LIHAT LIIKKEELLE, SUOMEN KANSA! 10

Transkriptio

1 3 08 LIHAT LIIKKEELLE, SUOMEN KANSA! 10 KAKOLA ON VAPAA 22

2 HARVINAINEN LEPAKKOMIES AINA AURORASSA 8 KYSELYTUTKIMUS KERTOO POLIISIN RIKKOMUKSISTA 10 LUUT LIIKKEELLE, SUOMEN KANSA! KUNTOSALEILLA MUHII KANSANTERVEYSONGELMA HARRASTEURHEILU ON LAINSÄÄDÄNNÖN VILLI KENTTÄ 16 NARSISTI LYÖ TYÖYHTEISÖN KAHTIA 20 POLIITIKON MONTA MINÄÄ 22 KAKOLA ON VAPAA 29 VUONNA 2009 JUHLITAAN TOHTOREITA 30 LASTEN YLIOPISTO: SEILISSÄ SUKELLETTIIN TIETEESEEN 3 PÄÄKIRJOITUS 4 TIEDETARJOTIN 18 TALO TUTUKSI 26 KOLUMNI 28 KIRJAT 32 ALUMNI 34 LYHYET 37 PROFESSORINIMITYS 38 VÄITÖS 18 Aurora 3/ Julkaisija Turun yliopisto ISSN Päätoimittaja Maija Palonheimo, puh. (02) Toimitussihteeri Tuomas Koivula, puh. (02) Toimituksen yhteystiedot Viestintä, Turun yliopisto, viestinta@utu.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset viestinta@utu.fi, puh. (02) Ilmoitukset puh. (02) Ilmoitushinnat 1/1-sivu 1000, 1/2-sivu 500, takakansi 1200 Graafinen suunnittelu ja taitto Samuli Keskinen Paino Painoprisma Oy Paperi Galerie Art Gloss, jolle myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. Painos kpl /aurora Kannen kuva: Lehtikuva/Marja Aurio 2 AURORA

3 PÄÄKIRJOITUS Tutkijakollegiumit ovat konkreettinen toimenpide tutkijanuran ennustettavuuden ja houkuttelevuuden parantamiseksi. Tutkijakollegiumit parantavat tutkijanuran vetovoimaisuutta Kuva: Vesa-Matti Väärä Nuorten tutkijoiden uraongelmat on tiedostettu sekä Euroopan unionin tasolla että useiden maiden kansallisessa keskustelussa. Suomessakin on asian tiimoilta valmistunut selvityksiä ja raportteja, joiden viesti on selvä: jotakin pitäisi tehdä ja pian. Juhlapuheissa esitetyistä lupauksista huolimatta konkreettiset toimenpiteet ongelmien ratkaisemiseksi ovat toistaiseksi jääneet vähiin. On täysin käsittämätöntä, että lahjakkaimpien kansalaistemme elämä ja tulevaisuus on todella epävarmalla pohjalla. He tekevät vuosikausia pätkätöitä ja usein joutuvat hankkimaan tutkimuksena vaatiman rahoituksen itse. Tällaista tuskin mikään muu kansalaisryhmä hyväksyisi, mutta muilla onkin etujaan ajamassa vahvat järjestöt. Olen myös kuullut mielipiteen, jonka mukaan epävarmuus kuuluu akateemiseen uraan. Se kuulemma jopa motivoi ja ainakin seuloo jyvät akanoista. Motivoivuuteen en kyllä usko - seulontaan kyllä. Epävarma ura ja huonot palkat vaikuttavat kuitenkin jo siinä vaiheessa, kun tutkijanuralle lähtemistä harkitaan. Parhaat valitsevat jonkin muun uran, eikä seulontavaiheeseen tule parasta mahdollista ainesta. Selvimmin tämä ilmiö on nähtävissä aloilla, joilla valinnanvaraa riittää. Esimerkiksi lääketieteessä terveydenhuoltojärjestelmä ja yksityinen sektori tarjoavat erityisesti taloudellisessa mielessä monin verroin houkuttelevamman tulevaisuuden kuin yliopistoon tutkijaksi jääminen. Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun muodostamaan konsortioon perustetut kaksi tutkijakollegiumia ovat konkreettinen toimenpide tutkijanuran ennustettavuuden ja houkuttelevuuden parantamiseksi. Ihmistieteisiin keskittyvä Turku Institute of Advanced Studies ja luonnon- ja lääketieteeseen keskittyvä Turku Collegium in Science and Medicine tarjoavat kolmivuotisia tutkijanpestejä postdoktoraalivaiheessa oleville tutkijoille. Ajatus kollegiumien perustamisesta esitettiin jo Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun yhdistymistä käsittelevässä raportissa "Turusta tieteen huippukeskittymä". Kollegiumeja valmisteltiin johtamassani työryhmässä ja sen alaryhmissä runsaan puolen vuoden ajan. Ne käynnistyivät opetusministeriöltä saatujen hankerahojen turvin ja siksi suunniteltuja pienempinä. Hakuaika kollegiumeihin päättyi syyskuun lopussa. Toivottavasti saamme rekrytoitua erinomaisia nuoria tutkijoita kollegiumeihin ja sitä kautta tutkijan uralle. Kollegiumit eivät tule