankintakuluja ei ollut. Suurimman osan tuloista yhdistys sai edelleen kuntien jäsenmaksuista ( ). Tukijäsenten maksuja saatiin 136. Kor- Sivu 85 / 139

90 kotuloja saatiin edellisvuoteen verrattuna noin puolet vähemmän, 297. Karttatulojakin saatiin huomattavasti paljon vähemmän, vain 33. Vuoden 2005 tilinpäätös osoitti ylijäämää, vaikka tilikauden menot olivat suuremmat kuin tulot ( ). Edelliseltä vuodelta oli ylijäämää joten käytettävissä oli Vuoden 2005 menot olivat yhteensä Hallinto-, tiedotus- ja muihin yleiskuluihin (=peruskulut) meni yhteensä Alueiden ja reittien hoitoon ja rakentamiseen ja/tai hankkeiden omarahoitusosuuksiin käytettiin yhteensä % summasta jaettiin avustuksina alueiden ja reittien hoitoon ja rakentamiseen. Virkistysalueiden hankintakuluja oli vain 137. Yhdistys sai suurimman osan tuloistaan jäsenmaksuista ( ). Tukijäseniä yhdistyksellä ei ollut vielä vuonna Korkotuloja yhdistys sai 603 ja karttatuloja Vuoden 2004 tilinpäätös osoitti ylijäämää. Taulukko 9. Laskelma, mitä Pirkanmaan virkistysalueyhdistykseen liittyminen tulisi maksamaan Kymenlaakson kunnille. Vrt. Taulukko 16. Kymenlaakson virkistysalueyhdistyksen jäsen- ja liittymismaksut kunnittain. Kunta Liittymismaksu, 0,17 / asukas Jäsenmaksu, 0,09 / asukas / vuosi Hamina, asukasta Iitti, 7208 asukasta Kotka, asukasta Kouvola, asukasta Miehikkälä, 2370 asukasta Pyhtää, 5140 asukasta Virolahti, 3617 asukasta Yhteensä, asukasta Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry on 12 kunnan ja noin 50 eri matkailupalveluyrityksen sekä kelkkailukerhon muodostama maakunnallinen yhteenliittymä. Yhdistys hallinnoi moottorikelkkaurastoa ja huolehtii urien kunnossapidosta kelkkailijoilta perityillä maksuilla. Kaikkiaan Pohjois-Karjalan maakunnassa on noin 1800 kilometriä valmista kelkkauraa, joista noin kolmasosa (600 km) on jääuria. Kelkkailijan ostamalla uraluvalla saa liikkua koko maakunnan alueella. Talous Moottorikelkkailijoiden uralupamaksut kaudella 2009: vuorokausi 20, kolme vuorokautta 40, kuukausi 60, kaksi kuukautta 90 ja vuosi 120. Sivu 86 / 139

91 Tässä raportissa ei paneuduta Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry:een, koska yhdistyksen toiminta käsittää ainoastaan moottorikelkkareitistön ylläpidon ja hallinnan, mikä taas ei ole Kymenlaakson ensisijainen virkistyskäyttöverkoston kehittämiskohde Päijänteen virkistysalueyhdistys ry Päijänteen virkistysalueyhdistys kehittää Päijännettä lähivesistöineen alueen asukkaiden yhteisenä, monipuolisena virkistysalueena vaarantamatta alueen luontoa, peruselinkeinoja ja maiseman omaleimaisuutta. Tarkoituksen toteuttamiseksi yhdistys hankkii alueita virkistyskäyttöön ostamalla tai vuokraamalla tai hankkimalla niihin käyttöoikeuksia sekä huolehtii niiden hoidosta ja rakentamisesta. Yhdistys perustettiin vuonna Virkistyskohteiden käyttäjiltä saatu palaute on ollut enimmäkseen positiivista ja yhdistyksen toimintaa kiittävää. Sidosryhmät ovat kokeneet yhdistyksen työn tarpeelliseksi. Organisaatio Yhdistyksellä on 12 kuntajäsentä. Tukijäseninä on kuusi pursi- ja veneseuraa sekä Pidä Saaristo Siistinä ry. Yhdistys ei ota jäsenikseen yksityishenkilöitä. Yhdistyksen asioita hoitaa hallitus, joka kutsuu koolle yhdistyksen kokoukset. Yhdistyksellä ei ole kokopäivätoimista henkilökuntaa. Yhdistyksellä on kolme toimihenkilöä: asiamies, rahastonhoitaja ja sihteeri. Toimintansa tukemiseksi yhdistys voi vastaanottaa avustuksia, lahjoituksia ja jälkisäädöksiä. Alueet Yhdistyksen hallussa on 13 maa-aluetta, joiden pinta-ala on yhteensä 70 ha. Yhdistys on ostanut 11 ja vuokrannut kaksi aluetta. Alueiden pääasiallisin varustus on laituri, grillikatos, puuvaja ja käymälä. Yhdistyksellä on 6 saunaa. Tällä hetkellä Päijänteen virkistysalueyhdistyksen toiminta painottuu olemassa olevien rakenteiden ja rakennuskannan kunnostukseen. Tavoitteena on vielä hankkia muutama alue Etelä- Päijänteeltä. Alueiden hankinta painotetaan kohtuuhintaisiin alueisiin toiminta-alueen eteläosassa. Alueiden hoito Yhdistyksellä on huoltosopimus alueiden hoidosta Pidä Saaristo Siistinä ry:n kanssa. Sopimus sisältää kohteiden jätehuollon, polttopuun kuljetuksen, yleisvalvonnan, kunnossapidon ja rakenteiden pienimuotoisen korjauksen. Talous Yhdistys rahoittaa toimintansa jäseniltä kerättävillä liittymis- ja vuosimaksuilla. Yhdistyksen 15 jäsenkuntaa maksavat jäsenmaksua 0,17 / asukas, yhteensä noin / vuosi. Saunamaksuilla kerätään noin vuodessa. Näillä katetaan huolto-, korjaus- ja pienet hallinnolliset kustannukset. Rahaa on varattuna erikseen maa-aluehankintoihin. Sivu 87 / 139

92 Ympäristöministeriö on avustanut maan hankintaa noin 30 % osuudella. Toisin kuin useat muut virkistysalueyhdistykset, Päijänteen virkistysalueyhdistys ry ei toteuta eikä koordinoi EU- tai muita virkistyskäytön kehityshankkeita. Taulukko 10. Laskelma, paljon Päijänteen virkistysalueyhdistykseen liittyminen tulisi maksamaan Kymenlaakson kunnille. Vrt. Taulukko 16. Kymenlaakson virkistysalueyhdistyksen jäsen- ja liittymismaksut kunnittain. Kunta Liittymismaksu, 0,70 / asukas Jäsenmaksu, 0,17 / asukas / vuosi Hamina, asukasta Iitti, 7208 asukasta Kotka, asukasta Kouvola, asukasta Miehikkälä, 2370 asukasta Pyhtää, 5140 asukasta Virolahti, 3617 asukasta Yhteensä, asukasta Saimaan virkistysalueyhdistys ry Saimaan virkistysalueyhdistys edistää Etelä-Savon ja koko Itä-Suomen virkistysmahdollisuuksia vaarantamatta alueen luontoa, peruselinkeinoja ja maiseman omaleimaisuutta (Saimaan virkistysalueyhdistys, 2008 A). Yhdistys on perustettu vuonna Virkistyskäytön edistämisen toteuttamiseksi yhdistys ostaa ja vuokraa alueita, hankkii niihin käyttöoikeuksia sekä huolehtii alueiden hoidosta ja rakentamisesta. Yleisenä tavoitteena on rantaalueiden säilyttäminen vapaana yksityiseltä rakentamiselta jokamiehen oikeudella tapahtuvaa virkistäytymistä varten. Organisaatio Yhdistyksen jäseniksi voivat liittyä entisten Mikkelin, Kuopion, Pohjois-Karjalan ja Kymen läänien, eli Vuoksen vesistöalueen kunnat. Kuntajäseniä yhdistyksellä on neljä ja kannattajajäseninä neljä seuraa ja 20 henkilöä, mm. Pidä Saaristo Siistinä ry ja pursiseuroja. Hallitus koostuu jäsenkuntien edustajista (3-5 henkilöä). Yhdistyksen kokouksissa kullakin kuntajäsenellä on yksi ääni kutakin asukasta kohti (Saimaan virkistysalueyhdistys ry, 1994). Tukijäsenillä on kokouksissa puheoikeus, mutta ei äänioikeutta (Saimaan virkistysalueyhdistys ry, 1994). Etelä-Savon ympäristökeskus, Pidä Saaristo Siistinä ry ja muut virkistysalueyhdistykset ovat yhdistykselle tärkeitä yhteistyökumppaneita (Saimaan virkistysalueyhdistys ry, 2008 A). Yhdistyksen vuosikokous on kahdesti vuodessa. Sivu 88 / 139

