OSJH ry järjestää JYRSIJÄLEIRIN Sanginjoen leirikeskuksessa

Transkriptio

1 2/06 Kevätnumerossa mm. JYRSIJÄLEIRI TULEE JÄLLEEN! Juttua maaoravista Koira ja jyrsijät Asiaa jalostuksesta Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry:n jäsenlehti 1

2 OSJH ry järjestää JYRSIJÄLEIRIN Sanginjoen leirikeskuksessa Leirille ovat tervetulleita kaikki yli kouluikäiset OSJH:n jäsenet karvaisine kavereineen. Leirin hintaan sisältyy majoitus leirikeskuksessa, ruokailut (aamiaiset, lounaat, päivälliset ja iltapalat) sekä askartelutarvikkeet. Mukaan tarvitset makuupussin / lakanat, pyyhkeen ja vaihtovaatteita (uimapuku voi osoittautua tarpeelliseksi ) sekä tarvittaessa asumuksen ja ruoat lemmikillesi. Ja tietysti roppakaupalla iloista ja reipasta retkeilymieltä! Leirin ohjelmassa on mm. Eläinten hoitoa: Opetellaan kynsien leikkaamista, turkin hoitoa, vaihdetaan ruokintavinkkejä jne. Kasvatus- ja genetiikkaoppia kiinnostuneille Luonnonkasvien keräystä ja kuivatusta jyrsijäystävillemme Leikkimielinen Sydänystävä-kisa Aimo annos askartelua, pelejä ja leikkimistä Leirin hinta on 40 / leiriläinen ja kesto perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Ohjaajina toimii OSJH:n hallituksen jäseniä ja muita aktiivijäseniä. Mukaan mahtuu 25 nopeinta: Sitovat ilmoittautumiset mennessä Satu Karjalaiselle iltaisin numeroon (ei tekstiviestejä) tai sähköpostilla osoitteeseen palkintovastaava@osjh.net. Alaikäisiltä leirille osallistujilta tarvitaan vanhempien suostumus. Leiriläisille lähetetään lasku osallistumismaksusta ja tarkempi leiriohjelma ilmoittautumisen jälkeen. Lisätietoja: / Satu 2

3 LEUKAPUSSI lehti päätoimittaja: Anna Takkinen Kolehmaisentie 2 F Oulu p: LEUKAPUSSI ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Seuraavan lehden materiaali on toimitettava mennessä. Myöhästynyt materiaali ei ehdi lehteen! Lähetä materiaali osoitteeseen: webmaster@osjh.net Mainoshinnat Leukapussi-lehdessä (koko sivu): -yritykset 17 toistohinta 2 lehdessä 25 -kasvattajat 8 Kirpputori ja muistoissa -sivun ilmoitukset ovat jäsenille ilmaisia. LEUKAPUSSI 2/2006 SISÄLTÖ 3 Leukapussin tiedot 4 Hallitus- ja hoitoneuvontatiedot 5 Puheenjohtajan ja päätoimittajan terveiset 6 Eläinlääkäri-, eläinsuojelu- ja lajiyhdistystiedot sekä tapahtumakalenteri 7 Sisin mainos 8 Hamsteripalsta 10 Ajo-ohje Sanginjoelle 11 Näyttelymainos Maaoravat 16 Askel kohti jalostusta 19 SKJL:n hallitus Kääpiöhamsterin hoito-ohje 22 Gerbiilipalsta 24 Bussimatkan tulokset 25 Kääpiöhamsteripalsta 28 Haukun Paikan mainos 29 Kanipalsta 34 Koira ja jyrsijä 36 Deguhaastattelu 40 OSJH:n vuosikokouspöytäkirja 41 Rottapalsta 44 Muistoissamme ja kirpputori 45 Kasvattajalista Etukannen kuva: Hamsteri jyrsii, kuva Minna Tuominen Takasisäkannen kuva: Hienosti pikkujoulu tunnelmiin koristeltu hamsterin kuljetusboksi asukkeineen sekä yhdennäköisyyskisan kolme parasta, kuvat Satu Karjalainen, 3

4 Yhdistyksen hallitus 2006 Puheenjohtaja Sini Niemisalo, Hillakuja 6, Oulunsalo. Puh puheenjohtaja(a)osjh.net Varapuheenjohtaja (infovastaava, tavarat, kaavakkeet) Tiina Polo, Vikiöntie 14, Oulu. Puh , varapuheenjohtaja(a)osjh.net Sihteeri Tiia Riihimäki, Kenttätie 10 A 10, Oulu p sihteeri(a)osjh.net Rahastonhoitaja (hallituksen ulkopuolinen) Terttu Rousu, Pikkumökintie 12, Ii, p tai , rahastonhoitaja(a)osjh.net Jäsensihteeri (hallituksen ulkopuolinen) Suvi Niemisalo, Poppelikuja 1 C 13, Oulunsalo, jasensihteeri(a)osjh.net Jäsen (Puffetti- ja näyttelyvastaava, paikkavaraukset, linja-autot) Sanna Tuomaala, Hintantie 19 A 2, Oulu p nayttelyvastaava(a)osjh.net Jäsen (Leukapussi, nettisivut) Anna Takkinen, Kolehmaisentie 2 F 47, Oulu, p webmaster(a)osjh.net Jäsen (Palkintovastaava) Satu Karjalainen, Riisikuja 9 B, Oulunsalo. Puh palkintovastaava(a)osjh.net Varajäsen (Mainosvastaava) Jonna Brandt, Irmantie 3 G 14, Oulu p , mainosvastaava(a)osjh.net Varajäsen (Pikkukilpailut ja kaniestehyppy) Maria Pietilä, estehyppy(a)osjh.net OSJH:n kotisivut HUOM! Emme vastaa tekstiviesteihin. Soitathan mielellään arkisin vain illalla tai viikonloppuisin. OSJH:n tilinumero: OP Oulu Tilille maksaessasi merkitse viesti -kohtaan tieto siitä, kuka maksaa ja mitä maksaa ja toimita kuitti jäsensihteerille! Laita nimesi lisäksi kuittiin myös osoitteesi, niin varmistat, että tieto suorituksestasi menee varmasti tiedostoihin. OSJH:n jäsenmaksut vuodelle 2006: Uudet jäsenet 12 euroa Vuosijäsen 12 euroa, perhejäsen 2 euroa Hoitoneuvojat Tiina Polo (kanit) p tai tiina.polo(a)luukku.com Erika Ristiluoma (kanit) p tai epe79(a)suomi24.fi Satu Hirvonen (kanit, minihiiret, chinchillat ja maaoravat) p satush(a)hotmail.com Sanna Tuomaala (marsut), p tai sanna.suhmura(a)netti.fi Satu Karjalainen (hamsterit, kääpiöhamsterit, marsut) p tai satulinja(a)luukku.com Terttu Rousu (hamsterit) p , tai terttu.rousu(a)iiseutu.fi Anu Ronkainen (hamsterit, chinchillat) p tai anuliisa(a)mail.student.oulu.fi Kati Heinonen (kääpiöhamsterit) p tai k5heka01(a)students.oamk.fi Liisa Mikkola (hamsterit, kääpiöhamsterit, rotat, hiiret) p tai mikkli(a)luukku.com Elise Eskelinen (gerbiilit, degut), p tai elyseegerbils(a)yahoo.com Anna Takkinen (gerbiilit) p tai l3haan00(a)students.oamk.fi 4

