3/06. Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry:n jäsenlehti

Transkriptio

1 3/06 Kesänumerossa mm. Kaniesteet ovat täällä! Rottapalstalla räppäri-kanan haastattelu Kääpiöhamsteripalstalla juttua kesyttämisestä Kanipalstalla asiaa eläinsuojelusta Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry:n jäsenlehti 1

2 2

3 LEUKAPUSSI lehti päätoimittaja: Anna Takkinen Viklatie 1 B Oulu p: LEUKAPUSSI ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Seuraavan lehden materiaali on toimitettava mennessä. Myöhästynyt materiaali ei ehdi lehteen! Lähetä materiaali osoitteeseen: webmaster@osjh.net HUOM! Kaikki lehteen tuleva materiaali kuitataan. Jos et saa kuittausta, lähetä materaali uudestaan! Mainoshinnat Leukapussi-lehdessä (koko sivu): -yritykset 17 toistohinta 2 lehdessä 25 -kasvattajat 8 Kirpputori ja muistoissa -sivun ilmoitukset ovat jäsenille ilmaisia. LEUKAPUSSI 3/2006 SISÄLTÖ 3 Leukapussin tiedot 4 Hallitus- ja hoitoneuvontatiedot 5 Puheenjohtajan ja päätoimittajan terveiset 6 Eläinlääkäri-, eläinsuojelu- ja lajiyhdistystiedot sekä tapahtumakalenteri 7 Kaniestehyppy 10 Sisin mainos 11 Kääpiöhamsteripalsta 13 Näyttelymainos Gerbiilipalsta 16 Hoitopäivän mainos 17 Haukun Paikan mainos 18 Kanipalsta 21 Hiiripalsta 24 Ulkoloiset ja mitä niille voi tehdä 26 Jyrsijäleiri 2006, leirin pikkukilpailujen tulokset 27 Jyrsijäleirin jyrsijävisan kysymykset 28 Leirin palaute 29 Marsujen ulkomuotoluokka ja palkitseminen 31 Rottapalsta 34 Hamsteripalsta 37 Näyttelymainos Hamsteripalsta 2 40 Muistoissamme ja kirpputori 41 Kasvattajalista Etukannen kuva: Olavi kani hyppää, kuva Tommi Takkinen Sisäkannen kuva: Yhteiskuva Jyrsijäleiriltä 2006, kuva Tommi Takkinen Takasisäkannen kuva: Hamsterivärit, kuva Sini Niemisalo 3

4 Yhdistyksen hallitus 2006 Puheenjohtaja Sini Niemisalo, Hillakuja 6, Oulunsalo. Puh puheenjohtaja(a)osjh.net Varapuheenjohtaja (infovastaava, tavarat, kaavakkeet) Tiina Polo, Vikiöntie 14, Oulu. Puh , varapuheenjohtaja(a)osjh.net Sihteeri Tiia Riihimäki, Kenttätie 10 A 10, Oulu p sihteeri(a)osjh.net Rahastonhoitaja (hallituksen ulkopuolinen) Terttu Rousu, Pikkumökintie 12, Ii, p tai , rahastonhoitaja(a)osjh.net Jäsensihteeri (hallituksen ulkopuolinen) Suvi Niemisalo, Poppelikuja 1 C 13, Oulunsalo, jasensihteeri(a)osjh.net Jäsen (Puffetti- ja näyttelyvastaava, paikkavaraukset, linja-autot) Sanna Tuomaala, Hintantie 19 A 2, Oulu p nayttelyvastaava(a)osjh.net Jäsen (Leukapussi, nettisivut) Anna Takkinen, Viklatie 1 B 6, Oulu, p webmaster(a)osjh.net Jäsen (Palkintovastaava) Satu Karjalainen, Haukkakaarto 19 B 8, Kempele. Puh palkintovastaava(a)osjh.net Varajäsen (Mainosvastaava) Jonna Brandt, Irmantie 3 G 14, Oulu p , mainosvastaava(a)osjh.net Varajäsen (Pikkukilpailut ja kaniestehyppy) Maria Pietilä, estehyppy(a)osjh.net OSJH:n kotisivut HUOM! Emme vastaa tekstiviesteihin. Soitathan mielellään arkisin vain illalla tai viikonloppuisin. OSJH:n tilinumero: OP Oulu Tilille maksaessasi merkitse viesti -kohtaan tieto siitä, kuka maksaa ja mitä maksaa ja toimita kuitti jäsensihteerille! Laita nimesi lisäksi kuittiin myös osoitteesi, niin varmistat, että tieto suorituksestasi menee varmasti tiedostoihin. OSJH:n jäsenmaksut vuodelle 2006: Uudet jäsenet 12 euroa Vuosijäsen 12 euroa, perhejäsen 2 euroa Hoitoneuvojat Tiina Polo (kanit) p tai tiina.polo(a)luukku.com Erika Ristiluoma (kanit) p tai epe79(a)suomi24.fi Satu Hirvonen (kanit, minihiiret, chinchillat ja maaoravat) p satush(a)hotmail.com Sanna Tuomaala (marsut), p tai sanna.suhmura(a)netti.fi Satu Karjalainen (hamsterit, kääpiöhamsterit, marsut) p tai satulinja(a)luukku.com Terttu Rousu (hamsterit) p , tai terttu.rousu(a)iiseutu.fi Anu Ronkainen (hamsterit, chinchillat) p tai anuliisa(a)mail.student.oulu.fi Kati Heinonen (kääpiöhamsterit) p tai k5heka01(a)students.oamk.fi Liisa Mikkola (hamsterit, kääpiöhamsterit, rotat, hiiret) p tai mikkli(a)luukku.com Elise Eskelinen (gerbiilit, degut), p tai elyseegerbils(a)yahoo.com Anna Takkinen (gerbiilit) p tai l3haan00(a)students.oamk.fi 4