93 Maakuntaliitto vastaa yhdistyksen hallinnosta (sihteerin työt sekä taloushallinto). Yhdistyksen sihteeri, Etelä-Savon maakuntaliiton maakuntasuunnittelija Sanna Poutamo kommentoi : Yhdistyksen toiminta on hyvin pienimuotoista. Kaikki työ tehdään virkatyönä, eikä palkkioita makseta.. Yhdistyksen toiminnassa on myönteistä yhdistetyt resurssit, se että on yksi asioita hoitava taho sekä se, että kansalaiset kiittävät. Ongelmia yhdistyksen toiminnassa on aiheuttanut kuntien kiinnostuksen puute, hintataso ja resurssit. Alueet Saimaan virkistysalueyhdistys ry pyrkii hankkimaan virkistysalueita tasapuolisesti toiminta-alueen eri osista siten, että luodaan virkistys- ja matkailukäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia (Saimaan virkistysalueyhdistys, 2008 A). Uuden kunnan liittyessä yhdistykseen kunnan maksamalla liittymismaksulla on tarkoitus ostaa sopiva virkistysalue jäseneksi liittyneen kunnan alueelta. Tällä hetkellä Saimaan virkistysalueyhdistyksellä on kohde jokaisen jäsenkunnan alueella. Saimaan virkistysalueyhdistyksen maanhankinnan periaatteita: alueiden on sovelluttava virkistyskäyttötarkoituksiin, oltava ylikunnallisia, toteutettava kaavavarausta, oltava alueellisesti tasapuolisia, oltava osa tärkeitä laajempien kehitettävien vapaa-ajan ja matkailun vyöhykkeitä. Yhdistyksen tavoitteena on hankkia myös uusia, rakentamattomia alueita. Yhdistys ei hanki maa-alueita, jotka tullaan perustamaan valtion toimesta luonnonsuojelualueiksi, ovat jo kunnan tai valtion omistamia, yleiseen virkistäytymiseen osoitettuja alueita, ovat rakennussuojelukohteita tai joilla on toimivia yrityksiä. Yhdistys hankkii uusia virkistysalueita taloudellisten voimavarojensa puitteissa ja edellyttäen, että hankinnalle saadaan valtion avustusta (Saimaan virkistysalueyhdistys, 2008 A). Yhdistys on ostanut kaksi aluetta Puumalasta ja Savonlinnasta, joiden koko on yhteensä 26 ha. Lisäksi yhdistys on vuokrannut alueen Ristiinasta ja Mikkelistä (Korvensaaren virkistysalueen kupeessa on yhdistyksen omistama sauna noin puolen hehtaarin tontilla). Rokansaaren virkistysalue Puumalan Lietvedellä on 25 ha ja siellä on toiminut Rokansalon kesäkoti niminen lomakylä ja 60-luvuilla. Alueella on kuusi vuokrattavaa mökkiä, kaksi saunaa sekä 1940-luvulla rakennettu päärakennus eli huvila. Rakennukset ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita. Yhdistys on tehnyt sopimuksen mökkien vuokraustoiminnasta sekä alueen saunojen ja laiturien käytöstä Pidä Saaristo Siistinä ry:n kanssa ja Rokansaaren huvilan kesäkahvilatoiminnasta yrittäjän kanssa (Saimaan virkistysalueyhdistys ry, 2008 B). Vuokraaja maksaa Saimaan virkistysalueyhdistykselle vuokrana 60 % laskelman mukaisista mökkivuokrista sekä muista maksutuloista vähennettynä pienet irtaimisto- ja tarvikehankinnat ja erilliset korjaustyöt (Saimaan virkistysalueyhdistys ry, 2008 B). Yhdistyksen mökit ovat yleensä täynnä juhannuksesta elokuun puoleen väliin, ja niitä vuokrataan toukokuusta syyskuun loppuun. Vuokratuloilla ym. maksuilla rahoitetaan alueiden rakennusten korjauksia, alueen ylläpitoa (valvonta, jätehuolto, siivous jne.) sekä hankitaan kävijöille sauna- ja grillipuita. Myös Saimaan virkistysalueyhdistyksen toisella kohteella, Savonlinnan Kesamonsaaressa sijaitsevalla Piispanhuvilalla, on rakennussuojelukohde eli v rakennettu kaksikerroksinen huvila piharakennuksineen ja saunoineen. Huvilarakennusta voi vuokrata ja sauna on kaikkien kävijöiden käytössä. Sivu 89 / 139

94 Käyttäjien innostus alueiden hoitoon (mm. rakennusten siivous, pienet korjaustyöt ja polttopuiden teko) talkootyönä ilman korvausta on osoitus alueiden tarpeellisuudesta ja merkityksestä (Saimaan virkistysalueyhdistys ry, 2008 B). Talous Yhdistyksen vuosittaiset tulot ovat Yhdistys saa tuloja liittymis- ja jäsenmaksuista, vuokratuloista ja mökkien, saunojen ja laiturien käyttömaksuista. Maan hankintaan yhdistys on saanut ympäristöministeriön avustusta ja kohteiden ylläpitoon saariston ympäristönhoitoavustusta Etelä-Savon ympäristökeskukselta (Saimaan virkistysalueyhdistys, 2008 B). Virkistysalueyhdistyksen kohteiden kunnostamiseen on saatu myös ympäristöhallinnon kautta työllistämisvaroin palkattua työvoimaa (Tyky-työt). Kuntajäsenen liittymismaksu on 1,0 / asukas ja jäsenmaksu 0,13 / asukas / vuosi. Virkistysalueyhdistyksen liittymismaksuilla on tarkoitus kerätä rahaa virkistysalueen/alueiden ostoon, kun taas pienempi jäsenmaksu kuluu alueiden ylläpitoon. Henkilöjäsenen liittymismaksu on 20 ja jäsenmaksu 10 / vuosi. Yhdistyksen liittymismaksu on 200 ja jäsenmaksu 35 / vuosi. Kuntajäsenmaksuja yhdistys saa noin / vuosi ja kannatusjäsenmaksuja hieman alle 500. Muita kuin jäsenmaksutuloja yhdistys kerää vuosittain yhteensä : vuokratuloja yhdistys saa noin / vuosi ja lippaaseen maksettuja käyttömaksuja kolmesta paikasta noin / vuosi. Yhdistyksen vuosittaiset kulut ovat Vakuutuksiin menee noin 1 100, tiemaksuihin 300, kiinteistöveroihin 590, metsänhoitomaksuihin 100, palkkoihin 4 500, huolto- ja korjaustoimenpiteisiin (PSS ), ekomaksuun 15, hallintomenoihin ja hoitokuluihin Esimerkiksi vuoden 2009 talousarvion mukaan Rokansaaren kunnostusja huoltomenoihin kuluu 8 500, Piispan huvilan kunnostus- ja huoltomenoihin 1 500, Korvensaaren huoltoon ja valvontaan 500 ja Kaposaaren retkisataman rakenteisiin Taulukko 11. Vertailu, paljon Saimaan virkistysalueyhdistykseen liittyminen tulisi maksamaan Kymenlaakson kunnille. Vrt. Taulukko 16. Kymenlaakson virkistysalueyhdistyksen jäsen- ja liittymismaksut kunnittain. Kunta Liittymismaksu 1,0 / asukas Jäsenmaksu 0,13 / asukas / vuosi Hamina, asukasta Iitti, 7208 asukasta Kotka, asukasta Kouvola, asukasta Miehikkälä, 2370 asukasta Pyhtää, 5140 asukasta Virolahti, 3617 asukasta Yhteensä, asukasta Sivu 90 / 139