muodostamaan yliopistosta irrallaan olevia yksiköitä. Niiden tutkijoilla pitää olla todennettu yhteys johonkin yliopiston yksikköön ja mahdollisuus antaa opetusta. Suurimmaksi osaksi he myös työskentelevät jonkin yksikön tiloissa. Näin he eivät menetä tuntumaa yliopistotyöhön. Kollegiumit ovat kuitenkin enemmän kuin pelkkä rahoituksen lähde. Ne vahvistavat tutkijoiden yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutuksia yhteisin seminaarein, koulutusohjelmin ja sosiaalisen kanssakäymisen eri muodoin. On selvää, että meillä on vielä paljon oppimista kollegiumien suhteen koskien valintaprosesseja ja monia muitakin asioita. Toivottavasti kollegiumit saavat tulevaisuudessa riittävät resurssit toimiakseen siinä laajuudessa, kuin olemme suunnitelleet. Silloin niistä voi muodostua todellinen voimatekijä Turun tiellä tieteen huippukeskittymäksi. MATTI K. VILJANEN Vararehtori AURORA 3

4 TIEDETARJOTIN Koonnut Tuomas Koivula Kuvat: Teijo Pellinen, Väinö Hämäläisen maalaus 1917 Aino Kallaksesta (Kodin suuri tietosanakirja), Markus Ahola Terve solu ankkuroituu kudokseen jakautuessaan. Tuuliajolla oleva solu lähettää ankkurointiulokkeita joka suuntaan. TUULIAJOLLE JOUTUNUT SOLU ALTISTUU SYÖVÄLLE Turun yliopiston ja VTT:n yhteinen tutkimusryhmä on professori Johanna Ivaskan johdolla ratkaissut syöpätutkijoita vuosikymmeniä askarruttaneen mysteerin siitä, miksi solu tarvitsee ympäröivää kudosta jakautuakseen. - Ympäröivästä kudoksesta irtautunut solu ei pysty jakautumaan normaalisti, mikä aiheuttaa solun perimään syöpään altistavia muutoksia, Ivaska selittää. Ryhmän väitöskirjatutkijoiden Saara Tuomen ja Teijo Pellisen mikroskooppikuvat paljastivat, että jakautuva solu ankkuroi itsensä tarttumisreseptoreilla kudokseen. Ryhmä löysi yhteistyössä professori Olli Kallioniemen tutkimusryhmän kanssa todisteita, että ankkurointimekanismi on häiriintynyt esimerkiksi munasarjasyöpätapauksissa ja eturauhassyövän etäpesäkkeissä. - Kun solun ankkurimolekyylit eivät toimi, se joutuu tuuliajolle, jakautuu epänormaalisti ja on potentiaalinen alku syövälle. Kyseessä on noidankehä, jossa kiihtyvällä vauhdilla toistuvat solumuutokset aiheuttavat pahanlaatuisen ja aggressiivisen kasvaimen, Ivaska kertoo. Tutkimustulokset julkaistiin syyskuun puolivälissä alan huippulehdessä, Developmental Cellissä. Tulokset vaikuttavat syöpätutkimusten suuntaamiseen tulevaisuudessa. Kallas juhlii Waltarin varjossa Mika Waltarin satavuotisjuhlinnan monipuolisten tapahtumien varjoon on jäänyt merkittävän suomalais-virolaisen kirjailijan, Aino Kallaksen, syntymän 130-vuotisjuhla. Aino Kallas on Suomen kosmopoliittisimpia kirjailijoita. Kallaksen tuotanto käsittää useita romaaneja, novelleja, näytelmiä ja runokokoelmia. - Yleisesti ei tiedetä, että Kallas oli ennen Waltaria käännetyin suomalainen kirjailija, sanoo Aino Kallas -seuran puheenjohtaja, kulttuurihistorian tutkija Maarit Leskelä- Kärki. Kallas syntyi Krohnin vanhaan kulttuurisukuun Viipurissa ja muutti miehensä kansanrunouden tutkijan ja diplomaatin Oskar Kallaksen kanssa ensin Pietariin ja sitten Viroon. Myöhemmin hän asui Lontoossa ja Tukholmassa kunnes palasi 1953 vakituisesti Suomeen, missä kuoli Aino Kallaksen tuotannossa saa ilmauksensa niin suomalainen ja virolainen kuin venäläinen ja laajempi eurooppalainenkin kirjallinen perinne. Hän kehitti omaperäisen ilmaisun ja pystyi ottamaan syvällisesti kantaa oman aikansa ilmiöihin historiallisten aiheiden kautta. Aino Kallas seura on toimeenpannut kirjoituskeruun Kallakseen liittyvistä lukukokemuksista ja muistoista. Keruu tuotti viitisenkymmentä kirjoitelmaa, jotka arkistoidaan SKS:n kirjallisuusarkistoon. Turussa on syksyllä käynnissä Aino Kallasta käsittelevä yleisöluentosarja. Viime aikoina Aino Kallas on noussut uudelleen erityisesti nuorempien naistutkijoiden mielenkiinnon kohteeksi. Turun yliopistossa on julkaistu aiheesta kaksi väitöskirjaa. 4 AURORA