5 Puheenjohtajalta Kesä se vaan keikkuen lähestyy taas, ja alkaa auvoinen lämmin aika. Kesässä on jyrsijöidenkin kannalta paljon hyvää: Isommat lajit kuten marsut ja kanit voivat päästä tuon tuostakin pihanurmikolle hipsuttelemaan, ja löytyypä ulkoa kaikenlaisia herkkuja pienemmillekin piipertäjille. Muistattehan kuitenkin, että ulkoilussa on aina olemassa omat vaaransa, joten ulkona lemmikin on syytä olla pitävissä valjaissa tai vankkarakenteisessa häkissä, ja aina omistajan valvovan silmän alla. Häkin paikkaa miettiessä kannattaa ottaa huomioon myös luonnonolot: Suoraan auringonvaloon tai räystäiden alle ulkoiluhäkkiä ei pidä sijoittaa, ja ulkohäkissäkin tulee olla pesäkoppi turvapaikkana. Pienempiä lajeja kuten gerbiileitä, hiiriä ja hamstereita ei juuri ulos kannata viedäkään, vaan parempi on antaa niiden naatiskella kesän herkuista sisätiloissa omassa turvallisessa asunnossaan. Pieni muistutus vielä tuosta kasvien keräämisestä: Jyrsijälle voi viedä ainoastaan sellaisia puhtailta paikoilta kerättyjä luonnonkasveja, jotka varmasti itse tiedät vaarattomiksi. Kerätyt kasvit on myös hyvä tarkistaa loiseläinten varalta ja huuhdella ennen eläimelle tarjoamista. Jyrsijöille sopivien luonnonkasvien tunnistamista, keräämistä ja talven varalle kuivattamista harrastamme taas tänä kesänä tulevalla jyrsijäleirillä, jonka mainos löytyy tämän lehden sivuilta. Leiriohjelmassa on tiedossa paljon muutakin hauskaa ja hyödyllistä, joten kannattaa olla ripeä ja ilmoittautua mukaan, sillä kaikista ennakkokyselyistä päätellen paikat täyttyvät pikapikaa! Toinen kesän tapahtumista on elokuun näyttely, joka tällä kertaa järjestetäänkin poikkeuksellisesti samassa paikassa kuin kesäleiri, eli Sanginjoen leirikeskuksessa. Näyttely pidetään hamstereiden tuplanäyttelyn yhteydessä yhteistyössä Suomen hamsteriyhdistyksen kanssa, joten luvassa on varmasti paljon nähtävää ja tiivistä tunnelmaa. Ei siis kannata mennä elokuussa Honkapirtin ovelle kolkuttelemaan, vaan kääntää nokka kohti Sanginjokea. Nähdään siellä! Aurinkoisin terveisin Sini Päätoimittajalta Tervehdys kaikille! Ihanaa, kun tulee taas kesä ja suurin osa lukijoistamme pääsee myös kesälomalle. Ennen kesälomaa, allekirjoittaneella on ainakin vielä monta koulutehtävää tehtävänä. Loppurutistus on kova, mutta sitten pääsee ansaitulle lomalle, ihanaa! Kesä tuo tullessaan tänä vuonna koko viikonlopun leirin, josta itse olen taas hirmu innoissaan Ennen leiriä minulla on tarkoitus saada valmisteltua (muiden hallituslaisten kanssa tietysti) kaniesteet siihen malliin, että leirillä voimme sitten maalata ne hienoksi muiden innokkaiden kanssa. Toivottavasti kaikki onnistuu leiriin mennessä, henkilökohtaisesti kun ei ole tullut koskaan rakennettua yhtään kaniesterataa *hih* Kaikenlaista muuta kylläkin. terveisin Anna 5

6 Eläinlääkäritiedot Asiansa tuntevan eläinlääkärin löytämisen helpottamiseksi toimitus kokoaa listan OSJH:n toimialueella olevista eläinlääkäreistä, jotka ovat perehtyneet pienjyrsijöiden hoitoon. Jos olet saanut hyvää ja asiantuntevaa palvelua, ilmoita eläinlääkärisi nimi ja yhteystiedot, niin lisäämme sen listaan. Rovaniemen eläinklinikka Rovaniemi, p Ulla Eskelinen Rovaniemi, p Anne Karttimo-Mäkynen Eläinlääkäriasema Akuutti, Oulu p Riitta-Liisa Rajaniemi Eläinlääkäriasema Lemmikki, Oulu p Ouluvet, Oulu p Eläinsuojelu Jos epäilet eläintä kohdeltavan huonosti, ota yhteyttä paikkakunnalla toimivaan eläinsuojeluvalvojaan, SEY:n toimistoon tai paikkakunnan eläinsuojeluviranomaisiin: kunnaneläinlääkäriin, terveystarkastajaan tai poliisiin. Eläinsuojeluasiat, Oulun kaupungin virkaeläinlääkäri Maija Nurminen p Neuvoja ja ohjeita lisäksi: Eläinsuojeluvalvoja Henna Perälä, Rovaniemi Lajiyhdistystiedot Suomen kani- ja jyrsijäliitto SKJL Suomen Hamsteriyhdistys SHY Suomen Kaniyhdistys SKY Suomen Kesyrottayhdistys SkeY Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret SNL Suomen Lemmikkichinchillat SLC Suomen Marsuyhdistys SMY Suomen Gerbiiliyhdistys SGY Yhteystiedot löydät sivuilta Tapahtumakalenteri Pet-show Honkapirtillä Jyrsijäleiri Sanginjoella Pet-show Sanginjoella Pet-show Honkapirtillä 6

7 7

8 Hamsteripalsta Heippatirallaa ja terveisiä Raahesta! Leukiksen hamsteripalstaa pyörittelee nyt uusi kasvo, joten voisin näin alkuun hieman esitellä itseäni, olen suurimmalle osalle varmastikin aika tuntematon tapaus. Henna Äijälä olen nimeltäni, 21 vuotias paljasjalakanen Raahelainen, elikkä asustelen tässä n. 70 km Oulusta etelään päin. Miehekkeeni asustaa Oulussa joten olen siis tavallaan melkein puoliksi Oululainen? Ainakin vietän siellä paljon aikaa! Minulla on ollut kaneja ja jyrsijöitä lemmikkinä noin 11 vuoden ajan mutta OSJH:n näyttelyissä ja muissa tapahtumissa olen päässyt kulkemaan vasta tuossa muutama vuosi sitten kun sain ajokortin ja auton, että pystyin itse kulkemaan tätä vanhempieni mielestä hirmuisen pitkää väliä. Innostukseni kaneihin ja jyrsijöihin alkoi vuonna 95 kun sain ensimmäisen oman lemmikkini, risteytyskani Ruusun. Ruusun jälkeen ei kanitonta päivää ole elämässäni ollut, pari viikkoa sitten kuolleen rakkaan risteytyskani Pomppuni jälkeen minulla ei nyt ole kuin nuori leijonanharjaskaniuros Luukas, jolla pitäisi paperitkin olla mutta ne ovat kateissa ja kasvattajaa yritän kovasti etsiä.. Noh, kuitenkin, vuonna 98 halusin syliteltävän, pienemmänkin lemmikin ja sydämeni vei vkh campbelli Igor. Igor toi jotain niin upeaa elämääni että Igorin kuollessa vuonna 2000 en kyennyt muutamaan vuoteen kuvittelemaankaan hamsterin hankkimista, en halunnut korvata Igoriani jollain toisella. Näiden vuosien välissä elämääni ilahduttivat kanien lisäksi kesyrotat Max ja Reppana ja gerbiilit Beata ja Bianca. Seuraavat hamsterit olivat vkh talvikkoveljekset Vivian ja Morticia. Mortician kohtalokkaan karkureissun jälkeen halusin jotain hieman suurempaa ja rauhallisempaa, kuten marsun, mutta rakkaus hamstereihin roihusi suurin liekein. Kun minulle sitten lyötiin syliin iso PK musta syyrialainen naaras Fanny Fani, olin totaalisen myyty. Voiko jotain näin suloista ollakaan? Fanin upea luonne ja kaunis ulkomuoto laukaisivat myös vuosikausia kyteneen innostukseni ja kiinnostukseni kasvattamista kohtaan siihen pisteeseen että Fani synnytti ison lauman pikkuhamstereita joista jätin kaksi kotiin ja päätin jatkaa kasvatusta ja anoin kasvattajanimenkin (Feu Devie s). Ehkä monen mielestä liian pian, mutta kun itse tiesin ettei tämä mikään hetken huuma ollut ja asiaan oli tullut perehdyttyä jo vuosien ajan, vain teoriassa tosin, yhtä kanipentuetta lukuun ottamatta.. Nyt kasvatukseni on ollut hieman tauolla yhtäkkiä muuttuneen elämäntilanteeni vuoksi, mutta eiköhän tässä kohta saada taas sitäkin vauhtiin! Tällä hetkellä kotonani vipeltää 11 hamsteria, kani, hiiri, kaksi gerbiiliä, kilpikonna ja 4 koiraa (3 x welsh corgi cardigan sekä rottweiler). Rakas marsuni kuoli muutama kuukausi sitten, ja kovasti olisi hinkua saada taas jääkaapinovenaukaisunilmoittimia mutta pitkät päivät ja yöt taksinkuljettajana sekä vapaaehtoistyöni Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen eläinsuojeluneuvojana vievät niin paljon aikaa ja energiaa että eiköhän tämä nykyinen lauma riitä toistaiseksi. Ja nyt kaikki tutut voivat tuolle kommentille nauraa aivan vapaasti, montakohan kertaa on tullut uhattua olemaan ottamatta enää yhtään elukkaa ja sitten on taas joku raahannut näytille jonkun supersöpön karvanaaman joka on ollut pakko raahata kotiin..! Sateenkaaren Tuuliviiri, syyrialainen hamsteri uros, kuva Satu Karjalainen Tee-se-itse häkki helposti En ajatellut käyttää palstaa vain kertomalla itsestäni.. Satu ja Sini ovat onnistuneet kertomaan todella kattavasti hamstereiden hoidosta, ruokinnasta, näyttelyyn valmistautumisesta yms. tärkeästä aikaisemmissa Leukapusseissa joten oli todella vaikea alkaa miettimään mistä teitä kiinnostavasta asiasta voisin tähän lehteen raapustaa. Menin hamsterihuoneeseeni ja katselin ympärilleni, jos vaikka sieltä keksisin jutunjuurta. Ajattelin että asumuksistakin on kerrottu, kaikille lienee selvää se että hamsterilla tulee olla mahdollisimman tilava häkki, terraario tai 8

