4/05. Joulunumerossa mm. Hamsterin pennuttamisesta asiaa Rottien historiaa Juttua hiirten totuttamisesta

Transkriptio

1 4/05 Joulunumerossa mm. Hamsterin pennuttamisesta asiaa Rottien historiaa Juttua hiirten totuttamisesta Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry:n jäsenlehti 1

2 2

3 LEUKAPUSSI lehti päätoimittaja: Anna Takkinen Kolehmaisentie 2 F Oulu p: LEUKAPUSSI ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Seuraavan lehden materiaali on toimitettava mennessä. Myöhästynyt materiaali ei ehdi lehteen! Lähetä materiaali osoitteeseen: l3haan00@students.oamk.fi Mainoshinnat Leukapussi-lehdessä (koko sivu): -yritykset 17?toistohinta 2 lehdessä 25 -kasvattajat 8 Kirpputori ja muistoissa -sivun ilmoitukset ovat jäsenille ilmaisia. LEUKAPUSSI 4/2005 SISÄLTÖ 3 Leukapussin tiedot 4 Hallitus- ja hoitoneuvontatiedot 5 Puheenjohtajan ja päätoimittajan terveiset 6 Eläinlääkäri-, eläinsuojelu- ja lajiyhdistystiedot sekä tapahtumakalenteri 7 Tervehdys rahastonhoitajalta 8 Hoitoneuvonta 10 Bussilla kohti Kuopiota 12 Sisin mainos 13 Hiiripalsta 15 Jäsenmaksut Näyttelymainos 17 Haukun Paikan mainos 18 Rottapalsta 20 Hamsteripalsta 22 Näyttelytulokset Pattijoki 23 Näyttelyn toimihenkilöt 24 Kanipalsta 25 Sisustusvinkki: Kanin asunto 27 Gerbiilipalsta 28 Näyttelytulokset Tuomarikommentit viralliset gerbiilit 34 Roi EKSÄ:n näyttelymaino 35 Marsupalsta 38 Minustako toimittaja? 39 Muistoissamme ja kirpputori 40 Kasvattajalista 42 Nettipalsta Etukannen kuva: Lumitähden Kevään Ensilunta, om & kuva Raija Pietilä (valokuvaukilpailun satoa viime vuodelta) Etusisäkannen kuvat yläkuva:virallisten kanien BIS1 alakuva: Virallisten kanien palkintopöytä kuvat Satu Karjalainen Takasisäkannen kuvat Yläkuva: OSJH:n väkeä nuorimmasta päästä Kuopion reissulla: Taru Karjalainen alakuva: vauhtia kaniesteillä kuvat Satu Karjalainen 3

4 Yhdistyksen hallitus 2005 Puheenjohtaja Tiina Polo, Vikiöntie 14, Oulu. p , Varapuheenjohtaja Sanna Tuomaala, Hintantie 19 A 2, Oulu. p sanna.suhmura@netti.fi Sihteeri Satu Rousu saturousu@hotmail.com Rahastonhoitaja, jäsensihteeri Sini Niemisalo, Hillakuja 6, Oulunsalo. p sininiemisalo@hotmail.com Jäsen Anna Takkinen, Kolehmaisentie 2 F 47, Oulu. p l3haan00@students.oamk.fi Jäsen Satu Karjalainen, Riisikuja 9 B, Oulunsalo. p satulinja@luukku.com Jäsen Anu-Maarit Paso p anu.paso@mail.suomi.net Varajäsen Tiia Riihimäki p tiia.riihimaki@jippii.fi Varajäsen Nelli Kihniä, Majakkakuja 10, Oulu cinay_88(a)hotmail.com, OSJH:n kotisivut HUOM! Emme vastaa tekstiviesteihin. Soitathan mielellään arkisin vain illalla tai viikonloppuisin. OSJH:n tilinumero: OP Oulu Tilille maksaessasi merkitse viesti -kohtaan tieto siitä, kuka maksaa ja mitä maksaa ja toimita kuitti rahastonhoitajalle! Laita nimesi lisäksi kuittiin myös osoitteesi, niin varmistat, että tieto suorituksestasi menee varmasti tiedostoihin. OSJH:n jäsenmaksut vuodelle 2005: Uudet jäsenet 12 euroa Vuosijäsen 10 euroa, perhejäsen 2 euroa Hoitoneuvojat Tiina Polo (kanit) p tai tiina.polo(a)luukku.com Erika Ristiluoma (kanit) p tai epe79(a)suomi24.fi Satu Hirvonen (kanit, minihiiret, chinchillat ja maaoravat) p satush(a)hotmail.com Sanna Tuomaala (marsut), p tai sanna.suhmura(a)netti.fi Satu Karjalainen (hamsterit, kääpiöhamsterit, marsut) p tai satulinja(a)luukku.com Terttu Rousu (hamsterit) p , tai terttu.rousu(a)iiseutu.fi Anu Ronkainen (hamsterit, chinchillat) p tai anuliisa(a)mail.student.oulu.fi Kati Heinonen (kääpiöhamsterit) p tai k5heka01(a)students.oamk.fi Liisa Mikkola (hamsterit, kääpiöhamsterit, rotat, hiiret) p tai mikkli(a)luukku.com Elise Eskelinen (gerbiilit, degut), p tai elyseegerbils(a)yahoo.com Anna Takkinen (gerbiilit) p tai l3haan00(a)students.oamk.fi 4