5 TIEDETARJOTIN Funktionaalinen tutti annostelee ksylitolia Turun yliopistossa tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että lapsen pulloruokinta nelinkertaistaa purentavirheiden syntymisriskin imetykseen verrattuna. Lapsilla purennan kehitystä häiritsevät myös sormen, huulen tai tutin imeminen. - Tutit tuotiin aikoinaan markkinoille hammaslääkäreiden toimesta ehkäisemään sormien imemistä. Jou- duttiin siis ojasta allikkoon, sanoo Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen varajohtaja, professori Juha Varrela. Apteekkien hyllyille ilmestyi syksyllä Turun yliopistossa kehitetty litteä ja pehmeä tutti, joka ei aiheuta purentavirheitä. Tutista on tulossa myyntiin alkuvuonna turkulaistutkimukseen perustuva funktionaalinen versio. - Tutissa on tasku, jonka avulla voidaan annostella muun muassa ksylitolia ja probiootteja. Näin voidaan esimerkiksi ehkäistä kariesta ja korvatulehdusta, Varrela kertoo. Ilmastonmuutos sotkee sieppojen pesintää Ilmastonmuutoksen vaikutukset vaihtelevat: lämpötilat ovat muuttuneet eri tavoin riippuen tarkastellusta alueesta ja ajankohdasta. Tämä on tuonut pulmia etenkin muuttolinnuille, jotka kohtaavat matkansa varrella useita muuttuneita ilmastoja. - Lämpenevän ilmaston vaikutus lintujen pesimiseen ei ole suoraviivainen, tutkija Markus Ahola sanoo. Esimerkiksi Afrikasta Suomeen saapuvat kirjosiepot odottavat nykyisin pesinnän aloitusta jopa pidempään kuin ennen. - Vaikka lämmin sää muuttomatkan varrella aikaistaa kirjosieppojen saapumista, pesintää edeltävän jakson lämpötilat Suomessa eivät ole nousseet merkittävästi. Kirjosiepot aloittavat muninnan myöhemmin ja munaluku on pienentynyt. Jos ilmasto lämpenee jatkossa myös pesintää edeltävällä jaksolla, saattaa pesintä Aholan mukaan aikaistua. - Lintujen pesintäaikataulu ja munaluku ovat kuitenkin monimutkaisten yhtälöiden tulosta. Niihin vaikuttavat ilmaston lämpenemisen lisäksi myös olosuhteet talvehtimisalueella ja muuttomatkan varrella. Ahola on tutkinut väitöskirjassaan ilmastonmuutoksen vaikutusta kirjosiepon ja talitiaisen pesintään, mikä on vaatinut pitkien seurantaaineistojen analysointia. Aholan tutkimus perustuu muun muassa professori Lars von Haartmanin vuosina keräämään aineistoon. Nanoteknologialla sairauksia vastaan Nanoteknologia tarkoittaa nanometrien mittakaavan rakenteita, prosesseja ja laitteita. Turun yliopistossa näitä millimetrin miljoonasosien kokoisia hiukkasia hyödynnetään tutkimuksissa, jossa pyritään uusiin läpimurtoihin lääketieteen alalla. Valtakunnallisessa PET-keskuksessa tehtävässä tutkimuksessa leimataan nanopartikkeleita radioaktiivisilla isotoopeilla ja selvitetään niiden kulkeutumista ja jakautumista aivoihin. Päämääränä on kehittää uusia menetelmiä Alzheimerin taudin havaitsemiseen ja hoitoon. Tähän Euroopan laajuiseen tutkimushankkeeseen osallistuu 19 tutkimuskeskusta yhteensä 15 eri maasta. Tutkimuksen kokonaisbudjetti on 14,6 miljoonaa euroa. - Nanokoko voi esimerkiksi vähentää lääkeaineiden haittavaikutuksia, lisätä tehoa, kemiallista säilyvyyttä ja nopeuttaa liukenemista, kertoo turkulaistutkimuksen johtaja, professori Juha Rinne. Alzheimerin tauti on yleisin muistihäiriöitä ja dementiaa aiheuttava sairaus. Eri asteista Alzheimerin tautia sairastaa Suomessa arviolta henkilöä. Tällä hetkellä ei ole olemassa Alzheimerin tautia parantavaa tai pysäyttävää hoitoa, vaikka oireita lievittäviä lääkityksiä on tarjolla. Teollisuusfysiikan dosentti Vesa-Pekka Lehdon johtama tutkimusryhmä puolestaan on saanut euron suuruisen apurahan nelivuotiselle tutkimushankkeelleen. - Tutkimuksessa selvitetään, voidaanko huokoisen piin avulla parantaa lääkeaineiden tehoa. Lääkemolekyylit pakataan piin nanomittaluokan kokoisiin huokosiin. Tutkimuksen avulla pyritään arvioimaan, kuinka kehitetty teknologia soveltuu tietyille, jo tunnetuille hyvin niukkaliukoisille lääkeaineille, Lehto kertoo. AURORA 5