95 4.2.7 Uudenmaan virkistysalueyhdistys ry Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen tarkoituksena on turvata ja kehittää uusmaalaisten virkistysmahdollisuuksia sekä säilyttää ja vaalia luontoa ja maiseman omaleimaisuutta. Yhdistys ottaa toiminnassaan huomioon paikallisen väestön viihtyvyyden ja peruselinkeinojen turvaamisen. Yhdistys hankkii ja ylläpitää luonnon virkistyskäyttöön soveltuvia alueita eri puolilla Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntaa. Yhdistys hankkii ja hoitaa jäsenkuntien asukkaiden tarpeita palvelevia virkistysalueita ostamalla tai vuokraamalla näitä alueita tai hankkimalla niihin käyttöoikeuksia sekä huolehtimalla alueiden käytön edellyttämästä hoidosta ja rakentamisesta. Alueet voivat myös sijaita yhdistyksen varsinaisen toiminta-alueen ulkopuolella. Yhdistys on perustettu vuonna Organisaatio Uudenmaan virkistysalueyhdistys ry:n jäseninä on 22 kuntaa ja tukijäseninä seitsemän erilaista yhteisöä, kuten ympäristö-, liikunta- ja veneilyjärjestöjä. Jäsenkunnissa on yhteensä noin asukasta. Yhdistys toimii Uudenmaan liiton yhteydessä täysin itsenäisenä. Yhdistysmuotoiseen organisaatioon Uudellamaalla päädyttiin sen joustavuuden takia. Hallintomuoto on normaali kuntayhtymän hallinto (Kokousmuistio, ). Yhdistyksen rahoituspohjasta käytiin neuvotteluja 1,5 vuoden ajan. Neuvottelujen tuloksena hankintakustannukset jaetaan kuntien asukaslukujen suhteessa. Jäsenkunnat valitsevat edustajansa 4-vuotiskaudeksi yhdistyksen valtuuskuntaan, jossa on 43 edustajaa sekä varajäsenet ja 9 tukijäsenjärjestön edustajaa. Valtuuskunta valitsee yhdistyksen hallituksen ja tilintarkastajat, hyväksyy tilinpäätöksen, toimintakertomuksen, talousarvion sekä toiminta- ja taloussuunnitelman. Yhdistyksen hallitukseen kuuluu 16 jäsentä sekä varajäsenet ja kaksi asiantuntijajäsentä tukijäsenjärjestöistä. Hallitus toimeenpanee valtuuskunnan päätöksiä, päättää alueiden ostamisesta, myymisestä ja vuokraamisesta, seuraa, valvoo ja päättää käytännön toiminnasta virkistysalueilla sekä päättää pysyvän henkilökunnan palkkaamisesta. Henrik Wikströmin mukaan Uudenmaan virkistysalueiden hankinnassa, hoidossa ja kehittämisessä on saavutettu huomattavia säästöjä verrattuna siihen, että kunnat suorittaisivat nämä tehtävät erikseen (Kokousmuistio, ). Alueet Maanhankintoja pyritään suuntaamaan jokaisen jäsenkunnan tarpeiden mukaan ja pääosin jäsenkuntien alueille. Valtuuskunta asetti kevätkokouksessaan vuonna 1997 maanhankinnan tavoitteeksi 1-2 aluetta / vuosi, joiden nettohankintameno valtionavun vähentämisen jälkeen on 0,2-0,3 milj. / vuosi (Uudenmaan virkistysalueyhdistys ry, 2004). Sivu 91 / 139

96 Henkilöstö Yhdistyksellä on kaksi päätoimista toimihenkilöä, asiamies ja suunnittelija. Kesäajaksi on palkattu työntekijöitä (4 hlöä) alueiden valvojiksi ja huoltajiksi. Lisäksi on palkattu kaksi työllistettävää ja yksi yrittäjä ostopalveluna ympäri vuoden. Vuoden 2003 aikana tarvittiin noin 4 henkilötyövuotta (Uudenmaan virkistysalueyhdistys ry, 2004). Ostopalveluna on teetetty luonnon inventointia ja hoitosuunnittelua, metsänhoitoa, rakentamisja huoltotöitä sekä tiedottamisen- ja opastusmateriaalin tekninen toteutus. Alueiden hoito Yhdistyksen alueet ovat hyvin varusteltuja, ja muutamissa kohteissa on saunoja. Alueita hoidetaan tehokkaimmin kesäkautena, mutta joillakin kohteilla on kävijöitä myös talvisin. Hoito- ja valvontatehtävissä käytetään usein paikallisia asukkaita. Talous Jäsenkunnat maksavat yhdistyksen toimintakulut ja pääosin maanhankintakulut. Maanhankintaan on saatu ympäristöministeriön myöntämiä avustuksia noin 30 % osuudella maan hankintahinnasta. Vuokra-, sponsori-, sijoitus- ja muilla tuloilla rahoitetaan n. 15 % vuosittaisista käyttömenoista. Liittymismaksu määrätään vuosittain omaisuuden tasearvon perusteella. V kunnan liittymismaksu oli 4,40 /asukas. Vuosittainen jäsenmaksu muodostuu palvelumaksusta (0,32 /asukas v. 2005) ja maanhankintamaksusta (0,14 / asukas v. 2008). - Palvelumaksuilla rahoitetaan yhdistyksen toiminta ja alueiden huolto, kunnossa- ja ylläpito. Palvelumaksu määrätään vuosittain talousarvion yhteydessä. Tukijäsenjärjestön maksu oli v / vuosi. - Maanhankintamaksuilla rahoitetaan alueiden hankinta ja alueille rakennettavat kiinteät laitteet ja rakenteet. Maksusta päätetään vuosittain, v se oli 0,14 / asukas (v yht ). Esimerkiksi vuonna 2003 Uudenmaan virkistysalueyhdistys otti 3,66 miljoonan euron pankkilainan Kopparnäsin alueen (550 ha, kauppahinta 4,16 miljoonaa, 0,76 /m 2 ) hankintaa varten. Maanhankintamenot olivat , johon saatiin valtionavustusta (28,8 %). Alueiden vuokriin kului (130,3 ha, 0,01 /m 2 ). Alueiden rakentamiseen (rakennukset, koneet ja kalusto, tiet, parkkipaikat, WC:t, grillit ym.) investoitiin Kulut (palkat ja palkkiot, henkilöstösivukulut, matkakulut, kunnostus-, ylläpito- ja tarvikekulut, aluevuokrat ja tiedotus) ilman poistoja (poistot ) olivat Kopparnäsin kaupan rahoittamiseksi myytiin kolme lomaasuntokiinteistöä, joista saatiin myyntituloja Hallinnon kuluihin (henkilöstökulut, muut henkilöstökulut ilman vuokraa, tilavuokrat, toimistokulut, hallintokulut ja muut kulut) meni vuonna 2003 yhteensä Taulukko 12. Laskelma, mitä Uudenmaan virkistysalueyhdistykseen liittyminen tulisi maksamaan Kymenlaakson kunnille. Vrt. Taulukko 16. Kymenlaakson virkistysalueyhdistyksen jäsen- ja liittymismaksut kunnittain. Kunta Liittymismaksu 4,40 / asukas Jäsenmaksu 0,46 / asukas / vuosi Hamina, asukasta Sivu 92 / 139

97 Iitti, 7208 asukasta Kotka, asukasta Kouvola, asukasta Miehikkälä, 2370 asukasta Pyhtää, 5140 asukasta Virolahti, 3617 asukasta Yhteensä, asukasta Hankkeet Uudenmaan virkistysalueyhdistys ry on ollut mukana Karjaanjoki-Life -hankkeessa. 4.3 Yhteenveto virkistysalueyhdistysten toiminnasta Kuva 76. Suomen virkistysalueorganisaatioiden jäsenmaksut ja jäsenmäärät jäsenmäärän perusteella järjestettynä. Osa yhdistyksistä toimii kuntien välikätenä maanhankintaneuvotteluissa, eivätkä nämä yhdistykset omista maa-alueita itse tai sitouta kaikkia jäsenkuntia maahankintoihin, vaan kunnat omistavat hankitut maa-alueet erilaisilla omistusosuuksilla. Tällaisilla yhdistyksillä on suhteellisen pieni jäsenmaksu (Kuva 76). Suurin osa yhdistyksistä ostaa alueita omistukseensa ja sitouttaa kaikki jäsenkunnat maahankintoihin. Vain yksi virkistysalueorganisaatio on säätiömuotoinen. Sivu 93 / 139