5 Puheenjohtajalta Nyt alkaa olla elonkorjuun aika. Luonto, marjapensaat ja kasvimaat ovat kypsyttäneet satoaan, joka on pian kerättävä talteen talven varalle. Yleisesti ottaen marja- ja kasvissato jäävät tämän menneen kuivan kesän vuoksi melko vähäisiksi, mutta jyrsijöille asti niitä kuitenkin riittää. Syksyllä nähty vaiva tuottaa talven mittaan paljon iloa pienille ystävillemme. Herkkujen keräämisessä ja säilömisessä onkin puuhaa vaikka useammalle päivälle: Marjoja, hedelmiä ja vihanneksia voi soseuttaa, pakastaa, kuivata ja mehustaa, ja lehtipuun oksia sekä voikukan lehtiä ripustaa kuivumaan. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että jopa talviajan heinät on mahdollista niittää ja kuivata itse kesällä? Tarvitaan vain sopiva niitty, jokin leikkuuväline (sirppi, viikate, sakset tms), ilmava kuivatuspaikka ja riittävästi varastotilaa. Tällä tavalla pääsee itse valitsemaan parhaat korret lemmikilleen. Syksy tuo mukanaan muutoksia myös joidenkin lemmikkien asumisoloihin. Monet onnelliset kanit ja marsut ovat saaneet viettää kesällä paljon aikaa ulkohäkeissä tuoretta ruohoa mussuttaen, ja onpa osa asunut kesän ulkona jopa ihan vakituisesti. Lemmikkikaneja ja marsuja hankitaankin paljon juuri keväällä, kun asumukset voidaan sijoittaa ulos, mutta hankintahetkellä pitäisi osata huomioida myös tulevat talvet. Yksinäisen kanin tai marsun paikka ei ole eristyksissä varaston tai autotallin perällä, vaan yhdyskuntaeläiminä ne tarvitsevat lajitoverin puuttuessa vähintään ihmisen seuraa. Varastot ja autotallit ovat usein myös turhan kylmiä, pölyisiä ja pimeitä paikkoja lemmikin asuinpaikoiksi, joten eläimen kannalta kaikin puolin parasta olisi sijoittaa se talveksi joko ihmisten lähelle sisätiloihin tai vaihtoehtoisesti lämpöeristettyyn ja lämmitettyyn talliin tai muuhun ulkorakennukseen lajitoverin tai tovereiden kanssa. Kesän jälkeen valitettavasti näkee ja kuulee jonkin verran myös niitä ikävämpiä kohtaloita, kun hetken mielijohteesta hankitusta lemmikkieläimestä yritetään hankkiutua eroon. Paljon puhutaan kesäkissoista, mutta esimerkiksi kesäkaneja on enemmän kuin yleisesti luullaan. Olipa syynä sitten kyllästyminen, tilanpuute tai mikä tahansa, eläimen heitteillejättö on aina yhtä lailla tuomittavaa ja surullista. Jotkut kesäkanit päätyvät irti luontoon, jossa ne saavat käytännössä olla kiitollisia päätyessään pikapuoliin petojen ruoaksi, sillä toisena vaihtoehtona on selvitä hengissä alkutalveen ja lopulta paleltua kuoliaaksi tai nääntyä nälkään. Lemmikkikani ei ole yhtä kuin metsäjänis tai rusakko, joten se ei ole oppinut selviytymään Suomen pakkasista ja lumikinoksista pikkuserkkujensa lailla. Hylättyjä kaneja on löytynyt myös roskiksista, hiekoitusastioista ym. järjettömistä paikoista, joten kannattaa pitää silmät auki ulkona liikkuessa. Heitteille jätettyjä eläimiä otetaan vastaan Oulun Eläinkodissa, puh OSJH on seuraavan kerran esillä Mitä Tehtäis? tapahtumassa Terva-Toppilan koululla lauantaina klo Tapahtumassa on esillä myös paljon muita harrastusseuroja, joten jos tekemisen puute meinaa vaivata tai kaipaatte muuten vain virikettä lauantaipäivälle, tulkaahan paikan päälle! Syysterveisin Sini Päätoimittajalta Heipparallaa täältä päätoimittajan pallilta! Kesä on ollut aivan ihanan lämmin, mutta syksyä ja koulun alkua kohti kuljetaan jo vauhdilla ja toivottavasti myös innolla. Allekirjoittaneella jatkuu koulu myös ihan näinä päivinä ja reppua kaivellaan jo esille kovasti. Lehdessä on taas mukavasti lukemista, mutta itse olen eniten innoissani uusista kaniesteistä, joita olisi mahtava päästä testaamaan ihan oman kanin kanssa. Pienen pienenä hidasteena tosin on se, ettei meidän perheessä ole yhtään kania Mutta se toivottavasti korjautuu edes lähivuosina, jos ei ihan lähitulevaisuudessa Muiden kaniesteistä innostuneiden kannattaa seurata OSJH:n nettisivuja, sillä olemme piakkoin aloittelemassa kaniesteiden treenauksen muuallakin, kuin näyttelyiden yhteydessä ja siitä toivottavasti ilmoitellaan pian netissä tai viimeistään seuraavassa lehdessä. terveisin Anna 5

6 Eläinlääkäritiedot Asiansa tuntevan eläinlääkärin löytämisen helpottamiseksi toimitus kokoaa listan OSJH:n toimialueella olevista eläinlääkäreistä, jotka ovat perehtyneet pienjyrsijöiden hoitoon. Jos olet saanut hyvää ja asiantuntevaa palvelua, ilmoita eläinlääkärisi nimi ja yhteystiedot, niin lisäämme sen listaan. Rovaniemen eläinklinikka Rovaniemi, p Ulla Eskelinen Rovaniemi, p Anne Karttimo-Mäkynen Eläinlääkäriasema Akuutti, Oulu p Riitta-Liisa Rajaniemi Eläinlääkäriasema Lemmikki, Oulu p Ouluvet, Oulu p Eläinklinikka Pipetti Pirkko Lahtinen Toritie 8, Nivala Puh: Gsm: Eläinsuojelu Eläinsuojeluasiat, Oulun kaupungin virkaeläinlääkäri Maija Nurminen p Neuvoja ja ohjeita lisäksi: Eläinsuojeluvalvoja Henna Perälä, Rovaniemi Lajiyhdistystiedot Suomen kani- ja jyrsijäliitto SKJL Suomen Hamsteriyhdistys SHY Suomen Kaniyhdistys SKY Suomen Kesyrottayhdistys SkeY Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret SNL Suomen Lemmikkichinchillat SLC Suomen Marsuyhdistys SMY Suomen Gerbiiliyhdistys SGY Jos epäilet eläintä kohdeltavan huonosti, ota yhteyttä paikkakunnalla toimivaan eläinsuojeluvalvojaan, SEY:n toimistoon tai paikkakunnan eläinsuojeluviranomaisiin: kunnaneläinlääkäriin, terveystarkastajaan tai poliisiin. Yhteystiedot löydät sivuilta Tapahtumakalenteri Mitä tehtäis? messut Terva-Toppilan koululla klo Bussimatka Tampereelle Hoitopäivä Waldalla klo Tervetuloa! Pet-show Muhoksen maatalousoppilaitos Koivikolla Pet-show Honkapirtillä sekä viralliset luokat gerbiileille ja deguille 6

7 Kaniestehyppy Kirjoittanut: Maria Pietilä, SKY:n kaniestehyppy tuomariharjoittelija Historiaa Kaniestehyppy sai alkunsa 1970-luvun loppupuolella Ruotsissa. Laji kehitettiin hevosten esteratsastuksesta ja pitkän aikaa säännöt olivatkin samat kuin esteratsastus kisoissa, kunnes kaniestehypylle kehitettiin omat sääntönsä. Tämä uusi harrastuslaji alkoi saavuttaa suosiota ja niin se levisi Eurooppaan sekä Amerikkaankin asti. Suomeen laji rantautui 1990-luvulla. Ensimmäiset kilpailut olivat tuolloin pienimuotoisia ja leikkimielisiä. Kaniestehyppykilpailut alkoivat yleistymään Suomessa 2000-luvun tienoilla. Tällä hetkellä estehyppykilpailuja järjestää Suomessa kaksi eri yhdistystä. Suomen Kaniyhdistys ry (SKY) perusti oman estejaostonsa vuonna Vuonna 2004 perustettiin toinen estehyppykilpailuja järjestävä yhdistys nimeltä Suomen Estekanit ry (SEK). Ruotsi kuuluu kaniestehypyn johtaviin maihin. Siellä kilpailut ovat suuria ja on myös kasvattajia, jotka kasvattavat vain estehyppykaneja. Piki kani ylittää lähtöesteen, kuva Tommi Takkinen Lajin harrastaminen Kaniestehyppy on laji joka sopii kaikenikäisille ihmisille. Harrastuksen voi aloittaa kanin kanssa kotioloissa. Aluksi voit tehdä esteradan kirjoista, maitotölkeistä jne. Netti on pullollaan ohjeita kanin opettamiseta hyppimään esteitä. Esimerkiksi: pykoulu/index.html html Useimpia kaneja ei saa hyppimään herkkupalan avulla. Jos kani hyppii esteitä, se hyppii omasta vapaasta tahdostaan, ei pakottamalla tai säikyttelemällä. On kaneja, jotka keksivät estehypyn idean melkein heti, mutta on myös kaneja, jotka eivät tajua estehypyn ideaa ollenkaan tai eivät vain ole kiinnostuneita esteiden yli hyppimisestä. Mutta harjoittelun alussa ei tule luovuttaa, vaikkei kani esteitä heti hyppisikään. Kärsivällisellä opettelulla ja harjoittelulla kanin voi saada hyppimään esteitä. Kun esteiden hyppiminen alkaa sujua, voit halutessasi ilmottautua kilpailuihin. Kilpailut Kaikki kanirodut, risteytykset ja kesyt villikaniinit saavat osallistua kilpailuihin. Mitään sukutaulua, tatuointia tms. ei tarvita. Ainoana vaatimuksena on vähintään 4kk:n ikä, sitä nuoremmat eivät saa osallistua edes harjoituksiin. Eliittiluokkaan, korkeus ja pituushyppykilpailuihin vaaditaan tämänhetkisten SKY:n sääntöjen mukaan 6kk:n ikä, SEK:in säännöissä vaaditaan 8kk:n ikä. Kanin on myös oltava terve. Naaraan synnytyksestä on täytynyt kulua 10 viikkoa ja/tai sen on täytynyt olla vähintään 2 viikkoa ilman poikasia osallistuessaan kilpailuihin. Kilpailuja on kahdenlaisia, epävirallisia ja virallisia. Epävirallisia kisoja voi järjestää kuka tahansa. Viralliset kilpailut ovat joko SKY:n tai SEK:n hyväksymiä ja niissä on koulutettu tuomari. Kisoista myös ilmoitetaan SKY:n tai SEK:n nettisivuilla. Niissä puhtaan radan suorittanut saa kilpailukirjan, johon merkitään puhtaat suoritukset (0 virhepistettä) Kun kilpailija on saanut kisoista viisi puhdasta rataa astetta vaikeammassa luokassa. (Esim. Keskivaikeassa) se suljetaan ulos helposta luokasta, eli kanin on siitä eteenpäin kilpailtava keskivaikeassa tai vaikeammassa luokassa. Kilpailussa valjaat ovat pakolliset. Flexi, eli kelatalutin on ehdottomasti kielletty. Kilpailualueella kanit eivät saa olla vapaana, niiden on oltava ehdottomasti kytkettynä. Ilmoittautuminen Kilpailuihin ilmottaudutaan etukäteen tai paikan päällä. Ilmoittautumistapa mainitaan yleensä kilpailukutsussa. Kannattaa tarkistaa, onko kilpailu SKY:n vai SEK:in järjestämä, 7

