Ortopedisen manuaalisen fysioterapian ainoa ammattilehti Suomessa. Gwendoll Jull Pohjoismaisessa kongressissa

Transkriptio

1 Manuaali Ortopedisen manuaalisen fysioterapian ainoa ammattilehti Suomessa Gwendoll Jull Pohjoismaisessa kongressissa

2 Puheenjohtajan palsta Pohjoismaisen kongressin kuulumiset Vaikka kesästä tuntuukin jo olevan aikaa, niin täytyy vähän muistella kesäkuuta ja Pohjoismaista kongressia. Pohjoismainen manuaalisen terapian ja lääketieteen kongressi oli onnistunut, luentokokonaisuus oli monipuolinen ja erittäin kansainvälinen. Olemme saaneet hyvin paljon kiitosta ohjelman monipuolisuudesta ja järjestelyistä. Kongressiin osallistui fysioterapeutteja ja lääkäreitä 20 eri maasta mm. Uusi Seelanti, Japani. Tässä lehdessä on lisää kongressista. Kongressissa oli myös kaksi kokousta ja informaatiotilaisuutta. Torstaina 9.6 pidetyssä pohjoismaiden informaatiotilaisuudessa eri maat kertoivat kuulumiset. Ruotsin yhdistyksen puheenjohtaja Ragnar Faleij kertoi, että Ruotsin fysioterapeuttiliiton jäsenyhdistysten liittyminen liittoon muuttuu. Jäsenet voivat vapaasti valita ovatko he ns. paikallisyhdistyksen vai esim. manuaalisen terapian yhdistyksen jäseniä. Norjassa oli jännittävät hetket menneillään meidän kongressin aikana, siellä tehtiin äänestys saavatko OMT fysioterapeutit jatkaa hoitokäytäntöä ja saavatko myös kiropraktikot oikeuden. Norjassa on kokeiltu 3 vuoden ajan hoitokäytäntöä, missä OMT fysioterapeutti on voinut määrätä esim. lyhyet sairaslomat, lähetteen rtg-kuviin. Käytäntöä on kokeiltu tietyillä alueilla Norjassa. Kongressin aikana selvisi, että OMT-fysioterapeutit saavat jatkaa käytäntöä ja käytäntö laajenee koko maahan. Tanskan yhdistyksellä yhteistyö manuaalisen lääketieteen yhdistyksen kanssa on erittäin tiivistä mm. opintopäivät pidetään yhdessä. Kansainvälistä väriä kongressiin toi osallistujat eri maista, kongressin aikana pidettiin myös IFOMT-ECE:n kokous. IFOMT-ECE on maailman järjestömme Euroopan jaosto, mikä kokoontuu noin kahden vuoden välein. Helsingin kokouksessa valmisteltiin ajankohtaisia asioita esim. erikoisasiantuntijuutta sekä www-sivujen sisältöä. IFOMT:n hallitus oli myös Helsingissä paikalla, IFOMT: n puheenjohtaja Michael Ritchie avasi kongressin yhdessä Olavi Airaksisen kanssa. Michael Ritchie toi esille hyvin tärkeän asian, että yhteistyöllä ja asiantuntijuudella voimme kehittää toimintaamme. Syksyisin terveisin Maarit Keskinen Sisältö: Puheenjohtajan palsta...2 Pääkirjoitus...3 The Management of Headache...4 Moderni psykosomatiikka...6 SOMTY ry kurssikalenteri European clinical practice guidelines of management low back pain OMT-koulutus SOMTY ry kurssikalenteri Yksilöllisen ortopedisen manuaalisen terapian ja ryhmäharjoittelun teho lonkkanivelrikon hoidossa Syysopintopäivät Pre-kurssi lumbo-pelvisen integroidun sylinterin syvästä ytimestä Hetkiä Pohjoismaisesta kongressista OMT-tutkinnon suorittaneet fysioterapeutit OMT-tutkinnon suorittaneet lääkärit... 31

3 Pääkirjoitus Arvoisat SOMTY ry:n jäsenet Kokouskutsu SOMTY ry:n Sääntömääräinen syyskokous Aika: klo Paikka: Tampere-talo Yliopistonkatu 55, Tampere Esillä: yhdistyksen sääntömuutos sekä sääntömääräiset asiat Hallitus Manuaali Suomen Ortopedisen Manuaalisen Terapian Yhdistys ry:n jäsenlehti Julkaisija: Suomen Ortopedisen Manuaalisen Terapian Yhdistys ry Suvantokatu 1 E, Tampere Puhelin: (03) Telefax: (03) Sähköposti: omt-somty@omt.org Päätoimittaja: Petri Honkala Puhelin: Sähköposti: petri.honkala@omt.org Taitto: Tekijätiimi Oy Puhelin: (03) Telefax: (03) Sähköposti: tekijatiimi@tekijatiimi.fi Ilmoitusmyynti: Pekka Anttila Puhelin: Sähköposti: pekka.anttila@omt.org Paino: Painotalo Auranen, Forssa, 2005 Kesä alkaa olla takanapäin ja arkiseen työrytmiin on päässyt meistä varmasti suurin osa. Uudistuneen jäsenlehden myötä on mukava palauttaa mieliin alkukesän tapahtumia ja myös katsoa tulevaan syksyyn. Käsissäsi onkin oikea tuplanumero, joka sisältää uutisia mm. Pohjoismaisesta kongressista. OMT-koulutus on tuottanut mainioita tutkielmia ja esittelemme tässä numerossa Mika Ulaskan OMT-koulutuksen lopputyön lonkan kuntoutuksesta, jatkossa varmasti myös muita töitä esitellään jäsenlehdessä. Kesäkuun oli lämmin ja aurinkoinen viikonvaihde Helsingissä. SOMTY ry ja SMLY ry isännöivät silloin yhdeksättä Pohjoismaista Manuaalisen Terapian ja Lääketieteen kongressia Helsingissä Oopperatalolla aiheenaan selkäongelmien monitahoinen maailma. Kongressia oli järjestelty ahkerasti jo parin vuoden ajan ja ilmassa oli suuren tapahtuman tuntua. Luennoitsijoina toimi alamme huippututkijoita ja asiantuntijoita ympäri maailmaa. Osanottajia oli Australiasta ja Kanadasta saakka, sekä yllätys delegaatio, joka saapui paikalle Japanista, joten hyvin kansainvälinen tunnelma väritti tapahtumaa. Kaikkiaan päiville osallistui 244 henkilöä 20 maasta. Järjestäjät saivat paljon kiitosta hienosta ja hyvin organisoidusta kongressista, ja kaikille osallistujille jäi varmasti ajatuksia oman käytännön työn avuksi ja jopa sen uudelleen suuntaamiseksi. Ennen varsinaista kongressia järjestettiin kolme pre-kurssia, joilla kouluttajina toimivat Gwendoll Jull Australiasta, Andry Vleeming Hollannista ja Mark Comerford Australiasta. Mark Comerford piti vielä post-kurssin päivien jälkeen. Uskoisin, että nyt viimeinkin alamme tutkimus on saavuttamassa niitä mittasuhteita, jolloin sitä ei enää voida kutsua näpertelyksi, ja siihen pohjautuva toimintamme on näyttöön perustuvaa, Evidence Based terapiaa ja lääketiedettä, jota voidaan hyvin toteuttaa käytännössä. Upeassa iltagaalassa, joka järjestettiin Ritarihuoneella (joku löysi jopa oman sukunsa vaakunan seinältä), oli sana vapaa ja ulkomaiset osallistujat kiittelivät kilpaa hienosti järjestettyä kongressia, Hyvä Suomi! Tästä on hyvä katsoa lämpimän kesän jälkeen pidemmälle syksyyn ja meille tutuksi tulleisiin Syysopintopäiviin. Päivien ohjelma on rakennettu nyt Work Shop painotteiseksi. Work shopit ovat olleet hyvin suosittuja, joten varmista paikkasi pikaisesti. Opintopäivien ohjelma tarkemmin tässä numerossa keskiaukeamalta. Tätä kirjoittaessani Suomen luonto näyttää parhaita puoliaan, eli vettä sataa. Parhaillaan käynnissä olevat yleisurheilun MM-kisat jäävät mieleen ainakin myrskyisistä olosuhteista. Koulut ovat alkaneet ja kesä alkaa olla takanapäin. Nauttikaamme pimenevistä illoista ja herkullisista suomalaisista ravuista värikkäiden lyhtyjen alla ja hyvien ystävien seurassa nostaen malja kansakunnan terveyden edistämiselle. Näkemisiin viimeistään Tampereella, Petri Honkala

