Puhu - älä lyö! Espoon kaupungin lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelma

Transkriptio

1 Puhu - älä lyö! Espoon kaupungin lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelma

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto 3 2. Mitä on lähisuhde- ja perheväkivalta? 6 3. Lähisuhde- ja perheväkivalta tilastojen näkökulmasta tarkasteltuna 9 4. Kuntaa velvoittavat sopimukset ja lainsäädäntö Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyö Espoossa Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelman keskeiset tavoitteet ja keinot Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön organisointi Espoossa Toimintaohjelman seuranta ja arviointi sekä toimintaohjelmasta tiedottaminen Työryhmän toimenpide-ehdotukset toimintaohjelman täytäntöönpanemiseksi Lähteet Liitteet 25 2

3 1. Johdanto Lähisuhde- ja perheväkivalta on ilmiönä moniulotteinen ja laaja. Se voi olla esimerkiksi fyysistä, henkistä, seksuaalista, omaisuuteen kohdistuvaa tai taloudellista väkivaltaa tai sillä uhkaamista. Lähisuhde- ja perheväkivaltaa voi esiintyä missä tahansa perheessä kulttuurista, koulutuksesta, sosiaalisesta asemasta tai varallisuudesta riippumatta. Tekijä voi olla puoliso, ex-puoliso, vanhempi, lapsi, sukulainen tai tuttava. Perheväkivaltatutkimus on painottunut suurelta osin miehen tekemään ja naiseen kohdistuvaan väkivaltaan, ja perheväkivaltaa luonnehditaan usein sukupuolittuneeksi ilmiöksi. Suomi valtiona on sitoutunut luomaan kokonaisvaltaisen strategian naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Suomalainen perheväkivalta kohdistuu kuitenkin naisuhrien lisäksi myös miehiin ja lapsiin, ja tutkimustiedon perusteella on alettu kehittää perheväkivallan ehkäisymuotoja, joissa väkivaltaa tarkastellaan perhetason ilmiönä siten, että tekijänä voi olla niin nainen kuin mieskin. Perhekeskeisessä mallissa kiinnitetään huomiota myös lapsen asemaan niin vanhempien väkivallan näkijänä kuin sen uhrinakin. Espoossa toimintaohjelman tavoitteena on lähisuhde- ja perheväkivallan vähentäminen tekijän ja uhrin sukupuolesta riippumatta ja kiinnittämällä erityistä huomiota asenteisiin ja lasten ja nuorten asemaan. Lähisuhde- ja perheväkivalta on usein piiloteltua ja kotona tapahtuvaa. Siksi väkivaltaongelma jää usein muiden ongelmien taustalle ja käsittelemättä ja sitä kautta myös näkymättömäksi tiedoissa ja tilastoissa, joita viranomaiset keräävät. Läheisiin ja perheenjäseniin kohdistunut väkivalta on aina myös rikos ja siihen voidaan ja pitää puuttua oikeudellisin keinoin. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäiseminen ja siihen puuttuminen kuuluu kaikille. Vaikka vastuu on aina väkivallan tekijällä, ei lähisuhde- ja perheväkivaltaa voida nähdä vain yksilötason ongelmana. Väkivallasta aiheutuu yksilölle, perheelle ja yhteiskunnalle terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja sekä taloudellisia kustannuksia. Valtion ja sitä kautta kuntien vastuu lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyössä perustuu kansainvälisiin velvoitteisiin, Suomen lainsäädäntöön sekä hallitusohjelmiin ja niiden mukaisesti laadittuihin valtakunnallisiin toimintaohjelmiin. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyyn tarvitaan kaikkien hallinnonalojen sekä kolmannen sektorin yhteistyötä ja sitoutumista. Tietoisuuden ja tiedon lisääminen lähisuhde- ja perheväkivallasta on keskeistä. Koulutuksen avulla parannetaan viranomaisten valmiutta tunnistaa väkivaltaongelma, kohdata väkivallan osapuolet ja tarjota heille asianmukaista apua. Väkivallasta puhuminen ja sen näkyväksi tekeminen on hyvä keino ehkäistä väkivaltaa. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn palvelujärjestelmää tulisi kehittää siten, että se pystyisi tarjoamaan apua ja tukea kaikille lähisuhde- ja perheväkivallan osapuolille. Ehkäisytyössä ei tule keskittyä vain korjaavaan toimintaan, vaan lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn tulee linkittyä tiiviisti osaksi muuta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työtä, jossa väkivallan vastaista asenneilmapiiriä ja käyttäytymistä vahvistetaan luomalla elinoloja, kokemuksia ja keskustelukulttuuria, jotka tukevat ja auttavat yksilöä ja yhteisöä selviytymään ja voimaan hyvin. Espoon toimintaohjelma on ohjelmatason asiakirja. Poliittisissa päätöksentekoelimissä hyväksytyiksi tultuaan strategiset linjaukset ja rakenteet sekä niitä konkretisoivat toimenpideehdotukset ohjaavat lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyötä Espoossa. Niiden pohjalta jatketaan 3

4 virkamiesten, kolmannen sektorin toimijoiden sekä kuntalaisten yhteistyönä ohjelman viemistä käytännön ja arjen tasolle asenteiksi, toimintamalleiksi, palveluiksi, toimintaohjeiksi, käsikirjoiksi ja tiedotteiksi. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön taustaa Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyöllä on Espoossa vahvat juuret. Jo vuonna 1990 asetettiin moniammatillinen työryhmä suunnittelemaan ja toteuttaman lapsen seksuaalisen riiston ennaltaehkäisyä, tutkimusta ja hoitoa sekä niiden edellyttämää koulutusta. Tämä Seriryhmä muutettiin Lapaset -ryhmäksi vuonna 2006, koska seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi katsottiin aiheelliseksi käsitellä ryhmissä myös lasten pahoinpitelyä ja kunniaväkivaltakysymyksiä. Ylialueellisen työryhmän lisäksi perustettiin myös alueellisia Lapaset-työryhmiä. Työryhmät tekivät vuosia hyvää työtä erityisesti lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pienten lasten pahoinpitelyjen tunnistamis- ja puuttumiskoulutuksen järjestämisessä, konsultoinnissa, tutkimuksiin ja hoitoon ohjaamisessa sekä viranomaisyhteistyön ja -prosessien kehittämisessä. Vuosina toteutetussa Perheväkivallan katkaisu -projektissa tuotettiin konkreettinen "Ehdotus yhteisöllisen mallin luomiseksi perheväkivallan katkaisuun". Ehdotus annettiin tiedoksi sosiaali- ja terveyslautakunnalle, ja projektin osatoimintana syntyi väkivaltaa käyttäneille miehille tarkoitettu "Väkivallaton vaihtoehto" -tyyppinen tukipiste, josta käytetään nykyisin nimeä Lyömätön Linja Espoossa. Vuonna 2000 Espoon Lyömätön Linja käynnisti jälleen verkostoyhteistyön, joka toimi aktiivisesti aina vuoden 2007 loppuun saakka, jolloin lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön vetovastuu sovittiin siirrettäväksi järjestöiltä Espoon kaupungille. Yhteistyöverkoston aloitteesta Espoon Lyömätön Linja, Espoon poliisi ja Espoon kihlakunnan syyttäjäosasto aloittivat vuonna 2001 yhteistyökokeilun, jolla pyrittiin löytämään uusia keinoja perheväkivallan katkaisemiseen ja ehkäisemiseen. Kokeilulla pyrittiin tavoittamaan espoolaisia miehiä, jotka olivat rikosepäiltyinä naisiin tai lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. "Perheväkivalta rikosprosessissa -yhteistyömallia" sovelletaan Espoossa edelleen, ja vuonna 2003 toimintamallia kehitettiin ja se laajennettiin kattamaan sekä miesten, naisten että lasten avuntarpeet. Espoon Turvakodilla, Espoon Lyömättömällä Linjalla ja Miehen Linjalla on ollut keskeinen rooli lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyössä Espoossa myös palveluntuottajana. Espoon kaupunki on ostanut lähisuhde- ja perheväkivallan eri osapuolille tarkoitettuja erityispalveluja kuntalaisilleen näitä palveluja tuottavalta Naisten Apu ry:ltä. Palvelujen linkittämiseksi sosiaali- ja terveystoimen asiakasohjaukseen ja hoitoprosesseihin on tehty jatkuvaa kehittämistyötä. Etelä-Suomen läänissä toteutettiin vuosina Lähisuhteissa ja perheissä tapahtuvan väkivallan ehkäisyhanke. Hanke oli osa sosiaali- ja terveysministeriön toteuttamaa toimintaohjelmaa lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi. Hankkeen tavoitteena oli lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn sisällyttäminen kuntien turvallisuussuunnitelmiin, kattavien väkivaltatyön palveluverkostojen luominen paikallistasolle sekä väkivallan uhreille ja tekijöille tarvittavien erityispalvelujen kehittäminen kunnallisesti ja alueellisesti. Keskeistä oli edistää viranomaisten välistä moniammatillista yhteistyötä sekä korostaa kolmannen sektorin mukanaoloa kaikilla tasoilla. Vuonna 2005 kuntia pyydettiin nimeämään alueelleen lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn yhdyshenkilö, ja hankkeen päätteeksi kunnat saivat ohjeistuksen moniammatillisten työryhmien perustamiseksi toimintaohjelmien laatimista varten. 4