5 Puheenjohtajalta Pian on taas joulu, ja silloin herkutellaan! Pikkulemmikeillemmekin voi antaa pieniä maistiaisia joulusta muistaen kuitenkin jokaisen lajin erityisvaatimukset: ei eläinkunnan tuotteita kaneille ja marsuille. Myös voimakkaasti maustetut ja suolaiset ruoat voi jättää ihmisille. Kulunut vuosi on sujunut hyvin, ja kasvavat näyttelyilmoittautumismäärät osoittavat, että OSJH:n toiminnalle on kysyntää. Isot viralliset kani- ja marsunäyttelyt sekä perinteiset gerbiili- ja hamsterinäyttelyt ovat todistaneet, että meiltä täältä pohjoisesta löytyy myös virallisen tason eläimiä, ja hyviä sellaisia. Sertejä on tullut ja onpa taitanut jokin uusi muotovaliokin valmistua. Hyvä me! Lajijärjestöissä on varmasti jo huomattu, että pohjoisessakin on tavoitteellisia ja ajanhermolla olevia kasvattajia. Ilman OSJH:ta pohjoisen kasvattajien voisi olla vaikeampi saada ääntään kuuluviin, sillä OSJH on suuri joukko ihan valtakunnallisessakin mittakaavassa. Meidän etumme on lisäksi, että toimimme täällä pohjoisessa yhteistyössä kaikkien lajien harrastajien kanssa, ja siten voimme kehittää toimintaamme monella rintamalla ja oppia toisiltamme. Tämä on sitten näillä näkymin viimeinen puhispalstani. Ensi vuonna ruoriin tarttuu uusi henkilö, ja hänelle toivon paljon onnea ja intoa. Kuluneet vuodet ovat olleet todella mielenkiintoisia ja mukavia, josta haluan kiittää kaikkia OSJH:n jäseniä! Näemme kuitenkin edelleen näyttelyissä. jyrsijäterveisin Tiina Kesyhiiri Lady Yö, kuva Liisa Mikkola Päätoimittajalta Jingle bells, jingle bells Marraskuu vasta ja minulla soi jo joululaulut ihan täysillä päässä! Ja välillä vähän pään ulkopuolellakin, kun Emmalle saa lauleskella kaikkea, että syömisestä tulee jotain tai jotta päästään Nukkumatin luo Tirsalandiaan Tässä sitä on taas vuosi vierähtänyt ihan huomaamatta. Monia asioita olisi pitänyt tehdä tässä vuoden aikana, mutta eipä sitä mopolla mahottomia, niin kuin joku viisas on joskus sanonut Ennen kuin vuosi vaihtuu, on tiedossa kuitenkin vielä yksi tärkeä tapahtuma: PUUROJUHLA! Ihanaa, kun tulee taas perinteiset pikkujoulut, saa herkutella ja näkee kaikki jyrskäihmiset koolla muutenkin kuin näyttelyn tohinassa! Hauskaa joulun odotusta kaikille. Minä jään jännittämään, innostuuko kukaan hyppäämään lehden ohjaimiin ensivuodeksi terveisin Anna 5

6 Eläinlääkäritiedot Asiansa tuntevan eläinlääkärin löytämisen helpottamiseksi toimitus kokoaa listan OSJH:n toimialueella olevista eläinlääkäreistä, jotka ovat perehtyneet pienjyrsijöiden hoitoon. Jos olet saanut hyvää ja asiantuntevaa palvelua, ilmoita eläinlääkärisi nimi ja yhteystiedot, niin lisäämme sen listaan. Rovaniemen eläinklinikka Rovaniemi, p Ulla Eskelinen Rovaniemi, p Anne Karttimo-Mäkynen Eläinlääkäriasema Akuutti, Oulu p Riitta-Liisa Rajaniemi Eläinlääkäriasema Lemmikki, Oulu p Ouluvet, Oulu p Eläinsuojelu Jos epäilet eläintä kohdeltavan huonosti, ota yhteyttä paikkakunnalla toimivaan eläinsuojeluvalvojaan, SEY:n toimistoon tai paikkakunnan eläinsuojeluviranomaisiin: kunnaneläinlääkäriin, terveystarkastajaan tai poliisiin. Eläinsuojeluasiat, Oulun kaupungin virkaeläinlääkäri Maija Nurminen p Neuvoja ja ohjeita lisäksi: Eläinsuojeluvalvoja Henna Perälä, Rovaniemi Lajiyhdistystiedot Suomen kani- ja jyrsijäliitto SKJL Suomen Hamsteriyhdistys SHY Suomen Kaniyhdistys SKY Suomen Kesyrottayhdistys SkeY Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret SNL Suomen Lemmikkichinchillat SLC Suomen Marsuyhdistys SMY Suomen Gerbiiliyhdistys SGY Yhteystiedot löydät sivuilta Tapahtumakalenteri Pikkujoulut Honkapirtillä klo 16 alkaen Leukapussin deadline Pet-tuomarikoulutus gerbiileille ja hamstereille Pet-show Honkapirtillä Pet-show Honkapirtillä (alustava päivämäärä) Pet-show Honkapirtillä (alustava päivämäärä) Pet-show Honkapirtillä (alustava päivämäärä) 6