4 The Management of Headache Gwendolen Jull MPhty, PhD Cervical Spine and Whiplash Research Unit, Division of Physiotherapy The University of Queensland, Australia Nämä kaksi päivää eivät riittäisi kertomaan ansioitasi fysioterapian alalta ja mitä kaikkea olet saanut, tutkijana, opettajana, luennoitsijana ja mm Manual Therapy- lehden päätoimittajana, aikaan. Näiden kahden päivän aikana olet kuitenkin antanut meille hyvin paljon lisätietoa ja käytännön opetusta liittyen niskaongelmien erotusdiagnostiikkaan, tutkimiseen ja terapeuttiseen harjoitteluun. Näihin Markku Paatelman kiitossanoihin oli koko kahdeksantoista hengen ryhmän, jossa oli edustettuina fysioterapian, kiropraktiikan ja fysiatrian ammattilaisia ympäri Eurooppaa, helppo yhtyä prekurssin päätteeksi. Jari Rautiainen ft, OMT Erotusdiagnostiikan osalta Gwendolen Jull esitteli esiintymisyleisyyden mukaisen jaon tension-tyyppisiin päänsärkyihin, migreeniin ja kervikogeenisiin päänsärkyihin. Useasti tarkka rajan vetäminen on näiden osalta kuitenkin vaikeaa, mutta tarkan anamneesin ja tutkimisen kautta kyseinen jako onnistuu luonnollisesti huomioiden mahdolliset vakavammat oireyhtymät. Niskakipu hänen mukaansa on näissä kaikissa mukana 70 %:ssa. Hänen mukaansa manuaalinen terapia on tehokasta varsinkin kervikogeenisen päänsäryn osalta, kun se yhdistetään terapeuttiseen harjoitteluun. Kervikogeenisessä päänsäryssä toiminnanhäiriön taustalla olevat mekanismit ja patofysiologia ohjaa kuntoutusta. Täten on pystyttävä perustelemaan miksi ja miten harjoittelua optimaalisesti toteutetaan. Tärkeimmät kaularangan dynaamiseen stabiliteettiin vaikuttavat lihakset löytyvät kaularangan syvistä extensoreista ja varsinkin syvistä flexoreista ( longus collii, longus capitus ja rectus capitis anterior ja lateralis). Näissä lihasryhmissä tapahtuvat muutokset saavat aikaan mm pinnallisten lihasten yliaktiviteetin, hallinnan ja toiminnan puutteita, väsymistä, voiman alentumista ja myös lihassolutyyppimuutoksia edesauttaen näin toimintahäiriöiden synnyn liikkuvuuden, neuromuskulaarisen systeemin ja asennon suhteen. Nämä kyseiset syvät lihakset aktivoituvat hyvin alhaisilla voimilla. Näin ollen myös harjoittelun tulee olla ohjattu % maksimivoimasta (low load exercises program). Mutta ennen kuin päästään terapeuttisessa harjoittelussa spesifeihin kaularangan alueen harjoitteisiin on luotava perusta harjoitteiden onnistumiselle. Alkuvaiheen harjoitteet kohdistuvat lumbo-pelviselle alueelle pyrkimällä fasilitoimaan asentokontrolliin vaikuttavia tekijöitä. Tämän jälkeen edetään rintarangan, hartiarenkaan/olkanivelen ja lavan harjoitteiden kautta varsinaisiin kaularangan syvien lihasten. Tämä tapahtuu myös useammassa vaiheessa aluksi opetellen oikean laatuinen liike kaularangan syvien flexoreiden aktivoimiseksi. Liike ei saa olla retraktio tyyppinen, mikä aiheuttaa helposti leikkaavia voimia segmenttien välillä ja neuraaalista ärsytystä. Terapeutin käsien ja potilaan omien käsien antaman feed backin kautta (kontrolloidaan pinnallisten lihasten yliaktiviteettiä) päästään meille tutun stabilaizerin käyttöön. Kurssilaisille tuli viimeistään tässä vaiheessa selväksi, mitä kaikkea stabilaizerilla tapahtuvan (craniocervical flexio) harjoittelun yhteydessä on huomioitava. Kurssilaisista ei tainnut kukaan päästä puhtaasti liikesarjaa läpi väsymyksen ja pinnallisten lihasten aktivaation tullessa voimakkaasti esiin. Tämän vaiheen onnistumisen kautta siirryttiin taas eteenpäin vaativimpiin harjoitteisiin lisäämällä dynaamisuutta ja tasapainoharjoitteita edellisiin. Toisen päivän lopuksi käsiteltiin kaularankaperäisen huimauksen erotusdiagnostiikkaa ja kuntoutusta varsinkin whiplash- potilaiden osalta tuoreiden tutkimusten valossa. Kaikkiaan Jullin vetämät kaksi päivää muodostivat hyvin perustellun

5 kokonaisuuden kaularanka ongelmien kuntoutuksesta. Kuten hän itsekin totesi, ettei asioita tule nähdä mustavalkoisena, vaan oltava avoin kaikelle hyvin dokumentoidulle ja perustellulle tiedolle ja keinoille. Mutta hänen esittämät perusteet ja käytännön keinot tuntuivat varmasti kaikista paikalla olijoista loogisilta ja luontevasti käytännön fysioterapiaan soveltuvilta. Kaularanka ongelmaisten potilaiden kuntoutuksen on edettävä vaiheittain ja siinä on otettava huomioon koko kehon toiminta.

6 Moderni psykosomatiikka Dualistisen mallin mukaan somatogeenisen kivun tai vaivan takana oletetaan olevan jonkinasteinen kudosvaurio. Tämän usein kipuna ilmenevä patologia esim. diskusruptura tuottaa henkilölle jonkin toiminnallisen haitan. Loogisen päättelyn mukaan, jos patologia korjataan siitä seuraa, että kipu helpottaa, joka johtaa toiminnan elpymiseen. Aina näin hyvin ei käy, vaan jokin tekijä saa kivun tai vaivan pysyväksi vieraaksi, vaikka itse patologiaa ei enää havaita. Tapio Ojala Fysioterapeutti OMT Kognitiivinen psykoterapia, lyhytterapian erityispätevyys Lääkärikeskus Botnia Kauppurienkatu 27, Oulu Biomedikaalinen viitekehys ei selitä, minkä takia kipua voi olla ilman kudosvauriota; patologia on, mutta ei kipua: kipu on, mutta ei haittaa jne. kaikki variaatiot ovat mahdollisia. Jos selvää orgaanista lähdettä kivulle ei ole pystytty osoittamaan, on voitu sortua vähättelyyn tai pohdittu hypokondrian tai hysterian mahdollisuutta. Psyykkinen ja fyysinen kipu on dualismin mukaan pidetty erillään. Kuitenkin molemmilla kivuilla on sama vaikutus molemmat sattuvat yhtä paljon. Affektiivisten, behavioraalisten ja kognitiivisten tekijöiden ajatellaan nykytietämyksen mukaan altistavan, laukaisevan tai ylläpitävän kipukierrettä. Niihin liittyy myös emotionaaliset markkerit, jotka näkyvät ahdistuksena, uupumisena ja huolestuneisuutena. Nämä kaikki ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa nähden. Nykyteorian mukaan somaattisella patologialla on taipumus saada aikaan jokin vaikutus ihmisen psyykessä. Kroonisiin vaivoihin liittyy pelkoja, jotka vastaanotolla tiivistyvät kolmeen kysymykseen: Mistä vaiva on peräisin? Onko se vakavaa? ja Jääkö vaiva pysyväksi? Pelot voivat olla irrationaalisia, eikä asiakas itsekkään aina osaa selittää, mitä hän pelkää. Ne ovat kaikesta huolimatta henkilölle totisinta totta. Usein pelot perustuvat vahvoihin omiin uskomuksiin ja pelätään enemmän huomista kuin tätä päivää. Pelko on vaistonvaraista toimintaa, ei myötäsyntyistä vaan opittua käyttäytymistä. Oletus mahdollisesta tai tulevasta kudosvauriosta ohjaa toimimaan vaistonvaraisesti, ei rationaalisesti. Lisäksi aivot ovat jatkuvassa sensitaatiotilassa tulkitsemaan periferiasta tulevaa informaatiota. Sensitaatiotila saa aikaan sen, että non-nosiseptinen stimulus voidaan erheellisesti tulkita nosiseptiseksi ärsykkeeksi, jolloin fyysinen dysfunktio voidaan kompensoida jollakin uudella dysfunktiolla. Jopa itse stimuluksen määrän tulkinta voi olla kohtuuton. Käsitys ja reagointi itse stimulukseen tässä tilanteessa ei ole enää totuudenmukainen. Henkilö tietoisesti välttää joitakin tilanteita tai odottaa jotakin tapahtuvan - jotakin, mikä lisää kipua. Ennakolta toimiminen perustuu oletukseen, kun on riittävän varovainen, niin mitään vahinkoa ei satukaan. Elämä muuttuu laskelmoiduksi ja mahdollisten vaaratekijöiden ennalta eliminoimiseksi. Kroonisen kipuun kuuluu myös autonomisen hermoston yliaktiviteetti. Stressihormonit (adrenaliini ja kortisoli) aiheuttavat mm. ummetusta, heikentävät keskittymiskykyä, aiheuttavat ärtymystä ja levottomuutta, nostavat verenpainetta ja pitävät elimistön koko ajan valppaana jollekin tulevalle tapahtumalle. Ne valmistavat elimistöä johonkin fyysiseen suoritukseen. Pelko stimuloi autonomisen hermoston funktiota. Krooninen kipu ja siihen liittyvä pelko mahdollisista vaaratekijöistä tai lisävaurioista on psyykkisesti hyvin traumatisoiva kokemus.