6 TIEDETARJOTIN Tie monipuoliseen tieteeseen Mannerheim populaarikulttuurissa, kielen köyhtyminen, Kaukasuksen kriisi, koulukiusaus, mystinen keskipalkka, yritysten anteeksipyynnöt, globaali ruokakriisi, pyramidihuijauksen anatomia, poliitikkojen mediaseksikäs seksi, internetin rajoittaminen UTUonline-verkkolehti esittelee Turun yliopiston monipuolista asiantuntemusta pureutumalla ajankohtaisiin ilmiöihin. Lehti sisältää jatkuvasti päivittyvän ajankohtaispalstan sekä joka toinen perjantai julkaistavan artikkelikokonaisuuden. Lehden blogistina toimii syyslukukaudella uskontotieteilijä, filosofi ja tulevaisuuden tutkija Matti Kamppinen, joka tarjoaa viikoittain oivalluksia niin tiedeyhteisön ytimestä kuin liepeiltäkin. TIESITKÖ TÄMÄN? Teksti: Jukka-Pekka Puro Antiikkista politiikan puhetaitoa Maailma muuttuu, mutta politiikan maailmassa monet asiat vaikuttavat pysyviltä. Käytössä on mullistavia viestintävälineitä - kuten televisio tai internet - mutta ne eivät ole kaataneet poliittisen puhetaidon kulmakiviä. Poliitikot puhuvat kansalle periaatteessa samoin kuin antiikin Roomassa. He seisovat yleisöjensä edessä kansansa puntaroitavina ja heidän äänenpainojaan, lausevalintojaan, takeltelujaan ja hymyjään tulkitaan, jotta päästäisiin selville heidän poliittista tarkoitusperistään ja tavoitteistaan. Tästä syystä poliittisen retoriikan tutkimuskin nojautuu tänä päivänä monia muita tieteenaloja vahvemmin antiikin perinteeseen. Tämä saattaa tuntua alan ulkopuolisesta ihmisestä huvittavalta: eikö puhetaidossa ole tosiaan 2000 vuoden aikana päästy Cicerosta eteenpäin? Onhan toki, mutta kehitystyö ei ole kumonnut jo antiikissa rakennettuja periaatteita. Ciceron officia oratoris kuvaa pienillä täydennyksillä yhtä hyvin nurmijärveläisen kuin roomalaisenkin poliitikon puhujan velvoitteita. Ciceron puheen rakennekaavio exordium, narratio, partitio, tractatio, confirmatio, refutatio ja peroratio tarjoaa yhtä hyvän pohjan poliittisen puheen laadintaan Toni Halmeelle kuin Catollekin. Sama koskee poliittisia pelejä, erilaisia vehkeilyjä ja salaliittoja ja retoriikkaa näiden työkaluna. Onko Ciceron kuuluisa Kuinka kauan, Catilina, aiot käyttää hyväksi kärsivällisyyttämme? puhe lopulta kovin kaukana Timo Soinin toistuvasta ja retorisesti loistavasta EU-ryöpytyksestä? Jyrki Kataisen retoriikka Ilkka Kanervan tekstiviestijupakassa tuo väistämättä mieleen Kirjoittaja on Turun yliopiston yhden sovelluksen Sokrateen puolustuspuheesta. Vaalirahoitusjupakkakin on lopulta dosentti ja puheviestinnän vain retorinen haaste: aluksi pääministeri yritti närkästyä, mutta kun närkästyminen lehtori. osoittautui tehottomaksi retoriseksi keinoksi siivota asia pois pöydältä, jupakan suunta käännettiin syyllisten etsimiseksi. Molemmat tekniikat ovat tuttuja jo Caesarin ajoilta. Ainoa ero on, että antiikissa syyllisistä pyrittiin yleensä pääsemään eroon lopullisesti. Näin taattiin se, etteivät antiikin jarmokorhoset pääse enää kansan tuella kertomaan, miten asiat oikeasti menivät. Ehkäpä mielenkiintoisimmat ja ravistavimmat muutokset puhetaidossa ovat viime aikoina löytyneet uusista tavoista soveltaa audiovisuaalista tekniikkaa. Poliittisia puheita on vuosisatojen ajan pidetty samankaltaisissa olosuhteissa katsomoiden, marmoripylväiden ja puhujanpönttöjen keskellä luvun suuri innovaatio piirtoheitin toi täysin uuden mahdollisuuden havainnollistaa puheen sisältöjä. Ellei muuta, hämärässä tilassa matalasti huriseva heitin takasi hyvät päiväunet. Paras esimerkki uusimman audiovisuaalisen tekniikan hyväksikäyttämisestä on Al Gore. Goren Inconvenient truth puheet, joita löytyy helposti YouTubesta, ovat hieno osoitus