98 Yhdistysten jäsenmaksun suuruus ei näytä riippuvan jäsenmäärästä (Kuva 76). Maanhankinnan suunnitelmallinen toteutus voi olla vaikeaa, sillä se riippuu neuvottelujen tuloksista ja siitä, tarjoutuuko sopivia, virkistyskäyttöön soveltuvia alueita ostettavaksi (Kuva 77). Kuva 77. Virkistysalueyhdistysten jäsenmäärä ja yhdistysten hankkimien alueiden pinta-ala jäsenmäärän perusteella järjestettynä. Sivu 94 / 139

99 Kuva 78. Virkistysalueyhdistysten jäsenmaksun suuruus, jäsenmaksutulot ja hankittujen alueiden laajuus tulojen suuruuden mukaan järjestettynä. Suomen virkistysalueyhdistyksiin kuuluu yhteensä 78 kuntaa. Suomessa toimivat virkistysalueyhdistykset ja säätiöt ovat keskenään hyvin erilaisia. Niiden koko, organisaatio, maanhankinnan suuruusluokka, taloudellinen tilanne ja toimintaperiaatteet eroavat suuresti (Taulukko 13). Yhdistysten perustulot koostuvat jäsen- ja liittymismaksuista sekä mökkien ym. vuokrista. Maan hankintaan yhdistykset hakevat ympäristöministeriön maanhankintatukea. Lisäksi yhdistykset toteuttavat EU-hankkeita toimintansa tueksi. Talouden perusmenot, kuten kohteiden ylläpitokustannukset sekä hallinnolliset ja palkkakulut pysyvät melko samalla tasolla vuodesta toiseen. Sivu 95 / 139

100 Taulukko 13. Suomen virkistysalueyhdistysten ja säätiön talouden lukuja. Säätiö/ yhdistys Etelä- Karjalan virkistysaluesäätiö ( as.) Hämeen virkistysalueyhdistys ry ( as.) Pirkanmaan virkistysalueyhdistys ry ( as.) Päijänteen virkistysalueyhdistys ry ( as.) Saimaan virkistysalueyhdistys ry (80598 as.) Uudenmaan virkistysalueyhdistys ry ( as.) Keskiarvo asukasta Jäsenkuntia kpl Perusmenot / vuosi (palkka-, hallinto-, tiedotuskulut) (huom sis. alueiden huoltokulut) Tulot / vuosi (= jäsen- ja liittymismaksut, vuokratulot ym.) Jäsenmaksu / as. Liittym. mak su / as. Omat alueet ha Alueiden hinta yht ,31 0,31 189, ,11 1, ha rantamaata ja 21 km rantaa Hin ta / m 2 0,4 6-1,1 6 0,8-1,1 2 Valtionavustus / % (41,6 %) (47,2 %) Oma t kohteet kpl Sopim. alueet kpl ,09 0,17 17 (30 %) ,17 0, % vuokra- ja sijoitustulot n. 15 % / vuosi 0,13 1, sa una 0,54 4, ha maata, 1456 ha vesialaa ,23 1, ,4 4 0, ,5 Kymenlaaksossa ei ole mahdollista saavuttaa jäsenmäärältään, jäsenmaksuiltaan ja hankkimiensa alueiden pinta-alan kannalta suurimman, Uudenmaan virkistysalueyhdistys ry:n, toiminnan volyymia (Kuva 76 ja Kuva 77). Yhdistys on kuitenkin osoitus siitä, että virkistysalueyhteistyö voi olla hyvinkin laajamittaista. Saimaan virkistysalueyhdistys ry taas on yhdistyksistä pienimuotoisin mm. jäsenmäärältään. Kymenlaaksossa on tarkoituksenmukaista pyrkiä siihen, että kaikki Kymen- Sivu 96 / 139

101 laakson kunnat liittyvät yhdistykseen, jolloin yhdistyksen toiminta tullee olemaan laajamittaisempaa kuin Saimaan virkistysalueyhdistyksellä. Saimaan virkistysalueyhdistyksen toiminta osoittaa, että mökkien, laitureiden ja saunojen vuokratuloilla voi olla suuri merkitys yhdistyksen taloudelle. Hämeen virkistysalueyhdistys ry on kustannustehokkaasti toimiva organisaatio, ja sen toimintaalue ja asukkaiden lukumäärä on osapuilleen samansuuruinen Kymenlaakson kanssa. Yhdistys on neuvotellut kunnille laajoja virkistyskäyttöalueita, sillä on toiseksi pienin jäsenmaksu, toimiva organisaatio ja yhdistyksen jäseninä ovat kaikki Kanta-Hämeen kunnat. Yhdistyksellä ei ole hallintokuluja, koska sen kokoukset pidetään maakuntavaltuuston ja -hallituksen kokousten jälkeen. Yhdistys ei omista virkistyskäyttöalueita, vaan alueet ovat kuntien omistuksessa erilaisilla omistuspohjilla. Kuntien innostus voi johtua yhdistyksen joustavasta toimintatavasta, jossa kuntien osallistuminen alueiden hankintaan on vapaaehtoista ja tapauskohtaista. Yhdistyksen toiminta on hyvin suunniteltua, ja se perustuu maanhankintaohjelmaan sekä kohteiden hoito- ja käyttösuunnitelmiin. Hämeen virkistysalueyhdistyksen toteutusmalli voisi sopia hyvin Kymenlaaksoon. Myös Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö ry:n toiminta-alue on samankaltainen Kymenlaakson kanssa. Virkistysalueyhteistyön perustana on säätiötoiminta, joka eroaa yhdistystoiminnasta siten, että säätiötä ei voi lopettaa yhtä helposti kuin yhdistystä ja säätiön toiminta vaatii enemmän byrokratiaa. Yhteistyötä Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön kanssa kannattaa harkita jo siinäkin mielessä, että ALKU-hankkeen myötä Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan yhteistyö tulee lisääntymään. Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö on toimiva organisaatio, joka on hyödyntänyt EU-hankkeiden mahdollisuudet erittäin hyvin ja saanut niiden avulla paljon aikaan. Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toimintamalli voisi soveltua hyvin Kymenlaaksoon ja lisätä kuntien välistä yhteistyötä. Pirkanmaan virkistysalueyhdistys ry:n toimintamalli on samankaltainen kuin Hämeen virkistysalueyhdistyksen, eli yhdistys neuvottelee maahankinnoista maanomistajien kanssa, mutta kunnat omistavat alueet. Yhdistys on kuntien asukasluvun ( asukasta) perusteella toiseksi suurin Suomessa toimiva virkistysalueyhdistys, ja sillä on pienin jäsenmaksu (Kuva 76). Yhdistys on neuvotellut kunnille vähiten uusia virkistysalueita, noin 17 ha (Kuva 77). Hankittujen alueiden suhteellisen pieni koko voi johtua mm. siitä, että yhdistys on perustettu vasta vuonna 2000, kun taas Hämeen virkistysalueyhdistys on perustettu jo vuonna 1990, että Pirkanmaan kunnat eivät ole olleet yhtä innostuneita maan hankintaan kuin Hämeessä ja että yleiseen virkistyskäyttöön sopivia, kohtuuhintaisia alueita ei ole ollut tarjolla riittävästi. Kuntien aktiivisuus on hyvin tärkeää virkistysalueyhteistyön toteuttamisessa. Pirkanmaan virkistysalueyhdistyksen hallintomuodon etu on se, että hallitukseen valitaan henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita virkistysalueverkoston kehittämisestä. Päijänteen virkistysalueyhdistyksen vuosittaiset jäsenmaksutulot ovat toiseksi korkeimmat, mutta se on hankkinut alueita kolmanneksi vähiten (Kuva 78). Tulos johtunee siitä, että alueiden hankinta on ollut vaikeaa, eivätkä neuvottelut ole tuottaneet tulosta. Yhdistyksen toiminnasta nähdään, että virkistysalueiden toteuttaminen voi hyvistä suunnitelmista huolimatta olla vaikeaa. Tämän vuoksi on hyvä olla olemassa neuvotteluihin erikoistunut organisaatio, kuten virkistysalueyhdistys, jotta kuntien ei tarvitse hoitaa yksin alueiden hankintaan liittyviä neuvotteluja ja muita toimenpiteitä. Lisäksi yhdistyksen olemassaolo mahdollistaa ympäristöministeriön maanhankinta-avustusten hakemisen. 4.4 Maisema- ja virkistysarvokauppa sekä maiseman vuokraus Luontomatkailua ja virkistyskäyttöä voidaan edistää myös maanomistajien vapaaehtoisella maisema- ja virkistysarvokaupalla. Maisema- ja virkistysarvokaupan tavoitteena on luoda metsän- Sivu 97 / 139