9 duna, oma mielipiteeni on että 70 cm x 30 cm on aivan ehdoton minimi. Sitten katselin omien hamsujeni asumuksia ja tulin ajatelleeksi että on varmasti muitakin köyhiä kuin minä, olen itse tehnyt muutaman hamsterihäkin ja voisinkin nyt vinkata kaikille isompaa hamsterinhäkkiä haluaville kuinka helposti ja edullisesti jopa tällainen peukalot keskellä kämmentä sarjaan kuuluva, työkaluja omistamaton naishenkilökin saa helposti nikkaroitua uuden ja tilavamman asunnon rakkaalle lemmikille! Sateenkaaren Metsämansikka, syyrialainen hamsteri naaras, kuva Satu Karjalainen Monissa sekatavarakaupoissa, varastomyymälöissä yms. myydään kannellisia sängynaluslaatikoita, kooltaan noin 80 cm x 30 cm. Tällaisten sängynaluslaatikoiden hinnat ovat pyörineet siinä kymmenen euron molemmin puolin. Sängynaluslaatikon lisäksi tarvitset verkkoa. Kaikista helpointa taiteltavaa on sellainen verkko jossa verkon silmät ovat neliön mallisia, ja läpimitaltaan varmaan hieman alle 1 cm x 1 cm. Se on sopivan tukevaa mutta sitä ei tarvitse vasaroida muotoonsa. En tiedä verkon varsinaista nimeä, mutta eivätköhän rautakaupan sedät tiedä kun selittää.. Verkkoa tarvitsee 80 cm x 30 cm pohjaan siis cm tasoja varten = n. 270 cm (muista aina mitata pohjalaatikon sisämitat ja ostaa ja taitella verkko sisämittojen mukaan!). Tuollainen verkko maksaa täällä n /metri eli tuollainen 2,7 metriä tulee maksamaan reilut parikymppiä. Pyydä rautakaupan setää sitomaan verkko kunnolla, monella rautalankapätkällä rullalle, tarvitset rautalankaa häkin kokoamisvaiheessa. Ainoa työkalu jota tarvitset käsiesi ja jalkojesi lisäksi ovat leikkurit joilla saat verkkoa ja rautalankaa leikattua, sellaiset varmaan löytyy isältä tai naapuriltakin lainaan. Ja sitten eikun kokoamaan. Mittaa verkon reunasta ensin päädyn leveys, tässä esimerkkitapauksessa siis 30 cm. Taita verkko kulmaan sopivaksi, eli nyt verkko on L:n mallinen. Sitten mittaat kulmasta 80 cm ja taas taitat. Nyt verkko on jotakuinkin I I mallinen. Taita taas kulmasta 30 cm. Nyt verkon pitäisi olla taiteltu pohjalaatikon malliseksi ja voit asetella verkon pohjan sisäpuolelle. Yksi kulma on siis nyt vielä auki. Leikkaa ylimääräinen verkko sivusta pois ja sido avonainen saumakohta tiukasti kiinni rautalangalla (pyöritä rautalankaa pihtien avulla niin tiukalle kuin saat). Okei, häkki on periaatteessa valmis. Mutta koska verkko on melko korkeaa, kannattaa tehdä vähintään yksi, mielellään kaksi kerrosta jottei hamsteri kiipeillessään tipahda kovin korkealta ja loukkaa itseään (elleivät sitten leikkurisi ole niin tehokkaat että voit leikata verkkoa matalammaksi ilman hikeä, verta ja kyyneliä). Leikkaa vain ylimääräisestä verkosta sopivat kappaleet ja sidot ne rautalangalla häkin seinämiin kiinni tasoiksi. Ja eikun mukana tullut sängynaluslaatikon kansi päälle ja iso häkki on valmis! Muistathan lopuksi vielä tarkistaa ettei häkin sisäpuolelle ole jäänyt verkosta tai rautalangasta teräviä piikkejä pystyyn, jotka voisivat vahingoittaa hamsteria. Häkin tekemiseen menee ensikertalaisella noin puolesta tunnista tuntiin, ja hintaa häkille tulee halvimmillaan vajaa 30 euroa, omani hinnaksi muistelisin tulleen n. 25 euroa. Kannen päällä kannattaa säilyttää jotain painavampaa, sillä ovela hamsteri hoksaa pian että kevyt kansi nousee kun vähän tökkää ja välistä pääsee karkureissulle.. Pohjana voi käyttää myös vanhoja häkkien/dunien alaosia ja olenpa itse tehnyt yhden häkin käyttäen pahvilaatikkoa pohjana, laitoin vain nitojalla pöytämuovia (tiedäthän, sellaista pöytäliinaksi tarkoitettua kuviollista muovia?) koko laatikon sisäpinnalle. Ei pääse pissa imeytymään laatikkoon. Ja kun verkon laittaa niin että se on laatikon pohjalla, ei siis sidottu laatikon reunojen päälle, ei hamsteri pääse jyrsimään muovia seinistä kun verkko on edessä, ja pohjallahan on purua, ja harva hamsteri pohjasta yrittääkään päästä läpi. Pahvilaatikoita saa ilmaiseksi ja erikokoisia, joten miksei samalla systeemillä voisi tehdä häkkejä myös rotille, marsuille, kaneille 9

10 Oikein mukavaa ja lämmintä kesän alkua koko jyrsijäkansalle! Ja muistetaanhan että vaikka meistä ihmisistä on ihanaa olla kesällä ulkona, hamsterista se on pelottavaa, tukalaa ja vaarallistakin! Sen sijaan kesän voi tuoda sisälle hamsterillekin, esimerkiksi puhtaat, lehtevät oksat ovat hamsterille mieluisia ja kaikenlisäksi tuovat ihanan raikkaan kesän tuoksun koko taloon! Henna Sateenkaaren Aurinkojaffa, syyrialainen hamsteri naaras, kuva Satu Karjalainen Siinäpä meikäläisen jorinat tällä kertaa, jos keksit hyvän juttuaiheen seuraavaan lehteen niin heitä sähköpostilla tai vaikka tekstiviestillä! Ja kysymykset, runot, tarinat yms. ovat myös tervetulleita! P.S. Jos satut asumaan talossa jossa on pihassa pienen kasvimaan verran tilaa, pistähän rehuja itämään, seuraavassa lehdessä pakastettavien kasvismössöjen ohjeita! P.P.S. Joskus kuultua: Tiesitkö mikä on sanonnan omena päivässä pitää lääkärin loitolla vastakohta? No tietysti Laumallinen lemmikkejä pitää psykiatrin portilla kytiksellä!! Vitsivitsi.. Ajo-ohje Oulun moottoritieltä Sanginjoen leirikeskukseen Nouse moottoritieltä Kuusamontien liittymässä. Käänny Kuusamon suuntaan (etelästä tultaessa oikealle) ja Kuusamontieltä oikealle Vaalantielle. Vaalantietä ajetaan n. 6 km ja käännytään vasemmalle Sanginjoentielle. Sanginjoentietä ajetaan n. 8 km. Leirikeskus tulee tien oikealle puolelle, tieltä viitoitus. 10