7 Tervehdys rahastonhoitajalta Sini Niemisalo Vuosi lähenee taas loppuaan, ja alkaa olla aika muistutella teitä jäseniä tulevan vuoden jäsenmaksukuvioista. Olen itse luopumassa tämän vuoden jälkeen rahastonhoitajan tehtävistä, ja toivoisin seuraajani pääsevän hieman helpommalla tuosta alkuvuoden jäsenmaksurumbasta. Ratkaisevassa asemassa tämän asian suhteen olette Te, hyvät jäsenet. Tämän lehden mukana saatte laskun ensi vuoden jäsenmaksusta, ja sen eräpäivä on ensi vuoden tammikuun viimeinen päivä. Tarkoitus on siis, että mikäli aiotte jatkaa jäsenyyttänne myös ensi vuonna, maksaisitte jäsenmaksunne tuohon päivämäärään mennessä. Näin tietonne säilyvät jäsenrekisterissä ilman uudelleenlähettelyjä. Eräpäivän jälkeen jäsenrekisteri nimittäin päivitetään, ja maksamattomien jäsenten tiedot poistetaan, joten jos maksu tulee myöhässä, on sen mukana laitettava myös osoitetiedot uudelleen. Kaikista muistutuksista huolimatta olen joka vuosi jäsensihteerin tehtäviä hoitaessani saanut kevään mittaan kiukkuisia yhteydenottoja jäseniltä, jotka ovat maksaneet maksujaan pelkällä viitenumerolla eräpäivän jälkeen, ja ovat näin ollen jääneet ilman jäsenlehteä. Ymmärrättehän toki, että johonkin on maksujen odottamisen suhteen vedettävä raja, eikä kellään ole mahdollisuuksia selvitellä kymmenien ihmisten yhteystietoja jälkikäteen, jos ei niitä itse huomata toimittaa. Rekisterin ylläpitoa helpottaa myös ilmoitus joulutammikuun aikana, mikäli ette aio jatkaa jäsenyyttä vuonna Tämän vuoden hallitus päätti viime kokouksessaan ehdottaa jäsenmaksujen yhdenmukaistamista vuosikokoukselle, eli jos ehdotus saa kannatusta, on tulevan vuoden vuosijäsenmaksu kaikille sama 12 euroa. Perhejäsenen maksu säilynee entisellään kahdessa eurossa. Vanhaan malliin jäsenmaksun viitenumerona käytetään jäsennumeroa, ja tällöin maksuun ei kirjoiteta erikseen viestiä. Yhteystietojen kirjoittaminen viestiosaan on siis tarpeen vain silloin, jos maksatte maksua eräpäivän jälkeen. Lopuksi vielä hoksautus osoitteen-muutoksista: Jokaisen lehden lähetyksistä osa on palautunut minulle, koska vastaanottajaa ei ole muuton takia osoitteesta tavoitettu. Tälläkin hetkellä minulla on tallessa lehtiä muutamille jäsenille, 7 jotka ovat maksaneet tämän vuoden jäsenmaksun, mutta eivät ole muuton jälkeen toimittaneet uutta osoitetta, joten lehtiä ei ole voitu lähettää perille. Osoitteenmuutos lähetetään siis joko sähköpostilla tai postista löytyvällä osoite muuttuu -kortilla jäsensihteerille. Uuden hallituksen yhteystiedot löytyvät viimeistään ensi vuoden alussa yhdistyksen nettisivuilta, ja ne julkaistaan tietysti myös kaikissa ensi vuoden Leukapussilehdissä. Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry. Talousarvio vuodelle 2006 Menot Jäsenmaksut tulot: menot: OSJH:n jäsenmaksut SKJL:n jäsenmaksut Näyttelytoiminta tulot: menot: ilmoittautumistulot mainos - ja pr-tulot kahviotuotto tuomarikulut palkinnot tarvikkeet toimihenkilöiden ruokailu Tiedotustoiminta tulot: menot: mainostulot jäsenlehden painatus ja postitus muut painatus -, kopiointi- ja postituskulut Kokous- ja kurssitoiminta menot: tulot: kokoukset, kurssit, jäsentapahtumat, näyttelymatkat osallistumismaksut Avustukset 2000 tulot: Oulun kaupungin toimintaavustus Muut 600 menot: pankin palvelumaksut toimistotarvikkeet muut satunnaiset menot Yhteensä

8 Hoitoneuvonta Julkaistu aiemmin Leukapussissa 1/04 Hoitoneuvontaa voit saada ruokintakysymyksissä, eläimen asumuksen "sisustusratkaisuissa", turkin- ja kynsienhoidossa jne... Sairaustapauksissa kehotamme aina kääntymään eläinlääkärin puoleen. Otathan huomioon myös sen, että sähköpostitse tapahtuva hoitoneuvonta voi tapahtua aikaviiveellä, emme ole aina koneen äärellä säännöllisesti! Kiireellisissä kysymyksissä (kuten: "Voinko laittaa samaan häkiin kaksi urosta, jotka...?") puhelin on parempi! Soittaa voi milloin vaan, mielellään kuitenkin arkisin iltaisin (klo 16-21) tai viikonloppuisin. Tekstiviesteihin hoitoneuvojat eivät voi vastata. Hoitoneuvojat neuvovat mielellään ja ovat olemassa juuri sinua varten, joten vaikka mieltäsi askarruttaisi omasta mielestäsi mitä vähäpätöisinkin kysymys, kannattaa kysyä sitä hoitoneuvojalta. Hoitoneuvojat vastaavat varmasti oli kysymys mikä tahansa! Kaikilta neuvojiltamme voit kysyä tietoja ainakin seuraavista lajeista: kanit, marsut, chinchillat, degut, gerbiilit, hiiret, rotat, hamsterit ja kääpiöhamsterit. Tarvittaessa neuvojat neuvovat, kuinka löydät lajin parhaat asiantuntijat. Neuvojien yhteystiedot löytyvät Leukapussin alkusivuilta ja netistä. Hoitoneuvonnasta ja sairastumisesta Sairastapauksissa käänny aina nopeasti eläinlääkärin puoleen! Neuvojillamme ei ole eläinlääketieteellistä koulutusta ja lisäksi hoitoneuvojan seuraava postinlukupäivä ei välttämättä ole tarpeeksi pian käsillä. Pienet eläimet heikkenevät nopeasti, joten viivyttely voi maksaa lemmikkisi hengen. Jotkut ihmiset luottavat eläinten sairastuessa eläinkaupan työntekijöiden neuvoihin - joilla ei kuitenkaan ole eläinlääketieteen eikä välttämättä edes perushoidon koulutusta. Myös kyselypalstoille kirjoittelu sairastapauksissa kuluttaa vain turhaan parantumisen kannalta elintärkeitä päiviä. Mikäli saat eläimen vakavassa sairastapauksessa minkään muun neuvon, kuin "käänny heti eläinlääkärin puoleen", tiedät saaneesi asiantuntemattoman ja vastuuntunnottoman neuvon. Tässä artikkelissa on listattu lieviä terveysongelmia, jotka voidaan yleensä selvittää kotihoidolla. Mitä voidaan hoitaa kotona? Perussääntö: Pienet eläimet heikkenevät nopeasti, joten viivästynyt eläinlääkärikäynti on aina riski. Jos satuit määrittämään ongelman laadun kotona väärin (esim. luulit vakavaa hengitystietulehdusta ohimeneväksi flunssaksi), virhe voi maksaa eläimen hengen. Näin ollen erityisesti kokemattomien eläinharrastajien kannattaisi turvautua eläinlääkärin puoleen. Pieneläinlääkärin vastaanotolla kyllä neuvotaan puhelimessa (maksutta), onko aihetta (maksulliseen) käyntiin vastaanotolla - vai kannattaisiko vielä odottaa. Mikäli et ole valmis maksamaan eläimesi terveydenhoidosta, et ole sopiva henkilö eläimenomistajaksi. Jo eläinsuojelulaki velvoittaa hoitamaan sairaan eläimen. Tämä pitäisikin tiedostaa jo eläintä hankittaessa, koska joskus eläinlääkäri laskusta voi tulla isokin, mutta yleensä siitä selviää yllättävän pienillä summilla. Syyrialainen hamsteri Noctis Tabula Rasa, kuva Liisa Mikkola Ulkoloiset Apteekeissa on saatavana reseptivapaita pesuaineita ulkoiloisten häätöön. Kokenut harrastaja tai farmaseutti voi neuvoa sopivan tuotteen ja opastaa käytössä. Mikäli 8