8 sillä yhdistysten säännöt poikkeavat hieman toisistaan. Jokaisen kilpailijan tulisi tietää säännöt. SKY:n säännöt löydät osoitteesta: nnot.html SEK:in säännöt: html Sääntöuudistuksia tehdään vähän väliä, joten kannattaa seurailla yhdistyksien sivuja. Kisakutsussa ilmoitetaan myös järjestettävät luokat ja jokaisen luokan kohdalla myös arvosteluluokka. Arvosteluluokat A=Kaksi hyppykierrosta, parempi tulos ratkaisee lopputuloksen. B=Kaksi hyppykierrosta, virhepisteet ja ajat lasketaan yhteen. SEK:illä myös seuraavat luokat: C= Yksi peruskierros ja finaali, parempi tulos huomioidaan lopputulokseksi D= Yksi peruskierros ja finaali, finaalissa kilpailleiden virhepisteet ja ajat lasketaan yhteen, vain yhden tuloksen saaneet kanit ovat tulosjärjestyslistassa kaksi tulosta saaneiden kanien jälkeen. Vähintään 6 estettä, maksimikorkeus 25 cm Esteväli väh. 180 cm Helppo luokka Vähintään 8 estettä, maksimikorkeus 30 cm Esteväli väh. 180 cm Keskivaikea luokka Vähintään 10 estettä, maksimikorkeus 35cm(SKY) ja 38 cm(sek) Esteväli väh. 200 cm Vaikea luokka Vähintään 10 estettä, maksimikorkeus 45 cm Esteväli väh. 220 cm Eliittiluokka Vähintään 12 estettä, maksimikorkeus 50 cm Esteväli väh. 220 cm Leevi kani puolipyramidilla, kuva Tommi Takkinen Hieno kukkaeste, kuva Tommi Takkinen Kilpailulajit -Suora -Mutka -Pituus -Korkeus -(harvinaisempia lajeja:) parihyppy, pistehyppy, kuviohyppy, slalomhyppy, maastohyppy ja karsintahyppy Kilpailuluokat Helppo luokka aloittelijoille Kilpailun kulku Estehyppyalueella on vähintään kolme estettä sisältävä lämmittelyrata. Sinne jokainen voi jonottaa vuoroaan, harjoitellakseen kanin kanssa ennen kilpailuja. Varsinaisella kilpailuradalla ei saa harjoitella. Osallistujat eivät saa muuttaa kilpailurataa. Tuomari määrää hyppysuunnan. Hän kuuluttaa kilpailijan radalle ("Seuraavana Pörrö ohjaajana nn, valmistautuu Tikru, ohjaaja b") Jos kilpailija ei saavu 30 sekuntia kuulutuksen jälkeen radalle, hän menettää hyppyvuoronsa siltä kierrokselta. Jos kani on menossa esim. näyttelyarvosteluun, asiasta tulee ilmoittaa tuomarille, jotta se voidaan ottaa hyppyvuoroon sopivassa välissä. Kilpailija siirtyy nimensä kuultuaan radan päähän lähtöesteen taakse odottamaan tuomarin lähtökäskyä ("olkaa hyvä"). Sitä ennen ei saa lähteä liikkeelle, varaslähdöstä tulee yksi virhepiste. Lähtökäskyn jälkeen kilpailijalla on 60 sekuntia aikaa aloittaa radan suorittaminen. Ajanotto käynnistyy, kun 8

9 kani koskettaa maata lähtöesteen jälkeen ja loppuu maaliesteen jälkeen. Jos kani ei hyppää estettä, sen saa nostaa esteen yli ja jatkaa seuraavalle. Ohjaaja voi halutessaan keskeyttää suorituksen sanomalla asiasta tuomarille. Jos kilpailussa on kaksi hyppykierrosta, saa ensimmäisellä kierroksella keskeyttänyt yrittää toisella kierroksella uudestaan. Ohjaaja juoksee radan vieressä, hihnakäsi ei saa mennä edelle kanin hypätessä estettä. Seuraavat lasketaan yhdeksi virhepisteeksi: -varaslähtö -esteen alitus -nostaminen ehjän esteen yli -puomin pudottaminen -ohjaajan virhe esim. astuminen esteen yli (virhe annetaan joka kolmas kerta), kanin vetäminen takasin sen jo ollessa osittain esteen päällä -kani kiertää esteen ja ehtii hypätä seuraavan (kierretystä tulee yksi virhepiste), jos kani ei ehdi hypätä seuraavaa estettä, sen voi ohjata takaisin kierretylle esteelle jotta se hyppäisi sen. -kani kääntyy radalla ja pudottaa jo suoritetun esteen Kisojen lopuksi, kun kaikki luokat on arvosteltu, pidetään palkintojenjako. Kanit asetetaan tulosjärjestykseen virhepisteiden ja ajan perusteella. Se voittaa, jolla on vähiten virhepisteitä ja nopein aika. Jaettavien palkintojen määrä riippuu osallistujien lukumäärästä. Riikka kannustaa Leeviä hyppäämään, kuva Tommi Takkinen Palkintoruusukkeissa lukee sijoitus tai ne ovat seuraavan värisiä: ensimmäinen: sinivalkoinen toinen: sininen kolmas: valkoinen neljäs: punainen viides: keltainen kuudes jne: vihreä Jos osallistuja on poistunut kilpailupaikalta ennen palkintojen jakoa, hänellä ei ole oikeutta vaatia voitettua palkintoa, ellei hänellä ole poistumiseensa hyvää syytä ja suostumusta tuomarilta tai kilpailun järjestäjiltä. Piki kani ja sydäneste, kuva Tommi Takkinen Tuomari voi myös antaa varoituksia ennen luokasta sulkemista mutta myös ohjeita, joita kannattaa kuunnella. Suorituksen jälkeen tuomari sanoo virhepisteiden määrän. Tuomaria ei tule häiritä arvostelun aikana. Valitukset tuomarin päätöksestä on tehtävä välittömästi tulosten julistamisen jälkeen ennen kuin seuraavaa luokkaa ehditään aloittaa. Tässä oli siis Kaniestehypyn tärkeimmät säännöt tiivistettynä. Ei haittaa vaikkei kaikkia sääntöjä aina muistaisikaan. Jos jokin on epäselvää, saa kysyä tuomarilta. Kilpailuissa ei kannata olla liian vakava. Kannattaa muistaa että se voitto ei ole kaikista tärkeintä vaan se että on hauskaa :D Suomen Kaniyhdistys ry:n estejaoston nettisivut: Suomen Estekanit ry:n nettisivut: 9