5 Yhdyshenkilö nimettiin myös Espooseen, ja lääninhallituksen ohjeistuksen mukainen "Lähisuhteissa ja perheissä tapahtuvan väkivallan ehkäisytyöryhmä" aloitti toimintansa perusturvajohtajan päätöksellä helmikuun alussa vuonna 2008 (liite 1). Työryhmässä on edustus Espoon kaupungin perheasioiden yksiköstä, sosiaali- ja kriisipäivystyksestä, perheneuvolasta, kuraattoripalveluista, lastensuojelusta, terveydenhoidosta, terveyspalveluista, vanhusten palveluista, päivähoidosta, maahanmuuttajapalveluista, Espoon turvakodista, Espoon Lyömättömästä Linjasta, Espoon seurakunnasta, kirkon perheasiain neuvottelukunnasta, Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirastosta sekä Espoon poliisista. Työryhmä nimettiin aluksi määräajaksi , ja määräaikaa jatkettiin vuoden 2009 loppuun saakka, kunnes uusi vastuuryhmä toimintaohjelman hyväksymisen jälkeen saataisiin nimettyä. Toimintaohjelman laatiminen lähtökohdista tavoitteiden ja keinojen kautta työryhmän toimenpide-ehdotuksiin Lähisuhteissa ja perheissä tapahtuvan väkivallan ehkäisytyöryhmä on laatinut toimintaohjelmaehdotuksen ja alustavat toimenpide-ehdotukset lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi Espoossa. Toimenpide-ehdotukset sisältävät sekä yleisten ehkäisytyön toimintaedellytysten kehittämisen että erityisiä ajankohtaisia kehittämistoimenpiteitä ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Ohjelman työstäminen on tapahtunut kolmella tasolla: Ehkäisytyön strategiset linjaukset ja rakenteet määrittäväksi toimintaohjelmaksi valtuuston hyväksyttäväksi ja osaksi turvallisuusohjelmaa Konkreettiset toimintamallit ja -ohjeet sisältäväksi käsikirjaksi/toimintaohjeeksi kaupungin henkilöstölle ja yhteistyökumppaneille sekä Tietopaketiksi kuntalaisille Lähisuhde- ja perheväkivaltatilanteen ja sen edellyttämien toimenpiteiden hahmottamiseksi toimintaohjelmaa valmistellut työryhmä on kerännyt tietoa lähisuhde- ja perheväkivallasta Espoossa. Tiedonkeruussa on hyödynnetty myös kolmannen sektorin toimijoiden asiantuntemusta ja kokemusta lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyössä Tietoa on kertynyt muun muassa lähisuhde- ja perheväkivallan yleisyydestä ja ilmitulosta, tarjolla olevista palveluista, nykyisten käytäntöjen ja yhteistyön kehittämisen tarpeista, lähisuhde- ja perheväkivallalle altistavista tekijöistä sekä palvelujen piiriin hakeutumisen haasteista. Tiedonkeruuvaiheessa lokakuussa 2008 työryhmä järjesti Väkivallattoman viikon, jolloin aiheesta käytiin julkisia paneelikeskusteluja poliittisten päättäjien ja asiantuntijoiden voimin, pystytettiin perheväkivallasta kertova näyttely, ja järjestettiin messu -tapahtuma henkilöstölle ja alan opiskelijoille yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden ja opiskelijoiden kanssa. Väkivallasta puhuttiin kouluissa ja päiväkodeissa, Espoon kaupungin työntekijät käsittelivät aihetta arkipäivän työssään, ja kuntalaisille jaettiin tietoa lähisuhde- ja perheväkivallasta kaupungin internet-sivustolla. Joulukuussa 2008 järjestettiin Espoon kaupungin johdolle seminaari "Espoon turvallisuustyö - Mitä voisimme vielä parantaa". 5

6 Kaupungin omien keskeisten toimijatahojen toimintaprosesseja ja palveluketjuja lähisuhde- ja perheväkivallan kohtaamisessa on työstetty ja koottu yhteen työryhmätyöskentelyn aikana, ja toimintaympäristön muutoksista johtuvat päivitys- ja jatkokehittämistarpeet on huomioitu toimintaohjelman toimenpide-ehdotuksissa. Käsikirjan/toimintaohjeen ja tietopaketin työstämistä jatketaan vastuuryhmässä toimintaohjelman tultua hyväksytyksi. Toimintaohjelmaehdotuksen keskeiset lähtökohdat ovat: Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyö on osa turvallisuussuunnittelua Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy kuuluu kaikille Lähisuhde- ja perheväkivaltaa ei suvaita - 0-toleranssi Näistä lähtökohdista työryhmä on ehdotuksessaan määritellyt toimintaohjelman keskeiset tavoitteet ja keinot sekä toimenpide-ehdotukset lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi Espoossa. Tuleva vastuuryhmä työstää edelleen toimenpide-ehdotuksia, jotka sisältävät myös mittaamisen ja arvioinnin välineet. 2. Mitä on lähisuhde- ja perheväkivalta? Lähisuhde- ja perheväkivalta tarkoittaa perheessä ja lähisuhteissa ilmenevää väkivaltaa. Väkivalta voi kohdistua lapsiin, aikuisiin ja vanhuksiin. Väkivallan tekijä voi olla mies, nainen tai lapsi. Mitä vakavammasta fyysisestä väkivallasta puhutaan, sitä useammin se on miesten väkivaltaa naisia kohtaan. Lapset kohtaavat väkivaltaa molempien vanhempiensa taholta. Parisuhteessa ilmenevä väkivalta lisää myös lapsiin kohdistuvan väkivallan riskiä. Väkivalta perheessä on ilmiö, jonka vaikutukset väkivallan uhriin, väkivallan käyttäjään ja väkivallan todistajaan ovat haitallisia ja pitkäkestoisia. Lähisuhde- ja perheväkivallalla on taipumus toistua ja usein myös pahentua. Toistuessaan väkivalta alkaa tuntua normaalilta. Väkivallasta voi tulla käyttäytymismalli, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Espoon toimintaohjelma pohjautuu Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemaan lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn suosituksissa esitettyyn määrittelyyn, jonka mukaan lähisuhde- ja perheväkivallan muotoja ovat: fyysinen väkivalta: väkivallalla uhkaaminen, lyöminen, tukistaminen, läpsiminen, potkiminen, töniminen, kuristaminen ja terä- tai ampuma-aseen käyttö henkinen väkivalta: pelottelu, vähättely, nöyryyttäminen, nimittely, mitätöinti, eristäminen, kontrollointi ja sosiaalisen kanssakäymisen rajoittaminen kunniaväkivalta : perheen tai suvun piirissä tapahtuva kunnianormien puolustamiseen liittyvä ihmisoikeuksia rikkova väkivalta hengellinen väkivalta: henkinen väkivalta, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus 6