9 pesuaineilla ei saavuteta toivottua tulosta, on aika kääntyä eläinlääkärin puoleen, jolta löytyy tehokkaampia lääkeaineita loisista eroon pääsemiseksi. elimellisestä syystä, kuten hampaiden takia. Syy syömättömyyteen on aina selvitettävä, pieni eläin laihtuu erittäin nopeasti, jos se ei voi syödä. "Sisäloiset" Joillakin lajeilla harvinaisia, joillakin silloin tällöin tavattavia. Isoilla lajeilla (ainakin kaneilla) reseptivapaa madotus voidaan suorittaa jopa kaiken varalta (esim. kerran vuodessa) - lääkepakkauksen ohjeannosten mukaan. Pienemmillä lajeilla voidaan neuvoa annoksiin kysyä pieneläinklinikan eläinlääkäriltä tai hoitajalta. Jos on tiedossa luotettava kokenut harrastaja, voi tämäkin antaa asiassa neuvoja. Kesyrotta Valla Caelan, kuva Liisa Mikkola Shawin jird Ongelma, kuva Liisa Mikkola Tilapäinen ummetus ja tilapäinen ripuli Joillakin pienillä eläinlajeilla muutama tunti ummetusta tai ripulia on jo vaarallista. Isoilla lajeilla, kuten kanilla tai marsulla voidaan ensimmäisenä vuorokautena käyttää kotihoitoa, jos eläin muutoin vaikuttaa hyväkuntoiselta. Näillä herbivoorilajeilla oireet ovat usein ruokavalioperäisiä. Jos oireet jatkuvat toisen vuorokauden puolelle, on ehdottomasti käännyttävä eläinlääkärin puoleen. Kanien ummetus johtuu usein eläimen nielemästä karvasta, jota voidaan poistaa suolesta juottamalla eläimelle ananasmehua, oliivi-/parafiiniöljyä yms. Ripuloinnin yhteydessä siirrytään tilapäisesti kuivempaan ruokaan. Monilla eläimillä näennäisten papanoimattomuuksien syyt voivat kuitenkin olla muualla, kuin ruoassa, eläin ei ehkä pysty syömään jostakin Vilustumisoireet Avainkysymys on, mistä voimme tietää, onko kyseessä vakava tulehdus vai pieni vilustuminen? (100 % varmuudella tähän ei uskalla vastata, joten emme edes yritä.) Emme välttämättä aina huomaa pieniä muutoksia eläimen käytöksessä, tai pikkuisen vuotavaa nenää ja silmiä... niinpä usein omistajan huomatessa eläimen tilan sairaus on saattanut jatkua jo joitakin päiviä. Tällöin on myöhäistä järkeillä "katsotaan pari päivää ja soitetaan vasta sitten lääkäriin" -tyylillä. Jos ollaan aivan varmoja, että pienet nenänvuotooireet ilmestyivät vasta äsken, voidaan "katsoa päivä - ehkä pari" pelkästään tukihoitojen kanssa. Tukihoitona käy aina lämpö, vedottomuus ja joillekin lajeille höyry taikka eräät huolella valitut yrtit. Mutta jos oireet jatkuvat, voi lääkehoito olla välttämätön. Eläimen ei missään tapauksessa saa antaa heiketä huonoruokahaluiseksi, takkuiseksi ja voimattomaks, vaan eläinlääkärin puoleen on käännyttävä välittömästi. 9

10 Bussilla kohti Kuopiota Lokakuisena aamuyönä pakattiin eläimet boxeihin, ja boxit linja-autoon, jonka nokka osoitti Kuopiota. Näyttely täältä tullaan! Menestystäkin saatiin, tässä tuliaisia: Kanit: Paras seniori: Sirius Musta, om. Milka Pietilä, Paras Pet-kani 1. + kuma: Satun Katariina, om. Silja Hirvonen, LKV 3 + kuma: Satun Jemina, om. Silja Hirvonen, Tuomarin Suosikki: Siriuksen Iida, om. Erika Ristiluoma, LKV 3 + kuma: Wanella af Torstjärnen, om. Vihantola Marja kannustuspalkinto: Yashira s Black Pepper, om. Vihantola Marja, LKV4: Minttu, om. Heli Noponen Gerbiilit: Tuomarin suosikki: Öldifa, om. Heli Noponen, ROP4 + MVA sert: Viuhuviiksen Uskomaton Untamo, om. Elise Eskelinen, ROP1+ch sert: Hui Kauhistus Xandria, om. Marjaana Alamikkelä, Pet 2 + paras juniori: Mäiski Mätki, om. Heidi Äijälä, Tuomarin suosikki + kuma: Viuhuviiksen Gen Mehevät Silikoonit, om. Heidi Äijälä, Pet4: Supernova s Lovejoy Lusinda, om. Jenni Pöykiö, Tuomarin suosikki: Zimba de Lioncourt, om. Maria Pietilä, Pet5 + LKV2: Usvaniityn Rohkelikko, om. Maria Pietilä, Kääpiöhamsterit: Pet1+kuma: Turkinpippurin Nenya, om. Elisa Vanhala, tuomarin suosikki: Moottoritie on kuuma, om. Elisa Vanhala Hiiret: kuma: Pompula ja Sydän Toivoa Lyö, om. Paula Latvakoski, Paras veteraani: Pimpula, om. Paula Latvakoski, Pet1: Flora, om. Liisa Mikkola, Pet2: Foxylady, om. Liisa Mikkola, kuma: Sintra, om. Liisa Mikkola, Tuomarin suosikki: Pullapitko, om. Liisa Mikkola Lisäksi keräsimme kommentteja matkasta, tässä vähän satoa: Oli taas aivan mahtava reissu! Hyvin meni omilla eläimillä, ja niin meni usealla bussissa matkustaneellakin. Mukavaa oli, järjestäkää vain lisää bussimatkoja, jotta pääsisi käymään enemmän etelä-suomen virallisissa näyttelyissä Saana Annala tuomaroimassa hiiriä, vieressä Liisa Mikkola, kuva Satu Karjalainen 10