7 Ennakolta toimiminen ilmenee välttämiskäytöksenä. Huolta ja murhetta aiheuttaa se, miten välttyä lisävaurioilta tai altistaa itsensä pahempaan kipukierteeseen. Tässä usein ohjeeksi annettu neuvo tehdä kivun sallimissa rajoissa on kyseenalainen ohje, sillä se on yksi varma tapa kroonistaa vaiva. Akuutissa tilanteessa, etenkin inflammaatiossa ohje voi olla ihan viisas, mutta tilanteen edetessä neuvon antamiseen liittyy riskejä. Noudattaessaan ohjetta seuraamusoppimisen mukaan asiakas tietoisesti välttää kaikkia mahdollisia tilanteita, missä voi tuntea kipua. Tämä taas lisää sekundaarivaivojen määrää, koska kompensaatiot ja positiivinen palaute oppimisen kautta ohjaa tekemään ihan muuta, mitä itse asiassa pitäisi tehdä. Kierre ikään kuin ylläpitää itseään. On vahva uskomus siihen, kun välttää ja varoo, niin ei vahingoitakaan itseä. Keskeinen käsite välttämiskäytöksessä pelon lisäksi on kinesiofobia. Käsitys siitä, että kaikenlainen liikkuminen, myös arkiset askareet, vain lisäävät kipua saavat aikaan sen, että henkilö passivoituu. Oletetaan, että lepo poistaa kivun. Yleiskunnon laskiessa ahdistus vain lisääntyy, koska toivottua paranemista ei levolla saavuteta. Kun liikkuminen minimoidaan, sen seurauksena vähäinenkin lihasaktiviteetti heikkenee ja jopa arkiaskareet voidaan kokea ylivoimaisina tehtävinä. Degeneraatio kiihtyy, atrofia lisääntyy ja turvotus kasvaa. Autonominen hermosto reagoi sympatikusaktiviteetilla, koska somaattisten oireiden myötä psyykkiset oireet seuraavat mukana. Välttämiskäyttäytyminen toimii itse asiassa negatiivisena coping-strategiana. Haitallisten uskomusten kognitiivinen kyseenalaistaminen on yksi etenemiskeino, jolla terapiaprosessi voidaan aloittaa. Kyseenalaistamisella ei suinkaan tarkoiteta oireiden vähättelyä tai niiden olemassaolon kyseenalaistamista, vaan enemmänkin itseä mitätöivien ja tilannetta ylläpitävien haitallisten uskomusten ja asenteiden olemassaolon todenmukaisuutta. Voi kysyä esim. Mitkä seikat puoltavat tapaasi ajatella? Mitä hyötyä on ajatella ko. tavalla? Negatiivisille ajatuksille ja pessimismille pyritään löytämään hyväksyttävä syy niiden hylkäämiseen. Myös epäloogisuuden kierre, miksi näin on käynyt ja mitkä kaikki seikat pitävät kierrettä yllä tutkitaan ja kyseenalaistetaan. Tavoitteena on löytää toimivampi vaihtoehto selviytymiselle ja vahvoille uskomuksille. Voisiko löytyä jokin rationaalisempi toimintamalli ja uskottavampi tapa ajatella? Krooniseen kipuun liittyy toimiminen automaatioajatusten mukaan. Negatiiviset automaatioajatukset ohjaavat katastrofointiin, jossa tilannekäyttäytyminen on vaistonvaraista ja uskomuksiin perustuvaa. Odotetaan vaivan kanssa käyvän pahimmalla mahdollisella tavalla ja myös toimitaan sen mukaan. Irrationaalissa mallissa suljetaan realistinen ja ehkä myös paras vaihtoehto pois. Näissä tilanteissa oleellisempaa kuin se, mitä tekee siinä tilanteessa, on se, mitä ajattelee siitä tilanteesta. Tavoitteena on saada asiakas huomaaman miten suuri merkitys omilla asenteilla ja uskomuksilla on omiin fyysisiin tuntemuksiin ja toimintamalleihin. Myös se, miten itse voi vaikuttaa omaan oloonsa pohtimalla, voisiko omia ajatuksia ja mielenkiintoa suunnata johonkin muuhun, kuin itse vaivaan. Tässä apuna voi käyttää ennalta ehkäisyä. Ennakkoon harjoittelu on toivottavaa, sillä silloin on tietää, miten menetellä, kun kipu iskee Tärkeintä ei aina ole fyysinen aktiviteetti, miten ahkerasti harrastaa liikuntaa ja tekee ohjattuja harjoituksia vaan myös se, mitkä ovat omat ajatukset, uskomukset ja asenteet omasta vaivastaan ja toipumisen todennäköisyydestä. Eikä sovi unohtaa pohdintaa suurista kysymyksistä, kuten arvoista ja itse elämästä sinänsä ja sen tarkoituksesta. Mitä tapahtuu, jos elämässä ei ole vastoinkäymisiä eikä vaivoja? Onko se hyvä elämä? Kroonisen kivun hyväksyminen niin paradoksaaliselta kuin se ensin kuulostaakaan on suuri askel toipumisen portaikossa. Hyväksynnällä ei tarkoiteta sitä, että kärsimyksessä ei tehdä enää mitään tai luovutaan kaikista yrityksistä. Eikä myöskään sitä, että ajatellaan kipu positiivisena tuntemuksena tai sitä, että on kärsittävä kaikki mahdollinen kipu ja tuska. Hyväksyntä on enemmänkin sitä, että löytää elämälle suunnan, jota kohti edetä. Se, että jostakin muusta kuin itse vaivasta tulee elämää

8 Moderni psykosomatiikka... hallitseva tekijä, on merkki suunnan muuttumisesta. Hyväksyminen on myös sitä, että uskaltaa luopua niistä toimenpiteistä tai asenteista, jotka eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Myös se, että oivaltaa tuntemusten vaihtelevan päivittäin kuormituksesta ja omasta mielentilasta riippuen on hyväksymistä. Elämästä tulee löytää jotain mielekästä. Jotain, mikä on tärkeämpää, kuin kipu. Omalle toiminnalle ja entisille tavoille tulee antaa mahdollisuus muutokseen. Reaalinen ymmärrys siitä, että vaivan kanssa on opittava tulemaan toimeen, eikä sitä ehkä koskaan voi poistaa on ideaali tavoite. Biopsykososiaalisen mallin moderni paradigma sisältää kroonistumisen psykososiaaliset tekijät. Terapiassa kipukierteen katkaisu on oleellisin tavoite. Asiakasta piinaavien pelkojen taustojen selvittäminen, sekä välttämiskäytöstä ylläpitävien tekijöiden selville saaminen on toipumisen ennakkoehto. Kroonisen vaivan parantaminen on toivottava, mutta ei kovin realistinen tavoite. Coping-strategioiden ohjaaminen antaa toivoa selviytymiseen ja uskoa huomiseen. Niiden ensisijainen tehtävä on elämänlaadun parantaminen. Tässä työssä psykoterapia toimii erinomaisesti selvitellessä pelkojen taustalla olevien psykososiaalisten tekijöiden osuutta kokonaisuudessa. Modernin paradigman käytännön sovellukseen liittyy virheellinen tulkinta, että vaivat tämän perusteella psykologisoidaan. Psykologisointia ei ole toipumista ehkäisevien psykososiaalisten tekijöiden mukaan ottamista terapiaprosessiin. Herkällä korvalla kuunteleminen miten asiakas tarinansa kertoo ja mitä jättää kertomatta voi joskus antaa viitteitä enempään, kuin itse tarina. Toinen myytti liittyy terapiaan. Väittämä, että tässä paradigmassa somatogeeninen vaiva hoidetaan psykoterapeuttisen keinoin, on erheellinen. Edelleen somaattinen vaiva hoidetaan primaaristi somaattisin perustein riippuen omasta ammatillisesta näkökulmasta. Modernissa psykosomatiikassa ei korvata mitään entistä viitekehystä, se ei ole mikään uusi ja kaiken kattava lähestymistapa, vaan vaihtoehtoinen integroiva malli, etenkin kroonisten kipuasiakkaiden terapiassa. Parhaimmillaan se on luontevaa yhteistyötä, jossa asiakas ja eri alan ammattilaiset ovat aktiivisina osallistujina. Lähteet Biopsychosocial model chronic stage Social participation restrictions Psycho activity personal factors Bio impairments body structure functions culture, social interactions, sick role Dworkin R, 2003, Psychosocial Aspects of Pain: A Handbook for Health Care Providers, IASP Press, Seattle, USA Eimer B & Freeman A, 1998, Pain Management Psychotherapy, John Wiley & Sons, USA Estlander A-M, 2003, Kivun psykologia, WSOY, Juva Gatchel R & Turk D, 1996, Psychological approaches to pain management: a practioner s handbook, The Guilford press, New York McCracken L, 2005, Contextual Cognitive-Behavioral Therapy for Chronic Pain, IASP Press, Seattle, USA Waddell G, 2004, The Back Pain Revolution, Churchill Livingstone, China Winterowd C & Beck A & Gruener D, 2003, Cognitive therapy with chronic pain patients, Springer Publishing Company, New York illness behavior, beliefs, coping, emotions distress neuropsysiology, physiologic dysfunction A biopsychosocial model of low back pain and disability. International Classificaton on Functioning, World Health Organization (Waddell 2004)