7 seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö: raiskaus, sukupuoliyhteyteen tai seksuaalisen kanssakäymisen eri muotoihin pakottaminen ja tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen taloudellinen väkivalta: rahan käytön kontrollointi, kiristäminen ja toisen rahojen ottaminen omaan käyttöön hoidon ja huolenpidon laiminlyönti: kovaotteiset hoitotoimet ja fyysisten tai psyykkisten perustarpeiden laiminlyönti Lähisuhde- ja perheväkivalta on ilmiönä moniulotteinen ja laaja. Lähisuhde- ja perheväkivaltaa voi esiintyä missä tahansa perheessä kulttuurista, koulutuksesta, sosiaalisesta asemasta tai varallisuudesta riippumatta. Väkivaltaa perhettään ja läheisiään kohtaan käyttävä henkilö voi menestyä hyvin muilla elämän osa-alueilla ja muissa ihmissuhteissaan, ja siitä huolimatta käyttää väkivaltaa läheisiään ja perhettä kohtaan. Lähisuhteessa ja perheessä tapahtuva väkivalta ei yleensä ole ohimenevä, kertaluontoinen tapahtuma, vaan usein pikkuhiljaa ja jopa huomaamatta kehittyvä prosessi, jossa väkivallan ja kontrollin eri muodot ovat vaihtelevina yhdistelminä läsnä. Se alkaa harvoin fyysisenä väkivaltana. Useimmiten ensimmäistä pahoinpitelyä edeltää henkinen väkivalta ja kontrollointi -näkymätön väkivalta- jolla vaikutetaan uhrin itsetuntoon, hämärretään normaalin ja epänormaalin rajaa ja kavennetaan uhrin elinpiiriä ja sosiaalisia suhteita. Jatkuessaan väkivalta yleensä aina myös vakavoituu. Parisuhteessa väkivalta noudattaa usein kaavaa, jossa tekijän käyttäytyminen vaihtelee lämpimien huomionosoitusten ja väkivaltaisten hyökkäysten välillä; puhutaan väkivallan syklisyydestä tai kierteestä. Väkivaltaa edeltää jännitteen kasvaminen ja väkivaltaa seuraa hyvittelyvaihe, jolloin tekijä katuu ja lupaa lopettaa väkivallan. Toistuva kaava ylläpitää väkivaltaa kokeneen uskoa muutokseen. Kuitenkin väkivalta loppuu hyvin harvoin itsestään ja ilman ulkopuolista apua. Lähisuhde- ja perheväkivalta on usein piiloteltua ja kotona tapahtuvaa, ja siihen liittyy paljon epäonnistumisen, syyllisyyden, häpeän, katkeruuden ja vihan tunteita. Lähisuhde- ja perheväkivaltaan tyypillisesti liittyvän alistussuhteen vuoksi uhri ei itse kykene, uskalla tai halua kertoa asiasta ulkopuolisille tai saattaa asiaa viranomaisten tietoon. Myös lapset salaavat ja peittelevät perheessä tapahtuvaa väkivaltaa. Asia koetaan perheen sisäiseksi yksityisasiaksi, joten ulkopuolisetkaan eivät puutu. Viranomaisten tietoon lähisuhde- ja perheväkivallasta tulee vain hyvin pieni osa. Väkivalta vahingoittaa aina myös lasta, vaikka väkivalta ei suoranaisesti lapseen kohdistuisikaan. Toiseen vanhempaan kohdistuva väkivalta voi olla lapselle yhtä traumatisoivaa kuin väkivallan kohteeksi joutuminen. Lapsen käytös voi muuttua itsetuhoiseksi tai toisaalta lapsi pyrkii ylimiellyttämään kaikkia. Lapsi kärsii perheessä tapahtuneesta väkivallasta myös sitä kautta, että väkivallan aiheuttama stressi ja trauma uuvuttaa ja vie voimia vanhemmuudelta. Väkivaltaa perheessään kokeva ja näkevä lapsi siirtää usein väkivaltaisen käyttäytymisen eteenpäin omassa elämässään. Vastuu väkivallasta on aina tekijällä. Vastuun korostaminen on tärkeää, koska monet väkivallan käyttäjät ovat alttiita siirtämään vastuun teoistaan uhrilleen tai kumppanilleen; häpeän ja syyllisyyden kantaminen helpottuu, kun voi nähdä syyllisen uhrissa. Uhrille on puolestaan tyypillistä syyllistää itseä koetusta väkivallasta. Syyllisyys voi johtaa väkivallan vähättelyyn tai saada ajattelemaan, että väkivalta on oikeutettua. Läheisen tekemää väkivaltaa ei aina mielletä samalla tavalla rikokseksi kuin tuntemattoman tekemää väkivaltaa. Kotona tapahtunut pahoinpitely ei ole yksityisasia, vaan rikos. Myös seksuaalinen 7

8 väkivalta ja hyväksikäyttö on rikos, vaikka tekijä olisi uhrin avio- tai avopuoliso tai seurustelukumppani. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapseen kohdistunut väkivalta, lieväkin, on aina rikos. Parisuhdeväkivaltaa on pyritty selittämään monista eri lähtökohdista: Kun väkivaltaista käyttäytymistä selitetään biologisista lähtökohdista, käyttäytyminen johdetaan yksilön biogeneettiseen poikkeavuuteen. Nykylääketieteen mukaan toistuvan tapaväkiväkivaltaisuuden takana ovat aivojen toimintahäiriöt Psykologisen selitysmallin mukaan väkivaltainen käyttäytyminen liittyy väkivallan tekijän persoonallisuuden häiriöön, lapsuuden traumaan tai narsismiin Sosiaalisen oppimisen teoria ja muut sosialisaatioteoriat kiinnittävät huomion lapsuuden kokemuksiin, eroten psykologisesta mallista siinä, että selitystä haetaan väkivallan tekijän itsensä ulkopuolelta Oppimisteoreettisen ja terapeuttisen lähestymistavan mukaan väkivaltaisuus on opittua käyttäytymistä Perhedynaamisen näkemyksen mukaan väkivaltaisuus liittyy parisuhteen vaikeuksiin tai laajempiin sukulaisuussuhteisiin liittyviin ongelmiin Sosiokulttuurisen teorian mukaan väkivalta on seurausta yhteiskunnassa vallitsevasta miesten ja naisten epätasa-arvoisesta valtasuhteesta, joka heijastuu yksilötasolla miehen ja naisen suhteeseen Väkivaltaa on myös selitetty ulkoisten paineiden aiheuttamana reaktiona Väkivallan syiden selittämisessä on omat vaaransa. Väkivallan tekijä voi paeta vastuuta selitysmallien taakse ja löytää sitä kautta syyn ja oikeutuksen tapahtuneelle väkivallalle. Erilaisten selitysmallien tulkintavoima on lisäksi rajallinen, koska jokainen tarkastelee väkivaltatilannetta oman näkökulmansa mukaisena syy-seuraus-prosessina. Lähisuhde- ja perheväkivallan riskitekijät sekä palvelun piiriin hakeutumisen vaikeudet Tuloksellinen ja vaikuttava lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyö edellyttää riskitekijöiden ja palvelun piirin ohjautumiseen liittyvien vaikeuksien tunnistamista. Työryhmä on tuottanut tietoa siitä, mitä ovat nämä riskitekijät ja vaikeudet nykyisessä toimintaympäristössä (liite 2). Lähisuhde- ja perheväkivallalle altistavina tai väkivaltaan liittyvinä tekijöinä nähdään muun muassa seuraavia: - päihteet ja erityisesti alkoholin humalakäyttö (yhteys ei kuitenkaan suoraviivainen vaan monimutkainen) - kasvaminen väkivaltaperheessä tai perheväkivallan kokemukset lapsuudessa - erilaiset elämän muutostilanteet, työttömyys, taloudelliset vaikeudet, raskausaika ja lapsen syntymä, avioero tai huoltajuuskiistat - erilaiset ihmissuhdeongelmat, kontrolloiva käytös tai mustasukkaisuus - sukupuoli (naisilla korkeampi riski joutua uhriksi) - ikä (nuoruus nähdään riskivaiheena erityisesti lasten seksuaalisen hyväksikäytön osalta) Päihteet eivät yksin selitä lähisuhteessa tai perheessä tapahtuvaa väkivaltaa. Väkivaltaa tapahtuu paljon selvin päin ja usein tekijä muistaa tapahtumien kulun ja siihen liittyvät henkilökohtaiset 8