11 Kulkuset, kulkuset, hiljan helkkäilee Taas se tulee! OSJH:n perinteinen Puurojuhla klo Honkapirtillä OSJH:n jäsenille tarkoitetussa puurojuhlassa palkitaan vuoden parhaat pet-show -eläimet sekä järjestetään erilaisia pikkukisoja, joten karvakorvatkin ovat tervetulleita! Tarjolla lämmintä puuroa ja muita jouluisia herkkuja niin ihmisille kuin eläimillekin. Kaikki jäsenet ja pikku-lemmikit ovat tervetulleita herkuttelemaan ja juhlimaan joulua porukalla! Ota halutessasi mukaan 2 euron arvoinen pikkujoulupaketti. Ilmoittautuminen Sannalle mennessä, p tai sanna.suhmura@netti.fi Pet-tuomarikoulutus OSJH järjestää gerbiileille ja syyrialaisille hamstereille pet-tuomarikoulutuksen Honkapirtillä la klo alkaen, johon voi osallistua kaikki OSJH:n jäsenet, jotka täyttävät lajiyhdistysten tuomarioppilaan vaatimukset (gerbiileillä tulee olla SGY:n jäsen ja 15 vuotta ikää). Käymällä kurssin sekä suorittamalla muut tarvittavat harjoittelut, voit kouluttautua lajiyhdistyksen hyväksymäksi pet-tuomariksi. Lisätietoja ja ilmoittautumiset mennessä: Gerbiilit Elise Eskelinen elyseesgerbils@yahoo.com Syyrialaiset hamsterit Sini Niemisalo sininiemisalo@hotmail.com tai p

12 12

13 Hiiripalsta Niin se on taas vuosi pikkuhiljaa lopuillaan ja talvi saavuttaa. Muutamana aamuna ollut jo melko kipakka ilma ja nenää nirpistäen olen ulos vääntäytynyt. Viime kerralla vähän lupailin, että olisin kirjoittanut hiirien yhteentotuttamisesta, joten syventykäämme aiheeseen samantien. Tosin vielä nopeasti mainitsen ennen varsinaista aihetta, että meillekin sitten eksyi muutama okahiiri, joten nyt on myös näistä piikikkäistä juttua tulossa tulevaisuudessa Ainiin, jollen toisin ole maininnut, niin palstalla esiintyvät kuvat ovat minun ottamiani ja todennäköisesti silloin myös omia hiiriäni. Yksi hiiri, toinen hiiri, kolmas hiiri Kesyhiirten ollessa kyseessä tulevat entiset ja uudet hiiret lähes poikkeuksetta toimeen keskenään. Poikkeuksena kuitenkin urokset, jotka tulevat toimeen hyvin harvoin toisten urosten kanssa ja jos tulevat niin useimmiten viimeistään siinä vaiheessa, kun/jos toista käytetään naaraan luona yhteiselo alkaa säröilemään. Totutukseen on varmasti montakin keinoa, mutta itse olen suosinut menetelmää, jossa laitan vanhat ja uudet hiiret kuljetusboksiin ns. neutraalille alueelle ja sillä välin sitten otan likaiset purut pois, pesen terraarion sekä pestävissä olevat virikkeet (ruukut, mökit yms.) sekä vaihdan pahviset tavarat uusiin ja lisään paljon puhdasta purua. Koko tämän ajan ovat hiiret saaneet tehdä tuttavuutta kuljetusboksissa, jossa annan niiden olla yleensä vähintään noin tunnin ajan. Monesti hiiret tulevat vallan mainiosti toimeen siinä kuljetusboksissa, jossa tilaa ei määrättömästi ole, mutta kun lauman laittaa uuteen asumukseen, voivat vanhan lauman pomot hieman höykkyyttää uusia. Mikäli pomotus jatkuu kauan ja toisille hiirille alkaa ilmestyä haavoja tai ne ovat selvästi stressaantuneita, erota laumasta se/ne jotka riitaa aiheuttavat ei se, jota kiusataan. Laita eripuraa aiheuttanut yksilö kuljetusboksiin yksin yöksi ja kokeile seuraavana päivänä laittaa se takaisin muiden joukkoon. Mikäli se alkaa jälleen pomottaa, toista eristäminen, mutta jos ei vieläkään onnistu voi olla parempi, että laitat sille kaveriksi jonkun jo ennestään kaverin ja annat asua kaksisteen. Joskus myös liian iso asumus voi aiheuttaa pomotusta laumassa, jolloin ratkaisuna voi olla taaskin, että riitapukari jonkun/joidenkin sellaisten kanssa, joita se ei pomota asumaan pienempään terraarioon. Joillakin harrastajilla on ollut tapana terraarion ja tavaroiden siivoamisen lisäksi häiritä hiirien omaa tuoksua esim. todella miedon hajuveden avulla. Kostutat siis vaikkapa vanupuikon tai pumpulitupon hyvin miedolla hajuvedelle ja hieman hieraiset jokaisen hiiren mahaan ja selkään samalla varoen hiiren kuonoa, korvia ja silmiä, joihin hajustetta ei saa mennä. Näin kaikki hiiret tuoksuvat samalta, eikä tappelua yleensä synny. Uros ja naaras tottuvat toisiinsa yleensä hyvin helposti. Alussa voi esiintyä piippaamista, mutta aina on mahdollista etteivät ne tulekaan toimeen. Pitää muistaa myös, ettei niitä kannata naaraan terveyden vuoksi pitää koko ajan yhdessä, sillä tässä tapauksessa poikasia syntyisi noin 3 viikon välein. Piikikkäiden totutus Kesyhiiriin verrattuna okahiiret ovat reviiritietoisempia, eikä niiden totutus aina onnistu kovin onnellisesti. Suurin todennäköisyys onnistumiseen on kun totutettavat ovat nuoria eläimiä tai tulokas on nuori. Aikuisiän saavuttaneista okahiiristä saman sukupuolen edustajat tulevat harvoin toimeen. Okahiirillä kannattaa kumpienkin 13