9 SOMTY ry kurssikalenteri 2006 C1/C2 Selkärangan manuaalisen tutkimisen ja hoidon peruskurssi I-osio II-osio III-osio Mulligan I E-inf Lantion ja alaraajojen nivelten tutkimisen ja hoidon kurssi NKM I Neuraalikudoksen mobilisointi peruskurssi Kliininen päättely ja fysioterapeuttinen erotusdiagnostiikka rankaongelmissa, Helsinki I-osio II-osio Mulligan II NKM II Neuraalikudoksen mobilisointi jatkokurssi Maitland I Maitland III E-sup Hartiarenkaan ja yläraajojen nivelten tutkimisen ja hoidon kurssi Mulligan III C2/C3 Selkärangan manuaalisen tutkimisen ja hoidon jatkokurssi I-osio II-osio III-osio C1/C2 Selkärangan manuaalisen tutkimisen ja hoidon peruskurssi I-osio II-osio III-osio Kliininen päättely ja fysioterapeuttinen erotusdiagnostiikka rankaongelmissa, Helsinki I-osio II-osio Mulligan I NKM I Neuraalikudoksen mobilisointi peruskurssi CM Craniomandibulaarikurssi Mulligan II NKM II Neuraalikudoksen mobilisointi jatkokurssi Mulligan III Maitland I Maitland II Syysopintopäivät Tiedustelut ja ilmoittautumiset: SOMTY ry/tarja Salonen Suvantokatu 1 E, Tampere Puh.: (03) Fax: (03) E -mail: omt-somty@omt.org Internet: http// Hinnat: 1 päivä 134,20 euroa 2 päivää 268,40 euroa 3 päivää 402,60 euroa C1/C2-kurssi 8 päivää 1073,60 euroa C2/C3-kurssi 6 päivää 805,20 euroa Maitland kurssi 439,20 euroa

10 European clinical practice guidelines of management low back pain (cost13) Näiden eurooppalaisten näyttöön perustuvien hoitosuositusten pääasiallinen tavoite on luoda nykyisille ja tuleville kansallisille ja kansainvälisille hoitosuosituksille sarja suosituksia tai auttaa nykyisten suosituksien päivityksessä. Ne ovat tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille, mutta epäsuorasti ne informoivat myös selkäpotilaita ja päätöksentekijöitä. Lisätietoja osoitteesta The 9th Nordic Congress on Orthopeadic Manual Therapy and Medicinen luentolyhennelmistä kääntänyt: Vesa Lehtola, TtM, ftomt Kotkan OMT-Fysio Kotkankatu KOTKA Akuutin alaselkäkivun hoitosuositus Tutkiminen anamneesi ja tutkiminen lyhyesti, mutta jos selkeä selkäydinkanavan patologia tai hermojuuripuristus löytyy, tutkimus laajenee neurologiseen erotusdiagnotiikkaan ensimmäinen tutkimuskerta muodostaa hoitolinjauksen perustan psykososiaalisetn tekijöiden tiedostaminen diagnostiset kuvantamismenetelmät (rtg, CT, MRI) eivät ole epäspesifin alaselkäkivun rutiinitutkimuksia ne potilaat, jotka eivät toivu muutamassa viikossa on tutkittava uudelleen. Samoin ne, joiden tilanne pahenee Hoito riittävän tiedon antaminen potilaalle hänen tilanteestaan ja rauhoittelu vuodelepoa hoitomuotona tulee välttää potilaiden neuvominen pysymään aktiivisina ja jatkamaan normaaleja päivittäisiä toimintoja kipulääkityksenä ensisijaisesti parasetamoli, toisena vaihtoehtona tulehduskipulääkkeet jollei em. kipulääkitys auta, lyhyt jakso lihasrelaksantteja sellaisenaan tai yhdistettynä tulehduskipulääkkeisiin niille potilaille, jotka eivät onnistu palaamaan normaalitoimiin, lähetettä manipulaatiohoitoihin voi harkita jos työhönpaluu ei onnistu 4-8 viikon kuluessa, moniammatillinen kuntoutus työterveyshuollossa mahdollinen Kroonisen alaselkäkivun hoitosuositus Tutkiminen tavoitteena spesifisen selkäydinkanavan patologian ja hermojuuripuristuksen poissulkeminen prognostisten tekijöiden (yellow flags) kartoittaminen kivun provokaatiotestejä ja selän alueellista liikkuvuuden tutkimista suositellaan selkärangan palpatoorisia testejä, pehmytkudostestejä eikä segmentaalisia rangan liikkuvuustestejä eikä SLR-testiä voida suositella kuvantamisessa ei suositella radiografisia tutkimuksia (rtg, CT, MRI), luuntiheysmittauksia, SPECTiä, discografiaa tai fasettipuudutetita, ellei spesifiä tilannetta epäillä. MRI on paras alaraajaan säteilevän lanneselkäkivun kuvantamismenetelmä ENMG-tutkimusta ei suositella epäspesifiin lanneselkäkipuun Konservatiivinen hoito kognitiivis-behavioristinen terapia harjoitteluterapia valvotusti lyhyet neuvontainterventiot moniammatillista (biopsykososiaalinen) terapiaa suositellaan niille, joita muut hoidot eivät ole auttaneet selkäkoulua, lyhyitä manipulaatiohoitojaksoja voidaan myös suositella (lyhyen tähtäimen tavoite) fysikaalisia hoitoja ei voida suositella 10

11 Osta nyt SOMTY:n kautta uusin kattava kirja neurodynamiikan tutkimisesta ja hoidoista! Lääkehoito noradrenerginen tai noradrergisserotonigeeninen antidepressiivinen lääkitys muiden kipua lievittävien lääkkeiden tukena heikkoja opioideja, lyhyitä tulehduskipulääke-lihasrelaksanttikuureja (lyhyen tähtäimen tavoite) vahvoja opioideja voidaan harkita, mikäli muut keinot eivät toimi Invasiiviset hoidot mitään invasiivisia hoitoja ei voida suositella (akupunktuuri, fasettipuudutteet ym.) kirurginen hoito epäspesifiin lanneselkäkipuun voi tulla kyseeseen vain jos kahden vuoden sisällä em. konservatiivisilla hoidoilla ei ole saavutettu tulosta Tilaukset: SOMTY ry/tarja Salonen puh.: (03) , fax: (03) Clinical Neurodynamics A New System of Neuromusculoskeletal Treatment By Michael Shacklock, MappSc(Phty), DipPhysio, Director, City Physiotherapy and Sports Injury Clinic, Adelaide, Australia ISBN Paperback 252 Pages 241 Illustrations Butterworth Heinemann Published March 2005 Suomessakin useita kursseja pitäneen, kansainvälisesti arvostetun kouluttajan, Michael Shacklockin uusin kirja on nyt mahdollista ostaa SOMTY: ltä 55 euron huipputarjous-hintaan (Elsevierillä ja internet-kirjakaupoissa n.40 + postitus eli n. 64euroa.). Kirja on todella kattava ja havainnollisesti kuvitettu teos, joka sopii kaikille fysioterapeuteille käsikirjaksi neurodynamiikan tutkimisesta ja hoidoista. Teoriaosassa Shacklock on yhdistänyt viimeisimmän tiedon hermojen toiminnasta ja neurobiologiasta käytännön fysioterapiaan. Testit ja käsittelyt on esitetty jäsennetysti oireiden vaikeusasteen mukaan. Kaikki tärkeimmät hermorungot on erikseen esitetty testaamisen ja hoitojen osalta sekä progressiivisesti tilanteen kehitystä seuraten kliinisen päättelyn mukaisesti. Shacklock on selittänyt myös yleisimpien neurodynamiikan häiriöiden diagnoosien mukaisen testaamisen ja käsittelyn systemaattisesti edeten. Kirjassa on myös useita potilasesimerkkejä valottamassa tiedon käyttöä käytännön fysioterapiassa. Kirjan mukana tulee CD, jossa on reaaliaikaisesti ultraäänellä kuvattua filmimateriaalia medianus, ulnaris ja tibialis posterior hermojen sekä plexus brachialiksen liikkumisesta ympäröivien rakenteiden suhteen. Kirjaan voi myös tutustua internetissä osoitteessa: title.cfm?isbn= Näin hyvää ja perusteellista kirjaa on ilo suositella! Olli Aranko OMT-fysioterapeutti, TtM Lihasenergiatekniikka (MET) ja Low Force Manipulation (LFM) kurssit viikonlopun yhteydessä. Paikka: Orton, Helsinki Kouluttaja: Lars Kron, Ft,OMT, Osteopaatti Hinta Alv Tied/ilm.: Ritva Angeria, fysiotek@telia.com, ilt