10 10

11 Kääpiöhamsteripalsta Vaikka toivon mukaan vielä onkin jäljellä kesää ja paljon lämpöä ja aurinkoa niin tämän lehden aikana ennen vuoden viimeistä numeroa, saapuu kuitenkin jo syys. Joka tapauksessa nyt on vielä hyvää aikaa kerätä talvea varten talteen monenmoista virikettä hamsterin asunnon sisustamista varten ja viettää kivoja iltaisia askarteluhetkiä löytöjen parissa, ja touhuilla yhdessä niin aktiivisemman kuin ujommankin pikkuystävän kanssa. Kuten kaikki eläväiset, hamsteritkin ovat yksilöitä. Eroja on niin lajien välillä kuin jokaisen hamsterinkin kohdalla toiset ovat aktiivisempia ja kaipaavat lakkaamattomasti uusia virikkeitä elämäänsä, toiset ovat rauhallisempia ja tulevat onnellisimmiksi illallisista sylittely hetkistä, jotkut puolestaan ovat perusluonteeltaan hieman ujompia ja kaipaavat hieman pitkäjännitteisempää yhdessä touhuamista rohkaistuakseen; uuden ystävyyssuhteen syntymiseen. Tässä muutama vinkki niin sporttisen kuin ujommankin hamsterin päiviin! Aktiivisen hamsterin omistaja on varmaan joskus huomannut miltä tuntuu ja miltä häkki näyttää kun mikään ei riitä. Toisaalta mikäpä onkaan kiitollisempaa kuin keksiä aktiiviselle virikkeen testaajalle uusia puuhia kun jokaisen uuden häkkiin tuodun esineen kelpoisuus takuuvarmasti kokeillaan niin hampain mahdollisesti syömiskelpoiseksi/- kelpaamattomaksi kuin kiipeilymahdottomaksi/ yleensä jollakin tapaa -mahdolliseksi. :) Omille hamstereilleni olen keräillyt ulkoa puhtailta paikoilta esimerkiksi kaikenmaailman pieniä kantoja ja kaarnanpaloja sekä väkkyräisiä paksuja monihaaraisia oksia ja kevyen harjauksen ja puhdistamisen tai saunassa kuumentamisen jälkeen laittanut niitä häkkiin sellaisenaan kiipeiltäviksi. Olen myöskin viritellyt niihin lisävarusteita kuten pujottanut oksien läpi tavallista wcpaperirullaa paksumpia kovia pahviputkia, joissa voi sitten kiipeilyn lomassa mennä myöskin tunnelia pitkin, taikka taivutellut pajunoksista pallon ja putkiloiden mallisia pesiä, joita olen kiinnittänyt oksien päälle tai alapuolelle pieniksi puumajoiksi. Olen käynyt keräilemässä myös lehtipuiden oksia (nyt käytettäväksi ja talven varalle kuivattavaksi) sekä käpyjä koristeeksi ja kiviä niin isoja kiipeilypaikoiksi kuin myöskin laakeita kynnenkuluttajia isommankin hiekka-/kaivelulaatikon pohjalle. Oksaan viriteltyjä putkia ja pajupesiä, kuva Kati Viinikangas Ujompikin kaveri testaa varmasti onnessaan tarjottuja viritelmiä öisin, mutta kuinka saada rohkaistua arempaa yksilöä näyttäytymään ja touhuilemaan myös ennen valojen sammuttamisen aikaa? Varsinkin kiinankääpiöt tunnetaan yleisesti alkuun hieman ujoluonteisempina, ja pesämökin uumenista maailmaa tarkkailevana lajina, mutta varmasti näitä ei-niin-suuna-päänä-meneviä yksilöitä löytyy muistakin lajeista. Olen kuitenkin huomannut, että kaikista säikyin ja ujoinkin yksilö on mahdollista harjaannuttaa luottavaisemmaksi ja rohkeammaksi lemmikiksi pitkäjännitteisellä, rauhallisella ja usein toistuvalla toiminnalla. Joissain tapauksissa riittää tietää mikä on hamsterin suurinta herkkua, ja sen jälkeen ne isoimmat alkutaipaleen esteet onkin jo voitettavissa. :) Meillä vastustamattomimmaksi herkkupalaksi on osoittautuneet kuoritut auringonkukansiemenet. Tosin, nehän ovat aika rasvaista namia kuten pähkinätkin, ja siksipä niitä ei kannata kuitenkaan tarjoilla mielin määrin. Sopivasti käytettyinä ne toimivat oikein oivana palkintona. Minä aloitan "rohkaisuharjoitukset" antamalla hamsterille muutaman auringonkukansiemenen koepalaksi useamman päivän ajan. Laitan siemenet aina samaan paikkaan, esim. pesämökin katon reunalle tai ruokakupin viereen tms. ja odotan että ne häviävät. Pian hamsu hoksaa, että herkkua ilmestyy aina samaan paikkaan ja 11

12 ujoinkin sisäistää, että sitä kannattaa olla siellä kärkkymässä. KKH, Bepe, kiipeämässä hienosti itse kädelle juoksentelutuokion jälkeen, kuva Kati Viinikangas Hiljalleen alan laittamaan siemeniä tarjolle silloin kun huomaan hamsterin olevan liikenteessä herkun tarjoilupaikan läheisyydessä. Yritän tarjota siementä kädestä, ojentamalla sitä mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti hamsua kohti ja odottamalla uskaltaako se ottaa sen. Jos ei, pudotan sen hyvin varovaisesti sen eteen ja vien käteni pois häkistä ja odotan että hamsu ottaa siemenen. Jos se ei säpsähdä siemenen pudotusta ja ryntää pesäänsä vaan ottaa sen, ollaan jo askel eteenpäin ja sille voi yrittää tarjota uuden siemenen. Ensin kädestä (pitämällä kiinni ihan siemen päästä niin että hamsteri voi ottaa siemenen ilman, että sen tarvitsee koskea käteesi). Tätä siemenen lähelle pudottamista ja kädestä tarjoilua jatketaan niin kauan ja monta päivää että pikku ujolainen uskaltaa ottaa siemenen sormenpäistäsi sille sitä tarjottaessa. Kun ollaan päästy tähän vaiheeseen, voi laittaa muutamia siemeniä laittaa kädelle ihan sormen päihin, eli niin, että hamsu joutuu lähestymään kättäsi yltääkseen ottamaan siemenet. Tästä edetään yleensä aika nopeasti siihen vaiheeseen että hamsterilla on molemmat etutassut sinun kädelläsi kun se hamstraa siemeniä poskiinsa tai jopa kiipeää kädellesi rohmuamaan herkkuja parempaan talteen. Jotkut hamsterit, varsinkin vanhemmat, oppivat idean aika nopeasti. Toisilla käden luo tulemiseen rohkaistuminen voi kestää kauemminkin, esim niillä yksilöillä jotka jähmettyvät täysin käden lähestyessä. Väkisillä herkkua ei kannata tuputtaa, vaan jättää se siihen maahan ja jatkaa näin harjoittelua edelleen ylipäätään "huomaatko tämä on herkkua, sen uskaltaa ottaa" - harjoituksilla. Jos hamsterin lopulta saa tällä tavoin mukaan yhteistoimintaan, siitä voi tulla hauska yhteinen leikki, jossa hamsteri jopa seuraa kättäsi ja tulee sen luo eri paikkoihin kurottelemaan mahdollisia saatavilla olevia herkkuja. Kun hamsteri kiipeää jo puoleksi kädelle siementen perässä, tulee se sinne lopulta kokonaankin yltääkseen kaikkiin mahdollisiin saatavilla oleviin herkkusiemeniin. Tässä vaiheessa rauhallisluonteinen, kädellä paikallaan nököttävä hamsu ei pistä pahakseen vaikka sen rauhallisella liikkeellä nostaa pois häkistä. Nostettaessa on varottava äkkinäisiä liikkeitä, ettei hamsu säikähdä ja hyppää pois kädeltä ja loukkaa itseään. Mikäli ei uskalla heti nostaa kättään, tai pelkää että hamsu kuitenkin hyppää siitä pois, voi vaan pitää kättä häkissä ja antaa hamsun kököttää siinä sen aikaa, kun se haluaa ja pikku hiljaa totutella tilanteeseen puolin ja toisin. KKH, FIN MVA SHY VL Yökyöpelin Nobille, on reipas herkkusuu, kuva Kati Viinikangas Sellainen yleinen sääntö pätee kuitenkin vielä niin rohkeampaan kuin ujompaankin yksilöön, että liian kauaa hamsterille ei kannata tarjoilla kättään häkissä, sillä pahaa tarkoittamaton hamsteri saattaa kokeilla häkkiin ilmestynyttä kättä luonteenomaisesti suunsa avulla, että onko tämä varmasti tukeva ja hyvä kiipeilyalusta sen sijaan kannattaa nostaa hamsteri reippaalla, mutta hellällä ympäriotteella häkistä pois ja viettää mukavia sylissä kiipeily ja sängyllä pehmolelujen välissä juoksenteluhetkiä häkin ulkopuolella, yhteisellä reviirillä. :) Kaikenlaisia pieniä harjoituksia kannattaa toistaa usein, lyhyitä aikoja kerrallaan, vaikka useampi hetki illassa ja siitä se hiljalleen syntyy uusi ystävyys ujostelevankin hamsuttimen kanssa! Käykäähän käveleskelemässä ulkosalla vähän sillä silmällä idearikasta loppukesää ja syysiltojen saapumisen odottelua kaikille! Kati Kati Viinikangas / Bellavillan kiinankääpiöhamsterit kviinika@paju.oulu.fi 12