11 Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry järjestää Pet-näyttelyn kaneille; marsuille; chinchilloille; hiirille; rotille sekä gerbiileille ja deguille lauantaina klo 10 (eläinten vastaanotto klo 8.45 alkaen) Sanginjoen leirikeskuksessa (os. Sanginjoki 89, Kontiokoski) Samassa yhteydessä on Suomen hamsteriyhdistys ry:n järjestämä kaksipäiväinen ( ) tuplanäyttely: ulkomuoto- ja lemmikkiluokat hamstereille. Näyttelymaksut OSJH:n järjestämiin luokkiin: Saman omistajan 1. ja 2. eläin 5 / eläin 3. jne. eläin 2,5 / eläin Jälki-ilmoittautuminen 7 / eläin Näyttelymaksut maksetaan mennessä tilille OP Viite Kuitti lähetetään ilmoittautumisten mukana. Sähköposti-ilmoittautumisten mukana ei tarvitse lähettää kuittia. SHY:n järjestämien hamsteriluokkien maksut: Ilmoittautumishinnat SHY:n jäsenille: Standardi- ja koestandardiluokka: saman omistajan 1. ja 2. eläin 5 /kpl, eläin 3,50 /kpl, 11. jne 2,50 /eläin. Ei-standardiluokka: 2 /eläin Ulkomuotoluokkiin 14+ kk ikäiset kääpiöt ja 16+ kk ikäiset syyrialaiset maksutta Lemmikkiluokka: saman omistajan 1. ja 2. eläin 4 /kpl, 3. ja 4. eläin 3 /kpl, 5. jne. 2 /kpl Ilmoittautumishinnat tupla-arvosteluun SHY:n jäsenille: Standardi- ja koestandardiluokka: 2 /eläin Ei-standardiluokka: 1 /eläin Lemmikkiluokka: 2 /eläin Ilmoittautumishinnat ei-jäsenille: Standardi- ja koestandardiluokka: 7 /eläin Ei-standardiluokka: 4 /eläin Lemmikkiluokka: 6 /eläin Ilmoittautumishinnat tupla-arvosteluun ei-jäsenille: Standardi- ja koestandardiluokka: 4 /eläin Ei-standardiluokka: 2 /eläin Lemmikkiluokka: 4 /eläin Ilmoittautumismaksut maksetaan tilille Nordea viimeistään viimeisenä ilmoittautumispäivänä, käytä viitenumeroa OSJH:n järjestämiin luokkiin ilmoittautumiset mennessä osoitteella Anu-Maarit Paso Karvarinaukio 12 A 12, Oulu, tai ilmoittautumiset@osjh.net SHY:n järjestämiin luokkiin ilmoittautumiset mennessä osoitteella Martina Munther Vuohimäentie Kirkkonummi tai martina.munther@kolumbus.fi OSJH:n järjestämien luokkien näyttelyluettelot ovat myynnissä näyttelypaikalla, hinta 1. Hamsteriluokkien luetteloita ei ole irtomyynnissä näyttelyssä, joten mikäli haluat näyttelyluettelon, tilaa se etukäteen. Hinta 1, joka maksetaan hamstereiden ilmoittautumisten yhteydessä. Laita ilmoittautumisten mukaan maininta, että tilaat luettelon. SHY:n lemmikkiluokissa jälki-ilmoittautumismaksu on kaikilta 6, jäsen- ja määräalennukset saa vain etukäteen ilmoittamalla. Lisätietoja SHY:n neuvontanumerosta: sekä Internet-sivuilta Hamstereiden tuplanäyttelyn yhteydessä on majoittumismahdollisuus. Näyttelypaikalla on tilaa 34 nopeimmalle 2 6 hengen huoneissa; pihalla voi myös telttailla. Lauantai-iltaa vietetään grillailun, saunomisen ja vapaan yhdessäolon merkeissä. Majoitus ja illanvietto on tarkoitettu ensisijaisesti SHY:n jäsenille. Varaa majapaikkasi 5.8. mennessä sähköpostitse sininiemisalo@hotmail.com tai puhelimitse / Sini. w w w. o s j h. n e t / 11

12 Maaoravat Taustaa Maaoravia on useita eri alalajeja, mutta Suomessa kuten koko Euroopassa lähes kaikki lemmikkimaaoravat ovat lajiltaan siperianmaaoravia (tamias sibiricus) ja nimensä mukaisesti niiden kaukaiset juuret ovat Siperiassa. Maaorava on standardiväriltään ruskea kuten Walt Disneyn pikkuoravat Tiku ja Takukin. Muita Suomessa lemmikkinä pidettäviä oravia ovat muun muassa pussiliitooravat eli sokerioravat sekä kanadanmaaoravat, mutta ne ovat harvinaisempia. Maaoravat ovat pitkäikäisiä eläimiä. Hyvässä lykyssä ne saavuttavat 10 vuoden eliniän ja ehkä enemmänkin - tosin urosoravat elävät monesti jostain syystä muutaman vuoden vähemmän kuin naaraat. Luonnonoloissa maaoravat vaipuvat talvella usein talvihorrokseen. Myös lämpimissä sisätiloissa elävät lemmikkimaaoravat saattavat talvisaikaan viettää pitkiä aikoja talvihorroksessa tai ainakin niiden valveillaoloaika on hyvin vähäistä kesäaikaan nähden. Kuva Heidi Koivula Olemus Maaoravat ovat olemukseltaan hyvin vilkkaita ja uteliaita päiväeläimiä. Yleensä ne heräävät aamuvarhain vähän auringonnousun jälkeen, ovat virkeimmillään päiväsaikaan ja menevät nukkumaan joskus neljän viiden aikoihin illasta. Yleispätevästi voisi sanoa näin, mutta on kuitenkin paljon poikkeuksia ja niitä iltakukkujia, jotka illalla nuokkuvat orrellaan, vaikkei ketään olisi vieressä pitämässä seuraakaan. Maaoravat ovat hyvin persoja kaikenlaisille herkuille. Herkkujen huumassa ja uteliaisuudesta ne ovat usein kiinnostuneita tulemaan kädelle, kun semmoinen ojennetaan ja jos ei ojenneta, niin kiipeävät kyllä ihan mieletöntä vauhtia lahjetta sitten ylöspäintarkistamaan, löytyisikö mistäkään herkkuja. Ne keksivät kyllä keinot ja reitit, kiipeilevät melkein missä vaan, hyppelevät ketterästi paikasta toiseen ja juoksevat seinilläkin, jos tapetissa sattuu olemaan vähänkin rypyläpintaa. Ihmiseen tottuneet maaoravat eivät pure. Jotkut maaoravat saattavat kyllä näykkimällä yrittää saada tahtoaan läpi, mutta semmoinen käyttäytyminen kannattaa yrittää kitkeä pois esimerkiksi antamalla kevyt luunappi oravalle aina, kun se yrittää tarttua hampailla esimerkiksi sormeesi. Hyvin stressaantunut maaorava saattaa myös purkaa stressiään ihmiseen näykkimällä, jos se ei pysty purkamaan stressiään muihin maaoraviin. Samaten hyvin arka ja peloissaan oleva maaorava voi purra, jos se kokee henkensä uhatuksi. Maaoravat kiipeävät aina mieluusti ylöspäin ja korkeimmalle kohdalle, mikä ihmisessä ja monissa eläimissäkin on pää. Uudet ihmistuttavuudet kiinnostavat yleensä ja siksi oravia on helppo esitellä myös vieraille - olettaen, että vieraskin tykkää tutustua oravaan lähemmin. Maaoravien ei kannata kuitenkaan antaa juosta kasvoja pitkin, koska niiden terävät kynnet tekevät herkästi ihoon pienen pieniä viiltoja ja jälkeenpäin tunne iholla ei ole kaikista mukavin. Perinteisiin jyrsijöihin tottuneelle ihmiselle silmiinpistävä ilmiö on myös se kuinka oravan tila muuttuu niin radikaalisti sen mukaan onko se nukkumassa vai hereillä. Kun maaoravat ovat hereillä, niin se myös kuuluu ja näkyy, sillä vilske on aivan mieletön ja taas sitten kun ne menevät nukkumaan, on kaikkialla 12