102 omistajalle taloudellisia intressejä tuottaa metsän muita palveluja puuntuotannon sijaan tai ohella (Temisevä ym., 2008). Virkistysarvon myyjä on maanomistaja, ostaja voi olla alueen virkistys- ja maisema-arvoista kiinnostunut yksityinen henkilö, kyläyhdistys, virkistysalueyhdistys, ulkoilu- tai liikuntayhdistys, kunta, säätiö, yritys tai matkailukeskus. Metsäntutkimuslaitos Metlan mukaan luontomatkailun kehittäminen edellyttää maisemaarvokaupan yleistymistä, joka mahdollistaa yksityismaiden matkailukäytöstä sopimisen pitkällä aikavälillä (Tiedote ). Kansallisen metsäohjelman 2015 tavoitteena onkin, että vuonna 2015 maanomistajien ja virkistysarvojen ostajien väliset sopimukset ovat vakiintunut toimintamuoto. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK on laatinut mallisopimuksen virkistysarvokaupasta. Maanomistajalle maksettavasta korvauksesta sovitaan tapauskohtaisesti, ja korvaukseen suuruuteen vaikuttavat sopimuksen voimassaoloajan pituus, alueen käytön luonne, tehtävät toimenpiteet, maisema, metsänomistajan vaihtoehtoiskustannukset, alueen sijainti, alueen etäisyys vastaaviin alueisiin ja alueen puuston tuhoriski (Temisevä ym., 2008). Metsien maisema- ja virkistysarvojen merkitys on kasvanut. Metsänomistajalla on vain harvoin intressejä toteuttaa esimerkiksi hakkuita alueen luontomatkailu- ja virkistyskäyttö huomioiden, koska metsänomistaja ei saa korvausta metsiensä luontomatkailukäytöstä, jolloin luontomatkailuyrittäjän toiminnalle aiheutuu haittaa (Temisevä ym., 2008). Korvausjärjestelmästä voisivat hyötyä siis sekä metsänomistaja että luontomatkailuyrittäjä. Sopimus voisi esimerkiksi rajoittaa hakkuita tai rajata ne luontomatkailun ja virkistyskäytön kannalta sopiviin paikkoihin. Suomessakin on mahdollista soveltaa maisema- ja virkistysarvokauppaa käytännössä. Maisema-arvokaupassa maanomistajalle maksetaan korvausta tulonmenetyksistä ja mahdollisista haitoista (maaston kuluminen, roskaantuminen) alueensa matkailukäyttöön antamisesta (Temisevä ym., 2008). Samalla maanomistaja sitoutuu hoitamaan aluetta siten, että virkistysarvot säilyvät (Temisevä ym., 2008). Yrittäjä saa maisema- ja virkistysarvokaupassa oikeuden käyttää aluetta matkailutoimintaan (Temisevä ym., 2008). Samoin periaattein esim. virkistysalueyhdistyksessä jäseninä olevat kunnat saisivat oikeuden käyttää aluetta yleiseen virkistyskäyttöön. Kuva 79. METSOohjelman menetelmiä voidaan hyödyntää virkistysarvokaupassa. Toimintamallissa maisema- ja virkistysalueiden käyttäjät (yritykset, kunnat tai virkistysalueyhdistys) määrittelevät maisemallisesti arvokkaat kohteet, jotka pyritään hankkimaan luontomatkailu- ja virkistyskäyttöön (Metla, Tiedote ). Käyttöön pyritään saamaan laajoja luontoalueita (Metla, Tiedote ). Maanomistajille maksettavat korvaus voi perustua esim. luontopalveluyrittäjien palveluiden hintaan sisällytettävään kehittämismaksuun, josta kertyvillä varoilla rahoitetaan alueen maisema- ja virkistysarvokauppaa (Temisevä ym., 2008). Maisema- ja virkistysarvokaupan käytännön toteutuksessa voi soveltaa myös Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSOn luonnonarvokauppa- ja tarjouskilpailumenetelmiä sillä erotuksella, että kauppaa käydään ja tarjouskilpailuja toteutetaan virkistyskäyttöön parhaiten soveltuvista alueista ja -reiteistä. METSO-ohjelman tavoitteena on yhdistää metsien luonnonsuojeluja talouskäyttö ja parantaa Etelä-Suomen metsien luonnonsuojelualueverkostoa. Luonnonarvokaupassa maanomistaja ylläpitää tai lisää metsänsä luonnonarvoja ja tarjouskilpailussa metsänomistajat tarjoavat maitaan suojeltavaksi määrittelemillään hinnoilla ja ehdoilla. Samoilla periaatteilla maanomistajia voitaisiin houkutella myymään tai laatimaan pitkäaikaisia sopimuksia alueidensa virkistyskäytön edellytysten ylläpitämisestä ja hoitamisesta. METSOn maksamien korvausten keskihinnaksi 10 vuoden sopimuksella muodostui 157 / ha / vuosi (0,016 / m 2 / vuosi) (Matila, 2008). Toimiessaan maisema- ja virkistysarvokauppa voi helpottaa puuntuotannon ja metsän muiden käyttömuotojen alueellista yhteensovittamista (Temisevä ym., 2008). Sivu 98 / 139