12 OMT-koulutus SOMTY ry on järjestänyt ja valvonut OMT-koulutusta Suomessa vuodesta Koulutuspaikkoina ovat toimineet Helsingin OMT Keskus ja Kouvolan Manuaalinen Terapia. Koulutuksen on hyväksytysti suorittanut 186 fysioterapeuttia ja yksi lääkäri. Olli Aranko OMT-koulutuksen uusi rakenne 2006 alkaen Yleistä OMT-koulutus sisältää sekä kirjallisuuteen perehtymistä ja tenttejä että kliinistä, ohjattua opiskelua fysioterapeutin tietojen ja taitojen täydentämiseksi ja syventämiseksi. Keskeisin aihe on tuki- ja liikuntaelimistön toiminta, sairaudet ja toiminnan häiriöt. Koulutukseen sisältyy myös kirjallinen opinnäytetyö, jonka laajuus on 10 opintopistettä. Vuonna 2006 aloittavasta kurssista alkaen on kaksi eri mallia suorittaa OMT-koulutus: MALLI-1, enimmillään 12 opiskelupaikkaa, jossa koulutus tapahtuu nykyisin käytössä olevan mallin mukaisesti Helsingin OMT Keskuksessa joitakin lyhyitä luentoja ja demonstraatioita, esim. dissektio-kurssi, lukuunottamatta. MALLI-2, enimmillään yhteensä 22 opiskelupaikkaa Oulussa, Kouvolassa ja Helsingissä. Tässä mallissa koulutus tapahtuu osin kaikille yhteisesti ja osin tutor-opetuksena eri kaupunkien klinikoilla. Teoriaopinnot Molemmissa malleissa kirjatentit suoritetaan yhtäaikaisesti, mutta tentit voi suorittaa työharjoittelupaikoissa tai muissa hyväksytyissä, valvotuissa paikoissa. Kliiniset syventävät opinnot ja ohjattu potilastyö MALLI-1 OMT-koulutus jatkuu kliinisen syventävän opetuksen ja ohjatun potilastyön osalta nykyisin käytössä olevan kurssityypin mukaan Helsingin OMT Keskuksessa 12 kurssilaisen ryhmässä, kouluttajina Markku Paatelma, Mikael Falck ja Keijo Pitkämäki. Koulutus tapahtuu tiivisjaksojen (2.-6. lukukaudet) aikana kahtena päivänä viikossa. Ensimmäisen ja viimeisen (7.) lukukauden aikana on kaksipäiväisiä seminaareja noin kerran kuukaudessa. MALLI-2 Kliiniset syventävät opinnot järjestetään toisessa mallissa max. 22 erikoistuvan ryhmässä keskitetysti Varalan urheiluopistolla Tampereella sekä muissa myöhemmin sovittavissa paikoissa (liikenneyhteyksien ja varustuksen kannalta sopivat laitokset). Koulutuspäiviä lukukausien aikana Varalassa on noin kolme kuukaudessa. Ryhmän kouluttajien vastuuhenkilöinä toimivat Tuija Mänttäri ja Olli Aranko. Muina kouluttajinan tulevat toimimaan ainakin Pekka Anttila, Mikael Falck, Anu Kaksonen, Petteri Koho, Kari Niemi, Tiina Lahtinen-Suopanki ja Merja Soanjärvi. Kliininen, ohjattu työharjoittelu sekä paikallisesti järjestettävä tutor-opetus suoritetaan jossakin oheisista neljästä paikasta kahtena päivänä viikossa: 12

13 Kouvolan Manuaalinen Terapia, 8-10 harjoittelupaikkaa, jossa ohjaus- ja koulutusvastuu Tuija Mänttärillä ja Jukka Parikalla. Orton Helsingissä, 6 harjoittelupaikkaa, jossa ohjaus- ja koulutusvastuu Tiina Lahtinen-Suopankilla ja Petteri Koholla. Oulun Mediterapia, 6 harjoittelupaikkaa, jossa ohjaus- ja koulutusvastuu Pekka Anttilalla ja Markus Metsärannalla. Puistoklinikka Jyväskylässä, ennakkotiedoista poiketen ei toimi vielä 2006 alkavassa koulutuksessa harjoittelupaikkana. Koulutukseen haku SOMTY ry tiedottaa järjestelyistä ja järjestää haun, jossa hakemusten jättöaika päättyy klo Hakukriteerit ja pääsykokeen vaatimukset ovat ennallaan. Hakemukset osoitetaan SOMTY ry:n toimistoon osoitteella Suvantokatu 1 E, Tampere. Samalla hakumenettelyllä pyritään kumpaankin koulutukseen. Koulutukseen hakeva ilmoittaa hakemuksessaan suosituimmuus järjestyksessä myös ne koulutuspaikat, joihin hän pyrkii. Pääsykokeet järjestetään OMT Keskuksessa, Tallinnanaukio 1 B 3.krs., HELSINKI, , riippuen hakemusten määrästä. SOM- TY ry pidättää oikeuden muuttaa koulutukseen otettavien määrää. Tiedustelut Olli Aranko vastaa koulutusuudistuksesta ja toimii rinnakkaisten koulutusmallien koordinaattorina ja yhteyshenkilönä. Lisätietoja OMT-koulutuksesta saa Olli Arangolta sähköpostitse: olli.aranko@omt.org Pääsykoevaatimuksena on sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymä fysioterapeutin tai lääkärin tutkinto vähintään kahden vuoden käytännön kokemus kokopäivätoimisena fysioterapeuttina tai lääkärinä TU- LE-potilaiden kanssa suoritettu SOMTY ry:n järjestämä C1/C2 yhdistelmäkurssi Lopullinen valinta perustuu soveltuvuushaastatteluun manuaaliseen taidonnäyttöön pohjautuen C1/C2 yhdistelmäkurssiin kirjalliseen kuulusteluun /C1/C2 yhdistelmäkurssin kurssimateriaaliin teoriaosuus sekä F. Kaltenborn 1986, Raajojen nivelten manuaalinen mobilisointi sivut 1-55 Vapaamuotoinen hakemus todistusjäljennöksineen SOMTY ry:n hallitukselle osoitettuna osoitteeseen Suvantokatu 1 E, TAMPERE. Manipulaatiotaitojen harjoittelupäivä su opettajana Markku Paatelma Rangan manuaalisesti hoidettavien vaivojen erotusdiagnostiikkaan ja hoitojen kotraindikaatioihin syventävä kurssi la HUOM! ko. koulutus toteutuu seuraavan kerran 2-vuoden kuluttua opettajana Jouko Heiskanen Kurssit pidetään Varalan Urheiluopistolla Tampereella Ilmoittautumiset: Tarja Salonen/SOMTY ry puh.: (03) tai fax: (03) OMT-Akatemian koulutusta OMTfysioterapeuteille Neurodynamiikkaa Levillä SOMTY järjestää 2006 viikolla 14. kolmepäiväisen kurssin neurodynamiikasta ja kotiharjoitteista. Kouluttajana Michael Shacklock Australiasta Opetuskieli on englanti, mutta tulkkausta ja avustusta kysymyksien esittämiseen englanniksi on saatavilla! Kurssin ajankohta on Kurssin ensimmäisenä päivänä kerrataan ja päivitetään neurodynamiikan perustietoutta ja kahtena seuraavana päivänä perehdytään kotiharjoitteisiin neurodynamiikan häiriöiden yhteydessä. Kurssin hinta on 439,20. Mukaan mahtuu rajoitettu määrä osallistujia. Ilmoittaudu siis pian! Tästä on hyvä aloittaa myös perinteinen Levin-kurssi jonka järjestää SMLY viikolla

14 SOMTY ry kurssikalenteri 2005 Mulligan peruskurssi suomen kielellä, Tampere Lanneselkä-alaraaja II-osio Kliininen päättely ja fysioterapeuttinen erotusdiagnostiikka rankaongelmissa, Helsinki II-osio C2/C3 Selkärangan manuaalisen tutkimisen ja hoidon jatkokurssi, Tampere I-osio II-osio III-osio Mulligan jatkokurssi III-osio suomen kielellä, Tampere Mulligan peruskurssi suomen kielellä, Tampere Niska-yläraaja I-osio Lanneselkä-alaraaja II-osio CM Craniomandibulaarikurssi, Tampere NKM II Neuraalikudoksen mobilisointi jatkokurssi, Tampere Mulligan peruskurssi suomen kielellä, Tampere TH Terapeuttisen harjoittelun perusteet, paikka avoin Maitlandin peruskurssi I, Tampere Maitlandin jatkokurssi II, Tampere Tiedustelut ja ilmoittautumiset: SOMTY ry/tarja Salonen Suvantokatu 1 E, Tampere Puh.: (03) Fax: (03) E -mail: omt-somty@omt.org Internet: http// Hinnat: 1 päivä 134,20 euroa 2 päivää 268,40 euroa 3 päivää 402,60 euroa C1/C2-kurssi 8 päivää 1 073,60 euroa C2/C3-kurssi 6 päivää 805,20 euroa Maitland kurssi 439,20 euroa 14