13 niin hiljaista kuin koko häkki olisi kuollut, eikä siellä asuisi ketään. Kun maaoravan ottaa kädelle on monelle yllätyksenä niiden keveys (vain grammaa ja poikaset tietenkin vieläkin vähemmän) ja se, että ne tosiaan pystyvät kiipeilemään pitkin ihmistä ylös ja alas eivätkä putoa. Pudota ne kyllä voivat, mutta silloin syynä on esimerkiksi se, että kappale, johon orava on tarttunut putoaa tai että ne arvioivat etäisyyden väärin tai hyppäävät liukkaalle pystysuoralle seinälle, esim. johonkin kaapinoveen, jolloin ne eivät saa kynsillä otetta. Maaoravat ovat uteliaita ja siksipä niitä kiinnostaa aina kaikki uusi ja jännä. Kun ne havaitsevat jonkin jännän jutun ne yleensä jähmettyvät keskittyneesti paikoilleen arvioimaan uutta tuttavuutta ja saattavat rummuttaa takajaloillaan lattiaan samalla kun häntä korkealle ilmaan nostettuna kiemurtelee kuin käärmeenlumoojan käärme. tilanteisiin, jossa oravat joudutaan erottamaan omiin häkkeihinsä tilapäisesti - tai jopa pysyvästi. Useamman oravan omistaminen vaatii siis myös joustavaa häkinrakentamista ja tilaa paljon enemmän muutenkin, koska ainakin oma suositukseni oravahäkin minimikooksi on puoli kuutiometriä kerrottuna siinä asuvien oravien lukumäärällä. Yhden oravan pito siis on käytännössä helpointa ja vakaata, koska yksi häkkiratkaisu riittää takuuvarmasti. Hoito Kun suuri häkki ja muut tilat oravia varten ovat kunnossa, ovat maaoravat loppujen lopuksi hyvin vaivattomia, halpoja ja helppoja lemmikkieläimiä. Jos on hoitanut joskus hamsteria, gerbiiliä, rottaa tai hiirtä, niin oravan hoito ja ruokinta ei juurikaan siitä eroa. Yksi vai useampi Yksi orava vai useampi - se on vähän kaksipiippuinen juttu. Maaoravat kun ovat hyvin vilkkaita ja seurallisia eläimiä ja kaipaavat siis myös paljon touhuseuraa, mutta toinen puoli tähän on sitten se, että jokainen maaorava tarvitsee oman "reviirinsä" häkissä, eikä välttämättä sitten kuitenkaan halua aina, että ympärillä pyörii liikaa muita oravia. Oravien paljous synnyttää stressiä oravissa, joka monesti purkautuu ajan myötä aggressiivisena käytöksenä ja kuinka monesti sitä onkaan saanut kuulla tapauksista, joissa toinen orava on jouduttu antamaan pois, kun oravia ei yksinkertaisesti ole pystynyt enää pitämään samassa häkissä. Tähän ei päde välttämättä edes se paljon kuultu fakta, että samasta poikueesta otetut oravasisarukset olisi paras ratkaisu, jos mielii useampaa oravaa, sillä myös sisarusten välille voi tulla tappeluita ja pomottelua aikuisiällä. Yleensä sekä naaraat että urokset tulevat keskenään toimeen ja varsinkin, jos ne ovat samasta poikueesta ja yhdessä alusta asti kasvaneet ja niillä on silloin toisistaan paljon seuraa, mikä on ihana asia. Oravan omistajan on kuitenkin aina varauduttava siihen, että useamman oravan kanssa voi joutua Kuva Heidi Koivula Maaoravat ovat vaivattomia myös siinä mielessä, että kun oravat tottuvat käyttämään jotain tiettyä paikkaa pissapaikkanaan, ei koko häkkiä tarvitse enää puhdistaa joka siivoiskerralla, vaan pelkkä vessapaikan siivois riittää. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki oravat olisivat suinkaan sisäsiistejä. Oravahäkkiä ei myöskään kannata sijoittaa liian lähelle seinää, ellei halua keltaista seinää. 13

14 Puusta tai vanerista ei oikeastaan kannattaisi laittaa mitään oravahäkkiin, koska jos oravat siihen pissaavat, niin haju pysyy kyllä. Sen sijaan muovi ja pahvi ovat sopivia materiaaleja. Oravien ruokinta on helppoa, kun niiden ruokavalion kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana ja ne ovat lähes kaikkiruokaisia. Perusruokana oraville käy mikä tahansa jyrsijöille tai linnuille tarkoitettu siemensekoitus. Oravat hamstraavat kaiken ylimääräisen talteen pahanpäivän varalle ja kun oravilla on siemenvarastot pesäkoloissaan, ei uutta ruokaakaan ole aivan pakko antaa joka päivä lisää. Ruuan hamstraaminen ja sen piilopaikkaan kätkeminen on erityisesti naaraspuolisten oravien arkea. Urospuoliset oravat taas alkavat herkemmin syömään löydettyä herkkua samalta istumalta, minkä takia uroksilla on myös suurempi taipumus lihoa. Pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä kannattaa antaa säännöstellen mikäli oravat lihovat paljon. Toisaalta jos orava taas on hyvin laihassa kunnossa, niin pähkinöiden määrää siemenseoksessa kannattaa lisätä. Jyväseosten lisäksi häkissä pitää tietenkin olla vettä juotavaksi, sekä mineraali-/suolakivi ja kalkkikivi. Lisukkeena kurkku tai omena on hyvä kuten mikä tahansa muukin hedelmä, vihannes tai marja. Maaoravat pitävät vaihtelevasta ruokavaliosta ja niille voikin tarjota aina pieniä maistiaisia myös omalta ruokalautaselta. Oravien makumiel-tymyksetkin vaihtelevat, joten kokeilemalla kaikenlaista löytää pian myös sen oman oravan suurimmat herkut. Toki pitää muistaa, että vaikka monet oravat tykkäävät kekseistä, kiisseleistä, jogurtista ja semmoisista niin ne eivät voi olla niiden pääravintoa. Maaoravaa olisi hyvä totuttaa ihmisen käsittelyyn pienestä pitäen ja varsinkin poikasvaiheessa seurustella niiden kanssa, koska jos ne alusta pitäen pitävät ihmisten käsittelyä normaalina, ei niitä enää vanhempana tarvitse siihen totutella. Oravan kanssa on helpompi aloittaa totuttelu poikasena, koska ne eivät pääse juoksemaan vielä niin kovaa kuin sitten vanhempina, eivätkä ne pääse vielä silloin hyppäämään kovinkaan pitkiä loikkia etapista toiselle. Vilkkaina eläiminä maaoravat on hyvä päästää aina silloin tällöin jaloittelemaan myös huoneistoon - varsinkaan, jos häkki ei ole kauhean iso. Maaoravan kynsiä ei tarvitse leikata, sillä ne kuluvat aivan itsestään oravien peuhatessa. Muutenkin terävät kynnet ovat tärkeät "välineet" oravan liikkumiselle, koska orava luottaa kynsiinsä ja siihen, että ne aina pitävät kiipeilivätpä ne missä tahansa ja hyppivätpä ne mihin tahansa. Kynsien kulumista voi kuitenkin tehostaa laittamalla häkkiin suuria kiviä. Jotta maaoravan hampaat eivät kasvaisi ylipitkiksi, on häkissä oltava aina jotain kovaa purtavaa kuten pajunoksia. Maaoravia ei tarvitse pestä, eikä niiden turkki vaadi muutenkaan hoitamista samalla tavoin kuin esimerkiksi koirien. Oravat putsailevat kyllä ahkerasti omaa turkkiaan ja pitävät itse sen puhtaudesta huolen. Terveys Kuva Heidi Koivula Maaoravat ovat verrattain terveitä lemmikkieläimiä, vaikka meno onkin usein hurjaa. Juostaan kilpaa seinätapetteja, verhoja, hattuhyllyjä, jalkalamppuja, kaapinharjoja pitkin, pompitaan kävelevistä ihmisistä (puista) toisiin ja mätkähdetään välillä alas lattialle *moks* ja taas matka jatkuu, niin kuin ei mitään. Putoileminen korkeiltakin paikoilta (esim. 2 metriä) on vapaana viilettäville maaoraville melko normaalia arkea, johon myös omistaja ajan myötä tottuu. Omistajan ei yleensä ole syytä huolestua putoilemisista ellei orava satuta itseään niin, että verta alkaa vuotamaan. 14