13 Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry järjestää Kaikki SGY ry:n alaiset luokat sekä pet-shown kaneille ja jyrsijöille lauantaina klo 8.45 alkaen Oulussa, Honkapirtillä Pateniemessä, (os. Pateniementie 86) Näyttelymaksut Saman omistajan 1. ja 2. eläin 5 / eläin 3. jne. eläin 2,5 / eläin Jälki-ilmoittautuminen 7 / eläin (vain pet-luokat) Näyttelymaksut maksetaan ennakkoon tilille OP Viite Kuitti lähetetään ilmoittautumisten mukana. Ilmoittautumiset mennessä Pet-luokat: Anu-Maarit Paso, Karvarinaukio 12 A 12, Oulu tai ilmoittautumiset@osjh.net Viralliset luokat (viralliset gerbiilit ja degut, gerbiilien koe- ja ei-standardi): Diana Alfthan, Ruiskukkatie 3 C 50, Oulu, telquessir.gerbiilit@gmail.com Näyttelyvahvistuksia ei lähetetä (maililla tulleet kuitataan). Muutokset ovat mahdollisia. Eläinten vastaanotto aamulla klo Arvostelut alkavat klo 10. Huomioikaa gerbiileitä ilmoittaessanne ilmoittaa ikä SGY:n vaatimalla tavalla. Yleisölle on vapaa pääsy, tervetuloa! Lisätietoja: Sini / tai Anu / Diana / w w w. o s j h. n e t 13

14 Gerbiilipalsta Kesäterveisiä! Kesäloma alkaa vedellä hyvää vauhtia viimeisiään opinahjoihin ja työpaikoille suoritaan muutaman päivän päästä. Tämänkertaisen palstan aihe kuitenkin käsittelee jotakin ihan muuta, kuin kesälomaa; nuoria gerbiilityttöjäni katsellessani päätin ottaa käsittelyyn laajemman puoleisen kategorian kasvatuksen. Tarkoituksenani ei ole käsitellä kasvatusta perinpohjaisesti, useasti kerrattuja astutusohjeita ja vaikeaselkoisia genetiikkoja myöten, vaan lähinnä yleismaailmalliselta kantilta, omiin sekä muiden kokemuksiin pohjaten. Onko kasvatus loppujen lopuksi niin antoisaa, kuin mitä voisi päällepäin käsittää? Olisiko kasvatus se oma juttu? Oishan meillä uros ja naaras.. Poikasia, poikasia.. Vai eikö sittenkään? On myönnettävä, että yksi maailman suloisin näky on pienen gerbiilin nenä ja silmät. Vasta auenneet silmät tarkastelevat maailmaa hyvin epäilevästi, mutta silti tarkasti ja nenän pohdiskeltavana on satoja uusia hajuja. Gerbiileitten lisäännyttäminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, ongelmatekijöitä on olemassa useita. Niihin ei useinkaan kiinnitä huomiota ennen kuin niitä osuu omalle kohdalle. Ongelma lievimmästä päästä on se, ettei naaras tule kantavaksi tai uros ei saa naarasta kantavaksi. Syitä voi olla monia, eikä kaikkia varmastikaan edes tiedetä. Naaras esimerkiksi voi olla liian pieni tai ylipainoinen tullakseen kantavaksi tai yksinkertaisesti hedelmätön. Mikäli naaras ei lukuisista yrittämisistä ja uroksenvaihdoksistakaan tule kantavaksi tai tiinehtyy vasta, kun astutuskertoja on takana toistakymmentä, on syytä miettiä, kannattaako tällaista naarasta käyttää kasvatukseen ollenkaan. 4-viikkoinen gerbiilin pentu, kuva Anna Takkinen Synnytysvaikeudet ovat onneksi suhteellisen harvinaisia, mutta valitettavasti silloin tällöin niitäkin pulpahtelee julkisuuteen. Mikäli poikanen juuttuu synnytyskanavaan, se on lähes aina kohtalokasta naaraalle, ellei poikanen ole jo osittain ulkona ja ihminen tilanteen huomatessaan vetää sen ulos. Ellei naarasta auta mitenkään, emo todennäköisesti jyrsii osittain ulos tulleen poikasen ja menehtyy lyhyen ajan sisällä. Synnytysvaikeudet eivät katso kokoa; vaikeuksia on ollut niin pienillä, keskikokoisilla kuin hyvin massiivisillakin naarailla. Kokemattoman naaraan poikaset saattavat menehtyä ravinnon puutteeseen jo alkuvaiheessa. Jotkut naaraat saattavat myös kokemattomuuttaan tai stressaantuessaan syödä poikaset, toisaalta joskus myös kämppäkaverit saattavat hotkaista poikaset parempiin suihin. Aina ei kuitenkaan vika ole emossa toisinaan poikaset voivat olla syntyessään sairaita tai alikehittyneitä ja menehtyvät omia aikojaan. Poikasten ollessa kahden-neljän viikon ikäisiä, niillä on riski sairastua naksuun, eli hengitystieinfektioon. Useimmiten naksuun sairastuvat poikueen heikoimmat poikaset. Naksuun vaikuttaa myös purun laatu pölyisä puru saattaa tulehduttaa hyväkuntoistenkin poikasten hengitystiet. Useat kasvattajat käyttävät poikasilla alusena haapahaketta, joka on täysin pölytöntä. Huonoina puolina mainittakoon kuitenkin, että se pölyttyy nopeammin ja muutaman viikon jälkeen se jo pöllyää pahemmin kuin kutterinpuru. Haapahake on myös huomattavasti kutterinpurua kalliimpaa. Isolastuinen, hyvänlaatuinen kutterinpuru on myös mainio alusta siinäkin mielessä, että gerbiileiden on helpompaa kaivaa tunneleita paksuun purukerrokseen. Pesän naaraat saavat puruissa paremmin piiloon ja on todennäköisesti luonnollisempaakin ohueen haapahakekerrokseen verrattuna. Kutterinpuruissa eläville poikasille kuitenkin tulee usein herkemmin naksu, joten kummassakin kuivikelaadussa on haittansa ja hyötynsä. Naksun perinnöllisyydestä ei ole tarkkaa tietoa osaltaan vaikuttaa, että sen syntyminen on täysin arpapeliä, toisaalta osa harrastajista huutelee sen perinnöllisyyden perään. 14