15 Yksilöllisen ortopedisen manuaalisen terapian (OMT:n) ja ryhmäharjoittelun teho lonkkanivelrikon hoidossa Mika Ulaska Fysioterapeutti, OMT OMT-klinikka Oy Laulukuja 4 B, Helsinki mika.ulaska@omt-klinikka.fi OMT opinnäytetyö 2005 Opinnäytetyön ohjaajat: Fysiatrian erikoislääkäri, LT Kaija Puustjärvi TTM, Fysioterapian opettaja, Ft OMT Eira Karvonen TTM, Ft OMT, OMT-kouluttaja Markku Paatelma Avainsanat: lonkkanivelrikko, ortopedinen manuaalinen terapia (OMT), terapeuttinen harjoittelu Tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ortopedisen manuaalisen terapian (OMT:n) mukaisen fysioterapian ja ryhmäharjoittelun tehoa lonkkanivelrikkopotilaiden kipuun ja toimintakykyyn. Menetelmät Tutkimukseen osallistui 27 potilasta, joilla oli röntgenologisesti todettu lonkkanivelrikko ja jotka olivat saaneet lääkärin lähetteen fysioterapiaan. Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään: manuaalisen terapian ryhmä (hoitoryhmä) ja ryhmäharjoitteluryhmä (vertailuryhmä). Manuaalisen terapian ryhmän (n=16) fysioterapia sisälsi lonkkanivelen mobilisointia, lihasvenyttelyjä ja alaraajojen lihasharjoittelua. Ryhmäharjoitteluryhmän (n=11) fysioterapia sisälsi lonkkanivelen mobilisoivia harjoitteita ja alaraajojen lihasharjoittelua. Molemmilla ryhmillä oli lisäksi kotiharjoitteluohjelma. Manuaalinen terapia sisälsi 10 hoitokertaa (kahdesti viikossa, 5 viikkoa) ja ryhmäharjoitteluryhmä sisälsi 12 hoitokertaa (kahdesti viikossa, 6 viikkoa). Tulosmuuttujina olivat koettu kipu (WOMAC), koettu kävelykyky (15D), mitattu seisomatasapaino (BERG), Timed-Get-Up and Go (TGUG) testi liikkumiskyvyn mittaamiseksi sekä kysely subjektiivisista oireista ja fysioterapian hyödystä. Tulokset Kaikkien potilaiden keski-ikä oli 68 vuotta (50-79 vuotta), ollen manuaalisen terapian ryhmässä 70 vuotta ja ryhmäharjoitteluryhmässä 65 vuotta. Ennen fysioterapiaa subjektiivinen kävelykyky (15D) oli normaali 7%:lla ja fysioterapian jälkeen 30%:lla kaikista potilaista. Ennen fysioterapiaa 15% kaikista potilaista koki kovaa kipua (WOMAC) ja fysioterapian jälkeen kukaan ei kokenut kovaa kipua. 15D ja WOMAC kyselyssä oli 17 potilaan hävikki loppututkimisessa. TGUG testissä suoritus parani fysioterapian jälkeen molemmissa ryhmissä. Kyky suoriutua TGUG testistä vaikeuksitta nousi 30%:sta potilaita 80%:iin fysioterapian jälkeen. Myös seisomatasapaino parantui molemmissa ryhmissä. Fysioterapian jälkeen 91% potilaista koki oireilun helpottuneen alkutilanteeseen nähden. Kukaan ei kokenut oireilunsa pahentuneen fysioterapian jälkeen. Hävikki oli 16 potilasta loppukyselyssä. Subjektiivinen yleinen keskimääräinen hyöty (mitattu VAS:lla; 0 = ei hyötyä ja 10 = paras mahdollinen hyöty) oli fysioterapian jälkeen 6,5, ollen manuaalisen terapian ryhmässä 7,0 ja ryhmäharjoitteluryhmässä 5,9. Seitsemän kuukauden seurantakysely on tähän mennessä tehty 11 potilaalle. Seurannassa 20% potilaista koki oireilun olevan vähäisempää, kuin alussa ja 50% potilaista koki oireilun olevan pahempaa, kuin alussa. Seitsemän kuukauden seurannassa kovaa kipua kokeneiden määrä oli noussut 0: sta 18%:iin ja kaikilla potilailla oli seurannassa vähintään lieviä vaikeuksia kävelykyvyssä. Yhteenveto Sekä manuaalinen terapia että ryhmäharjoittelu olivat tehokkaita parantamaan potilaiden toimintakykyä. Kyky nousta tuolilta ylös, kävelykyky ja seisomatasapaino parantuivat välittömästi fysioterapian päätyttyä. Myös kivussa ja yleisessä oireilussa tapahtui helpotusta. Potilaat kokivat myös yleisesti hyötyneensä fysioterapiasta. Kipu ja muu oireilu kuitenkin lisääntyivät 7 kuukauden seurannassa. Subjektiivisissa kyselyissä (WO- MAC, 15D ja oireilu) oli huomattava hävikki loppututkimisessa, johtuen teknisistä ongelmista kyselylomakkeissa. Näiden mittareiden osalta tulokset ovatkin vielä alustavia. On lisäksi vielä ennenaikaista arvioida ryhmien välistä eroa fysioterapian tehossa johtuen pienestä potilasmäärästä. 15

16 Syysopinto päivät SOMTY ry ja SMLY ry:n Syysopintopäivät Teemana: Selän kuntoutuksen laaja-alaisuus Paikka: Tampere-talo, Yliopistonkatu 55, Tampere Ilmoittautuminen: Huom! Workshop:n erillinen ilmoittautuminen, max 20 osallistujaa SOMTY ry/tarja Salonen Suvantokatu 1 E, TAMPERE Puh./fax (03) , omt-somty@omt.org Kurssimaksu: Jäsenet (SOMTY ja SMLY) 185 euroa sitova ilmoittautuminen mennessä 225 euroa sitova ilmoittautuminen jälkeen Workshop 20 euroa/workshop Ei-jäsenet 285 euroa sitova ilmoittautuminen mennessä 325 euroa sitova ilmoittautuminen jälkeen Workshop 25 euroa/workshop Syysopintopäivien pre-kurssi to klo pe klo Varalan Urheiluopistolla. Aiheena Lantion kiputilojen fysioterapeuttinen tutkiminen. Kurssin opettajana Tiina Lahtinen-Suopanki. Hinta 134,20. Kurssi on tarkoitettu fysioterapeuteille. Ilmoittautumiset SOMTY ry:n toimistoon puh. (03) Opiskelijat saavat 50 % alennuksen osallistumismaksusta. (Kiintiö on 30 henkilöä) Illalliskortti 30 euroa sisältää alkumaljan, Telakan juhlapöydän menun ja viinin sekä kahvit Paikkoja 150 henkilölle. Iltajuhla järjestetään Ravintola Telakalla, Tullikamarin aukio 3. Tilaisuudessa soittaa soul - rock - pop - blues musiikkia Telakan oma bändi. Peruutusehdot mennessä tehtyjen peruutusten maksut palautamme kokonaan, paitsi 30 euroa pidätämme käsittelykuluina jälkeen tehdyistä peruutuksista ei maksua palauteta. Majoitus: Majoitusvaraukset mennessä, majoituskiintiöt koodilla SOMTY Sokos Hotel Ilves Hatanpäänvaltatie 1 puh tai Hinta 103 euroa/standard huone 1-2 henkilöä, (kiintiö 172 huonetta) 121 euroa superior huone 1-2 henkilöä (kiintiö 78 huonetta) S-etukortilla standart huone 96 euroa/ huone ja superior huone 114 euroa/ huone Hotelli Victoria Itsenäisyydenkatu 1 puh. (03) Hinta 84 euroa/2-hengen huone, 79 euroa/yhden hengen huone (kiintiö 20 huonetta)

17 Perjantai Rekisteröinti ja ilmoittautuminen Avaus Keskinen Maarit, SOMTY ry ja Airaksinen Olavi, SMLY ry Session puheenjohtaja: Manuaalinen lääketiede 40 vuotta Timo Rousi Miten kaikki alkoi? Leo Stjernvall Miten OMT sai alkunsa? Markku Paatelma Workshop A1 Alaselkäkivun ryhmittely Hannu Luomajoki Workshop B1 Patellofemoraalioireisten henkilöiden ryhmämuotoinen liikuntaharjoittelu Tarja Svahn Workshop C1 Tasapainokyvyn mittaaminen Pertti Era, dosentti, Metirur Oy Manipulaatiohoito vaihtoehtohoidosta osaksi koululääketiedettä Olavi Airaksinen, dosentti, KYS Tempur Suomi Oy esittäytyy Manipulaatiohoitojen haittavaikutukset ja komplikaatiot Kari Hurskainen Lauantai Session puheenjohtaja: Lääkkeitä, fysioterapiaa, injektioita vai psykoterapiaa selkäpotilaalle. Jukka-Pekka Kouri, fysiatri, Orton Somatisoiva potilas haasteena psykiatri prof. Hasse Karlsson Rypyt suoriksi ja lihakset rennoiksi Botuliniumtoksiinihoito Ari-Matti Huotari Mitä huomioida fysioterapiassa Botoxhoidon jälkeen luennoitsija avoin Workshop A3 Alaselkäkivun ryhmittely Hannu Luomajoki Workshop B3 Patellofemoraalioireisten henkilöiden ryhmämuotoinen liikuntaharjoittelu Tarja Svahn Workshop C3 Tasapainokyvyn mittaaminen Pertti Era, dosentti, Metirur Oy Näyttelyyn tutustuminen ja kahvi Liikkeiden säätelyn häiriötkö selkäkivun kroonistumisen taustalla? Satu Luoto, fysiatri, Etelä-Karjalan keskussairaala Neuropatodynamiikan osuus selkäkivuissa Tiina Lahtinen-Suopanki, ft OMT, Orton Pilates selän kuntoutuksessa Merja Soanjärvi, ft OMT, Puistoklinikka, Jyväskylä Workshop A2 Alaselkäkivun ryhmittely Hannu Luomajoki Workshop B2 Patellofemoraalioireisten henkilöiden ryhmämuotoinen liikuntaharjoittelu Tarja Svahn Workshop C2 Tasapainokyvyn mittaaminen Pertti Era, dosentti, Metirur Oy Päivän päätös SMLY ja SOMTY ry vuosikokoukset Iltajuhla Ravintola Telakalla Ohjelma Näyttelyyn tutustuminen ja lounas Fysioterapia selkä kivun varhaisvaiheessa. Tutkimuksesta käytäntöön. Markku Paatelma, ft OMT, OMT-Keskus Uusi Eurooppalainen selkäsuositus kroonisen selkäkivun hoidossa Olavi Airaksinen, dosentti KYS Workshop A4 Alaselkäkivun ryhmittely Hannu Luomajoki Workshop B4 Patellofemoraalioireisten henkilöiden ryhmämuotoinen liikuntaharjoittelu Tarja Svahn Workshop C4 Tasapainokyvyn mittaaminen Pertti Era, dosentti, Metirur Oy Näyttelyyn tutustuminen ja kahvi Kuinka annostelen oikein harjoittelua selkäpotilaalle Harri Hakkarainen, LtM, LK, KYS Yleiskeskustelu ja päätös