15 Mikäli epäilet oravan saaneen pienen luunmurtuman tai vastaavan mätkähdyksessä, mutta verta ei tule, hoituu homma yleensä sillä, että siirretään orava joksikin viikoksi pienempään häkkiin, jolla saadaan rajoitettua oravan liikkumista ja näin murtuma pääsee parantumaan itsestään. Mikäli oravasta tulee verta, tulee sitä yleensä yllättävänkin paljon ja silloin voi olla parasta viedä orava nopeasti asiantuntevan eläinlääkärin luo ellei itsellä ole tarvittavia ensiapuvälineitä ja kokemusta runsaan verenvuodon tyrehdyttämisestä. Verenvuoto voi rajuimpien mätkähdysten lisäksi syntyä tilanteissa, jossa oravan kynsi jää kiinni vauhdissa esimerkiksi kankaaseen ja katkeaa juuresta asti tai sitten tilanteissa, joissa aggressiivinen/stressaantunut orava haavoittaa toista oravaa. Ikävimmissä tapauksissa on käynyt myös niin, että äkäinen orava on purrut samassa häkissä olleen oravakaverin kaulaan niin rajusti, että kanssaeläjä on kuollut. Väärissä olosuhteissa (=liian paljon oravia liian pienessä häkissä) oravan muuttuminen aggressiiviseksi ja stressaantuneeksi on melkein suurin uhka oravan terveydelle, sillä stressi altistaa oravan myös muille sairauksille ja ennenaikaiselle kuolemalle. Stressaantunut orava voi myös syödä koko häntänsä ja stressi saattaa altistaa krooniselle ihottumalle, jolloin karvat tippuvat kokonaan ihottuman alueelta, usein mahan alta ja kyljistä. Suuret muutokset oravan elämässä kuten muutto ja omistajan vaihdos aiheuttavat stressiä. Kun oravaperheessä syntyy jälkikasvua, ei urosta myöskään tulisi erottaa eri häkkiin naaraasta ja poikasista, koska se on kova pala urokselle ja aiheuttaa aina voimakasta stressiä. Stressin lisäksi ihottumaa voi oravilla aiheuttaa vitamiinien puutos, joten mikäli oravalla ilmenee ihottumaa, kannattaa ostaa oravalle juomaveteen sekoitettavia vitamiinitippoja. Tällöin pitää vain muistaa vaihtaa oravan juomavesi tarpeeksi usein, koska vitamiinipitoinen vesi menee nopeammin huonoksi. Kuva Heidi Koivula Ihmisten flunssa voi tarttua myös maaoravalle ja se myös tarttuu herkemmin, jos orava kärsii stressistä. Flunssainen orava kyyhöttää usein yhdessä paikassa, sen turkki on pörhöllään ja se aivastelee, eikä se innostu vauhdikkaista leikeistä. Talvivarastonkeruustressin päällä ollessa voi olla hyvä tarjota oravalle myös semmoista syötävää, jota se ei voi varastoida (esim. pilttiä) ja muutenkin tarkkailla että näkee oravan edes joskus syövän jotain, sillä jos orava vain varastoi ja varastoi, se saattaa unohtaa syömisen ja pahimmassa tapauksessa kuolla talven aikana nälkään, vaikka ruokaa olisi koko ajan yllin kyllin. Oravan häntä ei ole uusiutuvaa materiaalia. Häntä voi mennä poikki jäädessään kiinni johonkin teräväreunaiseen kuten keskeneräisen häkin reunaan tai vääränmalliseen juoksupyörään. Jos juoksupyörää halutaan pitää oravahäkissä, on sinne parempi laittaa semmoinen umpinainen juoksupyörä, jossa oravan häntä ei voi jäädä pinnojen väliin. Häntä ei myöskään ole oravan nostamista varten. Kirjoittaja: Heidi Koivula, 15

16 Askel kohti jalostusta -vielä vaativampaa kuin kasvatus Kirjoittaja: Minna Koivu Voidaan sanoa, että jokainen joka teettää lemmikkijyrsijällään poikasia kasvattaa niitä. Muutaman poikueen teettäminen on satunnaista kasvattamista, useamman poikueen teettäminen jo ehkä vakavampaakin kasvattamista. Mutta miten kasvattaminen eroaa hiirten jalostamisesta. Milloin kasvattamisesta tulee jalostamista? Jossain vaiheessa jokainen kasvattaja huomaa omissa eläimissään puutteita, joiden ansiosta ne eivät pärjää näyttelyissä yhtä hyvin kuin esimerkiksi jonkun muun kasvatit. Tämän seurauksena kasvattaja pyrkii yhdistämään eläimiä siten, että poikaset olisivat parempia kuin vanhempansa. Ja kuin huomaamattaan kasvattaja onkin siirtynyt pelkästä kasvatuksesta jalostukseen. niin. Näin se ei kuitenkaan käytännössä ole. Päämäärä katoaa hyvin helposti vuosien saatossa (jopa muutamassa kuukaudessa) kun ensimmäiset poikaset eivät olekaan sellaisia kuin niiden olisi pitänyt olla. Palautteeseen suhtaudutaan liian usein yli-kriittisesti ja otetaan nokkiin (tuomari on huono, minun eläimessäni ei ole mitään vikaa). Ja viimeisempänä mutta ei suinkaan vähäisempänä, pitäjänteisyys on kai kuitenkin se mikä ensimmäisenä ihmisiltä loppuu, tulee muita harrastuksia ja mielenkiintoisempia asioita kuin lemmikkieläinten jalostus. Käsittelen seuraavassa yksityiskohtaisesti mitä nämä kolme peetä tarkoittavat käytännössä. Päämäärä Tämä on yksi tärkeimmistä asiosta, joka sinun on syytä tehdän itsellesi selväksi jo silloin kun aloitat kasvatustyön. Päätä mitä haluat, millaisia eläimia haluat kasvattaa ja pysy päätöksessäsi. Kurkunsyöntikisan marsuja pikkujouluista 2005, kuva Satu Karjalainen Lyhyesti jalostus voidaan määritellä siten, että se on eläinten suunitelmallista siitoskäyttöä, jota tehdään määrättyjen ominaisuuksien muuttamiseksi. Lemmikkieläinten jalostuksella käsitetään meillä eläinten systemaattista parantamista rotumääritelmän mukaisesti. Lemmikkijyrsijöillä ja kaneilla se tarkoittaa käytännössä värin/kuvion, tyypin sekä koskaa lemmikki eläimistä puhutaan, myös luonteen ja terveyden parantamista. Miten kasvattaja pystyy parantamaan eläintensä tasoa? Jalostus työss on kolme kovaa peetä ; päämäärä, palaute sekä pitkäjänteisyys. Tuntuu varmasti itsestään selvältä, eikö Jos kasvattaja on kuin tuuliviiri, tänään kasvattaa tuota, huomenna toista ja ylihuomenna kolmatta väriä, tai jopa lajia, on varmasti jokaiselle selvää, että tuollaisella kasvatuksessa ei paranneta mitään, raapaistaan vain hieman pintaa. Kavattajan päätös, että hänen eläimensä voittavat paljon palkintoja, ei ole vielä riittävä päätös, jolla jolostus voidaan aloittaa. Itse asiassa helpommalla pääsee kasvattajakin ostaessaan hyviä eläimiä muilta ja kilpailuttamalla vain niitä. Tärkeää on siis yksilöidä päätös vielä tarkemmin. Sen tekemisessä auttavat seuraavat kysymykset: 1. Mitä väriä, kuviota tai turkkimuunnosta haluat kasvattaa? 2. Millainen on eläinten taso Suomessa? 3. Millainen on sinulla olevien eläinten taso, ovatko ne parempia vai huonompia kuin yleinen taso? 16