15 Vaikka poikasia syntyisikin ja kaikki menisi hyvin, aina on olemassa tapaturman riski. Kun poikaset lähtevät liikkeelle pesästä noin 2,5 viikon iässä, terraariosta kannattaa poistaa kaikki sellaiset virikkeet, joiden alle poikaset voisivat möyriä itsensä ja jäädä jumiin kohtalokkain seurauksin. Valitettavan usein olen kuullut tarinoita siitä, kuinka poikanen on ängännyt itsensä esimerkiksi pesäkopin ja terraarion lasiseinän väliin ja litistynyt hengiltä. Gerbiili Liisa, kuva Anna Takkinen Suuren eläinlauman elämää Kasvatus ei onnistu vain muutamalla eläimellä; joukosta tulisi löytyä useampia toisilleen erisukuisia naaraita ja uroksia. Kun eläimiä tulee lisää, myös riskit kasvavat. Suuremmalla todennäköisyydellä on aina jokin eläimistä sairaana. Eläinmäärän kasvaessa myös tappeluiden riski nousee. Isompi eläinlauma haukkaa siis suuremman loven kukkaroon niin eläinlääkäri- kuin ruokintakustannustenkin osalta - jo yli kymmenen eläintä kuluttaa muutamassa kuukaudessa kuivaruokaa viitisentoista kiloa. Syytä ei ole unohtaa kuivaruoan ohella syötettäviä tuoreruokiakaan. Myös kuiviketta kuluu enemmän, tietysti asumusten koosta riippuen. Kotipaikkakunnan sahalta saattaa saada hyvinkin edullisesti ellei jopa ilmaiseksi purua, mutta purun laatuun on syytä kiinnittää huomiota. Myös useista rautakaupoista saa hyvälaatuisia purupaaleja, mutta hinnat vaihtelevat liikkeestä riippuen viidestä kymmeneen euroon. Terraarioidenkaan siivous ei siis enää tule kovin halvaksi! 15 Ennen kaikkea kasvatus kuitenkin näkyy sen vaatimassa tilassa ja ajassa. Pitääkseen eläimet onnellisina ja fyysisesti terveinä jo yksi gerbiilipari vaatii tilaa melko runsaasti. Jokaisen gerbiilin tarkistus päivittäin vie oman aikansa, puhumattakaan siitä, jos gerbiileillä on pienet terraariot ja ne tarvitsevat juoksutusta lihasten surkastumisen välttämiseksi. Onkin siis syytä kysyä itseltään, onko todella valmis fyysisesti ja henkisesti ottamaan vastuun suuremmasta poppoosta? Nuoret kasvattajat Viime vuosina myös nuorten kiinnostus kasvatukseen on herännyt. Osaltaan se on hienoa, toisaalta joukosta paljastuu myös niitä, joilla ei ole edes riittävää perustietämystä gerbiileistä. Poikasten suloisuus ei ole koskaan riittävän vankka peruste naaraan astuttamiselle; edellä mainitut ongelmatekijät yksistään riittänevät todistamaan sen. Ikään ei kuitenkaan parane tuijottaa turhan tarkkaan. Kasvatuksesta kiinnostuneet nuoret ovat useimmiten innokkaimpia oppimaan lisää ja saattavat häkellyttää pidempäänkin harrastaneita tietotaidollaan. Mainittava on, että siinä missä nuoria herkästi osoitellaan virheistä, olisi toisinaan syytä aikuisillakin gerbiiliharrastajilla kurkata peiliin ja katsella, kuka sieltä tuijottaakaan takaisin; omalla kohdallani olen valitettavasti joutunut toteamaan, että on aikuisia harrastajia, joille en gerbiiliäni veisi hoitoon edes maksusta. 3-viikkoinen gerbiilin pentu, kuva Anna Takkinen Minkälainen on hyvä kasvattaja? Se legendaarinen kysymys minkälainen loppujen lopuksi on hyvä kasvattaja? Hyvän kasvattajan ominaisuudet lähtevät viime kädessä itsestä. Muutamana ominaisuutena mainittakoon rehellisyys, kehittymisen halu, pitkäjännitteisyys ja hyvä gerbiilisilmä taito, joka kehittyy ajan kanssa. Kasvatus ei kuitenkaan ole pelkkää värin ja gerbiilin rakenteen kehittämistä tai näyttelyvoittojen pokaamista; tosiasiassa se on hyvin pieni osa sitä. Kasvattajan on kyettävä kohtelemaan ja rakastamaan eläimiään yksilöinä ja tekemään

16 kaikkensa niiden parhaaksi terveydestä, terraarioiden koosta ja ruokinnasta lähtien. Mikäli eläin on pienessä, virikkeettömässä lootassa elävä näyttelyesine, olisi aika pysähtyä ja todella pohtia, onko kasvatus loppujen lopuksi tätä poikasten tehtailua flegmaattisilla eläimillä. Valitettavan usein myös näyttelyissä palkitaan kurjissa oloissa eläviä gerbiileitä. Tuomarihan ei voi perillä elinoloista olla, mutta kasvattaja kokee eläimensä voiton palkinnoksi itselleen ja oravanpyörä jatkuu jatkumistaan. Henkilökohtaisesti arvostan kasvattajaa, joka on rehellinen itselleen ja muille, tarkastelee kasvatustaan laajalta kantilta ja on valmis kehittämään tietämystään eläintensä elinoloja jatkuvasti parantaakseen. Vaikka kasvattajan ulkomuodollisesti hienoin tuotos olisi näyttelylavojen korein tähti, on loppujen lopuksi se upein terve, rakastettu ja kokonaisuudessaan hyvinhoidettu gerbiili gerbiili, jolla on onnellista pilkettä silmäkulmassa. - Heidi Äijälä heidia@webinfo.fi koti.terrieri.net/gerbiilit Kanien ja jyrsijöiden hoitopäivä nuorisotila Waldassa Torikatu 26, Oulu sunnuntaina Klo: Ovatko lemmikkisi kynnet kasvaneet liian pitkiksi? Tarvitsetko neuvoja käsittelyyn tai hoitoon? Hoitopäivässä perehdytään kanien ja jyrsijöiden hoitoon, kuten kynsien leikkuuseen ja näyttelyyn valmistautumiseen. Eri lajien tuomarit ja kasvattajat vastailevat kysymyksiin ja opastavat eläinten hoidossa. Voit ottaa myös oman eläimesi mukaan, niin saat apua hoitotoimenpiteisiin. Sinun ei tarvitse ilmoittautua, vaan voit tulla käymään milloin haluat klo välillä. Neuvonta ja sisäänpääsy ovat ilmaisia. Tervetuloa! Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry / Sini Niemisalo p w w w. o s j h. n e t 16

17 PIENIKIN TARVITSEE PARASTA! KANEILLE JA JYRSIJÖILLE MYYMÄLÄSTÄMME viihtyisät ja tilavat häkit laadukkaat kuivikkeet monipuoliset ruoat erilaiset herkut ja viihdykkeet häkin sisustamiseen mökit ja tunnelit Valikoimissamme on myös rakkaudella kasvatettuja ja hoivattuja kaneja, marsuja ja muita jyrsijöitä. Lemmikkien omasta erikoismyymälästä löydät tarvikkeita ja ruokia myös mm. koirille, kissoille, linnuille, kaloille, hevosille ja liskoille. Olemme avoinna MA-PE klo LA klo