103 Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion maisemanvuokrausmallin tarkoituksena on, että maisema-alue säilyy omistajan hallinnassa, mutta hänen käyttöoikeuttaan rajoitetaan sopimuksen perusteella korvausta vastaan (Temisevä ym., 2008). Maiseman vuokraus on osa virkistysarvokauppaa. Maiseman vuokrauksessa voidaan sopia esim. uudistushakkuun siirtämisestä 10 vuodella, tietyn metsätyypin tai puulajin ylläpitämisestä, näkymien avaamisesta mäeltä vesistöön, ulkoilu- tai ratsastusreitin reunametsän hoidosta ja rantautumis- ja nuotiopaikkojen perustamisesta ja hoidosta (Matila, 2008). Maiseman vuokrauksesta maksettavan korvauksen suuruus vaihtelee tapauskohtaisesti, ja siihen vaikuttavat metsätalouden harjoittajan tuottovaatimus ja hänen metsätaloudelle asettamansa muut tavoitteet, joten yhtä ainoaa oikeaa korvaustasoa ei voida määritellä (Matila, 2008). Metsätaloudellisissa laskelmissa käytetään tyypillisesti 3 % korkokantaa (Matila, 2008). Uusimman tutkimustiedon mukaan puuntuotannon reaalinen tuotto voi olla 5 % (Matila, 2008). Maisemanvuokrauksen hinnoittelussa voidaan hyödyntää esimerkiksi Metlan MOTTIohjelmistoa, jonka avulla voidaan tarkastella ja arvioida metsikön erilaisten kasvatusohjelmien vaikutusta puuston kehitykseen, hakkuukertymiin ja taloudelliseen kannattavuuteen. Kymenlaakson virkistysalueyhdistys voisi toimia maisema- ja virkistysarvokaupan asiantuntevana välittäjänä maanomistajien ja luontomatkailuyrittäjien välillä ja toteuttaa virkistysarvokauppaa myös itse. Yhdistys voisi edistää metsien aineettomien hyötyjen arvostamista myös tiedottamalla virkistysalueiden lähellä sijaitsevien kiinteistöjen ja tonttien arvon noususta ja ehdottamalla maisema- ja virkistysarvokauppaa virkistysalueen vieressä sijaitsevien kiinteistönomistajien ja maanomistajien kesken. Liisa Tyrväisen tutkimuksessa (1999) selvisi, että virkistysalueiden lähellä sijaitsevien kiinteistöjen omistajat olivat valmiit maksamaan alueiden ylläpidosta summia, jotka olisivat kattaneet maanomistajan menetykset siitä, ettei alue ole metsätalouskäytössä ja lisäksi riittäneet alueiden hoitoon kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. 5. Kymenlaakson virkistysalueyhteistyöorganisaation toteuttamisvaihtoehdot Kymenlaakson virkistyskäyttöalueiden toteuttamisselvitys -hankkeen ensimmäisessä kokouksessa Kotkassa päätettiin selvittää, millainen organisaatio Kymenlaakson virkistysalueiden toteuttamiseksi kannattaisi perustaa sen sijaan, että tutkitaan perusteellisesti vaihtoehtoa liittyä osaksi jotakin jo toimivaa virkistysalueyhdistystä. Toteuttamisvaihtoehtoja suunniteltaessa kannattaa kuitenkin huomioida, että liittyminen johonkin jo toimivaan virkistysalueyhdistykseen tai -säätiöön on varteenotettava ja realistinen vaihtoehto. Suunnitelman käynnistämiseksi on osoittautunut hyödylliseksi perustaa työryhmä, joka valmistelee yhdistyksen/säätiön sääntöjä, organisaatiomuotoa, maanhankinnan periaatteita ja taloushallintoa. Seuraaviin kappaleisiin ( ) on koottu pohjatietoja työryhmille ja päättäjille virkistysalueyhdistyksen tai -säätiön toteuttamisvaihtoehdoista ja huomioitavista seikoista. 5.1 Yhdistyksen perustaminen Kymenlaakson virkistysalueyhdistys ry olisi rekisteröitävä, jotta se olisi oikeuskelpoinen. Rekisteröidyt yhdistykset voivat omistaa omaisuutta, tehdä sopimuksia ja laatia hakemuksia (Patentti- ja rekisterihallitus, 2008 A). Rekisteröidyn yhdistyksen jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti yhdistyksen velvoitteista (Patentti- ja rekisterihallitus, 2008 A). Yhdistyksen perustamiseen liittyvistä vaatimuksista saa lisätietoa Patentti- ja rekisterihallituksesta. Yhdistys eroaa säätiöstä mm. siinä, että se on helpompi perustaa ja lakkauttaa. Sivu 99 / 139

104 5.2 Säätiön perustaminen Kymenlaakson virkistysaluesäätiö perustetaan säädekirjalla tai kirjallisella testamentilla (Patentti- ja rekisterihallitus, 2008B). Perustamismääräyksessä tulee mainita säätiön tarkoitus ja säätiölle tuleva omaisuus (Patentti- ja rekisterihallitus, 2008B). Perustamisluvan edellytyksenä on, että säätiön tarkoitus on hyödyllinen (Patentti- ja rekisterihallitus, 2008 B). Lupaa ei voida antaa, jos säätiölle tuleva omaisuuden arvo on alle tai sellaisessa epäsuhteessa säätiön tarkoitukseen, ettei säätiön perustamiselle ole edellytyksiä (Patentti- ja rekisterihallitus, 2008 B). Lupaa säätiön perustamiseen ja säätiölle hyväksyttyjen sääntöjen vahvistamiseen pyydetään Patentti- ja rekisterihallitukselta kirjallisella, vapaamuotoisella hakemuksella. Säätiö tulee oikeustoimikelpoiseksi, kun se merkitään säätiörekisteriin (Patentti- ja rekisterihallitus, 2008 B). Säätiörekisteriin toimitettavassa vuosiselvityksessä tulee olla mukana tase, tuloslaskelma, taseen ja tuloslaskelman liitetiedot, tilinpäätöstä varmentamaan laaditut tase-erittelyt, toimintakertomus ja tilintarkastuskertomus (Patentti- ja rekisterihallitus, 2008 B). Tilintarkastuskertomuksen tulee sisältää tilintarkastuslaissa määrätyn lisäksi lausuma siitä, onko säätiön varat asianmukaisesti sijoitettu, onko säätiön toimielimen jäsenille suoritettuja palkkioita pidettävä kohtuullisina sekä antavatko säätiön tilinpäätös ja toimintakertomus oikeat ja riittävät tiedot säätiön toiminnasta (Patentti- ja rekisterihallitus, 2008 B). Kirjanpitolain 3 luvun 6 :n mukaan säätiön tilinpäätös ja toimintakertomus on laadittava neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä, ja Säätiölain 13 :n 2 momentin mukaan säätiön on toimitettava tilinpäätös ja toimintakertomus säätiörekisteriin kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä (Patentti- ja rekisterihallitus, 2008 B). Lisätietoja säätiön perustamisesta saa Patentti- ja rekisterihallituksesta. 5.3 Toiminnan tavoite ja tarkoitus Kymenlaakson virkistysalueyhdistyksen tavoitteena voi olla mm. a.) Edistää ja turvata yhdistyksen/-säätiön toiminnassa mukana olevien kuntien asukkaiden virkistys-, luontomatkailu- ja vapaa-ajan käyttöön soveltuvan virkistysalueverkoston määrä, laatu ja käyttömahdollisuudet b.) Luontomatkailun suunnitelmallinen edistäminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Kestävän kehityksen mukaisesti toteutettu luontomatkailu turvaa alueen taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset arvot. c.) Virkistysalueverkoston, luontomatkailupalvelujen, nähtävyyksien sekä reittiverkostojen yhteen liittäminen d.) Virkistys- ja luontomatkailukohteiden kehittäminen laadukkaasti ja kustannustehokkaasti Yhdistyksen toiminnan tarkoitus voi olla jokin tai kaikki seuraavista: a.) Virkistysalueverkoston ylläpidon tehostaminen b.) Rahan kerääminen aluehankintoja varten c.) Virkistysalueverkoston toteutuksen koordinointi Sivu 100 / 139

105 d.) EU-hankkeiden toteuttaminen e.)kymenlaakson alueen imagon kehittäminen ja markkinointi luontomatkailualueena f.) Luontomatkailun ja liikunnan yhteistyön kehittäminen ja liikuntamahdollisuuksien edistäminen 5.4 Kymenlaakson virkistysaluesäätiön/yhdistyksen organisaation vaihtoehdot Kymenlaakson virkistysalueiden toteuttamista edistävä elin voi olla yhdistys- tai säätiömuotoinen. Yhdistyksellä täytyy yhdistyslain mukaan olla hallitus, johon kuuluu vähintään kolme jäsentä. Säätiölläkin on säätiölain mukaan oltava hallitus, johon kuuluu puheenjohtaja ja vähintään kaksi muuta jäsentä. Jäsenet Kymenlaakson virkistysalueyhdistyksen tai säätiön varsinaisiksi jäseniksi voivat liittyä a.) Vain Kymenlaakson kunnat b.) Myös Kymenlaakson maakunnan ulkopuoliset kunnat Tukijäseniksi voivat liittyä a.) Vain yhdistykset b.) Yhdistykset ja yksityishenkilöt c.) Yhdistykset ja yritykset d.) Yhdistys ei ota tukijäseniä Organisaatio a.) Mahdollisimman kevyt organisaatio, esim. vain hallitus, jossa yksi edustaja jokaisesta kunnasta b.) Hallitus ja valtuusto: Jokaisen Kymenlaakson seitsemän kunnan (Kouvola, Iitti, Kotka, Hamina, Miehikkälä, Pyhtää ja Virolahti) edustajat hallituksessa c.) Valtuustossa jäseniä kustakin jäsenkunnasta kunnan asukasluvun mukaan, esim. 1 jäsen / asukasta d.) Jäsenet samat kuin maakuntavaltuustossa ja hallituksessa e.) Puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja taloudenhoitaja Yhdistyksen hallitus on yhdistyksen kokouksen alainen toimielin ja vastaa toiminnastaan (tai sen puutteesta) yhdistyksen kokoukselle (Kankaanperä, 2006). Hallituksen toimintaa säädellään yhdistyslaissa hyvin vähän (Kankaanperä, 2006). Sivu 101 / 139