17 4. Paljonko voit pitää eläimiä? 5. Kuka muu kasvattaa ko. väriä/kuviota tai turkkimuunnosta? Valitse vain yksi väri tai kuvio ja pysy siinä, siitäkin huolimatta, että se ei alussa pärjää näyttelyssä. Sitä suuremmalla syyllä voit tunte ylpeyttä kun sinun kasvatustyösi alkaa tuottaa hedelmää ja tiedät saaneesi jotain aikaiseksi. Jos eläinten taso Suomessa on kovin huono, tarvitset vahvistusta ulkomailta. Jos sinun jalostuseläimesi ovat parempia tai vähintään samaa tasoa kuin mikä on kannan yleinen taso Suomessa, on sinulla hyvät edellytykset edetä jalostuksessa. Jos eläimesi ovat taas huonommat kuin yleinen taso, on syytä miettiä jalostuseläin kannan vaihtamista. Jalostustyön käynnistäminen huonoilla eläimillä vaatii todella aikaa ja kärsivällisyyttä. sanomaan mitä on tullut isältä, mitä emältä. Ovatko ne parempia kuin vanhempansa. Hyvin tärkeä tekijä on poikueiden tasaisuus. Tämä ei ole kovin itsestän selvää kaikille kasvattajille, mikä on mielestäni aika erikoista. Tasaisuushan kertoo hyvin paljon geeniperimästä. Jos poikue on hyvin epätasainen, vaikkakin mukana olisi super-näyttelyvoittaja, ei kyseessä silti ole jalostuksellisesti hyvä poikue. Super-näyttelyvoittaja voi kantaa sisaruksillaan olevia huonompia ominaisuuksia ja periyttää niitä. Tasainen poikue antaa viitteitä, että eläimet periyttävät myös tasaisia jälkeläisiä. Omat kasvatustilasi asettavat viimekädessä puitteet jalostustyöllesi. Jos sinulla ei ole jyrsijöille omaa huonetta, rajoittaa se niiden määrää melkoisesti. Jyrsijät sotkevat ja haisevat, ja mitä isompi katras sinulla niitä on, sen enemmän niiden siivoaminen vie aikaa. Yhteistyö muiden kasvattajien kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Itsekäs vain omien etujen ajaminen ja oman kunnian lisääminen napsahtaa aina viimekädessä omaan nilkkaan. Enemmin tai myöhemmin joudut käyttämään ulkosiitosta omille eläimillesi ja jos yleinen taso on kovin huono, on hyvän jalostuseläimen löytäminen todella vaikeaa. Palaute Kasvatustyön etenemisen seuraamiseen anut keino on palaute ja sen analysoiminen. Pidä poikuestasi kirjaa, jotta muistaisit vielä vuosienkin kuluessa mitä mistäkin yhdistelmästä tuli. Merkitse ylös virheet, mutta myös onnistumiset. Seuraa myös omien kasvattiesi matkaa maailmalla, millaisiksi ne kehittyvät, miten ne menestyvät näyttelyissä ja millaisia jälkeläisiä ne periyttävät. Vertaa poikasia niiden vanhempiin. Millaisia ominaisuuksia ne ovat perineet. Pystytkö Rusinansyöntikisan kilpailija-pupu pikkujouluista 2005, kuva Satu Karjalainen Yksi tärkeimmistä palautteen saantipaikoista ovat näyttelyt sekä erilaiset kasvattajapäivät. Näyttelyissä voit esittää eläimesi tuomarille sekä muille kasvattajille. Seuraa arvostelua ja kuuntele mitä mieltä tuomari on sinun kasvateistasi. Jos suinkin mahdollista esitä aina kasvattajaluokka, vaikka eläimesi eivät sinun mielestäsi olisi kyllin hyviä voittoon. Saat silti tuomarin mielipiteen kokonaisuudesta. sekä siitä onko kyseinen väri/kuvio mennyt eteenpäin vai taaksepäin. Jotkut tuomarit saattavat antaa kasvattajaluokissa vielä lisäohjeita jonkin virheen poisjalostamisessa. Eläimiä kannattaa ilmoittaa arvosteltavaksi vaikka oma jalostustyö sinun mielestäsi olisi vielä lapsen kengissä. Etenkin harvinaisten värien kohdalla tuomari on hyvin kiinnostunut esitetyistä eläimistä. Samalla se auttaa tuomaria muodostamaan kokonaiskuvan värin tasosta Suomessa. 17

18 Suuri vaara kasvattajalle on tulla, koiramaailmasta termiä lainatakseni, kennelsokeaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvattaja ei näe omissa eläimissään olevia virheitä ja puutteita. Usein kasvattaja vain ottaa nokkiinsa tai loukkaantuu esimerkiksi tuomarille, jos tämä huomauttaa eläimissä olevista virheistä. Ymmärrettävää on, että jalostustyö pysähtyy hyvin usein tässä vaiheessa. Se ei pääse enää etenemään, jos kasvattaja kiven kovaan pitää kiinni omista uskomuksistaan. Pyri välttämään kennelsokeutta niin paljon kuin pystyt. Katsele omia eläimiäsi kriittisesti, ja mieti onko niiden käyttö todella kannattavaa ja oletko varmasti etenemässä oikeaan suuntaan. Muista päämääräsi ja yritä pysyä siinä. Jalostus ja hyvien tuloksien aikaansaaminen vie kuitenkin vuosia. Tuurilla voi päästä jo heti alussa palkintopalleille, mutta hyvää tuuria ei yleensä jatku ikuisesti. Pitkäjännitteisyyttä tarvitaan erityisesti silloin kun jalostustyössä tapahtuu takaiskuja. Kantaan voi ilmestyä perinnöllisiä sairauksia, poikkeuksellista agressiivisuutta, tai muita vikoja. Tai mikä pahinta, koko kanta voi esimerkiksi kuolla ruokamyrkytykseen tai tarttuvaan tautiin, näinkin on joskus käynyt. Tällainen tilanne on kasvattajalle usein hyvin masentava. Vuosien työ on valunut hetkessä hukkaan. Helposti tuntuu että mitään ei ole enää tehtävissä. Jos väriä tai kuviota on kasvattanut joku muukin, tilanne ei ole enää ollenkaan niin paha kuin alussa tuntui. Kasvatustyö on helppo aloittaa alusta, etsimällä muilta kasvattajilta omista linjoista olevia hyviä eläimiä. Koska kasvattajilla on jo takanaan usein pidempikin kokemus ko. väristä/kuviosta, pääsee hän yllättävän nopeasti takaisin entiseen tasoonsa, joskus jopa parempaankin. Jos väriä/kuviota ei ole kasvattanut kukaan muu, vaatii kaiken uudelleen luominen jo huomattavasti enemmän työtä. Silti kasvattaja pystyy välttämään monet niistä virheistä, mitä hän teki ensimmäisellä kerralla ja lopputuloksena voi olla jälleen paljon parempi kanta kuin mitä alunperin. Pitkäjänteisyys Joskus tuntuu, että meillä Suomessa jyrsijäkasvatustyön suurin este on ihmisissä oleva pitkäjänniteisyydenpuute. Kaiken pitäisi tapahtua muutamassa kuukaudessa ja jos omille kasvateille ei ala voittoja herua kyllästytään kasvatustyöhön ja lopetetaan se. Pupuja pikkujouluissa 2005, kuva Satu Karjalainen Lopuksi Vaikka meillä kasvatustyö nojautuukin pitkälti rotumääritelmään, on kasvattajan aina hyvä muistaa että kasvatamme ensisijassa lemmikkieläimiä. Lemmikeillä korostuu luonteen ja terveyden merkitys suuresti. Eläinten tulee olla helposti käsiteltäviä ja ystävällisiä ihmisille. Samaten erilaiset perinnölliset sairaudet ovat kasvattajalle hälytysmerkki, jotka kertovat että jalostustyö on menossa ei-toivottuun suuntaan. Jos kantaan ilmestyy perinnöllisiä sairauksia, älä koskaan myy tällaisia eläimiä eläinkauppoihin. Ne voivat päätyä jollekin toiselle kasvattajalle ja päästä näin levittämään sairautta muihinkin kantoihin. 18