9 päätökset ja valinnat. Samat henkilöt saattavat käyttäytyä väkivaltaisesti sekä päihteiden vaikutuksen alaisena että selvin päin. Usein myös selvin päin tehdyt väkivallanteot ovat harkitumpia, kontrolloidumpia ja ne salataan ympäristöltä. Vastaavasti päihteiden vaikutuksen alaisena ne ovat saattaneet olla ulkopuolisten huomiota herättäviä ja siten ne tulevat myös poliisin tietoon. Toisaalta päihteet lisäävät riskiä väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja sen kohteeksi joutumiseen. Väkivallan harjoittaminen tai sen uhriksi joutuminen voivat myös lisätä päihteiden käyttöä; päihteiden käyttö voi olla keino selviytyä väkivallan aiheuttamasta syyllisyydestä ja häpeästä. Ikäihmisten ja vammaisten kohdalla perheväkivallalle altistaviksi tekijöiksi nähdään muun muassa käsittelemättömät ristiriidat perheen historiassa, perheenjäsenten kykenemättömyys käsitellä konfliktitilanteita, päihdeongelmat, hoidettavan aggressiivinen käytös ja hoitovastuussa olevan uupuminen. Väkivaltaiset miehet ovat myös itse kuvanneet väkivallan käynnistymisen syiksi muun muassa seuraavia: puolison haukkuminen, solvaaminen ja rähjääminen, lasten riehaantuminen ja erimielisyys lapsia koskevista asioista, loukatuksi tulemisen kokemus, puoliso haastoi riitaa tai nalkutti, mustasukkaisuus, puolison humalatila ja vihaisuus, miehen kokema voimakas pettymyksen tunne, puolison hiljaa oleminen tai kovaäänisyys sekä pettäminen. Avun piiriin hakeutuminen saattaa olla vaikeaa niin väkivallan uhrille kuin tekijällekin. Avun piiriin hakeutumista nähdään vaikeuttavan erityisesti lähisuhde- ja perheväkivaltaan liittyvä häpeä ja syyllisyys, leimautumisen pelko, vaikenemisen kulttuuri ja aiheen tabuluonne. Myös tiedon puute, avun saannin vaikeudet ja aikaisemmat huonot kokemukset palveluista saattavat vaikeuttaa avun piiriin hakeutumista. Myös erilaiset pelot voivat estää avun piiriin hakeutumista, kuten esimerkiksi pelko avioerosta tai lasten huostaanotosta. Vammaisten ja vanhusten kohdalla avuttomuus ja riippuvuus toisten avusta voi estää avun hakemisen, jos ei pysty itse kutsumaan apua. Nuorten kohdalla avun hakemista vaikeuttavat esimerkiksi lojaalisuus vanhempia kohtaan, häpeä ja luottamuksen puute aikuisia kohtaan. Väkivallan tekijän osalta avun hakemista vaikeuttaa häpeä ja pelko kasvojen menettämisestä tai tuomituksi tulemisen uhan kokemus. Väkivaltaa käyttäneitten miesten kertomuksissa väkivallan lopettamisessa vastuunottaminen on haasteellisin asia. Usein väkivallan tekijä selittää väkivallan käyttöään itsensä ulkopuolisilla tekijöillä, kuten päihteillä, huonolla elämäntilanteella tai puolison käyttäytymisellä. Maahanmuuttajamiesten kohdalla avun hakemista vaikeuttavat ylikorostunut viranomaisten pelko ja vain vähäinen luottamus ja tieto muista auttajatahoista. Maahanmuuttajien kohdalla myös kotona tapahtuneen väkivallan käsitys voi olla hyvin erilainen kuin kantasuomalaisilla. Väkivallan esille tulemisen jälkeen väkivaltaa tehnyt maahanmuuttaja voi myös eristäytyä vastuunottamisesta siksi, että hän pelkää sen seurauksia. 3. Lähisuhde- ja perheväkivalta tilastojen näkökulmasta tarkasteltuna Tähän lukuun on koottu tilastotietoa lähisuhde- ja perheväkivallasta ilmiönä sekä valtakunnallisesti että Espoo-tasolla tarkasteltuna. 9

10 Naisiin kohdistuva väkivalta Vuonna 2006 julkaistun naisuhritutkimuksen mukaan 43,5 prosenttia suomalaisista vuotiaista naisista oli joutunut miehen tekemän jonkinlaisen fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi ainakin kerran 15 vuotta täytettyään. Tutkimuksen mukaan joskus nykyisessä parisuhteessaan väkivaltaa oli kokenut 20 prosenttia naisista. Heistä apua väkivaltaan oli hakenut 31 prosenttia eli vajaa kolmannes. Ei ole syytä olettaa, että Espoo kaupunkina poikkeaisi olennaisesti tutkimuksen tuloksista. Vuodenvaihteessa Espoossa asui vuotiasta naista. Jos 43,5 prosenttia suomalaisista vuotiaista naisista oli joutunut miehen tekemän jonkinlaisen fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi ainakin kerran 15 vuotta täytettyään, niin laskennallisesti tämä tarkoittaa Espoossa naista. Jos joskus nykyisessä parisuhteessaan väkivaltaa oli kokenut 20 prosenttia vuotiaista naisista, niin Espoossa tämä tarkoittaa naista. Ja jos heistä apua väkivaltaan oli hakenut 31 prosenttia, niin Espoossa tämä tarkoittaa naista. Naisten miehiin kohdistamasta väkivallasta ei ole olemassa vastaavaa tutkimustietoa. Seksuaalinen väkivalta ja raiskaukset avio- ja avoliitoissa ovat tiedettyä tavallisempaa ja liittyvät muuhun väkivaltaisuuteen. Kaikista väkivallan muodoista seksuaalisesta väkivallasta kertomisen kynnys on selvästi korkein ja siksi seksuaalinen väkivalta jääkin muuta väkivaltaa useammin piiloon. Henkirikosten suhteellisen suuri määrä Suomessa koskee myös naisten todennäköisyyttä kuolla väkivaltaan. Noin 30 prosenttia henkirikosten uhreista on naisia. Aikuisista naisuhreista 68 prosenttia on puolison, seurustelukumppanin tai entisen kumppanin surmaamia. Vuonna 2007 kuoli parisuhdeväkivallan seurauksena 26 naista. Lapsiin kohdistuva väkivalta YK:n vuonna 2006 julkaiseman tutkimuksen mukaan lasta kohtaa Suomessa väkivaltaa perheessään. Luvut ovat Euroopan korkeimpia. Tämä siitäkin huolimatta, että Suomi on yksi niistä 16 maasta, joissa lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty lailla. Hallituksen hyvinvointiselonteossa vuonna 2002 arvioitiin jopa lapsen kohtaavan väkivaltaa. Myös vuonna 2008 julkaistun lapsiuhritutkimuksen mukaan lapsiin kohdistuva väkivalta on varsin yleinen ilmiö Suomessa. Tutkimuksen mukaan lapset kokevat väkivaltaa useammin kuin aikuiset vastaajasta ympäri Suomen kaksi kolmesta ilmoitti kohdanneensa jotain fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Pahoinpitelyn tai sen yrityksen kohteeksi ilmoitti joutuneensa noin neljännes vastaajista. Tutkimuksen mukaan lapset näkevät väkivaltaa kotonaan. Lähes 70 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista tytöistä ilmoitti joko itse joutuneensa henkisen tai fyysisien vallan uhriksi tai nähneensä sellaista kotonaan. Vuosina surmattiin 37 alle 15-vuotiasta lasta. Tilastojen mukaan fyysinen pahoinpitely kohdistuu enimmäkseen alle 2-vuotiaisiin lapsiin ja on arvioitu, että 25 prosenttia alle 3-vuotiaiden lasten murtumista olisi tahallisesti aiheutettuja. Suomessa ei ole tutkimustietoa vauvan ravistelusta (Shaken baby-oireyhtymä). Maailmanlaajuisesti sitä ilmenee alle 1-vuotiailla 25 tapausta lasta kohden. Tapauksista neljäsosa johtaa lapsen kuolemaan. Seksuaalinen hyväksikäyttö on yksi lapsiin kohdistuvan väkivallan muoto. Useimmissa tapauksissa hyväksikäyttäjä on lapselle tuttu tai kuuluu perheeseen. 10