siitä, miten puhuja voi käyttää hyväksi nykytekniikkaa. Erilaiset videopätkät, tilastot, kuvat ja animaatiot kulkevat ennennäkemättömän oivaltavalla tavalla käsi kädessä Goren jo sellaisenaan vaikuttavan retoriikan kanssa. Onkin vain ajan kysymys, milloin Gore saa seuraajia Suomessa. Olisi kieltämättä hienoa nähdä, kuinka esimerkiksi Raimo Sailaksen puheen taustalla rahavuoret virtaisivat animaatioina puheen sisältöjen tahtiin, valtion velat visualisoituisivat liikkuvana kuvana ja valtiontalouden alijäämää kuvaavat ravisuttavat nettivideot osoittaisivat hätkähdyttävästi Kuinka surkeasti käy, jos jotain ei heti tehdä! 6 AURORA

7 Teksti: Tuomas Koivula Kuva: Vesa-Matti Väärä Harvinainen lepakkomies Heikkilän hylätyllä sotilaskasarmilla käy elokuisena yönä melkoinen vilinä. Lepakkotutkija Thomas Lilley katselee vanhan varastoluolan luona lentotaitonäytöstä. Muutaman senttimetrin mittaiset nahkasiivet, vesisiipat, vilahtelevat luolan suuaukon muuriin jätetystä aukosta sisään ja ulos. - Lentoaukon infrapunalaskuri on antanut tulokseksi yli 300 lepakkoa. Sisälle luolaan on asennettu lämpötila- ja kosteusanturit olosuhteiden mittausta varten, Lilley kertoo ääntään madaltaen. Lepakkojen ihmiskorvin kuulumattomia kaikuluotausääniä tallennetaan ultraäänidetektorilla. Vesisiipan selkään voidaan asentaa myös miniradiolähetin, joka kertoo tutkijalle saalistusreviiristä. Lilley tekee väitöstutkimusta tribu- tyylitinan vaikutuksista vesisiippoihin. Tina on myrkky, jota käytetään meriliikenteessä olevien laivojen pohjamaalissa. Laivoista maali rapisee merenpohjaan, jossa se siirtyy surviaisen toukkiin. Itämeren pohjoisosa on alhaisesta suolapitoisuudesta johtuen maailman ainoa paikka, jossa lepakot metsästävät hyönteisiä meren päällä. - Tinan on todettu alentavan nisäkkäiden kuuloa. Lepakoille kuulo on tärkein aisti se mahdollistaa kaikuluotauksen ja näin hyvinkin pienten hyönteisten pyydystämisen. Tutkin, miten myrkyn heikentämä kuulo vaikuttaa lepakkojen ruokavalioon. - Lepakot poistavat myrkkyjä elimistöstään kasvattamalla ne karvoihin. Näytteitä voidaan ottaa lepakkoja vahingoittamatta niiden selkäkarvoista. Lilley on vetämillään kursseilla saanut levitettyä lepakkoinnostusta Turun yliopistoon. Tänä kesänä hänen lepakkoryhmäänsä on kuulunut yhden palkatun työntekijän lisäksi kaksi graduntekijää. - Vaikka lepakot kiehtovat ihmisiä, niiden tutkijoita on Suomessa vain muutama. Tulosten vertailu eri puolilla maailmaa sijaitsevien tutkimusryhmien kanssa on tärkeä osa työtä. Lilley onkin viettänyt viime viikon kansainvälisessä lepakkokonferenssissa missä muuallakaan kuin Romanian Transylvaniassa. AURORA 7

8 Lehtikuva/Mikko Stig Kyselytutkimus kertoo Teksti: Tuomas Koivula Kuva: Sami Helenius poliisin rikkomuksista Epäilyt poliisin toiminnan eettisyydestä ja virkarikoksista ovat nousseet viime aikoina lehtien palstoille. Vaikka poliisiin luotetaan kuin vuoreen, yli neljäsosa kansalaisista epäilee sitä eettisistä väärinkäytöksistä. Tuore tutkimus vahvistaa, että poliisi ei ole aivan puhtoinen. Kevään poliisibarometrissa 94 prosenttia kansalaisista ilmoitti luottavansa poliisin toimintaan. Samaan aikaan yli neljäsosa kansalaisista kuitenkin epäilee poliisia korruptiosta tai muusta epäeettiseksi koetusta toiminnasta. - Mielipidemittauksissa poliisi on pysynyt koko ajan luotettavimman yhteiskunnallisen instituution asemassa. Puolustusvoimat ja kirkko tulevat sen perässä - ja eduskunta on perinteisesti viimeisenä, oikeussosiologian professori Ahti Laitinen sanoo. Turun yliopiston oikeussosiologian ja poliisiammattikorkeakoulun tekemä kyselytutkimus osoittaa, että aihetta eettisyys-epäilyihin kuitenkin on. Kysely toteutettiin Suomessa yhdellä poliisilaitok- sella syyskuussa vuonna Kyselyyn osallistui noin 150 vastaajaa. 80 prosenttia poliiseista tietää tovereidensa rikkomuksista Kyselyssä mitattiin vastaajien ja heidän työtovereidensa eettisten rikkomusten määrää. Vastaajaa pyydettiin ilmoittamaan, onko hän itse syyllistynyt kysyt- 8 AURORA