106 Hallituksen puheenjohtaja valitaan yleensä yhdistyksen kokouksessa, mutta hallitus voi valita puheenjohtajan keskuudestaankin (Kankaanperä, 2006). Yhdistyslain mukaan puheenjohtaja on hallituksen jäsen siinä kuin muutkin. Puheenjohtajalla on nimenkirjoitusoikeus, ellei säännöissä toisin määrätä. Puheenjohtaja on myös yhdistysrekisteriasiakirjojen allekirjoittaja. Puheenjohtaja johtaa puhetta kokouksissa ja hallitusta muulloinkin, edustaa yhdistystä ulospäin, kehittää yhdistyksen toimintaa ja osallistuu tärkeimpiin käytännön töihin (Kankaanperä, 2006). Sihteerin tehtäviin kuuluu esimerkiksi kokousasiakirjojen laatiminen, viranomais- ja keskusjärjestöasiakirjat, toimintakertomukset ja suunnitelmat, jäsenrekisterin hoitaminen, kokousten valmistelu, arkistonhoito ja tiedottaminen (Kankaanperä, 2006). Taloudenhoitajan tehtäviin kuuluu esimerkiksi maksuliikenne, kirjanpito, käteiskassa, tilinpäätös, talousarvion toteutumisen seuraaminen, välitilinpäätökset, talousarvion laatiminen, rahoituslaskelmat ja veroilmoituksen laatiminen. Äänestys a.) Yksi ääni per hallituksen jäsen b.) Jokaisella edustajalla on yksi ääni asukasta kohden c.) Tukijäsenjärjestöillä ei ole äänioikeutta d.) Tukijäsenjärjestöillä on äänioikeus Yhdistyksissä äänioikeus on pääsääntöisesti kaikilla varsinaisilla jäsenillä; ei yleensä kunnia- tai kannatusjäsenillä (Kankaanperä, 2006). Enemmistövaalitapa: jokainen äänestäjä antaa yhden äänen enintään niin monelle ehdokkaalle kuin on täytettäviä paikkoja, ja eniten ääniä saaneet valitaan (Kankaanperä, 2006). Yhdistyslaissa enemmistövaalitapa on oletusarvoinen vaalitapa ellei säännöissä muuta erikseen määrätä. Suhteellisia vaalitapoja käytetään, jos yhdistyksen säännöissä niin erikseen määrätään (Kankaanperä, 2006). Vaihtoehtoja ovat henkilökohtainen suhteellinen vaali (YhdL 29 kohta 3), suhteellinen listavaali (YhdL 29 kohta 1) ja henkilökohtainen suhteellinen listavaali (YhdL 29 kohta 2) tai muu säännöissä erikseen kuvattu suhteellinen vaalitapa, esim. siirtoäänijärjestelmä (STV) (Kankaanperä, 2006). Kokoukset a.) Hallitus ja valtuuskunta kokoontuvat 1-2 kertaa vuodessa b.) Hallitus ja valtuuskunta kokoontuvat samaan aikaan kuin on maakuntahallituksen ja valtuuston kokoukset Lakisääteisesti yhdistyksen kokouksissa käsiteltävät asiat: sääntöjen muuttaminen, kiinteistön luovuttaminen tai kiinnittäminen taikka yhdistyksen toiminnan kannalta huomattavan muun omaisuuden luovuttaminen, äänestys- ja vaalijärjestys (postiäänestys), hallituksen tai sen jäsenen taikka tilintarkastajan valitseminen ja erottaminen, tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntämisestä päättäminen ja yhdistyksen purkaminen (yhdistyslaki 22 ). Kokouksissa käsitellään yleensä edellisen tai tulevan vuoden toimintaa ja taloutta (toimintasuunnitelma, toimintakertomus, budjetti, tilinpäätös), vastuuvapautta, jäsenmaksuasioita ja henkilövalintoja (pj, hallitus, tilintarkastajat) (Kankaanperä, 2006). Toimipaikka Sivu 102 / 139

107 a.) Yhdistys toimii Kymenlaakson liiton yhteydessä b.) Yhdistyksellä on omat tilat 5.5 Alueiden hankinnan periaatteet Sitoutuminen a.) Ei ole pakko sitoutua alueiden hankintaan, jolloin kunkin alueen hankinnassa ovat mukana vain ne kunnat, joiden alueella ko. alue on b.) Sitouduttava kaikkien alueiden hankintaan. Kunnat rahoittavat ympäristöministeriön tuesta yli jäävän osan asukaslukujen suhteessa. c.) Alueiden hankintaan voivat osallistua myös kunnat, jotka eivät ole yhdistyksen jäseniä Omistuspohja a.) Hankitut alueet ovat yhteisomistuksessa b.) Hankitut alueet ovat niiden kuntien omistuksessa, jotka hankintaan osallistuvat Hankkimismuodot a.) Alueita ostetaan b.) Alueita vuokrataan c.) Virkistysalueyhdistys toimii kuntien asiamiehenä neuvottelemalla maanhankintaan liittyvät kauppaehdot, rahoitusjärjestelyt jyvitysehdotuksineen sekä hoitaa kauppakirjojen laadinnan ja kauppojen käytännön järjestelyt mutta ei hanki maata tai kerää rahastoja. d.) Alueista käydään virkistysarvo- ja maisemakauppaa e.) Maisemia vuokrataan Maan hankinnan painopisteet Yhdistyksen maanhankinnassa huomioidaan maakuntakaava, alueidenkäyttötavoitteet, maakuntaohjelma ja maakuntasuunnitelma. Ulkoilureittien toteutuksessa noudatetaan Ulkoilureittien suunnittelun ja toteutuksen periaatteita (MTK, SLC, Suomen Kuntaliitto & Suomen Latu, 2020). Maanhankintasuunnitelmasta voi olla hyötyä yhdistyksen budjetin suunnittelun lisäksi silloin, kun ympäristöministeriön maanhankintabudjettia suunnitellaan. a.) Maata hankitaan maanhankintasuunnitelman mukaan. b.) Maata hankitaan tapauskohtaisesti päättäen sitä mukaa, kun sopivia tarjouksia ilmenee c.) Vaihtoehdot a.) ja b.) Maata hankitaan ensisijaisesti virkistysarvojen perusteella. Maanhankinta painotetaan esimerkiksi alueisiin, jotka (Hämeen virkistysalueyhdistys ry, 2008 ja Saimaan virkistysalueyhdistys ry): Sivu 103 / 139