11 Miehiin kohdistuva väkivalta Suomalainen perheväkivalta kohdistuu naisuhrien lisäksi myös miehiin ja lapsiin. Myös naiset käyttävät perheissä väkivaltaa. Heidän käyttämänsä väkivalta kohdistuu erityisesti lapsiin, mutta myös puolisoihin. Miesten kokema parisuhdeväkivalta ei joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ole juurikaan saanut huomiota suomalaisessa tutkimuksessa. Samoin Suomesta toistaiseksi puuttuu parisuhdeväkivaltaa kartoittava kyselytutkimus, jossa vastaajina olisi sekä miehiä että naisia. Vuonna 2009 poliisin tietoon tulleista saman ruokakunnan sisällä tapahtuneista, yli 15-vuotiaaseen kohdistuneista lievistä ja perusmuotoisista pahoinpitelyistä 81 prosenttia kohdistui naisiin ja 19 prosenttia miehiin. Vuonna 2009 poliisin tietoon tulleista saman ruokakunnan sisällä tapahtuneista, yli 15-vuotiaaseen kohdistuneista törkeistä pahoinpitelyistä ja henkirikosten yrityksistä 45 prosenttia kohdistui naisiin ja 55 prosenttia miehiin. Vuoden 2009 Kansallisen uhritutkimuksen mukaan perheväkivallan uhreista noin 70 prosenttia oli naisia ja 30 prosenttia miehiä. Suomalaista henkirikoksista 18 prosentissa on kyse tapauksista, joissa mieskumppani on surmannut naisen. Neljä prosenttia henkirikoksista on naisen puolisoonsa kohdistamia, kuusi prosenttia vanhemman lapseensa kohdistamia ja kuusi prosenttia muiden perheenjäsenten välisiä. Kaikkiaan perhe- ja parisuhdeväkivaltaan liittyvät rikokset muodostavat kolmasosan vuosittaisista Suomessa tapahtuvista henkirikoksista. Kansainvälinen tutkimustieto miehiin kohdistuneesta parisuhde- ja perheväkivallasta on lisääntynyt viime vuosina. Sen perusteella tiedetään, että myös miehiin kohdistuu merkittävässä määrin väkivaltaa puolisoidensa taholta. Tutkimustiedon perusteella on alettu kehittää perheväkivallan ehkäisymuotoja, joissa väkivaltaa tarkastellaan perhetason ilmiönä siten, että tekijänä voi olla niin nainen kuin mieskin. Perhekeskeisessä mallissa kiinnitetään huomiota myös lapsen asemaan niin vanhempien väkivallan näkijänä kuin sen uhrinakin. Huomiota on alettu aiempaa enemmän kiinnittää myös naisten tekemään lähisuhdeväkivaltaan. Suomessa Ensi- ja turvakotien liitto julkaisi vuonna 2009 raportin, joka tarkasteli naisten lähisuhteissa käyttämää väkivaltaa ja osoitti, että ilmiö on huonosti tunnistettua. Raportti perustui käytännön lähisuhdeväkivaltatyössä tehtyihin havaintoihin. Väestöliitto on julkaissut naisten omiin kertomuksiin perustuvan katsauksen, jossa käsitellään mm. äitien lapsiinsa kohdistamaa väkivaltaa Vanhuksiin ja vammaisiin kohdistuva väkivalta Vanhuksiin ja vammaisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä ei ole kansallisia tilastoja. Eri maissa tehtyjen tutkimusten mukaan vanhuksista 4-6 prosenttia kokee kaltoinkohtelua, jos otetaan huomioon laiminlyönti sekä fyysinen, henkinen ja taloudellinen väkivalta. "Vammaiset naiset ja väkivalta" -tutkimuksen mukaan joka toinen vammainen nainen joutuu tai on joutunut jossain elämänsä vaiheessa kokemaan väkivaltaa. Tyypillistä vammaiseen naiseen kohdistuvalle väkivallalle on, että se kohdistuu vammaan. Lähes aina väkivalta on jatkuvaa ja säännöllistä, neljännes väkivallasta on fyysistä ja erittäin yleistä on myös seksuaalinen väkivalta. Maahanmuuttajiin kohdistuva väkivalta Vuonna 2005 poliisin tietoon tuli maahanmuuttajanaisiin kohdistunutta väkivaltarikosta. Tapauksista 6 prosenttia oli seksuaalista väkivaltaa, 72 prosenttia muuta väkivaltaa ja 22 prosenttia väkivallalla uhkaamista. Fyysisistä väkivallanteoista lähisuhdeväkivallaksi oli luokiteltavissa 60 prosenttia tapauksista. 11