9 tyyn väärinkäytökseen. Lisäksi kysyttiin, tunteeko vastaaja poliisivirkamiehiä, jotka ovat syyllistyneet väärinkäytökseen. Lahtisen mukaan rikkomuksia koskevat kysymykset käsittelivät muun muassa lahjuksen ottamista, valheellisen tiedon antamista virallisessa raportissa, tarpeettomien voimakeinojen käyttämistä, alkoholin ja huumeiden käyttöä työaikana sekä kansalaisten epäkunnioittavaa kohtelemista. - Tulosten mukaan runsaat 40 prosenttia vastaajista itse ilmoitti syyllistyneensä yhteen tai useampaan kysytyistä väärinkäytöksistä. Työtoverin tiesi rikkoneen normeja noin kahdeksankymmentä prosenttia vastaajista. Poliisia tuomitaan harvoin Rikoksista epäiltyinä oli viime vuonna kaikkiaan 645 poliisia. Luku on 8,5 prosenttia Suomen noin 7600 poliisista. Vain prosentti epäilyistä johti tuomioon. - Poliisi on esimerkiksi ollut viimeisen 25 vuoden aikana epäiltynä lahjusten ottamisesta alle viisi kertaa. Kaikkiaan poliisin toimintaan liittyvien kanteluiden määrä on lisääntynyt - kuitenkin aivan samassa suhteessa toimenpiteiden määrän kasvuun, Laitinen sanoo. Poliisin auktoriteetti ei Laitisen mukaan ole suomalaisessa yhteiskunnassa koskaan perustunut voimankäyttöön. - Esimerkiksi virka-aseet tulivat näkyviksi poliiseilla vasta 60-luvun loppupuolella. Asustus muuttui ja aseet tulivat taskuista vyölle. Tästä seurasi paljon keskustelua jopa poliisin sisällä. Poliisi on joutunut ampumaan 2000-luvulla alle sata kertaa. Se on vähän suhteutettuna työtehtävien määrään. - Suomalaisten poliisikäsityksen taustalla on edelleen Reinikais-tyyppinen mielikuva hyvästä kaverista, joka juttelee rauhallisesti: Paas poika rauhoittuen. Kyselytutkimus julkaistaan seuraavassa The Journal of Scandinavian Studies in Criminology and Crime Prevention -lehdessä. Poliisiammattikorkeakoulusta tutkimukseen on osallistunut dosentti Juha Kääriäinen. POLIISIKOULUTUKSESSA KESKUS- TELLAAN EETTISISTÄ VALINNOISTA Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Seppo Kolehmainen pitää julkiseen keskusteluun nousseita epäilyjä poliisin väärinkäytöksistä yksittäistapauksina, jotka eivät kerro normaalista toiminnasta. - Tapausten nouseminen julkisuuteen kertoo sen, että salailun kulttuuria ei ole. Ne antavat myös poliisille mahdollisuuden tarkastella, miten toimintaa voidaan kehittää. Eettisyys on Kolehmaisen mukaan integroitu tehokkaasti poliisin kolmivuotisen koulutuksen oppisisältöihin. Oikeudenmukaisten valintojen varmistaminen alkaa pääsykokeesta, jossa mitataan erilaisin testein hakijan soveltuvuutta työhön. Myös hakijoiden taustat selvitetään tarkkaan. - Koulutukseen hakeutuneet ovat motivoituneita. Tästä kertoo pieni keskeyttämisprosentti. Kolehmainen on tyytyväinen Poliisiammattikorkeakoulussa vallitsevaan keskustelun kulttuuriin. - Koulutuksessa käydään läpi Euroopassa yhteisesti hyväksytyt poliisin eettiset arvot, ja niistä myös keskustellaan. Arvot on jalkautettu myös käytännön tasolle oppilaitokseen, esimerkiksi seksuaalisen häirinnän suhteen meillä on nollatoleranssi. Poliisiksi valmistuneet antavat eettisen valan, jossa sitoutuvat noudattamaan oikeudenmukaisia arvoja ja toimintakulttuuria. - Valalla ei ole juridista perustetta, mutta sillä on vahva ammattikuntaa sitova vaikutus. Kolehmaisella on 26 vuoden kokemus sekä poliisipäällystön että miehistön tehtävistä. Valtiotieteiden ja kasvatustieteiden maisteri valmistui Turun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna Kolehmainen kiittelee Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa poliisipäällystön virkatutkinnon suorittaneille annettavaa maisterikoulutusta toimivaksi. - Yhteistyö sekä tutkimuksessa että päällystön koulutuksessa on toimivaa ja antaa hyvät eväät myös eettisen toiminnan varmistamiseksi kansainvälistyvässä ja jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa. AURORA 9