18 Yksilöllisen ortopedisen manuaalisen terapian (OMT:n) ja ryhmäharjoittelun teho lonkkanivelrikon hoidossa... Tutkimus jatkuu ja aikomuksena on saada tutkimukseen vähintään 60 potilasta niin, että kummassakin ryhmässä on vähintään 30 potilasta. Johdanto Lonkan, polven ja nilkan nivelrikko on merkittävin liikuntavammaisuuden syy myöhemmästä keski-iästä alkaen. Nivelrikon taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset painottuvat ikääntyvään väestönosaan. Oireita aiheuttava polven tai lonkan nivelrikko on noin :lla suomalaisella. Mikäli nivelrikko etenee pitkälle, invalidisoi se potilasta ja vie pahimmassa tapauksessa liikuntakyvyn. Lievemmissäkin muodoissa nivelsäryt ja liikerajoitukset ovat tavallisia (Helminen ym. 2001; Väänänen ym. 1998). Lonkkanivelrikon esiintyvyys ja ilmaantuvuus lisääntyvät ikääntyessä niin miehillä kuin naisilla (Felson & Zhang 1998). Terveys 2000 tutkimuksessa arvioitiin lonkkanivelrikon esiintyvyydeksi vuotiailla miehillä ja naisilla n.12% ja vuotiailla n.20%. Lonkkanivelrikon hoidosta on Suomessa julkaistu hoitosuosituksia (Väänänen 2001; Arokoski ym. 2004), jotka perustuvat kansainvälisiin hoitosuosituksiin. Mikään hoito ei voi pysäyttää nivelrikkoprosessia ja tavoitteiden tulee olla kivun vähentämisessä sekä toimintakyvyn kohentamisessa (Puett ym. 1994). Lonkkanivelrikon hoito jaetaan konservatiiviseen ja kirurgiseen hoitoon. Konservatiivinen hoito sisältää lääkehoidon ja lääkkeettömän hoidon, joiden tavoitteena on kivun lievittyminen, toimintakyvyn parantuminen ja taudin pahenemisen estyminen. Optimaalinen alaraajanivelrikon konservatiivinen hoito edellyttää lääkehoitojen ja lääkkeettömien hoitojen yhdistämistä. Nivelrikon lääkehoito on pääasiassa kivun hoitoa. Kivun ja säryn tehokas lääkehoito parantaa myös toimintakykyä. Mahdollisesti lääkkeillä voidaan vaikuttaa myös nivelrikon etenemiseen. Lääkehoito ei ole ensisijainen lonkkanivelrikon hoitomuoto, eikä sitä tulisi käyttää ainoana hoitona. Lääkkeettömien hoitomuotojen käyttöä tulisi lisätä lonkkanivelrikon hoidossa (Väänänen ym. 1998; Arokoski ym. 2004). Lonkkanivelrikon konservatiivinen lääkkeetön hoito koostuu potilasohjauksesta, liikkumisen ja päivittäisten toimintojen apuvälineistä, fysioterapiasta, toimintaterapiasta, laihdutuksesta ja harjoittelusta. Viimeisimpien lonkkanivelrikkoa koskevien hoitosuositusten mukaan konservatiiviset lääkkeettömät hoidot, kuten riskitekijöiden poistaminen ja lihaskunnon harjoitus ovat nivelrikon hoidon perusta (Väänänen ym. 1998; Arokoski ym. 2004). Optimistinen asenne ja suhtautuminen, henkinen tuki, yksinkertaiset ohjeet harjoittelusta, kävelykepin käyttö, psykososiaalisten tekijöiden huomioiminen ja lievien nivelongelmien ei-medikalisointi ovat tärkeitä tekijöitä nivelrikkopotilaan hoidossa (Dieppe 1999). Kirurgiset toimet ovat lonkkanivelrikon hoidossa myöhäisvaiheen hoitoa. Suomessa tehdään vuosittain noin 5000 lonkan tekonivelleikkausta ja ne parantavat selvästi nivelrikkopotilaiden toimintakykyä ja elämänlaatua (Helminen ym. 2001; Väänänen ym. 1998, Remes ym. 2004). Tekonivelleikkausten määrä on kasvanut nopeasti ja kasvun on arvioitu jatkuvan (Rissanen ym. 1998). Koska lonkkanivelrikko aiheuttaa potilaalle kipua, lonkkanivelen liikerajoitusta ja toimintakyvyn heikkenemistä (Konttinen ym. 2003), on niihin pyrittävä vaikuttamaan hoitosuositusten mukaisesti myös fysioterapeuttisilla menetelmillä. Ortopedisen manuaalisen terapian (OMT) periaatteet ja menetelmät soveltuvat hyvin lonkkanivelrikon fysioterapian toteutukseen. Lonkkanivelrikon lääkkeettömistä konservatiivisesta hoidoista julkaistuja tutkimuksia Lääkkeettöminä konservatiivisina nivelrikon hoitomuotoina on julkaistuissa tutkimuksissa käytetty Puetin ym. (1994) tekemän selvityksen mukaan pinta- ja syvälämpöhoitoja, kylmää, harjoittelua, painon pudotusta, akupunktiota, TNS:ää ja matalaenergistä laseria. Mikään konservatiivinen toimenpide ei ole osoittautunut erittäin tehokkaaksi nivelrikon hoidossa ja tieteellinen näyttö on heikkoa. Jotkut fyysiset ja ohjaukselliset lähestymistavat, kuten aerobinen harjoittelu, spesifi lihasten voiman lisääminen, nivelten liikkuvuusharjoitteet ja omatoimisuuden tukeminen ovat osoittaneet samansuuntaista vaikutusta kuin lääkehoito, ollen myös yleensä turvalli- 18