12 Lähisuhde- ja perheväkivalta Espoossa eri aineistojen näkökulmasta tarkasteltuna Poliisille tehtiin vuonna 2008 ilmoituksia lähisuhde- ja perheväkivaltaan liittyen seuraavasti: - Perheväkivalta 212 kpl - Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 52 kpl - Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritys 11 kpl - Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1 kpl - Lähestymiskieltoasia 104 kpl - Lähestymiskiellon rikkominen 42 kpl Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelmaa valmistellut työryhmä on koonnut aineistoa ilmiön yleisyydestä Espoossa. Koottu aineisto vahvistaa käsitystä siitä, että lähisuhde- ja perheväkivallasta tulee poliisin tietoon vain hyvin pieni osa. Esimerkiksi Espoon Turvakodissa rikosilmoituksen tekeminen ei ole ollut vakiintunut käytäntö. Vuonna 2007 noin 150 turvakodin asiakasta oli jättänyt rikosilmoituksen tekemättä, rikosilmoituksen omasta aloitteestaan oli tehnyt 9 prosenttia asiakkaista, ja 3 prosentissa asiakkuuksista rikosilmoitus oli tehty kotikäynnin yhteydessä poliisin aloitteesta. Myös Espoon Lyömättömässä Linjassa kerätyt tilastotiedot vahvistavat ilmiön piilorikollisuus-luonnetta. Vuodelta 2008 kerättyjen tietojen mukaan 69 prosentissa asiakkuuksista poliisi ei ollut käynyt kotikäynnillä ennen palvelun piiriin hakeutumista. Maahanmuuttajille suunnatussa Miehen Linjassa vastaava luku oli 43 prosenttia. Lähisuhde- ja perheväkivallan vuoksi tehtyjen lastensuojeluilmoitusten lukumäärä ei myöskään vastaa poliisille tehtyjen ilmoitusten määrää. Pelkästään yhden kuukauden aikana vuonna 2008 alle 1,5-vuotiaiden lasten osalta tehdyn erillisselvityksen mukaan lastensuojeluilmoitusten ensisijaisista syistä 41 oli koskenut perheväkivaltaa ja 5 lapseen kohdistunutta väkivaltaa. Merkittävä havainto kootun aineiston perusteella on myös se, että lähisuhde- ja perheväkivalta vaikuttaa jäävän piiloon neuvolassa. Espoon neuvolapalveluissa ja neuvolan perhetyössä ei ole tulosyyluokitusta lähisuhdeja perheväkivaltatapauksille, eikä käytössä ole parisuhdeväkivallan seulaa raskaana olevien ja vasta synnyttäneiden naisten parisuhdeväkivallan seulontaan. Perheväkivaltaa ei myöskään erikseen tilastoida neuvolassa. Manuaalisesti asiakasmateriaalista kerättyjen tietojen mukaan perheväkivaltaa tuli ilmi neuvoloissa varsin vähän; eri alueilla oli tullut esiin vuoden 2007 aikana noin 1-2 tapausta/alue eli koko Espoon neuvolaterveydenhoidossa noin 5-10 tapausta vuodessa. Kuitenkin samana vuonna Espoon Turvakodissa oli ollut aikuisasiakkaiden mukana tulleita lapsia yhteensä 211, ja turvakodin tilastotiedot osoittavat, että suurella osalla perheistä väkivalta on alkanut ensimmäisen lapsen odotuksen tai syntymän aikaan. Koottu aineisto osoitti myös sen, että monessa tapauksessa lähisuhde- ja perheväkivallasta kärsivissä perheissä muut perheenjäsenet, erityisesti lapset, jäävät auttamisjärjestelmän ulkopuolelle. Esimerkiksi Lyömättömän Linjan tuoreimpien tilastotietojen mukaan auttamisjärjestelmän ulkopuolella oli 84 prosenttia lapsista. Miehen Linjan osalta vastaava luku oli 70 prosenttia. Lyömättömän Linjan asiakkaiden puolisoista vain alle puolet, 46 prosenttia, ja Miehen Linja asiakkaista 50 prosenttia, oli jonkin auttamisjärjestelmän piirissä. Avun tarvitsijoiden määrä on siten moninkertainen suhteessa palvelun piiriin ohjautuneiden määrään. Aineiston perusteella lähisuhde- ja perheväkivaltaa esiintyy kaikenlaisissa perheissä. Esimerkiksi Espoon Turvakodin asiakkaista suurin osa on työssäkäyviä tai pieniä lapsiaan äitiys- /vanhempainvapaalla hoitavia naisia ja Lyömättömän Linjan asiakkaista lähes kaikki ovat työssä käyviä miehiä. 12

13 Lähisuhde- ja perheväkivallan tilastointiin liittyvät epäkohdat Lähisuhde- ja perheväkivallasta on vaikeaa kerätä luotettavaa tilastotietoa. Kunnilta puuttuu selkeät lähisuhde- ja perheväkivallan tiedonkeräämisen tavat ja analysointi. Eri palveluissa lähisuhde- ja perheväkivalta nousee useimmiten esille vasta työskentelyn aikana eikä sitä näin ollen kirjata tulosyynä, mikä ei tuota todellista tietoa lähisuhde- ja perheväkivaltaa kohtaavien avunhakijoiden määristä. Myös PAKE (pahoinpitely- ja kehonkarttalomake)-työmallin sekä RAP (raiskatun akuuttiapu) - kansion käyttöönotto Espoon terveyskeskuksissa helpottaisi lähisuhde- ja perheväkivallan kohteeksi joutuneiden henkilöiden tunnistamista sekä tuottaisi tietoa ilmiön esiintyvyydestä. Nuorten kokemasta lähisuhde- ja perheväkivallasta ei saada tulosyinä eikä tilastoina tietoa nuorille suunnatuista palveluista. Nuorten hyvinvoinnin kehitystä seurataan kuitenkin joka toinen vuosi toteutettavan kouluterveyskyselyn avulla. Vuoden 2008 kyselyn perusteella peruskoulun yläluokkalaisten elinoloissa kielteistä oli muun muassa se, että fyysistä uhkaa kokeneiden osuus oli kasvanut. Silloinkin, kun lähisuhde- ja perheväkivalta tulee viranomaisen tietoon, kerätään siitä tilasto- /tulosyytietoa tällä hetkellä vain poliisin ja lastensuojelun tilastoinnissa. Tulosyynä väkivalta kirjataan myös oppilashuollon ja perheneuvolan tilastoissa, mutta suurin osa lähisuhde- ja perheväkivallasta tulee näissäkin palveluissa esille vasta työskentelyn aikana. Lähisuhde- ja perheväkivaltatilanteen kartoittamiseksi Espoossa tietoa on kertaluontoisesti kerätty manuaalisesti myös muualta palvelujärjestelmästä. Lähisuhde- ja perheväkivallan aiheuttamat kustannukset Väkivallasta aiheutuvien terveydellisten ja sosiaalisten haittojen lisäksi lähisuhde- ja perheväkivallasta aiheutuvat taloudelliset kustannukset yhteiskunnalle ovat suuret. Varovaisen arvion mukaan väkivallasta aiheutuvat välittömät kustannukset ovat vuonna 2002 julkaistun tutkimuksen mukaan 91 miljoonaa euroa vuodessa. Tutkimus koskee sosiaali-, terveys- ja oikeusviranomaisten kustannuksia eikä kustannuksiin sisälly välillisiä kustannuksia menetetyn elämän, hyvinvoinnin heikentymisen tai tuotantopanoksen menetyksen kautta. Hämeenlinnassa vuonna 2001 tehdyn tutkimuksen mukaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta aiheutui vuositasolla lähes 1,2 miljoonan euron kustannukset. Kustannuksista runsas puolet kohdistui sosiaalisektorille, runsas viidennes oikeussektorille ja viidennes terveydenhoitosektorille. Espoon väkiluku vuodenvaihteessa oli ja naisia väestöstä oli Hämeenlinnan tuloksiin suhteutettuna laskennallinen hinta naisiin kohdistuvan väkivallan välittömistä kustannuksista Espoossa on luvun alun kustannustasolla laskettuna vajaat 6 miljoonaa euroa vuodessa. Amnesty International on arvioinut, että väkivallan kasvu, kustannustason nousu ja välillisten kustannusten huomioiminen nostaisivat realistisen arvion noin 18 miljoonaan euroon. Lähisuhde- ja perheväkivallan suunnitelmallisella, pitkäjänteisellä ja poikkihallinnolliseen yhteistyöhön perustuvalla ehkäisytyöllä on saavutettavissa inhimillisen hyödyn lisäksi huomattavia kustannussäästöjä. 13