10 Teksti: Timo Niitemaa Kuva: Vesa-Matti Väärä Luut liikkeelle, Suomen kansa! Suomalaisten fyysinen kunto näyttää heikkenevän kaikissa ikäryhmissä. Mikä meitä vaivaa? Suomalaisista varusmiehistä viidesosa saa Cooper-testissä huonon tuloksen ja vain viisi prosenttia hyvän. Luvut olivat lähes täsmälleen päinvastaiset 20 vuotta sitten. Työpaikoilla suurimpia huolenaiheita tänään on työntekijöiden jaksaminen. Koululaisten fyysisen kunnon heikkenemisestä on huolissaan tasavallan presidenttikin, joka mm. ehdotti pakollista liikuntalauantaita kouluihin kerran kuukaudessa. Eikä kehumista ole ikääntyvien suurten ikäluokkienkaan kunnossa. Kuusikymppisistä naisista joka neljännellä on tutkimusten mukaan ongelmia lattialle pudonneen kynän nostamisessa. Ja sitten valtiovalta yrittää vielä houkutella työntekijöitä myöhentämään eläkkeelle siirtymistään, puuskahtaa terveysliikunnan professori Olli J. Heinonen Turun yliopistosta. Heinosen professorinvirka perustuu Turun yliopiston ja Vierumäellä sijaitsevan Suomen Urheiluopiston vuonna 2006 solmimaan yhteistyösopimukseen. Urheiluopisto on viime aikoina selkeästi siirtänyt toimintansa painopistettä huippu- ja kilpaurheilusta myös koko kansan liikuntaharrastusten ja terveyden edistämiseen, koulutukseen ja tutkimukseen. Vierumäen ja yliopiston yhteistyö on tästä hyvä esimerkki. Ihminen ei liiku pelottelemalla Heinosella on ennen kaikkea lääkärin ja kansanterveystyön asiantuntijan näkökulma. Hän vyöryttää sanomansa tueksi niin suomalaista kuin kansainvälistäkin tietoa. Maailman terveysjärjestön vuonna 2002 julkaiseman raportin mukaan ylivoimaisesti suurin kuolemanriski kehittyneissä länsimaissa on huono ruokavalio ja liikunnan puute. Kehitysmaiden suurinta kuolinriskiä, aliravitsemusta, ei länsimaissa juuri tavata. Suomalaiset pitävät aikuisväestön suuren sairastavuuden tärkeimpinä syinä stressiä, vaikeita elinolosuhteita ja raskasta työtä. Heti perässä on liikunnan puute. Vasta näiden jälkeen tulevat sairastavuuden syinä esimerkiksi virheellinen ravinto, ylipaino, perintötekijät, tupakointi ja alkoholi. Vaikka Olli J. Heinosta voi todellakin pitää terveysliikunnan apostolina, hän korostaa painokkaasti, että ihmisiä ei voi saada liikkumaan terveysriskeillä pelottelemalla, tietoa ja tilastoja sanelemalla eikä painovertailuja tekemällä. Ihmisiä on autettava löytämään oma motivaationsa liikkumiseen, hän sanoo. - Tilanne on sitä paitsi varsin kaksijakoinen, hän huomauttaa. Osa kansasta on varsinaisia himoliikkujia. Kuntosaleilla ja erilaisissa liikuntaharrastuksissa liikkuu entistä enemmän ihmisiä ja rahaa. Menestyvän miehen ja naisen kuvaan kuuluu ehdottomasti fit-vartalo ja trendikäs kuntoiluharrastus. Sohvaperunoiden ja ruutunörttien määrä kasvaa. Toisaalta esimerkiksi lasten liikuntaharrastukset saattavat olla varsin yksipuolisia. Käydään jumppaamassa, tanssitunneilla, pelaamassa, luistelemassa jne. Tämä parantaa kyllä ketteryyttä ja 10 AURORA

11 tasapainoa, muttei juurikaan kestävyyskuntoa, joka olisi terveyden kannalta tärkeämpää. Usein lapset vielä viedään autolla harrastuksiinsa. Huomio vähiten liikkuviin Kansanterveyden kannalta hyödyllisintä ja tehokkainta olisi saada juuri vähiten liikkuvat liikkeelle. Heinonen kuvailee, että jos henkilö, joka ei käytännössä liiku lainkaan, käyttäisi viikossa tunnin, puolitoista kävelyyn, vähenisi riski sairastua sydän- ja verisuonitautiin puoleen. Puolitoista tuntia viikossa merkitsee alle varttituntia päivää kohti. Se ei ole paljon, Heinonen muistuttaa. Liikunta ja terveellinen ruokavalio ovat sidoksissa toisiinsa. Mutta vaikka suomalaiset syövät entistä terveellisemmin, he lihoavat