19 Suomen kani- ja jyrsijäliiton hallitus vuonna 2006 Puheenjohtaja: Heidi Buddas Museokatu 44 A 19, Helsinki p heidi.buddas helsinki.fi Varapuheenjohtaja: Jenita Lessig Varuskunta rak. 47 as Riihimäki puh: jlessig welho.com Sihteeri & kasvattajanimien käsittelijä: Mia Laine Luukintie Espoo puh: miukula netti.fi Jäsenet: Pirjo Mankinen pipsa pp.inet.fi Krista Nyman nyman_krista hotmail.com Tuire-Sini Tukiainen tuire-sini.tukiainen daug.net Varajäsen: Marika Mattila maikain hotmail.com Hallitukselle voi lähettää sähköpostia osoitteella: hallitus skjl.net Hallituksen ulkopuolisena rahastonhoitajana toimii: Sini Niemisalo Hillakuja Oulunsalo sininiemisalo hotmail.com Bellavillan Helli Huolella, kkh, kuva Kati Viinikangas 19

20 Kääpiöhamsterin hoito-ohje Venäjänkääpiöhamsterit sekä kiinankääpiöhamsteri ovat mukavia pieniä lemmikkejä. Venäjänkääpiöhamstereita on kolmea eri lajia: talvikko, campbelli ja roborovski. Ominaispiirteitä Joissakin asioissa kääpiöhamsterilajien välillä on suuriakin eroja, kuten laumakäyttäytymisessä. Kiinankääpiöhamsterit ovat syyrialaisten hamsterien tapaan erakkoja, kuten yleensä myös talvikotkin. Campbellit ja roborovskit pitävät eniten pareittain tai pienessä laumassa asumisesta, mutta niidenkin erottamiseen on varauduttava. Kääpiöhamsteri on yöeläin, joten se liikkuu yleensä iltaisin ja öisin. Kääpiöhamsterit elävät 1,5-2,5-vuotiaiksi. Niiden luovutusikä on 4-5 viikkoa. Vkh roborovski Arnold, kuva Anna Takkinen Asuminen Paras asumus kääpiöhamsterille on ehdottomasti lasi- tai muoviterraario. Häkin katon tulisi olla tiheää verkkoa, jotta hamsteri ei pääse karkaamaan. Sopiva terraarion koko kahdelle kääpiölle on noin 50 x 40 cm, useammalle suurempi. Tappeluitakin syntyy todennäköisesti vähemmän jos hamstereille on suuri terraario, jossa jokaisella on omaa tilaa. Terraariossa tulee ehdottomasti olla juomapullo sekä mielellään ainakin yksi pesämökki. Kuivaruoalle hamsteri ei tarvitse ruokakuppia, mutta tuoreruoalle se on välttämätön. Kääpiöhamsterin asumuksen pohjalle tulee laittaa paksu kerros kuiviketta (pölyämätöntä kutterinpurua tai haapahaketta). Pesän tekoa varten voi antaa wc- tai talouspaperia. Pesäpumpuli on vaarallista. Terraario puhdistetaan kerran 1 2 viikossa, tarpeen mukaan useammin tai harvemmin, vaihtamalla kaikki kuivikkeet. Virikkeiksi sopivat erilaiset pahvilaatikot ja -rullat (esim. tyhjät wc- ja talouspaperirullan hylsyt), kukkaruukut, kananmunakennot sekä huolellisesti puhdistetut kivet ja oksat. Terraario tulisi sijoittaa vedottomaan paikkaan, johon aurinko ei paista suoraan. Se ei myöskään saisi olla meluisassa paikassa esim. television vieressä. Hoito ja käsittely Hamsteri on jyrsijä, joten sen hampaat kasvavat jatkuvasti. Hamsterille tulisi tarjota paljon kovaa jyrsittävää esim. kuivatettua leipää, koirankeksejä... Hampaita pitää myös tarkistaa säännöllisesti, erityisesti vanhoilla eläimillä. Kääpiöhamsteritkin tarvitsevat liikuntaa pysyäkseen kunnossa. Niitä ei kuitenkaan kannata päästää lattialle vapaana juoksemaan ellei ole ihan varma että huoneessa ei ole minkäänlaisia koloja, sillä kääpiöhamsterit mahtuvat livahtamaan yllättävänkin pienestä kolosta. Parempi vaihtoehto on puuhaterraario, esimerkiksi iso muovilaatikko, jossa on paksu kerros kuiviketta ja paljon virikkeitä, kuten tunneleita pahviputkista. Lajista riippuen kääpiöhamsterit kesyyntyvät eri tavoilla. Jotkut ovat aina kesyjä, toisia pitää käsitellä todella paljon ennen kuin ne kesyyntyvät. Hamsteria kannattaa poikasesta asti käsitellä päivittäin, jotta siitä tulisi rauhallinen ja kiltti lemmikki, joka luottaa omistajaansa. Tosin roborovskit ovat luonnostaankin todella vilkkaita eikä niitä saa yleensä käsittelylläkään kovin rauhallisiksi sylissä. Jos hamsteri on vilkas kannattaa sitä käsitellä turvallisella alueella esim. sängyn päällä. Hamsterille kannattaa hankkia eläinkaupasta 20

21 saatava muovinen kuljetuslaatikko. Siinä hamsteri pärjää esim. näyttelymatkat. Pidemmälle matkalle on otettava mukaan isompi asumus. Hamsteri pärjää myös yksin kotona 2-3 päivää, kunhan juomapullo ja kuivaruokakuppi laitetaan täyteen. Hamsterit ovat yleensä varsin terveitä eläimiä. Jos hamsterille ilmaantuu sairauden merkkejä tai sen käytös muuttuu huomattavasti, kannattaa ottaa eläinlääkäriin yhteys viipymättä. Pienille eläimille hoidon nopea aloittaminen on tärkeää. Ruokinta Hamsterit ovat omnivooreja eli ne tarvitsevat ravinnokseen sekä kasvi- että eläinkunnan tuotteita. Pääravintona hamsterille tulee tarjota eläinkaupasta ostettua, hyvälaatuista kuivaruokaa esim. Supa Hamsteria tai Crispy Luxia. Päivittäistavarakaupoissa myytävät jyväsekoitukset ovat vähäravinteisia ja yksipuolisia. Hamsteri tarvitsee ainakin pari kertaa viikossa proteiinipitoista ruokaa. Vähäsuolainen ja mausteeton liha, kala tai kana kypsennettynä, erilaiset lihapitoiset vauvanruoat, kissan- ja koirankuivamuona, keitetty kananmuna ja erilaiset maitotuotteet, kuten raejuusto ja jogurtti käyvät hyvin. Bellavillan Bibariballeroinen Bellamie, kkh, kuva Kati Viinikangas Kääpiöhamsterin kynnet kasvavat koko ajan, joten niitä tulisi aika ajoin leikata. Kynnet voi leikata tavallisilla tai lemmikkieläimille tarkoitetuilla saksilla. Ellet itse saa kynsiä lyhennettyä, pyydä apua esimerkiksi kasvattajalta. Kääpiöhamsteria ei saa pestä tai kastella, sillä se vilustuu helposti ollessaan märkä. Sen sijaan sille voi tarjota chinchillan kylpyhiekkaa, jossa kylpemällä se poistaa rasvan turkistaan. Tuoreita kasviksia tulisi tarjoilla pieniä määriä lähes päivittäin. Parhaiten käyvät esimerkiksi persilja, porkkana, parsakaali, marjat ja omena. Kesäisin saasteettomilta paikoilta voi kerätä tuoreruokaa (mm. voikukan lehdet ja lehtipuun oksat). Kurkkua ja melonia tulee tarjota vain harvoin pieniä määriä. Hamsterille ei saa antaa sipulia, raakaa perunaa, voimakkaita sitrushedelmiä ja myös suurin osa kaaleista on kiellettyjä. Myöskään rasvaisia, suolaisia, sokerisia ja mausteisia ruokia, kuten sipsejä ja karkkeja, ei saa antaa. Vkh talvikko(?) OSJH:n pikkujouluissa 2003, kuva Anna Takkinen 21