14 4. Kuntaa velvoittavat sopimukset ja lainsäädäntö Kuntien vastuu lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyössä perustuu kansainvälisiin velvoitteisiin, Suomen lainsäädäntöön sekä hallitusohjelmiin ja niiden mukaisesti laadittuihin valtakunnallisiin toimintaohjelmiin. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan nimenomaisena velvollisuutena on turvata ja toteuttaa perustuslailla erityisesti suojatut jokaiselle kuuluvat perusoikeudet. Lähisuhdeja perheväkivallan osalta näitä ovat määräykset yhdenvertaisuudesta sekä oikeudesta elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Lapsen alistaminen, ruumiillinen kurittaminen ja muulla tavoin loukkaava kohteleminen on kielletty laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Lastensuojelulaki sisältää lukuisia julkista valtaa velvoittavia säännöksiä, jotka liittyvät lapsiperheissä esiintyvän väkivallan ennaltaehkäisyyn, tunnistamiseen ja puuttumiseen. Lähisuhdeja perheväkivallan rikosoikeudellisesta rangaistavuudesta säädetään rikoslaissa. Myös kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat Suomen sisäistä oikeutta. Kansainvälisten sopimusten perusteella Suomella on velvollisuus suojella ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista sekä väkivallattomuutta ja puuttua väkivaltaan niin omissa toimissaan kuin yksittäisten ihmisten välisissä suhteissa. Hyväksyessään kansainväliset sopimukset ja suositukset Suomi on sitoutunut ryhtymään toimiin naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi ja ehkäisemiseksi, väkivallan uhrien auttamiseksi ja väkivallan tekijöiden käyttäytymisen muuttamiseksi. Näiden sitoumusten täyttämiseksi Suomen hallitusohjelmissa on sitouduttu tehostamaan väkivaltaan puuttumista. Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelman ( ) mukaan oli laadittava väkivallan kaikki keskeiset alueet kattava kansallinen väkivallan vähentämisohjelma. Erikseen mainittiin, että on tehostettava keinoja perheväkivaltaan puuttumiseksi. Hallitusohjelman mukaisesti on laadittu eri ohjelmia väkivallan vähentämiseksi. Suomessa ei tehty ministeriöiden yhteistä perheväkivallan vähentämisen toimintaohjelmaa, vaan laadittiin laajempia väkivallan vähentämisen tai turvallisuuden ohjelmia, joihin sisällytettiin naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta. Näitä ohjelmia ovat muun muassa tasa-arvo-ohjelma, sisäisen turvallisuuden ohjelma, kansallinen väkivallan vähentämisohjelma, seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelma sekä toimintaohjelma lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi. Kuntaa velvoittavat lait, kansainväliset ja kansalliset asiakirjat, sopimukset, suositukset ja säännökset on kuvattu tarkemmin liitteessä Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyö Espoossa Lähisuhde ja perheväkivallan ehkäisytyön lähtökohtana ovat Espoon arvot ja visio. Espoon kaupungin vision ja arvojen mukaisesti kaupunki luo edellytyksiä kuntalaisten hyvälle elämän laadulle. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelmassa tämä tarkoittaa, että Espoossa ei suvaita väkivaltaa sekä sitä, että Espoossa lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyö kuuluu kaikille. Toimintaohjelmaa valmistellut työryhmä on yhteisen pohdinnan kautta tuottanut tietoa siitä, mitä kaupungin arvot tarkoittavat lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön arjessa. Tiivistelmä tästä on kuvattu liitteessä 4. 14

15 Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn ja korjaavan työn jatkumo Kaikki asukkaat Riskiryhmät Väkivallan uhkaa tai ensimmäisiä ongelmia kokevat Väkivallan kokijat ja tekijät Väkivallan kokijat ja tekijät Suojaavien tekijöiden vahvistaminen Riskiryhmien tunnistaminen ja tukeminen Varhainen puuttuminen ongelmiin Kokonaisvaltainen, moniammatillinen apu tarpeiden mukaan Väkivallan toistumisen ehkäisy Promootio Primaaripreventio Sekundaaripreventio Tertiaaripreventio Yllä oleva kuva hahmottaa lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön lähestymistapaa Espoossa. Ehkäisytyöllä tarkoitetaan kaikkea kolmea ehkäisyn tasoa: väkivallan ehkäisemistä ennen sen syntymistä, väkivaltaisen käyttäytymisen riskitekijöihin kohdistuvia toimia sekä väkivaltaa jo kokeneiden hoitoa ja asemaa parantavia toimia. Jokaisella palvelujärjestelmän toimijalla on roolinsa ehkäisevän ja korjaavan työn jatkumossa. Ehkäisytyö on sisällä rakenteissa, toimintamalleina asiakastyössä ja työntekijöiden arjen käytännöissä. Suojaavien tekijöiden vahvistaminen Suojaavien tekijöiden vahvistaminen tarkoittaa pyrkimystä luoda elinoloja ja kokemuksia, jotka tukevat ja auttavat yksilöä ja yhteisöä selviytymään ja voimaan hyvin. Tästä näkökulmasta lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy linkittyy tiiviisti osaksi muuta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työtä Espoossa. Tärkeitä asioita tästä näkökulmasta yleisellä tasolla ovat muun muassa työllisyys, koulutus, sosiaaliset verkostot, taloudellinen perustoimentulo, toimivat julkiset palvelut ja turvallinen ympäristö. Yksilötasolla suojaavia tekijöitä ovat muun muassa itsetunto ja myönteinen kuva itsestä, kyky oppia, kyky ratkaista konflikteja sekä hyvät ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot. Kaikki lähtee jo varhaislapsuudesta, jolloin on tärkeää luoda perusturva, myönteinen kiintymisen kokeminen sekä arvostetuksi ja hyväksytyksi tulemisen kokeminen. Varhaiskasvatuksen, koulun ja nuorisotyön rooli Yksilötason suojaaviin tekijöihin voidaan vaikuttaa paitsi perheissä, myös kaupungin palveluissa kuten varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja nuorisopalveluissa. Terveystieto - oppiaineen (alakouluissa ympäristö- ja luonnontieto) opetussuunnitelma sisältää psyykkiseen ja sosiaaliseen kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita, esimerkiksi tunteiden tunnistamista, ilmaisua ja säätelyä, itsetuntemusta, vuorovaikutustaitoja, suvaitsevaisuutta ja seksuaalisuutta. Myös uskonnossa ja elämänkatsomustiedossa käsitellään muun muassa eettisten normien, periaatteiden ja arvojen tunnistamista, suvaitsevaisuutta, vastuullisuutta ja toisen asemaan asettumista. 15