jatkuvasti. Painonnousu on jatkunut vuosikymmeniä tasaisesti. Viimeisten viiden vuoden aikana miesten paino on noussut puoli kiloa ja naisten lähes kilon. Kaikkein selvimmin nousee nuorten aikuisten sekä naisten että miesten painoindeksi. Heinonen muistuttaa, että tehokas painonpudotus on mahdollista vain ruokavaliolla. Mutta parempia ja pysyvämpiä tuloksia saadaan vain, kun ruokavalioon yhdistetään kestävyysliikuntaa. Kohtuus kaikessa Perimmäisen syyn suomalaisten jatkuvalle lihoamiselle Heinonen sanoo liittyvän elämisen ehtojen nopeaan muutokseen, kun sitä vertaa ihmisen fysiologian kehittymiseen. Koko länsimainen kulttuurimmekin on vain muutaman tuhannen vuoden ikäinen. Vielä sata vuotta sitten suomalaiset liikkuivat arjen askareissaan valtavasti enemmän kuin nyt. Nykykansalaisen fysiologia toimii kuitenkin edelleen samalla tavoin kuin kivikauden ihmisellä, jonka piti raataa ankarasti elantonsa saamiseksi ja tankata itseensä rasvaista energiaa aina, kun se oli mahdollista. Entisaikoina tarpeellinen liikunta tuli itsestään arjen töissä ja toimissa. Nyt sitä pitää erikseen harrastaa. Liikunnan ja terveyden suhde ei kuitenkaan ole suoraviivainen. Niin kauan kun puhutaan aktiivisesta elämäntavasta sekä terveys- ja kuntoliikunnasta, parantaa liikunnan lisääminen selkeästi harrastajansa terveyttä ja toimintakykyä. Mutta kun mennään vakavan urheiluharjoittelun puolelle, tilanne muuttuu, Heinonen sanoo. Terveysvaarat ja haitat lisääntyvät dramaattisesti, mitä pidemmälle huippu-urheilun suuntaan liikunnan määrässä ja kuormittavuudessa mennään. Sanotaanhan, että urheilija ei tervettä päivää näe. Liikuntatapaturmat ovatkin maamme ylivoimaisesti suurin tapaturmaluokka. Kansanterveyslaitoksen vuonna 2003 tekemän UHRItutkimuksen mukaan vuosittaisia liikuntatapaturmia oli peräti Liikennetapaturmatkin jäivät määrässä kauas taakse, sillä niitä oli vain kappaletta, Heinonen kertoo. Liikunta on siis terveydelle välttämätöntä, mutta senkin suhteen pätee kohtuuden vaatimus. Parasta on säännöllinen arkinen itsensä rasittaminen. Olli J. Heinosen ohje kunnostaan huolestuneille ihmisille onkin yksinkertaisesti: Käytä itseäsi ja nauti siitä! Tämän ja seuraavan aukeman kuvat ovat Turun yliopiston yhteydessä toimivan Paavo Nurmi -keskuksen kuntotestauksesta. AURORA 11

12 Teksti: Timo Niitemaa Kuvat: Vesa-Matti Väärä Kuntosaleilla muhii kansanterveysongelma Tuhannet nuoret miehet kohottavat kuntoaan vaarantamalla terveytensä. Anabolisia hormoneja, efedriiniä ja klenbuterolia napsitaan kuin vitamiinipillereitä. Antidopingtyötä on suunnattava kuntosaleille. Vuonna 1993 varusmiehille suoritetun kyselytutkimuksen pohjalta Suomen kuntosaleilla arvioitiin ähertävän noin anabolisten hormonien käyttäjää. Tänään joukko on luultavasti jo lähes kaksinkertainen, sanoo VTL Tuuli Salospohja, joka valmistelee Turun yliopiston sosiologian laitoksella väitöskirjaa doping-aineiden käytöstä liikuntaharrastusten yhteydessä. Terveysriskien kannalta kuntosaleilla muhii valtavasti suurempi ongelma kuin urheilun kilpakentillä. Pekingin olympialaisissa kärähti kaikkien aikojen mittavimmasta antidoping-operaatiosta ja noin 5000 testistä huolimatta vain kuusi urheilijaa. - Urheiludoping on toki varmasti yleisempää kuin Pekingin testit osoittavat. Mutta kilpaurheilijoilla aineiden käyttö on erittäin hallittua ja tapahtuu aina lääkärin valvonnassa, kärähdykset testeissä kun on pystyttävä välttämään myös harjoituskaudella. Kilpaurheilun dopingissa onkin kyse enemmän eettisistä ja urheilun uskottavuuden ongelmista kuin terveysriskeistä, Salospohja sanoo. Kuntosaleilla tilanne on toisin. Siellä muokataan kehoa ja parannetaan suorituskykyä ilman mitään valvontaa ja jopa satakertaisten kerta-annosten turvin. Anabolisten hormonien liikakäyttö lisää sydän- ja verisuonitautien sekä ennenai- 12 AURORA