18 Kanipalsta Syksyisin löytöeläinkodit täyttyvät kesäkissoista ja muista hylätyistä lemmikeistä. Kanit tai muutkaan ihmisen lemmikiksi jalostetut eläimet eivät pärjää omillaan luonnossa! Myös villinä luonnossa elävien eläinten selviytyminen vaikeutuu, jos ne ovat tottuneet säännölliseen ruokintaan esimerkiksi kesämökkiläisten taholta. Jos huomaat suuria puutteita esimerkiksi jonkun tuttavasi lemmikin hoidossa, tee eläimelle palvelus ja puutu asiaan. Eläinsuojeluviranomaiselle soittamisen ei tarvitse olla ensimmäinen keino, vaan voit aluksi varmistaa, tietääkö tuttavasi lemmikin todelliset tarpeet. Todella usein lemmikin väärä hoito johtuu tietämättömyydestä. Tällä kertaa Kanipalstalla on hyödyllistä asiaa myös muiden lemmikkieläinten omistajille. F23 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Päätös nro 2/EEO/1998 Päivämäärä Dnro 1094/00-97 Voimaantulo- ja voimassaoloaika toistaiseksi Kumoaa / Muuttaa Valtuutussäännökset Eläinsuojeluasetus (396/1996) 49 Vastaavat EY-säädökset Asia KOIRIEN, KISSOJEN JA MUIDEN PIENIKO- KOISTEN SEURA- JA HARRASTUSELÄINTEN PIDOLLE ASETETTAVAT ELÄINSUOJELU- VAATIMUKSET 1 Tarkoitus ja soveltamisala Maa- ja metsätalousministeriö antaa tässä päätöksessä ja sen liitteissä säännökset koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista. Päätöksen tarkoituksena on suojella näitä eläimiä kaikelta vältettävissä olevalta kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Päätöksen ja sen liitteiden säännökset ovat sitovia. Liitteet sisältävät myös suosituksia, jotka on kirjoitettu kursiivilla. Suositukset eivät ole sitovia. 2 Määritelmät Tässä päätöksessä tarkoitetaan: 1) seura- tai harrastuseläimellä koiraa, kissaa ja muuta pienikokoista eläintä, jota pidetään seuran, harrastuksen, myymisen, välittämisen, vuokraamisen, kasvattamisen, valmentamisen, kouluttamisen, säilytettäväksi tai hoidettavaksi ottamisen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä. Lisäksi seura- tai harrastuseläimellä tarkoitetaan tullin, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen käytössä olevaa koiraa, poliisikoiraa, vartiokoiraa, paimenkoiraa, rekikoiraa, opas- tai muuta avustuskoiraa sekä muihin vastaaviin tarkoituksiin ja tehtäviin käytettävää koiraa; sekä 2) ulkotarhalla ulkoilutarhaa tai muuta sitä vastaavaa, eläimen ulkoiluun tarkoitettua aidattua tai muulla tavalla selvästi rajattua aluetta. Liite 1 Seura- ja harrastuseläimen pitopaikka 1.1 Yleiset vaatimukset Eläimen pitopaikan ja eläimen pitoon tarkoitettujen varusteiden ja laitteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä. Pintakäsittelyyn ei saa käyttää puunsuoja-aineita, maaleja tai muita aineita siten, että ne voivat aiheuttaa eläimelle myrkytyksen. Häkin, terraarion tai muun vastaavan eläimen pitoon tarkoitetun tilan oviaukon tai muun vastaavan aukon on oltava kooltaan, rakenteeltaan ja muodoltaan sellainen, että eläin voidaan poistaa pitopaikasta ilman, että sille aiheutuu vahingoittumisen vaaraa. Pitopaikan on oltava sellainen, että eläin ei voi jäädä kiinni pitopaikan rakenteisiin tai muutoin vahingoittua, eikä siinä saa olla sellaisia teräviä kulmia ja ulokkeita, jotka voivat vahingoittaa eläintä. Häkit, terraariot sekä muut vastaavat tilat on sijoitettava siten, että niiden väliin jää riittävästi tilaa eläinten tarkastamista ja hoitamista varten, sekä niin, etteivät eri häkkien eläimet voi vahingoittaa tai liata toisiaan. Pitopaikan lattia tai pohja on voitava pitää puhtaana. Verkkolattian, ritilälattian tai muun reijitetyn lattian on oltava eläimelle sopiva sekä sellainen, että eläin ei voi jäädä kiinni lattiaan tai muutoin vahingoittua. 18

19 Pitopaikassa on oltava eläinlajille sopiva sisustus ja muu varustus sekä tarvittaessa sellaista materiaalia, että eläin voi toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan kuten kiipeilyä, kaivamista, jyrsimistä, piiloutumista, suojautumista, kylpemistä, uimista, sukeltamista tai pesän rakentamista. Eläimen pitoon tarkoitetut laitteet ja välineet on sijoitettava siten, etteivät ne aiheuta eläimelle vahingoittumisen vaaraa. Sähköjohdot ja - laitteet sekä esineet, jotka voivat vahingoittaa eläintä, on tarvittaessa suojattava tai sijoitettava siten, että ne ovat eläimen ulottumattomissa. Eläimen ruokintaan ja juottamiseen tarkoitetut astiat ja laitteet on sijoitettava pitopaikkaan siten, että eläin voi syödä ja juoda vaikeuksitta. Eläimen pitopaikka sekä eläimen pitoon tarkoitetut varusteet ja laitteet on pidettävä hyvässä kunnossa niin, etteivät ne vahingoita eläintä tai vaaranna sen terveyttä tai hyvinvointia. 1.2 Pitopaikan olosuhteet Pitopaikan ilmanlaadun, lämpötilan ja ilman suhteellisen kosteuden on oltava eläimelle sopivia. Ilmanvaihto ei saa aiheuttaa eläimelle haitallista vetoa. Eläin ei saa olla jatkuvasti alttiina ympäristön melulle, joka ylittää 65 desibeliä (db(a)). Pitopaikan valaistuksen on oltava sellainen, että eläin voi toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan. Valaistus ei saa aiheuttaa eläimelle haittaa eikä vahinkoa. Ilman haitalliset kaasut eivät ylitä seuraavia rajaarvoja: ammoniakki 10 ppm* hiilidioksidi ppm* * ppm = aineen pitoisuus miljoonasosina ilmaistuna. 1.3 Ulkotarhan yleiset vaatimukset Ulkotarhaan johtavien kulkuteiden on oltava eläimelle turvallisia. Ulkotarhan on oltava riittävä tilava ottaen huomioon eläinlaji, -rotu, eläimen koko ja aktiivisuus sekä eläinten lukumäärä. Ympäristön on oltava riittävän rauhallinen ja meluton. Ulkotarhan maaston, kasvillisuuden ja maapohjan on oltava eläinlajille sopivia. Pohjan on oltava sellainen, että se voidaan pitää kuivana. Tarvittaessa maapohjan on oltava salaojitettu tai viemäröity. Tarha ei saa olla liukas siten, että siitä aiheutuu eläimelle vahingoittumisen vaaraa. Ulkotarhan aidan on oltava eläimelle turvallinen ja eläinlajille sopivasta materiaalista valmistettu. Jos aita on verkkoaitaa, verkon silmäkoon on oltava sellainen, että eläin ei voi jäädä siihen kiinni päästään, raajoistaan tai muista ruumiinosistaan. Ulkotarhan aitaamiseen ei saa käyttää piikkilankaa. Liite 2 Seura- ja harrastuseläimen hoito 2.1 Hyvinvoinnista huolehtiminen Eläimen terveyden ja hyvinvoinnin tarkastukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota lisääntymisaikana tai kun hoito-olosuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Jos tarkastuksessa havaitaan jotain poikkeavaa, on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin tilanteen selvittämiseksi ja korjaamiseksi. Eläimelle annettavan ruuan on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä ja vitamiineilla täydennettyä. Ruokinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota eläimen lajinomaisiin ravintovaatimuksiin ja ravinnon koostumukseen. Eläimen ruokintaan ja juottamiseen tarkoitetut astiat, laitteet ja välineet on pidettävä puhtaana. Virtsa ja ulosteet eivät saa pilata ruokaa eivätkä juomavettä. Eläimen lajinomaisen liikunnantarpeen tyydyttämisestä on huolehdittava riittävästi. Päivittäisten hoitotoimenpiteiden äkillisiä muutoksia on vältettävä. Eläinryhmiä yhdistettäessä tai tuotaessa uusia eläimiä ryhmään on kiinnitettävä erityisesti huomiota sosiaalisten suhteiden uudelleenmuodostumisesta mahdollisesti aiheutuviin käyttäytymisongelmiin. Eläimet, jotka suhtautuvat toisiinsa vihamielisesti tai saattavat muutoin vahingoittaa toisiaan, on pidettävä erillään toisistaan, tai eläimellä on pitopaikassa oltava mahdollisuus paeta ja piiloutua muilta eläimiltä. Pentuja ja poikasia ei saa vieroittaa emostaan liian varhain. Vieroituksen on tapahduttava sekä 19