16 Varhaiskasvatuksessa hyvän hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudella voidaan edistää lapsen myönteistä minäkäsitystä, lapsen ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä ajattelun kehittymistä. Espoon nuorisopalveluiden seksuaalikasvatusmallin mukaisen seksuaalikasvatuksen tavoitteisiin kuuluvat tunnetaidot, minäkuvan ja identiteetin rakentaminen, turvataidot sekä seksuaalitieto ja -oikeudet. Riskiryhmien tunnistaminen ja varhainen puuttuminen Laajan promootionäkökulman lisäksi lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyssä on merkittävää panostaa riskiryhmien tunnistamiseen ja tukemiseen. Tämä tarkoittaa vaikuttamista taulukossa x ja x mainittuihin lähisuhde- ja perheväkivallalle altistaviin tekijöihin sekä avun piiriin hakeutumista vaikeuttaviin tekijöihin. Riskialttiissa elämänvaiheissa eläviä voidaan tukea kunnan, seurakunnan ja järjestöjen yhteistyönä esimerkiksi perhevalmennuksen, lapsiperheiden perhetyön, parisuhdekurssien ja vertaisryhmien avulla sekä omaishoitajien jaksamista tukemalla. Myös mielenterveys- ja päihdeongelmien ehkäisy ja hoito ovat tärkeässä asemassa koko elämänkaaren ajan. Avun piiriin hakeutumista voidaan lisätä tiedottamalla palveluista ja poistamalla sitä kautta pelkoja ja epäluuloisuutta sekä lisäämällä matalan kynnyksen palveluita. Varhaista puuttumista tarvitaan eri tahoilla niin perusterveydenhuollossa, sosiaalitoimessa kuin sivistystoimen palveluissakin. Lähisuhde- ja perheväkivalta moniulotteisena ilmiönä tulee tuntea, jotta osataan tunnistaa väkivallan eri muodot ja seuraukset, uskalletaan ottaa asia puheeksi ja osataan kohdata asiakkaat oikealla tavalla. Tilanteeseen puuttuminen edellyttää tietoa toimintamalleista, keneen voi ottaa yhteyttä ja mihin asiakkaat voi ohjata. Tärkeää on, että koko perhe saa apua riittävän pitkään, jotta voidaan ehkäistä väkivallan toistumista. Toimintaohjelman avulla tavoitellaan toimintaympäristöä ja toimintakulttuuria, jossa: Lähisuhde- ja perheväkivalta ilmiönä tunnistetaan ja siihen puututaan yhteisen 0-toleranssilinjauksen mukaisesti kaikissa elämänvaiheissa. Riskien tunnistaminen, suojaavien tekijöiden vahvistaminen ja varhainen puuttuminen toteutuvat arkityössä. Koko perhe ohjataan auttamisjärjestelmän piiriin Työnjako, vastuu ja johtaminen väkivallan ehkäisytyössä on selkeästi määritelty ja sovittu Lähisuhde- ja perheväkivalta ilmiönä on selkeästi ja yhteisesti määritelty. Saatavilla on ajantasaista ja ennustetietoa lähisuhde- ja perheväkivallan esiintyvyydestä ja sen ilmenemismuodoista. Dokumentointi ja tilastointi mahdollistavat luotettavan tiedonkeruun, tavoitteiden asettamisen, seurannan ja toiminnan vaikuttavuuden arvioinnin. Uusien toimintamallien kehittäminen ja kehittämissuunnitelmien tekeminen perustuu kerättyyn, dokumentoituun, mitattuun ja analysoituun tietoon Tietoa haetaan ja jaetaan aktiivisesti. Asian jatkuva esillä pitäminen koetaan tärkeäksi ja tietoja päivitetään paikallisen, valtakunnallisen ja kansainvälisen kehittämistyön tuloksena Tiedetään, että väkivalta maksaa, mutta tiedetään myös, että sen ehkäiseminen ennakolta maksaa vähemmän 16

17 6. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelman keskeiset tavoitteet ja keinot Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelman keskeisenä lähtökohtana on, että lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäiseminen ja siihen puuttuminen kuuluu kaikille. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyyn tarvitaan kaikkien hallinnonalojen sekä kolmannen sektorin yhteistyötä ja sitoutumista. Tietoisuuden ja tiedon lisääminen lähisuhde- ja perheväkivallasta on keskeinen tekijä laaja-alaisen yhteisen vastuun toteuttamisessa. Väkivallasta puhuminen ja sen näkyväksi tekeminen on hyvä keino ehkäistä väkivallan syntymistä. Koulutuksen avulla parannetaan viranomaisten valmiutta tunnistaa väkivaltaongelma, kohdata väkivallan osapuolet ja tarjota heille asianmukaista apua. Palvelujen kehittämisessä ehkäisevä ja korjaava työ nähdään jatkumona ja palveluja kehitetään kaikille lähisuhde- ja perheväkivallan osapuolille. Näistä lähtökohdista muotoutuu Espoon lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelman tavoitteet, jotka ovat: Lähisuhde- ja perheväkivallan tunnistaminen ja väkivaltaan puuttuminen perusterveydenhuollossa sekä sosiaalitoimen ja sivistystoimen palveluissa tehostuu. Lähisuhde- ja perheväkivalta - erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuva - vähenee. Väkivaltaa ehkäistään ja väkivaltaan puututaan varhain. Palvelujärjestelmää kehitetään siten, että se vahvistaa suojaavia tekijöitä, lisää vastuullisuutta, tunnistaa riskit ja riskiryhmät sekä tarjoaa ammattitaitoista ja oikea-aikaista apua kaikissa elämänvaiheissa lähisuhde- ja perheväkivallan eri osapuolille. Lähisuhde- ja perheväkivallasta ilmiönä ja ilmiön laajuudesta Espoossa on saatavilla ajantasaista ja dokumentoitua tietoa. Tavoitteiden saavuttamiseksi keskeisiä keinoja ovat: Lähisuhde- ja perheväkivaltaa ehkäistään ja siitä aiheutuvia ongelmia vähennetään sosiaalija terveystoimen sekä sivistystoimen viestinnän ja vaikuttamisen keinoin. Työnjako, vastuu ja johtaminen lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyössä määritellään selkeästi. Viranomaisyhteistyö, yhteistyö kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sekä työyhteisökohtaiset toimintatavat lähisuhde- ja perheväkivaltaan puuttumisessa mallinnetaan ja sovitaan yhteisesti. Henkilöstön ammatillisia valmiuksia sekä välineitä puuttua lähisuhde- ja perheväkivaltaan parannetaan ja ylläpidetään jatkuvasti muun muassa koulutuksen avulla Kehitetään mittaamisen ja arvioinnin välineitä, joiden avulla lähisuhde- ja perheväkivaltaa ilmiönä voidaan seurata ja analysoida aiempaa paremmin 17

18 7. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön organisointi Espoossa Toimintaohjelman lähtökohtana on, että lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyö on kunnallisen palvelujärjestelmän rakenteissa osana kunnan turvallisuusohjelmaa ja -organisaatiota. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy on koko kunnan ja kaikkien hallintokuntien tehtävä. Lähisuhde- ja perheväkivallan vastainen työ on tehokasta, kun päättäjät ja kaikki toimijat, sekä viranomaiset että järjestöt, tekevät yhteistyötä ja kansalaisvastuu toteutuu entistä paremmin. Suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen työskentely edellyttää, että väkivallan ehkäisytyön kokonaisuuden johtaminen ja koordinointi sekä työnjako, vastuut ja tiedon kulku eri toimijoiden välillä on selkeästi sovittu ja järjestetty. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön organisointi Espoossa: LÄHISUHDE- JA PERHEVÄKIVALLAN EHKÄISYTYÖ KAUPUNGIN ORGANISAATIOSSA Kaupunginvaltuusto Kaupunginhallitus Lautakunnat Päätöksenteko Toimialojen/tulosyksiköiden johtoryhmät Seuranta ja arviointi Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtoryhmä Turvallisuusohjelman johtoryhmä ja ohjausryhmä Koordinointi ja valmistelu Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön vastuuryhmä Yllä olevan kuvion mukaisesti Espooseen nimetään poikkihallinnollinen lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön vastuuryhmä, jonka tehtävänä on koordinoida ehkäisytyötä, työstää toimenpide-ehdotuksia sekä seurata toimintaohjelman toimenpiteiden toteutumista ja lähisuhde- ja perheväkivaltaan liittyvää tilastointia. Vastuuryhmän kautta lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyö linkittyy terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen johtoryhmän työskentelyyn ja vahvistaa näin lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön kiinnittymistä rakenteisiin. Toimialojen/tulosyksiköiden johtoryhmien kautta vastuuryhmän toimenpide-ehdotuksia viedään eteenpäin. Vastuuryhmän puheenjohtaja on perhe- ja sosiaalipalvelujen johtaja. Vastuuryhmään kuuluu edustajia sosiaali- ja terveystoimesta ja sivistystoimesta ja vastuuryhmän keskeiset yhteistyökumppanit ovat Espoon turvakoti, Lyömätön Linja ja Miehen Linja, seurakunta, Länsi- Uudenmaan syyttäjänvirasto sekä Espoon poliisi. Vastuuryhmä raportoi toimintaohjelman toimenpiteiden toteutumisesta vuosittain terveyden edistämisen johtoryhmälle. Kirjallisessa muodossa oleva raportti käsitellään vuosittain myös toimialojen/tulosyksiköiden johtoryhmissä. 18