14 osapuolien turvallisuuden ja ehjänä pysymisen vuoksi kokeilla totuttamista totutushäkin avulla, joten asumuksen tulisi olla sen kokoinen, että sen sisälle saa mahtumaan pienehkön häkin totutusta varten ja tilaa entisellekin laumalle. Totutushäkiksi käy vaikka ns. hiirihäkin yläosa, joka pitää varustaa vähintäänkin juomapullolla (joka muuten kannattaa suojata hyvin, jos okillasi on tapana järsiä juomapulloja niin kuin meillä..), sillä totutushäkkiä voi pahimmillaan joutua pitämään useita viikkoja. kannattanee varmuuden vuoksi soveltaa myöskin totutushäkkiä varmuuden vuoksi. Kesyhiiriin verrattuna erilaista on sekin, että myös urokset tulevat keskenään toimeen. Entäs sitten raitapaidat.. Jos okahiirien totutus on hankalaa niin näillä se on toisinaan jo lähes mahdotonta.. Kahta uros seepraa on mitä ilmeisimmin mahdoton saada yhteen(kertokaa kokemuksia, jos se on onnistunut), mutta naarailla se on hieman helpompaa, sillä ne menevät lähes aina yhteen etenkin luovutusikäisinä. Myös uroksen ja naaraan totuttaminen toisiinsa voi toisinaan olla työn ja tuskan takana, kun naaraitakin kohtaan aggressiiviset urokset tuppaavat joskus raatelemaan naaraita, joten jos yrität totuttaa urosta ja naarasta niin aina naaraan häkkiin. Aloitetaan laittamalla tulokas/tulokkaat totutushäkin sisään ja entiset lauman jäsenet ulkopuolelle. Päivittäin eläinten paikkoja vaihdetaan, jolloin ne saavat haistella toisiaan pinnojen läpi ja hajut sekoittuvat ja tasaantuvat, kun hiiret joutuvat olemaan vuorotellen toisen alueella ja hiiret toivottavasti tottuvat lopulta toisiinsa. Huonona merkkinä voi pitää sitä, että jompikumpi osapuoli yrittää syödä toista pinnojen läpi.. Viikon totutushäkittämisen jälkeen voit kokeilla päästää okat yhteen neutraalilla alueella, jos kaikki on mennyt hyvin ilman menetettyjä ruumiinosia Jos okat tulevat toimeen, kannattaa ennen isompaan päästämistä siivota se vielä todella hyvin ja sisustaa uusilla tavaroilla. Mikäli okat alkavat sittenkin tappelemaan, pitää totutushäkittämistä jatkaa. Puremien kanssa pitää olla todella tarkkana, sillä okat voivat aiheuttaa toisilleen pahaakin jälkeä. Toisinaan käy myös niin, että sitkeästä totuttamisesta huolimatta yhteiselo ei onnistu, jolloin ne on yksinkertaisesti asutettava erikseen. Uroksen ja naaraan totuttamisessa seeprahiiriä kuva&om. Anniina Tuura Seeproillakin on hyvin suositeltavaa käyttää jo mainittua totutushäkkiä, joka toimii hyvin pitkälti samalla lailla kuin okahiirienkin kohdalla. Ole tosin tarkkana, etteivät seeprat vahingossa loukkaa ruumiinosiaan häkin kaltereihin. Totutushäkki asumuksen sisään ja osapuolien paikkoja vaihdellaan päivittäin, kunnes hiiret sietävät toisiaan, mikäli ei onnistu niin jatketaan. Useiden viikkojen tai jopa kuukausien kuluttua kannattaa kuitenkin jo todeta, ettei homma onnistu ja asuttaa ne erikseen. Vaikka yksilöt aluksi hyväksyisivätkin toisensa, ei kannata luottaa sovun säilyvän aina. Etenkin pariskunnilla on täysin mahdollista, että uros myöhemminkin alkaa tapella naaraan kanssa, jolloin erottaminen on pakollista. 14

15 Vielä nataleista sananen.. En valitettavasti onnistunut löytämään ohjeita natalhiirien yhteiseloon, mutta sen verran sain ongittua tietoa, että natalit ovat molemmissa sukupuolissa laumaeläimiä ja viihtyvät yleisesti ottaen hyvin pienissä laumoissa. Toisinaan voi tosin ilmaantua nahinointia urosten keskuudessa sekä vastakkaisten sukupuolten totutuksessa voi tulla ongelmia, joten siinä kannattaa varmaankin käyttää sitten tuota totutushäkkiä varmuuden vuoksi. Siinäpä nyt kaikki tällä kertaa. Kuvat etenkin noista harvinaisemmista hiirilajien edustajista eli seeproista ja nataleista ovat tervetulleita. Kuvia ja juttuehdotuksia sekä kysymyksiä voi laitella sähköpostitse osoitteeseen, joka löytyy tuolta hieman alempaa. Jos kyseessä on ihan mahdottoman iso kuvatiedosto niin sellainen sitten mielellään nettiin johonkin jos vain mahdollista ja minulle postissa linkkiä kuvaan niin voin käydä sen nappaamassa talteen Ja muistakaahan sitten laitella kuvaajan, omistajan ja eläinten tiedot mukaan. Liisa * mikkli@luukku.com * nataleita kuva&om. Mira Maukku Vuoden 2006 jäsenmaksut Tämän lehden välissä saat maksulapun, jolla voit maksaa ensi vuoden jäsenmaksusi. Jäsenmaksu vuodelle 2006 on 12 euroa vanhoilta jäseniltä. Maksa jäsenmaksusi tilille OP Oulu käyttäen viitenumerona henkilökohtaista jäsennumeroasi. Jäsennumero näkyy henkilökohtaisesta jäsenkortistasi. Jäsenmaksun eräpäivä on Maksamalla jäsenmaksusi ajoissa varmistat kaikkien jäsenlehtiesi saapumisen ajallaan. Uudet jäsenet Jäsenmaksu v uusille jäsenille on 12. Laskun viestiosaan kirjoitettava jäsenen nimi ja osoite. Lisätietoja: Tiina Polo p , tiina.polo(a)luukku.com tai Sini Niemisalo p , sininiemisalo(a)hotmail.com. Jäsenten osoitteenmuutokset on helpointa tehdä postista saatavilla "Osoite muuttuu" - korteilla osoitteeseen Sini Niemisalo, Hillakuja 6, OULUNSALO tai sähköpostilla sininiemisalo(a)hotmail.com. 15