20 pentujen tai poikasten että emon hyvinvoinnin kannalta edullisimpana ajankohtana. Vieroitukseen valmistauduttaessa emolla on tarvittaessa oltava mahdollisuus päästä omaan erilliseen tilaan, jonne pennut tai poikaset eivät pääse. Eläimen luovuttaja antaa eläimen myynnin tai muun luovutuksen yhteydessä eläimen vastaanottajalle eläinlajia ja eläimen pitoa koskevat tarpeelliset tiedot. Tällaisia ovat eläimen pitoa, hoitoa, ruokintaa, käsittelyä, pitopaikkaa ja pitoolosuhteita koskevat ohjeet, tiedot eläimen lajinomaisesta käyttäytymisestä, eläimen senhetkisestä iästä, koosta täysikasvuisena ja eläimen keskimääräisestä eliniästä sekä muut eläimen hyvinvoinnin, terveyden ja pitämisen kannalta tarpeelliset tiedot. Eläimiä ei pidetä esillä näyteikkunassa. Liite 5 Jyrsijät ja kaniinit Jyrsijän ja kaniinin pitopaikan on oltava sellainen, että eläimellä on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen. Jyrsijän ja kaniinin pitopaikassa on oltava sopivaa kuiviketta, kuten pihkatonta haketta, heinää, olkea tai muuta vastaavaa pohjamateriaalia. Jyrsijän ja kaniinin pitopaikassa saa olla verkkolattia vain, jos verkko on välittömässä kosketuksessa kiinteän pohjan kanssa. Pitopaikassa eläimillä on oltava mahdollisuus piiloutua. Jyrsijällä ja kaniinilla on oltava käytettävissään asianmukainen pesälaatikko, koppi, onkalo tai muu vastaava pesätila. Gerbiilin pitopaikassa on oltava putkia, käytäviä tai kanavia taikka muita vastaavia rakenteita tai mahdollisuus kaivaa käytäviä maahan. Gerbiilin, sinsillan ja degun pitopaikassa on tarvittaessa oltava mahdollisuus kylpeä hiekassa tai muussa vastaavassa materiaalissa. Sinsillan ja degun pitopaikassa on oltava riittävästi hyllyjä tai muita vastaavia rakenteita, joilla eläimet voivat oleskella muiden eläinten niitä häiritsemättä. Jyrsijän ja kaniinin saatavilla on oltava hampaita kuluttavaa, jyrsittävää ruokaa tai muuta jyrsimiseen sopivaa materiaalia. Kaniinin, marsun, sinsillan ja degun saatavilla on jatkuvasti oltava sopivaa korsirehua. Jyrsijän ja kaniinin liikunnantarpeen tyydyttämisestä on huolehdittava riittävästi. Jyrsijän pitopaikassa on oltava tilaa vähintään: Eläinlaji Pintaala (m 2 ) Pinta-ala ryhmässä pidettävää eläintä kohden (m 2 ) Korkeus (m) Marsu 0,3 0,15 0,25 Kultahamsteri 0,12-0,2 Kääpiöhamsteri 0,09 0,045 0,2 Sinsilla 0,4 0,2 0,7 Degu 0,3 0,15 0,4 Rotta 0,18 0,06 0,3 Gerbiili 0,12 0,06 0,3 Hiiri 0,09 0,018 0,2 Kaniinin pitopaikassa oltava tilaa vähintään: Kaniinin koko alle 1,8 kg 1,8 3,0 kg 3,0 5,0 kg yli 5,0 kg Pintaala (m 2 ) Pinta-ala ryhmässä pidettävää eläintä kohden (m 2 ) Lyhimmän sivun pituus (m) Korkeus (m) 0,25 0,12 0,3 0,3 0,5 0,25 0,4 0,4 0,7 0,35 0,5 0,5 0,9 0,45 0,6 0,6 Jyrsijöitä, kultahamstereita lukuun ottamatta, pidetään pareittain tai ryhmässä. Täysikasvuisen jyrsijän ja kaniinin pitopaikan lämpötila on C. Yöeläimelle annetaan mahdollisuus nukkua ja levätä riittävästi päivisin. Syysterveisin ja näyttelyitä odotellessa, Silja Hirvonen sekä kanit Rusetti, Helmi ja Neppari 20

21 Hiiripalsta Tällä kertaa meillä onkin tuhti paketti tietoa minihiiristä sekä siinä samalla peräti kaksi kasvattajahaastattelua. Pistäkäähän muutkin toivepostia tulemaan ;) Sain Liisalta toivomuksen että kirjoittaisin teille minihiiristä. Noista pienistä pallokorvista. Ilomielin sen teenkin. Jos nyt ensin muutamalla sanalla ensin itsestäni, jotta tiedätte kuka täällä höpisee. Olen siis Paula Latvakoski, 23 vuotias ja täysin hiiriin hurahtanut (painotus sanalla täysin). Etenkin minihiiret ovat lähellä sydäntä ja niitä yritänkin kasvattaa. Selvennykseksi vielä että tässä tekstissä mini tarkoittaa minihiirtä ja tavis sellaista normaalikokoista lemmikkihiirtä. Minihiiri, Kuva: Paula Latvakoski Ensimmäinen hiiri tuli meille noin 1,5 vuotta sitten. Ihan lemmikiksi pitkäkarvainen satiini kikkura ja väriltään siamese blue point uros. Tämä oli vielä tavis. Ajatuksena oli ottaa hiiri vähän kuin maskotiksi gerbiili poppoon keskelle. Mutta hiiret vei minut täysin mennessään ja nyt on jo hiiriä enemmän kuin gerbiileitä. Halusin lisää hiiriä ja hain tietoa netistä ja siellä vastaan piipersi nämä ihanat minihiiret. Sitten meille tulikin ensimmäinen mini. Siinä kiinnostuin minien kasvatuksesta ja hiiriä alkoi tulla paljon lisää. Nyt meillä onkin sitten jo likemmäs 30 hiirtä minejä ja taviksia. Minit veivät sydämeni täysin. Tavis hiiretkin ovat ihania, mutta mineissä on sitä jotain. Ne ovat pieniä ja vikkeliä. Mielestäni minit ovat pieniä, mutta pippurisia. Itselläni on ollut minejä ja taviksia samassa laumassa ja siellä on yleensä mini se joka määrää juoksupyörän paikan. Silti minit tulevat samalla lailla toimeen naaras laumassa kuin taviksetkin. 21 Vaikka minit ovat vikkeliä, niin silti ne ovat mielestäni tosi helppoja käsitellä. Poikaset ovat pienenä melkoisia kirppuja ja pomppivat tosi paljon. Pienestä koostaan huolimatta ne saattavat tehdä jopa metrinkin loikkia. Kuitenkin kun ikää tulee ja kirppuikä menee ohi niin pomppiminen loppuu. Mineillä luovutus ikä uuteen kotiin on sama kuin taviksillakin 1 kuukausi, eli 4-5 viikkoa. Itse mielelläni pidän poikaset kotona tuohon 5 viikon ikään ja käsittelen niitä siihen asti paljon. Ehtii kirppuilut loppua ja minin ostaja ei saa lentävää hyppykirppua minihiiren sijaan. Monesti kyllä 4 viikkoisetkin ovat jo hyvin käsiteltävissä. Olen huomannut että lapsetkin haluavat mieluummin pitää sitä minihiirtä kuin tavista kädellään. Onhan se lapsen käteen paljon sopivampi pieni mini, kuin iso tavis. Itselläni on mineillä käytössä asuntoina sekä dunia että terroja. Molemmat soveltuvat mielestäni yhtä hyvin. Tärkeintä on huomioida että kattoritilä on tarpeeksi tiheä. Minit mahtuvat todella pienistä raoista. En suosittele mineille häkkiä, koska tarpeeksi tiheä kalterista häkkiä ei taida löytyä. Kerran on mini tullut dunastakin ulos ja en edelleenkään tiedä miten se on mahdollista. Mini vain kökötti dunan katolla kun sen olisi pitänyt olla sen sisällä. Minidunissa on ainakin omalla kokemuksella tarpeeksi pienet kattoritilän kalterivälit. Jos terraan hakee kattoverkkoa kannattaa ostaa hitsattua seulaverkkoa, jossa on 6mm raot. Siitä ei minit karkaile. Minihiiren hoito on muuten samanlaista kuin taviksillakin. Ja vaikki minihiiri on pienempi kuin tavis niin silti se tarvitsee yhtä ison asuintilan kuin tavis hiirikin. Minejä olisi meillä varmasti enemmänkin jos niitä olisi saatavana enemmän. Tällä hetkellä meillä ei ole kuin 2 naarasta ja 4 urosta. Taviksen ja minin risteytyksiä, eli näitä midihiiriksi kutsuttuja meillä on sitten enemmänkin. Midihiiri ei ole mikään virallinen nimitys, vaan se on vain yleistynyt jonkun hiirifoorumilaisen keksinnöstä ja aika sopiva nimitys mielestäni. Tämä Suomen minihiiri kanta on todella pieni. Koko ajan saa olla silmät auki etsimässä minejä, jotka eivät olisi joko oman kasvatin poikasia tai itsellä olevan minin sisaruksia tai niiden poikasia. Olisikin hyvä että minihiiriä kasvattavat tekisivät enemmän yhteistyötä ja pitäisivät yhteyttä keskenään. Kun minihiiri kasvattajia ei ole mihinkään listattu, kun virallisia kasvattajia ei ole. Olenkin kysellyt