19 Muutokset lonkkaniveleen vaikuttavien lihasten vektorien suuruudessa ja sijainnissa frontaalitaso sagittaalitaso rotationaalinen taso Muutos niveleen vaikuttavan vektorin orientaatiossa ja suuruudessa Epänormaalin nivelen normaali kuormitus: synnynnäiset ja kehitykselliset poikkeavuudet Hermolihasjärjestelmän toimintahäiriö Muutokset painovoimalinjassa frontaalitaso sagittaalitaso rotationaalinen taso Kuormituksen keskittyminen Ylikuormitus / vamma Muut sekundääriset syyt Toistuvat iskukuormitukset Nivelruston tuho Primääri lonkkanivelrikko Tulehdukselliset tilat Kaavio 1. Lonkkanivelrikon kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä (Sims 1999) kistajien lyhentymisestä, eikä niinkään dynaaminen seuraus. Ikääntymiseen liittyvien nilkan toiminnan muutosten katsottiin mahdollisesti olevan seurausta lonkan koukistajien kireydestä, kuin itse nilkan toiminnasta. Tutkijat totesivat, että mikäli lonkan koukistajien venyttely olisi tehostetumpaa ja ohjatumpaa, kuin tässä tutkimuksessa (yhden kerran ohjaus ja omatoimisuus), saattaisi kävelyssä tapahtuvat muutokset olla vielä merkittävämpiä (Kerrigan ym. 2003). Harjoitteluterapiaa on nivelrikossa liikkuvuus- ja liikerataharjoittelu, lihasharjoittelu sekä aerobinen sydän- ja verenkiertoelimistön harjoittelu (Felson ym. 2000). Harjoittelulla on tieteellisissä tutkimuksissa tarkoitettukin laajaa kirjoa erityyppisiä toimenpiteitä. Se on voinut olla aktiivista tai passiivista nivelliikettä ja lihastyötä. Lihasten kuntoutus on korreloinut edistymiseen sekä toiminnallisessa että psyykkisessä tilanteessa (Puett ym. 1994). Nivelrikkopotilaille suositellaan aerobista matalatehoista kuormitusharjoittelua, kuten kävelyä, pyöräilyä ja uintia (Arokoski 2005). Harjoittelusta puhtaasti lonkkanivelrikon hoidossa on huonosti tieteellistä näyttöä. Tarve sen tutkimiseen onkin olemassa (Puett ym. 1994). Van Baarin ym. (1999) tekemässä systemoidussa kirjallisuuskatsauksessa on harjoitteluterapialla todettu olevan suotuisa vaikutus lonkkanivelrikon hoidossa. Kukkonen-Harjulan (2004) kokooman näytönastekatsauksen mukaan liikuntaharjoittelu vähentää kipua ja toimin- sempia (Dieppe 1999). Polvinivelrikon osalta on osoitettu harjoittelulla olevan kipua lievittävää ja toimintakykyä parantavaa vaikutusta. Lonkkanivelrikon osalta tieteellinen näyttö minkään konservatiivisen hoidon vaikuttavuudesta on ollut huonompaa (Puett ym. 1994). Tutkimuksessa, jossa verrattiin manuaalisen terapian ja harjoitteluterapian vaikuttavuutta lonkkanivelrikkopotilailla, päädyttiin tulokseen, että manuaalisen terapian vaikutus lonkkanivelen toimintaan oli parempi, kuin harjoitteluterapian. Manuaalisen terapian vaikuttavuus kipuun, lonkkanivelen toimintaan ja liikelaajuuteen kestivät 29 viikon seurannassa (Hoeksma ym. 2004). Lonkkanivelen vetohoidon tehosta tehty tutkimus osoitti, että välittömästi hoidon jälkeen vetohoidolla oli merkittävä myönteinen vaikutus kipuun. Kuukauden päästä tämä vaikutus oli kuitenkin lakannut (Marques ym. 1983). Lonkkanivelen koukistajien venytysharjoittelusta tehdyssä tutkimuksessa testattiin hypoteesia, että lonkan koukistajien venyttely vanhoilla ihmisillä lisäisi sekä staattista, että dynaamista lonkan ojennuksen huippua kävelyn tukivaiheen lopussa. Dynaaminen lonkan ojennus kävelyssä lisääntyi hoitoryhmässä, kun taas vertailuryhmässä tätä muutosta ei tapahtunut. Nilkan toiminnassa havaittiin merkittävä edistyminen nilkan ääriojennuksessa ja voimantuotossa. Yhteenvedossa todettiin, että ikääntymiseen liittyvä lonkan ojennuksen vähentyminen kävelyssä on seurausta staattisesta lonkan koutahäiriötä polvi- ja lonkkanivelrikossa lyhytaikaisesti. Mikään yksittäinen liikuntamuoto ei katsauksen mukaan osoittautunut toista paremmaksi. Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa vuodelta 2003 kartoitettiin lonkka- ja polvinivelrikon hoitoon käytettyä maalla tehtävää terapeuttista harjoittelua. Vain kaksi kriteerit täyttävää tutkimusta, joissa oli yhteensä 100 potilasta, antoi tietoa harjoittelusta lonkkanivelrikossa. Polvinivelrikon harjoittelusta löytyi 17 kriteerit täyttävää tutkimusta. Yhteenvetona todettiin, että maalla tapahtuva harjoittelu oli vähentänyt kipua ja edistänyt fyysistä toimintakykyä potilailla, joilla oli polvinivelrikko. Ryhmämuotoinen harjoittelu oli yhtä tehokasta kuin yksilöllinen harjoittelu (Fransen ym. 2003). Vastusharjoittelun vedessä ja kuntosalilla on todettu parantavan toimintakykyä potilailla, joilla on todettu lonkka- tai polvinivelrikko (Foley ym. 2003). Monipuolisen lonkkanivelrikkopotilaiden kuntoutuksen, joka sisälsi voima-, liikkuvuus- ja kestävyysharjoittelua sekä kotiharjoitteita, todettiin vähentävän kipua ja parantavan toimintakykyä (Weigl ym. 2004). Tutkimuksessa, jossa lonkkanivelrikkopotilaat harjoittelivat 3 kuukautta ja heille ohjattiin myös kotiharjoitteet, todettiin harjoittelusta olevan lonkkanivelrikossa lievää ja kohtalaista hyötyä kipuun 6 kuukauden seurannassa, mutta 9 kuukauden kohdalla vaikutusta ei enää ollut. Yhteenvetona todettiin, että har- 19

20 Yksilöllisen ortopedisen manuaalisen terapian (OMT:n) ja ryhmäharjoittelun teho lonkkanivelrikon hoidossa... joittelun hyöty pienenee ajan kuluessa ja lopulta häviää (van Baar ym. 2001). Mikäli aerobinen aktiviteetti on lisätty muuhun harjoitteluun, on se edistänyt toimintakykyä, mutta ei ole vähentänyt lisää kipua, verrattuna harjoitteluryhmään. Fyysisen kunnon harjoittelulla (aerobinen kävely, aerobinen vesivoimistelu), joka on ollut kestoltaan 12 viikkoa, näyttää olevan myönteinen vaikutus ja sovellettavuus potilaille, joilla on nivelrikko (Minor ym. 1989). Ikääntyneiden kuntosaliharjoittelusta on osoitettu olevan näyttöä lihasvoiman lisääntymiseen, kävelynopeuteen, kykyyn nousta tuolilta ylös ja näin ollen lisääntyneeseen toimintakykyyn ja omatoimisuuteen. Jotta harjoitteluvaikutukset saavutetaan, tulee harjoittelukuorman oltava suurempi, kuin elimistöön tavanomaisesti kohdistuva kuormitus (Sakari-Rantala 2004). Tutkimuksessa, jossa verrattiin korkean ja matalan intensiteetin harjoittelua vuotiailla naisilla, tapahtui merkittävää reisilihasten voiman kasvua molemmissa ryhmissä (Taaffe ym. 1996). Alavartalon voimaharjoittelun yksistään ei todettu parantavan yhden alaraajan seisomatasapainoa tai viiden kerran toistettua istumasta ylösnousua vanhemmilla ihmisillä, mutta sen todettiin parantavan maksimaalista kävelynopeutta (Schlicht ym. 2001). Tutkimuksen tarkoitus ja asetelma Kyseessä oli satunnaistettu kontrolloitu fysioterapeuttinen hoitotutkimus, jossa arvioitiin ortopedisen manuaalisen terapian (OMT) mukaisen yksilöllisen manuaalisen terapian ja siihen yhdistetyn kotiharjoittelun tehoa (hoitoryhmä) sekä ryhmäharjoittelun ja siihen yhdistetyn kotiharjoittelun tehoa (vertailuryhmä) sekä näiden hoitomuotojen välistä eroa tehossa lonkkanivelrikon hoidossa. Potilaille oli ennalta sovitut valinta- ja poissulkukriteerit. Fysioterapia toteutettiin Helsingissä, Itäisen terveyskeskuksen terveysasemilla. Jokaisella terveysasemalla oli kaksi erikseen nimettyä ja koulutettua fysioterapeuttia, jotka osallistuivat tämän tutkimuksen toteuttamiseen. Toinen fysioterapeuteista suoritti potilaille alku- ja loppututkimiset ja toinen fysioterapeutti suoritti potilaille manuaaliset käsittelyt sekä ohjasi kotiharjoitteet tai ohjasi ryhmässä tehtävät harjoitteet ja kotiharjoitteet. Ryhmäharjoittelussa harjoittelu oli fysioterapeutin ohjaamaa ja valvomaa. Tutkimuksen kulku Tutkimuksen kulku on kuvattu kaaviossa 2. Tutkimuspotilaiden valintakriteerit Tutkimukseen otettiin mies- tai naissukupuolta olevia potilaita, jotka olivat saaneet lääkärin lähetteen terveysaseman fysioterapiaan oireilevan lonkkanivelrikon vuoksi. Lonkkanivelrikko tuli olla röntgenologisesti todettu. Potilaiden ikä tuli olla vuotta ja äidinkieli suomi. Potilaiden tuli olla tutustunut potilastiedotteeseen, heidän tuli olla halukas osallistumaan tutkimukseen ja heidän tuli allekirjoittaa suostumus tutkimukseen. Tutkimuksen mittarit Tutkimuksen mittareina käytettiin subjektiivisia ja objektiivisia mittareita, jotka mittasivat lonkkanivelrikkopotilaan oireilua, toimintahaittaa ja toimintakykyä. Koetun toimintahaitan (kipu, jäykkyys, fyysinen toimintakyky) mittarina käytettiin lonkkanivelrikkospesifiä subjektiivista Western Ontario and McMaster (WOMAC) kyselyä. Yleistä terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin sairaudesta riippumattomalla subjektiivisella 15D kyselyllä. 15Delämänlaatumittarin ulottuvuudet ovat liikuntakyky, näkö, kuulo, hengitys, nukkuminen, syöminen, puhuminen, eritystoiminta, tavanomaiset toiminnot, henkinen toiminta, vaivat ja oireet, masentuneisuus, ahdistuneisuus, energisyys ja sukupuolielämä. Toiminnallisina testeinä ja mittareina käytettiin Timed Get-up-and-Go (TGUG) testiin kulunutta aikaa, toistettuun tuolilta ylösnousutestiiin (5 krt) kulunutta aikaa ja Bergin tasapainotestin osioita. Timed Get-up-and-Go (TGUG) testissä yhdistyy nouseminen ylös tuolista (korkeus 45 cm, ei käsitukia), kävely 10 metriä, kääntyminen, kävely takaisin, pysähtyminen ja istuutuminen tuolille. Bergin tasapainotestin osioina käytettiin istumasta seisomaan nousua, seisomista ilman tukea, istuutumista, seisomista silmät kiinni, yhdellä alaraajalla seisomista (molemmat erikseen) ja vuoroittaista jalan nostoa penkille. Potilaan WOMAC:lla arvioimien akti- 20