16 Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry järjestää Pet-Shown kaneille ja muille jyrsijöille sunnuntaina klo 8.45 alkaen Oulussa, Honkapirtillä Pateniemessä, (os. Pateniementie 86) Näyttelymaksut Saman omistajan 1. ja 2. eläin 5 / eläin 3. jne. eläin 2,5 / eläin Jälki-ilmoittautuminen 7 / eläin Näyttelymaksut maksetaan ennakkoon tilille OP Viite Kuitti lähetetään ilmoittautumisten mukana. Ilmoittautumiset mennessä Anu-Maarit Paso, Vaskitie 10 B 5, Oulu Näyttelyvahvistuksia ei lähtetä. Muutokset ovat mahdollisia. Eläinten vastaanotto aamulla klo Arvostelut alkavat klo 10. Yleisölle on vapaa pääsy, tervetuloa! Lisätietoja: Tiina / tai Anu / w w w. c o. j y u. f i / o s j h i n f o 16

17 PIENIKIN TARVITSEE PARASTA! KANEILLE JA JYRSIJÖILLE MYYMÄLÄSTÄMME viihtyisät ja tilavat häkit laadukkaat kuivikkeet monipuoliset ruoat erilaiset herkut ja viihdykkeet häkin sisustamiseen mökit ja tunnelit Valikoimissamme on myös rakkaudella kasvatettuja ja hoivattuja kaneja, marsuja ja muita jyrsijöitä. Lemmikkien omasta erikoismyymälästä löydät tarvikkeita ja ruokia myös mm. koirille, kissoille, linnuille, kaloille, hevosille ja liskoille. Olemme avoinna MA-PE klo LA klo

18 Rottapalsta Kylläpä meinasikin olla hankala keksiä aihetta rottapalstalle. Lopulta yksi aihe, jota olen aikaisemmin miettinyt, pulpahti päähäni ja onnistuin jopa löytämään pohjamateriaalia juttua varten. Tällä kertaa kirjoittelen siis hieman tarinaa kesyrottien historiasta, siitä miksi niitä alettiin ottamaan kiinni ja miten ne kulkeutuivat mutkien kautta koteihimme. Isorotta ja mustarotta, kuoppia ja häkkejä Niin lemmikkirottamme kuin kaatopaikoilla asuvat rotat ovat käytännössä samaa lajia, joskin eroavat toisistaan ulkonäöltä ja käytökseltä kuin yö ja päivä. Isorotta eli Rattus Norvegicus alkoi kesyyntyä n. 200 vuotta sitten 1800 luvun alkupuolella. Tuohon aikaan rottia pyydystettiin lähinnä rottakuoppiin, joiden tarkoitus oli hyvinkin raadollinen rotan näkökulmasta ajatellen. Näissä ideana oli laittaa kuoppaan mahdollisimman paljon rottia sekä yksi koira. Sitten lyötiin vetoa, kuinka monta rottaa koira ehtii tappaa tietyssä ajassa. Rotanpyydystäjät alkoivat tienata ylimääräistä rahaa lisäännyttämällä pyydystämiään rottia, mutta pikkuhiljaa kiintyivätkin rottiin ja alkoivat pitää niistä. Ensimmäinen värivariaatio oli albiino ja pian ilmaantui muitakin muunnoksia. 1800luvun puolivälissä rottakuoppakilpailut kiellettiin. Rottien suosio lemmikkeinä alkoi kasvaa ja useat tuon ajan naiset pitivätkin etenkin valkoisia rottia lemmikkeinä häkeissä. Meidän rottamme ovat kuitenkin kehittyneet melkoisesti lemmikkeinä noista ajoista J kuva: iens/ Suomeen isorotta rantautui 1800-luvun alussa ja alkoi muiden maanosien tavoin vallata aluetta mustarotalta nopeasti. Alkuperäinen, jo keskiajalla Suomeen saapunut, mustarotta kuolikin sukupuuttoon Suomesta 1920-luvulla, mutta uutta kantaa on tullut maahan laivojen mukana. Keskiajalla riehui ympäri maanosia erilaisia ruttoja ja epidemioita, kuten surullisenkuuluisa mustasurma, joista syytettiin rottia. Tosiasiassa tauteja levittivät rottienkin turkeissa elävät kirput ja asiaa edesauttoi tuon ajan huono hygienia. Isorotan läheinen sukulainen on mustarotta (Rattus rattus), mutta kumpikaan näistä lajeista ei ollut Euroopan alkuperäinen asukas. Isorotta, nimestään huolimatta, oli alun perin kotoisin oletettavasti Kiinasta ja mustarotta Intiasta. Mustarotta saapui Eurooppaan laivojen mukana isorotan seuratessa perästä samaa kulkureittiä 1700 luvun loppupuolella. Isorottaa pienempänä mustarotta syrjäytettiin hyvin pian. Mustarotan häntä on myös ruumistaan pidempi ja korvat suuremmat kuin sukulaisensa. Se on loistava kiipeilijä ja suosii lähinnä lämpimiä olosuhteita, kun taas isorotta menestyy myös kylmemmissä paikoissa pystyen lisääntymään lähes ympärivuotisesti. 18