108 - Sijaitsevat maakunnallisilla vetovoima-alueilla, kuten Kymijoen varrella, saaristossa tai Väliväylän alueella - Sijaitsevat ranta-alueilla - Ovat maisemaltaan ja/tai luontoarvoiltaan merkittäviä - Joihin kohdistuu virkistyskäytön paineita - Soveltuvat virkistyskäyttötarkoituksiin - Ovat vaikutuksiltaan ylikunnallisia - Ovat ympäristötekijöiltään merkittäviä - Toteuttavat maakuntakaavaa - On kaavoitettu rantojen osalta siten, että maanhankinnalla on kiire - Sijaitsevat tasapuolisesti koko maakunnan alueella - Sijaitsevat tärkeillä vapaa-ajan ja matkailun kehittämisvyöhykkeillä - Ovat säilyneet rakentamattomina / joilla on jo virkistyskäyttötarkoituksiin soveltuvia rakenteita - Soveltuvat uimiseen, rantautumiseen tai ovat avoimia näköalakallioita (KuntaMETSOtyöryhmä, 2006) - Ovat kohtuuhintaisia Alueiden käyttöoikeuksia voidaan hankkia myös pitkäaikaisin (esim vuotta) vuokrasopimuksin. Yhdistys ei hanki alueita, jotka tullaan perustamaan valtion toimesta luonnonsuojelualueiksi, ovat jo kunnan tai valtion omistamia yleiseen virkistyskäyttöön osoitettuja alueita, ovat rakennussuojelukohteita tai joilla on toimivia yrityksiä (Saimaan virkistysalueyhdistys ry). a.) Yhdistys toteuttaa reittejä. Toteutettaessa tehdään kirjalliset sopimukset kaikkien maanomistajien kanssa ja noudatetaan MTK:n maankäytön suositussopimuksia. b.) Yhdistys ei toteuta reittejä, mutta jakaa avustuksia reittien ylläpitoon. 5.6 Alueiden hoidon järjestäminen Yhdistyksen/säätiön toiminnan alkuvaiheessa kannattaisi keskittyä kuntien jo omistamien alueiden kehittämiseen, ylläpidon tehostamiseen ja palvelujen laadun takaamiseen. Mökkivuokrista sekä sauna- ja laiturimaksuista saadut tulot voidaan käyttää ko. kohteiden ylläpitoon (valvonta, jätehuolto, siivous jne.) ja sauna- ja grillipuiden hankintaan. Samoin metsänhoitotoimenpiteiden myötä satunnaisesti saatavat puunmyyntitulot voidaan käyttää ko. alueiden hoitoon. Virkistysalueille laaditaan hoito- ja käyttösuunnitelmat ja määritellään ylläpidosta vastaava taho. Sivu 104 / 139

109 a.) Alueiden kunnista koostuvat hoitokunnat b.) Hoidosta tehdään kirjalliset sopimukset seurojen, yhdistysten tai yksityishenkilöiden kanssa c.) Alueita hoitamaan palkataan kesäksi tai koko vuodeksi huoltotyöntekijä Virkistysalueilla harjoitettavasta metsänhoidosta vastaavat a.) Jäsenkunnat b.) Metsänhoitoyhdistykset c.) Virkistysalueiden metsänhoitoon erikoistuneet urakoitsijat d.) Virkistysalueyhdistyksen hoitokunnat Metsänhoitoa toteutetaan luonnon arvot turvaten, kestävän kehityksen mukaisesti ja siten, että alueiden virkistyskäytön edellytykset paranevat. Metsänhoidon tavoitteena on vaihteleva, esteettisesti miellyttävä ja hyvinvoiva, luonnonarvoiltaan monimuotoinen metsä (KuntaMET- SO-työryhmä, 2006). Virkistyskäytön lisäksi alueiden käytön suunnittelussa ja alueita hoidettaessa otetaan huomioon luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvät tarpeet (Kunta- METSO-työryhmä, 2006). Virkistyskäytön kannalta syrjäisempiä osia metsistä voidaan jättää kehittymään ilman hoitotöitä tai hakkuita (KuntaMETSO-työryhmä, 2006). Virkistysalueen koosta ja sen luonteesta riippuen voidaan sen käyttöä ja hoitoa ohjata vyöhykkeittäin (Kunta- METSO-työryhmä, 2006). Metsänhoitotoimenpiteistä saatava puutavara a.) Myydään b.) Käytetään alueiden polttopuuna Reittien ylläpidosta laaditaan selkeä vastuunjako. Reittejä ylläpitävät a.) Kunnat itsenäisesti b.) Kunnat yhteistyönä c.) Virkistysalueyhdistyksen hoitokunnat d.) Seurat, yhdistykset ja/tai yksityishenkilöt, joiden kanssa tehdään ylläpitosopimukset Kuntien yhteistyönä toteutettu ylläpito johtaa Poluista reiteiksi projektin selvityksen mukaan yleensä parempiin lopputuloksiin kuin kuntien itsenäinen reittien ylläpito (Tenno, 2002). Yhteistyön myötä syntyy kustannussäästöjä, kun toimenpiteitä keskitetään ja investoidaan yhteiseen kalustoon. Myös byrokratia vähenee, kun ylläpidosta huolehtii yhteinen toimielin (Tenno, 2002). Lisäksi yhteistyön tuloksena reitit ovat samantasoisia eri kunnissa (Tenno, 2002). Kuntien yhteistyö reittien ylläpitämiseksi on erityisen suositeltavaa, jos reitistö ulottuu useamman kunnan alueelle ja alue on matkailullisesti yhtenäinen (Tenno, 2002). Reittien ylläpito itsenäisesti kunnan toimesta on suositeltavaa vain silloin, kun etäisyydet naapurikuntiin ovat pitkiä, kunnan reitit suhteellisen pienellä alueella ja kunnalla on riittävä ylläpitokalusto ja henkilöstö (Tenno, 2002). Tällöinkin reittien ylläpito kannattaa ostaa ostopalveluna (esim. yrityksiltä, järjestöiltä tai kylätoimikunnilta), jos reittien ylläpitotarve vaihtelee paljon vuodenajan mukaan tai jos reitistöjä on kaukana kuntakeskuksesta (Tenno, 2002). Reittien ylläpidon kustannukset voidaan jakaa kuntien kesken seuraavilla tavoilla (Tenno, 2002): Sivu 105 / 139

110 5.7 Henkilöstö a.) Tasan kaikkien jäsenkuntien kesken b.) Kuntien asukasmäärien perusteella c.) Reittikilometrien perusteella d.) Sen perusteella, millä etäisyydellä reitit sijaitsevat kuntakeskuksista Säätiö voisi myös ylläpitää ajantasaista rekisteriä reittien ja virkistysalueiden maankäyttö- ja ylläpitosopimuksista. Tällä hetkellä tiedot sopimuksista ovat hajallaan, eikä tietoa ole saatavilla helposti. Asiamies a.) Asiamies hoitaa yhdistyksen asioita ja maanhankintaneuvotteluja ym. Kymenlaakson liitossa osa-aikaisesti / oman virkatyön ohessa vuosittain noin 30 työpäivää / 1,5 pv viikossa b.) Yhdistykselle palkataan kokopäiväinen asiamies, joka koordinoi myös yhdistyksen vetämiä EU-hankkeita ja vastaa muista yhdistyksen tehtävistä, kuten markkinoinnista ja internetsivuista. Sihteeri Projektikoordinaattori/ -päällikkö: Jos yhdistys toteuttaa EU-hankkeita, on hankkeeseen palkattava projektikoordinaattori ja mahdollisesti muita projektityöntekijöitä, esimerkiksi projektisihteeri. Tilintarkastajat: Yhdistyksellä tulee olla vähintään yksi tilintarkastaja ja tällä varatilintarkastaja. Yhdistyksen säännöissä määrätään asiasta tarkemmin. Tilintarkastajalle asetetut pätevyysvaatimukset ovat suhteessa yhdistyksen taloudellisen toiminnan laajuuteen. (Kankaanperä, 2006). Tilintarkastus suoritetaan ostopalveluna. 5.8 Toiminnan rahoitus Kuva 80. Ympäristöministeriöstä voi hakea avustuksia virkistysalueiden hankintaan. Suurin osa virkistysalueyhdistyksen toiminnan rahoituksesta tulee kunnilta jäsenmaksujen muodossa. Virkistysalueyhdistys voi saada virkistysalueiden maanhankintaan % tuen ympäristöministeriöltä. Vuonna 2009 ympäristöministeriöllä on jaettavana virkistysalueiden maanhankintaan ja saariston ympäristönhoitoon. Lisäksi ympäristöministeriö voi tukea seudullisten retkeilyreitistöjen ostoa tai vuokraamista. Alueiden on oltava kohtuuhintaisia ja virkistyskäyttöön soveltuvia. Ministeriö ei avusta kuntien omistamien alueiden hankkimista yhdistykselle/säätiölle. Avustuksen hakemisesta saa lisätietoja ympäristöministeriön ylitarkastaja Pekka Tuunaselta. Yhdistys voi myös toteuttaa erilaisia hankkeita. Yhdistys voi jakaa avustuksia jäsenkunnille hankkeiden omarahoitusosuuksiin. Hankerahoitusta voi hakea usealta taholta ja erilaisista ohjelmista: Kuva 81. EU:n EAKR-rahastosta voi hakea tukea luontomatkailun edistämiseen. Sivu 106 / 139