19 Yhdistyksiä Vuonna 1901 Miss Mary Douglas kirjoitti N.M.C. (National Mouse Club):n, ottaisivatko he myös rotat yhdistyksen nimen alle. N.M.C. suostui ja jo vuonna 1912 nimi muuttui N.M.R.C. (the National Mouse and Rat Club):ksi rottien valtaisan suosion vuoksi. Valitettavasti kuitenkin kiinnostus rottiin laski rajusti Miss Douglasin kuoltua vuonna 1921 ja 1929 yhdistys muutti nimensä jälleen entiseen muotoon. Ensimmäinen vain rotille tarkoitettu järjestö sai alkunsa 1976 ja oli nimeltään N.F.R.S (the National Fancy Rat Society). Suomen Kesyrottayhdistys ry (SKeY ry) sen sijaan perustettiin vuonna 1988 ja on siis toiminut jo 17 vuotta edistäen harrastajien tietoja ja taitoja erilaisten kurssien ja kirjallisten materiaalien avulla. Yhdistys julkaisee myös neljä kertaa vuodessa ilmestyvää jäsenlehteä, Rattus. Yhdistykseen voi liittyä kuka tahansa rotista kiinnostunut. Tässäpä oli nyt kaikki tämän palstan osalta, laittakaa ihan rohkeasti vain niitä juttuehdotuksia tännepäin ja ihan mielelläni kuulisin myös muiden harrastajien rotista tarinoita ;) Liisa * mikkli@luukku.com * Kesyrotta Janos, kuva Anna Takkinen 19

20 Hamsteripalsta Hamsterinpoikasia teettämässä? Harkitse vielä hetki... Siinäpä aihe, jonka tiimoilta saan viikoittain monenlaista postia ja puhelua. Hyvin monet hamsterinomistajat päätyvät lisäännyttämään lemmikkejään, ja syitä siihen on varmasti paljon. Joku teettää pentueen itseään varten, ja haluaa jättää jälkeläisen tai pari poikueesta kotiin suvun jatkoksi. Toisella on motivaationa heti alusta pitäen pelkkä ajatus hienosta kasvattajanimestä ja toivotusta näyttelymenestyksestä. Kolmas kenties on vain puhtaasti kiinnostunut kokemaan ja näkemään tämän luonnon ihmeen, maailman nopeimmin kehittyvän nisäkkään kasvun käytännössä. Ja saattaapa joku onneton kuvitella jopa ansaitsevansa rahaa poikasten myynnillä... Oli syy poikasten tahtomiseen sitten mikä tahansa, on asioista syytä ottaa huolellisesti ja kiirehtimättä selvää ENNEN naaraan astuttamista. Ei kai kukaan tervejärkinen itsekään päättäisi lisääntyä hetken mielijohteesta?! Valitettavan usein silti nykyäänkin, kaikista valistusyrityksistä huolimatta, tulee avunpyyntöjä ja kysymyksiä vasta astutuksen jälkeen, kun H-hetki eli synnytys on vain viikon, parin päässä... Kun ajatus hamsterinpoikasista alkaa kutkuttaa takaraivossa, on syytä ihan ensimmäisenä kysyä Miksi?. Tee itsellesi selväksi syy, minkä vuoksi tahdot lemmikilläsi poikasia teettää. Sitten kun oma motiivi lisäännyttämiseen on selvillä, sen tärkeyttä kannattaa punnita seuraavien tosiasioiden rinnalla: Tiineys, synnytys ja poikasten hoito on aina suuri rasitus ja riski naaraalle, ja jokainen synnytetty poikue lyhentää yleensä naaraan elinikää. Pahimmassa tapauksessa erityisesti pienikokoiset, sairaat tai muuten heikot naaraat voivat menehtyä jo synnytysvaiheessa, eivätkä ongelmat ole poissuljettuja normaalikokoisten ja hyväkuntoisten kohdallakaan. Oletko valmis riskeeraamaan lemmikkisi elämän poikasten vuoksi? Terveyden ja kunnon ohella hamsterivanhempien valintaan vaikuttavat myös niiden luonne sekä monet geneettiset, poikasten kehitykseen vaikuttavat tekijät. Aggressiivisella eläimellä ei missään tapauksessa tulisi teettää poikasia, koska luonne on hamstereillakin periytyvä ominaisuus. Lisäksi on olemassa muita geneettisiä ominaisuuksia, jotka molemmilta vanhemmilta poikasille periytyessään voivat aiheuttaa epämuodostumia (esim. silmättöminä syntyviä poikasia), sairauksia tai poikasten ennenaikaisen kuoleman. Osaatko varmasti yhdistää sopivat eläimet keskenään? Oletko tietoinen näistä kielletyistä geneettisistä yhdistelmistä, ja osaatko välttää niitä? Jos hamsteria ruokitaan päivittäin monipuolisesti, emon ruokavaliota ei tarvitse muuttaa tiineys- ja imetysaikanakaan. Varsinkin isojen poikueiden kanssa emon ravinnonsaantiin täytyy kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota, ja poikasille on hyvä alkaa tietyssä vaiheessa tarjota kiinteää tukiruokaa äidinmaidon ohella. Hallitsetko hamsterin ruokaympyrän? Osaatko ja ehditkö tarvittavaan aikaan ruokkia emoa ja poikasia oikein? Hamsterinpoikasia voi syntyä yhteen poikueeseen enimmillään jopa parikymmentä. Itse asiassa kaikkein suurin vastuu poikasten teettämisessä on juuri luovutusvaiheessa, kun jokaiselle pennulle pitäisi löytää hyvä ja huolehtiva koti. Onko sinulla tiedossa sijoituspaikka jopa kahdellekymmenelle poikaselle? Vai voitko tarvittaessa jättää kaikki jäljelle jäävät poikaset kotiin hoidettavaksi? Kuvassa 14-lapsinen Arctican Z-poikue. 20